sisällys
numero 10 • 2015
80 KÄSITYÖT
18
Miesten mieleen
Niskasilla
paijataan.
Kettu kissan kaverina
Ihanaa villaa
Joogasukat ja kauluri
36
Vaaran huipulta
on laajat
näkymät.
Punaista
Päätoimittaja
Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Puh. 040 590 5332
Toimitussihteeri
Johanna Westersund
Puh. 040 590 4590
Ulkoasu
Minna Aho AD
Puh. 040 156 9162
Kaija Rinkinen
Puh. (09) 4767 5561
Sydämellisesti
Söpöt töppöset
Vastaava päätoimittaja
Teemu Pakarinen
Puh. 050 544 6457
98 Ryijyn viemä
Tilaukset ja
osoitteen muutokset
Puh. 020 413 2636
[email protected]
JOKA KUUKAUSI
6 Asiasta toiseen
7 Pikkupojan elämää
16 Kirjan kannet auki
52 Hetki
77 Elämäntilanteita
78 Iloksi
96 Pieniä tarinoita
104 Ristikko
105 Papin päiväkirja
Kestotilaus
Kodin Pellervo 79,20 €
Tilaajien e-arkisto
pellervo-e-lehdet.fi
Ilmoitusten myynti
Agrimedia Oy
Tanja Forsman
Puh. 040 539 3089
Pellervo
Merja Sainio
myyntipäällikkö
Puh. (09) 4767 5573
Toimitus
PL 77 (Simonkatu 6)
00101 Helsinki
(09) 476 7501 (vaihde)
sähköpostiosoite
[email protected]
Henkilökohtaiset sähköpostit
[email protected]
Julkaisija
Pellervo-Media Oy
www.kodinpellervo.fi
3 Pääkirjoitus
8PUHEENAIHE
Rautahepo talliin jää
10 Aito helmi
18 Vikkelää menoa
24 TERVEYS
ISSN 1456 7210
60PUUTARHA
Ainon tarhassa
Trauma jättää jäljen
Koristeet talteen
Elämä on käsityötä
Kohti runsasta kukintaa
Heittopussin osa
70RUOKA
Parempi pyy padassa
Pellervo vastaa vain tilattujen
kirjoitusten ja kuvien
säilyttämisestä
ja palauttamisesta.
10
Sukutalon suojissa
Illanvirkku altistuu
4
Pellervo on Aikakauslehtien
Liiton jäsenlehti
36 Eletään, ollaan onnellisia
42 Mies ja materiaali
48Tarmonpesä
54ASUMINEN
84
Tilaa kettulapasten
tarvikepaketti Kodin
Pellervon lukijahintaan!
Isotädin
marjapensaista.
Kannen kuva Jarmo Uusi-Rintakoski
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 5.11.,
Maatilan Pellervo ilmestyy 20.11.
Painopaikka
54
Tämän lehden tilaajarekisteriä
voidaan käyttää
suoramarkkinointitarkoituksiin.
Elina Warstan
perhe ja työ ovat
saman katon alla.
5
Perustettu 1899
15.10.2015
Pudonneet silmukat
V
oi meitä raukkoja, onnettomia, tiäten tyhymiä toimettomia”, pruukasi isoäitini,
1800-luvun ihminen, huokaista, kun jokin asia ei luistanut latuaan.
On mahdoton edes kuvitella, millaisena hänen aikalaisensa ja kymmeniä vuosia
nuoremmatkin näkisivät tämän päivän maailman, miten reagoisivat toinen toistaan
huonompiin uutisiin, kansainvaelluksiin, työttömiin, kodittomiin.
Isoäiti kyllä pohti maailman toilailua työnsä ääressä. Aina oli sukankudin meneillään, ja niin
oli muillakin mummeleilla. Enimmäkseen sukkia kudottiin miesten jalkojen lämmikkeeksi.
Mummot ja kutimet ovat tatuoituneet mieleeni. Silmät saattoivat hetkeksi painua kiinni ja
nuokkuminen vei voiton, mutta korva oli tarkkana. Pienikin rasahdus valpastutti; puikot säpsähtivät suihkimaan.
Kaikki vanhat ihmiset puuhasivat tai ainakin olivat puuhaavinaan jotakin. Jouten olemista
kammoksuttiin. Vanhukselle käsityö antoi oikeuden keikkua elävien kirjoissa. Isovanhemmat
opettivat lastenlapsille tekemisen hengen. Eihän se aina auvoista ollut, mutta opittiin, kantapään kautta.
[email protected]
ITSE TEHTYÄ vaatepartta pidettiin hyvin. Aineella oli arvo. Paikattiin, parsittiin ja kohennettiin,
kunnes aikaa myöten pyhävaatteista tuli arkikelttuja.
Nyt kun katselee maapallon laajuisten kauppaketjujen halpatyövoimalla teetettyjä lumppuja, tuntuu pahalta. Laatu ei kestä päivänvaloa: kaikki näyttää kertakäyttöiseltä. Ja jos vaate tipahtaa kaupan lattialle, ei sitä sieltä kukaan kumarru nostamaan.
Menneen haikaileminen on hyödytöntä, mutta väitän, että kutominen, neulominen, ompeleminen ja vaikka kirvesvarren veistäminen ovat hyväksi ihmisluonnolle.
Maailmalle ei mahda, mutta lanka lohduttaa. Käsin tekeminen on halpaa terapiaa.
MIELTÄ KIERTÄÄ pakolaisten ja muiden huono-osaisten vuolas virta. Voisiko käsityö olla
yksi oljenkorsi? Voisiko pudonneen silmukan pelastaa?
s.36
”
Nyt mennään,
eikä murehdita
turhia!
”
3