Leffafaneja Laivue 2020 Kuvaus-
Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj Komentaja: rahoitustilanne on haastava Valtaosa Itämeren maista kasvattaa puolustusbudjettiaan. uutiset, sivu 3 puolustusvoimien uutislehti 53. vuosikerta n:o 17 (1170) 1.10.2015 verkossa > www.ruotuvaki.fi Kuva: Juho Vainonen Lain turvaa identiteetille Identiteettivarkaus kriminalisoitiin omana rikosnimikkeenä syyskuun alussa. Samalla rikosmuoto nostettiin sotilasoikeudenkäyntilakiin, jos teko kohdistuu puolustusvoimiin tai toiseen sotilaaseen. Rangaistukset on siviilipuolella määritetty lähinnä sakoiksi. Sotilasympäristössä tämäntyyppisiä rikoksia on tapahtunut vähemmän, mutta niiden selvittäminen on vaikeaa. uutiset, sivu 3 Laivue 2020 Kuvaus-hanke käynnistyy toiminta täytti 90-vuotta uutiset, sivu 4 kentällä, sivu 10 Leffafaneja hemmoteltiin sotaelokuvilla vapaalla, sivu 15 2 ruotuväki 17/2015 pääkirjoitus nurkka 1.10.2015 Historiallakin lietsotaan selkkauksia Nuorten arvomurros ja puolustus Yhteiskunta muuttuu nopeasti. Kaupungistuminen, globalisaatio ja internetin kautta tapahtuva verkottuminen muuttavat etenkin nuorten ihmisten arvomaailmaa. Arvomuutos tulee esiin esimerkiksi markkinatutkimusyhtiö Taloustutkimuksen vuosittaisessa Valuegraphics-arvotutkimuksessa. Siitä havaitaan, että niin sanotut elämykselliset arvot ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana yleistyneet yhteiskunnassa. Tutkimuksessa vastaajat luokitellaan kahdeksaan arvoryhmään. Nuorimmista eli alle 25vuotiaista jo yli 40 prosenttia kuuluu elämyksellisiin, kun taas keski-ikäisissä ja sitä vanhemmissa elämyksellisiä on vain muutama prosentti. Nuorten ja vanhojen arvot siis eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Tämä ennakoi arvojen muuttumista edelleen lähitulevaisuudessa, kun van- ”Asevelvollisuuteen yhä luotetaan mutta nuoret ovat kriittisempiä.” hempi väki vie arvonsa mukanaan ja nuoret tuovat uusia arvoja niiden tilalle. Elämyksellisten arvoryhmä painottaa pehmeitä, henkisiä asioita, kuten ihmissuhteita. He ovat epämuodollisia ja vierastavat jyrkkiä hierarkioita. He haluavat tulla kohdatuiksi yksilöinä. Ennen kaikkea he edellyttävät hyvää, ihmisläheistä johtamista. Arvotutkimuksista käy toisaalta myös ilmi, että nuoret eivät ole niin halukkaita sitoutumaan perinteisiin instituutioihin kuin vanhempansa ja isovanhempansa. Erityisen selvästi tämä trendi näkyy evankelisluterilaisen kansankirkon jäsenkatona, mutta myös puolustusvoimien on syytä seurata nuorten arvomaailman muutosta. mä lukema on tosin keskimääräistä alhaisempi, 31 prosenttia. Lisäksi nuorista 16 prosenttia suhtautuu yleiseen asevelvollisuuteen jyrkän kielteisesti, kun koko kansasta niin ajattelee vain 6 prosenttia. Puolustusjärjestelmämme kyllä kestää tietyn määrän kielteisesti ajatteleviakin, se on normaalia demokratiaa. Puolustusvoimat on jo pitkään ollut ajan hermolla: esimerkiksi 1990-luvun lopulla lanseerattu syväjohtamisen malli sopii tänä päivänäkin muuttuneeseen toimintaympäristöön. Sitä otetta on syytä vahvistaa edelleen, ja tuntosarvet on suunnattava yhteiskunnan trendien havaitsemiseen. * * * * * * Tutkimuksen mukaan yleinen asevelvollisuus on edelleen Suomen luotetuimpia instituutioita: 79 prosenttia suhtautuu siihen myönteisesti, ja 43 prosenttia kertoo olevansa valmis toimimaan sen puolesta, että kyseinen instituutio yhteiskunnassa säilyy. Nuorilla tä- Kaikkien yhteiskunnan instituutioiden, myös puolustusvoimien, täytyy kyetä muuttumaan ajan mukana. Jos ei itse muutu, ei pysy edes paikoillaan, vaan taantuu, koska ympäröivä maailma menee eteenpäin joka tapauksessa. tornitouhua > [email protected] Historioitsija on parhaimmillaan tieteentekijä, jonka perustehtävä on etsiä totuutta ja paljastaa tosiasioita menneisyydestä. Historian tutkijoita voidaan valjastaa myös muunlaisiin tehtäviin, valitettavasti. Heitä voidaan palkata jopa vääristelemään menneisyyden asioita ja tapahtumia. Vääristelevästä ja tarkoitushakuisesta historiankirjoituksesta hallitsijat saavat vaikuttavan lyömäaseen omiin pyrkimyksiinsä. Valheellisilla historian kertomuksilla voidaan pahimmissa tapauksia lietsoa selkkauksia. Näin on sekä sotahistorian ja muun historian osalta. Esimerkkejä on riittämiin. tuu pysyvää jännitystä ja uuden sodan vaara hauraassa valtiossa. Pitkän vihan kertomuksia vaalivat historiankirjoittajat myös Kaukoidässä. Kiinan, Koreoiden ja Japanin koulukirjat kertovat ristiriitaisesti maiden välisistä sotatapahtumista 1930- ja 40-luvuilta. Kaukaisen menneisyyden tapahtumat rasittavat yhä näiden maiden suhteita. Historiaa vääristävät kertomukset lietsoivat Jugoslavian hajotussotia 1990-luvulla. Totuutta peittelevä historiankirjoitus ruokkii Intian ja Pakistanin jännittyneitä suhteita. Samasta syystä Turkin ja Armenian suhteet ovat pysyneet kylminä. *** *** Räikeimpänä esimerkkinä selkkausta ruokkivasta historian kerronnasta ovat Lähi-idän perusselkkauksen osapuolten eriävät näkemykset vanhasta Palestiinasta. Useimmat Israelin historioitsijat pyrkivät osoittamaan, että kaiken tunnetun historian valossa suurin osa Palestiinasta kuuluu juutalaisvaltiolle. Osaksi samoin perustein palestiinalaiset ja muut arabihistorioitsijat kertovat tuon maan kuuluvan heille. On onneksi historioitsijoita ja historian ystäviä, jotka haluavat toisenlaista, totuutta tavoittelevaa historiankirjoitusta ja enemmänkin: riisua selkkausalueiden historiaa epätotuuksien painolasteista. Tällaisia toimijoita löytyy Suomessa Historian ystävien liitosta. Äskettäin Liiton aktivistit perustivat Historioitsijat ilman rajoja -yhdistyksen. Se on tarkoitettu kansainväliseksi verkostoksi, josta eri maiden historiantutkijat voivat tarjota puolueetonta asiantuntemusta ja apua historiankirjoituksessa ja jopa rauhanvälityksessä. Yhdistys on perustettu todelliseen tarpeeseen ja ansaitsee laajan tuen. Siitä voi tulla arvokas lisä myös kansainväliseen toimintaamme. *** Puhutteleva esimerkki on myös Libanonin tilanne sisällissodan jälkeen. Tuossa työmaassani ei ole vuosikymmeniin kyetty laatimaan edes yhtään kaikille osapuolille hyväksyttävää koulukirjaa maan lähihistoriasta. Niin ristiriitaisia ovat osapuolten näkemykset sodan syistä, tapahtumista ja seurauksista. Kukin vaalii asioista omaa erilaista kertomustaan, mistä koi- Vesa Jaakola Kirjoittaja on lähetystöneuvos ja tiedotusalan luutnantti kysymys Edellisessä lehdessä kysyimme: Onko Suomi yhä kriisinhallinnan suurmaa määrärahojen vähentämisen jälkeen? 32% sosiaalisesta mediasta 26.9. @lassesahimaa ”Ei, tämä ei ole pendolino, tämä on aamujuna, joka kääntyy tänään kohti kotia! #tj82 #jouluksikotiin #intti #aamujuna” – Panssariprikaatissa palveleva Lasse Sahimaa 2/15-saapumiserästä on suorittanut jo puolet 165 vuorokauden palvelusajastaan. 27.9. @TeroTweet ”Kotimaisuus tärkeää. Haminat ja Hämeenmaat rakennettiin Raumalla.” – Toimittaja Tero Tuomisen mielestä Laivue 2020 -hankkeessa olisi oleellista muistaa kotimaisuus. 27.9. @MattiLinnanahde ”Kiinan laivastovierailu on osoitus siitä, että meri on paitsi yksi operaatioalue myös yhteinen kaikille maailman kansoille. Sveitsillekin.” – Helsinkiläinen toimittaja Matti Linnanahde kommentoi Kiinan laivastovierailun merkitystä. 27.9. @apajakari ”Kova on maanpuolustustahto: Maanpuolustuskoulutusyhdistys odotti 1300, lähes 2200 reserviläistä tuli vapaaehtoisesti #tyyne2015” – Merivoimien tiedotuspäällikkö Annele Apajakari twiittaa Porin prikaatin Tyyne 2015 -harjoitukseen liittyen. Kyllä 68% Ei Seuraava kysymys: Oletko kohdannut verkkorikollisuutta? Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla [email protected] KUSTANTAJA: Puolustusvoimat Seuraava numero ilmestyy 15.10.2015 PÄÄTOIMITTAJA Mikko Ilkko Puh. 0299 500 715 [email protected] LEVIKKISIHTEERI Kaartinjääkäri Kalle Tornberg Puh. 0299 500 718 [email protected] UUTISPÄÄLLIKKÖ Juha Heikkinen TOIMITTAJAT Upseerikokelas Samuli Virtanen Puh. 0299 500 714 Alikersantti Juho Korpela Puh. 0299 500 704 Alikersantti Antti Sarjanen Puh. 0299 500 739 Kaartinjääkäri Klaus Ashorn Puh. 0299 570 293 Kaartinjääkäri Niko Pankka Puh. 0299 500 709 Kaartinjääkäri Antti Raunio Puh. 0299 500 703 [email protected] VERKKOTOIMITTAJA Kaartinjääkäri Miika Kosloff Puh. 0299 500 617 [email protected] GRAAFIKKO Kaartinjääkäri Markus Lehtonen [email protected] VALOKUVAAJAT Upseerikokelas Juho Räty Puh. 0299 500 708 Kaartinjääkäri Jesse Hiltunen Puh. 0299 570 289 Kaartinjääkäri Juho Vainonen Puh. 0299 570 292 [email protected] TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT: Puh. 0299 500 718 ISSN 0557-4897 (painettu) ISSN 1458-8005 (verkkolehti) VERKKOUUTISPÄÄLLIKKÖ Helena Immonen Puh. 0299 500 717 [email protected] arkisin kello 8.00–16.15 [email protected] Pirkanmaan Lehtipaino Oy Tampere 2015 Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800 internet-osoite: > www.ruotuvaki.fi 3 uutiset ruotuväki 17/2015 Identiteettivarkaus on nyt myös sotilasrikos Identiteettivarkauksia voidaan jatkossa käsitellä myös sotilasoikeudenkäynnillä. Rikoksen uhrin nimissä voidaan tilata tuotteita ja palveluita tai hänen maineensa saatetaan yrittää tahrata. Joonas Koivisto Seuraukset vaihtelevat Koivumäki arvioi, että sosiaalisessa mediassa tapahtuneen kiusaamisen ja tietojen väärinkäytön kokeminen on henkilökohtaista. – Toinen ei ota asiaa vakavasti ja toiselle se voi aiheuttaa pitkäaikaistakin ahdistusta. Valeprofiilin luonne vaikuttaa myös paljon siihen, millä tavalla asian kokee. Tekijä saattaa ladata herjaavia kuvia tai tekstejä sivustolle, jotka aiheuttavat haittaa. Identiteettivarkaus Kuva: Juho Vainonen / Markus Lehtonen Kainuun prikaatin kaltaisissa suurissa varuskunnissa verkkokiusaamistapauksia tulee sosiaalityöntekijöiden tietoon muutama vuodessa. Yksi vakavimpia verkkokiusaamisen muotoja on identiteettivarkaus. Esimerkkejä indentiteettivarkauksista ovat muun muassa sosiaaliseen mediaan tehty valeprofiili, tavaroiden tai palveluiden tilaaminen toisen henkilön nimissä, lainanotto toisen henkilön nimissä tai muunlainen esiintyminen vääränä henkilönä. Rikoksissa täyttyy usein myös petoksen tai kunnianloukkauksen tunnusmerkistö. Verkossa toimiva nettipoliisi antoi 61 kertaa huomautuksen, ja näistä 50 oli epäillyn kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen johdosta. Identiteettivarkaudesta on uudessa syyskuun alussa voimaan astuneessa säädöksessä tehty oma rikosnimikkeensä. Identiteettivarkaudesta tehtiin samalla sotilarikoslainsäädännön alainen. Kyseisiä rikoksia voidaan nyt käsitellä myös sotilasoikeudekäynnillä. Uusi säädös on kriminalisoinut myös yrityksiin ja yhteisöihin kohdistuvat identiteettivarkaudet.Tämä kriminalisoi esimerkiksi valheellisen esiintymisen puolustusvoimien nimessä. Viikossa pykälän käyttöönotosta rikosnimikettä oli käytetty seitsemässä rikosilmoituksessa. Nettipoliisina työskentelevän vanhemman konstaapelin Erno Koivumäen mukaan yleisimmät poliisin tietoon tulevat muodot näistä rikoksista ovat virheellisellä profiililla henkilölle aiheutettu haitta tai taloudellisen hyödyn tavoittelu toisen henkilön tiedoilla , esimerkiksitavaroiden tilaaminen internetistä. Identiteettivarkauksiin on erilaisia muotoja, ja teknologian kehitys voi kasvattaa rikollisten keinovalikoimaa. verkossa, lähinnä sosiaalisessa mediassa, kiusaaminen on "helppoa ja nopeaa" eli kiusaamista tehdään kasvottomana. Palveluissa ei heidän mukaansa useinkaan harkita tarpeeksi mitä kirjoitellaan ja mitä kuvia jaetaan tai millainen sisältö kerää huomiota. Varsinkin verkossa indetiteettiä vaarantavan kiusaamisen ja rikkeen kohteena ovat useimmiten julkisuuden henkilöt, mutta riski joutua rikoksen kohteeksi on aina olemassa. Pääesikunnan oikeudellisen osaston sektorijohtajan, varatuomari Immo Seppäsen mukaan rikokselle on alttiina heti, jos omia tietoja on saattanut joutua vääriin käsiin. – Jos vaikkapa oma lompakko on hävinnyt, riski juotua rikoksen uhriksi on olemassa. Lompakosta rikoksena täyttyy kuitenkin vasta, kun aiheutuu taloudellista tai vähäistä suurempaa haittaa. Pelkän profiilin julkaiseminen nimellä ja kuvalla ei mielestäni ole vähäistä suurempi haitta. Paras tapa reagoida tällaiseen, on ilmoittaa palvelun ylläpitäjälle valeprofiilista, Koivumäki pohtii. Kainuun prikaatin sosiaalikuraattorit Merja Komppa ja Piia Huttunen arvioivat nettikiusaamisen, kuten kaiken kiusaamisen aiheuttavan uhrille pahaa mieltä ja henkistä kärsimystä. Myös ihmissuhteet voivat heidän mukaansa joutua koetukselle ja tapahtumien negatiiviset vaikutukset voivat ulottua pitkällekin tulevaisuuteen esimerkiksi maineen menetyksestä johtuen. Kompan ja Huttusen mukaan on saatettu ottaa tietoja, vaikka se palautuisikin omistajalleen entisellään, Seppänen sanoo. Koivumäen mukaan talousrikoksen kohteeksi joutunut tietämätön uhri saa useimmissa tilanteissa perintätoimistolta kirjeen maksamattoman laskun johdosta. Koivumäki kehoittaa tällöin olemaan heti yhteydessä poliisiin ja perintätoimistoon. Selvitys ja käsittely vaikeita Vaikeinta identiteettivarkauksissa on Seppäsen mukaan niiden selvittäminen. – Rikoksien tekemiseen voi olla käytetty vaikkapa juuri tapausta varten tehtyä sähköpostiosoitetta, jonka historiaa on erittäin vaikea jäljittää. Toinen esimerkki on pu- helimella tehdyssä rikoksessa käytetty prepaid-liittymä, jonka käyttäjää on todella vaikea selvittää, Seppänen pohtii. Sen lisäksi, että indentiteettiin liittyviä rikoksia on vaikea ratkaista, rajoittaa niiden käsittelyä sotilasoikeudessa se, että identiteettivarkautta koskevan asian käsittely sotilaskurinpitomenettelyssä edellyttää asianomistajan suostumista. Mikäli suostumista ei anneta, joukko-osaston komentajan tulisi lähettää asia syyttäjän harkittavaksi Looginen ajoitus Seppänen näkee, että säädöksen soveltaminen sotilaslakiin samaan aikaan siviilissä käyttöön otetun lain kanssa oli luonnollista. – Tämä on yksi sellainen tilanne, jossa säädöksen kriminalisoiva teko voi esiintyä myös meidän ympäristössämme. Muita esimerkkejä tälläisistä olivat esimerkiksi pahoinpitelyyn, kavalluksiin tai näpistyksiin kohdistettujen säännösten ottaminen aikanaan samanlaisina käyttöön siviili- ja sotilaspuolella. Tapauksien käsittelyyn annetussa ohjemääräyksessä on käytössä koko mahdollinen rangaistusskaala. Seppänen uumoilee kuitenkin, että useimissa tapauksissa rangaistukset tullaan sovittamaan käytössä olevan asteikon alapäästä, tarkoittaen ylimääräistä palvelusta tai lyhyempiä poistumiskieltoja. Siviilipuolella rangaistukset tulevat todennäköisesti olemaan pääasiassa sakkoja. Toimintamenosäästöt esillä maanpuolustuskurssin avajaisissa Juho Korpela Kuva: Jesse Hiltunen Kenraali Jarmo Lindbergin mukaan Suomi on ajautumassa tilanteeseen, jossa se ainoana maana ympäristössään ajaa sotilaallista toimintaansa alaspäin. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg ja puolustusministeri Jussi Niinistö avasivat Säätytalolla 214. maanpuolustuskurssin. Joukko johtavassa asemassa olevia siviili- ja sotilashenkilöitä osallistuu kolmen ja puolen viikon mittaiselle kurssille, jossa heille annetaan verkostoitumisen lisäksi kokonaisnäkemys Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Avauspuheenvuorossaan ken- raali Lindberg otti esille tämän hetkisen turvallisuustilanteen lisäksi uudet puolustusvoimiin kohdistuvat toimintamenosäästöt. Puolustusvoimauudistuksessa tehtyjen säästöjen ja leikkauksien jälkeen tavoitteena on ollut palauttaa toimintakyky uudistusta edeltäneelle tasolle täksi vuodeksi. Vuoden 2016 rahoituskehys on Lindbergin mielestä haastava. – Kiristyneestä tilanteesta ja toimintamenojen leikkaamisesta johtuen lopputuloksena saattaakin olla tilanne, jossa Suomi ainoana toi- mintaympäristönsä maana ajaa sotilaallista toimintaansa alaspäin. Lindbergin mukaan puolustusvoimat käyttää tällä hetkellä huomattavasti totuttua enemmän voimavaroja Suomen alueellisen koskemattomuuden varmistamiseksi. Kertausharjoituksista säästäminen ei vaihtoehto Puolustusministeri Jussi Niinistö kehui tervehdyksessään Suomen tekemää valintaa yleisen asevelvollisuuden säilyttämiseksi. – Viime vuosikymmenellä Suomen puolustusratkaisua kummasteltiin. Kuljimme vastavirtaan. Tänä päivänä tuo ratkaisu näyttäytyy viisaana politiikkana. Olimme oikeassa, Niinistö sanoi. Niinistön mukaan Suomen alueellisesta koskemattomuudesta on huolehdittava puolustusvoimiin kohdistuvista säästöistä huolimatta. Niinistö toivoi puheessaan myös, että tarvittavat puolustusvoimiin kohdistuvat säästöt löytyisivät nykyisen organisaation puitteissa. 4 lyhyesti Oranen jatkamassa Aliupseeriliiton johdossa Aliupseeriliiton puheenjohtajaja hallitusvaalien ehdokasasettelu päättyi 24. syyskuuta. Helsingissä 28.–29. lokakuuta järjestettävässä edustajakokouksessa valitaan liitolle uusi puheenjohtaja ja kuusi hallituksen jäsentä. Puolet hallituksesta vaihtuu. Puheenjohtajavaaleihin saapui määräaikaan mennessä yksi ehdokas, Mika Oranen. Oranen on liiton nykyinen puheenjohtaja. Aliupseeriliiton pääsihteeri Asta Ruuskanen kertoo Orasen aloittaneen puheenjohtajana tämän vuoden alussa. Hallitusvaaleihin on ilmoittautunut kuusi ehdokasta. JKo Kainuun prikaatille uusi komentaja Vahingonlaukaus Karjalan prikaatissa Kymen jääkäripataljoonan ampumaharjoituksessa Pahkajärvellä tapahtui 22. syyskuuta asetarkastuksen yhteydessä vahingonlaukaus. Luoti osui noin 1,5 metrin päähän maahan. Sen johdosta maasta kimposi kivensiruja henkilökuntaan kuuluvan kouluttajan käteen. Kouluttaja toimitettiin tarkastettavaksi sairaalaan. Tarkastuksen jälkeen hän palasi takaisin harjoitukseen. Asetarkastuksessa noudatettiin varomääräyksiä ja ase osoitti tapahtumahetkellä maahan. Harjoituksen johtajan, everstiluutnantti Vesa Vainion mukaan vahingonlaukauksessa oli kyse huolimattomasta aseenkäsittelystä. Tapahtuneesta tehdään vaaratilannetutkinta. JKo Urheilukoulu palkitsi omiaan Merivoimien Laivue 2020 -hanke käyntiin Rauma- ja Hämeenmaa-luokan alusten elinkaari loppuu 2020-luvulla. Uudet alukset ovat todella tärkeitä merivoimien suorituskyvyn korvaamisessa. Antti Raunio Puolustusministeri Jussi Niinistö on valtuuttanut puolustusvoimat käynnistämään Laivue 2020 hankkeen. Hankkeen tarkoituksena on 2020-luvun puolivälissä pystyä korvaamaan merivoimien kuusi vanhenevaa alusta neljällä täysin uudella taistelualuksella. Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Kari Takanen pohjusti hanketta lehdistötilaisuudessa perjantaina 25. syyskuuta kertoen, että merivoimien kyky hoitaa tehtäviään on nyt hyvä. Jäljelle jäävillä aluksilla niitä ei kuitenkaan pystyttäisi hoitamaan jatkossa ilman Laivue 2020:n uusia aluksia. Rauma-luokan ohjusveneet (Rauma, Raahe, Naantali ja Porvoo) ja Hämeenmaa-luokan miinalaivat (Hämeenmaa ja Uusimaa) tulevat käyttöikänsä päähän tulevalla vuosikymmenellä. Sen vuoksi Puolustusvoimien logistiikkalaitos käynnistää tietopyyntövaiheen mahdollisille toimittajille Suomessa ja ulkomailla. Toimintakyvylle paljon vaatimuksia Uudet alukset ovat elintärkeitä, jotta merivoimat kykenee suorittamaan yhtä päätehtäväänsä eli suomalaiselle yhteiskunnalle elintärkeiden meriyhteyksien turvaamista. Uusien aluksien olisi pystyttävä alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen, mereltä tulevien hyökkäysten torjuntaan sekä meriliikenteen suojaamiseen. Ympärivuotinen toiminta edellyttää Laivue 2020 -aluksilta kykyä itsenäiseen liikkumiseen avomerellä sekä saariston ja tukikohtien välillä merialueen ollessa jäissä. Aluksilla pitää pystyä osallistumaan myös kansainväliseen kriisinhallintaan. Neljä alusta tulevat muodostamaan valmistuttuaan meripuolustuksen rungon. Hankkeen suunniteluvaiheen on tarkoitus kestää vuodet 2015– Puolustusministeri Jussi Niinistö ja merivoimien komentaja, kontra-amiraali Kari Takanen pitivät perjantaina 25.9. tiedotustilaisuuden Laivue 2020 -hankkeesta. 2018. Tietopyyntö lähetetään vuosien 2015 ja 2016 aikana, tarjouspyyntö puolestaan seuraavina vuosina. Rakentamisvaiheen on tarkoitus alkaa 2019. Alusten on määrä olla valmiina 2020-luvun puolessa välissä. Operatiivis-taktinen ja laivatekninen tutkimus hanketta varten on aloitettu jo vuonna 2007 ja se jatkuu koko hankkeen ajan. Merivoimien suunnittelupäällikkö, kommodori Veli-Petteri Valkamo kertoo, että alusten taistelujärjestelmän tarkka kokoonpano selviää suunnittelun edetessä. Merimiinoittaminen sekä ohjustulen käyttö mereltä tulevaa uhkaa vastaan tulevat olemaan tärkeä osa taistelukykyä. Aluksen pitää pystyä valvomaan merialuetta pinnalla, veden alla ja ilmatilas- sa sekä käyttämään asevaikutusta mahdollisia vastustajan uhkia vastaan. – Etenkin jäissäliikkumiskyky on tärkeä. Miinalaivojen poistumisen myötä se kyky menetettäisiin ilman uusia aluksia, Valkamo selvittää. Pyritään kotimaisuuteen Hankkeessa pyritään mahdollisimman suureen kotimaisuusasteeseen strategisen suorituskyvyn huoltovarmuuden takaamiseksi. Jotta korjauksia pystyttäisiin Suomessa tekemään, ainakin osa rakennuksesta ja suunnittelusta on tehtävä paikallisella osaamisella. Hanke synnyttäisi samalla paljon työpaikkoja laivanrakennusalalle Suomeen. – Suorituskyvyn edellyttämän huolto-, ylläpito- ja vauriokorjauskyvyn varmistamiseksi aluksia ja niiden järjestelmiä koskevien palveluiden osia on oltava saatavissa Suomesta. Pyrimme maksimoimaan kotimaisuusasteen, Valkamo perustelee. Hankkeen ensimmäisen rakennusvuoden rahoitukseksi vuonna 2019 on määritelty 260 miljoonaa euroa. Kokonaisarvio hankkeen budjetista on noin 1,2 miljardia. Rahoituksesta päättää eduskunta ja hanke toteutetaan erillisellä päätöksellä myönnettävän rahoituksen puitteissa. Hallitusohjelman mukaisesti hallituksella on päätösvalta merivoimien suorituskykyjen korvaamisesta. – Kyseessä on merkittävä miljardiluokan hanke. Vaikka meillä on nyt taloudellisesti vaikeat ajat, on kyseessä merivoimien lakisääteisten tehtävien täyttäminen, puolustusministeri Niinistö kertoi lehdistötilaisuudessa. Laivue 2020 -alukset täytyy hankkia uusina, sillä suorituskykyvaatimuksia täyttäviä aluksia ei ole olemassa. Myöskään nykyisten, pian poistuvien alusten elinkaarta ei pysty enää pidentämään. – Tämän kokoluokan aluksia, jotka pystyvät sekä miinoittamaan että liikkumaan jäissä, ei ole olemassa. Tämä tarkoittaa, että käytettyjen alusten hankinta ei onnistu. Nykyisten alusten käyttäminen ei ole enää 2020-luvulla kustannustehokasta, Valkamo selventää. Kuntorajat remonttiin – valmistelutyö käynnissä Samuli Virtanen Puolustusvoimat uudistaa tulevina vuosina fyysisen toimintakyvyn vaatimuksia. Tarkoitus on luoda kuntovaatimukset kaikkiin tehtäviin ja tehdä niistä tehtäväkohtaisia sukupuolta, ikää tai muuta sellaista katsomatta. Toimintakykyvaatimusten määrittämistä varten perustettu ohjausryhmä aloitti toimintansa 16. syyskuuta. Ohjausryhmään kuuluu edustajia puolustushaaroista, Logistiikkalaitoksesta, Pääesikunnan osastoilta, Tutkimuslaitokselta ja Maanpuolustuskorkeakoulusta. Ohjausyhmää johtaa koulutuspäällikkö, eversti Hannu Hyppönen. Päämääränä vaatimusten määrittämisessä on, että sotilaiden fyysinen toimintakyky riittäisi eri tehtävissä ja valmiustiloissa. Henkilöstön kunnon tulevat tavoitetasot perustuvat kirjallisuuskatsaukseen fyysisen suorituskyvyn tutkimustoiminnasta. Niiden mukaan Coo- perin testin asteikolla esikuntatehtävissä palvelevien pitäisi juosta 12 minuutissa 2 300, tukitehtävissä 2 600 ja erikoisjoukoissa palvelevien 3 000 metriä. Toimintakykyä hyödynnetään koulutusvalinnoissa Ohjausryhmään asiantuntijana kuuluva liikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jarmo Viskari kertoo, että tähän mennessä on vasta suunniteltu määrityshankkeen läpivienti. – Seuraavaksi perustetaan työryhmä, johon tulevat puolustushaarojen, eri aselajien ja toimialojen asiantuntijat. Määritellään tehtävät, joissa fyysinen toimintakyky näyttelee keskeistä roolia. Sen jälkeen arvioidaan kuormittuminen eri tehtävissä ja ensi vuonna mitataan jotakin. Rinnalla tutkimusorganisaatio hankkii tietoa, mitä on tehty muualla ja mitä liikuntatieteellinen tutkimus kertoo. Kuva: Juho Vainonen Puolustusvoimien Urheilukoulusta kotiutui syyskuussa 19 talvilajien jääkärilinjan varusmiestä. Tilaisuudessa jaettiin neljä urheilumerkkiä. Kaartinjääkärit Atte Mäkinen ja Otto Rauhala voittivat jääkiekon SM-hopeaa, kaartinjääkäri Tapio Toiviainen lentopallon SM-hopeaa ja kaartinjääkäri Jan Helenius nousi lentopallon miesten maajoukkueeseen. Parhaaksi sotilaaksi valittiin korpraali Arttu Niemelä (alppihiihto), parhaaksi urheilijaksi kaartinjääkäri Joonas Lyytinen (jääkiekko) ja reiluksi mieheksi kaartinjääkäri Helenius. ARa ruotuväki 17/2015 Kuva: Jesse Hilttunen Eversti Vesa Virtanen on määrätty Kainuun prikaatin komentajaksi marraskuun alusta alkaen. Hän seuraa tehtävässä Pääesikunnan koulutuspäälliköksi siirtyvää prikaatikenraali Jukka Sonnista. Virtanen toimii tällä hetkellä turvallisuuskomitean pääsihteerinä. Hän lähtee takaisin joukko-osastotehtäviin mielenkiinnolla pitkän toimistokauden jälkeen. – Turvallisuuskomiteassa toimitaan keskushallintotasolla eri hallinnonalojen kanssa. Työ on ollut neuvottelua ja laajojen asiakokonaisuuksien valmistelua. Nyt siirryn selkeään esimiestehtävään sotilaallisen maanpuolustuksen alalle, Virtanen kommentoi. SVi uutiset Suurin osa ammattisotilaista on hyvässä kunnossa, kuten Suomea sotilasviisiottelun PM-kisoissa edustanut luutnantti Jesse Martelius. Tiedot yhdistetään ensi vuonna, ja tuloksena on toimintasuositus tulevasta. Uudet fyysisen toimintakyvyn vaatimukset on määrä ottaa käyttöön vuonna 2017. Viskarin mukaan tehtäväkohtaisia toimintakykyvaatimuksia on tällä hetkellä vain harvoissa erityistehtävissä, kuten laskuvarjojääkärin, taistelusukeltajan ja lentäjän tehtävissä. Taustalla on osittain pidemmän aikavälin tutkimustulos, jonka mukaan huonokuntoisten varusmiesten osuus on kasvussa. – Aikaisemmin keskimääräinen varusmies on kelvannut lähes kaikkiin tehtäviin. Nyt täytyy enemmän katsoa, missä tehtävissä kukin on parhaimmillaan. Ajatus on, että jo kutsunnoissa voitaisiin katsoa, minkä tyyppiseen joukkoon kunkin kannattaisi mennä. Taustalla on olemassa olevan osaamisen ja toimintakyvyn huomioiminen, Viskari kiteyttää. 5 uutiset ruotuväki 17/2015 Merivoimilla laaja harjoitus Itämerellä tähtäimessä Antti Raunio Antti Sarjanen Kutsuharjoitus vuodesta 2007 alkaen Northern Coasts on Saksan merivoimien harjoitus ja tänä vuonna Saksa myös johti sen. Suomi on ollut johdossa kahdesti, vuosina 2009 ja 2014. Northern Coasts on kutsuharjoitus Nato-, EU- ja PfPmaille, jota on pidetty vuodesta 2007 alkaen. Iso osa varusmiehistä asuu omillaan tai avopuolison kanssa. Asumisjärjestelyt voivat herättää ihmetystä varusmiesten ja heidän läheistensä keskuudessa. Kaartin jääkärirykmentin sosiaalikuraattori Viivi Lehtinen selventää asumiseen ja tukiin liittyviä kysymyksiä. Kuva: Deutsche Marine Merivoimat oli osallisena laajassa Northern Coasts 2015 -harjoituksessa Saksassa. Harjoitus kesti kaikkiaan 18 päivää alkaen 7. syyskuuta ja päättyen 24. syyskuuta. Merivoimat lähetti harjoitukseen kymmenen esikuntaupseeria sekä merellisen EOD-osaston, joka on erikoistunut räjähteisiin ja raivaamiseen. Omaa alusta merivoimilla ei harjoituksessa ollut tänä vuonna mukana. – Tällä kertaa harjoitukseen ei lähetetty omaa alusta, sillä merivoimien painopiste on tänä vuonna kansallisen puolustuksen harjoittamisessa, merivoimien tiedottaja Leeni Pellinen selvittää. Harjoitukseen osallistui kaikkiaan 16 valtiota. Pohjoismaat pois lukien Islanti, Baltian valtiot, isäntä Saksa, Puola, Iso-Britannia, Belgia, Alankomaat, Ranska, Portugali, Kanada ja Yhdysvallat osallistuivat meriharjoitukseen. Mitä tukia yksinasuva varusmies saa? Harjoituksessa niin merialukset kuin helikopteritkin toimivat yhdessä. Harjoituksen tavoitteena oli parantaa osallistuvien joukkojen monikansallista yhteistoimintaa rauhan ajan vakauttamisoperaatioissa. Painopiste oli myös konfliktien ehkäisemisessä ja kriisinhallinnassa. Samalla osallistujavaltioilla oli mahdollisuus harjoitella toimia kansainvälistä terrorismia ja merirosvoutta vastaan. Merivoimien omat kansalliset tavoitteet koskivat henkilöstön osaamisen kehittämistä. Tuhansia sotilaita ja kansainvälistä yhteistyötä miin. Merivoimien tiedotuspäällikö Annele Apajakari avaa harjoituksen konseptia kertoen, että näin kansainvälisen yhteistyön harjoittaminen onnistuu parhaiten. – Todellisissa kriisinhallintaoperaatioissakin toimimme osana monikansallisia osastoja. Suomalaisten EOD-osasto oli sijoitettuna Fredrikshamniin Tanskaan ja Suomesta lähetetty esikuntaupseeristo oli mukana kahdella aluksella, Apajakari kertoo. Tämän vuoden harjoituksessa oli mukana noin 3 800 sotilasta. Merialuksia oli 39, ilma-aluksia kymmenen ja sukellusveneitä yksi. Harjoituksen alue oli laaja: 18 päivän aikana eri yksiköt kiersivät Itämerta aina Bornholmin saaren itäpuolelle sekä Tanskan ympäri. Harjoituksessa joukot jaettiin eri kansallisuuksista koostuuvin ryh- Sukellusvenekyky kiinnostaa Antti Sarjanen Kuva: Jesse Hiltunen Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist vieraili Suomessa puolustusministeri Jussi Niinistön isännöimänä. Ministerit keskustelivat Euroopan turvallisuustilanteesta ja muun muassa taannoinen sukellusvenejahti Ruotsin merialueella puhututti. – Ruotsi investoi merelliseen torjuntakykyynsä. Reagoimme jokaiseen alueloukkaukseen ja meillä on siihen täysi kansainvälisen lain mukainen oikeus, Hultqvist painottaa. Ruotsi ei ole hakemassa Natojäsenyyttä tämän hallituskauden aikana. Niinistö kertoo Suomen olevan kiinnostunut Ruotsin sukellusvenekyvystä. – Sukellusveneillä torjutaan su- Puolustusministeri Peter Hultqvist kiitteli Niinistöä kiinnostavasta vierailusta kellusveneitä. Vedenalaisesta kapasiteetistä tullaan keskustele- Ruotsissa, Niinistö kertoo. Maiden välinen puolustusyhteistyö oli vierailulla tärkeä keskustelunaihe. Suomi ja Ruotsi saivat vastikään puolustusvoimilta yhteisen raportin puolustusyhteistyön syventämisestä. Maa-, merija ilmavomat ovat kaikki järjestäneet yhteisiä harjoituksia ruotsalaisten kanssa. Niinistö kertoo, että lyhyellä aikavälillä yhteistyötä voidaan syventää muun muassa koulutus-, harjoitus-, ja tilannekuvaharjoittelussa. Uutena yhteistyöalana ministeri tuo esille kyberturvallisuuden. – Puolustusliitosta ei ole keskusteltu, mutta sitä ei voi tässä vaiheessa poissulkea tulevaisuuden vaihtoehtona, Niinistö väläyttää. maan seuraavassa vastaavassa tapaamisessa joka järjestetään Mitä tukia yksinasuva varusmies voi saada? Asepalvelusta suorittavat voivat anoa sotilasavustusta Kelalta. Kela maksaa yksinasuvan varusmiehen vuokra- ja lämmityskulut, jos varusmies on muuttanut omilleen vähintään kolme kuukautta ennen palveluksen alkua. Jos varusmiehellä on avopuolisonsa kanssa huollettavia lapsia tai hän on naimisissa/rekisteröidyssä parisuhteessa, voi puoliso anoa sotilasavustusta ruokakunnalle. Mikä on aikaraja omilleen muutolla? –Varusmies saa pääsääntöisesti tukia, jos hän on muuttanut omilleen kolme kuukautta ennen palvelukseen astumistaan. Kela voi myöntää sotilasavustusta joissakin tapauksissa myös kesken palveluksen, mikäli varusmies muuttaa yhteen avopuolison kanssa, muuttaa opiskelu- tai työpaikan perusteella uudelle paikkakunnalle tai mikäli hän saa palveluksen aikana asunnon oltuaan asuntojonossa pitkään. Mistä neuvoja palvelusaikana? – Varusmiestä neuvotaan varuskunnissa jo palveluksen alussa järjestettävillä alokasoppitunneilla. Jokaisessa joukko-osastossa on oma tai nimetty sosiaalikuraattorinsa, johon voi ottaa yhteyttä. Sosiaalipalvelut on taattu jokaiselle varusmiehelle. Oman kuraattorin yhteystiedot tulisi olla näkyvästi esillä joukko-osastossa. Mistä varusmies saa neuvoja palveluksen jälkeen? – Palveluksen loppupuolella varusmiestä kannustetaan ja neuvotaan selvittämään palveluksen jälkeisiä asioitaan esimerkiksi kuraattoreiden kanssa. Kun palvelus päättyy, voi neuvoa ja ohjausta saada jälleen esimerkiksi oman kotikunnan sosiaalipalveluista. uutisia muualta Maavoimat uudistaa tykistöään Tykkimiehet ry:n Tulikomentoja-lehti uutisoi maavoimien mittavasta kenttätykistöuudistuksesta. Uudistus ajoitetaan seuraavalle vuosikymmennelle. Eversti Pertti Lahtinen kertoo Tulikomentoja-lehden haastattelussa uusien aseiden elinkaaren ulottuvan aina 2050-luvulle. Uusitulta kalustolta odotetaan muun muassa liikkuvuutta, ulottuvuutta, tarkkuutta ja toimintavarmuutta. Uusien 155 mm:n kenttätykkien odotetaan ampuvan jopa 30 kilometrin päähän ja liikkumaan entistä vaivattomammin joko kumipyörillä tai teloilla. Tykistöuudistus tulee tarpeeseen, sillä nykyistä kalustoa joudutaan poistamaan käytöstä lähiaikoina. Tykkikaluston uusiutuminen tulee pienentämään sodan ajan tykistöjoukkojen tarvetta. Tulikomentoja (3–4/2015) Puolustusvoimat ei leikkaa kertausharjoituksista Puolustusvoimat ja puolustusministeriö etsivät toimintamenoistaan miljoonien eurojen säästöjä, Keskisuomalainen uutisoi. Säästöjä etsitään vuoden 2016 budjetista. Puolustusministeri Jussi Niinistön mukaan kertausharjoitukset ja varusmiesten maastoharjoitusvuorokaudet eivät kuulu säästöleikkausten piiriin. Niinistö kertoo kertaus- ja maastovuorokausien olevan nyt tyydyttävällä tasolla. Puolustusvoimat nosti kertausharjoituksiin osallistuvien määrää tänä vuonna. Kertausharjoituksiin kutsutaan tänä vuonna 18 000 reserviläistä – yli kolme kertaa enemmän kuin viime vuosina. Keskisuomalainen (17.9.2015) Kyberkurssien suosio kasvussa Puolustusvoimat kriisinhallintaharjoitukseen Kalle Tornberg Puolustusvoimat osallistuu ensimmäistä kertaa Trident Juncture 15 -harjoitukseen noin 160 henkilön voimin. Naton johtamaan kriisinhallintaharjoitukseen osallistuu Suomesta hävittäjäosasto ja erikoisjoukkoja. Portugalin, Espanjan ja Italian isännöimä 30 valtion harjoitus käydään loka–marraskuussa. Toiminnan tavoitteena on joukkojen monikansallisen yhteistyökyvyn kehittäminen. – Harjoittelu haastavissa ja kansainvälisissä oloissa palvelee omia maanpuolustustarpeitamme hyvin. Henkilöstömme saa hyvää kokemusta ja uusia näkökulmia, everstiluutnatti Aki Heikkinen toteaa. Puolustusvoimat osallistuu Trident Juncture 15:sta sekä esikunta-, että taisteluharjoitusvaiheeseen. Suomesta on taisteluharjoi- tusvaiheessa mukana kuusi monitoimihävittäjää ja erikoisjoukkoja. Erikoisjoukot ovat Utin jääkärirykmentistä ja merivoimien Rannikkoprikaatista. – Ilmavoimien hävittäjäosasto koostuu Karjalan ja Lapin lennoston henkilöstöstä. Yhtään varusmiestä toimintaan ei näillä näkymin osallistu, Heikkinen kertoo. Trident Juncture 15:sta osallistuu Naton jäsenmaiden ohella rau- hankumppanuusmaita. Heikkisen mukaan harjoitus on tänä vuonna poikkeuksellisen suuri. Suomalaiset toimivat pääosin Portugalissa ja Espanjan länsiosassa, mutta lentoharjoitukset ulottuvat Välimerelle saakka. Esikuntaupseereita osallistuu esikuntaharjoituksiin myös Norjassa, Saksassa ja Kanadassa. Maanpuolustusyhdistyksen kyberkurssit ovat entistä suositumpia, Helsingin Sanomat uutisoi. Vain kolmannes kurssille halukkaista voidaan ottaa mukaan.Tänä vuonna järjestettävät yhdeksän kyberkurssia houkuttelevat yhteensä 400 osallistujaa. Osallistujamäärä on kaksinkertainen viime vuoteen verrattuna. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnanjohtaja, Pertti Laatikainen toteaa kurssien määrän olevan sidottu vapaaehtoisten kouluttajien määrään. Laatikaisen mukaan maanpuolustuskoulutusyhdistys haluaa vastata kansallisiin kyberstrategian haasteisiin ja kurssien kovaan kysyntään. Kyberkurssien määrää ollaan – mahdollisuuksien mukaan – lisäämässä. Helsingin Sanomat (11.9.2015) Toimittanut Kalle Tornberg 6 lyhyesti Venäläistä sotilaskalustoa Syyriassa Amerikkalaisen tiedusteluyhtiö Stratforin mukaan Syyrian Latakissa sijaitsevalla Bassel al Assadin lentokentällä on venäläistä hävittäjä-, taisteluhelikopteri- ja panssarikalustoa. Alueella näyttäisi Stratforin julkaisemien satelliittikuvien mukaan myös ilmatorjuntaohjuspattereita ja liikuteltavia majoitustiloja 2000:lle sotilaalle. Lentokentälle on satelliittikuvien perusteella rakennettu uusi lennonjohtotorni ja lentokenttien kiitoradat on päällystetty uudestaan. Ympäri kenttää on käynnissä rakennustöitä. (verkkouutiset.fi 24.9.) ASa Norjan ensimmäinen F-35 esiteltiin Yhdysvalloilta ydinpommeja Saksaan Puolustusalan uutuudet esillä Lontoossa Toimittaja-kirjailija Edward Lucas haluaa Itämeren maille yhteisiä harjoituksia. Itämeren maiden puolustusbudjetit ovat hänestä riittäviä, mutta ne pitää ohjata oikein ja yhdessä. Ossian Hartig Itämeren alueen valtioiden on tehtävä paljon nykyistä enemmän sotilaallista yhteistyötä, jotta ne voivat taata oman turvallisuutensa. Sekä Naton jäsenmaiden että muiden Suomen kaltaisten liittoutumattomien on organisoitava yhteisiä materiaalihankintojahankintoja ja harjoituksia. Tätä mieltä on käytökseltään hillitty mutta lausunnoiltaan räväkkä toimittajakirjailija Edward Lucas. Lucas on tehnyt pitkän uran The Economist -lehden toimittajana ja on kirjoittanut kirjoja, joista tunnetuin, The New Cold War, ilmestyi vuonna 2008. Tuolloin Lucasia syytettiin höyrypäisestä pelonlietsonnasta, kun hän povasi kylmän sodan paluuta ja turvallisuuspoliittisen tilanteen kiristymistä lännen ja idän välillä. Alle puoli vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen puhkesi Georgian sota, ja kuusi vuotta myöhemmin Venäjä liitätti itseensä Krimin. Lucas oli sittenkin oikeassa. Valitettavasti. Puola on avain Edward Lucas ei peittele kantaansa: hän haluaa Suomen ja Ruotsin Naton jäseniksi ”muiden Itämeren maiden rinnalle”. Lucasin tuomio Itämeren turvallisuustilanteesta on tyly: Venäjä on uhka, ja rannikkovaltioiden on varauduttava puolustamaan itseään. Itämeri on strategisesti hyvin merkittävä väylä, ja etenkin Gotlannin ja Ahvenanmaan sijainti tekevät niistä houkuttelevan sijoituspaikan ohjuksille. Ongelmana on, että Itämeren alueen mailla ei ole vakiintunutta yhteistyöverkostoa. Kahdenkeskistä yhteistyötä tehdään esimer- kiksi Suomen ja Viron välillä, ja Pohjoismailla on Nordefco. Lucasin mukaan Puola kuitenkin tarvitaan mukaan. Hän puhuu NBP9-maista (Nordic, Baltic, Poland), joiden yhteenlaskettu puolustusbudjetti varmistaisi oikein suunniteltuna ja ohjattuna enemmän kuin riittävän turvan idästä tulevaa uhkaa vastaan. – Muita suurempi Puola on suhtautunut alentavasti pienempiin Itämeren maihin, eikä sitä ole kiinnos- tanut yhteistyö, Lucas valittelee. – Lännen ongelma eivät ole resurssit vaan tahto. Lucas uskoo, että Itämeren alueella tarvitaan kuitenkin vielä Yhdysvaltojen tai Iso-Britannian tukea. Yhdet vaalit voivat muuttaa kaiken Yhdysvaltain presidentinvaaleilla voi Edward Lucasin mukaan olla vakavia vaikutuksia Euroopan ja ennen kaikkea Itämeren alueen turvallisuustilanteeseen. – Olisi katastrofi, jos Yhdysvaltain presidentiksi valittaisiin Donald Trumpin kaltainen isolationisti, Lucas lataa. Hän huomauttaa, että Itämeren alueen yhteisistä sotaharjoituksista Yhdysvallat on ollut organisoimassa leijonanosan. Valtioilla ei ainakaan vielä ole riittävästi vakiintuneita yhteistyö- perinteitä, ja etenkin Baltian maat ovat tottuneet odottamaan Yhdysvalloilta aktiivista roolia. – Bush ja Clinton olivat todellisia transatlantisteja. Obama ei enää niinkään, mutta hänen hallinnossaan oli paljon perintöä Euroopan-yhteistyöstä, joten asia hoitui ikään kuin omalla painollaan, Lucas pohtii. Trump voisi presidentiksi tultuaan laittaa jarrut päälle. Nettitrollit ovat ase Ossian Hartig Toimittajan työn ohessa Edward Lucas toimii myös yhdysvaltalaisen ajatushautomo CEPAn varajohtajana. Nykyisenlaisena hybridisodan aikana myös jokin niin yksinkertainen ja arkinen asia kuin verkkokommentit voivat olla sotilas- ja valtapoliittinen työkalu arsenaalissa. Viime vuosina otsikoissa on tasaiseen tahtiin keikkunut niin kutsuttu Pietarin trollitehdas, jossa sadat nuoret työskentelevät kirjoittamassa Venäjä-myönteisiä ja länsikriittisiä päivityksiä lehtien kommenttipalstoille ja sosiaaliseen me- diaan. Toimittaja Edward Lucasin mielestä mediataloilla on vastuu siitä, ettei niiden verkkosivuilla jaeta disinformaatiota. – Keskustelu pitäisi aina käydä oikeilla nimillä. Nimettömillä kommenttipalstoilla on aina riski, että trollit käyttävät tilaisuuden hyväkseen hämmentääkseen keskustelua ja hämärtääkseen faktoja, Lucas pohtii. Hän kuitenkin katsoo myös, että anonyymin keskustelun on olta- va myös mahdollista. Lucas ehdottaa, että nimettömien kommenttien lukemiseksi pitäisi tehdä useita klikkauksia tai siirtyä kokonaan eri sivulle. Lucasilla on trolleista myös kosolti omakohtaista kokemusta. Lähes poikkeuksetta hänen puolustuspoliittiset puheenvuoronsa keräävät komenttiosioon kävijöitä, jotka syyttelevät Lucasia milloin Putinin ja Venäjän vihaajaksi, milloin lännen rengiksi. Ruotsin puolustusvoimat vahvistaa aluevesiloukkauksen Aluevesiä loukannut maa ei ole tiedossa. Miika Kosloff Ruotsin puolustusvoimat vahvistaa, että maan aluevesiä loukattiin sukellusveneellä lokakuussa 2014. Puolustusvoimat suoritti 17.– 24.10.2014 tiedusteluoperaation Tukholman saaristossa mahdollista ulkomaalaista sukellusvenetoimintaa vastaan. Nyt lähes vuoden kestäneet tutkimukset ovat tuottaneet tulosta ja raportin mukaan puolustusvoimilla on parempia todisteita loukkauksesta. Tästä huolimatta ei ole selvinnyt, mikä valtio on loukkauksen takana. Ruotsin puolustusvoimat on luovuttanut maan hallitukselle alueloukkausta koskevan raportin. Hallitus puolestaan totesi tutkimuksen tukevan arvioita, joiden mukaan Ruotsin lähialueiden turvallisuustilanne on huonontunut. – Ruotsi investoi merenalaiseen torjuntakykyynsä ja reagoi jokaiseen loukkaukseen. Meillä on oikeus siihen kansainvälisen lain mukaan, Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist kommentoi. ovat olleet tärkeässä osassa ja yhteensä 300 kertomuksesta 21 arvioitiin erittäin mielenkiintoiseksi tutkimusten kannalta. Muun muassa Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo ja geologian asiantuntijoita on ollut avustamassa tutkimuksissa, jolloin sukellusveneen jättämiä pohjauria on pystytty analysoimaan perusteellisesti. Mielenkiintoisia silminnäkijähavaintoja Raportin perustana toimii useista eri lähteistä saadut tiedot ja syksyn 2014 tietoihin verrattuna huomattavasti laajempi materiaali. Lisäksi silminnäkijöiden haastattelut Ruotsin sotalaiva HMS Visby osallistui sukellusvenejahtiin Tukholman saaristossa viime lokakuussa. Kuva: AFP/Lehtikuva / Marko Säävälä Lontoossa järjestettiin 15.–18. elokuuta turvallisuus- ja puolustusalan DSEI-messut. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi, ja tänä vuonna tapahtumaan odotettiin yli 30 000 kävijää. Heistä suurin osa on eri maiden sotilashenkilökuntaa ja aseteollisuuden väkeä. Messuilla esitellään puolustusalan uutuuksia maalla, merellä ja ilmassa, mutta aseiden lisäksi myös uudet lääkintätekniikat ja kyber- ja informaatiosodankäynti kiinnostaa. Suomalaisista tuotteitaan ovat esittelemässä Patria, Sako ja useat pienemmät yritykset. (HS 18.9.) MKo ”Resursseja on, tahtoa ei” Kuva: Ville Bröijer Yhdysvaltojen ilmavoimat aikoo toimittaa uusia B61-12 ydinpommeja saksalaiseen Büchelin lentotukikohtaan. Uudet aseet poikkeavat tiettävästä tukikohdassa ennestään säilytetyistä ydinaseista. Venäjä katsoo pommien tuomisen Saksaan rikkovan kansainvälistä ydinsulkusopimusta. – Olemme huolissamme Naton harjoittamasta ydinaseiden yhteiskäytöstä, Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova toteaa. B61-12 on Yhdysvaltojen ensimmäinen täsmäydinpommi ja kallein ydinpommiprojekti. Se osuu kohteeseensa noin 30 metrin tarkkuudella ja sen verrattain pieni teho madaltaa sen käyttökynnystä. (verkkouutiset 23.9.2015) JKo ruotuväki 17/2015 Kuva: Lehtikuva / Mindaugas Kulbis Ensimmäinen Norjan ilmavoimien F-35A Lightning II -hävittäjä esiteltiin Lockheed Martinin tuotantolaitoksella Teksasissa. F-33-hävittäjät mahdollistavat maa- ja ilmauhkien tarkkailun sekä torjunnan arktisilla alueilla. Norjan aikaisemmat F-35Ahävittäjät sijoitetaan Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohtaan, missä niitä käytetään F-35-ohjelman lentäjien koulutukseen. Tämän jälkeen ne luovutetaan Norjan kuninkaallisille ilmavoimille. F-35 on yksi vaihtoehto Suomen Ilmavoimien F/A-18 Hornetien seuraajaksi. NPa maailmalla 7 reportaasi ruotuväki 17/2015 Kuva: Juho Räty Jääkärit Jouni Markkanen (vas.) ja Joonas Rantanen Panssariprikaatin sotilaspoliisikomppaniasta valvoivat kulkua Riihimäen kasarmialueen pääportilla. Pieni suuri kasarmialue Riihimäen kasarmialue on pieni mutta tärkeä osa Panssariprikaatia. Kasarmialueella on töissä suuri määrä sotilas- sekä siviilihenkilöitä. Samuli Virtanen Viestirykmentistä tunnettuun Riihimäen varuskuntaan virtaa syysaamuna tasainen letka siviiliautoja. Varusmiehiä alueella palvelee tällä hetkellä reilut 200, mutta henkilökuntaa yli 600. Heistä merkittävä osa on siviilejä. Monen toimijan kasarmialue on Elektronisen sodankäynnin keskuksen johtajan, everstiluutnantti Petri Siivosen mukaan kaupungin jälkeen paikkakunnan suurin työllistäjä. Portilla kulkua valvoo kaksi sotilaspoliisia, jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti palvele Riihimäellä. Esikunta- ja viestikomppanian päällikkö, kapteeni Joona Hakulinen tarkentaa, että päävartiostossa asuu aina yksi ryhmä Panssariprikaatin sotilaspoliiseja kerrallaan. – He ovat sotilaspoliisikomppaniasta Parolasta, mutta tulevat viikoksi vartiovuorollaan tänne. Maanlaajuinen koulutustehtävä – Koska tämä on pieni paikka, käytännössä kaikki tuntevat toisensa. Elektronisen sodankäynnin aliupseerikurssikin tekee harjoitusvalmistelujaan. Aliupseerioppilas Antti Lähtevänoja kertoo nauttivansa palveluksesta Riihimäellä ja kehuu erityisesti varuskuntaravintolaa. – Ruoka on parempaa kuin Parolassa, kun joutuu pienemmälle porukalle tekemään, Lähtevänoja arvelee. Elektronisen sodankäynnin keskuksen toinen erikoisuus on varusmiesten käytössä olevat sähköiset kulkuavaimet. Ne helpottavat kulkemista kasarmialueen porteista, mutta myös valvontaa. tinen suhtautuu etäisyyksiin lähinnä huumorilla. – Ei se matka muonituskeskukseen ole kuin mukavaa aamureippailua. Kunto kasvaa ja miehistö nauttii, Sottinen toteaa hymynkare suupielessään. Hänen mielestään varusmiesten liikuntakerhot on järjestetty hyvin. – Meillä on kuntosalikäyntejä, ja salibandyä on pelattu aika paljon. Uimahallissa on mahdollista käydä noin kerran viikossa, hän kertoo. Sottinen nostaa varusmiesvahvuudeltaan pienen kasarmialueen eduksi myös yhteisöllisyyden. ”Tämä on pieni paikka, käytännössä kaikki tuntevat toisensa.” Tukipalvelut ja alokkaat Parolasta Elektronisen sodankäynnin keskuksen yhdistyttyä Panssariprikaatiin alokaskoulutus siirrettiin Parolaan. Peruskoulutuskauden aikaan Riihimäki on varusmiesten osalta hiljainen paikka. Everstiluutnantti Siivonen laskee, että kasarmialueella on tuolloin vain kuskeja ja osa johtajista. – Ampumarataamme ei saa enää juuri käyttää, koska se on asutuksen keskellä. Alokaskoulutus päätettiin siirtää Parolaan, koska siinä on paljon ase- ja ampumakoulutusta, Siivonen selittää. Huoltotoiminnot määrättiin uudistuksessa Parolan huoltopatal- joonan hoidettavaksi. Kuljetuskeskus on nyt Parolan kuljetuskeskuksen alainen kuljetusryhmä. Huoltokeskus pyörittää Riihimäellä pientä varastoa. Varusmiesten pyykinvaihto on tiistaisin ja torstaisin. Leijona Catering ylläpitää Riihimäellä Liesi-nimistä varuskuntaravintolaa. Ravintolapäällikkö Kimmo Musakan mukaan noin puolet ruokailijoista on muita kuin varusmiehiä. Keskuksen palkatun henkilöstön lisäksi ravintolassa ruokailee muita alueella työskenteleviä. – Leijonalla tämä luokitellaan keskisuureksi varuskuntaravintolaksi. Varsinainen ruuhka on 11:stä varttia vaille 12:een, kun kaikilla alkaa ruokatunti, Musakka sanoo. Pitkät välimatkat Suomessa vain esikunta- ja viestikomppanian siirtojärjestelmäjoukkueessa koulutetaan varusmiehille kiinteän maston asennustöitä. Kuva: Juho Räty Kasarmialueen keskellä olevan pääkasarmin ollessa remontissa Esikunta- ja viestikomppania majoittuu alueen eteläpäädyssä. Sieltä matkaa varuskuntaravintolaan ja muille keskeisille paikoille kertyy toista kilometriä. Kasarmin pihalla siirtojärjestelmäjoukkue valmistautuu seuraavan viikon harjoitukseen. Joukkueen varusmiesjohtajiin kuuluva upseerikokelas Aapo Sot- Kuva: Joona Hakulinen Viime vuodenvaihteessa Viestirykmentti lakkautettiin ja Elektronisen sodankäynnin keskuksesta tehtiin Panssariprikaatin joukkoyksikkö. Varusmiehiä koulutetaan kahdessa perusyksikössä. Esikunta- ja viestikomppanian tehtävänä on kouluttaa ylemmän johtoportaan komentopaikkajoukkueita ja valtakunnallisia siirtojärjestelmäjoukkueita. Kapteeni Hakulinen kertoo, että komppania on ainoa joukko Suomessa, joka kouluttaa maanlaajuisesti toimivia viestijoukkoja. – Koulutuskyvyillämme on isoihin harjoituksiin vaikuttava merkitys muun muassa siirtojärjestelmäpuolella. Muilla ei ole sitä kalustoa, joten olemme aika haluttuja, Hakulinen selittää. 1. elso-komppania kouluttaa kesän saapumiserissä aliupseereita elektronisen sodankäynnin erityistehtäviin. Elso-varusmieskoulutukseen hakeudutaan osana erikoisjoukkohakua vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Kurssiosastolla puolestaan opetetaan elektronista sodankäyntiä henkilökunnalle. Keskuksen lisäksi alueella toimii Maasotakoulun Viestikoulu, Puolustusvoimien tutkimuslaitos, Millog Oy, Leijona Cateringin varuskuntaravintola ja Logistiikkalaitoksen Logistiikkakoulu, jossa toimii osan vuodesta lääkintäRUK. Riihimäellä on myös pieni sotilaskoti, joka on porttien ulkopuolella. Pienehkössä varuskuntaravintola Liedessä syö lähes yhtä paljon henkilökuntaa ja varusmiehiä. 8 ruotuväki 17/2015 p e is t ä te Pä SOTAHISTORIALLINEN ILMATAISTELU Teksti: Antti Raunio Graafinen ilme ja kuvitus: Markus Lehtonen Jatkosodan alussa suomalaiset pudottivat kolme neuvostokonetta Lahden alueella. Yksi koneista teki pakkolaskun Vehkajärvelle, minkä johdosta vain yksi miehistöstä selvisi hengissä. Veteraani Kauko Suurnäkki oli todistamassa lentäjän uskomatonta pelastumista. Nyt tapahtumapaikalle on pystytetty muistolaatta. O letteko kuulleet kesäkuun viimeisestä päivästä vuonna 1941, jolloin Lentolaivue 24 pudotti kolme neuvostoliittolaista pommikonetta Lahden lähistöllä? Tapahtumat ovat suuremmalle yleisölle tuntemattomia, mutta tuon kesäkuisen jatkosodan päivän henkeäsalpaavia tapahtumia todistaneet ihmiset muistavat ne läpi elämänsä. Samalla syntyi legenda neuvostosotilaasta, joka pelastui putoavasta koneesta kuin ihmeen kaupalla jäi henkiin – ja elää yhä. Tuolloin vanhempien miesten palvellessa rintamalla 15-vuotias Kauko Suurnäkki kuului ilmavartioryhmään Kannusjärven kylässä useiden ikäistensä poikien tavoin. Suurnäkki oli todistamassa neuvostosotilaan taistelua elämästään ja muistaa päivän kuin eilisen yhä 89-vuotiaanakin. – Se oli tapahtuma, joka pysyi kyläläisten puheenaiheena viikkoja. Myös lähikylistä saavuttiin tarkastamaan, mitä ihmettä oli oikein tapahtunut, Suurnäkki muistelee. Viholliskoneiden tuho Palataan kronologisesti päivän alkuun, jolloin Vesivehmaan tuki- kohdasta Lahden lähistöltä nousi ilmaan Lentolaivue 24:n BWpartio. Partiota johti lentomestari Viktor Pyötsiä ja muiden koneiden puikoissa olivat ylikersantti Paavo Mannila sekä alikersantti Curt Ginman. Partio kohtasi hieman ennen kello viittä iltapäivällä noin 5 000 metrin korkeudessa kolme vihollisen pommikonetta. Käynnistyi ilmataistelu, joka oli suomalaisten kannalta voitokas: kaksi kolmesta Tupolev SB-2 koneesta tuhottiin heti alkuunsa ja kolmas putosi hieman myöhemmin lähes kirjaimellisesti Suurnäkin ja muiden kannusjärveläisten jalkojen juureen. Koneet, joita Pyötsiä ja Ginman tulittivat, putosivat Lahden lähialueille, toinen Nastolaan ja toinen Orimattilaan. Koneiden miehistöt menehtyivät palaviin jäännöksiin. Kone, joka sai osumia Mannilan toimesta, ei pudonnut heti kuten muut, vaan sen lentokyky heikkeni. Sen onneksi koitui pilvi, jonka antamassa suojassa se pääsi karkaamaan suomalaisilta. Seuraava havainto selvinneestä viholliskoneesta tehtiin Kausalassa, ja konetta tuhoamaaan lähetettiin lähempänä sijainnut partio ”Pelle”. Partio ei kuitenkaan koskaan tehnyt havaintoa vahingoittuneesta koneesta, vaan kuuli vasta tukikohtaansa Vesivehmaalle palattuaan, että kone oli tehnyt pakkolaskun noin sadan kilometrin päähän Vehkalahden pitäjään - nykyiseen Haminaan - ja tarkemmin Kannusjärven kylässä olevan Tykän tilan pellolle. Tässä VESIVEHMAAN ES SIV V MA LENTOKENTTÄ NTO OKEN vaiheessa myös Kauko Suurnäkki oli havainnut koneen. Pelastuneen lentäjän kiinniotto Suurnäkin kertoman mukaan luoteesta hyvin matalalla noin kello viiden aikaan lensi vihollisen pommikone hänen näkökenttäänsä. Huomiota herätti etenkin lentoradan mataluus ja vaivalloinen eteneminen. – Vain toinen moottori oli toiminnassa ja ääni oli todella outo, Suurnäkki kertoi huomioistaan. Pakkolaskua yrittänyt kone ylitti ilmavartiotornin hiuksen hienosti ja Suurnäkin mukaan 30.6.1941 3 0.6.1941 Iltapäivä I t tap ivä ta ä noin no oin n klo kl k 17 Lentolaivue 24:n BW-partio nousi ilmaan Vesivehmaan lentokentältä. Seuraava havainto selvinneestä viholliskoneesta tehtiin Kausalassa. LAHTI NASTOLA KAUSALA PYÖTSIÄN ja GINMANIN tulittamat koneet putosivat lähes heti ilmataistelun alettua Nastolaan ja Orimattilaan. Ilmataistelusta moottoririkkoisena selvinnyt kone teki pakkolaskun lopulta Tykän tilan pellolle. TYKÄN YKÄN TILA ILA HAMINA AMINA maan Suurnäkin mukaan reilut sata henkilöä ja Tykän pellolla riitti vilinää. Kylän rouvat paikkasivat vangin kasvoja ja pelokkaalle miehelle tarjottiin tupakkaa, minkä Suurnäkki muistaa rauhoittaneen vierasta selvästi. pellolla henkensä pelastanut, mutta kiinni jäänyt Gubarj. – Hänellä oli yhä jalassaan nahkasukat, kuten kiinniottohetkellä, mutta kasvojen siteet oli vaihdettu uusiin, Suurnäkki kertoo. Kone, joka sai osumia Mannilan toimesta, ei pudonnut heti kuten muut, vaan sen lentokyky heikkeni. Pian paikalle saapui henkilöauto sekä sotilaita, jotka veivät kiinniotetun miehen vankileirille ja kuulusteltavaksi. Muut vainajat haudattiin – Kun tuli oli laantunut, uskalsimme lähestyä konetta, josta löytyivät kahden muun lentäjän palaneet ruumiit. Talosta tuli hevonen, vainajat nostettiin kärryille ja läheiselle hiekkatöyräälle kaivettiin hautakuoppa, Suurnäkki kertoo – Itse olin mukana hautaustoimissa. Paikalle pystytettiin muistopaalu jossa luki suurin piirtein näin: ”Tähän on haudattu kaksi neuvostolentäjää 30.6.1941”. Pudonnesta koneesta kaikki käyttökelpoinen otettiin kyläläisten toimesta talteen, ellei valtio ehtinyt ensin. Suurnäkki paljastaa, että ehjä moottori sekä kohtuullisesti säilynyt kaksoiskonekivääri haettiin puolustusvoimien käyttöön. Muita esineitä lähellä asuneet nappasivat tarpeeseen tai muistoksi tapahtuneesta. Suurnäkki muistaa tapahtuman pysyneen yleisenä puheenaiheena pitkään ja että se tuli esille vielä kerran: Helsingin Sanomissa oli tuolloin kuva kiinnijääneistä neuvostolentäjistä, joiden joukossa oli myös Tykän Putoamispaikalle muistolaatta Takaisin nykyhetkeen. Lauantaina 12. syyskuuta samaisella Tykän tilalla oli juhlallinen tilaisuus, jossa paljastettiin muistolaatta menehtyneille neuvostolentäjille. Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Tykän tila sekä Kaakonkulman maahanmuuttajat Rodnik ry, jonka pääpaikka on Haminassa. Ajatus muistolaatasta tuli, kun toukokuussa Rodnik ry:n jäsenet tekivät retken Tykän tilalle ja tilan isäntä Hannu Tykkä kertoi heille tarinan pudonneesta neuvostokoneesta. Yhdistyksen puheenjohtaja Alla Suoninen otti yhteyttä Venäjälle ja muistolaatta teetettiin aina Novgorodissa asti. – Emaliseen muistolaattaan on tallennettu kaatuneiden nimet sekä sotilasarvot. Tiedot laatassa ovat sekä latinalaisin että kyrillisin kirjaimin, Suoninen kertoo. Paikalla oli edustamassa Venäjän sotilasasiamies everstiluutnantti Andrey Shishko, joka saapui Haminan kaupunginvaltuutettu Eeva Rautamaan kutsusta. Paikalla oli myös historioitsijoita, kuten aiheesta kirjoittanut Jukka Vesen sekä Carl-Fredrik Geust, jotka molemmat olivat isossa roolissa vainajien henkilöllisyyden selvittämisessä. Paikalla oli noin 50 henkeä ja mukana ollut Ilmo Suurnäkki tunnelmoi tapahtumaa erittäin hartaaksi, ystävälliseksi ja koskettavaksi. Muistomerkin paljastuksen lisäksi ohjelmassa oli 74 vuotta sitten paikalla olleen Kauko Suurnäkin puhe kesäkuun päivän tapahtumista. – Kaukon puhe oli hyvin liikuttava ja juuri tilaisuuden henkeen sopiva: yhteistyötä maiden välillä pitää olla ja silta rakentaa, vaikka sota oli aikoinaan julmaa, Ilmo Suurnäkki tiivistää puheen ja kertoo olevansa Kauko Suurnäkille kaukaista sukua. Syy muistomerkin myöhäiselle pystytykselle, reilut 70 vuotta tapahtuman jälkeen, oli vainajien henkilöllisyyksien tunnistaminen vasta äskettäin. Pudonneen koneen miehistöstä ainut selviytynyt mies, aliluutnantti Gubarj, on vielä hengissä. Hän on 98-vuotias ja elää Ukrainassa. – Toivottavasti joskus pääsemme tapaamaan tätä lentäjää. Hän asuu nyt sotatoimialueella, joten matka Ukrainaan ei ole ollut mahdollisuuksien rajoissa, Hannu Tykkä selvittää. Tapahtuma herätti melko laajaa kiinnostusta ja järjestelyissä mukana ollut tilanomistaja Tykkä kertoo kyselyitä tulleen monelta taholta tapahtumaan liittyen. – Kesällä täällä pidettiin veteraanijuhla, ja usean eri median edustajat ovat tiedustelleet tapahtumasta. Monen asian päätepiste Kesäkuun viimeisenä päivänä kolme neuvostopommikonetta kohtasivat sotatehtävänsä päätepisteen, kuten lähes kaikki koneiden kyydissä olleet taistelijatkin. Jokainen kone löysi oman lopullisen romuttamonsa Suomen maaperästä. Kun pitkällisen ja kärsivällisen selvitystyön jälkeen saatiin Tykän mailla sijaitsevan haudan vainajien henkilöllisyydet tietoon, saatiin myös ylikersantti Mannilan ampuman koneen miehistölle päätepiste heidän tarinaansa. Se venähti reilut 70 vuotta pitkäksi. Haudassa lepäävät nuorempi luutnantti Aleksandr Sotshenkov ja kersantti Vasilij Kolesnikov. – Onhan muistolaatan paljastus tietynlainen päätös tapahtumalle, mutta samalla tarina on osa elävää historiaa ja kovasti koskettava. Toivomme, että seuraavana vuonna, kun tapahtumasta tulee kuluneeksi 75 vuotta, muistotilaisuudessa olisi menehtyneiden lentäjien oikeita sukulaisia, Rodnik ry:n puheenjohtaja Suoninen kertoo tunnelmistaan ja tulevasta. Muistomerkin paljastamisen myötä uhrit ja heidän omaisensa saavat levon sekä rauhan. Lähteet: Jukka Vesen, Kolmen vihollispommittajan tuho 30.6.1941 – ja yhden lentäjän ihmeellinen pelastuminen, Inkeroinen 23.3.2009 Kuva: Ilmo Suurnäkki tornissa olleet tähystäjät joutuivat heittäytymään lattialle henkensä pitämiseksi. Suurnäkki kertoo tarkasti myös koneen dramaattisesta laskeutumisesta: kone pyörähti ympäri toisen siiven osuessa pellon pintaan ja syttyi sen seurauksena palamaan. Suurnäkki ei itse ollut tähystystornissa, vaan oli tapahtumapaikasta noin kilometrin päässä nuoremman veljensä sekä naapurin pojan kanssa. Savun nähtyään kolmikolla tuli kiire napata polkupyörät ja lähteä paikalle. – En ollut tuolloin peloissani tapahtuneesta, lähinnä utelias. Kun lähestyimme konetta, patruunat räjähtelivät tulimeressä ja välillä löimme varmuuden vuoksi maihinkin, Suurnäkki muistelee nuorten poikien saapumista pellolle. Pudonneen koneen miehistö koostui kolmesta sotilaasta, joista kaksi menehtyi pakkolaskun epäonnistuttua. Kolmas mies, aliluutnantti Ivan Gubarj, onnistui kuitenkin pelastautumaan varmasta kuolemasta hurjalla tempullaan: hän kiipesi koneen siivelle ja pudottautui maahan ilman apuvälineitä, kun kone oli enää muutaman metrin päässä maankamarasta. – Karkuun päässyt sotilas pakeni läheiseen metsäsaarekkeeseen, josta hän tarkkaili tilannetta. Löysimme avaamattoman laskuvarjon sekä vaatteita putoamispaikalta, Suurnäkki muistelee. – Hän oli loukannut kasvojaan, ne olivat veriset, mutta hän oli yhä liikuntakykyinen. Paikalliset lähestyivät miestä ketjussa ja heidät nähdessään mies antautui. Ennen kiinniottoa lentäjällä oli ollut kädessään pistooli, mutta luultavasti hän arvioi ketjussa olleiden henkilöiden määrään niin suureksi, että koki antautumisen ilman vastarintaa olevan paras ratkaisu. Pidätyksen suoritti Aimo Kärki, joka sai palkinnoksi toisen luokan vapaudenmitalin uroteostaan. Tilannetta oli tullut seuraa- 9 SOTAHISTORIALLINEN ILMATAISTELU ruotuväki 17/2015 Muistolaatta paljastettiin Tykän tilalla 12.9. Kuvassa oikealta Carl-Fredrik Geust, Jukka Vesen, Alla Suoninen, sotaveteraanit Ahti Uski ja Kauko Suurnäkki sekä everstiluutnantti Andrey Shisko sekä hänen puolisonsa. 10 lyhyesti Suomalaislentäjät harjoittelivat ilmatankkausta Ilmavoimien F/A-18 Hornet lentäjät harjoittelivat ilmatankkausta 14.8.–18.8 Rovaniemen, Kuusamon ja Kajaanin välisellä alueella. Tankkaukseen käytettiin Yhdysvaltain Euroopan ilmavoimien KC-135 Stratotanker -konetta. Harjoitus liittyi Naton Partnership for Peace -rauhankumppanuusohjelmaan, johon myös Suomi kuuluu. Everstiluutnantti Sami Puuperä korostaa kyseessä olleen rutiininomainen harjoitus. – Harjoituksen tarkoituksena oli kouluttaa, ylläpitää sekä uusia pidemmän lentoajan mahdollistavia ilmatankkauskelpoisuuksia Hornet-lentäjille. ASa Helikopteripataljoonalla merilentoharjoitus Utin jääkärirykmentin Helikopteripataljoona järjesti merilentoharjoituksen 7.–11. ja 14.–17. syyskuuta Kotkasta Upinniemeen ulottuvalla alueella. Harjoituksessa koulutettiin pelastuspäivystyshenkilöstöä ja lentohenkilöstöä toimimaan merellisissä olosuhteissa NH90-helikoptereilla sekä harjoiteltiin viranomaisyhteistyötä. – Tällaisen harjoituksen järjestäminen on äärimmäisen tärkeää meripelastuskyvyn ja viranomaisyhteistyön harjoittelun vuoksi, Helikopteripataljoonan komentaja everstiluutnantti Jaro Kesänen kommentoi. ARa Poliisihallitus on pyytänyt puolustusvoimilta tukea Tornion turvapaikanhakijoiden järjestelykeskuksen toiminnan turvaamiseksi.Virka-apuosastoon kuuluu 30 varusmiestä ja kuusi kantahenkilökuntaan kuuluvaa henkilöä. Virka-apuosasto avustaa turvapaikanhakijoita turvatarkastuksissa ja turvapaikanhakijoiden liikkumisen ohjaamisessa. Virka-apuosastoon kuuluva alikersantti Teemu Julkunen Jääkäriprikaatista kuvaa yleistä ilmapiiriä positiiviseksi. – On mielenkiintoista kohdata monesta eri kulttuurista ihmisiä, Julkunen taustoittaa. NPa UNIFIL-operaatiossa laaja yhteistoimintaharjoitus Suomalais-irlantilainen pataljoona harjoitteli sisäistä yhteistoimintaa Libanonissa osana UNIFIL-operaatiota. Harjoituksen tavoitteena oli testata monitilannejohtamista eri yksiköiden ja aselajien välillä sekä syventää yhteistyökykyä. Harjoituksesta tullut palaute on ollut pääosin hyvää, mutta pataljoonan komentajan everstiluutnantti Kari Kaakisen mukaan harjoitus myös osoitti, että aina löytyy pieniä yksityiskohtia, joissa voidaan parantaa. – Sotatoimialueella jatkuva harjoittelu operatiivisten tehtävien ohessa on välttämättömyys, Kaakinen selittää. MKo ruotuväki 17/2015 Kuvaustoiminta mukautuu aikaansa Puolustusvoimien kuvaustoiminta juhlii 90 vuotista taivaltaan lokakuussa. Kuvaajat dokumentoivat jatkossa puolustusvoimien toimintaa verkkoon. Samuli Virtanen posti käyttöliittymän kautta, Leskinen viittaa nykyongelmaan, jossa arkistoinnissa on jätetty hakusanoja ja tekijätietoja lisäämättä. Hän kertoo, että jatkossa koulutusta tehostetaan videokuvauksen avulla. Sitä tekevät muun muassa combat camera -varusmiehet. – Lähitulevaisuudessa haluamme tuottaa 2–4 minuutin mittaisia mikroelokuvia. 4K-videoista on mahdollista irrottaa painokelpoisia A4-koon stillkuvia. Puolustusvoimien kuvaustoiminta saavuttaa tänä vuonna uuden rajapyykin, kun se täyttää 6. lokakuuta 90 vuotta. Merkkipäivää juhlistetaan kutsuvierastilaisuudella kulttuuri- ja viihdekompleksi Andorrassa Helsingissä. Palveluskeskuksen oppimis- ja kuvapalveluyksikön järjestämässä tilaisuudessa esitellään puolustusvoimien kuvakeskusta ja esitetään dokumenttielokuva Puolustusvoimien kuvaustoiminta 90 vuotta. Puolustusvoimien kuvaustoiminnalla on värikäs historia. Puolustusvoimien kuvakeskuksen johtaja, komentajakapteeni Pasi Leskisen mukaan kuvaustoiminta on tukenut koulutustoimintaa. – On tehty ohjesääntöjä, oppaita ja opetuselokuvia. Kuvakeskuksen tehtävänä on ollut myös dokumentoida tuleville sukupolville, miltä puolustusvoimat on näyttänyt, Leskinen kertoo. Hopeafilmejä ja ylinopeuskameroita SA-kuvaus antoi kipinän kuvaustoiminnalle Kuvaustoiminta alkoi virallisesti Yleisesikunnan koulutusosastoon perustetussa kuvatoimistossa 6.10.1925. Jo 1920-luvulla alettiin hyödyntää elokuvaa koulutusmuotona. Puolustusvoimien alkuvuosina ennen sotia sotilaskuvaustoiminta oli kuitenkin Leskisen mukaan järjestäytymätöntä. – Ensimmäisiä kuvauksia alettiin ottamaan jo vapaussodan aikana, mutta vasta jatkosodan aikaan tiedotuskomppaniat organisoituivat Saksan mallin mukaisesti. Silloin kuvaustoiminta alkoi järjestäytyä. Sodan aikaan puolustusvoimilla oli kuvien osalta omat tarpeensa. Leskisen sanoin: tuotettiin uutiskatsauksia, joilla tyydytettiin suuren yleisön uutisnälkää rintamalta. – Tämä oli tärkeä viestintäkanava. Varmasti jonkinlaista informaatiosodankäyntiäkin oli sodanaikana, jotta kotirintama pysyisi tyytyväisenä. Rintaman lisäksi tapahtumia dokumentoitiin ”kotirintamalla”. Sodan aikana tuotettiin 160 000 valokuvaa, jotka on nykyään digitalisoitu ja nähtävissä sa-kuva.fipalvelussa. Sodan jälkeen koulutusosaston yhteyteen perustettiin kuvakeskus, Kuva: SA-kuva Virka-apuosasto Tornioon kentällä SA-kuvaajat välittivät sodan aikana niin rintaman kuin kotirintaman tapahtumia kansalle. Lahdenpohjalla kuvattiin ilmavalvontalotta Ellen Kiurua kesällä 1942. joka tuotti pääasiassa koulutuskäyttöön elo- ja valokuvasisältöjä. Digitalisoituminen mullisti kuvatarjonnan 1990-luvun lopulla luovuttiin filmien kehittämisestä laboratoriossa ja siirryttiin sähköiseen arkistointiin. Vaikka digitaalisuus on helpottanut kuvien käsittelyä, Leskinen sanoo, että arkistoinnissa on myös ongelmia. – Kun kuvat ovat digitaalista materiaalia, ne on tallennettu CDlevyille, kovalevyille ja erilaisille ryhmälevyille. Kuvat ovat sikin sokin, eikä niitä ole metatiedotettu kovin tarkkaan. Puolustusvoimauudistuksessa kuvakeskus siirrettiin Palvelukeskuksen Oppimis- ja kuvapalveluyksikköön. Yksikössä lanseerataan nyt kuva- ja mediapankki, jonne puolustusvoimien kaikki omat kuvaajat sekä varusmieskuvaajat tallentavat tuottamaansa materiaalia. Samalla se toimii ar- kistona kaikille puolustusvoimien toimijoille. Leskinen arvioi, että vuonna 2016 julkaistavaan mediapankkiin tuotetaan peräti 100 000 kuvaa vuodessa. Kuvakeskus vastaa nykykuvan tuottamisesta ja arkistoinnista ja Sotamuseo historiallisen kuvan taltioinnista ja arkistoinnista. – Laatu edellä mennään. Julkaistaan vain hyviä ja onnistuneita kuvia ja vielä metatiedotettuna oikealla tavalla, jotta kuvat löytyvät hel- kolumni Antti Sarjanen > [email protected] Rehellistä maanpuolustusta Olemme kaikki kuulleet, kuinka johtajakoulutuksesta saa paljon hyötyä palveluksen jälkeisessä elämässä toimimiseen. Puolustusvoimissa koulutetun syväjohtamisen on väitetty olevan jotenkin työ- ja siviilielämässä auttavaa koulutusta. Näin ei kuitenkaan useimmiten ole, eikä pitäisikään olla. Sotilasjohtaja ei automaattisesti tarkoita samaa kuin johtaja siviilimaailmassa. Lääkintäaliupseereista ei kouluteta startup-tiimipäälliköitä, eikä rannikkojääkärikersantin taito pitää ryhmänsä hengissä maihinnousun aikana oikeastaan auta Pitkän uran puolustusvoimissa kuvaajana tehnyt Matti Kaltokari sai noin 150 muun kanssa kutsun juhlatilaisuuteen. Kaltokari työskenteli puolustusvoimien kuvakeskuksessa vuodesta 1962 vuoteen 2003. Hän ehti saada laajan kuvan puolustusvoimien kuvaustoiminnasta ennen eläkkeelle jäämistä. – Urani alkupuolella kuvaustoiminta ei ollut pelkästään lehtikuvauksen tyyppistä. Siihen liittyi voimakkaasti eversti Jyri Paulaharju, joka kehitti valokuvausta, kuvaustiedustelua ja tutkimuskuvausta hyvin paljon. Meillä oli käytettävissä erikoiskalustoa: sellaisia ylinopeuskameroita, joilla tutkittiin esimerkiksi aseiden rekyylejä, Kaltokari muistelee. Kaltokari myöntää, että lehtikuvaustakaan ei unohdettu. Kuvaustehtävät vaihtelivat laidasta laitaan. Ääripäinä Kaltokari mainitsee reserviupseerikurssin matrikkelikuvauksen ja toimimisen puolustusvoimien ylipäällikön kuvaajana. Niiden lomassa hän oli myös esimiehenä kehityslaboratoriossa. – Uran kruununa voin sanoa presidenttien – Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen – ensimmäisen virkakauden kuvaukset. Kaltokari oli uransa loppuvaiheessa keskellä murrosta digitaaliseen kuvaukseen. Hän vertaa, että siinä missä aikoinaan jännitettiin, miten hopeapohjainen filmi korvataan, nykyään digitaalikuvaus kehittyy hirmuista vauhtia. – Piti omaksua ihan uudenlainen kuvaustyyli. Alussa minulla oli kamera, jonka filmille mahtui 12 kuvaa. Piti miettiä tarkkaan kuvatessaan, mihin sen ruudun uhraa. Kun nykyisin kuvataan digikameralla, se on kuin elokuvaa kuvaisi. Suurin työ on etsiä parhaat otokset. Sotilasjohtaja ei automaattisesti tarkoita samaa kuin johtaja siviilimaailmassa. häntä johtamaan logistiikkayritystä. Yritysmaailma on täysin erilainen verrattuna varusmiespalvelukseen ja mahdolliseen kriisitilanteeseen. Varusmiehille opetetaan kriisitilanteen valmiuksia. Sotilaskoulutuksen tärkeimpä- nä tehtävänä on varmistaa, että puolustusvoimien sotilailta voi odottaa tiettyjä perustaitoja. Asevelvollisuus luo puolustusvoimien käyttöön muokattavissa olevan harmaan massan jota voidaan käyttää kriisitilanteessa hyvinkin monipuolisesti. Koulutushaarojenkin saaman erityiskoulutuksen voi pitkälti oppia kuka vaan intensiivisellä harjoittelulla. Henkilökohtaisesti olen pahoillani, jos puolustusvoimat joutuu sokerikuorruttamaan toimintaansa, jottei siltä leikattaisi määrärahoja, tai sitä tuomittaisi pelottavana ja ilkeänä organisaationa. Puo- lustusvoimat ja asepalvelus ovat Suomelle pakollisia instituutoita ja se tulisi yleisesti hyväksyä, ilman liioiteltuja hyötyjä. En sano, etteikö ole tärkeää hakea uusia ratkaisumalleja ja kehittää asevoimien toimintaa, mutta sitä ei tule tehdä vääristä syistä. Kansalaisten, varusmiesten ja poliitikkojen tulee ymmärtää, mihin asepalveluksessa saatu koulutus todellisuudessa tähtää. Varusmies koulutetaan puolustamaan maataan eikä sitä tule piilotella. Puolustusvoimien, puolustuspoliittisten päättäjien ja kansalaisten olisi hyvä istua yhteiseen pöytään ja käsitellä realiteettejä, joihin valtiomme puolustus perustuu. Mahdollisuuksien mukaan avoin ja rehellinen puolustuspolitiikka on koko Suomen etu. Olemme rehellistä kansaa, otetaan siitä hyöty irti. Keskustele aiheesta lisää Twitterissä #ruotuväki 11 kentällä ruotuväki 17/2015 palveluksessa Pelissä Pohjolan kuninkuus Kaarti järjesti tämän vuoden suurimman sotilasurheilutapahtuman. Sotilasviisiottelun Pohjoismaiden mestaruudet menivät Tanskaan ja Norjaan. Samuli Virtanen Kilpailujärjestelyt isompien kisojen tasolla Kilpailuorganisaatioon kuuluneen ja esteradan lajijohtajana toimineen kapteeni Henry Lipposen NIMI JA SOTILASARVO Mari-Ella Sairiala ASUINPAIKKA Nokia mukaan alun perin oli ajateltu, että avoimiin PM-kisoihin osallistuisi 11 maan joukkueet. Lopulta urheilijoita Pohjolan ulkopuolelta tuli vain Hollannista. – Kilpailu oli suunniteltu suuremmalle määrälle joukkueita, Lipponen toteaa. Kilpailujen tekninen johtaja, yliluutnantti Marko Leppä arvioi kisojen olleen menestys. – Meillä on ollut hyvä organisaatio näitä kisoja tekemässä. Olen erittäin tyytyväinen niin organisaation kuin urheilijoiden suorituksiin, Leppä kiitteli kisan jälkeen. Lepän mielestä kansainvälisen urheilutapahtuman järjestäminen on puolustusvoimille näytön paikka. – Puolustusvoimat järjestää tällaisia kisoja kahdesta neljään vuosittain. Tällaisen tapahtuman järjestämisellä osoitamme ammattitaitoamme myös muille maille. He saavat hyvin pitkälti näkemyksen toimintakyvystämme näidenkin perusteella. Tanskan sotilasviisiottelumaajoukkueen päävalmentaja John Kirstein on tyytyväinen joukkueensa menestykseen erityisesti naisten sarjassa. Osan kehuista saavat myös kisajärjestäjät. – Mielestäni kilpailu oli oikein kovatasoinen. Toimitsijat ja avustajat ovat olleet erittäin hyvin valmistautuneita. Itse asiassa järjestelyt ovat olleet korkeatasoisempia kuin tavallisesti PM-kisoissa. nopeaa ja ne saadaan koostumukseltaan varsin ravitseviksi. Lisäksi pussiruoilla on se etu, että ne ovat hyvin kevyitä kuljeteltavia, Korhonen sanoo. Korhonen korostaa, että maitopohjaisten pussiruokien säilyttäminen sissikätköissä vaatii kuitenkin tutkimusta. Varsinaisen säilyvyystutkimuksen lisäksi saanemme viitteitä siitä, millainen on muonan ihanteellisin pakkaus- ja kätkötapa. Koko tutkimuksen kustantavat puolustusvoimat ja Maitotaloustuotteiden tarkastuslaitos. Kuva: Ruotuväki Toukokuussa alkaneessa tutkimuksessa pyritään kartoittamaan, miten eri maitopohjaiset kuivaelintarvikkeet säilyvät pitempiä aikoja nimenomaan sissikätköihin haudattuna. Samalla saadaan myös kuva näiden tuotteiden säilyvyydestä normaalioloissa muonavarastossa Nyt aloitettu tutkimus kestää kolme vuotta ja päättyy vuoden 1978 keväällä. – Mielestäni pussikeittojen ja vastaavien ruokien käyttö maastossa on ihanteellinen ratkaisu. Niiden valmistaminen on erittäin eteenpäin Tavoitteena henkilöstön toimintakyvyn säilyttäminen Suoritin asepalvelukseni vuonna 1981 Hämeen ratsujääkäripataljoonassa, josta päädyin Haminaan Reserviupseerikouluun. RUK:n jälkeen jäin Haminaan kouluttajaksi ja vänrikiksi kesätöihin. Parhaimpia muistoja palvelusajalta ovat kannustava ilmapiiri, joukkuehenki sekä rehti meininki. Edellä mai- nitun polun kautta päädyin lopulta kadettikouluun ja sotilasuralle. Aikaisemmin olen työskennellyt moninaisissa tehtävissä aina kouluttajatasolta komentajatasolle joukko-osastoissa sekä esikunnissa. Mielenkiintoisimpana Utin jääkärirykmentin komentajuus, valtakunnallisten maanpuolustuskurssien johtaminen sekä tasavallan presidentin adjutantin toimet Ahtisaaren ja Halosen ollessa presidentteinä. Antoisinta näissä tehtävissä on ollut oppia, miten ylempää tasoa käytännössä johdetaan. Puolustusvoimien komentopäällikön tehtävät tarjoavat hyvän mahdollisuuden työskennellä ihmisten parissa ja tätä kautta ede- sauttaa tuloksen tekemistä. Pyrin tekemään parhaani, että henkilöstön toimintakyky säilyy ja heitä on riittävästi oikeissa tehtävissä. Suurimpina haasteina pidän organisaation resurssien riittävyyttä sekä meille luotettujen ja annettujen tehtävien täyttämistä. Kokonaisuudessaan toivon, että Suomen puolustusvoimien uudistuksessa saadut henkilöstoresurssit pystytään käyttämään mahdollisimman tehokkaasti sekä uudet suoristuskyvyt valjastamaan käyttöön. Lisäksi ihmisten on tärkeää kokea työskentelynsä mielekkääksi sekä palkitsevaksi. Kuva: puolustusvoimat Prikaatikenraali Kim Mattsson siirtyi elokuun alussa puolustusvoimien komentopäälliköksi. Aikaisemmin hän on toiminut Pääesikunnan suunnitteluosaston apulaisosastopäällikkönä. JOTAIN MUUTA, MITÄ? "Työ tekijäänsä opettaa!" PV:n tutkimuskeskus, Ylöjärvi Sotilasviisiottelun erikoisuus on esterata, jonka ”piikkilankaesteellä” Tanskan Johanne Tolstrup näytti vauhtiaan. Pussiin, kätköön ja tutkimuspöydälle Niko Pankka TYÖPAIKKA KOULUTUS Diplomi-insinööri ruotuväki 40 vuotta sitten Sissihän elää vaikka sienillä ja mustikanvarvuilla. Näiden varaan puolustusvoimat ei kuitenkaan jätä poikiensa muonitusta. Sissimuonankin pitää olla ravitsevaa, vaihtelevaa ja hyvin säilynyttä, oli se sitten noudettu vaikka sissikätköstä. Upseerikokelas Hannu Korhosen tehtävänä on tutkia, miten maitojauhevalmisteet säilyvät. Hän ei ole yksinomaan haistelijatai maistelijatyyppi. Näitä ”tutkijoitahan” meillä on riittämiin. Korhosen tutkimuksella on tieteellinen perusta. IKÄ 39 TOIMENKUVA Tutkimusalajohtaja, puolustusvoimien tutkimuskeskus Kuva: Juho Vainonen Hikipisarat saivat kyytiä Helsingissä, kun sotilaat mittelivät sotilasurheilun epävirallisen kuninkuuslajin Pohjoismaiden mestaruuksista. Kilpailu alkoi sekä miesten että naisten kivääriammunnalla Hälvälän Hollolassa ampumaradalla 9. syyskuuta. Samana iltapäivänä kilpailtiin sotilasviisiottelun tunnuksenomaisimmassa lajissa: esteratajuoksussa Santahaminassa. Torstaina olivat vuorossa esteuinti Itäkeskuksessa ja kranaatinheitto Santahaminassa. Kolmipäiväinen ottelu huipentui perjantaiaamupäivänä maastojuoksuun Maanpuolustuskorkeakoulun urheilukentän ympäristössä. Kilpailu oli alusta asti suosikkien hallintaa. Naisten PM-tittelin vei tanskalainen kersantti Nanna Lihn, kun taas miesten kisan voittoa juhli norjalainen kapteeni Trond Vognild. Vastaavasti joukkuemestaruuksiin ylsivät Tanska ja Norja. Suomalaisten panos oli hyvä miesten ottelussa, jonka mitalikamppailusta kehkeytyi Norjan ja Suomen välinen maaottelu. Ylivoimaisen Vognildin takana kapteeni Juha Hirsimäki venyi hopealle. Suomen joukkue sai joukkuekilpailusta niin ikään hopeaa Norjan takana. Prikaatikenraali Kim Mattsson arvostaa aikaisemmissa tehtävissä saamaansa johtamisosaamista. (Kuvassa everstin arvossa) Räjähtävä ammatti Klaus Ashorn Mari-Ella Sairialalle maksetaan siitä, että hän räjäyttää asioita. No, ainakin melkein. Sairiala työskentelee puolustusvoimien tutkimuslaitoksen räjähde ja -suojelutekniikkaosaston energeettiset teknologiat -tutkimusalan johtajana. Puolustusvoimien kapulakielestä suomeksi käännettynä Sairiala siis vastaa räjähteiden tutkimuksesta Tampereen lähistöllä sijaitsevassa tutkimuslaitoksessa. Räjähde- ja suojelutekniikkaosaston tutkimuksen pääpaino on räjähdeturvallisuudessa sekä räjähdevaikutuksesta. Turvallisuuden puolella keskitytään eri räjähteiden herkkyyksien määrittämiseen sekä esimerkiksi siihen, miten kaukaa yksi räjähde aiheuttaa ketjureaktion tavoin seuraavan räjähteen laukeamisen. Räjähdevaikuttavuuden osalta tutkimus tarkoittaa käytännössä sitä, että pyritään selvittämään, millä tavoin mikäkin määrä mitäkin räjähdettä vaikuttaa ihmisiin, rakennuksiin ja ajoneuvoihin. Tämän avulla määritetään muun muassa sotilaiden käytössä olevien räjähteiden varoetäisyyksiä ja tehokkaita vaikuttavuusalueita, jotka koulutuksen kautta konkretisoituvat varusmiehellekin. Päivittäinen työ vaihtelee täten grammoissa mitattavien räjähteiden altistamisesta iskuille, sähkölle ja korkealle lämpötilalle aina telamiinan kokoisten räjähteiden laukaisuun tutkimuslaitoksen omalla räjähdealueella. – Pommien räjäyttely ei tietenkään ole pääasia, vaikka kyllä sitäkin pääsee jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain tekemään. Omalla koekentällä saamme räjäyttää kerrallaan maksimissaan kymmenen kiloa räjähdettä, Sairiala naurahtaa. Eri alojen osaajia Tutkimuslaitos jakautuu viiteen osastoon, joista räjähde- ja suojelutekniikka on yksi. Muita osastoja ovat asetekniikka-, informaatiotekniikka-, doktriini- ja toimintakykyosastot. Tutkimuslaitoksen tehtävänä on tuottaa puolustusvoimien tarvitsemat vaativat tutkimus-, kehittämis-, testaus- ja evaluaatiopalvelut. Johtuen laitoksen laajasta ja monia eri aloja kattavasta tehtävästä, sinne tullaan monesta eri taustasta ja koulutuksesta. Sairiala itse opiskeli diplomiinsinööriksi materiaalikemiasta silloisessa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, nykyisessä Tampereen teknillisessä yliopistossa. Ura tutkimuslaitoksella alkoi hieman yllättäin. Sairiala oli opiskeluaikana hakenut usempaa kesätyöpaikkaa, mukaanlukien tutkimuslaitokselta. Toinen työnantaja ehti kuitenkin napata Sairialan ensimmäisenä. Ajatus puolustusvoimien tutkimuslaitoksella työskentelemisestä jäi kuitenkin elämään ja lopulta Sairiala päätyi tekemään diplomityötään tutkimuslaitokselle. Sen jälkeen äitiysvapaasijaisen paikka vaihtui tutkijan viraksi, ja siitä lähtien Sairiala on ollut tutkimuslaitoksella erilaisissa tehtävissä. – Vähän sattumaltahan tänne alunperin tulin – tutkinnossani opiskeltiin laajasti hieman kaikkea. Silloin sitä piti huonona asiana, mutta nyt se on osoittautunut eduksi, sillä omankin alan tutkimuksessa yhdistyy monia eri luonnontieteitä, Sairiala kertoo. Parasta työssä on Sairialan mielestä sen vaihtelevuus, aina laboratoriossa tehtävästä perustutkimuksesta esimerkiksi sotalaivan ohjusjärjestelmän tutkimiseen. 12 kentällä ruotuväki 17/2015 Maidonjakelun uusi aikakausi Maitobaarin maito tulee suoraan tuhannen litran säiliöistä. Suuressa varuskunnassa maitoa saattaa kulua jopa 1600 litraa päivässä. Miika Kosloff liötä on koko ajan valmiina odottamassa asiakkaita. Katkoja palveluun ei saa tulla, jotta ruokailu hoituu sujuvasti. Maidon kulutukseen maitobaarilla itsellään ei ole ollut vaikutusta. – Ei idealla haettukaan maidon kulutuksen nousua, vaan asiakasnäkökulmasta se nopeuttaa ja parantaa maidon saantia. Kun täytyy tarjota jopa 10 000 annosta maitoa päivässä, järjestelmien on oltava kunnossa, eikä ruokailijoilla ole varaa hidastella. Kainuun prikaatin vahvuus on suurimmillaan yli 2700 taistelijaa, ja jokaisella on arkipäivisin mahdollisuus neljään ruokailuun. Tämä oli yksi syy kuudentoista novoboxin eli vanhojen 20 litran maitojakelimien uusimiseen. Tilalle hankittiin uudenlainen maitobaari, jollaista ei ole vielä missään muussa Suomen varuskunnassa. Maitobaari on maitolinjasto, jossa ovat kaikki Kainuun prikaatin Hoikanhovi-varuskuntaravintolan 12 maitohanaa. Niihin tarkasti kolmeasteiseksi viilennetty maito tulee suoraan tuhannen litran säiliöistä. Ekologisempaa ja turvallisempaa Uusi maitobaari on ekologisempi kuin edellinen järjestelmä, jossa maitoa säilytettiin 20 litran pahvilaatikoissa, joiden sisällä oli muovipussi. Päivässä maitolaatikoita saattoi kulua jopa 80, joten jätteen määrän vähentyminen on merkittävä muutos. – Tämä on käytännössä meillä Leijona Cateringissä pilotointihanke. Tavoite on tietysti, että muihinkin Leijonan isoimpiin yksiköihin saataisiin jatkossa vastaavanlaisia, Nevalainen sanoo. Palautteiden perusteella maitobaareja haluttaisiin muihinkin varuskuntiin. – Päätöksiä ei ole tehty, mutta veikkaisin että sitä mukaan kun isompia paikkoja kunnostetaan tai uudistetaan, niin tämä tulee mietintään. Uudistus myös parantaa työntekijöiden hyvinvointia ja työturvallisuutta, koska heidän ei enää tarvitse nostella painavia maitolaatikoita maitojakelimiin. Asiakkailta positiivista palautetta Kuva: Juho Korpela Maitolinjasto uudistettiin juhannusviikolla ja Kainuun prikaatin varuskuntaravintolan ravintolapäällikön Jani Nevalaisen mukaan palaute on ollut lähinnä positiivista alusta alkaen. – Maito on tosi kylmää, ja sitä on nopea ottaa hanasta, Nevalainen perustelee. Edellisiin maitojakelimiin verrattuna maito on myös tasalaatuisempaa ja -lämpöisempää. Valikoimaan ei sen sijaan ole tullut muutoksia, vaan saatavilla on ainoastaan Leijona Cateringin suositusten mukaan rasvatonta maitoa, kuten muissakin varuskuntaravintoloissa. Päivittäin maitoa saattaa kulua jopa 1600 litraa eli yli puolitoista säiliöllistä. Käytännössä kaksi säi- huomio! Maitobaariuudistus on ollut suosittu, ja se on otettu hyvin vastaan sekä henkilökunnan että asiakkaiden keskuudessa. digi Älyvaatteet vasta edelläkävijöiden joululahjalistoilla Miika Kosloff Kuva: Juho Vainonen Soittokunnat esittelivät tulivoimaansa Tattoo Show’ssa. Lähetä meille osoitteeseen [email protected] oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon. Sensorit tekevät älykkääksi Myontecin MBody-älyshortsit vaikuttavat ulospäin tavallisilta kompressioshortseilta, mutta sisäpuolelleen ne kätkevät virtapiirisensoreita, joiden avulla kehosta kerätään tietoa. Ihoa vasten tulevia sensoreita täytyy kostuttaa, jotta virta kulkee paremmin ihon ja Kuva: Juho Vainonen Niin kutsuttuja älykkäitä ominaisuuksia on saatavilla lähes jokaiseen kodin kapistukseen jääkaapista autoon. Teknologiavalmistajat ovat laajentamassa älyteknologiaa myös vaatteisiin, joilla pystyy muun muassa tarkkailemaan lihasten käyttövoimakkuuksia ja tasapainoa. Tutustuimme kahteen suomalaiseen älyurheiluvaatteeseen: kenkiin ja shortseihin. Kumpikin testituote toimii samanlaisella periaatteella. Sensorit mittaavat kehostamme dataa, lähettävät datan älypuhelimeen bluetoothin välityksellä ja puhelimeen asennettu sovellus näyttää käyttäjälleen tuloksia liikuntasuorituksesta. Lisää ladattavaa yöpöydälle Data siirtyy älyvaatteista puhelimiin langattomasti. shortsien välillä ja mittaustulokset ovat luotettavampia. Päällä ne muistuttavat märkiä uimahousuja. Runteqin Zoi on suklaapalan kokoinen älykäs sensori, joka kiinnitetään kenkiin yksinkertaisilla klipseillä, jolloin tavalliset urheilukengät muuttuvat dataa kerääviksi älykengiksi. MBody Live näyttää suurimman osan mittaustuloksista jo käytön aikana, kun taas Zoin sovelluksessa reaaliajassa näytettävä tieto on minimoitu ja yksityiskoh- tia juoksijan tekniikasta on mahdollista tarkastella vasta suorituksen jälkeen. Runteqin toimitusjohtajan Tommi Ojalan mukaan Zoin tavoite onkin parantaa juoksutekniikkaa eikä tehdä juoksemisesta teknologiasta riippuvaista. Älyshortsit osaavat kertoa muun muassa etu- ja takareisien käyttösuhteen sekä lihaskuormituksen, ja älykengät arvioivat askeltiheyden ja pomppivuuden optimaalisuutta. Kumpikin laitteista kuluttaa virtaa ja vaatii käyttäjäänsä lataamaan niitä. Joka yö ladattavat akut ovat tulleet tutuiksi älypuhelimista ja valitettavasti älyvaatteet kuuluvat lähes samaan joukkoon. – Kymmenen vuorokautta päällä ja kymmenen tuntia aktiivista juoksua se [Zoin akku] vähintäänkin kestää, Ojala sanoo. Aivan joka yö älyshortsien tai älykenkien älypalikoita ei tarvitse ladata, mutta aktiivisessa käytössä ne joutuvat viettämään useita öitä viikossa yöpöydällä. MBody-shortsit on selvästi tarkoitettu ennemminkin oikeille ammattiurheilijoille kuin tavallisille sunnuntaihölkkääjille, minkä huomaa sen yli 700 euron hintalapustakin. Zoi-älysensorin hinta on noin sata euroa ja tuote on huomattavasti käyttäjäystävällisempi ja matalakynnyksisempi kuluttajan näkökulmasta. Kumpikin älylaite vaikuttaa hieman futuristiselta ja ne joutuvat vielä odottamaan älyvaatteiden vallankumousta. Tänä vuonna ne löytyvät vasta harvojen edelläkävijöiden joululahjalistoilta. 13 vapaalla ruotuväki 17/2015 Kuva: Mikko Henrik Huotari Tuore EM-kultamitalisti nauttii jenkkifutiksen fyysisyydestä. EM-kultajuhlista takaisin palvelukseen Puolustusvoimat on mahdollistanut Julia Turuselle vakavan harjoittelun varusmiespalveluksen ohella. Niko Pankka Kuva: Jesse Hiltunen Aliupseerioppilas Julia Turusella on takanaan tavallisuudesta poikkeava peruskoulutuskausi. Kaksi viikkoa 19-vuotiaan varusnaisen alokaskaudesta kului amerikkalaisen jalkapallon naisten EM-turnauksessa Espanjassa. Tuliaisena Panssariprikaatiin Parolannumelle saatiin kultainen mitali. – Itselleni EM-turnaus oli ensimmäinen henkilökohtainen kosketus maajoukkueeseen ja tässä iässä pelkästään sinne pääsy tuntuu uskomattomalta, Turunen kertoo. Turusen kausi on muiltakin osin mennyt nappiin. Hämeenlinna Lady Huskiesin riveissä tuloksena oli ykkösdivisioonan mestaruus. Joukkueen sisäinen kehitys on ollut valtaisaa; viime kauden viimeinen sija vaihtui tänä vuonna pokaaliin. Amerikkalaista jalkapalloa voidaan joiltain osin edelleen pitää pienenä lajina etenkin naisten puolella. Turusella on kuitenkin aitoa intohimoa jenkkifutista kohtaan. Kymmenen vuoden tausta lentopallossa on antanut Turuselle hyvän pohjan kehittää omaa pelaamistaan. Aluksi lajin vaihtaminen herätti ihmetystä erityisesti kavereissa, mutta jenkkifutis on Turuselle ’’se oma juttu’’. Loukkaantumisilta välttyminen on tullut hänelle yllätyksenä. – Pelatessa adrenaliinin määrä ja lajin fyysisyys vievät mukanaan. Puolustuksessa toimiessa oman tontin pitämisessä nämä seikat korostuvat, Turunen täsmentää. Suomen jenkkifutiksen tasoa Turunen pitää taktisesti hyvänä, vaikka esimerkiksi Yhdysvallat onkin toistaiseksi huomattavasti edellä kaikilla osa-alueilla. Aliupseerioppilaan mukaan kehitettävää Suomella on erityisesti fysiikassa. Suomessa pelaaja- sekä toimitsijamäärät ovat kasvussa, ja lajista aletaan koko ajan tietämään enemmän. Tätä kautta kriteerit valmentajille ovat kasvaneet. Yhdysvalloista tulevat pelaajavahvistukset ovat myös valmennuksellisesti suuri apu. Aliupseerioppilas Turunen keskittyy loppuvuoden johtajakoulutukseen. Puolustusvoimien suhtautuminen urheiluun yllätti Turunen on yllättynyt, kuinka hienosti Suomen puolustusvoimat on suhtautunut urheilun ja varusmiespalveluksen yhdistämiseen. Varusmiespalvelukseen hänet ajoi halu päästä johtajakoulutukseen ja mahdollisuus haastaa itseään sekä saada uusia kokemuksia. – Aluksi tietysti jännitti intin suhtautuminen harjoituksiin ja peleihin, mutta kaikki on mennyt niiden suhteen loistavasti. Jopa yksikön päällikkö toivotti onnea ja menestystä EM-kisoihin, Turunen iloitsee. Kokonaisuudessaan Turunen näkee amerikkalaisella jalkapallolla sekä varusmiespalveluksella paljon yhtäläisyyksiä. – Samalla tavalla meitä kuormitetaan joukkueena henkisesti ja fyysisesti, Turunen summaa. Urheilijana Turusella on tavoitteena vakiinnuttaa paikka maajoukkueessa sekä kehittää oma taitotaso mahdollisimman kovaksi. Tulevaisuudessa Turunen haluaisi työskennellä urheilun parissa. Loppuvuosi hänellä kuluu viestintäaliupseerikurssilla sekä off season -harjoittelun parissa. Hänen mukaansa kyseinen harjoittelu toimii kaiken pohjana. Samaan tapaan kuin karhu tankkaa kesällä energiaa varastoon, pelaajan pitää huolellisesti valmistautua kevätkauteen. tupavisa 1. Mikä on Suomen puolustusvoimien käytössä olevan Leopard 2 A4:n huippunopeus? 2. Mikä on kevyen kertasingon (66 KES 88) ontelokranaatin lähtönopeus? 3. Kuka toimi puolustusvoimain komentajana vuosina 1994–2001? 4. Missä kaupungissa solmittiin toisen maailmansodan rauhansopimus? 5. Minä vuonna Kaartin soittokunta on aloittanut toimintansa? 6. Kuka oli vuoden 2006 jalkapallon maailmanmestaruuskisojen paras maalintekijä? 7. Kuinka monta olympiakultaa Lasse MAANPUOLUSTUKSEN KANNATUSSÄÄTIÖ julistaa haettavaksi apurahoja puolustusvoimissa tapahtuvaan koulutukseen ja liikuntakasvatukseen, maanpuolustusta edistävään valistus- ja tutkimustyöhön sekä yleistä kansalaiskuntoa kehittävään toimintaan. Virén on voittanut? 8. Kuinka monta virolaista vapaaehtoista osallistui Suomen jatkosotaan? 9. Missä kaupungissa sijaitsee Niinisalon varuskunta? 10. Minkä koulutushaaran merkki kuvassa on? vastaukset Haku tapahtuu sähköisen järjestelmän kautta säätiön kotisivulta: www.mpks.fi Hakuaika päättyy 15.10.2015. Rahoituspäätökset tehdään joulukuun loppuun mennessä. LISÄTIETOJA: www.mpks.fi säätiön asiamies Kristiina Olsson puh. 0295 140220 kristiina.olsson@defmin.fi 1. 72 km/h, 2. 198 m/s, eli 712,8 km/h, 3. Gustav Hägglund, 4. Pariisissa, 5. vuonna 1819 Helsingin Opetuspataljoonan soittokuntana, 6. Miroslav Klose (viisi maalia), 7. neljä, 8. 3273, 9. Kankaanpäässä, 10. tulenjohdon. 14 vapaalla kirjat ruotuväki 17/2015 kirja Helsinki 1945: pääkaupunki ja rauha Kirjoittajat Laura Kolbe, Samu Nyström ja Jyrki Vesikansa Kustantaja Minerva Julkaisuvuosi 2015 ny kaivattua vuoropuhelua; asiantuntijoiden artikkelit tuntuvat aika ajoin toisiaan toistavilta irrallisilta kokonaisuuksilta, joita sitovat yhteen vain kirjan jykevät kannet. Artikkelien irrallisuus jää kuitenkin toissijaiseksi kirjan tiukkaan rajatun aiheen puristuksissa. Teoksen tavoitteena ei ole maalata lukijalle kokonaiskuvaa vuosikymmenten ajalta, vaan kohdentaa lukijan huomio tavallisen kaupunkilaisen arkeen vuonna 1945. Tässä teos onnistuu moitteettomasti. Kaikesta huolimatta kirja täyttää sille valetun muotin erinomaisesti ja tarjoaa lukijalle aidon kuvan tavallisen kaupunkilaisen ilosta, vihasta ja ihastuksista. Helsingissä – vuonna 1945. Kalle Tornberg Faktaa ja fiktiota sekoittava Ghost Fleet pakottaa muun muassa kysymään, ovatko nykyasevoimat liian riippuvaisia tekniikasta. Eritahtiset aseveljet Miltä näyttää kolmas maailmansota? Kirjoittaja Mikko Uola Kustantaja Docendo Julkaisuvuosi 2015 Mikko Uolan Eritahtiset aseveljet on kaukana kevyestä iltalukemisesta. Kaiken kaikkiaan yli 500 sivun mittainen tiiliskivi käsittelee aihettaan kattavasti ja jopa pikkutarkasti. Teos pyrkii vastaamaan Suomen toisen maailmansodan historioitsijoita jakavaan debattiin Suomen asemasta natsi-Saksan suhteen. Oliko Suomi täysverinen aseveli vai rajoittuiko veljeys yhteiseen päämäärään Neuvostoliiton vastustamisesta? Kysymystä lähestytään vertailemalla Suomen asemaa Saksan muihin liittolaisiin, etenkin Unkariin ja Romaniaan, sillä nämä kaksi olivat kokonsa ja merkityksensä puolesta parhaiten verrattavissa Suomeen. Kuten teoksen otsikko antaa ymmärtää, Uola argumentoi Suomen olleen poliittisesti riippumattomampi Saksasta suhteessa Unkariin ja Romaniaan. Uola osoittaa, että vaikka Suomi joutuikin useampaan otteeseen suurvaltapolitikoinnin pelinappulaksi, Suomi säilytti tästä Kuva: Markus Lehtonen Pulaa, nälkää – tanssia, riemua. Laura Kolben, Samu Nyströmin ja Jyrki Vesikansan Helsinki 1945: pääkaupunki ja rauha kuvaa polvilleen isketyn pääkaupungin nousua sodan ikeestä. Tietokirja koostuu kolmesta, jokaisen kirjoittajan erityisosaamiseen kuuluvasta osasta. Vuoden 1945 Helsinkiä läpileikataan teoksessa yhteiskunnalliselta ja poliittiselta kantilta, sekä tavallisen kaupunkilaisen silmin. Tieteellisestä konteksistaan huolimatta Helsinki 1945 on kansantajuinen ja -läheinen teos. Kirjan muuten kovin akateemista pohjaa värittää teoksen runsas kuvitus. Kirjan näyttävä esteettinen esanssi puhaltaa historiaa uudelleen henkiin: ikuiset jonot, keskeneräiset työmaat ja lumessa leikkivät lapset muistuttavat tavallisen helsinkiläisen arjesta muun Euroopan yhä roihutessa taistelujen keskellä. Kirjoittajatrion välille ei syn- huolimatta itsensä Saksasta irrallisena. Suomi ei sitonut kohtaloaan Saksaan saati muihin kanssasotijiin. Uola siis asettuu historijoitsijoiden erillissota-teesin kannattajiin. Eritahtiset aseveljet käsittelee aihettaan järjestelmällisesti ja tarkasti. Uola ammentaa tietoa laajasta kirjosta lähteitä ja syntesoi faktoja taidokkaasti. Lukijan on helppoa ymmärtää argumenttien kulku ja hahmottaa näiden muodostamia kokonaisuuksia. Eritahtiset aseveljet ei edes yritä vedota laajempaan yleisöön. Ja hyvä niin, sillä tohtori Uolan kirjoitus pääsee parhaiten oikeuksiinsa vakavana tutkielmana kuin laimennettuna populaariteoksena. Klaus Ashorn Albert Einstein totesi aikanaan: – En tiedä millä aseilla kolmas maailmansota soditaan, mutta neljäs maailmansota tullaan sotimaan kepeillä ja kivillä. Pohdinnat kolmannesta maailmansodasta alkoivat todennäköisesti pian toisen maailmansodan jälkeen, ja pohdintaa on kestänyt 70 vuotta. Yhdysvalloissa on asiantuntijapiireissä käyty viime kuukausina vilkasta keskustelua kolmannesta maailmansodasta. Syynä ei ole Ukrainan tilanne, vaan kahden tunnetun asiantuntijan Peter W. Singerin ja August Colen kesäkuussa julkaistu kirja Ghost Fleet, jossa luodaan visio siitä, miltä kolmas maailmansota Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän välillä voisi toteutuessaan näyttää. Ghost Fleet on yhdistelmä faktaa ja fiktiota, strategiaa ja ihmiskohtaloita yhdistettynä tämän päivän geopoliittiseen tilanteeseen. Kirja on vauhdikas tomclancymäinen teknotrilleri, jossa lukijalle sa- malla avautuu yhdysvaltojen viimeaikaisin asetekninen kehitys, mutta siihen yhdistyy myös Robert D. Kaplanin maailmanpolitiikan realismia. Kirjan ansiona voi pitää lähes neljää sataa alaviitettä. Ne kertovat lukijalle, miten lähellä todellisuutta kirjan sisällössä liikutaan. Ghost Fleet on tarinallisesti kirjoitettu ihmisten näkökulmasta, jolloin lukijan samaistuminen sotaa käyvään havaijilaiseen merijalkaväen sotilaaseen, kiinalaiseen astronauttiin tai tuntemattomaan hakkeriin tapahtuu kuin itsestään. Sodassa on kyse ihmisestä ja ihmisten ratkaisuista. Kirja ilmentää hyvin nykypäivän sodan monimuotoisuutta. Maan, meren ja ilmatilan lisäksi kolmatta maailmansotaa käydään merkittävällä tavalla avaruudessa ja kybertoimintaympäristössä. Se, miten nämä kaikki taistelutilat otetaan haltuun ja niissä pyritään sekä vaikuttamaan että puolustautumaan, lienee sotilasstrategien keskeisimpiä pohdinnan aiheita tällä hetkellä. Todellisuudessa nykyajan maailmansota olisi todennäköisesti vieläkin sekavampi ja kompleksisempi kuin mitä kirjan taistelukuvausten perusteella lukija voi olettaa. Kirjassa esitellään laajasti ja mielenkiintoisesti tämän päivän sekä lähitulevaisuuden aseteknologiaa. Älylaseilla sotilaalle avautuva laajempi taistelukenttä, ilmassa lentävät aseistetut robotti- ”Ghost Fleet on yhdistelmä faktaa ja fiktiota, strategiaa ja ihmiskohtaloita.” lennokit ja 3D-tulostuksen mahdollisuudet sotateollisuudelle ovat esimerkkejä, jotka kuuluvat jo tämän päivän sodankäyntiin. Kirjan ajatuksia herättävimmissä kohtauksissa ihmisaivoihin istutetaan mikrosiru ajatuksien ohjaamiseksi ja kuvataan bioteknologisia kei- noja lisätä sotilaan suorituskykyä taistelukentällä. Kirjaa ei voi pitää korkean teknologian ylistyspuheenvuorona vaan pikemminkin päinvastoin. Kirjoittajat kannustavat rivien välistä kysymään, että miten soditaan, kun teknologia ei toimi tai toimii oletetun vastaisesti. Kirja on nostattanut Yhdysvalloissa keskustelua maan riippuvuudesta Kiinassa valmistettuun teknologiaan. Aiempien maailmansotien kynnyksellä uskottiin nopeaan ratkaisuun ja rajattuun sotaan. Toisin kävi. Yhdysvaltojen ja Kiinan tämän päivän kansalliset turvallisuusstrategiat heijastavat samanlaista henkeä: itselleen edullista ja nopeaa ratkaisua mahdollisessa sotatilanteessa. Edes suositeltavassa Ghost Fleet -kirjassa kolmannesta maailmansodasta ei tule lyhyttä, ja se saa lukijan pohtimaan, että oliko Einstein sittenkin oikeassa neljännen maailmansodan suhteen. Jarno Limnéll levyt The Weeknd Beauty Behind The Madness XO ja Republic Records En tiennytkään, että Drake ja Michael Jackson ovat postyymisti saaneet lapsen. Lapsi on musikaalinen, hänen äänensä on kaunis ja tyylillisesti sydämiä sulattava. The Weekndiä kuunnellessa huomaa, että myös vanhempien pimeät puolet ovat perinnöllisiä, mutta se ei välttämättä ole huono asia. Hip hop -fania hemmotellaan ties kuinka monennetta kertaa tänä vuonna. The Weeknd on kanadalainen pimeän R&B:n mestari. Todellinen kiintotähti nousi uusimman levynsä myötä ensimmäistä kertaa Billboard 200 -listalle. Hän nosti vasta viidentenä artistina historiassa kolme omaa kappalettaan Billboard hot R&B -listan kärkikolmikkoon. Beauty Behind The Madness on täynnä rakkautta. The Weeknd rakastaa huumeita, naisia ja itseään. Todella paljon. Albumi on kaunistelematon. Shameless kertoo siitä, miten artistiin rakastunut nainen on häneen koukussa. The Weeknd sanoo rakastavansa, mutta myös rakastelevansa naista paremmin kuin kukaan muu. Hitti Can’t Feel My Face jää rokkaamaan mieleen pitkiksi ajoiksi ja pakottaa kuuntelemaan levyä uudelleen ja uudelleen. Albumille lisäarvoa tuovat feattauksillaan muun muassa Ed Sheeran, Kanye West ja Lana Del Ray. Beauty Behind The Madness on Tiisu Elämän koulu Sony Music Finland samoilla linjoilla Asap Rockyn ja Kendrick Lamarin kanssa siinä suhteessa, että levy on tehty kuunneltavaksi kokonaisuudeksi. Kappaleet ovat toistensa perään soljuvaa, kirkasta ja huumeista riimivirtaa, jotka muodostavat mukaansa tempaavan kokemuksen. Biisit toimivat omillaan, mutta eniten kuulija saa irti varatessaan tunnin aikaa, himmeän valaistuksen ja mukavan nojatuolin. Antti Sarjanen Parikymppisistä nuorista miehistä koostuvan Tiisun uusimman albumin Elämän koulun teemat pöyrivät suomalaisuuden ja niihin kohdistuvien stereotypioiden ympärillä. Lähes jokainen kappale irvailee Tiisun omalla kiehtovalla tyylillään suomalaisuudelle. Ajoittain jopa häiritsevän liiallisen huumorin takaa löytyy kuitenkin yllättävän paljon sanomaa. Kapinahenkisyys paistaa sanoituksista läpi: Virtasista, sisusta tai perkeleestä laulamista ei voida pitää suorana oodina isänmaalle. Tarkoitus voi hyvinkin olla kuuntelijoiden provosointi ja ajatusten he- rättely. Tiisun jäsenet sekä todennäköinen kohderyhmä ovat aikuistumisen kynnyksellä olevia 90-luvun nuoria, z-sukupolvea. Vaikka Tiisun musiikkityyli ei loputtomassa sointujen maailmassa ole mitään uutta, voi tällainen kotimainen iskelmälle flirttaileva rokki olla zsukupolvelle ennenkuulumatonta ja kiehtovaa. Tiisun tyylistä musiikkia ei nuorten suosimilla radiokanavilla ole totuttu kuulemaan. Tiisun laulajan Henrik "Tiisu" Iikkalaisen äänen lieviä puutteita korvataan monipuolisilla soittimilla. Kappaleiden taustat osaavat yllättää kerta kerralta uudestaan. Levy on täynnä hämmentävän erilaisia kappaleita, eikä yhteisiä tekijöitä niiden äänimaailmojen välille tahdo löytää. Harmi, sillä Tiisun debyyttialbumi tuntuu juuri tämän takia vain kasalta itsenäisiä kappaleita. Elämän koulu saattaa olla levy, jota eläköityneet bändin jäsenet muistelevat hassun hauskana kokeilevana levynä, joka kuitenkin käynnisti heidän menestyksekkään uransa. Aika näyttää, miten yleisö ottaa heidät vastaan. Juho Korpela 15 VAPAALLA ruotuväki 17/2015 Teksti: Niko Pankka Taitto: Markus Lehtonen Kuva: Rakkautta & Anarkiaa Viron puolustusvoimat on tukenut taloudellisesti elokuvaa 1944. RAKKAUTTA JA ANARKIAA -FESTIVAALI KOKOAA JÄLLEEN YHTEEN ELOKUVIA RAKASTAVAT IHMISET. TÄNÄ VUONNA TAPETILLA OVAT YHTEISTYÖ VIRON KANSSA SEKÄ USEAT SOTA-AIHEISET ELOKUVAT. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin tarjontaan kuuluu tänä vuonna lukuisia sotaelokuvia. Näissä elokuvissa teemat liikkuvat laidasta laitaan elektronisen sodankäynnin ja toisen maailmansodan kautta pakolaistilanteeseen. Esimerkkejä edellä mainittuja teemoja sisältävistä elokuvista ovat Drone, 1944 ja Dheepan. Oikean elämän tapahtumia halutaan monesti tuoda esille elokuvan kautta. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin taiteellinen johtaja Pekka Lanerva kertoo sodan käsittelyn olevan elokuvissa usein johdattelevaa. – Usein sotaelokuvissa realismi jättää toivomisen varaa, koska niissä tavoitellaan enemmänkin niin sanottua seikkailunäkökulmaa, Lanerva täsmentää. Suomellakin on olemassa patrioottisen sotaelokuvan menneisyys Tuntemattoman sotilaan kautta. Elokuvaa on aikanaan myös kritisoitu liiallisesta sovinnollisuudesta verrattuna Väinö Linnan romaaniin. Siitä huolimatta kyseessä on merkittävä ja kansakuntaa yhdistävä tarina. LAATUUN PANOSTAMINEN MENESTYKSEN TAKEENA lenkiinnon, ja tätä kautta meille on kehittynyt uskollinen yhteisö, Lanerva jatkaa. Panostus laatuun on ehdottomasti kannattanut, ja vuosien varrella yleisön kasvun myötä resurssit ovat kasvaneet. Tämä taas mahdollistaa festivaalin konseptin kehittämisen myös tulevaisuudessa. Monipuolisempi ohjelmisto tavoittaa jatkuvasti laajempaa ihmisjoukkoa. Laajempi näkyvyys on mahdollistanut myös suomalaisen elokuvantekemisen esittelyn maailmalle. Festivaalien keskivaiheilla järjestettävä Finnish Film Affair tarjoaa erinomaisen kohtauspaikan suomalaisille elokuvantekijöille ja ulkomaisille tuottajille sekä levittäjille. Lisäksi tuttu ympäristö voidaan nähdä suomalaisille ominaisempana esiintymispaikkana kuin kansainväliset areenat. Suomalaisen elokuvan nykytilanteen Lanerva näkee hyvänä, mutta kaipaisi siihen enemmän persoonallisuutta. – Toistaiseksi kotimaiset elokuvat ovat olleet ensisijaisesti suomalaisille suunnattuja, mutta monipuolisemman ja kansainvälisemmän materiaalin näkeminen mahdollistaa genrerajojen rikkomisen. Tämä on myös yksi festivaalin tarkoituksista, Lanerva selventää. – Parhaimmillaan elokuva on silmiä avaava kokemus, joka näyttää asioiden oikean laidan kaikkien eri osapuolten kannalta, Lanerva perustelee. Juuri ensi-iltaan tullut Kätilö sijoittuu suomalaisille merkittävään Lapin sotaan, joka on aikaisemmin esittävässä taiteessa jäänyt vähemmälle huomiolle. Toisaalta Suomen elokuvahistoriassa ei ole montaa esimerkkiä, joissa käsiteltäisiin esimerkiksi puhtaasti poliittista aihetta. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali yhdistää useita eri teemoja sekä tarinoita useilta eri mantereilta. Ohjelmisto koostuu yksittäisistä palasista, jotka sisältävät elementtejä niin Aasiasta kuin Euroopastakin. Parhaimmillaan elokuvat tarttuvat aiheisiin, joista ei olla haluttu tai pystytty aikaisemmin keskustelemaan. 1944 ja Afganistanista palaavan sotilaan henkisestä kamppailusta kertova Disorder ovat tästä hyviä esimerkkejä. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin kaltaiset tapahtumat pitävät tulevaisuudessakin huolen, että yhteiskunnallinen keskustelu tärkeistä aiheista ei tule loppumaan. KESKIÖSSÄ VIROYHTEISTYÖ Festivaalin taiteellinen johtaja Pekka Lanerva pitää elokuvaa loistavana keskustelun herättäjänä. Kuva: Jesse Hiltunen Tänä vuonna yksi Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin kantavista teemoista on yhteistyö Viron kanssa. Ensimmäistä kertaa järjestettävän Virogaalan tarkoituksena on nostaa esille Suomen ja etelänaapurimme välistä syvene- Kuva: Jesse Hiltunen Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali järjestettiin nyt jo 28. kerran Helsingissä. Festivaali kokosi yhteen elokuvia rakastavat ihmiset aina tekijöistä tavallisiin katsojiin. Vaikka tapahtuma ei itsessään tavoittele kasvua, kävijämäärä on vuosi vuodelta kirinyt ylöspäin. Viime vuonna kävijämäärä oli noin 61 000. – Pyrimme takaamaan ohjelmiston laadukkuuden sekä mie- vää yhteistyötä. Virolaisen elokuvantuotannon huipentumana voidaan pitää tässä kuussa ensi-iltansa saavaa maan historian suurinta tuotantoa 1944. Elokuva käsittelee virolaisten sotilaiden raadollista asemaa toisessa maailmansodassa. Maan kansalaiset pakotettiin lähes sattumanvaraisesti liittymään joko natsi-Saksan tai Neuvostoliiton joukkoihin ja näin ollen taistelemaan toisiaan vastaan omalla maaperällään. 1944 on hieno esimerkki sotaelokuvasta, joka käsittelee tapahtumia uhrien puolta tarinaa kaunistelematta. Tarinan maisemat ovat komeaa katseltavaa, minkä korkeat tuotantoarvot ovat taanneet. Elokuvaa pidettiin siinä määrin merkittävänä tapauksena, että Viron puolustusvoimat on tukenut projektia taloudellisesti. Lisäksi 1944 on tänä vuonna Viron Oscar-ehdokkaana. Vaikka vaikeiden aiheiden käsittely elokuvissa ei aina täytä realistisuuden tunnusmerkkejä, elokuvaa voidaan Lanervan mukaan pitää erinomaisena välineenä tiedon levittämiseen sekä keskustelun herättämiseen. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin avajaisnäytökset vetivät salin täyteen yleisöä. 16 takakansi ruotuväki 17/2015 potretti Psykologia puolustuksen peruspilarina Antti Raunio Kuva: Juho Räty Koti, uskonto ja isänmaa -lausahdus on saanut viime aikoina leiman, että se on vanhaa maanpuolustushömppää eikä kuulu 2010-luvulle Sitä se ei todellakaan ole, kun kuuntelee Lappeenrannan teknillisen yliopiston johtamisen ja organisaatioiden professori Iiro Jussilan puheita. Jussila on tutkinut omistamisen psykologiaa ja oivaltanut, että aiheen saa liitettyä tiiviisti maanpuolustustahtoon. Hän tuo esille ihmisen vahvan suhteen ja kiintymyksen henkilön omaan alueeseen ja sen vaikutuksen innostuksena maanpuolustukseen. Psykologiseen omistamiseen ja reviirikäyttäytymiseen uppoutunut Jussila kuvailee, että mitä suurempi kiintymys henkilöllä on paikkaan tai tehtävään, sitä suurempi osa se on hänen identiteettiään. Silloin henkilö on valmis tekemään aina vain enemmän kohteen puolustamiseksi. Ajatus liittyy vahvasti maanpuolustustahtoon ja käyttäytymiseen tositilanteessa. – Esimerkiksi toisessa maailmansodassa sotilaat saattoivat taistella omilla pelloillaan. Heidän moraalinsa oli todella korkea, sillä puolustettavalla alueella oli merkitystä sen kannalta, keitä puolustajat yksilöinä ja yhteisönä ovat, Jussila antaa esimerkin todellisuudesta. – Myös Suomen sisällissodasta löytyy vahvoja piirteitä ajatuksesta: torppareiden into laski usein, mitä kauemmaksi kotikylistään he joutuivat. Jussilan mukaan raha häviää aina omistajuuden psykologialle, jos ne asetetaan vierekkäin. Palkka-armeija on siinä mielessä haasteellinen, että pelkällä rahalla ei voi ostaa omistajuuden tunnetta. niin rajojen osoittamiseen kuin sen ilmaisemiseen kenelle alue kuuluu. Rajojen sisällä kukoistaa alueen haltijoiden ylläpitämä oma kansallinen kulttuuri. Suomen luonto on kansallisen identi- Erilaisia puolustuskäyttäytymisiä ”Puolustusvoimien leikkauksista Jussila on puolestaan syvästi huolissaan.” Maanpuolustustahdon näkökulmasta avainasemaan nousee, kuinka voimakkaasti suomalaiset kokevat Suomen omaksi maakseen ja pitävät koko maan puolustusta tärkeänä. Jussila nostaa esille reviirikäyttäytymisen, jonka hän jaottelee kahteen osaan: merkitsemiseen ja puolustamiseen. – Merkitsemisellä viitataan teetin, inspiraation ja elinvoimaisuuden lähde. Myös puolustava reviirikäyttäytyminen jakaantuu kahtia. Ennaltaehkäisevässä puolustamisessa pyritään heikentämään tunkeutumishaluja esimerkiksi osoittamalla ulospäin sitoutuneisuutta ja taitoa. Tästä Jussila ot- taa esimerkiksi varusmiespalveluksen ja kertausharjoitukset. Ne vahvistavat turvallisuutta, joka on yksi yhteisen reviirin määrittelyn ja hallinnan tarkoitus. Aktiivinen puolustuskäyttäytyminen puolestaan tarkoittaa toimia hyökkäyksen tapahduttua. Jussilan mukaan omistajuuden tunteen myötä ihmiset ovat sitouneempia myös tosipaikassa kuin ilman tätä tunnetta. Psykologia voittaa rahan Jussila tuo keskusteluun mukaan rahan merkityksen. Hän toteaa suoralta kädeltä, että rahalla ei voi ostaa omistamisen tunteen tuomaa kiintymystä ja virtapiikkiä puolustustahdossa. Omistajuuden tunnetta voi pyrkiä kohottamaan. Tutkimalla mitkä asiat ovat suomalaislle tärkeitä, mitä arvoja jaamme ja mitä odotamme yhteiskunnalta, voidaan niihin panostaa ja kiintymyksen tunnetta nostaa. – Mitä enemmän koemme olevamme ylpeitä suomalaisuudesta, sitä enemmän mielihyvää koemme ja olemme tyytyväisempiä kansalaisia. Jos sen eteen pystytään tekemään jotain, kuten tarjoamaan laajalti mahdollisuuksia unelmien toteuttamiseen, ollaan tärkeän maanpuolustustyön äärellä. Jussilan mukaan tämä on olennaista myös puhuttaessa maahanmuuttajista ja näiden kotouttamisesta. Sisäinen turvallisuus ja tulevaisuuden puolustustahto lepäävät sen varassa, että myös uudet tulokkaat tuntevat omistajuutta ja lukeutuvansa yhteisöön, jolle maamme kuuluu. Kertaushajoitukset maistuvat Varusmiespalveluksen Jussila kävi vuonna 1999 Savon prikaatissa esikuntakomppaniassa ja kävi Reserviupseerikoulun sissikomppaniassa. Reservin arvoltaan hän on luutnantti. – Työ- ja perhesyistä johtuen kävin intin hieman vanhempana, 22-vuotiaana. Tänä vuonna pääsen pitkän tauon jälkeen kertausharjoituksiin, jopa kolme kertaa. Seuraavan kerran lähden kertaamaan muutaman viikon päästä, Jussila iloitsee. Maanpuolustustahdon ylläpitäminen on myös jatkossa tärkeä asia. Puolustusvoimien leikkauksista Jussila on puolestaan syvästi huolissaan. – Tärkeää on olla selvä missio poiminta ja tarkoitus, jotta ymmärrämme miksi teemme jotain. Miksi kouluttaudumme, miksi on kertausta, miksi taistelemme? Maalleen omistautunut joukko voi torjua myös lukumäärällisesti ylivoimaisen vihollisen. Niin paljon psykologia ratkaisee. Iiro Jussila • Ikä: 37 • Asuinpaikka: Lappeenranta • Ammatti: Professori, johtaminen ja organisointi • Koulutus: Kauppatieteiden tohtori • Sotilasarvo: Luutnantti reservissä kalenteri 14.–15.10.2015 Sotatieteellinen konferenssi Santahaminassa Kalle Tornberg Kuva: puolustusvoimat Maanpuolustuskorkeakoulu järjestää tiloissaan kansainvälisen sotatieteellisen yhdistyksen ISMS-konferenssin 14. ja 15. lokakuuta Santahaminassa. Vuosittain järjestettävän International Society of Military Sciences -konferenssin järjestämisvastuu vaihtelee kymmenen maanpuolustuskorkeakoulun kesken. Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusjohtajan, Hannu Karin mukaan tavoite on tutkia sotatieteitä pienten maiden perspektiivistä. – Kaikkien osallistujamaiden maanpuolustusorganisaatiot ja niiden haasteet ovat samankaltaisia. Pohdimme asevoimien tulevaisuuden tehtäviä ja haasteita, Kari toteaa. Tapahtuman teemana on tänä vuonna (R)evolution of War. – Konferenssiin on ilmoittautunut osallistujia 17 maasta, kauim- mat Singaporesta asti. Suurin osa osallistujista tulee luonnollisesti Euroopasta, Kari kertoo. Konferenssin työryhmät käsittelevät muun muassa sotahistoriaa, sotilaskoulutusta, sodankäynnin muutosta, sotateknologiaa ja johtamista. Tänä vuonna konferenssissa on myös erikoistyöryhmänä poikkitieteellinen Russia-ryhmä, joka käsittelee Venäjää eri sotatieteiden näkökulmista. Tapahtuma on avoin ja siihen voi ilmoittautua Maanpuolustuskorkeakoulun www-sivuilta. Konferenssin työkielenä on englanti. Töölö-konserttisarja päättyy Kaartin soittokunnan neliosaisen Töölö -konserttisarjan päätöskonsertti soitetaan Temppeliaukion kirkossa 13. lokakuuta kello 19.00. Kaartin soittokuntaa johtaa suomalaisen taidemusiikin huippuihin lukeutuva Atso Almila. Viimeisessä konsertissa yleisölle tarjoillaan kotimaisin voimin sävellettyä musiikkia. Kuultavia teoksia ovat säveltäneet muun muassa Atso Almila ja Kimmo Lintinen sekä sotilasmusiikin parissa työskentelevä Laivaston soittokunnan tuubisti Matti Laiho. > konserttikalenteri.puolustusvoimat.fi Maanpuolustuskurssi naisille ISMS-konferenssi MPKK ja joskus > www.puolustusvoimat.fi, isofms.org Maanpuolustuskoulutusyhdistyk sen Nainen maanpuolustajana -kurssi järjestetään 6. lokakuuta kello 16.00-–21.00 Kainuun maakuntakirjaston Kalevala-salissa. Kurssilla tutustutaan suomalaisten naisten roolia maanpuolustustyössä niin rauhan, kuin sotien aikana. lustustyötä. > www.mpk.fi Ilmavoimien soittokunta marssilla Ilmavoimien kolmen konsertin Taas Marssilla Poijat On -kiertueella musisoidaan tuttujen sotilasmarssien tahtiin. Kiertue vierailee kolmella paikkakunnalla: tiistaina 6. lokakuuta kello 18 Mäntässä koulukeskuksen liikuntasalissa, keskiviikkona 7. lokakuuta kello 18 Jämsässä Paunun koululla, sekä torstaina 8. lokakuuta kello 18 Suolahdella Suolahtisalissa.. > konserttikalenteri.puolustusvoimat.fi
© Copyright 2024