VAPAAVAHTI • FRIVAKT 4/2013
SJÖMANSSERVICEBYRÅN VAPAAVAHTI • FRIVAKT Sjöfartsmässan i Åbo 4/2013 MERIMIESPALVELUTOIMISTO M/s Finnfellowin matkassa Nielsen Nostalgia IV Vuoden merimiesurheilija 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 1 VAPAAVAHTI 4/13 FRIVAKT 4/13 Pääkirjoitus: Vuosi 2013 lähestyy loppuaan………… 3 Finnfellow – Naantalista Kapellskäriin……………… 4 Tossua toisen eteen………………………………… 12 Desdemona – hylky rannalla……………………… 16 Turun merenkulkumessut…………………………… 20 Laivakuraattoritoimintaa…………………………… 22 Vuoden merimiesurheilija Pasi Kinnari……………… 24 Nielsen Nostalgia IV……………………………… 28 Sylvänne: Ammattiyhdistyksiä……………………… 32 Merimieshistorian ja -kulttuurin tuntija…………… 34 Merikirjallisuutta Hakaniemessä…………………… 38 Päiväkahvia AL -varustamon mokkakupeista……… 40 Kirjamessuilla 2013………………………………… 45 Kauhia Oolannin sota……………………………… 50 Uusi merikirja Timo Sylvänteeltä…………………… 52 M/s Finnmill -laivalla herkkuja Karjalasta…………… 54 Suomen Joutsen viennin edistäjänä 1930 –luvulla… 56 Jäänmurtaja Sisu ja tehtävä Suomenlahdella………… 57 Veikko Yli-Rajala on merimies ja voimamies……… 58 Ristikko…………………………………………… 60 Stay Onboard -hanke jatkuu……………………… 62 Jalkapallosarjan voitto Silja Serenadelle……………… 63 Formare työhyvinvointihanke etenee……………… 63 Kekkosen kannu Boren merimiesurheilijoille……… 64 Merimiestapaamisia tulossa………………………… 65 Laitureilla ja lankongeilla…………………………… 66 Kuvia kursseilta…………………………………… 68 MEPA – kurssit 2014……………………………… 71 Ledare: År 2013 närmar sig sitt slut………………… 3 Finnfellow – fraktgods och resenärer från Nådendal till Kapellskär…………………………… 8 Steg för steg………………………………………… 14 Desdemona – ett vrak på stranden………………… 18 Sjöfartsmässan i Åbo hölls i nya lokaler…………………………………… 21 Skeppskuratorsverksamhet i trettio år……………… 23 Årets sjömansidrottare 2013: Pasi Kinnari………… 26 Nielsens folk kryssade under munter men högtidlig stämning…………………… 30 Expert på sjömanshistoria och -kultur i långvarigt samarbete med SSB………… 36 Anne tog den maritima litteraturen från Hansabron till Hagnäs………………………… 39 Eftermiddagskaffe ur mockakoppar från AL………… 42 Helsingfors Bokmässa 24 – 27.10.2013…………… 48 Ett nytt maritimt praktverk från John Nurminens Stiftelse…………………………… 51 Korsord…………………………………………… 61 Silja Serenade vann fotbollsserien…………………… 63 Sjöfararnas arbetshälsoprojekt ForMare startar……… 63 Bores sjömän fick Kekkonens kanna………………… 64 Silja Serenade årets mästare i den Nordiska Fotbollsserien, s. 63 2 Vapaavahti Frivakt Kannen kuva – Pärmbild: Pekka Karppanen Takakansi – Baksida: Sirpa Kittilä MEPAn kursseille tehtiin monenlaisia käden töitä, s. 68 Seppo Pesonen ja muut 170 Nielsen –risteilyllä, s. 28 4 / 2013 VAPAAVAHTI • FRIVAKT Parhaat lukijat Vapaavahdin numero 4/2013 on edessänne ja on minun vuoroni kirjoittaa viimeinen pääkirjoitus, tälle vuodelle. Vuosi 2013 lähestyy loppuaan, joulu on jo ovella, ja on aika muistella mitä vuosi on tuonut mukanaan. Suomalaiselle merenkululle kulunut vuosi on ollut täynnä haasteita ja tummia pilviä liehuu vieläkin taivaalla. Uskon kuitenkin, että vaikkakin tiettyjä huonoja uutisia on tullut loppuvuodesta, niin pohja on saavutettu ja pientä valoa on tällä hetkellä näkyvissä. Merimiespalvelutoimistolla on takanaan aktiivinen vuosi ja toivon mukaan olemme kehittäneet toiminnan ja organisaation oikeaan, eli positiiviseen suuntaan. Uutena ruorimiehenä näkisin, että olemme onnistuneet erityisen hyvin, varsinkin uusien kotisivujen luomisessa ja niiden mukana merenkulkijoille tarjoamallamme tiedoista palveluistamme. Tulemme jatkamaan työtämme organisaati- on kehittämiseksi myös ensi vuoden aikana, ja ainakin kirjastotoiminnasta tullaan tekemään interaktiivisempi. Olemme vaiheessa, jossa meidän on koko ajan kehittyvä ja seurattava aikamme, että voidaan huomioida ne muutokset, joita alalla tapahtuu. Voidaksemme toimia näin tarvitsemme myös teidän apuja, koska jos emme tiedä mitä kentällä tapahtuu, emme myöskään pysty kehittämään toimintaa oikeaan suuntaan. Olen aikaisemmissa pääkirjoituksissa usein painottanut mahdollisuutta parantaa suomalaisen merenkulun kilpailuedellytyksiä panostamalla merihenkilöstön hyvinvointiin. ForMare projektin ensimmäinen pilottiversio on nyt laskettu vesille ja tällä olemme kehittäneet uuden työkalun, josta toivon mukaan on hyötyä. Vuoden 2014 aikana tätä projektia tullaan tarjoamaan useammille varustamoille. Omalta osaltani kulunut vuosi on ollut jännittävä ja täynnä uusia haasteita. Paljon on ollut uutta ja erilaista laivanrakentajalle, joka on tottunut hoitamaan teknisiä asioita. Mutta, Merimiespalvelutoimiston johtaminen on haasteista huolimatta ollut erittäin antoisaa. Miten olen onnistunut työssäni, siitä te lukijat päätätte, mutta olen ainakin pyrkinyt tekemään parastani. Haluan tässä yhteydessä myös kiittää kaikkia teitä, jotka olette osallistuneet toimintaan. Samassa yhteydessä kiitokset myös merenkulkijoille, varustamoille ja valtionvallalle jotka ovat mahdollistaneet toiminnan, sekä tietysti Merimiespalvelutoimiston henkilökunnalle hyvästä työstä vuonna 2013. igång och med detta har vi utvecklat ett nytt verktyg, som förhoppningsvis kan vara till hjälp i dessa satsningar och under 2014 kommer detta projekt att kunna erbjudas ett flertal rederier. För min egen del har det varit ett spännande år med en hel del nya utmaningar. Mycket har varit nytt och annorlunda och att som skeppsbyggare med en gedigen teknisk bakgrund leda Sjömansservicebyrån har varit utmanande men också givande. Om jag har lyckats i mitt jobb hittills får ni läsare avgöra, men jag har i alla fall försökt att göra mitt bästa. Jag vill i detta sammanhang också passa på att tacka alla er som deltagit i våra aktiviteter, sjöfararna, rederierna och statsmakten som möjliggjort detta samt Sjömansservicebyråns personal för ett strålande jobb under 2013. Toivottaen hyvää joulua ja menestystä uudelle vuodelle. Niklas Rönnberg Bästa läsare Nummer 4/2013 av Frivakt ligger framför er och det är dags för mig att bidra med den sista ledaren för detta år. År 2013 närmar sig sitt slut, julen står inför dörr och det är igen dags att summera vad som skett under det senaste året. För den finländska sjöfarten har det innevarande året varit fyllt av utmaningar och de mörka molnen har inte ännu skingrats från himlen, men trots att en del dåliga nyheter nått oss nu vid slutet av året tror jag trots allt att botten nu är nådd och att en liten ljusning är i sikte. Sjömansservicebyrån har ett aktivt år bakom sig och vi har förhoppningsvis också utvecklat organisationen och servicen i en positiv riktning. Som ny man vid rodret tycker jag att vi har lyckats särskilt väl med våra nya web-sidor och den information som vi nu denna väg kan förse er alla sjöfarare med. Vi kommer att fortsätta detta jobb under nästa år och i alla fall biblioteksservicen kommer att utvecklas mot ett mer interaktivt koncept. Vi ligger i en process där vi ständigt måste utveckla oss och följa med vår tid och de förändringar som sker inom branschen. Till detta behöver vi också er hjälp, för utan att veta vad fältet vill ha av oss är det svårt att utveckla verksamheten i rätt riktning. Jag har i mina tidigare ledare ofta betonat vikten av att stärka den finländska sjöfartens konkurrenskraft, genom satsningar på personalen och dess välbefinnande. ForMare projektets första pilot version har nu kört 4 / 2013 Med önskan om en God jul och ett framgångsrikt nytt år Niklas Rönnberg Frivakt Vapaavahti 3 Finnfellow – rahtia ja matkustajia Naantalista Kapellskäriin Vapaavahti kävi katsastamassa monikymmenvuotisen linjan, jota nyt hoitavat Finnlinesin laivat. Lokakuun alusta lähtien alukset poikkeavat myös Långnäsissa Ahvenanmaalla siten, että sieltä on arkipäivisin yksi lähtö kumpaankin suuntaan. Finnfellowin porukka totuttelee muuttuneeseen aikatauluun. Uusi satama toi vaihtelua, muun muassa matkustajien verovapaat ostokset, mutta vaikuttaa myös rutiineihin. Päällikkö Gustav Granbergin mukaan kaikki toimii hyvin. Laiva lähtee Naantalista puoli kymmeneltä, poikkeaa Långnäsissä puoli kolmen aikoihin ja saapuu Kapellskäriin viiden jälkeen. Lähtö Ruotsin päästä on 21.45 ja Finnfellow ajaa suoraan Naantaliin, jonne tuloaika on 06.45 aamulla. Laiva siirtyi taannoin Suomen lipun alle Ruotsin rekisteristä, mukana seurasi kymmenkunta Finnlinesin ruotsalaisen hoitovarustamon palveluksessa ollutta merenkulkijaa. Paraisilla asuva Granberg siirtyi laivaan Finnstarista. – Olen siinä mielessä harvinaisuus, että olen päässyt tähän ikään seilaamalla vain suomalaisilla aluksilla, Granberg miettii. Hän aloitti merimiesuran Effoa -varustamossa 1970 -luvulla, jolloin saattoi mennä suoraan laivalle jungmanniksi. Suomen kieltä hän oppi seilaamalla puolikkaana Ilmari Tuulen m/s Tellholmissa. Granberg kävi lukion loppuun ja meni opiskelemaan merenkulkua Turkuun. 4 Vapaavahti Frivakt Luonnollista laihdutusta jääpaatissa Granberg keräsi päällystöpraktiikkaa eri varustamoista, kuten Nesteeltä, Viking Linelta ja Gustaf Eriksonilta. – Olen saanut oppini paljolti työn kautta. Tuntuu, että vanha systeemi oli parempi kuin nykyinen harjoittelu- ja koulutusjärjestelmä. Duuni oli duunia, ja siitä sai palkkaa, ”Kustu” pohtii. Naantalista lähdön jälkeen Granberg luovuttaa Finnfellowin navigoinnin linjaluotsi Johnny Forssin ja perämies Tomas Holmbergin hoitoon ja lähtee esittelemään hulppeaa kuntosalia. Hän valittelee, että paperityötä on paljon, jostain pitäisi löytää aikaa kuntoilulle. – Eriksonin kylmäalus Järsöllä painoa lähti toistakymmentä kiloa ja helposti, Granberg muistelee. Tuolloin oli kova työtahti, sekä 6-6 vahti. Kuntosalin laajaan käyttäjäkuntaan kuuluu myös talousapulainen Anne Kattainen, joka on hyvillä sijoilla MEPAn minuuttiki- sassa. Hän harrastaa monenlaista liikuntaa, ja toivoo, että minuuttikisaa pisteytettäisiin lajin vaativuuden mukaisesti. Naisten sarjakin voisi olla erikseen. – Finnlinesin laivoilla liikuntaharrastus on lisääntynyt. Yritän kannustaa kaikkia, pitää vaan muistaa aloittaa rauhallisesti, Anne tähdentää. Lapinlahdella asuva Anne kehuu työkavereitaan. Porukka osaa käyttäytyä ja kunnioittaa toisiaan. Ei hänellä tosin ole moitittavaa entisistäkään työpaikoista Finnlinesilta, Nesteeltä tai Kristina Cruiselta. Hyvä edustus MEPAn minuuttikisassa Laivan kokkina työskentelevä Roope Haapala on nuori mies, mutta seilausta on kertynyt jo viisi vuotta. Seinäjoelta kotoisin oleva Roope on innostanut porukkaa kuntosalille ja toimii myös laivan varaluottamusmiehenä. Finnfellowilla työskentelee yhdessä vuorossa parikymmentä Merimies-Unionin jäsentä. – Olen käynyt jo luottamusmiesten jatko4 / 2013 kurssi kakkosen. Toimin samalla talousosaston luottamusmiehenä, Roope kertoo. Hän on ollut aktiivinen myös rekrytoidessaan väkeä mukaan MEPAn minuuttikisaan. Finnfellowilta on kuntokilpailussa mukana jo parikymmentä merenkulkijaa. Roope itse on pudonnut laivan sisäisessä kisassa seitsemänneksi, kun muut ovat kirineet. – Yritän hoitaa kuntoa päivävapaalla. Sitä tarvitaan, kun työpäivä alkaa jo aamuneljältä. Jonkun verran luen myös kirjoja, Roope sanoo. Mies kävi merimiesammattikoulun Raumalla, ensimmäinen laiva oli RG 1. Roope on seilannut Finnlinesilla Star-luokan aluksilla ja Finnkraftilla, jossa myös tuurasi kokkistuerttia. Hän käväisi myös Silja Europalla. Vankkaa ammattitaitoa suuressa konehuoneessa Finnfellowissa on neljä Sulzerin pääkonetta, jotka kehittävät yli 23000 kilowatin tehot. – Nämä koneet ovat Triesten tehtailla tehtyjä Wärtsilän NSD Sulzereita, vaikka kyljissä lukeekin Sulzer, konehuoneen oppaaksi lähtenyt konemestari Anton Kahlos täsmentää. Kotkassa opiskellut Anton kehuu myös Wärtsilän pilssivesiseparaattoria. Se käyttää kolmea eri kemikaalia ja erottaa epäpuhtaudet sähkömagneettisesti. Kahlos poikkeaa katsomaan, kun moottorimies Anssi Laaksonen on höyrykattilan kimpussa. Laaksonen on juuri tullut Finnfellowille. Hän on ollut töissä maissa ja eri varustamoissa ATC:sta Viking Lineen. Hän kertoo ensimmäisen viikon olleen opettelua, nyt alkaa homma sujua. – Ennen oli enemmän väkeä koneessa. Nykyään ulkopuoliset firmat tekevät osan hommista, Laaksonen muistelee ja vertaa tilannetta Kapellskärissä viereiseen laituriin kiinnittyneeseen Rosellaan, jossa hän seilasi 90-luvulla. Konehuone ehditään kiertää lähes kokonaan kunnes tulee kahvin aika. Täältä ei lähdetä ylös kahvipaussille vaan porukka kokoontuu äänieristettyyn valvomoon, josta löytyy kahvinurkkaus jääkaappeineen. Ruotsin ja Suomen merimieskulttuurissa ei suuria eroja Heli Kinnunen, Jussi Sovio. Byssassa on hyvä henki. Viisi vuotta Finnfellowin konepäällikkönä toiminut Lars Grahn seurasi laivan mukana, kun lippu vaihtui. Hän on kotoisin Ruotsin Lundista, Malmön läheltä. Lars on aikaisemmin seilannut muun muassa Walleniuksen autolaivoilla, joilla oli pidemmät, kolmen kuukauden työtörnit. 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 5 – Kahden viikon työjaksot tuntuvat lyhyiltä, mutta laivalla on paljon satamaan tuloja ja lähtöjä, vuonna 1976 merelle lähtenyt Grahn tuumii. Hän on hyvin sopeutunut seilaamisen suomalaisten kanssa. Walleniuksen aluksissa oli myös monikulttuurinen miehistö, mutta Larsin mukaan laivaelämä Suomen ja Ruotsin lipun alla on lähes samanlaista. – Hernekeittoa on aina torstaisin. Punssi jäi pois, kun alkoholipolitiikka laivoilla kiristyi, naureskelee Lars. Laivan virallinen kieli on englanti, jota käytetään kaikessa dokumentoinnissa ja harjoituksissa. Finnfellowilla on ruotsalaisia merenkulkijoita, sekä useita ruotsia puhuvia suomalaisia, joten Lars voi päivittäin käyttää myös äidinkieltään. – Hyvin täällä menee, voisin suositella muillekin ruotsalaisille merenkulkijoille seilaamista Suomen lipun alla, Lars toteaa. Hän näkee asiassa win-win -tilanteen; Ruotsissa työpaikat ovat vähentyneet, ja Suomessa on ollut pulaa konepäällystöstä. Finnfellowin ahteri on kiinni Kapellskärin satamassa. Konehuoneesta saunaan Kahvitauolle tulevat myös 1. konemestari Roger Uustalu ja konekorjausmies Esa Runsala. Finnfellow on matkustaja-alus, joten koneessa ajetaan vahtia. Konemiehistöön kuuluu kaikkiaan kahdeksan merenkulkijaa. Vahdit ovat 11 tunnin mittaisia, mihin kaikki ovat tyytyväisiä – vuoron voi tehdä kerralla. – Konemiesten ammattinimikkeet ovat vuosien varrella muuttuneet – tosin niin ovat koneetkin, naurahtaa Urjalasta kotoisin oleva Runsala. Hän lähti Rauman Merimiesammattikoulun jälkeen seilaamaan vuonna 1978. Tuolloin konekorjausmiestä kutsuttiin nimellä donkeyman. Esan työuralle mahtuu monia laivoja Algotilta (Red Ab Sally), Borelta ja ATC:lta. Ennen Finnlinesille tuloa hän seilasi myös Siljalla ja ESL-Shippingilla. – Kontulassa ja Steelissa ollessani osallistuin myös MEPAn ja ESL-Shippingin järjestämälle ”Arjessa kuntoon” -työhyvinvointikurssille, Esa muistelee. Työpäivä on usein melko kiireinen, joten Esa Runsala käyttää muiden konemiesten tapaan vapaa-ajan lepoon ja saunomiseen. Anssi Laaksonen ja Anton Kahlos tarkistavat kattilaa. Tehokkaita satamakäyntejä Matkalla Naantalista Kapellskäriin Finnfellow ei viivy välisatamassa Långnäsissä kauan. Kansimiehet ovat keulassa ja perässä koko ajan ”stand by”. Matruusi Åsa Strömberg heittää kastliinan maihin ja laskee kiinnitysköydet laiturimiehille. Åsa tekee muista poiketen kolmen viikon työvuoroja. 6 Vapaavahti Frivakt 4 / 2013 – Minulle se sopii paremmin, koska asun Göteborgissa ja matkat kestävät melko kauan, Åsa kertoo. Hän työskenteli Finnlinesin ruotsalaisessa hoitovarustamossa seitsemän vuotta ja siirtyi lipunvaihdon yhteydessä Suomen lipun alle. Åsa myös opettelee suomen kieltä, mikä sai alkunsa pursimies Pete Sandströmin hankittua hänelle MEPAn kautta merimieskielen sanakirjan suomi-ruotsi-englanti. Ahterissa laivan kiinnitystä koordinoi perämies Jussi Sovio. Hän oli edellisen kerran Vapaavahdin haastattelussa vuonna 2007. – Silloin olin Nesteen Palvassa, joka tuli ensimmäistä kertaa Suomeen, Jussi muistelee Turussa koulut käynyt Jussi aloitti perämiehenä Crystal Poolin m/t Crystal Topazissa. Tie vei myöhemmin Nordö Linkin laivoihin, jossa hän seilasi Ruotsin lipun alla muun muassa Lübeck Linkissä ja Finnpartnerissa. – Lübeck Link on entinen Finnrose. Olin myyntireissulla viemässä sitä Liverpooliin, nimeksi tuli Ropax 2, Jussi muistelee MEPAn palveluita Monen muun tavoin myös Jussi tuli Finnfellowin mukana Suomen lipun alle. Hän ajaa toisen perämiehen kanssa vahtia. Yliperämies on vahtivapaa ja hoitaa lastiin ja aluksen kunnossapitoon liittyviä töitä. Navigointituntumaa ”försti” saa, kun tuuraa perämiestä ruokailun ajan. Paraisilla syntynyt Jussi Sovio on asustellut aina Turun seudulla. Hän on urheilumiehiä, joka hyödyntää MEPAn Turussa olevia liikuntavuoroja. Kunnon hoitaminen on tärkeää myös työjaksojen aikana. – Täällä laivalla on todella mahtava kuntosali. Toisen, kahdeksan tunnin lepovuoroni aikana voin vetää täydellisen saliohjelman, Jussi kehuu. Sali on todella avara, ja laitteet on sijoiteltu järkevästi. Jussin mukaan kuntosalia käyttää päivittäin 6-8 merenkulkijaa. Finnfellow on aktiivinen MEPAn palveluiden käyttäjä. Lehtipalvelu toimii säännöllisesti, kirjojakin luetaan. – Kuntoilu on minun pääharrastukseni. Jonkin verran luen lehtiä ja katson elokuvia. Filmipalvelu on kyllä hyvä, Jussi Sovio kiittelee. Ruotsalaisilta on peräisin tapa, jossa DVD -elokuvat säilytetään komentosillalla. Porukka käy sieltä lainaamassa. Monet ovat vielä perinteisen lehtipalvelun kannattajia. – Onhan minulla iPad -versiokin tilattuna, mutta aamukahvipöytään kuuluu kuitenkin painettu lehti, kehuu päällikkö Gustav Granberg ja istuu lukemaan MEPAn tilaamaa Hufvudstadsbladetia, kun laiva on kiinnitetty Naantalin satamaan. Päällikkö Gustav Granberg tekee paperitöitä - sähköisesti. Roger Uustalu, Anssi Laaksonen ja Lars Grahn tulivat tauolle konevalvomoon. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 7 Finnfellow – fraktgods och resenärer från Nådendal till Kapellskär Frivakt har besökt linjen som funnits i flera decennier och som numera trafikeras av Finnlines fartyg. Sedan början av oktober gör fartygen även en avstickare till Långnäs på Åland så att det finns en avgång därifrån i vardera riktningen på vardagar. Personalen på Finnfellow håller på att vänja sig vid den ändrade tidtabellen. Den nya hamnen för med sig vissa förändringar, bland annat kan resenärerna handla skattefritt, men den påverkar även rutinerna. Enligt befälhavare Gustav Granberg fungerar allt väl. Fartyget avgår från Nådendal halv tio, stannar till i Långnäs vid halv tre och ankommer till Kapellskär efter fem. Avresan från Sverige går 21.45 och Finnfellow åker direkt till Nådendal, dit hon ankommer 06.45 på morgonen. Fartyget började nyligen segla under finsk flagg från att ha varit svenskregistrerat. Ett tiotal sjöfarare som varit anställda vid Finnlines svenska driftsrederi följde med. Granberg, som bor i Pargas, kom till fartyget från Finnstar. – Jag är ovanlig på det sättet att jag trots min ålder bara har seglat med finska fartyg, konstaterar Granberg. Han började sin sjömanskarriär vid Effoarederiet på 1970-talet, då man kunde gå på ett fartyg och direkt bli jungman. Finska lärde han sig när han seglade som halvmatros med Ilmari Tuulis m/s Tellholm. Granberg gick ut gymnasiet och började studera sjöfart i Åbo. 8 Vapaavahti Frivakt Linjelots Johnny Forss, lättmatros Ismo Kettunen och styrman Jussi Savio kör sjövakt. Naturlig bantning på kylfartyget Granberg gjorde sin befälspraktik på olika rederier såsom Neste, Viking Line och Gustaf Erikson. – Jag har lärt mig det mesta via praktiskt arbete. Det känns som att det gamla systemet var bättre än det nuvarande praktik- och utbildningssystemet. Jobbet var ett jobb, och det fick man betalt för, säger Granberg. Efter avgången från Nådendal överlåter Granberg Finnfellows navigering till linje4 / 2013 lotsen Johnny Forss och styrman Tomas Holmberg, och går för att visa upp det tjusiga gymmet. Han beklagar sig över allt pappersarbete och att han skulle behöva tid över för motion. – På Eriksons kylfartyg Järsö gick jag ner drygt tio kilo utan problem, drar sig Granberg till minnes. Då var arbetstakten hög och man gick i 6–6 vakt. Ekonomiassistenten Anne Kattainen hör också till den stora skara som använder gymmet och ligger bra till i Sjömansservicebyråns minuttävling. Hon gillar olika typer av motion och skulle önska att minuttävlingen poängsattes utifrån hur krävande motionsformen är. Damerna kunde också ha en egen serie. – Allt fler har börjat motionera på Finnlines fartyg. Jag försöker uppmuntra alla, man måste bara komma ihåg att börja lugnt, framhåller Anne. Anne, som bor i Lapinlax, pratar gott om sina arbetskamrater. De är trevliga och respekterar varandra. Visserligen har hon heller inget att klaga på när det gäller hennes tidigare arbetsplatser Finnlines, Neste och Kristina Cruise. Ekonomiarbetena löper med positiv inställning. Välrepresenterade i SSB:s minuttävling Fartygets kock Roope Haapala är ung men har redan hunnit arbeta till sjöss i fem år. Roope, som kommer från Seinäjoki, har fått flera av arbetskamraterna att börja gymma och är även fartygets vice förtroendeman. Under varje skift på Finnfellow arbetar ett tjugotal medlemmar i Sjömans-Unionen. – Jag har redan gått den andra fortsättningskursen för förtroendemän, och är även ekonomiavdelningens förtroendeman, berättar Roope. Han har dessutom engagerat sig i att rekrytera folk till SSB:s minuttävling. Ett tiotal sjöfarare från Finnfellow deltar redan i motionstävlingen. Roope själv har sjunkit till sjunde plats i fartygets interna tävling när de andra har lagt på ett kol. – Jag försöker motionera på lediga dagar. Det behövs när arbetsdagen börjar redan klockan fyra på morgonen. Jag läser också en del böcker, säger Roope. Roope gick sjömansskolan i Raumo och hans första fartyg var RG 1. Han har seglat med Finnlines fartyg i Star-klassen och med Finnkraft, där han även hoppade in som kocksteward. Han har dessutom arbetat på Silja Europa. Gedigen yrkesfärdighet i det stora maskinrummet Finnfellow har fyra huvudmotorer från 4 / 2013 Kocken Roope Haapala har rekryterat folk till SSB:s minuttävling. Sulzer som genererar en effekt på över 23 000 kilowatt. – Motorerna är tillverkade på fabrikerna i Trieste och heter egentligen Wärtsilä NSD Sulzer, även om det står Sulzer på dem, förtydligar maskinmästare Anton Kahlos som guidar runt i maskinrummet. Anton, som har studerat i Kotka, lovordar Wärtsiläs slagvattenseparator. Den använder tre olika kemikalier och separerar orenheter på elektromagnetisk väg. Kahlos avviker för att se på när maskinman Anssi Laaksonen arbetar med ångpannan. Anssi har precis kommit till Finnfellow. Han har arbetat i land och hos olika rederier, från ACT till Viking Line. Han berättar att Frivakt Vapaavahti 9 Inga större skillnader mellan den svenska och den finska sjömanskulturen Maskinreparatör Esa Runsala har varit till sjöss sen år 1978. Lars Grahn är maskinchef på Finnfellow sedan fem år tillbaka och följde med fartyget vid flaggbytet. Han kommer från Lund, som ligger nära Malmö i Sverige. Lars har tidigare seglat med bland annat Wallenius bilfartyg där besättningen hade längre arbetstörnar på tre månader. – Arbetsperioderna på två veckor känns korta, men fartyget har många ankomster och avgångar, konstaterar Lars. Han har anpassat sig väl till att segla med finländare. Besättningen på Wallenius fartyg var också mångkulturell, men enligt Lars är livet till sjöss nästan likadant under finsk flagg som under svensk. – Det är alltid ärtsoppa på torsdagar. Men punschen försvann när alkoholpolicyn ombord stramades åt, skrattar Lars. Det officiella språket på fartyget är engelska, vilket används i all dokumentation och under alla övningar. På Finnfellow finns det svenska sjöfarare och flera svensktalande finländare, så Lars kan även tala sitt modersmål varje dag. – Det är inga problem. Jag kan rekommendera andra svenska sjöfarare att segla under finsk flagg, intygar Lars. Han ser det som en win-win-situation; arbetsplatserna har minskat i Sverige och i Finland har det varit brist på maskinbefäl. Från maskinrummet till bastun Båtsmannen Pete Sandström förtöjer fartyget i fören. första veckan mest bestått av att lära sig de nya uppgifterna, men att allt börjar falla på plats nu. – Tidigare var man flera som arbetade i maskinrummet. Numera sköter externa firmor en del av jobbet, förklarar Anssi och jämför situationen med den på Rosella, som han seglade med på 90-talet och som nu lig10 Vapaavahti Frivakt ger förtöjd vid kajen intill i Kapellskär. Vi hinner nästan gå runt hela maskinrummet innan det är dags för kaffe. Här går personalen inte upp under kaffepausen, utan de samlas i det ljudisolerade kontrollrummet som har en kaffehörna med kylskåp. Förste maskinmästare Roger Uustalu och maskinreparatör Esa Runsala kommer också in för en kopp kaffe. Finnfellow är ett passagerarfartyg, så man går vakt i maskinrummet. Maskinpersonalen består av totalt åtta sjöfarare. Varje vaktpass pågår i 11 timmar, vilket alla är nöjda med – man kan avverka ett pass åt gången. – Maskinisternas yrkestitlar har ändrats genom åren, men de har ju maskinerna också, skrattar Esa som kommer från Urjala. Efter sjömansskolan i Raumo gav han sig av till sjöss 1978. På den tiden kallades maskinreparatören för donkeyman. Esa har hunnit med många fartyg från Algot (Red Ab Sally), Bore och ATC under sin karriär. Innan han kom till Finnlines seglade han med Silja och ESL Shipping. – När jag var på Kontula och Steel deltog jag i friskvårdskursen ”Vardagsmotion”, som anordnades av SSB och ESL Shipping, minns Esa. 4 / 2013 Arbetsdagarna är ofta ganska stressiga, så precis som de övriga maskinisterna passar Esa på att vila och basta under sin fritid. Effektiva hamnbesök På resan från Nådendal till Kapellskär dröjer sig Finnfellow inte kvar länge i mellanhamnen i Långnäs. Däcksmännen är hela tiden ”stand by” i fören och aktern. Matros Åsa Strömberg slänger kastlinan i land och sänker ner förtöjningarna till dem på kajen. Till skillnad från övrig personal arbetar Åsa tre veckor i stöten. – Det passar mig bättre eftersom jag bor i Göteborg och resorna tar ganska lång tid, förklarar Åsa. Hon arbetade vid Finnlines svenska driftsrederi i sju år och övergick till finsk flagg vid flaggbytet. Åsa studerar finska, vilket hon började med när båtsman Pete Sandström gav henne SSB:s finsk-svensk-engelska sjömansordbok. I aktern koordinerar styrman Jussi Sovio förtöjningen av fartyget. Han har tidigare varit med i en intervju i Frivakt från 2007. – Då var jag på Nestes Palva, som kom till Finland för första gången, minns Jussi. Jussi har utbildat sig i Åbo och började som styrman på Crystal Pools m/t Crystal Topaz. Senare bar det av till Nordö Link, där han seglade under svensk flagg med bland annat Lübeck Link och Finnpartner. – Lübeck Link är före detta Finnrose. Jag var på en säljresa för att ta henne till Liverpool, där hon fick namnet Ropax 2, berättar Jussi. Elektriker K.O. Kallström och maskinmästare Roger Uustalu. Sjömansservicebyråns tjänster Liksom många andra hamnade även Jussi under finsk flagg med Finnfellow. Han och andre styrman går vakt. Överstyrman är befriad från vakttjänsten och sköter uppgifter som rör lasten och fartygsunderhållet. Överstyrman får känna på navigeringen när han eller hon hoppar in för styrmannen under måltider. Jussi Sovio är född i Pargas och har alltid bott i Åboregionen. Han är en av de motionärer som utnyttjar SSB:s motionsmöjligheter i Åbo. Det är viktigt att motionera även under arbetsperioderna. – Gymmet här på fartyget är verkligen toppen. Min andra frivakt är åtta timmar och då hinner jag gå igenom ett helt gymprogram, säger Jussi gillande. Gymmet är rymligt och maskinerna är smart placerade. Enligt Jussi används gymmet av 6–8 sjöfarare varje dag. Finnfellow använder SSB:s tjänster i stor utsträckning. Tidningstjänsten är regelbunden och besättningen läser också böcker. – Mitt främsta fritidsintresse är att motio4 / 2013 Matros Åsa Strömberg slänger kastlinan i land. nera. Men jag läser en del tidningar och tittar på film. Filmtjänsten är riktigt bra, berömmer Jussi. Idén att förvara dvd-filmer på kommandobryggan kommer från svenskarna. Där kan besättningen låna filmer. Men många är fortfarande anhängare av den traditionella tidningstjänsten. – Jag har även tillgång till iPad-versionen, men till morgonkaffet vill jag ändå läsa den tryckta tidningen, säger befälhavare Gustav Granberg och slår sig ner för att läsa Hufvudstadsbladet, som SSB prenumererar på, när fartyget ligger förtöjt i Nådendal hamn. text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 11 Tossua toisen eteen Maukka Haarala valmistautuu ensi kevään Hannoverin maratonille juoksemalla vapaavahdillaan Joensuun rantamaisemissa. Maratonille valmistautuva Maukka Haarala juoksee ilokseen. Työvuorossa olevan Mauri ”Maukka” Haaralan löytää MS Mariellan Á la carte -ravintolasta tarjoilemasta tai satunnaisesti baaritiskin takaa juomia sekoittamasta. Vapaaajallaan hän pistää mielellään lenkkikengät jalkaan ja juoksee. – Laiva seisoo päivän Tukholmassa ja siellä on mukavia reittejä juosta. Pari kertaa vahdissa tulee juostua 7-10 kilometrin lenkki, kertoo Maukka. Päättyneenä kesänä hän kertoo juosseensa omaksi iloksi ja yleiskunnon ylläpitämiseksi. Juoksukärpäsen purema Kahdeksan vuotta sitten Maukkaa puraisi ’maratonkärpänen’, joka on ehtinyt juoksuttaa miestä yhdeksässä maratonissa eri puolilla maailmaa. Maratonharrastus ei toki ole päättynyt, mutta vuoden tauko haastaviin pitkän mat12 Vapaavahti Frivakt kan juoksuihin syntyi, kun toinen tärkeä harrastus, vapaaehtoistyö Joensuun järvipelastajissa alkoi viedä aikaa. Hetkellisesti hiipuneen juoksuharrastuksen kurssia korjataan parhaillaan. Loppusyksystä samaan aikaan kun Meripelastusseuran koulutus Bågaskärissä kutsuu, ilmoittautuu Maukka ensi keväänä järjestettävälle Hannoverin maratonille. – Muutama kaverikin tarttui mukavasti haasteeseen, kertoo Maukka. – Maratonit on sellanen juttu, että vaikka juoksu onkin yksilösuoritus, niin koskaan en ole reissulle yksin mennyt. Aina on ollut joku samanhenkinen kaveri matkassa. Kaverin kanssa on yleensä juostu alkumatka yhdessä ja jos toisella askel kulkee, niin se on lähtenyt omille teilleen, niin sanotusti tekemään omaa aikaansa. Ulkomaille juoksemaan Maratonin Maukka on juossut muun muassa Berliinissä, Amsterdamissa ja Honolulussa. Tukholman maratoniin hän on osallistunut viisi kertaa. – Se on meille suomalaisille harrastajille semmoinen toinen kotimainen, nauraa Maukka. Kotimaassa on tullut juostua hieman erikoisempi Viiden tunnelin maraton, joka juostiin viitisen vuotta sitten Turun moottoritiellä ennen sen avaamista. – Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kotimainen maraton. Se oli aika vaativa, nousuja ja laskuja paljon, eikä valmistautuminen ollut ihan kohdillaan. Startti oli Lohjalta ja viisi tunnelia juostiin läpi. – Viiden tunnelin maratonilta puuttui yleisö. Maratonissa on nimittäin hauskaa sen luonne kaupunkitapahtumana. Reitin 4 / 2013 Puolet matkasta sai juosta miellyttävän viileässä lämpötilassa. Auringon noustua oli lämpötila siinä 28 astetta, ja juostessa läkähdyttävän kuuma. Reitti kulki suurimman osan luonnossa. Maaliin tulleita oli Honolulussa tuolloin 20 169. – Maraton on siellä siitä mielenkiintoinen, ettei Honolulussa ole mitään aikarajoitusta, eli matkan voi vaikka kävellä. Juostessakin ehtii toki katsella maisemia. – Eri asia on jääkö mitään mieleen, nauraa juoksija muistelleessaan eksoottista maratonia. Rennosti ja ilolla Maukka Haaralan juoksupäiväkirja kertoo, että vuonna 2008 kertyi juoksukilometrejä ennätykselliset 1250. Määrät vaihtelevat vuosittain. varrella on monenlaista ohjelmaa, kaupunkilaisia ja muuta yleisöä kannustamassa. Tukholman maratonin juoksee aina parikymmentä tuhatta juoksijaa ja se on kuuluisa hyvistä järjestelyistä. Reitin varrella on muun muassa bändejä ja huoltopisteet toimivat hyvin. Juoksijan huolto Tankkauspisteillä on maratonin varrella tarjolla juotavaa ja jopa pientä syötävääkin. – Juostessa pidän mukana energiageelejä ja hiukan suolaa. Nestettä saa tankkauspisteeltä. Suola auttaa nestettä imeytymään. Jos keho kuivuu, krampitkin iskevät helpommin. Asialliset varusteet on tietysti oltava. Vaatteet vuodenajan mukaan ja hyvin sisään ajetut kengät. Maukka toteaa, että reilu sata kilometriä on juoksukengillä oltava takana ennen maratonille lähtöä. Vaatetus on puolestaan oikein mitoitettu kun lähtöviivalla on aavistuksen viileä olo, ei kuitenkaan kylmä. Maraton kun juostaan säällä kuin säällä. Juoksija tunnustaa yhdistävänsä maratoniin mielellään myös kaupunkiloman. – Maratonin juokseminen on oiva tapa matkailla. Silloin on eri porukalla liikkeellä, kuin aurinkolomalle lähtiessä. – Kun lähtee juoksemaan kauemmas maratonin, kannattaa se sijoittaa loman alkupäähän. Sen jälkeen voi keskittyä lomailuun. Muuten ei lomasta oikein tule mitään, koska keskittyminen on kuitenkin juoksussa. 4 / 2013 Eksoottinen Honolulu Mieleenpainuvin retki on ollut Honolulun maraton. – Harrastus sai vauhtia siitä, että isä oli luvannut minulle ja sisarilleni tarjota matkan Honolulun maratonille, heti kun olemme todistettavasti juosseet yhden maratonin loppuun. Isä on aina ollut innokas maratoonari. Joulukuussa 2010 Maukka matkusti Honoluluun isänsä ja kahden siskonsa kanssa. – Maratonin lähtölaukauksena toimi ilotulitus ja lähtö oli aamuyöllä viiden aikaan pimeässä. – Parhaimman aikani juoksin Berliinissä syyskuussa 2009. Aikani oli 3.39.20. Ilmoittautuneita sille maratonille oli reilut 34 000. Nykyisin sinne otetaan 40 000 ilmoittautunutta juoksijaa. Maukka korostaa, ettei ota juoksemista ryppyotsaisen vakavasti, vaikka toki maratonia joskus juostaan ’naama irvessä’, kuten hän asian ilmaisee. – Kisaan vain itseni kanssa. Treenaamisenikin on välillä vähän ’laiskan sutjakkaa’. Pidän juoksupäiväkirjaa ja harjoituksen määrä riippuu suoraan siitä, onko joku maraton kiikarissa. Maukka myöntää, että maratonilla voi tulla jopa epäuskon hetkiä. Jos matka tuntuu pitkältä hän ajattelee tuttuja reittejä ja niiden mittaan. – Maratonin juoksun jälkeen taas on hyvä mieli jo siitä, että on päässyt maaliin. – Aina pitkällä juoksulla vaanii vaara, että tulee kramppeja, jolloin juoksusta tulee todella tuskaista ja vaikeaa, tuolloin juoksu voi jopa keskeytyä.. Teksti: Sirpa Sutinen Kuvat: Aapo Väänänen Maukka Haarala harjoittelee kotimaisemissa Pohjois-Karjalassa, mutta juoksee maratonin mieluiten ulkomailla. Frivakt Vapaavahti 13 Steg för steg Maukka Haarala har haft löpning som intresse i åtta år och arbetat till sjöss på olika passagerarfartyg i 12 år. Maukka Haarala förbereder sig inför maraton och springer för nöjes skull. Under Mauri ”Maukka” Haaralas arbetsskift hittar man honom i m/s Mariellas à la carte-restaurang där han serverar eller då och då bakom bardisken där han blandar drinkar. På fritiden drar han gärna på sig joggingskorna och tar en löptur. – Fartyget står en dag i Stockholm och där finns det fina löprundor. Under ett vaktpass hinner jag springa två rundor på 7–10 kilometer, berättar Maukka. I somras sprang han för nöjes skull och för att upprätthålla allmänkonditionen. Biten av löpning För åtta år sedan blev Maukka biten av maratonlöpning, och sedan dess har han hunnit springa nio maraton i olika delar av världen. Maratonintresset har inte upphört, men han tog en ett år lång paus från de utmanan14 Vapaavahti Frivakt de långa loppen när ett av hans andra viktiga intressen, frivilligarbetet i sjöräddningssällskapet Joensuun Järvipelastajat, började ta upp allt mer tid. Just nu håller Maukka på att ta igen det tillfälligt avsvalnade intresset för löpning. På senhösten, samtidigt när Sjöräddningssällskapet kallar till utbildningen i Bågaskär, anmäler sig Maukka till nästa års maraton i Hannover. – Några av mina vänner ska också anta utmaningen, berättar Maukka. – Även om löpning är en individuell prestation, har jag aldrig åkt ensam på maratonresor. Jag har alltid haft med mig någon likasinnad vän. Vi har ofta sprungit tillsammans till en början, och om någon har haft piggare ben har den sprungit vidare i egen takt för att så att säga ”göra sig en tid”. På språng utomlands Maukka har sprungit maraton i bland annat Berlin, Amsterdam och Honolulu. Stockholm maraton har han deltagit i fem gånger. – För oss finländska entusiaster är det som en andra hemmabana, skrattar Maukka. I Finland har han sprungit det något annorlunda Viiden tunnelin maraton (Fem tunnlars maraton), som för fem år sedan sprangs på Åbo motorväg innan den öppnades. – Det var mitt första och hittills enda maraton i Finland. Det var ganska krävande med många uppförs- och nedförsbackar. Jag var inte heller så bra förberedd. Vi startade i Lojo och sprang genom fem tunnlar. – Det fanns ingen publik under Fem tunnlars maraton. Det som är roligt med maraton är just att det är ett stadsevenemang. Längs sträckan pågår olika aktiviteter som lockar stadsborna och annan publik. I Stockholm maraton deltar varje år ett par tusen löpare och det är känt för att vara välarrangerat. Till exempel står liveband och spelar längs sträckan och servicestationerna fungerar bra. Löparservice Vid tankstationerna längs maratonbanan erbjuds dryck och något litet att äta. 4 / 2013 – Jag har med mig energigel och lite salt när jag springer. Vätska får man vid tankstationerna. Saltet hjälper kroppen att ta upp vätskan. Om kroppen torkar ut får man lättare kramp. Man måste förstås vara rätt utrustad också. Kläder efter årstid och väl insprungna skor. Maukka menar att löparskorna måste ha drygt hundra kilometer bakom sig innan de används i ett maratonlopp. Och om man känner sig en aning kall på startlinjen, men utan att frysa, är man rätt klädd. Maratonlopp springs i alla väder. Maukka medger att han gärna kombinerar loppen med stadssemestrar. – Att springa maraton är ett utmärkt sätt att turista. Då är det annat folk i rörelse än under en solsemester. – När man ska springa maraton på en mer avlägsen plats är det bra att börja semestern med loppet. Därefter kan man koncentrera sig på själva semestrandet. Annars blir det inte riktigt någonting av semestern, eftersom fokus ligger på loppet. Exotiska Honolulu Den mest minnesvärda resan var den till Honolulu maraton. – Mitt intresse tog fart när pappa lovade mig och mina systrar en resa till Honolulu maraton när vi bevisligen hade sprungit ett maraton från början till slut. Pappa har alltid varit en entusiastisk maratonlöpare. I december 2010 reste Maukka till Honolulu med sin pappa och sina två syskon. – En fyrverkeripjäs användes som startskott för loppet och starten gick på småtimmarna vid femtiden i mörkret. Halva sträckan fick man springa i behagligt sval temperatur. När solen steg låg temperaturen på kring 28 grader, och det var förlamande varmt att springa. Banan gick till största delen i naturen. Det året kom 20 169 löpare i mål i Honolulu. – Loppet i Honolulu är intressant eftersom det inte har någon tidsbegränsning, man kan alltså gå hela sträckan. Man hinner dock se landskapet även om man springer. – Det är en annan femma om man kommer ihåg något, skrattar Maukka när han tänker tillbaka på det exotiska maratonloppet. Avslappnat och glädjefyllt – Min bästa tid fick jag i Berlin i september 2009. Tiden var 3.39.20. Det var drygt 34 000 anmälda till loppet. Numera tar man emot 40 000 anmälda löpare. Maukka understryker att han inte tar löpningen på blodigt allvar även om man, såsom han själv uttrycker det, ibland springer maraton med sammanbiten min. 4 / 2013 Enligt Maukka Haaralas löpdagbok slog han personligt rekord i antalet löpta kilometer 2008, nämligen 1 250 stycken. Antalet varierar från år till år. – Jag tävlar bara med mig själv. Min träning är också lite slapp emellanåt. Jag skriver löpdagbok och träningsmängden är direkt beroende av om jag har något lopp i sikte. Maukka medger att det kan uppstå stunder av tvivel under ett maratonlopp. Om vägen känns lång tänker han på välbekanta sträckor och hur långa de är. – När man har sprungit ett maraton är man nöjd bara av att ha kommit i mål. – Under ett långlopp finns det alltid en risk att man får kramp. Då blir löpningen verkligen plågsam och kämpig, och man kanske rentav måste avbryta loppet. Text: Sirpa Sutinen Bilder: Aapo Väänänen Från Amsterdam maraton har han en tröja som minne. Frivakt Vapaavahti 15 Gaucho ratsastaa rantaa pitkin (Kuva: Pia Korhonen). Desdemona – hylky rannalla Matkailija, valokuvaaja ja kirjoittaja M/s Ramonassa päällikkönä seilaava Jukka Lindell kierteli lomallaan perheensä, Pia ja Vera Korhosen kanssa Argentiinaa ja törmäsi mielenkiintoiseen laivan hylkyyn. MEPAn valokuvakilpailussakin menestynyt Jukka tutki aluksen kohtaloa, johon Vapaavahdin lukijat saavat oheisessa jutussa tutustua. 16 Vapaavahti Frivakt Vuokraamme auton Ushuaiasta ja lähdemme neljän päivän ajelulle pitkin Tulimaan Argentiinanpuoleisia maanteitä. Käännymme asfaltoidulta RN3-tieltä hiekkatielle, jota pitkin ajamme seuraavat 45 kilometriä. Ohitamme muutaman karjatilan, useita karjaportteja ja kilometritolkulla metsää. Lopulta tulemme pitkälle autiolle Cabo San Pablon rannalle. Tuuli puhaltaa kylmästi Eteläiseltä Atlantilta. Rannan tuntumassa on vanha hylätty majatalo, josta on aikojen saatossa hajotettu ikkunat, seinät ovat täyttyneet spreijauksista ja nurkkiin on kerääntynyt kaikenlaista rojua. Parin sadan metrin päässä olevasta ryteiköstä nousee savua, siellä on jollain mökin virkaa toimittava majahökkeli. Aavemaisen tunnelman luomisessa tärkein rooli on kuitenkin rantahietikolla makaavalla Desdemonalla. Desdemona on vuonna 1952 saksassa rakennettu rahtilaiva, joka ajettiin 9.9.1985 Cabo San Pablon rantaan, jossa se on ollut siitä lähtien. Vesi on matalalla, laivan ympäri pääsee kävelemään kuivin jaloin. Ankkurikettinkiä on ulkona reilu sata metriä, ankkuri lojuu hiekassa irtikoplattuna. Laiva on kallistunut lievästi paapuuriin. Desdemonanimi erottuu ruosteen syömästä keulasta juuri ja juuri. Miten tässä näin on käynyt, miksi Desde- mona makaa rannalla? Tolhuinin kaupungin turisti-info ja internet kertovat seuraavaa: Argentiinalainen Cormoran Lineas Maritimas -varustamo liikennöi Desdemona -laivallaan pitkin Argentiinan rannikkoa, Plata-joen rannoilta Tulimaahan saakka. Heinäkuussa 1985 Desdemona ajoi karille Buenos Airesin edustalla, mutta pääsi jatkamaan matkaa omin avuin Mar de Platan rannikkokaupunkiin, jossa laivaa korjailtiin. Myöhemmin laiva kärsi taas teknisistä ongelmista Tulimaan Rio Granden kaupungin lähettyvillä ja 25 päivän korjaamisen jälkeen pääsi uudelleen liikkeelle. Jotain tapahtui matkalla Rio Grandesta Ushuaiaan. Jotkut puhuvat tulipalosta, toiset räjähdyksestä, mutta joka tapauksessa laiva oli vaarassa upota ja 9.9.1985 kippari ajoi laivan Cabo San Pablon rantaan. Siellä se on maannut siitä lähtien, surullisena ja mystisenä. Kiipeän ahterin pohjalevyyn poltetun reiän kautta suoraan ahterin lastiruumaan, jossa osa lastista on yhä paikallaan. Kivikovia ”Cemento Portland”-säkkejä on siisteissä riveissä ruuman pohjalla. Jatkan matkaa leidareita pitkin täkille, joka on paikoitellen läpiruostunut. Spantit ovat kuitenkin sen verran kunnossa, että niitä pitkin uskaltaa hyvin kävellä. Keskitorpan alla on konehuone ja siellä Kruppin kahdeksansylinterinen kone vielä 4 / 2013 Pelastusvenen luuranko (Kuva: J.L). tallella. Brygalta, kuten koko laivasta, on revitty kaikki vähänkään arvokkaat tai hienot osat jo aikoja sitten irti, turha etsiä messinkiä tai muuta laiva-antiikkia. Jäljellä on palanut ja puhkiruostunut runko eikä paljon muuta. Brygalla ei ole ruoria, ei venttiilejä, ei paakeja, ei mitään. Hytit ovat tyhjiä, ainoastaan ahteritorpassa oleva puutäkki on jäljellä ja yllättävän hyvässä kunnossa. Keulapakalle nousevat leidarit ovat ruostuneet irti, mutta ankkuripeli on sentään tallella. Kuten aina, kun jotain sattuu, huhuja alkaa liikkua. Niiden mukaan onnettomuus oli lavastettu vakuutusrahojen toivossa. Paljon muitakin teorioita liikkuu ihmisten keskuudessa. Jopa onnettomuuden vuosiluvusta on ristiriitaista tietoa. Desdemonan runko on haljennut torpan etupuolelta. Styyrpuurin kyljessä ja täkissä on noin 10 cm levyinen railo. Sisällä on ollut tulipalo, ehkä sen surauksena runko on haljennut. Ehkä halkeama tullut jo merellä ja sen takia laiva on ajettu rantaan. Emme tiedä, Cabo San Pablon vanha majakka ei kerro, ohi ratsastavaa Gauhcoa ei kiinnosta. Ruoste nakertaa runkoa pikkuhiljaa, satunnaiset matkaajat käyvät joskus ihmettelemässä sitä ja Eteläinen Atlantti velloo vieressä. Käännämme auton keulan takaisin kohti RN 3:a ja uusia mysteereitä. Merenkulkijoille Tulimaan ympäristön vedet, Cap Horn, Magallanesin salmi ja Beaglen kanava lienevät vähintäänkin niminä tuttuja. Ushuaian merimuseossa on esillä kymmenien lähivesille uponneiden laivojen kuvia ja tarinoita. Museon seinällä on vaikuttava merikortti, johon on merkattu tunnetuimmat hylyt ja niiden nimet. Koko kortti täyttyy niistä. Hylkyrekisterin mukaan 1600-luvun alusta lähtien alueelle on uponnut noin 1900 laivaa. Desdemona makaa Cabo San Pablon autiolla rannalla (Kuva: J.L). Teksti: Jukka Lindell 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 17 Desdemona (Foto: J.L). Desdemona – ett vrak på stranden 18 Vapaavahti Frivakt 4 / 2013 Resenär, fotograf och skribent Jukka Lindell, befälhavare på m/s Ramona, reste runt i Argentina på semestern tillsammans med sin familj och Pia och Vesa Korhonen. Under resan träffade de på ett intressant skeppsvrak. Jukka, som även varit framgångsrik i SSB:s fototävling, undersökte fartygets öde och delar med sig av sina upptäckter till Frivakts läsare i artikeln nedan. Vy från bryggan mot fören (Foto: J.L). Vi hyr en bil i Ushuaia och ger oss av på en fyradagarstur längs landsvägarna på den argentinska sidan av Eldslandet. Vi svänger av från den asfalterade RN3:an och in på en sandväg, som vi åker på i 45 kilometer. Vi passerar några gårdar med kreatur, flera carportar och kilometervis med skog. Till slut kommer vi fram till den vidsträckta, öde stranden Cabo San Pablo. Vinden blåser kallt från Sydatlanten. Vid stranden finns ett gammalt övergivet värdshus som med åren fått fönstren krossade, väggarna nedklottrade och ansamlingar av allehanda skräp i hörnen. Det stiger rök från buskagen ett par hundra meter bort; där finns någon slags övernattningskoja som tjänstgör som stuga. Det mest avgörande för den spöklika stämningen är dock Desdemona som ligger på sandstranden. Desdemona är ett fraktfartyg byggt i Tyskland 1952. Den 9 september 1985 kördes fartyget till stranden Cabo San Pablo, där hon har legat sedan dess. Vattnet står lågt och man kan gå runt fartyget utan att bli blöt om fötterna. Drygt hundra meter ankarkedja hänger på utsidan, och ankaret ligger löst på sanden. Fartyget lutar lätt åt babord. Det går nätt och jämnt att urskilja namnet Desdemona på den rostangripna fören. Varför gick det så här, varför ligger Desdemona på stranden? Turistinformationen i staden Tolhuin och internet låter berätta följande: Det argentinska rederiet Cormoran Lineas Maritimas trafikerade med Desdemona längs Argentinas kust, från floden Río de la Plata till Eldlandet. I juli 1985 gick Desdemona på grund utanför Buenos Aires, men 4 / 2013 lyckades fortsätta sin färd på egen hand till kuststaden Mar de Plata, där fartyget reparerades. Senare fick fartyget nya tekniska problem i närheten av staden Río Grande i Eldslandet men kunde åka vidare igen efter 25 dagars reparation. Därefter inträffade något på resan mellan Río Grande och Ushuaia. En del pratar om en eldsvåda och andra om en explosion – i vilket fall var fartyget nära att sjunka och den 9 september 1985 körde skepparen in henne till Cabo San Pablo. Där har hon legat sedan dess, sorglig och mystisk. Jag klättrar in genom hålet i akterbotten, vilket uppstått under en brand, och direkt in i lastrummet. Där finns en del av lasten fortfarande kvar; stenhårda ”Cemento Portland”-säckar står i prydliga rader på golvet. Jag tar mig vidare längs lejdarna upp på däcket, som är genomrostigt på sina ställen. Spanten är dock i så pass bra skick att jag vågar gå längs dem. Maskinrummet är beläget under överbyggnaden midskepps, och där finns den åttacylindriga Kruppmotorn bevarad. Från bryggan, precis som från hela fartyget, har man för länge sedan slitit loss alla delar med minsta värde eller skönhet – med andra ord ingen idé att leta efter mässing eller andra fartygsantikviteter. Det återstår inte mycket annat än det eldhärjade och sönderrostade skrovet. På bryggan finns inget roder, inga ventiler, inga spakar – nej, ingenting. Hytterna är tomma, endast akterns överbyggnad har trädäcket kvar och det i överraskande gott skick. Lejdarna till fördäcket har rostat loss, men ankarspelet sitter fortfarande på plats. Precis som alltid när något händer börjar rykten att spridas, och enligt dem var olyck- an iscensatt med hopp om försäkringspengar. Även många andra teorier cirkulerar. Det finns till och med motstridiga uppgifter om vilket årtal olyckan inträffade. Desdemonas skrov har gått itu framför överbyggnaden. På styrbordssidan och på däck finns en cirka 10 cm bred spricka. Det har brunnit inne i fartyget, och kanske är det därför skrovet har gått itu. Eller kanske har sprickan uppstått redan ute till havs, vilket var orsaken till att fartyget kördes in till stranden. Vi vet inte, Cabo San Pablos gamla fyr berättar inget och den förbiridande gauchon är inte intresserad. Rosten gnager på skrovet undan för undan, sporadiska resenärer kommer förbi emellanåt för att beundra fartyget och Sydatlanten böljar intill. Vi styr kosan tillbaka mot RN3:an och nya mysterier. Text: Jukka Lindell Sjöfarare torde vara bekanta med vattnen kring Eldslandet – Kap Horn, Magellans sund och Beaglekanalen – åtminstone till namnet. Det maritima museet i Ushuaia visar fotografier och berättar om ett tiotal fartyg som sjunkit i närområdet. På väggen sitter ett sjökort där de mest kända vraken har namngetts och märkts ut. Hela kortet är fullt av dem. Enligt vrakregistret har cirka 1 900 fartyg sjunkit i området sedan början på 1600-talet. Frivakt Vapaavahti 19 Turun merenkulkumessut pidettiin uusissa tiloissa Messuohjelma kiinnosti yleisöä Shanty Singers viihdytti yleisöä. Auriga Business Centerin toisessa kerroksessa nähtiin lokakuun lopulla suuri joukko merenkulkualan ihmisiä ja toimijoita. Tapahtuma on järjestetty aikaisemmin jo kymmenen kertaa. Myös MEPA oli nyt mukana omalla messuosastolla. Messut on perinteisesti pidetty kahden vuoden välein. Tänä syksynä taantuma saattoi vaikuttaa siihen, että näytteilleasettajia oli hieman vähemmän, kuin edellisellä kerralla. Varustamoita, laitetoimittajia ja merenkulkualan toimijoita oli etenkin Turun seudulta, myös Maarianhaminasta. Kaksipäiväisillä messuilla vilisi luonnollisesti paljon opiskelijoita, mutta uudet tilat kiinnostivat myös aktiivimerenkulkijoita ja merimieseläkeläisiä. – Piti käyttää tilaisuutta hyväksi ja katsastaa uusittu Linnakiinteistö tässä samalla, totesi m/s Viking XPRS:lla yliperämiehenä työskentelevä Sakari Saari. Monina vuosina messujen pääteemana on ollut merenkulkijoiden rekrytointi. Jobitilanne ei tänä syksynä ole kehuttava, mutta aina jotain löytyy. Mahdollisuuksia kävi tutkimassa kustavilainen Lasse Luhtala, joka on palaamassa merille pitkän maatyöjakson jälkeen. – Juttelin täällä muun muassa Langhin, Boren ja Godby Shippingin, sekä merenkulkuopiskelijoiden praktiikkamyllyä pyörittävän Suomen Varustamot ry:n Laura Raikusen kanssa, Luhtala kertoi Hän päätyi lopulta harjoittelijaksi Meriauran m/s Meri -alukselle. 20 Vapaavahti Frivakt Messuihin tutustui myös Aboa Maren täydennyskursseilla opiskelevia merenkulkijoita. M/s Midaksella perämiehenä työskentelevä Vesa Tuomala piipahti MEPAn osastolla. – Olen täällä Medical Care -lääkintähuollon kursseilla, Karibian vesillä ruskettunut Vesa kertoi Hän kävi samalla työnantajansa Godby Shippingin ständillä tervehtimässä pitkäaikaista, keväällä eläkkeelle jäävää merihenkilöstöpäällikköä Ulf Anderssonia. Turun merenkulkumessujen tarjontaan kuuluvat aina ajankohtaiset alan luennot. Auriga Business Centerin auditoriossa kuultiin kiinnostavia alustuksia kumpanakin päivänä. Yleisöä vetivät etenkin Deltamarinin ja Langh Shipin luennot. Tekninen tarkastaja Anders Söderblom teki selkoa Langh Shipin kehittämästä ja hyvin toimivasta rikkipesuritekniikasta, joka syksyn mittaan on herättänyt laajalti huomiota. Yleisön joukossa nähtiin edustajia muiltakin pesurivalmistajilta. Deltamarinin luennon veti Päivi Haikkola, joka esitteli Titanic II -projektia. Deltamarin valvoo, että Titanic-kopio rakennetaan turvallisuusnormien mukaan mutta mahdollisimman tarkasti alkuperäisen laivan kaltaiseksi. Haasteet ovat suuret. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Johan ”Jusba” Treuthardt päivysti MEPAn osastolla. 4 / 2013 Sjöfartsmässan i Åbo hölls i nya lokaler I slutet av oktober träffades ett stort antal sjöfartsfolk och branschaktörer på andra våningen i Auriga Business Center. Evenemanget har arrangerats tio gånger tidigare. Denna gång fanns även Sjömansservicebyrån representerad i mässavdelningen. Mässan hålls av tradition vartannat år. Denna höst kan recessionen ha bidragit till att antalet utställare var något färre än föregående mässa. Rederierna, utrustningsleverantörerna och aktörerna inom sjöfartsbranschen var framför allt från Åboregionen, men även från Mariehamn. Den två dagar långa mässan besöktes naturligtvis av många studenter, men de nya lokalerna intresserade även aktiva sjöfarare och pensionerade sjömän. – Jag måste ju passa på att samtidigt kolla in den nya Slottsfastigheten, konstaterade Sakari Saari, överstyrman på m/s Viking XPRS. Mässans huvudtema har under många år varit rekrytering av sjöfarare. Denna höst är jobbsituationen inte mycket att hurra för, men alltid kan man hitta något. Lasse Luhtala från Gustavs tänker återvända till sjöss efter en lång period av arbete på land och kom för att undersöka möjligheterna. – Jag har pratat med bland annat Langh, Bore och Godby Shipping, och med Laura Raikunen från Rederierna i Finland, som ansvarar för praktikkvarnen för sjöfartsstuderande, berättade Luhtala. Han fick till sist en praktikplats på Meriauras fartyg m/s Meri. Mässprogrammet lockade åhörare Päivi Haikkola presenterade projektet Titanic II. niken som utvecklats av Langh Ship och som under hösten har uppmärksammats på bred front. Bland publiken fanns representanter även från andra tillverkare av reningsanordningar. Deltamarins föreläsning hölls av Päivi Haikkola, som presenterade projektet Ti- tanic II. Deltamarin övervakar att Titanickopian byggs enligt gällande säkerhetsföreskrifter, men så att den blir så lik originalfartyget som möjligt. Detta medför givetvis stora utmaningar. text och bilder: Pekka Karppanen Även sjöfarare från Aboa Mares fortbildningskurser besökte mässan. Vesa Tuomala, som arbetar som styrman på m/s Midas, tittade in i SSB:s monter. – Jag är här på sjukvårdskursen Medical Care, berättade Vesa som skaffat sig en fin solbränna på de karibiska vattnen. Han tog tillfället i akt att samtidigt besöka sin arbetsgivare Godby Shippings monter och hälsa på Ulf Andersson, rederiets sjöpersonalchef sedan många år tillbaka som går i pension till våren. På sjöfartsmässan i Åbo hålls det alltid föreläsningar om aktuella branschämnen. I Auriga Business Centers auditorium fick vi lyssna till intressanta inledningsanföranden under båda dagarna. Föreläsningarna av Deltamarin och Langh Ship drog störst publik. Teknisk inspektör Anders Söderblom redogjorde för den effektiva svavelreningstek4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 21 Laivakuraattoritoimintaa kolmen vuosikymmenen ajan Suomen Merimieskirkko juhli merkkipäivää Vuosaaren merimieskeskuksessa marraskuun alussa. Nelisenkymmentä vierasta sai hyvän tarjoilun ohella nauttia myös juhlan kunniaksi järjestetyn seminaarin antia. Avauspuheessaan pääsihteeri Sakari Lehmuskallio selvitti kuraattoritoiminnan kehitystä ja kiitti tukea antaneita varustamoita ja Merimieseläkekassaa. Toiminnan katsotaan alkaneen vuonna 1983, kun Merimieskirkon kuraattorit tekivät aluksilla testiseilauksia. He osallistuivat laivan töihin eri osastoilla ja olivat valmiina kuuntelemaan miehistön murheita. Työt opettivat tekijöitään ja ammattitaito on hienosti siirtynyt seuraaville kuraattorisukupolville. He seilaavat mukana suomalaisilla laivoilla, pääosin Itämeren ja Pohjanmeren alueilla, myös jäänmurtajilla. Merimieskirkon päätoimisten laivakuraattorien lisäksi työtä hoitavat koulutetut nimikkolaivakuraattorit. Merenkulku muuttuu, mikä tuottaa hienoa työtä tekeville uusia haasteita. Meriturvallisuuden edistäminen kuuluu kaikkien alalla työskentelevien toimenkuvaan. Laivakuraattorit tuovat alukselle kuulumisia maista ja kotoa, mutta toimivat ennen kaikkea juttuseurana. Kun mieli on hyvä, keskittyminen työhön on parempi ja siten inhimillisen virheen mahdollisuus on pienempi. Juhlaseminaarissa oli mukana nelisenkymmentä merenkulkualallatoimivaa henkilöä. Mielenkiintoisia luentoja Professori Jens-Uwe Schröder-Hinrichs (World Maritime University) tuli Malmöstä päiväseltään esittelemään inhimillisen tekijän osuutta merenkulun johtamisessa ja laivaonnettomuuksissa. Esimerkiksi Titanicin ja Costa Concordian onnettomuuksien välillä oli sata vuotta, mutta niistä löytyi paljon yhtäläisyyksiä. Monikulttuurisista miehistöistä ja niiden vaikutuksesta meriturvallisuuteen esitelmöi projektipäällikkö OlliPekka Brunila Turun Yliopistolta. Hän on tutustunut aiheesta tehtyihin tutkimuksiin ja esitteli myös viime vuonna Suomen satamissa vierailleiden alusten miehistöistä tehtyä selvitystä. Useimmissa aluksissa oli kahta tai kolmea eri kansallisuutta edustavia merenkulkijoita. Peräti 85 prosentilla otannan laivoista oli monikansallinen miehistö. Brunilan mukaan tutkimus tuotti vastauksia, mutta herätti uusia kysymyksiä ja tarvetta lisätutkimuksiin. Käytännön kokemuksia laivoilta kertoi merikapteeni Tero Sairanen. Hän on seilannut päällystössä ulkomaisissa ja kotimaisissa varustamoissa ja työskentelee tällä hetkellä m/s Klenoden yliperämiehenä. Sairanen korosti kommunikaation tärkeyttä. On varmistettava, että sanoma menee perille. Joissain kulttuureissa ei kehdata sanoa, ettei ymmärretty kerrasta. Merimieskirkon kuraattorit toimivat sekä satamissa että laivoilla. Esitysten jälkeen kuraattorit vaihtoivat ajatuksia professori Jens-Uwe Schröder-Hinrichs. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 22 Vapaavahti Frivakt 4 / 2013 Skeppskuratorsverksamhet i trettio år Finlands Sjömanskyrka firade sitt jubileum i Nordsjö sjömanscenter i början av november. De omkring fyrtio gästerna fick inte bara njuta av god mat och dryck, utan också ett seminarium som anordnats speciellt för festtillfället. Jens-Uwe Schröder-Hinrichs, Jaakko Laasio. Generalsekreterare Sakari Lehmuskallio beskrev i sitt öppningstal hur kuratorsverksamheten utvecklats och tackade de rederier som stött verksamheten och Sjömanspensionskassan. Verksamheten inleddes 1983, när Sjömanskyrkans kuratorer seglade med fartygen på prov. De deltog i arbetet på fartygets olika avdelningar och fanns där för att lyssna på besättningens bekymmer. Kuratorerna fick lära sig yrket genom praktiskt arbete och yrkesfärdigheten har överförts till nästa generation kuratorer på ett smidigt sätt. De seglar med på de finländska fartygen, främst inom Östersjö- och Nordsjöområdet, och även på isbrytare. Arbetet utförs dels av Sjömanskyrkans heltidsanställda skeppskuratorer, dels av utbildade avtalsskeppskuratorer. När sjöfarten ändras innebär det nya utmaningar också för kuratorerna. Att främja sjösäkerheten ingår i uppgiftsbeskrivningen för alla som arbetar inom branschen. Skeppskuratorerna förmedlar nyheter från land och hemifrån, men ska framför allt finnas där som samtalsstöd. När man har ro i sinnet är det lättare att koncentrera sig på arbetet och risken för mänskliga misstag minskar. Intressanta föreläsningar Olli-Pekka Brunila. 4 / 2013 Professor Jens-Uwe Schröder-Hinrichs (World Maritime University) kom från Malmö över dagen för att tala om den mänskliga faktorns betydelse inom sjöfartsledning och fartygsolyckor. Till exempel finns det många likheter mellan Titanic- och Costa Concordia-olyckorna, trots att de inträffade med hundra års mellanrum. Projektchef Olli-Pekka Brunila från Åbo universitet föreläste om mångkulturella besättningar och hur de påverkar sjösäkerheten. Han har satt sig in i forskningen på området och presenterade även en utredning som gjorts om besättningen på de fartyg som besökte Finlands hamnar förra året. På flertalet av fartygen fanns det representanter för två eller tre olika nationaliteter bland sjöfararna. Hela 85 procent av fartygen i urvalet hade en mångkulturell besättning. Enligt Brunila gav undersökningen många svar, men väckte också nya frågor och behov av ytterligare undersökningar. Sjökapten Tero Sairanen berättade om praktiska erfarenheter från fartygen. Han har seglat i befälet hos utländska och finländska rederier och arbetar för närvarande som överstyrman på m/s Klenoden. Sairanen betonade vikten av kommunikation. Man måste alltid försäkra sig om att budskapet når fram. I vissa kulturer vågar man inte säga att man inte förstod på en gång. text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 23 Vuoden merimiesurheilija mallia 2013 Pasi Kinnari Paljasjalkainen stadilainen Pohjois-Savosta Neste Shippingilla kokkina seilaava Kinnari on todellinen ”merimiesurheiluhullu”. Hän toimii pelaajana, huoltajana, managerina ja valmentajana, kun Nesteen porukka on mukana MEPAn tapahtumissa. – Ollemme kiertäneet lisäksi ay-turnauksissa ja Göteborg 24h -jalkapallotapahtumissa, Kinnari kertoo. Nesteen merimiesurheilutoiminta alkoi elpyä vuonna 2010, kun kasattiin jalkapallojoukkue Salon MEPA -turnaukseen. Sitä ennen Pasi oli m/t Stena Poseidonilla tavannut Janne Hämäläisen, jolla oli kultamitali laivajoukkueiden jääkiekkoturnauksesta. Mies oli pelannut Isabellan joukkueessa. Kinnari alkoi koota Nesteelle omaa porukkaa, johon tuli pelaajia myös varustamon muista laivoista. – Salossa oli ensimmäinen peli heti pahinta mahdollista, eli Silja Serenadea vastaan. Meillä ei ollut edes täyttä pelaajamäärää kentälle, Pasi muistelee. Kaikkien yllätykseksi Neste voitti moninkertaisen mestarin ja päätyi lopulta neljänneksi yhdeksän joukkueen turnauksessa. Mereltä maihin ja takaisin Pasi Kinnari aloitti Kotkan merikoulun jälkeen m/s Isabellalla, josta tie vei kokiksi Brändön koululle Ahvenanmaalle, josta löy24 Vapaavahti Frivakt Nesteen futisporukka Salossa. tyi myös vaimolle töitä. Peruskoulun ruotsin kielen taito koheni samalla. Maatyöt jäivät, kun m/s Birka Forestiin tuli jobi. Laiva ajoi Kent Loyalist -nimellä myös Etelä-Amerikkaan, jolloin Pasi sai päiväntasaajan kasteen. – Olen ollut onnekas, kun olen ollut laivoissa jotka ovat olleet World Wide -liikenteessä, Pasi kertoo viitaten seilauksiin myös Nesteen Palvalla, Stena Poseidonilla ja muilla aluksilla. 4 / 2013 Kun käydään Kinnarin seilauslistaa läpi, törmätään tuttuun nimeen: m/s Bravaden. Menestyneessä urheilulaivassa on seilannut seitsemän Vuoden merimiesurheilijaksi valittua henkilöä. Pasilla on kokemusta monista varustamoista ja erityyppisistä laivoista. Hän on seilannut Birka Cargolla, Finstashipilla, Langhilla, Engshipilla, Borella, Prima Shippingilla ja ESL-Shippingilla. – Hyvä puoli tässä monipuolisessa urassa on, että on nähnyt varustamoita ja laivoja laidasta laitaan. Ei häiritse, vaikka netti toimii välillä hitaammin – ennen ei moisia hienouksia ollut, Pasi tuumii. Merimiesurheilun koordinointia Kinnari ei halua ottaa itselleen koko kunniaa Nesteen hyvästä urheiluhengestä. Turnauksiin tulleet merenkulkijat ovat olleet täysillä mukana sekä voittojen että häviöiden jälkeen. Hän kertoo myös varustamon alkaneen suhtautua positiivisesti merimiesurheilutoimintaan. Kannustusta ja aineellista tukea on tullut. – Keräsin sponsorivaroja peliasuihin. Varustamo tuli mukaan, varsinkin Päivi Mustonen-Jokisilta innostui asiastamme, Kinnari kertoo. Hän mainitsee erikseen vielä Esa Raatikaisen, ja muistaa kiittää muita Nesteen merenkulkijoita, jotka ovat toimineet huollossa ja tulleet kannustamaan. Tärkeä tuki on ollut myös vaimo, joka on toiminut kuskina sekä valokuvaajana ja pessyt pelipaitoja. Perheen koko kasvoi viime vuoden lopulla, mutta Pasi on edelleen pystynyt koordinoimaan toimintaa ja pelaamaan itsekin. – Kotona on asia ymmärretty todella hienosti. Olen puolet vuodesta pois, ja vielä menee muutama päivä merimiesurheiluunkin, Pasi toteaa vaimoaan kehuen. Yhteishenkeä ja tunnelman kohotusta Kinnarin kanssa käydään läpi Nesteen merenkulkijoiden osallistumisia edellisvuosien tapahtumiin. Laivoilta löytyy paljon urheiluhenkistä porukkaa. Joihinkin turnauksiin on lähdetty kahdella joukkueella. – Parasta hommassa on ollut reilu pelaaminen muiden merenkulkijoiden kanssa, yhdessä tekeminen, sekä satunnaiset henkilökohtaiset onnistumiset, Pasi summaa. Matkaturnauksilta Maarianhaminaan ja Göteborgiin Pasilla on hyviä muistoja – ne ovat menneet hyvin, ja Pasi on saanut verestää Ahvenanmaan vuosina opittua ruotsin kielen taitoa. Göteborgista tältä syksyltä saatiin mukaan sekä parhaan pelaajan, että Fair Play -joukkueen palkinnot. Maarianhaminassa Neste pääsi 2012 hopealle, kun oli 4 / 2013 liikkeellä yhdellä joukkueella. – Viime kesän futisturnauksesta vähän jäi kaivelemaan, kun johtoasemasta mentiin häviämään Silja Serenadelle, Pasi harmitteli. Pelaajien kerääminen ei aina ole ollut helppoa. Hän on nyt koonnut paljon yhteystietoja muun muassa Facebookiin, jossa sana leviää nopeasti. Seuraava tapahtuma on Nordic Open salibandyturnaus, joka pelataan tammikuussa Maarianhaminassa. – Sinne menemme kahdella joukkueella huoltajineen, ja turnauksen ensiapuryhmäkin saadaan kasattua Nesteen merenkulkijoista, Kinnari kehuu. Pasin mukaan tämä on todennäköisesti viimeinen merimiesurheilutapahtuma, jo- hon Nesteen nimissä osallistutaan. Mies on tehnyt hienoa työtä merenkulkijoiden eteen, vaikka viileät tuulet ja hurjat huhut ovat heilutelleet varustamoa milloin minnekin. Hän ottaa tyynenä vastaan onnittelut valinnasta Vuoden merimiesurheilijaksi. – Tämä on vähän niin kuin jatkoa edellisvuonna saavutetulle Kekkosen kannulle. Palkinto kuuluu koko Nesteen merimiesurheilutiimille, Pasi tähdentää. On aika päästää mies perheensä pariin Pöljälle Pohjois-Savoon. Työt jatkuvat ja merimiesurheilu niiden mukana. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen VUODEN MERIMIESURHEILIJAT VUODESTA 1973 VUOSIURHEILIJA LAIVA 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 SVEN-OLOF HELLSTRÖM VÄINÖ VILLANEN VILHO MARKKULA STIG SÖDERHOLM PEKKA KIVISTÖ KARL-ERIK ERIKSSON MARTTI KARINKO MS NORMA MS INIÖ MS FINNPINE MS GUNILLA MT TEBONIA MS AURELLA MS TUIRA 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 YRJÖ MÄENPÄÄ ALVAR BACKMAN MARKKU POSKIPARTA RUNE STÅHLBERG SEPPO JÄRVELÄINEN MATTI OLLILAINEN REINO PENTTI JUHANI LUTTUNEN EINO KETOLAINEN KAJ GUSEFF MS FENNO EXPRESS TT JAARLI MS FINNMERCHANT MS FENNO EXPRESS MS KONTULA MS FINNMERCHANT MS PASILA MS VIKING SALLY JM TARMO MS VIKING SALLY 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 LEIF KÄMPE PAAVO PALOKANGAS MATTI KITUNEN MARKKU OJALA HILDING SUNDBERG JOUKO HEISKANEN ELINA VARMOLA MARKO KARHAPÄÄ JARI KAUNISTO MIKKO AULANKO JM VARMA MS BORE SONG MS ENVIK MS AMORELLA MS KLENODEN MS SILJA SERENADE MS KLENODEN MS MARIELLA MS SILJA SERENADE MS LAURA 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 JARI KIISKI ARTO TURUNEN OLLI NORONKOSKI JORMA HUUPPONEN SEPPO FLINK PAAVO RAUHALA KIMMO KALLUNKI JYRKI STENMAN RAUNI SÖDERLUND TAPIO LEHTO MT KIHU JM KONTIO MS SILJA EUROPA MS TRANSPARADEN MS GABRIELLA MS BRAVADEN MS AMORELLA MS TRENDEN MSV BOTNICA MS SWEGARD 2010 2011 2012 2013 TAPANI OUTINEN ARJA AHONEN KAI KORHONEN PASI KINNARI MS GABRIELLA MS SILJA SERENADE MS SILJA SERENADE MT STENA POSEIDON Frivakt Vapaavahti 25 Årets sjömansidrottare 2013: Pasi Kinnari En infödd Helsingforsbo från Norra Savolax Pasi Kinnari arbetar som kock hos Neste Shipping och är en riktig ”sjömansidrottsnörd”. Han intar rollen som spelare, materialförvaltare, manager och tränare när Nestefolket deltar i Sjömansservicebyråns aktiviteter. – Vi har dessutom varit med i fackföreningsturneringen AY-turnaus och fotbollsevenemanget Göteborg 24h, upplyser Pasi. Nestes sjömansidrottsverksamhet började vakna till liv 2010 när man drog ihop ett fotbollslag till SSB:s turnering i Salo. Innan dess hade Pasi träffat Janne Hämäläinen på m/t Stena Poseidon. Janne hade vunnit guld i fartygslagens ishockeyturnering och spelat i laget från Isabella. Pasi började samla ihop ett eget lag åt Neste; även spelare från rederiets andra fartyg anslöt sig. – Redan i första matchen i Salo fick vi möta värsta möjliga motstånd: Silja Serenade. Vi var inte ens tillräckligt många spelare på planen, minns Pasi. 26 Vapaavahti Frivakt Till allas förvåning vann Neste över den flerfaldiga mästaren och slutade till sist fyra i turneringen med nio lag. Från sjöss till land och tillbaka Efter navigationsskolan i Kotka började Pasi Kinnari arbeta på m/s Isabella, vilket ledde vidare till en kocktjänst på Brändö skola på Åland, där också hans fru fick jobb. Samtidigt förbättrade Pasi sin grundskolesvenska. Arbetet på land lämnade han dock bakom sig när han blev erbjuden en tjänst på m/s Birka Forest. Under namnet Kent Loyalist åkte fartyget även till Sydamerika, och då fick Pasi genomgå linjedopet. – Jag har haft tur som fått jobba på fartyg som trafikerat världen över, säger Pasi och syftar även på sina seglingar med Nestes Palva, Stena Poseidon och andra fartyg. När man går igenom listan över Pasis seglingar stöter man på ett bekant namn: m/s Bravaden. Det ur idrottsperspektiv framgångsrika fartyget har haft sju besättningsmän som utsetts till Årets sjömansidrottare. Pasi har erfarenhet från många rederier och olika typer av fartyg. Han har seglat med Birka Cargo, Finstaship, Langh, Engship, Bore, Prima Shipping och ESL-Shipping. – Det positiva med detta varierande yrke är att jag har fått se rederier och fartyg över hela linjen. Det stör mig inte att nätet emellanåt är långsamt – sådana finesser fanns ju inte ens förut, menar Pasi. Koordinering av sjömansidrotten Pasi vill inte ta åt sig hela äran för Nestes goda idrottsanda. Sjöfararna har gett allt i turneringarna, både efter vinster och efter 4 / 2013 förluster. Han berättar att även rederiet har ställt sig positiv till sjömansidrottsverksamheten. Idrottarna har fått både uppmuntran och materiellt stöd. – När jag samlade in sponsormedel till matchdräkter fick jag med mig rederiet, framför allt Päivi Mustonen-Jokisilta engagerade sig, berättar Pasi. Han vill också särskilt nämna Esa Raatikainen, och kommer ihåg att tacka Nestes övriga sjöfarare som har varit omtänksamma och uppmuntrat honom. Även hans fru har varit ett viktigt stöd, och har agerat både chaufför och fotograf och tvättat matchtröjor. Familjen utökades i slutet av förra året, men Pasi har fortfarande lyckats både koordinera verksamheten och spela själv. Jag har verkligen fått förståelse hemifrån. Jag är bortrest halva året, och därutöver går det åt ytterligare några dagar till sjömansidrotten, konstaterar Pasi och berömmer sin fru. Sammanhållning och bra stämning Jag och Pasi går igenom evenemangen som Nestes sjöfarare deltagit i de senaste åren. 4 / 2013 Det finns många sportintresserade på fartygen. Till vissa turneringar har man åkt i väg med två lag. – Det bästa med alltihop har varit det schysta spelet tillsammans med andra sjöfarare, samarbetet och de sporadiska personliga framgångarna, summerar Pasi. Pasi har goda minnen från turneringarna i Mariehamn och Göteborg – där har hans lag fått bra placeringar och Pasi har fått friska upp den svenska han lärde sig under åren på Åland. I höstas tog Pasis lag hem priset för både bästa spelare och Fair Play-lag i Göteborg. I Mariehamn lyckades Neste knipa silvermedaljen 2012, när de deltog med ett lag. – Jag grämer mig lite över fotbollsturneringen förra sommaren då vi gick miste om segern på grund av en förlust mot Silja Serenad, säger Pasi förargat. Det har inte alltid varit lätt att få ihop spelare. Nu har han samlat många kontakter via bland annat Facebook, där ordet sprids snabbt. Nästa evenemang är innebandyturneringen Nordic Open, som spelas i januari i Mariehamn. – Vi åker dit med två lag och materialförvaltare, och vi har även fått ihop ett första hjälpen-team till turneringen bestående av sjöfarare från Neste, säger Pasi stolt. Pasi menar att detta troligtvis är det sista sjömansidrottsevenemanget som man deltar i under Nestes namn. Han har gjort en fin insats för sjöfararna, trots att kalla vindar och vilda rykten har fått rederiet att kränga än hit och än dit. Han tar emot gratulationerna till Årets sjömansidrottare med ro. – Det här är som en förlängning av Kekkonens kanna, som vi tilldelades förra året. Priset tillhör hela Nestes sjömansidrottsteam, poängterar Pasi. Nu har det blivit dags att släppa iväg Pasi till sin familj i Pöljä i Norra Savolax. Arbetet fortsätter, liksom sjömansidrotten. text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 27 Nielsenin väki risteili hilpeissä mutta arvokkaissa tunnelmissa Nostalgia IV lokakuun alussa sujui samoissa merkeissä, kun aikaisemmatkin kohtaamiset. Menneitä muisteltiin matkalla Helsingistä Tukholmaan ja takaisin. Nielsenin henki palasi hetkeksi PohjoisItämeren aalloille. M/s Mariellan buffetista alkoi ruokailun jälkeen purkautua nielseniläisiä, ylikonemestari Paavo Lahtinen ensimmäisten joukossa. – Tämä on kolmas risteilyni, Nielsenillä ja ATC:lla konepäällikkönä seilannut Paavo laski. Häntä pyydettiin esittämään uudelleen edellisellä risteilyllä kertomansa hauska merimiesjuttu Passad III -aluksen saapumisesta Helsinkiin. White Rosessa 1961 merimiesuransa messikallena aloittaneelta Lahtiselta eivät tarinat heti lopukaan kesken. Hän on seilausten lisäksi tehnyt maissa kylmäkonehommia ja asunut Helsingin Linnankadun Sailors Home -merimieshotellissa jo 1960 -luvun alussa. Ensimmäisellä risteilyllään oli taannoin msv Botnican kokkistuertin toimesta eläkkeelle jäänyt Rauni Söderlund. Hän muisteli Jaakko Kouvosen kipparoimaa m/s Calderetaa, jonka mukana seilattiin Albaniassa, Afrikassa ja ties missä. Rauni oli mielissään, kun oli tavannut vanhoja seilauskavereita. Kouvosen Jaskaa muisteli lämmöllä myös Riitta Kukkonen, joka istui käytäväbaarin pöydässä yhdessä Marja Virtalan, Stig Sagathin ja Veikko Malleuksen kanssa. – Jaakko Kouvonen oli kippari isolla K:lla, Riitta Kukkonen kehui. Riitta teki pitkän uran merillä, viimeiset laivat olivat Langh Shipin Aila, Sofia ja 28 Vapaavahti Frivakt Christina. Calderetassa ehti seilata myös Marja Virtala, joka oli nyt ensimmäisellä nostalgiaristeilyllään. – Kyllähän noita Nielsenin laivoja tuli käytyä läpi. Vanha Lita, Altano, Pampero ja monta muuta, Marja luetteli. Hän ehti seilata viisi vuotta myös Tebo Olympiassa. Nostalgiaristeilijöitä Espanjasta ja Kaukoidästä Pentti Ojamies ja Arja Laitinen. Tapahtuman jo neljättä kertaa järjestänyt Jukka ”Wintiö” Vanhanen kertoi tehneensä melkoisen työn, että mahdollisimman moni olisi saanut tietää risteilystä. Vieraita saapui kaukaakin, mutta kutsu ei kantautunut kaikkien korviin. – Eräs Nielsenin meklari oli sattumoisin menossa Ruotsiin tytärtään tapaamaan, hän ei ollut kuullut koko risteilystä. No, tuttuja löytyi paljon, Vanhanen ja Patrick Hoyer naureskelivat Vanhanen laskeskeli, että kaikkiaan 175 henkilöä osallistui neljänteen risteilyyn. Suurin osa porukasta alkaa olla eläkkeellä, toki nielseniläisiä on yhä työelämässä. Miehitystoiminta jatkui vuoteen 1995 asti. 4 / 2013 Jaakko ”Pastori” Pokkisella riitti tarinaa entiseen malliin. Pia Ruonala-Aalto kuuntelee tarkkana. Eräs halutuimpia keskustelukumppaneita oli merihenkilöstöpäällikkö Pentti Ojamiestä. Hän on hyvässä kunnossa, vaikka ikää on jo yli kahdeksankymmentä. – Nielsenin laivojen upea henki ja ilmapiiri levisivät aikoinaan laivasta toiseen. Oli hienoa olla tekemisissä näiden loistavien ihmisten kanssa, Ojamies kertoi. Hän kehui, kuinka haasteellista merenkulkijoiden työ aikoinaan oli. 1970- luvulla Nielsen oli parhaimmillaan Suomen suurin varustamo, yli 20 laivaa. Useimmat olivat hakurahtiliikenteessä. Viestiyhteydet olivat huonot. – Mutta vika ei ollut radiosähköttäjissä, Ojamies tähdensi. Laivat ajoivat eksoottisiin, mutta usein alikehittyneisiin satamiin. Ojamiehen mukaan joskus konemiesten oli valmistettava varaosia itse, kun mistään ei saanut eikä voinut tilata. Förskottia matkalle Pentti Ojamiestä poikkesivat tervehtimään myös Raimo Lappalainen ja Arja Laitinen. Kumpikin ilahtui pidetyn pomon kohtaamisesta. – Muistan aina, kuinka hyvältä tuntui, kun tyhjätaskuinen nuorimies sai Ojamieheltä ennakkoa, kun laivaan pääsyä piti odotella, Rami muisteli herkistyneenä. – Eihän meidän miehiä voinut maailmalle pennittöminä laittaa. Luottamus toimi puolin ja toisin, Ojamies tähdensi. Kaikki muistelivat omia Nielsenin aikojaan hienoina, kultaisina vuosina. Maailmaa nähtiin ja rahaa tienattiin. Jokainen ohikulkija kehui ja kiitti Pentti Ojamiestä. Hän ei M/s White Rose pienoismallin on rakentanut Jaakko Piela. Muun muassa m/t Taifunilla seilanneelle Carl-Gustaf Walldenille tämä oli ensimmäinen nostalgiaristeily. kuitenkaan halua ottaa yksin kunniaa Nielsenin hyvästä hengestä. – Kaikki me yhdessä sen teimme. Minä kuulun samaan porukkaan, kun merimiehetkin, Ojamies painotti. Hänen mukaansa yleensä käy niin, että vain hyviä asioita muistellaan. Huonot jäävät taka-alalle. Aikalaisten kertoman mukaan Pentti osasi toimia diplomaattisesti, oli hillitty ja korrekti sekä hyvä ratkomaan ongelmia. Hän myönsi asian vaatimattomasti nyökkäillen. – Pystyin pitämään välit kunnossa järjestöjen kanssa. Hankalana pidetty Reijo Anttilakin saattoi soitella ihan kuulumisia kysyäkseen, Ojamies muisteli. Parikymmentä vuotta eläkkeellä ollut Pentti Ojamies iloitsi, kun näinkin paljon Nielsenin väkeä oli saatu kasaan. Ihmisillä on omia menoja, sairauksia – joitakin edellisille risteilyille osallistuneita on jo nukkunut pois. Hänelle nämä tapaamiset ovat elämän kohokohtia. Moni on varmasti samaa mieltä ja jää odottelemaan postia ”Convoker Wintiöltä”. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 29 Nielsens folk kryssade under munter men högtidlig stämning Nostalgia IV i början av oktober gick i samma tecken som tidigare träffar. På resan från Helsingfors till Stockholm och tillbaka mindes man gamla tider, och för en stund återuppstod Nielsenandan på norra Östersjöns vågor. Efter middagen börjar det strömma ut Nielsenfolk från m/s Mariellas buffé, övermaskinmästare Paavo Lahtinen är bland de första av dem. – Det här är min tredje kryssning, räknar Paavo som varit maskinchef både hos Nielsen och ATC. Han blir ombedd att återberätta den roliga sjömanshistorien om när fartyget Passad III anlände till Helsingfors, som han berättade under den förra kryssningen. Och Paavo, som började sin sjömanskarriär som mässkalle på White Rose 1961, är inte den som har slut på historier. Förutom seglingarna har han arbetat med kylmaskiner i land och bott på sjömanshotellet Sailors Home på Slottsgatan i Helsingfors så tidigt som på 1960-talet. Rauni Söderlund pensionerades nyligen från sin tjänst som kocksteward på msv Botnica och är på sin första kryssning. Hon minns m/s Caldereta, där Jaakko Kouvonen förde befäl och som seglade till Albanien, Afrika och gud vet vart. Rauni är glad över att träffa gamla kamrater från tiden till sjöss. Riitta Kukkonen har också goda minnen av Jaska Kouvonen. Riitta har slagit sig ner vid ett bord i baren tillsammans med Marja Virtala, Stig Sagath och Veikko Malleus. – Jaakko Kouvonen var skepparen med stor S, skryter Riitta Kukkonen. Riitta hade en lång karriär till sjöss och hennes sista fartyg var Langh Ships Aila, Sofia och Christina. Även Marja Virtala, som nu är på sin första nostalgikryssning, hann segla med Caldereta. – Nog hann man gå igenom en hel del av Nielsens fartyg. Gamla Lita, Altano, Pampero och fler därtill, räknar Marja upp. Hon hann dessutom segla fem år med Tebo Olympia. Pentti Ojamies är glad över att ha fått lära känna dessa underbara människor. Passagerare från Spanien och Östasien på nostalgikryssning Jukka ”Wintiö” Vanhanen som arrangerade evenemanget redan för fjärde gången berättar att han arbetat hårt för att så många som möjligt skulle få kännedom om kryssningen. Gästerna kom även långväga ifrån, men inbjudan nådde inte alla. – En av Nielsens mäklare var av en händelse på väg till Sverige för att träffa sin dotter. Han hade inte hört talas om själva kryssningen. Men han träffade på många bekanta, skrattar Jukka och Patrick Hoyer. Jukka uppskattar att sammanlagt 175 personer deltar i den fjärde kryssningen. De flesta är numera pensionärer, men några arbetar fortfarande. Bemanningsverksamheten pågick fram till 1995. Många är de som vill få en pratstund med sjöpersonalchefen Pentti Ojamies. Han är i god kondition även om han redan hunnit bli över åttio år. – Den goda stämningen på Nielsenfartygen spred sig från det ena fartyget till det. Jag är glad över att ha fått lära känna dessa underbara människor, säger Pentti. 30 Vapaavahti Frivakt Paavo Tukkimäki, Raimo Mäkinen och Rami Lappalainen berömmer den goda atmosfären på kryssningen. 4 / 2013 Hilkka-Helena och Hannu Melto med Keijo Nevalainen. Stig Sundberg och Martti Heikinheimo diskuterar bland annat situationen på Neste Shipping. Han berättar om svunna tiders utmaningar inom sjöfararyrket. På 1970-talet var Nielsen under sina glansdagar Finlands största rederi med över 20 fartyg. De flesta gick i trampsjöfart och kommunikationerna var dåliga. – Men felet låg inte hos radiotelegrafisterna, påpekar Pentti. Fartygen åkte till exotiska, men ofta underutvecklade hamnar. Enligt Pentti var maskinisterna ibland tvungna att tillverka egna reservdelar, eftersom dessa inte gick att få tag på eller beställa någonstans. lovordar och tackar Pentti Ojamies. Han vill dock inte ensam ta på sig äran för den goda Nielsenandan. – Den skapade vi alla tillsammans. Jag tillhör ju samma folk som sjömännen, understryker Pentti. Han menar att man oftast bara kommer ihåg det som var bra. Det dåliga trängs undan. Enligt dem som var samtida med Pentti hade han förmåga att vara diplomatisk, behärskad och korrekt och så var han bra på att lösa problem. Han godkände något kort och gott genom en nickning. – Jag lyckades upprätthålla goda relationer med organisationerna. Till och med Reijo Anttila, som ansågs vara besvärlig, ringde ibland bara för att höra hur det var med mig, minns Pentti. Pentti Ojamies har varit pensionär i ett tjugotal år och gläder sig åt att man lyckats samla så här mycket Nielsenfolk. Alla är upptagna med sitt, kanske sjuka – vissa av dem som deltagit under tidigare kryssningar har redan gått bort. För honom tillhör dessa träffar livets höjdpunkter. Många fler delar säkert hans åsikt och väntar redan på post från ”Convoker Wintiö”. Förskott inför resan Även Raimo Lappalainen och Arja Laitinen tittar förbi för att hälsa på Pentti Ojamies. Båda blir glada över att träffa den omtyckta chefen. – Jag glömmer aldrig hur bra det kändes när jag som pank yngling fick förskott av Pentti när jag blev tvungen att vänta på att kliva ombord, minns Rami rörd. – Jag kunde ju inte skicka våra mannar barskrapade ut i världen. Förtroendet var ömsesidigt, poängterar Pentti. Alla tycks tänka tillbaka på sin tid hos Nielsen som fina, ljuva år. Man fick se världen och tjänade pengar. Alla som passerar förbi text och bilder: Pekka Karppanen Esko Peltola, Tuula Kuusisto, Helga Santa, Leila Eskola och Jouko Hietala trivdes bra, men undrade var Pertti Raasu höll hus. 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 31 Ammattiyhdistyksiä Kun oli saanut laivajobin, perittiin palkasta ammattiyhdistyksen jäsenmaksu. Tarkistettu ei, kuuluiko liittoon. Pakko ei ollut kuulua, mutta laivan muu väki ei suostunut työskentelmään vapaamatkustajien kanssa, jotka halusivat hyötyä liittojen järjestämistä eduista, mutteivät suostuneet osallistumaan kustannuksiin. Maalaisilla oli käsitys, että merenkulkijoiden etua ajoi pelkästään Merimies-Unioni. Yleensä ei tiedetty, että samassa veneessä oli jäseniä kolmesta muustakin liitosta, jotka olivat Suomen Konepäällystöliitto, Suomen Laivanpäällystöliitto ja Suomen Radiosähköttäjäliitto. Merenkulkijoilla oli pitkät ammattiyhdistysperinteet: Suomen Konepäällystöliiton ensimmäinen jäsenyhdistys oli perustettu 1869, Suomen Laivanpäällystöliitto 1905. Samoihin aikoihin alkoi kone- ja kansimiehistön hankkeet oman järjestön perustamiseksi. Monia yrityksiä tehtiin ja kymmenen vuotta vierähti, ennenkuin Suomen Merimies-Unioniksi kehittynyt toiminta pysyi pinnalla. Suomen Radiosähköttäjäliiton aloittivat ensimmäisen kansainvälisen radiosähköttäjäkurssin opiskelijat vuonna 1920. Paljon ovat liitot saaneet aikaiseksi: enää ei asu miehistö keulapakan alla lämmittämättömissä tiloissa. Enää ei kuolla ruuan puutteen vuoksi nälkään, kuten kävi vielä 1920-luvun lopulla suomalaisessa laivassa Australian-matkalla. On lakeja ja asetuksia asuintiloista, ruuanpidosta, terveydehoidosta, työehtosopimukset, merimieslaki, työaikalaki, vuosilomalaki. On koeteltu voimia valtionkin kanssa koulutuksen kohentamiseksi. Useat näistä saavutuksista ovat vaatineet vuosien työn, kovaa vääntöä, lakonuhkia ja lakkojakin. 32 Vapaavahti Frivakt Maankorvessa eläjille tuli tutuimmiksi jäänmurtajalakot talvisin. Neljästä ammattijärjestöstä joku uhkasi tai aloitti lakon edistääkseen jäsentensä etuja. Myös niiden etuja, jotka seilasivat muissa laivoissa. Kevättalvella 1980 alkoivat kuuluisat kahdeksan viikkoa kaikkinensa kestäneet merenkulkijoiden lakot/työsulut (25.3. – 21.5). Liitot julistivat lakkoja, ja niin valtio kuin Varustamoyhdistyskin julistivat työsulkuja. Aiemmin työtaistelut pysäyttivät vain Suomen satamiin saapuneita laivoja. Nyt lakot ja työsulut olivat maailmanlaajuisia ja koskivat tramppilaivojen porukoitakin laivojen tultua satamiin eri maanosissa. Suomessa oli maissa työmarkkinajärjestöt tehneet sopimuksia, joissa kokonaisvaiku- tukset olivat 12 prosentin huitteilla. Jokainen merenkulkijajärjestö neuvotteli erikseen työnantajien kanssa omine tavoitteineen. Radiosähköttäjille työnantajan tarjous oli puolet yleisestä tasosta. Konemestarit ja radiosähköttäjät julistettiin työsulkuun kaikissa satamissa. Kipinät saivat liitoltaan määräyksen siirtyä maihin. Jos ei työnantaja maksanut majoitusta, oli lennettävä Suomeen. Eri puolilta maailmaa Australiaa myöten liiton jäseniä lenteli kotimaahan vaikka aiheuttikin vaikeuksia hankkia äkkiä rahat kalliisiin lentolippuihin. Lakon jälkeen redareille koitui melkoisesti kustannuksia maksella lentolippujen hintoja. Kerrottiin, että jossain maapallon takana oli maihin mennyt työsulkulainen kahlehdittu putkaan. Kuten nykyäänkin, tiedotusvälineet yhteen ääneen toitottivat työnantajien äänitorvina. Kipinäthän laskivat laivaväen palkat, josta työstä minullakin oli kymmenen vuoden kokemus. Ei koskaan, ei missään laivassa milloinkaan, ei kenellekään ollut maksettu sellaisia palkkoja, mitä media väitti merenkulkijoitten ansaitsevan. Joskus porukalla tuumailtiin, oliko palkkatilastoja lihotettu lisäämällä varustamoiden suuripalkkaisten johtajien tienestit päälle. Vai oliko palkkakuluiksi laskettu myös lentolippujen kustannukset porukanvaihdoissa? Työnantajia edusti valtion lisäksi Varustamoyhdistys, ja työntekijöille haluttiin opettaa herranpelkoa ja nöyryyttä. Osa redareista oli kiinnostuneempi tienaamaan rahtituloja. Laivoja pidettiin liikenteessä tekemällä erillissopimuksia, mikä korotti kuukausipalkkaa noin neljänneksellä. Saattoi aiheuttaa 4 / 2013 joidenkin jäsenten kesken kitkeryyttä, kun luultiin rikkureiksi sellaisia, jotka olivat luvan kanssa töissä. Tosin lienee ollut oikeita rikkureitakin, joille lakon jälkeen osoitettiin syvää paheksuntaa ja ehdoteltiin siirtymistä muihin hommiin. Nykyisinhän lakkoja murtavat ”esimiehet” televisiota myöten kehuvat olevansa rikkureina. Sitäkin on pohdittu, miten tärkeisiin hommiin kaikki nämä esimiehet on palkattu, kun he voivat jättää varsinaisen työnsä tekemättä aloittaessaan rikkuroinnin. Lakon aikana silloin tällöin varustamosta soitettiin kotosalle ja tarjottiin jobia johonkin laivaan, kun juuri sillä laivalla oli erivapaus. Varmistaessani toivorikkaana liitosta tilannetta, olivat kaikki nämä tarjotut laivat lakon piirissä. Kun sitten otin uudelleen yhteyttä varustamoon, siellä suuresti hämmästeltiin, etteihän sen laivan pitäisi olla lakossa. Omasta puolestani hämmästelin sitä, että meille kerrottiin työantajien osaltaan rahoittavan ammattiliiton lakkorahastoa. Varustajien ansiosta saimme suurempaa lakkoavustusta. Kun lakot ja työsulut loppuivat, sain jobin saman tien. Liitosta kuitenkin kiellettiin laivaan meno, koska sitä koskevia lakkoasioita ei ollut vielä sovittu. Vaati lähes viikon päivittäisen soittelun, ennenkuin molemmat osapuolet olivat yksimielisiä lähdöstäni töihin. Tiedotusvälineet pitivät suurta valitusta merenkulkijoiden kiristämästä 14 prosentin korotuksesta, koska maissa oli jouduttu tyytymään 12 prosenttiin. Joskus seuraavana vuonna luin pikkuisen lehtiuutisen, että edellisen vuoden keskimääräinen palkankorotus maissa oli ollut 16 prosenttia, kun mukaan laskettiin teollisuuden liukumat. Muttei selkkaus ollut vielä arkistoitu ainakaan radiosähköttäjien osalta. Kansalaisten 4 / 2013 lainkuuliaisuutta valvova valtio piti haastaa työtuomioistuimeen, koska tehtyä sopimusta ei otettu käyttöön. Oikeuden ratkaisu määräsi sopimusta noudatettavaksi. Valtio piti haastaa toistamiseen työtuomioistuimeen, jotta se uskoisi oikeuden päätöstä. Eivät merenkulkijat pelkästään palkan- korotuksia vuodesta toiseen ole olleet vaatimassa. Viime vuosituhannen lopulla vaikeassa taloudellisessa tilanteessa suostuttiin palkanalennuksiin toiveena pitää työpaikat liikenteessä. Valtiokin tuki punaisten matkustajalaivojen yhtiötä monella miljoonalla. Niin paljon hyötyä tukitoimista olikin, että punaisten laivojen osakkeenomistajille voitiin jakaa osinkoa yhtä paljon kuin oli ollut valtion rahoitus. Ei ammattiliitot toimineet pelkästään lakkokenraaleina. Arkinen työ oli arkisten ongelmien ratkomista. Olimme laivassa, jossa ei satamissa saatu palkkarahoja. Tultiin moniin satamiin, muttei meklarille ollut lähetetty varustamosta tilattuja rahoja. Niinpä laivassa sotamiesneuvosto laati yhteisen reklamaation jokaiseen neljään liittoon. Sen jälkeen ei ollut ongelmia rahansaannissa. Samassa laivassa tulkittiin vastikepykäliä uudella tavalla työntekijöiden tappioksi. Jälleen yhteinen sähke kaikkiin liittoihin toi määräyksen noudattaa perinteistä käytäntöä. Tuolloin vielä ymmärrettiin, että koko ammattikunnan näkemyksellä on enemmän painoa kuin yksittäisen työntekijän ämpyilyllä. Tosin vielä enemmän painoa olisi kaikkien merenkulkijoiden yhteisellä liitolla. Niin kuin laivatkin talvella ajavat yhtä yhteistä ränniä jäänmurtajan perässä. Internetissä nykyisin ihmettelevät nuoret merenkulkijat ammattiliittojen toimintaa ja siihen kuulumisen järkevyyttä. Luullaan, että liitto on kuin sosiaalihuolto: aina kun jotakin tarvitaan, mennään luukulta hakemaan. Ei ymmärretä, että liitto toteuttaa jäsentensä tahtoa ja jäsenet valitsevat tämän tahdon toteuttajat. Jos haluaa muutoksia, on toimintaan osallistuttava. Sellainen on liitto kuin ovat jäsenetkin. Timo Sylvänne Frivakt Vapaavahti 33 Merimieshistorian ja -kulttuurin tuntija on MEPAn pitkäaikainen yhteistyökumppani Ruotsin Merimiespalvelulle työskennelleen Torbjörn Dalnäsin kynästä on saanut alkunsa suuri määrä kirjoja, julkaisuja, lehtijuttuja ja verkkosisältöä. Vapaavahti tapasi vanhan tutun Tukholmassa. Katarinaklubbenin salongissa oli vastassa hyväntuulinen mies, joka ehti tavata MEPA -miehiä ennen samalle päivälle sattunutta juhlatilaisuutta. – Olen suuri Suomen ystävä, monta kertaa maassamme käynyt Torbjörn heittää pilke silmäkulmassa. Hän viittaa tällä myös merimiesaikoihinsa, jolloin hän vieraili Suomessa laivan kanssa. Kaksi satamakaupunkia muistuu mieleen parhaiten. – Kaskisissa pärjäsi hienosti ruotsin kielellä. Kotkassa tarvittiin enemmän elekieltä, mutta kaupungissa oli merimiehillä hauskaa, Torbjörn naureskelee. Ruotsalaismerimiehet oppivat nopeasti, että taksikuski käsitti sanan hamn (satama) 34 Vapaavahti Frivakt Haminaksi, ja lähti ajelemaan naapurikaupunkiin. Kotkasta Dalnäsiltä on todella mieluisia muistoja. Hän vierailee aina ravintola Kairossa, kun käy paikkakunnalla. Helsingissä asiaan kuuluu syödä silakkalautanen ravintola Salvessa. Messikalleksi merelle Torbjörn aloitti merimiesuran vuonna 1963 Rex -varustamossa. Alkuun merisairaudesta kärsinyt nuorukainen siirtyi ennen pitkää messikallesta jungmanniksi. Vahdinpito kävi kuitenkin pienessä ”pykälälaivassa” raskaaksi ja hän palasi byssaan. – Olin vuonna 1965 m/s Vikinglandissa, kun stuertti totesi, ettei minusta ole talous- puolelle. Hän kehotti lukemaan ”vaikka kipinäksi”, Torbjörn muistelee. Hän opiskeli alaa siviili- ja sotilaspuolella ja otti ensimmäisen kipinän jobin Svenska Orient Linen m/s Vingalandiin. Laiva liikennöi 60 -70 -lukujen vaihteessa Suomesta ja Ruotsista Itäiselle Välimerelle. Radiosähköttäjän työt jatkuivat rahti- ja matkustajalaivoissa. Torbjörn muistelee mielellään myös Kaukoitää, jossa hän seilasi Svenska Ostasiatiska Kompaniet -yhtiön m/s Sabangilla 1964 jo ennen radistiopintoja. Maihin töihin Dalnäs mönsträsi viimeisen kerran laivalle vuonna 1974. Sen jälkeen hän työskenteli muun muassa Itävallassa freelance -kirjoittajana, kunnes siirtyi ”Ruotsin MEPAan” 1979, joka tuolloin tunnettiin nimellä Handelsflottans Kultur- och Fritidsråd (HKF). 4 / 2013 – Siihen aikaan HKF:lla oli paljon ulkomaan työntekijöitä ja väkeä muutenkin, reilusti yli 20, Torbjörn kertoo. Hän toimi tiedotussihteerinä, ja piti yhteyksiä merikouluihin. Vuonna 1980 perustettiin henkilöstöjulkaisu Postbojen sekä Utkik -lehti, joka ilmestyi kolmen vuosikymmenen ajan. Torbjörn kehitti Utkik -lehdestä varsin kukoistavan ja mielenkiintoisen lukupaketin. Vuosien varrelta on jäänyt mieleen monipuolinen kansainvälinen yhteistyö ja osallistumiset seminaareihin eri puolilla maailmaa. Hän esimerkiksi konsultoi yhdessä edellisen johtajan Torbjörn Cruthin kanssa venäläisten merimiesklubien toimintaa. Pohjoismainen valokuvauskilpailu perustettiin Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Norjan merimiespalvelulaitokset järjestivät merenkulkijoille yhteisen valokuvauskilpailun. Aloite tuli norjalaiselta Björn Lödöeniltä. Ensimmäinen finaali pidettiin alkuvuonna 1989, jolloin arvosteltiin vuoden 1988 kuvia. – Olin mukana alusta asti. Merimiespalvelulaitosten edustajat kaikista neljästä maasta olivat kokoontuneet Kööpenhaminaan, jossa palkintoraati valitsi voittajat, Torbjörn kertoo. Vuoden 1988 kilpailuun tuli neljästä maasta kaikkiaan 800 valokuvaa, joista esiraadit valitsivat finaaliin 15 parasta kustakin maasta. Ensimmäisellä kerralla voitto ja kolmossija menivät Tanskaan, hopea Norjaan. Myöhemmin myös Islanti tuli mukaan kilpailuun, jonka suosio on kestänyt yli kaksi vuosikymmentä. Palkintoja annetaan nykyisin viidelle parhaalle, lisäksi myönnetään yleensä kaksi kunniamainintaa. Muutoksen tuulet puhalsivat HKF eli ”Ruotsin MEPA” oli aika ajoin tarkastelun alla, ja päätyi vuoden 2007 alusta Merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) yhteyteen. Organisaation nimeksi tuli Sjömansservice. Uudistus vaikutti monella tavalla. – Pääkonttori muutti Norrköpingiin. Tukholmaan jäi lopulta vain Kaknäsin merimieskeskus, Torbjörn kertoo. Tilanne oli paljolti sama, kuin Norjassa, jossa merimiespalvelutoiminta oli aikaisemmin siirtynyt merenkulkuhallinnon (Sjöfartsdirektoratet) yhteyteen. Vuonna 2010 tuli loppu myös Utkik -lehdelle, jota Torbjörn oli pieteetillä kehittänyt. Merimiespalvelu sai omat sivut Merenkulkulaitoksen Sjörapporten -lehdestä. 4 / 2013 Torbjörn Dalnäs on kirjoittanut paljon. Hän on myös saanut useita tunnustuksia julkaisuistaan. – Sivumäärä on tasaisesti tippunut. Nyt merimiespalveluasioille on tilaa enää kolme sivua, Torbjörn toteaa hieman harmistuneena. Siihen pitää sopia katsaukset kirjoista, filmeistä, urheilusta ja muusta. Toki Sjörapporten ilmestyy Utkikia useammin, kahdeksan kertaa vuodessa. Uudelle uralle Torbjörn Dalnäs on saanut useita tunnustuksia kirjallisista julkaisuista. Kunniaa on tullut, ja välillä selvää rahaakin. – Niistä palkinnoista etenkin rouva on ollut hyvin kiinnostunut, naurahtaa Torbjörn ja viittaa vaimoonsa, jonka kanssa on pitänyt yhtä vuodesta 1979. Dalnäs kuvaa ja kirjoittaa edelleen paljon. Merimiespalvelusta hän jäi eläkkeelle keväällä 2013, mutta nimi on yhä kotisivuilla. Hän tekee töitä nyt freelancerina. – Taannoin esimerkiksi laadin raportin Göteborgin jalkapalloturnauksesta Merimiespalvelun kotisivuille, mies kertoo. Siitä alkoi Torbjörn Dalnäsin ura urheilutoimittajana. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 35 Expert på sjömanshistoria och -kultur i långvarigt samarbete med SSB Torbjörn Dalnäs har arbetat för Sjömansservice i Sverige och åstadkommit ett stort antal böcker, publikationer, tidningsartiklar och webbmaterial med sin penna. Frivakt träffade sin gamle bekant i Stockholm. I salongen i Katarina Sjöfartsklubb möts vi av en gladlynt man som tar sig tid att träffa SSB-personalen före tillställningen som han ska på senare samma dag. – Jag är en stor Finlandsvän, anmärker Torbjörn med glimten i ögat, och han har mycket riktigt besökt vårt land många gånger. Med detta syftar han även på sin tid till sjöss, då han tidvis arbetade på fartyg som trafikerade till Finland. Han minns två hamnstäder särskilt väl. – I Kaskö klarade man sig bra på svenska. I Kotka däremot krävdes det mera teckenspråk, men sjömännen hade roligt i staden, skrattar Torbjörn. De svenska sjömännen lärde sig snabbt att taxiförarna uppfattade det svenska ordet 36 Vapaavahti Frivakt hamn som Hamina, dvs. Fredrikshamn, och började köra mot grannstaden. Torbjörn har trevliga minnen från Kotka. Varje gång han besöker staden går han till restaurang Kairo. Och i Helsingfors hör det till att äta en strömmingstallrik på restaurang Salve. Till sjöss som mässkalle Torbjörn började som sjöman 1963 hos Rexrederierna. Ynglingen, som till en början led av sjösjuka, övergick inom kort från mässkalle till jungman. Vakthållningen i det lilla paragraffartyget blev dock för jobbig och han återvände till byssan. – År 1965 arbetade jag på m/s Vikingland och stewarden konstaterade att jag inte hörde hemma på ekonomisidan. Han rådde mig att läsa till gnist eller liknande, minns Torbjörn. Han studerade till telegrafist på civil- och soldatsidan och fick sitt första jobb som gnist på Svenska Orient Liniens m/s Vingaland. I skiftet mellan 60- och 70-talet trafikerade fartyget mellan Finland och Sverige och östra Medelhavet. Radiotelegrafistens arbete fortsatte sedan på frakt- och passagerarfartygen. Torbjörn minns med glädje även Fjärran Östern, där han seglade med Svenska Ostasiatiska Kompaniets m/s Sabang 1964 redan före han blev telegrafist. Arbete i land Torbjörn mönstrade på ett fartyg för sista gången 1974. Därefter arbetade han bland annat i Österrike som frilansskribent, tills han hösten 1979 började hos Sveriges motsvarighet till Sjömansservicebyrån som då kallades Handelsflottans Kultur- och Fritidsråd (HKF). 4 / 2013 Tidningen Utkik gavs ut under trettio år. – På den tiden fanns det många anställda och annat folk från andra länder hos HFK, långt över 20 personer, berättar Torbjörn. Han arbetade som informationssekreterare och höll kontakten med sjöfartsskolorna. Han var redaktör för personaltidningen Postbojen som liksom tidningen Utkik startade 1980. Utkik gavs ut under trettio år. Torbjörn fick tidningen att blomstra och fyllde den med intressant läsning. Torbjörn kommer ihåg de varierande internationella samarbetena under åren som gått och sitt deltagande i seminarier runtom i världen. Till exempel rådgjorde han med den tidigare direktören för HFK, Torbjörn Cruth, om verksamheten i ryssarnas sjömansklubbar. En nordisk fototävling inrättas Sjömansserviceenheterna i Norge, Sverige, Danmark och Finland inrättade en gemensam fototävling för sjöfarare. Initiativet kom från norska Björn Lödöen. Den första finalen hölls i början av 1989, då man bedömde foton från 1988. – Jag var med från start. Representanter från sjömansserviceenheterna i alla fyra länder samlades i Köpenhamn, där en jury utsåg vinnarna, berättar Torbjörn. Till 1988 års tävling skickades det in totalt 800 foton och bland dessa valde förjuryer ut de 15 bästa bidragen från respektive land till final. Första tävlingen gick vinsten och tredjeplatsen till Danmark, och silvret till Norge. Senare gav sig även Island in i tävlingen, som har behållit sin popularitet i över tjugo år. Numera får de fem bästa bidragen pris och oftast tilldelar man dessutom två hedersomnämnanden. Förändringarnas vind blåste HFK, alltså ”Sveriges Sjömansservicebyrå”, granskades med jämna mellanrum och till 4 / 2013 Göteborgs Fartygs-Befälhavare-Förening utnämnde Torbjörn till Hederskapten. sist beslutade man att göra organisationen till en del av Sjöfartsverket. Omorganisationen genomfördes i början av 2007 och den nya enheten fick namnet Sjömansservice. Ändringen fick effekter på många plan. – Huvudkontoret flyttades till Norrköping. Till slut blev bara Kaknäs sjömanscenter kvar i Stockholm, säger Torbjörn. Situationen liknade den i Norge, där sjömansserviceverksamheten tidigare hade införlivats i sjöfartsförvaltningen (Sjöfartsdirektoratet). År 2010 upphörde även tidningen Utkik, som Torbjörn så pietetsfullt hade utvecklat. Sjömansservicen fick egna sidor i Sjöfartverkets tidning Sjörapporten. – Sidantalet har minskat stadigt. Numera får sjömansservicefrågorna endast tre sidor, konstaterar Torbjörn något irriterad. Dessa sidor ska rymma en översikt över böcker, filmer, sport och annat. Sjörapporten utkommer dock oftare än Utkik; åtta gånger om året. Ett nytt yrke Torbjörn Dalnäs har fått mycket uppskattning för sina skriftliga publikationer. Han har fått ta emot ära och ibland rentav pengar. – Framför allt frugan är mycket intresserad av sådana utmärkelser, skrattar Torbjörn och syftar på sin fru som han har hållit ihop med sedan 1979. Torbjörn fotograferar och skriver fortfarande mycket. Han pensionerades från Sjömansservice våren 2013, men hans namn finns fortfarande på webbplatsen. Nu arbetar han som frilans. – Till exempel rapporterade jag nyligen om fotbollsturneringen i Göteborg på Sjömansservice webbplats, berättar han. Där och då inledde Torbjörn sin karriär som sportjournalist. text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 37 Anne toi merikirjallisuuden Hansasillalta Hakaniemeen Merikirjallisuuteen erikoistuneesta antikvariaatista Helsingin Itäkeskuksessa tuli aikoinaan tuttu paikka alan harrastajille. Mutta liikettä pyörittänyttä Anne Huurtoa ei siellä enää yli neljään vuoteen ole näkynyt, vaikka paikassa merikirjoja edelleen kaupataankin. Mitä Hansasillalla oli tapahtunut? Kysyin ja kuulin, että Annen löytää nykyään Hakaniemen torin itälaidalta Antikvariaatti Interfennica Oy:stä. Kun sitten menin tapaamaan häntä, niin olihan se hyvä merkki, että en heti päässyt juttusille: koko ajan Anne etsi, myi, neuvoi ja vastasi puhelimeen. Eli kauppa kävi. Hän pyörittää nyt antikvariaattia, jossa tiettävästi on koko Helsingin pisin yhden seinämän mittainen ostomyyntikirjojen hyllykkö. Osaston nimikyltissä seisoo ”Merenkulku ja ilmailu” – merenkulkua on ylivoimaisesti enemmän. Annen vapautumista odotellessani silmäilin tarjontaa. Kas tässä pikaisia hajahuomioita neljän hyllymetrin valikoimasta: Arvo- ja juhlateoksia: ”Suomen laivasto 1 – 3”, ”Siljan viisi vuosikymmentä”. Kaunokirjallisia meriklassikkoja: Harry Martinsonin ”Hyvästi meri”, Göran Schildt ja Eino Koivistoinen: molemmilta kolme teosta. Historiaa: ”Voyages to Paradise: Exploring in the World of Captain Cook”. Tietoteoksia: Jorma Pohjanpalon ”Suomen talvimerenkulku”. Henkilökuvia: Pentti Poukan “Antti Wihuri. Kapteeni laivassa”. Purjehdusta: Noami James´in ”Yksin maailman merillä”. Merisotaa: Thomas Gallagherin ”Tirpitzin tuho”. Sanakirjalöytö: Holger E. Eklundin ”Ship Translator”. Ruotsinkielistä kirjallisuutta: Henrik Tikkasen ”Min älskade skärgård”, Carl Nielsenin ”Jorden runt med nordkaparen” sekä Thor Heyerdahlin ”Tigris” ja ”Ra”. Toisin sanoen merikirjallisuus on monipuolinen käsite, ja jokaiselle haaralle löytyy oma ostajajoukkonsa. Ruotsinkielistä kirjallisuutta liikkuu vähemmän, joten aina kun sellaista tulee, niin heti se lähtee asiantuntijan matkaan. Englannin-, saksan- ja italiankielistä merisotahistoriaa ei suomeksi käännetä, mutta heti ilmaannuttuaan sekin menee. 38 Vapaavahti Frivakt Anne toivottaa merikirjallisuuden ystävät löytöretkelle Hakaniemen torin itälaidalle. – Itse harrastan eniten merisotahistoriaa, haaksirikko-, sukellusvene- ja purjehduskirjallisuutta, Anne paljastaa mieltymyksensä. -Yksi merikirjallisuuden kiehtovista piirteistä on lukijan mahdollisuus eläytyä kamppailuihin ja selviytymiseen sellaisista ääriolosuhteista, joihin ei itse ryhtyisi. Ihmiset ovat lähteneet näihin olosuhteisiin vieläpä vapaaehtoisesti – ellei sitten shanghaijattuna, kuten aikoinaan saattoi tapahtua. Etenkin yksinpurjehdukset kertovat näistä selviytymistarinoista. Varsinainen klassikko ja tavoiteltu divariharvinaisuus on Ensio Tiiran ”Epätoivon lautta” (1953). Suomalainen sankari karkasi toverinsa kanssa 25-vuotiaana Ranskan Muukalaislegioonasta heppoisella lautalla Tyynelle valtamerelle. Toveri menehtyi, Ensio poimittiin sattumalta merestä, puolikuolleena monen viikon lillumisen jälkeen. Mutta missä olivat merikirjallisuuden Joseph Condradin ”Pimeyden ydin” ja Herman Melvillen ”Moby Dick eli valkoinen valas”? – Pidän ne kaunokirjallisuuden puolella, koska sieltä niitä etsitään. Sama koskee Gabriel García Márquezin ”Haaksirikkoisen tarinaa”, Anne sanoo. – Kaunopuolel- la ovat myös Joni Skiftesvikin ”Jo viheltää takaisin” ja Volter Kilven ”Alastalon salissa”, mutta siitä irrotettu ”Albatrossin tarina” on meriosastolla. Vapaavahdissakin joskus mainittuja huippuhienoja Nurmisen säätiön kirjoja liikkuu jonkin verran. Jos Annelta kysyy jotain tietty kirjaa, niin Anne muistaa melko varmasti, onko sitä saatavilla. Ja jos ei muista, niin hän kyllä tietää missä sen on määrä olla ja menee katsomaan. Ota yhteyttä! Puh (09) 753 6435, sähköposti: tilaukset(at)interfennica.fi Annella on myös verkkokauppa www.1000kirjaa.com. Siellä oli marraskuussa yli 30 meriaiheista kirjaa, mukana muutama höyrylaivakirjallisuuden helmi. Verkkokauppa kannattaa tsekata; aina on jotain hyvää ja harvinaisempaa merellistä tarjolla. Teksti ja kuva: Sakari Karttunen PS Minulla kävi tuuri: myynnissä sattui olemaan liikenteestä lähes kadonnut Richard Gordonin ”Kapteenin pöytä”. Ostin sen, mutta jonkun onneksi myin sen luettuani takaisin. 4 / 2013 Anne tog den maritima litteraturen från Hansabron till Hagnäs Antikvariatet i Östra Centrum i Helsingfors som specialiserat sig på maritim litteratur har sedan länge varit välkänt bland entusiaster inom ämnet. Men Anne Huurto som skötte butiken har inte synts till där på över fyra år, även om den fortfarande säljer sjöfartsböcker. Vad hände egentligen med antikvariatet? Jag hörde mig för och fick veta att man numera hittar Anne på Antikvariat Interfennica, på östra sidan av Hagnäs torg. När jag åkte för att träffa henne kan man se det som ett gott tecken att jag inte genast fick mig en pratstund: Anne var upptagen med att leta efter böcker, sälja, ge kunderna tips och svara i telefon. Affärerna blomstrar alltså. Nu driver hon ett antikvariat som mig veterligen har Helsingfors längsta hylla med andrahandsböcker; den sträcker sig längs en hel vägg. På skylten till avdelningen står det ”Sjöfart och luftfart” – en övervägande del av böckerna handlar om sjöfart. Medan jag väntar på att Anne ska bli ledig ögnar jag igenom utbudet. Här är några snabba iakttagelser av urvalet på fyra hyllmeter: Värdefulla verk och jubileumsverk: ”Suomen laivasto 1–3”, ”Siljan viisi vuosikymmentä”. Skönlitterära maritima klassiker: Harry Martinsons ”Hyvästi meri” (Kap farväl), Göran Schildt och Eino Koivistoinen: tre verk av bådadera. Historia: ”Voyages to Paradise: Exploring in the World of Captain Cook”. Uppslagsverk: Jorma Pohjanpalos ”Suomen talvimerenkulku”. Personporträtt: Pentti Poukas “Antti Wihuri. Kapteeni laivassa”. Segling: Noami James ”Yksin maailman merillä” (Överens med havet). Sjökrig: Thomas Gallaghers ”Tirpitzin tuho” (Attacken mot Tirpitz). Ordboksfynd: Holger E. Eklunds ”Ship Translator”. Svenskspråkig litteratur: Henrik Tikkanens ”Min älskade skärgård”, Carl Nielsens ”Jorden runt med nordkaparen” och Thor Heyerdahls ”Tigris” och ”Ra”. Med andra ord är maritim litteratur ett omfattande begrepp, och varje gren har sin kundkrets. Det finns inte lika mycket svenskspråkiga böcker i omlopp, så när sådana kommer in följer de genast med en sakkunnig hem. Sjökrigshistoriska verk på engelska, tyska och italienska översätts inte till finska, men dessa försvinner ändå direkt när de dyker upp. – Själv är jag mest intresserad av sjökrigshistoria och litteratur om skeppsbrott, ubåtar och seglingar, avslöjar Anne. – En av de mest fascinerande sakerna med maritim litteratur är att läsaren ges möjlighet att leva sig in i strider och överlevnadshistorier från extrema förhållanden som man inte själv skulle ge sig in i. Folk har rentav utsatt sig för dessa förhållanden frivilligt – såvida de inte blivit sjanghajade, vilket ju kunde hända förr i tiden. Särskilt ensamseglatser är överlevnadsberättelser av detta slag. En riktigt klassiker och antikvariatsraritet är Ensio Tiiras ”Epätoivon lautta” (1953). Som 25-åring deserterade den finländske hjälten från franska Främlingsregionen tillsammans med sin kamrat och flydde ut på Stilla havet med en skranglig flotte. Kamraten omkom, och Ensio plockades av en slump upp ur havet – halvdöd efter att ha flutit omkring i flera veckor. 4 / 2013 Bakom Anne syns den längsta sammanhängande antikvariehyllan i Helsingfors. I handen håller hon Eino Koivistoinens tre klassiker ”Vanha tramppi”, ”Hiililasti Chileen” och ”Purjeet pullistuvat”, som fanns till försäljning i höstas. Men var finns Joseph Condrads ”Mörkrets hjärta” och Herman Melvilles ”Moby Dick, den vita valen”? – Jag har ställt dem bland skönlitteraturen, eftersom det är där folk letar efter dem. Detsamma gäller Gabriel García Márquez ”Haaksirikkoisen tarina”1, säger Anne. På den skönlitterära sidan finns även Joni Skiftesviks ”Jo viheltää takaisin” och Volter Kilpis ”Alastalon salissa” (I salen på Alastalo), men den separat utgivna ”Albatrossin tarina” (Historien om Albatross) har jag placerat på den maritima avdelningen. På andrahandsmarknaden cirkulerar en del godbitar utgivna av John Nurminens stiftelse, som ibland omnämnts i Frivakt. Om man frågar Anne om någon särskild bok kan hon med ganska hög säkerhet säga om den finns inne eller inte. Och om hon mot förmodan inte minns, vet hon var den i så fall ska finnas och går för att titta efter. Kontakta Interfennica! Tfn (09) 753 6435, e-post tilaukset(at) interfennica.fi Anne har även webbshopen www.1000kirjaa.com. I november fanns där över 30 sjöfartsrelaterade böcker, däribland några pärlor inom ångbåtslitteraturen. Det är väl värt att checka in webbshopen; där finns alltid något bra och mera sällsynt maritimt verk. Text och bild: Sakari Karttunen P.S. Jag hade tur: Richard Gordons ”Kapteenin pöytä” (The Captain’s Table), som nästan inte går att få tag på, fanns inne i butiken. Jag köpte den, men till någons lycka sålde jag tillbaka boken efter att ha läst den. Frivakt Vapaavahti 39 Päiväkahvia AL -varustamon mokkakupeista Vapaavahdissa esiteltiin muutama vuosi sitten Thure Malmbergin laiva-arkistoja. Syksyllä poikkesimme Thuren kesähuvilalla, jonne hän on kerännyt melkoiset kokoelmat meriantiikkia ja esineistöä eri varustamoista. Keräilyharrastusta on ollut hyvä harjoittaa merenkulusta ja laivoista kirjoittamisen ohella. M/t Havskaarin neljännen perämiehen kulmasohva Thure esittelee hieman epäluottamusta herättävää luonnonkorkista kyhättyä pelastusvälinettä. Liivit ovat vuoden 1952 Aallottaresta. Emäsalossa vieraat toivottaa tervetulleeksi porttia vahtiva ”Effoan provianttisilmä”. – Monet ovat luulleet, että se liittyy jotenkin Neuvostoliiton puna-armeijaan. Alan ihmiset tuntevat sen kyllä heti, Malmberg selvittää. Komealla rantakalliolla sijaitsevan huvilan alakerta ei juuri poikkea tavanomaisesta, ellei Thuren työhuoneen sisustusta ja pöydällä olevaa s/s Aallottaren radiota lasketa. Yläkertaan menevissä rapuissa kulkija kohtaa vanhasta Wellamosta (1927) peräisin olevan puutaulun ”Ainoastaan 1 lk matkustajille”. Yläkerran aulan seinillä on vanhojen laivayhtiöiden mainosjulisteita, karttoja, tauluja, sekä Oihonnalle ja Aallottarelle kuuluneet pelastusrenkaat. – Tästä Oihonnan pelastusrenkaasta keräilyni alkoi. Se ei mennyt tarkastuksessa läpi, ja kulkeutui isäni kautta minulle 1950 -luvulla, Thure kertoo. Hufvudstadsbladetin toimittajan työ vei miehen monille, pitkillekin merimatkoille, joskus jopa jungmanniksi mönsträttynä. Merimaileja on kertynyt sen verran, että riittäisivät lähes kuuteen maailmanympärysmatkaan. Matkoilla solmittujen kontaktien myötä Malmberg on saanut paljon keräilyesineitä, mutta suuri osa on silti hankittu kotimaasta. 40 Vapaavahti Frivakt – Katajanokalla toimi vielä 1970 -luvulla laivaromuttamo, josta hankin hyvin paljon tavaraa, Thure muistelee. Helsingin Romuliike siirsi laivanromutustoiminnan Haminaan, samalla kun Valmetin telakka muutti Vuosaareen. Thure kaataa kahvia AL:n (Suomen – EteläAmerikan Linja) kuppeihin ja pyytää istumaan suurelle kulmasohvalle. Sen mies kävi itse ruuvaamassa irti ahvenanmaalaisesta tankkerista, ja se on nostettu sisälle ikkunan kautta. – Ei kuitenkaan tästä pienestä venttiilistä, Thure naurahtaa. Tämä on Ariadnesta tai Wellamosta ja ympärillä olevat verhot Bore II:sta. Malmössa 1946 rakennettu Havskaar oli Lundqvist -varustamon ensimmäinen tankkilaiva. 16.625 dwt:n miitseppitankkerista ovat peräisin myös huoneessa oleva kaappi ja ovi. Pöytä on Katajanokalla romutetusta s/s Vikingista, Rederi AB Vikinglinjenin ensimmäisestä autolautasta. Jokaisella esineellä on oma tarinansa. Malmbergilta löytyy heti historia, miten tavara on päätynyt hänelle, ja millaisesta aluksesta se on lähtöisin. Pääosin Katajanokan romuttamolta hankitut astiat ja aterimet ovat jatkuvassa käytössä – ainakin silloin, kun vieraita tulee. FÅA: n (Suomen Höyrylaiva Oy) leima löytyy lusikan varresta. Kupeissa on varustamon Yläkerran aulan seinillä on vanhojen laivayhtiöiden mainosjulisteita, karttoja, tauluja, sekä Oihonnalle ja Aallottarelle kuuluneet pelastusrenkaat. 4 / 2013 Suomen Höyrylaiva Oy:n posliinikupit tulivat Arabian tehtaiden standardituotannosta, mutta niihin on maalattu varustamoiden logot. Samanlaisia löytyi aikoinaan myös Katajanokan merimieshotellista, mutta Thuren hallussa olevat kupit ovat säilyneet paremmin. logoja eri aikakausilta. 1980 -luvulla alkoi varustamo käyttää nimeä EFFOA. Aallottaren antiikkiset pelastusliivit Thure esittelee hieman epäluottamusta herättävää luonnonkorkista kyhättyä pelastusvälinettä. – Nämä ovat vuoden 1952 Aallottaresta. Laiva myytiin 1971 Ångfartygs Ab Borelle, joka myöhemmin nimesi sen Bore II:ksi, Malmberg selvittää. Laivan kattilahuoneessa syttyi 1973 tulipalo, mikä johti lopulta kokonaishäviöön (total loss) ja romutukseen Katajanokalla. Aikoinaan myös MEPAn kanssa paljon yhteistyötä tehnyt Nils-Eric ”Nisse” Biström antoi liivit Thurelle. Oven vieressä seisovan pystykaapin tarkoitus ei heti aukea nykypäivän ihmisille. Se on päällystön hytissä ollut pesukaappi. Yläosan peilin takana on tila henkilökohtaisille tavaroille. Keskiosassa on vesisäiliö, jonka alla ulos vedettävä pesuvati. Alakaapissa on vielä jätevesisäiliö, jonka tyhjentäminen kuului laivan messikallen tehtäviin. Thuren ”hytti” on erittäin mielenkiintoinen meriaiheinen kotimuseo. Sänky, seinällä oleva kello, naulakko ja sisustustekstiilit ovat kaikki vanhoista laivoista lähtöisin. Vapaata hyllytilaa ei juuri ole; pikkuesineitä, pienoismalleja ja varustamoiden viirejä on joka paikassa. Myös seinät ovat täynnä hienoja tauluja ja julisteita. Suuret arkistot Söderkullassa Thure Malmberg on tallentanut lähinnä 1900 -luvun konekäyttöisten alusten historiaa. Hän on laivan tietojen ohella kerännyt sitä koskevia lehtileikkeitä, valokuvia, esitteitä ja postikortteja. – Suuri arkisto pienenee pikku hiljaa. Olen luovuttamassa materiaalia Åbo Akademin Merihistorian laitokselle. Kaksi kuormaa on jo mennyt Turkuun, Malmberg kertoo. Söderkullan kodissa Thurella oli yksi huone täynnä mappeja. Hän aloitti laivatietojen digitoinnin jo vuonna 1991, jolloin hänellä oli käytössään myös AL: n laivoissa seilanneen Bengt Sjöströmin keräämiä tietoja. Valokuvia Thure on vuosien varrella ehtinyt skannata jo yli kuusituhatta kuvaa. Hän tallentaa kuvan lisäksi siihen liittyvät oheistiedot: ajan, paikan sekä kuvaajan ja laivan nimen. – Tiedostojen tallentaminen, se on todellista työtä. Meriantiikin keräily on tässä vaiheessa jo nautiskelua, Thure luonnehtii. Miehen päässä on melkoinen tietopankki, jota tuskin kokonaan päästään koskaan digitoimaan. Kaikesta tiedosta on ollut hyötyä, Malmberg on ollut mukana kymmenissä merenkulkualan julkaisuissa. Arkistojen aarteita voi kukin selata merihistoria.fi – verkkoarkistossa. Thuren kokoelmista peräisin olevia laivapostikortteja voi myös ostaa Vuosaaren Merimieskeskuksesta. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Harvinainen pienoismalli (Silja) Europasta Vikingin väreissä ennen Rederi AB Sliten konkurssia. Thure sai lahjan varustamon lippukapteenilta Yngve Hägerstrandilta. ”Effoan provianttisilmä” on peräisin vuoden 1956 Astreasta, joka oli viimeinen ns. voilaiva. Se myytiin 1973 Panaman lipun alle ja sai lennokkaan nimen; Speedafric. 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 41 Eftermiddagskaffe ur mockakoppar från AL För några år sedan presenterade vi Thure Malmbergs sjöfartsarkiv i Frivakt. Under hösten stack vi oss in på Thures sommarvilla, där han har samlat en ansenlig mängd marina antikföremål och föremål från olika rederier. Samlarvurmen har varit lätt att ägna sig åt vid sidan av skrivandet om sjöfart och fartyg. han ändå skaffat i hemlandet. – Ännu på 1970-talet fanns ett upphuggningsvarv på Skatudden, därifrån skaffade jag många föremål, minns Thure. Helsingin Romuliike flyttade sin fartygsupphuggning till Fredrikshamn, samtidigt som Valmets varv flyttade till Nordsjö. M/t Havskaars fjärde styrmans hörnsoffa Thure häller kaffe i kopparna från AL (Finland-Sydamerika Linjen) och ber oss sitta ned i den stora hörnsoffan. Den skruvade han själv loss från det åländska tankfartyget, och den har lyfts in genom fönstret. Thure visar ett sällsynt tvättskåp från en befälhavares hytt. Han införskaffade det år 1960 från ett upphuggningsvarv. Priset, 25 mark, var då en hyfsad summa. 42 Vapaavahti Frivakt På Emsalö hälsas besökarna av FÅA:s stävstjärna som vaktar vid porten. – Mången har trott att den på något sätt har anknytning till Sovjetunionens röda arme. Folk från branschen känner nog genast igen den, förklarar Malmberg. Nedre våningen i villan, som är belägen på en storslagen strandklippa, avviker inte så mycket från det vanliga, om man inte räknar med inredningen i Thures arbetsrum och radion från s/s Aallotar på bordet. I trappuppgången till övre våningen möts besökaren av tavlan av trä från gamla Wellamo (1927) – ”Endast för 1 kl. passagerare”. I aulan i övre våningen pryds väggarna av gamla reklamaffischer från rederier, kartor, tavlor och livbojar från Oihonna och Aallotar. – Min samlarvurm började med den här livbojen från Oihonna. Den godkändes inte vid inspektionen, och via min far kom den i min ägo på 1950-talet, berättar Thure. Journalistarbetet på Hufvudstadsbladet förde honom på många, och också långa sjöresor, ibland mönstrade han rentav på som jungman. Sjömilen han lagt bakom sig skulle räcka till närmare sex seglatser jorden runt. Många av föremålen i samlingen har Malmberg fått genom kontakterna han knutit under resorna, men en stor del av dem har Thure häller kaffe i kopparna från AL (Finland-Sydamerika Linjen) och ber oss sitta ned i den stora hörnsoffan. Den skruvade han själv loss från det åländska tankfartyget, och den har lyfts in genom fönstret – Men inte genom den här lilla ventilen, skrattar Thure. Den här kommer från Ariadne eller Wellamo och gardinerna från Bore II. Havskaar, byggd i Malmö år 1946, var Lundqvist Rederiets första tankfartyg. Också skåpet och dörren i rummet härstammar från midskeppstankern på 16 625 dwt. Bordet är från s/s Viking som höggs upp på Skatudden. Den var Rederi Ab Vikinglinjens första bilfärja. Varje föremål har sin egen historia, och Malmberg kan genast berätta hur det kom i hans ägo, och från vilket fartyg det härstammar. Kärl och bestick, som huvudsakligen kommer från upphuggningsvarvet på Skatudden, är i ständigt bruk – åtminstone då det kommer gäster. FÅA:s stämpel syns på skedskaftet. På kopparna kan man se rederiets logo från olika tidsperioder. I början av 1980-talet började rederiet använda namnet EFFOA. Antik flytväst från Aallotar Thure visar upp en flytväst gjord av naturkork, den inger nog inte mycket förtroende. – Den fanns på Aallotar år 1952. År 1971 såldes fartyget till Ångfartygs Ab Bore, som senare döpte det till Bore II, förklarar Malmberg. En brand i fartygets pannrum år 1973 ledde till total förlust (total loss) och upphuggning på Skatudden. Nils-Erik ”Nisse” Biström, som i tiden samarbetade mycket med SSB, gav flytvästen åt Thure. En nutida människa förstår sig kanske 4 / 2013 Rederi Ab Engships m/v Estradens mugg representerar nyare maritima föremål. Fartyget som byggdes år 1999 införlivades med Bore Ltd:s tonnage genom ett företagsköp. inte på skåpet som står invid dörren. Det är ett tvättskåp som stått i en befälhavares hytt. Bakom spegeln i den övre delen finns utrymme för personliga ägodelar. I den mellersta delen finns en vattenbehållare, under den ett tvättfat som kan dras ut. I det understa skåpet en behållare för avloppsvatten, tömningen hörde till mässkallens uppgifter. Thures ”hytt” är ett synnerligen intressant maritimt hemmuseum. Sängen, klockan på väggen, klädhängaren och inredningstextilierna härstammar alla från gamla fartyg. Tomt utrymme på hyllorna finns inte, små föremål, miniatyrmodeller och vimplar från olika rederier finns överallt. Också väggarna är fulla av fina tavlor och affischer. Det stora arkivet i Söderkulla Thure Malmberg har närmast dokumenterat 1900-talets maskindrivna fartygs historia. Utöver uppgifterna om fartyget har han samlat tidningsnotiser, fotografier, broschyrer och postkort. – Det stora arkivet minskar så småningom. Jag håller på att överlåta materialet till Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi. Två billass har redan i år gått till Åbo, berättar Malmberg. I hemmet i Söderkulla har Thure ett rum fyllt med pärmar. Han påbörjade digitali- Dykarklubben Merisaukot gav Malmberg ett glas som dykarna tagit upp från vraket av Wellamo (1898) som ligger utanför Gamlakarleby. Den sänktes av en tysk ubåt år 1916. seringen av uppgifterna om fartyg redan år 1991, då han till sitt förfogande hade också material insamlat av Bengt Sjöström, som seglat på AL:s fartyg. Under årens lopp har Thure redan skannat över sextusen fotografier. Förutom bilden antecknar han uppgifter om den: när den tagits, platsen, fotografens och fartygets namn. – Att föra in uppgifterna är verkligt arbete. Samlandet av marina antika föremål är i det här skedet rena nöjet, förklarar Thure. Han bär inom sig en veritabel kunskapsbank, som man knappast någonsin kommer att kunna digitalisera helt. All kunskap har varit till nytta, Malmberg har medverkat i utgivningen av tiotals publikationer inom sjöfartsbranschen. Man kan bläddra bland arkivets skatter på adressen merihistoria.fi. Postkort med fartygsmotiv, ur Thures samlingar, kan också köpas på Sjöfararcentret i Nordsjö. text och bild: Pekka Karppanen Tavlan med texten ”Endast för 1 kl. passagerare” härstammar från Wellamo (1927) som seglat på Bottenviken och kommit för upphuggning till Skatudden, då kallad Örnen. 4 / 2013 FÅA:s stävstjärna härstammar från år 1956 byggda Astrea, som var det sista s.k. smörfartyget. Det såldes år 1973 och fick Panamas flagg och det fartfyllda namnet Speedafric. Frivakt Vapaavahti 43 4. Varustamon Nimetty henkilö varmistaa turvallisen toiminnan jokaisella aluksella sekä toimii linkkinä varustamon ja laivojen välillä. Tuostahan se reitti menee, kaikki ajaa tuosta noin. Tämä reittisuunnitelman tekeminen on helppoa kuin heinän teko. Puhelimessa Varustamon nimetty henkilö. Kyllä, jokaisessa varustamossa tulee olla nimetty henkilö joka toimii linkkinä laivan sekä varustamon välillä. Mikä se ääni oikein oli ja miksi me ei liikuta?! Minulla on suora yhteys varustamon korkeimpaan johtoon, jotta tarpeelliset resurssit turvallisuusjohtamiselle ja sen kehittämiselle löytyvät. Aijaa, ei liikuta tosiaan. Kaikki muut laivat menee ohi. NN is jäätiin parkkiin Suomenlahdelle. Voi mennä muutama päivä. Neljä hernekeittoa jäljellä.. to be continued... 44 Vapaavahti Frivakt 4 / 2013 Kirjamessuilla 2013 oli paljon yleisöä, kirjailijoita ja hyvää luettavaa paljon muutakin: mies, joka valmistui liikejuristiksi kolmessa vuodessa pelaamisen ohella. Hän kertoi opiskelleensa aina pelimatkoillakin. ”Kaikkea kerkiää, kun hyvin suunnittelee”, totesi Rantasila. Rantasila on pitänyt leikekirjaa ja Hexin, Heikki Riihirannan isä lainasi oman leikekirjan, joten IFK:n kausi avautui hyvin kirjaa varten. Elämä kulki Porista Helsinkiin ja USA:sta Sveitsiin. Pirkko Koskenkylän uusin teos on todellinen nojatuolimatkailijan toivekirja. Ilokseni tapasin heti kirjamessuille saavuttuani Pirkko Koskenkylän. Hänen kaksi ensimmäistä kirjaa Mielenkiintoinen tuttavuus (1999) ja Kauas on pitkä matka (2001) olivat suursuosikkini ja niitä suosittelen edelleenkin lukijoille. Näihin kirjoihin pohjautuen on ilmestynyt Unelmasta totta. Pirkko Koskenkylän toimittaja taustan johdosta kirjoitustyyli on kielellisesti nautittavaa. Kirjan mukana tuntee todella pääsevänsä mukaan eksoottisiin maihin. Tuntee auringon jälkeiset myrskyt sekä aistii kaikki maut ja hajut. Omasta mielestäni on upeaa lukea, kun vene saapuu joihinkin paikkoihin, missä on itsekin käynyt. Hänen miehensä Pekka Koskenkylä oli tunnettu veneenrakentaja ja Thaimaassa rakennetulla Voyager-moottorivenellä he pääsivät toteuttamaan merellisen unelmansa. Kirja on enemmän kuin venekirja, se on nojatuolimatkailijan toivekirja. Vene vie paikkoihin, joista ei muuten olisi edes tiennyt. Lumoava Välimeri, Bahamalta löytynyt paratiisi, elämyksiä antava Karibia, Amerikan itärannikon isot kaupungit Savannah ja Charleston tulevat lukien tutuiksi. Jännitystäkään kertomuksesta ei puutu, sillä eihän neljän valtameren ylitystä tehdä pelkässä myötätuulessa. On hienoa saada toteuttaa aikuisiässä omia toiveita ja unelmia, 4 / 2013 unohtamatta kuitenkaan kotimaahan jääneitä omaisia, lapsia, lapsenlapsia sekä ystäviä. Juha Rantasila tuli kertomaan kirjastaan Puolustaja, sisarensa Mari Rantasilan haastattelemana. Omaelämänkerrassa puolustaja Rantasila avaa elämänsä vaiheita jääkiekon ja juridiikan kautta. Hän on IFK-legenda ja on toistaiseksi ainoana puolustajana voittanut SM sarjan maalipörssin. Mutta hän on Mari Rantasila haastatteli veljeään Juha Rantasilaa, joka kirjassaan avaa elämänsä vaiheita jääkiekon ja juridiikan kautta. Frivakt Vapaavahti 45 ”Olin ensimmäinen suomalainen pelaaja Minneapolisissa ja silloin alkoi kusi nousta päähän. Joukkueenjohtaja piti tiukan puhuttelun, jossa kertoi, että jos et ota vakavasti koulua ja asenne ei muutu, niin emme tarvitse sinua täällä”, kertoi Rantasila. ”Elämä on vaihtoehtoja täynnä, mutta vanhemmilla on ratkaiseva merkitys mihin lapsi tähtää”, hän kertoi. ”Jääkiekko on hieno harrastus, mutta kaikkeen fyysiseen liittyy aina vahingoittumisen mahdollisuus. Pitäisi erottaa mikä on tahallista väkivaltaa. Mutta ei voi perustella jos kaulan yläpuolelle sattuu”, hän totesi. Haastattelija kysyi tuleeko tulevaisuudessa lisää kirjoja, johon Rantasila totesi, että ei todellakaan. Kirjasyksyyn kuuluu myös muistelmateos Matti Ahde Sähkömies. Tämä politiikan, urheilun ja kulttuurin monitoimimies päätyi pitkän ajan tuloksena tekemään kirjaa yhdessä Timo Hakkaraisen kanssa. ”Vuosi, minkä kirjan valmistuminen kesti, oli vaikeampi, kuin mukanaolo politiikassa, mutta olen tyytyväinen kokemukseen”, kertoi Ahde. ”Haastatteluissa tunsin olevani kuin psykoanalyysissä. Itsensä avaaminen ei ole helppoa. Kirjoittamisesta tuli retki elämääni ja kipeätkin asiat oli läpikäytävä”, totesi Ahde. Tutkivan journalistin taidot olivat tarpeen, mutta Ahteella on myös erittäin hyvä muisti. Haastattelumateriaali oli kirjan perusta, mutta alkoi myös loputon arkistojen penkominen. Työväen arkistossa on Ahteella Kalevi Sorsan jälkeen suurin arkisto. Sanelua tuli 100 tuntia ja vasta kirjan kuudes versio hyväksyttiin. ”Raafael Paasiota sanotaan viimeiseksi proletaariksi, mutta pitäisikö se olla Ahde”, totesi Hakkarainen. ”Olisin ylpeä jos olisi näin”, sanoi Ahde. Pete Suhonen kirjoitti romaanin Valkoinen joulu. Kirja on Helsinkikeskeinen ja sijoittuu Lauttasaareen, missä myös kirjailija asuu. ”Lauttasaaren historiaan kuuluu vahvasti viinatrokareiden aika ja nyt mukana on huumebisnes. Minulla ei ole tarkoitus ravistella 46 Vapaavahti Frivakt asuinpaikkani mainetta, mutta on palkitsevaa sijoittaa tarina saareen, mikä on rajattu alue veden ympärillä”, kertoi Suhonen Henkilöitä kirjassa on paljon ja kertoja on HÄN muodossa. Kirja kertoo joulunodotuksesta, mutta viittaako valkoinen joulu lumeen vai kokaiiniin. ”Valkoinen merkitsee myös tyhjyyttä, mikä pitäisi täyttää elämällä tai tyhjää paperia”, mietiskeli kirjailija. Vaikka kirjassa kohdataan yksinäisyyttä, sairautta sekä huumeita, niin tarina ei ole synkkää luettavaa. Pikemminkin sitä voisi kutsua veijariromaaniksi. ”Taiteellisuus ei vaadi tekstiin rönsyjä ja liika korrektius on pahasta. Ihmiset ovat reppanoita, vaikka olisi köyhä tai rikas”, totesi Suhonen Sotahistoriaan erikoistunut Ville Kaarnakari on kirjoittanut kirjan Operaatio Para Bellum OPB. Kirja kertoo sodasta Suomessa syksyllä 1944. ”Kirjoissani on voimakas dokumentti pohja, mutta sodan kylmä ja kuiva fakta vaatii myös fiktiota ollakseen kiinnostava”, totesi kirjailija. Sotahistoriassa on paljon uudelleen tulkintoja vanhojen salaisten arkistojen tultua avoimiksi. Historiaan ei koskaan löydy todistettavaa totuutta sillä palaset koostuvat eri tiedoista. Hymyillen Kaarnakari kuitenkin totesi, että hän kuitenkin kertoo ainoan totuuden Parabellum operaatiosta. Haastattelija kuitenkin Reidar Palmgren haastatteli Antti Tuuria, joka matkusti junalla Tukholmasta Istanbuliin. 4 / 2013 Katja Ståhlin kirja kertoo suomalaisnaisten ulkonäkökäsityksistä. Anna-Lena Lauren tuntee Venäjän ja entisten N-Liiton maiden politiikkaa, taloutta, kulttuuria ja arkielämää. korjasi, että toistaiseksi viimeisen totuuden. Rintamalinjan takana kaukopartiomiehet olivat tärkeässä tehtävässä. Kirjassa on todellisia henkilöitä, mutta keksitys henkilöt joustovarana elävöittämässä tarinaa. ”Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Operaatio Para Bellum paljastaa yhden historiamme vaietuimmista salaisuuksista”, totesi Ville Kaarnakari Supertuottoisan kirjailijan Antti Tuurin uusin teos Bospor Express on matkakirja Tukholmasta Wieniin ja Budabestin kautta Istanbuliin junalla. Tuuri kertoi välttävänsä lentämistä ja junamatka kirjailijatapahtumaan Istanbuliin oli paras tapa päästä perille. ”Kun viikon istuu yksin junassa, on aikaa ajatella maailman menoa ja minähän aina haluan kertoa mietteeni lukijoille”, kertoi Tuuri Kirjasta huokuu lämmin ja hauska tarina pohjalaisen herrasmiesmäisyyden kera. Vaikka kerronta on neutraalisti etenevää, osaa Tuuri joskus hermostuakin. ”Minun piti vaihtaa junaa päästäkseni Bukarestiin, mutta myöhästyin siitä ja hermostuin konduktööriin. Hän totesi vaan, että eihän tässä ole mitään hätää, kun täällä on hotelleja. Sanoin, että minun piti tavata vaimoni Bukarestissa ja nyt en pääse sinne. Konduktööri totesi vain, että onhan täällä naisiakin”, kertoi Tuuri. Haastattelija Reidar Palmgren ihmetteli kuinka Tuuri ehtii kirjoittamaan niin paljon, johon hän vastasi kirjoittavansa kuutena päivänä viikosta. Hänelle henkilöt alkavat elää omaa elämäänsä ja niistä on vaan kirjoitettava paperille. Niin yksinkertaista! Musiikki- ja media-alan monitoiminaisen Katja Ståhlin kirja Se on niin kaunis kokosi runsaasti kuulijoita. Ståhl totesi kuitenkin, että hän ei kirjoittanut mitään, vaan kokosi muiden kertomukset kirjaksi. Kirja kertoo suomalaisten naisten ulkonäkökäsityksistä ja kirjaan on haastateltu 15 julkisuudesta tuttua naista. ”Lapsena halusin aina missiksi, mutta myöhemmin huomasin, että pitäisi olla myös kaunis. Pitkin elämää olen puntaroinut olenko kaunis ja halusin selvittää onko ulkonäkö kaikki. Suomessa ei osata jakaa kohteliaisuuksia, joten emme osaa ottaa niitä vastaan oikein. Nyt olen oppinut, että jos mies sattuu kehumaan, pitäisi sanoa: no hetkinen, tässähän ollaan kauniita. Ulkonäöllä on valtava merkitys itsetuntoon. Jos on hyvä fiilis, niin näyttääkin hyvältä. Ihminen on kaunis, kun on onnellinen. Ulkonäkö- juttu tulee niin järkyttävän syvältä, että pitäisi jo vauvalle tolkuttaa, että et sitten arvostele kenenkään ulkonäköä”, opasti Ståhl. ”Halusin kirjoittaa tämän kirjan, koska minulla on tarve kuulla, mitä muut naiset miettivät. Halusin kuulla onko minun mielestä upea nainen omasta mielestään upea. Pahimmat kriitikot asuvat jokaisen omassa päässä ja on tervehdyttävää huomata, että ei ole traumoinensa yksin”, totesi Katja Ståhl. Mielestäni kirja on erittäin tarkkanäköinen ja takuuvarma piristäjä jos oma olo on alamaissa. Anna- Lena Laurenin uusi kirja Kuinka kallis vapaus kertoo, mitä Georgiaan, Ukrainaan ja Kirgisiaan kuuluu. Lauren työskentelee Hufvudstadsbladetin ja Svenska Dagbladetin Moskovan kirjeenvaihtajana. Hän on kirjoillaan ja kirjoituksillaan avannut meille Venäjän ja entisten neuvostomaiden politiikkaa, taloutta ja kulttuuria, mutta mikä tärkeintä myös arkielämää. Laurenin mielestä Venäjä on sekä raju että turvallinen. Moskovassa uskaltaa liikkua missä tahansa, mutta Kaukasia on eri juttu. Siellä on aina liikuttava paikallisten kanssa. Hänen matkakertomusten kautta näkee mikä on demokratian pahin este. Näissä maissa on totuttu pitämään kompromissia huonona vaihtoehtona. ”Toimittajan tehtävä on kertoa mitä maailmassa tapahtuu. Olen myös oikeasti kiinnostunut ihmisistä ja välitän heistä. Venäjällä voi ventovieraiden kanssa keskustella ja puhua vaikeistakin asioista”, Lauren kertoi. Anna-Lena Lauren osaa yhdistää ammattimaiset faktat ja sujuvan proosan. Milja Nitovuori 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 47 Helsingfors Bokmässa 24 – 27.10.2013 Det kulturmättade veckoslutet samlade på Helsingfors Mässcentrum både bokvänner och vänner av musik, mat, viner och konst. Antalet besökare, som under de fyra dagarna bekantade sig med bokmässan och de andra evenemangen som pågick samtidigt, uppgick till 79 600. Besökarna kom för att följa med programmet, bekanta sig med nyheter och göra inköp. Årets tema var Tyskland, varifrån ett tjugotal författare och kulturpersonligheter fanns på plats. Av de inhemska författarna drog Sofi Oksanen, Tuomas Kyrö, Jörn Donner och många fler fullt hus. På den största scenen, uppkallad efter Aleksis Kivi, kunde man också följa med debatter om politik och annat aktuellt. Den svenska deckardrottningen Liza Marklund drog fullt hus både på lördag och på söndag. Den populära författaren fick ingen ro ens på presscentret, alltid ville någon intervjua henne. Hennes böcker har översatts till 30 språk och flera av dem har blivit filmer. En besökarundersökning som gjordes under mässan visar, att man fullt och fast tror på den tryckta bokens position. En knapp tredjedel av besökarna hade läst elektroniska böcker. En tiondedel av besökarna hade för avsikt att skaffa en läsplatta inom ett år och en femtedel av besökarna övervägde att skaffa en. Bokmässan har utvecklats – man har rationaliserat programscenernas placering. Publiken kan lättare än tidigare flytta sig från en intervju till en annan. Arrangörerna hade också satsat på ett garde av namnkunniga intervjuare. Reidar Palmgren, Wivan Nygård-Fagerudd och Baba Lybeck och övriga intervjuare ledde mycket intressanta diskussioner med sina gäster. Mässbesökaren gör klokt i att också bekanta sig med den antikvariska bokmässans utbud. Ett stort antal antikvariat var representerade på mässcentret, och mången besökare gjorde värdefulla fynd hos dem. På musikmässan kunde man se folk från branschen både på scenen och bland publiken. Liksom under tidigare år bjöd matmässan på specialiteter och delikatesser både från Finland och från utlandet. Under konstevenemanget ArtForum presenterades och såldes bland annat målningar och keramik. Gerd Grabber, Pekka Karppanen 48 Vapaavahti Frivakt Dan Weissenberg berättade om Runar Husell och boken om Ponape. Baba Lybeck fick till och med Jörn Donner att le. Jukka Petäjä hade nöjet att intervjua Liza Marklund. 4 / 2013 PONAPE – ett äreminne Författare: Dan Weissenberg Redaktör: Folke Husell Runar Husell föddes 1916 på Vårdö. Hans väg från livet som sockenbarn till banan som sjöman, modellbyggare, sjökapten och ingenjör har dokumenterats i boken om modellbygget PONAPE. På fyrmastbarken PONAPE seglade Runar sin första resa till Australien. Det var på PONAPE han blev man och sjöman, sägs det i boken. Han byggde flera modeller av PONAPE. För en modell tilldelades han år 1937 en silvermedalj på en utställning i London. En annan modell köptes av Winston Churchills systerson. Men det var under andra världskriget, internerad på ett fångläger på Isle of Man, som Runar Husell påbörjade sitt bygge av den 226 cm långa modellen PONAPE. Materialet var en kasserad järnsäng. För att bygga en modell av det formatet måste han anhålla om ett särskilt tillstånd från inrikesministeriet i London. Efter 8000 arbetstimmar färdigställde han modellen i Mariehamn år 1954. Alla rörliga delar i riggen och framförallt i vinschar, brassvinschar, ankarspel och roderanordning är exakt utförda och framför allt fungerande. I den öppna lastluckan syns de fyllda vetesäckarna. Då man tittar in i byssan ser man ärtsoppsgrytan, 7 mm hög. Detaljrikedomen är överväldigande. Få har kunnat se modellen som under 60 år varit placerad i sonen Folke Husells hem. En omfattande fotografisk dokumentering, med förklarande bildtexter, ger läsaren stor behållning. Berättelser om fyrmastbarken PONAPES seglatser och om ön Ponape i Mikronesien samt en samling förklaringar av facktermer kompletterar boken. Förlag: PQR 2013, 96 s. VRAKBOKEN – SKEPNADER I HAVET Foto: Erik Saanila Text: Kim Lund Den steniga skärgården kring våra kuster har alltid varit en mardröm för sjöfarare som med dåliga sjökort och bristfällig navigationsutrustning har försökt styra sina fartyg tryggt i hamn. Nyckfull väderlek under höst och vinter, då vågorna växer i styrka ända från Polen och den baltiska kusten förvandlar havet till ett skummande inferno. Det är inte så märkligt att delar av vår kust har kallats en veritabel skeppskyrkogård. För den stora allmänheten har dykning i viss utsträckning varit en säregen sysselsättning. Under några årtionden har dykandets karaktär förändrats. Det är i dag möjligt att fotografera under vattnet. Boken låter oss ta del av historier om dykning och femton av våra mest kända vrak i den sydvästra skärgården. Kim Lund presenterar inte bara fakta, han har satt sig in i sjöfararens situation. Bakom varje vrak ligger alltid en tragedi, ofta är vraket det sista vilorummet för mången sjöfarare. Historierna om de ödesdigra seglatserna levandegör dramatiska skeppsbrott och illustrationerna med Erik Saanilas högklassiga bilder för oss ned i en fascinerande undervattensvärld. Förlag: Litorale 2013, 135 s. 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 49 Kauhia Oolannin sota Suomi oli sivuroolissa suurvaltasodassa, joka tunnetaan nimellä Krimin sota. John Nurmisen säätiön hieno suurteos antaa laajan kuvauksen Suomen ja Ahvenanmaan rannoilla käydyistä taisteluista vuosina 1854 - 1855. Juha Nurminen ja Raoul Johnsson kirjan julkistamistilaisuudessa. Komean kirjan juhlava julkistamistilaisuus järjestettiin merellisessä miljöössä Huolintatalossa, jossa säätiö toimii. Kirjaankin esipuheen laatinut amiraali Juhani Kaskeala kehui esittelyssään tietokirjailija Raoul Johnssonia hyväksi tarinan kertojaksi. Johnsson myös kertoi muutaman mielenkiintoisen detaljin kirjassa kuvailluista tapahtumista. Kirja alkaa Ilkka Malmbergin kattavalla katsauksella Krimin sodasta (1853 – 1856), jossa Britannia ja Ranska menivät Turkin avuksi Venäjää vastaan. Keväällä 1854 ulottuivat sotatoimet Suomen suuriruhtinaskuntaan, kun haluttiin eristää Venäjän ulkomaankauppa ja huoltoreitit. Ensimmäiset laukaukset ammuttiin Lappohjan lähellä toukokuussa, kun hyökkääjät tekivät tiedusteluja höyrykonein varustetuilla aluksilla. Eräs kirjan lukuisista mielenkiintoisista erikoisosuuksista on selostus optisesta lennätinlinjasta, joka oli rakennettu Kronstadtista Hankoon. Lähes 500 henkilöä miehitti kaikkiaan 42 lennätintornia, jotka oli pystytetty rannikolle 3 – 7 meripeninkulman päähän toisistaan. Näiden tuhoaminen oli tietenkin yksi englantilais-ranskalaisen hyökkääjän tehtävistä. Optisen lennätinlinjan torni, joita oli sijoitettu rannikolle 3-7 mpk:n välein. Linja oli rakennettu Kronstadtista Hankoon ja sen ylläpitoon tarvittiin lähes 500 miestä. Venäläiset ja suomalaiset puolustajina Suomessa oli keisarikunnan sotaväkeä, mutta aseisiin joutuivat tarttumaan myös suomalaiset. Kirjassa kuvaillaan hienosti, kuinka nykyisin presidentinlinnan seinillä muotokuvissa poseeraavat Anders Donner ja Matts Kankkonen muiden puolustajien ohella kunnostautuivat Halkokarin kahakkana tunnetussa taistelussa. Keisari palkitsi sankarit ja määräsi muotokuvat maalattavaksi. Kahakoita käytiin kahtena kesänä aina Torniosta Viipuriin asti. Suurimmat taistelut käytiin Ahvenanmaalla, johon kirjan nimikin viittaa. Englantilaiset ja ranskalaiset hyökkäsivät tulivoimaisella kalustolla ja laskivat maihin lähes 13000 sotilasta. Pääosa maajoukoista oli ranskalaisia. Puolustuksessa oli 2200 venäläistä sotilasta, suomalaisia tarkka-ampujia sekä linnoituksen rakennusväkeä. Tavoite oli Bomarsundin linnoituksen valloitus, mikä onnistui neljän päivän taistelujen jälkeen. Puolustajat antautuivat 16.8.1854. 50 Vapaavahti Frivakt Hyökkääjät tuhosivat linnakkeen, koska sitä ei haluttu jättää venäläisille. Erikseen rakennetut Notvikin, Prästön ja Brännklintin tornit tuhoutuivat myös taistelujen melskeissä. Hyökkääjät ottivat kaikkiaan 2235 vankia. Joidenkin upseerien perheenjäsenetkin lähtivät voittajien mukaan. 4 / 2013 Elämää vankina Englannissa Suuresta vankijoukosta venäläiset vietiin Ranskaan, mutta noin 400 suomalaista sijoitettiin eteläisessä Englannissa sijaitsevaan Lewes -nimiseen pikkukaupunkiin. Osa vangeista oli menehtynyt matkalla, osa pääsi karkaamaan ennen lähtöä. Kahden vuoden vankeusaikana kuoli vielä 28 suomalaista. Olot vankeusaikana eivät olleet lainkaan huonot. Kreivikuntavankilassa oli kaasu- ja vesijohdot, sairastupa kylpyammeineen ja työhuoneita. Upseerit saivat kulkea vapaasti. Suomalaisia ei pidetty varsinaisina vihollisina, vaan Venäjän tsaarin vallan- ja kunnianhimon uhreina. Vankeusaikana syntyi tunnettu laulu Oolannin sota. Alkuperäisistä sanoista käy ilmi, että vankeudessa oltiinkin viihdytty hyvin. Kotimaassa sanoja piti hieman muutella. Laulun sanat löytyvät kirjasta, myös alkuperäisinä (Ålandin sota laulu). Rauhansopimus Pariisissa Sota Suomen rannoilla jatkui vielä seuraavana vuonna, jolloin taisteluita käytiin muun muassa Ruotsinsalmessa ja Suomenlinnassa. Kotkan seudulla sijainnut Ruotsisalmen linnoitus tuhoutui täysin. Suomenlinna joutui hyökkäyksen kohteeksi kesäkuussa ja elokuussa, jolloin linnoitukset saivat tykkitulta ja raketteja niskaansa 46 tunnin ajan. Kaupunkilaiset seurasivat sodankäyntiä Kaivopuiston kallioilta. Suomenlinnan vallit ja linnoitukset kestivät yllättävän hyvin n. 20.000 ammuksen pommituksen. Toki vaurioita kärsittiin ja tuli tuhosi puurakennuksia. Tämän jälkeen valtaosa hyökkääjistä siirtyi Kronstadtin liepeille. Taistelut hiljenivät, mutta seuraavaksi kesäksi oli suunniteltu suurempaa laivasto-osastoa. Krimillä sotatoimet päättyivät syksyllä Sevastopolin antautumiseen. Osapuolet tekivät rauhansopimuksen Pariisissa 30.3.1856. Englanti vaati, että Ahvenanmaa pidetään demilitarisoituna. Asema on vahvistettu myöhemminkin useasti kansainvälisillä sopimuksilla. Kirjan kuvitus on omaa luokkaansa Kun on kysymys John Nurmisen Säätiön julkaisusta, ovat odotukset korkealla. Ne eivät petä nytkään. Säätiöllä on loistavat kontaktit eri puolilla maailmaa sijaitseviin kokoelmiin. Myös Nurmisen omat valikoimat ovat hyvin kattavat. Tuohon aikaan oli valokuvaus jo käytössä. Kirjan sivuilta löytyy 1800-luvun ensimmäisiin sotakuvaajiin kuuluneen Roger Fentonin kuvia. Suomen tapahtumista on lähinnä matkoilla mukana olleiden englantilaisten ja ranskalaisten maalareiden ja sotataiteilijoiden teoksia. Toki myös puolustajien näkemyksiä taisteluista on tallennettu. Hienoja kuvauksia löytyy kuuluisan merimaalari Ivan Konstantinovitch Aivazovsky´n teoksista lähtien. Kirjassa on lisäksi runsaasti karttoja, vanhoja lehtileikkeitä, kuvia laivojen pienoismalleista, sekä kuvitettuja selostuksia aseista ja menetelmistä. Aiheisiin on paneuduttu huolella ja jälki on sen mukaista. Jo aikaisemmista suurteoksista tuttu ryhmä osaa työnsä. Kirja on todella hieno katsaus Suomessa vähemmän tunnetusta sodasta. Pekka Karppanen Kauhia Oolannin sota Raoul Johnsson, Ilkka Malmberg Sidottu, 463 sivua, 263 värikuvaa ISBN: 978 952 9745 36 4 Hinta 69,90, myynti www.johnnurmisensaatio.fi ja hyvin varustetut kirjakaupat 4 / 2013 Ett nytt maritimt praktverk från John Nurminens Stiftelse I den praktfullt illustrerade boken redogör man för det mindre kända, och delvis redan bortglömda, kriget som spred sig till Finlands kustregioner och Åland. Krigets huvudskådeplats var halvön Krim, men den brittiskfranska flottan seglade också in på Östersjön för att ansätta Rysslands och det autonoma Finlands fästningar. Den finskspråkiga boken ”Kauhia Oolannin sota” är, som John Nurminens Stiftelses böcker traditionellt, ett högklassigt illustrerat och åskådligt storverk. Raoul Johnsson och den övriga redaktionen har igen gjort ett omsorgsfullt arbete. I boken ingår ett stort antal kartor och bilder gjorda av de brittiska och franska målare och krigskonstnärer som varit med på resorna, allt från den berömde marinmålaren Ivan Konstantinovitj Ajvazovskijs verk. Boken inleds med Ilkka Malmbergs beskrivning av Krimkriget (1853 – 1856), i vilket Britannien och Frankrike kom till Turkiets undsättning mot Ryssland. Under våren 1854 utvidgades krigshändelserna till Storfurstendömet Finland. De första skotten avlossades nära Lappvik i maj, då angriparna rekognoscerade med ångdrivna fartyg Trupper från kejsardömet befann sig i Finland, men finländarna fick också fatta vapen. I boken beskriver man fint hur Anders Donner och Matts Kankkonen, vars porträtt idag pryder en vägg i presidentens slott, tillsammans med de andra försvararna, utmärkte sig i striden som är känd som skärmytslingen vid Halkokari. De största striderna ägde rum på Åland, liksom också bokens namn anger. Engelsmän och fransmän anföll med tung eldkraft och landsatte närmare 13000 soldater. Målet var att inta fästningen i Bomarsund. Det lyckades efter fyra dagars strid. Försvararna kapitulerade den 16.8.1854. Frivakt Vapaavahti 51 Uusi merikirja vie lukijan 70 -luvun värikkäisiin vuosiin ”Allright taas mennään - tarinoita tramppilaivoilta” Kirjan tarinat on julkaistu Vapaavahti-lehdessä kymmenen vuoden aikana ja kirjoitettu osin uudelleen All right taas mennään – tarinoita tramppilaivoilta -kirja julkaistiin arvoisessaan ympäristössä Rauman Merimuseolla Marraskuun alkupuoliskolla järjestettyyn tilaisuuteen saapui merihistorian harrastajia, kirjailijan Timo Sylvänteen ystäviä sekä mediaväkeä. Julkaisu sai maakunnan tiedotusvälineissä laajalti huomiota. Tästäkin huomaa, että Rauma on merenkulkukaupunki. Tuskinpa esimerkiksi Helsingissä olisi hienoa tapahtumaa suuremmin noteerattu. Museonjohtaja Hannu Vartiaisen isännöimässä lämminhenkisessä tilaisuudessa kuultiin ensin Timo Sylvänteen alustus ja muutama mehevä juttu kirjasta. Hienossa purjelaivasalissa maisteltiin samalla yhtä mehevää lapskoussia, raumalaista merimiesperinneruokaa. 52 Vapaavahti Frivakt Allright taas mennään - tarinoita tramppilaivoilta - kirjan tarinat on julkaistu Vapaavahti-lehdessä kymmenen vuoden aikana ja kirjoitettu uudelleen pidempinä versioina. Mukana on runsaasti myös ennen julkaisemattomia kuvia. Sylvänne osaa kirjoittaa merimiehen kieltä merimiehelle, mikä tekee tarinoista helppolukuisia ja kiinnostavia. Radiosähköttäjänä villin linjan laivoissa Timo Sylvänne seilasi pääosin Henry Nielsenin aluksilla. 1970 -luvun verohuojennuslain ansiosta Suomessa oli tuolloin varsin suuri kauppalaivasto. Alukset, satamat ja reitit olivat mielenkiintoisia. Vielä mielenkiintoisempia olivat niissä seilanneet merenkulkijat, joille sattui ja tapahtui. Radiosähköttäjä eli kipinä pysyi kenties parhaiten kärryillä laivan tapahtumista. Toki vaitiolovelvollisuus sitoi, mutta jotain kerrottavaa aina jäi jälkipolville. Onneksi Sylvänteellä pysyi kynä kädessä ja kamera kaulassa. Tästä hyvänä osoituksena on myös aanimeri.fi -sivusto, joka juuri täytti 10 vuotta. Sylvänne ehti kiertää Etelämannerta lukuun ottamatta kaikki mantereet ja vierailla 50 maassa. Tuon ajan cross trade -aluksella kipinä oli keskeinen henkilö, joka hoiti tärkeät viestiyhteydet varustamon, rahtaajien ja satamien välillä. – Kyllä yksittäisten merenkulkijoiden sähkeet kotiväelle olivat myös erittäin tärkeitä, Sylvänne tähdentää. Toimenkuva oli monipuolinen lähtien tulkkausavusta merimiesten lääkärikäyntien yhteydessä ja säätietojen välittämisestä komentosillalle. MEPA -yhteistyötä jo 1970 -luvulla Laivakirjastoista, elokuvista ja niiden vaihdoista huolehtiminen oli aikaisemmin pääsääntöisesti juuri kipinän tehtävä – hän tilasi tavarat MEPAsta. Timo Sylvänne kunnostautui myös keräämällä merimiesslangisa4 / 2013 nastoa Merimiespalvelutoimiston kilpailussa. Hän voitti 70 - 80 -lukujen vaihteessa käydyn kisan, jonka tuotoksista koottiin monistenippu. Vapaavahti -lehdessä alettiin 2000 -luvulla julkaista säännöllisesti Sylvänteen kirjoittamia merimiesjuttuja ja pakinoita hänen omalta seilausuraltaan. Kirjoittelu oli alkanut jo 70 -luvulla. Hän työskenteli14 eri laivassa, joista monet olivat tankkereita tai irtolastialuksia, maineikasta Sevilla -sarjaa. – Legendaarisin kaikista Nielsenin ja kenties koko Suomen kauppalaivoista oli kuitenkin puomilaiva White Rose. Aluksen joskus nähneet ylpeilivät puhumattakaan niistä, jotka olivat siinä seilanneet, Timo kertoo. Hän seilasi White Rosessa vuonna 1972 jääden pois Venetsiassa, jossa kipinäksi tuli toinen MEPAn pitkäaikainen yhteistyökumppani Martti Saukkonen. Timo Sylvänne esitteli kirjaa Rauman Merimuseon purjelaivasalissa. Nuoret miehet maailmalla Sylvänteen tarinoiden mukana päästään eksoottisiin satamiin. Kiina, Kaukoitä ja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olleet maat olivat hyvin erilaisia kuin nykyään. Laivoilla vietettiin puolisen vuotta kerrallaan. Useimmiten miehistön vaihdot olivat kaukomailla, joten lentomatkat olivat oma lukunsa. Sylvänne kertoo värikkäästi useammastakin lentomatkasta, joskus konservatiivinen pukeutuminen toi paikan business -luokasta. Eräässä jutussa Timo istui 23 tuntia DC-8 -koneessa. Koneiden vaihdon välillä saatettiin majoittua hotelleihin, jotkut sviittiin, jotkut vaatimattomiin murjuihin. Matkalaukut löysivät joskus perille, joskus eivät. Kun Suomen kokoiseen maahan tuli pienellä ajalla kymmeniä uudisrakennuksia, alkoi merenkulkijoista tulla pulaa. Moni 1970 -lukulainen muistaa jobi -ilmoitukset merenkulkuopistojen ilmoitustauluilla. Parhaimmillaan luvattiin jopa förskottia. Tämä selittää sen, miksi eräässäkin laivassa porukan keski-ikä oli vain 22 vuotta. Hyvä loppuu aikanaan, muistot jäävät Monet teollisuusyritysten verokikkailuina tilaamat laivat tulivat markkinoille huonoon aikaan. Toki muistetaan tapauksia, joissa jopa yhdestä rahdista on varustaja saanut rakennusrahat takaisin. 80-luvulle tultaessa 4 / 2013 Markku Säyrinen ja Lasse Hakala hakemassa omistuskirjoitusta. laivoja myytiin ulkomaille ja merimiehiä jäi maihin. Nuorimmat tuon kultaisen ajan merten kyntäjistä ovat yhä työelämässä. Varttuneemmatkin ovat hyvässä kunnossa, kuten taannoisella Nielsen Nostalgia -risteilyllä saatettiin todeta. Näille ihmisille Timo Sylvänteen loistava teos on ehdoton hankinta kirjahyllyyn. Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille. Maakravutkin pysyvät tarinoiden mukana - lopussa on merimiesslangisanasto. Lukijalle selostetaan esimerkiksi nykypolitiikasta tutun ”torppaus” -sanan merkitystä ja sitä, miten merillä ollut radioselostaja Raimo Häyrinen sen toi puhekieleen. Timo kuvaa ajan henkeä ja tapahtumia värikkäästi. Kekkosen ajan Suomessa matkailivat muutkin kuin Keihäsmatkalaiset. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Timo Sylvänne Frivakt Vapaavahti 53 M/s Finnmill -laivan messissä tarjolla myös herkkuja Karjalasta Kokkistuertti Helena Lylyharju mukana ruokakirjan toimitustiimissä – Kyllä ne maistuvat. Taannoin oli lammaskaalia, joka teki hyvin kauppansa, Helena sanoo. Laivalla on 16 hengen miehistö, jonka lisäksi on yleensä pari harjoittelijaa. Miehistön jäsenet tulevat Suomesta, Virosta, Ruotsista ja Filippiineiltä. Pohjoiseurooppalainen ruokakulttuuri on varsinkin laivoissa melko yhtenäinen, mutta monikansallinen miehistö tuo omat haasteensa. Ruoka on tärkeä osa merimiehen viihtyvyyttä. – Vaihtokaverini antoi minulle todella hyvän perehdytyksen, kun siirryin Finnmillille kesällä, kehuu Helena kollegaansa Pekka Lehtolaa. Pääsääntöisesti kaikki syövät samaa pääruokaa, lisukkeista voi valita perunan ja riisin, joskus myös nuudelit. Haaveena aina merenkulkijan ammatti Karjalaisia perinneruokia on valmistettu myös m/s Finnmillin byssassa. Syksyn upein ruokakirja Karjalainen keittiö, uusia tuulia perinneruokiin esittelee lukijoilleen siirtolaisten mukanaan tuomaa, sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalan ruokakulttuuria. Karjalanpaisti ja piirakat tunnetaan laajalti, mutta karjalainen ruoka on paljon muutakin. – Piirakoita ja pikkupurtavia löytyy kirjasta moneen makuun. Karjalaiselle ruoanvalmistukselle on ominaista pitkään hauduttaminen, jolloin saadaan myös edullisimmista raaka-aineista aromit irti, Helena kertoo. Hän on toimittanut kirjan yhdessä Ulla Liukkosen ja miehensä Kari Martialan kanssa. Tekijöiden juuret tulevat karjalaisilta konnuilta, joita ruoka yhdistää joskus vahvemmin kuin valtioiden rajat. Hienojen ruokaohjeiden lisäksi kirjassa on hyvin kiteytetyt katsaukset karjalaisuuteen ja sen perinteisiin. Top chef -ohjelmasta tuttu keittiömestari Liukkonen on päivittänyt perinteiset leivinuuniruuat sähköliesille sopiviksi. Samalla reseptejä on hieman kevennetty. millin saapuessa marraskuussa Ust-Lugasta Kotkaan oli aamupalalla tarjolla muun muassa karjalanpiirakoita ja munavoita. Onko laivalla syöty enemmänkin Karjalan perinneruokia? Helenan isä toimi perämiehenä muun muassa Wihurilla ja kipparina jäänmurtajissa. Helena seilasi pikkutyttönä hänen mukanaan m/t Wiikingissä Mustalle merelle. Silloin jäi kytemään ajatus merenkulkijan urasta, mikä kuitenkin toteutui vasta aikui- Huttua ja puuroa Karjalaisten puuro tehtiin uunissa, liedellä valmistettua kutsuttiin hutuksi. M/s Finn54 Vapaavahti Frivakt Kirjan tekijät Ulla Liukkonen Helena Lylyharju ja Kari Martiala. 4 / 2013 Tirripaisti. siällä. Myös molemmat veljeni ovat nykyisin merillä, Helena kertoo. Hän on valmistunut keittiömestariksi ravintolakoulu Perhosta 2000 ja saanut pätevyyskirjaa varten lausunnon Kotkan Merenkulkuoppilaitokselta vuonna 2003. Käytyään basic training –koulutuksen pääsi Helena laivoille töihin. – Aluksi seilasin matkustaja-aluksilla, kuten Kristina Cruisesin Brahella Suomessa ja Reginalla Välimerellä, sekä Viking Linella. Uudella, Kristina Katarinallakin olen kyllä ollut, mutta matkustajana, kun teimme mieheni Karin kanssa häämatkan, Helena naurahtaa. Nuorimman pojan kasvettua isoksi hän halusi kokeilla myös muita varustamoja, joissa on pitemmät työpassit ja päätyi Finnlinesille. Lisää kirjoja luvassa Helena on työskennellyt Finnlinesin Star -luokan laivoissa ja Finnfellowissa, mutta ot- ti suurella mielenkiinnolla vastaan tarjotun työn m/s Finnmillissä. Alus siirtyi Suomen lipun alle kesällä. – Toki tämäkin ottaa tarvittaessa muutamia matkustajia, maksimissaan 12, Helena muistuttaa. Hän vastaa keittiöpuolesta apunaan laivahuoltaja Catherine Jimenez. Helena sai opastusta aasialaiseen ruokakulttuuriin tämän edeltäjältä Kristine Paronilta. Osaaminen sen kun laajenee. Eikö kannattaisi tehdä kirja myös laivakeittiöiden antimista huomioiden perinteet ja tämän päivän monikulttuurisuus? – Toki tämä on käynyt mielessä, on puhuttu ja suunniteltukin, Helena miettii. Hän kertoo ensin aikeistaan tehdä kirja pohjoisesta ruokakulttuurista ja esittelee miehensä Karin ottamia hienoja kuvia Lapin herkuista huikeissa maisemissa. Pariskunta pitää Pohjois-Suomen luonnosta. Helena on myös osallistunut MEPAn Ylläsvaellukselle. – Kirjan työnimi on Lapin maut. Se on ruoka-, matkailu-, ja tarinakirja, hän selvittää. He ovat jo keränneet aineistoa, kuvanneet ja haastatelleet ihmisiä. Seuraavaksi voisi Helenan mukaan olla laivaruokakirjan vuoro. Työn ohessa on hyvä havainnoida ja dokumentoida – hän on nyt mieliammatissaan, josta jo nuorena haaveili. – Unelmat toteutuvat, kun niihin uskoo, ja minulle on aina ollut tärkeintä päästä laivalla merelle, sanoo Helena päättäväisesti. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Kari Martiala, Pia Alatalo Karjalainen keittiö (Karisto) Ulla Liukkonen, Helena Lylyharju, Kari Martiala ISBN 9789512356638, Sidottu, kovakantinen198 sivua, runsas kuvitus Catherine and Helena. Chief Cook Helena Lylyharju and her friends wrote a book about Karelian food The traditional food of the Finnish Karelia region may taste quite exotic on a vessel with a multinational crew. Chief Cook Helena Lylyharju on the m/s Finnmill has prepared traditional dishes to the crew, but she has also taken into consideration the challenges caused by internationality. The crew come from Finland, Sweden, Estonia and the Philippines. Northern European culinary habits are fairly consistent, especially on ships. Helena has received assistance regarding the tastes of Filipino seafarers from messwoman Kristine Paron. The photo portrays Helena together with Catherine Jimemez, the replacement of Kristine who started her holiday. In addition to the book about Karelian cuisine which was published this autumn, Helena is about to finalise a book on the tastes of Lapland - the book deals with food, tourism and stories. After this she has planned to write a book on the culinary treats prepared in ship galleys taking traditions and today’s multiculturalism into account. Muikkukeitto. 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 55 SUOMEN JOUTSEN VIENNIN EDISTÄJÄNÄ 1930 –LUVULLA Suomen Joutsen teki 1930-luvulla kahdeksan koulutuspurjehdusta valtamerille. Kolmella matkalla vuosina 1934 – 37 mukana oli myös suomalaisia tuotteita esittelevä vientinäyttely – uiva näyttely kuten sitä myös kutsuttiin. Niissä 21- 43 yritystä ja yhteisöä esitteli tuotteitaan. Kaikkiaan vientiponnisteluihin osallistui 62 yritystä. Vientinäyttelyn järjestäminen oli esillä jo kun mietittiin hankittavan koululaivamme käyttöä, mutta aloitteen teki ja näyttelyn järjesti yhdessä Merivoimien esikunnan kanssa Suomen Vientiyhdistys (nykyinen FINPRO). Yhdistyksen puheenjohtaja valtioneuvos J.K.Paasikivi osallistui erittäin aktii56 Vapaavahti Frivakt visesti järjestelyihin. Yhdistyksen esityksestä ensimmäinen näyttelymatka suunnattiin Levanttiin eli Välimeren maihin. Saatujen myönteisten kokemusten rohkaisemana toimintaa jatkettiin; toinen matka tehtiin Etelä-Amerikkaan ja kolmas Väli-Amerikkaan. Myös ulkoasiainministeriömme osallistui näyttelyjen järjestelyihin vahvasti. Paikalliset konsulit lähettivät kutsut Suomesta kiinnostuneille liikemiehille, toimittivat sanomalehdille kuva-aineistoa ja tekstejä jo ennen koululaivan saapumista ja tukivat muutenkin vierailijoita. Heidän kertomuksensa näyttelyn toteutumisesta antoivat arvokasta tietoa tuleville vientiponnisteluille. Näyttelyillä pyrittiin löytämään suomalaisille tuotteille vientikohteita ja tekemään Suomea tunnetuksi maailmalla – ja tulosta syntyi! Kirjoittaja on tutkinut perusteellisesti aihepiirin ja löytänyt melkeinpä kaiken löydettävissä olevan aineiston. Päälähteinä ovat artikkelit näyttelyistä suomalaisissa ja kohdemaiden lehdissä sekä Suomen Vientiyhdistyksen kuva-aineisto. Lehtileikkeet eivät luonnollisesti ole kovin laadukkaita, mutta asiasisältönsä vuoksi ja paikallisen värin antajana ne puolustavat paikkaansa kirjan runsaassa kuvituksessa. Vientiyhdistyksen valokuvat näytteilleasettajien osastoista ovat ammattikuvaajien korkealuokkaista työtä. Teoksen sujuvat kuvaukset näyttelymatkoista ja niihin liittyneestä yleisön ja liikemiesten kiinnostuksesta Suomeen ja Suomen vientimahdollisuuksiin antavat lukijalle hyvän ja mielenkiintoisen kuvan tapahtumista. Kertyneestä aineistosta on saatu kokoon upea kuvallinenkin kokonaisuus, jossa ikään kuin matkakertomuksen tapaan esitellään myös aikalaiskuvausta verrattomalla tavalla. Koululaivamme ja vientinäyttelyiden panos maamme tunnetuksi tekemisessä ja kauppavaihdon kehittämisessä ennen sotia oli merkittävä. Nyt ilmestynyt kirja on kuudes Perinneyhdistyksen julkaisema Suomen Joutsenen historiaa kartoittava teos. Kaikki, ensimmäisen matkakertomuksia lukuun ottamatta ovat merikirjailija Visa Auvisen ansiokkaasti tutkimia ja kirjoittamia. Joutsenen yli satavuotias taival on hyvin taltioitu! Teoksia myyvät julkaisija (www.suomenjoutsenenperinneyhdistys.fi) ja Forum Marinum –merikeskus Turussa. Jukka K Pajala Visa Auvinen: Suomen Joutsen viennin edistäjänä 1930 -luvulla Suomen Joutsenen Valtameripurjehtijain perinneyhdistys ry, Turku 2013 170 sivua, kovakantinen ISBN 978-952-67235-4-9 Newprint Oy, Raisio 4 / 2013 Merenkulkua tutuksi lapsille Jäänmurtaja Sisu ja tehtävä Suomenlahdella Vapaavahtiin meriturvallisuudesta kertovan sarjakuvan ideoinut Teemu Leppälä on tuottanut uuden julkaisun. Hienosti kuvitettu ja hauska lastenkirja Jäänmurtaja Sisu ja tehtävä Suomenlahdella tuli painosta joulukuun alussa. Luotsina työskentelevällä Leppälällä on kokemusta myös murtajien komentosilloilta. – Idea lastenkirjaan syntyi talvella 2010, kun olin juurin jäänmurtaja Sisulla, Teemu Leppälä kertoo. Merenkulun maailmasta on hyvin vähän tarinoita lapsille. Kolmen pojan isänä Leppälä on saanut olla tekemisissä lastenkirjojen kanssa. Hän ajatteli, että talvisen meren, laivojen ja satamien tapahtumat voisi tuottaa lapsille mieluiseen muotoon. Hän toimii myös POB Production Ltd -tuotantoyhtiössä, joka on tehnyt käsikirjoituksia ja valmistanut muun muassa videon meriklusterin merkityksestä. Väylä Auki Tulevaisuuteen -video löytyy YouTubesta. Kirjaan Jäänmurtaja Sisu ja tehtävä Suomenlahdella teki kuvituksen Petri Kantoniemi. Taittotyöstä vastasi Anu Välitalo. Leppälä on opiskellut merenkulkua Raumalla ja Kotkassa, josta valmistui merikapteeniksi kymmenisen vuotta sitten. Työkokemusta on kertynyt rahti- ja matkustajaaluksissa, jäänmurtajilla ja tankkereilla. Leppälä on myös suorittanut Master of Marine Science -tutkinnon Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Jäänmurtaja Sisu ja tehtävä Suomenlahdella ISBN: 978-952-93-2735-5 Julkaisuaika: joulukuu 2013 36 sivua / 210 x 260mm Kuvitus, väri / L 85.22 Tilaukset: http://jaanmurtajasisu.fi/ 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 57 Veikko Yli-Rajala on merimies ja voimamies MEPAn penkkipunnerruskisoissa kautta aikojen parhaiten menestynyt mies on hyvässä tikissä, vaikka vasuri on tällä hetkellä vähän vajaakuntoinen. Merimiesten kisat ovat tauolla, mutta Veikko on louhinut jalometalleja ja voittoja muista kisoista. Syksyllä tuli maailmanmestaruus Unkarista. Viihtyisän omakotitalon ovella tervehtii raamikas mies ystävällisellä, mutta vahvalla otteella. Voima tuntuu heti. – Näppivoimat ovat varmaan peräisin Wärtsilän telakalta, jossa olin poosuporukassa köysiä spleissaamassa, koko ikänsä Turun seudulla asunut Veikko kertoo. Hän kävi merimiesammattikoulun Suomen Joutsenella 1984 ja jatkoi töitä telakalla. Välissä oli armeija ja työharjoittelujakso 58 Vapaavahti Frivakt Finnmerchantilla. Laivojen koeajoilla pääsi meren makuun ja Veikko siirtyi päätoimiseksi merimieheksi vuonna 1988 Bore Sky´lle. Siitä alkanut seilausura on jatkunut yhtäjaksoisesti näihin päiviin asti. Veikko on työskennellyt kannella, enimmäkseen matruusina ja poosuna. Laivoja on vuosien varrella kertynyt lähes viisikymmentä. – Taitaa olla lähes kaikki alustyypit käyty läpi roro-laivoista bulkkereihin, pasiseereihin ja puskuproomuihin, Veikko luettelee. Hän on työskennellyt paljon jäänmurtajilla ja kehuu etenkin Otson ja Kontion kuntosaleja. Kilpailukipinää MEPAn kisoista Merenkulkijoille järjestettiin ensimmäisen kerran penkkipunnerruskisat Helsingin Linnankadun salilla vuonna 1992. Veikko Yli-Rajala oli mukana ja nosti 190 kg ilman mitään erikoisvarusteita. Varsinaista harjoi- tusohjelmaakaan ei ollut, mutta nuorena monipuolista urheilua harrastanut mies pärjäsi hyvin. Hän alkoi MEPAn kisojen ohella kiertää muitakin kilpailuja ja sai harjoitusohjelmat Jussi Kantolalta, 70 – 80 -luvulla menestyneeltä voimannostajalta ja kehonrakentajalta. Lomilla treenit sujuivat saleilla, mutta laivoilla joutui välillä käyttämään mielikuvitusta. – Mieleen tulevat Outokummun käännettävä penkki ja Nesteen puskuhinaajat, jotka työnsivät bitumiproomuja, Veikko naurahtaa ja muistelee ja Kari -puskijaa. Proomussa hän nosteli painoja pumppuruumassa pikipönttöjen välissä. Lämpöä oli jopa 65 astetta. Veikon mukaan Nesteen muissa laivoissa, etenkin Temperassa ja Masterassa on hienot salit. Joka laivassa on kuitenkin joku kolo löytynyt kuntoiluun. Katsomosta kehiin Veikko treenasi ja kiersi kisoja säännöllisesti, kerran jopa pikakomennuksella. Hän oli 4 / 2013 90-luvulla tuolloisen vaimonsa ja erään ystävänsä kanssa mennyt katsomaan kisoja aikomuksena mennä jälkeenpäin iltaa istumaan. Järjestäjä houkutteli jo juhlatunnelmissa olleen Veikon kisaan poisjääneen kilpailijan tilalle lupaamalla 100 markkaa rahaa ja kustantamalla illanvieton. Rouvalla riitti ihmeteltävää, kun naistenhuoneessa käynnin jälkeen totesi Veikon siirtyneen salin puolelle. Asusteet olivat vähän kehnot, mutta 210 kilon nostolla irtosi toinen palkinto ja luvattu illanvietto. Illan istuminen sentään meni alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta kisajärjestäjän kustannuksella. Rautaa ja raakaa voimaa Veikko on osallistunut paljon raw – kisoihin, joissa ei käytetä tuloksia parantavia penkkipaitoja tai muita asusteita. – Näille on erikseen equipment -kisat. Raakakisojen asusteet on tarkasti määritelty säännöissä, Veikko selvittää. Hän on kiertänyt eri liittojen kisoja, kuten FPO (Finland Powerlifting Organisation), GPC (The Global Powerlifting Committee) sekä GPA (Global Powerlifting Alliance). Usein järjestetään sekä raw- että equipped -kilpailut. Veikko nostaa superraskaassa sarjassa masters 45–49 –vuotiaiden ikäluokassa, mutta on yhä voittanut mestaruuksia myös avoimessa sarjassa. Hän on nykyisin keskittynyt penkkipunnerrukseen. Voimannostossa tehdään tulokset jalkakyykyssä, penkkipunnerruksessa ja maasta nostossa. Menestyksekäs vuosi ja loukkaantuminen Vuonna 2012 Veikko paranteli raakapenkkikisoissa Suomen ennätystä, ja arveli lehtihaastattelussa siirtyvänsä jo hiljalleen katsomon puolelle. Tänä vuonna kunto on edelleen ollut kohdallaan ja menestystä tullut – myös voimannostossa. FBO -liiton raw -kisoissa keväällä vedin kyykystä 250, penkiltä 230 ja maasta 293 kiloa, luettelee Veikko SM -tuloksen 773 kg osatuloksia. Hän aloitti ankaran harjoittelun MM-kisoja varten, kuusi viikkoa ja viisi päivää kovaa treeniä. Syyskuun lopulla Unkarin Egeristä hän ehti ottaa kultaa penkistä, mutta kisat päättyivät ojentajalihaksen pettämiseen ja sairauslomaan. Toipumisen aikana pitää treenata muita paikkoja. – Taitaa kilpailu-ura olla tässä, halusin maailmanmestaruuden ja sain sen. On ehkä aika siirtyä kuntourheilijaksi, Veikko pohtii. Entäpä sitten, kun merenkulkijoiden penkkipunnerruskisa palaa ohjelmaan? – No, se tilanne täytyy katsoa sitten uudelleen, sanoo mies arvoituksellisesti. Näin tuumii Veikko Yli-Rajala, jonka MEPAn kisoissa tekemä penkkitulos 255 kg on edelleen merenkulkijoiden Pohjoismaiden ennätys. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Forssan Lehti 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 59 Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki Nimi: Osoite: 60 Vapaavahti Frivakt 4 / 2013 Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt. Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors Namn: Adress: 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 61 RISTIKON RATKAISIJA Vapaavahdin 3/12 ristikon oikein ratkaisseista kirjapalkinnon saa Ritva Sundvall Turusta Stay Onboard -hanke jatkuu suunnitelmien mukaan Merenkulkijoilta koottua kyselyaineistoa analysoidaan Kyselyyn valittiin merenkulkijoita Merimieseläkekassan rekisteristä. Lisäksi MEPAn asiamiehet ja Merimieskirkon satamakuraattorit jakoivat kyselyä satunnaisesti merenkulkijoille. Kahdeksan viikon aikana kyselyyn saattoi vastata myös netissä. Vastauksia saatiin 1925 kappaletta. – Olemme hyvin tyytyväisiä vastausten suureen määrään, projektipäällikkö Sanna Haavisto Kymenlaakson Ammattikorkeakoulusta kehuu. Kyselyn lisäksi on haastateltu merenkulkijoita, varustamohenkilökuntaa sekä MEPAn, Merimieskirkon ja työterveyshuollon edustajia. Aineiston analysointi on aloitettu. Hankkeen ohjausryhmä kokoontui marraskuun lopulla Merimieseläkekassan tiloissa. Tutkija Juhani Pekkola esitteli hyvään alkuun päässyttä kyselymateriaalin koodausta. Joitakin yllättäviä asioita oli jo nyt tullut esille, esimerkiksi nuorten usko omaan jaksamiseen varttuneella iällä. Stay Onboard -hanke arvioi merenkulkualan henkilöstön pysyvyyttä työssä. Hanke rakentaa työhyvinvointia tukevan toimintamallin ja antaa suositukset urakehityksen tukemiselle eri ikäryhmissä. Malli valmistuu vuoden 2014 aikana. Alkuvuonna järjestetään väliseminaari. 62 Vapaavahti Frivakt 4 / 2013 JALKAPALLOSARJAN VOITTO SILJA SERENADELLE Kaikkiaan 15 MEPAn piirissä olevaa laivajoukkuetta osallistui 132 joukkueen sarjaan Silja Serenade voitti vuoden 2013 Nordic Open Football Series nimellä kulkevan sarjan. Sarjassa kerätään kaikki laivajoukkueiden pelaamat ottelut vuoden ajalta joista kuusi parasta tulosta lasketaan joukkueen hyväksi lopulliseen sarjataulukkoon. Paremmuusjärjestykseen vaikuttavat lisäksi ns. vastustajapisteet (opp=opponent points). MEPAn oman turnauksen voitttanut M/s Finlandia ylsi hienosti kuudenneksi ja Neste yhdeksänneksi. Onnittelut Serelle joka palautti pystin pienen tauon jälkeen jälleen Suomeen sekä Finlandialle ja Nesteelle jotka myös ylsivät kuuteen voittoon Seren tavoin. Nordic Open Football Series lopullinen sarjataulukko löytyy MEPAn kotisivuilta: www.mepa.fi SILJA SERENADE ÅRETS MÄSTARE I DEN NORDISKA FOTBOLLSSERIEN Bland de tio bästa lagen till och med tre Finländska fartygslag. Silja Serenade segrade i årets 2013 upplaga av Nordic Open Football Series. I serien samlas alla resultat av fartygslag som spelats under året, och varje lags sex bästa resultat räknas ihop till den slutliga serietabellen. M/s Finlandia slutade fint på 6:e platsen och Neste på 9:e. Vi gratulerar Sere som efter en kort paus returnerade pokalen till Finland samt Finlandia och Neste som även de kom upp till 6 segrar liksom vinnaren Sere. FORMARE TYÖHYVINVOINTIHANKE ETENEE SJÖFARARNAS ARBETSHÄLSOPROJEKT FORMARE STARTAR Merimiespalvelutoimisto (MEPA) ja Merimieseläkekassa (MEK) käynnistävät yhteistyössä Arcada Yrkeshögskolanin ja liikunta-alan yrityksen R5 kanssa uuden merenkulkijoille räätälöidyn työhyvinvointia edistävän hankkeen ForMare. Hanketta on markkinoitu m/s Silja Serenaden henkilökunnalle ja ilmoittautuminen päättyi 1.12.2013. Saapuneita hakemuksia tuli yli 50 joiden joukosta kootaan 20 merenkulkijan pilottiryhmä. Ohjelman on määrä alkaa tammikuussa ja päättyä toukokuussa. Tavoitteena on auttaa merenkulkijoita elämäntapamuutoksen alkuun, lisätä hyvinvointia, työssä jaksamista, sekä vähentää sairauspoissaoloja. Hankkeesta saa lisätietoja MEPA:n Johan Treuthardtilta. Lisätietoa projektin edistymisestä julkaistaan MEPAn nettisivuilla, Vapaavahti numero 1/2014 sekä Albatrossi numero 1/2014 lehdissä. Sjömansservicebyrån (SSB) och Sjömanspensionskassan (SPK) startar i samarbete med yrkeshögskolan Arcada och idrottskonsultföretaget R5 det nya för sjöfarare skräddarsydda arbetshälsofrämjande projektet ForMare. Projektet har marknadsförts för m/s Silja Serenades personal och den sista anmälningsdagen var 1.12.2013. Över 50 personer anmälde sig till projektet som inleds januari 2014 och avslutas i maj. Av alla anmälningar väljs en deltagargrupp på 20 sjöfarare. Projektets målsättning är att hjälpa sjöfarare att börja en livsstilsförändring, stärka orkandet i arbetet samt minska sjukfrånvaron. Ytterligare information om projektet ger SSB:s Johan Treuthardt. Ytterligare information hur projektet framskrider publiceras på SSB:s hemsidor och i Frivakt nummer 1/2014 samt Albatrossen nummer 1/2014. 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 63 KEKKOSEN KANNU MYÖNNETTIIN BORE -VARUSTAMON MERIMIESURHEILIJOILLE KEKKONENS KANNA TILLFÖLL REDERIET BORES SJÖMANSIDROTTARE Merimiesurheiluvuosi 2013 liikutti laivaväkeä monen lajin merkeissä. Minuuttikisa, salibandy, jalkapallo ja golf keräsivät väkeä. Edelleen saatiin yleisurheilutuloksia, jotka lasketaan mukaan Pohjoismaiseen sarjaan. Sjömansidrottsåret 2013 aktiverade sjöfolk i flera grenar. Minuttävlingen, innebandy, fotboll och golf lockade deltagare. Dessutom skickades en del friidrottsresultat som registreras i den Nordiska serien. Bore Ltd:n merihenkilöstö osoitti menestyksekästä ja monipuolista mukanaoloa merimiesurheilussa, minkä Merimiespalvelutoimisto katsoi olevan vuoden 2013 Kekkosen Kannun arvoista. Myös varustamon määrätietoinen panostus työssä hyvinvointiin alkoi ilmetä merenkulkijoiden toiminnassa sekä laivoilla että kentillä. Kekkosen Kannu on myönnetty vuodesta 1972 parhaalle laivajoukkueelle. MEPA sai oikeuden nimen käyttöön presidentti Urho Kekkoselta, joka itse on ollut luovuttamassa palkintoa kaksi kertaa. Merimiesurheilun säännöt ovat vuosien mittaan muuttuneet. Niin ovat myös palkinnon myöntämisperusteet. Menestyksen lisäksi painotetaan tänään merenkulkijoiden yhteishenkeä, asennetta ja motivaatiota. Merimiespalvelutoimisto onnittelee Bore -varustamoa! Bore Ltd:s sjöpersonal visade framgångsrikt och mångsidigt deltagande i sjömansidrotten, vilket Sjömansservicebyrån ansåg vara värt Kekkonens Kanna för året 2013. Även rederiets målmedvetna satsning på arbetshälsa på arbetsplatserna började ge resultat i form av sjöfararnas aktivitet ombord och på spelplaner. Kekkonens Kanna har delats ut sedan år 1972 åt det bästa fartygslaget. SSB fick rätten till namnet av president Urho Kekkonen, som själv delat ut priset två gånger. Sjömansidrottens regler har ändrats under åren, samtidigt har även grunderna för valet av vinnaren ändrats. Vid sidan av framgångsrikt deltagande betonas även god anda, attityd samt motivation. Sjömansservicebyrån gratulerar rederiet Bore. TASAVALLAN PRESIDENTIN URHO KEKKOSEN KIERTOPALKINTO VUODEN PARHAALLE URHEILULAIVALLE/JOUKKUEELLE ”KEKKOSEN KANNU” 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 ms VIRGO mt MISTRAL mt MISTRAL mt TEBONIA mt TEBONIA mt TEBONIA ms AURELLA ms AURELLA 1980 1981 1982 1983 1984 1985 ms FENNO EXPRESS ms FENNO EXPRESS ms FENNO EXPRESS mt TEBOSTAR mt TEBOSTAR mt TEBOSTAR 64 Vapaavahti Frivakt 1986 1987 1988 1989 mt TEBOSTAR ms KRAFT ms KRAFT ms KRAFT 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 ms AMORELLA ms ENVIK ms AMORELLA ms AMORELLA ms SILJA EUROPA ms AILA ms SILJA SERENADE ms AILA ms SILJA SERENADE ms SILJA SERENADE 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 ms SILJA SERENADE ms SILJA SERENADE ms SILJA SERENADE gts FINNJET ms GABRIELLA ms GABRIELLA ms GLOBAL FREIGHTER ms AMORELLA ms MARIELLA ms LAURA/LANGH SHIP 2010 2011 2012 2013 ms GABRIELLA ms AMORELLA NESTE SHIPPING BORE LTD 4 / 2013 MERIMIESTAPAAMISIA TULOSSA Merenkulkijoiden nostalgiatapaamisilla on kova kysyntä. Tapaamisissa on ollut runsaasti kävijöitä, vaikka laivoilta ja laitureilta saadun palautteen perusteella kutsut eivät ole aina tavoittaneet kaikkia. Viime vuosina eniten osallistujia ovat keränneet Nielsenin nostalgiaristeily, Gustaf Eriksonin satavuotisjuhlat, sekä MEPAn, Suomen Laivahistoriallisen Yhdistyksen ja Merimieskuvia.net -yhteisön yhdessä järjestämä tapaaminen Kotkassa. Kaikissa edellä mainituissa tapahtumissa käytettävissä olleet tilat ovat olleet suuret, joten tapahtumien suunnittelu ja tiedotus on voitu aloittaa hyvissä ajoin. Raumalla 2012 ja Kotkassa 2013 järjestettyjen tapahtumien osallistujalistat täyttyivät vauhdikkaasti viidakkorumpujen välityksellä. Näiden tapaamisten ohjelmissa oli meriaiheisia esityksiä, haastatteluja, kuvaesityksiä, ruokailua sekä tietenkin kuulumisten vaihtoa seilauskavereiden kesken. Tarjoiluista maksettiin omakustannushinta. Merimiesiltoja Vuosaaressa Merimiestapaamisten suuren kysynnän vuoksi MEPA ja Merimieskirkko alkavat järjestää yhteisiä merimiesiltoja. Kevääksi on suunnitteilla kaksi tapahtumaa, joista saatavien kokemusten perusteella päätetään, millä tavoin ja kuinka usein merimiestapaamisia jatkossa järjestetään. Iltojen ohjelmaan kuuluu perinteinen merimiesruoka, esitykset ja seurustelu tuttujen sekä tuntemattomien merenkulkijoiden kanssa. Jokaista merimiesiltaa varten valitaan teema, jonka ympärille esitykset rakennetaan. Tapaamisiin ovat tervetulleita kaikki asiasta kiinnostuneet, eivät pelkästään (kyseisessä) varustamossa työskennelleet tai laivassa seilanneet. Mukaan mahtuu 35 vierasta. Samalla voi tutustua Vuosaareen hienoon Merimieskeskukseen. Pekka Karppanen MERIMIESILTA 11.2.2014 teemana Suomen Höyrylaiva Oy:n (EFFOA) Ariel (IV) Vuosaari Seafarers ´Centre, Provianttikatu 4, Helsinki 17:00 alkaen ruokailu, Merimiespihvi 18:00 M/s Arielin matkat 1970-80 -luvuilla 18:45 Merimieskahvit oheisjuoman kanssa ja vapaata seurustelua 19:15 Filmi Merimiehet (Elokuva m/s Arielin matkasta Välimerelle v. 1982) 20:30 Vapaata seurustelua, kahvia 21:30 Tilaisuus päättyy Omakustannushinta 15 euroa maksetaan (käteisellä tai kortilla paikan päällä, tai etukäteen laskulla). Sitovat ilmoittautumiset ja lisätiedot: Pekka Karppanen, vapaavahti@ mepa.fi, puh 0400 879 733 ja vuosaari@ merimieskirkko.fi TERVETULOA! 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 65 Laitureilla ja Lankongeilla M/s Mariellan purserin toimistossa. Marin Forsberg tuli käymään listoja läpi purseri Tom Nordbergin kanssa. Kunniakäynti merenkulkijoiden muistomerkillä. Perinteistä Pyhäinpäivän tilaisuutta vietettiin Helsingissä Ursinin kalliolla. Puheen piti merimiespastori Sirpa Tolppanen. Seppeleen laskivat Meriliiton edustajat. Jäähdyttelykierros edessä. Lähes kaikissa laivoissa tuttu, merimies ja pelimies moottoreiden ja ruohokenttien maailmasta, ”Kasu” Tapani Saarinen on, uskokaa tai älkää, jäämässä eläkkeelle. M/s Finnhawkin kipparin hytissä muisteltiin hetki pitkää uraa Nielsenin ja Finnlinesin laivoissa. 66 Vapaavahti Frivakt 4 / 2013 Murkinaa merimiehille ja matkustajille. Tarja ”Elli” Rännäli työn ääressä m/s Finnstarin byssassa Vuosaaren satamassa. Laiva odotteli lähtöä Travemundeen. Eläkepäivät edessä. Markku Knuutinen on MEPAn pitkäaikainen yhteistyökumppani työhyvinvoinnin ja merimiesurheilun saralta.” Päivä tuli täyteen”, mitä juhlistettiin Silja Serenadella. Yhteistyöstä kiitteli myös päällikkö Antti Rossi. Tatuointeja tutkitaan. FM Jari Ruotsalainen viimeistelee artikkelimuotoista väitöskirjaansa, jota varten hän on haastatellut lukuisia tatuoituja merenkulkijoita. Marraskuussa oli vuorossa syvien ja suolaisten merten kapteeni Reijo Lindeborg. Miehet tapasivat MEPAn luentotilassa. Pitkätkin lomat päättyvät. Karlssonin Mara jätti ohjakset Niklakselle jo helmikuun alussa, mutta oli vielä lokakuun loppuun asti talon kirjoilla. Lomat ja vastikkeet loppuivat ja hyvin ansaittu eläke alkoi. Mara kävi vielä tarjoamassa kakkukahvit. M/s Pasilan porukka yllätti Jarpan tämän merkkipäivänä. Karretraden alkuperäisen mukaan valmistama Sortavalan Palloseuran pelipaita oli kuin päälle tehty. 4 / 2013 Frivakt Vapaavahti 67 Kuvia kursseilta Hopeatöitä Helsingissä. Sykettä syksyyn Pajulahdessa. Köysiä Kotkassa. Syysliikuntaa ja sulkapalloa Pajulahdessa. Köysikurssi veti myös Turun Mepan kurssitilan täyteen. 68 Vapaavahti Frivakt Huovutusta Helsingissä. 4 / 2013 Helsingin Puikot heilumaan - kurssin satoa. Keramiikkaa Vantaalla. Huovutusta Helsingissä. Puikot heiluivat Helsingissä. Keramiikkaa Vantaalla. Joogaa Katajanokalla. 4 / 2013 Keramiikkaa Vantaalla. Frivakt Vapaavahti 69 HARRASTA, OPISKELE JA URHEILE KURSSEILLAMME! upptagits i kursprogrammet. På en del hobbykurser samlas en mindre avgift för material. För undervisningen ansvarar yrkeskunniga vuxenutbildare. MEPA järjestää merenkulkijoille monipuolisia mahdollisuuksia opiskella ja harrastaa, sekä tutustua uusiin asioihin. Kursseille voivat osallistua MEPA -palveluihin oikeutetut merenkulkijat. Opetus, lounaat ja majoitukset ovat pääosin maksuttomia. Suositulta Ylläsretkeltä, sekä ohjelmaan palaavalta perhekurssilta peritään osallistumismaksu. Tietyiltä harrastekursseilta kerätään pieni materiaalimaksu. Kurssien opetuksesta vastaavat eri alojen ammattitaitoiset aikuiskouluttajat. Tilläggsuppgifter om alla kurser och anmälningar på SSB:s hemsidor www.mepa.fi/kurser Lisätiedot kaikista kursseista, sekä ilmoittautumiset MEPAn kotisivujen kautta www.mepa.fi/kurssit LÄR DIG NYTT OCH MOTIONERA PÅ VÅRA KURSER! SSB arrangerar mångsidiga möjligheter till studier och fritidssysselsättningar och att bekanta sig med nya saker. Kurserna är öppna för sjöfarare med rätt till SSB:s service. Undervisning, luncher och inkvartering är huvudsakligen avgiftsfria. En deltagaravgift betalas för den populära Ylläsvandringen och för familjekursen som igen Undervisningsspråket är finska, svenskspråkiga kurser arrangeras på Åland i samarbete med Medis. SSB -KURSER I MARIEHAMN Anmäl dig så fort som möjligt till Medis, tel. 018 - 531620. Om du är intresserad av någon kurs får du gärna marknadsföra kursen bland dina arbetskamrater, ni kan anmäla er i grupp. Även om du bor på annan ort, eller i skärgården, kan du delta. Meddela i samband med kursanmälan om du behöver övernattning. Observera att kurstiderna kan ändras om ni är en grupp som gärna vill gå på några av dessa kurser men kurstiden inte passar. Kontakta oss på Medis kansli tel. 018 -531620 eller rektor Leena Raitanen tel. 018 -531622. Body River Yoga kurs A, Body River Yoga kurs B Vattengympa A, Vattengympa B Keramik, kurs A, Keramik, kurs B Tilläggsuppgifter: www.mepa.fi/kurser MINUUTTIKISA JATKUU JA UUDISTUU Suuren suosion saavuttanut kuntokilpailu alkaa huoltokatkon jälkeen maanantaina 13.1.2014. Vuoden 2013 tulokset tallennetaan MEPAn kotisivuille nähtäväksi. Yksilökisan palkintoja voittaneisiin merenkulkijoihin ollaan yhteydessä tammikuun aikana. Uusi kilpailuvuosi tuo mukanaan uudistuksia. Pieniä muutoksia nähdään jo heti kilpailun avautuessa 13.1. – lisää ”herkkuja”, kuten jokaiseen suoritukseen suuntaa antava kalorikulutus, on luvassa. Tulossa on myös erilaisia hyvinvointimittareita, jotka kertovat, millaista liikuntaa kunkin kannattaa harrastaa. Omat hyvinvointimittarit reagoivat jokaiseen kirjattuun suoritukseen. Tulevaisuudessa laivat voivat haastaa toisiaan erilaisiin kampanjakisoihin. Myös palkintotarjontaa uudistetaan. Yhteistyökumppanimme kanssa haluamme panostaa siihen, että minuuttikisa olisi tulevaisuudessa merenkulkijoiden ensisijainen työkalu liikuntasuoritusten seurantaan. Lisätietoja: www.mepa.fi MINUTTÄVLINGEN FORTSÄTTER OCH FÖRNYAS Den populära motionstävlingen slutar den 31.12.2013 och 2014 års tävling startar efter ett kort serviceavbrott måndagen den 13.1.2014. Resultaten för år 2013 sparas på SSB:s hemsidor. Deltagarna som vunnit priser i årets tävling kontaktas under januari månad. Det nya tävlingsåret hämtar med sig förnyelser. Små nyheter kommer att vara tillgängliga redan vid tävlingens start den 13.1 medan mera ”läckerheter”, såsom en riktgivande kaloriförbränning för varje utförd gren. På kommande är även olika hälsomätare, som berättar hurudan motion det lönar sig att utöva för en optimal hälsa. De egna mätarna reagerar efter varje registrerad gren. I framtiden kommer även fartyg att kunna utmana varandra till olika kampanjtävlingar. Prisutbudet kommer att förnyas och bli mera mångsidigt. Tillsammans med vår samarbetspartner vill vi satsa på att minuttävlingen i framtiden kunde bli sjöfararens primära redskap för uppföljning av motion. Mera information: www.mepa.fi/minuttavling 70 Vapaavahti Frivakt 4 / 2013 MEPA – KURSSIT 2014 Tammikuu Syvävenyttely, Hki Syvävenyttely, Hki Crossfit, Hki Crossfit, Turku Köysityökurssi, Hki Kuntosaliharjoittelu, Turku Espanjan alkeiskurssi, Turku Kuntosaliharjoittelu, Hki Heinäkuu 13.01. 14.01. 17.01. 20.01. 20.01. – 22.01. 24.01. 27.01. – 29.01. 29.01. Helmikuu Tietotekniikan perusteet, Hki Ruotsinkielen kurssi, Turku Excel, Hki Kuntosaliharjoittelu, Hki Lasikorukurssi, Hki Kuvankäsittely, Hki Köysityökurssi, Turku Excel-jatkokurssi, Hki Lasikorukurssi, Hki Hopeaketjukurssi, Hkii 03.02. – 04.02. 03.02. – 05.02. 05.02. – 07.02. 06.02. 06.02. – 07.02. 10.02. – 11.02. 10.02. – 12.02. 12.02. – 14.02. 13.02. – 14.02. 26.02. – 28.02. Maaliskuu Saaristolaivurikurssi, Turku Vesispinning, Flamingo Vantaa Keramiikkakurssi, Vantaa Italian alkeiskurssi, Hki Hot-jooga, Turku Tietotekniikan perusteet, Tku Talviliikunta, Pajulahti Excel-kurssi, Turku Polkupyöräergometritesti, Hki Kuvankäsittely, Turku Hot jooga, Hki Vanhojen valokuvien korjaaminen, Turku 03.03. – 06.03. 04.03. 05.03. – 07.03. 10.03. – 12.03. 14.03. 17.03. – 18.03. 17.03. – 19.03. 19.03. – 21.03. 20.03. 24.03. – 25.03. 25.03. 26.03. – 28.03. Huhtikuu Pajukurssi, Kaarina Viron alkeiskurssi, Tallinna Uintitekniikka, Hki 03.04. – 04.04. 07.04. – 10.04. 09.04. Toukokuu Digikuvaus+käsittely, PKseutu Vesivärikurssi, Helsinki Golf-alkeet, Turku Golf-alkeet, Kotka Golf-jatkokurssi, Turku Ratsastuskurssi, Valkeakoski Golf-alkeet, Nurmijärvi Golf-jatkokurssi, Nurmijärvi 07.05. – 09.05. 12.05. – 13.05. 12.05. – 13.05. 15.05. – 16.05. 15.05. – 16.05. 15.05. – 17.05. 19.05. – 20.05. 22.05. – 23.05. Perhekurssi, Pajulahti 28.07. – 30.07. Elokuu Tutustu purjehdukseen, Turku Tutustu sieniin, Nuuksio Ratsastuskurssi, Valkeakoski 23.08. 26.08. 28.08. – 30.08. Syyskuu Ylläsvaellus Tutustu purjehdukseen, Turku Digikuvaus+käsittely, PK-seutu Tutustu sieniin, Nuuksio Kotisivut – ja blogit Excel, Hki Vanhojen valokuvien korjaaminen, Hki 04.09. – 11.09. 08.09. 15.09. – 17.09. 18.09. 22.09. – 24.09. 25.09. – 26.09. 29.09. – 30.09. Lokakuu Liikuntakurssi, Pajulahti Excel-kurssi, Turku Excel-jatkokurssi Vesispinning, Flamingo Vantaa Venäjän alkeet, Hki Kotisivut ja blogit, Turku Kahvakuula, Hki Vanhojen valokuvien korjaaminen, Turku Uintitekniikka, Turku Puikot heilumaan, PK-seutu Huovutuskurssi, PK-seutu Uintitekniikka, Hki Polkupyöräergometritesti, Tku 06.10. – 08.10. 06.10. – 07.10. 08.10. – 10.10. 10.10. 13.10. – 15.10. 13.10. – 15.10. 14.10. 16.10. – 17.10. 20.10. 20.10. – 22.10. 23.10. – 24.10. 30.10. 31.10. Marraskuu Keramiikkakurssi, Vantaa Tutustu keilailuun, Turku Köysityökurssi, Kotka Tutustu keilailuun, PK-seutu Tutustu keilailuun, Turku Korukurssi, Kotka Tutustu keilailuun, PK-seutu Liikuntakurssi, Pajulahti Tyylikurssi, Hki 05.11. – 07.11. 10.11. 10.11. – 12.11. 13.11. 17.11. 17.11. – 18.11. 20.11. 24.11. – 26.11. 27.11. – 28.11. Joulukuu Jouluaskartetelu,PK-seutu Jouluaskartelu kurssi, Turku Jouluaskartelukurssi, Turku 04.12. – 05.12. 08.12. – 09.12. 10.12. – 11.12. Kesäkuu Ilo irti puutarhasta, Kaarina Tutustu purjehdukseen, Turku 4 / 2013 05.06. – 06.06. 14.06. Frivakt Vapaavahti 71 MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS P./Tel (09) 668 9000, E-mail: [email protected] www.mepa.fi Toimitusjohtaja Verkställande direktör Niklas Rönnberg p/tel 09 668 90015 [email protected] Kirjastosihteeri Bibliotekssekreterare Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 [email protected] Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 [email protected] [email protected] Asiamiehet/Ombud Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 [email protected] AV-sihteeri AV-sekreterare Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 [email protected] Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber [email protected] Niklas Peltola p./tel. 0400 419 687 [email protected] Tiedotus/Information Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 [email protected] Paula Suhonen Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 [email protected] Liikunta-asiat/ Idrottsärenden Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 [email protected] MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN Linnank. 3 Helsinki Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233 72 Vapaavahti Frivakt VUOSAAREN MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ SJÖMANSCENTRUM Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200 SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka Asiamies/Ombud Risto Nikula p/tel 0400 605 187 fax (05) 218 2860 [email protected] TURKU/ÅBO Linnankatu 93 Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597 MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150 Asiamies-Ombud Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 [email protected] YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER RAUMA/RAUMO Yhdysmies/kontaktperson Sirpa Tolppanen p/tel 040-5476936 OULU/ULEÅBORG Sanni Sirviö p/tel 040 746 0150 Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633 KEMI Yhdysmies/kontaktperson Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938 RAAHE/BRAHESTAD Yhdysmies/kontaktperson Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516 KASKINEN/KASKÖ Yhdysmies/kontaktperson Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855 JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto UTGIVARE: Sjömansservicebyrån PÄÄTOIMITTAJA/ CHEFREDAKTÖR Niklas Rönnberg Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 [email protected] Översättningar till svenska av B2B Translations Kirjapaino/Tryckeri MIKTOR Taitto/Layout MarkoVuorio VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 e ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu) M - Itella Oyj 4 / 2013 Aikakauslehtien Liiton Jäsen
© Copyright 2024