VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/2011

SjömAnSSeRVIceByRån
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Nordiska Fototävlingen
Bore på nya rutter med
nya fartyg
Fennican miehistön
lentomatkailua
Kansipäällystöä
lääkintätaitoja
kertaamassa
1/2011
meRImIeSPAlVeluToImISTo
VAPAAVAHTI 1/11
Janne Tulkki toi polttoainetta Fennicaan, jonka tapahtumarikkaasta miehistönvaihdosta Ismo Jokinen kirjoittaa sivulla 12
Kristina Cruises ja muut varustamot matkamessuilla, s.25
Nittio sjöfarare spelade i fartygslagens innebandyturnering, s.39
Kannen kuva - Pärmbild: Santtu Lunkka
Takakansi - Baksida: Teijo Jähi
2
Vapaavahti
Frivakt
Pääkirjoitus: Kalkkiviivoilla ……………………
Pohjoismaisen valokuvakisan voitto Ruotsiin…
Aktiiviharrastaja Vappu Klemetin kuvat
menestyvät Mepan kisoissa… …………………
Hei me lennetään………………………………
Lääkintätaidot haltuun kertauksella……………
Borelle uusia linjoja ja laivoja… ………………
Merenkulkijoita Matkamessuilla… ……………
Viikinkilaivasta sirppiin ja vasaraan… …………
Menneiden aikojen laivoja
värikkäissä mainosjulisteissa……………………
Timo Sylvänne: Remonttia… …………………
MEPAn kirjasto suosittelee… …………………
Kustaa III ja suuri merisota –
Taistelut Suomenlahdella 1788-1790… ………
Saagojen kutsu – avoveneellä Islantiin… ………
Gabriella voitti laivajoukkueiden
salibandyturnauksen……………………………
Yleisurheilu 2010………………………………
MEPA sai lahjoituksen Nesteen väeltä… ………
Vuosaaren merimieskeskuksessa
vietettiin juhlia…………………………………
In Memoriam Jorma ”Jomppa” Ojaharju………
Merenkulkijoiden vuosinäyttelyn avajaiset… …
Kokemuksen ääni kuuluu – Esa Peuho
viihdytti harrastenäyttelyn avajaisvieraita… ……
Illanviettoa Salvessa 21.2.………………………
Merenkulkijoita työssä ja kursseilla… …………
Ristikko… ……………………………………
Tulevia kursseja… ……………………………
3
4
8
12
17
21
25
27
31
33
35
36
37
38
40
42
43
44
45
46
48
50
56
59
FRIVAKT 1/11
Ledare: På slutmetrarna… …………………… 3
Segern i nordiska fototävlingen gick till Sverige… 5
Aktiva amatörfotografen Vappu Klemetti
har framgång i SSB:s tävlingar………………… 10
Titta, vi flyger!………………………………… 16
Repetition av sjukvårdskunnandet… ………… 19
Bore på nya rutter med nya fartyg… ………… 23
Sjöfarare på resemässa… ……………………… 26
Från vikingaskepp till hammare och skära… … 29
Gångna tiders skepp i färgrika reklamaffischer… 32
Gabriella vann fartygslagens
turnering i innebandy… ……………………… 39
Friidrott 2010… ……………………………… 41
SSB mottog donation av Nestes sjöfolk… …… 42
Nordsjö Sjömanscentrum firade
två år av verksamhet…………………………… 43
Sjöfararnas hobbyutställning öppnades………… 45
En erfaren röst ljuder – Esa Peuho underhöll
gästerna då hobbyutställningen öppnades……… 47
Kvällssamkväm på Salve den 21 februari… …… 48
Korsordet……………………………………… 57
1 / 2011
Kalkkiviivoilla
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
På slutmetrarna
Merimiesurheilulla on pitkät ja kunniakkaat perinteet, mutta onko sillä tulevaisuutta?
Pohjoismaat ja Norja erityisesti olivat innokkaasti mukana urheilutoiminnan kehittämisessä jo yli 100 vuotta sitten. Pienestä alusta kasvoi upeata toimintaa. Sen teki mahdolliseksi pitkät
satama-ajat ja suuret miehistöt, sekä ammattitaitoiset, että asiaansa
vihkiytyneet merimiespalveluiden työntekijät.
Eri puolilla maailmaa järjestetyillä urheiluviikoilla oli osallistujia
useista kansallisuuksista. Paljon oli yleisurheilua ja usein pelattiin
jalkapallo-otteluita muiden laivojen joukkueita vastaan. Tunnelma
oli korkealla ja paras palkinto oli hyvä mieli.
Vuonna 1976 perustettiin norjalaisten aloitteesta Kansainvälinen Merimiesurheilukomitea (ISS), jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Norjan merimiespalvelun silloinen johtaja Lorang Ridder-Nielsen.
Silloin aloitettiin maailmanlaajuiset sarjat (Sport of Seven Seas)
jalkapallossa ja pöytätenniksessä. Myöhemmin tulivat mukaan
kori- ja lentopallo.
Valitettavasti urheilun kannalta merenkulku kansainvälistyi
voimakkaasti, satama-ajat lyhenivät todella paljon ja miehistöt
pienivät merkittävästi.
Kansainvälisiltä urheiluviikoilta katosivat ensin yleisurheilijat,
sitten lentopallo. Muihin palloilusarjoihin osallistui vuosi vuodelta
yhä vähemmän joukkueita.
Viime vuoden tilastot pelatuista jalka-, kori- ja pöytätennisotteluista olivat surullista luettavaa. Yksi suomalaisia lämmittävä asia
oli jalkapallon maailmansarjassa eniten mestaruuksia voittaneen
M/S Silja Serenaden saavuttama pronssi.
Pohjoismaisella urheilukokouksella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa maailmanlaajuinen sarjatoiminta. Surullista.
Jalkapallo ei kuitenkaan kokonaan lopu. Tarkoituksena on järjestää alueellisia sarjoja, joista todennäköisesti elinvoimaisin on
pohjoismaissa pelattava Nordic Open Football Series. Sarja on
avoin kaikille pohjoismaissa vieraileville aluksille.
Lisäksi urheilukomitea yrittää käynnistää laivojen päällä tapahtuvaa liikuntaa. Tätä varten on haettu rahoitusta merenkulkua
lähellä olevilta kansainvälisiltä säätiöiltä. Toivotaan tällekin menestystä.
Kalkkiviivat häämöttävät, mutta periksi ei anneta!
Martti Karlsson
Sjömansidrotten har gamla och ärofulla traditioner, men har den
en framtid?
De nordiska länderna var med Norge i spetsen aktivt med om att
utveckla idrottsverksamheten redan för över 100 år sedan. Ur en
anspråkslös början växte en imponerande verksamhet fram. Den
möjliggjordes av långa liggtider i hamn, stora besättningar och
yrkeskunniga funktionärer som hängivet arbetade för sjömansservicen.
I idrottsveckorna, som arrangerades på olika håll i världen, deltog sjöfarare av många olika nationaliteter. Många friidrottstävlingar hölls och ofta spelade fartygslagen fotbollsmatcher mot lag
från andra fartyg. Stämningen stod högt och gott humör var den
bästa belöningen.
År 1976 grundade man på norrmännens initiativ den internationella sjömansidrottskommittén, ISS. Den dåtida chefen för
Norges sjömansservice, Lorang Ridder-Nielsen valdes till ordförande för kommittén.
Man började då arrangera de världsomfattande serierna i fotboll
och bordstennis, Sport of Seven Seas. Senare kom basket och volleyboll med i bilden.
En kraftig internationaliseringsprocess inom sjöfarten började,
tyvärr - för idrottens del. Liggtiderna i hamn förkortades radikalt
och antalet besättningsmän minskades betydligt.
Först försvann friidrottarna från de internationella idrottsveckorna, sedan försvann volleybollspelarna. I de andra bollspelsserierna deltog år för år allt färre lag.
Senaste års statistik över spelade matcher i fotboll, basket och
bordstennis är sorglig läsning. M/S Silja Serenade, som vunnit de
flesta mästerskapen i den internationella fotbollsserien, värmer
med sin bronsmedalj ändå ett finländskt hjärta.
Det nordiska idrottsmötet hade inget annat val än att lägga ned
den världsomfattande serieverksamheten. Sorgligt.
Fotbollen tar ändå inte slut helt. Avsikten är att arrangera regionala serier, av vilka den mest livskraftiga sannolikt är Nordic Open
Football Series, som spelas i de nordiska länderna. Serien är öppen
för alla fartyg som besöker nordisk hamn.
Idrottskommittén försöker också få igång verksamheten ombord. För det ändamålet har man ansökt om understöd från sjöfarten närstående internationella stiftelser. Vi önskar all framgång
också i detta.
Vi är på slutmetrarna, men ger inte upp!
Martti Karlsson
1 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
3
PoHjoISmAISen VAloKuVAKISAn
VoITTo RuoTSIIn
ennätysmäärä loistavia kuvia.
Suomesta oli ilahduttavasti
mukana paljon ensikertalaisia.
Sabina –alukselta oli peräti
neljä eri merenkulkijaa lähettänyt kuvia. Suomalaisista vain
Santtu Lunkan kuva pääsi
kalkkiviivoille.
Kaj Gripenberg sai kunniamaininnan
kotimaisessa kilpailussa
Suomen esikarsinnan tuomareina toimivat
alan konkarit Olavi Vartiainen ja Heikki
Nilanen. Kumpikin oli hyvin tyytyväinen
kuvien tasoon.
–Paljon hyviä kuvia joudutaan vaan jättämään pois Pohjoismaisesta finaalista, aikoinaan Mepan kursseilla opettanut Vartiainen
harmitteli.
Tänä vuonna ei ollut enää yhtään filmikameralla otettua ruutua 170 kilpailukuvan
joukossa. Edellisvuonna niitäkin vielä löytyi.
Toisaalta montaa kamerakännykällä otettua
kuvaakaan ei joukosta löytynyt.
–Merimiehet ovat hankkineet laadukkaita
digitaalisia järjestelmäkameroita. Kännykällä
otetut kuvat tahtovat tippua loppukilpailusta, ellei niissä ole mitään erityisesti kolahtavaa, Heikki Nilanen tuumi.
Suomen kilpailuun osallistui 23 merenkulkijaa. Parhaaksi kuvaksi valittiin Birka
Cargolla seilaavan Daniel Frimanin ottama
komea kuva öisestä ukonilmasta.
Loppukilpailu
Kööpenhaminassa
Pohjoismaiseen kilpailuun osallistui merenkulkijoita Tanskasta, Ruotsista, Norjasta, Islannista ja Suomesta. Kaikkiaan kilpailuun
4
Vapaavahti
Frivakt
lähetettiin 1101 kuvaa. Osallistujien määrä
nousi kaikissa muissa maissa paitsi Ruotsissa, josta mukana oli vain viisi merenkulkijaa.
Olisiko tiedonkulku kangerrellut; Utkik loppui itsenäisenä lehtenä viime vuonna.
Ruotsiin meni tästä huolimatta kolme
palkintosijaa, voitto sekä neljäs ja viides
palkinto. Kaikki oli ottanut sama kuvaaja,
kokkistuertti Jörgen Språng Bit Okland –
tankkerilta. Jörgen on menestynyt pohjoismaisessa valokuvakisassa aikaisemminkin ja
hänen otoksiaan on nähty usein merenkulkualan lehdissä ja verkkosivuilla.
Tanskalaiset tuomarit, valokuvaaja Laura
Christensen ja museointendentti Benjamin
Asmussen ihastuivat Jörgenin voittokuvaan
jo ensimmäisellä valintakierroksella. Julistemainen, yksinkertainen mutta kuitenkin
paljon yksityiskohtia ja kontrasteja sisältävä kuva vakuutti kummankin arvostelijan.
Myös toiseksi tullut Daniel Möllerströmin
ottama kuva lentokalasta oli raadin mieleen.
–Yksikertainen graafinen muoto, kalan
aaltoileva liike sekä sinisen ja valkoisen vivahteet veivät tämän omaan luokkaansa,
Asmussen ihasteli
Daniel Möllerström on ruotsalainen, joka
oli osallistunut Norjan kansalliseen kilpailuun. Oikeastaan vain kolmanneksi sijoittunut m/t Torill Knutsenilla seilaava norjalais-
kippari Rudy Sandanger tuli palkintoviisikkoon Ruotsin ulkopuolelta.
Merimiespalveluhenkilöstöllä ei
vaikutusmahdollisuuksia
Lopullinen raati ei tiedä mistä maasta kuvat
tulevat tai kenen ottamia ne ovat. Kussakin
maassa esiraati käy läpi kaikki kilpiluun lähetetyt kuvat. Kuvien aiheiden tuli liittyä merenkulkuun ja merimiehen työhön. Lopullinen raati vaihtuu joka vuosi, joten sijoitukset
voivat herättää keskustelua.
Tanskalaistuomarit Christensen ja Asmunssen ilmoittivat heti siirtäneensä sivuun
luontokuviksi luokittelemansa otokset.
Merimiespalvelulaitosten henkilöt eivät voi
vaikuttaa tuomioihin, mutta toisaalta vuosia
mukana olleilla henkilöillä olisi näkemystä.
Sirpa Kittilä Mepasta ja Torbjörn Dalnäs Ruotsin Merimiespalvelusta ovat olleet
mukana alusta asti.
–Tästä aina keskustellaan silloin tällöin.
Arvostelujärjestelmässä on se hyvä puoli, että
kukaan ei voi suosia kotimaansa kuvia, Sirpa
Kitilä toteaa.
PK
1 / 2011
Segern i nordiska
fototävlingen gick till Sverige
Rekordantal lysande bilder
Teijo Jähi
Glädjande många bilder från
Finland hade tagits av personer
som deltog första gången. Från
M/S Sabina hade rentav fyra
olika sjöfarare skickat in sina
bilder. Av finländarna var det
bara Santtu Lunkka som lyckades komma med i finalen.
I den finländska juryn satt veteranerna Olavi
Vartiainen och Heikki Nilanen som domare. Båda var mycket nöjda med bildernas
nivå.
– Det är förargligt att vi måste gallra bort
en massa fina bilder från den nordiska finalen, säger Vartiainen, som i tiderna fungerade som lärare på SSB:s kurser.
Bland de 170 tävlingsbilderna fanns det
i år inte med en enda bild tagen med filmkamera. Året förut fanns några ännu med.
Å andra sidan fanns det inte heller många
bilder tagna med mobiltelefonkamera.
– Sjömännen har skaffat digitala systemkameror av hög kvalitet. Bilderna tagna med
mobiltelefon gallras bort i sluttävlingen, om
de inte lyckats fånga något mycket speciellt
lyckat motiv, menar Heikki Nilanen.
I den finländska tävlingen deltog 23 sjöfarare. Den bästa bilden av ett imponerande
nattligt åskväder hade tagits av Daniel Friman som seglar på Birka Cargo.
1 / 2011
Finalen i Köpenhamn
I den nordiska fototävlingen deltog sjöfarande från Danmark, Sverige, Norge, Island
och Finland. Till tävlingen skickades sammanlagt 1101 bilder. Antalet deltagare ökade
i alla länder utom i Sverige, som hade bara
fem deltagare med. Månne informationen
har krånglat; Utkik upphörde senaste år att
utkomma som en självständig tidning.
Trots det gick tre placeringar till Sverige,
både segern och fjärde och femte plats. Alla
var tagna av samma fotograf, kockstuerten
Jörgen Språng från tankern Bit Okland.
Jörgen har lyckats tidigare i den nordiska
fototävlingen och man har ofta sett hans
bilder i sjöfartsbranschens tidningar och i
webbplatser.
De danska domarna, fotografen Laura
Christensen och museiintendenten Benjamin Asmussen blev förtjusta i Jörgens bild
redan under den första uttagningsrundan.
Den affischliknande och förenklade bilden,
som ändå innehåller många detaljer och
kontraster, övertygade de båda domarna.
Domarna tilltalades också av Daniel Möllerströms bild av en flygfisk, den kom på
andra plats.
– En enkel, grafisk form, fiskens böljande
rörelse, skiftningarna i blått och vitt, lyfte
bilden till en egen klass, sade Asmussen beundrande.
Daniel Möllerström är en svensk som
deltagit i Norges tävling. Det var egentligen
bara norska kaptenen Rudy Sandanger från
m/t Torill Knutsen som i den vinnande femklövern inte kom från Sverige.
Sjömansservicebyråernas
funktionärer kan inte
påverka resultatet
Finalens jury vet inte varifrån bilderna kommer eller vem som tagit dem. I varje land har
den nationella juryn gått igenom alla bilder
som skickats till tävlingen. Motiven skall
ha anknytning till sjöfart och sjömannens
arbete. Finalens jury byts varje år, så placeringarna kan väcka diskussion.
De danska domarna Christensen och Asmussen meddelade genast att de lagt åt sidan
de bilder som de klassificerat som naturbilder. Sjömansservicebyråernas funktionärer
kan inte inverka på utgången, men å andra
sidan kan personer som varit med många år
framföra synpunkter.
Sirpa Kittilä från SSB och Torbjörn Dalnäs från svenska sjömansservicen har varit
med ända från början.
– Vi diskuterar om det här ibland. Uttagningssystemet har den fördelen att ingen
kan favorisera bilder från det egna landet,
konstaterar Sirpa Kittilä.
Frivakt
Vapaavahti
5
Voittokuvan ottanut Jörgen Språng on
menestynyt aikaisemminkin
Daniel Möllerström
Rudy Sandanger
Daniel Friman
6
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2011
Elisa Pihkala
Anne-Marie Takalo
Harri Manninen
1 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
7
Valokuvia laivoilta ja luonnosta
Aktiiviharrastaja Vappu
Klemetin kuvat menestyvät
Mepan kisoissa
Finnlinesillä purserina työskentelevä Vappu on osallistunut
vuosien ajan merenkulkijoiden
valokuvakilpailuihin. Useimmiten hänen kuvansa yltävät myös
Pohjoismaiseen finaaliin. Näin
kävi myös tänä vuonna, joskaan
suomalaismenestystä ei tullut.
Loppukilpailuun eteni Vapun ottama kuva
”Sininen jää”. Se herätti suomalaistuomariston huomion ja runsaasti spekulointia,
miten kuva oli otettu. Vappu itse ei pitänyt
otosta täysin onnistuneena.
– Tilanteen tunnelma ei ihan välittynyt.
Jouduin myös hieman rajaamaan kuvaa, ennen kuin lähetin sen Mepaan, Vappu muistelee.
Hänelle tuli kiire hakea kamera, kun huomasi messin ikkunasta erikoisen näköisen
jään.
– Oli jo aika hämärää ja piti käyttää isoa
aukkoa ja siksi oli vaikea saada kuvista teräviä koska laiva liikkui eikä voinut tukea
edes kaiteeseen kun moottorin tärinä tuntui
voimakkaasti, Vappu selvittää.
Hän on ollut tekemisissä kameroiden ja
valokuvauksen kanssa jo kymmenvuotiaasta
lähtien. Vapun isä piti valokuvauskerhoa.
Kamerat, diakuvat, mustavalkokuvien kehitys ja muut alan asiat tulivat tutuiksi. Harrastus oli välillä vähän taustalla, mutta syttyi
uudelleen.
– Kun digitaalikamerat alkoivat yleistyä,
aloin jälleen kiinnostua kuvaamisesta, Vappu
kertoo.
Hän hankki ensin kiinteäobjektiivisen
digitaalikameran, mutta siirtyi pian järjestelmäkameroihin. Vapun ensimmäinen
digijärkkäri oli Canon 350 D, joka on yksi kaikkien aikojen suosituimmista digikameramalleista. Monien mielestä juuri tämä
kohtuuhintainen järjestelmäkamera mullisti digitaalisen valokuvauksen kehityksen.
8
Vapaavahti
Frivakt
Vappu Klemetin takana olevan taulun on maalannut Lis-Britt Merimaa. Se on omistettu noin vuosi sitten kuolleelle Nordlinkin tiskarille Amha Zelekelle
1 / 2011
Myös merenkulkijoiden Pohjoismaiseen valokuvakilpailuun on lähetetty paljon Canon
350 D-kameralla otettuja kuvia.
Lisäoppia kameraseuralta
Riihimäellä asuva Vappu kuuluu paikkakunnalla toimivaan Kamerakerho 50 Ry -yhdistykseen. Aktiivinen jäsenistö vaihtaa kokemuksia ja osallistuu yhdistyksen koulutuksiin. Kameroita myös kierrätetään, kun aina
joku haluaa vaihtaa viimeisimpiin malleihin.
– Kerhon piirissä on hyvä päivittää kalustoa. Vaihdoin Canonin 40D -kameran
uudempaan, 50D-malliin. Vanha kamera
palvelee nyt pojan perheessä, Vappu toteaa.
Vuosien varrella hänelle on kertynyt myös
objektiiveja; pitkiä zoom -linssejä sekä kiinteällä polttovälillä olevat 50 ja 24-milliset.
Kamerakerhossa saa vinkkejä ja koulutusta myös kuvankäsittelyyn. Kuvien parantelu
tietokoneella on lisääntynyt digikuvien myötä. Vappu Klemetti käyttää jo tottuneesti
Photoshoppia.
– Tietokone on välttämätön digitaalikuvien kanssa työskennellessä. Kuvat pitää arkistoida, niitä pitää parannella ja usein tiedostokokoa on muutettava, Vappu luettelee.
Hän ottaa valokuvia raw -muodossa ja
omilla säädöillä. Näin kuvauksesta saa irti
1 / 2011
enemmän kuin automatiikalla toimittaessa.
Kerholaiset järjestävät pari kuvausretkeä
vuodessa ja kokoontuvat kerran kuukaudessa. Tapaamisissa käydään läpi jäsenten kuvia
ja kokemuksia. Viime vuonna kerho järjesti
Riihimäen kirjastolla 60-vuotisjuhlanäyttelyn, jossa myös Vapun kuvia oli esillä.
Perhosta pitkälle
merimiesuralle
Vappu Klemetti kuvaa enimmäkseen luontoa ja paikallaan olevia kohteita. Kamera on
aina laivassa mukana, mutta nykyisellä linjalla on vaikea saada hyviä meriaiheisia kuvia.
– Ms Nordlink on Saksan päässä yöllä, ja
Vuosaaressa on maissa käynti hankalaa, Vappu harmittelee.
Merimiesuran alkuaikoina harrastus oli
osittain hyllyllä, vaikka kuvauskohteita olisi
löytynyt yllin kyllin. Vappu Klemetti lähti
vuonna 1981 ms Finlandiaan tuttujen mukana ravintola Perhosta.
– Työskentelin Siljalla ja aluksi Finnlinesillakin enimmäkseen baarissa, Vappu muistelee.
Hän on seilannut ennen nykyistä alusta
muun muassa Finnparterilla, Finnsailorilla ja
Finnfellowilla. Purserina toimivalla Vapulla
on myös toinen harrastus, moottoripyörät.
Ensimmäiseksi kaksipyöräiseksi hän hankki Honda CBR 600:sen. Tuolloin Vappu
seilasi Finnfellowissa ja moottoripyöräilyä
harrastavalla Jyrki Stenmanilla oli osuutta
asiaan. Silloin förstinä seilannut lupasi kuskata Vappua moottoripyöräliikkeisiin omalla
prätkällään.
– Jyrki ajoi varsin vauhdikkaasti. Päätin
kolmannessa liikkeessä ostaa oman pyörän,
ettei tarvitsisi mennä Jyrkin kyytiin pelkäämään, Vappu naurahtaa.
Moottoripyöräily alkoi 2003. Vapun nykyinen pyörä on Suzuki 600 Bandit, mutta
ajaminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle. Toivottavasti kuvaaminen jatkuu aktiivisena ja saamme katsella Vapun hienoja
kuvia, joista jokunen on päätynyt Vapaavahdin kanteenkin.
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Vappu Klemetti ja
Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
9
Foton av båtar och natur
Aktiva amatörfotografen
Vappu Klemetti har framgång i
SSB:s tävlingar
Vappu jobbar som purser hos Finnlines och har under årens lopp deltagit i fototävlingen för sjöfarare. Oftast har hennes bilder tagits med också i den nordiska finalen. Så
gick det också i år, även om de finländska bilderna inte hade stor framgång.
Till finalen gick Vappu med sin bild ”Blå is”.
Den gjorde intryck på den finländska juryn,
som spekulerade livligt om hur bilden var
tagen. Vappu var själv inte helt nöjd med
bilden.
– Situationens stämning förmedlas inte
helt. Jag var också tvungen att beskära bilden litet innan jag skickade in den till SSB,
minns Vappu.
Hon fick bråttom med att söka fram kameran, när hon från mässens ventil såg ett
märkligt istäcke.
– Det började redan skymma och jag måste använda stor bländaröppning. Därför var
10
Vapaavahti
Frivakt
det svårt att få god bildskärpa, fartyget var i
rörelse och jag kunde inte ens luta mig mot
relingen då vibrationen från maskinerna var
så kraftig, berättar Vappu.
Hon har sysslat med kameror och fotografering redan sedan hon var tio år. Vappus
far ledde en fotoklubb. Kameror, diabilder,
framkallning av svartvita bilder och annat
inom branschen blev bekanta för henne.
Hobbyn låg på hyllan en tid, men intresset
vaknade igen.
– Då digitalkamerorna blev vanligare, började jag igen intresserar mig för att fotografera, berättar Vappu.
Hon skaffade först en digitalkamera med
fast objektiv, men övergick snart till systemkameror. Vappus första systemkamera var en
Canon 350 D, en av de mest populära modellerna av digitalkameror genom tiderna.
Många anser att just den här systemkameran
med sitt rimliga pris resulterade i en omvälvning i den digitala fotograferingens utveckling. Till sjöfararnas nordiska fototävling har
man skickat många bilder tagna just med en
Canon 350 D.
1 / 2011
Mera lärdomar i
fotoklubben
Vappu, som bor i Riihimäki, hör till den
lokala fotoklubben Kamerakerho 50 ry. En
aktiv medlemskår utbyter erfarenheter och
deltar i föreningens utbildning. Kamerorna
cirkulerar också, det finns alltid någon som
vill byta till den senaste modellen.
– Det går bra att uppdatera utrustningen i
klubben. Jag bytte Canon 40D-kameran till
en nyare, modellen 50D. Den gamla kameran används nu av sonens familj, konstaterar
Vappu.
Under årens lopp har hon samlat på sig
också objektiv: långa zoomobjektiv och objektiv med fast brännvidd om 50 och 24
mm.
I fotoklubben får man tips och utbildning
också i bildhantering. Retuschering av bilder
med hjälp av datorer har också ökat i takt
med digitalbilderna. Vappu Klemetti använder redan Photoshop rutinerat.
– Datorn är oumbärlig för den som arbetar
med digitala bilder. Bilderna skall arkiveras,
de behöver retuscheras och ofta behöver man
ändra filens format, räknar Vappu upp.
Hon tar foton i raw-format med egna in-
1 / 2011
ställningar. Man får då mera ut av fotograferingen än vid användning av automatik.
Klubbmedlemmarna arrangerar ett par fotograferingsutflykter per år, och har möten
en gång i månaden. Vid träffarna går man
igenom medlemmarnas bilder och erfarenheter. Senaste år ordande man en 60-årsutställning på biblioteket i Riihimäki, Vappus
bilder var med också där.
En lång sjömansbana
startade från Perho
Vappu Klemetti fotograferar mest natur och
föremål som hålls stilla. Kameran är alltid
med ombord, men på den nuvarande linjen
är det svårt att få bra bilder med maritima
motiv.
– Då M/S Nordlink är i Tyskland är det
natt, och i Nordsjö är det svårt att gå iland,
säger Vappu förargad.
I början av banan till sjöss låg hobbyn delvis på hyllan, trots att det skulle ha funnits
mycket att avbilda. Året var 1981 då Vappu
Klemetti, tillsammans med några bekanta
lämnade restaurang Perho och gick till sjöss
på M/S Finlandia
– Jag jobbade hos Silja och i början också
hos Finnlines, mest i baren, minns Vappu.
Före den nuvarande båten har hon bland
annat seglat med Finnpartner, Finnsailor
och Finnfellow. Vappu har också en annan
hobby; motorcyklar. Som sin första tvåhjuling skaffade hon en Honda CBR 600. På
den tiden seglade Vappu på Finnfellow, och
Jyrki Stenman, som ägnar sig åt hobbyn,
hade andel i saken. Han seglade då som förstestyrman och hade lovat skjutsa Vappu till
motorcykelaffärer på sitt eget fordon.
– Jyrki körde ganska häftigt. I den tredje
affären beslöt jag köpa en egen, för att slippa
sitta rädd på Jyrkis bönpall, skrattar Vappu.
Motorcyklingen började år 2003. Vappus
nuvarande modell är en Suzuki 600 Bandit,
men den senaste tiden har hon inte kört den
så mycket. Vi hoppas att fotograferingen
fortsätter aktivt och att vi får se mera av Vappus fina bilder, någon av dem har fått pryda
Frivakts pärm.
text: Pekka Karppanen
bilder: Vappu Klemetti och
Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
11
Hei me lennetään
25.12.2010 joulupäivä klo 09.30 pos N 60 astetta 52min
W 049 astetta 42min
Ilma-alus kuin karamelli, kohta se lykkää fillarit ulos ja landaa. Kuva Jukka Ringman.
Suoraan edessä nousee Grönlannin aurinko,
se on suuri keltainen häikäisevä appeisiini
joka juuri ja juuri jaksaa nousta horisontin
yläpuolelle alkaakseen pian painua takaisin.
Meneekö se nukkumaan vai joulunviettoon?
Tuskin, kuvittelisin että juuri näinä aikoina
jossain Cobacabanalla on porukkaa paljon
rannalla, siellä se aurinko on. Joka tapauksessa täälläkin on jo päivä alkanut pidentyä
ja olemme aivan Grönlannin eteläkärjessä
emmekä todellakaan Nuukissa viettämässä
joulua kuten jossain Kotkassa ilmestyneessä
lehdessä aatonaattona luki. Olemme matkalla Narsarsuaqiin joka on Nuukista noin 400
mailia ja 2 vrk ajomatkan päässä. Jouluaattoa
vietimme melkoisessa merenkäynnissä tästä
positiosta noin 20 tuntia taaksepäin. Nyt on
kaunis keli, ulkolämpötila jotakuinkin +-0 ja
täysin sininen taivas sekä tuo aurinko tuolla
ulkona, onko se ainoa piristys täällä – on.
Suomessa tällä hetkellä kovat pakkaset, oikea talvi ja murtajat liikkeellä. Niin monia
jouluja murtajilla viettäneenä jo vuodesta
1972, muistan lämmöllä. Lähes aina laiva
ajettiin johonkin poteroon koska liikenne oli
hiljaista, emäntä oli päälliköltä kysynyt josko voidaan laittaa jouluateria niin että ei ole
lounasta normaaliin aikaan vaan joulupuuro
12
Vapaavahti
Frivakt
ja sekahedelmäkeitto klo 10.00 ja sitten varsinainen joulukattaus joskus 13.00 -1400.
Päällikkö ja osa päällystöä tuli alas miehistömessiin ja koko laivaväki kuunteli päällikön puheen ja sitten kohotettiin glögimukit
ja toivotettiin kaikille hyvää joulua ja olen
varma että kaikilla oli jonkinasteinen joulumieli.
Täältä sellainen kulttuuri on täysin kadonnut vaikka taloushenkilöstö kuinka yrittäisi
laittaa messiä siistiksi ja täydellistä joulukattausta vaikka 18 tuntia vielä taaksepäin oli
tämä porukka laskussa Nuukkiin pienessä
tutisevassa Dash 7 koneessa eikä kukaan
lomalle lähteneistä ollut voinut mitään esivalmistella kun ei ollut tavaraa mistä esivalmistella.
Aikanaan kun offshorekulttuuri suomessa
alkoi sanoi eräs konttorin palkkatäti legendaariset sanat:
”No kun te saatte lentääkin niin paljon”.
Siitä tulikin mieleeni että annan tämän
matkakertomuksen nimeksi; hei me lennetään ja olkoon tämä sen kertomuksen 1.
tuotantokausi, sellainenkin sanonta mediassa on näinä aikoina väistämättä kohdattava
päivittäin.
Fennican miehistönvaihto
Nuuk Grönlanti
Eli palataan ajassa muutama päivä taaksepäin
21.12 tiistaina Porin kentällä check innissä
virkailija hymyili minulle kauniisti ja sanoi
että olen ainoa matkustaja Porista Hesaan,
hymyilin takaisin ja ajattelin että kiva kun
näillä pienillä paikkakunnilla on aina niin
kivaa porukkaa palvelualalla. Ketään muita
ei kylläkään aulassa näkynyt, menin turvan
läpi jossa kaksi komeaa bodaria läpivalaisi
laukkuni.
Istuin lähtöaulassa Satakunnan Kansaa lukien ja turvapojat siinä käyskenteli. Kysyin
että eikö aivan oikeasti tule ketään muuta,
” ei tule” ….
”Huh huh tästä tulee kyllä turhan iso hiilarijalanjälki per istuin” tokaisin ja pojilla
oli hauskaa. Tiesin että juuri laskuun tullut
ATR lähtee joka tapauksessa Hesaan takaisin
koska sieltä on vielä yksi yölento tänne Poriin eli Rauman lentoasemalle.
Matkustamohenkilökunta eli yksi lentoemäntä valmistautui safetydemoon ja vihjaisin hänelle että osaako hän kuuluttaa sen yksikkönä eli arvoisa matkustaja vaikka en nyt
1 / 2011
välttämättä mikään arvoisa olekaan. Selostus tuli tallenteelta monikkomuodossa, jolle
hän ei voinut mitään. Hymyili kauniisti kun
näytti matkustamolle turvavyön toimintaa.
En viitsinyt nolata itsenäni ja sanoa: ”Tyttö
tyttö älä vaivaa itseäsi, olen kuule sellaiset
kurssit käynyt ulkomailla että ei ole tosikaan
ja jopa Holger Pitkäsen pelastuskurssit”.
Ohjaamoon teki mieli pyytää koko lennon
ajaksi mutta en siihenkään pystynyt – pahus.
ATR - kippari väänsi puikot pohjaan ja
kone nousi kuin sudenkorento nurmelta ja
pian olin hotelli Pilotissa Vantaalla jossa siis
ensimmäinen yö. Totesin hotellin pihalla että pääkaupunkiseudulla oli lunta tosiaankin
kauniin paljon lähes niin paljon että kriisikokouksia ehkä jo harkittiin, valtakunnan
pääuutiset olivat lähiaikoina olleet hyvin
yksipuolisesti Hesan seudun lumitilanne.
Matka Grönlantiin oli taas alkanut.
Seuraava päivä 22.12 keskiviikko, jätimme
joulukiireisen Suomen taakse ja kiisimme
kohti Kööpenhaminaa josta Junnukin aikanaan lauloi että se ei olisi kuin ennen. Ei ollutkaan koska joka kuukausi sen kautta lenteli entisen merenkulkuhallituksen porukkaa
Grönlantiin ”öljybisneksiä hoitelemaan”.
Paikka nr H28,,,hmmm olis nyt käytäväpaikka, voisi kivasti aina nousta venyttelemään reisiä ja pohkeita tuumasin kun
taapersin käsimatkatavaralaukkua perässäni
vetäen putkea pitkin Air Greenlandin Airbuss 340 koneeseen, ferrarinpunaiseen tuubiin jotka oli meille tämän vuoden aikana
tulleet tutuiksi.
Tällä kertaa matkustamohenkilökunta tai
digitaalinen tallenne saattoi kutsua meitä
monikossa, koneeseen pakkautuu lähes joka
kerta maksimimäärä matkustajia. Tyylikäs
nousu ja niin jäi Tanskanmaa taakse ja liki
5tunnin lento oli edessä. mitähän tänään
lämpimäksi ruoaksi tuumasin kun yritin
tuhertaa hesarini kanssa. Edessä olevan istuimen selkänojassa olevasta monitorista
seurasin symbolin etenemistä ja etenkin
juuri laskeutumislähestymisen aikana jaksan seurata korkeuksia, nopeuksia ja ilman
lämpötilaa. Alkuperäisellä Grönlannin kielellä kun kuulutetaan laskeutumisvalmistelujen alkaneen ja että sikaosastossakin pitäisi
kiinnittää ittensä jakkaraan, se on aina yhtä
huvittavaa. Grönlannin kieli on hauskan
kuuloista, aivan kun arabi puhuisi Raumaa
kännissä kuuma peruna suussa.
Fennica arktisessa auringonlaskussa puolipilvisellä säällä jossain kaukana kotivesiltä.
kentän ylle voimakkaita pyörteitä ja joitakin
syöksyvirtauksen kaltaisia puuskia.
Kone alkoi heittelehtiä jossain 300 metrissä, nopeus noin 260km/h…liikehdintä
jatkui ja voimistui, kiristin turvavyötä ikään
kuin itseäni rauhoittaakseni. Vierelläni istui
Kagerlussuaqissa asuva noin 30v nuorimies
joka oli tulossa Tanskasta 2kk matkalta, oli
ollut enollaan kuukauden duunissa ja toisen
kuukauden lomaillut. Häntä odotti alhaalla
vaimo 11kk ikäisen vauvan kanssa. Nopeus
240km/h ja korkeus 160m ja vaapunta oli
jo mielestäni dramaattista. Vierustoverini
läjäytti otsaansa kämmenellään ja huokaisi
pettyneenä: Iceland here we come..
En tuolloin osannut kuvitella että 3h
kuluttua olisimme Reykjavikissa hotellin
respassa jonottamassa huonetta. 126m ja
230km/h, ajattelin sakkausta, ajattelin että
kuka soittaa omaisilleni, mitä isäni sanoisi
kun on jo kolme poikaansa hautaan laskenut. Olin ikään kuin sotamies Brian jota
Tom Hanksin joukkue lähti etsimään ranskasta kun tältä oli kolme veljeä kuollut taisteluissa natsimiehittäjiä vastaan
Ohjaamossa koneen kippari tekee yleensä
nopeita ratkaisuja paineenkin alla. Hudson
jokeen 06.02.2009 tyylikkäästi laskeutunut
Chesley Sullenberg mm joutui tuolloin tekemään nopeita päätöksiä. Nyt meidän kippari
veti pikaisen take offin ja jättimäinen punainen tuubi ampaisi ylös ja pian korppikotkan
lailla kaartelimme Kangerin yllä odottaen
laskeutumislupaa ja turbulenssitietoja.
Vierustoverini sanoi että näin kävi hänelle 4 vuotta sitten ja silloin he lensivät
Jäävuoria voi olla monta sorttia, jokainen voi kuvitella miten vaarallista on mennä
alle 100m lähemmäs tätä monumenttia.
Äksön dei
Kangerlussuagin lentokenttä sijaitsee pitkän
Söndre Strömfjord - vuonon perällä, ja tämä
on Grönlannin ainoa isompi kenttä jonne
voi laskeutua mannertenväliset lennon, entinen Naton lentotukikohta joltain kylmän
sodan aikakaudelta. Vuono lienee ympäri vuoden sula vaikka sen perällä olevassa
Kangerlussuagissa olimme jo aiemmin marraskuussa kokeneet liki 20 asteen pakkasia.
Tuuli mereltä ja se oli omiaan aiheuttamaan
1 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
13
kassavirtaa kivasti. Hotellin johtokunta varmaan tarkkailee toiveikkaasti Grönlannin
sääkarttoja sillä Islanti jos joku tarvitsisi
bruttokansantuotetta kun 0.5L cokispullokin maksaa 360 kruunua.
Angolassa eurolla sai aikanaan noin 1000:paikallista ränkylää, Islannista sentään vielä
140:- Keflavikin kansainvälinen terminaali
lienee rakennettu rahalla joka ei ollut kenenkään. Toivottavasti emme koskaan joudu Islannin velkoja maksamaan. Arabiemiirikunnassa voi olla prameampia lentoasemia
– olen äimänä.
Puuhamaa on hauska
paikka Puuhamaa on
iloinen
Keflavikiin Islantiin. Hän myös kertoi että
tähän vuodenaikaan ehkä joka 15-20 laskeutumisyritys johtaa Islannin risteilylle.
30 minuutin kuluttua kapteeni Hujanen
kuuluttaa ystävällisesti niin kuin ei mitään
olisi tapahtunutkaan että tässä sitä nyt sitten ollaan matkalla Islantiin. No itse asiassa
ei siinä mitään ollutkaan tapahtunut, paitsi
joidenkin joulu meni totaalisesti pilalle. Jouluhan on lasten juhla - tuumailin.
Laskeuduttiin lumisateiseen noin -1 asteiselle Keflavikin kansainväliselle lentokentälle
kuin pumpulipilveen ja kansa taputti kun
aikanaan keihäsmatkoilla joilla yhdelläkään
en koskaan ollut mukana. Aiemmin eräs
työtoverini oli jossain kahvipöytäkeskustelussa kertonut inhoavansa sitä kun ihmiset
taputtaa koneen landattua. Se oli hänen mielestään epäluottamuslause ohjaamohenkilökunnalle että koko ajan olisi pelätty heidän
olevan puutteellisia ammattitaidon suhteen
ja sitten kun ei epäonnistukaan niin annetaan taputukset kuin koiralle.
Sitten alkoi bussiralli Keflavikista Reykjavikiin jossa yhden hotellin aulaan koko
porukka kaikkine matkatavaroine. Kamala
14
Vapaavahti
Frivakt
hässäkkä, huokailin että onko ihmisen tosiaan pakko ajaa itsensä tällaiseen ahdinkoon
vaivaisen € 2000:- kuukausikorvauksen takia. Olisi monia valtion yhtiöitä ja liikelaitoksia joissa tällaiseen korvaukseen pääsisi
huomattavasti helpommin, ei muuta kun
koulunpenkille tai kansanedustajaksi ja yhden kauden jälkeen veikkaukseen johtajaksi
siellä ei tarvis haista hielle eikä olla väsynyt.
Soitin kollegalleni laivalle että näin kävi ja
että heidän jouluksi kotiinlähtö ei välttämättä ole niin varmaa kun mitä olisi odottanut.
Näin lähelle joulua järjestetty vaihto on
työnantajan puolelta täyttä harkitsemattomuutta. Siinä tahtoo vääjäämättä tulla sellainen epäilevä suhtautuminen kaikenlaisiin
kirjoituksiin hyvän työympäristön ja henkilöstön hyvinvoinnin visioista, missioista ja
fantasioista.
No hotellin ravintolassa oli hieno seisova pöytä mahdollisesti joitain potentiaalisia
asiakkaita varten joita hotelli oli ehkä odottanut tulevaksi tai sitten ei. Tämä meidän
lauma hotkaisi nämä pöydät tyhjiksi alta 30
minuutissa ja hotelli varmaan sai lähettää
lentoyhtiölle kivan laskun ja pöydästä tuli
23.12.2010 torstai klo 1050 boarding Keflavikissa, uudelleen Airbusiin ja nokka kohti Kangerlussuaqia jonne lasku onnistui nyt
täydellisesti ja kansa huusi kun Lukon pelissä
jossa Kärpät hakattiin kaksinolla. Kirjoittaja korostaa että ei ole koskaan yhdessäkään
jäkismatsissa ollut yleisönä, pelaajana kyllä.
Sitten alkoi uusi tietämättömyyden kausi ja
laivalla kotiin lähtijöiden pinnoja kiristettiin
koska ei kenelläkään ollut mitään tietoa jatkolennoista laivalle ja sieltä jouluksi kotiin.
Tuli mieleen Finnairin mainos jossa poro
käyskentelee kuutamon sinisessä lumimetsässä ja tähti taivaalla kiitää ja muuttuu sinivalkoisiksi siiviksi, olin liikuttunut – lähes.
Kangerlussuagin terminaalissa matkanjohtajan roolin otti försti josta kauniin kiitoksen uskallan tässä lausua kaikkien matkaajien
suulla. Porukka jakautui kahteen ja ensimmäisellä porukalla oli jatkolento muutaman
tunnin kuluttua jonka aika ainakin kerran
muuttui. Lojuimme täpötäydessä terminaalissa jossa jotkut ruokailikin kenelle ruoka
nyt maistui.
Mietin tovin mitä tuli sanottua kun ennen
vaihtopäivää tuttavilleni kerroin lähteväni
taas tänne. Jotkut kyselivät että lennämmekö
näiden tukkoisten kenttien, Lontoo, Frankfurt, Pariisin kautta joissa tuhannet ihmiset
hikisinä ja tuskaisina pohtii jouluaan. Tohkeissani sanoin että Tanska on pohjoismaa
ja heillä on aurauskalustot kunnossa. Sitten
tulikin tällainen tukos joskin varsin pieni,
mehän olimme matkalla laivalle eli työvuoro
oli päällänsä ja olen sen aina kokenut positiivisemmaksi aikajaksoksi koska siihen sisältyy
aina positiivista odotusta – pääsystä kotiin.
Loma taas on kamalaa kun miettii että kohta
taas pitää lähteä. Usein mietin että miten
olisi mukava lähteä töihin jokin muukin motiivina kuin vain tilipäivä.
Jatkolentoa odotellen ihailin kanadalaisia
punaisia Air Greenlannin Dash 7 ja 8 koneita jotka tosiaankin on tehty koviin olosuhteisiin. Mielestäni ne on ilmojen 800cc mönkijöitä ohjaustehostimilla, joilla voi laskeutua
vaikka maauimalan hyppytornin ylimmälle
1 / 2011
Arktisen ilmailun osaamista, oikea ilmojen mönkkäri made in Kanada.
Kirjoittaja päässyt kuvaan. Kuva Arttu Piispa.
tasolle. Näihin koneisiin pakkautui ihmisiä,
ne rullailivat kiitoradalle ja pian kone nousi
utuiselle taivaalle taustallaan komea mustavalkokirjava vuorenrinne. Päämäärinään
Ilullisat – Aasiaat, Maniitsoq, Paamiut, hauskoja paikannimiä jotka on muutama vuosi
sitten palautettu alkuperäiselle kielelle joskin
kartassa paikkojen nimet on myös tanskaksi
pienemmällä präntillä.
Vuosi takaisin en olisi tiennyt jos Trivial
Pursuitia pelatessa olisi tullut kysymys:
minkä maan pakkakuntia nämä ovat. Olisin
voinut kuvitella että ne ovat kaukaa PohjoisKanadasta jossa olimme vuonna 2007, siellä
oli hauskin paikkakunnan nimi missä olen
ollut – Tuktuyaktuk, katso vikipediasta tämäkin paikka jossa mielestäni ei ole mitään.
Tulee lähinnä mieleen näistä joidenkin mielestä eksoottisista paikoista tuntemattomasta
sotilaasta eräs lause: Jeesus kuinka tuolla voi
ihminen olla.
Meidän lento:
Air Geenland 23DEC10 GL 555
Depart Kangerlussuaq 1325
Arrive Nuuk 1415
Maisema on tavallaan silmiä hivelevä ja toisaalta kammottava, tuonne kun poliittisesti
eri mieltä oleva ihminen viedään kopterilla
ja jätetään miettimään, 10 tunnin kuluttua
tullaan kysymään että: ”NO” niin varmasti
on nöyrää poikaa jos ei jääkarhut ole siihen
mennessä popsineet poskeensa.
Lähestyminen Nuukiin oli aika ryskytystä, istuin aivan edessä ja vieressäni paikallista väkeä oleva n 15v poika, joka oli aika
peloissaan tästä tutinasta, hymyilin pojalle
ja sanoin selvällä suomen kielellä: ”Puuhamaa on hauska paikka puuhamaa on iloinen”
poika vilkaisi minua hölmistynyt hymynhäivä kasvoillaan, lienee kertonut joulutarinaa
1 / 2011
pikkuveljilleen: ”Koneessa oli joku hullu
suomalainen joka hoki jotain outoa lorua
varmaan pelkäsi kamalasti.”
Niin pelkäsikin, viimeinen minuutti oli
sen verran kovaa vatkaamista että aivan oikeasti me jotka emme täällä lentele jatkuvasti vuodesta toiseen emmekä ole tottuneet
lämpimän meriveden tuomaan turbulenssiin
joka nostaa kallionreunoja ylös kosteaa ilmaa
ja heittelee konetta kun motocross pyörää
- meistä joku saattoi pelätä aivan oikeasti.
Lentäjät hytissä varmaan hyräilivät joululaulua ohjaimia sompaillen ehkä toisiltaan kysyen, että onko teillä tänä jouluna kalkkunaa
tai kinkkua.
Laivalla tapasin kollegani ja vaihdoimme
tietoja. Ilmapiiri oli melko apea koska lomalle lähtijät olivat myrskyisessä Nuukissa
ilman minkäänlaista tietoa lennosta kotiin ja
jouluateria kotona noin 20 tunnin kuluttua.
Yhtiö oli tilannut charter-koneen Suomesta
hakemaan porukkaa, kone olisi 18 -paikkainen joten oli jouduttu arpomaan ketkä jää
kyydistä, itse arpajaisten onnetar oli saanut
kohtalon arvan eli jäävien joukkoon jotka
sitten joutuisivat olemaan Nuukissa noin
4 vrk ennen kun arki palaa joulun jälkeen.
Tunsin outoa tunnekuohua ja jopa vihaa sitä kohtaloa kohtaan joka oli näillä jääneeksi
tuomituilla. Asiat olisi voitu järjestää toisinkin jos tahtoa löytyisi ja kenttäväkeä kuultaisiin.
Jälkilennon porukka saapui myös laivalle
ja eräs työtoveri päästi sellaisen messun messissä että ei olla moista kuultu. Lentokone oli
hänen kertoman mukaan tehnyt 4-5 metrin
pudotuksia ja hän oli ollut varma että mereen mennään ja nyt kuollaan kaikki.
Kukaan ei kuollut ja aika kultaa muistot,
näistä kertoillaan vielä lastenlapsille jänniä
tarinoita mutta naapureille ja tuttaville ei
kannata kertoa. Näissä hommissa on niin
paljon sellaista jota ei yksinkertaisesti kannata kertoa sillä tarinat menee korvattomille
seinille. Kesällä kun menin ensimmäisen
kerran täältä Grönlannista lomalle, tuli siskoni mies käymään. Aikamme juteltuamme
hän kysyi normaalit kysymykset, koska olen
tullut ja koska takaisin ja sitten sen että missä
laiva on ja mitä ollaan tekemässä.
No puolihuolimattomasti vastasin siinä
kahvisuodattimeen Juhla-Moccaa annostellessani että ollaan Grönlannissa jäävuoria
hinaamassa.
”HÄ - mitä eiko mää kysyi et misä te olet
ja mitä te teet” Sanoin uudelleen että jäävuoria hinaamassa Grönlannissa, en oikein
osannut tajuta että eihän sellainen vastaus
nyt kuullosta kovin järkevältä selvin päin
sanottuna ja kuultuna. Sitten kun tungin
muistitikun PS3:een ja näytin muutaman
kuvan operoinnista ja kuvia Aasiaatista niin
hän uskoi ja nauroi: ” kaikkea sitä kans on”.
Aikani kerrottua että miksi jäävuoria pitää
hinailla, niin hän ymmärsi ja piti toimiamme
kovin eksoottisina ja minua etuoikeutettuna ihmisenä olla mukana jossain tällaisessa.
Parin kahvikupin jälkeen hänen 2.8L polttomoottoriauto kiikutti häntä kotia kohti ja
koneen sylinteritilassa paloi öljystä jalostettu
diesel. Jos olisin kuullut hänen muminaansa autosta, niin se olisi ollut jotakuinkin:
”hmmm että jäävuoria hinaamassa, kaikkea
kans.”
Melko pian jälkilennon porukan saapumisen jälkeen lomalle lähtijät olivat majoittuneet Nuukin Siimenshemmettiin ja Fennica
suuntasi keulan kohti työkenttää, myrskyävää pimeää räntäsateista merta.
Joulurauhaa
On joulupäivän iltamyöhä, tulin juuri ns
joulusaunasta, eilen en yksinkertaisesti jaksaFrivakt
Vapaavahti
15
nut työajan jälkeen mennä saunaan, kaaduin
suoraan sänkyyn kun tulin hyttiin matkan
stressi vei voimat ja joulumielen. Saavumme päämääräämme Tapaninpäivän aamuna,
keli oli kaunis koko päivän ja aurinko olikin
kauemmin ylhäällä mitä aamulla kirjoitin.
Iltapäivän aikana kuuli huhua että lomallelähtijät saivat tilatun charterkoneen ja lukuun ottamatta kahta kotiinlähtijää pääsivät
ainakin joulupäiväksi kotiin. Edelleen Nuukissa on kaksi henkilöä ja olen varma että
heille tämä joulu jää mieleen ikuisiksi ajoiksi.
Hienoa että yhtiö tilasi koneen, hienoa että
porukat pääsi lähtemään, olisi voinut käydä
huono tuuri että Nuukista ei yksinkertaisesti
olisi päässyt Kangerlussuaqiin ja charterkone olisi joutunut tyhjänä lähtemään takaisin
Suomeen. Tämä on sitä arktista osaamista
ja kun täällä muutama vuosi häärätään niin
kaikki tällainen sattunut tuntuu vähäiseltä
niistä ketkä täällä kohta enää loppupeleissä
viitsii olla kun saman palkan saa paljon vähemmällä stressillä esim perinnemurtajissa.
Se kuinka paljon rahaa paloi yhtiöltä tässä
hässäkässä, ei kuulu minulle mutta normaalilla vaihdolla joko hyvissä ajoin ennen joulua tai nyt välipäivinä se olisi ollut monen
kuukausipalkan verran halvempaa.
No tulihan Islantikin sitten nähtyä ja saatiin lentää.
Ismo Jokinen
Fennica
Ps. yksi otsikko on vähän niin kuin Arctian
järjestämästä Action Day päivästä kopsattu.
Arctiallahan oli syksyllä Action Day jossa
laiva- ja konttoriväkeä istutettiin jossain konferenssihallissa ja puhuttiin visioista ja missioista, sitten koko väki lähti Tallinnan-laivalle
juomaan viinaa.
Titta, vi flyger!
Ismo Jokinen och hans kompisar röda Airbus 340-plan. Under årets lopp har
Air Greenlands plan hunnit bli välbekanta
från MSV Fennica fick i julas
för Fennicas besättning. En fem timmars
njuta av flygturism och flygflygresa mot Grönland förestod.
platsernas service så det förslog.
Resan från Raumo till Grönland En flygplats från det
blev komplicerad och intressant. kalla krigets dagar
Ismo startade från ”Raumos flygplats”, d.v.s.
Björneborg, med ett ATR 72- plan, som
enda passagerare. En gammal sjöbjörn, som
gått Holger Pitkänens räddningskurser,
tyckte att det kändes litet onödigt att lyssna
på säkerhetsinstruktionerna, annars gick resan bra. Den första natten under resan tillbringade Ismo på Hotell Pilot i Vanda.
Följande morgon flög Fennicas avlösningsmanskap tillsammans till Köpenhamn.
Därifrån fortsatte sjöfararna med Ferraris
16
Vapaavahti
Frivakt
Kangerlussuaq flygplats är belägen längst inne i Søndre Strømfjord. Den här flygplatsen,
tidigare Natos flygbas, är den enda större på
Grönland. Då vi kom närmare började flygplanet skaka i turbulensen. Resenären i sätet
bredvid Ismo Jokinen konstaterade:
”Iceland here we come!”
Efter tre timmar förstod Ismo vad han menat. Planet lyckades inte landa, utan flög till
Keflavik i Island, därifrån fortsatte man med
buss till ett hotell i Reykjavik.
Följande morgon gjordes ett nytt försök.
Landningen i Kangerlussuaq lyckades per-
fekt. Man skulle ännu flyga vidare till Nuuk.
Avlösningsbesättningen delades upp på två
flygturer. Ismo Jokinen lyckades komma
med i den första. De Havilland Dash-planet
gungade i turbulensen, men landade lyckligt.
Ombord mötte Ismo Jokinen gruppen
som skulle börja sin ledighet, litet nedstämda
i vinterstormens grepp. Ingen visste när flyget hem kunde avgå, och julen stod för dörren. Och rederiet hade beställt ett charterflyg
från Finland för att avhämta besättningen.
Det hade plats för 18, så alla skulle inte rymmas med.
Det senare flygets avlösningsbesättning
fick gå ombord och semesterfararna inkvarterades i sjömanshemmet i Nuuk. En del fick
åka hem till jul med charterflyget, den andra
firade helgen i Nuuk. Ismo Jokinen och hans
kompisar kom till Fennica efter en omväxlande resa, och i snöslask styrde Fennica
färden mot sitt arbetsfält på det stormande,
mörka havet.
1 / 2011
Lääkintätaidot
haltuun kertauksella
Kuinka moni teistä on viimeisen viiden vuoden
aikana joutunut elvyttämään? kysyy sairaanhoidon lehtori Ritva Lindell kuudeltatoista merenkulun ammattilaiselta, jotka ovat juuri kerranneet
elvytyksen perusteet lääkintähuollon kertauskurssilla Turussa.
Yhtään kättä ei nouse. Lindell myöntää, että harvinaistahan se on,
että laivalla joutuu elvyttämään, mutta hän muistuttaa, että se on
joka tapauksessa hyvä kansalaistaito.
Kansipäällystölle suunnatulle lääkintähuollon kertauskurssille tulevilla on korkea motivaatio, vaikka viiden vuoden välein uusittavan
kurssin suorittaminen on edellytys pätevyyskirjan uusimiselle.
– Koen, että kurssilaiset hakevat täältä uusia eväitä. Keskustelun
kautta edetessä paljastuu, että monenlaisiin tilanteisiin laivalla törmää.
Helmikuun puolimaissa järjestetty kurssi pidettiin perinteisessä
Turun merikoulussa, joka nykyisin kantaa nimeä Aboa Mare.
Ritva Lindell on vetänyt näitä kursseja jo vuosituhannen alusta
alkaen. Aboa Mare järjestää vuosittain muutamia kursseja sekä suomen- että ruotsinkielellä.
Lääkintäkurssin opettaja Ritva Lindell havainnollistaa taululla
sydämen rytmihäiriötä.
Luotsi Mika Joenmaa harjoittelee lääkintätaidon kertauskurssilla tärkeää kansalaistaitoa. Anne-nuken elvytystä seuraa
taustalla Kai Pouttu.
1 / 2011
Intubointia tarvitaan äärimmäisen harvoin. Päällikkö Timo
Väänänen harjoittelee taitoa kurssilla. Lasse Lusto ja Pasi Peijonen seuraavat vierestä
Frivakt
Vapaavahti
17
pi niin potilaan tutkiminen ja lääkäriohjeen
kysyminen kuin sydän- ja verisuonioireet,
diabetes, akuutit mahavaivat sekä korva- ja
silmävaivat.
Laiva-apteekin ja lääkkeiden käytön lisäksi
pohditaan myös muun muassa neurologisia
oireita ja mielenterveysongelmia. Haavan
hoitoa, elvytystä ja kanyylin laittoa harjoitellaan käytännön harjoituksilla.
Lindell muistuttaa, ettei kurssin käyneiden ole tarkoitus kyetä tekemään diagnoosia
sairauksista, riittää kun pysytään oireissa ja
pystytään kuvaamaan niitä ammattilaiselle.
Tiivistetty kurssi
Yliperämies Mathias Fröberg harjoittelee kanyylin laittoa. Koekaniinina toimii kurssin opettaja Ritva Lindell.
Oireiden tunnistaminen
– On osattava ottaa verenpaine sekä pulssi
ja kuvata potilaan tilaa kun konsultoi puhelimen päässä olevaa lääkäriä. Jos ongelmati-
lanne tulee, tiedetään mitä infoa potilaasta
kerätään ja annetaan lääkärille, tiivistää Lindell kurssin tavoitteen.
Eikä haittaa ole siitäkään, että tietää kuinka eri taudit ilmenevät. Kurssilla käydään lä-
Tavallisesti viiden päivän mittainen kurssi
on nyt tiivistetty kolmeen päivään, mikä
tarkoittaa yhden päivistä jatkumista aamusta iltaan.
– Muutamia tehtäväalueista on siirretty itse opiskeltaviksi. Esimerkiksi synnytykseen
liittyvät asiat ovat harvinaisempia rahtipuolella. Ne voi kerrata itsekin. Samalla voi totuttautua tiedon hakuun sairaanhoidon kysymyksissä ylipäätään.
Mutta on niitäkin tilanteita, jotka ovat tulleet lähes jokaisen kurssilaisen eteen. Melkein kaikki tälläkin kurssilla ovat tehneet
haavojen ompelua. Tälläkin kertaa haavojen
ompelua harjoitellaan aidolla pintakudoksella, joskin siansorkalla.
– Tykkään näistä työelämän kursseista.
Tänne tulee terveiset tosielämästä ja sieltä
tulee esille myös käytännön ongelmat, joita
voidaan pohtia yhdessä. Kertauskursseilla
on sen takia aivan oma luonteensa, Lindell
kertoo.
Opettajakin opiskelee
Lindell tietää myös, että eri laivoilla on erilaiset tarpeet ja erilaiset ongelmatilanteet.
– Yritän joka vuosi myös käydä laivalla ja
tavallaan päivittää mitä todellisuudessa tapahtuu.
Jos ei ole käynyt laivalla, ei ole aavistustakaan, että konehuoneen hygieenisyys voi
olla jollekin toimenpiteelle puutteellinen.
Tai, että valaistus on laivassa paikoin niin
heikko, ettei jotakin toimenpidettä voi kerta
kaikkiaan tehdä.
– Laivalla on otettu aina hyvin vastaan.
Joskus on pyydetty pitämään laivan satamassa ollessa miehistölle pikakurssi jostain
tietystä teemasta.
Laivaympäristössä, jossa ulkopuolisen
avun saanti on joskus vaikeaa jopa mahdotonta, on ensiapu ja lääkintätaitojen hallitseminen varsin tarpeellista.
Päällikkö Pasi Andersson mittaa omaa verenpainettaan ja
toteaa, että mittaus onnistui.
18
Vapaavahti
Frivakt
Teksti ja kuvat: Sirpa Sutinen
1 / 2011
Repetition av
sjukvårdskunnandet
Hur många av er har under de
senaste fem åren behövt kunna
återupplivning? frågar Ritva
Lindell, lektor i sjukvård, av de
sexton sjöfarare som just repeterar grunderna i återupplivning
på en repetitionskurs i sjukvård
i Åbo.
Inte en enda hand lyfts. Lindell medger att
det är sällan man behöver kunna återupplivning ombord, men hon påminner om att det
i alla fall är en bra medborgarfärdighet.
Repetitionskursen i sjukvård är riktad till
däcksbefäl och de som deltar är mycket motiverade, också om det är en förutsättning för
förnyandet av behörighetsbrev att man vart
femte år repeterar kursen.
– Jag tror att kursdeltagarna här vill inhämta nya kunskaper. Vid diskussionerna
kommer det fram att man ombord stöter på
många olika situationer.
Kursen hölls i medlet av februari i den
gamla sjömansskolan i Åbo som numera heter Aboa Mare.
Ritva Lindell har lett de här kurserna
redan sedan av början av millenniet. Aboa
Mare arrangerar årligen några kurser både
på finska och på svenska.
Kursledaren Ritva Lindell demonstrerar hur man lägger
patienten i sidoläge.
Att känna igen symptom
– Man måste kunna mäta blodtryck och
puls och beskriva patientens tillstånd då
man konsulterar läkaren per telefon. Om
det uppstår problemsituationer skall man
veta vilken information man söker för att ge
läkaren, komprimerar Lindell målsättningen
för kursen.
Och inte skadar det heller om man känner
symptomen på olika sjukdomar. På kursen
går man igenom både hur man undersöker
patienten och ber om instruktioner av läkaren och symptomen på hjärt- och kranskärlssjukdomar, diabetes, akuta magbesvär och
öron- och ögonbesvär.
Utöver användningen av fartygsapoteket
och mediciner diskuterar man neurologiska
symptom och mentala problem. Man har
praktiska övningar i sårvård, återupplivning
och kanylering.
Lindell påminner om att det inte är me1 / 2011
Lektorn i
sjukvård,
Ritva Lindell
Frivakt
Vapaavahti
19
Intubering är en så krävande
åtgärd, att en lekman i praktiken
sällan gör den.
Veli-Matti Mäkelä, Lasse Lusto och
Tiina Saarinen tränar sitt kunnande på kursen.
ningen att kursdeltagarna skall lära sig göra diagnos, det
räcker att man känner igen symptom och kan beskriva
dem för en fackman.
Intensivkurs
Kursen som vanligen pågått fem dagar är nu komprimerad
till tre dagar, det innebär att man arbetar från morgon
till kväll.
– Några uppgifter har vi lämnat för självstudier. Frågor som gäller till exempel barnfödsel är sällsynta inom
lastfartygstrafiken. De kan man repetera på egen hand.
Samtidigt kan man vänja sig vid att överhuvudtaget söka
information i anslutning till sjukvård.
Men det finns också situationer, som nästan varje kursdeltagare stött på. Nästan alla på kursen hade sytt ihop
sår. Också den här gången övar vi att sy sår med äkta
hudvävnad, också om det är grisfötter.
– Jag tycker om de här arbetslivskurserna. Det är en
fläkt från det levande livet och därifrån kommer också de
praktiska problemen som man kan diskutera. Repetitionskurserna har därför en alldeles speciell karaktär, berättar
Lindell.
Också läraren studerar
Lindell vet också att behoven och problemen är olika på
olika båtar.
– Varje år försöker jag också besöka fartyg för att uppdatera min kunskap om vad som händer i verkligheten.
Om man inte har varit ombord, har man inte en aning
om att hygienen i maskinrummet kan vara olämplig för
några åtgärder. Eller att belysningen på någon plats ombord kan vara så svag att några åtgärder helt enkelt är
omöjliga där.
– Jag har alltid fått ett bra mottagande ombord. Ibland
har man bett mig hålla en snabbkurs om något ämne för
besättningen på en båt som ligger i hamn.
I fartygsmiljö, där det är svårt eller rentav omöjligt att få
utomstående hjälp, är det av största vikt att man behärskar
förstahjälp och har kunskaper om sjukvård.
Text och bild: Sirpa Sutinen
20
Vapaavahti
Frivakt
Lotsen Mika Paavonen medger att han i praktiken aldrig hamnat att
utföra kanylering.
1 / 2011
Borelle uusia
linjoja ja laivoja
Toimitusjohtaja Thomas Franck on myös
Suomen Varustamot Ry:n hallituksen
puheenjohtaja
Varustamotoiminnassa on harvoin seesteisiä aikoja, mutta yli 110
–vuotiaalla Borella tapahtumia on riittänyt myös rutiinitöiden
lisäksi. Vapaavahti kävi tutustumassa perinteikkään varustamon
Helsingin toimistoon, joka on rakennettu Rettigin omistamaan
entisen Sinebrychoffin panimon tiloihin.
Alkuvuosi pitää toimitusjohtaja Thomas
Franckin kiireisenä. Hän ja Siv Abrahamsson kertaavat kevään tapahtumia. Luotettava työjuhta Bravaden sai uuden kodin Vidar
Shippingilta ja jatkaa seilauksia Suomen lipun alla Jollas -nimellä.
– Aloitimme myös uuden laivalinjan Helsingistä Oxelösundiin nimeltään HelOx Line. Reittiä operoidaan ms Borden-aluksella,
Thomas Franck kertoo.
Linjan markkinointiyhtiönä toimii Lindholm Shipping sekä Ruotsissa että Suomessa. Maiden välinen liikenne on ollut paljolti
matkustajalaivojen varassa. Roro -alus Borden sopii hyvin IMO -lastien kuljetukseen.
Helsingin Vuosaaren ja Oxelösundin välisen matkaan kuluu laivalla noin 17 tuntia.
Vaarallisten aineiden maantiekuljetukset lyhenevät kummassakin päässä, mikä parantaa
turvallisuutta ja vähentää liikennehaittoja.
On mahdollista, että myöhemmin linjalle
asetetaan toinenkin alus.
1 / 2011
Merenkulun
toimintaedellytykset on
pidettävä kilpailijamaiden
tasolla.
Vuonna 1999 Fortumista Rettig-konserniin
siirtynyt Franck on toiminut Boren toimitusjohtajana jo yli viisi vuotta. Hän on
myös Suomen Varustamot Ry:n hallituksen
puheenjohtaja. Merenkulkuelinkeino on yhdessä työskennellyt kilpailuasemien parantamiseksi, mutta paljon puhuttu tonnistovero
on edelleen avoin kysymys.
– Lakia ei saada voimaan ennen kevään
eduskuntavaaleja. Hanke on viivästynyt,
Franck harmittelee.
Tonnistovero on saatava uuteen hallitusohjelmaan. EU-komissio on asettanut uusia
selvitettäviä kysymyksiä ja varustamoala on
huolissaan, riittääkö yhteisymmärrys.
Suomalaisvarustamoilla on kymmenkunta
uudisrakennusta valmistumassa. Borelle on
tulossa kaksi isoa roro -alusta Flensburgin
telakalta Saksasta. Niillä oli tarkoitus ajaa
aikarahtaajan lukuun linjaliikennettä Turusta, mutta sopimus jouduttiin purkamaan.
Thomas Franckin mukaan alukset pyritään
rekisteröimään Suomeen, mutta tuleva liikennealue pitää myös huomioida.
Kolmen varustamon
yhtyminen
Vuosina 2005 ja 2006 Rederi Ab Engship
ja Bror Husell Chartering päätyivät yrityskauppojen jälkeen Rettig -konsernille.
Vaikka Borella oli tuolloin vain neljä omaa
alusta, päädyttiin Bore -nimeen. Vuonna
1897 perustetun varustamon nimi oli maailmalla tunnettu. Uudessa varustamossa oli
parikymmentä alusta, ja merenkulkijoille oli
Frivakt
Vapaavahti
21
Trenden ja Najaden myytiin maaliskuussa ennen uudisrakennusten tuloa.
muodostunut vähän erilaisia kulttuureita.
Aluksia oli myös Hollannin lipun alla.
– Aluksi puhuttiin, että ”meillä ennen
tehtiin niin ja näin”, mutta henkilöstö on
alkanut hitsautua yhteen, Franck tuumaa.
Yhdistymisen myötä Bore sai myös paljon tietotaitoa. Lisää sopeutumistaitoja tarvittiin, kun Boren pääkonttori siirtyi viime
vuonna Turusta Helsinkiin. Osa henkilökunnasta muutti pääkaupunkiin, mutta Siv
Abrahamsson kulkee töihin junalla Turusta.
Valmistuvien uudisrakennusten lisäksi varustamolla on 19 laivaa liikenteessä ja konttorit Helsingin lisäksi Maarianhaminassa ja
Rotterdamissa. Helsingissä hoidetaan henkilöstöhallinta sekä laatu- ja turvallisuusasiat. Varustamon talous, rahtaus ja tekninen
osasto toimivat Maarianhaminassa. Rotterdamissa huolehditaan Hollannin lipun alla
olevista aluksista.
Kansainvälistä toimintaa
Bore on järjestänyt jo neljänä vuonna päällystöille varustamopäiviä, jotka ovat omiaan
lisäämään ryhmähenkeä. Tammikuun varustamopäivillä MEPA oli mukana jakamassa
merimiesurheilupalkintoja. Puheet ja valtaosa pöytäkeskusteluistakin käytiin englanniksi. Borella on kokemusta monikansallisista miehistöistä
– Kanaalissa Hollannin lipun alla seilaavissa aluksissa on ollut suomalaisia. Nyt on
Suomen lipun alla parissa laivassa filippiiniläisiä merenkulkijoita, Thomas Franck
toteaa.
22
Vapaavahti
Frivakt
kuva: Jarmo Nordback
Näiden laivojen komentokieli on englanti.
Kokemukset monikansallisesta miehistöstä
ovat olleet hyviä. Filippiiniläiset merenkulkijat tulevat samasta miehitysfirmasta, joka
hoitaa myös Boren hollantilaislaivojen rekrytointia.
– Kuulemani mukaan filippiiniläisten
kokkien ruoka kelpaa suomalaisille hyvin,
Thomas Franck kertoo.
Vuoden 2010 merimiesurheilutuloksissakin oli jo useita filippiiniläisten tekemiä
tuloksia.
Boren hollantilaisaluksista kaksi roro -laivaa ajaa aikarahdattuna kanaalin liikenteessä
ja neljä kuivarahtialusta Pohjois-Euroopan
sopimusliikenteessä. Lukuun ottamatta
UECC:n rahtauksessa olevia autolaivoja
alukset seilaavat Engshipin ja Husellin aikaisilla nimillään. MEPA on tehnyt kauan
yhteistyötä Norkingin ja Norqueenin miehistöjen kanssa. Ulkona seilaavat arvostavat
merimiespalveluita.
”Kun merimies voi laivalla
hyvin, voi myös varustaja
konttorissa hyvin”
Alun perin Godby Shippingin Alpo Mikkolan pienvarustamokurssilla kertomaan
lauseeseen on helppo yhtyä. MEPA, Thomas Franck ja Siv Abrahamsson tutkivat,
mitä vielä voisi tehdä hyvinvoinnin saralla.
Boren merimiehet ovat kovasti kehuneet
varustamon hankkimia satelliittitelevisio- ja
internet-yhteyksiä.
Panostus oli suuri, mutta se lisäsi viihtyvyyttä. Toki internet -yhteydet palvelevat myös varustamoa ja rahtaajia, Thomas
Franck selvittää.
Satelliittijärjestelmät ovat kehittyneet ja
kustannukset vähenevät. Nykymerimiehelle
yhteydenpito ja ajan hermolla pysyminen
ovat tärkeitä.
Boren merenkulkijat ovat kiitettävästi
osallistuneet merimiesurheiluun. Kirjasto-,
lehti- ja videopalveluita käyttävät kaikki.
Kaskisiin ajavat Boren hollantilaislaivat
saavat ILO: n suositusten mukaista palvelua MEPAn yhteyshenkilöltä Jarmo Nordbackilta. Myös MEPAn monipuolisilla
kursseilla on käynyt Boren väkeä, varsinkin
Kanaalin laivoilta.
Franckin ja Abrahamssonin mielestä merenkulkijoita voitaisiin yhdessä kouluttaa
kohti terveellisiä elämäntapoja. Ruoka, liikunta ja lepo ovat tärkeitä. Boren porukka
on toki jo ennestään parhaasta päästä. Parhaat urheilulaivat ja monet Vuoden Merimiesurheilijat tulevat sieltä; Paavo Palokangas, Hilding Sundberg, Jorma Huupponen, Elina Varmola, Jyrki Stenman, Paavo
Rauhala ja Tapio Lehto.
Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
1 / 2011
Verkställande direktören Thomas Franck
är också styrelseordförande för Rederierna
i Finland rf.
Bore på nya rutter
med nya fartyg
Inom rederiverksamheten råder sällan lugnare tider, men hos Bore, som redan
verkat mer än 110 år, har man utöver rutinerna ordnat mångahanda evenemang.
Frivakt besökte det traditionella rederiets byrå i Helsingfors, beläget i de utrymmen där Sinebrychoffs bryggeri i tiden verkade, numera i Rettigs ägo.
För VD Thomas Franck innebär början av
året bråda dagar. Han och Siv Abrahamsson
går igenom vårens verksamhet. Den gamla
trotjänaren Bravaden fick ett nytt hem hos
Vidar Shipping och fortsätter att segla under
blåvit flagg, döpt till Jollas.
– Vi började också en ny linje från Helsingfors till Oxelösund, under namnet
HelOx Line. Rutten opereras med M/S
Borden, berättar Thomas Franck.
Linjen marknadsförs både i Sverige och
i Finland av Lindholm Shipping. Trafiken
mellan länderna har till stor del skötts av
passagerarfartygen. Roro-fartyget Borden
lämpar sig väl för att transportera IMOfrakter. Resan mellan Nordsjö i Helsingfors
och Oxelösund går på ungefär 17 timmar.
Landsvägstransporten av farligt gods förkor1 / 2011
tas i båda ändor, vilket förbättrar säkerheten
och minskar störningar i trafiken. Möjligen
sätter man senare in ytterligare ett fartyg på
rutten.
Sjöfartens
konkurrensförutsättningar
måste hållas på
samma nivå som de
konkurrerande ländernas
Franck, som år 1999 övergått i Rettig Group
koncernens tjänst, har verkat som verkställande direktör för Bore redan mera än fem
år. Han är också styrelseordförande för Re-
derierna i Finland rf. Sjöfartsnäringen har
enigt arbetat för att förbättra konkurrenspositionen, men den mycket omtalade tonnageskatten är fortfarande en öppen fråga.
– Lagen träder inte i kraft före vårens riksdagsval. Projektet är försenat, säger Franck
förargad.
Tonnageskatten måste fås med i det nya
regeringsprogrammet. EU-kommissionen
har ställt nya frågor som kräver utredning
och rederibranschen oroar sig för hur samförståndet kommer att räcka till.
De finska rederierna har ett tiotal nybyggen under arbete. Från varvet i Flensburg
i Tyskland har Bore beställt två stora rorofartyg. Det var meningen att de skulle gå i
tidsbefraktad linjetrafik från Åbo, men man
var tvungna att annullera avtalet. Enligt
Frivakt
Vapaavahti
23
Thomas Franck strävar man till att registrera
fartygen i Finland, men man måste också beakta vilket område de kommer att trafikera.
Tre rederier fusionerades
Genom företagsköp kom under åren 2005
och 2006 Rederi Ab Engship och Bror
Husell Chartering att inlemmas i Rettigkoncernen. Trots att Bore då hade bara fyra
egna fartyg stannade man för namnet Bore.
Rederiet som grundats år 1897 var välkänt
ute i världen. Det nya rederiet hade ett tjugotal fartyg och bland sjöfararna hade man
utvecklat något olika kulturer.
– I början kunde man höra att ”hos oss
brukade vi göra så och så”, men nu har personalen börjat svetsas samman, menar Franck.
Vid fusionen fick Bore också mycket yrkesmässigt kunnande. Ytterligare anpassningsförmåga krävdes då Bores huvudkontor
förra året flyttade från Åbo till Helsingfors.
En del av personalen flyttade till huvudstaden, men Siv Abrahamsson reser till kontoret med tåg från Åbo.
Förutom nybyggena har rederiet 19 fartyg
i trafik och kontor utöver i Helsingfors också
i Mariehamn och Rotterdam. I Helsingfors
sköter man personalförvaltningen och kvalitets- och säkerhetsärenden. Rederiets ekonomi, befraktning och tekniska avdelning
verkar i Mariehamn. I Rotterdam sköter
man fartygen under holländsk flagg.
Internationell verksamhet
Bore har arrangerat mötesdagar för befälet
redan i fyra år. De är ägnade att stärka lagandan. I januari var SSB på plats för att dela
ut pris för prestationer i sjömansidrott. Både
talen och största delen av bordssamtalen gick
på engelska. Bore har erfarenhet av mångnationella manskap.
– På fartygen som under holländsk flagg
trafikerar kanalen har vi haft finländare. Nu
har vi filippinska sjöfarare på fartyg under
finsk flagg, konstaterar Thomas Franck.
På de fartygen är kommandospråket engelska. Erfarenheterna av mångnationella
manskap har varit goda. De filippinska sjöfararna förmedlas av samma bemanningsfirma
som sköter rekryteringen för Bores holländska fartyg.
– Enligt vad jag hört är finländarna nöjda
med de filippinska kockarnas mat, berättar
Thomas Franck.
Bland resultaten i sjömansidrott år 2010
kunde man redan notera flera filippinska
prestationer.
Av Bores holländska fartyg går två rorobåtar i tidsbefraktad trafik på kanalen och
fyra torrlastfartyg i avtalstrafik i Nordeuropa.
Utöver bilfärjorna i UECC:s befraktning
seglar Engships och Husells fartyg under sina
gamla namn. SSB har länge samarbetat med
besättningarna på Norking och Norqueen.
De som seglar i utrikestrafik sätter värde på
sjömansservice.
”Då sjömannen mår
bra ombord, mår också
redaren på kontoret bra”
rederier som hölls på SSB. SSB, Thomas
Franck och Siv Abrahamsson undersöker vad
man ännu kunde göra för att främja arbetshälsan. Bores sjömän har varit mycket nöjda
med satellit-TV- och internetförbindelser
som rederiet skaffat.
– Det var en stor satsning, men den ökar
trivseln. Nog har rederi och befraktare också
nytta av internetförbindelserna, förklarar
Thomas Franck.
Satellitsystemen har utvecklats och kostnaderna sjunker. För dagens sjöman är det
viktigt att kunna hålla kontakt och ha fingret
på tidens puls.
Bores sjöfarare har på ett berömvärt sätt
deltagit i sjömansidrotten. Biblioteks-, tidnings- och filmtjänst använder alla. I Kaskö
får Bores holländska fartyg service enligt
ILO:s rekommendation av Jarmo Nordback
som fungerar som SSB:s lokala kontaktperson. Bores anställda, särskilt från fartygen i
kanaltrafik, har också deltagit i SSB:s mångsidiga kurser.
Franck och Abrahamsson tycker att man
tillsammans kunde skola sjöfararna för att
bättre iaktta hälsosamma levnadsvanor.
Mat, motion och vila är viktiga. Bores besättningar hör visserligen från förut till de
bästa. Bästa idrottsfartyg och många Årets
Sjömansidrottare kommer därifrån; Paavo
Palokangas, Hilding Sundberg, Jorma
Huupponen, Elina Varmola, Jyrki Stenman, Paavo Rauhala och Tapio Lehto.
Text och bild: Pekka Karppanen
Det är lätt att instämma i konstaterandet,
som ursprungligen fälldes av Alpo Mikkola
från Godby Shipping, på en kurs för små-
Borden trafikerar mellan Nordsjö och
Oxelösund för HelOx Line. Före nybyggenas leverans sålde man i mars Trenden
och Najaden.
24
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2011
Merenkulkijoita
Matkamessuilla
Sunnuntaina 23.1. päättyneillä Helsingin matkamessuilla
kävi 83.000 vierailijaa. Näytteilleasettajia oli 1200 yli 70
maasta. Mukaan mahtui niin merenkulkijoita kuin varustamoitakin.
Jaakko Selin juonsi Finnlinesin osastolla
Viking Linen suurella osastolla oli Kuuba
–teema kuten alkutalven laivaristeilyilläkin.
– Meillä on täällä kuubalainen tanssiryhmä ja sikarinpyörittäjäkin, jo 13 vuotta matkamessuilla mukana ollut Jamppe Haakana
kehui.
Jamppe toimi syksyllä Mepan futisturnauksessa Viking XPRS –joukkueen pelaajavalmentajana ja työskentelee aluksella myymäläpäällikkönä. Hän on yksi harvoista, joka
on seilannut Viking Linen kaikilla nykyisillä
aluksilla. Jampen muistin mukaan Birgitta
Finneman ja Nicholas Hakanen kuluvat
tähän kunniakkaaseen joukkoon.
– Kokemusta on karttunut. Cinderellalla kävin eräänlaisen Viking Linen korkeakoulun, Haakana sanoi.
Jampella on komea varustamon väreihin
sopiva univormu. Viking Linellä oli muiden
isojen näytteilleasettajien tapaan ohjelmaa
säännöllisin väliajoin. Karaokea, kisoja, tanssiesityksiä, Peppi Pitkätossun vierailua ym.
Viking Linen osasto ja ihmiset vetävät
messuvieraita. Jamppe ja takavuosina Mepan sulkapallomestaruuksia voittanut Lotta
Bergman juonsivat tapahtumia ääni käheänä. Jeremias Salonen hääri Ville Viikinkinä.
Risteilyisäntiä
Tallink Siljan osastolla
Vapaavahti törmäsi Siljan osastolla jälleen
merimiesurheilijoihin. Peter Rosenbröijerin kädessä on ”rautaseiskan” sijaan metallinen mikrofoni.
1 / 2011
– Täytyy passata päälle, että kesän Mepa
-Golfkisat sattuvat kohdalle, Silja Serenaden
risteilyisäntä seilaava Peter heittää.
Hän juonsi Tallink Siljan osastoa yhdessä
Timo Niemisen kanssa. Timo on ms Baltic
Princessin risteilyisäntä. Matkailu Viroon on
kasvanut ja tämä näkyi myös varustamon
matkustajamäärissä.
Eckerö Linen osastolla oli rento meininki
päällä. Tallinnan matkailu puhaltaa tuulta
myös tämän varustamon purjeisiin. Osasto
markkinoi lähinnä ms Nordlandian matkoja. Rami Orajärvi veti mukaansatempaavaa
musiikkiesitystä.
tetään ja Antiqualla ollaan 7.1. Karibialla
Kristina Katarina vierailee useilla saarilla ja
matkustajia vaihdetaan 12.1. Barbadoksella.
Finnlines markkinoi perinteisiä Saksan
matkoja. Star –luokan aluksilla ajetaan
Helsingistä Rostockiin ja Gdyniaan. Sunnuntaina osastolla oli TV:sta tuttu Jaakko
Selin juontamassa. Finnlinesin aluksilla voi
matkustella myös Naantalista Kapellskäriin,
Lyypekistä Pietariin ja Malmösta Travemündeen.
Saksaan ja Karibialle.
Kristina Cruisesin osastolle ei messuvierailumme aikana sattunut tuttuja, vaikka vapaalla olevia merenkulkijoita tuli vastaan
vähän joka puolella. Osastolla kuullut uutiset olivat silti mielenkiintoisia. Kristina Katarina suuntaa seuraavana talvena Karibialle.
Varustamo on kysellyt asiakkaiden toiveita
ja räätälöinyt suomalaisille kunnon kaukolomaristeilyitä.
Varustamo on sopinut Finnairin kanssa
suorista lennoista Bridgetowniin Barbadokselle, joka on risteilyiden lähtö- ja paluu satama. Kalustona on 330 -paikkainen Airbus
A-330-200 –lentokone, jolla myös vaihtomiehistöt matkustavat suorilla lennoilla.
Mielenkiintoinen on varmasti myös vuodenvaihteessa toteutettava Atlantin ylitys.
Matkustajat lähtevät Helsingistä ja astuvat
laivaan Kap Verdellä 29.12. Valtameri yli-
Eckerö Linen Rami Orajärvi
veti karaokea
Frivakt
Vapaavahti
25
Sjöfarare på resemässa
Helsingfors resemässa, som avslutades den 23 januari, lockade
sammanlagt 83 000 besökare. Utställarna var 1200 och från
flera än 70 länder. Både rederier och sjöfarare rymdes med.
Jamppa Haakana höll stämningen uppe på Viking Lines avdelning
Värdarna Peter Rosenbröijer och Timo
Nieminen på Tallink Siljas avdelning
På Viking Lines stora avdelning var temat
Kuba, liksom för kryssningarna under början av vintern.
– Vi har både en kubansk dansgrupp och
en cigarrullare här, berättade Jamppe Haakana stolt. Han har varit med på resemässorna redan 13 år.
Jamppe fungerade under hösten som tränare för Viking XPRS:s spelare för SSB:s
fotbollsturnering, han jobbar som fartygets
butikschef. Han är en av de få som har seglat
på alla Viking Lines fartyg som nu trafikerar.
Enligt vad Jamppe minns hör Birgitta Finneman och Nicholas Hakanen till samma
ärofulla grupp.
– Erfarenheterna har ackumulerats. Cinderella var för mig en Viking Lines högskola,
sade Haakana.
Jamppe har en stilig uniform som matchar
rederiets färger. Liksom de andra stora utställarna har Viking Line program på regelbundna tider. Det var karaoke, tävlingar, dansuppvisningar, besök av Pippi Långstrump
mm.
Viking Lines avdelning och människor
drar till sig mässbesökare. Jamppe och Lotta
Bergman, som i tiden vann SSB:s turnering
i badminton, blev hesa då de fungerade som
konferencierer vid evenemangen. Jeremias
vi mötte lediga sjöfarare var än vi gick. Nyheterna på avdelningen var ändå intressanta.
Nästa vinter styr Kristina Katarina stäven
mot Karibien. Rederiet har förhört sig om
kundernas önskemål och skräddarsytt några
riktigt exotiska semesterkryssningar för finländare.
Rederiet har med Finnair gjort avtal om
direkta flyg till Bridgetown på Barbados, det
är avgångs- och avgångshamn för kryssningarna. Flyget är en Airbus A-330-200, med
det flyger också avlösningsmanskapet direkt.
En annan intressant resa över Atlanten
förverkligas vid årsskiftet. Resenärerna åker
från Helsingfors och stiger ombord på Kap
Verde den 29 december. Efter seglatsen över
världshavet kommer man till Antigua i Karibien den 7 januari. Kristina Katarina besöker
ett flertal öar i Karibien och resenärerna byts
på Barbados den 12 januari.
Finnlines marknadsför sina traditionella
resor till Tyskland. Med fartyg i starklassen
reser man från Helsingfors till Rostock och
Gdynia. På Finnlines avdelning fungerade på
söndagen som konferencier Jaakko Selin, bekant från TV. Med Finnlines fartyg kan man
också resa från Nådendal till Kapellskär, från
Lübeck till S:t Petersburg och från Malmö
till Travemünde.
26
Vapaavahti
Frivakt
Salonen flängde omkring som Ville Viking.
Kryssningsvärdar på
Tallink Siljas avdelning
På Siljas avdelning stöter Frivakt igen på sjömansidrottare. I Peter Rosenbröijers hand
ser vi nu en mikrofon istället för golfklubba.
– Måste passa på att planera in SSB:s golftävlingar i sommar, framkastar Peter, som
seglar som kryssningsvärd på Silja Serenade.
Tillsammans med Timo Nieminen fungerade han som konferencier på Tallink Siljas
avdelning. Timo är kryssningsvärd på M/S
Baltic Princess. Turistresorna till Estland har
ökat och det syntes också i rederiets passagerarsiffror.
På Eckerö Lines avdelning var stämningen avslappnad. Turistresorna till Tallinn
ger vind i seglen för också det här rederiet.
Avdelningen marknadsför närmast resorna
med Nordlandia. Rami Orajärvi stod för ett
medryckande musikinslag.
Tyskland och Karibien
På Kristina Cruises avdelning råkade vi under besöket inte på några bekanta, trots att
1 / 2011
Riian Merenkulkumuseon 1000 vuotta:
Viikinkilaivasta
sirppiin ja vasaraan
Purjelaivakauden valokuvia ja työvälineitä. Käyrä esine
kuvien keskellä on sen ajan tehokas kurinpitoväline.
- Mikä oli Ruotsi-Suomen mahtiaikana 1600-luvulla valtakunnan suurin kaupunki?
Kysymyksen esitti minulle Riian
merenkulkumuseon asiantuntijaopas Vidvuds Bormanis esittelykierroksen alkajaisiksi.
- Tukholma, minä veikkasin.
- Väärin.
1 / 2011
Suurin kaupunki oli tuolloin Riika, nykyisen Latvian pääkaupunki. Tukhoma oli niin
pieni, että se oli vasta kolmanneksi suurin. Kakkossijalla oli Turku, Vidvuds tiesi minua
valistaa.
Jos Riika oli niin merkittävä, niin merenrantakaupunkina sen täytyi olla myös tärkeä
satamakaupunki. - Kyllä vain, hän myönsi.
- Riika oli Itämeren kolmanneksi suurin satama Puolan Gdanskin ja Preussin Königsbergin (nyk. Kaliningrad) jälkeen.
Riika sai kiittää satamastaan Daugavajokea (suom. Väinänjoki), jonka suulla Riianlahden rannalla kaupunki sijaitsee. Joki oli
purjehduskelpoinen Venäjälle saakka. Valtamerialusten lasti lossattiin Riiassa, lastattiin
jokilaivoihin ja niin tavara löysi tiensä syvälle
sisämaahan. Yksi tapa tuoda maataloustuotteita ja kauppatavaraa sisämaasta Riikaan oli
erikoinen: rakennettiin katettu lautta, joka
virran viemänä ohjattiin kaupunkiin. Kun
lasti oli lossattu, lautta purettiin ja lautatavara myytiin rakennustarpeiksi.
Riian merenkulkumuseo ei pröystäile suuruudella. Se on eräänlainen miniatyyrimuseo, jonka kokoelmat antavat kronologisessa
järjestyksessä – maan valtiohistoriaa sivuten
– läpileikkauksen Latvian merenkulun vaiheista. Pienuus on itse asiassa etu: kävijä pystyy keskittymään jokaiseen pienoismalliin,
esineeseen ja historialliseen dokumenttiin
tarvitsematta pelätä informaatioähkyä.
Museon etuihin on luettava sen sijainti
upean vanhankaupungin ytimessä sekä se,
että kokoelmat ovat osa suurempaa kokonaisuutta ”Riga History and Navigation Museum”. Kaupunginmuseo perustettiin vuonna 1773, kun saksalainen farmaseuttilääkäri
Nicolaus von Himsel testamenttasi laajat ja
monipuoliset kokoelmansa museoitavaksi.
Luetteloituja eisneitä on puolisen miljoonaa,
joista vain 50 % on näytteillä.
Frivakt
Vapaavahti
27
Asiantuntijaopas Vidvuds Bormanis on Riian Merenkulkumuseon kävelevä tietosanakirja. Kierros alkaa viikinkilaivasta, seuraavana on tyypillinen hansalaiva eli 100
tonnin koggi.
Merihistoriaa,
sotahistoriaa,
valtiohistoriaa…
Pienoismallien sarja alkaa viikinkilaivasta,
jollaisilla runsaat tuhat vuotta sitten sarvipäät vierailivat Daugava-joella. Sitten seuraavat 100 tonnin koggi, 200 tonnin holkki
jne. Varsinaiseen yllätykseen törmätään tultaessa 1600-luvulla. Tuolloin Puolalle kuuluneella Kuurinmaan läänillä oli oma lippu,
kauppalaivasto – ja kaksi siirtomaata: Tobago Karibianmerellä ja saari Gambia-joen
suulla läntisessä Afrikassa! Tobagon aikaa
museossa edustaa pienoismalli Herzog Jacob. Sen tuliaislastina oli etenkin mausteita
Karibianmeren saarilta.
Vuonna 1710 Latviassa alkoi yli 200
vuotta kestänyt Venäjän valtakausi. Pietari
Suuren valloittaessa Riian hänen sotalaivastossaan oli tulivoimaisia aluksia, joissa
oli tykkejä kolmella kannella. Jälki oli sen
mukaista. Aineellisten tuhojen lisäksi puolet
asukkaista kuoli, joukossa koko oppineisto.
Seurasi rutto ja nälänhätä. Kuolleet saattoivat mädäntyä kaduilla jopa kolme vuotta;
venäläinen valloittaja ei hajuhaittoja hätkähtänyt.
Suomen tapaan talonpoikaispurjehdus kukoisti myös Latviassa. Laivanveistäjien työ-
Tyypillinen 1930-luvun latvialainen rahtilaiva, Sunderlandissa vuonna
1903 rakennettu ss Kangars.
kalut ja runsas kuvamateriaali käyvät oivasta
oppitunnista.
Esillä oleva rahti/matkustajalaiva, Kööpenhaminassa vuonna 1888 rakennettu ss
Saratov näytteli tärkeää roolia Latvian itsenäistymisen alkutaipaleella 1918. Saksalaiset
olivat vanginneet maan ensimmäisen pääministerin Karlis Ulmanisin, mutta hänen ja
koko hallituksen onnistui paeta Saratovilla
Liepajasta Riikaan. Itsenäisyys oli sillä erää
pelastettu.
Merisotahistoriaa harrastava löytää museosta paljon mielenkiintoista, kuten Latvilalle
Ranskassa maailmansotien välissä rakennetun kahden samanlaisen sukellusveneen
pienoismallin. Tuohon aikaan maassa oli
20 varustamoa ja niillä yhteensä noin sata
laivaa. Ne olivat pääasiassa Englannissa valmistettuja, parin-kolmenkymmenen vuoden
ikäisinä ostettuja. Bormanisin mukaan tuolloin sai hyviä laivoja halvalla. Noista sadasta
laivasta upotettiin sodan aikana 41, eniten
Viron rannikolla vuonna 1944 saksalaisten
pommittamina.
Itämeren talvesta puheen ollen: esillä on
Latvian ensimmäinen jäänmurtaja Krisaajis
Valdemars, joka rakennettiin Glasgowissa
1925. Suomalainen Varma on päätynyt Latviaan, missä sitä isännöi maan merivoimat.
Toisen maailmasodan jälkeen latvialaislaivojen korsteeniin ilmestyi kaksi työkalua.
Sen ajan laivoja esittelevä osasto onkin varsinainen sirppiliiteri. Tuolta ajalta on runsaasti
pienoismalleja, joista moni käy suomalaisen
telakkateollisuuden käyntikortista. Olisi kuitenkin aika panna näytteille myös sellainen
laiva, jonka korsteenissa on jonkun nykylatvialaisen varustamon tunnukset.
Pienoismallit kiinnostavat maallikkoakin,
mutta tosimerimiehelle ovat yhtä puhuttelevia museon sekstantit, kompassit, kiikarit,
kaukoputket (pisin noin metrin mittainen),
tiimalasit, pullolaivat, harppuunat, lokikirjat, kokardit…
Ykkösluokan
matkailukohde
Riika on tällä haavaa yksi suomalaisten
suosituimmista lähimatkailukohteista. Kun
lähtee sinne merimuseo mielessään, niin
kannattaa varata aikaa myös samassa talossa sijaitsevalle kaupunginmuseolle. Riiassa
on suorastaan pakko käydä myös Hitlerin
ja Stalinin hirmutöistä kertovassa Miehitysmuseossa. Keskiaikaisen kaupungin lisäksi
on tilaisuus ihailla Euroopan edustavinta
jugend-arkkitehtuuria. Riika henkii sellaista
keskieurooppalaista kahvila- ja konditoriakulttuuria, josta Suomessa voi vain uneksia.
Riika on monessa mielessä reissun väärtti,
ykkösluokan matkailukohde. Hyvää matkaa!
Tietoa merimuseosta: www.rigamuz.lv
Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen
28
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2011
Sjöfartsmuseet i Riga 1000 år
Från vikingaskepp
till hammare och skära
Ss Saratov, byggd i Köpenhamn år 1888. Den
lettiska regeringen som anhölls av tyskarna
flydde med fartyget från Liepaja till Riga under
oroligheterna i samband med självständigheten
år 1918.
– Vilken var rikets största stad under Sverige-Finlands stormaktstid
på 1600-talet? Jag ställdes frågan av Vidvuds Bormanis, specialguide
vid sjöfartsmuseet i Riga, då vi började rundvandringen.
– Stockholm, gissade jag.
– Fel.
Störst var vid den tiden Riga, huvudstad i
dagens Lettland. Stockholm var så litet att
staden låg på tredje plats. På andra plats
kom Åbo, kunde Vidvuds upplysa mig om.
Om Riga var så betydande, måste den som
kuststad också vara en viktig hamnstad. Det
var den visst, medgav han. Rigas hamn var
den tredje största efter Gdansk i Polen och
Preussens Königsberg, numera Kaliningrad.
För sin hamn fick Riga tacka floden Daugava, vid vars mynning i Rigabukten staden
är belägen. Längs floden kunde man segla
ända till Ryssland. De oceangående fartygens
last lossades i Riga, lastade på flodbåtar och
varorna fann vägen lång in i landet. Man
hade ett säreget sätt att föra ut lantbruksprodukter från inlandet till Riga: man byggde en
1 / 2011
flotte med tak, och med strömmen styrdes
flotten mot staden. Då lasten var lossad revs
flotten och bräderna såldes som byggnadsmaterial.
Sjöfartsmuseet i Riga stoltserar inte med
stort format. Det är ett slags miniatyrmuseum, vars samlingar i kronologisk ordning,
parallellt med statshistorien, ger en utmärkt
bild av de olika skedena i Lettlands sjöfartshistoria. Formatet är i själva verket en fördel:
besökaren kan koncentrera sig på varje miniatyrmodell, annat föremål eller historiskt
dokument, utan att vara rädd för informationsövermättnad.
Till museets fördelar kan räknas dess läge
mitt i den ståtliga gamla stadsdelen och att
samlingarna är en del av en större helhet ”Ri-
ga History and Navigation Museum”. Stadsmuseet grundades år 1773, då den tyske läkaren Nicolaus von Himsel testamenterade
sina omfattande och mångsidiga samlingar
för museibruk. En halv miljon föremål är katalogiserade, av dem är bara 50 % utställda.
Sjöfartshistoria,
krigshistoria,
statshistoria…
Serien av miniatyrmodeller börjar med ett
vikingaskepp, likt dem med vilka de hornbeprydda gjorde sina besök längs floden
Daugava. Sedan följer en kogg om 100 ton,
Frivakt
Vapaavahti
29
En stor miniatyrmodell av den brigantin som använts som skolskepp vid sjömansskolan i Riga.
Specialguiden Vidvuds Bormanis tjänstgjorde under åren 1921-40 i den lettiska handelsflottan som
styrman på ss Sigulda.
en holk om 200 ton osv. En verklig överraskning stöter vi på då vi kommer till 1600-talet. Kurland, som då hörde till Polen, hade
en egen flagga, handelsflotta - och två kolonier: Tobago i Karibiska havet och en ö
vid Gambiaflodens mynning i västra Afrika!
Tiden i Tobago representeras på museet av
miniatyrmodellen Herzog Jacob. Den kom
hem lastad med främst kryddor från öarna i
Karibiska havet.
Den ryska tiden, som pågick över 200 år,
började i Lettland år 1710. Peter den Store
erövrade Riga med sin örlogsflotta vars fartyg var bestyckade med kanoner på tre däck.
Förstörelsen var stor. Utöver de materiella
skadorna avled hälften av invånarna, och
med dem hela den bildade klassen. Därpå
följde pest och hungersnöd. Ruttnande lik
låg på gatorna i rentav tre år; den ryska erövraren lät sig inte störas av stanken.
Liksom i Finland blomstrade bygdeseglationen i Lettland. Skeppsbyggarnas arbetsredskap och ett rikligt bildmaterial ger en
utmärkt lektion i ämnet.
Last- och passagerarfartyget ss Saratov,
byggt år 1888 i Köpenhamn, spelade en viktig roll år 1918 vid begynnelsen av Lettlands
självständighet. Tyskarna hade fängslat landets första premiärminister Karlis Ulmanis,
30
Vapaavahti
Frivakt
men han lyckades med hela sin regering fly
från Liepaja till Riga med Saratov. Självständigheten var räddad, för den gången.
Den som är intresserad av sjökrigshistoria finner mycket av intresse på museet, till
exempel en miniatyrmodell av två likadana
ubåtar, som Lettland mellan världskrigen lät
bygga i Frankrike. Vid den tiden verkade i
landet 20 rederier med en sammanlagd flotta
om cirka etthundra fartyg. De var huvudsakligen byggda i England och köpta i en
ålder av tjugo-trettio år. Enligt Bormanis fick
man vid den tiden bra fartyg billigt. Av de
etthundra fartygen sänktes 41 under kriget,
de flesta utanför Estlands kust i tyska bombangrepp år 1944.
På tal om Östersjöns vinter: på utställningen kan man se Lettlands första isbrytare, Krisjanis Valdemars, byggd i Glasgow år
1925. Finska Varma har hamnat i Lettland
och hör nu till den lettiska marinen.
Efter andra världskriget uppenbarade sig
två verktyg på de lettiska fartygens skorstenar. På avdelningen som visar fartygen från
den tiden kan man se en ansenlig mängd
hamrar och skäror. Från den tiden finns det
rikligt av miniatyrmodeller. Många av dem
kunde fungera som visitkort för den finländska varvsindustrin.
Miniatyrmodellerna är intressanta också
för en lekman, men en riktig sjöman intresserar sig nog lika mycket för museets sextanter, kompasser, kikare, långkikare (den
längsta ungefär en meter), timglas, flaskskepp, harpuner, loggböcker, kokarder…
Ett förstklassigt turistmål
Riga är för närvarande ett av finländarnas
mest populära resemål inom närområdena.
Då man beger sig till sjöfartsmuseet lönar det
sig att reservera tid för stadsmuseet i samma
byggnad. I Riga måste man också besöka
Ockupationsmuseet, ett monument över
Hitlers och Stalins illdåd. Utöver den medeltida staden har man tillfälle att beundra
den mest representativa jugendarkitekturen
i Europa. Riga utandas en sådan café- och
konditorikultur, som vi i Finland bara kan
drömma om. Riga är i många avseenden
värd en resa, ett förstklassigt turistmål. Trevlig resa!
Information om sjöfartsmuseet:
www.rigamuz.lv
Text och bild: Sakari Karttunen
1 / 2011
MENNEIDEN AIKOJEN LAIVOJA
VÄRIKKÄISSÄ MAINOSJULISTEISSA
– Harry Hudson Rodmell
Harry Hudson Rodmell: S/s Ariadne
Laivayhtiöiden teettämiin julisteisiin teksteineen sisältyy paljon tietoa, jotka kertovat
mm. itse varustamosta, laivoista ja reiteistä. Menneiden aikojen matkustajalaivoista
näkee kirjallisuudessa usein vain mustavalkoisia kuvia, jolloin esimerkiksi monille varustamoille tärkeät rungon ja savupiippujen
väritunnukset jäävät näkemättä. Alkuun
varustamoiden mainospainotuotteita suunnittelivat usein kivipainojen omat kaaivertajat ja suunnittelijat. Meri- ja laiva-aiheiset
kuvat olivat kuitenkin vaativia töitä, joten
etäät graafikot ja merimaalarit erikoistuivat
niiden tekemiseen. Heidän hyvään piirustus- ja maalaustaitoonsa perustuvaan tyyliin
tehtyjen julisteiden kukoistuskausi ajoittuu
1 / 2011
Vuosien 1921–1935 aikana Compagnie Générale
Transatlantiquen (French Line) laivastoon liitettiin
kuusi uutta matkustajalaivaa, joista suuret kabiiniluokan laivat Lafayette (1929–1938) ja Champlain
(1932–1949) saavuttivat aikanaan matkustajien
suosion palvellessaan reitillä Le Havre–Plymouth–New
York.
vuosille 1870–1960. Erityisesti varustamoille julisteita suunnitelleista taiteilijoista mainittakoon englantilaiset Frank H. Mason ja
Harry Hudson Rodmell.
Harry Hudson Rodmell (1896–1984)
syntyi Hullissa Englannissa. Kotikaupungissaan han opiskeli Schooll of Artissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Rodmell
ei terveydellisistä syistä päässyt armeijaan,
mutta hän toimi litografioiden painajana ja
piirtäjänä Royal Engineeringissä. Vuosina
1919–1921 hän jatkoi opintojaan School of
Artissa. Siirryttyään työelämään Rodmellin
erityiseksi kiinnostuksen kohteeksi tuli julisteiden suunnittelu. Useiden vuosien ajan
Rodemell työllistyi pelkastään noilla laiväyh-
tiöiltä saamillaan toimeksiannoilla. Rodmell
teki julisteita mm. French Linelle, Finska
Ängfartygs Aktiebolagille ja Wilson Linelle.
Englannissa hänen töistään pidettiin näytteleyt mm. Royal Acadeymissä, Royal Institute
fo British Artissa, Society of Graphic Artissa ja Ranskassa Salon de Marinessa. Harry
Rodmell oli mukana perustamassa Society
of Marine Artis -yhdistystä. Hän tekii uransa aikana myös monia näyttaviä maalauksia,
joista ehkä tunnetuin “Gale Force 8“ on
nähtävillä National Maritime Museumissa
Greenwichissä. Laaja kokoelma hänen tuotantoaan on Hull Museum and Art Galleryssä.
Frivakt
Vapaavahti
31
GÅNGNA TIDERS SKEPP I FÄRGRIKA
REKLAMAFFISCHER
– Harry Hudson Rodmell
Rederiernas affischer ger många fakta om rederier, fartyg och rutter. I böcker uppträder äldre
passagerarfartyg vanligen bara på svartvita bilder,
vilket inte ger en helt entydig bild av skrovfärg
och skorstensmärken. Till en början var det ofta
tryckeriernas egna gravörer och planerare som fick
svara för rederiaffischerna. Men hav och fartyg var
krävande motiv, och både grafiker och marinmålare engagerades därför snart för ändamålet. De
tecknade och målade sina motiv med konstnärens
yrkesskicklighet, och affischkonsten upplevde sin
höjdpunkt under perioden 1870–1960. Bland de
produktiva konstnärer som specialiserade sig på
att arbeta för rederier märks bl.s britten Frank H.
Mason och Harry Hudson Rodmell.
Harry Hudson Rodmell (1896–1984) föddes i
Hull i England. Han studerade vid School of Arts
i sin hemstad. Hälsan hindrade honom att göra
aktiv krigstjänst under första världskriget, men i
stället arbetade han som litograf och tecknare i
Royal Engineers. Efter kriget fortsatte han sina
studier vid School of Arts 1919–1921, och när
han senare började förvärvsarbeta intresserade
han sig speciellt för affischkonst. Under flera år
sysselsattes han enbart med uppdrag från olika
rederier. Han skapade affischer för bl.a. French
Line, Finska Ångfartygs Aktiebolaget och Wilson Line. I England ordnades utställningar med
hans verk bl.a. i Royal Academy, Royal Institute
of British Arts och Society of Graphic Arts samt
i Frankrike i Salon de la Marine. Harry Rodmell
var stiftande medlem i Society of Marine Arts.
Under sin karriär skapade han flera betydande
målningar, av vilka den mest kända kanske är
”Gale Force 8” som kan ses på National Maritime Museum i Greenwich. Hull Museum and
Art Gallery har en omfattande kollektion av hans
arbeten.
År 1925 byggdes för FÅA i Frankrike Finlands största och modernaste passagerar- och
fraktfartyg, Oberon. Oberon sattes in på linjen Helsingfors–Köpenhamn–Hull. I december 1930 kolliderade FÅAs passagerarfartyg
Arcturus och Oberon i närheten av Læsø i
Kattegatt. Oberon sjönk på några få minuter.
Harry Rodmell var onbord på Oberon när
fartyget gjorde sin första resa från Frankrike
till England. Harry Rodmell skrev också en
beskrivning av resan till Hull News -tidning.
32
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2011
Remonttia
Mona Passagen läpi pohjoiseen kuljetettiin
öljyä Venezuelasta ja Curacaosta USAn iistkustille ja Kanadaan. Eurooppaan ajettiin
kappaletavaraa ja bulkkia Tyyneltämereltä,
kun oli päästy läpi Panaman kanavasta. Mona Passagen läpi etelän suuntaan kuljetettiin
samanlaisia lasteja Panaman kanavan kautta
Tyynellemerelle. Jos joku joutaisi järkiperäistämään tavarankuljetuksia maapallolla,
pärjättäisiin merkittävästi vähemmällä kalustolla.
Olimme vieneet Maracaibolahdelta läpi
Mona Passagen öljykuorman St. Lawrencejokea pitkin Quebeciin. Helmikuussa St.
Lawrence-lahti oli jäässä ja hitaasti siellä
edistyi matka. Suomalaisen laivan ei sopinut ajaa kenenkään perässä valmista ränniä pitkin. Oli menty omaa suoraa kurssia
umpijäässä puskien, kuin Jukolan veljekset.
Nyt oltiin jo painolastissa etelään etenemässä
uutta kuormaa hakemaan. Vielä ei tiedetty
mistä ja minne. Ajettiin vaan Aruba for orders.
Kanadan vesiltä kuului vielä lyhytaaltoyhteys Suomeen. Sähkötyksen lisäksi radiopuheluitakin pystyi soittamaan. Lyhyesti pi1 / 2011
ti puhua. Minimimaksu oli toista kymppiä
(markoissa) alkavalta kolmelta minuutilta.
Kipinän peruspalkalla olisi raha riittänyt
noin sataan kolmen minuutin puheluun
kuukaudessa. Jos radiokeli sattui olemaan
huono, meni suurin osa ajasta haloon huuteluun.
Villapaidat oli vaihdettu paidattomiin
lähestyttäessä Mona Passagea. Radiokelit
alkoivat huonontua. Jonain päivänä ei Helsinkiradio kuulunut lainkaan. Nyt kuitenkin
heti aamusta kuului lista eli liikenneluettelo
ja meillekin oli viestiä tulossa. Kuuluvuus
heikkeni jatkuvasti, kun Helsinkiradion
operaattori antoi yhteyttä haluaville laivoille
vuoronumeroita. Onneksi olimme jonossa
ensimmäisenä, koska huonoista keleistä tiedettiin sielläkin. Kun orderisähkeemme sitten alkoi tulla luureihin, oli kuuluvuus lähes
olematon. Sähkeen alkumerkintöjen jälkeen
varsinaista tekstiä kuului muutama sana, sitten yhteys katosi.
Nakuttelin sähkötysavainta ja koitin sokkona breikata, ettei enää kuulu. Ehkä päälähetin tiesi, ettei kuulunut Helsinkiradioon
Keimolaankaan, kun mitään ei lähtenyt tai-
vaalle. Paineli avainta hiljoo tae kovvoo, ei
päälähettimen viisarit värähtäneetkään. Ei
auttanut nykyinen tietokonetemppukaan:
sulkeminen, sähköt pois ja käynnistys uudelleen.
Onneksi oli kuuluvuutta ollut riittävästi,
että oli selvinnyt seuraava lastaussatamamme
ja sieltä otettava lasti. Oli suuri helpotus viedä kipparille orderisähkeestä edes alkupätkä.
Curacao-radion kautta lähetin varustamoon
viestin, että lähetinviasta huolimatta seuraava lastaussatama oli tiedossa. Vaikka päälähetin ei toiminut, akkukäyttöisellä hätälähettimellä sujui yhteydet ongelmitta lähivesillä.
Sittenpä oli aika kääntyä päälähettimen
puoleen. Onneksi jääkaappipakastimen kokoinen peltiloota oli ruotsalainen, eikä engelsmannirakenne, minkä ruuvien ja muttereiden vääntelyyn olisi vierähtänyt loppupäivä.
Ruotsalainen laite aukesi niksnaks-kytkimiä
kääntämällä ja vetämällä loota kiskoja pitkin
ulos kuorestaan.
Äkkiseltään ei sisuksissa näkynyt mitään
poikkeavaa. Heiluttelin vähän virtalähteen
kaapeleita, josko jossain olisi kosketushäiriö.
Sittenpä ei radiohytissä näkynyt mitään: saFrivakt
Vapaavahti
33
kea sähköinen savu ja katku tursusi powerista ja levisi samalla avonaisesta luukusta
brygälle ja venttiileistä paapuurin siivelle.
”Onko siellä ketään hengissä?” huuteli
huolissaan brygän luukusta täkkikakkonen.
Hengissä mutta huonossa hapessa olin saanut käännetyksi virtakytkimen kiinni ja savuaminen alkoi osoittaa laantumisen merkkejä. Näkyvyyden kohentuessa ilmeni, että
paksu virtalähteen kaapelinippu oli päästänyt savun ulos ja jäljellä oli hiiltyneet langat.
Konehuoneesta sopivaa piuhaa kysellessäni
ykkösmestari innostui sähköhommista ja ilmaantui pian radiohyttiin ison kelan kanssa.
Illan hämärtyessä oli lähettimen virtalähteen
kaapelit tinattu uusiksi. Toivorikkaana väännettiin lähetin päälle. Ei savunnut mistään.
Vaan eipä ollut alkuperäinen vika korjaantunut.
Kaikkia suomalaisia laivoja tarkoittava
yhteiskutsumerkki oli OHFF. Sitäpä hu34
Vapaavahti
Frivakt
huilin ajoittain tinauksen välissä 500 kHz
sähkötystaajuudella hätälähettimellä. Josko
löytyisi kollega, jolla olisi yhteys Helsinkiradioon. Illansuussa vastasikin kongolainen,
mutta laivan lyhytaaltolähettimessä oli korkein taajuus 8 MHz alueella. Sillä ei ollut
toivoakaan niissä olosuhteissa tulla kuulluksi
Helsingissä. Sen tiesi kollegakin ja oli vastannut kutsuuni siinä toivossa, että minä olisin
saanut välitetyksi hänen viestinsä.
Suomalaisilla laivoilla oli tapana pitää keskinäisiä yhteyksiä ns. juorutunnilla. Kello
13.30 GMT taajudella 12630 kHz sähköteltiin OHFF-kutsua. Enimmäkseen bandilla
kuului Henry Nielsenin villinlinjan paatteja.
Kerrottiin kulkutietoja, vaihdettiin miehistöluetteloita ja tärkeimpänä välitettiin viestejä niille, jotka eivät huonon kuuluvuuden
vuoksi saaneet itse yhteyksiä.
Hyvissä ajoin heti seuraavana päivänä
virittelin vastaanottimen juorutunnin taa-
juudelle. Muutamia kipinöitä ilmaantui
bandille aprikoimaan meidän tilannettamme. Pian vinkaisi ääneen kolmaskin lähetin,
jonka viritinäänestä jo tunsi, mista laivasta
oltiin.Oikein oli osattu arvata yhteysongelmamme ja Helsinkiradiosta oli pyydetty
orderisähkeemme välitettäväksi meille sokkona. Kuuluvuus oli hyvä ja parinsadan sanan mittaisen tekstin olin pian naputellut
kirjoituskoneella sähkösanomalomakkeelle
päällikön luettavaksi.
Lähetinvikaa sitkeästi selvitettäessä ja
yleismittarilla sinne sun tänne sohiessa löytyi lopulta murtunut vastus. Laivassa oli varaosina kaikkia tarvittavia elektroniputkia,
mutta vastuksia vain muutamia isokokoisia
pieniohmisia. Radiotekniikan laskukaavoja
muistellen niistä sai kumminkin kasatuksi
suunnilleen oikean ohmimäärän virityksen.
Rakennelma ei mahtun peltikaapin sisälle
joten loppumatkan se roikkui seinälle surrattuna lähettimen kupeessa.
Öljysataman naapurikylän elektroniikkakomponenttien valikoimista ei ollut tietoa,
joten huoltomies tilattiin terveisin tuoda
mukanaan tarvittava varaosa. Vähäiselläkin espanjantaidolla pystyi selvittämään
ongelman:”Esta resistor no bueno!”
Kun seuraavana päivänä suuntasimme
Mona Passagen kautta kohti Quebeciä, oli
kelit Helsinkiin kohentuneet. Sain kuitatuksi vanhan orderisähkeen. Juorutunnilla
maalailin grande probleemaa ja kiittelin välitysavusta. Ehdinpä vielä avustamaan muutaman sähkeen kongolaiselle ennen heidän
satamaanmenoaan.
Noina vuosina muutaman kerran tuli poiketuksi Mona Passagen itärannalla Puerto
Ricossa. Länsiranta tuli tutuksi vasta vuosi
sitten, kun merkintälasku omaan ikälokikirjaan kertoi viisi tolttia tulleen täyteen. Sen
kunniaksi lennettiin turistikyydillä muutamaksi viikoksi Hispaniolan saarelle. Jos sattui olemaan asiaa koto-Suomeen, kaivettiin
shortsintaskusta parin tulitikkuaskin kokoinen kännykkä ja soittaa rimpautettiin Puhua
piti lyhkäisesti, koska soittaminen oli kallista. Lähes puoli euroa minuutti.
Timo Sylvänne
www.aanimeri.fi
1 / 2011
Tässä kuudennessa räväkästi alkaneessa
osassa juoni pitää otteensa viimeiselle sivulle
asti. Tammirannan mahtisuvun perheen äiti
putoaa Lahden vesitornista eikä tapahtumaa
pidetä rikoksena. Juhannuksena perhe kokoontuu suvun kesäpaikalle ja ilta päättyy
traagisesti.
Sandberg ei tyydy tasaiseen tekstiin, vaan
löytää monia näkökulmia ja tasoja kertoa
tarinaa.
Teksti liittyy tiukasti yhteiskuntaan ja hyvinvointivaltion murenemiseen unohtamatta muutosten keskellä kamppailevia ihmisiä.
MEPAn
kirjasto
suosittelee:
Milja Nitovuori
kuoli traagisesti, ilmestyneen hänelle välittääkseen viesti isälleen ja isän suunnattomasta ilosta. ” Tapahtumaan kiteytyi sellainen
ikuisuuden hengähdys, joka jää osallisten
mieleen kuin tatuointi ihoon. Ehkä juuri tuo
elämän ja kuoleman kohtaamisen lumoava
kauneus sysäsi minut eteenpäin matkallani”,
kertoi Juurikkala.
Norjalaisen kirjailijan Roy Jacobsen uusin
romaani Ihmelapset on todellinen mestariteos.
Ilmestyttyään kirja nousi Norjan bestsellerlistan kärkeen ja pysyi siellä vuoden.
Jacobsen kuvaa aikuisten maailmaan
10-vuotiaan Finnin kautta. Kerronta on
tarkkavaistoista ja mukaansa tempaavaa heti
ensimmäiseltä sivulta lähtien.
Vaikeat ja julmakin elämäntilanteet on
kerrottu lämmöllä ja huumorilla, asioita
turhaan pitkittämättä. Koskettava tarina jää
pitkäksi aikaa mieleen.
Henkimaailman asiat kiinnostavat merenkulkijoita. Kirjalle Varjojen taika oli jonotuslistaa jo ennen ilmestymistä. Kirjoittaja
on elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Kaija
Juurikkala.
Varjojen taika on rehellinen kertomus
henkisestä kasvusta ja uskalluksesta puhua
lahjastaan muillekin, kuin vain omalle aviomiehelleen. Lapsena hän pelkäsi yötä ja kuulemiaan ääniä, mutta enää pimeys ei pelota
vaan on tuonut vapautuksen ja ilon pystyessään auttamaan muita.
Juurikkala kertoo pienestä pojasta, joka
1 / 2011
Lahdessa syntyneen Timo Sandbergin esikoiskirja Unta ei voi tunnustaa julkaistiin
1990. Sen jälkeen on ilmestynyt kahdeksan
romaania ja neljä nuorten kirjaa. Lisäksi hän
on kirjoittanut yhdessä Mari Sandbergin
kanssa romaanin Kaviopolkka kirjailijanimellä Mari Timonen.
Kiitetty dekkarisarja komisario Erkki
Heittolasta jatkuu kirjalla Kalmankokko.
Karin Mäkelän Valkea voima on kaunistelematon kertomus huumeäidistä.
Kolmen lapsen äiti Karin Mäkelä käytti
huumeita yli kaksikymmentä vuotta. Edes
lasten huostaanotot eivät saaneet häntä lopettamaan. Vasta esikoispojan itsemurha
pysäytti hänet.
Poika olisi juuri täyttänyt kahdeksantoista ja oli sovittu, että hän pääsee viimeinkin
muuttamaan äidin luo. Tuolloin tuli uusi
vankilatuomio äidille ja poika tajusi, ettei
ollut enää paikkaa minne mennä.
Siviilissä äiti ei osannut hakea apua itselleen, mutta vankilassa hän pääsi juttelemaan
papille ja psykiatrille.
Surutyö syyllisyydestä tuntuu edelleen
musertavalta. Ajatus, että menneitä ei voi
enää muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vielä
vaikuttaa, antaa uutta voimaa elämään.
Frivakt
Vapaavahti
35
Kustaa III ja suuri
merisota – Taistelut
Suomenlahdella 1788-1790
John Nurmisen Säätiön kustantamien loisteliaiden merikirjojen sarja jatkuu. Tietokirjailija Raoul
Johnsson on kuvannut meritaistelut elävästi.
Niistä tunnetuin on Pohjoismaiden suurin meritaistelu kautta aikojen – Ruotsinsalmen taistelu.
Johnsson kertoi julkistamistilaisuudessa, että Ruotsin ja Venäjän välisessä sodassa oli kyse Pohjois-Itämeren herruudesta. Hän tukeutuu
kirjassa muun muassa ennen suomeksi julkaisemattomiin venäläisiin arkistolähteisiin. Raoul Johnsson käyttää saaristolaivaston papin
Anders Winbergin päiväkirjaa autenttisena kertojan äänenä, mikä
tekee tapahtumien kuvaukset erityisen eläväksi.
Kirjan kuvitukseen ja kuvateksteihin on panostettu todella paljon. Meritaistelut esitetään näyttävin Ruotsista ja Venäjältä peräisin
olevin taistelumaalauksin. Lisäksi kuvitus käsittää runsaasti taisteluihin osallistuneiden laivojen pienoismallikuvia. Autenttiset kartat ja
taisteluryhmitykset selventävät kirjan tekstiä. Suurin osa kirjan 200
kuvasta julkaistaankin nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Kirjasta on
saatu mukaansa tempaavan lukuelämyksen ohella visuaalista nautintoa tarjoava katselukokemus.
ISBN 978-952-9745-31-9, 352 sivua, 200 värikuvaa
Kirjoittaja
Raoul Johnsson
Päätoimittaja
Maria Grönroos
Toimittaja
Ilkka Karttunen
Graafinen suunnittelu Tommi Jokivaara
Kustantaja
John Nurmisen Säätiö
John Nurmisen säätiön asiamies Erik Båsk, Juha Nurminen ja
Raoul Johnsson. Kirjan kirjoittaja Johnsson (s.1935) on toiminut myös yritysjohdon kouluttajana ja konsulttina
36
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2011
Saagojen kutsu – avoveneellä Islantiin
Uusi, täydennetty painos
valottaa matkan taustoja
Monissa suolaisissa liemissä keitetyt miehet toteuttivat hurjan haasteen kahdestaan. Matka oli vaiherikas ja vaarallinen. Merikapteeni Matti Pulli ja vuokravenekippari Matti
Piri kävivät kertomassa reissusta ja kirjasta MEPAssa.
Kirjoittaja Pekka Piri oli 1990 -luvun alussa
piristyksen tarpeessa. Kasinotalouden aikainen työ suuren yrityksen henkilöstöpäällikkönä ja avioero olivat syöneet miestä. Lisähappea olisi saatava ja pian. Silakkamarkkinoilla hän oli myymässä kalaa ystävänsä
alukselta kun kohtasi merikapteeni Matti
Pullin. Miehet nauttivat oluet kökarilaisen
Rexin peräkannella. Kokenut venemies Piri
oli suunnitellut Islannin matkaa ja tarvitsi
sää- ja merioloja ymmärtävän navigaattorin.
Matti Pullin elämäntilanteeseen kova
haaste sopi. Mies oli ollut päällikkönä, kun
ms Finnpolaris upposi. Onnettomuus sattui
Grönlannin länsipuolella ja aluksella oli Bahaman lippu ja suomalainen miehistö. Vakuutus- ja muiden asioiden setviminen vei
aikaa ja turhautti.
Monien vaiheiden jälkeen miehet pääsivät
matkaan Finnfasterilla, 7-metrisellä 175-hevosvoimaisella kaksitahtiperämoottorilla varustetulla avoveneellä. Iso kasa ongelmia oli
edessä ja monta tonnia merivettä tuli virtaamaan läpi veneen peräpäästä, jonne vakuutusyhtiö Pohjolan Juha Pöyry oli vaatinut
lisää vedenpoistoaukkoja.
Kaksi erilaista miestä
tunnelmat on saatu vangittua ja välitettyä
lukijalle. Meri elää voimakkaana ja pieni
vene yrittää puskea etappi kerrallaan kohti
määränpäätä. On melkein kuin itse istuisi
ajopulpetin takana yrittäen pitää kiinni jostakin.
Tarina etenee sopivalla vauhdilla. Veneellä
ajetaan parhaimmillaan yli 32 solmua, mutta
Piri onnistuu kuvaamaan paikkoja ja miesten tapaamia ihmisiä värikkäästi kuitenkaan
jaarittelematta. Mielialat vaihtelevat ahdistuksesta, turhautumisesta ja kovista paineista
muutamiin juhlahetkiin.
– Yksinäisen kalastusaluksen kohtaaminen aavalla merellä nostatti mieltä. Totta kai
myös Islannin presidentin tapaaminen oli
yksi kohokohta, Piri muistelee
Kahdenkymmenenkolmen päivän paukutuksen jälkeen kippari Piri ja navigaattori
Pulli saapuivat Islantiin. Luulisi, että lukija
voi jo vetää henkeä, mutta monta mielenkiintoista tarinaa seuraa vielä. Lopussa on
runsas kuvakokoelma ja hieno valikoima
liitteitä.
Tempaus herätti Islannissa suurta huomiota. Pekka Piri oli onnistunut myymään
hankkeen hyvin myös suomalaismedialle,
jota matka kiinnosti. Hän oli sopinut yhteistyöstä ”lehdistöpäällikön” Hasse Svenssonin kanssa. Kirja käännetään englanniksi,
FILI (Finnish Literature Exchange) tukee
käännöstyötä.
Pekka Karppanen
Matkan jälkeen Pekka Piri muutti Torremolinokseen kahdeksaksi vuodeksi. Matti
Pulli jatkoi seilauksiaan muun muassa
Finnpinessa ja Astreassa
Piri ja Pulli alkoivat vähitellen luottaa toisiinsa. Samassa veneessä oltiin, kummallakin oli hyvä fyysinen ja henkinen kestävyys
sekä paineensietokyky. Veneessä ryskyi, meri
pauhasi, eikä saanut hermostua. MEPAn toimistolla miehet muistelevat, kuinka hengenlähtökin oli muutaman kerran lähellä.
– Aallon päällä sattunut parisataametrinen
lento, tulipalo Färsaarilla, sabotaasi Mykkenesillä ja veneen hinausepisodi Islannissa,
Pekka Piri luettelee.
Matti Pulli nyökkäilee Pirin kalmankatkuiselle kerronnalle. Finnoceaniksen hirmumyrskyn, ja jäävuoreen törmänneen
Finnpolariksen uppoamisen kokenut kapteeni voisi kysyä kuin alikersantti Lehto
Tuntemattomassa sotilaassa: ”Ettekö te saa
henkeä pois?”.
Kirja on kuin loistoaineksista valmistettu gourmet-ateria. Parivaljakon tunteet ja
1 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
37
Laivajoukkueiden salibandyturnauksessa
pelasi 90 merenkulkijaa.
– GaBriELLaN JOuKKuE
JatKOi VOittOKuLKuaaN
Merimiespalvelutoimisto järjesti
18.1. Kaarinassa kahdeksan
laivajoukkueen turnauksen.
Viisi joukkuetta tuli matkustajalaivoista. Rahtilaivajoukkueita oli Neste Shippingilta, Langh
Shipilta ja Birka Cargolta.
Telakalla olleet Birka Paradise
ja Rosella saivat jalkeille varsin
iskukykyiset joukkueet.
Gabriellan joukkueen kasasi vuoden merimiesurheilijaksi valittu Tapani Outinen.
Gabi oli voittanut syksyllä Mepan jalkapalloturnauksen ja innostus oli kova. Amorellan porukkaa luotsasi Nanna Saarinen ja
Rosellan yhteyshenkilönä toimi Andreas
Rosenkvist.
Erotuomari Janne Kytölän mukaan tänä
vuonna pelaajien taso on korkein, mitä hänen aikanaan Mepan turnauksissa on ollut.
A-lohkossa Gabriella jyräsi kolme ottelua
maalierolla 27–10. Tiukimman vastuksen
antoi Silja Serenade. Rosella ja Amorella
pelasivat B-lohkossa. Keskinäisen ottelun
vei Rosella, joka voitti myös Nesteen. Loukkaantumisista kärsinyt Amorella saalisti yhden voiton.
Viime vuoden mestari Birka Paradise selvitti B-lohkon kolme ottelua puhtaalla pelillä. Finaalissa Gabriella vei kuitenkin heistä
voiton melko selkeästi 8–3. Pronssiottelussa
Rosella pani hyvin kampoihin Silja Serenadelle. Suurilukuinen Serenaden joukkue
pystyi pitämään kovaa tempoa yllä ja vei
pronssin lopulta 6–4.
Sijoitusottelussa Birka Trader ja Amorella
pelasivat tasan 5–5. Birka Traderin maalivahti varmisti heille voiton hyvillä torjunnoillaan rangaistuslaukauskilpailussa. Gabriellan tsemppariksi valittiin Niko Hänninen,
Amorellan joukkuesta palkinto meni Nanna
Saariselle ja Rosellan tsemppari oli Gustav
Mörn.
Gabriella
Birka Paradise
Silja Serenade
Kiitokset kaikille!
38
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2011
NittiO SJÖFararE SPELadE
i FartyGSLaGENS
iNNEBaNdyturNEriNG
Sjömansservicebyrån arrangerade en turnering i innebandy för åtta fartygslag den 18
januari i S:t Karins . Från passagerarfartygen
deltog fem lag. Lagen från lastfartygen representerade Neste Shipping, Langh Ship och
Birka Cargo. Birka Paradise och Rosella, som
legat i docka, hade mobiliserat synnerligen
kämpaglada lag.
Birka Paradise, senaste års segrare, klarade
i första gruppen av de tre första matcherna
med rena siffror. Med samma sak lyckades
Gabriella i andra gruppen. I finalen tog Gabriella hem segern ganska klart med siffrorna
8 – 3. I bronsmatchen bjöd Rosella Silja Serenade på gott motstånd. Serenade kunde
med sitt stora lag hålla ett högt tempo och
tog till slut hem bronset med siffrorna 6 – 4.
I placeringsmatchen spelade Birka Trader
och Amorella jämnt, 5 – 5. Birka Traders
målvakt Bernt Lindell, en av turneringens
bästa spelare, säkrade segern med gott försvar
vid straffslagtävlingen.
Domaren Janne Kytölä tyckte att matcherna var mycket högklassiga. Stämningen var
god och spelet rent. Ett varmt tack till alla
sjöfarare som deltog i SSB:s turnering!
SIJOITUSOTTELUT:
OTTELUTULOKSET
LOHKO A:
TRADER
LANGH
10-0
TRADER
GABRIELLA
2-5
SERENADE
LANGH
15-4
SERENADE
GABRIELLA
5-6
LANGH
GABRIELLA
3-16
TRADER
SERENADE
0-5
LOHKO B:
1 / 2011
ROSELLA
AMORELLA
8-5
PARADISE
NESTE
10-2
PARADISE
ROSELLA
9-4
NESTE
AMORELLA
1-13
NESTE
ROSELLA
7-9
PARADISE
AMORELLA
6-3
Sij
1
2
3
4
5
6
7
8
LANGH
NESTE
5-7
TRADER
AMORELLA
6-5 (RL)
SERENADE
ROSELLA
6-4
GABRIELLA
PARADISE
8-3
JOUKKUE
TSEMPPARI
GABRIELLA
Niko Hänninen
BIRKA PARADISE
Harri Heino
SILJA SERENADE
Lari Lundström
ROSELLA
Gustav Mörn
BIRKA TRADER
Bernt Lindell
AMORELLA
Nanna Saarinen
NESTE
Heikki Knuutila
LANGH
Frivakt
Jarno
Mäkinen
Vapaavahti
39
YLEISURHEILU
TOP 10 LAIVAT/FARTYG
Swegard
Klenoden
Laura
Silja Serenade
Gabriella
Botnica
Mariella
Isabella
Viking XPRS
10.Mariella
2168
2142
732
MITALIT/MEDALJER
MIEHET/HERRAR 1
Kuula/Kula
1 Seema Kristo (PM/NM 1)
2 Maasik Anti 3 Sippola Mikko Pituus/Längdhopp
1 Wirman Niko (PM/NM 1)
2 Torvela Nico (PM/NM 2)
3 Kaukorinne Janne 13,86 12,45 11,96 Klenoden
Laura
Klenoden
4,86 4,6 4,4 Silja Serenade
Silja Serenade
Silja Serenade
Vauhditon pituus/Längdhopp utan ansats
1 Grönlund Markus 1 Raumavirta Roni 2 Seema Kristo 3 Salminen Niklas 60 m
1 Wirman Niko 2 Englund Benjamin 3 Kaukorinne Janne 3 Sippola Mikko 2,82 2,82 2,68 2,63 Klenoden
Klenoden
Klenoden
Laura
7,7 8,1 8,2 8,2 Silja Serenade
Swegard
Silja Serenade
Klenoden
MIEHET/HERRAR 2
Kuula/Kula
1 Holmström Mats 2 Pekkanen Petri 3 Hänninen Jussi Pituus/Längdhopp
1 Priisalu Janari (PM/NM 3)
2 Tuominen Pasi MIEHET/HERRAR 3
12,14 11,9 11,74 Swegard
Laura
Klenoden
4,79 4,4 Silja Serenade
Silja Serenade
Vauhditon pituus/Längdhopp utan ansats
1 Holmström Mats 2 Hänninen Jussi 3 Lindström Niklas 60 m
1 Priisalu Janari 2 Holmström Mats 2 Tuominen Pasi 3 Hänninen Jussi 40
Vapaavahti
Frivakt
Basketbollspelande sjökaptener i Åbo
Ett lag bestående av sjökaptener, utdimitterade från sjöfartsskolan i Åbo, spelade och vann en vänskapsmatch i
basketboll. Efterspelet gick av stapeln i skolans bastu, där
man också mindes gamla tider. På bilden Jukka Ketonen,
skiljedomaren Pertti Siika, Bo Gyllenberg, Timo Raitamo, Juha Rossi, Dan Stenbäck och Ossi Westilä. Antti
Palola och Olof Widén, som hörde till kärntruppen, fick
tyvärr i sista stund förhinder att delta.
2,8 2,72 2,7 Swegard
Klenoden
Swegard
8,3 8,5 8,5 8,6 Silja Serenade
Swegard
Silja Serenade
Klenoden
Kuula/Kula
1 Kaikkonen Tapio (PM/NM 1) 12,18 2 Yli-Valkama Kim 10,86 3 Viin Paavo 9,85 Pituus/Längdhopp
1 Dinichino Salvatore 2 Palmio Lauri 3,45 2,97 Klenoden
Klenoden
Swegard
Silja Serenade
Silja Serenade
Vauhditon pituus/Längdhopp utan ansats
1 Lehto Tapio 2 Kaikkonen Tapio 3 Yli-Valkama Kim 60 m
1 Yli-Valkama Kim 2 Dinichino Salvatore 3 Kaikkonen Tapio 2,9 2,5 2,3 Swegard
Klenoden
Klenoden
8,7 9
9,1 Klenoden
Silja Serenade
Klenoden
1 / 2011
FRIIDROTT 2010
NAISET/DAMER 2
MIEHET/HERRAR 4
Kuula/Kula
1 Soinila Pertti (PM/NM 3)
2 Matikainen Eero 3 Wickholm Leif 10,85 10,76 8,8 Vauhditon pituus/Längdhopp utan ansats
1 Matikainen Eero 2 Wickholm Leif 3 Soinila Pertti 60 m
1 Wickholm Leif 2 Matikainen Eero 3 Soinila Pertti Klenoden
Klenoden
Klenoden
2,31 2,3 2,17 Klenoden
Klenoden
Klenoden
10 10,2 11,2 Klenoden
Klenoden
Klenoden
NAISET/DAMER 1
Kuula/Kula
1 Harri Anna (PM/NM 3)
2 Mäkinen Paula 3 Sundell Noora 7,45 6,28 6,04 Vauhditon pituus/Längdhopp utan ansats
1 Harri Anna 2 Mäkinen Paula 3 Sundell Noora 60 m
1 Harri Anna 2 Mäkinen Paula 2 Vicente Heidi 3 Fagerlund Jasmin Gabriella
Gabriella
Gabriella
2,07 1,87 1,77 Gabriella
Gabriella
Gabriella
9,7 10,4 10,4 10,5 Gabriella
Gabriella
Gabriella
Laura
Kuula/Kula
1 Ukkonen Tiina (PM/NM 1)
2 Helminen Hannele 3 Röholm Tiina 7,5 6,24 5,17 Gabriella
Gabriella
Silja Serenade
1 Helminen Hannele (PM/NM 1) 2,81 2 Ukkonen Tiina (PM/NM 2)
2,77 Gabriella
Gabriella
Pituus/Längdhopp
Vauhditon pituus/Längdhopp utan ansats
1 Ukkonen Tiina 2 Helminen Hannele 3 Röholm Tiina 1,91 1,76 1,53 Gabriella
Gabriella
Silja Serenade
1 Helminen Hannele (PM/NM 3) 10 2 Ukkonen Tiina 10,5 Gabriella
Gabriella
60 m
NAISET/DAMER 3
Kuula/Kula
1 Jalonen Sari (PM/NM 1)
2 Vesala Eija 3 Niemistö Aulikki Pituus/Längdhopp
1 Jalonen Sari (PM/NM 1)
2 Ikonen Mari (PM/NM 2)
7,54 5,66 5,2 Silja Serenade
Gabriella
Swegard
3,41 2,55 Silja Serenade
Silja Serenade
Vauhditon pituus/Längdhopp utan ansats
1 Jalonen Sari 2 Ikonen Mari 3 Vesala Eija 60 m
1 Vesala Eija (PM/NM 1)
2 Ikonen Mari 2
1,7 1,53 Silja Serenade
Silja Serenade
Gabriella
11,3 12,6 Gabriella
Silja Serenade
6,96 6,8 Botnica
Silja Serenade
3,1 2,56 Silja Serenade
Botnica
NAISET/DAMER 4
Kuula/Kula
1 Söderlund Rauni (PM/NM 1)
2 Ahonen Arja (PM/NM 2)
Pituus/Längdhopp
1 Ahonen Arja (PM/NM 1)
2 Söderlund Rauni (PM/NM 2)
Vauhditon pituus/Längdhopp utan ansats
1 Ahonen Arja 2 Söderlund Rauni 3 Hiltunen Marita 60 m
1 Söderlund Rauni (PM/NM 1)
2,03 1,58 1,52 Silja Serenade
Botnica
Viking XPRS
11,8 Botnica
MEPAn liikuntakurssilla Pajulahdessa
1 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
41
MEPA sai
lahjoituksen
Nesteen väeltä
SSB mottog
donation av
Nestes sjöfolk
Sopivasti joulun alla saapui Merimiespalvelutoimistoon mieluisia vieraita, jotka eivät tulleet
tyhjin käsin. Neste Shippingin merenkulkijoiden
pääluottamusmiehet Olli Kauranen Merimiesunionista, Ingemar Åberg Laivanpäällystöliitosta
ja Harri Piispanen Konepäällystöliitosta
tulivat kylään.
Just lämpligt före jul fick Sjömansservicebyrån
kärkomna gäster, som inte kom tomhänta. Neste
Shippings sjöfarares huvudförtroendemän Olli
Kauranen från Sjömans-Unionen, Ingemar Åberg
från Skeppsbefälsförbundet och Harri Piispanen
från Maskinbefälsförbundet kom på besök.
Miehillä oli tuhannen euron rahalahjoitus, jonka Nesteen merenkulkijat halusivat korvamerkitä Ruissalon Mepalan kunnostustöihin.
Raha tuli alun perin työnantajalta. Nesteen yhteistoimintaelin ja
sen henkilöstöryhmät päättivät antaa varat Mepalan kunnostukseen.
– Ruissalon Mepala on hieno paikka, josta täytyy pitää kiinni ja
paikoista on huolehdittava, Olli Kauranen totesi.
– Ruissalon Mepalan ylläpito ei ole MEPAn keskeisiä tehtäviä,
mutta Nesteen avustus kannustaa jatkamaan toimintaa ja kunnostaman huvilaa ja rantasaunaa, MEPAn toimitusjohtaja Martti Karlsson sanoi.
Karlssonin mukaan Turun alueella asuu jo lähes puolet Suomen
merenkulkijoista. Seudulla toimii myös aktiivisia merimieseläkeläisiä, jotka ovat luvanneet tehdä talkootöitä Ruissalon Mepalassa.
De kom med en penningdonation på ettusen euro, som Nestes sjöfolk ville öronmärka för underhåll av Mepala på Runsala. Pengarna
kom ursprungligen från arbetsgivaren. Nestes samarbetsorganisation och dess personalgrupper beslöt donera summan för Mepalas
underhåll.
– Mepala på Runsala är en fin plats som vi måste hålla fast vid och
sköta väl, konstaterade Olli Kauranen.
– Att underhålla Mepala på Runsala hör inte till SSB:s centrala
uppgifter, men understödet uppmuntrar till att fortsätta verksamheten och underhålla villan och strandbastun, sade SSB:s verkställande
direktör Martti Karlsson.
Enligt Karlsson bor redan nästan hälften av Finlands sjöfarare i
Åbotrakten. Där verkar också aktiva sjömanspensionärer som lovat
göra talkoarbete på Mepala på Runsala.
MEPA kiittää Neste Oilia ja henkilöstöä!
SSB tackar Neste Oil och personalen!
42
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2011
Vuosaaren merimieskeskuksessa vietettiin juhlia
– kaksi vuotta toimintaa takana
Ville Nieminen
Nordsjö Sjömanscentrum
firade två år av verksamhet
Päivän mittaan ovi kävi tiuhaan, kun MEPAn ja Merimieskirkon yhteistyökumppanit kävivät kahvilla ja nauttimassa purjelaivakauden
reseptin mukaista keripukkijuomaa.
Merimieskeskuksen johtaja Ville Nieminen isännöi avoimien ovien päivää tammikuun lopulla. Erikoista rakennusta ihailleet vieraat
saivat nauttia myös musiikkiesityksistä.
Det var liv och rörelse under dagens lopp då SSB:s och Sjömanskyrkans samarbetspartners serverades kaffe och en dryck mot skörbjugg
enligt ett gammalt recept från segelfartygsepoken.
Ville Nieminen, sjömanscentrets direktör, fungerade som värd
då man höll öppet hus en dag i slutet av januari. Gästerna beundrade den originella byggnaden och fick också njuta av musikaliskt
program.
Merimieskeskuksen ”hankibaarista” sai
myöhemmin illalla saunamakkaraa.
1 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
43
In Memoriam
Jorma ”Jomppa” Ojaharju
Vapaavahdin entinen kolumnisti Jorma Ojaharju menehtyi äkillisesti kotonaan 8. helmikuuta. Vaasassa 1938 syntynyt Jomppa
tuli tunnetuksi kirjailijana, merimiehenä, nyrkkeilijänä ja satamatyöntekijänä.
Merimiehet muistavat Ojaharjun ennen kaikkea Koiravahti -kirjasta, jonka hän kirjoitti vuonna 1966. Jomppa seilasi jungmannina ja kirjoitti AL:n Arica
-laivan matkasta Suomesta
Brasiliaan. Ennen tätä hän
oli julkaissut esikoisteoksensa Kakku.
Jomppa pyöri paljon Helsingin kulttuuri-, Kirjailijaja urheilupiireissä, vaikka
muuttikin pääkaupunkiin
vasta vanhoilla päivillään.
Ojaharju oli kova tarinankertoja ja hauska seuramies
myös 1982 raitistumisen
jälkeen. Vapaavahdin entinen toimitussihteeri Elina
Abrahamsson tilasi Jompalta juttuja.
– Jomppa osasi käyttää
sanan säilää, mutta hänestä
löytyi myös herkkä puoli,
Elina muistelee.
Vapaavahdin kolumneissa Ojaharju kirjoitti merenkulkuun liittyvistä aiheista
kuten merikirjailijoista, varustamoista ja merenkulkijoista.
Varhaisina vuosinaan Ojaharjulla oli monen tuolloisen taiteilijan omaksuma työskentelytapa. Kuukauden luomistyön jälkeen
rilluteltiin kunnolla, sitten taas työn pariin. Ojaharjulla oli varsin
laaja tuotanto. 40 kirjan lisäksi hän julkaisi kuunnelmia, näytelmiä
ja kirjoituksia. Hänen päätyönään pidetään kolmiosaista Vaasa
-trilogiaa.
Jorma Ojaharju oli Vaasan vuosinaan myös usein nähty asiakas
merimieshotelli Skattassa Mepan talossa. Työasiat toivat Jompan
usein pääkaupunkiin. Nyrkkeilystä hän oli entisenä SM -mitalistina erittäin kiinnostunut.
44
Vapaavahti
Frivakt
Frivakts tidigare kolumnist Jorma Ojaharju avled plötsligt i sitt
hem den 8 februari. Jomppa var född i Vasa år 1938 och blev känd
som författare, sjöman, boxare och hamnarbetare.
Sjömännen minns Ojaharju främst för boken Koiravahti, som
han skrev år 1966. Jomppa seglade som jungman på AL:s M/S
Arica från Finland till Brasilien, och skrev boken om resan. Före
det hade hans debutverk
Kakku publicerats.
Jomppa rörde sig mycket
i kultur-, författar- och
idrottskretsar i Helsingfors,
trots att han flyttade till
huvudstaden först på äldre
dagar. Ojaharju var en stor
berättare och en underhållande sällskapsmänniska
också efter att han år 1982
valt nykterheten. Frivakts
tidigare redaktionssekreterare Elina Abrahamsson
brukade beställa kolumner
av Jomppa.
– Jomppa kunde konsten
att använda ordet som vapen, men han hade också en
känslig sida, minns Elina.
I sina kolumner i Frivakt
skrev Ojaharju om ämnen i
anslutning till havet, liksom
maritima författare, rederier
och sjöfarare.
Under de tidigaste åren arbetade Ojaharju på samma sätt som
mången annan konstnär på den tiden. Efter en månads skapande
arbete festade man ordentligt, sedan återgick man till arbetet. Ojaharjus produktion var synnerligen mångsidig. Utöver 40 böcker
publicerade han hörspel, skådespel och artiklar. Hans mest ända
verk anses vara Vasatrilogin.
Under åren i Vasa var Jorma Ojaharju också en ofta sedd gäst på
sjömanshotellet Skatta i SSB:s hus. Jomppas arbete förde honom
ofta till huvudstaden. Som tidigare FM-medaljör var han också
mycket intresserad av boxning.
1 / 2011
MERENKULKIJOIDEN
VUOSINÄYTTELYN AVAJAISET
SJÖFARARNAS
HOBBYUTSTÄLLNING
ÖPPNADES
Timo Nenonen Helsingin Laivanpäällikköyhdistyksestä tervehtii valtakunnansovittelija Esa Lonkaa ja Martti Karlssonia. Merikapteeni Lauri Vuorinen keskellä.
Nelisenkymmentä vierasta oli juhlistamassa avajaisia Hotel
Skattan aulassa. Mukana oli useita näyttelyyn töitään tuoneita
merenkulkijoita.
Näyttelyyn tutustuttiin, kyseltiin kuulumisia ja nautittiin
kahvia, suolaista ja makeaa. Välillä kuunneltiin Esa Peuhon tunnelmallisia merilauluja.
Hienoja töitä esitellään tarkemmin seuraavassa Vapaavahdissa.
Vuokko Tammen
"Munamies" ja Iris
Malmsin nuket
ehtivät sopivasti
avajaisiin.
Esa Lonka, Hannu Hillo, Risto Honkaharju ja Bengt Karlsson
Ett fyrtiotal gäster deltog i festligheterna i Hotel Skattas aula. Bland gästerna
kunde man se flera sjöfarare som bidragit till utställningen med sina arbeten.
Man bekantade sig med utställningen, utbytte senaste nytt, avnjöt kaffe
med sött och salt tilltugg. Esa Peuho
underhöll gästerna med stämningsfulla
sånger om havet.
De fina arbetena presenteras närmare
i nästa nummer av Frivakt.
Anne-Marie Takalon (oik) kuvat ylsivät Pohjoismaisen valokuvakilpailun finaaliin.
Merimiestaiteilija Lars Näsman rouvineen kuuntelee toimi1 / 2011
tusjohtaja
Martti Karlssonin tervetuliaispuhetta
Frivakt
Vapaavahti
45
Kokemuksen ääni kuuluu – Esa
Peuho viihdytti harrastenäyttelyn
avajaisvieraita
Avajaisissa Esa
Peuho tunnelmoi Olavi
Virran ja Kari
Tapion klassikoilla ja lauloi
myös yhden
oman biisin.
Tangomarkkinakilpailuihinkin osallistunut kokkistuertti
Esa Peuho on menestynyt hyvin
myös Kotkan Merimieslaulufestivaaleilla. Mies laulaa, soittaa
kitaraa ja tekee biisejä itselleen
ja laulajakollegoilleen. Kokin
kauha on kuitenkin pysynyt
tukevasti käsissä.
– Lähdin seilaamaan 70 –luvun lopulla.
80-luvulla olin joitakin vuosia maissa, mutta
veri veti merille, Esa kertoo.
Miehellä on varsin mittava ja mielenkiintoinen merimiesura. Vanhan tavan mukaan
voisi sanoa, että on kenkälaatikollinen vastakirjoja.
– Olen seilannut yli neljässäkymmenessä
rahti-, matkustaja- ja tankkilaivassa, hän
laskee.
Kaarinassa asuva Peuho kävi Rauman
merimiesammattikoulun messikalleluokan
vuonna 1978 ja lähti merille risteilyalus
Finnstarilla. Alkuvuosista jäi järkyttävänä
kokemuksena mieleen ms Malmin uppoaminen 1979.
– Olimme saman varustamon ms Hesperialla tulossa Syyriasta, kun kuulimme tra46
Vapaavahti
Frivakt
gediasta Gibraltarin kohdalla, Esa muistelee
mietteliäänä.
Hän teki onnettomuudessa menehtyneiden muistoksi laulun ”Liitää merimiesten
sielut”. Peuho osallistui kavereineen Kotkan
Merimieslaulufestivaaleille, mutta tuli diskatuksi. Sääntöjen mukaan ei olisi saanut
laulaa yhtään stemmoja.
Esa on ollut sen jälkeen monesti mukana
ja laulanut myös Mepan kulttuuritapahtumissa Kotkan kirjaston auditoriossa.
– Harmi, että tapahtuma tässä muodossa
tuli tiensä päähän. Merimieslaulufestivaali
oli mahtava tilaisuus. Meininki oli loistava
ja siellä oli hyvä verkostoitua, Esa Peuho
tuumii.
Merimiehen ja
muusikon hommia
Esalla on kokemusta hyvin monenlaisesta laivasta. Harrastenäyttelyn avajaisissa
viereen tupasahtaa ”Biafran Ibo”, vanha
poosu, jonka kanssa Peuho seilasi Sofiassa
parikymmentä vuotta sitten. 1980 –luvun
seilauksista mieleen tulevat ensimmäisiksi
Lundqvistin tankkerit Sword ja Estrella sekä
Lillbackan luksusjahti Välimerellä.
– Northern Crossilla olin keittiömestarina
ja näin paljon uusia systeemeitä, Esa kertoo
Loistojahti oli mukana myös eräässä James
Bond –elokuvassa. Tosin se oli eri nimellä ja
Englannin lippu ahterissa.
1980 –luvun puolivälissä Peuho siirtyi
enemmän mukaan musiikkiin. Hän jäi
maihin töihin omaan ravintolaan ja teki
spiikkejä televisioon, radioon ja mainoksiin.
Hänellä on edelleen laaja verkosto musiikki- ja ravintola-alalla. Peuhon on ollut jopa
presidentinlinnassa valmistamassa aterioita
valtiovieraille.
Veri veti merille
Esa palasi kuitenkin takaisin laivoille. Vuorottelujärjestelmät kehittyivät ja musiikin
tekemiseen jäi aikaa lomilla. Matkustajalaivoilla pääsi välillä hyödyntämään kumpiakin
taitoja.
– Silja Symphonylla esiinnyin matkaseurueella kitaran kanssa kokin vaatteet päälle.
Menestys oli loistava, Esa muistelee.
Hän on matkustajalaivoilla päässyt esiintymään huippuorkestereiden kanssa ja laulanut karaokea. Tällä hetkellä hän seilaa ms
Seawindilla kokkistuerttina.
Esa Peuho on ollut musiikin saralla pitkään yhteistyössä Risto Pahlaman kanssa ja
kuvailee rehellistä ja aitoa ystäväänsä suurella
kunnioituksella.
– Tuskin olisin saanut aikaiseksi niin kauniita lauluja ilman sitä mahtava aammatti
taitoa ja musiikillista kasvatusta jonka Risto
1 / 2011
on minulle vuosien varrella antanut, kehuu
Esa Peuho.
Finlanders –orkesterista tutun Risto Pahlaman säveltämä ”Yhdestoista hetki ” valittiin vuoden 2009 Tangomarkkinoiden
voittotangoksi
Peuho on alkanut jälleen tehdä biisejä.
Yksi lauluista on tangokuningatar Kaija
Pohjolan uudella levyllä. Viime vuonna Esa
osallistui tangomarkkinakilpailuihin ja menestyi hyvin yleisöäänestyksessä.
– Kokemus oli hieno, ja hienoa oli myös
yleisön kannatus, Esa tuumii kiitollisena.
Auraviihde on kutsunut Esan mukaan
myös tämän vuoden kisaan. Viime vuoden
yleisöäänestyksessä Esa päätyi kymmenenneksi. Mukana oli varmasti paljon myös merenkulkijoiden ääniä. Kun on työskennellyt
40 laivassa, riittää seilauskavereita vaikka
muille jakaa.
Mepa toivottaa mukavalle miehelle tsemppiä Tangomarkkinakilpailuun!
En erfaren röst ljuder – Esa Peuho
underhöll gästerna då
hobbyutställningen öppnades
Kockstuerten Esa Peuho som deltagit också i
tävlingen Tangomarkkinat, har haft stor framgång också vid Sjömanssångfestivalerna i Kotka. Mannen sjunger, spelar gitarr och skriver
låtar åt sig själv och sina sjungande kolleger.
Soppsleven har han ändå hållit i fast hand.
– Jag gick till sjöss i slutet av 70-talet. Under 80-talet var jag några år iland, men havet
kallade, berättar Esa.
Han har bakom sig en synnerligen omfattande och intressant bana som sjöman. Han
har seglat på över fyrtio last- och tankfartyg.
Ombord på passagerarfartyg har han haft
tillfälle att framträda med berömda orkestrar
och sjunga karaoke. Som bäst seglar han som
kockstuert på Seawind.
Peuho som bor i S:t Karins gick ut mässpojkklassen i sjömansskolan i Raumo år
1978 och tog hyra på kryssningsfartyget
Finnstar. Från de första åren minns han den
skakande upplevelsen då M/S Malmi sjönk
år 1979.
– Vi var på väg från Syrien med M/S Hesperia som hörde till samma rederi, då vi vid
Gibraltar hörde om tragedin, minns Esa
tankfull.
Till minne av dem som förolyckats gjorde
han låten ”Liitää merimiesten sielut”. Peuho
deltog med sången i Sjömanssångfestivalen i
1 / 2011
Kotka, men blev diskad. Enligt reglerna ficka
man inte sjunga stämmor med orkester.
Från seglingarna på 1980-talet minns han
mest Lundqvists tankfartyg Sword och Estrella och Lillbackas lyxjakt på Medelhavet.
– Jag var köksmästare på Northern Cross
och såg många nya system, berättar Esa.
Lyxjakten var också med i en James Bondfilm. Visserligen under annat namn och engelsk flagg.
Sånger om havet
och annan musik
Sedan dess har Esa varit med om mycket och
också sjungit i audiotoriet på biblioteket i
Kotka vid SSB:s kulturevenemang.
– Synd att evenemanget i den här formen
kom till vägens slut. Sjömanssångfestivalen
var en storartad tillställning. Stämningen var
fin och man kunde lätt knyta kontakter, funderar Esa Peuho.
Esa Peuho har länge samarbetat med Risto
Pahlama inom musiken. Han har igen börjat göra låtar. En av sångerna kan man lyssna
till på tangodrottningen Kaija Pohjolas nya
skiva. I fjol deltog Esa i tävlingen Tangomarkkinat och klarade sig bra i publikröstningen.
– Det var en fin erfarenhet, och publikens
understöd kändes också bra, säger Esa tacksam.
Arrangören Auraviihde har inbjudit Esa
att delta också i årets tävling.
SSB önskar Esa all framgång i årets Tangomarkkinat!
Frivakt
Vapaavahti
47
Illanviettoa Salvessa 21.2.
Martti Heitto ja kumppanit järjestivät
edellistalven tapaan mukavan merimiesillan
muistoja huokuvassa ravintola Salvessa. Talo tarjosi perinteistä lohikeittoa ruisleivän ja
oluen kera. Soppa oli hyvää ja sitä sai santsata.
Salven yläkerta täyttyi nopeasti vanhoista
merenkyntäjistä. Pöydissä muisteltiin seilauksia, legendaarisia laivoja ja merenkulkijoita. Salven miljöö ja nostalgisia merimieslauluja esittänyt kitaratrubaduuri pitivät tunnelmaa yllä. Puhuttiin myös jäänmurrosta
ja merenkulun nykytilasta.
Nielsenillä seilanneiden pöytäseurue kyseli, joko kaikki olivat ilmoittautuneet Nostalgiaristeilylle. Kyllä olivat. Wintiö ilmoitti
taannoin Mepaan, että yli sata nielseniläistä
on jo varannut matkan. Toukokuussa tavataan.
Vanhojen skönäreiden kohtaamisissa
usein todetaan jonkun yhteisen kaverin nukkuneen pois. Nyt kävi niin, että eräs menehtyneeksi huhuttu merikarhu osoittautuikin
olevan hyvissä voimissa. Hyvä, kerran näinkin päin.
Kiitoksia ravintola Salvelle ja tapahtuman
organisoijille!
Kvällssamkväm på Salve
den 21 februari
Martti Heitto och hans kompisar arrangerade, liksom som senaste vinter, en trevlig
nostalgikväll för sjömän på restaurant Salve.
Huset bjöd på traditionell soppa på lax med
rågbröd och öl. Soppan var god och man
fick ta mera.
Salves övre våning fylldes snabbt av gamla
sjöbjörnar. Vid borden mindes man seglatser, legendariska båtar och sjöfarare. Miljön på Salve och trubaduren som framförde
sjömansvisor till ackompanjemang på gitarr
bidrog till en fin stämning. Man pratade
också om isbrytning och om sjöfartens nuläge.
Ett bordssällskap bestående av sjöfolk som
seglat med Nielsen, förhörde sig om alla hade anmält sig till Nostalgikryssningen. Och
det hade de. Wintiö meddelade nyligen att
över etthundra nielsenseglare redan hade reserverat sin resa. Vi ses i maj!
Då gamla sjömän träffas händer det ofta
att man konstaterar att en gemensam kompis
seglat in i den sista hamnen. Den här gången
gick det så, att en sjöbjörn som ryktet tagit
livet av, visade sig må alldeles utmärkt. Bra
att det var så, den här gången.
Ett varmt tack till restaurant Salve och arrangörerna!
48
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2011
Opi Golfia MEPAn kursseilla!
Kevään 2011 koulutuksia:
Turku
6.5.
Nurmijärvi 16.-17.5.
Kotka
23.-24.5.
Kurssit ovat maksuttomia, MEPA
tarjoaa opetuksen, ruokailut ja
pitkämatkalaisten majoitukset.
Lisätiedot:
Sirpa Kittilä 040 521 2055
[email protected]
www.mepa.fi
1 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
49
Merenkulkijoita työssä ja kursseilla
Mosaiikkikurssi pidettiin Kiljavalla maaliskuussa. Merenkulkijat
saivat aikaan laadukkaita töitä
Paula Väisänen
Fennicalta keskittyy
puutarjottimen päällystämiseen
Marjut Pääsinniemi
Pasilalta ehti valmistaa
kaksi hienoa työtä
50
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2011
Vesi lentää Elisa Pihkalan ottamassa aurinkoisessa kuvassa
Viking XPRS:n navigaattorit valvovat, kun
alus kulkee Helsingistä
Tallinnaan
Teijo Jähi oli kameran takana, kun luotsit matkasivat
nosturissa
1 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
51
Usean vuoden tauon
jälkeen järjestetty lasikorukurssi herätti suurta
kiinnostusta.
Opettajana toimi Laila
Immonen.
Uuni lämpiää lähes
800-asteiseksi
Ensikertalaisetkin
onnistuivat tekemään
komeita koruja
52
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2011
MEPAn hopeaketjukurssin
suosio pysyy. Kristian Hannonen Hjördikseltä teki
aluksi kaulaketjun.
Maria Sten esitteli valmistamiaan hopeakoruja opettaja Ari
Vuorelalle
Lauri Palmio ja
Markku Moilanen viihtyvät
keilaradalla.
Markku keilasi
yli 300 pistettä
1 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
53
mePA golF
Turnaukset
kesäkuussa ja elokuussa
St. Lawrence Golf, Lohja 7.6.
Kurk Golf, Evitskog 9.8.
Ilmoittautuminen:
www.mepa.fi
MUISTAKAA
KESÄN MELONTARETKET!
MEPA järjestää retket
Hiiden kauniilla melontareiteillä.
6.6.-7.6.
9.6.-10.6.
8.8.-9.8.
11.8.-12.8.
Majoitukset ja ruokailut Hämeenlinnassa.
Ilmoittaudu www.mepa.fi tai puh 09 668 9000
TERVETULOA!
Sjöfartens dag
rekryteringsmässa 2011
SSB golF
Turneringar
i juni och augusti
St. Lawrence Golf, Lojo 7.6.
Kurk Golf, Evitskog 9.8.
Anmälningar:
www.mepa.fi
5.5.2011 klo 09:00, alandica Kultur
och Kongress, Strandgatan 33,
Mariehamn, åland
Mässan där sjöskolor, rederier och andra sjöfartsrelaterade organisationer presenterar sig för nuvarande
och blivande studerande samt andra intresserade arrangeras sedan år 2001.
Syftet med dagen är att visa vilken mångfald av arbetsmöjligheter som branschen erbjuder och att väcka
intresse för sjöfarten som bransch. Det är också ett
gyllene tillfälle för branschaktiva att träffas och utbyta
åsikter. Ungefär 50 utställare och cirka 1.500 besökare
brukar delta.
http://www.sjofart.ax/sv/sjofartens_dag
54
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2011
Kaikki syvien merten miehet,
nyt Kotkaan!
MEPA järjestää yhteistyökumppaneidensa kanssa
merimiestapaamisen
Kotkan Meripäivien yhteydessä.
Perjantaina 29.7. klo 15.00 kokoonnutaan Merikoulun takilalle.
Tarjolla on merimiesjuttuja ja –kuvia, musiikkiesityksiä sekä kahvia ja
purtavaa. Ohjelmassa on muun muassa Suomen-Etelä-Amerikan linjan (AL)
toiminnan muistelua ja Ariel –laivan Välimeren matkoja sanoin ja kuvin.
Kalevi ”Jeppis” Kankainen teki Arielista elokuvan ”Merimiehet”.
Digitalisoitu versio esitellään tapahtumassa.
Helsingistä järjestetään edullinen bussikuljetus
Kotkaan ja takaisin. Merkitkää päivämäärä kalentereihinne.
Lisätietoja verkkosivuilla ja seuraavassa Vapaavahdissa.
1 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
55
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkkinto.
Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki
Nimi:
Osoite:
56 Vapaavahti
Vapaavahti
56
Frivakt
Frivakt
2011
31/ /2010
Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.
Skicka in din lösning till SSB, PB 170, oo161 Helsingfors
Namn:
Adress:
1 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
57
RISTIKOIDEN RATKAISUT
Vapaavahti 4/2010 ristikon oikein ratkaisseista arpa suosi Raija Anderssonia
VESIVäRIKURSSI
Opi maalaamaan akvarelleja
Helsingin MEPAssa 5.-6.5.2011
Opettelemme ja harjoittelemme
vesivärimaalauksen tekniikkaa sekä
tutustumme menetelmiin ilmaista
asioita kuvan ja värin keinoin.
Laila Immonen vetää kurssin,
Risto Honkaharju toimii
vierailevana opettajana.
Lisätietoja: Sirpa,
puh 040 521 2055,
[email protected]
58
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2011
TULEVIA KURSSEJA
Huhtikuu
Pajukurssi, Kaarina Viron alkeiskurssi, Helsinki Saaristolaivurikurssi, Turku Ruotsin alkeiskurssi, Helsinki Kesäksi kuntoon, Pajulahti Toukokuu
Köysityökurssi, Helsinki Vesivärikurssi, Helsinki Golfkurssi, Turku Ratsastuskurssi, Valkeakoski Golfkurssi, Nurmijärvi Tutustu purjehdukseen, Naantali Golfkurssi, Kotka Valokuvauskurssi, Turku Kesäkuu
Ilo irti puutarhasta, Kaarina Melontakurssi, Hämeenlinna Melontakurssi, Hämeenlinna Tutustu purjehdukseen, Naantali Tutustu rullaluisteluun , Helsinki Perhekurssi, Pajulahti Elokuu
Melontakurssi, Hämeenlinna Melontakurssi, Hämeenlinna Haulikkokurssi, Pajulahti Syyskuu
Ylläs -vaellus (100 EUR) ATK -peruskurssi, Helsinki ATK -word, Helsinki 07.04. - 08.04.
1.04. - 13.04.
11.04. - 14.04.
14.04. - 15.04.
27.04. - 29.04.
02.05. - 03.05.
05.05. - 06.05.
06.05.
12.05. - 14.05.
16.05. - 17.05.
21.05.
23.05. - 24.05.
30.05. - 31.05.
06.06. - 07.06.
06.06. - 07.06.
09.06. - 10.06.
11.06.
14.06.
29.06. - 01.07.
08.08. - 09.08.
11.08. - 12.08.
22.08.-23.08.
08.09. - 15.09.
15.09. - 16.09.
19.09. - 21.09.
ATK - internetin tehokäyttö, Helsinki 22.09. - 23.09.
ATK -excel, Helsinki 26.09. - 28.09.
Digikuvaus, Helsinki 29.09. - 30.09.
Lokakuu
ATK -kotisivut ja blogit, Helsinki ATK -peruskurssi, Helsinki ATK -kuvankäsittely, Helsinki Sykettä syksyyn, Pajulahti ATK - ylläpidon perusteet, Helsinki Tutustu keilailuun, Helsinki Huovutuskurssi, Helsinki Köysityökurssi, Turku Puikot heilumaan, Helsinki ATK -peruskurssi, Turku Marraskuu
Tutustu Dartsiin, Helsinki ATK -internetin tehokäyttö, Turku ATK -kotisivut ja blogit, Turku Kyytiä kaamokselle, Pajulahti Keramiikkakurssi, Helsinki ATK - ylläpidon perusteet, Turku Venäjän alkeiskurssi, Helsinki ATK -excel, Turku ATK -internetin tehokäyttö, Turku Tutustu Dartsiin, Helsinki ATK -kuvankäsittely, Turku Jouluaskartelu, Helsinki Joulukuu
Jouluaskartelu I, Turku Jouluaskartelu II, Turku 03.10. - 05.10.
06.10. - 07.10.
10.10. - 12.10.
10.10. - 12.10.
13.10. - 14.10.
14.10.
20.10. - 21.10.
24.10. - 26.10.
27.10. - 28.10.
31.10. - 01.11.
01.11.
02.11. - 04.11.
07.11. - 09.11.
09.11. - 11.11.
10.11. - 11.11.
10.11. - 11.11.
14.11. - 16.11.
16.11. - 18.11.
21.11. - 22.11.
22.11.
23.11. - 25.11.
28.11. - 29.11.
01.12. - 02.12.
08.12. - 09.12.
Risteily tehdään ms Mariellalla.
Lähtö Helsingin Katajanokalta
3.5.2011 klo 17.30.
Takaisin Tukholmasta lähdetään
satamapäivän jälkeen
4.5.2011 klo 16.45
Varaukset Matka-Vekasta
17.01.2011 alkaen
puh. 020-1204650,
[email protected]
Risteilyhintoja: 2h hytissä 40-52 EUR/hlö,
1h hytissä 74-79 EUR/hlö
Buffet 29 EUR/hlö, aamiainen 9 EUR/hlö
Lisätietoja internetistä:
www.mepa.fi/Nostalgia_3.doc
Convoker: Jukka ”Wintiö” Vanhanen
1 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
59
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI)
Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors)
00160 HELSINKI/HELSINGFORS
P./Tel (09) 668 9000,
telefax (09) 622 1808
E-mail: [email protected]
www.mepa.fi
Toimitusjohtaja
Verkställande direktör
Martti Karlsson
p./tel. 6689 0015
[email protected]
Asiamiehet/Ombud
Jaakko Aarninsalo
p./tel. 6689 0022
GSM 040 504 3761
[email protected]
Yleissihteeri/opintoasiat
Allmänsekreterare
/studieärenden
Sirpa Kittilä
p./tel. 6689 0016
GSM 040 521 2055
[email protected]
[email protected]
Niklas Peltola
p./tel. 6689 0021
GSM 0400 419 687
[email protected]
AV-sihteeri
AV-sekreterare
Heli Myllykangas
p./tel. 6689 0012
[email protected]
Paula Suhonen
Toimisto ja Ylläsmajat
Kontor och Ylläs-stugor
p./tel. (09) 6689 0011
[email protected]
Liikunta-asiat/
Idrottsärenden
Pekka Karppanen
p./tel. 6689 0017
GSM 0400 879 733
[email protected]
MERIMIESKLUBI/
SJÖMANSKLUBBEN
Linnank. 3 Helsinki
Slottsg. 3 Helsingfors
p./tel. (09) 659 233
Kirjastosihteeri
Bibliotekssekreterare
Milja Nitovuori
p./tel. 6689 0023
[email protected]
60
Vapaavahti
Talous ja toimisto
Ekonomi och kontor
Gerd Grabber
[email protected]
Frivakt
VUOSAAREN
MERIMIESKESKUS/
NORDSJÖ
SJÖMANSCENTRUM
Provianttik. 4, Helsinki
Proviantg. 4, Helsingfors
p/tel (09) 5844 8200
SIVUTOIMISTOT-FILIALER
KOTKA
Kotkan Merimieskeskus
Kirkkokatu 18 A,
48100 Kotka
p./tel. (05) 213 093
fax (05) 218 2860
Asiamies/Ombud
Risto Nikula
p./tel. 0400 605 187
[email protected]
TURKU/ÅBO
Linnankatu 93
Slottsgatan 93
20100 Turku/Åbo
p./tel. (02) 230 4995
fax (02) 234 3597
MEPALA Ruissalo/Runsala
p./tel. (02) 258 9150
Asiamies-Ombud
Juha Toivanen
p./tel. 040 507 1140
[email protected]
YHTEYSHENKILÖT/
KONTAKTPERSONER
RAUMA/RAUMO
Yhdysmies/kontaktperson
Sanna Siivonen
p/tel 040 7431 039
OULU/ULEÅBORG
Antti Härö
p./tel. 0400 371 574
Markku Lauriala
p./tel. 0400 875 633
KEMI
Yhdysmies/kontaktperson
Pia Paavola
p./tel.040 733 0446
RAAHE/BRAHESTAD
Yhdysmies/kontaktperson
Petri Leskelä
p./tel. 040 546 8516
KASKINEN/KASKÖ
Yhdysmies/kontaktperson
Jarmo Nordback
p./tel. 040 848 8855
JULKAISIJA:
Merimiespalvelutoimisto
UTGIVARE:
Sjömansservicebyrån
PÄÄTOIMITTAJA/
HUVUDREDAKTÖR
Martti Karlsson
Toimitussihteeri/
Redaktionssekreterare
Pekka Karppanen
p./tel. 6689 0020
[email protected]
Översättningar till svenska
Gerd Grabber
Kirjapaino/Tryckeri
MIKTOR
Taitto/Layout
MarkoVuorio
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e
ISSN 0789-8231
M - Itella Oyj
1 / 2011