VAPAAVAHTI • FRIVAKT 3/2013

SJÖMANSSERVICEBYRÅN
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
M/s Nedland
Naantalissa
3/2013
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
MEPAn
turnauksissa
futista ja golfia
GE:s 100-årsträff
Aboa Mare firade
sjöfartsutbildningens
200-årsjubileum
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
1
VAPAAVAHTI 3/13
FRIVAKT 3/13
Pääkirjoitus: Merityöyleissopimus ja
merenkulkijoiden hyvinvointi……………………… 3
Tehokasta rahdinkuljetusta Itä- ja Pohjanmerellä…… 4
The Tall Ships Races Helsinki 2013………………… 8
mepa Kotkan meripäivillä 27.7.2013……………… 12
Finnalpinon ja Finnmerchantin
”veteraanit” yhteistapaamisessa 23.8.13…………… 16
Aboa Mare juhli uusia……………………………… 20
Merellä ja maankorvessa…………………………… 24
Kokemusta Eriksonin laivoilta……………………… 30
GE 1913 - 2013…………………………………… 35
Kalla systrar från Åland…………………………… 36
Kirjojen yö Helsingissä……………………………… 38
miki eli minikirja tuli markkinoille………………… 40
Syksy on uutuuskirjojen aikaa……………………… 41
mepa futis keräsi pelaajia ja yleisöä………………… 42
Merimiesjalkapalloa nykypäivän malliin…………… 46
Göteborgin 24 tunnin jalkapalloturnaus …………… 47
mepa golf pelattiin Tuusulassa …………………… 48
Shipstores ja Håkans golfkisat……………………… 50
Sea Sunday -palkinto Petteri Leppäselle…………… 51
Aurajoen aalloilta Karibian mainingeille…………… 52
Rauman merimieskirkko toimii…………………… 54
Hyvä työelämä merellä……………………………… 58
ForMare käynnistyy………………………………… 60
Stay Onboard -hanke etenee………………………… 60
Laitureilla ja lankongeilla…………………………… 61
MEPAn retki Ylläkselle……………………………… 62
Kuvia kursseilta…………………………………… 66
Ristikko…………………………………………… 69
Tulevia kursseja…………………………………… 71
Ledare: Sjöarbetskonventionen
och sjöfararnas välbefinnande……………………… 3
Effektiv fraktbefordran på Östersjön och Nordsjön… 6
The Tall Ships Races Helsinki 2013………………… 10
SSB på Kotka Havsdagar…………………………… 14
Finnalpinos och Finnmerchants
”veteraner” träffades 23 augusti 2013……………… 18
Aboa Mare inviger sina nya lokaler och
firar sjöfartsutbildningens 200-årsjubileum………… 22
Passagerarångare i högsjöfart i
Finland efter Krimkriget…………………………… 26
Sjömansminnen och bokutgivning
på GE:s 100-årsträf………………………………… 28
Gustaf Eriksons reefer- och roro-trafik……………… 32
Kalla systrar från Åland…………………………… 37
MEPA futis lockade spelare och publik……………… 43
Göteborgs 24 timmars fotbollsturnering
spelades för den trettioförsta gången………………… 47
ssb golf spelades i Tusby…………………………… 49
Sjöfartens säkerhetspris, Sea Sunday,
gick till Petteri Leppänen…………………………… 51
Från vågorna på Aura å till Karibiens dyningar……… 53
Raumo sjömanskyrka verkar både
i hamn och ombord………………………………… 56
Bra arbetsliv på sjön………………………………… 59
Sjöfararnas arbetshälsoprojekt ForMare startar……… 60
Korsord…………………………………………… 70
Marianne, Monica & Co Ylläksellä, s. 62
Mepa futis, s. 42
2
Vapaavahti
Kannen kuva – Pärmbild: Pekka Karppanen
Takakansi – Baksida: Paula Väisänen
Frivakt
Michael Laurin seglade på GE.
Foto: Göran Lindebäck, s. 32
3 / 2013
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Merityöyleissopimus
ja merenkulkijoiden
hyvinvointi
Elokuun 20 päivä oli merenkululle merkkipäivä, kun paljon mainittu MLC yleissopimus astui voimaan. Tätä ennen laadukkaan
merenkulun määritelmä on ollut jonkin verran ontuva. Nyt voidaan todeta, että myös
laadukkaan merenkulun neljäs tukijalka on
mukana, kun myös merenkulkijoiden hyvinvointi ja työehdot ovat sisällytetty määritelmään. Meille täällä Suomessa muutokset,
mitkä MLC sertifiointi tuovat mukanaan
eivät ehkä ole niin suuret, mutta maailmalla tällä on suuri merkitys. Merityöyleissopimuksen myötä ongelmat jotka liittyvät
työsopimuksiin, palkkaukseen sekä työ- ja
asuinolosuhteisiin häviävät toivon mukaan
suurimmaksi osaa. Voimme ylpeinä todeta,
että Suomi täyttää yleissopimuksen merimiespalvelua koskevat vaatimukset MEPA:n
korkeatasoisen palvelukonseptin myötä, joka
tarjotaan sekä suomalaisille, että ulkomaalaisille merenkulkijoille.
Merenkulkijoiden hyvinvoinnilla on myös
vahva sidos työmotivaatioon ja tuottavuuteen, mikä toisaalta myös vaikuttaa varustamon kilpailukykyyn. Merimieseläkekassa
järjesti hiljattain seminaarin otsikolla ”Hyvä
työelämä merellä” ja siinä käsiteltiin mm.
miten työuria voidaan pidentää ja sairauspoissaoloja vähentää, samalla kun työmotivaatio kasvaa. Merimiespalvelutoimisto
esitti tämän tilaisuuden yhteydessä viimeisimmän hankkeensa ”ForMare”, jonka tarkoitus on luoda edellytykset merenkulkijoiden elämäntapamuutokseen kohti terveitä
elämäntapoja sekä työ että vapaa-aikana.
Tällä halutaan vieläkin enemmän lisätä pa-
nostustamme työhyvinvointiin. Haluamme
tällä vahvistaa MEPA:n roolia kokonaisvaltaisena merimiespalvelutoimistona.
Tätä kirjoitettaessa on juuri saapunut tieto, että Neste Oil on luopumassa koko varustamotoiminnastaan. Ainoastaan muutamia
avainaluksia säilyy Suomen lipun alla mutta
niiden omistus siirtyy Huoltovarmuuskeskuksen ja vakuutusyhtiö Ilmarisen omistukseen. Vaikka useita eri toimenpiteitä on tehty
Suomen merenkulun turvaamiseksi, on tämä
taas muistutus alan epävarmuudesta. Nyt jos
koskaan tarvitaan kaikkien panos ja yhteistyö turvataksemme suomalaisten merenkulkijoiden työpaikkoja.
jekt ”ForMare”, som strävar till att möjliggöra en livsstilsförändring för sjöfarare mot
sunda levnadsvanor och för motivation för
både arbete och fritid. Med detta projekt vill
vi ytterligare stärka SSBs roll som en heltäckande leverantör av sjömansservice.
I skrivande stund har nyss inkommit information om att Neste Oil kommer att lägga
ned hela sin rederiverksamhet och att endast
ett antal nyckelfartyg kommer att fortsätta
under Finsk flagg med Försörjningsbered-
skapscentralen och försäkringsbolaget Ilmarinen som ägare. Trots att många åtgärder
har vidtagits för att säkra den finländska sjöfarten visar detta att vi lever i osäkra tider och
nu krävs ett starkt gränsöversridande samarbete för att trygga våra arbetsplatser till sjöss.
Syysterveisin
Niklas Rönnberg
Sjöarbetskonventionen
och sjöfararnas
välbefinnande
Den 20 augusti 2013 var en märkesdag
för sjöfarten, då den mycket omtalade MLC
konventionen trädde ikraft. När man tidigare talat om kvalitetssjöfart har en länk
fattats men nu kan man konstatera att även
det fjärde stödbenet för begreppet kvalitetssjöfart finns på plats, då även sjöfaranas välbefinnande och arbetsvillkor har inbegripits i
detta begrepp. För oss här i Finland är kanske
förändringaran som certifiering i enlighet
med MLC konventionen inte så stora, men
ute i världen borde detta i alla fall i teorin få
bukt med många problem som hänger ihop
med arbetsavtal, lönesättning och arbetsoch boendemiljön ombord. Vi kan också
med stolthet konstatera att Finland uppfyller konventionens krav, gällande sjömansservice, genom det mycket högklassiska serviceutbud som Sjömansservicebyrån producerar
för både finländska och utländska sjöfarare.
Sjöfararnas välbefinnande har också ett
starkt samband med arbetsmotivation och
prestation, vilket i sin tur osökt för tankarna
till rederiets konkurrensförutsättningar. Sjömanspensionskassan ordnade nyligen ett seminarium med temat ”Bra arbetsliv på sjön”
och där dryftade man bl. a. hur man kan
förlänga arbetskarriärer och minska sjukfrånvaro samtidigt som arbetsmotivationen
stärks. Sjömansservicebyrån lanserade i samband med detta seminarium sitt senaste pro3 / 2013
Septemberhälsningar
Niklas Rönnberg
Frivakt
Vapaavahti
3
Tehokasta rahdinkuljetusta
Itä- ja Pohjanmerellä
MEPAn kotisivujen yläleiskassa komeileva sinikylkinen rahtilaiva on Meriauran m/s Nedland. Vapaavahti kävi elokuussa tutustumassa paluun Suomen lipun alle tehneeseen alukseen Naantalin Luonnonmaalla.
Sietasin telakalla rakennettu laiva tuli suomalaisille tunnetuksi Dyggve -nimellä, kun
Bror Husell Chartering toimi sen rahtaajana.
Husell osti aluksen vuonna 2001 ja nimesi
Nedgardiksi. Varustamokaupan yhteydessä
laiva siirtyi entisellä nimellään Boren tonnistoon vuonna 2006.
– Monet muistavat myös, kun laiva oli
ylösmakaamassa sisarensa Belgardin kanssa
Maarianhaminassa. Nyt ajellaan Itä- ja Pohjanmeren ”villiä linjaa” päällikkö Paavo Arpiainen heittää.
Boren myytyä alukset, nimet muutettiin
muotoon Nedland ja Belland ja ahtereihin
hilattiin Maltan liput. Arpiainen oli tuolloin
päällikkönä m/s Eelandissa (ex Midgard), joka oli myös Maltan lipun alla. Myöhemmin
varustamo neuvotteli liittojen kanssa, minkä
tuloksena Eeland myytiin ja Belland-Nedland -parivaljakko siirrettiin Suomen lipun
alle viime vuonna.
Pitkä tie Meriauran ja
VG-Shippingin hommiin
Paavo on alun perin Virolahden miehiä, joka
aloitti opiskelut Helsingin Merimiesammat4
Vapaavahti
Frivakt
– Muut koulut aloittivat kaksivuotisen
ohjelman yhtä vuotta myöhemmin. Vuonna
1977 siten vain Kotkasta valmistui perämiehiä, mikä vaikutti tietenkin jobitilanteeseen,
Arpiainen kehuu.
Perämiehen paikkoja oli valittavaksi asti.
Arpiainen otti jobin Effoan Titaniaan, joka
Rouenin reissun jälkeen ajoi Suomenlinnaan
ylösmakaamaan. Työt jatkuivat tervakeula Fenniassa ja muissa Suomen Höyrylaiva
Osakeyhtiön laivoissa.
Merimiesurheilua ja
minuuttikisaa
Kansimiehet Juho Pohjola ja Igor Klemeniuk ovat köysitöissä
tikoulusta ja jatkoi työkokemusta saatuaan
Kotkan Merenkulkuopistoon. Perämieskoulutus oli uudistunut – kaksivuotiselta linjalta sai työkokemuksen myötä yliperämiehen
pätevyyden.
Kippariluokan jälkeen Arpiainen siirtyi Nesteelle, jossa seilasi muun muassa jättitankkereissa Jaarlissa ja Jurmossa. Hän koordinoi
urheilutoimintaa varsinkin Jaarlilla, joka
menestyi merimiesurheilussa. Kunnia meni
tosin toiselle kovalle urheilumiehelle, päällikkö Alvar Backmanille, joka valittiin Vuoden merimiesurheilijaksi 1982.
– Jaarli kuljetti raakaöljyä Persianlahdelta
Suomeen. Talvisaikaan purettiin usein Rotterdamissa, jokunen Kaukoidän keikkakin
oli, Paavo kertoo.
3 / 2013
Kimmo Uuttu on keväällä valmistunut
Raumalta konemestariksi
Laivaporukka toimitti myös omaa lehteä,
jonka nimi oli Jaarlilainen. Miehen urheiluharrastus on jatkunut koko uran. Hän on
hyvissä asemissa MEPAn minuuttikisassa ja
houkutteli Nedlandin yliperämiehen Ahti
Rooslehtinkin mukaan.
Mälkiän Jussin ja Paavon tiet kohtasivat
1990-luvun alkupuolella hinaushommissa
jatkuen sitten Pamelassa ja Maria VG: ssa.
Vuosina 1999 - 2004 Arpiainen kipparoi
m/s Susannaa ja jatkaa edelleen Meriauran
operoimassa tonnistossa.
Purkausta ja lastausta
Nedland saapui Naantaliin Uudestakaupungista, jossa se purki Kokkolasta lastattua lannoitetta. Naantalissa puolestaan lastattiin murskattua kierrätyslasia Tanskaan.
Operaattori Esko Pettay Meriaurasta tuli
käymään ja kävi lastipapereita läpi yhdessä
päällikön kanssa.
– Lastaus edistyy nopeasti, mutta toisaalta
meillä ei ole kiirettä purkauspäähän, Paavo
Arpiainen miettii.
Murskattu lasi kärrättiin suurilla pyöräkuormaajilla laiturilla olevalle elevaattorille,
joka lastasi tavaran ruumaan.
Laivan messi- ja byssaosastolla huomaa,
että hommat ovat hallussa. Arkangelista ko-
Alexander Kuznetsov hoitaa hommat talouspuolella
toisin oleva kokki Alexander Kuznetsov on
valmistanut ruuat ja kattanut pöydät. Ciiffi
Kalev Meri ehti jo mennä, mutta ruokailemaan saapuvat äskettäin laiturilla trossia
spleissanneet kansimiehet Juho Pohjola ja
Igor Klemeniuk.
Vuoden päivät Nedlandissa seilannut Pohjola siirtyi Meriauralle Langhilta.
– Tässä on mennyt ihan mukavasti. Työvuorot ovat yleensä viiden viikon mittaisia.
Vaihtokaverin kanssa voi sopia itse, jos tulee
tarvetta pidempiin vapaisiin, Turussa majaileva Juho kertoo.
Hänen mukaansa kahdeksan hengen
miehistöllä pärjää hyvin. Laivalla on lastina
usein viljaa tai akkuromua – joskus ruuman
puhdistukset ovat työläitä, joskus helppoja.
Koulun penkiltä
tienaamaan
Ruokatunnille saapuu myös konemies Kimmo Uuttu. Turusta kotoisin oleva nuori
merimies on keväällä valmistunut Raumalta
konemestariksi. Nedlandiin hän sai moottorimiehen vikaeerauksen ”myllyn” kautta.
– Tämä on ensimmäinen merialan työpaikka, josta saan palkkaa, Kimmo kehuu.
Hän on ollut harjoittelemassa muun mu-
Merimieskirkon laivakuraattori Sanna Siivonen tuli moikkaamaan Juho Pohjolaa ja muita Nedlandin merimiehiä
3 / 2013
assa Tankos-, RG 1- ja Finnsea -aluksilla.
Kimmo on sen ikäpolven opiskelija, että
”praktiikkamylly” -järjestelmä ei ole tuttu.
– Meille järjesti harjoittelupaikat Kai Raikunen, joka toimi Raumalla Winnovan harjoitteluvastaavana, Uuttu selvittää.
Kimmo sai kipinän merelle lähtöön armeijasta, jossa tapasi muutamia merenkulkijoita.
Suvussa tai lähipiirissä ei ollut merimiehiä.
Hän ei myöskään missään törmännyt alan
rekrytointikampanjoihin.
Raumalta valmistui 16 opiskelijaa. Kimmon tietojen mukaan ainakin yksi hänen
lisäkseen on saanut töitä Viking XPRS: lta
- moottorimiehenä.
– Meillä kummallakaan ei vielä praktiikka
riitä konemestarin papereihin, Uuttu kertoo.
Hän kertoo viihtyvänsä hyvin työssä.
Konehuoneen työmäärä on sopiva ciiffin ja
moottorimiehen vahvuiselle tiimille. Merenkulkuala tuntuu muutenkin Kimmosta hyvältä. Nedlandin liikennealueella on nuorelle
miehelle paljon iloa läppäristä ja mokkulasta, kun viestiyhteydet toimivat.
M/s Nedland alkoi olla lastissa ja lähti klo
16.45 kohti Tanskan Naestvedia, jonka jälkeen oli vuorossa Malmö Ruotsissa.
Teksti: Pekka Karppanen
Kuvat: Pekka Karppanen, Jarmo Nordback
Päällikkö Paavo Arpiainen
Frivakt
Vapaavahti
5
Effektiv fraktbefordran på
Östersjön och Nordsjön
Det blåa fraktfartyget som
syns bland bilderna högst
upp på Sjömansservicebyråns
webbplats är Meriauras m/s
Nedland. I augusti besökte
Frivakt Luonnonmaa i Nådendal och bekantade sig
med fartyget som åter seglar
under finländsk flagg.
Fartyget som byggdes i Sietas-varvet blev för
finländarna känt under namnet Dyggve när
Bror Husell Chartering var dess befraktare.
Husell köpte fartyget 2001 och döpte det till
Nedgard. I samband med en rederiaffär 2006
överläts fartyget till Bores tonnage med sitt
tidigare namn.
– Många minns även när fartyget låg upplagt med sitt systerfartyg Belgrad i Mariehamn. Numera tänker man på Östersjöns
och Nordsjöns ”Vilda linje”, sticker befälhavare Paavo Arpiainen in.
När Bore sålde fartygen ändrades namnen
till Nedland och Belland, och Maltas flagga
hissades i aktern. På den tiden var Arpiainen
befälhavare på m/s Eeland (f.d. Midgard),
som också seglade under maltesisk flagg. Senare förde rederiet förhandlingar med förbunden, vilket resulterade i att Eeland såldes
och radarparet Belland-Nedland hamnade
under finländsk flagg förra året.
Lång väg till Meriaura
och VG-Shipping
Paavo kommer ursprungligen från Vederlax. Han började studera vid Helsingfors
sjömansyrkesskola och efter att ha fått lite
arbetserfarenhet fortsatte han vid Kotka
sjöfartsinstitut. Styrmansutbildningen hade
förnyats – kombinerat med arbetslivserfarenhet ledde den tvååriga linjen till behörighet som överstyrman.
6
Vapaavahti
Frivakt
Operatör Esko Pettay från Meriaura kommer på besök och går igenom lastpapperen
med befälhavaren Paavo Arpiainen
– Övriga skolor införde det tvååriga programmet ett år senare. År 1977 utexaminerades därför styrmän endast från Kotka, vilket
givetvis påverkade jobbsituationen, påpekar
Arpiainen.
Det fanns gott om styrmanstjänster att
välja mellan. Arpiainen tog jobb på Effoas
Titania, som efter att ha trafikerat Rouen
lades upp i Sveaborg. Därefter fortsatte han
arbeta på Fennia och andra av Effoas fartyg.
Sjömansidrotten
och Minuttävlingen
Efter skepparklassen gick Arpiainen vidare
till Neste, där han seglade med bland annat
jättetankrarna Jaarli och Jurmo. Han ansvarade för idrottsverksamheten på framför
allt Jaarli, som nådde framgångar inom sjömansidrotten. Befälhavare Alvar Backman
var en särskilt duktig idrottsman, som utsågs
till Årets sjömansidrottare 1982.
– Jaarli fraktade råolja från Persiska viken
till Finland. Vintertid lossade vi ofta i Rotterdam, och vi åkte också på något uppdrag
till Östasien, berättar Paavo.
Besättningen gav även ut den egna tidningen Jaarlilainen. Paavo har behållit sitt
idrottsintresse under hela arbetslivet. Han
ligger bra till i Sjömansservicebyråns Minuttävling och övertygade även överstyrman
Ahti Rooslehti att vara med.
Jussi från Mälkiä och Paavo träffades första
3 / 2013
Däcksmännen Juho Pohjola och Igor Klemeniuk
gången i början av 1990-talet när de arbetade med bogsering och de fortsatte sedan som
kollegor på Pamela och Maria VG. Mellan
1999 och 2004 förde Arpiainen befäl på m/s
Susanna och arbetar alltjämt på Meriauras
tonnage.
Lossning och lastning
Nedland kommer till Nådendal från Nystad,
där hon lossar gödsel som lastats i Karleby.
I Nådendal lastar man i sin tur krossat returglas till Danmark. Operatör Esko Pettay
från Meriaura kommer på besök och går igenom lastpapperen med befälhavaren.
– Lastningen går snabbt, men å andra sidan har vi inte bråttom till lossningen, konstaterar Paavo Arpiainen.
Krossglaset forslas med stora hjullastare till
elevatorn på kajen, och därifrån till lastrummet.
I mässen och kabyssen på fartyget märks
det att allt är under kontroll. Kocken Alexander Kuznetsov från Archangelsk har lagat
mat och dukat borden. Maskinbefälet Kalev
Meri har redan hunnit gå, men däcksmännen Juho Pohjola och Igor Klemeniuk,
som nyss splitsade tross på bryggan, kommer för att få sig en bit mat.
Befälhavaren Paavo Arpiainen
3 / 2013
Kocken Alexander Kuznetsov från Archangelsk har lagat mat
och dukat borden.
Efter att ha seglat ett år med Nedland gick
Pohjola över till Meriaura från Langh.
– Det har fungerat alldeles utmärkt. Arbetsskiften sträcker sig oftast över fem veckor. Man får själv komma överens med sin
avbytare om man behöver längre ledighet,
berättar Juho som bor i Åbo.
Han tycker att man klarar sig bra med en
besättning på åtta man. Fartygslasten består
ofta av spannmål eller ackumulatorskrot –
ibland är det besvärligt att rengöra lastrummet, ibland enkelt.
Från skolbänken
till egna inkomster
Även maskinisten Kimmo Uuttu kommer
in på sin lunchrast. Den unga sjömannen
från Åbo utexaminerades till maskinmästare
i Raumo i våras. Han fick ett vikariat som
motorman via ”praktikkvarnen”.
– Det här är mitt första avlönade arbete
inom sjöfarten, säger Kimmo stolt.
Han har praktiserat på bland annat fartygen Tankos, RG 1 och Finnsea. Kimmo
tillhör den generationen studerande som
omfattas av systemet ”praktikkvarnen”.
– Våra praktikplatser ordnades av Kai
Raikunen, som är WinNovas praktikansvarig i Raumo, förklarar Kimmo.
Kimmo blev inspirerad att gå till sjöss i
armén, där han träffade några sjöfarare. Han
hade inga sjömän i släkten eller i den närmaste kretsen, och hade inte heller hört talas
om branschens rekryteringskampanjer.
Från Raumo utexaminerades 16 studerande. Såvitt Kimmo vet har åtminstone ytterligare en av dem fått jobb som motorman
på Viking XPRS.
– Ingen av oss har ännu haft tillräckligt
med praktik för att få behörighet som maskinmästare, berättar Kimmo.
Han säger att han trivs på arbetet. Arbetsbördan i maskinrummet är lagom för teamet med ett maskinbefäl och en motorman.
Sjöfartsbranschen känns bra i övrigt också.
På Nedlands trafikområde har den unga
mannen stor glädje av en laptop med mobilt bredbandsmodem när dataförbindelsen
fungerar.
M/s Nedland börjar vara färdiglastad och
klockan 16:45 går färden mot Naestved i
Danmark, och därefter står Malmö näst på
tur.
Text: Pekka Karppanen
Bilder: Pekka Karppanen, Jarmo Nordback
maskinisten Kimmo Uuttu
Frivakt
Vapaavahti
7
The Tall
Ships Races
Helsinki 2013
Purjeiden paraatia seurasi kymmeniä tuhansia ihmisiä Hietalahdessa, Hernesaaressa, Eiran rannoilla ja Suomenlinnassa. Seuraamassa oli kymmenittäin veneitä ja ilma-aluksia - pohjoistuulen
takia Hki-Vantaan lennotkin lähestyivät kaupungin päältä.
Suuret purjelaivat kokoontuivat Helsingin Hietalahdessa
17.–20. heinäkuuta 2013.
Helsingissä vieraili noin 3300
miehistön jäsentä jopa 37:sta eri
maasta. Tapahtumaan osallistui kaikkiaan 98 purjealusta.
Lisäksi alue täyttyi kulttuuri-,
nuorten- ja lastenohjelmasta.
The Tall Ships Races -purjehduskilpailun
taustalla on Sail Training International
(STI), joka on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon järjestö. Tarkoitus on koota
yhteen nuoria ystävällismielisen kilpailun
ja koulupurjehduksen merkeissä. Helsingin
järjestelyistä vastasi kaupungin tapahtumayksikkö.
Purjelaivat ja laadukkaat oheistapahtumat keräsivät Hietalahden alueen tupaten
täyteen yleisöä. Torstain 18.7. kohokohta
oli miehistöparaati, joka huipentui palkin8
Vapaavahti
Frivakt
Meripelastusseuran ja Alfons Håkansin aluksilla riitti töitä,
kun purjelaivat saapuivat satamaan
3 / 2013
tojen jakoon Hietalahden torin päälavalla.
Perjantaina 19.7. miehistö vietti Helsingissä
viimeistä iltaansa. Illan kruunasi hieno värisavutulitusesitys Tall Ships in Colors.
Ruuhkaa ja yhteistyötä
satama-altaassa
Merivoimat rakensi tapahtumaa varten johtokeskuksen, jonka kautta hallinnoitiin
myös alusten saapuminen ja irrottaminen
turvallisesti ja hallitusti. Tärkeä osa yhteistyössä oli myös Helsingin Satamalla, Finnpilotilla, Alfons Håkansilla, sekä Meripelastusseuralla, jonka pelastusalukset ohjasivat
pienempiä purjealuksia.
”Yli sadan aluksen lähteminen Hietalahden satama-altaasta paraatimuodostelmassa
oli erittäin vaativa operaatio, joka on aika-
taulutettu yhden minuutin tarkkuudella.
Myös alusten miehistöiltä, joista osa on nuoria purjehdusoppilaita, vaaditaan ohjeiden
tarkkaa noudattamista ja hyvää merimiestaitoa”, kertoi merikomentaja Juha Harjunpää
Maavoimien esikunnasta.
Tapahtuma huipentui komeaan Purjeiden
paraatiin (Parade of Sail), jossa alukset lähtivät kohti seuraavaa satamaa Riikaa. ”Konvoita” johti miinalaiva Pohjanmaa. Kun
suurikokoinen Silja Europa saapui Länsisatamaan, olivat Tall Ships -alukset jo lähteneet
Suurten purjelaivojen kilpailu järjestetään
Itämerellä noin joka neljäs vuosi. Tapahtumanjärjestäjien ja viranomaisten arvioiden
mukaan tapahtumaan osallistui yli puoli
miljoonaa kävijää. Helsingin tapahtumalla
oli lukuisia yhteistyökumppaneita, kuten
Alfons Håkans, Finnpilot Pilotage, John
Nurmisen Säätiö jne.
-Helsingin Jätkäsaaressa paljastettiin
purjelaivatapahtuman yhteydessä Horisontti -taideteos, joka
täydentyy Itämeren
suojelijoiden nimillä.
50 euron lahjoituksella saa taideteokseen
kiinnitettävän nimilaatan. Horisontti
-teos sijaitsee Hietalahden puoleisella laiturilla, jota myöten
itse kukin skönäri
on varmoin askelin
kävellyt (tai sitten
taksilla) kohti Salvea.
Nimilaattaan oikeuttavan lahjoituksen
voi tehdä verkkosivulla: http://www.
tallshipsraceshelsinki.
fi/sv/donation
3 / 2013
Työvuorolla seilataan
konevoimalla,
vapaalla ollessa
purjeilla
Kuunari Helenalla oli miehistössä
myös yliperämiehenä ja päällikkönä
vuorotteleva ammattimerenkulkija,
v.2012 Turusta merikapteeniksi valmistunut Santtu Lunkka. Hän on
ollut vapaaehtoisena Helenalla jo
viiden vuoden aikana, mutta seilaa
päätoimisesti m/s Carissalla yliperämiehenä. Purjehdusosuus Århusista
Helsinkiin sujui hyvin.
– Matka sujui pääosin hyvässä
säässä, yksi ukkosrintama kohdattiin,
Santtu totesi.
Talvella Puolassa telakoitu kuunari
on hyvässä kunnossa. Santtu oli Helenan miehistöön kuuluneen Otto
Siikasmaan kanssa myös lehdistötilaisuudessa toimittajien tentattavana.
Kokemäeltä kotoisin oleva Lunkka
aloitti merialan opiskelut Raumalla ja
valmistui vuonna 2012 Turussa merikapteeniksi. Nuorena jääkiekkoa
harrastanut Santtu on osallistunut
MEPA Hockey -turnaukseen ja Pohjoismaiseen valokuvakilpailuun. Yksi
Santun kuvista päätyi Vapaavahdin
kanteen.
M/s Carissa liikennöi pääsääntöisesti Itämerellä, mutta kuunari
Helenan mukana Santtu on käynyt
Karibiallakin. Hän toivoisi lisää
ammattimerenkulkijoita Helenalle vapaaehtoistyöhön. Aikaisempaa
purjehduskokemusta ei välttämättä
tarvita - pätevyyskirja riittää. Purjealuksen erityispiirteet oppii nopeasti
olemalla mukana toiminnassa.
Frivakt
Vapaavahti
9
The Tall Ships
Races Helsinki
2013
10
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
Tiotusentals människor följde Segelparaden i Sandviken, på Ärtholmen, längs
Eirastranden och i Sveaborg. Ett tiotal
båtar och luftskepp följde också paraden.
På grund av den nordliga vinden närmade sig även flygen till Helsingfors-Vanda
över staden.
Den 17–20 juli 2013 samlades stora segelfartyg i Sandviken i Helsingfors. Helsingfors
gästades av cirka 3 300 besättningsmän från
hela 37 länder. Sammanlagt 98 segelfartyg
deltog i evenemanget. Området fylldes dessutom med kulturella aktiviteter och program
för barn och unga. Evenemanget kulminerade i den ståtliga Segelparaden när de stora
fartygen avgick mot nästa hamn i Riga. Arrangörerna och myndigheterna uppskattade
besökarantalet till över en halv miljon.
Evenemanget i Helsingfors hade ett flertal
samarbetspartners, däribland Alfons Håkans, Finnpilot Pilotage och John Nurminens Stiftelse.
Otto Siikasmaa och Santtu Lunkka. Santtu har seglat med skonare Helena på sin
fritid under fem års tid. Egentligen arbetar han som överstyrman på m/s Carissa.
Han har dessutom hunnit med att delta i sjömansidrotten och Sjömansservicebyråns
fototävling.
Under arbetspasset seglar
man med maskinkraft, på
fritid med segel
I besättningen på skonaren Helena fanns yrkessjöfararen Santtu Lunkka, med sjökaptensexamen från Åbo 2012, som alternerade
mellan att vara överstyrman och befälhavare.
Han har arbetat som frivillig på Helena i fem
år, men seglar i huvudsak som överstyrman
på m/s Carissa. Seglatsen från Århus till Helsingfors gick smidigt.
Vi hade mestadels bra väder under resan,
men stötte på en åskfront, konstaterade Santtu.
Santtu skulle önska att flera yrkessjöfarare
engagerade sig i frivilligarbete på Helena.
Man behöver inte ha tidigare erfarenhet av
segling, det räcker med ett behörighetsbrev.
3 / 2013
Håkans manskap fick bråda tider när de stora segelskutorna skulle klämmas in längs
de trånga kajerna i Sandviken. Artemis och Hamlet bogserar det mexikanska skolfartyget Cuauhtemoc, vars ankomst till hamnen är en effektfull manöver av besättningen
i takt till musiken.
Frivakt
Vapaavahti
11
MEPA KOTKAN MERIPÄIVILLÄ
27.7.2013
Kotkan merimieskeskus heräsi eloon!
Kotkan MEPAn Kirkkokadun klubi on ollut
suljettuna emäntien jäätyä eläkkeelle. Huoneisto on toiminut asiamiehen toimistona ja
osittain varastonakin. Edellisestä näyttelystäkin on jo vierähtänyt aikaa.
Keväällä päätettiin raivata tilata kuntoon
ja pystyttää meriaiheinen näyttely ”Meri,
laivat ja Kotka”. Esille saatiin maalauksia
Risto Honkaharjulta ja muilta taiteilijoilta.
Seinille ripustettiin myös merenkulkijoiden
Pohjoismaisen valokuvakilpailun parhaat
työt. Pöydillä ja ikkunoilla oli vaikuttava
valikoima köysitöitä, nukkeja sekä purje- ja
moottorilaivojen pienoismalleja Herzogin
Ceciliestä, Tornatorista ja Heraklesista aina
White Roseen asti.
Avajaisiin saapui reilut 50 henkilöä; joukossa laivaisäntä ”Patu” Patanen ja Meripäiväneuvospari Eila Lailavuo ja Seppo
Grönvall. Merimiestaiteilijoista oli paikalla
12
Vapaavahti
Frivakt
Honkaharjun lisäksi Iris Malms. Ohjelmassa oli tervetuliaispuheiden jälkeen tanssiesitys ja tarjoilua. Huikean esityksen tarjosivat
vuoden 2013 argentiinalaisen tangon Suomen mestarit Karoliina ja Kari Kiiski. Pariskunta esiintyi vielä illan merihenkisessä
näytelmässä.
Merimiestapaamisia s/s
Hyökyllä
Lauantaiaamuna vietettiin jo meripäiväperinteeksi muotoutunut kympin kahvi Kantasataman perukoille kiinnittyneellä Hyökyllä.
Ensin istuttiin ja turistiin laiturin terassilla.
Auringon alkaessa lämmittää kunnolla siirtyi parikymmenpäinen joukko Hyökyn ahteritäkille aurinkoseilien alle. Patanen kävi
vuoronperään juttelemassa ja kyselemässä
kuulumisia. Legenda oli huolissaan Merikeskus Vellamon vieressä olevan majakkalaiva
Kemin kohtalosta. Suurilla pressuilla huputettu museoalus odottelee apean näköisenä
parempia aikoja.
Porukka lähti ennen pitkää haistelemaan
ja maistelemaan Meripäivien meininkiä.
MEPAn näyttelyssä käytiin ihastelemassa
hienoja tauluja ja pienoismalleja. Moni laivahistorian tuntija ihmetteli Esso Finlandia
–nimisen ”miitseppitankin” mallia – moista
laivaa ei tiettävästi ole Suomessa ollut.
Janoisia kulkijoita alkoi jälleen illansuussa
kertyä Hyökyn laituriterassille. Siellä ei voi
olla törmäämättä aitoihin merenkulkijoihin,
joille vanha majakkalaiva edustaa nostalgisia
muistoja. Moni tuli odottelemaan lauantaiillan teatteriesitystä.
3 / 2013
Merikeskus Vellamon auditorio toimi teatterina,
kun ryhmä harrastenäyttelijöitä veti läpi merikapteeni Carl-Gustav Walldénin esityksen.
Näyttelyssä oli esillä useiden legendaaristen laivojen, kuten Heraklesin ja
White Rosen pienoismalleja
Sonaatti
satamakaupungille –
elämää Kotkan satamassa
Merikeskus Vellamon auditorio toimi teatterina, kun ryhmä harrastenäyttelijöitä veti
läpi merikapteeni Carl-Gustav Walldénin
esityksen. Musiikkipitoinen tarina rakentui
Walldenin kokemusten ja Kotkan sataman
tapahtumien ympärille. Walldenille tuli
nuorena poikana äkkilähtö s/s Elise Schaumaniin – tyttöystävä jäi ja mies alkoi tehdä
merimiesuraa.
Näytelmän parhaita kohtauksia olivat siveyspoliisi Hämäläisen pidätykset sekä musiikki- ja tanssiesitykset. Walldenin tarina
huipentui lopussa, kun mies aikuisiällä päätyi yhteen nuoruuden tyttöystävänsä kanssa.
Monilla katsojilla tuli pala kurkkuun, kuten
myös kertojana toimineella Walldenilla. Esitys teki kunniaa satamakaupungille ja sen
toimijoille.
Meripäiväparaati vedettiin tänä vuonna
hyvässä säässä. Katsojia kerääntyi runsaasti
reitin varrelle
3 / 2013
Argentiinalaisen
tangon Suomen
mestarit Karoliina ja
Kari Kiiski esiintyivät
MEPA:n näyttelyn
avajaisissa
Hyökyn laituriterassilla odoteltiin Walldénin näytelmän alkua
Frivakt
Vapaavahti
13
SSB på Havsdagarna
27 juli 2013
Sjömanscentret i Kotka väcktes till liv!
Sjömansservicebyråns klubb på Kirkkokatu
i Kotka har varit stängd sedan klubvärdinnan gick i pension. Lokalen har använts som
ombudens kontor och delvis även som lager.
Fram till i sommar hade det hunnit gå lång
tid sedan där hölls någon utställning.
I våras beslutade man att ställa i ordning
lokalen och anordna den maritima utställningen ”Havet, fartygen och Kotka”. Man
lyckades få fram målningar av Risto Honkaharju och andra konstnärer. På väggarna
hängde man även de bästa bidragen från
sjöfararnas nordiska fototävling. På borden
och i fönstren fanns ett imponerande urval
av reparbeten, dockor samt miniatyrer av
segelskepp och motorfartyg av bland annat
Herzogin Cecilie, Tornator, Herakles och
White Rose.
Till invigningen kom drygt 50 personer,
däribland redaren ”Patu” Patanen och
Havsdagarnas värdpar Eila Lailavuo och
Seppo Grönvall. Efter välkomsttalet stod
en dansföreställning och servering på programmet.
Sjömansträff på s/s Hyöky
På lördagsmorgonen hölls Tians kaffe, som
redan blivit till en tradition under Havsda14
Vapaavahti
Frivakt
Maritimcentret Vellamos auditorium fick agera teaterscen när en grupp amatörskådespelare spelade upp sjökapten Carl-Gustav Walldéns föreställning.
garna, på museifartyget Hyöky som låg förtöjd längst in i Kantasatama. Till en början
slog sig alla ner för att småprata på terrassen.
När solens strålar började värma ordentligt
flyttade ett tjugotal personer in i skuggan under taket på Hyökys akterdäck. Patanen gick
runt och pratade med alla och ville höra de
senaste nyheterna. Legenden oroade sig för
hur det skulle gå för fyrskeppet Kemi, som
ligger vid Maritimcentret Vellamo. Museifartyget som är täckt med stora presenningar
är en sorglig syn där hon ligger och väntar
på bättre tider.
Efter ett tag gav sig sällskapet av för att
bekanta sig med Havsdagarna. De besökte
SSB:s utställning och beundrade de vackra
tavlorna och miniatyrerna. Många kunniga
inom fartygshistoria undrade över modellen
av tankfartyget med namnet Esso Finlandia
– ett sådant fartyg har veterligen inte funnits
i Finland.
På kvällskvisten började törstiga besökare
åter samlas på Hyökys terrass. Där kan man
inte undvika att träffa på riktiga sjöfarare, för
vilka det gamla fyrskeppet för med sig nostalgiska minnen. Många kom för att vänta in
lördagskvällens teaterföreställning.
3 / 2013
På lördagsmorgonen hölls
Tians kaffe, som redan
blivit till en tradition
under Havsdagarna. Rami
Laakso, Risto Honkaharju
och Pekka Lappi på
s/s Hyöky
Iris Malms fina
dockor väckte stor
beundran
Sonat till hamnstaden
– liv i Kotka hamn
Maritimcentret Vellamos auditorium fick agera teaterscen när en grupp amatörskådespelare spelade upp
sjökapten Carl-Gustav Walldéns föreställning. Den
musikaliska berättelsen byggde på Walldéns erfarenheter och händelser från Kotka hamn. I sin ungdom
fick Walldén möjlighet att raskt ge sig av med s/s Elise
Schauman – han lämnade flickvännen och började arbeta som sjöman.
Föreställningens höjdpunkter utgjordes av sedlighetspolisen Hämäläinens anhållanden och musikoch dansuppvisningarna. Walldéns historia nådde sin
kulmen i slutet när han i vuxen ålder till sist fick sin
ungdoms kärlek. Många av åskådarna fick en klump
i halsen, precis som Walldén själv som var berättare.
Föreställningen hyllade hamnstaden och dem som verkade där.
Till invigningen kom drygt
50 personer, däribland
redaren ”Patu” Patanen
och Havsdagarnas värdpar
Eila Lailavuo och Seppo
Grönvall.
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
15
Finnalpinon ja
Finnmerchantin ”veteraanit”
yhteistapaamisessa 23.8.13
Elokuun sää näytti parhaat puolensa, kun säännöllisesti tapaamisia järjestävät seilauskaverit
kohtasivat Kotkan Santalahdessa. Meren äärelle kokoontui
nelisenkymmentä nostalgiamerenkulkijaa.
Hienolla paikalla toimiva Hotelli Santalahti
toimi tukikohtana, kun kahden laivan entiset merenkulkijat saapuivat paikalle eri puolilta Etelä-Suomea. Alpinistien kokoonkutsujana toimii laivan pitkäaikainen päällikkö,
Juhani Reingoldt.
16
Vapaavahti
Frivakt
– Edellisellä kerralla kokoonnuimme
Rami Kokkosen ”haciendalla” Sulkavalla.
Tuolloin puhuttiin jo mahdollisuudesta järjestää laajempi tapaaminen, Jussi muisteli.
Vuonna 1983 Raumalla rakennettu Finnmerchant on edelleen liikenteessä, mutta
poistui Suomen laivarekisteristä jo kymmenen vuotta sitten. MEPAn Kotkan asiamies
Risto Nikula on laivan entinen stuertti ja
vaalii hienon merimiesporukan perinteitä.
Finnmerchantin väki kokoontuu useimmiten Kotkassa.
Päivän ohjelmassa oli seurustelun ohella
muisteluita ja vanhojen valokuvien katselua.
Atlanticargon entinen toimitusjohtaja Kurt
Winqvist kertoi yhtiön vaiheista ja siitä, miten Finnlines oli siinä mukana. ”Kurrella”
oli monta mielenkiintoista tarinaa Atlanticargon lukuun liikennöineiden Finnlinesin
laivojen vaiheista. Moni läsnäolija oli niissä
seilannutkin.
Muistelua ja
verkostoitumista
Finnlinesin pitkäaikainen työhönottaja Kalevi Silvasto muisteli merimiesten rekrytointia yhdessä Juhani Reingoldtin kanssa, joka
myös oli vuorollaan ollut konttorissa job rotation -tehtävässä. Finnlines käytti aikoinaan
tässä toimessa laivojen yliperämiehiä, jotka
saivat tutustua varustamorutiineihin jonkin
aikaa ennen kuin ottivat päällikkyyden.
3 / 2013
Monet muistavat Silvaston miehenä, joka onnistui kaivamaan haluamansa merenkulkijat milloin mistäkin korvesta tai peräkyliltä. Hän seilasi ennen konttoriin tuloa
radiosähköttäjänä. Kale jäi eläkkeelle 2000
–luvun puolivälissä.
Päälliköt Reingoldt ja Pentti Kuusinen
kertoivat vuorollaan Finnalpinon ja Finnmerchantin vaiheista muutamilla mehevillä
jutuilla höystettyinä. Päivä alkoi olla kauneimmillaan ja porukka siirtyi rannalle ja terassille pöytien ja ruokien kattausten ajaksi.
Hotelli Santalahden henkilökunta oli loihtinut näyttävän näköisen ja maittavan alkuruokapöydän. Pääruokana oli kalaa ja lihaa,
jälkiruokana kakkua, kahvia ja konjakkia.
Kukaan ei taatusti jäänyt nälkäiseksi.
Arvattavana oli tusina yhtiössä operoinutta alusta. Eniten oikeita vastauksia tiesi kokkistuertti Hannu Timonen, joka palkittiin
Matti Pietikäisen Finnlines -historiikilla.
– Kateelliset epäilevät meikäläistä ”dopingista”, Hanski naurahti.
Yhtään protestia ei sentään jätetty.
Jossain välissä Reingoldtin Jussi oli ehtinyt
väsäämään tapahtumasta kertovan näppärän
runon, jollainen häneltä on syntynyt kaikkien alpinistitapaamisten yhteydessä. Jussi
esitti runon itse, minkä jälkeen siirryttiin
nauttimaan lämpimästä elokuun illasta.
Risto Nikula viritteli rannan tiiligrilliin
tulen, jonka hiilloksella myöhemmin paistettiin makkaraa huikopalaksi. Edellisten
alpinistikokoontumisten tapaan laivan musiikkijaosto viritti soittimensa ja alkoi vetää
70-80 –lukujen ”shantyja” täysikuun kiivetessä tummuvalle taivaalle.
Kiitoksia kaikille osallistujille ja järjestäjille!
Pekka Karppanen (Finnalpinossa 1983)
Ilta tummenee
elokuun yöksi
Ruokailun jälkeen vedettiin merimiestapaamisissa jo perinteeksi muodostunut laivantunnistuskilpailu – tällä kerralla pelkästään
Finnlinesin aluksista. Yleisö sai vastausvuoroa pyytämällä yrittää arvata laivoja, joista
kustakin näytettiin 3-6 vihjekuvaa. Oikeasta vastauksesta sai alkuperäisen Atlanticargo
-lippiksen.
Finnalpino Finnmerchant
tapaaminen
Vielä jalka nousi senverran
ehk viel yhden kerran
joukko kasvoi tuli mukaan
Mersun pojat
jotka paremmassa kunnossa
kaiketi ovat
ja saatiin väkeä konttorin
mukaan
myöskin Mepan pojat astuivat
tupaan
nykykuulumisia innolla
vaihdettiin
sitten iltaa istuttiin,muisteltiin
tuli myöskin esille musiikin vuoro
päästi äänensä taivaille ukko
kuoro
sauna illalla tottakai lämpes
sen jälkeen väsyneet peteihin
änkes
vai jäivätkö jotkut kukkumaan
ja vasta sitten nukkumaan.
Vaan taas me todettiin sama facta.
Navigare necesse est,vivere non est
necesse.
Jussi Reingoldt
3 / 2013
Finnalpinon musiikkijaosto viritti soittimensa päästyään
ensin itse sopivaan vireeseen
Finnlinesin pitkäaikainen työhönottaja Kalevi Silvasto muisteli
merimiesten rekrytointia yhdessä Juhani Reingoldtin kanssa, joka
myös oli vuorollaan ollut konttorissa job rotation -tehtävässä.
Frivakt
Vapaavahti
17
Finnalpinos och Finnmerchants
”veteraner” träffades 23 augusti 2013
Augustivädret visade sig från sin bästa sida när seglarkamraterna anordnade ett av sina regelbundna
möten i Santalahti i Kotka. Ett fyrtiotal före detta sjöfarare samlades på träffpunkten vid havet.
Det vackert belägna hotell Santalahti fungerade som bas när före detta
sjöfarare från de två fartygen anlände från olika håll i södra Finland.
Finnalpinos personal sammankallas av Juhani Reingoldt, som under
lång tid arbetade som fartygets befälhavare.
– Förra gången samlades vi på Rami Kokkonens ”hacienda” i Sulkava. Redan då pratade vi om möjligheten att ordna en större träff,
minns Jussi.
Finnmerchant, som byggdes 1983 i Raumo, är fortfarande i trafik
men försvann ur Finlands fartygsregister redan för tio år sedan. Sjö-
mansservicebyråns representant i Kotka, Risto Nikula, är fartygets
före detta steward och värnar om sjömännens fina traditioner. Finnmerchantsfolket träffas oftast i Kotka.
På dagsprogrammet stod förutom umgänge även att prata gamla
minnen och titta på fotografier. Atlanticargos förra vd Kurt Winqvist
berättade om de olika faserna i bolagets historia och om Finnlines
delaktighet i dem. Kurre hade många intressanta historier om perioderna när Finnlinesfartygen trafikerade för Atlanticargo. Många av de
närvarande hade också seglat med dessa.
Gamla minnen
och nätverkande
Risto Nikula och Jukka Kallio
Finnlines mångåriga anställare Kalevi Silvasto mindes tillbaka till
rekryteringen av sjömän tillsammans med Juhani Reingoldt, som även
han jobbat med arbetsrotation på kontoret. En gång i tiden överlät
Finnlines denna uppgift till fartygens överstyrmän, som först fick lära
sig rederiets rutiner innan de tog befälet.
Många kommer ihåg Silvasto som en man som lyckades gräva fram
precis rätt sjöfarare från allehanda ödemarker och avlägsna byar. Innan
han kom till kontoret seglade han som radiotelegrafist. Kale gick i
pension i mitten av 2000-talet.
Befälhavarna Reingoldt och Pentti Kuusinen turades om att berätta
om tiden på Finnalpino och Finnmerchant kryddat med några saftiga
historier. När dagen var som vackrast flyttade sig gruppen till stranden
och terrassen medan maten dukades fram.
Hotell Santalahtis personal hade trollat fram ett imponerande förrättsbord som smakade utmärkt. Till huvudrätten serverades fisk och
kött, till efterrätten tårta, kaffe och konjak. Det var definitivt inte
någon som gick därifrån hungrig.
Skymningen faller och
augustinatten tar vid
Rami Lappalainen, Pentti Kuusinen,
Roope Liekari och Iris Malms
Hannu Timonen vann tävlingen i fartygsidentifikation
18
Vapaavahti
Frivakt
Efter maten hölls den tävling i fartygsidentifikation som redan blivit
en tradition under sjömansträffarna – denna gång var temat enbart
Finnlinesfartyg. Det visades 3–6 bilder med ledtrådar om fartygen och
vem som helst fick då gissa fartyget under sin tur. Rätt svar belönades
med en originalkeps från Atlanticargo.
Deltagarna fick gissa på ett dussintal fartyg som opererat för bolaget.
Flest korrekta svar kunde kocksteward Hannu Timonen som vann
Matti Pietikäinens bok om Finnlines historia.
– De avundsjuka misstänker mig för doping, skrattade Hanski.
Inga protester lämnades dock in.
Vid något tillfälle hade Jussi Reingoldt hunnit knåpa ihop en fyndig
dikt om evenemanget, vilket han har gjort i samband med alla Finnalpinoträffar. Jussi framförde sin dikt och därefter flyttade sällskapet
ut för att njuta av den ljumma augustikvällen.
Risto Nikula tände en eld i den murade grillen på stranden, och
senare på kvällen grillade man korv över glöden. Liksom under tidigare
träffar stämde fartygets musiksektion sina instrument och började dra
”shanties” från 70–80-talet medan fullmånen avtecknade sig mot den
mörknande himlen.
Tack till alla deltagare och arrangörer!
Pekka Karppanen (på Finnalpino 1983)
3 / 2013
3.
Turvallisuuden edistäminen ja onnettomuuksien
ehkäiseminen on yhteistyötä joka alkaa ylimmän
johdon sitoutumisesta.
Vuorovaikutus
konttorin ja laivan
välillä.
Ylimmän
johdon sitoutuminen.
Pätevä
ja motivoitunut
henkilökunta!
Kaikkien tulisi ymmärtää turvallisuusjohtamisen tarkoitus. Konttori on
sitoutunut kehittämään turvallisuutta ja me
teemme oman osuutemme! En halua päästä
yhteenkään lööppiin... Siinähän ovat työpaikatkin vaarassa.
Turvallisuuskulttuuri.
Kuunteles uutta työpaikkarunoutta: Eilen mulla hyvä
flaksi, tänään meillä pitkä
raksi.
Keskity
siihen työhön ja laita
taakka kunnolla!
POIS
ALTA!
Saitko
lähetettyä laivoille turvallisuusjohtamisen viimeisimmät
muutokset?
Jo eilen.
Päälliköiltä tuli kuittauksetkin. Asia kaatuu eteenpäin.
to be
continued...
3 / 2013
NN is MATRIX
laivan kannella.
Häkellyttävän nopea
taakkojen tekijä. 4,5
vkoa jälj.. helvet..
Like
Post
Frivakt
Vapaavahti
19
Aboa Mare juhli uusia toimitiloja
sekä merenkulun koulutuksen
200 -vuotista taivalta
Syyskuun alun juhlapäivä alkoi seminaarilla Auriga Port Centerissä, jatkui avajaisjuhlallisuuksilla
ja huipentui Turun Linnan illalliselle. Juhlavieraina oli melkoinen joukko merenkulun toimijoita ja
vaikuttajia.
Turun sataman lähellä sijaitseva Auriga Port Center avasi mittavien
kunnostustöiden jälkeen ovensa keväällä. Suuressa talossa on useita
merenkulkualan toimijoita, kuten Merivartiosto, TRAFI, Meripelastusjohtokeskus (MRCC) Turku, Meriliikennekeskus (VTS Turku) ja
Turun Satama. Myös Aboa Mare muutti rakennukseen jo keväällä,
mutta juhlan aika koitti vasta nyt.
Merenkulun koulutus alkoi, kun autonomian aikana Suomea hallinnut Venäjän keisari Aleksanteri I määräsi perustettavaksi oppilaitokset Helsinkiin, Vaasaan ja Turkuun. Vuonna 1813 nimitettiin
laivaston majuri A.H. Hagelstam ensimmäiseksi opettajaksi Turun
navigaatiokouluun (Åbo Navigationsskola). Sen jälkeen Aurajoessa
on ehtinyt virrata paljon vettä, kun opettajat, koulun sijainti ja nimi
ovat vaihtuneet.
Koulutusta kannelle ja koneeseen
Aboa Mare kouluttaa merikapteeneita Novia -ammattikorkeakoulussa ja vahtiperämiehiä sekä vahtikonemestareita ammatti-instituutti
20
Vapaavahti
Frivakt
Axxellissa. Opetusta annettiin monille tutussa Malminkatu 5:n rakennuksessa vuosina 1967 – 2013, kunnes tuli aika muuttaa uusiin,
modernisoituihin tiloihin.
Vieraille esiteltiin opetustiloja, planetaariota ja simulaattoreita.
Tiloille on annettu alalle sopivia nimiä, kuten Finnhansa, Matai,
Atlanta, Tiiskeri, Eira. Matai -nimisessä luokkahuoneessa oli seinillä
kuvia Oy Henry Nielsen Ab:n laivoista.
Avajaisjuhlissa oli mukana monia Turusta valmistuneita merikapteeneja, sekä entiset rehtorit Håkan Myréen, Bo Gyllenberg,
Antti Palola ja Martin Forsén. Nykyinen koulutusjohtaja Per-Olof
Karlsson toivotti vieraat tervetulleiksi kun Shanty Singers i Åbo
-kuoron laulut olivat virittäneet tunnelman juhlan arvolle sopivaksi.
Euroopan Meriturvallisuusviraston terveiset Lissabonista toi pääjohtaja Markku Mylly. Hän vihki tilat käyttöön yhdessä Karlssonin
kanssa. Vihkimistä symboloi opetustilojen eteen vedetyn köyden
leikkaaminen.
Illalla juhlat jatkuivat arvokkaassa miljöössä, Turun Linnassa.
3 / 2013
Per-Olof Karlsson ja Markku
Mylly avasivat koulutustilat.
Vasemmalla Novian rehtori Örjan
Andersson.
Per-Olof Karlsson och Markku
Mylly invigde utbildningslokalerna. Till vänster Novias rektor
Örjan Andersson.
Shanty Singers -kuoron esitys vahvisti tilaisuuden merihenkistä tunnelmaa.
Kören Shanty Singers sånger höjde den
maritima stämningen under tillställningen.
Euroopan Meriturvallisuusviraston
terveiset Lissabonista toi pääjohtaja
Markku Mylly.
Generaldirektör Markku Mylly
framförde en hälsning från
Europeiska sjösäkerhetsbyrån
i Lissabon.
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
21
Aboa Mare firar sina nya lokaler
och sjöfartsutbildningens
200-årsjubileum
Festdagen i början av september inleddes med ett
seminarium i Auriga Port Center, fortsatte med
en invigning och kulminerade i en middag på Åbo Från skolan upp på däck
slott. Gästerna bestod av en ansenlig grupp aktörer och ner i maskinrummet
och inflytelserika personer inom sjöfarten.
Efter en omfattande renovering öppnade man i våras dörrarna till
Auriga Port Center, som är beläget nära Åbo hamn. Det stora huset
rymmer flera aktörer inom sjöfarten, till exempel Västra Finlands
sjöbevakningssektion, Trafiksäkerhetsverket Trafi, Åbo sjöräddningscentral (MRCC Turku), Västra Finlands sjötrafikcentral (VTS Turku) och Åbo hamn. Även Aboa Mare flyttade in i byggnaden redan
i våras, men först nu var det dags att fira.
Sjöfartsutbildningen startades när Rysslands kejsare Alexander I
under autonomitiden beslöt att inrätta läroanstalter i Helsingfors,
Vasa och Åbo. År 1813 utsågs A. H. Hagelstam, major inom flottan,
till Åbo navigationsskolas första lärare. Sedan dess har det hunnit
flyta mycket vatten i Aura å medan skolans lärare, placering och
namn har bytts ut.
22
Vapaavahti
Frivakt
Aboa Mare utbildar sjökaptener vid Yrkeshögskolan Novia och
vaktstyrmän och vaktmaskinmästare vid Axxell. Under 1967–2013
bedrevs undervisningen i den för många välbekanta byggnaden på
Malmgatan 5, tills det var dags att flytta till nya, modernare lokaler.
På invigningen deltog många av de sjökaptener som utexaminerats i
Åbo liksom de tidigare rektorerna Håkan Myréen, Bo Gyllenberg,
Antti Palola och Martin Forsén.
Den nuvarande prefekten Per-Olof Karlsson önskade gästerna
välkomna efter att kören Shanty Singers i Åbo hade höjt stämningen
rejält med sina sånger. Generaldirektör Markku Mylly framförde
en hälsning från Europeiska sjösäkerhetsbyrån i Lissabon. Tillsammans med Karlsson invigde han sedan lokalerna genom att som en
symbolisk handling klippa av repet som dragits framför undervisningslokalerna.
På kvällen fortsatte festen i den högtidliga miljön vid Åbo slott.
3 / 2013
Man förevisade utbildningsutrymmen, planetarium och
simulatorer för gästerna.
Utrymmena hade fått namn
lämpliga för branschen, såsom
Finnhansa, Matai, Atlanta,
Tiiskeri, Eira.
Vieraille esiteltiin opetustiloja, planetaariota ja simulaattoreita. Tiloille on annettu
alalle sopivia nimiä, kuten
Finnhansa, Matai, Atlanta,
Tiiskeri, Eira.
Håkan Myréen, Bo Gyllenberg, den nuvarande prefekten
Per-Olof Karlsson, Antti
Palola och Martin Forsén.
Avajaisjuhlissa oli mukana
monia Turusta valmistuneita
merikapteeneja, sekä entiset rehtorit Håkan Myréen, Bo Gyllenberg, Antti Palola, Martin
Forsén ja nykyinen koulutusjohtaja Per-Olof Karlsson
Den nuvarande prefekten
Per-Olof Karlsson önskade
gästerna välkomna
Nykyinen koulutusjohtaja
Per-Olof Karlsson toivotti
vieraat tervetulleiksi
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
23
Merellä ja maankorvessa
Väinö Linna on tuttu nimi meille kirjoja
lukeville. Hänen teostaan Tuntematon sotilas tutkitaan jo kouluissa yläasteella. Tarinan
alussa toisilleen vieraita nuoria poikia kerätään eristetylle alueelle samaan joukkoon.
Muutaman vanhemman miehen johdolla
alkaa hengenvaarallinen sotatalkoo.
Samantapaista oli merenkulkijoiden elämä. Toisilleen tuntemattomia nuoria poikia
oli suurin osa tramppilaivojen porukoista.
Eivät kipparit ja siiffitkään kovin vanhoja
olleet, kun 70-luvulla suomalaiset maa- ja
merifirmat kilvan tilasivat uusia rahtilaivoja.
Sotamiehet olivat työhönsä saaneet koulutuksen, mutta laivoihin tultiin maankorvesta oppimaan tekemällä. Mielessä ehkä vain
haaveet etelän auringosta, palmurannoista ja
niiden asukkaista.
Kuten kaikkia poikaporukoita, myös merenkulkijoita kiinnostivat prosenttijuomat ja
tyttäret, jos sellaisia kuukausien seilauksen
jälkeen ilmaantui näköpiiriin. Merenkulkijoilla ei ollut aseita, jotta olisi voitu vallata
ja ryöstää vihollisen viinatehdas. Samaan
ryöstönjälkeiseen lopputulokseen oli tropiikin satamissa mahdollisuus pikkurahalla.
Eikä paljoa enempää tarvittu neitojen suosion saavuttamiseksi. Joskus kuuluvat olleen
saippuapalatkin käypää valuuttaa.
24
Vapaavahti
Frivakt
Sotatyöläinen toki pääsi hengestään helpommin kuin merityöläinen, vaikka vaarallisia ammatteja olivat molemmat. Merityöntekijät ovat olleet työtapaturmatilastojen
piikkipaikoilla. Kun tutkii laivahistorioita,
on aika moni vanha paatti uponnut, ajanut kiville, palanut tai tuhottu jossain päin
maailmaa riehuneessa sodassa. Unohtamatta niitä, jotka on vakuutusrahojen toiveissa
hävitetty itse.
Jos nuoret merenkulkijat ja sotapojat
riehuivat vapaa-aikoinaan, eivät maankorvessa vanhemmatkaan välttämättä varaansa
osanneet pitää. Yövyinpä eräässä Helsingin
hienostohotellissa. Illalla poikkesin hotellin
ravintolaan. Pöydät olivat täynnä arvokkaita
tummapukuisia herroja, mutta baaritiskillä
oli tilaa. Kohta kampesi viereeni istumaan
pukumies. Mitä puheesta onnistuin saamaan selvää, oli omasta mielestään tärkeä
johtaja. Lisää johtajia kuului istuvan hänen
pöydässään; oli ylilääkärikin. Kohta kuului
vierestäni ”kops”. Tärkeä johtaja kuorsasi
otsa tiskillä. Jossain vaiheessa tuli tarjoilija
herättelemään:”Herra johtaja, herra johtaja,
pyttipannu on katettu pöytäänne”. Tarjoilijan tukemana onnistui kompurointi aterian
äärelle.
Ravintolan ovelle ilmaantui pari naista hienoissa, avonaisissa puvuissaan korut
kimallellen. Ehkä keski-ikäisiä, kumminkin nuoren pojan mielestä jo aika vanhoja.
Muttei pöydissä istuvien kravattikaulaisten
mielestä. Kuin alokkaat vääpelin tullessa pitämään tupatarkastusta kapsahtivat kaikki
seisaalleen:”Rouvat, rouvat, täällä olisi tilaa”.
Jollakin kriteerillä tulijat tekivät valintansa ja
herraseuraa saivat.
Maankorvessa toimivat firmat innostuivat 70-luvulla sijoittamaan voittojaan verovähennysten vuoksi valtamerilaivoihin.
Laivan koko hinnan sai vähentää veroissa,
joskus enemmänkin. Ajoittain näiden yritysten ylintä johtoa poliitikkojen, virkamiesten
sekä nuorten sihteerien ja lentoemäntien
kera pyrähti laivoille ihmettelemään, mitä
olikaan tullut ostetuksi. Jopa iäkkäämmät
kaiken kokeneet merenkulkijat jaksoivat
hämmästellä näiden käypäläisten irrottelua
ja turnauskestävyyttä.
Suomalaiset voittivat ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden ruotsalaisen valmentajan johdolla. Hänen oppiensa mukaan
kaikessa toiminnassa hyvä suoritus edellyttää
henkilökohtaista osaamista ja joukkuepelitaitoa. Puolet onnistumisesta riippuu motivaatiosta.
3 / 2013
Laivatöissä oli yleensä osaavaa ja vastuuntuntoista väkeä, joka
enimmäkseen tuli toimeen keskenään. Ymmärrettin, että konkreettisesti ollaan kaikki samassa veneessä. Merellä ei kauaa muunlaiset
yrittäjät pärjänneet. Jos joskus ei muu motivoinut, niin ainakin seuraavan eksoottisen sataman odottelu.
Vähäisellä motivaatiolla seilattiin laivassa, joka edellisen omistajan
konkurssin takia oli rahoittajapankin omistuksessa. Kaikki ylityö
oli kielletty. Laivoissahan oli monenmoista puuhaa, mitä tehtiin
varsinaisen työajan ulkopuolella, kuten merellä täkkikakkosen lääkinnälliset tehtävät tai kipinän palkanlasku- ja muut paperityöt.
Kun ensimmäiset satamapaperit olivat jäädä tekemättä, tuli määräys vastedes ne tehdä ja samalla laatia erillinen dokumentti, missä
perusteltiin ylityökiellon rikkominen. Miehistöluettelon kirjoitti
noin puolessa tunnissa ja työaikakirjanpitoon siitä merkkasi merellä
puoli tuntia ylityötä. Kun sitten kaiveli kirjoituskoneeseen perusteludokumentin ja laati työstä selvityksen, ylittyi puoli tuntia ja ylityötä kertyi kokonainen tunti.
Palkanlaskuun ei dispanssia myönnetty ja niinpä vastakirjojen
jako pruukasi jäädä kuukauden loppupuolelle, kun oli lyhyitä satama-aikoja. Jos kahvitauolla messissä soi puhelin, ei kukaan noussut
vastaamaan, ettei epäiltäisi luvattomasta ylityöstä. Jotkut yrittivät
3 / 2013
hoidella vastuitaan salaa ja kärsivät vielä huonommasta motivaatiosta
tehdessään työtään ilmaiseksi.
Laivaväestä jonkinlaisia piällysmiehiä oli lähes kolmannes, eikä
heillä tainnut olla minkäänlaista esimieskoulutusta. Silti laivat kulkivat ja oikeat satamat löytyivät suorinta reittiä. Eipä vaikuta olevan
koulutusta suurten maafirmojen johtajillakaan, eikä olla perehdytty
jääkiekkovalmentajan teeseihin.Tuskinpa muuten niin antaumuksella morkattaisiin tiedotusvälineissä omaa työväkeä ongelmista, mitkä ensisijaisesti johtuvat haastateltavien omasta kyvyttömyydestä
hoitaa työtään.
Eipä maatyöläisetkään aina näytä ymmärtävän olevansa samassa
veneessä ja edistävänsä yhteisen matkan joutumista. Kyhjötetään
omassa maakuopassa – tai missä loukossa ollaankin - ja kehitellään
hyviä selityksiä, miksei homma etene.
Kun päällikkö ajaa laivansa kiville tai aiheutuu muuta vauriota,
ei ensi sijassa potkita pois laivaväkeä, vaan päällikkö on vastuussa.
Kun suuria maankorven yrityksiä johdetaan kelvottomasti tai jopa
konkurssiin, kärsii henkilöstö. Johto palkitaan erilaisilla bonuksilla
ja optioilla ja palkataan heti kohta toiseen firmaan jatkamaan samalla
tavalla. Oikein suuria vahinkoja tehneitä valtio palkitsee kimaltelevin
kunniamerkein ja ehkäpä ulkomailta tulee aatelisarvokin.
Tuntemattoman sotilaan vänrikki Koskelaa pidetään yritysjohtamisen ihanteena: suomalaisen johtajan on edettävä joukkonsa
kärjessä mallia näyttäen. Kuitenkin käytännön johtamistavat ovat
enemmänkin luutnantti Lammion simputusta ”kivilöiden asetteluineen polkujen varsille”. Työmotivaatio viedään. Puolesta työtehosta
joudutaan kumminkin maksamaan täysi palkka.
Kuten maankorvessa, niin laivoissakin on ollut kotieläimiä. Purjelaivoissa kulki mukana elävää provianttia, jota teurastettiin matkan aikana. Konelaivoissa oli koiria, kissoja, apinoita. Apinoilla oli
murheellinen kohtalo, kun ne eivät tulleet toimeen kylmillä vesillä.
Koirat ja kissat taas saattoivat kulkea laivassa hyvässä hoidossa koko
ikänsä. Jotkut saivat uuden jobin toisesta laivasta. Jotkut pääsivät
eläkkeelle maihin.
Täällä kotirannalla puolison kissa livahti eräänä talviyönä ulos.
Eipä mennyt kauaakaan, kun lähistön nuoren lapsiperheen isä oli
rimputtamassa ovikelloa. Tarkka ja kovaääninen oli kuvaus, kuinka
kissan karatessa seuraavan kerran perheenisä sen pilkkoo ja työntää
palaset postilaatikkoomme. Myöhemmin perhettä tavatessani selvisi,
että alle kouluikäinen poikakin oli opetettu kissantappajaksi. Jouluaaton toivotus oli, että perhe alkaa käyttää pihaamme vessanaan. Ja
toden totta: keväällä lumien sulaessa pihalta löytyi melkoinen jööti
ihmisen jätöksiä. Samanlainen läjä havaittiin naapurikissan pihalta.
Koska merimies on erimies, kiinnostaa ammatti maalaisia. Yhteislauluilloissa hartaasti veisataan merimieslauluja, kuten Kuubalaista
serenaadia. Laulun tekstihän kertoo, että meripojat ovat satamassa
kuluttaneet kaikki rahansa tämän jutun alussa mainittuihin kahteen
tärkeään asiaan ja ehkä lisäksi johonkin turhuuteenkin. Sitten ollaan
lähtiäisiksi vonkaamassa ilmaiseksi paikallisen tyttären ikkunan alla.
Merimieskielestä pulpahtaa silloin tällöin ilmaisuja sanomalehtiin
ja sieltä yleiseen maalaiskäyttöön. Lähes poikkeuksetta väärin ymmärrettyinä tai käytettyinä: kurssia reivataan, purjehditaan suoraan
tuuleen, pidetään köli pinnalla. Poliitikkojen puheeseen on pesiytynyt siivoamista tarkoittava merisana torpata, joskin väärässä merkityksessä. Sanan oikeassa merkityksessä poliittisessa toiminnassahan
olisi paljonkin torppaamista. Oikeammin ihan rundvaskin tarve.
Tietääkseni merenkulkijat ovat ammatin lopetettuaan sopeutuneet
maaelämään. Eivät läheskään kaikki maalaiset sopeutuisi merielämään.
Timo Sylvänne
www.aanimeri.fi
Frivakt
Vapaavahti
25
Passagerarångare i
högsjöfart i Finland
efter Krimkriget
Under Krimkriget 1854–55 kunde man inte upprätthålla reguljära ångbåtsförbindelser från Finlands hamnar till andra länder eftersom Engelska
flottans krigsfartyg befann sig under rysk flagg och
hotade handelsfartygen som seglade på Östersjön
och i Finska viken. Kriget avslutades genom fredsavtalet som ingicks i Paris den 30 mars 1856.
Många av de fartyg som med ångkraft hade seglat utomlands från
Finland försattes i dåligt skick under krigsåren, bland annat eftersom
de förvarades och gömdes i skärgården. När så freden återvände blev
det en skriande brist på ångfartyg längs kusterna i Storfurstendömet
Finland. Av de fartyg som före kriget gick i utrikestrafik fortsatte
Åbo Nya Ångfartygsbolags Storfursten (b. 1837) och Furst Menschikoff (b.1850), Transport Ångfartysbolagets Murtaja (b.1838) och
Finsk-Lybeckska Ångbåtsbolagets Hengist (b.1850). De trafikerade
dock endast ett eller två år på sina rutter. Ryska Segel och Ångfartygsbolaget Delfins Victoria som hade satts in mellan S:t Petersburg
och Helsingfors 1852 fortsatte däremot att trafikera rutten ända
fram till 1871.
Under seglationssäsongen 1856 lindrades situationen snabbt av
några nya företag som köpte in äldre tonnage till olika rutter. Fartygen i fråga var det svenska bolaget Schön & Co.:s Svithoid (b. 1838),
ryssarnas Herman, Örnsköld (b. 1839) och Fulton (b. 1836) som
anskaffats till Åbo från Sverige samt Wiborg (b. 1850), som Wiborgs
Ångfartygs Ab hade köpt från England. Av dessa fartyg fortsatte
Wiborg längst i reguljär passagerartrafik, ända fram till 1871. Övriga
fartyg åkte endast några år på sina rutter.
Utrikestrafiken fortsatte upprätthållas på de vanliga rutterna mellan Stockholm, Åbo, Helsingfors och S:t Petersburg. Båtturer avgick
även regelbundet till Tallinn och trafiken mellan Helsingfors och Lübeck sköttes av s/s Heingst, visserligen bara fram till sommaren 1856.
Samtidigt höll man under 1856–58 på att ta ett stort kliv inom
utvecklingen av handelsfartyg när många nya och ståtliga ångfartyg
beställdes till Finlands utrikesrutter.
Inrättandet av Österbottniska Ångfartygs Aktiebolag 1856 kan ses
som början på en strålande tidsålder för kusttrafiken, som genom oli26
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
ka bolag upprätthölls ända till början av nästa århundrade, då kustruttens betydelse minskade i takt med att järnvägsnätet utvidgades.
Bolagets hjulångare Österbotten stod klar 1857 och började trafikera
mellan Uleåborg och S:t Petersburg med Brahestad, Jakobstad, Vasa,
Kristinestad, Åbo och Helsingfors som mellanhamnar. Året därpå
färdigställdes s/s Suomi, som gjorde Österbotten sällskap på rutten.
Den 30 mars 1858 skrev Åbotidningen Sanomia Turusta följande
om Suomi:
Järnångfartyget ”Suomi”, Österbottniska Ångfartygs Aktiebolags tredje fartyg, med 100 hästkrafter, sjösattes med framgång den 6 mars från
varvet Lungley i London och togs till herr Dudgeons mekaniska verkstad
för att förses med maskineri. Fartyget väntas hit i början av maj, och
kommer växelvis med ”Österbotten” att segla mellan S:t Petersburg och
Uleåborg. Bolagets fjärde fartyg, som ska byggas med 150 hästkrafter,
förväntas stå klart i början eller mitten av april och väntas hit i början
av juni.
Bolagets fartyg Grefve Berg som sattes i trafik samma år placerades
först på rutten S:t Petersburg–Tallinn–Riga, och sattes därefter i
trafik mellan Stockholm och S:t Petersburg med Åbo, Helsingfors
och Tallinn som mellanhamnar. Ett annat nytt fartyg på denna rutt
var s/s Aura, som tillhörde det Åbobaserade Ångfartygsbolaget Aura.
Det hade byggts på Nyköpings Bruk och Mekaniska Verkstad 1857.
Fartyget var ca 67 meter långt och hade plats för 60 passagerare i
första klass och 30 i andra klass. Maskinerna på 150 hästkrafter gav
det en topphastighet på 13 knop, vilket gjorde att resan mellan Åbo
och Stockholm kunde avverkas på mindre än 14 timmar.
Österbottniska Ångfartygs Aktiebolags fjärde fartyg, Alexander II
som färdigställdes 1858, fick nästan genast flyttas från de finländska
vattnen till linjen S:t Petersburg–Riga, och slutligen sålde bolaget det
ståtliga fartyget till Riga 1860.
Vi denna tidpunkt gjorde propellerfartygen sitt intåg i Finlands
sjötrafik. Nästa utrikestrafikfartyg efter Heingst som var utrustade
med denna teknik var Alexander och Nicolai, båda byggda 1858.
De beställdes av Helsingforsföretaget Sydfinska Ångbåtsbolaget från
Hull i England. Det förstnämnda trafikerade mellan Helsingfors och
Lübeck via Tallinn, och det sistnämnda mellan Helsingfors och S:t
Petersburg, men senare även på rutten till Lübeck. Alexander, som
var något större (ca 55 m), tog 41 hyttpassagerare och Nicolai (ca
49 m) tog 30 stycken.
På 1860-talet utökades Storfurstendömet Finlands utrikesrutter,
dvs. linjerna till Stockholm, Tallinn, S:t Petersburg och Lübeck, med
några nya rederier och fartyg. Handelshuset G. & C. Bergholm från
Uleåborg satte 1861 in ett propellerfartyg med namnet s/s Oulu på
rutten Uleåborg–S:t Petersburg. Fartyget hade färdigställts i Sverige
1856. Ångfartyget-Porthans Bolag, med säte i Åbo, beställde ett propellerfartyg av Stockholmsbaserade Bergsunds Mekaniska Verkstad,
som när det stod klart 1864 fick namnet Porthan. Fartyget seglade
först via Åbo och Helsingfors till Lübeck, men flyttades senare till
Stockholmsrutten. Nyländska Ångbåtsbolaget, etablerat 1865, köpte
fartyget Amiral von Platen (b. 1858) från Sverige och placerade det
på rutten Stockholm–Åbo–Helsingfors.
Årtiondets vackraste fartyg var de tvåpipiga hjulångarna Constantin och Dagmar som sattes i trafik 1866, båda på rutten Stockholm–Åbo–Helsingfors–S:t Petersburg. Sydfinska Ångbåtsbolagets
Constantin var byggd i Newcastle, mätte 63 meter och tog 110 hyttpassagerare. Ångfartygs Aktiebolag Dagmars s/s Dagmar, tillverkad
vid Motala Mekaniska Verkstad i Sverige, var ca 61 meter lång och
hade plats för totalt 50 passagerare i hytt.
I slutet av årtiondet, 1869, öppnades en reguljär båtförbindelse
från Finland till England när Bailey & Leetham började trafikera från
Hull till de baltiska hamnarna och Helsingfors med fartyget Leal.
Fartyget avgick på rutten ungefär en gång varannan vecka.
Text: Peter Raudsepp
Bilder: Raud Publishing
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
27
Sjömansminnen och
bok på GE:s 100-årsträff
Tillsammans med familjen Eriksons representanter uppvaktade sjöfararna vid Gustaf Eriksons grav i Mariehamn
– Det här var så lyckat att det blir svårt att
göra om, säger Krister A. Martell om GEseglarnas träff i Mariehamn 3 augusti i år.
Ungefär 230 sjöfarare som i tiden arbetat på GE:s fartyg samlades då på Åland för
att fira 100-årsminnet av Rederi Ab Gustaf
Eriksons tillkomst. Samtidigt gavs en jubileumsbok om rederiets kylfartyg, ”Kalla
systrar från Åland på världens alla hav”, ut.
Den behandlas i en skild artikel, och avsikten med boken var att berätta om rederiets
insats i en närmast bortglömd men inte desto mindre viktig epok i finländsk sjöfart.
Därmed blev samlingen i Mariehamn en
tudelad upplevelse: bokens författare Thure
Malmberg och Erik Hag har i fyra–fem års
tid intervjuat sjöfarare och forskat i rederiets
28
Vapaavahti
Frivakt
arkiv tillsammans med två bolagsveteraner,
Bo Limnell och Ralph E. Sjöholm.
Krister A. Martell å sin sida organiserade i
fjol en samling för GE-sailors i Mariehamn.
Den blev så lyckad att han nu ordnade inte
bara årets stora jubileumssamling utan också
skapade en snabbt växande grupp av GE-sailors (”Vi som varit till sjöss på GE-fartygen”)
på Facebook.
Den vägen samlades det också in en stor
mängd vardagsbilder från livet till sjöss, och
ett urval av dem visades under sommaren
med sjöfararnas egna kommentarer i Ålands
sjöfartsmuseum.
Martell kommer från Kimito Vestlax. Efter en kurs för ekonomibiträden på Ålands
sjömansskola hösten 1978 juljobbade han
som 16-åring i ett par veckor som motorelev
på GE:s ms Styrsö i United Owners trafik.
Sedan blev det jobb som mässkalle på ms
Rannö, Germundö, Tersö och Fiskö i totalt
ca två års tid. Tre jular kom han att fira ombord på kylfartyget Fiskö, sjösatt vid rederiets eget varv i Nystad 1973 och det sista av
Gustaf Eriksons kylfartyg som flaggades ut.
Vädret var det bästa tänkbara, när 100-årsjubileet inleddes med bokpresentation i
Mariehamn. Därpå uppvaktade sjöfararna
tillsammans med familjen Eriksons representanter vid Gustaf Eriksons grav i Mariehamn, och sedan var det dags för samling i
Alandica kongresscentrum.
3 / 2013
Glad trängsel i Alandica när ca 230
gamla skeppskamrater från GE:s fartyg
träffades för att fira 100-årsminnet av
rederiets tillkomst .
”Satte Åland på
världskartan”
Gun Erikson-Hjerling, styrelseordförande
i Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt
Gustaf Adolf Eriksons Understödsfond och
barnbarn till sjöfartsrådet Gustaf Erikson,
välkomsttalade. Hon var märkbart rörd både
när hon berättade om sin far Edgar Erikson
som under efterkrigsåren byggt upp bolaget
till ett modernt rederi, och farfadern, legendariska sjöfartsrådet Gustaf Erikson, ”Seglarkungen”.
Åländska talmannen Britt Lundberg berättade om rederiets betydelse för landskapet.
– Han var den första att sätta Åland på
världskartan, sade hon, och hoppades att
deltagarna, som rest till Mariehamn från
alla delar av Finland och i många fall inte
sett varandra på tiotals år, skulle ta det unika
tillfället att nu träffa gamla skeppskamrater
till vara.
Det gjorde man också. Publiken i Alandica
hade arbetat på både kyl- och torrlastfartyg,
men en hade dessutom minnen från Gustaf
Eriksons segelfartyg. Det var 92-åriga Holger Hamnström från Pargas, som 1939 jobbade ombord på Moshulu i vetetraden från
Australien.
Efter tal och skålar bänkade sig deltagarna
för att se teateruppsättningen ”Seglarkungen” i Alandica. Pjäsen hade premiär för några
år sedan och har i sommar även visats ombord i Pommern i Mariehamn. Publiken får
en bra och ställvis dramatisk bild av familjen
Eriksons satsning på sjöfart.
Dagen avslutades med en glad middag på
Mariepark med många minnen.
Idel GE-minnen var det under middagen på Mariepark, som avslutade jubileumsträffen i Mariehamn. Andra från vänster är Gun Erikson-Hjerling, barnbarn till sjöfartsrådet Gustaf Erikson.
Text Thure Malmberg
Foto Göran Lindebäck
I middagen på Mariepark deltog också
Gabriella Adlercreutz-Laurin (till höger)
och Michael Laurin, vars intervju ingår i
detta nummer av Frivakt.
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
29
Luotsi Michael Laurinilla on kokemusta
ERIKSONIN REEFER- JA
RORO -LIIKENTEESTÄ
Erikson Nordic kulki välillä Wisida
Nordic -nimisenä. Kuva Seatrade-esite
m/s Savonian Reeferin grillijuhlat pari
vuosikymmentä sitten. Michael Laurin
skoolaa oikealla
Satavuotias varustamo Gustaf
Erikson tunnetaan paitsi purjelaivoistaan, myös jäähdytysaluksista, joita se operoi 50-luvulta
aina vuosituhannen vaihteeseen
asti.
Eriksonilla on toki ollut myös
tavallisia kuivarahtialuksia ja
roro -laivoja.
Lauttasaaresta kotoisin oleva ja nykyään
Maarianhaminassa asuva Michael Laurin
on toiminut luotsina Finnpilotilla Emäsalossa jo alun toistakymmentä vuotta. Sitä
ennen Turussa merikoulut käynyt mies seilasi Eriksonilla yliperämiehenä ja päällikkönä. Ennen korkeampia päällystövakansseja
oli hän luonnollisesti hankkinut praktiikkaa
kannelta eri varustamoissa.
– Ensimmäinen laivani oli Prinsessan
vuonna 1977. Sen jälkeen pestauduin Effoalle, Laurin muistelee.
30
Vapaavahti
Frivakt
Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiössä hän
seilasi pääosin puolimatruusina. Koreassa
tehdyllä Chase One –aluksella ( myöhemmin Antares ) Laurin kävi Suurilla Järvillä,
AL:n (Ab Finland-Sydamerikalinjen) Aurora
puolestaan ajoi Etelä-Amerikkaan.
Kylmäkuljetuksia
jo 80 -luvulla
Effoan valkokylkisillä ”kraanalaivoilla” kuten Argolla ja Pallaksella oli jääruumat, joten
Michael Laurin sai tuntumaa alaan ja var3 / 2013
Michael Laurin
Emäsalon luotsiasemalla
hajonnut ja arveltiin kylmäkuljetusten kysynnän kasvavan. Laivat ajoivat Lauritzen
-poolissa.
”Pehmeä lasku”
päälliköksi
haisessa vaiheessa. Kokemukset karttuivat,
kun mies perämiesluokkien jälkeen siirtyi
”svenskeihin” ja seilasi muun muassa Salen
-varustamon aluksilla.
– Salenin Winter -reeferit olivat tuolloin
maailman suurimpia kylmäaluksia. Miehistöllä oli mahtavat tilat elokuvateattereineen
päivineen, Laurin kehuu.
Michael muistelee hernekeittopäivän olleen ruotsalaisille yhtä tärkeä kuin suomalaisille. Kerran päivämäärärajaa ylitettäessä
hypättiin keskiviikosta suoraan perjantaihin.
Miehistön vaatimuksesta hernekeittopäivää
ei kuitenkaan tuolta viikolta jätetty väliin.
Olisikohan punssitarjoilu ollut osasyynä.
Jäähdytyslaivoilla seilatessa valtameriliikenne oli arkipäivää. Michael laskee ylittäneensä Atlantin reilusti yli sata kertaa. Myös
useita Tyynen valtameren ylityksiä on kertynyt.
Kippariluokan
jälkeen Eriksonille
Laurin valmistui merikapteeniksi Turusta
1990 -luvun alussa. Eriksonin hoitoon rakennettiin Norjassa tuolloin sarjat kahta kokoa olevia kylmälaivoja. Alukset olivat Bahaman lipun alla, mutta tarjosivat työpaikkoja
suomalaiselle senioripäällystölle.
Sain suoraan förstin jobin suurempaa
sarjaa olevaan Lapponian -luokan laivaan,
Laurin kertoo.
400.000 kuutiojalan alukset olivat 140
metriä pitkiä ja kulkivat reilusti yli 20 solmua. Erikson teki yhteistyötä sijoitusyhtiöiden, kuten EffJohnin, Schaumanin,
TR-Shippingin ja Hollmingin kanssa. 1990
-luvun alussa reefer -markkinoilla oli todella suuri usko tulevaan; Neuvostoliitto oli
Michael siirtyi yliperämiehestä päälliköksi
Savonian Reeferissä, kun laiva saapui Tarragonasta Tripoliin, Libyaan.
– Se oli varsinainen tulikaste kipparin jobiin. Sen jälkeen mikään satama ei tuntunut
hankalalta, Michael naureskelee.
Savonian Reeferissä ja sen sisaraluksissa oli
17 - 18 -hengen miehistö. Ylempi päällystö
oli skandinaaveja, muu miehistö tuli Filippiineiltä.
– Byssaporukalle piti heti opettaa hernekeiton oikeaoppinen valmistus kuivaherneiden liottamisesta lähtien, Michael muistelee. Niin, ja myös punssin lämmittämisen
taidot….
Työvuorot pidettiin verosääntöjen mukaisesti kuuden kuukauden mittaisina. Joskus
jouduttiin asumaan useita päiviä Panama
Cityssä, mistä siirryttiin Cristobaliin, jossa
vaihdot usein suoritettiin.
Jäähdytysalukset ajoivat hyvinkin mielenkiintoisiin paikkoihin. Laurin muistelee,
kuinka laivat kuljettivat myös postia Pitcairn
-saarelta Uuteen Seelantiin ja takaisin. Asukkaita on vain kymmeniä ja he ovat Britannian laivaston HMS Bounty -laivan kapinallisten jälkeläisiä.
Myös Länsi-Afrikka, Pohjois- ja EteläAmerikka sekä Kaukoitä tuli liikennöityä.
Reefereistä roro-alukseen
Laurin seilasi kipparina myös pienemmässä,
Penguin -sarjan aluksessa Erikson Nordicissa, joka oli 107 metriä pitkä ja vetoisuudeltaan 265.770 kuutiojalkaa. 6120 dwt:n
aluksen nopeus oli suuremmasta sarjasta poiketen vain 16 solmua. Jäähdytysalusmarkki-
Lapponian -luokan 400.000 kuutiojalan alukset olivat
140 metriä pitkiä ja kulkivat reilusti yli 20 solmua.
Kuva: Lauritzen asiakaslehti
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
31
nat eivät kuitenkaan kehittyneet odotusten
mukaisesti ja sijoitusyhtiöt myivät kylmäaluksia. Hoitovarustamo Gustaf Eriksonin
laivasto pieneni.
– Vuonna 1997 siirryin päälliköksi Hollmingin omistamaan Finnoak –roro-alukseen. Erikson hoiti miehitystä, laiva oli Finnlinesin rahtauksessa, Laurin kertoo.
Samalla työjaksot lyhenivät, neljä viikkoa
töitä, saman verran vapaata. Tämä sopi hyvin
perheelliselle miehelle.
Finnoak ajoi reittejä muun muassa Itämerellä, Keski-Eurooppaan, Britanniaan ja
Bilbaoon. Laivalla oli useita pitkäaikaisia
Eriksonin merimiehiä. Laurinin lisäksi Finnoakilta päätyi pari muutakin merikapteenia
luotsiksi.
Säännöllisestä reittiliikenteestä luotsiksi
siirtynyt Michael Laurin kävi vielä Maarianhaminassa järjestetyissä Gustaf Erikson
100 –vuotisjuhlissa fiilistelemässä ja muistelemassa menneitä aikoja. Laurin korostaa
Eriksonin laivojen ja miehistön olleen hyvässä maineessa maailman merillä ja satamissa.
Tämä käsitys eli ja vahvistui entisestään juhlaväen keskuudessa.
Savonian Reefer Panaman kanavassa matkalla
Philadelphiasta Valparaisoon
teksti: Pekka Karppanen
Kuvat: Pekka Karppanen, Michael Laurin
Lotsen Michael Laurin har erfarenhet
AV GUSTAF ERIKSONS
REEFER- OCH RORO-TRAFIK
Det hundraåriga rederiet Gustaf Erikson är känt dels för sina
segelfartyg, dels för kylfartygen
som rederiet opererade med från
50-talet fram till millennieskiftet. GE har dock även haft
vanliga torrlastfartyg och rorofartyg.
Michael Laurin, som kommer från Drumsö
men numera bor i Mariehamn, har arbetat
som lots hos Finnpilot i Emsalö i drygt tio år.
Innan dess studerade han vid sjöbefälsskolan
i Åbo och seglade som överstyrman och
befälhavare i Gustaf Eriksons fartyg. Innan
han sökte vakanserna för högre befäl gjorde
han naturligtvis däckspraktik i olika rederier.
– Mitt första fartyg var Prinsessan år 1977.
Därefter tog jag anställning hos Effoa, minns
Michael.
32
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
Med m/s Savonian Reefer transporterades bland annat olika slags frukter,
som krävde bestämd temperatur. Bilden ur Lauritzens kundtidning.
Ombord i Effoas fartyg seglade han främst
som lättmatros. Med det i Korea byggda
fartyget Chase One (senare Antares) seglade
Michael på bl.a de Stora sjöarna, medan
Ab Finland-Sydamerikalinjens m/s Aurora
körde till Sydamerika.
Kyltransporter
redan på 80-talet
Effoas vita ”kranbåtar” såsom Argo och Pal�las hade kyllastrum, så Michael Laurin kom
i kontakt med branschen redan i ett tidigt
skede. Erfarenheterna utökades när han efter
styrmansklasserna övergick till svensk flagg
och seglade bland annat i Salénrederiernas
fartyg.
– På den tiden var Sale’ns Winter klassens fartyg bland de största i världen.
Besättningen hade tillgång till fina utrymmen, t.o.m biografsalong fanns ombord.
Michael minns att torsdagarnas ärtsoppa
var lika helig för svenskarna som för
finländarna. En gång när man passerade
datumgränsen gick man från onsdag direkt
till fredag. På besättningens begäran hoppade man dock inte över ärtsoppan den
veckan. Berodde det på att det serverades
punsch månntro.....
Under resor ombord i kylfartygen var det
vardag att trafikera världshaven. Michael
räknar till att han har korsat Atlanten gott
och väl över hundra gånger. Han har också
korsat Stilla havet ett flertal gånger.
Till Gustaf Erikson
efter skepparklassen
Michael utexaminerades till sjökapten i Åbo
i början av 1990-talet. I egenskap av mana-
M/s Finnoak ägdes av Hollming. Gustaf Erikson ansvarade för
besättningen och fartyget var i Finnlines befraktning.
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
33
gementbolag byggdes då för Gustaf Eriksons räkning serier med
kylfartyg av två olika storlekar i Norge. Fartygen stod under Bahamas
flagg, men erbjöd arbetsplatser för finländska seniorbefäl.
– Jag fick direkt jobb som överstyrman på ett av de större Lapponian seriens fartyg , berättar Michael.
Fartygen på 400 000 kubikfot var 140 meter långa och gick i över
20 knop. Gustaf Erikson samarbetade med investmentbolag som
EffJohn, Schauman, TR-Shipping och
Hollming. I början av 1990-talet var framtidstron oerhört stor på
reefer-marknaden; Sovjetunionen hade fallit och man förutsåg ökad
efterfrågan på kyltransporter. Fartygen körde i Lauritzen-poolen.
”Mjukt fall” till befälhavare
Fartygen i Penquinserien var 107 meter långa, 6120 dwt,
265 770 kubikfot, 16 knop
Michael gick från överstyrman till befälhavare på Savonian Reefer
när fartyget anlände till Tripoli i Libyen från Tarragona.
– Det var det verkliga elddopet som skeppare. Därefter kändes
ingen hamn svår, skrattar Michael.
Savonian Reefer och dess systerfartyg hade en besättning på 17–18
man. De högre befälen var skandinaver, övrig besättning kom från
Filippinerna.
– Byssapersonalen fick genast lära sig det rätta sättet att koka
ärtsoppa, ända från blötläggningen av torkade ärtor, minns Michael.
Och just ja, även konsten att värma punsch ...
Arbetsskiften var i enlighet med skattereglerna sex månader långa.
Ibland var vi tvungna att bo flera dagar i Panama City, varifrån vi
åkte till hamnstaden Cristobal där besättningsbytena ofta skedde.
Kylfartygen trafikerade många intressanta platser. Michael kommer ihåg att fartygen även transporterade post från ön Pitcairn till
Nya Zeeland och tillbaka. Där finns bara ett tiotal invånare och de är
ättlingar till myteristerna från Brittiska flottans fartyg HMS Bounty.
De trafikerade även Västafrika, Nord- och Sydamerika och Fjärran
Östern.
Från reefers till
ett roro-fartyg
Michael Laurin på m/s Savonian Reefers kommandobrygga.
Fartyget vid inloppet till Panama kanal.
Laurins hår klipps på kommandobryggan. I den filippinska
besättningen fanns ofta kunniga barberare.
Michael seglade som skeppare även på det mindre fartyget Erikson
Nordic i Penguin- serien. Det mätte 107 meter och hade en volym
på 265 770 kubikfot. Fartyget på 6 120 dwt hade med avvikelse
från den större serien en hastighet på bara 16 knop. Marknaden för
kylfartyg utvecklades dock inte som förväntat och investmentbolagen sålde kylfartygen. Managementbolaget Gustaf Eriksons flotta
minskade.
– År 1997 började jag arbeta som befälhavare på roro-fartyget
Finnoak som ägdes av Hollming. Gustaf Erikson ansvarade för
besättningen och fartyget var i Finnlines befraktning, berättar Michael.
Samtidigt kortades arbetsperioderna: fyra veckors arbete och lika
lång ledighet. Detta passade familjefadern utmärkt.
Finnoak körde rutter på bland annat Östersjön, Mellaneuropa,
Storbritannien och Bilbao. På fartyget fanns flera sjömän som arbetat länge i GE:s flotta. Utöver Michael var det ytterligare ett par
sjökaptener från Finnoak som blev lotsar.
Michael Laurin som övergått från reguljär linjetrafik till lots
besökte dock Gustaf Eriksons 100-årsjubileum i Mariehamn för att
ta del av stämningen och minnas svunna tider. Michael understryker
att Eriksons fartyg och besättning har ett gott internationellt rykte
både på haven och i hamnarna. Detta var också den rådande uppfattningen bland övriga festdeltagare.
Text: Pekka Karppanen
Bilder: Pekka Karppanen, Michael Laurin
34
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
GE 1913 - 2013
Gustaf Eriksonilla työskennelleet merenkulkijat ja konttoriväki juhlivat satavuotiasta varustamoa.
Vuonna 1913 perustetun yhtiön merenkulkijoilla on pitkät perinteet yhteistyöstä MEPA:n, sekä edeltäjän Kauppalaivaston Huoltoneuvoston kanssa.
GE -varustamon nostalgiatapaaminen järjestettiin jo
viime vuonna, kun Krister A. Martell organisoi tapahtuman Maarianhaminassa. Tämä onnistui hyvin, ja
varustamon laivoilla seilannut Martell kokosi jatkuvasti
kasvavan Facebook -ryhmän ja alkoi suunnitella suuria
juhlia täksi vuodeksi.
Ryhmään ”Vi som varit till sjöss på GE-fartygen”
kuuluvien merenkulkijoiden lähettämistä valokuvista
koottiin näyttely Maarianhaminan merimuseoon, jossa
oli esillä muutakin Gustaf Erikson -varustamon materiaalia. Facebook -ryhmässä on nyt lähes 500 jäsentä.
-GE:n m/s Degerön joukkue voitti
Antwerpenissä jalkapalloturnauksen
13.4.1966. Kuva
on tallennettu alun
perin alhaalla
oikealla olevan
Calle Nordströmin
kameralla.
Juhlapäivä elokuussa
GE -väki kokoontui 3.8. Maarianhaminan Alandica
-keskukseen, jossa muun muassa Gun Erikson-Hjerling toivotti vieraat tervetulleiksi. Juhlapuheiden jälkeen
yleisöä viihdytti varustamossa seilannut merimiestaiteilija Kai Pärnänen kitaroineen. Aikaisemmin oli jo tehty kunniakäynti merenkulkuneuvos Gustaf Eriksonin
haudalle.
Alandicassa esitettiin 230 -päiselle yleisölle teatterinäytelmä ”Segelkungen- Gustaf Erikson”, minkä jälkeen
siirryttiin Marieparkiin juhlaillalliselle. Kaikille vieraille
jaettiin Thure Malmbergin ja Erik Hagin kirjoittama
kirja ”Kalla systrar från Åland på världens alla hav”.
Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf
Eriksons Understödsfond -säätiön julkaisema kirja esitellään tässä Vapaavahdissa.
GE -urheiluperinteitä m/s Ahtelan
miehistön voimin
MEPA teki paljon yhteistyötä varsiinkin niiden Eriksonin alusten kanssa, jotka seilasivat kaukoliikenteessä.
Laivoihin toimitettiin kirjoja, elokuvia ja päivälehtiä.
Varustamon ensimmäiset videolaivat (U-matic -järjestelmä) olivat Andersö, Balderö, Germundö ja Grergersö.
Merimiesurheiluun GE: n merenkulkijat osallistuivat
eri puolilla maailmaa. MEPAn arkistoissa on urheiluraportteja Lagosista, Lontoosta ja monista muista satamista. Esimerkiksi Granö voitti Suomen kauppalaivaston
yleisurheilumestaruuden 1970 -luvun lopulla, jolloin
sarjaan vielä osallistui tuhansia merenkulkijoita.
Gustaf Eriksonin uljas lippu nähtiin vielä kuluvan
vuoden keväällä varustamon väreihin suunnitelluissa
pelipaidoissa, kun m/s Ahtelan merenkulkijoista koostunut tiimi osallistui MEPAn kahdeksan joukkueen
jääkiekkoturnaukseen ja otti hienosti pronssimitalit
kaulaan.
teksti: Pekka Karppanen,
kuvat: Pekka Karppanen, Calle Nordström
3 / 2013
-GE Hockey team osallistui keväällä 2013 laivajoukkueiden
jääkiekkoturnaukseen, ja voitti pronssia
-M/s Germundön yleisurheilutuloksia vuodelta 1978
Frivakt
Vapaavahti
35
Hieno kirja Eriksonin kylmälaivoista:
KALLA SYSTRAR FRÅN ÅLAND
på världens alla hav.
Kun aloitin perämiesopintoja Raumalla,
kertoi kukin luokkakavereista omista laivapalveluistaan. Eräs oppilaista kuvaili Eriksonin kylmälaivalla seilaustaan rintakarvojen
kasvattamiseksi. Ilmaisun käsitin vasta myöhemmin, ja Thure Malmbergin ja Erik
Hagin loistava teos valaisee asiaa vielä lisää.
GE (Gustaf Erikson) mielletään yleensä
purjelaivavarustamoksi. Ammattimerenkulkijat toki tuntevat juuri 100-vuotispäiviään
viettäneen yhtiön maineen jäähdytysalusten
omistajana ja operaattorina. GE hankki ensimmäisen kylmäaluksen eli reeferin, Kallsön, vuonna 1950 käytettynä. Myöhemmin
varustamo hankki lisää second hand -tonnistoa ja tilasi uudisrakennuksia muun muassa
Uudestakaupungista.
Uudessakaupungissa 1979 rakennettu m/v Askö juhlaliputettuna
(SLHY kokoelmat)
M/v Askö, som byggdes i Nystad
1979, här prytt med festflaggor
(SHLY:s samlingar).
Kaikilla maailman merillä
Malmbergin ja Hagin kirjassa keskitytään
GE:n vuosina 1950 – 1993 operoimiin kylmäaluksiin. Varustamo hoiti vielä tämän
jälkeen erilaisten sijoitusyhtiöiden, kuten
EffJohnin, Schaumanin, TR-Shippingin ja
Hollmingin reefereitä.
Kalla systrar från Åland on todellinen kulttuuriteko ja kunnianosoitus suomalaiselle ja
ahvenanmaalaiselle reefer -liikenteelle, melko tuntemattomaksi jääneelle merenkulun
alueelle. Vähäinen tietämys on luonnollista
– alukset olivat pääsääntöisesti hakurahtiliikenteessä ja kävivät vain harvoin kotimaassa.
Kirjan alussa on lyhyt GE -varustamon
historiikki, kertomuksia ja muisteluita eri
laivoilta, sekä kattava fleet list -luettelo ajanjakson 1950 - 1993 kylmälaivoista vaiheineen. Thure Malmberg on uransa aikana
seurannut merenkulkua hyvin läheltä, joten
hän on luonnostaan osannut valita lukijaa
kiinnostavia elementtejä kirjaan.
Pienet laivat,
ammattitaitoiset miehistöt
Kirjassa on laivoilla ja konttorissa työskennelleiden henkilöiden kertomuksissa Eriksonin kylmälaivojen reiteistä, lasteista ja satamista. Useimmat alukset olivat koko ajan
hakurahtiliikenteessä. Valtamerillä liikennöinti 70 - 80 -metrisillä aluksilla menneen
ajan navigointi- ja viestintävälineitä käyttäen
vaati todellista merimiestaitoa.
Kylmälaivat ajoivat usein eksoottisiin ja
infrastruktuuriltaan vähemmän kehittyneisiin satamiin. Tästä koitui haasteita muonitukselle, tavara- ja varaosatoimituksille sekä
miehistön vaihdoille. Aikakauden muista
aluksista poiketen GE: n kylmälaivoissa ei
36
Vapaavahti
Frivakt
GE -varustamon tulitikkuaski.
jonka sain reilut 20 vuotta sitten Fiskön
(2) päälliköltä Hampurissa. Tunnistin
porvoolaiskapteenin kirjan kertomuksista
ollut radiosähköttäjää – päällystö hoiti viestinnän Helsinki radion ja paikallisten asemien kautta.
Helpolla ei päässyt muukaan porukka.
Malmbergin haastattelemat merenkulkijat
muistelevat töitä byssassa, kannella ja koneessa. Laivoilla kuljetettiin pääosin elintarvikkeita, joten lastiruumien puhdistukset
ja tuuletukset teettivät töitä. Banaanilasti ei
saanut haista kalalle.
Laivojen nimet
Ahvenanmaan saarien
mukaan
Kirjan lopussa on kartta, johon merkitty
laivoista tuttuja paikkoja; Herrö, Kallsö,
Norrö jne. Ulosliputusten yhteydessä 1980
-luvun jälkipuoliskolla alukset saivat uusia
nimiä. Monet muistavat Igloo Finnin, Igloo
Kingin, Igloo Lionin ja muut. Laivat ajoivat
Eriksonin hoidossa muun muassa Kyproksen
ja Bahaman lipun alla 1990 -luvun alkuun
Tändsticksask från GErederiet, som jag fick för drygt
20 år sedan av befälhavaren
på Fiskö (2) i Hamburg. Jag
kände igen kaptenen från Borgå
bland berättelserna i boken.
asti, jolloin ne myytiin pois uudempien ja
isompien reefereiden alta.
Kirjassa on runsas ja kiehtova kuvitus. Tietomäärä on huikea - Kalla systrar från Åland
kuuluu jokaisen laivaharrastajan käsikirjastoon. Teoksen toinen toimittaja ja fleet list
-luettelon koonnut Erik Hag kertoo myös
båtolog -sanan alkuperän. Båtologi on yleistynyt myös suomenkielisten laivabongareiden ja -harrastajien keskuudessa. Taannoin
jopa Helsingin sanomat kutsui Matti Pietikäistä båtologiksi.
Suosittelen kirjaa lämpimästi!
Pekka Karppanen
Kirjan info: Kalla systrar från Åland
(på världens alla hav)
ISBN:9789529321506
Kustantaja: Stiftelsen Hilda och
Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons
understödsfond
135 sivuinen kovakantinen kirja,
runsas kuvitus, kieli: ruotsi
Saatavana kirjakaupoista,
hintaluokka 25 – 29 euroa
3 / 2013
Fin bok om Eriksons kylfartyg:
KALLA SYSTRAR FRÅN ÅLAND
på världens alla hav
ter långa fartygen och dåtidens navigeringsoch kommunikationsutrustning krävdes det
gedigna sjömanskunskaper.
Kylfartygen åkte ofta till exotiska hamnar
med mindre utvecklad infrastruktur. Detta
förde med sig utmaningar i fråga om proviantering, varu- och reservdelsleveranser och
besättningsbyten. Till skillnad från övriga
fartyg från samma period hade GE:s kylfartyg inte radiotelegrafister – befälen skötte
kommunikationen via Helsingfors radio och
lokala stationer.
Besättningen kom inte heller lätt undan.
Sjöfararna som Malmberg intervjuat minns
tillbaka på arbetet i byssan, på däck och i maskinrummet. Fartygen transporterade främst
livsmedel och därför fick man ägna mycket
tid åt att rengöra och vädra lastrummen. Lasten med bananer fick inte lukta fisk.
Fartygen fick namn
efter Ålands öar
På världens alla hav
Nä r
jag började studera till styrman
i Raumo fick alla i klassen berätta om sin
fartygstjänstgöring. En av studenterna sade
att det var under sin tid på Eriksons kylfartyg
som han fick hår på bröstet. Jag förstod uttrycket först senare, och Thure Malmbergs
och Erik Hags lysande verk kastar ytterligare
ljus över frågan.
GE (Gustaf Erikson) beskrivs oftast som
ett segelfartygsrederi. För yrkesverksamma
inom sjöfarten är dock bolaget, som nyligen
fyllde 100 år, känt som en kylfartygsägare
och -operatör. År 1950 köpte GE sitt första kylfartyg. Det var den begagnade reefern
Kallsö. Senare utökade rederiet sitt andrahandstonnage och beställde nybyggen från
bland annat Nystad.
3 / 2013
Malmbergs och Hags bok fokuserar på de
kylfartyg som GE opererade med mellan
1950 och 1993. Även efter denna period
fortsatte rederiet att sköta reefers åt olika
investmentbolag såsom EffJohn, Schauman,
TR-Shipping och Hollming.
Kalla systrar från Åland är en riktig kulturgärning och en hyllning till den finländska
och åländska reefer-trafiken – ett i övrigt
ganska anonymt område inom sjöfarten.
Våra ringa kunskaper har dock sin naturliga förklaring; fartygen seglade i huvudsak i
trampfart och besökte sällan hemlandet.
Boken inleds med en kort historik över
GE-rederiet och följs av berättelser och minnen från olika fartyg. Den innehåller också
en omfattande fleet list över kylfartygen och
deras olika faser under perioden 1950–1993.
Thure Malmberg har under sitt yrkesliv följt
sjöfarten mycket nära och därför kunnat
välja ut sådana element till boken som intresserar läsaren.
Små fartyg, yrkeskunniga
besättningar
I boken berättar personal som tidigare arbetat på Eriksons fartyg och kontor om kylfartygens rutter, laster och hamnar. De flesta av
fartygen befann sig ständigt i trampfart. För
att trafikera på oceanerna med de 70–80 me-
I slutet av boken finns en karta där platserna
som man förknippar med fartygen är utmärkta: Herrö, Kallsö, Norrö osv. I samband
med utflaggningarna under senare delen av
1980-talet fick fartygen nya namn. Många är
vi som minns Igloo Finn, Igloo King, Igloo
Lion med flera. Fartygen seglade med Erikson som managementbolag bland annat
under Cyperns och Bahamas flagg fram till
1990-talets början, då de såldes och ersattes
med nyare och större reefers.
Boken har ett rikligt och fascinerande
bildmaterial. Dessutom är den späckad med
fakta – Kalla systrar från Åland borde finnas
i alla fartygsintresserades handbibliotek. Verkets andra redaktör, som upprättat fleet listförteckningen, berättar om ursprunget till
ordet båtolog. Ordet har även spridit sig
bland finskspråkiga fartygsspanare och fartygsentusiaster. Nyligen omnämnde till och
med Helsingin Sanomat Matti Pietikäinen
som båtolog.
Jag rekommenderar boken varmt!
Pekka Karppanen
Fakta om boken: Kalla systrar från Åland
(på världens alla hav)
ISBN:9789529321506
Förläggare: Stiftelsen Hilda och
Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons
understödsfond
135 sidor, inbunden,
rikt illustrerad, språk: svenska
Finns att köpa i bokhandeln,
pris 25 – 29 euro
Frivakt
Vapaavahti
37
Kirjojen yö Akateemisessa ja
Suomalaisessa kirjakaupassa 22.8.13
Perinteiset yleisötilaisuudet kirjojen ystäville pidetään Helsingin Taiteiden yön yhteydessä
Kjell Westö veti väkeä Akateemisen kirjakaupan aulaan
Ville Virtanen pohti kirjojen yönä, että ehkä
romaani Hevosen taju on kirjallisille ihmisille
liian hevoskeskeinen ja hevosten kanssa eläville liian romaanimainen.
”Saattaa olla, että olen saanut hevosen tajun syntymälahjana, koska minun on niin
helppo ymmärtää eläintä ja ratsastaminen oli
heti luontevaa”, kertoi Virtanen
Hän muisteli hevosen olleen hänen ensirakkautensa jo kahdeksanvuotiaana. Junioreiden ratsastuksen Suomen mestaruuden
hän voitti 18 -vuotiaana. Hevosista oli tulossa ammatti, mutta sitten teatterikorkeakoulu
pysäytti työn hevosten kanssa.
Näyttelijän työhön hän uppoutui täysin ja
tähtäsi kaikessa täydellisyyteen.
”Nuppihan siinä sekosi ja huomasin
todellisuuden tajun hävinneen. Olisin tarvinnut suhdetta hevoseen. Nykyään olen
opetellut hevosmiehen järjestelmällisyyttä
näyttelijän työssäni”, hän kertoi.
Kirjan päähenkilöinä on hevosmies Elias ja hänen vaimonsa Flo. Tarina sijoittuu
hevoskaupan ja kisaamisen ympärille. Elias
on satulaan kiinni kasvanut lahjakkuus. Vartuttuaan hänen elämäntapansa muuttuvat ja
hevosista tulee tavaraa ja bisnestä. Hevosmies
Eliaksesta tulee mies ja hevonen.
Hevosen tajun sanoma on saada lukijat
näkemään kriittisesti eläinten hyväksikäyttö.
Kirja on armoton, mutta Virtanen näyttää
tietävän mistä kirjoittaa. Juonessa on myös
huumoria sekä fantasiaan kääntyvää kerrontaa.
38
Vapaavahti
Frivakt
Riikka Ala-Harja kirjoitti novellikokoelman, mikä sai nimekseen Reikä. Nimen löytäminen oli vaikeaa, mutta huomasin, että
novelleissa on konkreettisia reikiä. Myös
lukija huomaa reikiä henkilöiden sielunelämässä.
Novellien henkilöt ovat erilaisia ihmisiä,
mutta todellisia sekä aitoja. Novellit sopivat
kirjastovirkailijoille sekä libristeille, koska
päähenkilö Tarmo toimii myös samalla alalla.
Tarmo toivoisi olevansa tarmokas, mutta
on sitä vaan ajatuksissaan. Tapahtumat vaan
vyöryvät eikä Tarmo tee mitään.
Ajatuksissaan hän toivoo, että joku järjestäisi hänelle yllätysjuhlat 50 -vuotispäivänä,
mutta niitä ei tule ja hän masentuu.
Tarmosta on esitetty kuunnelma Radio
Suomessa. Tarmon idoli on Marlon Brando
ja kuunnelmassa pohdittiin, että mitä eroa
on Tarmolla ja Marlonilla. Todettiin, että
ehkä se ero, että Tarmolla ei juurikaan ole
naiskokemuksia.
Ala-Harjan dramaturgin tausta on muokannut ajattelua eikä teksteissä ole varsinaisesti huumoria, mutta ehkä vinoutunutta
ajattelua ja kulmikasta huumoria.
Kirjailijan mukaan novellin kirjoittaminen vaatii enemmän pilkun viilaamista hän
työstää seuraavaksi romaanin. Tätä ennen
valmistuu YLEn kanavalle tunnin mittainen
elokuva.
Minna Lidgrenin kirja Kuolema Ehtoolehdossa kuvaa elämää palvelutalossa. Kertomus
on rankka, mutta kirjan päähenkilöillä on
mahtava huumorintaju. Satiirisessa asetelmassa henkilöt ovat vahvasti läsnä.
Kirjailija on aina ollut kiinnostunut vanhuksista sekä lapsista. Journalistisen taustan
kautta hän kiinnostui ja perehtyi palvelutaloihin. Paras tapa käsitellä aihetta oli kirjoittaa siitä kirja.
Kirjaa on kritisoitu liioitelluksi, koska hän
tuo esiin rankkojakin tapauksia. Keskeinen
teema on palvelutalojen kaupallisuus ja miten kaikesta laskutetaan. Kuinka kunnalliset
palvelutalot eivät tuota, mutta yksityiset yritykset tekevät kuitenkin voittoa!?
Tarinassa on myös rikosvyyhti. Vanhuksilta huijataan rahaa, doupataan lääkkeillä ja
lääkärit uusivat keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä näkemättä potilasta. Miksi
vanhuksen pitäisi nukkua 12 tuntia?
Yksinäisyyden tunne vanhuksilla ei ole sairaus mitä hoidetaan pillereillä.
Päähenkilö Siiri, pelokas ja suloinen
94-vuotias harrastaa raitiovaunuajeluita ja
tutustuttaa lukijan Helsingin arkkitehtuuriin.
Palvelutalo Ehtoolehdossa Siiri kavereineen nauttii tv:n katselusta, kortinpeluusta
ja punaviinin tissuttelusta. Joskus täytyy kuitenkin turvautua viskiin.
Mummeleiden päiviin tulee lisää säpinää,
kun talon nuori kokki Tero kuolee. Henkilökunta alkaa käyttäytyä oudosti ja naiset pel3 / 2013
Anja Erämaja Suomalaisessa Kirjakaupassa
Ville Virtanen harrasti nuorena hevosia
Neil Hardwick tenttasi Minna Lindgreniä
Heli Laaksonen hallitsee Lounais-Suomen murteen
käävät eniten dementiaosastolle joutumista. He miettivät, että miksi
sairaalaan joutuvat asukkaat aina tulevat niin selväjärkisiksi hoidon
edetessä. Annetaanko Ehtoolehdossa liikaa lääkkeitä?
Döden, döden, döden, toteavat mummut.
Heli Laaksoselta on ilmestynyt uusi Lounais- Suomen murteella
kirjoitettu kirja Aapine, minkä on kuvittanut Elina Warsta.
”Kirjas on ihan niiku aapises kuuluuki olla, jokane aakkoste kirjane vuoroltas, ja sit siin piän loru tai runo kyljes. Kuvat ova suuri ja
värikkäi”, kertoi Laaksonen.
Kirjailija kertoi (myös ihan suomeksi), että joku vaari oli lukenut
kirjaa helsinkiläiselle lapsenlapselleen ja poika oli todennut, että en
mä mitään ymmärrä, mutta lue vaan lisää.
Suur suosikki Kjell Westöltä on juuri ilmestynyt romaani Kangastus
38. Kirja on toisen maailmansodan kynnykselle sijoittuva kuvaus
Helsingistä sekä menneisyydestä, että tulevaisuuden toivosta. Sodan uhka on todellinen, mutta vielä kaupunkilaiset tanssivat, käyvät
elokuvissa ja rakastuvat. Kangastus 38 on koskettava psykologinen
jännitysnäytelmä sekä hieno ajankuvaus Helsingistä.
Westö osaa kirjoittaa taitavasti historian eläväksi ja on lahjakas
kielen käyttäjä.
teksti: Milja Nitovuori
kuvat: Milja Nitovuori ja Pekka Karppanen
3 / 2013
Riikka Ala-Harja kirjoitti novellikokoelman; Reikä
Frivakt
Vapaavahti
39
MIKI ELI MINIKIRJA
TULI MARKKINOILLE
Formaatista veikataan haastajaa e-kirjoille.
Sähköiset kirjat eivät ole vielä lopullisesti lyöneet läpi, vaikka iPadit
ja muut taulutietokoneet ovat lisääntyneet kovalla vauhdilla. Kustannusosakeyhtiö Otava lanseerasi keväällä uuden kirjaformaatin,
joka on alun perin hollantilainen innovaatio. Siellä sitä on myyty
jo toista miljoonaa kappaletta. Minikirja on lisensioitu jo moneen
Euroopan maahan.
Minikirja aukeaa ja sitä luetaan ylhäältä alas. Kooltaan miki on virsikirjan tai korttipakan kokoinen. Kirjan selkä antaa sivujen avautua
kunnolla – luettava kohta säilyy esillä vaikka pöydällä. Kirja on myös
kevyt ja pienikokoinen, joten se kulkee helposti mukana laukussa tai
taskussa matkoilla.
Hinnaltaan minikirja on pokkarin luokkaa, 9 – 10 euroa. Valikoima ei vielä ole vielä kovin suuri. Tuotteet vaikuttavat kuitenkin
laadukkaita ja kestäviltä. Teksti on sopivan kokoista, vaikka kirjat
julkaistaan alkuperäisen pituisina.
MEPAlla on erä minikirjoja koekäytössä. Mitään suuria ahaa -elämyksiä ne eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet. Hyviä puolia on paljon,
mutta miinuksiakin löytyy; paperi on melko ohutta, mikä välillä
haittaa sivun kääntämistä. Mikäli tarjonta lisääntyy, on tämä hyvä
vaihtoehto matkustelevalle perinteisen kirjan ystävälle.
Tulossa lähiaikoina uusi merikirja:
All right taas
mennään – Tarinoita
tramppilaivoilta
Vapaavahtiin merimiesjuttuja ja laivahistoriakatsauksia kirjoittava
Timo Sylvänne on nyt saanut valmiiksi omista seilauksistaan
kertovan kirjan. Merimiesaikoinaan aktiivisesti valokuvausta harrastanut Sylvänne on käyttänyt hienoja otoksiaan myös kirjan
runsaassa kuvituksessa.
All right taas mennään -kirja on menossa painoon lokakuussa ja
valmistuu sopivasti syksyn markkinoille. Kannattaa seurata aanimeri.fi -sivustoa: kun kirja tulee painosta, voi sitä kysellä sieltä.
40
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
Syksy on uutuuskirjojen aikaa
Otava ja Kirjavälitys järjestivät kirjailijatapahtumat
Helsingissä syyskuun lopulla. Perinteinen Näin on kirjat
–kiertue starttasi Kulttuuritehdas Korjaamolla. Otavan
kirjailijailta veti Musiikkitalon Sonore -salin täyteen.
Suurlähettiläspari Jukka ja Etel Valtasaari kävivät esittelemässä ennakkoon
myöhemmin syksyllä ilmestyvää kirjaansa Suurlähettiläänä suurvallassa - Suomen diplomatiaa Washingtonissa. Valtasaarten aikana tapahtuivat sekä kylmän
sodan loppuminen että vuoden 2011 terrori-iskut.
Otavan tiedotuspäällikkö Liisa Riekki haastatteli Laila Hirvisaarta, jonka mukaan uusimman teoksen, Me, keisarinna, kirjoittaminen oli raskas työ.
Kirja oli valmistunut jo keväällä, mutta Hirvisaari viimeisteli ja osin uudelleen
kirjoitti 576-sivuista teosta koko kesän ajan. Kirjailija kertoi värikkäästi keisarinna Katariina Suuresta, joka oli vallanhimoinen, mutta myös sivistynyt ja
”seksuaalisesti viriili”.
Anja Snellman kertoi kirjoittaneensa elämänsä merkittävimmän kirjan. Pääoma kertoo kirjailijan kuolleesta siskosta, Marjatasta, joka oli vammainen.
Isosisko oli Snellmanille tärkeä, vaikka tämä aluksi oli hävennytkin Marjattaa.
Kirjailija kertoi myös sotaveteraani - isästään, jonka ottama kirjan kansikuva on.
Essi Tammimaan fantasiakirja Noaidin tytär
sukeltaa saamelaiseen mytologiaan. Kirjan
päähenkilö on 16-vuotias lukiolaistyttö Aura, joka on alkanut nähdä näkyjä. Aura alkaa
kirjoittaa kirjaa unissa seikkailevasta saamelaisesta soturittaresta.
Mannerheim -ristin ritarista, Lauri Törnistä, on riittänyt aineistoa vielä Oula Silvennoiselle ja Juha Pohjoselle. Heidän
kirjoittamansa Tuntematon Lauri Törni ilmestyy lokakuussa. Tekijät ovat kaivaneet
Yhdysvalloista, Saksasta ja Ruotsista uutta
lähdeaineistoa. Luvassa on hätkähdyttäviäkin kuvauksia Suomen, Saksan ja USA:n
armeijoissa palvelleesta sotilaasta.
Milja Nitovuori & Pekka Karppanen
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
41
MEPA FUTIS KERÄSI PELAAJIA JA
YLEISÖÄ – M/S FINLANDIA MESTARIKSI
Elokuun alussa järjestettiin
MEPAn historian suurin jalkapalloturnaus Sonera Stadiumilla Helsingissä. Edellisvuoden
helteistä ei ollut tietoakaan.
Taivas oli pilvessä ja vettä satoi
solkenaan.
Stadiumin ja Pallokentän tekonurmet ovat
hyvin salaojitettuja, eikä vesilammikoita
pääsyt kertymään. Pieniä alkuvaikeuksia kuitenkin oli, kun Turun bussi ja pari tuomaria
olivat myöhässä ja sähköt pätkivät. Aikataulu
venyi, kun sairasautokin vieraili kentällä pariin otteeseen. Onneksi kaikki päätyi lopulta
hyvin.
Sateisesta säästä huolimatta Sonera Stadiumilla nähtiin 15 pelaavaa joukkuetta. Mukana oli useita uusia ryhmiä. Rahtilaivavarustamoilla oli pelaajia useammista laivoista
ja vahvistuksia myös konttoreista. Godby
Shippingilta nähtiin jopa toimitusjohtaja
kentällä – ja hyvin pelasikin. Kannatusjoukot mukaan luettuina arveltiin päivän aikana
tapahtumassa vierailleen 300 merenkulkijaa.
Päivän mittaan sää selkeni ja tunnelma
parani. ME Groupin isännöimässä kahvilassa tosin kuumilla juomilla ja sämpylöillä oli
parempi menekki kuin virvokkeilla. Kentän
laidalla päivysti myös Navicar, ja Merimieskirkon väki kierteli kyselemässä merenkulkijoiden kuulumisia.
Odotusten mukaisesti Amorella ja Silja
Serenade etenivät välieriin. Viime vuoden
mestari Gabriella oli pienellä kokoonpanolla
liikkeellä ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle.
Sen sijaan Rosella pärjäsi paremmin pitäen
Viking Linen lippua korkealla.
Rosella voitti välierissä Silja Serenaden ja
pani finaalissa hyvin kampoihin Eckerö Linen Finlandialle, jonka voitontahto kasvoi
turnauksen edetessä. Finlandia voitti finaalissa Rosellan 3-1. Pronssiottelussa Silja Serenade korjasi mitalit voittamalla Amorellan
2-0.
Kiitoksia kaikille!
Mestarit. M/s Finlandia
Hopeaa: m/s Rosella
42
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
MEPA FUTIS LOCKADE SPELARE OCH
PUBLIK – M/S FINLANDIA ÅRETS MÄSTARE
I början av augusti arrangerades
den största fotbollsturneringen i
SSB:s historia på Sonera Stadium i Helsingfors. Förra årets
värmebölja var ett minne blott
och regnet öste ner hela dagen.
Stadiums och Bollplanets planer är väldigt
väl dränerade, tack vare det samlades inga
vattenpölar på planen. Några små problem
försvårade turneringsstarten, då bussen från
Åbo samt några domare var sena. Tidtabellen
drog ut ytterligare då ambulansen gästade
planen under ett par tillfällen. Som tur var
slutade allting bra.
Trots det regniga vädret spelade 15 lag
under turneringen på Sonera Stadium. I år
deltog flera nya grupper. Lastfartygsrederierna hade spelare från flera fartyg och även
förstärkningar från kontoret. I Godby Shippings lag deltog till och med rederiets verkställande direktör – och visade goda tag på
planen. Med alla deltagare, hejarklacker och
åskådare medräknade, besökte närmare 300
sjöfarare Sonera Stadium under dagens lopp.
Under dagens lopp klarnade vädret och
med detta steg även stämningen. Caféet som
ME-group var värd för hade dock större åtgång för de varma dryckerna samt tilltuggen
än de kalla dryckerna. Vid plankanten stationerade även Navicar, och Sjömanskyrkans
representanter minglade och diskuterade
med sjöfararna.
Att Amorella och Silja Serenade tog sig
till kvartsfinalen var ingen överraskning. De
regerande mästarna från Gabriella deltog
med en tunn trupp och lyckades inte kvala
till slutspelen. Rosella klarade sig däremot
bättre, och var Viking Lines flaggskepp i
årets turnering.
Rosella överraskade alla med en seger i
semifinalen mot Silja Serenade. I finalen
var nykomlingarna från Eckerö Lines M/s
Finlandia hungrigare och segrade över Rosella, som fick nöja sig med silvermedaljer. I
bronsmatchen var Silja Serenade starkare än
Amorella med ett resultat på 2-0. Finlandias
mästerskap var fartygets första i historien,
inte så illa för en första gångens deltagare.
Ett stort tack till alla!
Pronssia: Silja Serenade
Turnauksen paras maalivahti
oli Iivo Kilpeläinen
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
43
Birka Stockholm on ollut vuoden kaikissa
MEPA -turnauksissa mukana ja sai futisturnauksessa Fair Play -palkinnon
Finnlines -joukkueella oli hyvä tsemppi
Boren miehistö hitsaantui hienosti
yhteen ja voitti B-finaalin
Neste 1
Alkulohkot
Group A
Neste 2
44
Vapaavahti
Frivakt
+/-
P
Group B
+/-
P
Birka Sthlm
3
6
Finlandia
7
9
Langh
1
4
Rosella
5
6
Neste 2
-2
4
SMU
-5
1
Bore
-2
2
Baltic Princess
-6
1
Group C
+/-
P
Group D
+/-
P
Silja Serenade
11
7
Amorella
8
9
XPRS
11
7
Neste
13
6
Finnlines
-9
1
Gabriella
-8
3
Kristina Katarina
-13
1
Godby
-13
0
3 / 2013
Alkusarjan ottelut
3 / 2013
SMU - Finlandia
1-3
Kristina Katarina - Silja Serenade
0-8
Gabriella - Neste
0-7
Birka Sthlm - Neste 2
0-3
Bore - Langh
1-1
Godby - Amorella
0-1
Finnlines - XPRS
0-6
Baltic Princess - Rosella
0-3
Neste - Godby
7-0
Silja Serenade - Finnlines
3- 0
Neste 2 - Bore
2- 2
Finlandia - Baltic Princess
3-0
Rosella - SMU
3-0
Langh - Birka Sthlm
0-4
Amorella - Gabriella
6-0
XPRS - Kristina Katarina
5-0
Amorella - Neste
3-2
Finlandia - Rosella
3-2
Kristina Katarina - Finnlines
2-2
Langh - Neste 2
5-0
XPRS - Silja Serenade
0-0
Birka Sthlm - Bore
2-0
Gabriella - Godby
5-0
SMU - Baltic Princess
0-0
Frivakt
Vapaavahti
45
Merimiesjalkapalloa nykypäivän malliin
Miniturnaus kutsuttiin koolle Facebookin avulla
Keskikesällä m/t Stena Poseidon höyrysi vielä Suomen lippu hulmuten Montrealista itään, kun ”keittiövirkailija”
Pasi Kinnari Atlantin aalloilta käsin koordinoi futistapahtumaa Helsinkiin. Hän on kerännyt FB -kavereikseen
urheiluhenkisiä merenkulkijoita eri varustamoista.
Vastauksia tuli maista ja laivoilta. Aurinkoiselle Töölön pallokenttä 7: lle saapui
lähes 40 pelaajaa. Mukana oli neljä joukkuetta, Neste, Godby Shipping, Silja
Serenade ja Askel (Local Team).
Merenkulkijoita ei helle liiemmin haitannut - tosin juotavaa kului paljon. Otteluiden kestoa lyhennettiin hieman, kun kaikista joukkueista oli jäänyt pelaajia
pois. Kuuma ilma ja pelaajien kiireet vaikuttivat myös siihen, että viimeisenä
ohjelmassa ollut ottelu (Sere-Askel) siirrettiin myöhemmin pelattavaksi.
Tunnelma tapahtumassa oli yhtä hieno kuin ilmakin.
Tulokset:
Neste - Godby 1-1
(rankkarikisan voitti Godby 5-4),
Godby-Askel 5-4,
Askel-Neste 4-2,
Silja Serenade-Neste 5-3,
Silja Serenade-Godby 4-0.
Kiitoksia kaikille;
erityiskiitokset Godby Shippingin
kundeille kenttäsiivouksesta!
46
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
Göteborgin 24 tunnin jalkapalloturnaus
pelattiin 31:nnen kerran
Nesteen merenkulkijat edustivat
Suomea perinteisessä suurtapahtumassa
Merimiesfutiksen kansainvälisessä turnauksessa Neste piti Suomen lippua korkealla, vaikkakin järjestäjien listoilla kulkivat
vastikään ulosliputetun Stena Poseidonin
nimellä. Promoottori/pelaaja Pasi Kinnari
ja hänen leikkimielisesti ”likaiseksi puolitusinaksi” nimeämänsä joukkue kuitenkin pärjäsivät hienosti. Facebookissa vitsailtiin, että
vajaaksi jääneen suomalaisjoukkueen pitäisi
ottaa käyttöön sekamiehitys. Vitsi konkretisoitui paikan päällä, kun paikallisesta koulusta kaksi nuorta maahanmuuttopoikaa
liittyi rivistöön.
Turnaukseen osallistui kaiken kaikkiaan
24 joukkuetta, jotka olivat jaettu kuuteen
lohkoon. Perjantaina 30.8. pelattiin lohkovaihe ja lauantaina 31.8. oli vuorossa jatkopelit. Jatko-otteluiden kaavio oli rakennettu
siten, että jokaisella joukkueella oli mahdollisuus mestaruuteen, vaikka lohkovaihe olisikin mennyt penkin alle. Otteluiden peliaika
oli 2x15 min, pelaajia kentällä 6+1 ja vaihtopelaajia max. 5 pelaajaa. Jatkopeleissä voittaja selviytyi seuraavalle kierrokselle ja häviävä
joukkue siirtyi kannustusjoukkoihin.
Nesteen porukka ylsi kahdella voitolla lohkon kakkostilalle ja jatkopeleihin. Lauantain
aamupelissä riitti vielä virtaa, vaikka joukkue
oli taas vajaa. Hienosta pelipäivästä innostu-
neena joukkue oli mennyt aikaisin nukkumaan. Pojat voittivat Stena Nautican 5-0 ja
raivasivat tiensä 16 parhaan joukkoon.
Noutaja tuli kuitenkin vastaan seuraavassa
ottelussa. Huono arpaonni antoi turnauksen
voittajajoukkueen El Dragadorin vastustajaksi. El Dragador joutui pelaamaan kovimman ottelun juuri suomalaisia vastaan, ja
veivät ottelun vasta jatkoajalla 3-2.
Nesteen porukka oli reissuun hyvin tyytyväinen. Yhteishenki, hienot pelit ja yhdes-
säolo kruunasivat hienon turnauksen, josta
jäi kotiinkin tuomisia. Suomalaisryhmä
valittiin turnauksen Fair Play -joukkueeksi.
Nesteeltä valittiin myös turnauksen paras
pelaaja, Stena Poseidonilla ja DAT-tankkereilla seilannut Ilkka Suortti. Hänet valittiin
myös All Stars -joukkueeseen.
Turnauksessa oli mukana 300 pelaajaa,
joista samaan aikaan järjestettyyn kuulakisaan osallistui 120 henkilöä.
Göteborgs 24 timmars fotbollsturnering
spelades för den trettioförsta gången
Nestes sjöfarare representerade Finland i det traditionella evenemanget
Promotorn/spelare Pasi Kinnari och hans lag spelade en fin turnering. I turneringen deltog sammanlagt 24 lag, som var indelade i
sex grupper. Matchernas speltid var 2x15 min, spelare på plan 6+1.
Kvalmatchernas vinnare avancerade vidare i turneringen medan
förlorarna fick följa med från läktarna den övriga turneringen.
Nestes trupp gick vidare till kvalmatcherna som gruppspelens
tvåa med två segrar i bagaget. På lördagens morgonmatch var laget
energiskt och vann Stena Nautica 5-0, därmed placerade det sig
bland de 16 bästa.
Väggen kom emot i den följande matchen. En dålig lottning gav
turneringsmästarna El Dragador som motståndare. El Dragador
tvingades dock spela turneringens bästa match just mot Nestes ettriga trupp, och besegrade finländarna först efter förlängning 3-2.
Nestes deltagare var nöjda med resan. Lagandan, de fina matcherna och samvaron fullbordades då det finländska laget utvaldes till
turneringens Fair Play – lag. Nestes spelare Ilkka Suortti valdes till
turneringens bästa spelare och turneringens All Star – lag.
I turneringen deltog 300 spelare, varav 120 deltog i kulstötningstävlingen som arrangerades under turneringen.
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
47
MEPA GOLF
PELATTIIN TUUSULASSA
Kierrokselle lähti sateisesta aamusta huolimatta 44 pelaajaa. Sää kirkastui nopeasti
ja loppupään ryhmät saivat pelata poudassa. Puolimatkan kioskiautolla oli porukalla jo parempi mieli, kun päivä alkoi
paistaa ja leppoisa tuuli kuivasi varusteet.
Klubirakennuksella nautitun ruuan ja
kahvin jälkeen päästiin palkintojen jakoon. Pistebogeyn parhaat olivat: 1. Esa
Suonvieri (39p), 2. Jari Mäkineste (35p),
3. Wille Wainio (35p). Scratchissa menestyivät Håkansin Jari Mäkineste (77) ja
Kimmo Lehto(83), sekä ESL Shippingin
Pekka Mikkola (90).
Pisin Drive -palkinto meni Jari Mäkinesteelle. Lähimmäs lippua löi Jyrki Aulen. ME Group Erikoispalkinto annettiin
Markku Kontolalle.
Kiitoksia kaikille osallistujille sekä
palkintoja lahjoittaneille ME Groupilla
ja Merimieseläkekassalle!
SCRATCH
1 Mäkineste Jari 77
2 Lehto Kimmo 83
3 Mikkola Pekka 90
4 Pohjola Olavi 93
5 Aulén Jyrki 93
6 Tiensuu Jouko 94
7 Saarinen Tapani 94
8 Nurminen Ilpo 94
9 Nakari Timo 95
10 Suonvieri Esa 95
11 Välimäki Kari 96
12 Germanow Birgitta 96
13 Kontola Markku 98
14 Korpela Sakari 98
15 Lehtinen Pekka 99
Esa Suonvieri voitti pistebogeyn
Välipalaa ja juotavaa sai kioskiautolta
Aamu oli sateinen ja sumuinen
48
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
SSB GOLF
SPELADES I TUSBY
Morgonen grydde i regnväder men under
eftermiddagen höll det redan upp. Grupperna i slutändan hade nog litet nytta av
det. Sammanlagt 44 spelare deltog. Under
eftermiddagen hade golfarna redan bättre
humör då solen sken, och en mild vind
torkade upp terrängen och spelarnas utrustning.
Efter en måltid och kaffe på klubben
följde sedan prisutdelningen.
Ett varmt tack till alla deltagare och
till ME Group och Sjömanspensionskassan som donerat priser.
TULOKSET PISTEBOGEY
RESULTAT POÄNGBOGEY
Jyrki Aulen pääsi pitkästä aikaa mukaan MEPA-kisaan.
Tuloksena heti pisin drive.
Iltapäivällä
terassille
paistoi jo
aurinko
1 Suonvieri Esa 2 Mäkineste Jari 3 Wainio Ville 4 Paukku Priit 5 Lehto Kimmo 6 Asikainen Esa 7 Välimäki Kari 8 Tiensuu Jouko 9 Nurminen Ilpo 10 Aulén Jyrki 11 Aro Ilmari 12 Heinonen Ilkka 13 Mikkola Pekka 14 Nakari Timo 15 Saarinen Tapani 16 Stenberg Marko 17 Lehtinen Pekka 18 Kontola Markku 19 Kokkala Matti 20 Saarela Pekka 21 Ojanen Pauli 22 Aarninsalo Jaakko 23 Kiihamäki Pertti 24 Lindell Carl-Gustav 25 Pohjola* Olavi 26 Arasola Pekka 27 Okko Nina 28 Anttila Markku 29 Kokkala Antti 30 Niskanen Keijo 39
35
35
35
34
33
32
32
32
31
31
31
30
30
30
30
29
29
28
28
26
26
26
26
25
25
25
25
25
24
Esa Leppänen
keskittyy
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
49
Tuttuja miehiä
Shipstores Golf Cupissa
Perinteinen Laivakauppiaitten yhdistyksen golfturnaus käytiin tänä vuonna Nevas Golf ry:n kentällä
Sipoon Söderkullassa. Ajankohta oli reilu viikko ennen MEPAn kisoja, joten listoilla oli paljon samoja
nimiä. Toisin kuin MEPAn kilpailussa Tuusulassa,
saatiin Shipstores Golf -tapahtuma vietyä kokonaan
läpi kauniissa säässä.
Runsaan aamubrunssin ja kilpailuinfon jälkeen porukka paineli kentälle – startti otettiin vanhan tavan
mukaan yhteislähtönä klo 10.00. Ilmoittautuneita
oli yli kahdeksankymmentä, jokunen jätti tulematta. Matkaan lähti 74 pelaajaa, joten kaikki väylät oli
miehitetty.
Kierroksen jälkeen porukka saunoi ja nautti maittavan ruokapöydän antimia, minkä jälkeen oli vuorossa
tulosten julkistaminen. Hyödyllisiä tavarapalkintoja
riitti kaikille. Varsinaisen voiton vei pistebogey -kilpailussa Lars Hemming (38) ennen Timo Nakaria (36)
ja Olavi Pohjolaa (35). Pisimmän draivin löi Pasi
Siltala (240 metriä) ja lähimmäs lippua osui Kimmo
Lehto 4,45 metriä.
Matti Kokkala, Pekka Lehtinen ja kumppanit olivat jälleen kerran organisoineet hienon tapahtuman,
kiitoksia!
Golfia Vanajanlinnassa
Alfons Håkans Invitational 2013 pelattiin loistokuntoisella
Vanajanlinna Golf&Country Clubilla Hämeenlinnassa elokuun lopussa. Keli suosi tapahtumaa yhdellä maan arvostetuimmista golfkentistä. Best Ball parikilpailuun osallistui 22
pelaajaa, jotka klubilla pidetyn infon jälkeen ottivat yhteislähdön puoli kymmeneltä.
Iltapäivällä oli saunan ja ruokailun jälkeen vuorossa palkintojen jako klubiravintolassa. Voiton veivät Kari Rinne
Alfons Håkans Pollution Recovery´lta parinaan TallinkSiljan
Jan Valtonen, joka pokkasi myös pisimmän draivin palkinnon. Lähimmäksi lippua (6,66m) löi Karri Valkonen. Parhaasta bruttotuloksesta vastasi Kimmo Lehto, 85 lyöntiä.
Kiitokset Alfons Håkans -yhtiölle ja päivän isännille Kari
Rinteelle ja Kimmo Lehdolle sekä Pekka Arasolalle mahtavasta golftapahtumasta hienoine palkintoineen!
50
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
Merenkulun
turvallisuuspalkinto
Sea Sunday
myönnettiin
Petteri Leppäselle
Liikenneministeri Merja Kyllönen luovutti palkinnon torstaina 5.9.2013.
Viranomaisten sekä ammatti- ja vapaa-ajan merenkulun järjestöjen
perustama palkinto myönnettiin tänä vuonna Rajavartiolaitoksen
komentaja Petteri Leppäselle hänen oma-aloitteisesta ja sitkeästä työstä meriturvallisuuden kehittämiseksi niin kansallisella kuin
kansainvälisellä tasolla.
Suomen Merimieskirkko ry:n järjestämässä tilaisuudessa Helsingin meripelastuslohkokeskuksessa palkinnon saajan esitteli valmiuspäällikkö Jori Nordström Meripelastusseurasta. Komentaja Petteri
Leppäselle palkinnon luovuttivat meriturvallisuusjohtaja Tuomas
Routa ja ministeri Kyllönen.
Puheessaan palkinnonsaajalle ministeri Merja Kyllönen totesi meriturvallisuuden edistyneen merkittävästi viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Estonian onnettomuuden jälkeen menetelmiä,
kalustoa ja asenteita tarkasteltiin kriittisesti. Toimenpiteitä on tehty,
mutta turvallisuuteen ei voi tuudittautua – työn pitää jatkua.
Komentaja Leppänen toimi samana vuonna valmistuneen monitoimialuksen, Merikarhun rakennusvalvojana ja päällikkönä. Hän
on tehnyt esimerkillistä työtä meripelastustoiminnan ja siihen liittyvän yhteistyön edistämiseksi kotimaassa ja ulkomailla. Kiitospuheessaan komentaja Leppänen painotti tiimityötä, johdon tukea, hyviä
partnereita ja verkostoja.
3 / 2013
Sjöfartens
säkerhetspris, Sea
Sunday, gick till
Petteri Leppänen
Trafikminister Merja Kyllönen överlämnade priset
torsdagen den 5 september 2013.
Priset, som instiftats av myndigheter samt av organisationer både
inom den professionella sjöfarten och inom fritidssektorn, gick i år
till kommendör Petteri Leppänen från Gränsbevakningsväsendet. I
motiveringen betonas hans initiativrika och ihärdiga arbete med att
utveckla sjösäkerheten, både på nationell och på internationell nivå.
Vid en tillställning i Helsingfors sjöräddningsundercentral, arrangerad av Finlands Sjömanskyrka rf, presenterades pristagaren av
beredskapschef Jori Nordström från Sjöräddningssällskapet. Priset
överlämnades till kommendör Petteri Leppänen av sjösäkerhetsdirektör Tuomas Routa och minister Kyllönen.
Ministern konstaterade i sitt tal till pristagaren att sjösäkerheten
har utvecklats betydligt de senaste två decennierna. Efter Estoniakatastrofen gjorde man kritiska granskningar av metoder, materiel
och attityder. Men även om många åtgärder har vidtagits kan vi inte
invagga oss i säkerhet – arbetet måste fortgå.
Kommendör Leppänen var byggnadskontrollant och befälhavare
på kombinationsfartyget Merikarhu, som stod färdigt samma år
som olyckan inträffade. Han har gjort ett föredömligt arbete för
att förbättra sjöräddningsverksamheten och främja samarbeten både
nationellt och internationellt. I sitt tacktal betonade kommendör
Leppänen vikten av teamarbete, stöd från ledningen, bra samarbetsparters och nätverk.
Frivakt
Vapaavahti
51
Aurajoen aalloilta
Karibian mainingeille
Merenkulkijoille purjehduspäiviä järjestävä Easy Sailing on laajentanut toimintaansa. Kun MEPAn
Tutustu purjehdukseen -osallistujat astuvat veneeseen Aurajoen rannasta, voivat lajiin innostuneet nyt
nostaa purjeet Martiniquella ja suunnitella sopivan seilauksen suomalaisen kipparin johdolla.
Harri Winter
Naantalissa
Esasy Sailing Oy:ssä mukana oleva Harri
Winter on tuttu mies monelle merenkulkijalle. Setänsä, merimieskatselmusmies Pentti Winterin innoittamana Harri ehti seilata
monessa yhtiössä ennen päätymistään Viking Linen operatiiviseen johtoon. Hän on
keväästä lähtien ollut yhtiössä senior advisor
-tehtävässä, joka on jättänyt enemmän aikaa
purjehdukselle. Yhteistyö MEPAn purjehduspäivien järjestämisessä alkoi jo 2011.
– Itse asiassa tutustuin MEPAn miehiin
jo reilut 30 vuotta sitten ollessani Kristina
Brahella purserina. Juha Toivanen oli siellä
töissä, ja Martti Karlsson kävi vierailulla,
tosin vielä tuolloin Merimies-Unionia edustaen, Winter selvittää.
Harri Winter opiskeli kauppakorkeassa,
ja työskenteli laivoilla ja merenkulun parissa
aina kun mahdollista. Hän työskenteli 1980
- 90 -lukujen vaihteessa Malmössä Euroway
Ab:lla, joka rakennutti matkustaja-aluksia
Kroatiassa. Winter oli mukana valvontatiimissä.
– Jugoslavian sota oli käynnissä. Kerran
telakkaa tulitettiin, ja m/s Frans Suell sai
vaurioita, Harri Winter muistelee.
Alus palveli myöhemmin Silja Linen Silja
Scandinaviana ja tunnetaan nykyisin punakylkisenä Gabriellana.
52
Vapaavahti
Frivakt
Purjehdusperinteitä
monessa polvessa
Easy Sailingin Itämeren purjehdukset tehdään Easy -nimisellä 38 -jalkaisella Bavaria
-veneellä. Toiminnan laajentaminen Karibialle alkoi kiinnostaa, kun poika perheineen
muutti Martiniquelle. Harri pääsee paremmin tapaamaan lastenlastaan. Toki Karibian
alueen mahtavat maisemat, ilmasto ja luonto
vaikuttivat myös päätökseen.
– Kuusi vuosikymmentä piti elää, että
moisen paratiisin pääsi näkemään. Turun
saaristokin on kyllä kaunis, mutta Karibiaa
voi suositella kaikille, Harri kehuu.
Easy Sailing teki viime talvena koeristeilyjä, mitkä vakuuttivat Harrin. Hän esittelee
Karibian purjehdusoppaan sivuilta alueen
hienoja satamia ja paikkoja. Löytyy erikoisia
lintuja, kaloja, kauniita kasveja, vesiputouksia, vaikka mitä. Ihmiset ovat ystävällisiä.
– Täytyy myös muistaa vedenalainen maailma. Vedet ovat kirkkaita ja lämpimiä, Winter kehuu.
Easy Sailingin Karibian purjehduslomalla
on mahdollisuus sukeltaa esimerkiksi Pitonsissa. Valmiilla esimerkkipurjehduksella
vieraat pistäytyvät mielenkiintoisilla ja suu-
renmoisilla kohteilla. St. Vincentin Wallilabou Bay´lla on vielä joitakin kulisseja jäljellä
Pirates of the Caribbean -elokuvien filmausten jäljiltä.
Mustique -saarella sen sijaan ei kuvaamisesta pidetä. Täällä törmää usein julkkiksiin.
Muun muassa Madonnalla, Mick Jaggerilla
ja Britannian kuninkaallisilla on täällä asuntoja.
Easy Sailing on tutustuttanut merenkulkijoita purjehduksen maailmaan Turun
vesillä. Nyt Harri Winter toivottaa kaikki
tervetulleiksi lämpimille ja eksoottisille ulapoille. Kipparit puhuvat suomea, ruotsia ja
englantia.
– Kyllä Karibian loma aina kotipuolen loskakelit voittaa, Harri vakuuttaa.
Hän kehottaa merenkulkijoita keräämään
kaverit kasaan ja lähtemään porukalla talvea
pakoon.
Lisätietoja kotisivulta www.easysailing.fi
Teksti: Pekka Karppanen
3 / 2013
Från vågorna på Aura
å till Karibiens dyningar
Easy Sailing som anordnar seglingsdagar för sjöfarare har utvidgat sin verksamhet. Deltagarna i Sjömansservicebyråns seglingskurs kliver ombord vid Aura åstrand, men de som vill fördjupa sitt intresse
kan numera hissa segel i Martinique och planera en seglats under ledning av en finländsk skeppare.
Harri Winter från Easy Sailing Oy är bekant
för många sjöfarare. Inspirerad av sin farbror,
mönstringsförrättaren Pentti Winter, hann
Harri segla med många bolag innan han till
sist hamnade i Viking Lines operativa ledning. Sedan i våras har han haft befattningen
som bolagets senior advisor, och därmed fått
mera tid över till segling. Redan 2001 började han samarbeta med SSB och anordna
deras seglingsdagar.
– I själva verket kom jag i kontakt med
SSB:s personal redan för drygt 30 år sedan
när jag var purser på Kristina Brahe. Juha
Toivanen arbetade där och Martti Karlsson besökte fartyget som representant för
Sjömans-Unionen, förklarar Harri.
Harri Winter studerade vid handelshögskolan och jobbade på fartygen och inom
sjöfarten när tillfälle gavs. I skiftet mellan
80- och 90-talet arbetade han på Euroway
AB i Malmö, som byggde passagerarfartyg i
Kroatien. Harri ingick i kontrollteamet.
– Detta var under de jugoslaviska krigen.
En gång besköts varvet och m/s Frans Suell
fick skador, minns Harri.
Fartyget tjänstgjorde senare som Silja
Scandinavia för Silja Line och numera känner vi igen henne som Gabriella, med sin
välbekanta röda färg.
3 / 2013
Seglingstraditioner
i flera generationer
På Östersjön seglar Easy Sailing med ett Bavaria-fartyg på 38 fot med namnet Easy. Intresset för att utvidga verksamheten till Karibien väcktes när sonen med familj flyttade
till Martinique. Nu är det enklare för Harri
att träffa sitt barnbarn. Det imponerande
landskapet, klimatet och naturen i Karibien
påverkade dock också beslutet.
– Sex årtionden årtionden hann jag leva
innan jag upptäckte paradiset. Åbo skärgård är visserligen också vacker, men jag kan
verkligen rekommendera Karibien, lovordar
Harri.
Förra vintern gjorde Easy Sailing provseglingar, som gjorde intryck på Harri. Han
visar bilder från de vackra hamnarna och
platserna i regionen i en seglingsguide över
Karibien. Här finns ovanliga fåglar, fiskar,
vackra växter, vattenfall och allt möjligt.
Dessutom är människorna vänliga.
– Man får inte heller glömma bort undervattensvärlden. Vattnen är kristallklara med
behaglig temperatur, förklarar Harri.
På en seglingssemester med Easy Sailing
till Karibien ges deltagarna möjlighet att
dyka i till exempel Pitons. Under de färdigplanerade segelturerna stannar man vid intressanta och storslagna besöksmål. I Wallilabou Bay på St. Vincent finns det fortfarande
några kulisser från inspelningarna av Pirates
of the Caribbean-filmerna.
På ön Mustique är man däremot inte lika
förtjust i inspelningar. Här kan man ofta
träffa på kändisar; bland annat Madonna,
Mick Jagger och brittiska kungligheter har
hus på ön.
Easy Sailing har hittills gjort sjöfarare bekanta med seglingens värld i Åbos vatten.
Nu önskar Harri Winter alla välkomna till
varmare och mera exotiska hav. Skepparna
pratar finska, svenska och engelska.
– Nog vinner en semester i Karibien alltid
över slaskvädret här hemma, intygar Harri.
Han uppmanar sjöfararna att samla ihop
ett gäng vänner och tillsammans fly vintern.
Mer information på www.easysailing.fi.
Text: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
53
Rauman merimieskirkko
toimii satamassa ja laivoilla
Tuttua punatiilistä rakennusta ei Rauman satamassa enää näy, helmikuusta lähtien
merimieskirkko on toiminut satamalaitokselta saaduissa tiloissa. Työtä riittää, vaikka
sataman tavaravirrat ovat konttiliikennettä lukuun ottamatta laskeneet.
54
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
Eija Tuorila
Rauman merimieskirkon
myymälässä
Syyskuun alussa ei tosin siltä tuntunut, sillä
satama oli melkein täynnä laivoja. Hollantilainen alus lastasi paperirullia Yhdysvaltoihin, Hong Kongia kotisatamanaan pitänyt
parisataametrinen jätti puolestaan otti selluloosaa Kiinaan. Suomalaislaivoja ei aurinkoisena maanantaipäivänä ollut laitureissa.
– Suuri osa työstämme tapahtuu laivoilla.
Kiireiset merimiehet eivät aina ehdi poiketa
kirkolla, johtava satamakuraattori Eija Tuorila kertoo.
Hän toimii yhdessä satamakuraattori Sirpa Tolppasen kanssa, joka on myös MEPAn
yhteyshenkilö Raumalla. Sirpa on puoliksi
satama- puoliksi laivakuraattori, joka Vapaavahdin vierailun aikoihin seilasi ESLShippingin m/s Talilla.
Monelta merimieskirkolta tuttuja vapaaehtoistyöntekijöitä ei asemalla tällä hetkellä
ole, mutta laivakuraattori Sanna Siivonen
pitää Raumaa ”kotisatamanaan”. Hän oli
syyskuun alussa seilaamassa Boren m/s Swegardilla.
Suomalaislaivoja
käy edelleen
Merimieskirkon tiloista löytyy kaikki oleellinen – palvelut ja myytävät tavarat on suunniteltu merenkulkijoiden tarpeita varten.
Rakennus sijaitsee sataman ISPS -alueella,
3 / 2013
ulkopuolisten pitää sopia vierailusta etukäteen. Toisaalta merenkulkijoilla on kirkolle
lyhyt matka.
– Parhaimmillaan meillä on ollut parikymmentä merimiestä kylässä, Eija sanoo.
Suurin osa vierailijoista on ulkomaalaisia, jotka kyselevät data- ja puhelinkortteja. Useimmilla on omat iPadit tai läppärit.
Raumalle ajaa paljon Spliethoff -varustamon
aluksia, jotka joskus viipyvät viikonkin satamassa. Laivat saattavat purkaa Savannahista
lastatun kaoliinilastin, minkä jälkeen ruumat
on puhdistettava ennen paperin lastausta.
Suomalaismerenkulkijoita kohdataan
enimmäkseen laivoilla. Monet ajelevat omilla autoillaan suoraan kaupungille.
– Tänne ajaa säännöllisesti Finnlinesin ja
Godby Shippingin roro -aluksia. Meriauran
laivoja poikkeaa myös usein, Tuorila luettelee.
Tankkipuolella näkyy silloin tällöin ulkomaisia kemikaalialuksia.
Merimiehen
ystäviä kylässä
Eija Tuorilan mukaan merenkulkijat ovat
varsin säästäväistä porukkaa, Rahaa käytetään vain välttämättömiin asioihin, sekä
yhteydenpitoon kotiväen kanssa. Kukkaron
nyörejä kuitenkin löyhennetään, kun loma-
vuoro lähenee. Kirkon myymälästä löytyy
tuliaisia ja lahjoja merimiesten perheille.
– Näitä maailman merillä ja satamissa
pyörivät pallonkiertäjät ovat oikeastaan ”cargonautteja”, merimieskirkolle kylään tullut
Hannu Vartiainen pohdiskelee.
Merikapteeni Vartiainen toimii Rauman
Merimuseon johtajana ja on jo aikaisemmin luonut merkittävän uran merenkulun
parissa. Hän tuntee merimieskirkon työn
ja arvostaa sen korkealle. Samaa mieltä on
Nesteeltä taannoin eläkkeelle jäänyt kokki
Pekka Mantere, joka oli myös poikennut
kahville.
– Seilausaikana tulivat merimieskirkot tutuiksi, muun muassa Buenos Airesin kirkko
AL:n ajoilta. Nesteen Viklassa ollessa tuli
paljon käytyä Rotterdamin suomalaisella
merimieskirkolla, Mantere kertoo.
Pekka muistelee mielellään hyvää yhteistyötä etenkin Rotterdamissa, jossa aikoinaan
Kaarlo Kalliala toimi asemanhoitajana. Hän
on nykyisin Turun piispa ja vihki Rauman
merimieskirkon tilat käyttöön huhtikuussa.
Tilat ja kalusteet on saatu veloituksetta
käyttöön Rauman satamalaitokselta, joka
näin tukee tärkeää työtä.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
55
Raumo sjömanskyrka verkar
både i hamn och ombord
Den välbekanta röda tegelbyggnaden i Raumo hamn syns inte längre till; sedan februari har sjömanskyrkan bedrivit sin verksamhet i lokalerna de fått av hamnverket. Det finns gott om arbete även om
varuflödena har minskat, med undantag för containertrafiken.
I början av september märktes den minskade
trafiken visserligen inte, eftersom hamnen
var nästan fylld med fartyg. Ett holländskt
fartyg lastade pappersrullar till USA, medan
en jätte på ett par hundra meter med hemmahamn i Hong Kong tog på cellulosa till
Kina. Denna soliga måndag låg det inga finländska fartyg vid kajen.
– Det mesta av vårt arbete sker ombord.
De jäktade sjömännen hinner inte alltid
besöka kyrkan, säger ledande hamnkurator
Eija Tuorila.
Hon arbetar tillsammans med hamnkurator Sirpa Tolppanen, som även är Sjömansservicebyråns kontaktperson i Raumo. Sirpa
är både hamn- och fartygskurator, och under
56
Vapaavahti
Frivakt
besöket från Frivakt seglade hon med ESLShippings m/s Tali.
Just nu finns det inga volontärer från de
många sjömanskyrkorna på stationen, men
fartygskurator Sanna Siivonen ser Raumo
som sin ”hemmahamn”. I början av september seglade hon med Bores m/s Swegard.
Finländska fartyg kommer
alltjämt hit
I Sjömanskyrkans lokaler hittar du allt väsentligt – tjänsterna och varuförsäljningen
är anpassade efter sjöfararnas behov. Byggnaden ligger i hamnens ISPS-område och
utomstående måste boka sitt besök i förväg.
Å andra sidan har sjöfararna inte långt till
kyrkan.
– Som mest har vi haft ett tjugotal sjömän
på besök samtidigt, berättar Eija.
Majoriteten av besökarna är utlänningar
som frågar efter data- och telefonkort. De
flesta har egna iPads eller laptops. Många
av Spliethoff-rederiets fartyg kommer till
Raumo och stannar ibland upp till en vecka
i hamnen; när fartygen lossar kaolin som lastats i Savannah måste lastrummen rengöras
innan de lastar på papper.
Finländska sjöfarare träffar de främst på
fartygen. Många åker direkt till stan med
egen bil.
3 / 2013
– Finnlines och Godby Shippings rorofartyg kommer hit regelbundet. Även Meriauras fartyg är här ofta, räknar Eija upp.
På tankersidan ser man då och då utländska kemikaliefartyg.
Besök av sjömansvänner
Enligt Eija är sjöfararna mycket sparsamma.
De spenderar endast pengar på det absolut
nödvändiga och på att hålla kontakten med
dem där hemma. När semestern närmar sig
lättar de dock på penningpungen. I kyrkans
butik kan sjömännen köpa presenter till sina
familjer.
– Dessa sjömän som far omkring på
världshaven och besöker hamnar jorden
runt är egentligen ”cargonauter”, grunnar
Hannu Vartiainen som är på besök i sjömanskyrkan.
Sjökapten Hannu Vartiainen är direktör
för Raumo sjöfartsmuseum och har haft en
framstående karriär inom sjöfarten. Han
känner till sjömanskyrkans arbete och värdesätter det högt. Pekka Mantere, före detta
kock på Neste som nyligen gått i pension,
har också tittat in på en kopp kaffe. Han är
av samma åsikt som Hannu.
– Under mina seglingar kom jag i kontakt
med sjömanskyrkorna, bland annat Buenos
Aires kyrka under tiden på AL. Och när jag
Eija Tuorila, Pekka Mantere och Hannu Vartiainen
arbetade på Nestes Vikla besökte jag ofta
Rotterdams finska sjömanskyrka, berättar
Pekka.
Pekka tänker gärna tillbaka på det goda
samarbetet i framför allt Rotterdam, där
Kaarlo Kalliala en gång i tiden var stationsansvarig. Numera är Kaarlo biskop i Åbo och
invigde Raumo sjömanskyrkas lokaler i april.
Raumo hamnverk har skänkt både lokaler
och utrustning till sjömanskyrkan, och stödjer på så sätt deras viktiga arbete.
Text och bilder: Pekka Karppanen
SJÖFARTSMÄSSAN I ÅBO/
MERENKULKUMESSUT TURUSSA
24.10.2013 kl./klo 10-18 & 25.10.2013 kl./klo 10-16
Hertig Johans parkgata 21 /
Juhana Herttuan puistokatu 21
Ånikap
Mässan riktar sig till branschens proffs,
myndigheter, studerande och andra
intresserade. Välkommen!
Messut on tarkoitettu merenkulkuelinkeinolle, merenkulkijoille,
varustamoille, viranomaisille,koulutusorganisaatioiden edustajille, jne.
Tervetuloa!
Aboa Mare
Juhana Herttuan puistokatu 21 Mera information om mässan: / Lisätietoa messuista:
FIN-20100 Turku
Phone: +358 (0)2 432 3123
http://www.aboamare.fi
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
57
Hyvä työelämä merellä
Kari Välimäki jakoi puheenvuoroja, kun ministeri Kyllönen vastaili kysymyksiin
Merimieseläkekassa MEK järoman alustuksensa jälkeen
jesti ajankohtaisen ja asiallisen
seminaarin syyskuussa. Finlandia -talolla järjestettyyn tilaisuu- Keskustelua
teen osallistui puolentoista sataa merenkulkijoiden
hyvinvoinnista
henkilöä; merimieslääkäreitä,
merenkulkijoita, järjestöväkeä ja Seminaarissa puhunut liikenneministeri
Merja Kyllönen kiitteli alan toimijoiden yhalan toimijoita.
Päivän aikana kuultiin alustuksia merenkulkijoiden työkyvystä ja sen säilyttämisestä,
hyvinvoinnista sekä ennenaikaisen eläkkeelle jäämisen kustannuksista. Merenkulkualan
ihmiset saivat uutta ja konkreettista tietoa
muun muassa merenkulkijoiden fyysisen
suorituskyvyn vaatimuksista. Ylilääkäri Päivi Miilunpalo Työterveyslaitokselta esitteli
STCW 2010 -määräysten mukaisia, varsin
käytännön läheisiä vaateita.
Aktuaari Kimmo Karppinen Merimieseläkekassasta havainnollisti tarkoin
esimerkein ja laskelmin, mitä esimerkiksi
työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen maksaa.
Kustannukset nousevat helposti satoihin tuhansiin euroihin. MEK: n toimitusjohtaja
Kari Välimäki esitteli myös Merimieseläkekassan kustannuksella annettavaa ammatillista kuntoutusta, josta on hyvät kokemukset. Välimäki kertoi hyvänä uutisena,
että Merimieseläkekassan maksutulot ovat
alkuvuonna olleet nousussa.
58
Vapaavahti
Frivakt
teistyötä meriliikennestrategian laadinnassa.
Merenkulkualan konsensuksen myötä on
myös laivoja ja työpaikkoja tullut lisää. Hän
visioi, että Suomi voi viedä merenkulkualan
tuotteita ja osaamista ulkomaille.
Iltapäivällä Kari Välimäki johti paneelikeskustelua, jossa eri tahot toivat näkemyksiään
esille päivän teemasta. Panelistien kannanotot herättivät myös yleisön kommentoimaan aiheita. Merimies - Unionin Viking
Linen pääluottamusmies Mika Ojala painotti voimakkaasti yhden hengen hytin merkitystä merenkulkijan hyvinvoinnille.
Joissakin matkustajalaivoissa asutaan
edelleen kahden hengen hyteissä, mikä Ojalan mukaan heikentää viihtyvyyttä ja heikentää työkykyä. Keskusteluissa sivuttiin myös
stressin hallintaa, muonitusta laivoilla sekä
merenkulkijoiden jaksamista.
Seminaarista kerrotaan tarkemmin Merimieseläkekassan Albatrossi -lehdessä.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
MEK:n ylilääkäri Mikael Ojalan
mukaan kehittyneillä hoitomenetelmillä
merenkulkija saadaan entistä paremmin
työkykyiseksi. Ammatillisella kuntoutuksella voidaan henkilö kouluttaa toiselle
alalle.
3 / 2013
BRA ARBETSLIV PÅ SJÖN
I september anordnade Sjömanspensionskassan SPK ett brännande
aktuellt temaseminarium. I evenemanget som arrangerades i Finlandia-huset deltog cirka 1 500 personer; sjömansläkare, sjöfarare,
föreningsfolk och branschaktörer.
Under dagen hölls anföranden om sjöfararnas arbetsförmåga och hur den kan bevaras,
om deras välbefinnande samt om kostnaderna för förtidspensionering. Åhörarna
fick ny och konkret information om bland
annat kraven på sjöfararnas fysiska prestationsförmåga. Överläkare Päivi Miilunpalo
från Arbetshälsoinstitutet beskrev de praktiska kraven i enlighet med bestämmelserna
i STCW 2010.
Aktuarie Kimmo Karppinen från Sjömanspensionskassan illustrerade med noggranna exempel och beräkningar vad bland
annat sjukpensionering kostar. Kostnaderna
uppgår lätt till hundratusentals euro. SPK:s
verkställande direktör Kari Välimäki presenterade den yrkesrehabilitering som bekostas
av Sjömanspensionskassan och vilken man
har goda erfarenheter av. Välimäki förmedlade även den goda nyheten att SPK:s premieintäkter ökade under den första delen av året.
Sjöfartsrådet och före detta sjösäkerhetsdirektör Paavo Wihuri betonade att den
kulturella mångfalden i fartygsbesättningarna är en utmaning för sjösäkerheten.
3 / 2013
Diskussioner om
sjöfararnas välbefinnande
Trafikminister Merja Kyllönen höll ett föredrag under seminariet och tackade bran-
Panelmedlemmarnas ställningstaganden
eggade även publiken att kommentera
frågorna.
schens aktörer för deras samarbete med att
upprätta en strategi för sjötrafiken. I och
med konsensus inom sjöfarten har antalet
fartyg och arbetsplatser ökat. Kyllönen hoppades att Finland i framtiden ska kunna
sprida både sina sjöfartsrelaterade produkter
och kunskaper till andra länder.
På eftermiddagen ledde Kari Välimäki en
paneldiskussion där deltagarna framförde
sina åsikter om dagens tema. Panelmedlemmarnas ställningstaganden eggade även publiken att kommentera frågorna. Viking Lines huvudförtroendeman Mika Ojala från
Sjömans-Unionen underströk hur betydelsefulla egna hytter är för sjöfararnas välbefinnande. På vissa passagerarfartyg bor man
fortfarande två och två, vilket enligt Ojala
försämrar trivseln och därmed arbetsförmågan. I diskussionerna tog man även upp
stresshantering, provianteringen på fartygen
och sjöfararnas ork.
Mer information om seminariet finns i
Sjömanspensionskassans tidning Albatrossen.
Text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
59
Merenkulkijoiden työhyvinvointihanke
ForMare käynnistyy
Merimiespalvelutoimisto (MEPA) ja Merimieseläkekassa (MEK) käynnistävät
yhdessä Arcada Yrkeshögskolanin ja liikunta-alan yrityksen R5 kanssa uuden
merenkulkijoille räätälöidyn työhyvinvointia edistävän hankkeen ForMare.
Hanke käynnistyy 20 merenkulkijan pilottiryhmällä alkuvuodesta 2014. Hanketta johtaa MEPAn hyvinvointivastaava Johan Treuthardt.
Tavoitteena on auttaa merenkulkijoita elämäntapamuutoksen alkuun, lisätä
hyvinvointia, työssä jaksamista, sekä vähentää sairauspoissaoloja. Hankkeesta
saa lisätietoja MEPA:n Johan Treuthardtilta.
Sjöfararnas arbetshälsoprojekt
ForMare startar
Sjömansservicebyrån (SSB) och Sjömanspensionskassan (SPK) startar tillsammans med yrkeshögskolan Arcada och idrottskonsultföretaget R5 det nya för
sjöfarare skräddarsydda arbetshälsofrämjande projektet ForMare. Projektet inleds i början av 2014 med ett pilotavsnitt med 20 deltagande sjöfarare. Som
projektansvarig fungerar SSB:s arbetshälsoansvarige Johan Treuthardt.
Projektets målsättning är att hjälpa sjöfarare att börja en livsstilsförändring,
stärka orkandet i arbetet samt minska sjukfrånvaron. Ytterligare information
om projektet ger SSB:s Johan Treuthardt.
Stay Onboard -hanke etenee
Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja yhteistyökumppaneiden työhyvinvointihanke on sujunut suunnitelmien mukaan. Merimieseläkekassan
rekisteristä valituilta merenkulkijoilta tuli kyselyyn parituhatta vastausta.
Projektivastaavat ovat lisäksi haastatelleet viitisenkymmentä henkilöä laivoilta, merenkulun
työterveyshuollosta, MEPAsta ja Merimieskirkolta. Henkilöhaastatteluja tehdään vielä ammattiliittojen ja varustamoiden edustajille.
Hanke arvioi työolosuhteiden tilaa ja etsii suosituksia ja ratkaisuja työn laadun parantamiseksi
siten, että jaksaminen paranee ja työssä jatkaminen käy entistä houkuttelevammaksi. Alustavia
tuloksia on saatavilla ensi vuoden alussa jolloin
käynnistetään työhyvinvointimallin kehittäminen yhteistyössä sidosryhmien kanssa.
60
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
Laitureilla ja
lankongeilla
Heikki Huttusen mukaan kauppa kävi hyvin Suomen Merimieskirkko ry:n standilla Tall Ships Race -tapahtumassa
Risto Honkaharju lahjoitti harvinaista arkistomateriaalia Rauman Merimuseolle - Hannu Vartiainen kiitollisena otti vastaan
M/s Ailan porukkaa yleisurheilutuloksia
tekemässä Vuosaaressa
ESL-Shippingin m/s Kumpulan porukkaa lähdössä kaupungille
Naantalin satamasta. Kuva: Juha Toivanen
3 / 2013
Seppo Flink oli jälleen louhinut jalometalleja veteraanien kisoissa. Mepan kuntosalilla mukana myös
Hamza Buca, Kai Korhonen ja Johan Treuthardt
Frivakt
Vapaavahti
61
Perinteinen ja suosittu viikon mittainen
matka tehdään vuosittain syyskuun alkupuolella, jolloin Lapin luonto näyttää
parhaat puolensa. Ylläkselle lähdetään
torstaiaamuna Helsingistä tilausbussilla, joka poimii merenkulkijoita kyytiin
myös matkan varrelta. Perillä majoitutaan MEPAn Ylläsmajoihin, joilta tehdään päivittäin vaellusmatkoja.
Korsisaari -yhtiön kuljettaja Esa Reinikkala oli mukana jo 18:tta kertaa. Pidetty mies on huomattu muuallakin. Keväällä jääkiekon MM-kisoissa Slovakian
joukkue pyysi hänet kuljettajakseen. Esa
on MEPAn reissuilla vaeltanut itsekin.
Monet merenkulkijat ovat osallistuneet matkalle useita kertoja. Etusija on
aina ensikertalaisilla. Vaellusretkelle on
kuitenkin eduksi, jos mukaan tulee kokeneempia vaeltajia, vaikka pari välivuoden
jälkeen. Syksyn 2013 tapahtuman veti
MEPAn entinen toimitusjohtaja, todellinen ”Ylläsveteraani” Martti Karlsson.
Tänä vuonna retkelle osallistui kolmisenkymmentä merenkulkijaa. Sää oli lähes koko viikon suosiollinen ja porukan
mieli korkealla. Arctialla seilaava Paula
Väisänen antoi ystävällisesti Vapaavahdille muistikortillisen hienoja kuvia, joista tässä julkaistaan muutamia. Kiitoksia
kaikille mukana olleille!
62
Vapaavahti
Frivakt
Niklas Rönnberg
MEPAn retki Ylläkselle
5.9. – 12.9.
3 / 2013
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
63
64
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
65
Kuvia kursseilta
kuva: Paula Väisänen
kuva: Marianne Ylä-Kojola
Ratsastuskurssi pidettiin Valkeakoskella
Purjehduskurssille lähdettiin Aurajoen rannasta
Valokuvauskurssilaiset bong
asivat kohteita Katajanoka
lla
Hannu Laamanen veti kuvankäsittelykurssia MEPAssa
Sienestäjät hajaantuivat Nuuksion metsiin
66
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
NORDIC PHOTO
CONTEST 2013
Bjarne Hovland
All Nordic seafarers and, regardless of nationality, all other crew members of Danish, Finnish,
Icelandic, Norwegian and Swedish flag vessels
are welcome to take part in the contest. The
contestants must not be professional photographers.
- no more than 10 entries per participant,
minimum size 1 Mb
- life at sea, work and leisure onboard.
-The photos must have been shot recently
- good prizes for 5 best shots;
from EUR 300 to EUR 670
The photos will also be counted in the Finnish
competition, where the three best shots will be
given prizes
Please e-mail your entries to [email protected]
no later than Jan 10, 2014
MEPA
on nyt myös
Facebookissa
Linkki löytyy MEPAn kotisivuilta
www.mepa.fi
tai suoraan:
https://www.facebook.com/
merimiespalvelutoimisto?ref=hl
3 / 2013
Myyjäiset
Kotkan MEPAssa
Kymenlaakson Merieläkeläisten
perinteiset joulumyyjäiset
pidetään MEPAn tiloissa,
Kirkkokatu 18,
to 5.12. klo 10 – 14
Myytävänä käsitöitä, l
eivonnaisia, kahvia, teetä, pullaa
ja hernekeittoa.
Frivakt
Vapaavahti
67
MINUUTTIKISA
– VIELÄ EHTII MUKAAN
Kannattaa edelleen rekisteröityä ja alkaa kirjata tuloksia sähköiseen järjestelmään www.mepa.fi sivulla. Mukana on jo nelisensataa merenkulkijaa ja viitisenkymmentä laivaa. Kilpailu päättyy 31.12.2013. Muistakaa,
että arvomme palkintoja kaikkien osallistujien kesken
– tulkaa mukaan!
Luvassa on hyviä sporttihenkisiä palkintoja.
Alandia Vakuutus on tämän vuoden kisan pääsponsori. Ensi vuodelle on tulossa uudistuksia hyvän palautteen ansiosta.
NORDIC OPEN 2014
FLOORBALL TOURNAMENT
MARIEHAMN
25.01.2014 BALTIC HALLEN
contact: Johan Treuthardt, 0400 709 491,
[email protected]
www.mepa.fi
MINUTTÄVLINGEN
ÄR I FULL GÅNG
Det lönar sig ännu att registrera sig och samla resultat
till din profil via www.mepa.fi sidorna. Redan cirka fyrahundra sjöfarare samt femtio fartyg är med. Tävlingen
slutar den 31.12.2013. Kom ihåg att vi lottar ut priser
mellan alla deltagare – alla med! Priserna är valda med
sporttema.
Alandia Försäkring är årets huvudsponsor. Nästa års
tävling kommer att innehålla flera nyheter tack vare den
rikliga och goda feedbacken.
Raudsepp kalenteri 2014
Perinteinen, vanhoista laivayhtiöiden mainosjulisteista koottu seinäkalenteri on nyt myynnissä
MEPA:ssa. Vuoden 2014 kalenterissa on 12 erilaista mainosjulistetta maailman meriltä ja satamista
1930 – 1930 -luvuilta. Kalenterin koko: leveys 30 cm, korkeus 50 cm. Takasivulla on englanninkielinen
selostus jokaisesta julisteesta ja siihen liittyvistä laivoista, varustamosta ja reiteistä.
Hinta: 29 euroa
68
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2013
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto.
Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki
Nimi:
Osoite:
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
69
VapaaVahti
FriVakt
Korsordet har tidigare publicerats i Frivakt 1/2007
1 / 007
Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.
Ett bokpris
utlottas
mellan
dem
somHelsingfors
löst korsordet rätt.
Skicka
in din lösning
till SSB,
PB 170,
00161
Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors
Namn:
Namn: ......................................................................................................................................
Adress:
3 / 2013
70Adress:
Vapaavahti....................................................................................................................................
Frivakt
Tulevia kursseja
Lokakuu
Rentoutuminen voimavarana, Helsinki Sykettä syksyyn, Pajulahti Tutustu piloxingiin, Helsinki Atk-perusteet, Turku Venäjän alkeet, Helsinki Tablet -tietokoneen perusteet, Turku Hopeaketjukurssin jatko, Helsinki Tutustu kuntonyrkkeilyyn, Helsinki Atk-internetin tehokäyttö, Turku Atk-kuvankäsittely, Turku Huovutuskurssi, Helsinki Puikot heilumaan, Helsinki 04.10.
07.10. – 09.10.
11.10.
14.10. – 15.10.
14.10. – 16.10.
16.10. – 17.10.
17.10. – 18.10.
18.10.
21.10. – 22.10.
23.10. – 25.10.
24.10. – 25.10.
28.10. – 30.10.
Atk-kuvankäsittely, Kotka Atk-perusteet, Kotka Tyylikurssi, Helsinki Liikuntakurssi, Pajulahti Atk-excel, Kotka Tutustu syvävenyttelyyn, Helsinki Köysityökurssi, Kotka Jouluaskartelu, Helsinki Tutustu syvävenyttelyyn, Helsinki 11.11. – 13.11.
14.11. – 15.11.
14.11. – 15.11.
18.11. – 20.11.
18.11. – 20.11.
22.11.
25.11. – 27.11.
28.11. – 29.11.
29.11.
Joulukuu
Jouluaskartelu, Turku Jouluaskartelu, Turku 09.12. – 10.12.
12.12. – 13.12.
Marraskuu
Rentoutuminen voimavarana, Helsinki Atk-sosiaalinen media, Kotka Tablet -tietokoneen perusteet, Kotka Keramiikkakurssi, Vantaa 01.11.
04.11. – 05.11.
06.11. – 07.11.
06.11. – 08.11.
RISTIKON RATKAISIJA
Vapaavahdissa 2/2013 olleen ristikon oikein täyttäneistä kirjapalkinto arvottiin Krista Tanhuanpäälle.
3 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
71
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI)
Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors)
00160 HELSINKI/HELSINGFORS
P./Tel (09) 668 9000,
E-mail: [email protected]
www.mepa.fi
Toimitusjohtaja
Verkställande direktör
Niklas Rönnberg
p/tel 09 668 90015
[email protected]
Kirjastosihteeri
Bibliotekssekreterare
Milja Nitovuori
p./tel. 6689 0023
[email protected]
Yleissihteeri/opintoasiat
Allmänsekreterare
/studieärenden
Sirpa Kittilä
p./tel. 6689 0016
GSM 040 521 2055
[email protected]
[email protected]
Asiamiehet/Ombud
Jaakko Aarninsalo
p./tel. 040 504 3761
[email protected]
AV-sihteeri
AV-sekreterare
Heli Myllykangas
p./tel. 6689 0012
[email protected]
Talous ja toimisto
Ekonomi och kontor
Gerd Grabber
[email protected]
Niklas Peltola
p./tel. 0400 419 687
[email protected]
Tiedotus/Information
Pekka Karppanen
p/tel 0400 879 733
[email protected]
Paula Suhonen
Toimisto ja Ylläsmajat
Kontor och Ylläs-stugor
p./tel. (09) 6689 0011
[email protected]
Liikunta-asiat/
Idrottsärenden
Johan Treuthardt
p/tel 0400 709 491
[email protected]
MERIMIESKLUBI/
SJÖMANSKLUBBEN
Linnank. 3 Helsinki
Slottsg. 3 Helsingfors
p./tel. (09) 659 233
72
Vapaavahti
Frivakt
VUOSAAREN
MERIMIESKESKUS/
NORDSJÖ
SJÖMANSCENTRUM
Provianttik. 4, Helsinki
Proviantg. 4, Helsingfors
p/tel (09) 5844 8200
SIVUTOIMISTOT-FILIALER
KOTKA
Kirkkokatu 18 A
48100 Kotka
Asiamies/Ombud
Risto Nikula
p/tel 0400 605 187
fax (05) 218 2860
[email protected]
TURKU/ÅBO
Linnankatu 93
Slottsgatan 93
20100 Turku/Åbo
p./tel. (02) 230 4995
fax (02) 234 3597
MEPALA Ruissalo/Runsala
p./tel. (02) 258 9150
Asiamies-Ombud
Juha Toivanen
p./tel. 040 507 1140
[email protected]
YHTEYSHENKILÖT/
KONTAKTPERSONER
RAUMA/RAUMO
Yhdysmies/kontaktperson
Sirpa Tolppanen
p/tel 040-5476936
OULU/ULEÅBORG
Sanni Sirviö
p/tel 040 746 0150
Markku Lauriala
p./tel. 0400 875 633
KEMI
Yhdysmies/kontaktperson
Tommi Lehtola
p/tel 040 567 0938
RAAHE/BRAHESTAD
Yhdysmies/kontaktperson
Petri Leskelä
p./tel. 040 546 8516
KASKINEN/KASKÖ
Yhdysmies/kontaktperson
Jarmo Nordback
p./tel. 040 848 8855
JULKAISIJA:
Merimiespalvelutoimisto
UTGIVARE:
Sjömansservicebyrån
PÄÄTOIMITTAJA/
CHEFREDAKTÖR
Niklas Rönnberg
Toimitussihteeri/
Redaktionssekreterare
Pekka Karppanen
p./tel. 0400 879 733
[email protected]
Översättningar till svenska
av B2B Translations
Kirjapaino/Tryckeri
MIKTOR
Taitto/Layout
MarkoVuorio
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 e
ISSN 0789-8231 (Painettu)
ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu)
M - Itella Oyj
3 / 2013
Aikakauslehtien Liiton Jäsen