VAPAAVAHTI • FRIVAKT 3/20123/2012

SJÖMANSSERVICEBYRÅN
3/2012
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Kotkan Meripäivät miehen ikään
”Porukka sen laivan tekee”
M/s Auto Baltic i Frankrike
Sjöfararnas fotbollsturnering
3 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
1
VAPAAVAHTI 3/12
FRIVAKT 3/12
Pääkirjoitus: Maailman ulkopuolellako? ………… 3
Johan Treuthardt vieraili
m/s Auto Balticilla Ranskassa …………………… 4
Meripäivät miehen ikään ………………………… 8
Jobia tiedossa – merikaupunki Kotka
kouluttaa ammattilaisia aluksille ………………… 12
”Porukka sen laivan tekee”
– Merimiestapaaminen Raumalla ………………… 16
Adolf Bockin merimaalauksia Salossa …………… 20
Tsingtaossa ……………………………………… 24
Purjelaivaruokaa Oulussa ………………………… 26
Ventspils oli Pasille kuin kotikylä ………………… 28
Laivakokkien pienpeliturnaus Lahdessa 24.-25.8. … 32
Merimiesten kesäpäivät Tallukassa 25.-26.8. ……… 34
Laivajoukkueiden jalkapalloturnaus 14.8.12 ……… 35
Tankkilaivamiehiä
Göteborgin 24-h jalkapalloturnauksessa ………… 39
Merenkulkijoiden Trap
–haulikkokisa Nastolan ampumaradalla 22.8.2012
– tulostaso pysyi korkeana ……………………… 40
Merenkulkijat pitivät Tawast Golfin
tunnelmasta ja olosuhteista. (7.8.2012) ………… 42
Shipstores Golf Cup 2012
pelattiin elokuun alussa ………………………… 44
Sea Sunday –Meriturvallisuuspalkinto
merenkulkuneuvos Paavo Wihurille ……………… 45
Hagelstam Nautica – huutokauppa oli menestys … 46
Kirjojen yö 23.8. ………………………………… 48
Näin on kirjat –illassa vilisi tuttuja kirjailijoita …… 49
Vanaveden tekijät ………………………………… 50
Ristikko ………………………………………… 51
Ylläsmatka ……………………………………… 54
Laitureilla ja lankongeilla ………………………… 56
Merenkulkijoita kursseilla………………………… 58
Tulevia kursseja ………………………………… 59
Ledare: Utanför världen? …………………………
Johan Treuthardt besökte
m/s Auto Baltic i Frakrike…………………………
Kotka Havsdagar 50 år ……………………………
Rekrytering i Kotka ………………………………
Sjömansträff i Raumo ……………………………
Marinmålarutställning i Salo ……………………
Två berättelser om Ventspils ………………………
Fotbollsturnering drog rekordantal spelare ………
Sjöfarare tävlade i hagelgevärsskytte ………………
Sjöfartsrådet Paavo Wihuri
mottog priset Sea Sunday …………………………
Hagelstams auktion Nautica - en succé ……………
Korsordet …………………………………………
Fotbollsturnering,
s.37
3
6
10
14
18
22
30
37
41
45
47
52
Kari Nurmirinta ja Kai Korhonen
kokkikisassa, s.32
Mika Muhli ja kumppanit Rauman
merimiestapaamisessa, s.16
Kannen kuva - Pärmbild: Pekka Karppanen
Takakansi - baksida: Sirpa kittilä
2
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2012
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Maailman ulkopuolellako?
Utanför världen?
Luin 2.9 sunnuntain Helsingin Sanomista reportaasin ”pitkät tunnit
merellä”. Siinä kerrottiin M/S Estradenin matkasta Englantiin.
Ingressin lukeminen sai minut jo vihaiseksi. Siinä todettiin yksikantaan, että ”ennen laivalla pääsi maailmalle, nyt joutuu maailman
ulkopuolelle”. Artikkeli antoi merenkulkijan ammatista varsin synkän kuvan.
Olen ollut merenkulussa mukana 45 vuotta. Vaikka kuinka muistellaan ”vanhoja hyviä aikoja”, niin kyllä kirjoittaisin toimittajan
lausuman toisin päin. Ennen vuorottelujärjestelmä oli 11-1 ja yhteydenpito kotiin ja ystäviin oli lähes mahdotonta ja erittäin kallista.
”Kipinä” otti sähkötysuutisia, jotka laitettiin messin seinälle. Silloin
vasta oltiin maailman ulkopuolelle.
Muistan hyvin, kun olin vuonna 1977 kertomassa GTS Finnjetin
henkilökunnalle heidän uudesta työehtosopimuksesta, jolla siirryttiin 1-1-järjestelmään. Hyvä, ettei minua ”lynkattu” siellä. Jos nyt
menisin selvittämään paluuta ”vanhaan”, niin tuskin kävelisin ulos
omin jaloin.
Merenkulkijan työ on muuttunut paljon. Vuorottelujärjestelmän
ansiosta merenkulkijat elävät aivan erilaista elämää. Perheellisten
merenkulkijoiden määrä on lisääntynyt ja lomilla mahdollisuudet
osallistua harrastuksiin ovat varsin hyvät. Myös Mepan tarjoamat
monipuoliset kurssi- ja muut aktiviteetit ovat käytettävissä.
Sähköisen tiedonvälityksen kehitys on mahdollistanut yhä useammalle merenkulkijalle käyttää laivalla internettiä ja matkapuhelinta. Televisio näkyy ja Mepasta tulee uusia kirjoja, elokuvia ja lehtiä
säännöllisesti.
Varustamot, merenkulun työmarkkinaosapuolet, Mepa, Mek ja
Merimieskirkko ovat kaikki omalta osaltaan tehneet kovasti töitä
edistääkseen merenkulkijoiden hyvinvointia ja merenkulkuammatin
kiinnostavuutta nuorisonkin keskuudessa.
Suomi tarvitsee suomalaista merenkulkua ja suomalaisia merenkulkijoita. Tällainen tiedottaminen ei sitä tue.
Jag läste i Helsingin Sanomat söndagen den 2.9 reportaget om ”långa
timmar till havs”. Där berättades om M/S Estradens resa till England.
Jag blev arg bara av att läsa ingressen. I den konstaterade man
helt enkelt att man förr då man gick till sjöss kom ut i världen, nu
hamnar man utanför världen. Artikeln gav en synnerligen dyster bild
av sjöfararens yrke.
Jag har varit med i sjöfartsbranschen i 45 år. Hur man än minns
”den gamla goda tiden”, skulle jag nog formulera redaktörens utsaga
helt tvärtom. Förr var avlösningsystemet 11-1 och att hålla kontakt
med hem och vänner var nästan omöjligt och synnerligen dyrt. Telegrafisten tog emot telegramnyheter som sattes upp på väggen i
mässen. Då var man verkligen utanför världen.
Jag minns så väl, hur jag år 1977 kom ombord på GTS Finnjet för
att för personalen berätta om deras nya kollektivavtal, som innebar
övergång till avlösningssystemet 1-1. Bra att jag inte blev lynchad
där. Om jag nu skulle gå och förespråka en återgång till det ”gamla”,
skulle jag knappast promenera ut på egna ben.
Sjöfararens arbete har förändrats mycket. Tack vare avlösningssystemet lever sjöfararna ett alldeles annorlunda liv. Antalet sjöfarare
som bildat familj har ökat och under ledigheterna har man mycket
goda möjligheter att ägna sig åt fritidssysselsättningar. Man kan också utnyttja SSB:s mångsidiga utbud av kurser och andra aktiviteter.
Utvecklingen av den elektroniska kommunikationen har möjliggjort att allt flera sjöfarare kan använda internet och mobiltelefon
ombord. Man ser TV-kanalerna och från SSB får man regelbundet
nya böcker, filmer och tidningar.
Rederierna, sjöfartens arbetsmarknadsparter, SSB, Sjömanspensionskassan och Sjömanskyrkan har alla för sin del jobbat hårt för
att främja sjöfararnas välbefinnande och för att få också ungdomar
intresserade av sjöfartsyrket.
Finland behöver den finska sjöfarten och finländska sjöfarare. Den
här sortens nyhetsförmedling gagnar inte den saken.
Martti Karlsson
Martti Karlsson
ps. Mielenkiintoista artikkelissa on se, etteivät merenkulkijat
halua vaihtaa ammattiaan, taikka jäädä ajallaan eläkkeelle.
Ei voi olla kovin huono työpaikka.
3 / 2012
PS. Intressant nog framgår av artikeln att sjöfararna varken
vill byta yrke eller sluta vid uppnådd pensionsålder.
Det kan inte vara ett allt för dåligt jobb.
Frivakt
Vapaavahti
3
JOHAN TREUTHARDT VIERAILI
M/S AUTO BALTICILLA RANSKASSA
kuva: Jukka Koskimies
Työmatka oli toteutus Boren ja Mepan ideasta missä liikuntavastaava kävisi laivojen päällä tutustumassa laivan asuintiloihin ja merimiehiin. Kuntosalitiloja pystyttäisiin kehittämään ja halukkaat
saisivat liikunnanohjausta, kunto- ja ruokaohjelmia. Tämä edistäisi merimiesten viihtyvyyttä, terveyttä ja hyvinvointia.
Treuthardt teki jo viime vuonna yhden matkan m/s Klenodenilla, ja varustamo hyvine
urheilumenestyksineen on hänelle tuttu. Auto Baltic on liikennöinyt Biskajalla, ja oli vierailun aikana Nantesissa. Johan Treuthardt
tapasi aluksella 16 borelaista. Hän sai merenkulkijoilta paljon mielipiteitä liikunnasta ja
myös Mepan palveluista. Näin vuorovaikutuksen pitääkin toimia.
Merimiespalvelutoimiston täksi vuodeksi
lanseeraama kuntoliikunnan minuuttikisa
on Auto Balticilla ja myös muissa laivoissa
herättänyt kiinnostusta. Tulosten rekisteröinti siirtyy internet -sivuille, jonne rekisteröitymällä merenkulkija voi päivittää liikuntaminuuttejaan. Nähtäväksi jää, siirtyvätkö
4
Vapaavahti
Frivakt
yleisurheilua harrastavat merenkulkijat myös
minuuttikisaajiksi.
Urheilumiehiä ja
merenkulkijoita
Perämies Lasse Lappalaisella on ikäisekseen
loistava kunto ja työkyky tietenkin huippuluokkaa.
– Olen aina kuntoillut. Kun seilasin Lehdon Tapsan kanssa, osallistuttiin vuosittain
Mepan yleisurheilukisoihin. Voitin kerran
vauhdittoman pituuden mestaruudenkin,
Lappalainen kertoo.
Hän on yksi ahkerimpia Auto Balticin
kuntosalin käyttäjiä. Maarianhaminassa
merikoulut käynyt perämies kiittelee Borevarustamon asennetta merenkulkijoiden
hyvinvointiin ja liikuntaan.
Sähkömies Kauko Ojala kuuluu myös
kuntosalin aktiivikäyttäjiin. Hänen mielestään salilla harjoittelu lisää työviihtyvyyttä
sekä auttaa jaksamaan töissä.
– Pysyn itse henkisessä ja fyysisessä kunnossa juuri salin ansiosta. Se voisi olla suurempikin, mutta yhtä pieniähän nämä ovat
kaikissa rahtilaivoissa, Ojala tuumii.
Auto Balticilla vuoden seilannut konemestari Tarmo Post on innokas liikunnan
harrastaja. Bravadenilla hän oli mukana uudistamassa ja rakentamassa kuntosalia. Kova
3 / 2012
into olisi laajentaa ja rakentaa salia myös
tässä laivassa.
– Varaston ovesta kun saisi väliseinän pois,
niin kuntosalista saisi erittäinkin hyvän. Siihen pari laitetta lisää niin johan löytyy hienot puitteet Auto Balticilla, Tarmo ideoi.
Matruusi Antti Holappala on yksi Autobalticin merenkulkijoista, joka on viime
aikoina innostunut kuntosali harjoittelusta.
– Tunnen jo kahden viikon harjoittelun
jälkeen miten jaksaa sekä henkisesti että fyysisesti töissä. Hermot kestävät paremmin ja
enää ei tarvitse jokaisesta pikkuasiasta pultit
ottaa, Antti naurahtaa.
Antti on yhdessä Treuthardtin kanssa
käynyt läpi tulevaa kuntosaliohjelmaansa ja
odottaakin innolla sen käytäntöön ottamista.
– On paljon helpompi käydä salilla kun
tietää mitä tehdä minäkin päivänä ja miten.
Jatkuvasta kuntosaliharjoittelusta kun on
hieman aikaa, on hienoa että on henkilö joka
antaa vinkkejä alkuun pääsemisessä jotta ei
motivaatio lopahda heti alkumetreillä kun ei
tiedä mistä aloittaa, Antti kiittelee.
Kävelylenkkejä ja
pallopelejä
Kuten niin moni Auto Balticin väestä, myös
pursimies Fredrik Björkroos ja yliperämies
Christoffer Linden ovat käyneet merikoulut
Maarianhaminassa. Östgardilla, Midgardilla, Bellgardilla, Seagardilla sekä Nedgardilla
ennen seilannut Christoffer on myös harrastanut kuntosalia.
– Yliperämiehen työ vaatii niin paljon
aikaa, että salikäynnit ovat jääneet, Linden
pohtii.
Poosu Björkroos käyttää kuntosalia harvakseltaan, mutta on sitäkin kiinnostuneempi pallopeleistä. Hän on pelannut paljon ja
olisi varmaan ollut hyvä vahvistus Boren
salibandyjoukkueeseen, joka osallistui Maarianhaminassa keväällä järjestettyyn laivajoukkueiden turnaukseen.
Aikoinaan Algotin tankeissa seilannut konemestari Robert Lunden on myös opiskellut Maarianhaminassa. Hän käyttää vapaaaikansa mieluiten kävelylenkkeihin maissa.
Vuorovaikutusta laivan,
varustamon ja Mepan
välillä
Päällikkö Mats Mattsson valittelee myös
ajan puutetta. Kuntosaliharjoitteluun luo
haasteita lisäksi merenkäynti, joten kipparia
näkee salilla harvemmin. Johan Treuthardin mielestä vuonna 1968 merille lähtenyt
Mattsson on silmin nähden hyvässä kunnossa. Mepassa muistetaan, että Mattsson
oli Husellin aikoina hyvinkin aktiivinen
merimiesurheilija.
Johan Treuthardt kartoitti laivavierailullaan miehistön toiveita ja antoi opastusta.
Monilla on kiinnostusta käydä kuntosalilla,
mutta kaikki eivät tiedä mistä aloittaa ja miten. Siksi onkin tärkeää että joku saa heidät
liikkeelle ohjelmilla ja vinkeillä. Tätä kautta
tulee rutiini ja he oppivat itse.
Auto Balticin väki antoi myös hyvää palautetta ja kehitysideoita Mepan muista palveluista, kuten kirjastosta ja elokuvapalvelusta.
Kirjatoimitukset ulkona seilaaville aluksille
ovat haaste. Kirjojen, ja jopa DVD -levyjen
raahaaminen merimiehen matkatavaroiden
mukana on huono ratkaisu. Työtörnillä tarvitaan paljon tavaraa ja perheelle pitää saada
tuomisia. Tulevaisuudessa toimitukset voisi
hoitaa ehkä sähköisesti.
Kaiken kaikkiaan matka oli jälleen kerran
hieno kokemus. Kaikki eivät olleet liikun-
Kokkistuertti Tom Nygård on seilannut
Auto Balticilla pari vuotta
nasta innokkaita, mutta oli hieno tunne
saada parikin inaktiivista salille ja tehtyä
heille ohjelmia millä päästä alkuun. Porukka kuunteli kiinnostuneena neuvoja, kysymyksiäkin sateli ravinnosta saliharjoitteluun.
Ja kaikki halusivat enemmän tai vähemmän
laihduttaa tai nostaa peruskuntotasoa, eivät
lihasmassaa.
Tästä on hyvä jatkaa. Kiitoksia Bore -varustamolle ja m/s Auto Balticin miehistölle
matkasta!
Johan Treuthardt
Merimiespalvelutoimisto
M/s Auto Balticin päivähuoneista toinen oli savuton
3 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
5
JOHAN TREUTHARDT BESÖKTE
M/S AUTO BALTIC I FRANKRIKE.
Med arbetsresan förverkligades
rederiet Bore och SSB:s idé; att
SSB:s motionsansvarige skulle
besöka fartygen för att bekanta
sig med dess utrymmen och
sjömän. Konditionsutrymmena
kunde möjligen utvecklas och
intresserade skulle få idrottsinstruktion, motions- och näringsråd. Detta skulle öka trivseln
ombord, hälsan samt välmående.
Treuthardt besökte förra året m/s Klenoden
och rederiet. Sjömännens goda idrottsprestationer känner Treuthardt bra till. Auto
Baltic har trafikerat på Biscaya, och låg under besökstiden i Nantes. Johan Treuthardt
träffade 16 av Bores sjömän ombord. Han
fick höra många åsikter och idéer om SSB:s
arbetshälsa och övriga tjänster. På detta sätt
fungerar växelverkan bäst.
Sjömansservicebyråns motionsidrottstävling, minuttävlingen, har väckt intresse på
flera fartyg liksom Auto Baltic. Resultatens
registrering kommer att förflyttas till internet, var sjöfarare med hjälp av registrering
kan uppdatera sina egna minuter. Återstår
att se, om personerna som är aktiva inom
friidrotten även blir aktiva minuttävlare.
Idrottsmän och sjöfarare
Styrman Lasse Lappalainen har för sin ålder
en utmärkt kondition och arbetsförmågan är
förstås av toppklass.
– Jag har alltid motionerat. När jag seglade
med Tapio Lehto deltog vi årligen i SSB:s
friidrottstävlingar. Jag vann även en gång
mästerskapet i längdhopp utan ansats, berättar Lappalainen.
6
Vapaavahti
Frivakt
Han är en av de mest aktiva användarna
av Auto Baltics konditionssal. Styrmannen
som fått sin sjömansutbildning i Mariehamn
är tacksam för Bore-rederiets positiva attityd
till arbetshälsa- och motion.
– Elektriker Kauko Ojala hör även till de
aktiva användarna av konditionssalen. Han
anser att styrketräning ökar arbetstrivseln
och hjälper att orka i arbetet.
– Jag hålls både psyksikt och fysiskt i skick
just tack vare styrketräningen. Konditionssalen kunde vara större, men sällan är de ju
det på lastfartyg, konstaterar Ojala.
Maskinmästaren Tarmo Post som seglat
med Auto Baltic i ett år motionerar mycket
ivrigt. På Bravaden var han med och förnyade och byggde konditionssalen. Han skulle
även vara ivrig att expandera och bygga på
gymmet på Auto Baltic.
– Om man skulle avlägsna mellanväggen
till förrådet, skulle konditionssalen vara av
bra storlek. Sedan ännu några maskiner till,
så kunde man vara stolt över Auto Baltics
konditionssal, brainstormar Tarmo.
Matros Antti Holappala är en av Auto
Baltics sjöfarare, som på senaste tiden blivit
intresserad av styrketräning på konditionssalen.
3 / 2012
– Jag känner redan efter endast två veckors träning hur jag orkar bättre psykiskt och
fysiskt på arbetet. Nerverna håller bättre
och man behöver inte längre bränna propparna på grund av småsaker, skrattar Antti.
Han har tillsammans med Treuthardt gått
igenom sitt nya konditionssalprogram och
väntar med iver på att ta i bruk det på konditionssalen.
– Det är betydligt lättare att träna då man
vet vad man skall göra, när och hur. Då det är
en tid sedan jag tränat regelbundet är det väldigt uppmuntrande att det finns en person
som kan ge tips om hur man skall gå tillväga
i början så att inte motivationen rasar genast
i början, tackar Antti.
böcker och dvd- filmer bland sjömännens
bagage är en dålig lösning. På arbetsturen
finns det alltid mycket saker att ta med sig
och något smått skall alltid föras till familjen.
I framtiden kunde man tänka sig sköta en del
av försändelserna elektroniskt.
Som en helhet var resan en fin upplevelse.
Alla var inte lika ivriga att motionera, men
det är alltid en fin känsla då ens några inaktiva vill besöka konditionssalen och då man
kan hjälpa dem att komma igång med träningen. Personerna lyssnade ivrigt på råden,
frågor kom det även mycket, allt från näringslära till styrketräningstips. Alla som var
intresserade av styrketräning ville mer eller
mindre gå ner i vikt eller öka på grundkonditionen, ökandet av muskelvolymen var inte
det viktigaste.
Härifrån är det bra att fortsätta. Ett stort
tack till rederiet Bore samt m/s Auto Baltics
manskap för resan.
Promenader och bollspel
Såsom många av Auto Baltics sjömän, har
även båtsman Fredrik Björkroos och överstyrman Christoffer Linden fått sin sjömansutbildning i Mariehamn. Christoffer
som seglat på Östgard, Midgard, Bellgard,
Seagard och Nedgard brukade förr använda
konditionssalen.
– Överstyrmannens arbete kräver så mycket tid, att styrketräningen har fallit bort från
schemat, säger Linden.
Båsen Björkroos använder sällan konditionssalen, men är däremot intresserad av
bollsporter. Han spelade tidigare mycket och
skulle säkert vara en ypperlig förstärkning till
Bores innebandylag, som tidigare på våren
deltog i den Nordiska innebandyturnering
för fartygslag som spelades i Mariehamn.
Robert Lunden som i tiderna seglat på Algots tankfartyg har också fått sin sjömansutbildning i Mariehamn. Han använder helst
sin fritid till promenader på land.
Johan Treuthardt
Sjömansservicebyrån
2. maskinmästare Tarmo Post trivs på
konditionssalen
Växelverkan mellan
fartyget, rederiet och SSB
Befälhavaren Mats Mattson klagar även
över tidsbristen ombord. Dessutom är den
svåra sjöfärden ett hinder för styrketräning,
så man ser därför inte kaptenen så ofta på
konditionssalen. Johan Treuthardt anser att
kaptenen som börjat segla år 1968 är uppenbarligt i bra fysiskt skick. Hos SSB kommer
man ihåg Mattson som en aktiv sjömansidrottare då han seglade för Husell.
Johan Treuthardt kartlade under sitt besök manskapets önskemål och gav instruktioner och träningstips. Många var intresserade av styrketräning, men visste inte var de
skulle börja och hur. Därför är det viktigt att
det finns någon som kan hjälpa dem komma
igång med program och tips. Via det får de
rutin och lär sig själva hur man bör träna.
Auto Baltics manskap gav viktig feedback
och utvecklingsförslag om SSB:s övriga
tjänster, såsom biblioteks- och boktjänsterna. Bokleveranserna är utmanande för
de som seglar utomlands. Att släpa med sig
3 / 2012
Auto Baltics besättning på kaffepaus
Konditionssalens
utrustning
Frivakt
Vapaavahti
7
MERIPÄIVÄT MIEHEN IKÄÄN
Kotkassa juhlittiin perinteisin
menoin viisikymmentä vuotta
täyttäneitä Meripäiviä
Kotkan keskustan kadut olivat tupaten
täynnä ihmisiä, jotka halusivat nähdä juhlaparaatin. Juhlavuonna paraatin parhaaksi ryhmäksi valittiin hienoissa valkoisissa
asuissa esiintyneet Kotkan Naisvoimistelijoiden Paraatitytöt. Kauppatorille päättyneessä
kulkueessa oli monia tuttuja ryhmiä vuosien
varrelta, kuten Saunaseura Kipakka ja Patu
Patasen poppoo.
Meripäiväneuvoksen tittelin sai Kai
Holmberg, joka tunnetaan hyvin merenkulkupiireissä. Meripäiväneuvoksettareksi
valittiin viulunsoiton opettaja Airi Koivukoski. Kumpikin on osallistunut merkittävällä tavalla Meripäivien toimintaan ja kehittämiseen.
Raimo Laakso oli ensimmäisenä liittymässä jäseneksi, kun Perinneyhdistys Merikarhu
ry:n perustamiskokous pidettiin s/s Hyökyllä.Jorma Grönlund toimi puheenjohtajana,
Timo Haipus sihteerinä.
Meripäiväareenalla nähtiin Chisu, Popeda, Leningrad Cowboys ja paljon muita.
Varttuneemmalla väelläkin oli paljon tapahtumia, mistä valita. Ulkomaisista vieraista
nimekkäimpiä olivat Roxette ja Haddaway.
Hyvästä musiikista ei juhlijoiden tarvinnut tinkiä. Yleisessä saunassa –konsertit ja
Meripäiväjatsit ovat suosittuja vuodesta
toiseen. Tamperelainen Alma Sipilä voitti
Vuoden Merilaulu –kilpailun omalla kap-
paleellaan Pilvet ovat valtameriä. Perinteisen
Juha Vainio –palkinnon sai Samuli Putro.
Ohjelmaa kaikille
Nykyisin kantasataman alueelle keskittynyt
Meripäiväjuhlinta on sopivassa paikassa.
Monet tosin harmittelivat, että osa laiturista
oli niin huonossa kunnossa, että vierailevia
aluksia tai yleisöä ei voinut sinne päästää.
Huippuartistit
vetivät väkeä
Neljän päivän aikana Kotkan keskustassa ja
Meripäiväalueella vieraili parisataatuhatta
ihmistä. Nuorimpia vieraita ihastutti etenkin
Robin Packalen, joka on tullut tunnetuksi YouTube –hitin Frontside Ollie ansiosta.
8
Vapaavahti
Frivakt
Meripäiväparaati keräsi kadut täyteen katsojia
3 / 2012
Toisaalta kansaa saatiin ohjattua hyvin Merikeskus Vellamon luokse. Lähistöltä löytyivät
museojäänmurtaja Tarmo, koululaiva Katarina, Hyöky-alus ja Itämerikylä.
Itämerikylä -kansalaistoritapahtuman pääjärjestäjänä oli Merikotka-tutkimuskeskus.
Merikotka järjesti Merikeskus Vellamossa
avoimen yleisöseminaarin ”Itämeren liikenteen vastuulliset valinnat”. Maksuttomassa
tapahtumassa tarjottiin näkökulmia merikuljetusten riskien pienentämiseksi.
Päivien aikana yleisöllä oli mahdollisuus
seurata ja osallistua monenlaisiin kilpailuihin katukoriksesta rullaluisteluun ja missikisoihin. Benji -hypyt ja Tivoli Seiterä olivat
myös mukana. Kotkan Meripäivät on erityisesti panostanut lapsiin ja laatinut heille aina
mukavaa ohjelmaa, jotta aika ei tule pitkäksi.
Ravintoloissa ja katukahviloissa oli omia
ohjelmia ja esiintyjiä. Eri puolilla kaupunkia
oli tarjolla myös taidenäyttelyitä. Mepa esitteli Pohjoismaisen valokuvakilpailun parhaita töitä Seaventures -rekrytointitapahtumien
yhteydessä koulualus Katarinalla ja museojäänmurtaja Tarmolla.
Merimiesmeininkiä
laivoilla ja laitureilla
Ile Vainio toimi huutokaupan meklarina
Sata vuotta täyttäneen majakkalaiva s/s Hyökyn eteen oli rakennettu suuri terassi ja esiintymislava. Torstai-illaksi monitoimikippari
Patu Patanen oli organisoinut tapahtuman,
jossa Veikko Lavia esittävä muotokuva luovutettiin Kotkan Meripäiville.
– Nää on suuret juhlat, kato! Vepa täyttäis
sata vuotta, Hyöky on sata, ja Meripäivät on
viiskymmentä. Oolreit, Patu sanoi ja lähti
”spiikkaamaan” lavalle.
Lavalla oli jo merimiestaiteilija Risto
Honkaharju odottamassa vielä kääreissä
olevan Lavin muotokuvan kanssa. Tuota pikaa tulivat lahjoituksen vastaanottajat Laura Päiviö-Häkämies ja Merimuseon johtaja
Tiina Mertanen
Hyökyn peräkansi ja laituriterassi olivat
täynnä väkeä, kun hyvässä vauhdissa ollut
Patanen juonsi luovutustilaisuutta. Lämmin
ilta jatkui musiikin merkeissä.
Aamukahvit ja
huutokauppaa
Lauantaiaamun ohjelmassa oli merenkulkijoiden kympin kahvit Hyökyllä. Tapahtumasta oli tiedotettu Facebookissa ja merimiesten nostalgiasivuilla. Porukkaa saapui,
mutta moni väsynyt kulkija tuli kahville
vähän myöhässä. Kiireisimmät olivat jo jatkaneet muihin meripäivien rientoihin.
Kahvittelijoita oli tullut kaukaakin, kuten
Timo Haipus Oulusta ja Jarmo Nordback
Kaskisista. Kahvien jälkeen joukko merimiehiä piti Hyökyllä Perinneyhdistys Merikarhun perustamiskokouksen. Merikarhu on
3 / 2012
entinen Yhdysvaltojen armeijan Normandiaa varten tehty maihinnousualus. Suomessa
se toimi DR-13 miinanraivaajana ja satamajäänmurtajana.
Aluksen palvelu hinaajana loppui vuonna
1990, jolloin se siirrettiin Tervasaareen museolaivaksi.
– Nyt keräämme jäseniä ja merimiestaitoista talkooväkeä yhdistykselle, puheenjohtajaksi valittu Jorma Grönlund sanoo.
Perinneyhdistys Merikarhu saa pian omat
verkkosivut. Tietoa löytyy myös merimieskuvia.net sivustolta.
Lauantain iltapäivällä oli vuorossa hyväntekeväisyyshuutokauppa. Meklarina toimi
Ile Vainio. Ensimmäisten joukossa huudettiin samppanjapullo, jonka KTP-ikoni
Larry Pounds kävi itse tuomassa paikalle.
Linda Lampeniuksen viulu meni kaupaksi
400 eurolla. Kotkalaisyleisö oli varsin avokätistä ja maksoi huutokauppaan lahjoitetuista
tavaroista reilusti. Ilellä riitti huumoria, ja
Patanen kävi välillä säestämässä.
Puolen vuosisadan ikään ehtinyt Kotkan
Meripäivät voi hyvin. Kotkalaiset ovat välittömiä ja iloisia ihmisiä. Vieraat otetaan hyvin vastaan, ikään kuin vanhoina tuttuina.
On helppo ymmärtää, miksi uudetkin sukupolvet tulevat viettämään aikaa Kotkaan.
Perinteisille kesäfestareille on helppo toivottaa pitkää ikää!
teksti: Pekka Karppanen
Meripäiväneuvos
Kai Holmberg
ja meripäiväneuvoksetar Airi
Koivu. Kuva:
Kotkan Meripäivät
Frivakt
Vapaavahti
9
HAVSDAGARNA UPPNÅDDE
MANNAÅLDER
Sjöfararna samlades på lördagsmorgonen
på kajen vid s/s Hyöky för att dricka kaffe
I Kotka firade man traditionsenligt att Havsdagarna fyllt femtio
år
Gatorna i centrum av Kotka var fulla av
folk som ville se jubileumsparaden. Damgymnasterna Kotkan Naisvoimistelijoiden
Paraatitytöt, iklädda fina vita dräkter, valdes
till jubileumsårets bästa grupp i paraden. I
paraden som gick till Salutorget kunde man
se många grupper som blivit bekanta under
de gångna åren.
Kai Holmberg, väl känd i sjöfartskretsar, förlänades sjöfartsrådets titel. Läraren i
violinspel Airi Koivukoski utsågs till sjöfartsrådinna. Båda har på ett betydande sätt
medverkat till att utveckla Havsdagarnas
verksamhet.
Under fyra dagars tid besökte cirka tvåhundratusen människor Kotka centrum. De
yngre gästerna var speciellt förtjusta i Robin
Packalen. På Havsdagsarenan fick man se
Chisu, Popeda, Leningrad Cowboys och
10
Vapaavahti
Frivakt
många andra. Besökare i mogen ålder hade
också många evenemang att välja emellan.
Av de utländska artisterna hörde Roxette
och Haddaway till de mest kända.
”Yleisessä Saunassa” och ”Merimiesjatsit”
är populära varje år. Alma Sipilä från Tammerfors segrade i tävlingen Vuoden Merilaulu med sin egen låt Pilvet ovat valtameriä.
Samuli Putro fick motta det traditionella
Juha Vainio-priset.
Program för var och en
Havsdagsfestligheterna har numera koncentrerats till huvudhamnen som är en lämplig
plats. Visserligen förargar det många att en
del av kajerna är i ett så dåligt skick att man
inte kan öppna dem för publik eller gästande
fartyg. Å andra sidan lyckades man dirigera
folkströmmarna mot Maritimcentret Vellamo. I närheten kunde man se museiisbrytaren Tarmo, skolskeppet Katarina, fartyget
Hyöky och Östersjöbyn.
Huvudarrangör för medborgarevene-
manget Östersjöbyn var forskningscentret
Merikotka. Merikotka arrangerade på Maritimcentret Vellamo ett seminarium som var
öppet för publiken, temat var ansvarsfulla
val i trafiken på Östersjön. Vid evenemanget
diskuterades åtgärder för att minska riskerna
vid sjötransporter på Östersjön.
Restauranger och gatucaféer bjöd på egna
program och artister. På olika håll i staden
ordnades också konstutställningar. SSB förevisade de bästa arbetena från den nordiska
fototävlingen i samband med Seaventures
rekryteringsevenemang på skolskeppet Katarina och museiisbrytaren Tarmo.
Sjömansunderhållning
på fartyg och kajer
Framför etthundra år fyllda fyrskeppet s/s
Hyöky hade man byggt en stor terrass och
en scen. Mångsysslarskepparen Patu Patanen hade organiserat evenemanget vid vilket
ett porträtt av Veikko Lavia överräcktes till
3 / 2012
Havsdagarnas parad fyllde
gatorna med åskådare
Kotka Havsdagar. Sjömanskonstnären Risto
Honkaharju hade målat den fina tavlan.
På lördagsmorgonens program stod sjöfararnas tians kaffe ombord på Hyöky. Informationen hade gått ut i Facebook och sjömännens nostalgihemsidor. Gänget mötte
upp, men mången trött vandrare kom litet
för sent till kaffet. De snabbaste hade redan
fortsatt till andra havsdagsevenemang.
Efter kaffet höll en grupp sjöfarare på Hyöky ett grundande möte för Traditionsföreningen Merikarhu. Merikarhu byggdes ursprungligen för USA:s arme för att tjäna som
landstigningsfartyg i Normandie. I Finland
användes det som DR-13-minröjningsfartyg
och som hamnisbrytare.
Fartygets användning som bogserbåt tog
slut år 1990, då det flyttades till Tjärholmen
som museifartyg. Traditionsföreningen Merikarhu får snart egna hemsidor. För mera
information, se merimieskuvia.net.
På lördagseftermiddagen stod en välgörenhetsauktion i turen. Som mäklare fungerade
Ile Vainio. En flaska champagne, som KTP:s
ikon Larry Pounds själv kom med, var ett
av de första föremålen. Kotkapubliken var
synnerligen frikostig och betalade rejält för
de donerade föremålen.
Kotka Havsdagar har uppnått åldern av ett
halvt sekel och mår utmärkt. Kotkaborna är
omedelbara och glada människor. Man tar
väl emot gäster, som gamla bekanta. Det är
lätt att förstå varför också nya generationer
kommer för att spendera tid i Kotka. Det är
också lätt att önska den traditionella sommarfestivalen ett långt liv!
Ile Vainio fungerade som
mäklare på auktionen
Patu Patanen hade organiserat evenemanget, där porträttet av Veikko Lavia,
målat av Risto Honkaharju, överräcktes till Kotka Havsdagar. Donationen
mottogs av Laura Päiviö-Häkämies och
Tiina Mertanen.
text: Pekka Karppanen
3 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
11
JOBIA TIEDOSSA –
MERIKAUPUNKI KOTKA KOULUTTAA
AMMATTILAISIA ALUKSILLE
Koulualus Katarinalla esiteltiin merenkulkualan koulutus- ja työmahdollisuuksia, sekä merenkulkijoiden
Pohjoismaisen valokuvanäyttelyn töitä.
Meripäivien aikana paikkakunnalla on liikkeellä potentiaalisia tulevia merenkulkijoita. Seaventures
– iskuryhmä jalkautui kantasatamaan ja jakoi tietoa merenkulun ammateista ja koulutusmahdollisuuksista.
Ammattimerenkulkua esiteltiin museojäänmurtaja Tarmolla sekä koulualus Katarinalla.
– Varsinkaan konepuolella työvoiman
kysyntä ja tarjonta eivät ole lainkaan tasapainossa, toiminnanjohtaja Leif Wikström
Suomen Konepäällystöliitosta kertoo.
Häntä on helppo uskoa, sillä esimerkiksi
Mepan julkaisemissa sähköpostiuutisissa on
eniten ilmoitettu juuri konepuolen työpaikkoja. Wikströmin mukaan konepäällystön
opiskelupaikkoja pitäisi lisätä tuntuvasti.
Merenkulkijoille avautuu jatkuvasti työpaikkoja maissa sekä koti- ja ulkomaisissa
varustamoissa.
Tonnistoverouudistuksen ansiosta näyttää
siltä, että Suomen alusrekisteriin siirtyy tasaisella tahdilla sekä uudisrakennuksia, että
käytettyinä ostettuja aluksia. Asiantuntija
Jessica Troberg Suomen Varustamot ry:stä
rohkaisee nuoria hakeutumaan alalle.
– Kaikissa tonnistoveron käyttöön ottaneissa EU-maissa laivojen lukumäärä on
kasvanut ja myös kansalliset työpaikat ovat
lisääntyneet, Jessica Troberg toteaa.
Sama ilmiö on tapahtumassa Suomessakin, kun järjestöt ja valtiovalta yhteistyössä
ovat löytäneet oikean reitin. Monissa suo12
Vapaavahti
Frivakt
malaisaluksissa tullaan näkemään ulkomaista työvoimaa jo sen vuoksi, että kotimaiset
merenkulkijat alkavat käydä vähiin. Tilanne
on todella muuttunut melkoisesti huonoimmista ajoista.
Kansainvälistä toimintaa
Jessica Troberg tähdentää suomalaisen merenkulkukoulutuksen kulkevan maailman
kärjessä. Työ laivoilla vaatii yhä enemmän,
mutta opetussuunnitelmia on koko ajan kehitetty. Suomalaisalusten tärkeimmät liikennealueet ovat ahtaiden, vilkkaiden ja haastavien vesien varsilla. Erikoisosaamista löytyy,
kuten Arctian offshore- ja arktiset operaatiot
ja Nesteen Koillisväyläoperaatiot.
Kotimaista meriklusteria kelpaa esitellä;
Suomi kuuluu talvimerenkulun suurvaltojen
joukkoon. Tekijöitä pitää vaan saada lisää.
– Suomessa avautuu vuosittain 250 merenkulkualan opiskelupaikkaa. Viime aikoina on hakijoita ollut hyvin, mutta osa
keskeyttää ja osa jää maihin töihin, koulutuspäällikkö Riku Anttila Kotka Maritime
Centresta kertoo.
Koulutus on vaativaa ja harjoitteluajat pit-
kiä. Välillä on vaikeuksia löytää opiskelijoille
harjoittelupaikkoja laivoilta. Pitkä valmistumisaika voi vähentää alan houkuttelevuutta.
Syytä voi olla myös julkisuuskuvassa. Merimiehen imago ei ole huono, mutta merenkulusta on turhan usein kuultu pelkkiä huonoja uutisia. Onnettomuuksia, öljypäästöjä,
ulosliputuksia, alusmyyntejä. 1980 -luvun
merenkulun lama, kotimaisen tonniston ja
työpaikkojen kutistuminen ja lukuisat työttömyystarinat karkottivat alasta kiinnostuneet nuoret. Kun merenkulkija sanoo ”No
news is good news”, toteaa toimittaja ”Good
news is no news”.
Rekrytointia
järjestöjen yhteistyönä
Merenkulkualan oppilaitokset, järjestöt ja
varustamot ovat jo vuosia houkutelleet uusia opiskelijoita eri tapahtumien yhteydessä.
Rekrytointia varten on kehitetty oma internet -portaali: www.seaventures.fi. Rekrytointiryhmä vierailee koulutus- ja työelämämessuilla eri puolilla maata. Keväällä Seaventures –osasto nähtiin esimerkiksi Maarianha3 / 2012
minan Maritime Day –tapahtumassa, jossa
vieraili paljon nuoria.
– Kotkan Meripäivät ovat juuri oikea tapahtuma tähän toimintaan, koulutuspäällikkö Timo Alava Kymenlaakson Ammattikorkeakoulusta sanoo.
Kotkassa voi kouluttautua kaikkiin merenkulun ammatteihin kahdessa oppilaitoksessa, Etelä-Kymenlaakson Ammattiopistossa
ja Kymenlaakson Ammattikorkeakoulussa.
Timo Alava kertoi kiinnostuneille nuorille
merimiesammatin hyvistä puolista Tarmon
kannella yhdessä Jessica Trobergin kanssa.
– Pitkät lomat, nopea urakehitys, voi asua
missä vain, kertaa Alava osastolle pysähtyneille nuorille.
Ihmisiä tulee tasaisena virtana tutustumaan museojäänmurtajaan. Kaunis sää on
saanut väen liikkeelle.
Tarmon messissä on Mepan valokuvanäyttely, merenkulkualan lehtiä ja koulutusesitteitä. Esillä ovat Nordic Photo Contest
2011 -kilpailun parhaat kuvat. Mepa järjestää valokuvauskilpailun vuosittain muiden
pohjoismaisten merimiespalvelujärjestöjen
kanssa. Messissä ”stopparissa” oleva Leif
Wikström pyyhkii hikeä otsalta.
– Taitaa lämpötila olla kolmenkymmenen
paremmalla puolella. Eihän tämä tosin vanhalle mestarille pitäisi olla ongelma, Wikström naurahtaa.
Hän neuvoo kiinnostuneita vierailemaan
myös koulualus Katarinalla, joka on laiturin
päässä.
K/l Katarinalla oli avoimet ovet ja laivan
Koulutuspäällikkö Timo Alava Kymenlaakson Ammattikorkeakoulusta ja asiantuntija
Jessica Troberg Suomen Varustamot ry:sta
sekä koulujen henkilökuntaa esittelemässä alusta ja merenkulkualaa. Komentosilta
kiinnostaa nuoria kävijöitä. Henkilökunta
muistaa myös mainostaa merenkulkijoiden
olosuhteiden parantuneen. Viestiyhteydet
ovat kehittyneet. Useimmilla laivoilla televisio näkyy ja Facebook vetää satelliitin kautta.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
K/l Katarinan komentosilta kiinnosti nuoria ja vanhoja
3 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
13
JOBB I SIKTE –
SJÖSTADEN KOTKA UTBILDAR
PROFFS FÖR FARTYGEN
Under Havsdagarna rör sig potentiella blivande sjöfarare på orten. Seaventures insatstrupp slog till vid huvudhamnen och delade ut information om
sjöfartens yrken och utbildningsmöjligheter.
Leif Wikström informerade besökarna
om sjöfartsbranschen
i mässen på museiisbrytaren Tarmo. I
samma utrymmen
kunde man också
se en del av SSB:s
fotoutställning.
Sjöfartsyrken presenterades ombord på museiisbrytaren Tarmo och skolskeppet Katarina.
– Efterfrågan och utbud är inte alls i balans, i synnerhet på maskinsidan, berättar
verksamhetsledare Leif Wikström från Finlands Maskinbefälsförbund.
Man tror honom gärna, då man till exempel i de el-postnyheter SSB publicerar
mest har annonserat om just arbetsplatser
på maskinsidan. Enligt Wikström borde
man rejält öka studieplatserna för maskinbefäl. För sjöfarare lediganslås arbetsplatser
på land hela tiden, både av finländska och
utländska rederier
Tack vare förnyandet av lagstiftningen
gällande tonnageskatt, ser det ut som om
Finlands fartygsregister i jämn takt utökas
med både nybyggen och använda fartyg som
inköpts. Ombudsman Jessica Troberg från
Rederierna i Finland rf uppmuntrar unga att
söka sig till branschen.
– I alla EU-länder som tagit i bruk tonnageskatten har antalet fartyg ökat och ock14
Vapaavahti
Frivakt
så antalet nationella arbetsplatser har ökat,
konstaterar Jessica Troberg.
Samma fenomen kan märkas i Finland, då
organisationerna och statsmakten har funnit
den rätta rutten i sitt samarbete. På många
finska fartyg börjar man se mera utländsk ar-
På skolskeppet Katarina presenterades sjöfartens utbildnings- och
sysselsättningsmöjligheter, och
bilder från sjöfararnas nordiska
fototävling.
3 / 2012
Utbildningsdirektör Timo Alava från Kymmenedalens yrkeshögskola och Jessica Troberg från Rederierna i Finland rf.
betskraft redan av den orsaken att det börjar
vara ont om finländska sjöfarare. Situationen
har verkligen förändrats betydligt jämfört
med de sämsta tiderna.
Internationell verksamhet
Jessica Troberg framhåller att den finska sjöfartsutbildningen går i spetsen internationellt sett. Arbetet ombord kräver allt mer,
men man utvecklar kontinuerligt utbildningsplanerna. De finska fartygens viktigaste
rutter ligger i trånga, livligt trafikerade och
utmanande farleder. Det finns också specialkunnande, liksom Arctias offshore- och
arktiska operationer och Nestes operationer
i Nordostpassagen.
Det inhemska sjöfartsklustret duger att
visa upp: Finland är en av stormakterna då
det gäller vintersjöfart. Vi borde bara få flera
arbetstagare.
– I Finland lediganslås årligen 250 studieplatser för sjöfartsbranschen. Under de
senaste tiderna har vi haft gott om sökande,
men en del avbryter och en del stannar på
land, berättar utbildningsdirektör Riku Anttila från Kotka Maritime Center.
Utbildningen är krävande och praktiktiderna långa. Ibland är det svårt att hitta
praktikplatser ombord för de studerande.
Branschens attraktionskraft kan lida av att
utbildningen tar lång tid.
Dålig publicitet kan också vara en orsak.
Sjömannens image är inte dålig, men onö3 / 2012
digt ofta hör man bara dåliga nyheter om
sjöfarten. Olyckor, oljeutsläpp, utflaggningar, försäljningar av fartyg, sjöfartens lågkonjunktur på 1980-talet, minskning av finskt
tonnage och arbetsplatser och otaliga berättelser om arbetslöshet skrämmer bort unga
som är intresserade av branschen. Då sjöfararen säger “No news is good news”, säger
journalisten ”Good news is no news”.
Organisationer i
samarbete för rekrytering
Redan under många år har sjöfartens läroanstalter, organisationer och rederier lockat nya
studerande i samband med olika evenemang.
För rekryteringen har man utvecklat en egen
internetportal: www.seaventures.fi. Rekryteringsgruppen besöker utbildnings- och
arbetslivsmässor omkring i landet. Under
våren kunde man till exempel se Seaventures avdelning i Mariehamn vid evenemanget
Maritime Day, som besöktes av många unga.
– Kotka Havsdagar är just rätt evenemang
för den här verksamheten, säger Timo Alava, utbildningsdirektör på Kymmenedalens
Yrkeshögskola.
I Kotka kan man utbilda sig till alla yrken
inom sjöfarten i två läroanstalter, i Södra
Kymmenedalens Yrkesinstitut och i Kymmenedalens Yrkeshögskola.
Timo Alava berättade på Tarmos däck tillsammans med Jessica Troberg för de intres-
serade unga om sjömansyrkets goda sidor.
– Långa ledigheter, snabb karriär, man kan
vara bosatt var som helst, räknar Alava upp
för de unga som stannat vid avdelningen.
Människorna kommer i en jämn ström
för att bekanta sig med museiisbrytaren. Det
vackra vädret har fått folk att röra på sig.
I mässen på Tarmo finner man SSB:s fotoutställning, sjöfartsbranschens tidningar och
broschyrer om utbildning. De bästa bilderna
från tävlingen Nordic Photo Contest 2011
är utställda. SSB ordnar varje år en fototävling tillsammans med de andra nordiska
sjömansserviceorganisationerna. I mässen
torkar Leif Wikström svetten från pannan.
– Temperaturen är nog säkert över trettio
grader. För en gammal mästare borde det här
ju inte vara ett problem, skrattar Wikström.
Han visar intresserade vägen också till
skolskeppet Katarina, som ligger vid ändan
av kajen.
På skolskeppet Katarina hade man öppet
hus och både fartygets och skolans personal
presenterade fartyget och sjöfartsbranschen.
Kommandobryggan intresserar unga besökare. Personalen kommer ihåg att också
framhålla att sjöfararnas arbetsförhållanden
har förbättrats. Kommunikationerna har utvecklats. På de flesta fartyg ser man television
och Facebook fungerar via satellit.
Text och bild: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
15
”PORUKKA SEN LAIVAN TEKEE”
- MERIMIESTAPAAMINEN
RAUMALLA
Internetissä olevien merenkulkijoiden muistelu- ja Facebook -sivustojen ansiosta on kiinnostus vanhaa merimieskulttuuria kohtaan lisääntynyt. Nostalgianälkää voi ruokkia verkossa, mutta mikään ei
voita porukkatapaamista, jossa voi kohdata vanhoja seilauskavereita ja muistella menneitä aikalaisten
kanssa.
Mepa on suuremmalla tai pienemmällä
panoksella ollut monessa tapaamisessa mukana. Viimeisen vuoden aikana on mäntiä
haalattu ja ruostetta skrapattu Kotkassa,
Helsingissä ja Maarianhaminassa. Kaikissa
kohtaamisissa on ollut tupa täynnä.
Lauantaina 4.8. sai Rauman Merimuseo
vieraikseen koko joukon kokeneita merenkyntäjiä. Päivän mittaan vanhalla merikoululla vieraili viitisenkymmentä alan ammattilaista. Puoliltapäivin alkanut tapahtuma sai
arvoisensa alun, kun vieraat saivat nauttia
maittavan lapskoussi -lounaan Merimuseon
purjelaivasalissa.
Elokuun alun kesäpäivä alkoi lämmetä
mukavasti, mutta se ei haitannut museon
yläkertaan siirtynyttä nostalgiaväkeä – jääil16
Vapaavahti
Frivakt
ma pelasi ja porukka viihtyi. Museon johtajan Hannu Vartiaisen tervetuliaissanojen
jälkeen merikapteeni Lauri Vuorinen kertoi
seilausurastaan. Hän oli hankkinut kattavat
taustatiedot ja runsaasti kuvia kaikista aluksistaan. Vuorinen seilasi pääosin Nesteellä,
mutta ehti nuorempana koluta läpi kaikenlaisia ”kajakkeja”.
Vartiainen oli suunnitellut ohjelman mukavan väljäksi. Jokaisen osuuden jälkeen oli
jaloittelutauko, jolloin pääsi juttelemaan
muiden merenkulkijoiden kanssa, tai vierailemaan vastapäisen ravintola Kalliohovin
terassilla. Väkeä oli tullut monilta eri paikkakunnilta ja pienen silmiensiristelyiden
jälkeen moni löysi entisiä seilauskavereitaan.
Yleisö mukana
keskusteluissa
Ohjelma jatkui Helsingin Laivanpäällikköyhdistyksen puheenjohtajan, Timo Nenosen alustuksella. Hannu Vartiaisen ohjeistuksen mukaan kaikki esitykset olivat
interaktiivisia – yleisö saattoi tulla mukaan
keskusteluun heti, kun tuttuja laivoja tai merenkulkijoita tuli esille. Nenonen oli lähtenyt merille jo 50-luvulla, joten muisteluissa
käytiin läpi useita ”stimmipaatteja”. Yleisön
joukossa oli muutamia hänen seilauskavereitaan, jotka heittelivät kommentteja väliin.
Tauon jälkeen Vartiainen esitteli museon
haltuunsa saaman merimiehen päiväkir3 / 2012
jan muistiinpanoja. Matruusi Pasanen oli
1950-luvulla jenkeistä käsin seilannut eri
lippujen alla ja viettänyt perinteistä ja melko rietastakin merimieselämää muun muassa Japanin satamissa. Pasasen jäämistöstä oli
museon kokoelmiin saatu runsaasti valokuvia, dokumentteja, ravintoloiden kuitteja ja
käyntikortteja. Hän oli myös pitänyt melko
tarkkaa kirjanpitoa rahoistaan ja niiden käytöstä. Onneksi kuulijoiden joukossa ei ollut
nihilistejä.
Seuraavaksi oli vuorossa laivantunnistuskisa, jonka vetivät Pekka Karppanen Mepasta
ja Mika Muhli SLHY:stä. Jokaisesta laivasta
oli useampi kuva – tunnistus helpottui sitä
mukaa, kun kuvia näytettiin. Eniten laivoja
tunnisti Lauri Vuorinen, hyvän haasteen antoivat Hanski Timonen ja Roope Liekari.
Hieman yllättäen kukaan ei tunnistanut EFFOAn Fenniaa.
Vanha merikoulu on
ihanteellisessa käytössä
Kello tuli viisi, vedettiin henkeä - majoittujat kirjautuivat hotelleihinsa ja päiväkävijät
tutkivat vastapäisen hotelliravintolan tarjoiluja. Kalliohovi on tullut monelle Raumalla
merenkulkua opiskelleelle tutuksi illanviettopaikaksi. Sijainti on sopivasti Pläkkluat
opiskelija-asuntolan naapurissa ja lähellä
uuttakin merikoulua. Asuntolassa toimii
kesäisin Kesähotelli Rauma, jonne myös
monet merimiestapaamisen vieraat olivat
majoittuneet.
Iltatilaisuus alkoi merihenkisellä ruokailulla – yläkerta oli tauon aikana sisustettu
tilausravintolaksi. Päivätilaisuus oli sujunut
varsin juhlallisissa merkeissä – arvokkuus
jatkui kattauksessa. Tarjolla oli loistava kokonaisuus kunnon kalapöydästä lähtien.
Merimiesjutut jatkuivat ja tarinaa riitti iltamyöhään.
Seuraavana päivänä kokoonnuttiin vielä
museolle. Hannu Vartiainen veti opastetun
kierroksen hienossa ja merimiesperinteitä
kunnioittavassa museossa. Moni oli täällä
käynyt perämies- tai kippariluokat ja ihasteli,
kuinka vanha merikoulu oli päässyt arvoiseensa käyttöön.
Jälleen kerran tuli todistettua, kuinka suuri tilaus tällaisilla merimiestapaamisilla on.
Rauman Merimuseo sopi tapaamispaikaksi
erittäin hyvin. Toiminta ja dokumenttien
tallennus tulivat tutuiksi osallistujille. Todennäköisesti museo saa lisää merimiesten
muistoja ja kuvia – niitä on tulevien polvien
mukava ihmetellä. Tosin ihan kaikilla ei tainnut merimieselämä olla yhtä värikästä kuin
matruusi Pasasella.
Saapa nähdä, missä on seuraava tapaaminen. Suuret kiitokset Rauman Merimuseolle
järjestelyistä.
Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
3 / 2012
Iltatilaisuudessa tarjottiin maukas ja merihenkinen illallinen
Merikapteeni Timo Nenonen Helsingin Laivanpäällikköyhdistyksestä
Hannu Vartiainen esitteli matruusi Patasen
matkoja ja muistoja maailman meriltä
Frivakt
Vapaavahti
17
”GÄNGET OMBORD GÖR BÅTEN”
– SJÖMANSTRÄFF I RAUMO
Sjöfartsmuseet i Raumo fick lördagen den 4
augusti besök av en hel hop erfarna sjöfarare.
Under dagens lopp besöktes sjömansskolan
av ett femtiotal proffs från branschen. Evenemanget, som började vid middagstid, fick
en värdig inledning med en smaklig lunch
på lapskojs i Sjöfartsmuseets segelfartygssal.
Sommardagen i början av augusti började
bli rätt varm, men nostalgigästerna som förflyttat sig till museets övre våning trivdes väl
då ventilationen fungerade. Efter museidirektören Hannu Vartiainens välkomstord
berättade sjökapten Lauri Vuorinen om sin
seglingstid. Han hade skaffat omfattande
bakgrundsfakta och ett stort antal bilder av
alla sina fartyg.
Vartiainen hade planerat ett lagom fritt
program. Efter varje programpunkt hann
Vid kvällsevenemanget serverades en smaklig måltid i maritim anda.
18
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2012
Lauri Vuorinen hade skaffat omfattande bakgrundsfakta och ett stort
antal bilder av alla sina fartyg.
Lördagskvällen förlöpte i avslappnat
samspråk om gamla minnen
man röra på benen, prata med andra sjöfarare eller besöka den närbelägna restaurangen Kalliohovis terrass. Man hade mött upp
från många olika orter och då man litet sett
sig omkring kunde mången återfinna gamla
seglingskamrater.
Publiken med i
diskussionerna
Programmet fortsatte med en föreläsning av
Timo Nenonen, ordförande för Helsingfors
Skeppsbefälsförening. Enligt Hannu Vartiainens anvisningar var alla inlägg interaktiva
– publiken kunde komma med i diskussionen genast då man kände igen fartyg eller
sjöfarare.
Efter pausen presenterade Vartiainen en
sjömans dagboksanteckningar som hamnat
i museets ägo.
Matrosen Pasanen hade på 1950-talet utgående från USA seglat på båtar under olika
länders flagg och levt traditionellt sjömansliv i bland annat hamnar i Japan. Lyckligtvis
fanns inga nihilister bland åhörarna.
Därefter tävlade man om att känna igen
fartyg, programpunkten leddes av Pekka
Karppanen från SSB och Mika Muhli från
SLHY. Lauri Vuorinen kände igen flest fartyg, gott motstånd bjöd Hanski Timonen
och Roope Liekari på. Sedan hämtade man
andan – de som skulle övernatta skrev in sig
på hotell, och de andra kunde bekanta sig
med Kalliohovis traktering.
Kvällsevenemanget började med en fest3 / 2012
Hannu Vartiainen presenterade matros Patanens resor och minnen från de sju haven.
lig middag i maritim anda – övre våningen
var inredd som restaurang. Menyn var en
högklassig helhet med början från ett rikligt
fiskbord. Sjömanshistorierna fortsatte långt
in på kvällen. Följande dag samlades man
igen i museet. Hannu Vartiainen ledde en
guidning i det traditionstrogna sjöfartmuseet. Mången hade här gått sina styrmans-
eller kaptensklasser och kunde nu beundra
hur den gamla sjöfartsskolan fått en värdig
användning.
Få se var nästa träff äger rum. Ett varmt
tack till Raumo Sjöfartsmuseum för arrangemangen.
Text och bild: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
19
ADOLF BOCKIN MERIMAALAUKSIA
SALOSSA
Vanha veturitalli toimi loistavana miljöönä arvokkaille teoksille
Salon taidemuseon järjestämä näyttely Adolf
Bock ja meritaiteen mestarit kiinnosti kesälomalla matkustelevia merenkulkijoita. Monet
tulivat tutustumaan pitkänkin matkan takaa.
Eivät suotta, sillä esillä oli yli sata harvoin
nähtävää meritaulua.
– Tämä sattui sopivasti Kotkasta katsottuna matkan varrelle, kun käymme Rauman
Merimuseolla merimiesten kulttuuritapahtumassa, merikapteeni Markku Anttila
kertoi.
Paitsi tauluja, kotkalaiset ihastelivat myös
vanhan veturitallin miljöötä.
– Aivan mahtava paikka järjestää tällainen
näyttely, ehdottomasti kannatti tulla, tuumasi puolestaan Risto Nikula.
Mukana olleet Pekka Lappi ja Pekka
Tuhkanen olivat myös erittäin kiinnostuneita meritaiteesta ja kertoivat käyvänsä
mahdollisuuksien mukaan katsomassa näyttelyitä aina kun mahdollista. Suomalaiset
merenkulkijat tuntevat Adolf Bockin (1890
– 1968) varsin hyvin. Hänestä on ollut kirjoituksia alan lehdissä. Moni on myös hankkinut John Nurmisen säätiön kirjoittaman
kirjan Adolf Bock – Merimaalari.
Merimiespalvelutoimiston harrastenäyttelyihin säännöllisesti osallistunut pullolaivarakentaja, merikapteeni Rolf Holmgren
(1927 – 2003) kertoi mielellään tarinoita
Adolf Bockista. 1950-luvun alussa Holmgren oli perämiehenä s/s Laila Nurmisen Välimeren matkalla, jolla kuuluisa merimaalari
oli mukana. Bock oli ystävystynyt merenkulkuneuvos John Nurmisen perheen kanssa ja
pääsi matkustelemaan yhtiön aluksilla.
Holmgren kertoi Vapaavahdille Adolf
Bockin myyneen hänelle taulun, mutta vastahakoisesti.
– Hän kieltäytyi jämäkästi, mutta kaivoin
taskustani ison setelinipun. Bock epäröi vieläkin, mutta selvästi käsi hamusi jo edessä
olevia rahoja, joten kaupat syntyivät, Holmgren muisteli tapahtumaa vuonna 2002.
Bock asui Suomessa useaan otteeseen ja
maalasi tilaustöitä monille tahoille, kuten
merenkulkuhallitukselle, varustamoille ja
yksityishenkilöille.
20
Vapaavahti
Frivakt
Adolf Bock, Fregatti aamusumussa, 1953. John Nurmisen Säätiö.
John Nurmisen
säätiö mukana
Näyttely oli Salon taidemuseon ja John
Nurmisen Säätiön yhteistuotantoa. Säätiön
kokoelmissa on puolen toistasataa merimaalausta, mutta harvemmin näkee julkisesti.
Salon näyttelyssä oli yli sata teosta, joista valtaosa tuli John Nurmisen Säätiön välityksellä
tai säätiön omista kokoelmista.
John Nurminen Oy:n kuunarilaiva Uljas
oli saanut arvoisensa roolin Salon Veturitallin näyttelyssä. Raumalla vuonna 1891
rakennettu Uljas oli John Nurmisen ensimmäinen oma alus. Se oli raumalaisen legendaarisimpia purjealuksia. Uljas tuli matkansa
päähän vuonna 1950, kun se polttohaudattiin Rauman edustalla.
Tapahtuma sai valtavasti huomiota ja siitä
kuvattu uutisfilmi pyöri Salon Veturitallin
yleisöpäätteissä. Adolf Bock maalasi poltto3 / 2012
Salon taidemuseo Veturitalli toimi loistavana
miljöönä hienoille merimaalauksille
hautauksesta taulun, joka oli yksi näyttelyn
kiinnostavimmista töistä. Esillä oli myös
Akseli Gallen-Kallelan maalaama taulu
Uljaksesta talvehtimassa Rauman satamassa.
Maalauksia muiltakin
mestareilta
Näyttelyyn oli saatu teoksia myös arvostetuilta meriaiheisiin erikoistuneilta maalareilta Oscar Kleinehilta (1846-1919) ja Berndt
Lindholmilta (1841-1914). Yksittäisiä töitä
oli useilta tunnetuilta suomalaistaiteilijalta
kuten Albert Edelfeltiltä (1854 -1905) ja
Hjalmar Munsterhjelmilta (1840-1905).
Ulkomaisia mestareita edustivat mm. Ivan
Aivazovski (1817-1900), Willem van de
Velde (1633-1707) ja Julius von Klever
(1850-1924).
Merimaalarille laivatuntemus ja omakohtaiset elämykset merenkäynnistä, säästä ja
taivaasta ovat oleellisia. Adolf Bockille oli
suurta apua lukuisista merimatkoista, joita
hän teki eri aluksilla. Yksi kovimmista kokemuksista lienee ollut sodan aikainen pelastuminen torpedoiden upottamasta Wilhelm
Gustloff –aluksesta. Merellä vietetyt vuodet
näkyvät teoksissa.
Yleensä merimaalauksessa itse laiva on
pääosassa. Bockin maalauksissa laivat oli
tarkasti taltioitu, mutta hän hallitsi myös
taivaan, meren ja sään. Varsinkin sumun
hän on saanut vangittua taidokkaasti. Bock
maalasi sekä pelkistettyjä laivojen muotokuvia sekä sijoitteli aluksia eri paikkoihin ja
tilanteisiin.
Laivoja, miehiä, merta
ja taivasta
Laivoja on kautta aikojen maalattu näyttävien paikkojen edustalla. Esimerkiksi Japa3 / 2012
nissa laiva kuvattiin viime
vuosisadan alussa usein Fuji
-tulivuorta vasten. Tapa on
jatkunut valokuvauksen aikakaudella – laivoja nähdään
vaikka Sydneyn oopperatalon tai San Fransiscon Golden Gate -sillan edustoilla.
Näyttelyssä oli useampikin
työ, jossa Bock oli maalannut laivan Helsingin Eteläsatamaan. Purjelaivat hän
maalasi perinteisellä tavalla,
purjeet tuulten pullistamina. Töissä nähdään laivojen,
laivastojen, meritaisteluiden,
rannikon ja laivanrakennusten kuvauksia.
Suomalaiset merenkulkijat
arvostavat nykypäivän merimaalareista eniten Håkan
Sjöströmiä, Risto Honkaharjua ja Leo Patjasta
(1912-2003). Pääosin öljyvärimaalauksia tehnyt Patjas ja
akvarellimestari Honkaharju
ovat ansiokkaasti kuvanneet
myös merielämää suomalaisissa aluksissa. Kumpikin tutkiskeli tarkasti
Bockin töitä aina niitä nähdessään.
Laadukkaiden maalausten lisäksi Salon
Veturitalli loi meritunnelmaa tuomalla näyttelyyn myös laivojen pienoismalleja. Kotkan
merenkulkijat tunnistivat oitis murtaja Jääkarhun.
– Tämähän on sama pienoismalli, jota
olimme talkoilla nostamassa Vellamoon, kun
se palautettiin sotakorvausnäyttelystä, Risto
Nikula totesi.
Suomen Merimuseosta lainassa ollut Jääkarhun pienoismalli esittää sotakorvauksena
1945 luovutettua jäänmurtajaa.
Salon taidemuseo Veturitalli yhteistyökumppaninaan John Nurmisen Säätiö teki
Adolf Bock, FÅA:n Juno telakalla
Helsingissä, 1937. Yksityisomistus.
todellisen kulttuurityön rakennettuaan näin
hienon näyttelyn. Merenkulkijoilta on kuulunut kovasti kiitosta ja kehuja. Adolf Bock
teki myös huomattavan määrän mainoksia,
julisteita ja kuvituksia muun muassa Suomen Merenkulku -lehteen. Nekin ansaitsisivat oman näyttelyn.
Teksti: Pekka Karppanen
Kuvat: Pekka Karppanen,
Salon Taidemuseo,
John Nurmisen Säätiö
Frivakt
Vapaavahti
21
ADOLF BOCKS
MARINMÅLNINGAR I SALO
Adolf Bock, S/S Laila Nurminen, Omdurman i Turkiet, 1953. John Nurminens Stiftelse
Konstmuseet Vanha Veturitalli – en strålande miljö för
värdefulla målningar
Utställningen Adolf Bock och marinkonstens
mästare, som arrangerades av konstmuseet i
Salo, intresserade sjöfarare på semesterresa.
Mången hade rest en lång väg, men inte förgäves. Utställda var över etthundra marinmålningar som sällan visats.
– Det här passade bra då vi är på väg från
Kotka för att besöka sjömännens kulturevenemang på Sjöfartsmuseet i Raumo, berättade sjökapten Markku Anttila.
Utöver målningarna beundrade kotkaborna också det gamla lokstallets miljö.
– En alldeles strålande plats för en utställning av det här slaget, det lönade sig verkligen att komma hit, menade Risto Nikula
för sin del.
Pekka Lappi och Pekka Tuhkanen som
var med var också mycket intresserade av
marinmålningarna och berättade att de alltid när det är möjligt går på utställningar. De
finländska sjöfararna känner mycket väl till
22
Vapaavahti
Frivakt
Adolf Bock (1890 – 1968). Det har skrivits
om honom i branschens tidningar. Många
har också skaffat sig John Nurminens Stiftelses bok Adolf Bock – Marinmålare.
Sjökapten Rolf Holmgren (1927 – 2003),
flaskskeppsbyggaren som regelbundet deltog
i Sjömansservicebyråns hobbyutställningar,
berättade gärna historier om Adolf Bock. I
början av 1950-talet var Holmgen styrman
på s/s Laila Nurminen på en resa till Medelhavet, där den berömde marinmålaren var
med. Bock hade blivit vän med sjöfartsrådet
John Nurminens familj och kunde resa med
bolagets fartyg.
Holmgren berättade för Frivakt att Adolf
Bock hade sålt en tavla åt honom, men motvilligt.
– Han vägrade bestämt, men jag grävde
en stor bunt sedlar ur min ficka. Bock tvekade ännu, men handen trevade redan efter
sedlarna, och köpet slogs fast, mindes Holmgren år 2002 episoden.
Bock bodde i Finland i flera repriser och
gjorde beställningsarbeten åt bland andra
sjöfartsstyrelsen, rederier och privatpersoner.
John Nurminens
stiftelse medverkade
Utställningen är Salo konstmuseums och
John Nurminens Stiftelses samproduktion.
I stiftelsens samlingar finns cirka etthundrafemtio marinmålningar, men de visas sällan för allmänheten. På utställningen i Salo
kunde man se över etthundra verk, de flesta
kom via John Nurminens Stiftelses förmedling eller ur stiftelsens egna samlingar.
John Nurminen Oy:s skonarskepp Uljas
hade fått en värdig roll på utställningen i
Salos gamla lokstall. Uljas, som byggdes i
Raumo år 1981, var John Nurminens första egna fartyg. Det var ett av raumobornas
mest legendariska segelfartyg. Uljas gjorde
sin sista seglats år 1950, då skeppet högtidligen brändes på redden utanför Raumo.
Evenemanget fick mycket uppmärksamhet och en film från händelsen visades på i en
skärm för publiken. Adolf Bock förevigade
brandbegravningen på en tavla som var ett
av utställningens mest intressanta arbeten.
3 / 2012
Adolf Bock, Rhea vid Skatuddens kaj,
1925. Privat samling.
Adolf Bock, Fartyget Argo i Helsingfors, 1930.
Österbottens museum/Vasa konstförening
Andra mästares målningar
Till utställningen hade man också fått verk
av sådana ansedda konstnärer som specialiserat sig på marina motiv som Oscar Kleineh (1846 – 1919) och Berndt Lindholm
(1841-1914). Enstaka arbeten av flera kända
finländska konstnärer som Albert Edelfelt
(1854 – 1905) och Hjalmar Munsterhjelm
(1840 – 1905) var med. De utländska mästarna representerades av bl.a. Ivan Aivazovski (1817 – 1900), Willem van de Welde
(1633 – 1707) och Julius von Klever (1850
– 1924).
För en marinmålare är kunskapen om fartyg och egna upplevelser av sjögång, väder
och himmel väsentliga. Adolf Bock hade stor
hjälp av sina otaliga sjöresor som han gjorde
med olika fartyg. Räddningen från Wilhelm
Gustloff, som under kriget sänktes av torpeder, torde ha varit den hårdaste upplevelsen.
Åren till havs har lämnat spår i målningarna.
I allmänhet är själva fartyget i centrum på
en marinmålning. På Bocks målningar är fartygen noggrant avbildade, men han behärskade också himlen, havet och vädret. Han
lyckades fånga dimman synnerligen skick3 / 2012
ligt. Bock målade både förenklade porträtt
av fartyg och placerade dem på olika platser
och i olika situationer.
Fartyg, män, hav
och himmel
Man har genom tiderna avbildat fartyg framför imponerande platser. I Japan avbildade
man under början av senaste sekel ofta fartyg
med vulkanen Fuji som bakgrund. Under
fotograferingens tidevarv har man fortsatt
traditionen – fartyg ligger framför operahuset i Sidney eller bron Golden Gate i San
Francisco.
På utställningen kunde man se flera målningar där Bock hade målat fartyget i Södra
hamnen i Helsingfors. Segelfartygen målade
han på traditionellt sätt, med vindfyllda segel. Arbetena visar scener med fartyg, flottor,
sjöstrider, bilder av kuster och skeppsbyggen.
Av nutidens marinmålare värdesätter de
finländska sjöfararna främst Håkan Sjöström, Risto Honkaharju och Leo Patjas
(1912 – 2003). Patjas, som huvudsakligen
målade i olja, och akvarellmästaren Honka-
harju har förtjänstfullt avbildat också livet
till sjöss på finländska fartyg. Båda studerade
noggrant Bocks målningar då tillfälle gavs.
Utöver de högklassiga målningarna bidrog
fartygsmodeller till den maritima stämningen i konsthallen i Salo. Sjöfararna från Kotka
kände genast igen isbrytaren Jääkarhu.
– Det här är ju samma fartygsmodell som
vi som talkoarbete flyttade till Vellamo, då
den returnerades från utställningen över
krigsskadeståndet, konstaterade Nikula.
Fartygsmodellen av Jääkarhu var utlånad
av Finlands Sjöfartsmuseum. Jääkarhu överläts som en del av krigsskadeståndet år 1945.
Salo konstmuseum Veturitalli och samarbetspartnern John Nurminens Stiftelse
utförde en verklig kulturgärning då de satte
upp en så högklassig utställning. Från sjöfararhåll har man hört mycket tack och beröm.
Adolf Bock gjorde också en betydlig mängd
reklambilder, affischer och illustrationer för
tidningen Finlands Sjöfart. De skulle också
vara värda en egen utställning.
Text: Pekka Karppanen
Bilder: Pekka Karppanen, Salo konstmuseum,
John Nurminens Stiftelse
Frivakt
Vapaavahti
23
Timo Sylvänne
seilasi m/s White
Rosella Kiinaan
TSINGTAOSSA
Matkaa sellulastissa Ruotsista Kiinaan oli
tehty pari kuukautta. Vaikka reissulla oli
otettu bunkkeria, provianttia ja makeaa vettä kolmesti, oli vesi ollut ransuunilla ainakin
puolet ajasta. Aluksi röörit pantiin kiinni yöajaksi. Myöhemmin hanoista lirisi vain vahtien vaihtuessa. Juomavesi vielä riitti, eikä
tarvinnut alkaa tyhjentelemään pelastusveneiden kanistereita.
Shanghaita lähestyttäessä varustamo heräsi huolehtimaan Kiinan kulttuurivallanku24
Vapaavahti
Frivakt
mouksen pyörteisiin joutuvista pojistaan.
Sähkösanomalla varoitettiin kreikkalaisen
merimiehen kohtalosta. Oli taputellut kiinalaista punakaartilaisnaista. Kohta vimmastuneet kansanjoukot ryntäsivät sitomaan
köyden toisen pään kreikkalaisen kaulaan ja
toisesta päästä narua hiivasivat taputtelijan
roikkumaan puunoksaan.
Shanghain redillä ankkurissa odoteltiin jokunen päivä laituripaikkaa. Satamassa sellua
purettiin kolme päivää ja matka jatkui muu-
tama vuorokausi pohjoiseen kohti Tsingtaoa.
Sitten roikuttiin ankkurissa pari viikkoa ja
laiturissa hikoiltiin sama aika.
Tsingtao – tai kuten se nykyään meidän
aakkosillamme translitteroidaan Qingdao
– on Kiinan historiassa nuori miljoonakaupunki. Laivastotukikohtaa alettiin rakentaa
1800-luvun lopulla ja kohta saksalaiset kaappasivat alueen oman laivastonsa käyttöön.
Kiinassa, kuten kaikissa sosialistisissa
maissa, oli joka satamassa merimiesklubi. Sisään pääsi merenkulkijoiden lisäksi muutkin
ulkomaalaiset. Isäntämaan meriväkeä niissä
ei näkynyt.
Tsingtaon klubi oli suuri monikerroksinen
kivirakennus, mistä löytyi erilaisia myymälöitä, ravintola, parturi, elokuvateatteri kirjasto. Kirjaston hyllyt olivat enimmäkseen
täytetty Mao Tse Tungin erikielisillä kirjoilla. Niitä sai vapaasti keräillä mukaansa.
Jokainen Kiinassa käynyt merenkulkija tuntee Tsingtaon ainakin olutmerkistä.
Kohta kaupungin vallattuaan saksalaiset olivat perustaneet brittien kanssa oluttehtaan,
jonka tuotteita pienissä vihreissä pulloissa
saa meidänkin puodeistamme ostaa.Vaikka Kiinassa oli tarjolla lukemattomia olutmerkkejä, laivaan toimitettu ulosvienti oli
aina Tsingtaoa. Keississä 12 kolmen vartin
vihreää pulloa. Pahvikopan paino 14 kiloa.
Laivoista oli aikanaan järjestetty kiertomatkoja oluttehtaalle. Tuotteet lienevät
maistuneet siinä määrin tutustujille, että
ainakin suomalaisten osalta oli olutmatkat
lopetettu. Meitä vietiin ajelulle laajalle ja
luonnonkauniille omenafarmille. Sielläkin
osa porukasta onnistui herättämään hämminkiä. Kasseissa kilisi omat eväät, olutta
vahvempaa. Niinpä päätettiin, että seuraavalle kiertomatkalle tehdään kaikille laakongin yläpäässä ruumiin- ja kassintarkastus.
Kaupungilla ei ulkomaalaisia näkynyt.
Pelkästään Mao-pukuisia kiinalaisia. Yksin
kulkeminen kaduilla oli elämys: vähäinen
autoliikenne pysähtyi ja silmänkantamattomiin uteliaita paikkakuntalaisia vaelsi
ulkomaalaisen ympärillä ymmyrkäisinä tuijottaen.
Kerran pakenin tungosta tyhjään kauppaan. Tiskillä näkyi olevan myynnissä riisipuikkoja ja niinpä halusin ostaa muutaman
nipun. Kadulta virtasi sisälle ihmettelijöitä
niin paljon, kuin ovesta mahtui. Ainoa rauhallinen oli nuori saparotukkainen naismyyjä. Aikansa tikkunippuja huolellisesti tähtäiltyään valitsi lopulta pari suorinta pakettia,
kääri ne paperiin, laski hinnan helmitaululla,
kirjoitti laskun, otti rahat, antoi jonkin ränkylän takaisin ja jäi sen jälkeen seisomaan
levollisena tiskin taakse odottamaan seuraavaa asiakasta. Minä ja koko kiinalaistungos
purkauduttiin takaisin kadulle.
Elettiin kuumia elokuun päiviä, eikä sil3 / 2012
loin vielä jääilmaa laivoissa osattu kaivata.
Laiturilla kolisteli tämän tästä höyryveturi
hönkien sakeita, kuumia nokipilviä pieniin
hytteihin selällään olevista venttiileistä ja
ovista.
Kun kaupungista löydettiin kävelymatkan
päästä uimaranta, varustauduttiin joukolla
piknikille. Uima-asusteet, pyyhkeet ja Tsingtao-pullot kasseihin ja matkaan.
Hieno hiekkainen biitsi löytyikin. Paikallista väkeä makoili hietikolla ja osa pärski vedessä. Hengenpelastajan tornissa nojaili yksi
tähystäjä ja jokunen pelastustuvene ajelehti
uimareiden seassa.
Meidät ulkomaalaiset arvovieraat havaittuaan hengenpelastajia ryntäsi puolenkymmentä lisää torniin. Monia soutuveneitä
lykittiin vesille.
Kun kävimme uimassa, jokaisen vieressä
souteli pari hengenpelastusvenettä. Hyvä
ettei tullut aironlavasta päähän, vaikka tarkoitus olikin päinvastainen. Ehkä heilläkin
oli uskomus, ettei merenkulkijoiden tarvitse
osata uida, kun laiva pysyy pinnalla.
Paluumatkalla jossakin kadunkulmassa
havaittiin kansanravintola. Merimiesklubin
ravintolassa oli monenlaista kiinalaista einettä maistettu. Päällikön kanssa oltiin oltu
laivaa ja varustamoa edustamassa rahtaajan
juhlapäivällisillä, missä oli kai pöytään pantu
parasta. Nyt haluttiin kokeilla kiinalaisten
kiinalaista ruokaa.
Sali oli iso, karu ja meluisa betonihalli ja
levitti monenlaisia tuoksuja. Kaikki pöydät
3 / 2012
oli varattu, mutta seurueemme huomattuaan
tarjoilijat hätistelivät joitakin ruokailijoita
matkoihinsa ja raahasivat yhteen pöytiä sopivan määrän. Päälle levitettiin valkoiset liinat.
Ruokalistat olivat kiinalaisin kirjoitusmerkein, eikä tarjoilijoilta sujunut englannin
puhe. Vaan nou ongelma: Kohta ilmaantui
kumartelemaan vanhus, kuin menneen ajan
elokuvista: viikset ja pujoparta, kädet pistettynä hihoihin. Myöhemmin hän supatti
palvelleensa Englannin suurlähetystön hovimestarina, mutta kulttuurivallankumous
oli kuljettanut Tsingtaon kansanravintolaan
tiskaajaksi.
Toivoimme hovimestarin itse valitsevan
ateriamme ja heti alkoi tapahtua. Kiinalaiseen tapaan syötiin monenlaista vähäisiä
määriä. Tarjoilija toisensa jälkeen kantoi
pientä kuppia pöytään ja vei tyhjiä pois.
Taustalla valvoi hovimestari ja tiukkaan ääneen ohjasi henkilökuntaa, jolla ei liene ollut
kokemusta ulkomaalaisten palvelusta. Salin
paikalliset aterioijat unohtivat ruokansa ja
keskittyivät harvinaisten vieraiden ihmettelyyn.
Jos ei merimiesklubin ravintolan hinnat
olleet kalliita, oli ateriamme lähes ilmainen.
Monta ruttuista pikkusetelin riekaletta ei
laskulautaselle tarvinnut kaivella. Lämpimästi kiittelimme hovimestaria huolehtivasta palvelusta ja kävelimme takaisin hikiseen
laivaan.
Suunnitelma virisi, että hovimestaria pitäisi jotenkin vielä muistaa. Konemestarilla
oli hytissään pieni Lapintyttönukke. Olimme oppineet, etteivät kiinalaiset huoli ulkomaalaisilta mitään. Ei edes tarjottu tupakka
kelvannut. Jopa ravintolapöytään jätetyt
juomarahat juoksutettiin perässä takaisin.
Arvelimme kuitenkin pienen nuken lahjoittamisen olevan sallittua.
Jokunen päivä myöhemmin olimme uudelleen kansanravintolassa saman hovimestari palveltavina. Lahjanukke oli sievään
pakettiin käärittynä. Lähtiessämme jälleen
kiiteltiin kädestä pitäen ja konemestari ojensi juhlallisesti pienen lahjamme. Hovimestari
jäykistyi ja kauhistui kuin dopingista kiinni
jäänyt huippu-urheilija. Ei millään keinoin
saatu lahjaa annetuksi.
Sitkeästi tuumailtiin tilannetta ja arveltiin,
että ehkäpä muiden tarjoilijoiden ja ruokailijoiden vahtimana hovimestari ei uskaltanut
hyväksyä lahjaamme. Niinpä tehtiin vielä
kolmaskin yritys: nyt pieni nukke oli konemestarin kourassa piilossa ja kätellessään hän
yritti sen sujauttaa hovimestarille. Ei ollut
menestystä vieläkään. Hovimestari hyppäsi
kuin käärmeen pistämänä tuntiessaan käteensä jotain työnnetyn.
Kiinassa oli vielä lastaussatamana Dairen,
mistä matka jatkui kohti Singaporea. Etelään
päin ajaessamme hoksattiin, etteipä ollut tullut mieleenkään ketään Maopukuista kulttuurivallankumouksellista taputella.
Timo Sylvänne
www.aanimeri.fi
Frivakt
Vapaavahti
25
PURJELAIVARUOKAA OULUSSA
Oulussa järjestettiin elokuun lopussa perinneruokatapahtuma.
Isäntänä toimi Oulun Merieläkeläiset. Tapahtumapaikkana oli
yhdistyksen kesäpaikka Oulun Hietasaaressa. Ruuaksi oli valittu
purjelaivakaudelta peräisin oleva suolaliha, rootmuusin ja pikkelsin
kera, vain rommiryypyt oli jätetty pois. Tilaisuuteen osallistui liki
neljäkymmentä vierasta Helsinkiä ja Ruotsia myöten.
Tapahtuma järjestettiin elokuun 30. päivä Oulun merieläkeläisten majalla Oulun
Hietasaaressa. Valmistelut oli aloitettu jo
kesäkuun alussa. Tavoitteena oli tarjota suolalihaa ja rootmuusia semmoisena kuin monet vanhat merimiehet sen vielä muistavat.
Se oli vaativa tehtävä kokkina toimineelle
Aaro Nahkurille joka tunnettiin laivoissa
Aaro Einarina. Kokemusta byssässä hänelle
on kertynyt jo yli 25 vuoden ajalta. Aaron
seilaukset alkoivat vuonna 1961.
”Suolaliha oli tuttu ruoka, varsinkin merimiesurani ensimmäisen vuosikymmenen
aikana” kertoi Aaro. ”Purjelaivoissa ruoka
26
Vapaavahti
Frivakt
valmistettiin puhvelinlihasta. Puhvelinlihan
loputtua se korvattiin Pampaksen härällä jota
vielä 60-luvulla sai tynnyreihin suolattuna”,
Aaro jatkoi.
Hommat hoidossa,
hyvää säätä toivottiin
Pampaksen härkää, puhvelinlihasta puhumattakaan, ei ollut nyt saatavilla, joten puuhamiehet joutuivat turvautumaan oululaisen
erikoisliikkeen apuun. Lihan täytyi olla riittävän paksusyistä ja marmoroitunutta, eikä
se saanut olla liian mureaa. Lihaksi kelpuutettiin huolella valittu keski-ikäisen naudan
lapa. Sitä saatiin vain erikoistilauksesta teurastamolta, jonka jälkeen se ruiskusuolattiin
lihaliikkeessä ja pakattiin vakuumiin. Paketti
muhi ja maustui kolme viikkoa kylmässä ennen valmistusta.
Muu proviantti hankittiin myös huolella.
”Pikkelsiä käytiin ostamassa Ruotsista, sieltä
löytyneistä vain kolme lajia hyväksyttiin tarjottavaksi. Etsimäämme Piccalilli-pikkelsiä
emme löytäneet, kertoi toinen pikkelsipojista, Seppo Hannula.
”Loppu olikin jo helpompaa. Perunat,
porkkanat ja lantut löytyivät Oulun torilta.
Ylimääräisiksi lisukkeiksi salaatit ja patongit
löytyi puolestaan paikallisesta CM:stä” kertoi vuorostaan Seppo Haipus.
Muitakin valmisteluja oli paljon: -teltat,
-pöydät, -tuolit, jne. Näiden askareiden lisäksi puuhaporukka rukoili vielä iltaisin hyvää säätä tapahtuman ajaksi. Tässä he onnistuivatkin, aurinko paistoi lämpöisesti koko
3 / 2012
Nahkurin
Aaro valmistelee ruokaa
MEPAn entinen Kemin asiamies Aino Pohjola
tapasi monta tuttua
juhlan ajan ja Suomen suvi oli kauneimmillaan maaseutumaisessa juhlaympäristössä.
Tapahtumapäivänä ihmisiä saapui juhlapaikalle hyvissä ajoin ennen klo 14. Pihaan
saavuttiin Vaaskiventieltä suuren kotikuusen
alta kulkevaa tunnelmallista pihatietä pitkin.
Perinteinen merimiesmusiikki otti tulijat
vastaan piha-alueella. Kaiuttimista kaikui
vanhat tutut kappaleet: Zeeman, Die Gitarre
und Das Meer, La Paloma, jne. alkuperäisten
esittäjien esityksinä kuin konsanaan saksalaisessa satamakuppilassa kauan sitten.
Pöydät koreina,
vieraat iloisina
Järjestäjät kättelivät tulijat ja opastivat heidät
telttakatosten alle katettuihin pöytiin, joissa
valkoiset satiinipintaiset pöytäliinat kimaltelivat auringon säteistä vieraiden istuutuessa
penkeille. Tasan klo 14 yhdistyksen puheenjohtaja toivotti kaikki tervetulleiksi ja julisti
tapahtuman alkaneeksi. Ruoka kannettiin
3 / 2012
noutopöytään ja ruokailu alkoi. Pöydistä
kuului pian veitsien ja haarukoiden kilinä,
johon sekottui iloinen keskustelun sorina.
Tilaisuuden kokki, Aaro Nahkuri, piti keittiössä ruokia lämpöisenä folion alla.
Tarjoiluvatien tyhjentyessä messikallena
häärinyt Seppo Haipus loihti noutopöytään
hetkessä lisää lämmintä safkaa. Byssäapulaisen roolissa touhunnut Pentti Eskonniemi
hoiteli puolestaan kahvitermoksia. Hetkessä
saivat nekin uutta, vahvaa kahvia sisälleen
entisen loputtua.
Vierasjoukosta Timo Timppa Nenonen
tapasi yllätyksekseen vanhoja seilaus- ja merikoulukavereitaan. Törmäsen Martti seilasi
Timpan kanssa s/s Oinaksessa vuonna 1957.
Pojat olivat viimeksi tavanneet pikaisesti joskus 70-luvulla. Komulan Veikko oli Merikoulussa Timpan kanssa samalla luokalla.
Heidänkin viimeisestä tapaamisesta oli kulunut vuosia. Juttua ja muistelemista riitti
vanhojen merenkyntäjien kesken. Niissä
muisteltiin myös milloin oli viimeksi syöty
suolalihaa.
Paikalla oli myös Olavi Olli Salo. Vaasasta 50-luvulla merelle lähtenyt, nykyisin
Ruotsissa asuva maailmankiertäjä. Hän oli
saapunut juhlaan vaimonsa kanssa Ruotsista.
Pariskunta oli tehnyt hiljattain Kiinan matkan. Olli esitteli hienoja matka- ja hääkuvia,
sekä kertoi eksoottisesta matkastaan.
Paikalle pyöräili myös Mepan entinen
pohjoisen asiamies, Aino Aisku Pohjola. Hänkin tapasi vanhoja tuttujaan, joita
löytyikin paljon. Näissäkin keskusteluissa
kuultiin, ”milloin olet syönyt viimeksi suolalihaa?” sekä ”muistatko sitä?”, ”kuka se
olikaan?” jne.
Näin vietimme aurinkoisen päivän Oulun
Hietasaaressa. Nautimme hartaina purjelaiva-aikakaudelta peräisin olevaa vanhaa merimiesruokaa, menneiden sukupolvien työtä
ja tapoja kunnioittaen.
teksti ja kuvat: Timo Haipus
Frivakt
Vapaavahti
27
VENTSPILS OLI PASILLE
KUIN KOTIKYLÄ
Ennen kuin vanha rouva Lancing pääsi lähtemään Maarianhaminasta kohti Ventspilsiä,
tarvittiin 8 miestä nostamaan
lankongi ja kaksi hinaajaa
irrottamaan fööri rantakivistä.
Tämän kirjoittaja on käynyt Ventspilsissä kaksi kertaa. Paavo ”Pasi” Rauhalalla käyntejä on noin 250. Tietysti meillä molemmilla
on satamakaupungista omat tarinamme.
Syksyllä 1974 astuin Maarianhaminassa mt
Lancingiin. Vanha laiva makasi lastien puutteessa ”lepässä kiinni”. Korsteenista nousi
pikimusta pilvi kuin tulivuoresta, kun alus
yritti saada keulansa irti rantakivistä. Omin
voimin se ei onnistunut, ja kauan se kesti
kahdelta hinaajaltakin.
Ohitettiin Pommern, Prinsessan ja valkoinen luotsimökki. Olin laivassa, koska olin
Merimiespalvelutoimiston tiedotussihteerinä saanut kutsun Lundqvist-varustamon
toimitusjohtajalta Stig Lundqvistilta tulla
kertomaan Mepan tiedotus- ja opintotoiminnasta. Laivan määräsatamana oli Ventspils ja hyttinäni ties mikä vanhan hyvän ajan
mahtava sviitti.
tähtäilin venttiilistä kamerallani kiellettyjä
kohteita eli sataman konekivääritorneja.
Tapahtuma tuli elävästi mieleeni, kun
viime kesänä osuin juttumatkallani Vents-
Uimalla yli Venta-joen
Ventspilsissä tietenkin laskeuduin lankongia
laiturille – mutta siihen turistimatkani tyssäsi kuin seinään. Paremminkin sanoen se
pysähtyi konepistoolin piippuun. En ollut
laivan rullassa, joten minulla ei ollut asiaa
edes kaijalle. Kiukustuin, ja kuin kostoksi
28
Vapaavahti
Frivakt
Tiedotussihteeri Karttusen visuaaliset
nautinnot Ventspilsin satamassa vuonna 1974 rajoittuivat lähinnä sataman
kiellettyihin kuvauskohteisiin, kuten mt
Lancingin venttiilistä kuvattuun valvontatorniin.
pilsiin. Onnekseni kaupungin matkailutoimisto antoi oppaakseni kaasu- ja kemikaalitankkerien lastausmestarin nimeltä Viktors
Vainauskis, joka harrastuksekseen heittää
opaskeikkaa ja pitää vanhassa kaupungissa
pientä, kodikasta majataloa. Merimieselämäkin oli tullut hänelle tutuksi; mies seilasi 12
vuotta (1981 – 93) Karelian Fishing Companyn troolilaivoissa Jäämerellä kylmäkonemekaanikkona.
Turistikohteiden lisäksi Viktors halusi
näyttää minulle anniskeluravintolan nimeltä Baltica. Se oli ollut yksi perinteisistä merimieskapakoista. Nyt oli ovi kiinni, terassi
ilman pöytiä ja tuoleja. Kun paikka illalla
herää henkiin, on se kuulemma yhtä karaokea. Toisin oli ennen. Liekö sitten ollut kiire laivaan tai kysymyksessä vedonlyönti, niin
joskus otettiin taksin sijaan pieni uintireissu
Venta-joen yli.
Paljon ei kuulemma enää Ventspilsissä käy
suomalaisia laivoja. Mutta kuitenkin:
– Pari viikkoa sitten olin lastaamassa Nesteen alukseen 23.000 tonnia ”solventtia”.
Kiinnitin huomiota siihen, että tankkerissa oli pelkkiä suomalaisia. Muiden maiden
laivoissa on paljon filippiinoja ynnä muita,
joiden kanssa on aina kielivaikeuksia. Kiinnitin huomiota myös siihen, miten hienosti
päällystö oli pukeutunut. Kun mukana oli
3 / 2012
paljon merikoululaisia, niin päällystö oli siinäkin suhteessa
esikuvana nuorille. Ihailtava systeemi, Viktors kiitteli.
Brygältä mustan
Volgan rattiin
Pasi Rauhalan huimat neljännestuhatta kertaa Ventspilsissä.
Miten ne selittyvät?
– Aloitin Ventspilsin käynnit 27-vuotiaana mt Tebonian
päällikkönä. Sillä ja Tebostarilla ajoin säännöllisesti Ventspilsin ja Suomen öljysatamien väliä vuosina 1974 – 95. Kun
isot pojat veivät Neuvostoliitossa uusjaon loppuun, päättyi
Tebojen historia Suomen osalta. Laivojen myöhemmistä vaiheista olen kuullut vain huhun, jonka mukaan Tebostar olisi
uponnut jossain Tyynellämerellä, Pasi kertoo.
– 2000-luvulla kävin vielä kerran Ventspilsissä ms Bravadenilla.160 metriä pitkä alus olisi pitänyt viedä Venta-jokea
ylemmäksi kahden hinaajan avulla, mutta minulla oli ennestään sopimus viranomaisten kanssa, että saan tuoda alukseni kaijaan ilman hinaajia. Tebot olin saanut tuoda ilman
luotsiakin. Kun ilmoitin olevani tulossa, maista vaadittiin
hinaajien ottamista. Kun kerroin, kuka olen, kuului iloinen
tervetuliaistoivotus: ”Hello Rauhala! Long time not seen!”
Käänsin Bravadenin joella ilman hinaajia; sekä fööriin että
ahteriin jäi vain muutaman metrin pelivara.
Satamaviranomaisten luottamus Pasiin oli legendaarinen.
Kun oli niin kova myrsky, että luotsit eivät nousseet laivoihin, jäätiin redille lillumaan. Mutta Pasi sai ajaa Tebonsa
öljykaijaan. Kun lasti oli otettu ja lähdettiin paluumatkalle,
jököttivät muut laivat yhä redillä. Mihin näin luja luottamus
perustui?
– Tebonian ja Tebostarin merihenkilöstö olivat korkeinta mahdollista ammattitasoa, Pasi kiittelee. - Esimerkiksi
kaikki kolme perämiestä olivat jo merikapteeneita. Laivat
olivat ensimmäiset Suomessa, joissa siirryttiin 1:1 -vuorottelujärjestelmään. Työsuhteista tuli pitkäaikaisia ja porukka
hitsautui yhteen.
– Joka kerta kun tulimme satamaan, kohtelimme isäntiä mitä parhaiten. Aina katettiin salonkiin kahvipöytä. Oli
pullat, voileivät ja jälkiruuat. Ajan myötä tultiin läheisiksi
kavereiksi. Kerran minua tultiin hakemaan mustalla Volgalla
grillijuhlaan meren rannalle. Isännät tulivat niin humalaan,
että jouduin paluumatkan autokuskiksi. Kiireessä minun
käskettiin ajaa Gorkin puiston läpi, jolloin miliisi tietysti
pysäytti auton. Mutta kun tämä näki etupenkin arvohenkilön, niin ei muuta kuin kättä lippaan ja hyvää matkaa, Pasi
muistelee.
Niin Mepassa kuin merilläkin Pasi muistetaan kovana
urheilumiehenä ja vuoden merimiesurheilija -tittelin voittajana. Tebonia ja Tebostar olivat jatkuvassa pyttysateessa, ja
ammattitaidon lisäksi miehistöt olivat fyysisesti huippukunnossa. Ventspilsissä porukat pääsivät pelaamaan lentopalloa
mm. Latvian naisten mestaruussarjajoukkueen kanssa.
Kun Pasi pitkästä aikaa näki Ventspilsin, olivat maisemat
muuttuneet. Rannat oli siistitty, Volgat ja Ladat kadonneet,
mutta muistot säilyneet. Kuten Kosmos-baari, mistä pojille
löytyi seuraa opiskelijatytöistä. Ja kaveriksi tullut kapakanpitäjä, joka Tebonian porukan ilmestyessä ovelle heitti asiakkaat ulos, sulki oven ja varasi paikan sinä iltana pelkästään
suomalaisille kunniavieraille.
Vanhaa sovjet-komentoa ei aina hyvällä muistella, mutta on turha väittää, että mikään ei toiminut. Kysy vaikka
Pasilta.
Teksti ja kuvat:
Sakari Karttunen
3 / 2012
Jos lähdet fiilistelemään Ventspilsiin, niin pyydä kaupungin matkailutoimistosta oppaaksesi lastausmestari Viktors Vainauskis. Hän esittelee
vanhoja merenkulkijoiden perinnepaikkoja, vie kalastusmuseolle ja
vaikkapa sotahistoriallisille kohteille. Kuvan ankkuri löydettiin Ventajoen pohjasta väylätöiden yhteydessä.
Päällikkö Pasi Rauhala ja Teboilin väkeä
Ventspilsin satama
Ensimmäiset maininnat Latviassa Venta-joen suulla sijaitsevasta
Ventspilsin satamasta ovat niinkin kaukaa kuin vuodelta 1263. Siitä
tuli keskiajalla yksi tärkeimmistä Hansa-liiton kauppapaikoista.
Ventspilsin kukoistus koettiin 1600-luvulla, kun yksistään yhden
hallitsijan, herttua Jacobin aikana telakalla valmistui 135 laivaa
eurooppalaisille laivanvarustajille.
Toinen nousukausi osui 1800-luvulle Latvian ollessa Venäjän
alainen. Ventspils oli näet valtakunnan ensimmäinen satama, joka
yhdistettiin rautatiellä Moskovaan.
Neuvostoliitto rakensi öljyputket sisämaan kentiltä Ventspilsiin,
jolloin siitä tuli kaikkien Baltian maiden eli Viron, Latvian ja Liettuan vilkkain satama. Öljysataman väylä on 17,5 metrin syvyinen,
kuivarahtiväyläkin yltää 15,5 metriin. Ventspils komeilee koko
Euroopan satamien Top 20 -listalla. Ei ihme, että kaupunki on
Latvian rikkain.
Frivakt
Vapaavahti
29
FÖR PASI VAR VENTSPILS SOM
ETT ANDRA HEM
Vastapäätä Ventspilsin kaoliinikaijaa ja koko sataman kattava panoraamakuva. Baltian maiden vilkkain satama tietää
arvonsa ja nostaa merenkulun ja -kulkijat jalustalle.
På den motsatta sidan kaolinlastningskajen i Ventspils och en
panoramabild av hela hamnen. Den livligaste baltiska hamnstaden känner sitt värde och lyfter sjöfarten och sjöfararna på en
piedestal.
Författaren till dessa rader har
Simmande över
besökt Ventspils två gånger. För
floden Venta
Paavo ”Pasi” Rauhala är besöI Ventspils gick jag naturligtvis sedan ned
ken ungefär 250. Vi har natur- längs landgången på kajen – men där tog
ligtvis båda våra egna berättelser sedan min turistresa slut som mot en vägg.
Eller rättare sagt den tog slut framför en
om hamnstaden.
maskingevärspipa. Jag var inte upptecknad
Hösten 1974 steg jag i Mariehamn ombord
på mt Lancing. Den gamla båten låg upplagd
i brist på frakter. Från skorstenen steg becksvart rök som från en vulkan, då man försökte få loss fören från strandstenarna. För
egen maskin gick det inte, och också med
två bogserbåtar tog det tid.
Vi passerade Pommern, Prinsessan och en
vit lotsstuga. Jag var ombord i egenskap av
informationssekreterare på Sjömansservicebyrån, inbjuden av Rederiet Lundqvists vd
Stig Lundqvist för att berätta om SSB:s informations- och studieverksamhet. Fartygets
destinationshamn var Ventspils och min hytt
var en svit från den gamla goda tiden.
30
Vapaavahti
Frivakt
i fartygets listor, så jag hade inte ens rätt att
gå iland. Jag ilsknade till, och som hämnd
riktade jag från hyttens ventil min kamera
mot förbjudna objekt, d.v.s. mot maskingevärstornen i hamnen.
Jag mindes händelsen som igår, då jag
senaste sommar på en reportageresa råkade komma till Ventspils. Lyckligtvis hade
stadens turistbyrå försett mig med guiden
Viktors Vainauskis, lastningsmästare på
gas- och kemikalietankfartyg. Han sysslar
med guidning som hobby och har ett litet
hemtrevligt värdshus i den gamla stadsdelen.
Sjömanslivet var honom bekant, han seglade
som kylmaskinmekaniker i 12 år (1981 –
93) på Karelian Fishing Companys trålare
på Ishavet.
Utöver turistsevärdheterna ville Viktors
visa mig en liten utskänkningsrestaurang
kallad Baltica. Den hade varit en traditionell sjömanskrog. Nu var dörren stängd, terrassen tömd på bord och stolar. Då platsen
vaknar till liv på kvällen, lär det vara karaoke
för hela slanten. Annat var det förr. Kanske
hade man brått för att komma till båten, eller kanske var det fråga om vadslagning, då
man istället för att ta taxi ibland valde att ta
en liten simtur över floden Venta.
Många finska båtar lär inte mera anlöpa
Ventspils. Men ändå:
– För ett par veckor sedan lastade jag ett
av Nestes tankfartyg. Jag lade märke till att
besättningen bestod av enbart finländare. På
andra länders fartyg har man många filippiner och andra, som man hela tiden har
språksvårigheter med. Jag lade också märke
till hur fin befälets klädsel var. Då man har
många elever från sjömansskolor ombord, är
befälet också i det avseendet förebilder för
ungdomen. Ett beundransvärt system, tyckte
Viktors.
3 / 2012
Från kommandobryggan
till en svart Volga
Pasi Rauhalas hisnande antal besök i Ventspils. Hur förklaras de?
– Jag började besöken i Ventspils som
27-årig befälhavare på Tebonia. Med den
och Tebostar gick vi regelbundet mellan Ventspils och Finlands oljehamnar åren 1974 –
95. Då de stora pojkarna i Sovjetunionen
slutförde omfördelningen, tog historien slut
för båda fartygen under finsk flagg. Om deras senare skeden har jag bara hört ett rykte
om att Tebostar skulle ha sjunkit någonstans
på Stilla havet, berättar Pasi.
– På 2000-talet var jag ännu en gång i Ventspils med M/S Bravaden. Det 160 meter
långa fartyget borde ha bogserats längre in på
floden Venta med hjälp av två bogserbåtar,
men jag hade från förut en överenskommelse
med myndigheterna om att få anlöpa kajen
utan bogsering. Med Tebonia och Tebostar
hade jag fått anlöpa också utan lots. Då jag
meddelat att jag är på väg, krävde man på
land användning av bogsering. Då jag presenterade mig, hörde jag en glad välkomsthälsning: ”Hello Rauhala! Long time not
seen!”
Jag vände Bravaden på floden utan bogserare, både vid fören och vid aktern var marginalen bara några meter.
Hamnmyndigheternas förtroende för Pasi
är legendariskt. Då det är så svår storm att
lotsarna inte stiger ombord, blir man liggande på redden. Men Pasi fick köra sina fartyg
till oljekajen. Då lastningen var färdig och
vi började återfärden, låg de andra båtarna
fortfarande på redden. Vad berodde ett så
stort förtroende på?
– Tebonias och Tebostars sjöpersonal representerade högsta möjliga yrkeskunnighet,
förklarar Pasi. – Alla de tre styrmännen var
till exempel redan sjökaptener. Fartygen var
de första i Finland som övergick till avlösningssystemet 1:1. Arbetsförhållandena blev
långvariga och arbetslaget svetsades samman.
– Varje gång vi anlöpte hamnen behandlade vi värdarna så väl som möjligt. Vi dukade alltid kaffebordet i salongen. Vi bjöd
på bullar, smörgåsar och efterrätt. Med tiden
blev man nära bekanta. En gång kom man
med en svart Volga för att avhämta mig till
en grillfest på havsstranden. Värdarna blev så
berusade att jag var tvungen att fungera som
chaufför på returresan. I brådskan bad man
mig köra genom Gorkijs park, och vi blev
förstås stoppade av milisen. Då han såg den
högt uppsatta personen i framsätet, gjorde
han bara givakt och önskade trevlig resa,
minns Pasi.
Både på SSB och till sjöss minns man Pasi
som en bra idrottsman och vinnare av titeln
Årets sjömansidrottare. Pokalerna regnade
ständigt över Tebonia och Tebostar, och
mannarna var både yrkesskickliga och i fysiskt toppskick. I Ventspils hade man bl.a.
3 / 2012
Om du vill uppleva atmosfären i Ventspils, be då stadens turistbyrå att ge dig lastningsmästare Viktors Vainauskis som guide. Hen presenterar sjöfararnas gamla traditionella platser som t.ex. baren Baltica. Han är också specialiserad på krigshistoriska
platser, och dem finns det gott om kring Ventspils.
tillfälle att spela volleyboll mot damlaget
i Lettlands mästerskapsserie. Då Pasi efter
många år såg Ventspils på nytt, hade landskapet förändrats. Stränderna var uppsnyggade, Volga- och Ladabilarna hade försvunnit, men minnena fanns kvar. Som också
Kosmos-baren, där pojkarna hittade sällskap
av studerande flickor. Och då krogvärden såg
gänget från Tebonia, kastade han ut gästerna,
stängde dörren och reserverade för den kvällen platsen för sina finska hedersgäster.
En kungsfågel som fripassagerare. Fågeln
hade det bra på sin höstflyttning från
Åland till Lettland. Det halvruttna
solseglet på Lancing bjöd på smakliga
larver.
Hippiäinen jäniksenä. Linnulla oli hyvät
oltavat syysmuuttomatkalla Ahvenanmaalta Latviaan: Lancingin puolimätä
aurinkoseili tarjosi maukkaat toukkaateriat
Man minns inte alltid det gamla sovjetkommandot med nöje, men man kan inte
påstå att ingenting fungerade. Fråga bara av
Pasi.
Text och bild:
Sakari Karttunen
Hamnen i Ventspils
Ventspils hamn som ligger i Lettland vid floden Ventas mynning
nämndes redan år 1263. Under
medeltiden kom hamnen att bli
en av Hansans viktigaste handelsplatser. Ventspils blomstringstid
upplevdes på 1600-talet, då man på
varvet under enbart en härskares,
hertig Jacobs tid, byggde 135 fartyg
för europeiska skeppsredare.
En annan högkonjunktur inföll
på 1800-talet då Lettland lydde
under Ryssland. Ventspils hamn
var den första hamnen i riket som
fick järnvägsförbindelse till Moskva.
Sovjetunionen byggde oljeledningar
från inlandets oljefält till Ventspils, och hamnen blev den livligast
trafikerade av alla baltiska hamnar.
Farleden till oljehamnen är 17,5
meter djup, farleden till torrlasthamnen 15,5 meter. Ventspils ståtar
på Top 20-listan för hela Europa.
Inget under att staden är den rikaste
i Lettland.
Frivakt
Vapaavahti
31
LAIVAKOKKIEN
PIENPELITURNAUS LAHDESSA
24.-25.8.
Silja Serenaden kokkien vuotuinen kisa ja kokoontuminen ovat
ehtineet jo kymmenenteen tapaamiseen. Suosio on säilynyt ja
nuorempaakin keittiöväkeä on
saatu mukaan. Pienpeliturnaus
sai alkunsa laivan urheiluporukan ajatuksesta.
Kollegojen mielestä alkuperäisidean keksi
Petri Vuorimies, jonka omakotitalolla kymmenvuotisjuhlaturnaus järjestettiin.
– Serenadella on aina ollut aktiivista merimiesurheiluhenkeä. Aikoinaan mietimme,
että olisi hyvä kokoontua joskus yhdessä
viettämään aikaa ja tekemään vähän erilaisia
urheilusuorituksia, Pete Vuorimies kertoo.
Tästä saatiin myös tapahtuman nimi,
pienpeliturnaus. Ensimmäisen kerran kisattiin Tampereen Kalkussa, paikalla oli reilut
viisitoista Silja Serenaden kokkia. Useimmiten on kokoonnuttu Etelä-Suomessa.
– Kauimmaiset turnaukset ovat olleet
Pohjois-Karjalassa ja Vaasassa, Vuorimies
muistelee.
Vuorossa olevat isännät järjestävät paikat
ja majoituksen sekä suunnittelevat ohjelman.
Merimiesunionin mökeillä on kokoonnuttu
pari kertaa.
32
Vapaavahti
Frivakt
Neljä osakilpailua ja
kokonaiskilpailu
Vuosien varrella ohjelmassa on ollut kaikenlaisia mittelöitä. Lajit ja kilpailu ovat olleet
enemmän leikkimielisiä. On lähdetty siitä,
että turvallisuus säilyy. Joissain tapauksissa
on mukana ollut erikseen tapahtumanjärjestäjä.
Serenaden laivakokit ovat otelleet muun
muassa kirveenheitossa, karaokessa, korikiipeilyssä ja jousiammunnassa. Kunakin
vuonna järjestetään neljä osakilpailua. Suorituksista saa pisteitä tietyn asteikon mukaan.
Eniten pisteitä kerännyt voittaa kiertopalkinnon, myös osakilpailuvoittajat saavat
pokaalin.
Kokonaiskilpailun ovat kaksi kertaa voittaneet Kai Korhonen ja Jukka Heiskala,
muina vuosina on aina saatu uusi voittaja.
Loppukesän
aurinkoa Lahdessa
Pienpeliturnaus pidetään yleensä kesä lopulla, kun perheiden lomat on pidetty ja
laivatyöt palanneet rutiineihin kesäsesongin
jälkeen. Pete Vuorimiehellä ja vaimollaan
Tainalla on riittänyt askareita järjestelyjen
tiimoilta.
– Melkoisen monta puhelua on saanut
soittaa. Työtä haittasi vielä se, kun uusi kän-
nykkä kaikkine yhteystietoineen pimeni,
Pete harmitteli.
Hän oli silti tyytyväinen, kun tuli vain pari
kolme viime hetken poisjääntiä.
Pete ja Tanja ovat edellisvuonna hankkineet Lahdesta hyvän kokoisen omakotitalon,
jossa on iso puutarhatontti. Paikka sopii loistavasti tapahtumaan. Sisällä on tilaa majoittua ja suurella pihalla voidaan käydä kisat.
Perjantaiksi saatiin onneksi vielä kunnon
hellepäivä, joten aika kului ulkosalla.
3 / 2012
Ruokailua, saunomista
ja jutustelua
Kun kyseessä on laivakokkien kisa, on ruokailun merkitys tärkeää. Syötävää ja juotavaa
hankitaan talkoilla ja ruoka valmistetaan porukalla. Kai Korhonen ja Kari Nurmirinta alkoivat tehdä salaatteja. Niko Wirman
ja Vesa Forss valmistelivat grilliin lihaa ja
vihanneksia. Mepamies, vaikkakin kulinaristin näköinen, ei viitsinyt puuttua ruuan
valmistukseen parinkymmenen huippukokin häiriöksi, vaan tyytyi pitämään yllä tulta
savustuspöntön alla.
– Tämä kaikki on osa työhyvinvointia.
Meillä on keittiöosastolla hyvä yhteishenki,
joka tällaisista mittelöistä sen kun paranee,
Kari Nurmirinta hehkutti.
Kaikki mukana olevat yhtyivät Nurmirinnan mietteisiin. Lomavuorossa olevat kokit
jaksavat vuodesta toiseen tulla tapaamisiin.
Tiettävästi kukaan ei kuitenkaan ole päässyt
osallistumaan kaikkiin kymmeneen kisaan.
Mukana on ollut myös viinureita.
Kisailun ja ruokailun lisäksi yleensä saunotaan, ja vietetään paikalla yksi yö.
Pöytäbiljardia ja
frisbeegolfia
Salaattivalmistelujen jälkeen Korhonen aloittaa ensimmäisen lajin, tikkakisan valmistelut
apunaan Juha-Matti Sainio. Edellisvuoden
kokonaiskilpailun voittanut ”Juhis” toimii
kirjurina. Tikanheitto kuuluukin merimiesten perinteisiin ajanviettolajeihin.
Tämänvuotisina lajeina ovat lisäksi korona, frisbeegolf ja pöytäbiljardi. Kilpailu on
rehtiä, mutta pientä kaverihenkistä kiusoittelua välillä esiintyy. Toisten keskittymistä
kilpailusuoritukseen yritetään häiritä uskomattomilla tempuilla. Jos ei itse temppu,
niin sitä seurannut naurunröhähdys viimeistään saa vuorossa olevan kilpailijan otteen
herpaantumaan.
Kukaan ei kuitenkaan hermostu häirin-
3 / 2012
nästä, se kuuluu asiaan ja tapahtuman luonteeseen. Voitto ei ole tärkeintä, vaan yhteishengen kohotus.
Merimiesunionin järjestämille kesäpäiville.
Osa kokeista joutui jo lähtemään, mutta
Vääksyyn löysi tiensä vielä kymmenkunta
kisailuun osallistunutta laivakokkia.
Kokonaiskilpailun
voitto Kotkaan
Tikkakisassa hyvin menestynyt kotkalainen
Kai Hannunen piti kovaa tasoa yllä muissakin lajeissa ja kuittasi itselleen kokonaiskilpailun voiton. Takavuosina loistavia merimiesurheilutuloksia tehnyt Hannunen ei
antanut muiden yllättää. Myös isäntä Pete
Vuosimies pärjäsi hyvin, varsinkin koronassa
ja frisbeegolfissa.
– Vähän kaverit syyttelivät salaa harjoittelusta ja kotikenttäedusta, kun tuo frisbeegolfkori sijaitsee omalla pihalla, Pete naureskeli.
Ilta sujui hienosti kisailun, ruokailun,
saunomisen ja yhdessäolon merkeissä. Seuraavana päivänä oli vuorossa osallistuminen
Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
PIENPELITURNAUKSEN
VOITTAJAT
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
Jukka Heiskala
Vesa Forss
Kai Korhonen
Kai Korhonen
Jukka Heiskala
Jake Heinonen
Jukka Heiskala
Petri Willman
Juha-Matti Sainio
Kai Hannunen
Frivakt
Vapaavahti
33
MERIMIESTEN KESÄPÄIVÄT
TALLUKASSA 25.-26.8.
Merimiesunionin tämänkesäinen jäsentapaaminen sujui aurinkoisissa merkeissä Vääksyssä
Päijänteen ja Vesijärven maisemissa. Hyvinvointi- ja kokoushotelli Tallukka on toiminut
sekä MEPAn että Merimiesunionin kurssipaikkana 1970- ja
1980 –luvuilla.
Ohjelmassa oli monenmoista
mukavaa merenkulkijoille ja
heidän perheilleen. Kisoja, joukkuepelejä ja rentoutusta. Aika
kului tuttuja tavatessa ja kuulumisia vaihtaessa hyvästä ruuasta
ja The Lunatersien soittamasta
rautalankamusiikista nauttien.
MUISTA
MINUUTTIKISA!
www.mepa.fi
34
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2012
LAIVAJOUKKUEIDEN
JALKAPALLOTURNAUS 14.8.12
Joukkuepelien suosio on edelleen
kasvussa. Tästä nähtiin merkkejä jo kevään salibandy- ja
jääkiekkoturnauksissa. Helsinkiin saapui peräti 160 pelaajaa
ottelemaan Suomen Palloliiton
lahjoittamasta kiertopalkinnosta.
Mepa-turnaus pelattiin hienossa kesäsäässä
Sonera Stadiumilla Helsingissä, jonka olosuhteita kaikki kiittelivät. Pukuhuoneet,
saunat, ruokailut ja muut tarvittavat olivat
lähellä ja hienossa kunnossa. Samoin Stadiumin ja Bolliksen tekonurmet.
Turnausta alettiin valmistella jo alkukeväästä. Alkoi näyttää siltä, että monena
vuonna näyttämönä toiminut Salon Liikuntapuisto voi jäädä pieneksi. Sopiva päivä löytyi hyvissä ajoin. Alkusarjan pelit oli suunniteltava siten, että samanaikaisesti voidaan
pelata neljää ottelua.
Isoja joukkueita
Varsinkin matkustajalaivat saapuivat paikalle suurilla kokoonpanoilla. Helposti olisi
voinut pelata 11-miehisin joukkuein, mutta
silloin olisi pitänyt suunnitella koko turnaus uusiksi. Tapana on ollut jo kauan, että
rahti- ja matkustajalaivat pelaavat samassa
sarjassa 7 -miehisin joukkuein. Ottelut kirjattiin lisäksi Nordic Open Football -sarjan
tuloksiin.
3 / 2012
Pukukoppien viereiseen aulaan perustettiin turnaustoimisto. Tuloksia päivitettiin
nettiin ja heijastettiin videotykillä seinälle.
Aulassa toimi myös välipalapiste, josta sai
sämpylöitä, kahvia, teetä ja juomia. Maukkaat eväät tarjosi ja jakeli ME Group.
Pelaajia alkoi saapua jo puoli yhdeksän aikoihin. Moni kyseli ajo- ja pysäköintiohjeita
– kaikki löysivät perille. Turun bussista tuli
sijaintiraportteja säännöllisesti. Sitä odotettiin hartaudella, useimpiin ryhmiin oli tulossa vahvistuksia. Turnaukseen osallistui myös
”sekamiehistöllä” pelannut K18 -joukkue.
Uusi paikka, uudet kujeet
Joukkueiden vetäjien kanssa käytiin läpi ohjelmaa, sääntöjä ja paikkoja. Mepan kannalta laivajoukkueen vetäjän tehtävä on erittäin
tärkeä. Yhteydenpito, järjestelyt, pelaajarekrytointi ja muut puuhat ovat arvokasta työtä.
Erityiskiitos heille!
Aloituspotku nähtiin puoli kymmeneltä,
kun Nesteen ja Viking XPRS:n joukkueet
ottivat yhteen. Vanhaan tapaan olivat voimassa Palloliiton harraste- ja työpaikkasarjan
säännöt. Peliaika oli kaksi kertaa 15 minuuttia.
Tuomarit turnaukseen järjesti EteläHaagan Pallo Ry:n Ahti Wilenius. Lukemattomia merimiespelejä viheltänyt ”Ade”
ei päässyt itse paikalle. Kiireinen oli myös
Silja Serenaden entinen futisguru, nykyinen
ravintoloitsija Jari Kaunisto. Olisi ollut
mukava nähdä vanhojen legendojen kohtaaminen.
– Paljon on Päijänteessä pitänyt vettä vir-
rata, ettei meikäläinen ehtinyt paikalle – kun
vielä Sere on mukana, harmitteli Kaunisto
jälkeenpäin.
Ruotsin Merimiespalvelusta oli vieraana
Ferit Us, joka vihelsi muutaman matsin,
ja kuvasi tapahtumia videokameralla. Pari
videoleikettä löytyy Mepan verkkosivuilta.
Mepan entinen urheilusihteeri Juhani Rinne pyörähti paikalla Harley-Davidsonilla.
– Muutaman tutun vielä löysin Amorellan
ja Finnstarin joukkueista, Jussi totesi.
Turnauksen vanhimmat pelaajat olivat
kuudenkympin nurkilla. Nuorimmat olivat
parikymppisiä.
Huutosakit mukana
Paikalla kävi päivän mittaan lähes 300 merenkulkijaa; pelaajia, kannustajia, katsojia,
ystäviä. Monet näkivät vanhoja seilauskavereita vuosien jälkeen. Tämä taisi ollakin
kautta aikojen suurin merimiestapaaminen.
Moni ihmetteli jo Stadiumin porukan määrää eikä edes hoksannut, että Bolliksen puolella on käynnissä samanlainen show.
Ottelut pelattiin hyvässä hengessä – voittoa tietenkin tavoiteltiin. Helle tuntui hieman häiritsevän joitakin pelaajia epävakaisen
kesän jälkeen. Toisaalta hyvää vaihtelua, sillä kolme edellistä Salossa pelattua turnausta
olivat ”sadekisoja”.
Aikataulu oli laadittu väljäksi, joten pienet myöhästymiset eivät venyttäneet ohjelmaa. Kovin pahoja onnettomuuksia ei
onneksi sattunut. Muutama pelaaja joutui
jättämään kentän ja siirtymään katsomon
puolelle. Amorellan Ilkka Heinonen kävi
Frivakt
Vapaavahti
35
Mehiläisessä ompeluttamassa kolme tikkiä
korvalehteen.
– Täytyy turnauksen loppu hoitaa tuota
manageripuolta, Ilkka totesi.
Kun 160 merenkulkijaa pelaa, on selvää
että muutamia iskuja tulee. Jääpusseja jouduttiinkin hakemaan lisää läheisestä apteekista.
Hyvätasoisia pelejä
Ennakkosuosikkeihin kuulunut Amorella
selvitti alkusarjan puhtaalla pelillä ja pääsi
jatkoon myös puolivälieristä. Hieman yskähtelevästi aloittanut Gabriella paransi peliään
ja eteni Viking XPRS: n pudotettuaan välieriin, jossa oli päivän toinen kohtaaminen
Silja Serenaden kanssa. Tämäkin ottelu päättyi varsinaisen peliajan jälkeen tasan. Gabi
voitti lopulta rangaistuslaukauksilla.
Viime vuosien mestarit Amorella ja Gabriella kohtasivat loppuottelussa. Vauhdikkaassa ja hyvätasoisessa finaalissa Gabriella
vei mestaruuden luvuin 3-1. Silja Serenade
voitti pronssiottelussa ilman vaihtomiehiä
sinnitelleen Langhin.
Parhaaksi pelaajaksi valittiin Langh Ship
-varustamossa työskentelevä puolimatruusi
ja merenkulun opiskelija Juuso Karjalainen. Paras maalivahti oli Gabriellan monivuotinen luottoveska Jani Pesonen. Fair
Play -joukkueeksi valittiin Kristina Katarina.
Palkintojenjaon jälkeen oli vuorossa sauna
ja ruokailu. Pukukopeista poistumiselle oli
vähällä tulla kiire, kun HJK:n liigapelaajat
ja juniorit tulivat harjoituksiin. Yläkerran ravintolassa saatiin pientä jälkipelitunnelmaakin aikaiseksi, mutta turkulaiset halusivat
aiottua aikaisemmin kotiin. Bussista ahteriin
jääneet menivät junalla perästä.
Kiitokset kaikille pelaajille, kannustajille,
tuomareille ja sponsorille ME Groupille.
Matches
Rosella
Mariella
0-3
Neste
Viking XPRS
1-1
Silja Serenade
K18 Team
0-2
Amorella
Finnstar
1-0
Isabella
Viking XPRS
0-6
Mariella
Langh
3-4
Gabriella
Silja Serenade
1-2
Langh
Rosella
3-0
Kristina Katarina
Amorella
0-11
Neste
Isabella
5-2
K18 Team
Gabriella
4-2
Finnstar
Kristina Katarina
7-1
Rosella
Kristina Katarina
0-3
Isabella
K18 Team
1-6
Isabella
Rosella
3-0
Kristina Katarina
K18 Team
6-11
Mariella
Finnstar
5-1
Kristina Katarina
Isabella
5-11
Langh
Finnstar
5-1
Amorella
Mariella
5-1
Viking XPRS
Gabriella
0-4
Silja Serenade
Neste
4-1
Langh
Amorella
1-2
Gabriella
Silja Serenade
1-0
Langh
5-2
Amorella
3-1
SEMIFINALS
BRONZE
Silja Serenade
FINAL
Gabriella
Kristina Katarina valittiin Fair Play -joukkueeksi
Silja Serenaden joukkueen mitaliputki jatkui
36
Vapaavahti
Frivakt
Gabriellan porukka oli
vakuuttavassa kunnossa
3 / 2012
SJÖFARARNAS
FOTBOLLSTURNERING 14.8.2012
Lagsporternas popularitet fortsätter att växa. Detta fanns det redan tecken på vid vårens
innebandy- och ishockeyturneringar. Till Helsingfors anlände till och med 160 spelare för att
kämpa om vandringspriset som donerats av Finlands Bollförbund.
SSB:s turnering spelades i fantastiskt sommarväder på Sonera Stadium i Helsingfors.
Faciliteterna fick beröm från alla håll. Planerna på Sonera Stadium samt Bollis 6:an
var i ypperligt skick, omklädningsrum, bastur samt restaurang, fanns alla i stadiumens
utrymmen vilket var väldigt behändigt och
ökade deltagarnas trivsel.
Turneringens förberedelser påbörjades redan tidigt på våren. Det visade sig att Salos
idrottspark som fungerat som hemmaplan
för turneringen i flera år skulle bli för liten
för evenemanget. Grundseriens matcher
måste planeras så att fyra matcher kunde
spelas samtidigt vilket inte var möjligt i Salo.
Sonera Stadiums mångsidiga faciliteter med
bastu, restaurang och de nästan gränslösa
expanderingsmöjligheterna i form av planmängderna utgjorde en klar styrka för valet
av plats. Datumet för turneringen fastslogs
även i god tid, vilket var tur eftersom Sonera
Stadiums händelsekalender var fullbokad redan i maj.
Stora lag
I synnerhet passagerarfartygen deltog med
stora trupper, och lagen kunde lätt ha spelat
11-mannafotboll, men då skulle man ha varit
tvungna att planera om hela turneringen. Det
har även länge varit en tradition, att last- och
passagerarfartygen spelar 7-manna fotboll.
Spelarnas antal varierar dessutom väldigt
mycket för fartygslagen i varje turnering på
grund av oförutsägbara förändringar i sjöfararnas arbetsturer. Turneringens matcher
registrerades även i Nordic Open Footballseriens resultat.
Turneringskansliet lades upp vid aulan
utanför omklädningstummen. Resultaten
uppdaterades till nätet vilket möjliggjorde
Finnlinesilta löytyy jälleen merimiesurheiluperinteiden vaalijia
Amorellan joukkue kuuluu aina kärkikastiin
3 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
37
att spelarna samt publiken kunde följa med turneringshändelserna i realtid. Deltagarna kunde även
följa med turneringens utveckling genom videoprojektorn som visade liveresultat på väggen bredvid
kansliet. I aulan fanns även mellanmålspunkten, var
deltagarna fick njuta av kaffe, te, drycker och tilltugg.
Me-Group bjöd på mellanmålspunktens delikatesser.
Spelare började anlända till Stadium området redan halv nio tiden. Många frågade efter kör- och
parkeringsanvisningar –alla hittade fram. I år hade
SSB även gjort en karta över området var parkeringsplatserna, planerna samt andra viktiga landmärken
var utsatta för att underlätta navigeringen för sjöfararna. Lagen väntade med spänning på bussen som
skulle anlända från Åbo, lägesrapporteringar gavs
med jämna mellanrum och telefonlinjerna gick heta
då flera lag väntade på sina förstärkningar från egentliga Finland. I turneringen deltog även laget K-18
med ”blandbesättning”.
Ny plats, nya upptåg
N
Fa
Fartygslagens
lagledare tog emot en sista snabb briefing om turneringshändelserna, platsen och reglerna
före matcherna startade. För SSB är fartygslagens
fö
lagledare väldigt viktiga. Kontakt, arrangemang,
la
spelarrekrytering och övriga uppgifter är inte möjsp
ligt att utföra utan lagledarnas stora insatser år efter
lig
år. Därför vill vi rikta ett stort tack till fartygslagens
år
alla funktionärer!
al
Avsparken skedde halv tio, när Neste mötte Viking
XPRS. Enligt gammal kutym var det Finska BollX
förbundets hobby- och korpserie regler som gällde.
fö
Speltiden var två gånger 15 minuter.
Sp
Domarna till turneringen fixades av Etelä Haagan
Pallo Rf:s Ahti Wilenius. ”Ade” som dömt otaliga
mängder sjömansmatcher kunde tyvärr inte själv
närvara. Bråttom hade även Silja Serenades före
detta fotbollsguru, Jari Kaunisto, numera krögare.
Det skulle ha varit fint att se återseendet av de forna
legenderna.
– Jag skulle inte ha kunnat tro att jag kunde skippa
ett sådant här evenemang –särskilt då Sere deltar,
säger en besviken Kaunisto efteråt.
Ferit Us var på besök från Sveriges sjömansservice.
Han dömde ett par matcher, och filmade händelserna. Vissa av Ferits videosnuttar kan ses på SSB:s
hemsidor.
SSB:s forna idrottssekreterare Juhani Rinne dök
upp körande på sin Harley Davidson.
– Några få bekanta fann jag ännu från Amorellas
och Finnstars lag, konstaterade Jussi.
Turneringens äldsta spelare var omkring sextio år
gamla, medan de yngsta omkring tjugo.
Hejarklackarna med
Under dagens lopp besökte närmare 300 sjöfarare
evenemanget; spelare, hejarklackar, åskådare, vänner.
Många träffade på gamla seglingskamrater gångna
år. Detta var troligen alla tiders största sjömansträff.
Jani Pesonen/Gabriella
38
Vapaavahti
Frivakt
Juuso Karjalainen/Langh
3 / 2012
Många undrade redan över mängden människor som fanns på stadion, och hade ingen
aning om att en lika stor show var i full gång
på den andra planen Bollis.
Matcherna spelades i god anda, alla strävade naturligtvis efter seger med glimten i
ögat. Hettan verkade störa vissas spel efter
en annars väldigt ostadig sommar. Å andra
sidan var det trevligt med omväxling, då de
tre senaste turneringarna i Salo drabbats av
regnväder.
Tidtabellen för matcherna var flexibel
så att inga små förseningar skulle inverka
på programmet. Sjöfarare brukar även under turneringarna vara väldigt flexibla och
förstående för förseningar och lagen ställer
ofta upp då matcher måste spelas tidigare
på grund av diverse orsaker. I år behövdes
dock inte så mycket justering då alla matcher
spelades på utsatt tid. Endast brons- och finalmatchen spelades tidigare än beräknat, då
bägge matchernas spelare skulle fortsätta sin
arbetstur samma dag.
Inga större olyckor skedde som tur, men
i stora evenemang som detta kan man inte
undgå några småskador. Några spelare måste
lämna planen och flytta sig till publiken på
grund av skador. Amorellas erfarne Ilkka
Heinonen fick ta en snabbtur till Mehiläinen för att sy tre stygn i öronsnibben.
– Får väl fortsätta som manager resten av
turneringen, konstaterade Ilkka som återvände till turneringen efter snabbvisiten hos
läkaren.
När 160 sjöfarare spelar är det klart att
olyckor kan ske. Kylpåsarnas efterfrågan var
så pass stor att en extra sats måste avhämtas
från närapoteket under turneringen.
Matcher på bra nivå
Amorellas lag, som hörde till förhandsfavoriterna tog sig vidare med fulla poäng från
grundserien, och fortsatte i samma takt i
kvartsfinalerna. Gabriellas lag, som var lite
ringrostig i början, fick motorn igång ju
längre turneringen framskred, och tog sig till
semifinal efter att besegrat Viking XPRS. I
semifinalen var det dags för favorit i repris
från grundserien då Gabriella åter mötte Silja Serenade. Då den första matchen avgjorts
med straffar som Silja vann var det natur-
ligt att även denna match skulle avgöras på
samma sätt. Denna gång var det Gabriellas
tur att segra i strafftävlingen.
Därmed var det de tidigare årens mästare
Gabriella och Amorella som möttes i finalen.
I en fartfylld och spännande match som höll
en bra nivå var det Gabriella som till slut
kammade hem guldet med en 3-1 seger. Silja
Serenade vann brons med seger över Langh
som kämpat turneringen igenom utan bytesspelare.
Till turneringens bästa spelare valdes
Langh Ships lättmatros och sjöfartsstuderande Juuso Karjalainen. Turneringens bästa
målvakt blev mästerskapslagets mångåriga
och alltid lika pålitliga Jani Pesonen.
Till turneringens fairplaylag valdes Kristina Katarina som höjde turneringens stämning med positiv attityd på plan och en otrolig hejarklack som tappert hejade på laget
genom hela den långa turneringen.
Efter prisutdelningarna var det dags för
bastu och middag. Evenemanget var väldigt
lyckat och för detta vill vi tacka alla spelare,
hejarklackar, domare, åskådare samt turneringens huvudsponsor ME Group.
TANKKILAIVAMIEHIÄ GÖTEBORGIN
24-H JALKAPALLOTURNAUKSESSA
Nesteen merenkulkijat osallistuivat ensimmäistä kertaa Göteborgissa 31.8.-1.9.2012 järjestettyyn 24-timmars jalkapalloturnaukseen. Suomalaisten lisäksi turnaukseen osallistui laiva- ja
varustamojoukkueita myös Norjasta sekä Ruotsista. Turnaus järjestettiin kolmannenkymmenennen kerran.
Ensimmäinen peli oli ruotsalaista Scandlinesin M/S Trelleborgia vastaan. Trelleborg
meni heti ottelun alussa 1-0 johtoon, mutta
Nesteen joukkue onnistui tasoittamaan jo
ennen puoliaikaa. Toisella puoliajalla Neste
otti pelin hallintaansa ja kahdella lisäosumalla lopputulokseksi tuli 3-1 voitto (M/S
Trelleborg voitti lopulta koko turnauksen).
Seuraavaksi vastaan tuli paikallinen Rosenhill, joka vei ottelun ansaitusti 3-0. Illan
viimeisessä ottelussa auringon jo laskettua,
vastaan asettui merenkulkuopiskelijoista
koottu Kalmar/Lamnda. Peli oli erittäin tasainen ja pisteet jaettiin lopputuloksella 1-1.
Ensimmäisessä jatko-ottelussa tuli seuraavana päivänä vastaan saksalaisen TTLvarustamon m/s Peter Pan. Peli oli koko ajan
täysin Nesteen hallinnassa, joten pelaaminen
oli leppoisaa potkiskelua fair play -hengessä
ja lopputulos oli 4-1 voitto Nesteelle.
Melkein mitalipeleihin
Neljännesvälierissä tuli vastaan opiskelijoista koostuva Öckerögymnasiet. Peli oli
tasainen ja hyviä tilanteita syntyi molemmille joukkueille. Neste meni ensimmäisellä
3 / 2012
puoliajalla 1-0 johtoon, mutta joutui pian
vaihtamaan sormensa taittaneen maalivahtinsa. Nesteen joukkue kesti vastustajien kovan painostuksen ja lopputulokseksi jäi 1-0
voitto Nesteelle.
Puolivälierissä vastaan asettui ruotsalainen
El Dragador. Joukkueemme lähti otteluun
siipirikkoisena, sillä kaksi pelaajaa oli sivussa loukkaantumisien vuoksi. Jouduimme
pelaamaan ottelun vain yhdellä vaihtomiehellä. El Dragador onnistui tasaisen pelin
loppupuolella tekemään maalin, joka jäi ottelun ratkaisumaaliksi. Näin ollen El Dragador pudotti 1-0 voitollaan Nesteen pois
mitalipeleistä.
Nesteen joukkue voitti rahtilaivasarjan sekä oli paras suomalainen joukkue turnauksessa, jättäen taakseen muun muassa moninkertaisen risteilyalusten maailmanmestarin
Silja Serenaden.
Joukkueemme kiittää sponsoroinnista
Neste Oilia sekä laivamuonitusliikettä Nyman & Co, jotka mahdollistivat osallistumisemme tapahtumaan.
Pasi Kinnari/Neste Shipping
Frivakt
Vapaavahti
39
MERENKULKIJOIDEN TRAP
–HAULIKKOKISA NASTOLAN
AMPUMARADALLA 22.8.2012 –
TULOSTASO PYSYI KORKEANA
Kilpailu järjestettiin jälleen haulikkokurssin
yhteydessä. Porukka kokoontui ja lounasti
Liikuntakeskus Pajulahdessa, josta jatkettiin
Nastolan Metsästysampujat Ry:n radalle.
Kari Kopra toimi tuttuun tapaan kilpailun
johtajana.
Harjoittelujen jälkeen kilpailijat ampuivat
kaksi kertaa 15 kiekon sarjan. Sää oli sopiva, lämmintä pilvipoutaa ja vain heikkoa
tuulta. Muutamista edellisvuosista poiketen
ammuttiin nyt kakkosradalla. Taso oli hyvä,
kukaan ei jäänyt alle 10 pisteen.
Viime vuoden mestari ja MEPAn kaikkien aikojen parhaan tuloksen(28) saavuttanut Seppo Kämäräinen pudotti lupaavasti
ensimmäisen kierroksen kaikki 15 kiekkoa.
Toisen kierroksen puolivälissä tuli kaksi
peräkkäistä hutia, mikä varmaan vaikutti
keskittymiseen. Kymmenen kiekkoa putosi,
ja yhteistulos 25 riitti tänä vuonna mestaruuteen.
Pasi Savoja jäi myös kolme pistettä vuoden 2011 tuloksestaan; 23 rikottua kiekkoa
toi hopean. Kolmanneksi ampui vuoden
2010 mestari, Kari Laurila, 22 pistettä.
Joukkuekisan voitti Neste Shipping (Seppo Kämäräinen, Hannu Sarkola, 43p),
niukasti ennen Silja Teamia (Jarmo Luomaranta, Pasi Savioja, 42p). Kolmanneksi tuli
Meritaito (Kari Laurila, Jari Tukia, 34p).
Kiitokset kaikille!
Kilpailuun osallistui merenkulkijoita
Nesteeltä, Viking Linelta, Borelta,
Eckerö Linelta, Finnlinesilta, Siljalta,
Borelta, ESL-Shippingilta ja Meritaidolta
Seppo Kämäräinen
Pasi Savioja
Kari Laurila
Rainer Tikka
Jussi Vepsäläinen
Reijo Lappalainen
Jarmo Luomaranta
Hannu Sarkola
Väinö Lehtinen
Ismo Jalonen
Eero Teikko
Jari Tukia
40
Vapaavahti
Frivakt
25
23
22
20
20
19
19
18
18
13
12
12
Mepa Haulikkokilpailu TRAP
Voittajat 1994 – 2010:
1994 Kari Nivala
1995 Jouko Ventelä
1996 Ismo Inkinen
1997 Ismo Inkinen
1998 Leif Bäcklund
1999 Ismo Inkinen
2000 Viljo Halli
2001 Leif Bäcklund
2002 John Blumberg
2003 Marjo Penttilä
2004 Leif Bäcklund
2005 Leif Bäcklund
2006 Marjo Penttilä
2007 Marjo Penttilä
2008 Kari Laurila
2009 Leif Bäcklund
2010 Kari Laurila
2011 Seppo Kämäräinen
2012 Seppo Kämäräinen
Silja Festival
Rosella
Silja Serenade
Silja Serenade
Silja Europa
Silja Serenade
Otso
Silja Europa
Silja Europa
Silja Serenade
Silja Europa
Silja Europa
Silja Serenade
Silja Serenade
Saaristo
Silja Europa
Saaristo
Purha
Purha
24p
27p
24p
27p
27p
27p
24p
26p
26p
21p
27p
24p
22p
26p
22p
23p
23p
28p
25p
Seppo Kämäräinen
uusi mestaruutensa
3 / 2012
SJÖFARARNAS HAGELGEVÄRSTÄVLING
VID NASTOLAS SKYTTEBANA
22.8.2012 – RESULTATEN
FORTSATTE PÅ HÖG NIVÅ
Kari Kopra antaa viime hetken neuvoja Pasi Saviojalle
Tävlingen arrangerades även i år i samband
med hagelgevärskursen. Deltagarna samlades vid lunch i Idrottscentrum Pajulahti,
varefter färden fortsatte mot Nastolas Jaktskytteföreningsbana Rf:s bana. Som vanligt
fungerade Kari Kopra som tävlingsledare.
Efter övningsskott sköt varje deltagare
två gånger en serie om 15 duvor. Vädret var
lämpligt, varm och mulet uppehållsväder,
med svag vind. Till skillnad från tidigare år
hölls tävlingen på bana två. Nivån var bra,
ingen blev under 10 poäng.
Seppo Kämäräinen som innehade förra
årets och SSB:s rekord (28 träffar) började
lovande med att träffa 15 duvor på första
rundan. Under den andra rundans halva sköt
han två missar i rad vilket säkert bidrog till
koncentrationssvårigheter. Tillsammans föll
tio duvor på den andra rundan, men resultatet 25 räckte i år till ett förnyat mästerkap.
Pasi Savioja blev även tre poäng från sitt
förra års resultat, 23 träffar gav ändå silver.
Bronset tog Kari Laurila, mästare från år
2010.
Lagtävlingen vann Neste Shipping (Seppo
Kämäräinen, Hannu Sarkola, 43p), före Silja Team (Jarmo Luomaranta, Pasi Savioja,
42p). Bronsmedaljerna gick i år till Meritaito
(Kari Laurila, Jari Tukia, 34p).
Ett stort tack till alla!
3 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
41
MERENKULKIJAT PITIVÄT TAWAST GOLFIN
TUNNELMASTA JA OLOSUHTEISTA. (7.8.2012)
Esa Tammi vei scratchin, Matti Kokkala voitti pistebogeyn
Hieno klubirakennus ja hyvä kenttä olivat näyttämönä Mepan elokuun golfkisalle. Säätila oli suotuisa, joskin pilvinen ja hieman
nihkeä. Sadetta saatiin vasta, kun
viimeinen ryhmä tuli väylän 18 lipulle. Varsin hyvätasoisessa kisassa 14 pelaajaa selvitti 18-reikäisen
kentän alle sadalla lyönnillä.
Lähimmäs lippua osui Christer
Rehnberg (väylä 11, 2,88m). Pisimmästä lyönnistä palkittiin toisen polven merimiesgolffari Santtu
Tuhkanen (väylä 5, 238m). Pistebogeyn voitti Matti Kokkala (41),
toiseksi tuli Mikko Aro (34) ja kolmanneksi Esa Tammi (34).
Naisten sarjassa paras oli Sari
Tanskanen (34), toisen palkinnon
sai Päivi Pohjola (33) ja kolmannen
Nina Okko (31). Parhaasta scratch
–tuloksesta vastasi ties monennenko kerran Esa Tammi (84), toisena
Mikko Aro (87) kolmantena Kari
Salonen (89). ME Group special
prize meni Esa Penjalalle, Tawast
Golfin lahjoittamat Greenfee –liput luovutettiin Tytti Saarelalle ja
Birgitta Germanoville.
Kiitokset kaikille !
42
Vapaavahti
Frivakt
TULOKSET
Pistebogey
Scratch
1 Kokkala Matti
2 Aro Mikko
3 Tammi Esa
4 Tanskanen Sari
5 Pohjola Päivi
6 Passi Jorma
7 Rehnberg Christer
8 Salonen Kari
9 Kiihamäki Pertti
10 Kokkala Antti
41
36
34
34
33
33
33
32
32
32
1 Tammi Esa
2 Aro Mikko
3 Salonen Kari
4 Kokkala Matti
5 Hytti Aapo
6 Kangasmäki Lauri
7 Holm Max
8 Anttonen Erik
9 Kiihamäki Pertti
10 Lehto Kimmo
84
87
89
90
90
91
91
93
95
96
Kaikki tulokset: www.mepa.fi
3 / 2012
Sjöfararna tävlade på Tawast Golf
En fin klubbyggnad och en bra bana var
arenan för SSB:s golftävling i augusti. Nivån på tävlingen var hög; 14 spelare klarade
av 18-hålsbanan med mindre än etthundra
slag. Närmast flaggan slog Christer Rehnberg. För längsta drive belönades Santtu Tuhkanen, andra generationens sjömansgolfare. Pisteybogeyn vann Matti Kokkala, andra blev Mikko Aro och tredje Esa Tammi.
Sari Tanskanen var bäst i damernas serie,
andra pris tog Päivi Pohjola och tredje Nina
Okko. För bästa resultat i scratch stod igen
Esa Tammi (för hur mångte gången?) – tvåa
blev Mikko Aro och trea Kari Salonen. ME
Groups special prize gick till Esa Penjala.
Tytti Saarela och Birgitta Germanov fick
motta Greenfee-biljetter donerade av Tawast Golf.
Kihis, E.T. Mikko ja Ville
Ett varmt tack till alla!
Jocke, Pekka, Kimmo ja E.A.
Sami ja Max
3 / 2012
Johan Treuthardt ja toisen polven merimiesgolffari
Santtu Tuhkanen
Aapo&Amorella Angels
Frivakt
Vapaavahti
43
SHIPSTORES GOLF CUP 2012
PELATTIIN ELOKUUN ALUSSA
Monia merenkulkijoita ja merenkulkuihmisiä nähtiin Paraisilla,
jossa tänä vuonna järjestettiin Suomen Laivakauppiaitten Yhdistyksen golfkilpailu. Suosittu Archipelagia Golf Club tarjosi
peräti kahdeksallekymmenelle pelaajalle kauniin sään ja hyvän
ilmapiirin.
Aamu alkoi maittavalla brunssilla ja Laivakauppiaitten Yhdistyksen puheenjohtajan, Matti Kokkalan info- ja tervetuliaistilaisuudella. Vanhan tavan mukaan kilpailuun startattiin yhteislähdöllä tasan kymmeneltä. Osallistujat kiersivät koko kentän 18
reikää. Pelimuotona oli pistebogey tasoituksilla.
Kierroksen jälkeen saunottiin, ruokailtiin ja pidettiin palkintojenjako. Voiton vei Juhani Salo tuloksella 35. Lähelle pääsivät
myös Anja Levo, Aapo Hytti ja Max Holm. Lähimmäksi lippua
löi Anitta Järvinen ja pisimmän draivin tempaisi Pasi Siltala.
44
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2012
SEA SUNDAY –MERITURVALLISUUSPALKINTO
MERENKULKUNEUVOS PAAVO WIHURILLE
Liikenneministeri Merja Kyllönen luovutti
palkinnon 7.9.2012 Helsingin Eteläsatamassa pidetyssä tilaisuudessa, jonka järjestivät Suomen Merimieskirkko ry ja Suomen
Meripelastusseura ry. Palkintoesine on Emil
Cedercreutzin tekemä pronssiin valettu
veistos Ruorimies.
Merenkulkuneuvos Paavo Wihuri on tehnyt pitkäjänteistä työtä meripelastuksen ja
-turvallisuuden alalla. Hän on toiminut merikapteenitutkinnon jälkeen paitsi kauppaaluksilla, myös merenkulkupiirin päällikkönä, Meripelastusseuran toiminnanjohtajana
ja puheenjohtajana, sekä Merenkulkulaitoksen meriturvallisuusjohtajana.
Merenkulkuneuvos Wihurin johdolla on
kehitetty menestyksekkäästi merenkulun
turvallisuusviestintää, alusliikennepalveluja
sekä merenkulun tarkastustoimintaa.
Merenkulun turvallisuuspalkinto Sea
Sunday on viranomaisten sekä ammatti- ja
vapaa-ajan merenkulun järjestöjen vuonna
1996 perustama huomionosoitus. Palkinnon
taustalla on tiettävästi kattavin suomalaisen
merenkulkualan ja vesillä liikkumisen kokoonpano. Palkintotoimikunnan puheenjohtajana toimii Suomen Merimieskirkon
pääsihteeri Sakari Lehmuskallio.
velutoimisto, Merivoimat, Rajavartiolaitos,
Suomen Ammattikalastajaliitto- Suomen
Konepäällystöliitto, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry., Suomen Laivanpäällystöliitto r.y., Suomen Merimieskirkko
r.y., Suomen Merimies-Unioni r.y., Suomen
Meripelastusseura r.y., Suomen Partiolaiset r.y. - Suomen Tietoliikennetekniset r.y.,
Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto r.y.,
Suomen Varustamot ry., Suomen Purjehdus
ja Veneily, Satamaoperaattorit ry, Suomen
Matkustajalaivayhdistys
Palkinnon taustaorganisaatiot:
Helsingin Laivapäällikköyhdistys, Finnpilot Pilotage Oy, Luotsiliitto r.y., Liikenteen
turvallisuusvirasto, Meriliitto, Merimiespal-
SJÖFARTENS SÄKERHETSPRIS SEA SUNDAY TILL
SJÖFARTSRÅDET PAAVO WIHURI
Trafikminister Merja Kyllönen överlämnade den 7.9.2012 priset vid en ceremoni
arrangerad av Finlands Sjömanskyrka rf och
Finlands Sjöräddningssällskap rf i Södra
hamnen. Priset är Emil Cedercreutz staty i
brons Mannen vid ratten.
Sjöfartsrådet Paavo Wihuri har utfört ett
långsiktigt arbete inom sjöräddningens och
sjösäkerhetens område. Efter sjökaptensexamen har han verkat både på handelsfartyg
och som chef på sjöfartsdistrikt, som Sjöräddningssällskapets verksamhetsledare och
ordförande samt som sjösäkerhetsdirektör på
Sjöfartsverket.
Under sjöfartsrådet Wihuris ledning har
man framgångsrikt utvecklat sjöfartens säkerhetskommunikation, fartygstrafikservicen och sjöfartens inspektionsverksamhet.
Sjöfartens säkerhetspris Sea Sunday är en
utmärkelse som stiftats år 1996 av myndigheterna och yrkes- och fritidsorganisationerna inom sjöfarten. Bakom priset står veterligen den bredaste samlingen organisationer i
3 / 2012
anslutning till sjöfart och vattentrafik. Som
én
ordförande för prisutdelningskommittén
everkar Sakari Lehmuskallio, generalsekreterare för Finlands Sjömanskyrka.
Prisets bakgrundsorganisationer:
Helsingfors Skeppsbefälhavareförening,,
Finnpilot Pilotage Oy, Lotsförbundet rf,
Trafiksäkerhetsverket, Sjöfartsförbundet,
Sjömansservicebyrån, Sjöstridskrafterna,
Gränsbevakningsväsendet, Finlands Yrkesfiskarförbund, Finlands Maskinbefälsförbund,
Finlands Fritidsfiskares Centralförbund rf,
Finlands Skeppsbefälsförbund rf, Finlands
Sjömanskyrka rf, Finlands Sjömans-Union
rf, Finlands Sjöräddningssällskap rf, Finlands
Scoutförbund rf, Finlands Telekommunikationstekniska rf, Finska Försäkringsbolagens
Centralförbund rf, Rederierna i Finland rf,
Segling och båtsport i Finland, Hamnoperatörerna rf, Passagerarfartygsföreningen i
Finland rf.
Frivakt
Vapaavahti
45
HAGELSTAM NAUTICA –
HUUTOKAUPPA OLI MENESTYS
– Huutokauppa oli hyvin mielenkiintoiSyyskuun alussa järjestetty
nen tilaisuus. Meritauluja ja pienoismalleja
erikoishuutokauppa onnistui
olisi voinut olla enemmänkin, Kallio kertoi.
Hänellä on kokoelmissaan lukuisia merihienosti. Lajinsa ensimmäisen,
tauluja, sekä pienoismalleja muun muassa
Nautica -nimellä kulkeneen
White Rosesta ja Otto Hacklinista, jotka ovat
huutokaupan teemana oli meri Jaakko Pielan verstaalta.
ja matkustus. Myytävänä oli
tauluja, pienoismalleja, kartto- Huutokauppoja kannattaa
ja, meriantiikkia ja meriaiheisia järjestää jatkossakin
esineitä kaikkiaan parisen sataa MEPAn Kotkan isännöitsijänä toiminut
Jaakko Piela oli maamme tunnetuimpia
kohdetta.
rahtilaivapienoismallien rakentajia. Hän teTupa oli täynnä, vieraat tekivät koko ajan
kohteista tarjouksia ja myös korottivat niitä.
– Monet paikalla olijoista olivat ihan uusia huutokauppakävijöitä, taidehistorioitsija
Tuija Peltomaa Hagelstamilta totesi.
Peltomaan mukaan huutokaupan tavoite
saavutettiin. Kohteet menivät kaupaksi ja
hintataso oli tyydyttävä, paikoitellen loistava.
Korkeimman hinnan saavutti suomalaisen taidemaalarin Oscar Kleinehin (1846
– 1919) tekemä öljyvärityö Merellä, jonka
vasarahinnaksi muodostui 14.000 euroa.
Myös Adolf Bockin (1890 – 1968) ja Pekka Halosen (1865 – 1933) taulut nousivat
hyviin hintoihin.
Pienoismalleista kiinnostivat eniten höyrylaivojen Sumbawa, Tornator ja Pohjola lasivitriineissä olevat mallit. Sumbava oli tanskalaisen East Asian Shipping Ltd:n vuonna
1954 rakennettu jäähdytysalus. Suomalaiset
tuntevat paremmin sisävesialus Pohjolan ja
höyrylaiva Tornatorin. Juha Tähtisen tekemä pienoismalli Pohjolasta huudettiin
6.000:lla eurolla.
Vuosaaren sataman johtaja Jukka Kallio
oli käynyt tutustumassa huutokauppakohteisiin jo etukäteen.
46
Vapaavahti
Frivakt
ki s/s Tornatorista useampia pienoismalleja,
joista yksi huudettiin Hagelstamilta 3.800
euron vasarahinnalla. Meriviennin omistama
Tornator ajoi Finnlinesin liikenteessä 19471954, jolloin alus romutettiin Belgiassa.
Jukka Kallio oli kiinnostunut nimenomaan s/s Tornatorin pienoismallista. Hän
laskeskeli hinnan nousevan melko korkeaksi,
kun päälle tulevat verot ja välityspalkkiot.
– Uskon, että tällaiselle huutokaupalle on
tarvetta. Ei tiedä, vaikka itsekin innostuisin
tuomaan tavaroita myyntiin, Jukka Kallio
tuumi.
Meklarina toiminut Tuija Peltomaa oli
erittäin tyytyväinen, että sai olla kokoamassa
Nautica -huutokauppaa.
– Olen aina ollut kiinnostunut merestä ja
meritaiteesta ja myös kirjoittanut niistä eri
julkaisuihin. Nyt ala avautui aivan uudella
tavalla, Peltomaa kertoi.
Meri ja merenkulun historia ansaitsisivat
jatkossakin tulla esille myös huutokauppamaailmassa.
Kun s/s Tornator siirtyi Finnlinesin
hoitoon Lauritzenilta, oli se aluksi
rungoltaan harmaa. Jaakko Piela rakensi pienoismallit sekä vanhalla, että
uudella värityksellä.
Teksti: Pekka Karppanen
Kuvat: Pekka Karppanen,
Tatu Korhonen
3 / 2012
HAGELSTAMS AUKTION NAUTICA
VAR EN SUCCÉ
Specialauktionen som arrangerades i början av september lyckades över förväntningarna. Temat för
auktionen, som kallats Nautica, var hav och resande. Tavlor, fartygsmodeller, kartor, antika och andra
marina föremål, sammanlagt ett par hundra föremål, var till salu.
Huset var fullt, besökarna gav hela tiden anbud på
föremålen och höjde anbuden.
– Många av dem som var på plats var helt nya
auktionsbesökare, konstaterade konsthistoriker
Tuija Peltomaa på Hagelstam.
Enligt Peltomaa uppnådde man målsättningen
för auktionen. Föremålen hade god åtgång och
prisnivån var tillfredsställande, ställvis lysande.
Det högsta budet gavs för den finländske konstmålaren Oscar Kleinehs (1846 – 1919) oljemålning Till havs som gick under klubban för 14
000 euro. Också Adolf Bocks (1890 – 1968) och
Pekka Halonens (1865 – 1933) tavlor såldes till
goda pris.
Av fartygsmodellerna som var utställda i glasvitriner rönte ångfartygen Sumbawa, Tornator och
Pohjola mest intresse. Sumbawa var ett kylfartyg
som år 1954 hade byggts för danska East Asian
Shipping Ltd. I Finland känner man bättre insjöfartyget Pohjolas systerfartyg, ångfartyget Tornator.
Juha Tähtinens fartygsmodell av Pohjola såldes för
6000 euro.
Jukka Kallio, direktör för Nordsjö hamn, hade
bekantat sig med auktionsföremålen redan på förhand.
– Auktionen var ett mycket intressant evenemang. Tavlorna med marina motiv och fartygsmodellerna kunde ha varit flera.
Han har i sin ägo otaliga tavlor med marina motiv, och fartygsmodeller av bl.a. White Rose och Otto
Hacklin, båda från Jaakko Pielas verkstad.
3 / 2012
Det skulle löna sig att
ordna auktioner också i
fortsättningen
SSB:s disponent i Kotka, Jaakko Piela, var en av de
mest kända byggarna av modeller av lastfartyg i vårt
land. Han byggde flera modeller av s/s Tornator,
av vilka en såldes hos Hagelstam för 3800 euro.
Tornator som ägdes av Merivienti trafikerade för
Finnlines åren 1947 – 1954, och höggs sedan upp
i Belgien.
Jukka Kallio var uttryckligen intresserad av fartygsmodeller av s/s Tornator. Han kalkylerade att
priset stiger ganska mycket, då skatter och provision läggs till.
– Jag tror att det finns ett behov av en sådan här
auktion. Kanske jag rentav själv skulle bli intresserad av att lämna in någonting för försäljning.
Tuija Peltomaa, som fungerade som mäklare, var
mycket nöjd över att få samla föremålen för auktionen Nautica.
– Jag har alltid varit intresserad av havet och marin konst och har också skrivit om ämnet i olika
publikationer. Nu vidgade sig området på ett alldeles nytt sätt, berättade Peltomaa.
Havet och den marina konstens historia skulle
förtjäna att också i fortsättningen bli uppmärksammad i auktionsvärlden.
Text: Pekka Karppanen
Bilder: Pekka Karppanen,
Hagelstam Auktioner
Frivakt
Vapaavahti
47
KIRJOJEN YÖ HELSINGISSÄ 23.8.
Milja Nitovuori
sit olla vähissä, mutta majoituksen löydyttyä
kaikki näytti taas paremmalta. Yhteismajoituksissa pyhiinvaelluksen henki tuntui vahvana. Matkalla tavattu munkki alkoi kerran
tenttaamaan heiltä evankelisia asioita, mutta
”onneksi” espanjan kieli rajoitti puhumista,
kertoi Vekkeli.
Emme olleet ainoita tätejä matkalla, miehiä oli enemmistö, mutta myös perheitä
lapsineen.Tiessä oli heidän mukaan jotain
maagista ja se imaisi mukaansa. Tunne, että
ihmiset ovat jo vuosituhansia vaeltaneet enne heitä, toi matkalle tarkoituksen.
Pirkko Vekkeli ja Liisa Jäppinen ovat kirjoittaneet matkakertomuksen Tätinä taipaleella. Kirja on kuvaus erilaisesta vaelluksesta
Santiago de Compostelaan. Kirjojen yöhön
he tulivat kertomaan omanlaisestaan tavasta
vaeltaa. Naiset olivat tavanneet sattumalta ja
jo 5 minuutin keskustelun jälkeen he päättivät lähteä yhdessä matkaan. Kumpikaan ei
ollut harrastanut kuntoilua, vaan kertoivat
olevansa tavallisia koiranulkoiluttajia.
Katolinen kirkko aloitti jo tuhat vuotta
sitten buumin vaellusreitistä ja tämä elvytettiin 70-luvulla tradition vuoksi. Tämän
pyhiinvaelluksen tehneet saivat syntinsä
anteeksi. Nämä tädit eivät tehneet matkaa
katolisena tekona, vaan sen kulttuurisen
merkityksen takia.
Syksyllä he alkoivat suunnitella harjoitteluun ryhtymistä ja ensimmäinen harjoitus
sujui hyvin eväitä syödessä. He pitivät tärkeänä, että vaellus ei saisi olla paahtamista
kymmeniä kilometrejä päivässä jalat rakoilla.
Kulkemalla rauhassa voi ihailla maisemia ja
ihmetellä luonnon sekä historian kohtaamista. Ensimmäisen sadan kilometrin jälkeen
saa todistuksen ja voi tämän jälkeen käyttää
yhteismajoituksia. Kirja on samalla opaskirja
vaellusta suunnitteleville.
Haastattelijan kysyessä tuliko heille koskaan riitaa matkan aikana, he kertoivat, että
joskus mudassa tarpomisen jälkeen alkoi vit-
48
Vapaavahti
Frivakt
Lavalle nousi Kalle Isokallio kertomaan
uutuuskirjastaan Venttiili-Ville. Kirja on
hänen viidestoista romaaninsa. Haastattelija
kysyi mistä Isokallion kipinä veijariromaaneihin syttyi ja hän vastasi, että se johtuu
luonneviasta. Kun koko ajan naurattaa ja jo
sanomalehden avattua alkaa taas naurattaa,
hän kertoi. Aiheita ja tilanteita ei ole vaikea
löytää, mutta varovainen pitää olla ja ennakoida tulevaisuutta. Tilanteet vaihtuvat niin
nopeasti, että joskus täytyy kirjoittaminen
aloittaa alusta.
Isokallio on vuodesta 1996 ollut vapaa kirjailija ja voi näin toteuttaa vapauttaan kirjoittamalla yhteiskuntaan sijoittuvia romaaneja.
Sankarit kirjoissa ovat yleensä maalaisjärkeä
käyttäviä tavallisia ihmisiä. Venttiili-Villessä
leskeksi jäänyt Ville Laine ei tiedä kenen
kanssa aatoksistaan puhuisi, kun ennen oli
hyvä testata ajatuksia vaimolla.
Villen isä oli antanut kaikkensa yritykselle,
joka valmistaa kromattuja venttiileitä. Ville
kyllä tuntee työn omakseen, mutta tuumii
myös tulevaa. Kun tulee kutsu viimeiselle
portille, hän aikoo kuitenkin tarjota firmaa
viikatemiehelle, jos vaikka se ensin.
Otavan uudessa kirjakaupassa Uudenmaankadulla julkaistiin kirja Koiransa näköinen.
Kansainvälisesti tunnettu karikatyyritaiteilija Tommi Vuorinen ja tietokirjailija Sanna
Karppinen kertoivat mitkä seikat vaikuttavat ihmisillä koiran valitsemiseen.
Kansikuvassa Sauli Niinistö Bostoninterrierin ja Riitta Väisänen Leonbergin takana
kertovat heti mistä kirjassa on kyse. Tommi Vuorinen on hyödyntänyt fysionomiaa
kasvonpiirteiden tulkinnassa. Kirja osoittaa,
että samat lainalaisuudet pätevät hyvin myös
meidän nelijalkaisiin ystäviin.
Kirjassa valotetaan tuttujen koirarotujen
ominaisuuksia hauskalla tavalla ja näin voi
vertailla koiran ja omistajan luonteenpiirteitä. Tarinointi oli hauskaa - ainakin siihen asti, kun piirtäjä alkoi tulkita meitä kuulijoita.
En kuitenkaan kerro mihin katekoriaan itse
kuuluin.
Sanna Vuorinen on ollut koiraharrastaja
nuoresta lähtien ja tutkinut paljon koirarotujen ominaisuuksia. Seuraavaksi he suunnittelevat kirjaa ulkomaalaisista julkkiksista
ja heidän lemmikeistään.
3 / 2012
NÄIN ON KIRJAT –ILLASSA
VILISI TUTTUJA KIRJAILIJOITA
Kirjavälityksen järjestämä vuotuinen tapahtuma keräsi alan ihmisiä Hotelli Presidenttiin.
Useilla paikkakunnilla kiertävä
tapahtuma on suunnattu kirjakauppa- ja kirjastoväelle. Kustantajat esittelivät syksyn kirjasatoa ja kirjailijahaastatteluissa
valotettiin uusimpien teosten
taustoja. Helsingin tapahtumassa vieraili kuusitoista kirjailijaa.
Toimittaja ja kirjailija Santtu Luoto on kirjoittanut rockmuusikko Ile Kalliosta, joka
oli itse saapunut haastateltavaksi. Kolmeen
otteeseen legendaarisessa Hurriganes -yhtyeessä soittanut Kallio tekee nykyisin uraa
puolisonsa Kaija Kärkisen kanssa. Hänen
mielestään musiikkibisnes on mennyt raadollisempaan suuntaan. Alalla 13-vuotiaasta
lähtien toiminut Kallio totesi, että nykyrokkarit hoitavat talousasiat hyvin. He vaativat
palkkansa eivätkä velkaannu verottajalle.
Toinen tasavallan ”Formula-Erkeistä”
Erkki Vanhanen on työstänyt komean autourheilua käsittelevät kirjan Racing -Radalla. Miehellä on arkistoissaan yli 13.000
valokuvaa ja muistissaan toinen mokoma
meheviä juttuja. Eki pitää edelleen yhteyksiä
Matti Kyllöseen ja Keke Rosbergiin, joka
haluaa jo vetäytyä yksityishenkilöksi mutta
suostui vielä antamaan kommentteja kirjaan.
Lasse Lehtinen on kirjoittanut loppuun
Nätti-Jussin tarinan, mihin Arto Paasilinna
oli aloittanut materiaalin keräämisen. Pohjoisen tukkikämpillä kuullut Nätti-Jussin
kertomat jutut saattoivat olla roisimpia kuin
mehevimmät merimiesjutut konsanaan.
Lehtisen mallikkaasti esitetyt esimerkkimaistiaiset saivat miehet hekottamaan ja naiset
punastumaan.
Illan päätteeksi haastattelija Tarmo Poussun isännöimälle lavalle astui aina tyylikäs
Pirkko Arstila. Tunnettu televisiotoimittaja on kirjoittanut koko ikänsä pakinoita,
kolumneja ja lyhyitä tarinoita. Arstila on
tehnyt jo neljä kirjaa jäätyään pois työelämästä. Virallisesti hän ei aio jäädä koskaan
eläkkeelle. Uusimmassa kirjassaan Naisen
silmin kokenut toimittaja käsittelee koko
elämän kirjoa.
Kustannusyhtiö Karisto ja Alfamer Oy kuuluvat nykyisin samaan konserniin
Pirkko Arstilan terävät huomiot pitivät
yleisön hereillä
Komisario Sandberg seikkailee jo
seitsemännen kerran Timo Sandbergin
uutuuskirjassa Vainooja.
Lasse Lehtinen oli hyvin innostunut
työstäessään Nätti-Jussia
Erkki Vanhasella oli paljon hyviä tarinoita autourheilumaailmasta
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
3 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
49
VANAVEDEN TEKIJÄT
Merimies Asko Viholaisen kirjoittama teos saa lukijan hyvälle tuulelle
Uutuuskirja on kokoelma tarinoita merenkulkijoista ja merenkulkua lähellä olevista
ihmisistä. Viholainen kertoo hauskan jutun myös laivakoirista. Erään nelijalkaisen
ystävän merimiehet olivat laittaneet yksin
menemään taksilla laivalle, kun muuan ravintoloitsija ei ollut koiria kapakassaan hyväksynyt. Reelinkiin nojanneella kipparilla
riitti ihmeteltävää, kun laivakoira pomppasi
taksin takapenkiltä lankongille.
Tarinat ajoittuvat 1960-1980-luvuille,
jolloin merillä seilasi vielä värikästä väkeä
ja kolitramppeja. Kovan työn ohella saattoi
ulapoilta ja satamista löytyä vielä ripaus romantiikkaa, jos sitä sanaa voi välillä roisiksi
yltyneestä merimiesten menosta käyttää.
Asko Viholainen käy tarinoissaan läpi kaik-
ki jobit ahterikallesta kipinään ja kippariin.
Henkilöt ovat olleet olemassa, nimet on
muutettu.
Merimiespappi-, kapakka ja laivatyttö ovat
saaneet omat kertomuksensa. Itsekin seilannut Viholainen käyttää tarinoissa todella lennokasta ja mukaansatempaavaa kynää. Kertomuksia voi lukea vaikka yhden kerrallaan,
mutta itseltäni se meni ääneen naureskellen
yhdeltä istumalta läpi. Tätä voi todella suositella merimiesjuttujen ystäville.
Asko Viholainen: Vanaveden tekijät
ISBN 978-952-5964-39-4
Kustannus HD, kovakantinen, 164 sivua,
lopussa merimiesslangisanasto
Perinteinen vanhojen laivajulisteiden Raudsepp -kalenteri on nyt myynnissä
Mepassa. Joka kuukaudelle on oma näyttävä laivajuliste menneiltä
merivuosilta. Kalenteria on painettu rajoitettu määrä laadukkaalle paperille
- viime vuonna ne loppuivat kesken. Hinta on 32 euroa.
Tiedustelut: [email protected]
50
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2012
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto.
Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki
Nimi:
Osoite:
3 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
51
Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.
Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors
Namn:
Adress:
52 Vapaavahti
Frivakt
3 / 2012
RISTIKON RATKAISIJA
Ristikon Vapaavahdissa 2/2012 oikein ratkaisseiden joukosta palkitaan Iiro Liimatainen Raumalta
NORDIC PHOTO CONTEST 2013
All Nordic seafarers and,
regardless of nationality, all
other crew members of Danish,
Finnish, Icelandic, Norwegian
and Swedish flag vessels
are welcome to take part in
the contest. The contestants
must not be professional
photographers.
• no more than 10 entries per
participant, minimum size 1 Mb
• life at sea, work and leisure
onboard.
•The photos must have been
shot recently
• good prizes for 5 best shots;
from EUR 300 to EUR 670
Please e-mail your entries to
[email protected] no later than
Jan 10, 2013
3 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
53
MERENKULKIJOITA
Suosittu Ylläsretki tehtiin
6.9.- 13.9. Matka sujui hienosti ja tunnelma oli hyvä.
Kuvia mieleenpainuvilta
vaelluksilta ottivat Martti
Karlsson ja Gunilla Granroth.
54
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2012
YLLÄKSELLÄ
3 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
55
Laitureilla ja lankongeilla
Korsisaaren kuljettaja Esa Reinikkala
on MEPAn Ylläsretkeläisten luottomies
jo vuosien kokemuksella
Kirjastonvaihtoa
dilla. Elli ja SuomFinnmaitulivat katsomaan, isen Juha
luettavaa Milja N millaista
itovuorella
oli mukana.
Kotkan Lehmänsaarella musisoitiin
heinäkuussa Esa Honkasen ja Iiro Lempisen
tahtiin. Aurinkoinen
ilta veti paikalle paljon merimiehiä.
56
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2012
en. Matnnon ja Matti Pietikäin
Laivakuvaajat Mike Le vansa Helsingin Olympiakisoti kuvasi ensimmäiset lai pian 50 vuotta laivakuvaamisjen aikaan. Mikellä tulee
ta täyteen.
Mepassa vuodesta 1988
nellyt toimistosihteeri Pa työskenul
nen pääsi aikuisen naise a Suhon ikään.
Onnea!
Jari Piirainen on
Meripelastusseuran
uusi toimitusjohtaja
3 / 2012
Ruissalon Mepalaan rakennettiin varastoliiteri. Mukana
talkoissa Rauli, Paul, Rauski ja Jari
Frivakt
Vapaavahti
57
MERENKULKIJOITA KURSSEILLA
Melontaa ja valokuvausta
FLOORBALL
TOURNAMENT
MARIEHAMN
26.1.2013
contact:
Johan Treuthardt, 0400 709 491,
[email protected]
www.mepa.fi
58
Vapaavahti
Frivakt
Salsatunnit
jatkuvat
Mepa järjestää yksilö -salsatunteja, jotka
sisältävät lisäksi chachachaata, sambaa,
jive, bachataa ja zumbaa.
Paikka: Katajanokan Liikuntahalli,
Merikasarminkatu 1 Katajanokka
Ohjaaja:
Bettina Karppinen
Ma 8.10. klo 12–13.00
Ti 9.10.
klo 12–13.00
Ma 15.10. klo 12–13.00
Ti 16.10. klo 12-13.00
Ma 22.10. klo 12–13.00
Ti 23.10. klo 12–13.00
Ma 29.10. klo 12–13.00
Ti 30.10. klo 12–13.00
3 / 2012
TULEVIA KURSSEJA
Lokakuu
Atk-publishing, Helsinki
Sykettä syksyyn, Pajulahti
Facebook perusteet, Helsinki
Atk-hyöty ja viihde, Helsinki
Köysityökurssi, Turku
Kuntonyrkkeily, Helsinki
Kahvakuula, Helsinki
Mosaiikkikurssi, Helsinki
Kahvakuula, Turku
Venäjän alkeet, Helsinki
Huovutus, Helsinki
Uintitekniikka, Turku
Uintitekniikka, Helsinki
Atk-perusteet, Turku
Atk-internetin tehokäyttö, Turku
Puikot heilumaan, Helsinki
Bodycombat, Helsinki
Atk-Kuvankäsittelyn jatkokurssi, Turku
Marraskuu
08.10. – 10.10.
08.10. – 10.10.
11.10. – 12.10.
15.10. – 17.10.
15.10. – 17.10.
17.10.
18.10.
18.10. – 19.10.
19.10.
22.10. – 24.10.
25.10. – 26.10.
25.10.
26.10.
25.10. – 26.10.
29.10. – 30.10.
29.10. – 31.10.
31.10.
31.10. – 02.11.
Yoga, Helsinki
Tyylikurssi, Helsinki
Yoga, Turku
Atk-kotisivut ja blogit, Turku
Keramiikkakurssi, Vantaa
Facebook perusteet, Turku
Bodycombat, Helsinki
Atk-excel, Turku
Kyytiä kaamokselle, Pajulahti
Beachvolley, Helsinki
Atk-word, Turku
Hopeaketjukurssi, Helsinki
Polkupyörä ergometritesti, Hki
Polkupyörä ergometritesti, Tku
Jouluaskartelu, Helsinki
01.11.
01.11. – 02.11.
05.11.
05.11. – 07.11.
07.11. – 09.11.
08.11. – 09.11.
09.11.
12.11. – 14.11.
12.11. – 14.11.
15.11.
15.11. – 16.11.
15.11. – 16.11.
21.11.
22.11.
26.11. – 27.11.
Joulukuu
Jouluaskartelu, Turku
Jouluaskartelu, Turku
10.12. – 11.12.
13.12. – 14.12.
MEPAlla on mielenkiintoisia
ATK-kursseja!
Tietokonetta voi käyttää muuhunkin
kuin nettisurffailuun!
Helsingissä
Turussa
8.10. – 10.10. Atk-publishing
(Julkaisut)
Laivalehti, kerhotiedote tai
vaikkapa juliste. Publisher ohjelmalla opetellaan perusteet
lehden tekoon. Kurssille ei tarvita mitään erikoistaitoja vaan
perusosaaminen riittää. Voit
itse valita tarpeittesi mukaan
mitä haluat oppia ohjelmalla
tekemään. Kolmessa päivässä
ehtii paljon!
31.10 – 2.11. Kuvankäsittellyn jatkokurssi
”Yleisön pyynnöstä”
Syventävä kurssi kuvankäsittelyyn PhotoShop Elements
ohjelmalla. Opetusta valmiiden tehtävien pohjalta. Voit
lähettää omia toivomuksiasi
opetusaiheista ennen kurssia
opettajalle [email protected]
Tule mukaan vaikka et vielä
T
expertti olisikaan, tärkeintä on
uuden oppiminen ja soveltaminen omiin tarpeisiin.
11.10. – 12.10. Facebook perusteet
Sosiaalinen media on tätä päivää. Facebook, Twitter, Pinterest,
Netlog ja moni muu ohjelma antavat mahdollisuuksia pitää
yhteyttä ystäviin ja tuttuihin. Julkaise omia ajatuksiasi, kuviasi
tai videoitasi helposti ystäviesi nähtäväksi. Voit vaikka perustaa
oman ryhmäsi Facebookiin.
15.10. – 17.10. Atk-hyöty ja viihde
Hyvin vapaamuotoinen kurssi, jossa teemana ”mitä kaikkea tietokoneella haluat tehdä.” Musikkia vinyyliltä kovalevylle. Vanhoilta videonauhoilta DVD:lle. Scannataan vanhoja valokuvia
tai tehdään CD-levylle valokuva show musiikin säestyksellä. Jopa
oman tietokoneen rakentaminen on mahdollista.
3 / 2012
5.10. – 7.11. Kotisivut ja blogit
Tee omat, yrityksen tai yhdistyksen kotisivut nettiin. Kirjoittamista harrastavalle oma blogi netissä antaa paljon mahdollisuuksia itsensä ilmaisuun. Kurssi antaa perustaidot kummankin
osalta. Työohjelmana käytetään helpohkoa FrontPage ohjelmaa.
Lisäksi PhotoShop Elements ohjelmalla käsitellään kuvia.
lisätiedot: Sirpa Kittilä;
[email protected]
Frivakt
Vapaavahti
59
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI)
Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors)
00160 HELSINKI/HELSINGFORS
P./Tel (09) 668 9000,
telefax (09) 622 1808
E-mail: [email protected]
www.mepa.fi
Toimitusjohtaja
Verkställande direktör
Martti Karlsson
p./tel. 6689 0015
[email protected]
Kirjastosihteeri
Bibliotekssekreterare
Milja Nitovuori
p./tel. 6689 0023
[email protected]
Yleissihteeri/opintoasiat
Allmänsekreterare
/studieärenden
Sirpa Kittilä
p./tel. 6689 0016
GSM 040 521 2055
[email protected]
[email protected]
Asiamiehet/Ombud
Jaakko Aarninsalo
p./tel. 040 504 3761
[email protected]
AV-sihteeri
AV-sekreterare
Heli Myllykangas
p./tel. 6689 0012
[email protected]
Talous ja toimisto
Ekonomi och kontor
Gerd Grabber
[email protected]
Niklas Peltola
p./tel. 0400 419 687
[email protected]
Tiedotus/Information
Pekka Karppanen
p/tel 0400 879 733
[email protected]
Paula Suhonen
Toimisto ja Ylläsmajat
Kontor och Ylläs-stugor
p./tel. (09) 6689 0011
[email protected]
Liikunta-asiat/
Idrottsärenden
Johan Treuthardt
p/tel 0400 709 491
[email protected]
MERIMIESKLUBI/
SJÖMANSKLUBBEN
Linnank. 3 Helsinki
Slottsg. 3 Helsingfors
p./tel. (09) 659 233
60
Vapaavahti
Frivakt
VUOSAAREN
MERIMIESKESKUS/
NORDSJÖ
SJÖMANSCENTRUM
Provianttik. 4, Helsinki
Proviantg. 4, Helsingfors
p/tel (09) 5844 8200
SIVUTOIMISTOT-FILIALER
KOTKA
Kirkkokatu 18 A
48100 Kotka
Asiamies/Ombud
Risto Nikula
p/tel 0400 605 187
fax (05) 218 2860
[email protected]
TURKU/ÅBO
Linnankatu 93
Slottsgatan 93
20100 Turku/Åbo
p./tel. (02) 230 4995
fax (02) 234 3597
MEPALA Ruissalo/Runsala
p./tel. (02) 258 9150
Asiamies-Ombud
Juha Toivanen
p./tel. 040 507 1140
[email protected]
YHTEYSHENKILÖT/
KONTAKTPERSONER
RAUMA/RAUMO
Yhdysmies/kontaktperson
Sanna Siivonen
p/tel 040 7431 039
OULU/ULEÅBORG
Antti Härö
p./tel. 0400 371 574
Markku Lauriala
p./tel. 0400 875 633
KEMI
Yhdysmies/kontaktperson
Tommi Lehtola
p/tel 040 567 0938
RAAHE/BRAHESTAD
Yhdysmies/kontaktperson
Petri Leskelä
p./tel. 040 546 8516
KASKINEN/KASKÖ
Yhdysmies/kontaktperson
Jarmo Nordback
p./tel. 040 848 8855
JULKAISIJA:
Merimiespalvelutoimisto
UTGIVARE:
Sjömansservicebyrån
PÄÄTOIMITTAJA/
HUVUDREDAKTÖR
Martti Karlsson
Toimitussihteeri/
Redaktionssekreterare
Pekka Karppanen
p./tel. 6689 0020
[email protected]
Översättningar till svenska
Gerd Grabber, Johan Treuthardt
Kirjapaino/Tryckeri
MIKTOR
Taitto/Layout
MarkoVuorio
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 €
ISSN 0789-8231
M - Itella Oyj
3 / 2012