VAPAAVAHTI • FRIVAKT
SJÖMANSSERVICEBYRÅN VAPAAVAHTI • FRIVAKT 3/2010 MERIMIESPALVELUTOIMISTO Mt Jurmo kävi Grönlannissa Envik seilaa taas vanhalla nimellään Kristina Katarina söderut för vintern Med Ailas folk på banan VAPAAVAHTI 3/10 FRIVAKT 3/10 Pääkirjoitus: Bitit palvelukseen … …………… 3 Kristina Katarina lähti talveksi etelään… ……… 4 Grönlannin kävijät Kilpilahdessa……………… 10 Envik seilaa taas vanhalla nimellään…………… 14 Irtolastia Inkooseen… ………………………… 16 Kevyttä ravia… ……………………………… 19 Murkinaa merenkulkijoille Suomen Laivakauppiaitten Yhdistys RY on toiminut vuodesta 1946… …………………… 28 Finnalpinon nostalgiatapaaminan……………… 26 Timo Sylvänne: Caripito… …………………… 28 Kai Pärnänen on merimies taiteilija Neptunuksen armosta… ……………………… 30 Merimieslaulufestivaalit Kotkassa……………… 33 Merielämän musta vyö - karatea harrastava purseri Reijo Kajaus sai yllätys lahjan työtovereiltaan… 34 Merenkulkijoita maratonilla…………………… 37 Ailan porukka paanalla………………………… 38 10.8.2010 Mepa golf Porvoo… ……………… 41 MEPA- trap 2010 ammuttiin Nasolassa… …… 43 Risteilijämiehistöä Helsingissä… …………… 44 Laivajoukkueiden futisturnauksessa toistasataa pelaajaa… ………………………… 46 Aboa Maren opiskelijat ristiretkellä Ahvenanmaalla………………………………… 48 Merimieskirkko juhli 135-vuotista taivaltaan….. 52 Sea Sunday meriturvallisuuspalkinto myönnettiin Meripartiolaisille… ……………… 53 Ylläsmatka onnistui jälleen… ………………… 54 Näin on Kirjat- On The Road again 2010 tapahtuma Helsingissä………………………… 57 Merenkulun koulutusta Raumalla 130 vuottaneljätuhatta navigoijaa maailman merille……… 59 Ristikko… …………………………………… 62 Merenkulkijoita työssä ja kursseilla… ………… 65 Tulevia kursseja… …………………………… 67 Bitarna i vår tjänst… ………………………… 3 Kristina Katarina söderut för vintern… ……… 7 Grönlandsfarare i Sköldvik… ………………… 12 Envik seglar igen under sitt gamla namn… …… 15 Med bulklast till Ingä… ……………………… 17 I lätt trav… …………………………………… 20 Proviant för sjöfarare - Finlands Skeppshandlareförening rf har verkat sedan år 1946…………… 24 Finnalpinos Sjöfarare På Nostalgiträff… ……… 27 Kai Pärnänen - sjömanstubadur ev Neptuni nåde… …………………………… 31 Sjölivets svarta bälte - arbetskamraterna överraskande karatekan, pursern Reijo Kajaus med en gåva…………………………………… 36 Sjöfarare löpte maraton… …………………… 38 Med Ailas folk på bana………………………… 40 SSB golf i Bårga 10.8.2010… ………………… 42 SSB:s trapskytte 2010 i Nastola… …………… 43 Med kryssningsmanskap i Helsingfors… ……… 45 Över etthundra spelare vid fartygslagens fotbollturnering 15.9.2010 i Salo……………… 47 Aboa Mares studerande på korståg på Åland…… 50 Sjömanskyrkan firade 135-årsjubileum………… 52 Sjöfartens säkerhetsspris Sea Sunday till sjöscouterna… …………………………… 53 Resan till Ylläs var igen en fullträff.… ………… 54 Sjöfartsutbildning i Raumo i 130 år – fyratusen navigatörer på de sju haven… ……… 60 Korsordet……………………………………… 63 2 Vapaavahti Frivakt Kannen kuva - Pärmbild: Martti Karlsson (Paula Mäkinen ms Gabriellan ratsastuskurssilla) Takakansi - Baksida: Pekka Karppanen 3 / 2010 VAPAAVAHTI • FRIVAKT Bitarna i vår tjänst Bitit palvelukseen Vuorottelujärjestelmä on luonut kokonaan uudenlaisen merenkulkijan ammatista. Säännönmukaiset loma- ja vapaa-ajanjaksot mahdollistavat täysin erilaiset mahdollisuudet osallistua perheen arkeen ja moneen muuhun asiaan. Sähköinen tiedonvälitys mahdollistaa nopeat yhteydet kotiin ja on jo “arkipäivää” monissa laivoissa. Nettilehdistä nähdään viimeisimmät uutiset ja televisio näkyy omassa hytissä. Tämä kaikki on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana. Tämä on haaste perinteiselle merimiespalvelutoiminnalle. Meidän on pystyttävä muuttumaan ja muuttamaan toimintatapojamme. Muutos ei sinänsä ole uutta, mutta sen vauhti on ennen näkemätöntä. Maailma on muuttunut koko ajan Mepan olemassaolonkin aikana. Samoin tarjoamamme palvelut. Viimeisien vuosien aikana tekninen kehitys on harpponut eteenpäin suurin askelin ja tahti vain kiihtyy. Muutokset tulevat laivoillekin pienellä viiveellä. Kun itse aloitin merimiesurani reilut neljäkymmentä vuotta sitten, niin ainoa yhteys kotiin oli äärimmäisen kallis radiopuhelinyhteys. Yksityisyydestä ei ollut puhettakaan, kun sama puhelu kuului suorana lähetyksenä laivaväen radioista. Merenkulkijan ammatissa voi edelleen kokea elämyksiä. Tässä lehdessä on mielenkiintoinen artikkeli suomalaisen tankkilaivan matkasta Grönlantiin sekä tunnelmia uudelta Kristana Katarinalta päivää ennen lähtöä etelän lämpöön talveksi. Samoin monitoimimurtajat käyvät monissa mielenkiintoisissa satamissa, joihin ei edes järjestetä matkoja. Meille Mepaankin on tullut runsaasti valokuvia niin valaista kuin jääkarhuistakin ja monista muista eksoottisista asioista. Ellei tavallinen suomalainen matkusta ulkomaille, niin täällä eksoottisimmat kokemukset rajoittuvat “Ruokolahden leijonaan” tai Kristiinankaupungin puumaan”. Myös Mepa tarjoaa monenlaisia elämyksiä merenkulkijoille. Laivoille toimitamme parhaat kirjat ja elokuvat sekä Suomen ja joissakin ulkomaiden satamissa monenlaista lehteä. Lomilla merenkulkijoilla on mahdollisuus kokea Lapin monipuolinen luonto niin ohjatusti kuin omin päinkin. Samoin voi tutustua moniin eri harrasteisiin köysitöistä valokuvaukseen, meloa tai kokeilla seinäkiipeilyä vain muutamia mainitakseni. Elämyksiä riittää. Tarkemmat tiedot löytyvät Vapaavahdista tai nettisivuilta. Mepan mukana pääsee moneen. Tekninen kehityksen mahdollistamat uudet palvelumuodot ovat Mepallekin suuria haasteita ja mahdollisuuksia. Olen vakuuttunut, että pystymme tarjoamaan tulevaisuudessakin merenkulkijoille laadukasta ja ajantasaista palvelua ja mahdollisuuksia kokea myös elämyksiä. Martti Karlsson Ett alldeles nytt sjöfararyrke uppstod då avlösningssystemet togs i bruk. Regelbunden semester och perioder av fritid gör det möjligt att på ett helt nytt sätt delta i familjens vardag och mycket annat. Den elektroniska informationsförmedlingen möjliggör snabba kontakter med hemmet och är redan vardag ombord på många fartyg. Man kan läsa de senaste nyheterna i tidningarna på nätet och se på TV i den egna hytten. Allt det här har skett under de allra senaste åren. Det här innebär en utmaning för den traditionella sjömansservicen. Vi måste kunna förnya oss själva och förändra våra arbetsmetoder. Förändring är i sig ingenting nytt, men dess hastighet har aldrig skådats tidigare. Under hela Sjömansservicebyråns existens har världen också förändrats. Likaså den service vi erbjuder. Under de senaste åren har den tekniska utvecklingen gått framåt med stormsteg och farten bara accelererar. Förändringarna kommer också till fartygen med en liten fördröjning. Då jag själv inledde min sjömansbana för drygt fyrtio år sedan, var den enda kontakten hem en oerhört dyr radiotelefonförbindelse. Om något privatliv var det inte tal, hela manskapet kunde höra samtalet som direktsändning i radion. I sjöfararens yrke kan man ännu vara med om upplevelser. I den här tidningen kan man läsa en intressant artikel om ett finländskt tankfartygs färd till Grönland och om stämningarna ombord på den nya Kristina Katarina dagen före avfärden till söderns värme för vintern. Kombiisbrytarna besöker också många intressanta hamnar, dit det inte ens ordnas några resor. Vi på SSB har fått otaliga foton av både valar och isbjörnar och många andra exotiska fenomen. Om den vanliga finländaren inte reser utomlands begränsar sig de mest exotiska upplevelserna till “lejon i Ruokolahti” eller “puma i Kristinestad”. SSB bjuder också på många slags upplevelser för sjöfararna. Till fartygen levereras de bästa böckerna och filmerna och mångahanda tidningar till hamnarna i Finland och några hamnar i utlandet. Under ledigheten har sjöfararna möjlighet att uppleva den mångsidiga naturen i Lappland både på egen hand och under ledda utfärder. Det finns också möjligheter att bekanta sig med olika fritidssysselsättningar, allt från reparbeten till fotografering, paddling eller väggklättring, för att nu nämna några. Upplevelser finns det nog av. Närmare information finner man i Frivakt och på sidorna i nätet. Med SSB kommer man med i mångt och mycket. För SSB innebär de nya serviceformerna som möjliggörs av den tekniska utvecklingen både stora utmaningar och stora möjligheter. Jag är övertygad om att vi också i framtiden kommer att kunna erbjuda sjöfararna tidsenlig service av hög kvalitet och möjligheter till upplevelser. Martti Karlsson 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 3 Kristina Katarina lähti talveksi etelään Kotkalaisvarustamo Kristina Cruises uudisti kalustoaan. Vanha kunnon Regina myytiin hotellilaivaksi Turkuun ja risteilyjä jatketaan mittavat uudistustyöt läpikäyneellä Kristina Katarinalla. Alus otti ensimmäiset etelään risteilijät sopivasti Mepan naapurista Katajanokan Kanavaterminaalista. Toimitusjohtaja Mikko Partanen jututti respan väkeä 4 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 Laiva oli varusteltavana Kotkassa ja saapui Tallinnan kautta Helsinkiin elokuun lopulla. Laivalla on melkoinen vilske jo maanantaina, vaikka risteilymatkustajat tulivat vasta tiistaiaamuna. Käytävillä tavattiin monia tuttuja Reginan ajoilta, mutta mukaan lähtevistä 120 miehistön jäsenestä löytyi myös paljon uusia merenkulkijoita. - Meillä on noin yhdeksänkymmentä uutta työntekijää, rekrytointi oli melkoinen homma, intendentti Riku Luotio kertoo Luotion mukaan lopullinen miehistömäärä on 102, kunhan alkuhässäkkä on ohi. Matkustajatilat on jo viimeisen päälle laitettu, samoin miehistömessi, mutta henkilökunnan päivähuone ja kuntosali ovat vielä vähän kesken. Lisäväkeä on hyvä olla sen aikaa, että järjestelmät toimivat rutiinilla. Henkilökunnasta huokuu vankka ammattitaito, mutta varustamo pelaa varman päälle. Luotio kertoo ensimmäisen risteilyn olevan nimeltään Länsi-Euroopan kierros. Matkalla poiketaan Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa. Lauantaina 11.9. mukaan lähteneet matkustajat palaavat Suomeen Gibraltarilta Finnairin Boeing 757 ja Airbus - koneilla. - Nyt tarvitaan jo kaksi lentokonetta matkustajien ja henkilökunnan vaihtoon. Ensimmäisellä risteilyllä on 380 matkustajaa, Luotio toteaa. Riku Luotio on työskennellyt varustamossa jo vuodesta 1985 lähtien ja Kristina Reginalla vuodesta 1993. Kylmäkkö Heli Montonen työn touhussa Intendentti Riku Luotio Meillä leivotaan Reginalta siirtynyt Satu Lötjönen on “Savon likkoja” ja koulutukseltaan restonomi. Katarinalla hän jatkaa leipurin töitä ja on saanut kaverikseen Esa Forsmanin. - Teemme täällä kaikki kahvilatuotteet, niin pullat kuin suolaisetkin, Satu kehuu. Matkustajat ajattelivat Reginallakin, että ne on paistettu raakapakasteista. Kaikki kuitenkin tehdään alusta loppuun itse. - Emmekä syö kuormasta, Satu naurahtaa. On mukavampi nauttia muiden aikaansaannoksista, pullia näkee tässä kylliksi. Kotkan Aittakorvessa asuva Esa Forsman innostui lähtemään Katarinalle töihin, kun samassa taloyhtiössä asuva naapuri seilaa Kristina Cruises -varustamossa. - Hakeuduin leipurin töihin normaalin rekrytoinnin kautta, ja tässä ollaan, Esa toteaa. Kumpikin leipuri uskoo varustamon konseptiin ja odottaa innolla talven risteilyitä. - Jossain kaukaisissa haaveissa voisin olla kotitalousopettaja, vielä voisi opiskella, Savonlinnassa asuva Satu Lötjönen miettii. Katarinan ravintolat ovat hyvissä käsissä Nautilus Lounge on kuudennella kannella. Täällä jatketaan jo Reginalla suuren suosion saavuttaneita yleisöluentoja. Baaritiskin viereisessä pöydässä aluksen toinen intendentti Roger Silfvast käy yhden miehen paperisotaa. - Onhan tässä vielä touhua, ennen kuin kaikki on selvää, Roger toteaa. Paperikasasta huolimatta homma on ammattimiehen hanskassa. Käsitys vankistuu, kun Roger kertoo monipuolisesta työurastaan. - Yli 30 vuotta laivatyötä on takana. Monta lippua ja varustamoa on tullut nähtyä, Roger toteaa. Hänellä on monipuolinen kielitaito. Äidinkieli on ruotsi, mutta täydellinen suo3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 5 men kielen taito helpotti viroa opetellessa Estlinen palveluksessa. - Jäin Estoniasta maihin neljä päivää ennen onnettomuutta, mutta jatkoin sen jälkeen varustamossa kuusi vuotta, Silfvast muistelee. Uppoaminen oli hänelle jo toinen rankka kokemus lyhyellä ajalla. Silfvast oli ollut Slite -varustamossa mukana Europa -projektissa parin vuoden ajan, kun yhtiö ajautui konkurssiin ja työ meni hukkaan. Silfvast piti Myrstenin tyylistä vetää varustamotoimintaa. Siinä on jotain samaa kuin Kristinalla, jolla mies on työskennellyt jo neljä vuotta. - Vikingin ja Siljan palveluksessa olen ollut kaikkiaan 27 vuotta. Varsinkin Silja Operalta sain hyvää kokemusta risteilyliikenteeseen, Roger toteaa. Hän odottaa tulevalta syksyltä haasteita, mutta uskoo varustamon liikeideaan ja uusiin asiakasryhmiin. Ahterissa oleva laaja uima-allas alue sopisi hienosti lapsiperheille. Uudistuneet tilat Intendentti Roger Silfvast Kristina Katarinan hytit ja henkilökuntatilat ovat paljon paremmat kuin edeltäjässä, Reginassa. Matkustajatilat ovat hillittyjä ja tyylikkäitä. Ne sopivat suomalaiseen makuun. Hyttejä on monen tasoisia ja kokoisia, yhdeksästä kolmeenkymmeneen neliömetriin. Päällikkö Ulf-Peter Lindström kierrättää muutamaa vierastaan aluksella. - Tämä lukaali on tehty yhdistämällä kaksi pienempää hyttiä, hän kertoo esitellessään Kolumbus-luokan hyttiä Päällikön lisäksi kansipäällystöön kuuluu yliperämies ja kolme perämiestä. - Förstillä on niin paljon turvallisuusasioita, että hän on päivämies eikä osallistu vahdinajoon, 1. perämies Marko Koivistoinen kertoo. Kaikilla riittää vielä työtä, tavaraa menee ja tulee. Päivän mittaan laivalla käy lukuisia vierailijoita. Kaikki ovat innoissaan Kristina Katarinasta ja toivovat sille suotuisia tuulia. Reginalta siirtynyt kampaaja Juha Mäkelä Nautilus Loungessa 6 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 Kristina Katarina söderut för vintern Kotkarederiet Kristina Cruise förnyade sin flotta. Gamla goda Regina såldes för att bli hotellbåt i Åbo och man fortsätter kryssningarna med Kristina Katarina som genomgått omfattande renovering. Kryssningens första resenärer på väg söderut gick just ombord på Kanalterminalen som ligger granne med SSB på Skatudden. 1: ste styrman Marko Koivistoinen 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 7 Heidi Mettälä hade så bråttom i somras att hon inte hann delta i SSB:s golftävlingar Fartyget utrustades i Kotka och anlände till Helsingfors via Tallinn i slutet av augusti. Det rådde liv och rörelse ombord redan på måndagen, trots att kryssningsresenärerna kom först på morgonen följande dag. I korridorerna mötte vi många bekanta från Reginas tid, men bland besättningen på 120 personer fanns det också många nya sjöfarare. - Vi har ungefär nittio nya anställda, rekryteringen var ett stort jobb. berättar intendenten Riku Luotio. Luotio berättar att det slutliga antalet besättningsmän är 102, då den första villervallan är uppredd. Arbetet med passagerarutrymmena är redan slutfört, likaså är manskapets mässutrymmen klara, men personalens dagrum och gym är ännu litet på hälft. Det är bra att ha litet extra folk tills rutinerna löper. Personalen utstrålar gedigen yrkeskunskap, men rederiet vill vara på säkra sidan. Luotio berättar vidare att den första kryssningen är kallad Västeuropeisk runda. Under resan går man i land i Holland, Belgien, Frankrike, Spanien och Portugal. De resenärer som rest ut den 11.9 återvänder till Finland från Gibraltar med Finnairs Boeing 757 och Airbus-plan. - Nu behövs redan två flygplan för resenärer och personalbyte. På den första kryssningen var resenärerna 380, konstaterar Luotio. Riku Luotio har jobbat på rederiet redan sedan år 1985 och på Kristina Regina sedan år 1993. Hos oss bakas det Intendenten Roger Silfvast har varit mera än 30 år till sjöss och sett många länders flaggor och rederier Intendenten Riku Luotio och kallskänkan Seija Laakkonen i köket 8 Vapaavahti Frivakt Satu Lötjönen, som flyttat från Regina, är Savolaxflicka och restonom till utbildningen. På Katarina fortsätter hon baka och hon har fått Esa Forsman som arbetskamrat. - Vi gör alla bakade produkter här, både bullar och salta bakverk, berättar Satu stolt. På Regina trodde passagerarna också att det är djupfrysta bakverk vi gräddar. Men vi gör nog själva allt från början till slut. - Och vi äter inte av det vi bakar, skrattar Satu. Det är roligare att äta det andra gör, bullar ser vi alldeles tillräckligt av. Esa Forsman som bor i Aittakorpi i Kotka blev intresserad av jobbet på Katarina då en granne i samma bostadsbolag seglar hos rederiet Kristina Cruises. - Jag sökte jobbet som bagare via normal rekrytering, och här är jag nu, konstaterar Esa. Båda bagarna tror på rederiets koncept och ser fram emot vinterns kryssningar. - Jag drömmer om att ännu en dag jobba som hushållslärare, ännu kunde man studera, funderar Satu Lötjönen som bor i Nyslott. 3 / 2010 Katarinas restauranger i goda händer Nautilus Lounge ligger på däck sex. Här fortsätter man hålla de öppna föreläsningar som var så populära på Regina. Andre intendenten Roger Silfvast är sysselsatt med sitt papperskrig på ett bord invid bardisken. - Nog är det ännu mycket jobb innan allt är klart, konstaterar Roger. Pappershögen till trots är sakerna under kontroll i yrkeskunniga händer. Uppfattningen förstärks då Roger berättar om sin mångsidiga arbetskarriär. - Jag har varit mera än 30 år till sjöss och sett många länders flaggor och rederier, konstaterar Roger. Hans språkkunskaper är mångsidiga. Modersmålet är svenska, men fullständiga kunskaper i finska hjälpte honom att lära sig estniska då han var i Estlines tjänst. - Jag gick i land från Estonia fyra dagar före olyckan, men jag fortsatte i rederiet ännu sex år efter det, minns Silfvast. Haveriet var för honom den andra hårda erfarenheten under en kort tid. Silfvast hade jobbat i ett Europaprojekt på Sliterederiet ett par år då bolaget gick i konkurs och arbetet gick till spillo. Silfvast tyckte om Myrstens sätt att driva rederiverksamhet. Det påminner om Kristina, där han nu jobbat i redan fyra år. - I Vikings och Siljas tjänst har jag nu varit sammanlagt 27 år. På Silja Opera fick jag särskilt bra erfarenhet av kryssningstrafik, konstaterar Roger. Han väntar att den kommande hösten skall bjuda på utmaningar, men litar på rederiets affärsidé och på de nya kundgrupperna. Det stora akterdäcket med simbassäng lämpar sig fint för barnfamiljer. Befälhavaren Ulf-Peter Lindström förevisar en Kolumbushytt Renoverade utrymmen Kristina Katarinas hytter och personalutrymmen är mycket bättre än på föregångaren Regina. Passagerarnas utrymmen är stiliga och inredda i diskreta färger. De är i finländarnas smak. Det finns hytter av olika klass och storlek, från nio till trettio kvadratmeter. Befälhavaren Ulf-Peter Lindström visar några gäster runt på fartyget. - Den här hytten har byggts om av två mindre hytter, berättar han då han presenterar en hytt i Kolumbusklassen. Till däcksbefälet hör utöver befälhavaren en överstyrman och tre styrmän. - Försten ansvarar för så stor del av säkerhetsfrågorna, att han jobbar dagtid och går inte i vakt, berättar 1: ste styrman Marko Koivistoinen. Alla är ännu fullt sysselsatta, varor kommer och går. Under dagens lopp kommer otaliga besökare ombord. Alla är entusiastiska över Kristina Katarina och önskar henne förliga vindar. 3 / 2010 Satu Lötjönen och Esa Forsman ansvarar för bageriet ombord Kallskänkan Heli Montonen har fullt upp Frivakt Vapaavahti 9 Grönlannin kävijät Kilpilahdessa Mt Jurmo miehistöineen kävi kesällä mielenkiintoisessa paikassa Grönlannissa. Nesteen tankkerit ovat aikaisemminkin kuljettaneet kerosiinia tähän entiseen kylmän sodan aikaiseen lentotukikohtaan. Kallskänkan Heli Yliperämies Tapio Heinosta pyydettiin Nesteen jalkapallojoukkueeseen Montonen har fullt upp Kangerlussuaq sijaitsee samannimisen jylhän vuonon päässä. Jurmo ajoi päällikkö Antti Nylanderin johdolla yhdeksänkymmenen mailin matkan ilman luotsia. - Vuonon reunat olivat todella korkeat, navigointi tutkan avullakin onnistui hienosti, Nylander kertoo. Kangerlussuaqissa asuu nykyään reilut 500 ihmistä ja siellä on Grönlannin tärkein lentokenttä. Maisemat ovat jylhät. Mt Nesteen kippari Pekka Hynönen menestyi täältä otetuilla valokuvilla kilpailuissa ja niitä julkaistiin Pohjoismaisissa merenkulkulehdissä. Kenttä oli Yhdysvaltojen hal10 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 linnassa vuodesta 1941 vuoteen 1992 asti, jolloin se siirtyi lopullisesti Tanskalle. Jurmo saapui Suomeen Frederician kautta. Kilpilahdessa laiva oli vajaat kolme vuorokautta purkamassa ja lastaamassa. Jurmo ei ole vähään aikaan käynyt kotimaassa, mikä näkyy toiminnassa. - Nämä ovat usein työteliäitä päiviä, yliperämies Tapio Heinonen kertoo Hän on aluksella päiväförstinä, kokonaismiehitys on 17 henkilöä. Osa porukasta vaihtui Kilpilahdessa. Työtä riittää myös proviantti- ja makeavesitäydennyksissä, varaosatäydennyksissä sekä roska- ja likavesihuollossa. Kuntosali ja videot kovassa käytössä Lastiohjaamossa perämiehet Eero Sarkalahti ja Sami Korppi valvovat purkausta. He ovat käyneet Grönlannissa aikaisemmin ja pitivät myös saaren kauniista luonnosta. Molemmat miehet viettävät vapaa-aikaansa kuntosalilla. - Laitteet ovat kovassa käytössä, täällä on kuntoilubuumi päällä, Eero Sarkalahti naurahtaa Sisäsoutu on suosittua, mutta yliperämies Tapio Heinonen aikoo osallistua myös Mepan jalkapalloturnaukseen. - Nesteeltä kasataan joukkuetta, ja aion mennä mukaan, Heinonen toteaa. Nesteen aluksilla on panostettu myös vapaa-ajan tekniikkaan, mutta Grönlannin vesillä satelliitti -TV ja internet eivät ole saatavilla. Kuntosaliharjoittelun lisäksi myös kirjat ja elokuvat tekivät kauppansa. Työnteko ylläpitää kuntoa Vahtimessissä pitää taukoa pursimies Hans Tiippana. Hän painaa pitkää päivää kuin “Rengon susi” eikä enää tarvitse kuntosalia sen jälkeen. Päällikkö Antti Nylander kertoi Grönlannin reissun olleen upea kokemus 3 / 2010 Perämiehet Eero Sarkalahti ja Sami Korppi lastiohjaamossa - Kunto on kaikin puolin kova, Tiippana heittää. Hän pitää tärkeänä rentoutumista töiden jälkeen. Kehon ja mielen on annettava levätä. - Päivän askareet saa nollattua mielestä vaikka katsomalla omalta sohvalta hyvän elokuvan, Tiippana miettii. Myös nimellä Tipis tunnettu mies tuli Jurmoon jo telakalle Kiinaan. Vuodesta 1986 Nesteellä seilannut Tipis oli ennen muun muassa Kihussa, Naturassa, vanhassa Futurassa ja Tiirassa. - Igloo Norsessa seilattu aika oli hyvin värikästä, Tipis ryhtyy muistelemaan. Välillä kuuluu walkie-talkiesta försti Heinosen ääni, joka pyytää käymään venttiileitä tarkastamassa. Tipis delegoi käskyn eteenpäin ja jatkaa muisteluaan. - Toimitin Igloo Norsessa laivalehteä nimeltä Nonsense. Se kertoi paljolti pumppumies Tiippanan seikkailuista, mies veistelee. Tipiksellä on vielä muutama viikko törniä jäljellä ennen lomia. aikoihin Sven päätyi naimisiin Turkuun ja vaimo Sinikka patisti hakeutumaan Viking Linelle töihin. Sven pitää Nestettä ja Viking Linea huippuvarustamoina ja loistavina työnantajina. - Täällä Jurmossa hytti ja miehistötilat ovat aivan mahtavat, hän kehuu. Martikainen on myös Mepan kirjojen ja videoiden suurkuluttaja ja pitää niiden tasoa hyvänä. Hän piti Mongsdtadissa alkanutta työtörniään hienona vaihteluna Mariellan Helsinki-Tukholma -linjalle. - Grönlannissa käynti oli mahtava kokemus. Sinne tuskin tulisi muuten lähdettyä, Martikainen hehkuttaa. Saa nähdä, vetääkö Saarenmaalla syntyneen Svenin veri vielä syvemmille vesille. Kotimatka kohti Turkua alkoi Mepan auton kyydissä. Jurmo jatkoi Naantaliin, jossa otettiin öljylasti Islantiin. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Oskari Porkka/mt Jurmo, Pekka Karppanen Vanha tankkilaivamies teki paluun Kokkistuju Sven Martikaisella on myös hetki aikaa jutustella. Hän on kotiin lähdössä ja odottelee Tarja Corelia jotta byssapuolen asiat saadaan käytyä läpi. Martikainen oli vikaeeraamassa, hän työskentelee pääosin Viking Linella. Mies oli innoissaan reissusta mutta Virossa syntynyt Sven on ollut tankkereissa aikaisemminkin. - 1990-luvulla seilasin ATC:lla ja Lundqvistilla, Martikainen kertoo. Ahvenanmaalaisissa tankkereissa oli yleensä sekamiehitys. Sven työskenteli Alandia Pridella ja Channel Dragonilla, joissa oli pääosin suomalainen porukka. - Ehdin saada ATC:lta rahani ennen firman konkurssia, hän muistelee. Tämän jälkeen jobia löytyi muun muassa ESL-Shippingiltä ja Engshipiltä. Gardenin Raumalla vuonna 2007 vahtikonemestariksi valmistunut Jarmo Männikkö on lähdössä lomille Parkanoon. Frivakt Vapaavahti 11 Grönlandsfarare i Sköldvik Under sommaren besökte Mt Jurmo med manskap en intressant plats på Grönland. Nestes tankfartyg har också tidigare skeppat kerosin till den här platsen som under det kalla kriget fungerade som flygbas. Befälhavaren Antti Nylander berättade att resan till Grönland varit en storartad erfarenhet Överstyrman Tapio Heinonen blev ombedd att spela i Nestes fotbollslag 12 Vapaavahti Frivakt M/t Jurmo i Kangerlussuag fjord 3 / 2010 Kangerlussuaq ligger vid en storslagen fjord med samma namn. Under befälhavaren Antti Nylanders ledning gick Jurmo den nittio sjömil långa sträckan utan lots. - Fjordens klippväggar var verkligen höga, att navigera med radar lyckades fint, berättar Nylander. I Kangerlussuaq bor numera drygt 500 personer och Grönlands viktigaste flygplats är belägen där. Landskapet är storslaget. Pekka Hynönen, kapten på Mt Neste, hade framgång i fototävlingar med bilder härifrån, de publicerades också o nordiska sjöfartstidningar. Flygplatsen lydde under USA från år 1941 till år 1992, då den slutligen övergick till Danmark. Jurmo anlände till Finland via Fredericia. I Sköldvik låg fartyget i knappa tre dygn för att lossa och lasta. Jurmo har inte varit i hemlandet på en tid, och det märks i verksamheten. - De här dagarna är ofta arbetsamma, berättar överstyrman Tapio Heinonen. Han sköter dagtid förstens jobb ombord, hela besättningen består av 17 personer. En del av den byttes i Sköldvik. Att proviantera och fylla på sötvattenstankar, skaffa reservdelar kräver arbete, likaså avfalls- och avloppsvattenhantering. Gym och videofilmer i flitigt bruk Styrmännen Eero Sarkalahti och Sami Korppi övervakar lossningen i lastkontrollrummet. De har varit på Grönland tidigare och tycker också om den vackra naturen på ön. Båda männen tillbringar fritiden i gymmet. - Utrustningen är i flitig användning, vi har en motionsboom på gång, skrattar Eero Sarkalahti. Innerodden är populär, men överstyrman Tapio Heinonen tänker delta också i SSB:s fotbollsturnering. - Vi samlar ihop ett lag på Neste, och jag tänker vara med, konstaterar Heinonen. På Nestes fartyg har man också satsat på fritidsteknik, men på vattnen kring Grönland fungerar inte satellit-TV eller Internet. Utöver träningen i gymmet är både filmer och böcker i flitigt bruk. En gammal tankerman återvände Båtsmannen Hans Tiippana delegerade och berättade historier i vaktmässen - Man kan glömma dagens sysslor och nollställa sig med att se en bra film på sin egen soffa, funderar Tiippana. Han är också känd under namnet Tipis och han kom till Jurmo redan på varvet i Kina. Tipis har seglat hos Neste sedan år 1986, bland annat på Kihu, Natura, gamla Futura och Tiira. - Tiden ombord på Igloo Norse var mycket omväxlande, kommer Tipis ihåg. Emellan hör man försten Heinonens röst i walkie-talkien, han säger att ventilerna borde granskas. Tipis delegerar ordern vidare och fortsätter sina hågkomster. - Ombord på Igloo Norse redigerade jag en skeppstidning med namnet Nonsense. I den kunde man läsa mycket om pumpmannen Tiippanas äventyr, fortsätter han. Tipis har ännu en några veckors törn kvar före semestern. Kockstuert Sven Martikainen kollar att ärtsoppan räcker Kockstuert Sven Martikainen har också tid att prata en stund. Han är just på väg hem och väntar på Tarja Corel för att gå igenom ärendena i byssan. Matikainen vikarierar, han jobbar huvudsakligen på Viking Line. Han är entusiastisk över resan men Sven som är född i Estland har nog jobbat på tankfartyg tidigare. - På 1990-talet seglade jag på ATC:s och Lundqvists båtar, berättar Martikainen. På de åländska tankfartygen har man vanligen blandbesättning. Sven jobbade på Alandia Pride och Channel Dragon, med huvudsakligen finländskt manskap. - Jag han få ut mina pengar innan ATC gick i konkurs, minns han. Efter det hittade han jobb bland annat på ESL-Shipping och Engship. Under tiden på Garden gifte han sig och hamnade i Åbo, hustrun Sinikka fick honom att söka sig till Viking Line. Sven tycker att Neste och Viking Line är fina rederier och strålande arbetsgivare. - Här på Jurmo är hytter och manskapets utrymmen alldeles fantastiska, säger han. Martikainen är också en storkonsument av SSB:s böcker och filmer, han tycker att de håller en hög klass. Arbetstörnen som började i Mongstad är för honom välkommen omväxling till Mariellas rutt mellan Helsingfors och Stockholm. - Grönlandsbesöket var en storartad erfarenhet. Knappast skulle det ha blivit av att fara dit annars, säger Martikainen förtjust. Få se om Sven, som är född på Ösel, nu kommer att lockas ut på ännu djupare vatten. Hemresan mot Åbo började med SSB:s bil. Jurmo fortsatte till Nådendal, där man tankade en oljelast på väg till Island. text: Pekka Karppanen foton: Oskari Porkka/mt Jurmo, Pekka Karppanen Arbetet håller en i form Båtsmannen Hans Tiippana håller en paus i vaktmässen. Han jobbar hårt under långa dagar, och behöver ingen extra motion efter det. - Jag är i fin form, på allt sätt, säger Tiippana. Han tycker att det är viktigt att koppla av efter jobbet. Både kropp och hjärna måste få vila. 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 13 Envik seilaa taas vanhalla nimellään Vuonna 1983 Norjassa valmistunut irtolastialus on seilannut samoilla linjoilla koko ajan. Isäntä ja hoitovarustamo ovat vaihtuneet. Välillä vaihtui nimikin. Kantvikin Pohjoissatamassa Envik kiinnittyy tutulle paikalleen purkamaan sementtiä. Aluksella viihdytään hyvin, moni on ollut pitkään. Nykyisin miehitystä hoitaa ASPShip Management. Aluksen nimi palautettiin kesällä Envikiksi. Vuosina 2004-2010 se kulki nimellä KCL Ballerina. Valmistuttuaan Envik liitettiin Effoan hoitoon, kuten muutkin Partekin alukset. Kun Effoan ja Finnlinesin varustamotoiminnat yhdistettiin 1990, hoitovarustamoksi tuli FG-Shipping. Vuonna 1993 Partekin ja Lohjan kalkkitehdas yhdistyivät Finnsementiksi, joka myytiin ruotsalaiseen Euroc/Scancem yhtymään 1994 ja suomalaiseen tytäryhtiön nimeksi tuli Finncement Ab - Finnsementti Oy. Aluksen henkilökunta ja Finnsementti hoitivat alusta vuosina 1994 -1998. Vuonna 1999 Finnsementti myytiin irlantilaiseen CRH yhtymään, koska EU:n kilpailuviranomaiset eivät hyväksyneet että sementtitehtaat Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa kuuluivat samaan konserniin. Envik oli tavallaan “liputettu Suomeen”, koska aluksen omistaja on irlantilaisten tytäryhtiö Finnsementti Oy. Varustamotoimintaa hoiti Engship. KCL Ballerinaksi alus nimettiin vuonna 2004. Hoitovarustamona on siitä lähtien 14 Vapaavahti Frivakt Yliperämies Jouni Keinonen lastiohjaamossa ollut ASP Ship Management Maarianhaminassa, joka miehittää suomalaisaluksista lisäksi Global Freighteria ja Global Carrieria. Siistiä lastinkäsittelyä Alus on irtolastialukseksi varsin mukava, kuin tankkeri. Ei lastiluukkuja, vaan lastaus ja purkaus hoidetaan omalla laitteistolla, edes maahenkilökuntaa ei tarvita. Sementin lastaussysteemi lanseerattiin jo ms Granvikissä, joka rakennettiin 1960-luvulla Turun Wärtsilän telakalla. Laivan aloittaessa miehistöluku oli 16, ja Tanskan reissuille otettiin vielä kipinäkin mukaan. Nykyisin porukkaa on kymmenkunta, vähennystä on tapahtunut joka osastolla. Envikillä ajetaan pääasiassa 6-6 -vahtia, ja yliperämies ja 1.perämies vuorottelevat sekä merellä että satamassa. Päällikkö osallistuu merivahtiin jonkun verran, mutta hän joutuu luotsaamaan itse lähes kaikki matkat, juuri missään satamassa ei käytetä luotsia. Meklariakin käytetään vain silloin, kun ollaan tulossa tai lähdössä ulkomaille. Kun vielä lastaus ja purkauskin hoidetaan laivalta, voidaan Envikiä pitää hyvin omavaraisena aluksena. Pursimies Heikki Heinonen harmitteli, kun märkä sää keskeytti maalaushommat 3 / 2010 Envik seglar igen under sitt gamla namn Bulkfartyget, byggt i Norge år 1983, har seglat på samma linjer hela tiden. Ägare och managementbolag har växlat. En gång byttes också namnet. Envik lägger till vid sin gamla plats i norra hamnen i Kantvik för att lossa cement. Besättningen trivs bra ombord, många har jobbat länge. Bemanningen sköts numera av ASP Ship Management. Under sommaren fick fartyget tillbaks sitt gamla namn Envik. Under åren 2004 -2010 var namnet KCL Ballerina. Liksom Parteks andra fartyg införlivades Envik först med Effoas flotta. Då Effoas och Finnlines rederiverksamhet år 1990 gick samman, blev FG-Shipping managementbolag. År 1993 fusionerades Parteks och Lojo Kalks verksamhet i Finnsementti, som år 1994 såldes vidare till den svenska koncernen Euroc/Scancem och det finländska dotterbolaget fick namnet Finncement Ab - Finnsementti Oy. Fartygets besättning och Finncement hade hand om bolaget åren 1994 - 1998. År 1999 såldes Finncement till den irländska koncernen CRH, för att EU:s konkurrensmyndigheter inte Kockstuerten Kjell Lindqvists bytesresor gick bra - han bor i Pargas 3 / 2010 godkände att cementfabrikerna i Sverige, Norge och Finland hörde till samma koncern. Envik var på sätt och vis “inflaggat till Finland”, då fartyget ägdes av irländarnas dotterbolag Finncement Ab. Managementbolaget var Engship. År 2004 fick fartyget namnet KCL Ballerina. Managementbolaget har sedan dess varit ASP Ship Management i Mariehamn, som också sköter bemanningen på Global Freighter och Global Carrier. Originell lasthantering Fartyget är ganska funktionellt för att vara ett bulkfartyg, som en tanker. Inga lastluckor, lastning och lossning sker med egen utrustning, det behövs inte ens landpersonal. Lastningssystemet för cement lanserades redan på M/S Granvik, som byggdes på Wärtsiläs varv i Åbo på 1960-talet. Då fartyget började sin trafik var besättningen 16 man stark, och på resor till Danmark tog man med också en telegrafist. Nu kör man med en besättning på tio personer, minskning har skett på varje avdelning. Envik körs mestadels enligt vaktsystemet 6-6, och överstyrman och förste styrman alternerar både till sjöss och i hamn. Befälhavaren deltar i viss mån i sjövakten men är tvungen att själv lotsa nästan alla resor - man anlitar inte lots just alls. Också mäklare anlitas bara vid ankomst och avfärd utomlands. Då också lastningen och lossningen sköts ombord kan Envik anses som ett mycket självförsörjande fartyg. Frivakt Vapaavahti 15 Irtolastia Inkooseen Panamax-bulkkeri New Venture toi 45.000 tonnin hiililastin Inkooseen. Vapaavahti kävi katsomassa, miten kiinalaisaluksella eletään. Lähes 200-metrinen alus nousee varsin korkealle, kun lastia puretaan. Lankongin päässä on normaali vierailijoiden sisäänklaaraus, kun menemme Inkoo Shippingin meklarin Jörgen Qvarnströmin kanssa käymään aluksella. Päällikkö Guo Bao Zhong ottaa meidät vastaan salongissa. Hän on kotoisin Yan Tai -nimisestä kaupungista Kiinasta. New Venturen purkaus kestää neljä päivää. Miehistö on päässyt käymään ostosreissulla joko Lohjalla tai Helsingissä. - Meitä on kaikkiaan 23 henkilöä, kun mukana on muutama kadetti, päällikkö Bao kertoo Hän oli itse mukana Helsinkiin suuntautuneella reissulla ja osti itselleen kellon sekä vaimolleen ja kahdeksanvuotiaalle tyttärelleen koruja. - Teillä on melko pieni pääkaupunki, mutta korut olivat halvempia kuin kotona Kiinassa, kippari sanoo. Bao kertoo, että hänen työjaksonsa kestää yhdeksän kuukautta. Sitten on kolmen kuukauden loma, jonka jälkeen hän aloittaa jollain toisella saman varustamon laivalla. Hän on seilannut vuodesta 1994. Päällikkönä hän on jo ollut useita vuosia. Varsinainen koulutus kesti kolme vuotta, sen päälle tulivat kadetti- ja harjoitteluajat laivalla. Itämerellä aikaisemminkin Kapteeni Bao muisteli muutaman vuoden takaista matkaansa Englannin kanaalissa. Silloin liikennettä oli tuntuvasti enemmän kuin tällä kerralla. Hän manasi Singaporen salmea paljon pahemmaksi liikennealueeksi. Ehkä taantuma ja elokuussa alkanut lomakausi tuntuivat Kanaalissa. - Kiinassa ainakin on kova pula tavaroista. Toivottavasti mekin saamme jossain vaiheessa lastin sinne, päällikkö toivoo. Tammikuussa 2009 valmistunut New Venture on kerran aikaisemmin käynyt Itämerellä Riikassa. Tämänkertainen lasti tuli Port Arthurista, Texasista. Hiilen lastaus kesti 30 tuntia. Miehistöllä ei ollut vaikeuksia päästä maihin. Amerikkalaisviranomaiset suhtautuivat Baon mukaan positiivisesti kii- Kapteeni Guo Bao Zhongin työtörni kestää yhdeksän kuukautta 16 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 nalaismerenkulkijoihin. Matka Inkooseen kesti 19 vuorokautta. Mepan palveluita kansainvälisten sopimusten mukaan Inkoo Shippingin Tom Björklöf toimii Mepan edustajana Inkoossa. Ulkomaisia aluksia palvellaan ILO: n sopimusten mukaisesti. Tämä rahoitetaan pääosin aluksilta kerättävillä lästimaksuilla, joista Mepa saa osuuden. New Venturelta saadun lästimaksun osuus Mepalle on tuhannen euron luokkaa. Miehistölle järjestettiin kaksi pikkubussimatkaa ostoksille, toimitettiin englanninkielisiä lehtiä sekä annettiin satama-ajaksi käyttöön internet -yhteyksin varustettu kannettava tietokone. - Mobiiliyhteys hidastelee välillä, mutta on todella hyvä palvelu, kapteeni Bao kehuu tyytyväisenä. Laivan internet -yhteyksien käyttö henkilökohtaisiin tarpeisiin on rajoitettua. Suuressa suosiossa olivat myös puhelukortit ja prepaid -liittymät. Mepa vain välittää niitä, jokainen käyttäjä maksaa korttinsa itse. Kapteeni Bao keräsi niistä rahat miehistöltä ja tilitti Mepalle. Miehistö ehti hyvin neljän päivän aikana soittaa kotiin ja kerrata viimeisimmät kuulumiset. Päällikön mukaan Kiinassa kaikki kallistuu, ja moni haluaisi palkkaa lisää. Maa kehittyy, myös hinnat menevät menojaan. Hän on juuri saanut tietää seuraavan lastin. Se on Pietarista rautaa jo romua Turkkiin. Ehkä toivomus lastista Kiinaan toteutuu sen jälkeen. Med bulklast till Ingå Panamax-bulkern New Venture anlände till Ingå med en last om 45 000 ton kol. Frivakt gick ombord för att se hur man lever på det kinesiska fartyget. Då lasten lossats stiger det närmare 200 meter långa fartyget rätt högt. Vid landgångens ända sker den normala inklareringen för besökare. Tillsammans med Inkoo Shippings mäklare Jörgen Qvarnström går vi ombord. Befälhavaren Guo Bao Zhong tar emot oss i salongen. Han är hemma i den kinesiska staden Yantai. Det tar fyra dagar att lossa New Venture. Besättningen har haft möjlighet att shoppa i Lojo eller Helsingfors. - Vi är sammanlagt 23 personer, då man räknar några kadetter med, berättar befälhavaren Bao. Han var själv med på shoppingresan till Helsingfors, han köpte en klocka åt sig själv 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 17 New Venture har besökt Östersjön en gång tidigare, den gången Riga. och smycken åt hustrun och den åttaåriga dottern. - Ni har en ganska liten huvudstad, men smyckena är billigare än hemma i Kina, säker skepparen. Bao berättar att hans arbetstörn räcker nio månader. Sedan är han ledig tre månader, varefter han börjar på något av rederiets andra fartyg. Han har varit till sjöss sedan år 1994. Befälhavare har han varit redan i flera år. Själva utbildningen tog tre år, på den följde kadett- och praktiktid på fartyg. Östersjön bekant från tidigare Kapten Bao mindes en resa i Engelska kanalen för några år sedan. Då var trafiken betydligt livligare än nu. Han tyckte att Singaporesundet var mycket svårare att trafikera. Kanske recessionen och semesterperioden som börjat i augusti kändes av i Kanalen. - I Kina råder åtminstone stor brist på varor. Förhoppningsvis får vi i något skede en last hemåt, önskar befälhavaren. New Venture, som blev färdig i januari år 2009, har besökt Östersjön en gång tidigare, den gången Riga. Den här gången kom lasten från Port Arthur i Texas. Det räckte 30 timmar att lasta kolet. Besättningen hade inga svårigheter att gå iland. Enligt Bao förhöll sig de amerikanska myndigheterna positivt till de kinesiska sjöfararna. Resan till Ingå tog 19 dygn. SSB ger konventionsenlig service Tom Björklöf på Inkoo Shipping fungerar som SSB:s representant i Ingå. Utländska fartyg ges service i enlighet med ILO:s konventioner. Den servicen finansieras huvudsakligen av lästavgiften som fartygen betalar och som SSB får en andel av. För New Venture utgör SSB:s andel av lästavgiften ungefär ettusen euro. För besättningen organiserade SSB två shoppingresor med minibuss. Därtill levererades engelskspråkiga tidningar ombord och för tiden i hamn kunde besättningen utnyttja en bärbar dator med internetförbindelse. - Mobilförbindelse är litet långsam ibland, men servicen är verkligen fin. berömmer kapten Bao. Ombord är fartygets internetförbindelse för personligt bruk begränsat. Telefonkorten och prepaid-anslutningarna var också mycket populära. Dem förmedlar SSB bara, varje användare betalar sitt kort själv. Kapten Bao samlade in pengarna för dem av besättningen och redovisade till SSB. Under fyra dagar hann besättningen bra ringa hem och utbyta senaste nytt. Enligt befälhavaren stiger prisen i Kina, och många skulle vilja ha mera lön. Landet utvecklas och prisen går upp. Han har just fått information om nästa last, järn och skrot från S:t Petersburg till Turkiet. Kanske förhoppningen om en last till Kina förverkligas efter det. Kaptenen Guo Bao Zhong köpte smycken i Helsingfors 18 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 Teija Tujunen, Eeva Salonen ja Maj-Britt Hurten Kevyttä ravia Noin kymmenen kilometrin päässä Valkeakosken keskustasta sijaitsee Leena Rangellin omistaman Euro-talli. Kurvatessani pihaan näen ensisilmäyksellä hyvin hoidetun pihapiirin sekä tallirakennuksia, maneesin ja ulkotarhoja. Sanalla sanoen paikkaa voi ilman ylisanoja kutsua hevosharrastajan paratiisiksi. Leena on ehtinyt olla ennen siirtymistään “täyspäiväiseksi” hevosalan yrittäjäksi työskennellä Viking Linen matkustaja-aluksilla tarjoilijana lähes parikymmentä vuotta. Hän aloitti Diana II ja jatkoi sitten pitkät “törnit” Mariellalla ja Cinderellalla. Yrittäminen ei aina ole kovin helppoa Leena muistelee. “Kun työkaverit laivalla pohtivat mihin matkustaisivat tai mitä tekisivät lomillaan, niin minä pohdin miten saan seuraavan maneesin lyhennyksen hoidettua.” Nyt edellä mainittu maneesi seisoo ylväänä sadan metrin päässä pihasta. Siellä on 3 / 2010 mukava ratsastaa kuumina kesäpäivinä, koska sisällä on viileämpää ja talvella taas lämpimämpää kuin ulkona. Hevoskipinän jo äidinmaidossa saanut Leena (äiti Outi Rangell on tunnettu kouluratsastaja) on itsekin hyvä ratsastaja sekä kouluttautunut opettamaan lajia. Hän on määrätietoisesti kehittänyt talliaan. Karsinapaikkoja on yli kahdellekymmenelle hevoselle. Lisäksi Leena kasvattaa varsoja. Sainkin ihailla kahta kesäistä ratsusukuista varsaa, jotka huolettomina käyskentelivät läheisellä laitumella emiensä kanssa. Varsinkin tammavarsa maisteli lahjettani rohkeasti. Hyvä, etten ollut yksilahkeinen laitumelta poistuessani. Uusiakin suunnitelmia Leenalla on koko ajan vireillä. Tarkoituksena on laajentaa toimintaa koirien ja muiden eläinten täyshoitoon. Tosin jo nytkin pihapiirissä majailee kanoja ja kukkoja ja muita siivekkäitä sekä kaneja. Kun on kyse hevosihmisestä, niin muutama koirakin “pyörii jaloissa”. Raimo Suominen uskaltautui naisten mukana Valkeakoskelle Gabriellalta löytyy aktiivisia ratsastajia Puitteet ovat siis mainiossa kunnossa. Syy miksi menin sinne, niin siellä järjestettiin Mepan tukema ratsastuskurssi M/S Gabriellan väelle. Kun ratsastuksesta on kyse, niin kurssille osallistujat ovat useimmin naisia, Frivakt Vapaavahti 19 kuten nytkin. Kymmenestä osallistujasta mukaan oli “uskaltautunut” yksi mies. Hän oli hovimestarina työskentelevä Raimo Suominen, joka on ehtinyt työskennellä laivoilla jo kunnioitettavat 26 vuotta. “En ole tätä ennen koskaan edes koskenut hevoseen, mitä nyt kuvissa nähnyt” kertoo Raimo. Nyt olen täällä ja eilen ehdin jo olla liinaratsastuksessa ja kokeilin jopa raviakin. Pysyin hevosen selässä ja nyt odotan innolla alkavaa tuntia. Tiedä häntä, vaikka pääsisin kokeilemaan vielä laukkaakin ennen kuin kurssi loppuu. Toivotaan onnea ja erityisesti terveyttä miehelle! Raimo on muutenkin innokas kuntoilija ja kiitti kovasti Mepan kuntosalia. Ilman sitä, en olisi pärjännyt laivatyössä näin pitkään. Hauskana anekdoottina Raimo mainitsi käyneensä joskus Mepan melontakurssilla. Sen jälkeen tuli hankittua oma kanootti, jolla on kiva kesäisin liikkua vesillä. Saas nähdä, miten käy ratsastuskurssin jälkeen (toim. huomautus). Muutamat kurssilaiset tuntuvat olevan täällä kuin kotonaan. Se johtuu siitä, että ovat seilanneet Leenan kanssa vuosia ja käyneet ratsastamassa siellä aikaisemminkin. Osanottajat kehuvat kurssia kilvan ja siinä sivussa Mepakin saa kiitoksia. Kiitos kiitoksista! Martti Arja Paakkanen, Titana-hevonen ja Suvi Hämäläinen I lätt trav Leena Rangells Euro-talli ligger omkring tio kilometer från Valkeakoski centrum. Då jag svänger in på gården ser jag vid första anblicken den välskötta gårdsplanen och stallbyggnader, manegen och inhägnader. Man kan med andra ord, utan att överdriva, tala om ett paradis för hästälskare. 20 Vapaavahti Frivakt Leena hann jobba som servitris på Viking Lines passagerarfärjor nästan i tjugo år innan hon övergick till att börja som företagare i hästbranschen på heltid. Hon började på Diana II och fortsatte sedan långa törnar på Mariella och Cinderella. Att vara företagare är inte alltid så lätt, minns Leena. “Då arbetskompisarna ombord funderade vart de skulle resa eller vad de skulle göra under semestern, grunnade jag på hur jag skulle sköta nästa avbetalning på manegen.” Nu står den ståtliga manegen där, hundra meter från gårdsplanen. Som dotter till den kända skolryttaren Outi Rangell fick Leena i sig “hästgnistan” redan med modersmjölken. Hon är själv en skicklig ryttare och utbildad för att lära ut grenen. Hon har målmedvetet utvecklat sitt stall. Spiltor finns för mera än tjugo hästar. Dessutom föder Leena upp föl. Jag fick beundra två av sommarens ridhästföl som obekymrat gick och betade med stona i den närbelägna hagen. Isynnerhet stofölet smakade modigt på mitt byxben. Tur att jag fick behålla båda byxbenen. Och Leena har ständigt nya planer på gång. Avsikten är att utvidga verksamheten med pensionat för hundar och andra djur. Redan nu är gårdsplanen befolkad av hönor, tuppar, andra bevingade djur och kaniner. Och då det är fråga om en hästmänniska, springer nog några hundar också omkring där. 3 / 2010 Susanna Pulla (oik) opastaa Gabriellan ratsastajia maneesissa Leena Ragnell Med Gabriellas personal i sadeln De yttre förhållandena var alltså utmärkta. Anledningen till mitt besök var att SSB arrangerade en kurs i ridning för M/S Gabriellas anställda. Då det gäller ridning är kursdeltagarna oftast kvinnliga, så också nu. Av tio deltagare hade en manlig vågat komma med. Det var Raimo Suominen som jobbar som hovmästare och har hunnit vara till sjöss redan under aktningsvärda 26 år. “Tidigare har jag inte ens rört vid en häst, bara sett på bilder”, berättar Raimo. Nu är jag här och igår hann jag redan rida på häst ledd med lina och till och med pröva på trav. Jag hölls på hästryggen och nu väntar jag ivrigt på lektionen som skall börja. 3 / 2010 Vem vet, kanske jag hinner prova på galopp innan kursen slutar. Vi önskar honom lycka till och framför allt god hälsa! Raimo motionerar annars också flitigt och berömde SSB:s konditionssal. Utan den skulle jag inte ha orkat med jobbet till sjöss så här länge. Som en anekdot berättar Raimo att han någon gång deltagit i SSB:s paddlingskurser. Efter det kom han att skaffa en egen kanot, som han gärna rör sig med sommartid. Få se vad som händer efter kursen i ridning... (redaktionens anmärkning). Några av kursdeltagarna verkade vara som hemma här. Det beror på att de seglat med Leena många år och ridit här under tidigare besök. också SSB fick sin del av berömmet. Vi tackar för det! Martti Karlsson Deltagarna tävlade i att lovorda kursen, Frivakt Vapaavahti 21 Murkinaa merenkulkijoille - Suomen Laivakauppiaitten Yhdistys Ry on toiminut vuodesta 1946 Hyvä kokki ja hyvä ruoka ovat merenkulkijoille tärkeä viihtyvyystekijä. Ennen kuin ruoka saadaan tarjoiltua lautasille, pitää suunnitella ja hoitaa provianttitilaukset. Tässä vaiheessa mukaan tulee laivamuonittaja eli sipsu. Aikoinaan yksittäiset kauppiaat toimittivat tavaraa laivoihin suurimmissa satamissa. Laivamuonitustoiminta alkoi kehittyä vuosisadan alussa, kun purjehduskausi piteni jäävahvistettujen laivojen ja murtajien myötä. Sodan ja sen jälkeisen säännöstelyn aikana laivamuonitustoiminta oli vähäistä. - Vuonna 1946 perustettiin Suomen Laivakauppiaitten Yhdistys SLY Ry. Tuolloinen kansanhuoltoministeriö tuki voimakkaasti hanketta, SLY:n puheenjohtajana vuodesta 1996 toiminut Matti Kokkala kertoo Laivamuonitus oli ja on vieläkin haastavaa toimintaa. Verovapaudet, tulliasiat, alkoholi- ja tupakkatoimitukset vaativat erikoisosaamista ja -tietämystä. SLY tuli toimi22 Vapaavahti Frivakt maan virallisena yhdyselimenä viranomaisten, laivakauppiaiden ja varustamoiden välillä. Tänä päivänä jäsenyritykset hoitavat muonitusta ja tavaratoimituksia myös lentoliikenteelle ja suurlähetystöille. Vuodesta 1946 lähtien laivamuonittajilla on ollut monta kantoa kaskessa. Kansainvälinen kilpailu on kovaa, sääntöjä ja lakeja säädetään, tullin ja varustamoiden kanssa toimitaan. Merenkulussa nähdään nousuja ja laskuja, mitkä vaikuttavat toimintaan. Yksi merkittävimpiä mullistuksia on ollut Suomen liittyminen Euroopan Unioniin ja siitä seuranneet tax free -myynnin rajoitukset. - Vaasan linjalta tax free loppui kokonaan, mutta Tukholman liikenteessä se säilyi, koska laivat poikkeavat Maarianhaminassa, Kokkala selvittää. Samoin ulkomaanliikenteessä purjehtivilla aluksilla kulutettavat tuotteet säilyivät verottomina. SLY on mukana kattojärjestöissä, kuten OCEAN (European Ship Supply Organization) ja ISSA (International Shipsuppliers & Services Association). SLY oli vuonna 1955 mukana Kööpenhaminassa perustamassa kansainvälistä ISSA:aa, joka näin ollen on nuorempi kuin kotimainen SLY. Matti Kokkala on ISSA:n varapuheenjoh- taja ja johtaa kotimaassa myös ME Group -yhtiön muonitustoimintaa. Melkein merenkulkija Matti Kokkala kävi armeijan laivastossa ja meni kesätöihin turkulaisen Oy Trapp & Klingstedt Shippsupply Ab-laivamuonitusliikkeen Rauman kottoriin. Hänen isänsä toimi Rauman Merikoulun rehtorina ja isoisä oli perustanut laivamuonitusta harjoittavan yrityksen Uuraaseen vuonna 1919. Hänen veljensä on merillä kansipäällystössä. Kokkala ei ollut ajatellut tätä alaa, mutta ryhtyi myyntimieheksi ja huomasi pian olevansa Rauman konttorin vetäjä. Trapp & Klingstedt oli mukana Mathias Eriksonin ja Laivamuonituksen fuusiossa, josta syntyi ME Group vuonna 1995. Matti Kokkala siirtyi samalla Helsinkiin. Toiminta on laajentunut ja on nyt osa kauppaneuvos Anders Wiklöfin omistamaa Wiklöf Holding - konsernia. - Kun Viro liittyi Euroopan Unioniin, ostimme sieltä laivamuonitusliikkeen vuonna 2003. Nyt toimimme Helsingin lisäksi Raumalla, Turussa, Oulussa, Tallinnassa, Maarianhaminassa ja Tukholmassa, Kokkala selvittää. ME Group on alan johtava toimija Suo3 / 2010 messa. Sillä on paljon sopimusasiakkaita ja laaja ulkomainen verkosto. Matti Kokkala on ISSA:n hallituksessa ja parinkymmenen vuoden matkustelun tuloksena luonut suhteita alan ulkomaisiin yrityksiin. - Jos asiakkaanamme oleva laiva kaipaa ulkomailla provianttitäydennystä, hoituu asia nopeasti, Kokkala sanoo. Kattojärjestössä Matti Kokkala on toiminut muun muassa työvaliokunnassa ja sai vuonna 2006 ISSA:n palkinnon koulutuksen organisoinnista. Yhteistyöllä hommat hoituvat Suomen Laivakauppiaitten Yhdistys on hoitanut hienosti suhteet viranomaisiin, asiakkaisiin ja sidosryhmiin. Vuonna 2008 SLY lahjoitti Tullille 6000 euroa huumekoiran hankintaa varten. Seuraavana vuonna musta labradorinnoutaja Valo astui Tullin palvelukseen. Vuodesta 1976 SLY on järjestänyt yhteistyökumppaneilleen golf-kisan, Shipstores Golf Cupin. Tänä vuonna kisa pelattiin 35. kerran. Paikkana oli Rauma ja tunnelma hieno. Valitettavasti sää vain oli hieman sateinen. Tulosluettelossa on paljon samoja nimiä kuin MEPAn golfkisoissa. Matti Kokkala on viime vuosina järjestänyt kisat ja pelannut mukana. Kisaan osallistuivat ME Groupilta myös Pekka Lehtinen sekä Esa Leiskola. 3 / 2010 Suomen Laivakauppiaitten Yhdistys ry:n jäsenet: Allotrans Oy, Kotka Oy Axel Liljefors Ab, Hanko Juhani Suokari Oy, Lieto Laivamuonitus Ivar Ek Ky, Hamina Oy Lunden Catering Ab, Turku ME Group Oy, Oulu, Rauma, Turku, Helsinki Oy Shipstores Nyman & Co Ltd, Kotka Signwell, Tammisaari Frivakt Vapaavahti 23 Proviant för sjöfarare - Finlands Skeppshandlareförening rf har verkat sedan år 1946 För sjöfararna är en bra kock och god mat en viktig trivselfaktor. Förrän maten står framme på tallriken, skall någon planera och sköta proviantbeställningarna. Här stiger skeppshandlaren, eller “sipsu”, in i bilden. Förr levererade de enskilda köpmännen varor till fartygen i de största hamnarna. Provianteringsverksamheten började utvecklas i början av förra seklet då seglingsperioden förlängdes i takt med att fartygen isförstärktes och isbrytarverksamheten kom i gång. - Finlands Skeppshandlareförening rf (SLY ry) grundades år 1946. Det dåtida folkförsörjningsministeriet gav kraftigt stöd år projektet, berättar Matti Kokkala som fungerat som ordförande sedan år 1996. Skeppsprovianteringen var och är fortfarande en verksamhet som bjuder på utmaningar. Skattefrihet, tullärenden, alkoholoch tobaksleveranser kräver sakkunnighet och vetande. Föreningen kom att fungera 24 Vapaavahti Frivakt som en officiell mellanlänk mellan myndigheter, skeppshandlare och rederier. Medlemsföretagen sköter i dag proviantering och varuleveranser också för flygtrafiken och till ambassader. Sedan år 1946 har skeppshandlarna haft många järn i elden. Den internationella konkurrensen är hård, regler och lagar stiftas, man samarbetar med tullmyndigheter och rederier. Inom sjöfarten ser man uppsving och svackor som reflekteras i verksamheten. En av de största omvälvningarna skedde då Finland gick med i Europeiska Unionen och de begränsningar inom taxfreeförsäljningen som följde. - På Vasalinjen upphörde taxfree helt, men i trafiken på Stockholm blev den kvar för att båtarna anlöper Mariehamn, förklarar Kokkala. För produkterna som konsumeras på fartyg som går i utrikestrafik blev skattefriheten likaså kvar. Föreningen är med i takorganisationerna OCEAN (European Ship Supply Organization) och ISSA (International Shipsuppliers & Services Association). År 1955 var föreningen med om att grunda den internationella organisationen ISSA, som alltså är yngre än den nationella föreningen. Matti Kokkala är viceordförande för ISSA och leder i hemlandet också provianteringen för koncernen ME Group Ltd. 3 / 2010 Nästan sjöfarare Matti Kokkala gjorde sin värnplikt i flottan och tog sommarjobb på det i Åbo belägna provianteringsföretaget Oy Trapp & Klingstedt Shipsupply Ab:s kontor i Raumo. Hans far var rektor för Sjömansskolan i Raumo och hans farfar hade grundat ett företag i skeppsprovianteringsbranschen i Trångsund år 1919. Hans bror är till sjöss som däcksbefäl. Kokkala hade inte tänkt sig den branschen, men blev försäljare och fann sig snart vara chef för kontoret i Raumo. Trapp & Klingstedt var med i fusionen mellan Mathias Eriksson och Laivamuonitus, som år 1995 resulterade i ME Group. Matti Kokkala flyttade samtidigt till Helsingfors. Verksamheten har breddats och är nu en del av kommerserådet Anders Wiklöfs koncern Wiklöf Holding. - Då Estland anslöts till Europeiska Unionen köpte vi år 2003 ett provianteringsföretag där. Nu verkar vi utöver i Helsingfors i Raumo, Åbo, Uleåborg, Tallinn, Mariehamn och Stockholm, förklarar Kokkala. ME Group är den ledande aktören inom branschen i Finland. Företaget har många fasta kunder och ett vidsträckt utländskt nätverk. Matti Kokkala har skapat kontakter till utländska företag i branschen då han som medlem i ISSA:s styrelse rest omkring under tjugo års tid. - Om ett fartyg som är kund hos oss behöver påfyllning av proviantlagren utomlands, så sköts den saken snabbt, säger Kokkala. Matti Kokkala har bland annat suttit i takorganisationens arbetsutskott och år 2006 fick han ISSA:s utmärkelse för organisation av skolning. Gott samarbete Finlands Skeppshandlareförening har skött relationerna till myndigheter, kunder och intressegrupper utmärkt. År 2008 donerade föreningen 6000 euro till Tullen för anskaffning av en narkotikahund. Följande år trädde den svarta labradoren Valo i Tullens tjänst.Sedan år 1976 har föreningen ordnat en golftävling för sina samarbetspartners, Shipstores Golf Cup. I år spelades tävlingen för trettiofemte gången. Platsen var Raumo och stämningen fin. Tyvärr var vädrigt litet regnigt. I resultatlistan hittar vi många namn som vi sett i SSB:s golftävlingar. Matti Kokkala har organiserat tävlingarna under de senaste åren och spelat med. Från ME Group deltog också Pekka Lehtinen och Esa Leiskola. Suomen Laivakauppiaitten Yhdistys ry:n jäsenet: Medlemmar i Finlands Skeppshandlareförening rf: Allotrans Oy, Kotka Oy Axel Liljefors Ab, Hanko/Hangö Juhani Suokari Oy, Lieto/Lundo Laivamuonitus Ivar Ek Ky, Hamina/Fredrikshamn Oy Lunden Catering Ab, Turku/Åbo ME Group Oy, Oulu, Rauma, Turku, Helsinki/Uleåborg, Raumo, Åbo, Helsingfors Oy Shipstores Nyman & Co Ltd, Kotka Signwell, Tammisaari/Ekenäs 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 25 Finnalpino nostalgiatapaaminen Neljän vuoden välein järjestettävä tapahtuma sujui tällä kerralla myrskyisissä merkeissä. Vieraat viettivät aikaa hillitysti, mutta ilmojen haltija pani haisemaan. Viikonlopun yhteislaulu ja -soitto saivat vaikutteita Maukka Perusjätkän moottorisaha-musisoinnista. Sulkavan yli pyyhkäissyt Asta-myrsky jätti Rami Kokkosen ja edellisiltana saapuneen Juha Puisevan mottiin. Kymmeniä puunrunkoja oli kaatunut mökkitielle, sähköt olivat poikki ja kännykkäyhteydet pätkivät. Matti Pulli saapui sopivasti perjantaiaamuna savottaan. Miehet saivat raivattua naapurijärven uimarannan kautta kiertotien. Kunnan hiihtoladun pohja oli niin tasainen, että autolla pääsi perille. Viola Mäki keitti rannassa kalasoppaa, kun entisiä Finnalpinon merenkulkijoita alkoi illan mittaan saapua. Edellinen tapahtuma oli Ruissalon Mepalassa. Nyt kokoonnuttiin Rami Kokkosen ”haciendalla”. Kokkoset hankkivat aikoinaan pientilan rakennukset järven rannalta. Rami on rakennellut mökkejä lisää, nyt tilaa riittää lapsille ja lastenlapsille. Finnalpino oli Suomen lipun alla 1973-1983 Laiva seilasi paljon Biskajan ja Välimeren linjalla. Henkilökunta oli erittäin aktiivista, kerhotoiminta sai alkunsa heti. Teimme retkiä Pisan tornille, Savonaan, La Speziaan ja Genovaan, nykyisin ms Finnmaidin perämiehenä seilaava Juha Puiseva muistelee. Laiva lastasi Suomesta sellua, paperia ja puutavaraa. Paluulasteina oli muun muassa hedelmiä ja fosfaattia. Finnalpino kävi lähes kaikissa Suomen satamissa ja Ruotsin sellusatamissa. Tuolloin hoidettiin vaihdot busseilla ja lentäen. Porukkaa oli 23, joten retkille riitti lähtijöitä. Pullokassasta saatiin hyvää rahoitusta. Järjestäjän oli laivaväen ohella usein Savonan merimiespappi Seppo Leveelahti. Hän ei päässyt osallistumaan 26 Vapaavahti Frivakt nostalgiatapahtumaan. Juha Puiseva toimii kokoonkutsujana. Hänellä on rekisteri työntekijöistä sekä laivalta tuotua aineistoa Finnalpini -kerhon toiminnasta. Aivan kaikki alpinistit eivät ole tiedossa. Lähetimme tänä vuonna 31 kutsua, 14 saapui paikalle, Puiseva kertoo Alpinisteja on vielä jonkin verran työelämässä, vaikka valtaosa onkin eläkkeellä. Rami Kokkonen oli aikoinaan Finnalpinon 1.konemestari. Jäin jo kertaalleen eläkkeelle, mutta seilaan melko säännöllisesti Nordlandialla, monesti Mepan harrastenäyttelyihin töitään tuonut Kokkonen kertoo. Finnalpini -perinne on elänyt Jussi Reingoldtin ja Juha Puisevan ansiosta. Laivan pitkäaikainen kippari ja perämies seilasivat myöhemmin yhdessä muun muassa Canopuksessa ja Astreassa. Kolmen päivän kokoontuminen Osa porukasta päivysti haciendalla kolme päivää. Muutamat alpinistit ehtivät vain käydä laivalta lähtiessään, kuten Eero Metsä ja Oiva Romu. Sähkön puuttuminen toi mukaan oman haasteensa. Valot saatiin korvattua kynttilöillä, mutta ruokatavarat oli laskettava kaivoon. Tunnelma oli hieno. Merimiesjuttuja kerrottiin ja vanhoja seilauskavereita muisteltiin. Iltanuotiolla soitettiin ja laulettiin merimieslauluja. Vanhan perinteen mukaisesti Jussi Reingoldt kirjoitti päätteeksi runot. Seuraava kokoontuminen onkin jo kolmen vuoden kuluttua. Juha Puiseva, Rami Kokkonen ja Matti Pulli puusavotassa Finnalpini Meeting Sulkava 3007 – 01082010 Old Alpini Club traditional meeting The sauna of course late night heating Step is short but mind still strong Only Skypilot knows how long ----------------------------------------Monta tarinaa lauteilla kerrottiin Poismenneitä kavereita muisteltiin Ja kankeat sailorit päättivät taas Jos jalka nousee ja rauha on maas Vuoden kolmen kuluttua tavataan Ja Alpinisteille skoolataan Kotimatkalle kohta jo ryhdytään Ja edelleen sanontaan yhdytään Navigare necesse est Vivere non est necesse J.Reingoldt 3 / 2010 kuva: Finnlines FINNALPINOS SJÖFARARE PÅ NOSTALGITRÄFF Finnlines fartyg seglade under blåvit flagg åren 1973 – 1983. Sjöfararna som då seglade håller fortfarande kontakt och träffas vart fjärde år. Fartyget seglade ofta på linjen till Biscaya bukten och Medelhavet. Det transporterade mest cellulosa, papper och trävaror. Returlasten var bland annat frukter och fosfat. Finnalpino besökte nästan alla hamnar i Finland och cellulosahamnarna i Sverige. På den tiden skötte man bytena med buss och flyg. Personalen var synnerligen aktiv och klubbverksamheten startade genast. Vi gjorde utflykter till tornet i Pisa, Savona, La Spezia och Genua, minns Juha 3 / 2010 Puiseva som numera seglar som styrman på ms Finnmaid. Besättningen bestod av 23 personer, så det var lätt att få deltagare i utflykterna. Ur flaskkassan fick man hjälp med finansieringen. Sjömansprästen i Savona, Seppo Leevelahti, organiserade också ofta utflykterna. Han hade inte möjlighet att delta i nostalgiträffen. Finnalpini-klubbens tradition har hållits levande tack vare Jussi Reingoldt och Juha Puiseva. Fartygets långvariga skeppare och styrman seglade senare tillsammans bland annat på Canopus och Astrea. Tredagarsevenemanget år 2010 gick av stapeln i Sulkava på Raimo Kokkonens ”hacienda”. Stämningen var fin. Man berättade sjömanshistorier och mindes gamla seglingskamrater. På kvällen spelade man och sjöng sjömansvisor vid lägerelden. Till slut skrev Jussi Reingoldt dikter, enligt gammal tradition. Och nästa träff är ju redan om tre år. Finnalpini Meeting Sulkava 2010 -------------------------------------------- Old Alpini Club traditional meeting The sauna of course late night heating Step is short but mind still strong Only Skypilot knows how long Frivakt Vapaavahti 27 Caripito Laiva oli ylösmaannut Ruissalon rannassa koko talven. Muutamaa vuotta aiemmin saksalaiselta telakalta valmistuttuaan se oli ahkerasti kuljettanut öljykuormia Meksikonlahdella. Omistajan konkurssi oli vaihtanut toimeliaisuuden etelän lämmössä toimettomuuteen pohjolan pakkasissa. Kun lakien ja asetusten mukaisesti vastuut ja velat oli mitätöity, uusi omistaja vaihtoi laivan nimen ja laittoi sen jälleen matkaan. Aluksi käytiin maalauttamassa pohja kuivatelakassa. Jotakin kaikkein tähdellisintä remonttiakin tehtiin. Sen jälkeen suunnattiin entisen työmaan liepeille, Karibianmerelle. Villin linjan tankkipaateissa oli totuttu viikkojen merimatkoihin ja redillä ankkurissa saattoi vierähtää viikko jos toinenkin. Oli outoa juuttua lyhyelle linjalle samojen sataminen välille. Vuorokauden lastaus La Salinassa Venezuelassa, puolen vuorokauden ajo Aruban eteläkärkeen, vuorokauden lastinpurku San Nicolasin öljynjalostamon satamassa, puolen vuorokauden ajo takaisin La Salinaan ja sama uudelleen kerta toisensa 28 Vapaavahti Frivakt jälkeen. Ainoa, joka moisesta reitistä saattoi olla tyytyväinen, oli valtio verottaessaan raskaasti pumppumiehen suuria ylitöitä. Ja kertyihän täkkäreillekin verotettavaa, kun saivat milloin mihinkin vuorokauden aikaan olla töijäyksissä narujaan setvimässä. Kipinän kirjoituskone sai kyytiä. Satamaan tultaessa piti viedä messeihin seuraavan sataman tullilistat. Crew-listoja satamaherrat molemmissa päissä halusivat täyden koneellisen: kalkkeerien kera sai kirjoituskoneen telan alle ujutetuksi viisi paperia. Vaikka kuinka voimallisesti hakkasi kirjoituskonetta, alimmasta ei olisi saanut selvää suurennuslasillakaan. Määrä korvasi laadun. Rahalistojakin toivorikkaana laadittiin, vaikkei uusi redari pitänytkään tarpeellisena lähettää laivaväelle rahaa. Kauan asiasta jupistiin, ennen kuin laadittiin sähkösanomia kaikille neljälle merenkulkijoitten ammattiliitolle. Sen jälkeen palkanmaksu alkoi sujua lain mukaisesti. Kaikkia ilahdutti suuresti kun tuli tieto, että puolen vuorokauden merimatkailu vaihtuisi kahden vuorokauden seilaukseksi. Seuraava lastaussatama ei olisikaan Maracaibolahdella, vaan Caripitossa, maan itärannikolla jossakin viidakossa. Venezuelan pohjoisrannikkoa ajetaan itään päin. Kun manner loppuu, kurvataan ennen Trinidadin saarta etelään. Salmen jälkeen käännetään kohti lounasta ja jos on tarkasti navigeerattu, löytyy Rio de San Juan nimisen joen luotsipaikka. Aamuyön pimeydessä luotsi johdatteli parisataa metriä pitkää alusta viidakon uumeniin. Joki oli kovin kiemurainen. Keula kääntyi jo seuraavaan mutkaan, ennen kuin ahteri ehti oikaista edellisestä. Tiheä viidakko tursusi rantapenkoille asti. Kaikenlaisia ääniä kajahteli kasvuston seasta. Silloin tällöin mätkähteli pitkä alligaattori tai vastaava penkalta veteen suuren saaliin toivossa. Lähes työpäivä oli ajettu, kun joen rannalla näkyi rakennelmia: jokunen matala maja, öljysäiliöitä ja jono rannan mutapenkkaan juntattuja diktaaleja. Ohi siitä ajettiin, mutta ylempänä joen vähän leve3 / 2010 tessä luotsi hiljenteli vauhtia ja käski ruorin tyyrpuuriin. Laivan bulppi-nokka upposi pehmeään mutapenkkaan. Koneen, ruorin ja virran avulla laivaa vähitellen käännettiin tulosuuntaansa. Pian oltiin jälleen ihmisten ilmoilla ja kiinnityttiin rannan diktaaleihin. Pienen aukion rakennuksia lukuun ottamatta joka puolella levisi viidakko. Kiipesin joulukuusen nokkaan valokuvaamaan, mutta kaikkialla näkyi pelkkiä puiden latvoja. Täkkärit olivat öljyletkujen kiinnityksen yhteydessä saaneet selvitetyksi, että jonkinmoista asutusta viidakon siimeksestä löytyisi. Pitäisi vain kulkea tarpeeksi pitkälle rannasta lähtevää viidakkotietä. Päivällisen jälkeen meitä oli pieni porukka uteliaita rientämässä maihin. Kovin kauaa ei enää olisi valoisa ja haluttiin ehtiä kylille ennen pimeää. Tie oli kävelykelpoinen, joskin viidakon seinämät paikoitellen hipoivat tien penkkoja. Tie oli rakennettu seuraamaan öljyputkirivistöä, joten mutkia ei paljon ollut. Hämärän laskeutuessa saavuimme viidakkoon raivatulle laajalle aukealla, mikä oli rakennettu täyteen suuria öljysäiliöitä. Kun tietä vielä tallattiin eteenpäin, löytyi puitten siimeksestä kyläntapainen. Lautahökkeleitä ilman sen kummempia asemakaavoja, yksi kaupan ja baarin yhdistelmä, missä puutuoleja oli aseteltu puitten siimekseen. Jokunen valokin näkyi siellä täällä tuikkivan. 3 / 2010 Pianhan nähtävyydet oli katsastettu ja alkoi paluumatka pimeän viidakon halki. Välillä hätkähdyttivät äkkinäiset puskien kahahdukset ja monenlaiset muut viidakosta raikuvat äänet. Helpottavaa oli lopulta nähdä laivan valojen tuikkivan ja kiivetä laiturilta ylös gängveitä. Caripitossa lastaus kesti reilut 30 tuntia. Seuraavan illan hämärtyessä työnnyttiin pimeälle joelle. Luotsi osasi jälleen asiansa ja ennen puolta yötä oltiin löydetty takaisin merelle ja suunnattiin kohti Arubaa. La Salina – Aruba linjalla kärsimme vielä muutaman viikon, ennen kuin armahdus tuli Meksikon valtion öljy-yhtiölta Pemexiltä. Öljytuotteita alettiin kuljettaa Coatzacoalcosin jalostamolta Meksikonlahden pohjukasta Panaman kanavan kautta Meksikon länsirannikon satamiin. Jälleen oli kipinällä uudenlainen urakka: koska laiva ajoi Meksikon sisäisessä liikenteessä, piti koko laivaväelle hommata työluvat. Erikoinen oli Pemexin radioaseman viestintä. Normaalissa radio-ohjesäännön mukaisessa orderisanomassa piti olla lähtötoimipaikka, numero, sanaluku, päivämäärä ja kellonaika, sekä vastaanottaja ja sitten teksti ja allekirjoitus. Kun Pemexin asemaan sai ennemmin tai myöhemmin yhteyden, käskettiin yleensä odottamaan. Tovin kuluttua sieltä sähkötettiin espanjaksi tai amerikaksi ilman mitään em. byrokratioita ”seuraava satama guayamas”, tai mikä milloinkin oli kyseessä. Joskus vastaava muotoilu oli ”go guayamas”. Aluksi oli päälliköllä sulattelemista, lähteäkö ajamaan kipinöitten keskinäisten sähköttelyiden perusteella ilman mitään paperista dokumenttia. Coatzacoalcosista veimme lasteja myös niihin Texasin satamiin, missä laiva oli nuorempana ajellut entisen omistajan lipun alla. Joissakin satamissa ilmaantui päällikön salonkiin arvovaltaisia lähetystöjä, jotka kaivelivat salkuistaan toivorikkaina muhkeita paperipinoja ja esittelivät edellisen omistajan aikaisia maksamattomia laskuja. Vaan ei mennyt sävelet Jori Malmstenin jenkan mukaan ”ainahan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu”. Laivalla oli uusi nimi ja omistajayhtiö, jolle ei pykälien mukaan kuulunut entisen elämän synnit. PS. Kun tutkii netistä Caripiton tietoja ilmenee, että kolmisenkymmentä vuotta sitten kaupungissa on ollut noin 25000 asukasta. Ilmeisesti olisi pitänyt jatkaa tallustamista eteenpäin pimeää viidakkotietä pitkin, jotta olisi öljyalueelta päästy itse kaupunkiin. Kaupungissa näyttäisi olevan öljyväelle omat golf-kentät, koulut ja klubit, joten ehkei sielläkään olisi muutamalle viidakosta ilmestyneelle merenkulkijalle ollut kummoista tarjolla. Teksti ja kuvat: Timo Sylvänne Frivakt Vapaavahti 29 Kai Pärnänen on Merimiestaiteilija Neptunuksen armosta Kotkan Merimieslaulufestivaalien kestomenestyjä Kai Pärnänen on suolaisten vesien mies. Työkokemusta on myös pinnan alta. Pärnänen on toiminut kahden sukellusveneen päällikkönä. Mies kuljetti kitaraa laivasta toiseen ”lentoyhtiöiden harmiksi”. Ura jatkui päällystössä Eriksonin jääpaateissa ja vaihdot olivat eri puolilla maailmaa. Nykyisin meriliikenneohjaajana työskentelevä Pärnänen hallitsee navigoinnin huipputekniset apuvälineet, mutta muistaa hyvin entiset ajat. Vuonna 1977 olin ensimmäistä kertaa perämiehenä. Kippari nuukaili tutkan käytössä ja sekstantin avulla navigoitiin, Kaitsu muistelee. Tänä vuonna Merimieslaulufestivaalit järjestettiin Kotkassa 30. kerran. Kai Kaitsu Pärnänen voitti merimiessarjan esityksellään Pursimies Tötterströmin parempi samba. Mies on musikaalista sukua, äiti on musiikinopettaja, äidinisä toimi kanttorina. Kaitsulla on pysynyt kitara kädessä viisivuotiaasta lähtien, oppia on kertynyt omasta takaa vuosien varrella. Hän kävi merimiesammattikoulun Maarianhaminassa ja lähti merille Algotin Bernyllä vuonna 1973. Bernyssa oli puomit ja lemppuluukut. Kaitsun mukaan täkillä oli 11 miestä; töitä tehtiin ja juotin kunnolla. Satama-ajat olivat pitkiä ja rahat kävivät usein vähiin Pojat pistivät minut laulamaan ja soittamaan kitaraa merimieskapakoissa. Sitten kerättiin kolehti ja rahat juotiin, Kaitsu muistelee. Kylmäaluksista sukellusveneisiin 30 Vapaavahti Frivakt Gustaf Eriksonilla Kaitsu seilasi päällystössä 1980-luvun lopulle asti. Pääosin työskentelin jääpaateissa, mutta myös kappaletavara-aluksilla kuten Balderö, Hamnö, Styrsö ja Germundö, Kaitsu muistelee. Erikson uudisti ja ulosliputti aluksiaan. Kaitsu löysi itsensä Ranualta, jonne sukellusvenemiehistöksi olivat pestautuneet myös Heikki Koivisto, Pekka Räsänen, Oiva Nurmela, Jorma Sulander ja Jussi Ketonen. Ranualla operoitiin jonkin aikaa, sitten mentiin Ruotsin kautta Teneriffalle. Vene otti 48 matkustajaa. Pärnänen kipparoi vielä pienempää, 10 hengen sukellusvenettä Hangossa ja Kyproksella. Irakin sota heikensi tuolloin liiketoimintaa. Tämä vene operoi nyt Loch Nessin hirviön etsinnöissä, Kaitsu kertoo. Kauppalaivastoura jatkui sen legendaarisessa Marika-laivassa, jossa Kaitsu ehti olla päällikkönä yli kuusi vuotta. Marikaa voisi kutsua kaikkien laivojen äidiksi, Kaitsu naurahtaa. Marikan porukka oli Mepan palveluiden suurkuluttaja. Kirjat, videot ja lehdet tekivät kauppansa, kun alus parin, kolmen viikon välein kävi Helsingissä. Marikan jälkeen Pärnänen seilasi United Linesillä ja siirtyi Star Cruises –varustamoon, jossa vuosituhannen vaihteessa työskenteli melkoinen joukko suomalaismerenkulkijoita. Kaitsun toimet vaihtelivat 1st Officerista Safety manageriin. Musisointia maalla ja merellä Laulu ja soitto ovat aina kuuluneet Kaitsun elämään. Hän on tehnyt biisejä ja soittanut laivoilla ja maissa eri tapahtumissa. Hänet on nähty esiintymässä myös Mepan harrastenäyttelyn avajaisissa. Risteilyaluksillakin soitettiin erilaisissa bändeissä. Maissa ollessa säännöllisyys helpottaa musiikin harrastusta, Kaitsu pohtii. Hän on työskennellyt Helsingissä Suomenlahden Meriliikennekeskuksessa (Hel3 / 2010 sinki VTS) vuodesta 2004 lähtien. Hänellä on pienimuotoinen studio kotona Raaseporissa. Kaitsun äidinkieli on ruotsi, mutta hän tekee usein biisit suomeksi, koska se ”elää” hyvin merimieslauluissa. Rauno Tuunan ja Pekka Kuisman kanssa teimme vuonna 1994 Takila Sunrise –nimisen levyn, Kaitsu kertoo Pärnänen teki myös täyspitkän soololevyn On the Ocean, vuonna 2002 täysin omilla sävellyksillä. Hän aikoo tehdä seuraavan levyn ensi vuonna. Kirjailijanakin toiminut merikapteeni Juha Lehtonen(oik) koulutti Kaitsua ja kumppaneita sukellusvenehommiin Kai Pärnänen gick till sjöss med Algots Berny. Kuva: Hannu Laakso Kai Pärnänen – sjömanstrubadur av Neptuni nåde Kai Pärnänen, som haft ihållande framgång vid Sjömanssångfestivalerna under Kotka havsdagar, är en riktig saltvattenkarl. Han har också erfarenhet av arbete under ytan. Pärnänen har verkat som befälhavare på två u-båtar. 3 / 2010 I år arrangerades Sjömanssångfestivalen i Kotka för trettionde gången. Kai ”Kaitsu” Pärnänen segrade i sjömansserien med sitt framförande av ”Pursimies Tötterströmin parempi samba”. Han kommer från en musikalisk släkt, modern är musiklärare, morfar verkade som kantor. Kaitsu har spelat gitarr sedan han var fem år, under åren har han lärt sig mycket på egen hand. Han gick i sjömansyrkesskola i Mariehamn och gick till sjöss med Algots Berny år 1973. På Berny hade man bommar och träluckor. Kaitsu berättar att man var 11 man på däck; man jobbade hårt och drack rejält. Liggtiderna i hamn var långa och pengarna hann ofta ta slut. Pojkarna fick mig att sjunga och spela gitarr på sjömanskrogarna. Sen samlade man kollekt och drack upp pengarna, minns Kaitsu. Han bar med sin gitarr från båt till båt, ”till flygbolagens förargelse”. Hans bana fortsatte som befäl på Eriksons kylfartyg och bytena skedde på olika håll i världen. Pärnänen jobbar numera som VTS-operatör och behärskar navigationens mest utvecklade teknik, men minns väl den gamla tiden. År 1977 stod jag första gången vid rodret. Skepparen snålade med användning av radar och vi navigerade med sextant, minns Kaitsu. Från kylfartyg till u-båtar Hos Gustaf Erikson seglade Kaitsu som befäl ända till slutet av 1980-talet. Jag jobbade huvudsakligen på kylfartyg, men också på styckegodsfartyg som Frivakt Vapaavahti 31 Balderö, Hamnö, Styrsö och Germundö, minns Kaitsu. Erikson förnyade och flaggade ut sin flotta. Kaitsus väg förde honom till Ranua där också Heikki Koivisto, Pekka Räsänen, Oiva Nurmela, Jorma Sulander och Jussi Ketonen hade tagit jobb på en u-båt. Man opererade en tid i Ranua, sedan bar det av till Teneriffa, via Sverige. Båten tog 48 passagerare. Pärnänen förde befäl över en ännu mindre u-båt i Hangö och på Cypern, den tog 10 personer. Kriget i Irak försvårade affärsverksamheten på den tiden. Den båten opererar nu i spaningarna efter Loch Ness-odjuret, berättar Kaitsu. Banan inom handelsflottan fortsatte på den legendariska Marika, där Kaitsu hann vara befälhavare över sex år. Marika kunde kallas alla fartygs moder, skrattar Kaitsu. Marikas besättning var storkonsumenter av SSB:s tjänster. Böcker, filmer och tidningar hade god åtgång då fartyget med två, tre veckors mellanrum lade till i Helsingfors. Efter Marika seglade Pärnänen på United Lines och flyttade till rederiet Star Cruises, där jobbade en rätt stor del finländska sjöfarare vid millenniumskiftet. Kaitsus uppgifter varierade från 1st Officer till Safety manager. Marika kunde kallas alla fartygs moder Musicerande på land och till sjöss Sång och spel har alltid varit en del av Kaitsus liv. Han har gjort låtar och spelat på land och till sjöss vid olika evenemang. Man har kunnat se hans framträdanden också då SSB:s hobbyutställningar öppnats. På kryssningsfartygen spelade vi i olika grupper. Det regelbundna livet i land gör det lättare att ägna sig åt musik, funderar Kaitsu. Sedan år 2004 har han arbetat i Helsingfors vid Finska vikens sjötrafikcentral (Helsinki VTS). Han har en liten studio hemma i Raseborg. Kaitsus modersmål är svenska, men han skriver ofta låtarna på finska, då språket ”lever” bra i sjömanssångerna. Med Rauno Tuuna och Pekka Kuisma gjorde vi år 1994 skivan ”Takila Sunrise”, berättar Kaitsu. År 2002 spelade Pärnänen in en hel lång soloskiva ”On the Ocean” med egna kompositioner. Följande skiva tänker han göra nästa år. text: Pekka Karppanen bilder: Pekka Karppanen, Kai Pärnänen och Hannu Laakso 32 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 Merimieslaulufestivaalit Kotkassa Kilpailu käytiin tänä vuonna 30.kerran. Muotoa muutettiin hieman, mikä onnistui tuomariston mielestä hyvin. Hyvät Hyssykät –yhtyeen laulu Sydänystävä on meri voitti sävellys- ja sanoituskilpailun. Tuomariston puheenjohtaja Esa Nieminen ei säästellyt sanojaa kehuessaan voittajakappaleen. Hänen mukaansa siinä on ainesta jopa radiohitiksi. Esitys oli hieno, ja sanat olivat koskettavat. Nieminen ihasteli myös yhtyeen ammattitaitoista laulua. Vanhan tavan mukaisesti kilpailussa käytiin myös merimiessarja, jonka voitti Kai Pärnänen. Pidän tätä merimiessarjan säilymistä erittäin tärkeänä, tuomariston jäsen, Kotkan Mepan asiamies Risto Nikula totesi. Hän yhtyi Niemisen ja kilpailun johtajan Seppo Grönvallin käsitykseen, että ensimmäistä kertaa kokeiltu merilaulukilpailu onnistui hyvin. Festivaali on hyvässä tilassa. Tapahtuman loppukonsertti on aina korkeatasoinen ja hieno esitys. PALKINNOT Kotkan ruusu parhaasta esityksestä: Hyvät Hyssykät Paras merilaulu: 1. Sydänystävä on meri (Hyvät hyssykät) 2. James Cook (Juha Koiranen) 3. Hyvän Toivon Niemi (Tommi Kalenius/Eero Ainesmaa/ Mirkka Paajanen) Merimiessarja: 1. Kai Pärnänen: Pursimies Tötterströmin parempi samba 2. Marko Ritola: Punaisella matolla 3. Matti Ukkola: Vetäytyy nelikymppinen Mepa ei tänä vuonna järjestänyt kulttuuritapahtumaa Kotkan Meripäivillä, mutta oli mukana merenkulkijoiden rekrytointitapahtumassa koulualus Katarinalla. Musiikkia kuultiin täälläkin. 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 33 Merielämän musta vyö - Karatea harrastava purseri Reijo Kajaus sai yllätyslahjan työtovereiltaan Menestys sai Kajauksen lisäämään harFinnlinesilla seilaavalle miehelle joittelua neljään kertaan viikossa. Hän otti vyö oli sopiva 50-vuotislahja. tavoitteekseen päästä maajoukkueeseen ja katsoa, mihin motivaatio, taidot ja kunto Kajaus on pitkäaikainen buriittävät. dolajien harrastaja. Hän on saavuttanut shukokai –tyyliSaleilla Järvenpäässä, Vansuunnan karatessa korkeimman taalla ja Helsingissä Muutama vuosi mentiin karaten ehdoilla, ja ruskean vyön. Järvenpäässä asuva Reijo harrasti karatea jo parikymppisenä, siirtyi välillä muihin lajeihin ja palasi sitten aktiiviksi. Molemmat lapset aloittivat karatessa vuonna 2002. Olen siitä lähtien treenannut säännöllisesti, Reijo kertoo. Harrastus sai kunnon lisäpotkun, kun Reijo osallistui veteraanien raskassarjan Suomen mestaruuskilpailuihin vuonna 2006. Menin kisaan kylmiltäni, ja sain vahingossa pronssia, Reijo heittää. 34 Vapaavahti Frivakt vuonna 2009 Reijo nimettiin maajoukkueeseen. Hän osallistui samana vuonna Saksassa Euroopan mestaruuskisoihin ja tämän vuoden keväällä Portugalissa maailmanmestaruuskisoihin. Shukokai –karatea harrastetaan aktiivisesti 22 maassa, Suomessa on 13 seuraa ja puolen toistatuhatta aktiiviharrastajaa , Kajaus kertoo Parhaimmillaan hän kävi itse kolmen seuran saleilla harjoituksissa, usein kahdesti päivässä. Maajoukkueessa pysyminen edellytti osallistumista kaikkiin tapahtumiin ja leireihin. Perhe ja työtoverit ms Finnmaidilla joustivat, mistä Reijo on kiitollinen. Hän siirtyi Finnmaidiin Hansa-luokan aluksista vuonna 2006. Reijo toimii myös valmentajana ja on huolissaan uusien harrastajien rekrytoinnista. Tarjontaa on paljon ja kurssi-ilmoitukset lehdissä maksavat. Alkeiskursseilla voi olla 20 - 30 oppilasta, mutta vain neljä, viisi heistä jää harrastajaksi. Pelkästään Järvenpäässä kilpailee harrastajista suuri joukko eri lajeja. Laivan kuntosali kovassa käytössä Työjakson aikana Reijo pystyy ylläpitämään peruskuntoa. Finnmaidin kuntosalilla hän käy kuutisen kertaa viikossa. Laitteita on hankittu yhtiöstä klubille saaduilla käyttörahoilla. Juoksumatto on kovassa käytössä. Lisäksi nostelen puntteja, Reijo kertoo. Hän muistelee Sompasaaren aikoja, jolloin oli helppo lähteä lenkille koska tahansa. Nyt Saksan pää on kiireinen, eikä Vuosaaressa voi noin vain lähteä ulos. 3 / 2010 Shuttle –bussia ei pienen tauon takia kannata tilata, kun ei tiedä kuinka nopeasti se tulee ja menee, Reijo harmittelee. Hänen mielestään jonkinlainen kevyen liikenteen väylä pitäisi Vuosaaren satamassa olla. Merenkulkijoiden liikunta lisääntyisi. Varmasti sohvien miehetkin lähtisivät käymään ABC:lla veikkausta viemässä kävellen tai pyörällä, jos väylä olisi, Kajaus toteaa. minkä huomaa kun hän pukee kuvaa varten karateasun. Perheen koira Sera reagoi tilanteeseen murisemalla kameralle, mutta rauhoittuu saman tien. Vankalla peruskunnolla Reijo varmasti jaksaa tsempata EM –kotikisoihin asti. teksti: P. Karppanen kuvat: P. Karppanen ja Jukka Suotsalo Seilauskaverit suhtautuvat positiivisesti Finnmaidilla Reijo on joutunut sopimaan työvuoroistaan muun laivaväen kanssa. Kollega Stina Lindström saa erityiskiitokset joustoista. Kaikilta olen saanut kannustusta, mikä on ollut todella mukavaa, Reijo kiittelee. Hänelle tuli kesällä ”lämmittelykierros täyteen” eli 50 vuotta mittariin. Ville Mattila oli päällikkönä, kun porukka luovutti varsin erikoisen, mutta mieluisen lahjan. Se oli Stinan vanhoista työhousuista tehty musta vyö, Reijo kertoo. Mies aikoo nyt mennä vähän aikaa perheen ehdoilla, mutta tavoitteitakin on. Suomessa järjestetään vuonna 2013 shukokai –karaten EM-kisat. Sinne pitäisi vielä päästä kilpailemaan, Reijo pohtii. Mies on hyvässä ja salskeassa kunnossa, 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 35 Sjölivets svarta bälte – arbetskamraterna överraskade karatekan, pursern Reijo Kajaus med en gåva Det var en lämplig 50-årspreTräning i Träskända, Vanda sent åt mannen som seglar på och Helsingfors Finnlines. Kajaus har ägnat sig Under några år var det karate som bestämde åt budogrenarna länge. Han har takten, och år 2009 blev Reijo uttagen till Samma år deltog han i EM i avlagt brunt bälte av den högsta landslaget. Tyskland och i våras i VM i Portugal. graden i stilen shukokai. Shukokai-karate utövas aktivt i 22 länder, Reijo som bor I Träskända utövade karate redan som tjugoåring, bytte sedan till andra grenar och kom sedan tillbaks som aktiv. Båda barnen började med karate år 2002. Sedan dess har jag tränat regelbundet berättar Reijo. Då Reijo år 2006 deltog i tävlingen i tungviktsklassen för veteraner, fick hobbyn en extra puff. Helt oförberedd gick jag med i tävlingen, och fick i misstag brons, förklarar Reijo. Framgången ledde till att Kajaus ökade träningen till fyra gånger i veckan. Han satte som mål att komma med i landslaget och se hur motivation, skicklighet och kondition räcker. 36 Vapaavahti Frivakt i Finland har vi 13 klubbar med ungefär 1500 aktiva medlemmar, berättar Kajaus. Som mest tränade han själv i tre olika klubbars salar, ofta två gånger per dag. För att hållas med i landslaget krävdes deltagande i alla evenemang och läger. Familjen och arbetskamraterna på ms Finnmaid anpassade sig smidigt, det är Reijo tacksam för. Han flyttade till Finnmaid från fartygen i Hansa klassen år 2006. Fartygets gym i flitigt bruk Grundkonditionen lyckas Reijo upprätthålla under arbetstörnen. Han går på Finnmaids gym sex gånger i veckan. Klubben har fått pengar av rederiet för att skaffa utrustning. Löpmattan är i flitig användning. Dessutom lyfter jag tyngder, berättar Reijo. Han minns tiden från Sumparen, då var det lätt att ge sig ut och jogga när som helst. Nu är det bråttom i Tyskland och i Nordsjö kan man inte så bara ge sig av. För en liten paus lönar det sig inte att beställa shuttle-bussen, då man inte vet hur snabbt den kommer och går, säger Reijo förargad. Han tycker att det borde finnas någon form av passage för lätt trafik i hamnen i Nordsjö. Sjöfararna skulle få bättre möjlighet till motion. Säkert skulle mannarna ta sig upp ur soffan för att lämna in tipskupongen på ABCstationen till fots eller med cykel, om det fanns en trafikled, konstaterar Kajaus. Seglingskamraterna förhåller sig positivt På Finnmaid har Reijo varit tvungen att komma överens om arbetsskiften med de andra ombord. Han tackar speciellt kollegan Stina Lindström för flexibilitet. Alla har varit uppmuntrande, det har verkligen varit trevligt, tackar Reijo. Under sommaren fick han ”uppvärmningsrundan” full, fyllde 50. Ville Mattila 3 / 2010 var befälhavare, då besättningen överlämnade en mycket speciell, men välkommen gåva. Det var ett svart bälte gjort av Stinas gamla arbetsbyxor, berättar Reijo. Nu tänker han tillbringa en tid på familjens villkor, men har nog också en målsättning. År 2013 arrangeras EM i shukokai i Finland. I dem borde jag ännu komma med och tävla, funderar Reijo. Mannen är slank och i god form, det märks då han klär på sig karatedräkten för fotografering. Familjens hund Sera reagerar med att morra åt kameran, men lugnar sig genast. Med grundmurad kondition orkar nog Reijo säkert kämpa ända tills EM-tävlingarna här hemma. text: P. Karppanen bilder: P. Karppanen och Jukka Suotsalo Keskustelu Vuosaaren sataman kevyestä liikenteestä jatkuu Toista vuotta jatkunut pohdinta merenkulkijoiden liikkumisesta on saamassa lisäpontta. Järjestöt ovat yksimielisesti todenneet ongelman ja aloittavat neuvottelut sataman kanssa tilanteen parantamiseksi. Suomen Varustamot Ry kutsui koolle kokouksen, johon saapuivat Merimiespalvelutoimisto, Suomen Satamaliitto ry, Suomen Merimiesunioni ry, Suomen Laivanpäällystöliitto ry ja Suomen Konepäällystöliitto ry. Vuosaaren satamaa suunniteltaessa ei tehty tilavarauksia kevyelle liikenteelle. Satama-alueella toimii operaattori, joka hoitaa jalankulkijoiden kuljetuksen maksua vastaan. Järjestelmä ei ole tyydyttänyt merenkulkijoita, jotka kokevat kuljetuksen hinnan ja satavuuden erittäin suurena haittana. Ongelma on tiedostettu myös ulkomailla ja kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO: ssa. Kokouksen osallistujatahot ovat yksimielisiä, että merenkulkijalla on oltava mahdollisuus lähteä lyhyenkin tauon aikana sataman ulkopuolelle. Tavoitteena on parantaa liikkumismahdollisuuksia. Työtä jatketaan yhdessä Vuosaaren sataman edustajien kanssa. Merenkulkijoita maratonilla Raumalainen perämies Timo Nummi työskentelee Finnlinesin aluksella. Hän osallistui kollegansa Ville Mattilan kanssa Tukholman maratonille. Miehet eivät olleet ensimmäistä kertaa asialla. Timo on osallistunut Helsingin maratonille vuosina 2007 ja 2008. Tukholmassa hän juoksi myös viime vuonna. Tänä vuonna Tukholman keli oli ihanteellinen, parikymmentä astetta lämmintä. Kunto vaan olisi saanut olla hieman parempi, Nummi naurahtaa. Hän juoksi 42 kilometriä aikaan 4.27. Ville Mattila kulutti matkaan 4 tuntia ja 12 minuuttia. Nesteytys tökki hieman. Energiajuoma ei mennyt alas, vettä sain kuitenkin juotua, Timo kertoo. Hän oli tänä vuonna juossut pisimmillään kuudentoista kilometrin lenkin ennen maratonia. Laivalla ollessa harjoittelua haittaa etenkin Vuosaaren satamasta puuttuva kevyen liikenteen kulku. Liikkuminen laivalta portille on järjestetty shuttle -bussilla, mutta saatavuuteen ei 2-3 tunnin tauoilla voi luottaa. Onneksi laivalla on juoksumatto. Se onkin kovassa käytössä, Nummi kehuu. Vuosaaressa olisi loistavat lenkkeilymahdollisuudet. Laivalta olisi vain päästävä suoraan ja vapaasti lähtemään. Näin lyhyenkin tauon voisi käyttää liikuntaan luonnossa. 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 37 Sjöfarare löpte maraton Styrmannen Timo Nummi från Raumo jobbar på Finnlines fartyg. Med kollegan Ville Mattila deltog han i maratonloppet i Stockholm. Det var inte första gången de löpte sträckan. Timo har löpt maratonloppet i Helsingfors åren 2007 och 2008. I fjol löpte han också i Stockholm. I år var vädret idealiskt i Stockholm, ca tjugo grader varmt. Konditionen skulle ha fått vara litet bättre, skrattar Nummi. Han löpte 42 kilometer på tiden 4.27. Ville Mattila använde 4 timmar och 12 minuter för sträckan. Vätsketillförseln fungerade inte riktigt. Energidrycken ville inte gå ner, vatten lyckade jag ändå dricka, berättar Timo. I år hade han inte löpt längre än sexton kilometer före maraton- loppet. Ombord försvåras träningen speciellt av att det i Nordsjö hamn inte finns en passage för lätt trafik. Trafiken mellan fartyget och porten sker med en shuttle-buss, men då man har en paus på 2-3 timmar kan man inte lita på att den fungerar. Lyckligtvis finns det en löpmatta ombord. Och den är i flitig användning, berömmer Nummi. Terrängen i Nordsjö skulle lämpa sig strålande för jogging. Man borde bara få röra sig fritt, direkt från fartyget. Också en så kort paus kunde användas för att motion ute i naturen. Ailan porukka paanalla Langh Shipin konttialus Ailan koneita huollettiin Helsingin Länsisatamassa elokuun alussa. Aktiivinen porukka hoiti työnsä, mutta päätti tehdä myös jonkinlaisen vapaa-ajan tempauksen. Langh Shipin konttialus Ailan koneita huollettiin Helsingin Länsisatamassa elokuun alussa. Aktiivinen porukka hoiti työnsä, mutta päätti tehdä myös jonkinlaisen vapaaajan tempauksen. Ms Laurasta lainassa ollut kippari Mikko Aulanko tunnetaan sulkapallomiehenä, ei rattimiehenä. Hänen ehdotuksensa karting -kisasta sai vastakaikua, johon myös Mepan asiamies Jaakko Jaska Aarninsalo tarttui. Kisa aika-ajoineen tilattiin Käpylässä sijaitsevalta Kart´in Clubilta, joka tunnetaan myös Robert Lappalaisen ratana. Samalla varattiin sauna Mepan Katajanokan klubilta ja pöydät nepalilaisravintola Mount Everestista, joka on tuttu kaikille Helsingin Mepan kurssilaisille. Kun lähtöpäivä koitti, alkoi poosu vähän epäröidä. Illalla olisi hyvä maalaussää, eikä sateen haltijoista kukaan tiedä. Hän lähti 38 Vapaavahti Frivakt kuitenkin mukaan, joten Ailalta tuli seitsemän kuskia ja Mepasta yksi. Radalla valittiin porukalle sopivan kokoiset ajohaalarit ja kypärät. Kuljettajakokous Ennen aika-ajoja Kart´in Clubin edustaja kokosi porukan briefing –tilaisuuteen, jossa käytiin läpi rataprofiilia, auton ajo-ohjeita ja sääntöjä. Sitten kukin valitsi ajokkinsa – ei 3 / 2010 muuta kuin radalle. Aika-ajossa kuljettaja yrittää ajaa täyden ratakierroksen mahdollisimman nopeasti. Sähköinen ajanotto lajittelee kuskit lähtöjärjestykseen nopeimman kierroksen mukaan. Touhua seuratessa alkoi näyttää siltä, että ratti sopii Aulangon Mikon käteen yhtä hyvin kuin sulkapallomaila. Kierrosajoissa oli lähes sekunnin verran hyvää muihin verrattuna. Sessiota oli jäljellä enää reilu minuutti, kun Mikko löysäili ja morjesteli radan varrella istuville tyttärilleen. Henkka ajoi nopean kierroksen päästen aivan Mikon ajan tuntumaan. Päällikkö lienee huomannut asian näyttötaululta, kun pysäytti viimeisellä kierroksella kellot aikaan 32.941. Tämä oikeutti paaluun puolen sekunnin erolla Henkkaan. Tällaisella radalla on tärkeää päästä lähtemään eturivistä. Saunaan ja syömään Mikko piti paikkansa startissa. Henkka pysyi hyvin perässä, mutta kippari ei juuri sivuille vilkuillut. Lopussa eroa ykkösen ja kakkosen väliin jäi kolme sekuntia. Muitakin taistelupareja syntyi, mutta ohittaminen oli vaikeata. Bysse pääsi kuittaamaan Hannun. Mepan Jaska ajoi diplomaattisesti neljäntenä, mutta uinahti ilmeisesti lopussa. Koko ajan takana kärkkynyt kokkistuju 3 / 2010 Pike pääsi rinnalle ja ohi. Kisan jälkeen oli porukalla nauru herkässä. Rensselit riisuttiin ja hypättiin Mepan bussiin, joka suunnisti kohti Katajanokkaa. Saunassa piti käydä sukkelaan, sillä nepalilaisravintola palveli vain iltakymmeneen asti. A la Carte –lista oli ollut laivalla lainassa, joten annokset saatiin tilattua etukäteen. Siitä vaan valmiiseen pöytään. Pekka Päivärinta käytti nestetankkaukseen appelsiinimehua Frivakt Vapaavahti 39 Med Ailas folk på banan Langh Ships containerfartyg Aila låg i Västra hamnen i Helsingfors i början av augusti för maskinservice. Den aktiva besättningen skötte sitt jobb, men beslöt att också ordna ett fritidsjippo. Skepparen Mikko Aulanko, utlånad från M/S Laura, är känd som badmintonspelare, inte som bilförare. Hans förslag ett hålla en kartingtävling rönte genklang, och också SSB:s ombud Jaakko ”Jaska” Aarninsalo hakade på. Man reserverade tid på Kart’in Club i Kottby, känd som också Robert Lappalainens bana. Samtidigt reserverade man bastun på SSB:s klubb på Skatudden och bord på nepalesiska restaurangen Mount Everest, bekant för alla SSB:s kursdeltagare i Helsingfors. Då dagen för avfärd grydde började båtsmannen litet tvivla. På kvällen skulle det bli bra väder för att måla, och med vädrets gudar vet man ju aldrig. Från Aila kom sedan sju tävlare och från SSB en. På banan valde man lämpliga halare och hjälmar. Förarmöte Före tävlingen samlade Kart’in Clubs representant gruppen för ett briefing-möte, där man gick igenom banans profil, instruktioner för körande och regler. Sedan valde var och en sitt fordon – sen bar det av. Vid tidskörningen försöker föraren köra banan runt så snabbt som möjligt. En elektronisk tidmätare grupperar förarnas startordning enligt det snabbaste varvet. Då man följde med körandet började det 40 Vapaavahti Frivakt se ut som om ratten passade lika bra i Mikko Aulankos händer som badmintonracketen. I varvskörningarna var han nästan en sekund bättre än de andra. En dryg minut var kvar, då Mikko slappnade av och hälsade på sina döttrar som satt nära banan. Henkka körde ett snabbt varv och kom alldeles inpå Mikko. Befälhavaren måste ha sett det på bildskärmen, på sista varvet stannade klockan på 32.941. Det här betydde en halv sekund bättre tid än Henkkas tid. På en bana av det här slaget är det viktigt att få starta i första raden. Bastu och mat Mikko höll sin plats i starten. Henkka höll sig bra efter, men skepparen sneglade just inte åt sidan. Till slut var skillnaden mellan etta och tvåa tre sekunder. Också andra par kämpade, men det var svårt att köra om. Ändå lyckades Bysse kila förbi Hannu. SSB:s Jaska körde diplomatiskt som fyra, men dåsade uppenbarligen till. Kockstujun Pike kämpade sig upp och förbi. Efter tävlingen var stämningen hög. Utrustningen åkte av och med SSB:s minibuss styrde man kosan mot Skatudden. Bastubesöket skulle klaras av snabbt, den nepalesiska restaurangen betjänade bara till klockan tjugotvå. À la carte-listan hade redan cirkulerat ombord, och maten kunde beställas på förhand, det var bara att stiga till dukat bord. 3 / 2010 10.8.2010 Mepa Golf Porvoo Tiistaiaamu näytti varsin tuuliselta ja sateiselta. Kaikki ilmoittautuneet kuitenkin saapuivat rohkeasti paikalle. Sade taukosi juuri, kun ensimmäisen ryhmän pelaajat kävelivät ykkösteelle. Kierrokselle lähdettiin kolmen hengen ryhmissä. Kohtalainen tuuli ja lämmin auringonpaiste kuivasivat alueen nopeasti. Vilu ei varmaan tullut kenellekään, sen verran maastoeroja kumpuileva kenttä tarjosi. Etulenkki toimi tavallaan lämmittelykierroksena, takaysi oli kokeneillekin pelaajille haastava. Pisimmän draivin(230m) löi Max Holm Viking Linelta. Väylällä 14 ESL-Shippingin Pekka Mikkola osui 2,71 metrin päähän lipusta. Naisten sarjan voiton vei Anitta Järvinen Silja Serenadelta, kakkonen oli Nina Okko Amorellalta ja kolmas toipilaana kisaan lähtenyt Birgitta Germanov Nordlandialta. Tasoituskilpailun ykkönen oli Antti Lehtola(59), kakkonen Sakari Korpela (60), kumpikin Amorellalta. Kolmostilaan ylsi Pertti Kiihamäki (73) Silja Europalta. Bruttolyöntikisan voitti Esa Tammi (84) ja kakkoseksi löi Tuomas Kiihamäki (85) Silja Europalta. Pelaajia oli Tallink Siljalta, Viking Linelta, Arctia Shippingilta, Finnlinesilta, Eckero Linelta, Alfons Håkansilta, ESL Shippingilta, Neste Shippingilta ja Borelta. Kiitokset kaikille! tarkemmat tulokset www.mepa.fi Finnlinesin miehiä: Tarmo Sköld, Tapani Saarinen ja Seppo Heiskari Esa Tammi vei scratchin ja nimensä Trast-kiertopalkintoon. Shipstores Golf Cup Suomen Laivakauppiaitten Yhdistyksen järjestämä kilpailu pelattiin jo 35. kerran. Kisaan osallistuu paljon samoja merenkulkijoita, kun Mepan kisaan. Tällä kerralla kisa pelattiin yhteislähdöllä Raumalla. Sää oli sateinen, mutta tunnelma hieno. Pistebogey -kisan voitti Pekka Lehtinen ME Groupilta. Hyvin pärjäsivät Mepankin kisoista tutut nimet, Risto Rousku, Jarmo Engblom, Jussi Vahtera , Pertti Kiihamäki ja monet muut. Pekka Lehtinen ja Jussi Vahtera pelasivat kärkipäähän. Hoikistuneelta Hati Lipposelta odotellaan myös yleisurheilutuloksia. 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 41 Risto Nikula ja Anitta Järvinen Sami Koskinen ja Aapo Hytti katsovat horisonttiin; sade taukoaa. ms Pasilan pelimiehet Pasi Pitkälä, Pauli Ojanen, Harri Höckert ja Pekka Mikkola. SSB Golf i Borgå 10.8.2010 Tisdagsmorgonen såg både blåsig och regnig ut. Alla anmälda hade ändå tappert mött upp. Det slutade just regna då den första gruppen spelare kom fram till första tee. Man startade i grupper om tre spelare. En måttlig vind och varmt solsken torkade snabbt upp banan. Säkert hade ingen kallt, så stora variationer i höjd bjöd banan på i den kuperade terrängen. Första halvan var en form av uppvärmning, de sista nio hålen var en utmaning också för en erfaren spelare. Längsta drive (230 m) slog Max Holm från Viking Line. Pekka Mikkola från ESL-Shipping träffade 2,71 m från flaggan vid hål 14. I serien för damer segrade Anitta Järvinen från Silja Serenade, tvåa blev Nina Okko från Amorella och trea Birgitta Germanov, från Nordlandia, hon hade gett sig i leken som konvalescent. I handicaptävlingen blev Antti Lehtola etta (59), tvåa Sakari Korpela (60), båda från Amorella. På tredje plats kom Pertti Kiihamäki (73) från Silja Europa. I bruttoslagtävlingen vann Esa Tammi (84), tvåa blev Tuomas Kiihamäki (85) från Silja Europa. Spelarna kom från Tallink Silja, Viking Line, Arctia Shipping, Finnlines, Eckerö Line, Alfons Håkans, ESL Shipping, Neste Shipping och Bore. Ett varmt tack till alla! Mera resultat i www.mepa.fi Merimiesgolf ennen, tänään ja tulevaisuudessa Kilpailuissa on tärkeää, että tasoitus on kohdallaan. Liiton säännöissä on pykälä, jonka mukaan ennen kilpailua pelaajan on pitänyt jättää neljä tasoitukseen vaikuttavaa tuloskorttia. Tätä suosittelee Mepalle myös 500 merenkulkijaa golfin saloihin kurssittanut Pga Pro Mika Mäki Harjattulan Golf & Country Clubilta. Ennen merenkulkijoiden kisat jaettiin kahteen sarjaan, tasoitus 0-18 ja 19-36. Se toimi hyvin. Mepan tarkoituksena on edistää liikuntaharrastusta ja hyvinvointia. Vaikka kyseessä on kilpailu, mieltää moni mukanaolon työhyvinvointia tukevana tapahtumana ja mukavana yhdessäolona. Tähän juuri pyrimme, mutta muistetaan että ihmisillä on usein luontainen kilpailuvietti ja silloin pitää sääntöjen olla kohdallaan. Mepan golf-kisoissa on muutaman vuoden ajan pelattu tasoituksellinen lyöntikisa siten, että kaikki ovat yhdessä sarjassa riippumatta tasoituksesta. Toki myös bruttotulokset on huomioitu. Voittajat ovat vaihdelleet vuosittain. Useimmissa kisoissa ovat pärjänneet yli 30 tasoituksella kilpailleet merenkulkijat. Alussa pelaajan kehitys voi olla nopeaa ja hänen taitonsa ovat paremmat kuin tasoitus edellyttäisi. 42 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 MEPA-Trap 2010 ammuttiin Nastolassa SSB:s trapskytte 2010 i Nastola Kari Laurila uusi kahden vuoden takaisen Kari Laurila förnyade sitt mästerskap från mestaruutensa. två år tillbaka. Tua Saaristolla seilaava Kari oli saanut sihtinsä kohdalleen. Viime vuonna putosi vain 17 kiekkoa, nyt saalis oli 23. Tällä irtosi selvä voitto. Nesteen Seppo Kämäräinen varmisti hopean tuloksella 21. Toisella kierroksella Seppo pudotti 13 kiekkoa 15:sta. Pronssista jouduttiin ampumaan uusinta, kun Silja Linen Marjo Penttilä ja viisinkertainen voittaja Leif Bäcklund osuivat kumpikin 19 kertaa. Itsekin voittopytyn kolmasti pokannut Marjo hermoili hieman, ja mitali meni tällä kerralla Lefalle. Mukana oli 18 ampujaa Nesteeltä, ESL-Shippingiltä, Arctialta, Meritaito Oy:ltä, Lillgaard Rederilta, Rettigilta, Godby Shippingilta, Siljalta ja Vikingilta Kiitos kaikille! Kari som seglar på ms Saaristo hade ställt in siktet rätt. I fjol fällde han bara 17 duvor, nu var bytet 23. Det gav en klar seger. Seppo Kääriäinen från Neste säkrade silver med resultatet 21. På andra varvet fällde Seppo 13 duvor av 15. Om bronset måste man skjuta på nytt, då både Marjo Penttilä från Silja Line och femdubbla segraren Leif Bäcklund träffade 19 gånger var. Marjo, som själv tagit hem pokalen tre gånger, var litet nervös, och segern gick den här gången till Lefa. Sammanlagt deltog 18 skyttar från Neste, ESL Shipping, Arctia, Meritaito Oy, Lillgaard Rederi, Rettig, Godby Shipping, Silja och Viking. Ett varmt tack till alla! Tulokset 1. 2. 3. 4. 5. 5. 7. 8. 8. Laurila Kari Kämäräinen Seppo Bäcklund Leif Penttilä Marjo Lehtinen Väinö Savioja Pasi Lappalainen Reijo Tukia Jari Saarela Sami 3 / 2010 Saaristo Purha Silja Europa Silja Serena Mariella Silja Europa Hesperia Saaristo Futura 23p 21 19 19 18 18 17 16 16 10. Väisänen Jukka 11. Vepsäläinen Jussi 12. Hyyryläinen Jaakko 12. Nordström Mika 14. Hormila Rami 15. Tokman Richard 16. Thiel Christian 16. Ojanen Pauli Kari Norqueen Bravaden Silja Europa Voima Mistral Christa Pasila Frivakt 15 13 10 10 9 8 7 6 Vapaavahti 43 Risteilijämiehistöjä Helsingissä Pääkaupunkiin tehdään keKaukoidässä koripallo on säisin noin kolmesataa risteilysuositumpaa alusvierailua, jotka tuovat yli Muutaman aluksen kanssa Mepa pystyi 360.000 matkustajaa. Laivoilla kommunikoimaan suomeksi ja ruotsiksi. Laivoilla oli päällystöä Suomesta ja Norjastyöskentelee melkoinen joukko ta. Yleensä vapaa-ajan toimintaa järjesti staff merenkulkijoita eri maista. Me- captain, crew purser tai vastava henkilö. ja miehistön kiertoajelut olivat palla on paljon yhteistyötä myös Jalkapallo suosittuja, mutta monia kiinnosti myös koheidän kanssaan. ripallo. Saga Cruises´n Royal Caribbeanin Aktiivisimpia Mepan palveluiden käyttäjiä olivat Costa Cruises –varustamon alukset. Italialaisvarustamon laivoilla seilaa yleensä pappi, joka hoitaa miehistön vapaa-ajan toimintaa. Kappalainen don Andre Luis de Oliveira työskenteli Costa Luminosalla ja hoiti myös Costa Deliziosan miehistön vapaa-ajan toimintaa. Costan laivat pelasivat Helsingissä jalkapalloa toisiaan ja muita risteilyalusmiehistöjä vastaan. Mepan työtä helpotti se, että don Andre yhteystiedot saatuaan kommunikoi itse muiden laivojen kanssa. Helsingistä käsin järjestettiin kuljetukset, kenttävaraukset ja tuomarit. Risteilyalusten jalkapallo-ottelut pelattiin 11-miehisin joukkuein isolla kentällä. 44 Vapaavahti Frivakt -ja taloushallinollisen koulutuksen. Merenkulkijan ammatti on maassamme erittäin arvostettu, joten hakeuduin alalle heti kun valmistuin, Junior kertoo Floresin mukaan tänä päivänä vastaavan työn saaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kymmenen vuotta sitten. Jewel of the Seas seilaa Bahaman lipun alla. Lokakuussa alus risteilee Kanadan ja Yhdysvaltojen itärannikolla. Ensi kesänä alus nähdään taas Itämerellä ja Helsingissä. ja TUI Cruises´n laivoilla toivottiin koripalloa. Tiloja vuokrattiin Helsingin Urheilutalolta ja Kisahallista. Nämä olivat heinäkuussa kiinni, mutta hyvän kesän ansiosta ulkokentät palvelivat loistavasti. Royal Caribbeanin Saksassa 2004 valmistunut Jewel of the Seas on monivuotinen kävijä. Miehistön retkiä ja pelimatkoja hoiti Manilasta kotoisin oleva Junior Flores. Hän työskenteli nimikkeellä Guest departure officer. Junior on seilannut kymmenen vuotta. Työjakso on kerralla viisi kuukautta. Sitten varustamo maksaa matkat kotiin, Junior Flores selvittää. Laivalla on 869 miehistön jäsentä, jotka tulevat 45 eri maasta. Heinäkuussa koripalloilijat ohjattiin Hietalahden uimarannan viereiselle koripallokentälle, joten laivalta tuli miehistöä myös aika viettämään. Junior on seilannut pelkästään risteilyaluksilla. Hän on saanut Filippiineillä liike 3 / 2010 Junior Flores arbetar med titeln Guest departure officer. Med kryssningsmanskap i Helsingfors Huvudstaden besöks varje sommar av ca trehundra kryssningsfartyg med över 360 000 passagerare ombord. På fartygen jobbar en stor mängd sjöfarare från olika länder. SSB har ett omfattande samarbete också med dem. Rederiet Costa Cruises’ fartyg har varit flitiga användare av SSB:s tjänster. Ombord på det italienska rederiets fartyg seglar i allmänhet en präst som ansvarar för manskapets fritidsverksamhet. Kaplanen don Andre Luis de Oliveira arbetade på Costa Luminosa och ansvarade också för fritidsverksamheten för manskapet på Costa Deliziosa. I Helsingfors spelade Costas fartyg fotboll mot varandra och andra kryssningsfartygsmanskap. SSB:s arbete underlättas av att don Andre själv kommunicerar med de andra fartygen då han fått deras kontaktuppgifter. Från Helsingfors organiserar man transporterna, reserverar spelplaner och skaffar domare. Kryssningsfartygens fotbollsmatcher spelades med elvamannalag på en stor plan. Basketboll mera populär i Fjärran östern Med några av fartygen kan SSB kommunicera på finska och svenska. Fartygen har befäl från Finland och Norge. I allmänhet är det en staff captain, crew purser eller lik3 / 2010 nande person som ordnar fritidsverksamheten. Fotboll och rundturer är populära, men många är också intresserade av basketboll. På Saga Cruises’, Royal Caribbeans och TUI Cruises’ fartyg var önskemålet basketboll. Utrymmena hyrdes av Idrottshuset och Tölö sporthall. De var stängda i juli men tack vare den vackra sommaren kunde man utmärkt använda spelplanerna utomhus. Royal Caribbeans Jewel of the Seas, byggd i Tyskland år 2004, är en mångårig besökare. Manskapets utflykter och resor till spelplanerna sköttes av Junior Flores. Han arbetar med titeln Guest departure officer. Junior har seglat i tio års tid. Arbetstörnarna är fem månader långa. Sedan betalar rederiet resorna hem, förklarar Junior Flores. Fartyget har en besättning om 869 personer, som kommer från 45 olika länder. I juli dirigerades basketbollspelarna till spelplanen vid Sandudds badstrand, och manskapet kunde tillbringa tid också där. Junior har seglat enbart på kryssningsfartyg. På Filippinerna har han fått affärs- och ekonomiförvaltningsutbildning. Sjöfararyrket värdesätts mycket högt i vårt land, därför sökte jag mig till branschen så snart jag blev färdig, berättar Junior. Enligt Flores är det i dag betydligt svårare att hitta ett motsvarande arbete än det var för tio år sedan. Jewel of the Seas seglar under Bahamas flagg. I oktober kryssar fartyget mellan Kanada och USA. Nästa sommar kan vi igen se det på Östersjön och i Helsingfors. Frivakt Vapaavahti 45 Laivajoukkueiden futisturnauksessa toistasataa pelaajaa Gabriella korjasi potin Salon liikuntavirasto ja erotuomarikerho hoitivat turnausjärjestelyt totutulla ammattitaidolla. Lähes koko yhdeksän joukkueen turnaus saatiin pelattua kohtuullisessa kelissä. Lännestä saapunut syysmyrsky ehti kuitenkin kastelemaan finalistit ja palkintojen jako hoidettiin pikavauhdilla. Kahden alkulohkon pelien jälkeen oteltiin sijoituksista. A-lohkossa kolme joukkuetta päätyi tasapisteisiin ja keskinäiset pelit menivät ristiin. Maaliero ratkaisi lohkovoiton Gabriellalle, Viking XPRS oli toinen ja Amorella kolmas. B-lohkossa aamun yllätyksestä vastasi Neste, joka vei pisteet seitsemän risteilyalusten maailmanmestaruutta voittaneelta Silja Serenadelta. Tapio Heinonen oli melkoisissa liekeissä ja kunto kesti turnauksen loppuun asti. Amorellan kakkosmiehistö ja 46 Vapaavahti Frivakt naisisto olivat erityisen hyvällä jalalla liikkeellä. Lohkon viimeisessä ottelussa he olivat kuitenkin tiukassa paikassa, kun Neste meni puolivälin jälkeen maalin johtoon. Harvalukuinen tankkerimiehistö alkoi kuitenkin väsyä ja Amorella 2 vei ottelun ja lohkovoiton. Loppuottelu ja pronssipeli pääsivät alkamaan lähes aikataulussa tuulen ja sateen tehdessä tuloaan. Runsaasti maaleja mättänyt Viking XPRS oli tiukoilla Nesteen kanssa, mutta louhi lopulta pronssia. Gabriella oli toisella kentällä hyvässä iskussa managerin Tapani Outisen antaessa ohjeita kentän reunalta. Rankkareita ei tarvittu, kun Gabriella voitti Amorella 2:n 2-0. Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Harri Lepola Viking XPRS –alukselta. Kiitokset kaikille! 3 / 2010 Över etthundra spelare vid fartygslagens fotbollsturnering 15.9.2010 i Salo Gabriella tog hem segern Som vanligt skötte Idrottsverket i Salo och skiljedomarklubben arrangemangen kring turneringen proffsigt. De nio lagen kunde spela nästan hela turneringen i rätt hyggligt väder. Den västliga höststormens regn hann ändå väta ned finalisterna och prisutdelningen sköttes i ilfart. Efter de två gruppernas matcher spelade man om placeringen. De tre lagen som spelat i gruppen A slutade med jämna poäng, matcherna lagen emellan spelades i kors. Målskillnaden avgjorde segern till Gabriellas förmån, Viking XPRS blev tvåa och Amorella trea. Birka Trader hamnade att spela i den hårdare A-gruppen med de stora passagerarfartygen, på grund av problem med tidtabellen. Målvakten Bernt Lindell, som senaste år utsågs till bästa spelare, ledde laget till en seger mot Mariella. I B-gruppen svarade Neste för morgonens överraskning, då laget tog poängen av Silja Serenade som vunnit sju världsmästerskap i kryssningsfartygens turneringar. Tapio Heinonen var i häftig form, och höll ut ända till turneringens slut. Amorellas andra lag, med också kvinnligt inslag, spelade synnerligen väl. I gruppens sista match var man ändå illa ute, då Neste efter halvlek tog ledningen 3 / 2010 med ett mål. Det mindre tankermanskapet började ändå tröttna och Amorella 2 vann matchen och segrade i gruppen. Finalen och bronsmatchen kunde börja nästan enligt tidtabellen då vinden tilltog och regnet började. Viking XPRS, som gjort rejält med mål, fick kämpa hårt mot Neste, men tog till slut hem brons. På den andra planen spelade Gabriella skickligt, medan managern Tapani Outinen ropade instruktioner vid spelplanen. Straffsparkar behövdes inte, då Gabriella vann över Amorella 2:an med siffrorna 2 – 0. Harri Lepola från Viking XPRS valdes till turneringens bästa spelare. Ett varmt tack till alla! LOPPUTULOKSET LAIVA TSEMPPARI 1 GABRIELLA Ville S 2 AMORELLA 2 Nanna S 3 VIKING XPRS Jamppa H 4 NESTE Tapsa 5 AMORELLA Jussi L 6 SILJA SERENADE Lamppu 7 BIRKA TRADER Bernt 8 AILA Petri L 9 MARIELLA Kari H PARAS PELAAJA Harri Lepola VIKING XPRS Frivakt Vapaavahti 47 Aboa Maren opiskelijat ristiretkellä Ahvenanmaalla Aboa Maren merikapteeniopiskelijoiden vuosittainen kulttuurinvaihtoretki suuntautui tänä vuonna kohti tuota puolueetonta saarta Turun ja Tukholman välimaastossa. Tänä vuonna oli nimittäin Maarianhaminan vuoro toimia isäntäkaupunkina perinteisessä Turun, Maarianhaminan, Kalmarin ja Götebörgin välisessä olympiatason taistossa, Vinterspelenissä. “Bingo!” tai sitten ei.... Turun joukkueen etujoukko starttasi kisoihin hyvissä ajoin jo torstaina aamulautalla. Tarkoituksena oli jo ennalta tutustua taistelutantereeseen näin saavuttaen “kotikenttäedun” myöhempiin saapuneisiin joukkueisiin nähden, ja tasoittaen etua Maarianhaminan joukkueeseen. Ei liene vahinko, että isäntäjoukkue ilmeisen tarkoituksellisesti piti etujoukkomme mahdollisimman kaukana varsinaisista kisa-alueista. Laivamatka ei kuitenkaan mennyt osaltamme aivan nappiin. Bingovastaavamme ei nimittäin onnistunut valitsemaan voitokkaita kuponkeja, ja näin ollen jäimme ilman suklaata. Järjestämämme iloisen lauluesityksen jälkeen bingon aiheuttamaa suurta tuskaa ja pettymystä tuli kuitenkin helpottamaan elinkeinoelämän puolelta eräs laivanvarustaja. Ensimmäinen päivä itse saarivaltiossa sen sijaan sujui paremmin. Jo heti alkuun pääsimme tutustumaan paikalliseen väestöön ja oppimaan paikallista kieltä. Jostain syystä 48 Vapaavahti Frivakt edes kääntäjävastaavamme ei pystynyt täysin tulkitsemaan paikallista väestöä. Tästä syvin pahoittelumme ravintolan hovimestarille. Hyvin ravittuina siirryimmekin valmistelemaan vastaanottokomiteaa yöllä saapuvia joukkueita ja omia vahvistuksiamme varten sekä valmistumaan aamulla alkaviin koitoksiin. Naantalin aurinko Ahvenanmaan yllä Ensimmäinen varsinainen pelipäivä valkeni varsin aurinkoisena, joskin joillekin pelaajille hieman utuisena. Hotellissa nautitun aamupalan jälkeen joukkueemme oli valmiina päivän taistoihin. Kuin alkuverryttelynä ensimmäinen laji oli paikallisbussin löytäminen ja siirtyminen varsinaiselle taisteluareenalle. Perjantaina kisailimme taito-/älylajeissa, mukana luonnollisesti myöskin perinteinen kananmuna lusikassa - juoksu. Päivän haastavin tehtävä oli kuitenkin valita, ottaa- ko nakin päälle ketsuppia, sinappia vaiko kenties molempia. Älylajit ovat aina olleet Turun joukkueiden vahvuus eikä joukkue tälläkään kertaa viisaudessaan jättänyt ketään kylmäksi. Joukkueemme näytettyään kyntensä päivän lajeissa oli aika “henkilökohtaiseen huoltoon”, tarkoittaen siirtymistä hotellin allas-/saunaosaston puolelle. Tälläkin kertaa kisoihin olisi tarvinnut kutsua Guinnessin ennätyskirjan edustajat, sillä jo toistamiseen teimme varmasti erään saunaan liittyvän maailmanennätyksen. Ennätysyritys sinällään jääköön vain osallistujien omaan tietoon. Ensimmäinen kisapäivä päättyi pitsaillalliseen sekä rentoon yhdessä oloon muiden osallistujien ja paikallisen väestön parissa paikallisessa kuppilassa. Mistä moinen sumu? Lauantai valkeni hieman perjantaita utuisempana. Harmaudesta johtuen kaikki osallistujat eivät heti aamupalan jälkeen 3 / 2010 löytäneet edes suorituspaikalle. Kalibroituamme sisäiset kompassimme nykytekniikan avustuksella suunnistimme kaikki lopulta oikealle paikalle. Päivän ensimmäisenä lajina oli aina mukana oleva köydenveto, jossa joukkueemme veti tänä vuonna pisteet kotiin Turkuun. Kaupunkisuunnistukseen joukkueemme starttasi kuitenkin toiseksi viimeisenä, sillä kps-vastaavamme (kivi-paperi-sakset) ei ollut taaskaan tehtäviensä tasalla. Itse suunnistus sen sijaan sujui rutinoiduilta navigoijilta mallikkaasti, joskin kilpailun tohinassa joukkueemme välit aika ajoin tuntuivat rakoilevan. Suunnistuksen jälkeen nautittu isonkin miehen/naisen kaatava kebab lounas sitoi viimeistään joukkueemme taas yhteen. Ennen iltamenoja vuorossa oli vielä jalkapalloturnaus. Tätä varten asetimme seuraavaksi reittipisteeksi Lilla-Holmeniin, jonne huomaamaton ja hiljainen porukkamme siirtyi jalan. Tiedä sitten onko Beckhamin käynti Turussa tuonut uutta puhtia Turkulaiseen parijalkapalloon, mutta joukkueemme selviytyi turnauksessa yllättävänkin hyvin. Kisojen viimeinen laji, pussijuoksu, ei sen sijaan mennyt yhtä hyvin. Liekö kir- 3 / 2010 joittajan osallistumisella tähän lajiin ollut jotakin tekemistä asian kanssa. Kuten aina ennenkin, Vinterspelen 2010 huipentui gaalaillalliseen ja palkintojen jakoon. Joukkueemme saapui juhlatilaisuuteen itsevarmana voitosta. Historia kuitenkin toisti itseään ja Maarianhamina vei jälleen potkurin mukaan, Turun joutuessa tyytymään toiseen sijaan. Karvasta kahden pisteen tappiota lievensi kuitenkin se, että pelin hengen mukaisesti onnistuimme kähveltämään voittopokaalin mukanamme Turkuun. Pokaalin kansi sen sijaan matkasi kohti Kalmaria. Äitiä ikävä Sunnuntaina vuorossa oli kisojen raskain osuus: Siivous ja kotiinpaluu. Kaikkensa kisoissa antanut joukkueemme sai huoneensa vaivoin siistittyä, tavarat pakattua ja siirryttyä satamaan. Vielä täysilukuinen joukkueemme jätti terminaalin ulkopuolella viimeisen tervehdyksensä kaupungin suuntaan ennen laivaan siirtymistä. Iloinen peli reissumme oli päätöksessä. Suuremmilta henkilövahingoilta oli vältytty, joskaan joukkue ei enää täysilukuisena juhlinut “voittoaan” saunan ja paikallisen yökerhon merkeissä. Koko joukkueemme haluaa vilpittömästi kiittää kaikkia matkaa tukeneita osapuolia, joiden tuki jälleen kerran mahdollisti ikimuistoisen matkan. Toivottavasti taas ensi vuonna nähdään, niin joukkueen, muiden kaupunkien osallistujien, kuin sponsoreidenkin merkeissä. Vinterspelen 2010, over and out. Teksti: Tuomas Laurila (Eräturismivastaava) Kuvat: Markus Raitio, Richard Aschan (Matkamuistovastaavat) Pelissä mukana: Aboa Mare Ånikap rf Alfons Håkans Oy Ab Suomen Merimies-Unioni Mepa Frivakt Vapaavahti 49 Aboa Mares studerande på korståg på Åland Detta år förde Aboa Mares sjökaptensstuderandes årliga kulturutbytesfärd till den neutrala ön belägen mellan Åbo och Stockholm. I år var det nämligen Mariehamns tur att stå som värd för de traditionella Vinterspelen, en kamp i olympiaklass mellan Åbo, Mariehamn, Kalmar och Göteborg. ”Bingo!” ... eller så inte Åbolagets förtrupp startade sin resa till spelen i god tid redan på torsdag morgon. Avsikten var att redan på förhand bekanta sig med stridsfältet och så uppnå” hemmaplanens fördel” i förhållande till de lag som skulle anlända senare, och minska Mariehamnlagets försprång. Det var knappast ett misstag att värdarnas lag alldeles uppenbart höll vår förtrupp så långt som möjligt från den egentliga spelplanen. Båtresan blev emellertid ingen fullträff för oss. Vår Bingoansvarige lyckades nämligen inte välja några vinnande kuponger, och därmed blev vi utan choklad. Efter att vi arrangerat ett glatt framträdande med sång, kom en representant för näringslivet, en redare, till vår hjälp och skingrade den bittra besvikelsen bingon förorsakat. Den första dagen i själva öriket förlöpte bättre. Genast i början kunde vi bekanta oss med lokalbefolkningen och lära oss språket som talades. Av någon orsak lyckades inte vår översättningsansvarige helt tolka lokalbefolkningen. Vi ber ödmjukt restaurangens hovmästare om ursäkt. Mätta och belåtna förflyttade vi oss för att organisera mottagandet av lagen som skulle anlända under natten, inklusive vårt eget lags förstärkning, och göra oss klara för följande dags kraftmätningar. Nådendals sol över Åland Den första egentliga tävlingsdagen grydde med klart solsken, också om en aning dimmig för några deltagare. Efter morgonmålet på hotellet var vårt lag redo för dagens kamp. Som en liten uppmjukningsövning skulle vi hitta den lokala bussen och förflytta oss till den egentliga tävlingsplatsen. Fredagens tävlingar gällde skicklighet och intelligens, löpning med ett ägg på en sked var naturligtvis med. Dagens största utmaning var i alla falla att välja mellan ketchup och senap på korven, eller kanske välja båda. Intelligensgrenarna har alltid varit Åbolagens styrka och inte heller denna gång kom laget i sin stora vishet att lämna någon kall. Då vårt lag visat lejonklon i dagens grenar var det tid för ”personlig service”, vilket innebar att man förflyttade sig till hotellets bassäng- och bastuavdelning. Också den 50 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 här gången borde man ha inkallat representanter för Guinness rekordbok, då vi igen garanterat satte världsrekordet för en bastu. Rekordmålsättningen får förbli deltagarnas hemlighet. Den första tävlingsdagen avslutades med en middag på pizza och avslappnad samvaro med de andra deltagarna och lokalbefolkning på en lokal restaurang. Varifrån en sådan dimma? Lördagen grydde något disigare än fredagen. På grund av diset hittade inte alla deltagare ens till tävlingsplatsen efter morgonmålet. Med hjälp av dagens teknik lyckades vi ändå kalibrera våra inre kompasser och till slut orienterade alla till rätt plats. Dagens första gren var den obligatoriska dragkampen, där drog vårt lag i år poängen hem till Åbo. I stadsorienteringen startade vårt lag ändå som näst sista då vår ansvarige för sten-sax-påse (fi. kivi-paperi-sakset) inte var på bettet. Själva orienteringen löpte elegant för rutinerade navigatörer, också om det under tävlingens hetta ibland tycktes uppstå ett avstånd mellan våra deltagare. Efter orienteringen avnjöt vi en lunch på 3 / 2010 kebab, som skulle fälla en större karl eller kvinna, och vårt lag var samlat igen. Före kvällsprogrammet stod ännu fotbollsturneringen i turen. Vår obemärkta och stillsamma grupp styrde mot Lilla holmen till fots. Kanske Beckhams visit i Åbo hade gett en extra puff åt parfotbollen i Åbo, vårt lag klarade sig i alla fall överraskande bra i turneringen. Tävlingens sista gren, säcklöpning, gick däremot inte så bra. Kanske undertecknads deltagande i grenen har någonting att göra med den saken. Som alltid tidigare var höjdpunkten under Vinterspelen 2010 en galamiddag med prisutdelning. Vårt lag anlände till det festliga evenemanget självsäkra och inställda på en klar seger. Historien upprepade ändå sig själv och Mariehamn tog igen hem propellern, Åbo fick nöja sig med andra plats. Den bittra förlusten med två poäng lindrades ändå av att vi i spelets anda lyckades knycka segerpokalen med oss till Åbo. Pokalens lock var för sin del på väg mot Kalmar. Lessamt efter mamma På söndagen var tävlingens tyngsta del: Städning och hemfärd. Med stor möda fick vårt lag, som gett alla sina krafter i tävlingen, rummet städat, sakerna packade och förflyttade till hamnen. Vårt fulltaliga lag, vinkade ännu utanför terminalen en sista hälsning mot staden, innan vi gick ombord. Vår glada resa var på slutrakan. Vi hade klarat oss utan större personskador, också om vi inte mera var fulltaliga då vi firade vår ”seger” i bastun och den lokala nattklubben. Hela vårt lag vill uppriktigt tacka alla parter som understött resan och som igen en gång bidragit till en oförglömlig upplevelse. Hoppas vi ses igen nästa år, vårt lag och deltagarna från de andra städerna, och att sponsorerna möter upp. Vinterspelen 2010, over and out. Text: Tuomas Laurila (Ansvarig för ödemarksturism) Bilder: Markus Raitio, Richard Aschan (Souveniransvariga) Med i tävlingen: Aboa Mare Ånikap rf Alfons Håkans Oy Ab Finlands Sjömans-Union SSB Frivakt Vapaavahti 51 Ilkka Holopainen ja Sakari Lehmuskallio Merimieskirkolta ottavat vastaan Martti Karlssonin onnitteluja Merimieskirkko juhli Sjömanskyrkan fira135-vuotista taivalta de 135-årsjubileum Turun Mikaelinseurakunta isännöi tapahtumaa 7.8.2010 teemalla ”Messissä merellä ja maja maissa – Suomen Merimieskirkko kulkijan kanssa 135 vuotta”. Mikaels församling i Åbo stod värd för evenemanget med temat ”Hydda till lands och mäss till havs – Finlands sjömanskyrka med den rörliga människan 135 år”. Juhlavieraat aloittivat päivän kiertoajelulla Turussa. Päätapahtumaa vietettiin Mikaelin seurakuntakodissa. Puheiden ja tervehdysten lisäksi kuultiin Merimieskirkon toimintasuunnitelmien ja strategian esittely. Juhlassa oli nelisensataa vierasta, jotka pääsivät nauttimaan taidokkaasti tehdystä ohjelmasta, josta vastasi muun muassa Tanssiteatteri Eri. Juhlassa oli myös yhteislaulua. Suomen Merimieskirkko jakoi juhlassa myös useita huomionosoituksia ja piti vaalikokouksen, jossa valittiin uusi hallitus. SMK:n kultainen ansiomerkki myönnettiin muun muassa Mepan toimitusjohtajalle Martti Karlssonille sekä Suomen Merimiesunionin puheenjohtajalle Simo Zittingille. Merimieskirkon uusi hallitus valitsi järjestäytymiskokouksessaan puheenjohtajakseen Timo Lappalaisen. Festdeltagarna började dagen med en rundtur i Åbo. Huvudevenemanget gick av stapeln på Mikaels församlingshem. Utöver tal och hälsningar presenterades Sjömanskyrkans verksamhetsplan och strategi. De fyrahundra gästerna kunde avnjuta ett konstfärdigt program med bl.a. dansteatern Eri. Också allsång ingick i programmet. Finlands Sjömanskyrka delade vid festen också ut flera utmärkelser och höll ett valmöte där man valde en ny styrelse. Finlands Sjömanskyrkas förtjänsttecken i guld beviljades bl.a. SSB:s VD Martti Karlsson och Finlands Sjömans-Union rf:s ordförande Simo Zitting. Vid sitt konstituerande möte valde den nya styrelsen Timo Lappalainen till sin ordförande. 52 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 Sea Sunday Meriturvallisuuspalkinto myönnettiin meripartiolaisille Vuoden 2010 palkinto luovutettiin meripartiotoiminnalle turvallisuuskasvattajana. Meripartiotoiminta täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Palkintotilaisuus järjestettiin Suomenlahden meriturvallisuuskeskuksessa Helsingin Katajanokalla. Palkintoesine on Emil Cedercreutzin tekemä pronssiin valettu veistos Ruorimies. Meriturvallisuusjohtaja Tuomas Routa esitteli palkinnon saajan, jota edustivat Sami Laine ja Christian Sandholm. Palkinnon luovutti kansliapäällikkö Harri Pursiainen Liikenne- ja viestintäministeriöstä. Suomen ensimmäinen meripartio-osasto on Ålands Sjöscoutförbund vuodelta 1910. Meripartiolippukuntia on Suomessa noin 140 ja meripartiopartiolaisia on arviolta 7 000. Toiminnan tavoitteena on opettaa vastuullista merenkulkua. Varsinkin pääkaupunkiseudulla toiminta on hyvin suosittua. Sea Sunday on viranomaisten sekä ammatti- ja vapa-ajan merenkulun järjestöjen vuonna 1996 perustama huomionosoitus. Palkintolautakunnan puheenjohtajana toimii Suomen Merimieskirkon pääsihteeri Sakari Lehmuskallio. Viime vuonna palkinnon sai merenkulun tarkastaja Juhani Tammisto. Sjöfartens säkerhetsspris Sea Sunday till sjöscouterna Priset för år 2010 överlämnades till sjöscouterna för deras verksamhet som sjösäkerhetsfostrare. Sjöscoutverksamheten fyller i år 100 år. Prisutdelningen arrangerades på Finska vikens sjösäkerhetscentral på Skatudden i Helsingfors. Priset utgörs av Emil Cedercreutz’ staty i brons, Mannen vid ratten. Sjösäkerhetschef Tuomas Routa presenterade prismottagaren, som representerades av Sami Laine och 3 / 2010 Christian Sandholm. Kanslichef Harri Pursiainen från Kommunikationsministeriet överlämnade priset. Ålands Sjöscoutförbund grundades år 1910 och var den första sjöscoutkåren i Finland. I Finland verkar 140 sjöscoutkårar och sjöscouterna är ca 7000. Verksamhetens målsättning är att lära ut ansvarsfull sjöfart. Verksamheten är mycket populär, i synnerhet i huvudstadsregionen. Sea Sunday är myndigheternas och yrkes- och fritidssjöfolkets organisationers gemensamma utmärkelse som instiftades år 1996. Som ordförande för prisutdelningsnämnden verkade generalsekreteraren för Finlands Sjömanskyrka Sakari Lehmuskallio. I fjol mottog inspektör Juhani Tammisto utmärkelsen. Frivakt Vapaavahti 53 Ylläsmatka onnistui jälleen Perinteinen pohjoisen reissu tehtiin 9.-16.9. kolmenkymmenen merenkulkijan voimin. Hienoja maisemia ihailtiin ja kiinnostavia reittejä kierrettiin. Menomatkalla pysähdyttiin viimeisellä tauolla jaloittelemaan Kukkolankoskelle, joka lienee Suomen suurin vapaana virtaava koski Gunilla Granroth, Eva och Gunborg Hougberg och Gunborg Bryggman stannade för att sträcka på benen i Kukkolankoski under den sista pausen på resan norrut. Gunilla Granroth, Eva ja Gunborg Hougberg sekä Gunborg Bryggman pysähtyivät jaloittelemaan Kukkolankoskelle, jossa vietettiin menomatkan viimeinen tauko. Helena Rosengren, Tiina Alajoki ja Satu Tanska. Helena jäi vielä Lappiin – omiin häihinsä. 54 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 Resan till Ylläs var igen en fullträff. De trettio sjöfarare som deltog i den traditionella resan norrut den 9 - 16 september fick beundra storslagna vyer och vandra längs intressanta rutter. Ylläksen huipulle kiivettiin kuuntelemaan kolmeasataa kuorolaista. Sumin seassa oli paljon yleisöä. Pirunkurussa kuivatellaan hikeä. Taustalla Iso-Ylläs näkyy pilvien seasta. Alhaalla näkyy Kesänkijärven pintaa. Tiistaina oltiin jälleen korkealla ja kauniissa maisemissa. Kätkätunturin korkeimmalla kohdalla Raija Hyvönen, Piia Riekkinen, Merja Kujanpää ja Pauli Marteala. Takana virtaa Ounasjoki. 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 55 Keskiviikkona oli ainoa sadepäivä. Linkukeron kodassa oli savuinen tunnelma, kun porukka kävi pitämässä sadetta ja kuivattelemassa varusteita. Luonnollisesti keitettiin nokipannukahvit ja teet sekä paistettiin makkaraa. 313 Vaelluspäivien päätteeksi käytiin ruokailemassa Lainion Krouvilla. Mainion kokin Ella Kurtakon ruuat maistuivat herkullisilta. Efter fotvandringarna intogs måltiderna på Lainion Krouvi. Den förträffliga kocken Ella Kurtakkos maträtter var läckra. 56 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 Näin on Kirjat- 2010 tapahtuma Helsingissä Elämänmittainen luontoretki- Mitä luonto ja eläimet ovat minulle opettaneet on biologi Ilkka Koiviston uusin teos. Korkeasaaren eläintarhan johtajana toiminut Koivisto auttaa meitä ymmärtämään, mikä luonnossa on olennaisinta. Kirja innostaa luonnon tutkimiseen sekä tarkkailuun ja antaa vastauksia kysymyksiin miksi. Kirja on myös protesti niille luontokirjoille, missä on paljon kauniita kuvia, mutta niin vähän asiatekstiä. Ymmärrämmekö oikeasti eläimiä vai inhimillistämmekö niitä liikaa? Luonnon hämmästyttävät hienoudet tuodaan lukijalle mielenkiintoisesti esille. Tutuiksi tulevat eläinten viestittämiset hännällä, päällä, pyrstöllä sekä monilla eri eleillä ja käsimerkeillä. Apinalajien tekemät ja käyttämät työkalut sekä eläinten kommunikaatio ääntelyllä ja koskettelulla antavat pohdittavaa vielä kirjan luettuakin. Koivisto kertoi uskomattoman tarinan rautatieasemalla olevista naakoista, jotka odottivat kuulutuksia tulevista junista. Naakat lensivät heti nokkimaan hyönteisiä kau- 3 / 2010 kojunista, mutta eivät reagoineet mitenkään paikallisjuniin. Kirjailijan perimmäinen sanoma on: ”Monimuotoinen luonto ympärillämme on mittaamattoman arvokas. Sen äärelle tulee pysähtyä herkin korvin ja avoimin silmin.” Lauluyhtye Enchant viihdytti Näin on kirjat –tapahtuman yleisöä Kustannusosakeyhtiö Schildts oli kutsunut Erik Wahlströmin kertomaan uusimmasta kirjastaan Kärpäsen kesyttäjä/ Flugtämjaren. Filosofian kandidaatti Wahlström on työskennellyt toimittajana ja kirjoittanut ympäristöongelmia käsitteleviä kirjoja, kaksi lasten kirjaa sekä kolme romaania aikuisille. Johan Ludvig Runebergistä on kirjoitettu lukuisia historiallisia teoksia, mutta Wahlström halusi käyttää romaanimuodon tuomat vapaudet ja pureutua syvemmälle kansalliskirjailijamme elämään. Runeberg on menestynyt kirjailija, mutta tekstit eivät ole syntyneet helposti, eikä kansallisen ikonin asema ole ongelmaton. Wahlström kuvaa Runebergia sovinistisi- Frivakt Vapaavahti 57 aksi, jonka kylmyyden selittäisi isättömyys. Vanhuus on tehnyt ärtyisäksi entisen intohimoisen metsästäjän ja pyörätuolissa istuessa voi haaveilla vain kärpäsen metsästyksestä. Mieluiten Wahlström muistelee kirjassa nuorenparin avioliiton ensi vuosia Helsingissä ja heidän ystäviään Cygneusta, Snellmannia ja Nervanderia sekä sanomalehtimiehen uraa. Räväkästä kirjoitustyylistä tunnetun Kreetta Onkelin uusi romaani on Kutsumus ja sen julkaisi Kustannus Sammakko. Kirja kertoo kirjallisuudesta ja kirjailijana olemisen vaikeudesta. Onkeli kertoi lukeneensa aikoinaan Waltarin Aiotko kirjailijaksi? kirjan ja halusi tehdä vastineen päivitetyssä muodossa. Hän halusi riisua sädekehän kirjailijan päästä ja kertoa myös menestymisen ongelmasta. Kirja on piikikkäällä tavalla oivaltava ja hauska kurkistus kustannusmaailmaan. Onkeli totesi, että ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tulla kirjailijaksi, vaan kaikki on sattuman johdattamaa. Kirjassa on yhdeksäntoista raitistuneen alkoholistin haastatteluihin perustuvaa tarinaa. Tarinat ovat koskettavia ja pelottavia, mutta niistä kuulee kuinka paljon hyvää energiaa vapautuu käytettäväksi johonkin tärkeämpään, kuin alkoholi. Riippuvuudessa ei ole kyse siitä paljonko juo ja juoko joku toinen vielä enemmän, vaan miltä itsestä asia tuntuu. Loiri-Seppä ei halua kirjalla moralisoida, vaan antaa uskoa mahdollisuudesta lopettaa, niille jotka kärsivät omasta juomisesta. Helena Hietalan mukaan Kirjavälitys Oy on valmiina, kun sähkökirja tulee Lilli Loiri-Sepän kirja Selviämistarinoita kertoo miten päihderiippuvaisuudesta voi selvitä. Arctic Sean arvoitus – kaappaus Itämerellä Raumalainen merikapteeni Jaakko Varimaa epäilee uudessa kirjassaan Arctic Sean arvoitus kaapatun laivan kuljettaneen aseteknologiaa. Seilausvuosinaan Varimaa kuljetti itsekin aseita, mistä hän kertoo eräässä aikaisemmista kirjoistaan. Arctic Sean kaappauksesta uutisoitiin näyttävästi ja runsaasti, mutta paljon jäi silti hämärän peittoon. Arctic Sean varustamon pääosakkaat työskentelivät Helsingissä, mikä lisäsi suomalaismedian mielenkiintoa tapaukseen. Kaappauksen tutkimustiedot pysyvät Venäjän oikeuslaitoksen holveissa. Alus on myyty Kanadaan. Voi olla, että tapahtuma jää mysteeriksi. Jaakko Varimaa on täydentänyt draamaa fiktiivisin keinoin, mitä taitoa hän hallitusti osaa käyttää. Faktatiedot hän on saanut kontaktiensa kautta ja seuraamalla tapausta sekä käyttänyt laajaa lähdeaineistoa. 179-sivuisen kirjan on kustantanut Rauman Merimuseo 58 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 Merenkulun koulutusta Raumalla 130 vuotta – neljätuhatta navigoijaa maailman merille Juhlapaneelin keskustelua vetivät Jouko Santala Satamaoperaattorit Ry:stä, Ismo Saarros STX Rauman telakalta, Sanna Sonninen Trafi Meriturvallisuusosastolta ja Tero Jokilehto Liikenne- ja viestintäministeriöstä. 1800 –luvun jälkipuoliskolla merenkulun opetusta sai Suomen suuriruhtinaskunnassa Turussa, Viipurissa, Oulussa ja Maarianhaminassa. Raumalaiset suomenkieliset oppilaat hakeutuivat merenkulkuoppiin pääasiassa Viipuriin. Raumalle perustettiin keisarin päätöksellä merikoulu vuonna 1880. Merikoulu on 130 vuoden aikana toiminut monessa eri rakennuksessa. Koulutus alkoi merikapteeni Carlssonin talossa ja toimi vuosisadan loppuun kauppias Nordbergin ja Vännin taloissa. Vuonna 1900 valmistui Kalliokadulle varta vasten merikouluksi suunniteltu rakennus komeine tähtitorneineen. Tässä toimii nykyisin Rauman Merimuseo. Nykyisiin, Suojantiellä sijaitseviin tiloihin opetus siirtyi vuonna 1970. Tänä päivänä Rauman merenkulun koulutusta annetaan sekä Satakunnan ammattikorkeakoulussa että WinNovassa. Samalla mäellä toimivat ammattikorkeakoulun merenkulun koulutus ja toisen asteen koulutusta antavan WinNovan merenkulkuala sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala. WinNovasta merenkulkualalta valmistuu vahtiperämiehiä, vahtikonemestareita, korjaajia ja laivasähkömiehiä. Ravitsemis- ja talousalalta valmistuu 3 / 2010 3 / 2010 Jouko Haavisto oli Rauman Merenkulkuopiston rehtorina 1980- ja 90-luvulla. Entisistä oppilaista Tero Virtanen toimii WinNovassa merenkulun ja turvallisuusalan koulutuspäällikkönä ja Heikki Koivisto merenkulun koulutusjohtajana Satakunnan ammattikorkeakoulussa. laivoille talouspuolen ammattilaisia. Ammattikorkeakoulussa koulutetaan merikapteenien lisäksi merenkulkualan insinöörejä. Merenkulkualan opiskelijoita on kummassakin koulumuodossa on runsaat parisataa. WinNovan merenkulku- ja turvallisuusalan koulutuspäällikkönä toimii Tero Virtanen ja Satakunnan ammattikorkeakoulun merenkulun koulutusjohtajana Heikki Koivisto, itsekin Rauman koulussa oppinsa saanut merikapteeni. Satakunnan ammattikorkeakoulun rehtorina toimii Seppo Pynnä. Raumalla juhlittiin 130-vuotista koulutusta merenkulkualan messuilla merikoulun tiloissa sekä Rauma-salissa pidetyssä merenkulun koulutusta käsitelleessä paneelissa ja juhlassa. Koulutusjohtaja Heikki Koivisto ja juhlapuheen pitänyt Suomen Satamaliiton toimitusjohtaja Markku Mylly. Frivakt Vapaavahti 59 Sjöfartsutbildning i Raumo i 130 år – fyratusen navigatörer på de sju haven Rektorn för Ålands Sjömansskola, Bengt Bergman, samt Eva Mikkola-Karlström och Ulf Andersson från Godby Shipping deltog i mässan som WinNova organiserat I storfurstendömet Finland fick man under andra hälften av 1800-talet sjöfartsutbildning i Åbo, Viborg, Uleåborg och Mariehamn. De finskspråkiga eleverna från Raumo sökte sig huvudsakligen till sjöfartsutbildning i Viborg. Sjöfartsskolan i Raumo grundades i enlighet med ett kejserligt påbud år 1880. Under 130 år har sjöfartsskolan verkat i många olika byggnader. Skolningen började i sjökapten Carlssons hus och fortsatte till slutet av seklet i köpmännen Nordbergs och Vännis hus. Byggnaden på Kallionkatu, speciellt planerad för verksamheten och inrymmande ett ståtligt observatorium, stod färdigt år 1900. I den verkar numera Raumo Sjöfartsmuseum. År 1970 flyttades utbildningen till de nuvarande utrymmena vid Suojatie. I dag sker sjöfartsutbildningen i Raumo både i Satakunta yrkeshögskola och i WinNova. Skolorna är belägna på samma kulle och erbjuder utöver sjöfartsutbildning också utbildning i turist-, restaurang- och ekonomibranschen. WinNova utbildar vaktstyrmän, vaktmaskinmästare, reparatörer 60 Vapaavahti Frivakt och fartygselektriker och restaurang- och ekonomilinjen personal för fartygens ekonomiavdelning. Yrkeshögskolan utbildar utöver sjökaptener också ingenjörer för sjöfartsbranschen. Båda formerna av sjöfartsutbildning har drygt ett par hundra elever. Tero Virtanen verkar som utbildningschef för sjöfarts- och säkerhetsbranschen i WinNova och Heikki Koivisto är utbildningschef för sjöfarten på Satakunta yrkeshögskola. Han har själv studerat till sjökapten i Raumo. Som rektor för Satakunta yrkeshögskola verkar Seppo Pynnä. Den 130-åriga sjöfartsutbildningen firades med en mässa i sjöfartsskolans utrymmen och med en paneldiskussion om sjöfartsutbildningen och en fest i Raumosalen Jukka Kantola från Rederierna i Finland rf, Markku Karkama från Utbildningsstyrelsen och Aino-Maija Alstela och Pekka Partanen från Finlands Skeppsbefälsförbund uppmuntrar unga att söka sig till sjöfartsutbildning 3 / 2010 Kirjapalkinto ristikon 2/2010 oikein ratkaisseista meni Aila Salmiselle Helsinkiin. 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 61 Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki Nimi: Osoite: 62 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt. Skicka in din lösning till SSB, PB 170, oo161 Helsingfors Namn: Adress: 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 63 MERIELÄKELÄINEN SJÖPENSIONÄR Olet jäänyt ansaitulle eläkkeelle, mutta haluaisit silti ylläpitää kontakteja entisiin työtovereihisi ja tuttaviisi mereltä, jotka ovat jo eläkkeellä. Tähän Sinulla on parhaat mahdollisuudet liittymällä johonkin merieläkeläisyhdistykseen. Du har blivit på din införtjänade pension, men vill uppehålla kontakterna med dina tidigare arbetskamrater och bekanta ifrån sjön som är pensionerade. Till detta har Du möjligheten genom att ansluta dig till någon av sjöpensionärsföreningarna. Merieläkeläisyhdistyksiä toimii monella paikkakunnalla ja ne järjestävät monipuolista toimintaa jäsenilleen, kokoontumisia, esitelmiä, teatterikäyntejä, matkailua ym. Yhdistykset ovat yhteis työssä myös merenkulkijain ammattiyhdistysten kanssa ja yhteisiä tapahtumia järjestetään. Jäseniä yhdistyksissä on jo yli 500 henki löä. Myös aktiivi merenkulkija ja puoliso, joka ei ole ollut meri palveluksessa, on tervetullut kannatusjäsenenä. Sjöpensionärsföreningar verkar på många orter och de ordnar en mångsidig verksamhet för sina medlemmar, möten, föredrag, teaterbesök, resor m.m. Föreningarna samarbetar även med sjöfacket och gemensamma tillställningar ordnas. I föreningarna finns det över 500 medlemmar. Även aktiva sjöfarare och make/maka är välkommen som understödande medlemmar. Mikäli sinua kiinnostaa ole ystävällinen ja ota yhteyttä johonkin allaolevaan yhdistykseen: Om du känner dig intresserad var vänlig och tag kontakt med någon av nedannämnda föreningar: Helsingin Seudun Merieläkeläiset ry Puheenjohtaja Pentti Ojanen Halsuantie 5 - 7, 00420 Helsinki Puh. 0400 602 518 Sähköposti: [email protected] Helsingfors Nejdens Sjöpensionärer r.f. Ordförande Pentti Ojanen Halsuavägen 5 – 7, 00420 Helsingfors Tel. 0400 602 518 E-post: [email protected] Kymenlaakson Merieläkeläiset ry Puheenjohtaja Tuula Valjus Ruukinkatu 3 B 23, 48100 Kotka Puh. (05) 218 1536, 050 5614771 Sähköposti: mailto:: [email protected] Kymmenedalens Sjöpensionärer r.f Ordförande Tuula Valjus Ruukinkatu 3 B 23, 48100 Kotka Tel. (05) 218 1536, 050 561 4771 E-post: [email protected] Turun Seudun Merimieseläkeläiset ry Puheenjohtaja Ossi Mielonen Turunmaankatu 2 B 33, 20740 Turku Puh. (02) 236 5052, 050 325 3282 Åbo Nejdens Sjömanspensionärer r.f. Ordförande Ossi Mielonen Åbolandsgatan 2 B 33, 20740 Åbo Tel. (02) 236 5052, 050 325 3282 Vaasan Seudun Merieläkeläiset ry Puheenjohtaja Veikko Malmi Vanha Vaasankatu 16 H 1, 65370 Vaasa Puh. 0400 971 509 Sähköpostimailto:[email protected] Vasa Nejdens Sjöpensionärer r.f. Ordförande Veikko Malmi Gamla Vasagatan 16 H 1, 65370 Vasa Tel. 0400 971509 E-post: [email protected] Oulun Seudun Merieläkeiäiset ry Puheenjohtaja Pentti Vähävihu Valtatie 50 as. 21, 90500 Oulu Puh. (08) 311 3501 Uleåborgs Nejdens Sjöpensionärer r.f. Ordförande Pentti Vähävihu Valtatie 50 bst 21, 90500 Uleåborg Tel. (08) 3113501 Kemin Seudun Merieläkeläiset ry Puheenjohtaja Erkki Täikkö 94430 Kaakamo Puh. (016) 287 280, 040 843 1577 Kemi Nejdens Sjöpensionärer r.f. Ordförande Erkki Täikkö 94430 Kaakamo Tel. (016) 287280, 040 8431577 64 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 Merenkulkijoita työssä ja kursseilla Hannele Äijö, ms Gabriella Mervi Lintukallio, ms Gabriella 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 65 ms Klenodenin lankonkivahti Tape hyötyliikunnassa Gabriellan Senior Captain Reino Sundell, yliperämies Måns Engberg ja linjaluotsi Stig Biskop 66 Vapaavahti Frivakt 3 / 2010 TULEVIA KURSSEJA Lokakuu Huovutuskurssi, Helsinki ATK-peruskurssi, Turku Tutustu keilailuun, Helsinki ATK-word, Turku Köysityökurssi, Helsinki 21.10.–22.10. 25.10.–26.10. 28.10. 27.10.–29.10. 27.10.–29.10. Marraskuu ATK-internetin tehokäyttö, Turku Mosaiikkikurssi, Helsinki ATK-kuvankäsittely, Turku Keramiikkakurssi, Helsinki ATK-kotisivut ja blogit, Turku Kyytiä kaamokselle, Pajulahti 01.11.–02.11. 01.11.–02.11. 03.11.–05.11. 03.11.–05.11. 08.11.–10.11. 08.11.–10.11. Mosaiikkikurssi Helsingin Mepassa 1.-2.11.2010 Kurssilla päällystämme puutarjottimen mosaiikkipaloilla. Ilmoittaudu: puh. 040 521 2055/Sirpa, tai [email protected] ATK- hyöty ja viihde, Turku ATK-peruskurssi, Turku Venäjän alkeiskurssi, Helsinki ATK-excel, Turku Italian alkeiskurssi, Helsinki ATK-internetin tehokäyttö, Turku Virkisty väreillä, Helsinki ATK-kuvankäsittely, Turku Jouluaskartelu, Helsinki 11.11.–12.11. 15.11.–16.11. 15.11.–17.11. 17.11.–19.11. 18.-19.11. 22.11.–23.11. 22.11.–23.11. 24.11.–26.11. 29.11.–30.11 Joulukuu Jouluaskartelu I, Turku Jouluaskartelu II, Turku 02.12.–03.12. 09.12.–10.12. TULE TANSSIMAAN LATINOTANSSEJA JA ZUMBAA! KATAJANOKAN LIIKUNTASALI, Laivastokuja 2, Helsinki: ti 12.10. klo 12:00-13:00 ma 18.10. klo 12:00-13:00 ti 26.10. klo 12:00-13:00 ma 1.11. klo 12:00-13:00 ti 9.11. klo 12:00-13:00 ma 15.11. klo 12:00-13:00 ti 23.11. klo 12:00-13:00 ma 29.11. klo 12:00-13:00 TERVETULOA ! Lisätietoja: MEPA/Sirpa puh 0405212055 MEPA järjestää KERAMIIKKAKURSSIN taiteilija Johanna Rytkölän ateljeessa 3.-5.11.2010 Helsinki Kurssilla opitaan keramiikan käsin rakentamisen helppoja ja hauskoja tekniikoita. Voit muovailla savesta vaikka kahvikuppisarjan, tarjoiluvateja tai veistoksen. Opetus on henkilökohtaista ja voit osallistua kurssille myös yhden tai kahden päivän ajan. Aikaisempaa kokemusta ei tarvita. Työt maalataan raikkailla keramiikkaväreillä ja opettaja lasittaa ja polttaa työsi keramiikaksi. 3 / 2010 Frivakt Vapaavahti 67 MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808 E-mail: [email protected] www.mepa.fi Toimitusjohtaja Verkställande direktör Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 [email protected] Asiamiehet/Ombud Jaakko Aarninsalo p./tel. 6689 0022 GSM 040 504 3761 [email protected] Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 [email protected] [email protected] Niklas Peltola p./tel. 6689 0021 GSM 0400 419 687 [email protected] AV-sihteeri AV-sekreterare Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 [email protected] Paula Suhonen Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 [email protected] Liikunta-asiat/ Idrottsärenden Pekka Karppanen p./tel. 6689 0017 GSM 0400 879 733 [email protected] MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN Linnank. 3 Helsinki Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233 Kirjastosihteeri Bibliotekssekreterare Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 [email protected] 68 Vapaavahti Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber [email protected] Frivakt VUOSAAREN MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ SJÖMANSCENTRUM Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200 SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA Kotkan Merimieskeskus Kirkkokatu 18 A, 48100 Kotka p./tel. (05) 213 093 fax (05) 218 2860 Asiamies/Ombud Risto Nikula p./tel. 0400 605 187 [email protected] TURKU/ÅBO Linnankatu 93 Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597 MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150 Asiamiehet-Ombud Juhani Laine p./tel. 0400 709 491 Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 [email protected] YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER RAUMA/RAUMO Yhdysmies/kontaktperson Sanna Siivonen p/tel 040 7431 039 LAPPEENRANTA/ VILLMANSTRAND Yhdysmies/kontaktperson Nico Silvast p./tel. 0400 849 143 OULU/ULEÅBORG Antti Härö p./tel. 0400 371 574 Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633 KEMI Yhdysmies/kontaktperson Pia Vestenius p./tel.040 733 0446 RAAHE/BRAHESTAD Yhdysmies/kontaktperson Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516 KASKINEN/KASKÖ Yhdysmies/kontaktperson Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855 JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto UTGIVARE: Sjömansservicebyrån PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR Martti Karlsson Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020 [email protected] Översättningar till svenska Gerd Grabber Kirjapaino/Tryckeri MIKTOR Taitto/Layout MarkoVuorio VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e ISSN 0789-8231 M - Itella Oyj 3 / 2010
© Copyright 2024