VAPAAVAHTI • FRIVAKT 4/2014
SJÖMANSSERVICEBYRÅN VAPAAVAHTI • FRIVAKT 4/2014 MERIMIESPALVELUTOIMISTO M/S KUMPULA BESÖKTE TAHKOLUOTO SSB FICK NY VERKSTÄLLANDE DIREKTÖR VUODEN MERIMIES URHEILIJA FINNPOLARIS -MUISTELUA 4 / 2014 Frivakt Vapaavahti 1 VAPAAVAHTI 4/14 FRIVAKT 4/14 Pääkirjoitus................................................................. 3 M/s Kumpula Tahkoluodossa...................................... 4 Poosu maalaa laivaa ja tauluja.................................... 10 Merimiesilta Vuosaaressa........................................... 12 Merimiehiä basaarissa................................................ 16 Merenkulkijan arjen luksusta..................................... 18 Port de Sóllerin merimuseo....................................... 22 Merimieseläkekassan seminaari.................................. 24 Turun Navigate -messut............................................ 28 Sakari Lehmuskallio eläkkeelle.................................. 32 Toimitusjohtaja Sampsa Sihvola................................ 36 Sylvänne pakina........................................................ 40 MEPAn kirjaston kuulumisia.................................... 42 Seabook -sarjakuva.................................................... 57 Vuoden merimiesurheilija.......................................... 56 Kekkosen kannu Amorellalle..................................... 60 Rautakoura Konstantin............................................. 61 Ajankohtaista........................................................... 62 Ristikot..................................................................... 64 ForMare&Minuuttikisa............................................. 67 Kurssikuvia&Kalenteri 2015..................................... 68 Ledare......................................................................... 3 M/s Kumpula besökte Tahkoluoto.............................. 6 Boatswain Jaime Matin-Ao Jr (english)...................... 11 Sjömanskväll i Nordsjö.............................................. 14 Sjömän på basar........................................................ 17 Sjöfararens vardagslyx................................................ 20 Sjöfartsmuseet i Port de Sóller................................... 23 Sjömanspensionskassans seminarium......................... 26 Navigate i Åbo Mäss- och Kongresscentrum.............. 30 Sakari Lehmuskallio går i pension............................. 34 SSB fick ny VD; Sampsa Sihvola............................... 38 Bokpresentationer..................................................... 46 Årets sjömansidrottare............................................... 58 Kekkonens Kanna till m/s Amorella.......................... 60 Nyheter och evenemang............................................ 62 Korsord..................................................................... 65 ForMare & Minuttävling.......................................... 67 Kurser i Mariehamn.................................................. 71 Kannen kuva – Pärmbild: Pekka Karppanen Takakansi – Baksida: Temmy Tuomela Kocksteward Kjell Lindqvist på M/s Kumpula, s.6 2 Vapaavahti Frivakt Pekka Lehtinen, Pekka Kangas ja Kim Eriksson basaarissa, s.16 Sampsa Sihvola MEPAn ruoriin, s.36 4 / 2014 VAPAAVAHTI • FRIVAKT Vahdinvaihto! Rikkipilvet ovat synkentäneet suomalaisen merenkulun tilannetta. Erityisesti vanhempia aluksia on myyty, koska niihin ei kannata hankkia rikkipesureita. Samaan aikaan Eurooppaa vaivaa talouden lama. Kuljetettavaa on vähän ja kilpailu rahdeista kovaa. Aivan viime aikoina on näkynyt uutisia rahtimäärien kasvusta. Toivo elää. Mepa tulot ovat riippuvaisia suomalaisissa aluksissa olevien merenkulkijoiden merimiespalvelumaksuista. Ne ja vuoden alusta Lästimaksun korvaava budjettirahoitus ovat taloutemme selkäranka. Mepan budjetti vuodelle 2015 on laadittu siten, että kulut ovat tuloja suuremmat. Tämän mahdollisti se, että saimme budjetoitua enemmän tuloja tänä vuonna. Edellisessä pääkirjoituksessa arvioin mihin suuntaan Mepan palveluja tulisi kehittää. Olen tosi iloinen, että Mepan hallitus ajattelee asioista samansuuntaisesti. Kurssitoiminta on saatava uudelleen kasvuun. Markkinointiin ja uusien kurssilaisten rekrytointiin on panostettava entistä kovemmin. Teknologia ja digitaalinen kehitys vaikuttaa moniin Mepan tarjoamiin palveluihin. Tässä muutoksessa Mepan on oltava mukana. Työhyvinvointiprojekti ForMare oli tänä vuonna pilottihanke. Se onnistui yli odotusten. Ensi vuonna on tarkoitus moninkertaistaa osallistujien määrä. Siksi budjettiin on varattu sitä varten huomattavasti enemmän rahaa. Sen onnistumiseksi tarvitaan myös lisää ”käsiä”. Lapissa olevien lomaosakkeiden käyttöaste on vähentynyt huomattavasti viime vuosina. Niihin on tulossa ensi ja seuraavana vuonna kosteiden tilojen saneeraus. Korjauksen rahoittamiseksi olisi syytä luopua muutamasta majasta, ettei siihen tarvitse käyttää Mepan rahaa. Mepaan on juuri valittu uusi toimitusjohtaja, joka aloittaa työnsä ensi vuoden alusta. Sampsa Sihvola on koulutukseltaan merikapteeni, joten voin luottavaisin mielin jättää ruorin hänen käsiinsä ja jäädä toisen kerran eläkkeelle. Omasta ja Mepan henkilökunnan puolesta toivotan kaikille merenkulun piirissä työskenteleville ja heidän omaisilleen erinomaista Uutta Vuotta ja myötäisiä tuulia. antalet deltagare. Därför har vi för projektet reserverat betydligt mera pengar i budgeten. För att det skall lyckas behöver vi också flera som jobbar. Beläggningsgraden för fritidslägenheterna i Lappland har minskat betydligt de senaste åren. Nästa år och därpå följande år kommer de att genomgå en sanering av våtutrymmen. För att finansiera reparationen skulle det vara skäl att avstå från några lägenheter, så att man inte skulle behöva använda SSB:s pengar för ändamålet. En ny verkställande direktör för SSB har just valts. Han tillträder i början av nästa år. Sampsa Sihvola är till sin utbildning sjökapten, så jag kan med lugn i sinnet överlämna rodret i hans händer och gå i pension för andra gången. På mina egna och SSB:s personals vägnar önskar jag alla som arbetar inom sjöfarten och deras familjer ett utmärkt Gott Nytt År och gynnsamma vindar. Martti Karlsson Vaktbyte! Svavelmolnen har överskuggat den finska sjöfarten. Särskilt äldre fartyg har sålts, då det inte lönar sig att installera avgasrenare. Samtidigt är Europa drabbat av ekonomisk depression. Det finns litet gods att frakta och konkurrensen om frakterna är hård. Under de alldeles senaste tiderna har man kunnat se nyheter om växande fraktvolymer. Hoppet lever. SSB:s intäkter är beroende av de på finskflaggade fartyg anställda sjöfararnas sjömansserviceavgifter. De utgör ryggraden i vår ekonom tillsammans med de budgetmedel som kommer att ersätta lästavgiften från början av året. SSB:s budget för år 2015 är uppgjord så att utgifterna är större än intäkterna. Det möjliggjordes av att vi i år fick intäkter mera än budgeterat. I min föregående ledare utvärderade jag i vilken riktning SSB:s tjänster borde utvecklas. Jag är verkligen glad över att SSB:s styrelse tänker i samma banor. Vi måste få kursverksamheten att växa på nytt. Vi måste hårdare än tidigare satsa på marknadsföring och rekrytering av nya kursdeltagare. Teknologin och den digitala utvecklingen inverkar på de tjänster SSB erbjuder. SSB måste vara med i den här förändringen. Arbetshälsoprojektet ForMare var i år ett pilotprojekt. Det lyckades över förväntningarna. Avsikten är att nästa år mångdubbla 4 / 2014 Martti Karlsson Frivakt Vapaavahti 3 M/S KUMPULA TAHKOLUODOSSA MARRASKUUSSA ESL-Shippingin uusin laiva on kooltaan Suomen suurin irtolastialus yhdessä sisaraluksensa kanssa. Aluksen nimenä Kumpula noudattaa varustamon perinteitä ollen tosin ensimmäinen ja ainoa maailmassa. 56.348 tonnin alus on tuonut vuoden mittaan useita lasteja Tahkoluotoon. Kumpula on lastannut kivihiiltä pääosin Venäjän Suomenlahden satamista ja purkanut muun muassa Bremenissä, Naantalissa ja Kristiinankaupungissa. – Elokuussa kävimme myös Koillisväylällä kuljettamassa kiviainesta Kirkkoniemestä Jamalin niemimaan Sabettaan. Sisarlaiva Arkadia jatkoi liikennettä ja me palasimme Itämerelle, päällikkö Juha Koutila kertoi. Jamalissa Kumpula oli viisi päivää satamassa. Yleensä purkaus ja lastaus sujuvat kahdessa vuorokaudessa. Koutila oli jäämässä lomalle, ja kävi vaihtoon liittyviä asioita läpi laivalle tulleen päällikön, Kjell Hellströmin kanssa. Laivalla oli melkoinen kuhina, kun vierailijoita saapui pitkin päivää. Käytävillä kaikuu suomen, ruotsin ja englannin kieli. – Täällä tutkitaan ja kehitellään uusia energiaratkaisuja, kertoi puolestaan Ulf Engholm, joka oli tullut laivalle ESL-Shippingin konttorista. Hän on toiminut uudisrakennusvalvojana ja Kumpulan päällikkönä alusta lähtien, mutta työskentelee tällä hetkellä konttorissa. Engholm tuli nyt laivalle tekemään tietokonepäivityksiä ja käymään läpi uusia järjestelmiä laivaväen kanssa. Paraisilta kotoisin oleva kokkistuertti Kjell Lindqvist oli juuri aloittelemassa työ- vuoroaan. Lounasaika alkoi olla lopuillaan ja hän laitteli paikkoja kuntoon messimies Rolando Tiongin kanssa. Kumpulassa on suomalais-filippiiniläinen miehistö, mutta kaikki syövät samaa ruokaa. – Pyttipannu on sellainen ruoka, joka tuntuu kelpaavan vain suomalaisille. Silloin on messimies valmistanut filippiiniläistä ruokaa. Muuten heille maistuu kaikki hernekeitosta lähtien, usein tosin riisillä höystettynä, Kjell Lindqvist naurahti. Hän kertoi filippiiniläisten alussa ihmetelleen hieman suomalaisten tasa-arvoa, mutta tottuneen siihen. Samassa laivassahan sitä kaikki ollaan. Laivaa hakemassa Laivan suuressa byssassa on tilaa työskennellä. Samassa kerroksessa sijaitsevat messit ja päivähuoneet. Lindqvistin mukaan kaksi miestä riittää hyvin talouspuolelle, vaikka esimerkiksi kaikki pyykit pestään itse. Laiva ei ole säännöllisessä reittiliikenteessä, joten tämä käy hyvin. Muonatäydennyksistä on sopimus ME –Groupin kanssa. – Lähetämme heille provianttitilaukset etukäteen. He tuovat tavarat itse, tai joku yhteistyökumppani hoitaa tilauksen, kuten viimeksi Bremenissä, Kjell kertoi. Jussi Poikonen m/s Kumpulan kannella. Tahkoluodossa puretaan maanostureilla. Seuraava lasti on Kristiinankaupunkiin, jossa käytetään laivan omia nostureita. 4 Vapaavahti Frivakt Hän itse tekee neljän, viiden viikon työvuoroja, joskus on liikennealueesta riippuen venähtänyt yhdeksäksi viikoksi. Hän on seilannut myös sisaralus Arkadiassa. Kumpulassa on yhä monta alkuperäistä merenkulkijaa. Kokkistuertti Lindqvist oli myös hakemassa laivaa telakalta keväällä 2012. Laivan ensimmäinen matka suuntautui Vietnamista Singaporeen, jossa otettiin provianttia. Matka jatkui sitten Borneosta Intiaan ja Brasiliaan. – Seuraavaksi palasimme Atlantin yli takaisin Kaukoitään ja jatkoimme Japanista Tyynen valtameren halki Kanadaan, Ulf Engholm muisteli laivan vaiheita. Hän muuten lähetti seuraavalta matkalta kuvia myös MEPAan, kun Kumpula ajoi Magalhaesin salmen kautta Kanadasta Brasiliaan. Se on harvinaista suomalaisaluksille nykyisin. Kuluvana vuonna Kumpula on pysytellyt Euroopassa. Konehuoneessa riittää tilaa Haminalainen konepäällikkö Vesa Lammi ehti kiireiltään esittelemään konehuonetta. – Meillä on täällä aivan loistava yhteishenki. Porukka on kasvanut hyväksi tiimiksi, Kokkistuertti Kjell Lindqvistin mukaan laivalla kaikki syövät samaa ruokaa, vaikka ruokakulttuureissa on eroja merenkulkijoiden asuinpaikasta riippuen. 4 / 2014 Konepäällikkö Vesa Lammi kävi tarkastuskäynnillä ruorikonehuoneessa. Valvomossa, verstaalla ja muissa konehuoneen tiloissa riittää avaruutta. monet ovat olleet alusta asti, Lammi kehui. Vesa oli hakemassa telakalta sekä Arkadiaa että Kumpulaa. Hän meni telakalle kolme kuukautta enne n luovutusta Ulf Engholmin kanssa. Muuta porukkaa liittyi mukaan vähitellen. Kumpulan pääkone on Hyundai -MAN B&W 7S50MC-C8, joka kehittää 11.620 kilowatin tehot ja 14,5 solmun nopeuden. Polttoainetta kuluu tällä vauhdilla reilut 33 tonnia vuorokaudessa. – Nyt ollaan ajettu vähärikkisellä raskaalla polttoaineella. Tarkoitus on rikkidirektiivin myötä siirtyä dieselöljyyn tai ecofuel – tyyppiseen ympäristö- ja ilmastoystävälliseen polttoaineeseen, Lammi totesi Laivalla tehtiin jo polttoaineen muutosta valmistelevia töitä, kuten bunkkeritankkien pesua ja pumppujen toiminnan varmistusta. Töitä sopivasti, miehistöä riittävästi Kumpulassa on normaalisti 16 hengen miehistö. Varustamon m/s Kalliosta on tullut muutamaksi viikoksi lainaksi toinen sähkömies, Sari Järveläinen. – Meillä on juuri nyt meneillään paljon sähkötöitä, kuten kaapelin vetoa. Keulapakan alle tarvitaan lisää lämmitystä esimerkiksi pursimiehen verstaalle ja maalivarastoon, 4 / 2014 Sari Järveläinen tuli m/s Kalliosta avustamaan sähkötöissä muutamaksi viikoksi ylimääräiseksi sähkömieheksi. Työmaa oli laivan keulapakan alla. vakituinen sähkömies Janne Korkeaniemi kertoi. Hän on myös alkuperäisiä Kumpulan merenkulkijoita, mutta Sari Järveläinen on varustamon uusimmassa laivassa ensimmäistä kertaa. – Olen kyllä seilannut ESL -Shippingillä jo kolme vuotta, Pasilassa, Eirassa, Kalliossa ja nyt Kumpulassa, Sari kertoi. Hämeenlinnassa asuva Sari pitää kotipaikkaansa hyvänä risteysasemana, josta on hyvä lähteä työvuorolle ja palata kotiin, tuli laiva sitten mihin satamaan tahansa. Hän opiskeli Rauman Winnovassa, joka oli tuolloin ainoa suomen kielellä laivasähkömiehen koulutusta antava oppilaitos. – Jobitilanne laivasähkömiesten osalta oli ainakin tuolloin varsin hyvä. Lähdin kutakuinkin saman tien töihin Nesteelle, kun sain pätevyyskirjan Trafilta, Sari kertoi. Hän on viihtynyt porukassa hyvin, töitä on mukava tehdä yhdessä. Vapaa-aika menee salilla, kirjoja lukiessa ja filmejä katsellessa. Raumalla on käynyt koulut myös helsinkiläinen ”poosu” Jussi Poikonen. Hän siirtyi Kumpulaan m/s Finnbreezesta toukokuussa. – Täällä Kumpulassa liikenne ja touhu eivät ole niin hektisiä, kuin monessa muussa laivassa on ollut. Hyvin tullaan juttuun kansiporukan kanssa, Poikonen selvitti. Satama-ajat ja merimatkat ovat vähän pidempiä. Vapaavahdissa ehtii lukea, käy- dä salilla ja katsella filmejä. Poikonen on kansimiehistön ainoa päivämies, lisäksi on kaksi matruusia ja yksi puolimatruusi. Viime aikoina ei ole tarvinnut tehdä suuria ruumajobeja, kun on ajettu samoja lasteja. – Tarvittaessa saadaan konehuoneesta pari miestä auttamaan, kertoi matruusi Larrie Recto Bacoco Citysta, Filippiineiltä. Larrie on opetellut jonkun verran suomen kieltä, ja vitsailee lastiohjaamossa yliperämies Tom Talvian kanssa. Espoossa syntynyt Talvia opiskeli merikapteeniksi Turussa. Hän on aikaisemmin seilannut enimmäkseen roro -aluksissa muun muassa Eckerö Shippingilla. – Hieman jännitti alussa tulla suureen bulkkeriin. Nytkin otamme pelkästään painolastivettä 18.000 tonnia, kun lähdemme hakemaan seuraavaa kolilastia. Hyvin täällä on kuitenkin kaikki mennyt, yhteistyö toimii,Talvia totesi. Painolastivettä meni tankkeihin samaan aikaan, kun maanosturit purkivat 55.450 tonnin kivihiililastia Tahkoluodossa. Lasti meni maihin ja Kumpula pääsi lähtemään vajaan kahden vuorokauden satamassa olon jälkeen kohti Vysotskya ja seuraava kivihiilikuormaa. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 5 M/S KUMPULA I TAHKOLUOTO I NOVEMBER ESL Shippings senaste fartyg delar titeln som Finlands till storleken största bulkfartyg med sitt systerfartyg. Fartyget heter Kumpula och följer rederiets traditioner genom att vara den allra första och enda i sitt slag. Kumpula, som har ett tonnage på 56 348 dwt, har skeppat flera laster till Tahkoluoto under det gångna året. Kumpula har lastat stenkol främst i de ryska hamnarna i Finska viken och lossat bland annat i Bremen, Nådendal och Kristinestad. – I augusti var vi även i Nordostpassagen för att transportera stenmaterial från Kirkenes till Sabetta på Jamalhalvön. Systerfartyget Arkadia tog sedan över trafiken och vi återvände till Östersjön, berättade befälhavare Juha Koutila. I Jamal låg Kumpula i hamn i fem dagar. Oftast tar dock lastning och lossning inte mer än två dygn. Koutila skulle gå på ledighet och gick igenom skiftbytet med befälhavare Kjell Hellström, som gått ombord. Det var liv och rörelse på fartyget, där besökarna droppade in under hela dagen. I korridorerna talades det finska, svenska och engelska. – Här undersöker och utvecklar vi nya energilösningar, berättade Ulf Engholm, som kommit till fartyget från ESL Shippings kontor. Han har arbetat som nybyggnadsinspektör och Kumpulas befälhavare från starten, men för närvarande jobbar han på kontoret. Nu besökte Engholm fartyget för att uppdatera datorerna och gå igenom de nya systemen med fartygsfolket. Kocksteward Kjell Lindqvist från Pargas skulle precis gå på sitt arbetsskift. Lunchen började gå mot sitt slut och han plockade undan tillsammans med mässman Rolando Tiong. Kumpula har en finländsk-filippinsk besättning, men alla äter samma mat. – Pyttipanna tycks bara falla finländarna i smaken. När det står på menyn lagar mässmannen även en filippinsk rätt. I övrigt äter filippinarna allt som bjuds, till exempel ärtsoppa. Dock oftast med ris som tillbehör, skrattade Kjell Lindqvist. Han berättade att filippinarna i början förvånades något över finländarnas jämställdhet, men att de nu har vant sig. Alla sitter ju i samma båt. I sökandet efter fartyget I den stora byssan på fartyget finns det gott om utrymme att arbeta. På samma våning finns mässarna och dagrummen. Lindqvist menar att två man räcker gott och väl till 6 Vapaavahti Frivakt ekonomisidan, trots att de tvättar all tvätt själva. Eftersom fartyget inte går i reguljär trafik fungerar detta bra. För proviantpåfyllningar har man ingått ett avtal med ME Group. – Vi skickar dem proviantbeställningar i förväg. De kommer med varorna själva eller så sköter någon samarbetspartner beställningen, precis som senast i Bremen, berättade Kjell. Han själv arbetar fyra, fem veckor i stöten. Beroende på trafikområdet kan arbetsperioderna ibland förlängts till nio veckor. Han har även seglat med systerfartyget Arkadia. Många av sjöfararna på Kumpula har varit med från första början. Kocksteward Lindqvist var med på varvet våren 2012 för att söka fartyget. Fartygets första resa gick från Vietnam till Singapore, där man provianterade. Därefter fortsatte färden från Borneo till Indien och vidare till Brasilien. – Sedan åkte vi över Atlanten tillbaka till Östasien och fortsatte från Japan tvärs över Stilla havet till Kanada, drog sig Ulf Engholm till minnes fartygets rutter. Från resan därpå, när Kumpula åkte från Kanada till Brasilien via Magellans sund, skickade Engholm foton till SSB. Det är numera en ovanlig sträcka för finländska fartyg. I år har Kumpula hållit sig i Europa. Gott om utrymme i maskinrummet Fredrikshamnsbon och maskinchefen Vesa Lammi hann i all brådska visa mig runt i maskinrummet. – Vi har en alldeles strålande sammanhållning här. Personalen har vuxit till ett väl sammansvetsat team, och många har varit med från allra första början, berättade Lammi stolt. Vesa var på varvet för att söka till både Arkadia och Kumpula. Han kom till varvet tillsammans med Ulf Engholm tre månader innan övergången. Efter hand anslöt sig fler och fler. Kumpulas huvudmaskin är en MAN B&W 7S50MC-C8 från Hyundai med en effekt på 11 620 kW och en hastighet på 14,5 knop. Med denna hastighet är bränsleåtgången drygt 33 ton per dygn. – Nu har vi kört med lågsvavligt, tungt bränsle. Tanken är att vi i och med svaveldirektivet ska övergå till dieselolja eller ett miljö- och klimatvänligt bränsle av ecofueltyp, förklarade Lammi. På fartyget pågick redan förberedande arbeten inför bränslebytet, såsom sanering av bunkertankarna och säkerställande av pumparnas funktion. Lagom mycket arbete, tillräckligt stor besättning Kumpula har normalt en besättning på 16 man. Nu har fartyget dock fått låna elektriker Sari Järveläinen från rederiets m/s Kallio i några veckor. – Just nu pågår många elarbeten, såsom kabeldragning. Vi behöver mer värme under fördäck, till exempel i båtsmannens verkstad och i färgförrådet, berättade ordinarie elektriker Janne Korkeaniemi. Också han tillhör Kumpulas ursprungliga sjöfarare, men Sari Järveläinen är på rederiets nyaste fartyg för första gången. – Jag har dock seglat med ESL Shipping i tre år, på Pasila, Eira, Kallio och nu på Kumpula, berättade Sari. Sari bor i Tavastehus och tycker att hemorten är en bra knutpunkt: det är smidigt att ge sig av på jobb och att komma hem igen, oavsett vilken hamn fartyget anländer till. Hon studerade vid Winnova i Raumo, som på den tiden var den enda läroanstalten som erbjöd fartygselektrikerutbildning på finska. – Då såg jobbsituationen för fartygselektriker ganska ljus ut. Ungefär samtidigt som jag fick mitt behörighetsbrev från Trafi, började jag jobba på Neste, berättade Sari. Hon trivs bra med arbetskamraterna och tycker att samarbetet med dem är roligt. Fritiden ägnar hon åt gymmet, böcker och filmer. Även Helsingforsbon och båtsmannen Jussi Poikonen har gått i skola i Raumo. Han kom till Kumpula från m/s Finnbreeze i maj. – Här på Kumpula är trafiken och arbets4 / 2014 Elektriker Janne Korkeaniemi var med på varvet för att söka fartyget. Janne hann utöver sina elarbeten också byta ut SSB:s böcker. situationen inte så hektisk som den har varit på många andra fartyg. Vi i däcksbesättningen kommer väl överens, förklarade Poikonen. Hamntiderna och sjöresorna är lite längre. Under frivakten hinner man läsa, besöka gymmet och se på film. Poikonen är den enda i däcksbesättningen som arbetar dagtid. Utöver honom finns det två matroser och en halvmatros. Den senaste tiden har det inte behövts några stora lastrumsjobb eftersom man har kört samma typ av laster. – Vid behov får vi hjälp av två man från maskinrummet, berättade matros Larrie Recto från Bacoco City i Filippinerna. Larrie har lärt sig lite finska och skämtar med överstyrman Tom Talvia i lastkontrollrummet. Talvia, född i Esbo, studerade till sjökapten i Åbo. Tidigare har han mest seglat med rorofartyg, till exempel för Eckerö Shipping. – I början var det lite nervöst att komma till ett stort bulkfartyg. Nu tar vi bara upp 18 000 ton barlastvatten när vi åker för att hämta nästa kollast. Allt har dock gått bra här och samarbetet fungerar väl, konstaterade Talvia. Tankarna fylldes med barlastvatten samtidigt som landkranarna lossade den 55 450 ton stora stenkolslasten i Tahkoluoto. Lasten kom i land och efter knappt två dygn i hamn kunde Kumpula ge sig av mot Vysotsk och nästa stenkolslast. Överstyrman Tom Talvia hinner visa mig kommandobryggan. Utrustning, teknik och ergonomi uppfyller 2010-talets krav. text och bilder: Pekka Karppanen Befälhavare Kjell Hellström som ska gå på sitt skift ser på när Uffe Engholm från kontoret uppdaterar datasystemen. Uffe har varit befälhavare på Arkadia och Kumpula, men jobbar emellanåt på kontoret 4 / 2014 Frivakt Vapaavahti 7 M/S KUMPULA TRANSPORTED COAL FROM RUSSIA TO FINLAND The year-2012-built supramax bulk carrier has already sailed on the Pacific Ocean, the Atlantic and the North-East Passage as well as navigated through the Strait of Magellan. In the autumn of 2014, the ice-strengthened ship has taken care of the energy management of power plants along the coast of Finland. The newest vessel of the Finnish shipping company ESL Shipping normally has a Finnish-Philippine crew of 16 persons. Altogether the shipping company operates 15 vessels. In November there was an extra electrician onboard, because additional heating was being built in the storage spaces in the vessel’s bow. M/S Kumpula was unloading 55,450 tons of coal cargo in the port of Tahkoluoto when Vapaavahti, the magazine of Finnish Seamen’s Service, visited the vessel. At the same time the books and DVD films in the ship library were changed and the Christmas presents provided by the Finnish Seamen’s Mission were delivered to crew members. Able seaman Larrie Recto from Bacoco City had just finished the 8-12 watch, and after lunch he had time to tell the reporter about the atmosphere onboard the ship. – We have a good team spirit. Everybody has felt at home and the work goes well. I started working on the ship at the building dock in May 2012, Larrie told. Larrie knows some Finnish, as he has learnt some Finnish from his Finnish shipmates. The DVD films delivered by the Finnish Seamen’s Service also help in learning the language - Finnish can be chosen as the language used in the subtitles. Quarter of a century of marine service Larrie Recto put out to sea in 1988 when he signed an employment contract to a Greek vessel. From there he moved on to an American company and finally to M/S Kumpula. In the course of the years, Larrie has also started a family: he has a wife, two daughters and one son. Larrie is very happy with his life, and the seaman’s profession is highly valued in the Philippines. Larrie enjoys working with Finns. Onboard the crew respect one another and the professional skills of the workmates. – We usually work for six to seven months. Next I will have a short holiday of only one month. I want to save money for my daughter’s college studies, Larrie told. Officers Ernel Martinez and Eric Marquez 8 Vapaavahti Frivakt arrived to the mess, and they, too, shared Recto’s opinion on the good atmosphere on the ship. Keeping contact with the folks at home can be done via the internet. All three men have smart phones, which can be used to keep contact with the folks at home. On the vessel the crew also has access to the internet. There is also a television and a DVD player in each cabin. – We keep a lot of contact through Facebook. Sometimes we use Skype. Writing letters is not done any longer, Larrie said and gave a laugh. Larrie also told that using mobile phones to make calls has become less usual. If there is an urgent need to contact home, the satellite phone has been used with the assistance of the Master, and according to Larrie it has not been that expensive. Otherwise one can spend his free time onboard on the high-quality gym or for instance by singing karaoke. There are also bicycles onboard the ship, and the crew has used them to ride to nearby shops and restaurants, especially in the Port of Tahkoluoto. What about the work load? Isn’t there a lot a work on a ship of this size, for example cleaning the cargo hold? – It’s okay. When needed, we get more crew from the engine room - the fitter and the wiper come to help, Larrie told. After the guided tour he took the reporter to the cargo control room where Chief Officer Tom Talvia told more about the ship’s features. Text and photos: Pekka Karppanen Able Seaman Larrie Recto and officers Ernel Martinez and Eric Marquez keep contact with the folks at home via the internet. Facebook and Skype are used from the crew’s own smart phones and the ship’s computers. 4 / 2014 Second Engineer Lowell Casorla inspected the spare part deliveries sent from the shipping company. Chief Officer Tom Talvia and Able Seaman Larrie Recto try caps sent from the shipping company. 4 / 2014 Frivakt Vapaavahti 9 PURSIMIES, JOKA MAALAA SEKÄ LAIVAA ETTÄ TAULUJA Vuosaaren satamassa vierailee säännöllisesti 1008 TEU:n kokoinen konttilaiva, jonka messin seinillä on erikoisen näköisiä maalauksia. Osa on tehty vanerille, osa maalipurkkien kansiin. Unifeeder -yhtiön rahtauksessa oleva v. 2007 Sietaksella rakennettu Ida Rambow on liikennöinyt pääosin Pohjois-Euroopassa. Suomessa laiva käy usein Helsingissä ja Kotkassa. Suomen Merimiespalvelun (Finnish Seamen´s Service) lehti ”Vapaavahti” kävi tapaamassa laivan miehistöä Vuosaaren satamassa. Messistä löytyi tuttu mies, jota on nähty säännöllisesti satamassa reilun kymmenen vuoden ajan. Pursimies Jaime Matin-Ao Jr asuu Filippiineillä Cebun saarella. Mukava mies on laivalla pidetty isähahmo. Hänen maalauksensa tunnetaan jo monilla laivoilla. Hän aloitti merimiesuransa 1990 -luvun puolella, jolloin hän toimi kadettina pääosin filippiiniläisillä general cargo -aluksilla. Vuonna 2000 hän siirtyi Eurooppaan ja otti pestin m/s Gerdaan, joka myös kuljettaa kontteja. – Gerdalla ajoimme Helsingin Länsi-satamaan, josta oli lyhyt matka kaupunkiin. Siellä sai myös vapaasti liikkua satama-alueella, Jaime muisteli. Hän viittasi Vuosaaren sataman tiukkoihin turvallisuussääntöihin. Vaikka kuljetus muuttui ilmaiseksi, pysyttelevät m/s Ida Rambowin 14 merimiestä useimmiten laivalla – toki muutamat ovat käyneet maissa. Vuonna 2007 Jaime otti pursimiehen pestin Ida Rambowiin ja on siitä lähtien työskennellyt tässä laivassa. Välillä hän tosin teki yhden työvuoron sisaraluksessa Välimerellä. Laivan maaleilla ja akryyliväreillä Jaime aloitti taiteellisen harrastuksensa jo opiskeluaikoina. Silloin hän maalasi akvarelleja paperille. Harrastus palasi myöhemmin mieleen, kun töiden jälkeen sattui jäämään vapaa-aikaa. Hänen työkaverinsa ehdotti uutta ideaa maalaamiseen. – Keräsin laivalta tyhjiä maalipurkkeja, joiden pohjilla oli vielä hieman jäljellä. Maalasin niillä väreillä maalipurkin kansiin ja vanerilevyille maisemia ulkomuistista ja kuvitelmista, Jaime kertoi laivan messissä. Hän on hankkinut myös akryylivärejä, joilla voi maalata erilaisille pinnoille. Öljyvärejä hän ei toistaiseksi käytä. Jaime maalaa myös kankaalle ja on kokeillut piirtämistä lyijykynillä. Vuosaaren Merimieskeskus (Helsinki Seafarers´Centre) on myös avustanut värien ja pensselien hankinnassa. Hän on myynyt hienoja taideteoksiaan satunnaisille ostajille satamissa ja laivoilla. Joillekin ystäville hän on antanut ilmaiseksikin. Kerran m/s Ida Rambowilla oli mukana matkustaja, joka halusi ostaa maalauksen. Hän (mies) maksoi siitä 25 euroa. Perhe odottaa kotona Laivan merenkulkijat ostavat puhelin- ja datakortteja Suomen Merimiespalvelusta (Finnish Seamen´s Service) sekä Hampurissa olevalta Duckdalben -merimiesklubilta. – Hampurissa ja Bremerhavenissa käymme silloin tällöin myös maissa, koska siellä liikkuminen on vapaampaa. Helsingissä käymme harvemmin, vaikka laiva on täällä joskus jopa yön yli, Jaime totesi. Miehistön jäsenet työskentelevät laivalla seitsemästä yhdeksään kuukauteen, jonka jälkeen on loma. Jaimella on Filippiineillä vaimo sekä poika ja tytär. Hän pitää yhteyttä perheeseen pääosin Skypen välityksellä. Jaimella, kuten monella laivatoverilla, on älypuhelin ja tabletti. Hänen mukaansa on hyvä, että yhteydenpito kotiin on helpottunut. Se on tärkeä asia. Vielä tärkeäpää on se, että Jaimen työvuoro tulee täyteen maaliskuussa ja mies pääsee kotiin perheensä luokse. Vuosaaren Merimieskeskuksessa (Helsinki Seafarers´Centre) on myynnissä muutamia Jaime Matin-Ao Jr:n maalaamia teoksia 25 euron hinnalla. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Jaimes paintings are already known on many ships 10 Vapaavahti Frivakt 4 / 2014 THE BOATSWAIN WHO PAINTS BOTH THE SHIP AND PICTURES The 1008-TEU container ship regularly visits the Vuosaari Harbour, and there are unusual pictures on the walls of the mess. Some of them have been drawn on plywood, others on the lids of paint tins. The Ida Rambow was built in 2007 at Sietas. She is now freighted by Unifeeder and has mainly operated in Northern Europe. When in Finland, the vessel often visits Helsinki and Kotka. Vapaavahti, the magazine of the Finnish Seamen’s Service, met the ship’s crew at the Vuosaari Harbour. In the mess there was a familiar man who has been seen in the harbour regularly during the last ten years. Boatswain Jaime Matin-Ao Jr lives on Cebu Islands in the Philippines. This pleasant man is a well-liked father figure on the ship. His paintings are already known on many ships. Jaime started his career as a seaman in the 1990’s when he worked as a cadet mainly on Philippine general cargo vessels. In year 2000 he moved over to Europe and shipped on the M/S Gerda, which also transports containers. – On the Gerda we sailed to the West Harbour of Helsinki, which was only a short distance from the city. It was also okay to move freely in the port area, Jaime recalled. With this he referred to the strict safety regulations in the Vuosaari Harbour. Even though transport is now free, the 14 seamen working on the M/S Ida Rambow most often stay on the ship. Some of them have, of course, gone ashore. In 2007 Jaime shipped on the Ida Rambow as a boatswain and has worked on the 4 / 2014 vessel ever since. He has, however, worked one shift on a sister-ship on the Mediterranean. Paintings by using the ship’s paints and acrylics Jaime started his artistic pursuits already when he studied. He then painted watercolours on paper. He came to think of his hobby again when he had some free time left after work. His workmate suggested a new idea as to painting. – I collected some empty paint tins with some paint left. I used those colours to paint on the lids of the paint tins and plywood boards. The themes of the paintings came from memory and fantasies, Jaime told in the ship’s mess. Jaime has also bought some acrylics which can be used to paint on different surfaces. For the time being, he does not use oils. Jaime also paints on canvas and has tried drawing with pencils. Helsinki Seafarers’ Centre has also helped in acquiring colours and paintbrushes. Jaime has sold his fine works of art to occasional buyers in ports and on ships. Some of his friends have got them for free. Once there was a passenger on the M/S Ida Ram- bow who wanted to buy a painting. He paid 25 euros for it. Family waits at home Seafarers on the ship buy telephone and data cards from the Finnish Seamen’s Service and from Duckdalben seamen’s club located in Hamburg. – In Hamburg and in Bremerhaven we also go ashore every now and then because moving around is freer there. We visit Helsinki more seldom, even though the ship has even stayed overnight here, Jaime concluded. The crew members work onboard 7-9 months after which they have holiday. Jaime has a wife, son and daughter in the Philippines. He mainly keeps contact with his family with Skype. Jaime has a smart phone and a tablet, as do many of his shipmates. According to Jaime it is a good thing that keeping in touch with the folks at home has become easier. Keeping in touch is very important. But what’s even more important is that Jaime’s work shift ends in March and then he gets back to his family. A couple of works painted by Jaime Matin-Ao are for sale at the Helsinki Seafarers´ Centre for the price of 25 euros. Text and photos: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 11 MARRASKUUN MERIMIESILTA VUOSAARESSA Merimieskeskukseen kokoontui yli kolmekymmentä merenkulusta kiinnostunutta vierasta seuraamaan illan teemana olleen m/s Finnpolariksen vaiheita rakennustelakalta lähtien. Mukana oli kymmenkunta laivassa seilannutta merenkulkijaa. Ilta alkoi Vuosaaren merimieskirkon johtajan, merimiespastori Sirpa Tolppasen tervetuliaissanoilla ja herkullisen lohikeiton nautiskelulla. Vanhaan tapaan ruokapuolesta vastasi Kalevi Utriainen vaimoineen. Ohjelmaa varten oli koottu MEPAn ja SLHY:n (Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys) arkistoista Finnpolarista käsittelevää materiaalia. Työtä helpotti huomattavasti se, että Finnlines oli taannoin luovuttanut merkittävän osan vanhasta arkistostaan SLHY:lle. Finnpolariksen Etelämantereen matkoilta kuvattiin videoita, jotka Thomesto on niin ikään luovuttanut SLHY:lle. Vanhat Beta -nauhat olivat huonossa kunnossa, mutta niistä saatiin digitoitua ja editoitua tunnin verran materiaalia merimiesiltaa varten. Alkuperäisiä miehistön jäseniä mukana Finnpolaris oli viimeinen maineikkaasta kahdeksan aluksen Juliana -laivasarjasta, jo12 Vapaavahti Frivakt ka rakennettiin Espanjan Gijonissa vuosina 1977 - 1981. Laiva lähti liikenteeseen syyskuussa 1981. Merimiesiltaan osallistuivat neitsytmatkalla olleista merenkulkijoista talousapulainen Eija Varja sekä moottorimies Markku Tynkkynen, jonka nyt seilaa m/s Finnstarilla konemestarina. – Ensimmäinen matka oli tyhjänä Rotterdamiin, josta otimme kivihiilikuorman Vaasaan. Seuraavaksi oli paperin lastausta Raumalla ja Haminassa. Määränpää oli Veracruz Meksikossa, Markku Tynkkynen muisteli Finnpolariksen vaiheita seurattiin aikoinaan tarkasti myös varustamon henkilöstölehdessä, Poijussa. Päätoimittaja oli mukana valmistumisen loppuvaiheissa ja neitsytmatkalla. Hän teki matkastaan moniosaisen reportaasin. Julkisuus henkilöstölehdessä sai jatkoa, kun Finnpolaris teki kaikkiaan neljä matkaa Etelämantereelle. Matkoista kaksi tehtiin intialaisen retkikunnan tukialuksena vuosina 1983 – 1985. Italialaisten rahtaamana laiva teki myös kaksi matkaa, vuosina 1986 - 1988. Laiva oli tuolloin jo ulosliputettu, mutta kuljetusmiehistö oli edelleen suomalainen. Muisteluita matkoilta, kuvia, videoita M/s Finnhansalta eläkkeelle jäänyt päällikkö Markku Anttila toimi kolmella Etelämantereen matkalla Finnpolariksen perämiehenä. Hän muisteli yleisön edessä tapahtumia. – Laivaan tehtiin melkoinen määrä muutoksia telakalla ennen matkaa. Tarvittiin lisää polttoaine- ja makeavesitankkeja, sekä saniteetti- ja asuintilat intialaiselle retkikunnalle, Anttila selvitti. Laivalla oli Etelämantereelle tultaessa kaikkiaan 111 henkilöä. Mukaan oli lastattu tietenkin paljon tarvikkeita, varusteita ja muonaa. Yksi kansinosturi oli poistettu helikopterikentän tieltä. Merimiesillan yleisö sai tutustua m/s Finnpolariksen toiseen Antarktis -matkaan radio4 / 2014 Anssi Vento, Markku Anttila ja Aarno Pihala sähköttäjä Kalevi Sundqvistin kuvaamien videoiden välityksellä. Monet tunnistivat itsensä ja useimmat seilauskaverinsa kolmen vuosikymmenen takaisista videoista. Välähdyksiä nähtiin muun muassa Suezin kanavasta, laivan grillijuhlista ja päiväntasaajan kasteesta sekä toiminnasta Goassa, Mauritiuksella ja Etelämantereella. Huikea oli myös kohtaus, jossa Sundqvist oli hypännyt helikopterin kyytiin ja kuvannut matalalennolla laivan etenemistä jäissä. – Yllättävän hyvin näistä videoista tunnistaa paikat ja ihmiset, vaikka aikaa on kulunut ja kuvakin välillä rätisee, kehui videolla joulupukkina esiintynyt konepäällikkö Simo Toivonen. Videokuvassa oli välillä vähän värinää ja toisinaan ääni aaltoili, mutta tämä vain lisäsi nostalgian tuntua. Kohtaamisia ja kahvittelua Kolmenkymmenenviiden vieraan joukossa oli useita pitkämatkalaisia muun muassa 4 / 2014 Turusta, Kotkasta ja Keski-Suomesta. Myös varustamosta Finnlinesilta oli useita nykyisiä ja eläkkeelle siirtyneitä henkilöitä. – Tällainen tapahtuma on hieno tilaisuus tavata vanhoja tuttuja sekä kertoa kuulumisia ja muistella menneitä seilauksia, merimiehiä ja laivoja, kertoi Mikko Ahvenlahti, joka ehti ensimmäisenä ilmoittautua merimiesiltaan. Nykyisin Espoossa asuva kokki Ville Sarmas oli myös tyytyväinen, kun tapasi vanhoja seilauskavereita vuosikymmenten takaa. Monet asiat ja nimet olivat vielä hyvin muistissa. – Nämä ovat hienoja tilaisuuksia. Täytyy tästä lähtien seurata tarkoin, missä tällaisia järjestetään, ja tulla mukaan, Sarmas kehui. Hän seilasi Finnpolariksessa ja muissakin Juliana -luokan laivoissa 1980 -luvulla. Kahvin jälkeen oli vuorossa vapaata seurustelua. Lopuksi käytiin läpi vielä aluksen ikävä kohtalo. Laiva törmäsi jäälauttaan Grönlannin länsipuolella elokuussa 1991. – Olimme konttorista käsin varsin tiiviisti mukana tapahtumissa, kertoivat merimiesil- taan osallistuneet Tom Waselius ja Sixten Norrgrann, jotka taannoin jäivät eläkkeelle Finnlinesilta. Finnpolarikseen alkoi tulla vettä ja kapteeni määräsi evakuoinnin. Alukselta oli lähetetty hätäsanoma, ja pelastustöitä alkoi koordinoida Kanadan rannikkovartiosto, joka ohjasi paikalle kuuden tunnin merimatkan päässä olleen tanskalaisen tankkerin. M/t Sofia Theresa, entinen ESL -Shippingin Amanda, nosti suomalaiset merenkulkijat pelastusveneestä. Miehistö katseli laivan hidasta vajoamista pinnan alle. Uppoaminen kuvattiin videolle. Onnettomuudesta ja pelastuksesta on tehty Kanadassa tv-ohjelma, joka esitettiin merimiesillan päätteeksi. Vähän melankolisesta lopusta huolimatta tunnelma Vuosaaren merimieskeskuksessa oli todella hyvä. Seuraavaa tapahtumaa alettiin jo kysellä. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Hannu Timonen, Finnlines/SLHY arkisto, Thomesto Frivakt Vapaavahti 13 SJÖMANSKVÄLL I NORDSJÖ I NOVEMBER Över trettio sjöfartsintresserade gäster samlades på Sjömanscentret för att följa med kvällens tema, m/s Finnpolaris skeden ända från fartygsbygget på dockan. Ett tiotal sjöfarare som seglat ombord mötte upp. Direktören för sjömanskyrkan i Nordsjö, sjömanspastor Sirpa Tolppanen inledde kvällen med några välkomstord och därefter kunde man avnjuta en delikat soppa på lax. Kalevi Utriainen med fru stod som vanligt för matlagningen. För kvällens program hade man samlat material om Finnpolaris från Sjömansservicebyråns och Finlands Skeppshistoriska förenings (SLHY) arkiv. Arbetet underlättades betydligt av att Finnlines nyligen överlåtit en stor del av sitt gamla arkiv till SLHY. Från resorna till Antarktis finns videomaterial som Thomesto också överlåtit till SLHY. De gamla Betainspelningarna är i dåligt skick, men man 14 Vapaavahti Frivakt hade lyckats digitalisera och editera en timmes material för sjömanskvällen. Representanter för ursprunglig besättning på plats Finnpolaris var det sista av åtta fartyg i den legendariska Juliana-serien som byggdes i Gijon i Spanien under åren 1977-1981. Fartyget sattes i trafik i september 1981. I sjömanskvällen deltog två sjöfarare som varit med på jungfrufärden; ekonomibiträdet Eija Varja och maskinman Markku Tynkkynen som nu seglar som maskinmästare på m/s Finnstar. – Första resan gick utan last till Rotterdam, där vi lastade stenkol för frakt till Vasa. På följande lastade vi papper i Raumo och Fredrikshamn, destinationen var Veracruz i Mexiko, mindes Markku Tynkkynen. Också i rederiets personaltidning Poiju, följde man i tiden noga med Finnpolaris olika skeden. Chefredaktören var med i slutskedet vid bygget och på jungfruresan. Om sin resa gjorde han ett reportage i många delar. Offentligheten fick uppföljning i personaltidningen då Finnpolaris sammanlagt gjorde fyra resor till Antarktis. Av de resorna gjordes två under åren 1983- 1985 som de- 4 / 2014 påfartyg för en indisk expedition. Fartyget gjorde under åren 1986-1988 två resor i italiensk frakt. Fartyget var redan då utflaggat, men besättningen fortfarande finsk. Minnen från resor, bilder, filmer Befälhavare Markku Anttila som gått i pension från m/s Finnhansa fungerade som styrman på Finnpolaris på tre av resorna till Antarktis. Han berättade om olika händelser inför publiken. – Före resan gjordes en hel del arbeten ombord på dockan. Det behövdes flera tankar för bränsle och dricksvatten och sanitets- och bostadsutrymmen för de indiska forskarna, förklarade Anttila. Då fartyget anlände till Antarktis hade man allt som allt 111 personer ombord. Man hade naturligtvis lastat en mängd utrustning och proviant. En lyftkran på däcket hade monterats ned för att ge utrymme för en helikopterplatta. Sjömankvällens publik fick bekanta sig med m/s Finnpolaris andra resa till Antarktis som förevigats på radiotelegrafisten Kalevi Sundqvists videofilmer. Mången kände igen sig själv och flera seglingskamrater i filmen som tagits för tre årtionden sedan. Man såg filmglimtar från Suezkanalen, en grillfest ombord och linjedop vid ekvatorn, liksom glimtar från Goa, Mauritius och Antarktis. Hisnande var också episoden där Sundqvist hade hoppat med i helikoptern för att flygande på låg höjd filma fartygets färd genom isen. – Förbluffande väl känner man igen platser och människor, trots att tiden gått och bilden ibland knastrar, konstaterade maskinchef Simo Toivonen som på filmen uppträtt som julgubbe. Ställvis var videobilden litet skakig och ibland gick ljudet i vågor, men det ökade bara den nostalgiska atmosfären. Fri samvaro och kaffe Bland de trettiofem gästerna hade flera kommit långväga ifrån, bland annat från Åbo, Kotka och Mellersta Finland. Också från rederiet Finnlines hade flera nuvarande anställda och pensionärer mött upp. Ett sådant evenemang bjuder ett fint tillfälle att träffa gamla bekanta, utbyta nyheter och minnas gångna tiders seglatser, sjömän och fartyg, berättade Mikko Ahvenlahti, som var den första som hann anmäla sig till sjömanskvällen. Kocken Ville Sarmas som numera bor i Esbo var också nöjd då han träffade seglingskamrater från årtionden tillbaka. Många händelser och namn var ännu i färskt minne. – De här är fina tillställningar. Måste härefter noga följa med var sådana ordnas och komma med, sade Sarmas. Han seglade med Finnpolaris och också med andra fartyg i Juliana-klassen på 1980-talet. Efter kaffet var det tid för fri samvaro. Till slut gick man ännu igenom fartygets tragiska öde. Fartyget stötte mot ett isflak väster om Grönland i augusti 1991. – Från kontorets sida följde vi intensivt med händelserna, berättade Tom Waselius och Sixten Norrgrann, som båda nyligen gått i pension från Finnlines. Finnpolaris började ta in vatten och kaptenen gav order om evakuering. Fartyget hade skickat en nödsignal och Kanada kustbevakning började koordinera räddningsarbeten. Danska tankern m/t Sofia Theresa, tidigare ESL Shippings Amanda, som befann sig på sex timmars sjöfärd från platsen, tog ombord de finska sjöfararna från räddningsbåten. Manskapet följde med hur fartyget långsamt sjönk under havsytan. Man filmade hur fartyget sjönk mot djupet. I Kanada gjordes ett TV-program om haveriet och räddningsoperationen, det visades som avslutning på kvällen. Trots den något melankoliska avslutningen var stämningen på sjömanscentret mycket god. Man började redan fråga om följande evenemang. text: Pekka Karppanen bilder: Pekka Karppanen, Hannu Timonen, Finnlines/SLHY:s arkiv, Thomesto Roope Liekari och Kari Hovi Ville Sarmas var nöjd då han träffade seglingskamrater som Hannu Timonen. 4 / 2014 Frivakt Vapaavahti 15 Arctia Shippingilla seilaavat Mikko Ervast ja Pentti Holappa tulivat tutustumaan uusiin tuotteisiin. Taustalla ME Groupin aluejohtaja Matti Kokkala. MERIMIEHIÄ JA DIPLOMAATTEJA BASAARISSA Marraskuun kaamos kaikkosi komeasti Helsingin Herttoniemessä, jossa laivamuonitusliike ME Group järjesti perinteisen ja miellyttävän asiakastilaisuuden. Itämaisen basaarin mukaisesti rakennettu tapahtuma oli sijoitettu yhtiön omiin tiloihin. Paikalle oli kutsuttu ME Groupin asiakkaita lähetystöistä, laivoilta ja varustamoista. Teeman mukaisesti sonnustautunut myyntipäällikkö Pekka Lehtinen toivotti vieraita tervetulleiksi ovella ja aluejohtaja Matti Kokkala esitteli paikkoja. – Tämä on jo yhdestoista kerta, kun tällainen asiakastilaisuus järjestetään. Teema vaihtuu vuosittain – on joulua, talvea ja muuta. Nyt ollaan basaarissa, Lehtinen kertoi. Hän on itse ollut mukana suunnittelemassa tilaisuutta ja sen esillepanoa yhdessä tapahtumajärjestäjän kanssa, joka toteuttaa kulloisenkin teeman. Tapahtumassa olivat mukana myös yhtiön lukuiset yhteistyökumppanit ja tavarantoimittajat, jotka esittelivät tuotteitaan ja uutuuksiaan. Tarjolla oli runsaasti tuotetietoa ja herkullisia maistiaisia. Merenkulkijoita oli myös mukana ihastelemassa hienoja kattauksia. 16 Vapaavahti Frivakt Pitkän uran tehnyt kokkistuertti Kauko Komulainen oli juuri heittänyt keikan Seagardissa. – Finnpolaris -ilta jäi väliin työkeikan vuoksi. Tänne sentään pääsin, ja täällä kelpaa maistiaisia nauttia, Kauko Komulainen heitti. Seagardissa seilaa myös Vuosaaressa asuva Ulla Ekroos, jota MEPAn miehet yrittivät houkutella päivittämään golftaitojaan. Hän on käynyt MEPAn golfkurssin, muttei kiireiltään ole ehtinyt paljon pelata. Suoraan satamasta herkkuja maistamaan Asiakkailla oli tavaratoimittajien lisäksi mahdollisuus tavata ME Groupin henkilökuntaa kasvokkain. Raumalta tulleella aluepäällikkö Tage Mattssonilla esimerkiksi riitti tuttuja asiakkaita. Laivamuonitustilausten vastaanottaminen ja tuotteiden keräily ja toimitus laivalle hoidetaan pitkälti yhtiön tiloissa ja suuressa varastossa, josta nyt noin puolet oli basaarina. – Moneen tuttuun ollaan jo täällä törmätty, kertoivat ESL –Shippingillä seilaavat Jussi Kankaanpää ja Teppo Torniainen. Kesken työtörnin tulivat sen sijaan Actia Shippingin Pentti Holappa ja Mikko Ervast. Jäänmurtajalaiturilta ei ole kovin pitkä matka. – Ei tänne Kilpilahden öljysatamastakaan kauan aja, myyntiedustaja Kim Eriksson ME Groupilta kertoi. Hän oli ollut aamupäivällä toimittamassa provianttia m/t Suulalle ja kertonut asiakastilaisuudesta byssassa. Kyytikin olisi järjestynyt, mutta kokkistuertti Pekka Kangas oli saanut laina-auton tutustumiskäyntiä varten. Vieraat ja järjestäjät olivat hyvin tyytyväisiä onnistuneeseen tapahtumaan. Iltapäivän aikana basaarissa vieraili reilut 150 asiakasta. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 4 / 2014 Kocksteward Kauko Komulainen hade precis varit och jobbat på m/s Seagard. Teppo Torniainen och Jussi Kankaanpää från ESL Shipping smakar på tilltugg från de olika borden. SJÖMÄN OCH DIPLOMATER PÅ BASAR Novembermörkret drog sig undan i Hertonäs i Helsingfors när fartygsprovianteringsföretaget ME Group anordnade sitt återkommande och trevliga kundevent. Evenemanget var uppbyggt som en österländsk basar och var förlagt till företagets egna lokaler. ME Group hade bjudit in sina kunder från ambassaderna, fartygen och rederierna. Säljchef Pekka Lehtinen hälsade gästerna välkomna i dörren, uppklädd enligt temat, och regionchef Matti Kokkala visade runt i lokalerna. – Det här är elfte gången som vi arrangerar ett sådant här kundevent. Temat ändras varje år – det har till exempel varit julen och vintern. Nu är vi på en basar, berättade Lehtinen. Han hade själv varit med och planerat evenemanget och dess utformning tillsammans med arrangören, som omsätter det aktuella temat i praktiken. I evenemanget deltog också företagets många samarbetspartners och varuleverantörer, som visade upp sina produkter och nyheter. Det bjöds på mängder med produktinformation och aptitretande smakprov. Där fanns också sjöfarare som beundrade de fina dukningarna. 4 / 2014 Kocksteward Kauko Komulainen, som har en lång karriär bakom sig, hade nyligen varit och jobbat på Seagard. – Jag missade Finnpolaris-kvällen på grund av jobbet. Men hit lyckades jag ta mig, så det är bäst att ta för sig av smakproverna, kommenterade Kauko Komulainen. Nordsjöbon Ulla Ekroos seglar också med Seagard. Männen från SSB försökte övertala henne att uppdatera sina färdigheter i golf. Hon har gått SSB:s golfkurs, men har inte hunnit spela särskilt mycket. Direkt från hamnen till delikatessborden Kunderna gavs inte bara tillfälle att träffa varuleverantörerna ansikte mot ansikte, utan också personalen på ME Group. Regionchef Tage Mattsson hade tagit sig hit från Raumo och hittade många bekanta kunder. All mottagning av fartygsprovianteringsbeställningar och plockning samt leverans till fartygen sköts i stort sett i företagets lokaler och i det stora lagret, som nu blivit basar till ungefär halva ytan. – Vi har stött på många bekanta, berättade Jussi Kankaanpää och Teppo Torniainen som seglar med ESL Shipping. Actia Shippings Pentti Holappa och Mikko Ervast kom däremot mitt under en arbetstörn. Det är inte särskilt långt hit från isbrytarens brygga. – Det tar inte lång tid att åka hit från Sköldvik oljehamn heller, inflikade ME Groups säljrepresentant Kim Eriksson. På förmiddagen hade han varit och levererat proviant till m/t Suula och berättat om kundeventet i byssan. Kocksteward Pekka Kangas hade kunnat ordna skjuts också men fick i stället låna en bil till sitt studiebesök. Besökarna och arrangörerna var mycket nöjda med det lyckade evenemanget. Basaren besöktes av drygt 150 kunder under eftermiddagen. text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 17 Kotitalo ja pihapiiri järvenrannassa on Jani Karvasen ja Ines Hilgendorfin arjen luksusta. MERENKULKIJAN ARJEN LUKSUSTA Kun työmatkan pituudella ei ole merkitystä, voi asuinpaikaksi valita unelmien järvenrannan hieman kauempaa. Herkullinen tuoksu karkaa ilmoille aurinkoisena syyspäivänä savustusgrillin kannen raottuessa. Jani Karvanen valmistaa viikonlopuksi Pyhäselän rannalle saapuville vierailleen monen kilon satsia nyhtöpossua. Rannasta talolle rientää Ines Hilgendorf sylissään pesuvadillinen kantarelleja. - Naapuri toi, koska hänellä oli kuulemma jo pakastin näitä täynnä, selittää Ines. Työmatka ei pidentynyt Reilu vuosi sitten löysivät Jani ja Ines unelmiensa kodin Pohjois-Karjalan maaseudulta. Tutjunniemen kylässä Liperissä oli myynnis18 Vapaavahti Frivakt sä sopiva talo piharakennuksineen ja mikä parasta – kaistale omaa järvenrantaa. - Koti ja kesämökki samassa paketissa, naurahtaa Jani. Merenkulkijalla kun on se etu, että työmatkalla ei ole suurtakaan merkitystä, tarttuivat Jani ja Ines tilaisuuteen, ja ostivat itselleen kodin, jonkalaista olivat jo kauan etsineet. Janin työ perämiehenä Meriauran kaapelialus m/s Auralla jakautuu kuuden viikon työ- ja vapaajaksoihin. Ines seilaa puolestaan keittiömestarina Naantalin ja Kapellskärin väliä liikennöivällä m/s Finneaglellä kahden viikon törneissä. Janin työmatka Saksaan kestää nykyisin jotakuinkin saman verran kuin entisestä kodista Tuusulasta. Lentokentälle on matkaa puolisen tuntia. Järviluonnon oma rauha - Aluksi etsimme paikkaa muutaman tunnin päästä Helsingistä. Ne oli kalliita seutuja. Kun aloimme katsella kauempaa, muuttuivat hinnat. Jani ja Ines halusivat nimenomaan järven rannalle. - Meriveden on oltava Bombay Sapphire -sininen. Intian valtameri on lähin sen vä4 / 2014 Rantasaunan takkatuvassa Jani Karvanen näyttää merikortista kotitonttinsa sijainnin. Ines Hilgendorfin puutyöpaja on entisessä navetassa. rinen. Joten järvi sen olla pitää, sanoo Jani. Ensimmäisen kokonaisen talven ja kesän jälkeen pariskunta kertoo nauttivansa kodin sijainnista syrjässä suurista taajamista. - Luonto, veneily, kalastus, marjastus ja sienestys, luettelee pariskunta harrastuksiaan uudella asuinpaikalla. - Moottoripyöräilyyn sopivia hiljaisia teitä on paljon, Jani lisää. Autotallin edessä seisovalla Harrikalla pariskunta taittaa kesäisin yhteisellä vapaaajallaan pitkiäkin reissuja. Tallin laidassa on pikkuruinen hirsirakennus, entinen navetta, johon Ines on rakentanut itselleen puutyöpajan. Koti on Janille ja Inekselle nykyisin eräänlaista arjen luksusta. - Kun työtörnin jälkeen tulee kotiin ja sytyttää tulta rantasaunaan, on hiljaisuus suorastaan huumaava, kuvailee Jani. Sopivasti syrjässä selviää Lähimpään taajamaan, Liperiin, on järvenrantakodista parisenkymmentä kilometriä. Siellä on marketit, kirjasto ja muut palvelut. Toukokuusta syyskuun loppuun on kuitenkin muutaman sadan metrin päässä naapurissa avoinna Saaristonrannan kesäkauppa ja ravintolakin. - En ole koskaan ennen asunut näin lähellä ravintolaa, nauraa Jani. 4 / 2014 Joensuuhun on matkaa tunnin verran. Mutta Jani ja Ines vakuuttavat, ettei luonnon rauhasta pois kaipaa. - Joensuussa on joskus tosi hyviä keikkoja. Syödään ravintolassa ja jäädään hotelliin yöksi. Jokunen huonokin puoli syrjässä asumisessa toki on. - Kännykät ei oikein kuulu, olemme jotenkin katveessa, harmittelee Jani, mutta listaa hyväksi puoleksi sen, että netti tulee valokuidulla ja toimii erinomaisesti. - Skype toimii hyvin. Sillä Ines voi soittaa äidilleen Saksaan. Ineksen äidinkieli on saksa, mutta suomenkieli sujuu mainiosti. - Murteen ymmärtäminen tuottaa välillä vaikeuksia, nauraa Ines. Pohjoiskarjalaiset naapurit ovat osoittautuneet ystävällisiksi ja avuliaiksi. Sosiaalinen verkosto on syntynyt ystävistä ja sukulaisista. Janin isäkin asuu naapuripitäjässä Rääkkylässä. kolmessa kerroksessa. Pariskunta nauraa, että sokkeloiset rakenteet ja jyrkät portaat tuntuivat laivaan tottuneille jo ensikohtaamisella tutuilta. - Alakerrassa on tekniset tilat. Torppa kun lämpiää maalämmöllä, kertoo Jani. Kahteen takkaan tarvittavat puut saivat Janin ostamaan moottorisahan. Pihapiiristä on talkoilla tehty polttopuita takkoihin ja rantasaunaan. Talon vanha puoli on sisustettu musiikkihuoneeksi. Seinällä maalauksessa purjehtii laiva Stralsundin edustalla. Ines on kotoisin Stralsundista, mutta viime aikoina on Jani päässyt Inestä useammin kaupunkiin. - Aura on chartrattu viideksi vuodeksi Stralsundin ja Rostockin välille. Teksti ja kuvat: Sirpa Sutinen Vanhan asuinpaikan tunnelma Talo on vanhalla asuinpaikalla ja osa rakennuksista on viime vuosisadan alkukymmeniltä. Päärakennuksen uudella puolella asutaan Frivakt Vapaavahti 19 Grannarna gav sin kantarellskörd till Jani och Ines. Svamparna ska bli till en soppa åt gästerna som kommer till helgen. SJÖFARARENS VARDAGSLYX När det inte spelar någon roll hur långt det är till arbetet, kan man välja att bosätta sig lite längre bort vid sina drömmars sjö. Denna soliga septemberdag sprider sig en ljuvlig doft från rökgrillen som står med locket på glänt. Jani Karvanen tillagar flera kilo pulled pork åt sina gäster som kommer på besök till stranden vid Pyhäselkä över veckoslutet. Ines Hilgendorf kilar från stranden till huset med ett tvättfat fullt med kantareller i famnen. – Grannen kom med dem, för hon hade tydligen redan frysen full med svamp, förklarar Ines. Lika lång väg till arbetet För drygt ett år sedan hittade Jani och Ines sitt drömhem på landsbygden i Norra Karelen. I byn Tutjunniemi i Libelits fanns det ett lagom stort hus med gårdsbyggnader och 20 Vapaavahti Frivakt – det bästa av allt – en sjötomt med en egen strandremsa. – En permanent bostad och en sommarstuga i samma paket, skrattar Jani. Eftersom sjöfararen har fördelen att vägen till arbetet inte har någon större betydelse, tog Jani och Ines tillfället i akt och köpte sig det hem som de så länge hade letat efter. Som styrman på Meriauras kabelfartyg m/s Aura varvar Jani sex veckors arbete med sex veckors ledighet. Ines seglar som köksmästare i tvåveckorstörnar på m/s Finneagle, som trafikerar mellan Nådendal och Kapellskär. Janis resa till arbetet i Tyskland tar numera ungefär lika lång tid som från det tidigare hemmet i Tusby. Till flygplatsen tar det en halvtimme. En egen idyll vid sjön – Först letade vi efter ett ställe några timmar från Helsingfors. Det var dyra områden. Men när vi började leta längre bort förändrades prisläget. Jani och Ines ville uttryckligen till en sjöstrand. – Havsvatten ska vara Bombay Sapphireblått. Indiska oceanen kommer närmast den färgen. Därför måste vi bo vid en sjö, säger Jani. Efter den första hela vintern och sommaren i huset säger sig paret njuta av husets läge långt från stora tätorter. – Naturen, båtliv, fiske, bärplockning och svampplockning, räknar paret upp som sina intressen i den nya hemtrakten. 4 / 2014 – Det finns många tysta vägar som lämpar sig för motorcykelturer, tillägger Jani. När paret är lediga samtidigt om somrarna avverkar de även längre resor med Harleyn, som står parkerad framför garaget. Bredvid garaget finns en liten timmerbyggnad, en före detta ladugård, som Ines har gjort om till snickarverkstad. Numera är hemmet ett slags vardagslyx för Jani och Ines. – När man kommer hem efter en arbetstörn och tänder eld i strandbastun, är lugnet rent av berusande, beskriver Jani. Lagom långt bort Från hemmet vid sjön är det ett tjugotal kilometer till närmaste tätort, Libelits. Där finns stormarknader, ett bibliotek och annan service. Från maj till slutet av september håller dock en sommarbutik öppet hos grannen några hundra meter bort. Där finns också en restaurang. – Jag har aldrig bott så här nära en restaurang tidigare, säger Jani med ett skratt. Till Joensuu är det ungefär en timmes resväg, men Jani och Ines verkar inte längta bort från lugnet i naturen. – Ibland har det riktigt bra spelningar i Joensuu. Då äter vi på restaurang och övernattar på hotell. Det finns dock en nackdel med att bo avsides. – Mobilerna funkar inte så bra. Vi befinner oss i någon slags mobilskugga, beklagar Jani men påpekar samtidigt att fiberanslutningen till nätet fungerar utmärkt. – Skype fungerar bra. Ines använder det för att ringa till sin mamma i Tyskland. Ines modersmål är tyska, men hon pratar flytande finska. – Ibland har jag svårt att förstå dialekter, ler Ines. Grannarna i Norra Karelen har visat sig vara vänliga och hjälpsamma. De har skaffat sig ett socialt nätverk av vänner och släktingar. Janis far bor dessutom i grannkommunen Rääkkylä. Atmosfären från en gammal boplats Det både ser gott ut och doftar ljuvligt. Jani ansvarar för pulled porken i rökgrillen. Ines är ledig. Huset är beläget på en gammal boplats och en del av byggnaderna är från förra århundradets första decennier. De tre våningarna i den nya delen av huvudbyggnaden utgör parets bostad. De skrattar och säger att för några som är vana vid fartyg kändes de labyrintartade konstruktionerna och branta trapporna bekanta redan vid första anblicken. – På nedre våningen finns de tekniska utrymmena. Huset värms upp med jordvärme, berättar Jani. Ved behövs dock till de två braskaminerna och strandbastun. Jani köpte därför en motorsåg och ordnade talko, som resulterade i vedstaplarna på gården. Den gamla delen av huset har inretts som ett musikrum. På målningen på väggen seglar ett fartyg med Stralsund i bakgrunden. Ines kommer från Stralsund, men på senare tid har Jani besökt staden oftare än Ines. – Aura har chartrats till rutten mellan Stralsund och Rostock i fem år. Text och bilder: Sirpa Sutinen 4 / 2014 Glödritning är Ines Hilgendorfs favoritsyssla inom träbearbetning. Frivakt Vapaavahti 21 Näin Espanjassa: MERIMUSEOT HALLINTO VANDAALIEN KOURISSA Kävinpä todistamassa itselleni ja matkailujuttujeni lukijoille, että Mallorca tarjoaa muutakin kuin sun, sand & nightlife. Ei tarvinnut mennä kuin nelisenkymmentä kilometriä pääkaupunki Palmasta pohjoiseen meren rannalle, Tramontanan vuoriston kupeeseen Sóller-nimisen kaupungin satamaan Port de Sólleriin, niin kyllä valkeni. On aika karistaa suomalaisten mielikuvista aikoinaan niin sanottujen seiväsmatkojen synnyttämä käsitys, että loma Mallorcalla ei ole muuta kuin sikajuhlia ja viinan kanssa läträämistä. Saari on tätä nykyä mitä trendikkäin kohde vuoristovaeltajille ja -pyöräilijöille, golfaajille, herkuttelijoille, kulttuurin ja rauhallisen lomailun ystäville. Että mitenkäs tuon pitäisi Vapaavahdin lukijoita kiinnostaa? No näin: osallistuin Port de Sóllerissa matkailuseminaariin, joka pidettiin 1200-luvulta peräisin olevan luostarin nykyaikaistetuissa kokoustiloissa. Tauolla äkkäsin, että sisäpihan toisessa päässä valtavien lasiseinien takana oli kalastusvene, laivojen pienoismalleja ja muuta merenkulun rekvisiittaa. Kiviseinustalla ilmojen armoilla oli purjelaivojen peräsimiä. Hämmästyin, sillä tässä alun perin pienessä kalastajakylässä, nyttemmin viehättävässä turistikohteessa, oli todellakin merimuseo! Sisälle en päässyt, sillä ovi oli lukossa. Erikoisjärjestelyin minulle suotiin seuraavana päivänä opastettu käynti sisätiloihin. Opas kertoi valitellen, että museo on ajettu alas. Sen pystyttämiseen sijoitettiin 4 miljoonaa euroa, ja kun kaikki oli saatu ns. viimeisen päälle, koko homma lakkautettiin. Korvaamattomat arkistot vietiin ties minne, sitä ei edes opas tiennyt. Jäljellä on vain muutama pienoismalli, kokoelma Port de Sóllerin viimeisen laivanveistäjäsuvun jopa 200 vuoden ikäisiä työkaluja ja muistoja sota-ajalta. Seinällä on kartta niistä kaukaisistakin kohteista, joihin sóllerilaiset purjehtivat hakemaan leveämpää leipää. Kaupunkilaiset olivat halunneet kunnioittaa merenkulun ja asukkaiden mo22 Vapaavahti Frivakt nia vuosisatoja kestänyttä yhteistä historiaa, mutta hallintovandaalit olivat sanoneet, että ei käy. Kun vähäisiäkään kokoelmia ei enää pääse katsomaan, on perustelu ollut: -Ei ole varaa maksaa lipunmyyjälle palkkaa… Mutta ei tämä vielä mitään, opas lisäsi: -Palma de Mallorcassa oli upea merimuseo historiallisessa palatsissa. Mutta kun Espanjassa pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit diktaattori Francon kuoltua, niin uudet tuulet alkoivat puhaltaa. Baleaarien saarten (Mallorca, Menorca, Ibiza ja Formentera) ensimmäinen osavaltiopresidentti halusi palatsin virka-asunnokseen, ja niin El Senor Presidente sai omansa. Missä museon kokoelmat ovat, siitäkään ei oppaallani ollut aavistusta. Mallorcalaiset ovat odottaneet jo 35 vuotta, että saisivat merimuseonsa takaisin. Tuskin se ainakaan nykyisen laman aikana toteutuu. ”Manjaana” saattaa olla vuosikymmenten päässä. Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen Usko tai älä: Vasa-laivan pienoismalli Välimeren pikkusataman museossa. Selitys on se, että eräs espanjalainen merenkulkija José A de Toca asusteli Bremenissä Saksassa ja saapui Tukholmaan sotalaiva Vasan restauroinnin aikoihin. Hän osallistui töihin, toi piirustukset mukanaan ja rakensi pienoismallin kotikylänsä museolle. Siihen tarvittava puumateriaali saatiin Palman ja Sóllerin välisen rautatien kunnostustöistä. 4 / 2014 Sett i Spanien: SJÖFARTSMUSEERNA I FÖR VALTNINGSVANDALERNAS KLOR Nu har jag besökt Mallorca för att bevisa för mig själv och läsarna av mina reseskildringar att ön har mer att erbjuda än bara sun, sand & nightlife. Jag behövde inte åka längre än fyra mil norrut från huvudstaden Palma till hamnen Port de Sóller i staden Sóller vid Tramuntanaberget, innan det stod klart. Det är dags att rucka på finländarnas föreställning, som härrör från sällskapsresornas tid, om att en semester på Mallorca inte består av annat än grisfester och vinpimplande. Idag är ön ett allt populäre resmål för såväl bergsvandrare och -cyklister som golfare, finsmakare, kulturvänner och dem som bara vill ta det lugnt. Men varför skulle resmålet intressera Frivakts läsare? Jo, jag deltog i ett turistseminarium i Port de Sóller, som hölls i moderniserade konferenslokaler i ett kloster från 1200-talet. I pausen lade jag märke till att det bakom de enorma glasväggarna på andra sidan innergården fanns en fiskebåt, fartygsmodeller och annan sjöfartsrekvisita. På stenväggen, utsatta för väder och vind, satt det roder från segelfartyg. Jag förvånades över att det i denna tidigare lilla fiskeby som numera är ett charmigt turistmål faktiskt fanns ett sjöfartsmuseum! Jag kom dock inte in eftersom dörren var låst. Efter en särskild överenskommelse ordnade man en guidad tur på museet åt mig nästa dag. Guiden berättade beklagande att museet hade stängts ner. Först satsade man 4 miljoner euro på att inrätta museet, och när allt var klart lade man ner hela projektet. Inte ens guiden visste var de oersättliga arkiven sedan tog vägen. Nu återstår bara några modellfartyg, en samling med verktyg – en del hela 200 år gamla – från Port de Sóllers sista båtbyggarsläkt och minnen från krigstiden. På väggen finns en karta över de fjärran platser som Sóllerborna seglade till för att söka sig ett bättre levebröd. Stadsborna ville hedra sjöfartens och invånarnas gemensamma historia som sträckte sig över flera århundraden, men förvaltningsvandalerna satte stopp för det. Motiveringen till att besökare inte ens får komma och titta på den lilla samlingen som finns bevarad har varit: – Vi har inte råd att avlöna en biljettförsäljare ... Men det här är ingenting, tillade guiden: – I Palma de Mallorca fanns det ett fint sjöfartsmuseum i det historiska palatset. Men nya vindar började blåsa när de första fria valen hölls i Spanien efter diktator Francos död. Balearernas (Mallorca, Menorca, Ibiza och Formentera) första delstatspresident ville ha palatset som tjänstebostad, så El Senor Presidente fick sitt. Guiden hade heller ingen aning om var dessa museisamlingar fanns. Mallorcaborna har redan väntat i 35 år på att få tillbaka sitt sjöfartsmuseum. Det är dock föga troligt att det sker under rådande lågkonjunktur. ”Mañana” kan vara decennier bort. Text och bilder: Sakari Karttunen 4 / 2014 Arkiven tömdes, men som tur är finns de traditionella verktygen från Port de Sóllers sista båtbyggarsläkt bevarade i väntan på att museet ska öppnas igen. Frivakt Vapaavahti 23 TYÖKYKYÄ JA TUOTTAVUUTTA YHTEISTYÖLLÄ Merimieseläkekassan seminaarissa 23.10. käytiin läpi eläkeuudistusta ja pohdittiin hyvässä vuorovaikutuksessa merenkulkijoiden hyvinvointia ja työssä jaksamista. Paljon on jo tehty ja saatu aikaan. Eri tahojen lisääntynyt yhteistyö on asialle eduksi, mitä myös seminaarin avannut sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty avauspuheessaan tähdensi. Ministeri Räty totesi merenkulkijoiden viihtyvyyden parantuneen hyvien olosuhteiden ja kehittyneiden yhteydenpitomenetelmien ansiosta. Monet maissa toimiviksi havaitut työhyvinvoinnin edistämismuodot toimivat myös merellä. Laura Räty oli kuitenkin huolissaan merenkulkijoiden väsymyksestä, ja toivoi yleisellä tasolla työurien pidentämistä. Merimieseläkekassan toimitusjohtaja Kari Välimäki totesi ikärakenteen muutoksen aiheuttavan korotuspaineita eläkemaksuihin. Merimieseläkelainsäädäntöä tutkinut työryhmä teki esityksen, jonka perusteella vähennetään kustannuksia ja valtionosuuksia. Muutoksia on tulossa, mutta ne vaikuttavat vain vähän ikääntyvien merenkulkijoiden elämään. Siirtymäajan jälkeen olisi tarkoitus luopua merenkulkijoiden alennetuista eläkeikäjärjestelyistä. Ehdot ovat nykyiselläänkin hyvin tiukat ja valtaosalla merenkulkijoista eläkeikä on nyt 63 - 68 vuotta. Rahoitus muuttuisi palkansaajan osalta samalle tasolle, kuin 24 Vapaavahti Frivakt työeläkelain piirissä olevilla maatyöntekijöillä. Tämä lisäisi nettotuloja pari prosenttia. Näkyviä tuloksia MEK:n ja MEPA:n yhteistyöprojektilla MEPA:n hyvinvointi- ja liikunta-asioista vastaava Johan Treuthardt esitteli ForMare -hanketta, jonka pilottijakso saatiin onnistuneesti päätökseen kesällä. Hyvin suunnitellulla ja henkilökohtaisella ohjaamisella saatiin projektiin osallistuneet merenkulkijat omaksumaan pysyviä elämäntapamuutoksia. Merenkulkijoille räätälöity hanke jatkuu yhteistyössä mukaan tulleiden uusien varustamoiden kanssa. Silja Serenadella kylmäkkönä työskentelevä Elisa Loponen kertoi seminaariväelle kokemuksiaan osallistumisesta ForMare -työhyvinvointihankkeeseen. – Aloin pikkuhiljaa innostua lisää, kun ohjaajani ja työtoverini jaksoivat tukea ja kannustaa. Liikunnan määrä lisääntyi ja olo parani koko ajan, Elisa muisteli. Hän oli selkeästi muuttunut edukseen ja kertoi olevansa koko ajan paremmalla tuulella ja stressaavansa vähemmän kuin aikaisemmin. Hän suositteli projektia kaikille, jotka ovat vaarassa jäädä väärien elintapojen vangeiksi. Kyky pelastaa ja pelastautua Ylilääkäri Päivi Miilunpalo Työterveyslaitokselta kertoi Seafit -hankkeen tuloksista ja tavoitteista. Pelastustehtävien fyysinen kuormittavuus, esimerkiksi savusukellus luo vaatimuksia merenkulkijoiden toimintakyvylle. Hankkeen tavoitteena on parantaa työterveyshuollon, merimieslääkäreiden ja merenkulkijoiden itsensä tietämystä poikkeustilanteiden vaatimuksista. Samoin halu4 / 2014 Silja Serenadella kylmäkkönä työskentelevä Elisa Loponen kertoi seminaariväelle kokemuksiaan osallistumisesta ForMare -työhyvinvointihankkeeseen Merimieseläkekassan toimitusjohtaja Kari Välimäki totesi ikärakenteen muutoksen aiheuttavan korotuspaineita eläkemaksuihin taan kehittää suorituskyvyn ylläpitämiseen soveltuvaa kuntoutustoimintaa. Seafit -hanketta varten tehtiin merenkulkijoille testejä ja kuormittavuusmittauksia Meriturvan altaassa Lohjalla, merellisen suuronnettomuusharjoituksen yhteydessä sekä palokoulutuskurssin yhteydessä. Koehenkilöinä oli muun muassa merenkulun opiskelijoita. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu on tehnyt muiden toimijoiden kanssa yhteistyössä hanketta Stay onboard -merenkulkualan vetovoimatekijät. Projektipäällikkö Sanna Haavisto esitteli kuulijoille kyselyiden ja haastattelujen tuloksia. Otanta perustui Merimieseläkekassan rekisteriin. Vastauksia tuli lähes 2000. Hyviä lomia ja palkkausta pidettiin yleisesti merimiesammattiin houkuttelevina tekijöinä. Kyselyihin ja haastatteluihin osallistui merenkulkijoiden lisäksi työntekijöitä Mepasta, Merimieskirkosta, varustamoista ja ammattiliitoista. Hankkeen tarkoituksena 4 / 2014 on rakentaa työhyvinvointia tukeva toimintamallia sekä antaa suosituksia urakehityksen edistämiselle eri ikäryhmissä. Esimerkkejä ja kokemuksia maista ja mereltä Henkilöstöjohtaja Susanna Siljander kertoi Tallink Siljan näkemyksiä ja kokemuksia. Sijoitus työhyvinvointitoimintaan kannattaa. Henkilöstö voi paremmin, tyytyväisyys ja motivaatio lisääntyvät. Monesti on todettu, että yksi työhyvinvointiin sijoitettu euro tuottaa tulevaisuudessa kuusi euroa säästöä. – Tallink Siljalla on pitkät perinteet työhyvinvoinnin edistämisessä. Yhtiö on panostanut asiaan ja saanut myös rohkaisevia tuloksia, Susanna Siljander tähdensi. Hän kehui myös ForMare -projektin tuloksia ja kertoi yllättyneensä, kuinka suuri merkitys fyysisen kunnon kohentumisella on kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Silja Sere- nadelta oli mukana 20 merenkulkijaa, jotka olivat mukana hyvällä motivaatiolla. Seminaarissa kuultiin myös mielenkiintoisia aiheeseen liittyviä esityksiä maapuolelta. Riitta Erämaa Vakuutuskuntoutukselta selvitti ammatillisen kuntoutuksen edellytyksiä ja keinoja. Atrian henkilöstöjohtaja Tapio Palolahti esitteli yrityksensä Varhainen -välittäminen -projektia, joka on saavuttanut suuren menestyksen. Jukka Ahtela Ahtela Consultingista puolestaan kannusti yrityksiä yhteistyöhön työsuojelun ja työterveyden toimijoiden kanssa. Alandia vakuutusyhtiön varatoimitusjohtaja Olli Kytö korosti myös yhteistyön voimaa; vähemmän tapaturmia ja sairauspoissaoloja, vähemmän ennenaikaisia eläkkeitä. Hän siteerasi Johan Treuthardtin slogania. ”Kun keho ja mieli ovat kunnossa, riskit pienenevät”. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 25 ARBETSFÖRMÅGA OCH PRODUKTIVITET GENOM SAMARBETE På Sjömanspensionskassans seminarium den 23 oktober gick man igenom pensionsreformen och diskuterade sjöfararnas välbefinnande och arbetsförmåga. Mycket har redan åstadkommits. Det ökade samarbetet mellan olika parter är fördelaktigt, vilket också social- och hälsovårdsminister Laura Räty poängterade i sitt invigningstal på seminariet. Minister Räty konstaterade att sjöfararnas trivsel har ökat tack vare goda förhållanden och förbättrade kontaktmetoder. Många av de sätt att främja arbetshälsan som visat sig fungera på land, fungerar även till sjöss. Laura Räty bekymrade sig dock över sjöfararnas trötthet, och hoppades att yrkeskarriärerna generellt skulle bli längre. Sjömanspensionskassans vd Kari Välimäki berättade att ändringarna i åldersstrukturen skapar ett tryck på att höja pensionsavgifterna. Arbetsgruppen som granskat lagstiftningen om sjömanspensioner lade fram ett förslag om hur kostnaderna och statsandelarna ska minskas. Det är förändringar på gång, men dessa har endast en liten inverkan på de åldrande sjöfararnas liv. Efter en övergångsperiod är det tänkt att man ska slopa villkoren för sänkt pensionsålder för sjöfarare. Villkoren är redan idag stränga och pensionsåldern för de flesta sjöfarare är 63–68 år. För löntagare skulle finansieringen ändras till samma nivå som för de personer som arbetar i land och omfattas av 26 Vapaavahti Frivakt arbetspensionslagen. Detta skulle öka nettointäkterna med ett par procent. Tydliga resultat för SPK:s och SSB:s samarbetsprojekt Johan Treuthardt som ansvarar för hälsooch motionsfrågor på SSB presenterade projektet ForMare, vars pilotperiod avslutades med lyckat resultat i somras. Med god planering och personlig handledning lyckades man få sjöfararna som deltog i projektet att ändra sin livsstil varaktigt. Projektet som utformats speciellt för sjöfarare fortsätter tillsammans med de nya deltagande rederierna. Elisa Loponen som arbetar som kallskänka på Silja Serenade berättade för seminariepubliken om sina erfarenheter från att delta i arbetshälsoprojektet ForMare. – Så småningom blev jag allt mera engagerad, när min tränare och min arbetskamrat orkade stötta och uppmuntra mig. Jag började motionera mera och jag mådde hela tiden bättre och bättre, mindes Elisa. Hon hade tydligt förändrats till det positiva och sade att hon överlag var på bättre humör och stressade mindre än tidigare. Hon rekommenderade projektet till alla som riskerar att fastna i en dålig livsstil. Förmåga att rädda och bli räddad Överläkare Päivi Miilunpalo från Arbetshälsoinstitutet berättade om resultaten och målen för projektet Seafit. Den fysiska belastningen som räddningsuppgifter såsom rökdykning innebär, ställer krav på sjöfararnas funktionsförmåga. Målet med projektet är att öka kunskaperna hos företagshälsovården, sjömansläkarna och sjöfararna själva om vilka krav som ställs i en nödsituation. Likaså vill man utveckla den rehabiliteringsverksamhet som lämpar sig för att bibehålla arbetsförmågan. 4 / 2014 Seppo Heiskari och Heikki Suomalainen från Finnlines deltog i seminariet Viking Lines huvudförtroendeman Mika Ojala Inför Seafit skapade man tester och belastningsmätningar för sjöfarare i Meriturvas bassäng i Lojo, i samband med en övning i sjökatastrofer samt i samband med en brandutbildningskurs. Försökspersonerna bestod bland annat av sjöfartsstuderande. Kymmenedalens yrkeshögskola har i samarbete med andra aktörer drivit projektet Stay Onboard, där man utrett sjöfartsbranschens dragkraft. Projektchef Sanna Haavisto presenterade enkät- och intervjuresultaten för åhörarna. Urvalet baserades på Sjömanspensionskassans register och man fick in närmare 2 000 svar. Mycket ledighet och bra lön ansågs generellt vara faktorer som gjorde sjömansyrket attraktivt. Förutom sjöfarare deltog arbetstagare från SSB, Sjömanskyrkan, rederierna och fackförbunden i enkäterna och intervjuerna. Syftet med projektet är att utarbeta en verksamhetsmodell som stödjer arbetshälsan samt ta fram rekommendationer om hur karriärutvecklingen kan främjas i de olika åldersgrupperna. 4 / 2014 Exempel och erfarenheter – på land och till sjöss Personalchef Susanna Siljander redogjorde för Tallink Siljas synsätt och erfarenheter. Det lönar sig att investera i arbetshälsa. Personalen mår bättre och blir både nöjdare och mer motiverade. Det har många gånger konstaterats att varje euro som investeras i arbetshälsa genererar en framtida besparing på sex euro. – Tallink Silja har en lång tradition av att främja arbetshälsa. Bolaget har gjort satsningar inom området och fått uppmuntrande resultat, framhöll Susanna Siljander. Hon talade även gott om resultaten av ForMare-projektet och sade att hon överraskades av hur stor betydelse den fysiska formen har för det övergripande välbefinnandet. Från Silja Serenade deltog 20 sjöfarare, som alla höll motivationen uppe. Under seminariet hölls även intressanta föredrag från landsidan på samma tema. Riitta Erämaa från Försäkringsbranschens Rehabilitering förklarade förutsättningarna för yrkesinriktad rehabilitering och vad sådan rehabilitering kan innebära. Atrias personalchef Tapio Palolahti presenterade företagets projekt Varhainen välittäminen (tidigt ingripande), som har rönt stora framgångar. Jukka Ahtela från Ahtela Consulting uppmanade företag att samarbeta med aktörerna inom arbetarskydd och arbetshälsa. Olli Kytö, vice vd för Alandia Försäkring, underströk också styrkan i att samarbeta; färre olycksfall och mindre sjukfrånvaro samt färre förtidspensioneringar. Han citerade Johan Treuthardts slogan: ”När kroppen och knoppen är i form, minskar riskerna.” text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 27 MERENKULUN AMMATTILAISIA TURUN NAVIGATE -TAPAHTUMASSA Merilogistiikan ja meriteollisuuden messut järjestettiin Turun Messu- ja kongressikeskuksessa 19.-20.11.2014. Messuille osallistui noin 150 yritystä. Kahden päivän aikana kuultiin kymmeniä ohjelmanumeroita seminaareissa ja messulavalla. Tunnelmat olivat hieman kaksijakoiset; meriteollisuuden puolella iloittiin syksyn Meyer Turku -telakan uutisista, kun taas varustamo- ja merenkulkijapuoli oli hieman huolissaan tulevasta. Heti päähallin sisääntulon yhteydessä oli Suomen Laivanpäällystöliiton messuosasto, jota isännöi entinen toiminnanjohtaja Pekka Partanen. Pitkän uran merenkulun parissa tehnyt mies sai tämän tästä vaihtaa kuulumisia merenkulkijoiden kanssa. – Kyllä nyt moni on ollut levoton työpaikkansa puolesta. Meidänkin liitossa on toimihenkilöillä kädet täynnä töitä, Pekka Partanen kertoi huolestuneena. Saman huolen jakoivat myös Borella seilaava Tapio Lehto ja lehtori Kai Raikunen WinNova -oppilaitoksesta. Raikunen harmitteli opiskelijoiden vaikeuksia löytää harjoittelupaikkoja laivoilta. Merenkulun tilanne näkyi myös siinä, että näytteilleasettajien joukossa oli vain kaksi varustamoa, Meriaura ja Arctia Shipping. Yleisön joukossa ja seminaarivieraina oli toki paljon myös merenkulkijoita ja alan opiskelijoita. – Raumalta tuli kaksi bussilastillista opiskelijoita. Täällä heidän on hyvä verkostoitua ja tutustua ainakin meriteollisuuden laitetoimittajiin, hankepäällikkö Heikki Koivisto Satakunnan Ammattikorkeakoulusta kertoi. Hän esitteli SAMK:n ja naapuriosasto Aboa Maren yhteistä CoastAL -liittoumaa, joka edustaa lounaisrannikon osaamista meritekniikassa, logistiikassa ja merenkulussa. Osaamista viedään ulkomaille Koivisto kertoi muun muassa Maribia -hankkeesta, jossa SAMK koordinoi ja kehittää Namibian valtion merenkulun koulutusta siten, että Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO voi sen hyväksyä. Hankkeen aikana kehitetään opetussuunnitelmia, tiloja 28 Vapaavahti Frivakt ja välineistöä sekä hallintojärjestelmiä. Messujen tietoiskulavalla tuntiopettaja Lauri Kosomaa Turun Ammattikorkeakoulun Meritekniikan osastolta esitteli työmahdollisuuksia ja projekteja Brasiliassa. FinBraTech on suomalais-brasilialainen yhteistyöhanke, jolla edistetään meri- ja teknologiateollisuuteen liittyvää kauppaa, koulutusta ja kehittämistoimintaa Brasiliassa. – Brasiliassa on kova pula offshore -osaajista. Maassa on valtavat merenalaiset hiilivetyesiintymät. Alaan on jo investoitu ja tullaan panostamaan vielä lisää 200 miljardia dollaria. Meidän suomalaisten pitää olla hereillä, japanilaiset ovat myös tulossa apajille kovaa vauhtia, Lauri Kosomaa painotti. Brasilian offshore -teollisuudessa toimii jo parikymmentä suomalaisyritystä. Meneillään on myös opiskelija- ja opettajavaihtoa. Viisi suomalaista Turun ammattikorkeakoulun opiskelijaa on parhaillaan Recifessä suorittamassa meritekniikan opintoja. Kotkan suunnalla on myös käynnissä mielenkiintoisia hankkeita. Tarja Javanainen Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkasta kertoi kuulumisia kaakosta. TOPCONS on suomalais-venäläinen yhteishanke, jossa kehitetään uutta karttapohjaista työkalua merialueiden kestävän käytön suunnitteluun. WINOIL (Winter navigation risks and oil contingency plan) -hankkeessa on puolestaan tarkoitus edistää merenkulun turvallisuutta kehittämällä luotettavaa simulointia jäänavigointiin ja parantaa öljyntorjuntavalmiutta jääolosuhteissa. Tarja Javanainen esitteli myös alan koulutustarjontaa Kotkassa ja Kouvolassa ja kävi läpi muun muassa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun merenkulun simulaattorit. Hän myös muistutti, että Etelä-Kymenlaak- son ammattiopistossa alkaa tammikuussa sähkömiehestä laivasähkömieheksi -koulutus. Meriteollisuudella menee paremmin Alkusyksyn paras uutinen oli Turun telakan toiminnan jatkuminen. Meyer Turku -messuosastolla riitti kiinnostuneita vieraita, jotka ihastelivat hienoja laivamalleja. Yhtiö on saanut uusia tilauksia – rekrytoinnista vastaavia henkilöitä oli vastaamassa kiinnostuneiden kysymyksiin. Raumallakaan ei ole jääty ”tuleen makaamaan” vaikka telakka meni. Seaside Industry Park Rauman osastolla esiteltiin teollisuuspuiston yritysten toimintaa sekä tuotteita ja palveluita. Varsinais-Suomen TE -toimiston Eures -neuvoja Tomi Puranen arveli työnsaannin olevan helpompaa meriteollisuuden, kuin merenkulun puolelta. Hän on toiminut monen ulkomaisen varustamon yhteyshenkilönä, kun suomalaisia merenkulkijoita on rekrytoitu. – Takavuosina toiminta oli hyvinkin vilkasta. Risteilyalusten ohella merenkulkijoita haettiin jopa rahtivarustamoihin. Ulkomailta tuli useita edustajia Suomeen rekrytointitapahtumiin, Puranen muisteli. Hän kertoi myös, että Turussa on enää yhden henkilön osatyönä hoitaa merenkulkijoiden rekrytointia, kun parhaina aikoina heitä oli kolmesta neljään. TE -toimiston messuosastolla saatiin palautetta mol.fi -sivuston uudistuksesta ja vaikeuksista löytää merialan työpaikkoja. – Uusi ISCO -ammattiluokitus korvasi Pohjoismaisen ammattiluokituksen, joka on ollut TE -palveluissa käytössä yli 30 vuotta. 4 / 2014 Hankepäällikkö Heikki Koivisto Satakunnan Ammattikorkeakoulusta esitteli SAMK:n ja naapuriosasto Aboa Maren yhteistä CoastAL -liittoumaa Muualla Euroopassa ISCO on ollut jo pitkään käytössä, Puranen selvitti. Päällystöpaikat löytyvät Avoimet työpaikat - hausta valitsemalla ensin Asiantuntijat, sitten Luonnontieteiden ja tekniikan asiantuntijat, lopuksi klikataan kohdasta Laiva-, lento-, satamaliikenne päälliköt, ohjaajat. Miehistöpaikat vastaavasti: Prosessi- ja kuljetustyöntekijät – Kuljetustyöntekijät - Kansimiehistö ym. vesiliikenteen työntekijät. Messujen runsas seminaaritarjonta antoi hyvän tilannekatsauksen muun muassa rikkidirektiiviin ja polttoaineisiin. Öljyn hinta on ollut laskussa – monikaan ei halunnut ennustaa laivabunkkerien hinnan kehitystä. Näkymiä pohdittiin Turun Liikennepäivä -seminaarissa, jonka avasi johtaja Markku Mylly Euroopan Meriturvallisuusvirastosta. Rikkidirektiivin lisäksi Suomen merenkululle asettavat haasteita metsäteollisuuden rakennemuutos sekä kuljetusketjujen ja satamien yhteistyön puute. Toki tavaraakin saisi olla enemmän – laivojen pitäisi olla täynnä lastia sekä tullessa että mennessä. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Kai Raikunen WinNova -oppilaitokselta kävi tapaamassa Pekka Partasta, joka päivysti Suomen Laivanpäällystöliiton messuosastolla SJÖFARTSFOLK PÅ NAVIGATEEVENEMANGET I ÅBO Den 19–20 november arrangerades mässan för sjölogistik och marinindustri i Åbo Mäss- och Kongresscentrum. Omkring 150 företag deltog i mässan där vi under två dagar fick ta del av till ett tiotal programnummer på seminarierna och mässcenen. Känslorna var blandade; marinindustrisidan gladdes åt höstens nyheter från Meyer Turku-varvet, medan rederi- och sjöfararsidan oroades inför framtiden. Direkt vid ingången till huvudhallen hade Finlands Skeppsbefälsförbund sin monter, där den tidigare verksamhetsledaren Pekka Partanen huserade. Pekka har haft en lång karriär inom sjöfarten och titt som tätt kom det förbi sjöfarare som ville prata om läget i branschen. – Det är många som oroar sig för sitt jobb. Tjänstemännen i vårt förbund har också fullt upp, sade Pekka Partanen bekymrat. Samma oro delades av Tapio Lehto, som seglar med Bore, och lektor Kai Raikunen från WinNova läroanstalt. Raikunen beklagade sig över studenternas svårigheter att 30 Vapaavahti Frivakt hitta praktikplatser på fartygen. Det faktum att endast två rederier, Meriaura och Arctia Shipping, fanns med bland utställarna är en indikation på den nuvarande situationen inom sjöfarten. Bland besökarna och som seminariegäster fanns dock många sjöfarare och studerande inom branschen. – Det kom två busslaster med studenter från Raumo. Det här är ett bra tillfälle för dem att nätverka och bekanta sig med åtminstone marinindustrins materialleverantörer, berättade projektchef Heikki Koivisto från Satakunta yrkeshögskola. Han presenterade Satakunta yrkeshögskolas och grannmontern Aboa Mares sammanslutning CoastAL, som representerar sydvästkustens kompetens inom havsteknik, logistik och sjöfart. Kunskapsexport till andra länder Koivisto berättade bland annat om projektet Maribia, där Satakunta yrkeshögskola koordinerar och utvecklar Namibias sjöfartsutbildning så att den kan bli godkänd 4 / 2014 av sjöfartsorganisationen IMO. Under projekttiden ska man förbättra läroplanerna, lokalerna och materialet samt administrationssystemen. På mässcenen berättade Lauri Kosomaa från enheten för havsteknik vid Åbo yrkeshögskola om jobbmöjligheterna och projekten i Brasilien. FinBraTech är ett finländskbrasilianskt samarbetsprojekt som syftar till att främja handel, utbildning och utvecklingsverksamhet med anknytning till marinoch teknologiindustrin i Brasilien. – I Brasilien rådet det stor brist på offshore-experter, men det finns enorma undervattensförekomster av kolväte i landet. Det har redan investerats i området och ytterligare 200 miljarder dollar kommer att satsas där. Vi finländare måste vara på hugget, japanerna skyndar också till detta fiskevatten, betonade Lauri Kosomaa. Ett tiotal finländska företag verkar redan inom Brasiliens offshore-industri. Det pågår också student- och lärarutbyten. Just nu är fem finländska studenter från Åbo yrkeshögskola i Recife och studerar havsteknik. I Kotkaområdet är det också intressanta projekt på gång. Tarja Javanainen från Merikotka forskningscentrum för sjösäkerhet och sjötrafik informerade oss om det senaste från sydöst. TOPCONS är ett finsk-ryskt samarbetsprojekt där man utvecklar ett nytt kartbaserat verktyg som används för att planera hur havsområden kan nyttjas på ett hållbart sätt. Projektet WINOIL (Winter navigation risks and oil contingency plan) syftar till att främja säkerheten inom sjöfarten genom att ta fram en pålitlig simulering för isnavigering och förbättra beredskapen för oljebekämpning under isförhållanden. Tarja Javanainen presenterade också branschens utbildningsutbud i Kotka och Kouvola, och gick bland annat igenom sjöfartens simulatorer vid Kymmenedalens yrkeshögskola. Hon påminde om fartygselektrikerutbildningen för elektriker som drar igång vid Södra Kymmenedalens yrkesinstitut i januari. Bättre tider för marinindustrin Den bästa nyheten tidigare i höstas var att Åbo varv fortsätter sin verksamhet. Meyer Turkus monter drog till sig många besökare som beundrade de fina fartygsmodellerna. Bolaget har fått in nya beställningar – de rekryteringsansvariga svarade på frågor från alla intresserade. I Raumo har man inte heller legat på latsidan även om varvet lades ner. I montern för Seaside Industry Park Rauma visade man upp verksamheten hos företagen i industriparken samt deras produkter och tjänster. Eures-rådgivaren Tomi Puranen från Egentliga Finlands arbets- och näringsbyrå trodde att chanserna att få ett jobb var större inom marinindustrin än inom sjöfarten. Han har varit kontaktperson för många utländska rederier när de har rekryterat finländska sjöfarare. – För några år sedan var det fart på verksamheten. Både kryssningsfartygen och fraktrederierna sökte sjöfarare. Det kom många utländska representanter till rekryteringsträffarna i Finland, mindes Puranen. Han berättade också att det i Åbo endast finns en halvtidstjänst avsatt för att sköta rekryteringen av sjöfarare, medan arbetet sköttes av tre till fyra personer när tiderna var som bäst. I arbets- och näringsbyråns mässmonter fick vi information om uppdateringen av webbplatsen mol.fi och respons på kommentarer om att det är svårt att hitta sjöfartsbranschens lediga tjänster. – Den nya yrkesklassificeringen ISCO ersatte den nordiska yrkesklassificeringen, som har använts till arbets- och näringstjänster i över 30 år. På andra håll i Europa har ISCO tillämpats sedan länge, förklarade Puranen. Befälsjobb hittar man via sökfunktionen Lediga jobb. Först väljer man Experter, därefter Experter inom naturvetenskap och teknik, och till sist Fartygs-, flyg- och hamntrafikbefäl och -ledare. Besättningstjänster söks via Process- och transportarbetare – Transportarbetare – Däcksmanskap m.fl. sjötrafikarbetare. Det stora utbudet av seminarier på mäs�san gav en god lägesrapport om till exempel svaveldirektivet och bränslen. Oljepriset har gått ner och det var inte många som ville sia om prisutvecklingen för fartygsbunkrar. Framtidsutsikterna togs upp under seminariet Åbo trafikdag, som inleddes av direktör Markku Mylly från Europeiska sjösäkerhetsbyrån. Sjöfarten i Finland ställs inför utmaningar dels på grund av svaveldirektivet, men också på grund av strukturändringarna i skogsindustrin samt bristen på samarbete mellan transportkedjorna och hamnarna. Det skulle också behövas mera varor – fartygen borde vara fullastade både när de kommer och går. text och bilder: Pekka Karppanen Eures-rådgivaren Tomi Puranen från Egentliga Finlands arbets- och näringsbyrå trodde att chanserna att få ett jobb var större inom marinindustrin än inom sjöfarten. 4 / 2014 Frivakt Vapaavahti 31 PITKÄJÄNTEISTÄ TYÖTÄ MEREN KULKIJOIDEN JA MERENKULUN HYVÄKSI Sakari Lehmuskallio on päässyt seuraamaan ja vaikuttamaan merenkulkijoiden hyvinvointiin Merimieskirkon johtajana ja MEPAn hallituksessa. Vuoden 2015 alussa Suomen Merimieskirkossa vahti vaihtuu, kun Sakari luovuttaa ruorin seuraajalleen ja alkaa valmistautua eläkepäiviin. Hänellä on ollut todella hieno ja vaiherikas työura, jossa merenkulku on ollut mukana jo nuoresta lähtien. Lehmuskallion isä oli merikapteeni, joka oli muun muassa kiertänyt purjelaivalla Kap Hornin ja toiminut sodan aikana j/m Tarmossa. Hän oli Merenkulkuhallituksessa eri virkamiestehtävissä, mutta seilasi välillä laivoilla. – Isä oli päällikkönä s/s Kaarinassa, ja otti minut mukaansa matkalle, jonka teimme Englantiin, Ranskaan ja Puolaan, Sakari Lehmuskallio muistelee lapsuuttaan. Nuorena hän oli meripartiossa, ja toimi kaljaasi Henrikan kipparina muun muassa nuoriso- ja rippikoululeirien purjehduksilla. Saaristomeren väylät tulivat tutuiksi, ja purjehdusharrastus on säilynyt läpi elämän. Hän jäi lukioaikoina yksin asumaan Turkuun, kun muu perhe muutti isän työn perässä Helsinkiin. Kesälomilla Lehmuskallio seilasi talouspuolella Visby-, Apollo- ja Nordia -laivoilla. Opinnot jatkuivat Åbo Akademissa, josta hän valmistui vuonna 1973 teologian kandidaatiksi. – Sen jälkeen toimin eri seurakunnissa nuorisotyössä ja kirkkoherrana, kunnes vuonna 1981 aloitin Hampurin merimieskirkon johtajana, Lehmuskallio kertoi. Hampuri on aina ollut merkittävä satamakaupunki, johon liikennöi paljon suomalaisaluksia. Rekkaliikennettäkin on. Kirkon piirissä on myös suuri suomalaissiirtokunta, joten toiminta on varsin monipuolista. Hampurin merimieskirkko onkin johtajalleen melkoinen korkeakoulu – myös tuleva pääsihteeri on toiminut siellä. Haastava alku Merimieskirkon pääsihteerinä Lehmuskallio siirtyi vuonna 1987 Hampurista Kirkkohallitukseen Helsingin Ka- tajanokalle. Vuonna 1991 hänet valittiin Suomen Merimieslähetysseuran pääsihteeriksi. Samalla hän tuli mukaan MEPAn hallitustyöhön, jossa hän on ollut mukana 24 vuotta. – Kun aloitin pääsihteerinä, oli merenkulkuala ehtinyt muuttua melkoisesti Hampurin vuosien jälkeen. Toki maapuolellakin edettiin vaikeita aikoja, Lehmuskallio muisteli mietteliäänä. Laivoja oli myyty ja ulosliputettu. Vakava, kahdeksan merenkulkijan hengen vienyt onnettomuus oli juuri tapahtunut – uhreja oli edelleen kateissa. Ulkomaan merimieskirkoilla oli vielä paljon henkilökuntaa ja Suomen tekemät kaksi devalvaatiota nostivat henkilöstökuluja entisestään. Lehmuskallion ei auttanut muu kuin kääriä hihat ja alkaa töihin. Johtamistapoja on uudistettu ja asemille on annettu vastuuta. Koko organisaation nimi muutettiin ja asemien vastaavista tuli merimieskirkon johtajia. – Merimieskirkkoja on lopetettu ja perustettu eri paikkakunnille sitä mukaa, kun tarve vaatii. Olemme myös panostaneet vastuuhenkilöiden ja työntekijöiden koulutukseen, Lehmuskallio tähdensi. Henkilökunnan koulutustasoa ja vastuita on nostettu myös hyvin toimivilla kotimaan asemilla luonnollisen vaihtuvuuden myötä. Tavoite on, että paikallinen merimieskirkko vastaisi itse noin 40 prosenttia rahoituksestaan. Melkoinen osa tästä saavutetaan vuotuisilla joulumyyjäisillä, varsinkin ulkomailla. – Vapaaehtoisten työn organisointi ja heidän hyvinvointinsa ovat tärkeitä tehtäviä kaikilla merimieskirkoilla. Kenties ulkomailla suomalaiset tuntevat enemmän yhteisöllisyyttä talkootöissä. On hyvä, että jokainen saa tuntea työpanoksensa tärkeäksi, Lehmuskallio kertoi kokemuksistaan. Hän oli myös suunnittelemassa ulkomaan kirkkojen vuosivapaaehtoisten toimintaa, josta tuli hyvin onnistunut järjestelmä. Lehmuskallio onkin varsin tyytyväinen ti- lanteeseen. Ulkomaiden kiinteistöjä on peruskorjattu ja toimintoja on laajennettu lähialueille kuten Brysselissä ja Lyypekissä. Toisaalta joillain paikkakunnilla siirtokunta alkaa ikääntyä. Merenkulkijoiden hyvinvointi on aina mielessä Sakari Lehmuskallio painottaa, että merenkulkijoiden palvelu on ammattitaitoa vaativaa ihmissuhdetyötä. Henkilökohtainen kontakti jokaiseen laivalla tavattuun on tärkeä. – Kaikilta pitäisi kysyä kuulumisia ja tarvittaessa antaa aikaa ja kuunnella, jos jollain on kerrottavaa. Toisaalta laivalle mennessä on hyvä olla ”apuvälineitä” kuten lehtiä, kirjoja ja videoita. Tämä on yksi Merimieskirkon ja MEPAn yhteistyömuotoja, Sakari pohti. Niin MEPA kuin Merimieskirkkokin ovat pyrkineet parantamaan merenkulkijoiden tiedonsaantia ja yhteydenpitoa perheisiinsä. Puhelinkortit ja internetin saatavuuden edistäminen ovat olleet tärkeitä. Silti moni ikivanha perinne, kuten merimieskirkkopiirien tekemät joululahjapaketit, on säilynyt suosiossa. Merimieskirkossa aloitettiin laivakuraattoritoiminta 1983. Pioneereina toimivat muun muassa Ari Lindqvist ja Pertti Ruotsalainen. Ensimmäiset sopimukset tehtiin Silja Linen laivoille. Työtä on kehitetty ja laajennettu vuosien mittaan. – Päätoiminen laivakuraattorin työ saattaa käydä raskaaksi. Toisten murheita kuunnellessa voi tunnollinen henkilö palaa itsekin loppuun. Nykyisin toimenkuvaan kuuluu usein sekä seilausta että maatyötä. Laivoilla on nimikkokuraattorit, joten seilausten ja laivakäyntien yhteydessä kohdataan tutut kasvot, Lehmuskallio selvitti. Kuraattoritoiminnalla pyritään parantamaan laivaväen viihtyvyyttä ja sitä kautta lisäämään meriturvallisuutta. Varustamot ja Sakari Lehmuskallio puhumassa merenkulkijoiden muistomerkillä pyhäinpäivänä Suomen Merimieskirkko ry:n keskustoimistossa on Sakun rakentama pienoismalli Gustaf Eriksonin 4-mastoparkki Lawhillista, jolla hänen isänsä kiersi Kap Hornin. merenkulkijat ovat olleet tyytyväisiä järjestelmään. Harrastuksia ja yhdistystoimintaa jatketaan Merimieskirkko on kyennyt hyvin vastaamaan ajan haasteisiin niin teknisellä kuin henkiselläkin puolella. Monikansalliset miehistöt ovat olleet käytäntöä kotimaan ja ulkomaiden kirkoilla jo vuosikymmeniä. Toiminta on hyvin kansainvälistä. – Ulkomaan kontakteja on pitkän työuran aikana tullut paljon. Olen toiminut myös Merimieskirkkojen maailmanjärjestössä ICMA:ssa 12 vuotta, joista viisi vuotta puheenjohtajana, Lehmuskallio kertoi. Hänen innostuksensa vaikuttamiseen ja yhdistystoimintaan syntyi jo partiotoiminnan aikana. Sakari on edelleen mukana muun muassa Suomen Merihistoriallisessa Yhdistyksessä, jossa hän on toiminut myös puheenjohtajana. Purjehdus ja valokuvaus ovat olleet Lehmuskallion harrastuksia pienestä pitäen. Hän luopui taannoin omasta veneestä, ja purjehtii nyt ystävien kanssa tai vuokraveneellä. Kamerakalusto hänellä on aina ollut ammattilaisluokkaa. – Nuorena ajattelin valokuvausta jopa ammattina. Aloitin tosin itäsaksalaisella kameralla ja kehitin kuvia itse, Lehmuskallio kertoi. Nykyisin hän käyttää sujuvasti kuvankäsittelyohjelmia ja kuvaa digikameralla, johon hän jo vuosia sitten siirtyi valokuvaajaveljensä suosituksesta. Hampurin vuosinaan hän innostui myös laivapienoismallien rakentamisesta. Taidot ja menetelmät ovat kehittyneet – samoin työkaluvalikoima. Hänen valmistamiaan malleja on ollut esillä MEPAn harrastenäyttelyissä. Työn alla on parhaillaan sotakorvauskuunari. Sakari Lehmuskalliolla on vaimonsa Sinikka Hurskaisen kanssa omakotitalo Imatran maaseudulla, mutta he aikovat pitää myös Helsingin asunnon. Lapset ja lapsenlapset ovat lähellä, samoin sosiaalinen elämä. – Niin, olenhan minä myös aktiivinen kulttuurin harrastaja ja se on rouvan kanssa yhteinen ilo, Sakari totesi. Merimiespalvelutoimisto kiittää Sakua hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa kaikkea hyvää! teksti ja kuvat: Pekka Karppanen IHÄRDIGT ARBETE FÖR SJÖFARARNA OCH SJÖFARTEN Som chef för Sjömanskyrkan och ledamot i SSB:s styrelse har Sakari Lehmuskallio kunnat följa och påverka sjöfararnas välmående. I början av 2015 är det vaktskifte på gång i Finlands Sjömanskyrka när Sakari överlåter rodret till sin efterträdare och börjar förbereda sig inför livet som pensionär. Han har haft en ypperlig och omväxlande karriär, och sjöfarten har funnits med ända sedan barnsben. Lehmuskallios far var nämligen sjökapten. Bland annat rundade han Kap Horn med segelskepp och arbetade på j/m Tarmo under kriget. Han hade olika tjänstemannauppdrag vid Sjöfartsstyrelsen, men var ute till sjöss mellan dessa. – Far var befälhavare på s/s Kaarina och tog med mig på en resa som gick till England, Frankrike och Polen, berättar Sakari Lehmuskallio om sin barndom. Som ung var Lehmuskallio med i sjöscouterna och var skeppare på galeas Henrika till exempel under ungdoms- och konfirmationslägrens seglatser. Då lärde han känna Skärgårdshavets farleder och seglingsintresset har bestått livet genom. Under gymnasietiden bodde Lehmuskallio själv i Åbo, när övriga familjen flyttade till Helsingfors på grund av pappans arbete. På sommarloven seglade han på ekonomisidan med fartygen Visby, Apollo och Nordia. Studierna fortsatte vid Åbo Akademi, varifrån han tog en teologie kandidatexamen 1973. – Därefter arbetade jag med ungdomsverksamhet och som kyrkoherde, tills jag 1981 började som chef för sjömanskyrkan i Hamburg, berättar Lehmuskallio. Hamburg har alltid varit en betydelsefull hamnstad som många finländska fartyg trafikerar. Dit går också långtradartrafik. Inom kyrkans område finns en stor finländsk koloni, så verksamheten är mycket mångfasetterad. Sjömanskyrkan i Hamburg är en riktig skola för sin chef – även den blivande generalsekreteraren har arbetat där. 34 Vapaavahti Frivakt Utmanande start som Sjömanskyrkans generalsekreterare År 1987 lämnade Lehmuskallio Hamburg för Kyrkostyrelsen och Skatudden i Helsingfors. År 1991 utsågs han till Finska Sjömansmissionssällskapets generalsekreterare och i samma veva i samma veva kom han med i SSB:s styrelsearbete,i vilket har aktivt deltagit i 24 år. – När jag började som generalsekreterare hade det hunnit ske stora förändringar i sjöfartsbranschen sedan åren i Hamburg. Dock var det svåra tider även på landsidan, säger Lehmuskallio eftertänksamt. Fartyg hade sålts och flaggats ut. En allvarlig olycka där åtta sjöfarare miste livet hade precis inträffat – några offer saknades ännu. Sjömanskyrkorna utomlands hade fortfarande många anställda och Finlands två devalveringar ökade personalkostnaderna ytterligare. För Lehmuskallio var det bara att kavla upp ärmarna och börja jobba. Ledningssätten uppdaterades och verksamhetsställena fick mera ansvar. Organisationen fick ett nytt namn och de ansvariga på verksamhetsställena blev sjömanskyrkochefer. – Sjömanskyrkor har stängts ner och inrättats på olika orter efter behov. Vi har även satsat på att utbilda ansvariga personer och anställda, förtydligar Lehmuskallio. Genom naturlig omsättning har personalen fått högre utbildningsnivå och ökat ansvar även på välfungerande verksamhetsställen. Målet är att den lokala sjömanskyrkan själv ska stå för omkring 40 procent av sin finansiering. En stor del av detta belopp får man in från de årliga julbasarerna, framför allt utomlands. – Organiseringen av volontärernas arbete samt deras välbefinnande är viktiga uppgifter för alla sjömanskyrkor. Kanske känner finländare större samhörighet vid gemensamt arbete utomlands. Alla bör uppleva att de egna insatserna är betydelsefulla, säger Lehmuskallio om sina erfarenheter. Han var med och planerade de utländska kyrkornas årsvolontärverksamhet, ett system som föll mycket väl ut. Lehmuskallio är också själv väldigt nöjd. Fastigheterna utomlands har renoverats och verksamheterna har vidgats till närområdena, till exempel i Bryssel och Lübeck. Å andra sidan börjar kolonin åldras på vissa orter. Sjöfararnas välmående finns alltid i tankarna Sakari Lehmuskallio understryker att servicen åt sjöfarare innebär arbete med mänskliga relationer, vilket kräver yrkeskompetens. Det är viktigt att man skapar en personlig kontakt med var och en som man träffar på fartygen. – Man bör höra sig för hur det är med alla och, om det behövs, ta sig tid att lyssna på vad de har på hjärtat. Å andra sidan kan man ha nytta av ”hjälpmedel” såsom tidningar, böcker och filmer när man går ombord. Detta är en av samarbetsformerna mellan Sjömanskyrkan och SSB, förklarar Sakari. Både SSB och Sjömanskyrkan har strävat efter att förbättra informationen till sjöfararna och deras möjligheter att hålla kontakten med sina familjer. Ökad tillgång till telefonkort och internet har varit viktigt. Trots det har många gamla traditioner, som sjömanskyrkornas julklappspaket, behållit sin popularitet. Sjömanskyrkan inledde sin skeppskurator4 / 2014 Sakari Lehmuskallio är nöjd med hur samarbetet mellan SSB och Sjömanskyrkan har utvecklats. Ett bra exempel är Ärtholmens servicepunkt för kryssningsfartygens besättningar. verksamhet 1983. Ari Lindqvist och Pertti Ruotsalainen fanns bland pionjärerna. De första avtalen ingicks med Silja Lines fartyg, men genom årens lopp har arbetet utvecklats och utvidgats. – För den som är skeppskurator på heltid kan arbetet bli tungt. En ambitiös person kan också själv bli utbränd av att lyssna på andras bekymmer. I arbetsbeskrivningen ingår numera oftast arbete både till sjöss och i land. Fartygen har en avtalsskeppskurator, så under seglingar och besök ombord möter kuratorn välbekanta ansikten, förklarar Lehmuskallio. Kuratorverksamheten syftar till att förbättra fartygfolkets trivsel och därigenom öka sjösäkerheten. Såväl rederier som sjöfarare har varit nöjda med systemet. Fortsätter med fritidsintressena och föreningsverksamheten Sjömanskyrkan har lyckats svara på dagens utmaningar både på den tekniska och på den andliga sidan. Multinationella besätt- ningar har varit praxis i kyrkorna i Finland och utomlands i decennier. Verksamheten är mycket internationell. – Jag har knutit många utländska kontakter under min långa karriär. Jag har dessutom varit med i Sjömanskyrkornas internationella organisation ICMA i 12 år, varav de fem senaste åren som ordförande, berättar Lehmuskallio. Hans engagemang för påverkansarbete och föreningsverksamhet föddes redan under tiden i scouterna. Sakari är fortfarande med i bland annat Sjöhistoriska föreningen i Finland, där han också har varit ordförande. Segling och fotografering har varit Lehmuskallios intressen än sedan han var liten. Han gjorde sig nyligen av med sin egen båt och seglar numera med vänner eller hyrbåt. Däremot har han alltid ägt en professionell kamerautrustning. – Som ung funderade jag till och med på att bli fotograf till yrket. Jag började med en östtysk kamera och framkallade bilderna själv, berättar Lehmuskallio. Numera använder han obehindrat bildbehandlingsprogram och fotograferar med digitalkamera, vilket han övergick till redan för flera år sedan på rekommendation av sin bror som är fotograf. Under åren i Hamburg blev han dessutom intresserad av att bygga fartygsmodeller. Färdigheterna och metoderna har förbättrats – liksom utrustningen. Hans modeller har visats på SSB:s hobbyutställningar. Just nu arbetar han med en krigsskadeståndsskonare. Sakari Lehmuskallio har tillsammans med sin fru Sinikka Hurskainen ett hus på landet i Imatra, men de tänker även behålla bostaden i Helsingfors. Där finns barn och barnbarn i närheten, liksom det sociala livet. – Jag är en aktiv kulturutövare, ett glädjeämne som jag delar med min fru, säger Sakari. Sjömansservicebyrån tackar Saku för ett gott samarbete och önskar honom allt gott! text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 35 SAMPSA SIHVOLA SIIRTYY MEPAN RUORIIN VUODEN ALUSTA MEPAn palvelut ovat tärkeitä – niitä kehitetään ja toiminta turvataan Merikapteeni Sampsa Sihvolan (42) koulutus ja työkokemus sopivat hyvin MEPAn monipuoliseen toimintaan. Hän on kasvanut meren rannalla ja harjoitellut merenkulkua jo lapsena optimistijollalla. – Harkitsin merille lähtöä jo peruskoulun yhdeksännellä luokalla, mutta menin kuitenkin lukioon. Lopulta päädyin Helsingin yliopistoon fysiikkaa ja matematiikkaa opiskelemaan, Sampsa kertoi. Merenkulku oli tuolloin myös mukana. Hän perusti kaverinsa kanssa firman, joka tuotti koulutus-, elämys- ja seikkailupalveluita. Toiminnassa käytettiin kahvelijahtia, jota Sampsa kipparoi. – Tuli suoritettua Merenkulkuhallituksen vuokraveneenkuljettajan tutkinto. Suunnittelimme yrityksille erilaisia koulutus-, seikkailu- ja virkistystapahtumia, roolipelejä ja muuta toimintaa, Sampsa Sihvola muisteli. Hän harrasti myös purjehdusta ja kiinnostui Estelle -laivasta nähtyään tämän laituris36 Vapaavahti Frivakt sa. Hän meni mukaan 53 -metrisen rahtipurjelaivan toimintaan. Vapaaehtoistyötä ja ruosteen hakkausta Estelleä operoi tuolloin Uusi Tuuli ry, joka muun muassa toimitti laivalla avustustarvikkeita Afrikkaan ja toi paluulastina reilun kaupan tuotteita. Sampsa osallistui vapaaehtoistyöhön ja opetti muille purjehdusta sekä kansimiehen töitä. Samalla hän alkoi miettiä oman firmansa tulevaisuutta. – Firmaa olisi pitänyt laajentaa ja palkata lisää väkeä. Toisaalta tarve oli myös suorittaa tutkinto, tuolloin tittelinä fysiikan ylioppilas, Sihvola kertoi. Kaverit Estellellä kannustivat häntä hakeutumaan merenkulkuopintojen piiriin. Laiva oli Turussa, joten loogisin valinta opiskelupaikaksi olisi Turun ruotsikielinen merenkulkuoppilaitos, joka tuolloin käytti nimeä Sydväst. – Vähän arvelutti aluksi tuo opiskelukieli. Isoisäni oli ruotsinkielinen, mutta oma ruotsin käyttöni oli rajoittunut koulun kielitunneille, Sampsa muisteli. Vuonna 2000 hän aloitti merenkulkuopinnot Sydvästissä pääsääntöisesti hieman nuorempien opiskelijoiden kanssa. Praktiikkaa ja pallotrigonometriaa Sihvola pystyi opettajien kanssa sopimaan tenteistä – vanhoista matemaattisista opinnoista oli hyötyä. Navigoinnissa välttämätöntä pallotrigonometriaa oli toki opiskeltava. Praktiikkaa hän keräsi monista eri varustamoista ja laivoista. – Tutuiksi tulivat muun muassa VG -Shipping, Engship, Vidar Shipping, RG-Line ja Silja, Sihvola luetteli. Hän seilasi pääosin puolimatruusina ja 4 / 2014 MIETTEITÄ MEPASTA Sampsa Sihvola Millaisena näet MEPAn aseman merenku lun piirissä? MEPA toimii merenkulkijoiden hyväksi. MEPA palveluista tutuimpia taitavat olla laivakirjastot (video, kirja ja lehti) sekä uutispalvelu. Myös urheilu, kurssit, ekskursiot ja Ylläsmajat ovat myös monien tiedossa. Nämä palvelut lisäävät viihtyvyyttä, parantavat työssä jaksamista sekä lisäävät parhaimmillaan yhteisöllisyyttä niin kyseisellä laivalla kuin isommassakin mittakaavassa. Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa? Yhteistyön merkitys on ollut ja tulee olemaan suuri erityisesti työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen saralla. Monikansalliset miehistöt? Suomessa vierailevilla laivoilla taitavat olla matruusina, mutta ehti tehdä myös lyhyen pursimiehen vikaeerauksen Super Seacatilla. Sampsa kertoi saaneensa monipuolista praktiikkaa erityyppisistä ja ikäisistä laivoista. Vuosituhannen alussa M/s Estraden (rahtausnimi Amazon) edusti uusinta laivanrakennuksen kehitystä, kun taas Pamela oli jo tuolloin lähes neljännesvuosisadan ikäinen. – Pamelalla ei ollut saunaa, joten Gdanskissa visiitti Suomen merimieskirkolla ja kirkon saunalla kuului vakio-ohjelmistoon. Opiskeluaikoina Sihvola hoiti myös Estellen asioita, muun muassa miehitystä. Kerran hän ”shaghaijasi” laivalle yliperämiehen kapakasta. Matkalla Portugalista Angolaan edusti hän laivaisäntää toimiessaan puolimatruusin vakanssilla. Estellen aikaa Sampsa muistelee hyvällä, siellä hän tutustui nykyiseen vaimoonsa. Päällikkönä ja perämiehenä Ahkera seilaaminen sai aikaan sen, että Sampsa sai perämiehenkirjan ulos lähes heti, kun siihen vaadittavat opinnot olivat kasassa. Työt alkoivat Rauma Catan hinaaja Tintossa. – Alus oli pääosin kotimaan liikenteessä, joten vielä piti saada päällystöpraktiikkaa lisää. Seuraavaksi järjestyi förstin jobi m/s Jessicalle, Sampsa muisteli. Jessicalla ei ollut vakituista vaihtokaveria, joten mies joutui seilaamaan varsin tiiviisti. 4 / 2014 jo sääntö kuin poikkeus. Myös Suomen lipun alla on lisääntynyt ja lisääntyvä trendi. Kielitaidon ja kulttuurien ymmärryksen rooli tulee lisääntymään. Työhyvinvointi osana meriturvallisuutta? Työhyvinvoinnissa ja työssäjaksaminessa MEPAlle on kertynyt ja kertyy melkoinen asiantuntijuus. Kyseessä on sekä työnantajan että työntekijän etu. Tähän kannattaa ja tullaan panostamaan. Itseäni kiinnostaa myös perhe-elämän sovittaminen merityöhön ja se, miten MEPA voisi olla myös edistämässä tätä. perinteiden joukkoon myös uusia tuulia. Ehkäpä tässäkin olisi mahdollisuuksia yhteistyölle eri tahojen kanssa? Linnankadun rakennusprojekti ja MEPAn toiminnan sopeuttaminen merenkulun tilanteeseen? En ole vielä täysin perehtynyt, mutta hoidetaan kunnialla projekti ja saadaan MEPAlle modernit toimitilat vanhastaan tuttuun osoitteeseen. Muutosten seuraaminen ja ennakointi kuuluu olennaisesti asiaan, myös pitää tarkkailla MEPAn resurssejen riittävyyttä ja kohdentamista ”oikein”. Kurssitoiminnan tulevaisuus? Kansan- tai työväenopistojen tarjonta ei sovi meren kulkijoille. Tärkeä osa toimintaa, kehitetään ja haetaan Tämä sopi Sampsalle, joka keräsi praktiikkaa yliperämiehenkirjaa varten. Hän oli jossain vaiheessa hakenut töitä Engshipiltä, josta neuvottelujen jälkeen järjestyikin sopivan mittainen törni m/s Bravadenille. – Vanhassa Juliana -luokan laivassa olin förstinä, ja Peter af Ursin oli kipparina. Myöhemmin olin mta Arandassa förstinä, ja Peterin sisko, Satu af Ursin oli kipparina, Sampsa muisteli hymyillen. Aranda oli tuolloin jo Meriauran hoidossa. Jussi Mälkiä tarjosi myöhemmin Sampsalle jobia m/s Auraan, jossa hän tekikin muutaman työvuoron. Operattorina ja rahtaajana Sihvola työskenteli Prima Shippingin laivoilla vuosikymmenen vaihteen molemmin puolin ja siirtyi m/s Carisman päällikön paikalta konttoriin vuonna 2011. Varustamo on kasvanut pienestä perheyrityksestä merkittäväksi operaattoriksi ja omistaa muun muassa Tolkkisten sataman, jossa yhtiön konttori nykyisin sijaitsee. Sampsa Sihvola aloitti yhden miehen rahtausosastona Prima Shippingin viiden aluksen parissa. Prima Chartering on hoitanut myös Dennis Maritime:n alusten rahtausta ja operointia. Osastolla on viiden hengen tiimi ja laivojen määrä on nyt 15. – Rahtauksen ja operoinnin lisäksi hoidossa ovat muun muassa bunkkeriostot, projektilastisuunnitelmat sekä turvallisuus- ja vakuutusasioita, etenkin P&I –juttuja, Sampsa kertoi. Hän on myös toiminut varustamossa muiden töiden ohella merenkulun tarkastajana. Liikuntaa ja teatteria Sampsa on hyvin kiinnostunut teatterista ja alkoi näytellä Kellariteatterissa jo 15-vuotiaana. Jossain vaiheessa hän jopa suunnitteli teatterilaivaa. Seilausaikoina hän harrasti urheilua sekä maissa, että laivalla. – Bravadenissa tein yleisurheilutuloksia ja lomilla ollessani pelasin rugbya Helsinki Rugby Clubissa SM-tasolla, Sihvola kertoi. Nyt jää aikaa vähemmän. Työ varustamon konttorissa vie päivät, ja osa vapaa-ajasta menee vaimon ja kolmen lapsen kanssa. Purjehdus ja kirjallisuus kiinnostavat edelleen, samoin reserviläistoiminta. Sihvola sai varusmiesaikoinaan sissikoulutuksen Vekarajärvellä ja Haminan reserviupseerikoulussa. Merimiespalvelutoimiston tarjontaan hän tutustui laivoilla ollessaan ja hyödynsi muun muassa kirjasto – ja videopalveluita. Sampsa näkee työhyvinvoinnin ja liikunnan tärkeänä. – Myös merimiesurheilua kannattaa jatkaa. Facebookissa toimiva Vapaat merimiesurheilijat -ryhmä avaa myös rahtilaivamiehistöille mahdollisuuksia osallistua joukkuelajeihin, Sampsa mietti. Uusi ja mielenkiintoinen työ merenkulun ja merenkulkijoiden parissa odottaa. teksti: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 37 SAMPSA SIHVOLA STÄLLER SIG BAKOM RODRET PÅ SSB I BÖRJAN AV NÄSTA ÅR SSB:s tjänster är viktiga – de ska utvecklas och verksamheten ska tryggas Sjökapten Sampsa Sihvolas (42) utbildning och arbetserfarenhet lämpar sig väl för SSB:s mångsidiga verksamhet. Han växte upp vid havet och seglade redan som barn med optimistjolle. – Jag övervägde att gå till sjöss redan i nionde klass i grundskolan, men började trots allt gymnasiet. Till slut hamnade jag på Helsingfors universitet där jag studerade fysik och matematik, berättar Sampsa. Sjöfarten fanns med honom även på den tiden. Tillsammans med en vän startade han ett företag som tillhandahöll utbildnings-, upplevelse- och äventyrstjänster. I verksamheten användes en jakt med gaffelsegel som Sampsa var skeppare på. – Jag tog Sjöfartsstyrelsens examen för hyrbåtsförare. Vi planerade olika utbildnings-, äventyrs- och rekreationsevenemang, rollspel och andra aktiviteter åt företag, minns Sampsa. Sampsa ägnade sig åt segling på fritiden och när han såg fartyget Estelle vid kajen väcktes hans intresse. Han bestämde sig för att börja arbeta på det 53 meter långa fraktsegelfartyget. Frivilligarbete och rostknackning På den tiden opererades Estelle av Uusi Tuuli, som bland annat använde fartyget till att transportera förnödenheter till Afrika och tog med sig rättvisemärkta produkter som returlast. Sampsa deltog i frivilligarbetet och lärde de andra att segla och utföra däckmannens arbeten. Samtidigt började han fundera på sitt eget företags framtid. – Företaget hade behövt växa och anställa mera folk. Å andra sidan behövde jag ta min examen från fysikstudierna, berättar Sihvola. Kamraterna på Estelle uppmuntrade honom att söka till sjöfartsstudier. Fartyget befann sig i Åbo, så det mest logiska valet som studieort var Åbos svenskspråkiga sjöfartsläroanstalt, som då gick under namnet Sydväst. – Undervisningsspråket oroade mig lite till en början. Min farfar var svenskspråkig, men min egen användning av svenska var begränsad till språktimmarna i skolan, förklarar Sampsa. År 2000 påbörjade han sina sjöfartsstudier på Sydväst där de flesta andra studenter var något yngre än han själv. Praktik och sfärisk trigonometri Sihvola kom överens med lärarna om att få tenta av vissa delar – där hade han nytta av sina tidigare studier i matematik. Sfärisk trigonometri, som är obligatiriskt inom navigering, var han dock tvungen att studera. Praktiken genomförde han på många olika rederier och fartyg. – Jag praktiserade på bland annat VGShipping, Engship, Vidar Shipping, RGLine och Silja, räknar Sihvola upp. Han seglade främst som halvmatros och matros, men hann också med ett kortare vikariat som båtsman på Super Seacat. Sampsa säger att han fick en mångsidig praktik då fartygen var av olika typ och ålder. I början av årtusendet representerade m/s Estraden (med befraktningsnamnet Amazon) TANKAR OM SSB Sampsa Sihvola Vad anser du om SSB:s ställning inom sjö farten? SSB verkar för sjöfararnas bästa. De mest kända av SSB:s tjänster är nog fartygsbiblioteken (med filmer, böcker och tidningar) och nyhetstjänsten. Många känner också till idrotten, kurserna, utflykterna och Yllässtugorna. Denna service ökar trivseln och arbetsorken, och i bästa fall leder de till bättre gemenskap såväl på det enskilda fartyget som i ett större perspektiv. Samarbetet med andra aktörer? Samarbetet har haft en stor betydelse och kommer fortsätta att ha det i synnerhet inom arbetshälsa och arbetsork. De multinationella besättningarna? På fartygen som besöker Finland är detta snarare regel än undantag. Trenden har ökat 38 Vapaavahti Frivakt även under finsk flagg och fortsätter att göra så. Språkkunskaper och förståelse för andra kulturer kommer att bli allt viktigare. Arbetshälsa som en del av sjösäkerheten? SSB har byggt upp en ansenlig expertis inom arbetshälsa och arbetsork. Det handlar om både arbetsgivarens och arbetstagarens bästa. Det lönar sig att satsa på detta område, vilket vi kommer att göra. Personligen är jag dessutom intresserad av hur man kombinerar familjeliv med ett arbete till sjöss och hur SSB skulle kunna stödja detta. också finns möjlighet att samarbeta med olika aktörer? Byggprojektet på Slottsgatan och hur SSB:s verksamhet anpassas till situationen inom sjöfarten. Jag är inte helt insatt i frågan ännu, men projektet sköts respektfullt och SSB får moderna lokaler på en gammal bekant adress. Det är en väsentlig del av frågan att följa och förutspå förändringar. Vi måste hålla koll på att SSB:s resurser räcker och används på ”rätt” sätt. Kursverksamhetens framtid? Folkhögsko lornas och arbetarinstitutens utbud passar inte sjöfararna. Det här är en viktig del av verksamheten. Vi utvecklar den och kompletterar det traditionella utbudet med nya inslag. Här kanske det 4 / 2014 den senaste utvecklingen inom fartygsbyggandet, medan Pamela redan då var närmare ett kvart sekel gammal. – Det fanns ingen bastu på Pamela, så i Gdansk ingick det i det sedvanliga programmet att besöka Finlands Sjömanskyrka och deras bastu. Under studietiden skötte Sihvola även Estelles ärenden, bland annat besättningsfrågor. En gång shanghajade han en överstyrman till fartyget på krogen, och på en resa från Portugal till Angola där han hade en halvmatrostjänst företrädde han redaren. Sampsa har goda minnen från tiden på Estelle. Det var också där han lärde känna sin nuvarande fru. Som befälhavare och styrman Det flitiga seglandet ledde till att Sampsa fick ut sitt styrmansbrev nästan genast efter att han hade avlagt de nödvändiga studierna. Han började arbeta på Rauma Catas bogserare Tinto. – Fartyget gick främst i inhemsk trafik, så jag behövde få ihop mera befälspraktik. Mitt nästa jobb var som förste styrman på m/s Jessica, drar sig Sampsa till minnes. På Jessica hade han inga stadigvarande avlösare och var därför tvungen att segla intensivt. Detta passade Sampsa, som ville få ihop praktik till överstyrmansbrevet. I något skede hade han sökt arbete hos Engship, och efter förhandlingar ordnade 4 / 2014 det sig med en lagom lång törn på m/s Bravaden. – Jag var förste styrman på det gamla fartyget i Juliana-klassen och Peter af Ursin var skeppare. Senare var jag förste styrman på mta Aranda och då var Peters syster Satu af Ursin skeppare, minns Sampsa med ett leende. Redan då förvaltades Aranda av Meriaura. Senare erbjöd Jussi Mälkiä Sampsa jobb på m/s Aura, där han gjorde några arbetstörnar. Som operatör och befraktare Sihvola arbetade på Prima Shippings fartyg på båda sidor om decennieskiftet och 2011 lämnade han tjänsten som befälhavare på m/s Carisma för kontoret. Rederiet har vuxit från ett litet familjeföretag till en betydelsefull operatör och äger bland annat Tolkis hamn, där bolaget numera har sitt kontor. Sampsa Sihvola började på den en man stora befraktningsavdelningen med Shippings fem fartyg. Prima Chartering har också skött befraktning och operationer åt Dennis Maritimes fartyg. Nu består avdelningen av ett team på fem personer som sköter 15 fartyg. – Utöver befraktning och operationer sköter vi bland annat bunkerinköp, projektlastplaner samt säkerhets- och försäkringsfrågor, framför allt sådant som rör P&I, berättar Sampsa. Förutom sina andra uppgifter inom rede- riet har han också arbetat vid sidan om som sjöfartsinspektör. Motion och teater Sampsa har ett stort intresse för teater och började spela med Kellariteatteri redan som 15-åring. Ett tag hade han till och med planer på ett teaterfartyg. Under seglingsåren ägnade han sig åt sport både i land och ombord. – På Bravaden hade jag framgångar inom friidrott och under min ledighet spelade jag rugby på FM-nivå i Helsinki Rugby Club, berättar Sihvola. Nu har han inte lika mycket tid över. Dagarna går åt till arbetet på rederiets kontor, och en del av fritiden tillbringar han med sin fru och sina tre barn. Segling och litteratur tillhör fortfarande hans intressen, liksom reservistverksamheten. Under värnplikten fick Sihvola sin partigängarutbildning i Vekaranjärvi och vid Fredrikshamns reservofficersskola. Sampsa kom i kontakt med Sjömansservicebyråns utbud på fartygen och använde bland annat biblioteks- och filmtjänsterna. Han anser att arbetshälsa och motion är viktigt. – Sjömansidrotten bör vara kvar. Facebookgruppen Vapaat merimiesurheilijat ger också besättningen på fraktfartyg möjlighet att delta i lagidrotter, säger Sampsa. Nu väntar ett nytt och intressant arbete med sjöfart och sjöfarare. Text: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 39 MAA-ATERIOITA Torstaina 10. marraskuuta kello 08.05 paikallista aikaa oli töijätty Rosarioon, Rio Paranan rantaan. Bulkkerin seitsemässä ruumassa oli värikkään keltaiset kasat jauhomaista rikkiä. Port Moodyn satamassa, Vancouverin koillisnurkilla oli lasti valutettu nätisti ja siististi kuljetushihnoja pitkin ruumiin. Matkaan oli päästy torstaina, 13. päivä edellistä kuuta. Sähkötyksellä vastaanotettujen numerokoodattujen sääkarttojen perusteella päällikkö oli valinnut Magalhãesinsalmen läpiajon Cap Hornin kiertämisen sijaan. Reilun vuorokauden luotsimatkan jälkeen oli ohitettu Cabo Virgenes ja päästy kääntämään pohjoiseen kohti lämpöisempiä vesiä. Rosarion kevään paahteessa satamamiehet laskeutuivat ruumiin purkamaan lastia. Ei ollut kuljetushihnaa, oli hakut ja lapiot. Kovettunut rikkijauhe piti käsipelin pilkkoa palasiksi ennen ylösnostoa. Säänmukaisessa shortsiasussa kävin kurkkimassa karvelien yli ruumiin. Ei kestänyt sisätyöntekijän silmät eikä nahka rikin polttavaa pölyä ja kirvelyä, vaan piti pikaisesti rientää suihkuun. Entistä AL:n väkeä ja muita Argentiinan kävijöitä oli laivaporukassa. Pitkin matkaa oli kuultu ylistyksiä grillattujen asado-pih40 Vapaavahti Frivakt vien autuudesta. ”Parempaa syötävää ei ole olemassa”, vakuutettiin. Niinpä sitten illan pimetessä satamassa suunnistettiin pienellä porukalla kylille ja asettauduttiin arvokkaimman näköiseen ravintolaan. Pöydillä oli valkoiset liinat. Tarjoilijat olivat arvokkaita vanhempia herrasmiehiä. Valkoisissa paidoissa ja mustissa housuissa. Hillitysti osasimme tehdä tilaukset, kun tiedettiin sanoa asado y vino tinto tai serveesa. Hartaan odottelun jälkeen pöytään kannettiin itsekunkin eteen lautaset, missä oli grillattu tai osin poltettu lihamötkäle ja muuta höystettä reunoilla. Asadon tuntijat aloittivat rivakasti veitsen ja kahvelin käytön. Veistä erityisesti joutui käyttämään voimalla ja pitkään. Samoin vaati melkoista pureskelua tarjoomuksen saamiseksi nieluvalmiiksi. Joku jo kuihki ylämäkeen tukkikuorman eteen kuolleesta kamelista. Suulain porukastamme älähti suureen ääneen ja vanhan herratarjoilijan astellessa närkästyneenä paikalle ilmehdittiin ja elehdittiin, että on niin sitkeää lihaa, että hammas halkesi. Selostaessaan asianomainen osasi mainiosti pitää kieltä poskessa, jossa näytti olevan isokin turvotus. Liha lautasilla pysyi kumminkin yhtä sitkeänä. Yhteen kertaan en halunnut asadomaailmaa jättää. Muutamana iltana toivorikkaana laittauduin uudelleen maa-aterialle. Yksin piti lähteä, kun nuorilla pojilla oli muunlaiset välikyljykset mielessä. Nyt ei ollut yhtä hulppea interiööri mutta asadoa listalta löytyi. Tilauksen tehtyäni pitkään mustaan esiliinaan puettu tarjoilija saapui esittelemään ylpeänä viinipulloa kuin ministeri sote-ratkaisua. Pullonsuusta poistettiin kuori ja muutamalla rivakalla pyöräytyksellä upposi korkkiruuvi korkkiin. Rivakka tempaus ja korkinpalat sinkoilivat tarjoilijan silmille. Pullo tiukasti puristettuna polvien väliin uudet korkkiruuvin pyöräytykset samoin tuloksin. Lopulta piti korkintähteet tunkea pulloon, jotta sisältöä sai valutetuksi lasiin. Maistajaisseremoniat jätettiin väliin. Täyden lasin pinnalta tarjoilija vielä huolehtivasti lautasliinan nurkalla sohi kelluvia korkinpaloja pöytäliinalle. Jos ei palveluskunnalta herunut Argentiinassa apua sitkeään lihaan, oltiin Lissabonin pihviravintolassa paljon avuliaampia. Arvokas herra oli sielläkin. Valkoisessa takissa kuin terveyskeskuksen lääkäri tai kauppahallin lihakauppias. Kun oli tehty tiettäväksi, ettei 4 / 2014 veitsi pihviin pysty, riensi edeskäypä keittiöön ja kohta juoksutti sieltä uuden veitsen. Luova ratkaisu, vaikkei siitä ongelmaan apua löytynytkään. Laivojen ruokatarjoilu oli yleensä niin laadukasta, ettei siksi olisi tarvinnut marssia maihin syömään. Joitakin poikkeuksia sääntöä vahvistamaan sattui omalle kohdalleni. Eräässä paatissa oltiin kovin kyllästytty joka-aamuiseen kauravelliin ja päivittäiseen perunaa ja kastiketta tai kastiketta ja perunaa vaihtoehtoon. Lähes kolme tuntia ajettiin taksilla suurkaupunkiin, jotta varmasti löytyisi kunnon pihvit. Meksikolainen öljy-yhtiö Pemex - Petróleos Mexicanos – oli rahdannut laivamme kuljettamaan öljylasteja Coatzacoalcosin jalostamosta Meksikon ja USA:n satamiin. Tyynenmeren kaupungeissa öljysatamatkin olivat keskustan rannoilla ja usein tuli syödyksi paikallisissa ravintoloissa. Tulisuuden lisäksi lähes aina ateriaan kuului paistettu banaani. Jonakin iltana maakaljoilla ollessamme tilasin ohessa syötäväksi sammakon reisiä. Kooltan ja maultaankin kuin kanankoivet. Vieressä vastavalmistunut perämies PohjoisKarjalasta katseli inhoten, kuinka joku voi syödä sammakoita. Asia jäi kuitenkin muhi4 / 2014 maan ja joitakin kaljoja myöhemmin nuori perämies rohkaisi mielensä ja vakuutti tilaavansa sammakoita tarjoilijan seuraavalla käynnillä. Kävihän tarjoilija tämän tästä tuomassa pöytäämme lisää lasintäytettä. Aina silloin oli perämiehellä asiaa vessaan tai pöydän alta laukusta jotakin tärkeää kaiveltavana ja ostamatta sammakot jäivät. Tsingtaon merimiesklubin ravintolassa ensimmäisellä Kiinanmatkalla oltiin ymmyrkäisiä, mitä ruokalistalta voisi valita: kevätkääryleitä, sopsuita, hapanimelää, nuudeleita, bambuja ja muita etelän hetelmiä. Haastatin salin nurkassa aterioivaa engelsmannia ja hyvien ohjeiden avulla osattiin tilata alkupalat, pääruuat ja jälkiruuat. Kovin sujuvaa ei ollut tarjoilijoiden englanninkieli, mutta suomeksi meni sorvarin tilaus kerralla nappiin:”stiikkiä ja sipsejä, juomaksi limonaadia ja jälkiruuaksi aiskriimiä”. Joissakin merimiesklubien ravintoloissa pöydät olivat jostain syystä erityisen korkeat. Melkein yletti leualla nojaamaan. Pöydillä lasilevyjen alla oli ruokalistat englanniksi ja kiinaksi kiinalaisin merkein. Vaihtelun vuoksi kokeilimme kerran kiinalaista listaa. Toisten tilaukset toivat pöytään kelpo aterioita. Omalla lautasellani oli kasa keitet- tyjä luunpaloja. Englantilainen menu kertoi annoksen olevan keitettyjä luunpaloja. Jäi selvittämättä, mitä niille olisi pitänyt tehdä. Kotimaan ravintoloissakin on pöytään tuotu vaihtelevia makuelämyksiä ja silmäniloja. Muutama vuosi sitten kesäisessä lomakeskuksessa mainostettiin maankuulun televisiokeittiömestarin valmistamaa ateriaa. Hinta oli kova, mutta ainutlaatuinen elämys ja makunautinto oli luvassa. Alkusalaatin jälkeen oli valittavissa grillattua – asado – sisävesikalaa tai poroa. Salaatti oli oikein syötävää, kuten useimmissa muissakin ruokaloissa. Tunnin odottelun jälkeen pöytään tuotiin tämä ainutlaatuinen elämys ja makunautinto: grillattua poronribsiä. Kun päältä oli varovasti rapsutellut ja koputellut pois hiiltyneen kerroksen, paljastuikin puolenkymmenen poronluun palanen. Olihan luissa kaluamista hivenen enemmän kuin kiinalaisissa keitetyissä luissa. Vaan ei oikein ollut asado-onnea tälläkään kertaa. Timo Sylvänne www.aanimeri.fi Frivakt Vapaavahti 41 MEPAn vieraili näin on kirjat –tapahtumassa: Milja Nitovuori Milja Nitovuori ja Paula Suhonen tapasivat Christian Rönnbackan Christian Rönnbackan Rakennus 31 on odotettu kolmas osa Antti Hautalehdosta kertovasta dekkarisarjasta. Rönnbacka on kotoisin pohjanmaalta ja kävi ruotsinkieliset koulut. Mielenkiintoista, että hän kuitenkin kirjoittaa romaaninsa suomeksi. Hän harrastaa paljasjalka juoksua, kalastusta sekä kullan kaivuuta. Rönnbacka kertoi miettineensä millainen dekkarin sankari tulisi olla ja totesi, että on jo liikaakin renttumaisia holisteja. Joten hän synnytti Antti Hautalehdosta suhteellisen normaalin hurtin jääräpään, jonka pohjalainen veri helposti kuohahtaa. Tarina jatkuu ajallisesti edellisistä kirjoita, mutta on itsenäinen jatko-osa. 42 Vapaavahti Frivakt Poliisit ja koirat harjoittelivat suljetun Nikkilän mielisairaalan rakennus 31:ssä, mistä tulee iso osa tarinaa. Sen vaiettu historia on jättänyt ihmisiin arpia ja pelottavaa kiinnostusta. Paikka on täynnä inhottavia detaljeja. Hautausmaa liittyy ja palaa aina tarinaan. Ajatusleikistä tyhjät haudat, karmivat huoneet ja käytävät, syntyy oikea kirjailijan puuhamaa. Lopputulosta ei pysty arvaamaan, niin erikoisten elämän tarinoiden liittyessä tarinaan. Härmästä Hollywoodiin on Duudsonien elämästä kertova kirja. Duudsonit toivoivat aloittaessaan, että kirjasta tulisi niin upea, että sitä voisi lukea kouluissa. ”Emme tee kirjalla bisnestä, vaan haluamme toteuttaa unelmiamme ja saada vähän leipää pöytään. Tällä projektilla on mitattu päättäväisyyttä ja haluamme opettaa aikuisille kärsivällisyyttä”, toteaa Jarppi Leppälä. Elettiin vuotta 2011 ja Duudsonit oli- vat loppuun palanutta porukkaa ja tunsivat tulleensa tiensä päähän. Takana oli epäonnistunut yritys valloittaa maailma Dudesons in America- ohjelmalla. Ideat ja rahat oli lopussa. Duudsonien ohjelmien katsojaluvut oli pohjamudissa. Kirjassa miehet kertovat synkistä vuosistaan. ”Vaihtoehtona oli lopettaminen ja kävimme läpi vaihtoehtoja- onko meillä vielä jotain annettavaa”, pohti Jarno Laasala. Yhteinen sukeltaminen syviin tunteisiin tuli pakolliseksi. Prosessi kesti vuoden ja päätös oli että samalla linjalla ei voi jatkaa. Tulokseksi syntyi herkempi ja syvällisempi Duudsonit. He keskittyivät soveltamaan ohjelmat myös perheen pienemmille. Aiemmista stunttimiehistä tuli nyt per4 / 2014 soonia. ” Palapeli kasattiin uudella tavalla. Hyvällä hengellä haaveet maailman valloituksesta voivat vielä toteutua”, he totesivat Ei ole ongelmaa, jota ei voisi ratkaista. Tosiasiassa me ei olla hirveän haavoittuvaisia. Ei vaikka olemme itkeneet monesti ruudussa, Jarno tiivistää kirjassa. Timo Sandbergin Kärpäsvaara on ko- misario Heittolasta kertova jatko-osa. Kirjan voi lukea myös itsenäisenä tarinana. Heittola ”kituu” sairaslomalla, kun Lahdessa riehuu rikosaalto. Nuorisojengiläiset, jotka itsekin voivat todella huonosti alkavat ryöstellä vanhuksia. Romaanissa kuvataan erittäin epämiellyttäviä ihmisiä, mutta myös inhimillisiä poliiseja, jotka painivat työpaineiden alla. Sandberg tuo esiin eri katsontakannat, niin uhreihin, rikollisiin, kuin poliiseihinkin. Nuorisojengin ohella tarinaan liittyy julkisuudessa vaikuttavia miehiä, joiden nuoruudessa sattuneet traagiset tapahtumat kostautuvat nykyhetkeen. Kaikki tarinat kuroutuvat lopuksi yhteen erikoisella tavalla. Kuten Sandberg kirjassa oivaltavasti toteaa, että rikosten selvittely on, kuin suppilovahveroiden poiminta. Ensin metsässä ei näy pilkahdustakaan, mutta jo yhden sienen löydettyä alkaa huomata yhä uusia alkuja lähitienoolta. Hyvää suomalaista dekkaritasoa. Marisha Rasi-Koskinen on julkaissut kol- mannen kaunokirjallisen teoksen nimeltään Vaaleanpunainen meri. Kirja on vangitsevia ja taianomaisia novelleja isistä ja heidän lapsistaan. Rasi-Koskinen osaa käytellä taitavasti sanoja ja luo näkökulmia katsoa elämää, asioita eri puolilta. Oma ammatti psykologina perheneuvolassa antaa oikeaa taustapohjaa kerrontaan. ”Vaikka tarina on fiktiivinen, löytyy tosipohjaa omasta elämästä ainakin mehiläisten hoitoon innostuneesta isästä”, kertoi kirjailija. 4 / 2014 Timo Sandberg Kariston osastolla Tarinat lähtee pienistä tapahtumista ja lukija saa tutustua ympäristöön ja henkilöihin välähdyksen omaisesti. Oma mielikuvitus saa töitä, kun kertomatta jääneet asiat alkavat pyöriä mielessä. Kertomus kuvaa kuinka lyhyt hetki ihmisellä on valita oikein tai kaikki tuhoutuu täysin. Rasi- Koskinen halusi nostaa isyyden lähtökohdaksi tarinaan. Nuorten ja lasten suhteissa isään on tapahtunut paljon muutoksia nykyaikana. Toisaalla lapset ovat nousseet perheen keskiöön tai toinen ääripää on, missä lapset unohdetaan kokonaan. Ylihuolehtiminen on myös tukahduttavaa. Novelleissa on synkkyyttä, mutta myös valoa sekä onnea. eri taiteilijoilta. Esimerkiksi Tove Janssonin Grim-lehteen piirtämiä poliittisia pilakuvia, Erkki Tantun Rymy-Eetu sarjakuvia sekä Kari Suomalaisen varhaisia satiiripiirroksia. Teos ulottuu talvisodan alusta aina rauhan aikaan. Tilanteet ja yhteiskunnan todellisuus heijastuvat pilapiirroksin. Tekijät ovat seuloneet rintamalla tehdyt korsulehdetkin. Sarjakuvataide on olennainen osa sotakokemusta. Poikkeuksellisen tervetullut teos on varmaankin monen joululahja toiveissa. Ville Hänninen ja Jussi Karjalainen ovat toimittaneet kirjan nimeltä Sarjatulta. Kirja keskittyy viime sotiemme aikaisiin sarjakuviin ja pilapiirroksiin. Suomen sodista on tuhansia kirjoja, mutta tästä kulmasta sotaa katsoen kirja on ainutlaatuinen. Mukana on parisataa kuvaa ja pilapiirrosta Frivakt Vapaavahti 43 Suomen dekkariseura ry:n järjestämä Dekkarilauantai on perinteisesti ollut suosittu tapahtuma kirjamessuilla. Lavalla järjestettiin sarja paneeleja, joissa maan tunnetuimmat dekkarikirjailijat esittelivät uusinta tuotantoaan. Kuvassa vasemmalta Harri Winter, Anna Lönnroth, Taavi Soininvaara, Kari Häkämies ja haastattelijana Tiina Torppa LÄHES 80 000 KIRJOJEN YSTÄVÄÄ VIERAILI HELSINGIN MESSUKESKUKSESSA Suosio säilyy vuodesta toiseen Helsingin Kirjamessut järjestettiin nyt 14. kertaa torstaista sunnuntaihin 23. – 26.10.2014 Messukeskuksessa Helsingissä. Tapahtuman teemamaa oli Italia ja messuilla vieraili yli 20 italialaista kirjailijaa. Moni vakiokävijä veikkasi yleisömäärän vähentyneen – käytävillä tuntui olevan väljempää. Ehkäpä kulkureittejä oli tungoksen pelossa levennetty, koska esiintymislavojen yhteydessä olevat katsomot täyttyivät päivittäin. Samanaikaisesti Messukeskuksessa järjestetyillä Helsingin Kirjamessuilla, Helsingin Musiikkimessuilla ja Viini, ruoka & hyvä elämä -tapahtumassa vieraili neljän päivän aikana yli 78 400 kävijää. Meriaiheisia uutuuskirjoja Merenkulkijoita näkyi etenkin antikvaaristen kirjamessujen puolella. Moni teki hyviä löytöjä vanhojen kirjojen puolella, mutta uusia merikirjoja oli messuilla esillä varsin vähän. John Nurmisen Säätiöllä oli oma osasto, jolla esiteltiin muun muassa syksyn kahta uutuusteosta. Mikko Huhtamies kuvaa Itämeren merellisen historian mullistavia innovaatioita, utopioita ja unohtuneita suunnitelmia kirjassaan Pohjolan Atlantis. Syksyn toisessa uutuusteoksessa arvovaltainen kirjoittajajoukko valaisee ranskalaisen retkikunnan vaiheita 1800-luvun Suomessa. Sairastunut merimieskirjailija Rainer Alander ei itse päässyt esittelemään uutuut- taan Däckslast, vaan sen teki Tom Paxal, joka myös on työskennellyt merillä. Merikirjoihin voidaan laskea lisäksi Gustav Wikströmin Emil och hans Brigg, sekä Harri Winterin Hyvät, pahat pojat. Winter oli mukana Suoman dekkariseuran järjestämässä dekkarilauantaissa, jossa hän kertoi suuren suosion saaneen kirjansa aiheista. Dekkarikirjailijat vetivät lavan ääreen suuren joukon yleisöä. Tapahtuma uusiutuu vuosittain Tänä vuonna kirjamessujen haastattelijoina toimi myös joukko evankelis-luterilaisen kirkon piispoja Irja Askolasta Voitto Huotariin. He onnistuivat saamaan ohjelmanu- Nuoret naispoliitikot Li Andersson ja Susanna Koski on totuttu näkemään taisteluparina. Kirjamessuilla julkaistiin heidän yhteinen teoksensa ”Punavihreä sinivalkoinen - keskustelukirjeitä . Kirjassa on kahden määrätietoisen naisen ajatuksia suomalaisesta hyvinvoinnista, yhteiskunnan tilasta, tulevaisuudesta sekä väistämättä edessä olevien haasteiden ratkomisesta. Riikka Pulkkinen valotti uusimpia projektejaan. Hän kirjoittaa oopperaa sekä romaania. Molemmat teokset perustuvat kirjailijan kuunnelmaan nimeltä Wunderbar! meroihinsa uusia näkökulmia ja syvällisiä pohdintoja. Tähän joukkoon olisi vielä sopinut hyvin entinen merimiespappi, nykyinen Turun piispa Kaarlo Kalliala, joka tunnetaan lahjakkaana keskustelijana. Kirjamessut halusi kunnioittaa Tove Janssonia (1915 - 2001), jonka syntymästä tänä vuonna tuli kuluneeksi sata vuotta. Hänen tuotantoaan ja elämäänsä nostettiin esille ja käytiin läpi eri päivinä sekä suomeksi että ruotsiksi. Messujen ohjelmassa oli huomioitu hyvin myös lapset ja nuoret. Kallion ilmaisutaidon lukion opiskelijat tuottivat ohjelmaa kaikkina neljänä päivänä. Tuleville kirjailijoille, myös aikuisille, oli pystytetty Haluatko kirjailijaksi -neuvontapiste. Täällä pystyi keskustelemaan kirjahankkeistaan ja saamaan neuvoja suoraan kustantajilta. Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Madventures -seikkailijat Riku Rantala ja Tuomas Mi lonoff pohtivat, voiko ihminen omalla matkustamisellaan pahentaa kohdemaansa ahdinkoa. He ovat matkoillaan törmänneet köyhyyteen ja kurjuuteen. NÄSTAN 80 000 BOKV ÄNNER BESÖKTE HELSINGFORS MÄSSCENTRUM Populär mässa år efter år Helsingfors Bokmässa arrangerades för fjortonde gången i Helsingfors Mässcentrum från torsdag till söndag den 23 – 26 oktober 2014. Italien var årets tema och flera än 20 italienska författare besökte mässan. Mången årlig besökare tippade på att publiken minskat – det kändes som om det fanns mera utrymme mellan avdelningarna. Kanske man breddat gångarna för att undvika trängsel, då sittplatserna framför scenerna varje dag fylldes. Samtidigt med bokmässan pågick i Helsingfors Mässcentrum Musikmässan och evenemanget Vin, mat & ett gott liv, och under de fyra dagarna uppgick det sammanlagda antalet besökare till över 78 400. Rockstjärnan Michael Monroe berättade om biografin över sitt liv. 46 Vapaavahti Frivakt 4 / 2014 I sin nya bok ” Själens nattsida” skriver Merete Mazzarella om en ung kvinnas stormiga och udda liv. Maritima boknyheter Sjöfarare såg man framför allt på den antikvariska bokmässans sida. Många gjorde fina fynd bland gamla böcker, nya böcker med maritim anknytning såg man inte mycket av på mässan. John Nurminens Stiftelse hade en egen avdelning där man bland annat presenterade höstens två nya böcker. Mikko Huhtamies beskriver i sin bok Pohjolan Atlantis omvälvande innovationer, utopier och glömda planer ur Östersjöns maritima historia. I höstens andra nyhet Ranskan viimeisen kuninkaan retkikunta – La Recherche Lapissa belyser en ansedd skara författare den franska expeditionens upplevelser på 1800-talet i Finland. Sjömansförfattaren Rainer Alander hade insjuknat och var förhindrad från att själv presentera sin senaste nyhet Däckslast. Det gjorde Tom Paxal, som själv också varit till sjöss. Gustav Wikströms Emil och hans brigg och Harri Winters Hyvät, pahat pojat kan också räknas till genren sjöfartslitteratur. Winter var också med på Finska deckarsällskapets deckarlördag, där han berättade om din bok som vunnit stor framgång. Deckarförfattarna drog en månghövdad publik till sin scen. 4 / 2014 Evenemanget förnyas årligen I år fungerade också en skara biskopar representerande den evangelisk-lutherska kyrkan som intervjuare, bland dem Irja Askola och Voitto Huotari. De lyckades införa nya synvinklar och djuplodande resonemang i sitt programnummer. I det här sammanhanget skulle den tidigare sjömansprästen, Åbo nuvarande biskop Kaarlo Kalliala, känd som en skicklig debattör, också passat in. Bokmässan ville hedra Tove Jansson (1914 – 2001), från vars födelse etthundra år förflutit i år. Hennes produktion och liv lyftes upp och presenterades både på finska och på svenska under olika dagar. I mässprogrammet hade man också beaktat barn och unga. Studerande från Kallion ilmaisutaidon lukio hade producerat program för alla fyra dagar. Man hade inrättat en rådgivningspunkt avsedd också för vuxna som tänkt sig bli författare. Här kunde man diskutera sina bokprojekt och få råd direkt av förlagen. text och bilder: Pekka Karppanen Den nya boken om Elisabeth Rehn ger en mångsidig och omfattande bild av Rehns liv från barndomen till i dag. Frivakt Vapaavahti 47 Däckslast Författare: Rainer Alander I boken skildras livet ombord på ett lastfartyg under sent 1970-tal. I sitt företal vill författaren understryka att boken är en realistisk sjöroman, som återspeglar den tidens sjömansjargong och värderingar. Språket är råbarkat, kärvt och maskulint. Lastfartyget Marina från Mariehamn lastar impregnerade telegrafstolpar i Fredrikshamn för att frakta till Grekland. Det är fartygets sista resa. Fartyget väntas byta flagg, namn och besättning. En dramatisk episod inträffar i hamnen då fartyget får slagsida och surrningarna sprängs sönder och däcklasten sätter sig i rörelse, stockarna rasar ut på kajen och i vattnet. Snart dunkar Marina fram över Östersjön och vidare genom Kielkanalen mot Medelhavet. Vi får bekanta oss med besättningen ombord, den bufflige kaptenen Wilson från Ma- riehamn som högst nedlåter sig till att växla några ord med lättmatrosen Sund. Han är från Åland. Manskap är manskap och befäl är befäl, anser kaptenen. Förste maskinisten Troberg känner sig gammal och sjuk och besöker alltid läkare i finländsk hamn. Hans misstro mot mediciner är grundmu- rad men hans lager av piller, salvor och tuber ökar, trots att han är övertygad om att alla läkare bara är bedragare. För gamla båsen Smeds är Marina hans hem. För honom är fartygsförsäljningen en katastrof. Att bli av med sitt fartyg är för sjömän är som att mista sitt hem och kanske en del av sig själv, funderar båsen där han vid resans slut står och stirrar ner i det förunderliga Medelhavet. Vi får också bekanta oss med andre styrman Malm som älskar sjölivet och lättmatros Liimari som drömmer om att gå iland och bli taxichaufför. I berättelsen finns också kvinnor på landbacken: hustrur, flickvänner och båtflickor men också en döende gammal mor. Allt detta skildrar Alander med ömsint humor. Förlag: Litorale 2014, 158 s. Emil och hans Brigg Författare: Gustav Wickström En sommardag på 1950-talet rodde författaren med sin far längs en strand i Korpo tillsammans med en man som kunde berätta att han som liten pojke varit med då man på platsen byggt och sjösatt ett segelfartyg. Det lät spännande, men ingen diskuterade då saken vidare. Omkring tjugo år senare hittade han i Allan Gustafssons bok ”Gynnande vind” namnet på fartyget. Den Korpobyggda briggen hette ”Hermo” och den första kaptenen Herman Emil Michelsson. I boken berättar hans änka Alexandra på gamla dagar, sittande i gungstolen hos sin dotter i kantorsbostaden på Föglö för sina barnbarn om sitt liv med Emil och livet ombord. Boken handlar alltså om verkliga personer och deras liv i slutet av 1800-talet under bygdeseglationens storhetstid. I skärgården byggdes fartyg vid lämpliga stränder. Ofta utgjorde varje fartyg underlag för ett rederi med 15 – 20 delägare. På våren seglade man ut ”vid första öppet vatten”. Medan fartyget gjordes segelklart förde man provianten ombord. Det var hårt bröd och torkade ärter, hårt saltat smör, fläsk och kött. Frakten utgjordes ofta av kol, trävaror eller salt. Segelle48 Vapaavahti Frivakt derna bestämdes ofta av de förhärskande vindarna. Hemresan planerades ske innan isen lagde sig i danska sunden. Resorna var långa och tunga och gav ibland bara en obetydlig vinst som fördelades enligt andel i fartyget. Med boken önskar författaren ge dagens skärgårdsbor men också andra läsare en inblick i en kofferdiskskeppares slitsamma och riskfyllda liv. Författaren har lagt ned ett gediget forskningsarbete under de senaste 40 åren då han samlat material om fartyget och om mannen som byggde och seglade det och om människorna omkring honom. Boken är rikligt illustrerad med faksimiler av utdrag ur loggböcker, myndighetshandlingar och brev skrivna till och från huvudpersonerna. Dessutom finns kartor, teckningar, fotografier och målningar av fartyg och människor. Förlag: Litorale 2014, 197 s. 4 / 2014 Havets ord SSB´s långvariga samarbetspartner Torbjörn Dalnäs har arbetat för sjömansservice i Sverige och åstadkommit ett stort antal böcker, publikationer, tidningsartiklar och webbmaterial med sin penna. Hans nya bok Havets ord ger korta förklaringar till ord och uttryck inom sjömansspråket. Yrkessjömännens språk är kärnfullt. Det har berikats med oräkneliga bidrag från skilda epoker och streck på kompassrosen. Många av de äldre termerna har frisiskt eller nederländskt ursprung. Direkt eller via den närbesläktade lågtyskan smög de sig in i de skandinaviska sjömännens ordskatt. Under senare sekler har importen ofta skett från brittisk och amerikansk engelska, med åtskilliga inslag som filtrerats genom det norska sjömansspråket - de skandinaviska sjömännen var länge ett dominerande inslag i världssjömanskåren, sin tids filippinare. Torbjörn har samlat ord och uttryck från sjömännens speciella språk och gett dem förklaringar så att vi landkrabbor kan tillgodogöra oss dessa. Havets ord kan fungera både som uppslagsbok och en bok att bläddra i för att få en stunds förnöjelse. Den har i mångt och mycket en kåserande stil. Breakwater Publishing AB ISBN: 9789186687281, 333 sidor 4 / 2014 Frivakt Vapaavahti 49 Ääniä mereltä kirjoittajat yhteiskuvassa, josta Jari Savolainen puuttuu. Valter Nylanderia edustivat hänen poikansa Antti ja Lauri, jotka kumpikin seilaavat kauppalaivoissa. ÄÄNIÄ MERELTÄ -merenkulkijat muistelevat Joulukuun alussa vietettiin Vuosaaren Merimieskeskuksessa juuri painosta tulleen kirjan julkistamistilaisuutta, jossa nautittiin MEPAn tarjoamasta lohikeitosta ja kuunneltiin Timo Sylvänteen säveltämää ja äänittämää merimiesmusiikkia. Paikalla oli suurin osa Ääniä mereltä -kirjaan tekstejä tuottaneista merenkulkijoista. Timo Sylvänne on toimittanut tämän hienon teoksen, ja myös 50 Vapaavahti Frivakt hänen tarinoitaan on kirjassa. Hän on tuttu mies Vapaavahdin sivuilta jo pitkän ajan takaa. Muut kirjoittajat ovat Martti O. Mustonen, Paavo Tukkimäki, Jari Savolainen, Arja Makkonen, Kari Hovi, Mirja Soronen-Ojanen, ja Olavi Kivilähde. Lisäksi kirjassa on tekstejä Valter Nylanderin päiväkirjoista. Heti kirjan alussa paneudutaan kahden suomalaisaluksen erittäin mielenkiintoisiin vaiheisiin. Maailman ensimmäinen dieselkäyttöinen valtamerialus sai Suomen lipun alle tullessaan nimen Tornator. Laiva lähti Petsamosta kohti Kaukoitää vuonna 1941. Alus haaksirikkoutui tammikuussa 1942 Japanin vesillä. Toinen tarina kertoo Suomen Tankkilaiva Oy:n m/t Wiimasta, joka kuljetti lentobensiiniä Kiinaan. USA arveli lastin päättyvän Pohjois-Korean hävittäjiin, mikä aiheutti melkoista diplomaattista vääntöä kylmän sodan alkuvuosina. Kirjoittajia kaikilta osastoilta Monet merenkulkijat ovat pitäneet jonkinlaista päiväkirjaa. Meripäivät olivat usein yksitoikkoisia, mutta satamissa sattui ja tapahtui sitäkin enemmän. Vuonna 1915 syntynyt Valter Nylander teki merkintöjä mustakantiseen vihkoon, josta hänen siskonsa mies Kalevi Heitto kirjoitti myöhemmin koneella puhtaaksi. Nylander yleni kansimiehestä laivan päälliköksi asti. Radiosähköttäjänä seilannut Martti Mustonen teki myös tarkkoja muistiinpanoja seilausaikoinaan. Hänen päiväkirjoistaan voidaan myös lukea menneitä tapahtumia 4 / 2014 likkönä oli Mirja Soronen-Ojanen. Hän oli jo tehnyt pitkän työuran Lundqvist -varustamossa, kun hänelle tarjottiin m/t Peggyn päällikkyyttä. Vuonna 1987 hän otti kipparin jobin, ja seilasi päällikkönä myös m/t Hu- Kirjan kuvitusta: Radiosähköttäjä Jari Savolainen vaihteeksi ruorimiehenä laivan komentosillalla. kotimaasta ja ulkomailta. Mustonen seurasi ahkerasti kotimaan radiolähetyksiä 1950 -luvulla seilatessaan. Hyvinkin autenttista dokumentointia löytyy kirjasta kolmen vuosikymmenen takaa, kun Valmetin norjalaisvarustamolle rakentamat 150.000 -tonniset tankkerit palautuivat konkurssin jälkeen Suomeen ja Henry Nielsenin hoitoon. Konemestari Kari Hovi joutui ”taistelemaan” m/t Tornadossa, jonka konepuoli oli laivan nuoresta iästä huolimatta päässyt varsin huonoon kuntoon. Hän on pitänyt kaikista tapahtumista tarkkaa kirjaa koko seilausuransa ajalta. Kari on muun muassa ylittänyt päivämäärärajan kuusi kertaa ja päiväntasaajan 18 kertaa. Suezista hän on mennyt kolme kertaa ja Panaman kanavasta kahdeksan kertaa. gossa. Mirja jäi maihin m/t Peggyn päällikön paikalta loppuvuodesta 1990 ja siirtyi lasten syntymien jälkeen merivakuutuspuolelle. Tankkilaiva Peggy on pääosassa myös kirjan lopussa, kun kokkistuertti Olavi Kivilähde kertoo, millaista on, kun laiva ajetaan romuttamon rantaan. Tarina on varsin mielenkiintoinen. Maltalta alkanut viimeinen matka päättyi Alangiin. Viimeinen ateria m/t Peggyssä oli hernekeittoa ja lettuja. Kirja sisältää vielä Paavo Tukkimäen ja Jari Savolaisen osuudet. Merimiespappina toiminut Tukkimäki tunnetaan myös merenkulkuun paneutuneena toimittajana. Hän työskenteli Lontoon ja Antwerpenin merimieskirkoilla vuosina 1971-1975. Hänen ensimmäinen työpäivänsä Lontoossa oli varsin hikinen – suurkaupungissa ensimmäistä kertaa, isolla tila-autolla ja vielä vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Radiosähköttäjä Jari Savolainen seilasi Nielsenillä ja Vasa Shippingillä. Hän on eläkevuosillaan kerännyt ja tallentanut paljon merenkulun lähihistoriaa aanimeri.fi -sivustolle Timo Sylvänteen apuna. Savolainen aloittaa kirjassa ensimmäisestä jobistaan, Pentti Ojamiehen antamasta 200 markan förskotista ja hiustenleikkuumääräyksen antamasta kipparista. Kaikki kirjoittajat ovat muistojen lisäksi tallentaneet menneitä aikoja valokuviin, mikä on todella hyvä lisämauste jo muutenkin hyvään kirjaan. Julkistamistilaisuudessa Sylvänne kertoi saaneensa Rauman Merimuseon johtajalta merikapteeni Hannu Vartiaiselta neuvon ”lisää valokuvia” kahdesti, kun oli esitellyt ensimmäisen kirjansa luonnoksia. Lukukokemuksena Ääniä mereltä on suurenmoinen. Tarinat ja niihin liittyvät kuvat on valittu huolella. Jokaisella kirjoittajalla on oma tyylinsä, mikä tuo vaihtelua kerrontaan. Heistä on myös lyhyt esittely, josta selviävät seilatut laivat ja muu työkokemus ja koulutus. Useimmista laivoista on myös fleet list -tyyppinen lyhyt historiikki. Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Ääniä mereltä, ISBN 978-952-93-4760-5. 190 sivua, kovakantisen kirjan hinta postikuluineen 30 euroa, pehmeäkantinen 26 euroa. myynti www.aanimeri.fi Kapteeni, kokki ja merimiespappi Kirjoittajien joukossa on myös kaksi naispuolista merikapteenia. Arja Makkosen kanssa olemme melkein seilauskavereita. Olimme vuonna 1981 kahteen otteeseen Veracruzissa, jossa laiturilla suoritimme lastivahinkojen ”taljausta”. Minä olin Finnoceaniksella, Arja Hangetella. Kirjassa on useita Arjan kirjoittamia hauskoja juttuja. Suomen ensimmäinen nainen laivan pääl4 / 2014 Kirjan toimittaja Timo Sylvänne. Frivakt Vapaavahti 51 Reissukirja Matkalla kaikissa maailman maissa Maailman jokaisessa itsenäisessä maassa vieraillut kokenut toimittaja Rauli Virtanen käväisi Vuosaaren Merimieskeskuksen kirjanjulkistamistilaisuudessa. Hänen uusinta teostaan on jo lainattu laivoille MEPAn kirjastosta ja palaute on ollut positiivista. Virtasen kertomukset ja aikaisemmatkin kirjat ovat selvästi merenkulkijoiden mieleen. Monissa merimiesjutuissa muistellaan, kuinka käytiin ”hyvissä paikoissa”. Rauli Virtasen kirjassa päästään myös pahoihin paikkoihin. Reissumiehen tarina alkaa rahtilaivamatkalla Suomesta, tosin Ruotsin ja Norjan puolella hän oli jo käväissyt aikaisemmin. Virtanen seilaa AL:n m/s Actinialla Etelä-Amerikkaan ja kuvailee hienosti merimieselämää ja maissa käyntejä. Värikkäimpien kavereiden nimet olivat jääneet mieleen. Matka on kui- tenkin varsin seesteinen kirjan myöhempiin tapahtumiin verrattuna. Etelä-Amerikka näyttäytyy nuorelle toimittajalle koko kauneudessaan ja kauheudessaan. Vasta Kolumbiassa Rauli Virtanen pääsee elämänsä ensimmäiselle lentomatkalleen. Sekin päättyi pakkolaskuun, kun vanhan potkurikoneen bensatankki ehti vuotaa lähes tyhjäksi. Taival Etelä- ja Pohjois-Amerikassa kesti lähes vuoden ja toimi osaltaan korkeakouluna tulevalle uralle. Toimittajan ja kirjeenvaihtajan työ monen eri työnantajan lukuun jatkui maailman eri kolkissa, mistä kirjassa saadaan lukea mielenkiintoisia tarinoita. Mukana on tiivistettynä politiikkaa, historiaa ja maantiedettä. Kuten moni merenkulkija, myös Rauli Virtanen on joutunut menemään paikkoihin, joista muut haluavat pois. Reissukirja, WSOY, kovakantinen, 404 s. 978951-0-40494-2, Hinta 25-35 e. Lainattavissa laivoille MEPAn kirjastossa Kirjan kuvitusta: Suomen Höyrylaiva Oy:n omistama M/s Actinia seilasi Oy SuomenEtelä-Amerikan Linja Ab:n rahtauksessa. Vuosaaren Merimieskeskuksessa poikennut Rauli Virtanen on merimiesten lisäksi tavannut monenlaisia ihmisiä sisseistä suurlähettiläisiin ja Muhammed Alista Peleen. 52 Vapaavahti Frivakt 4 / 2014 Talvi oli alkanut. Kaikki jäänmurtajat olivat avustamassa laivoja satamiin ja satamista merelle. Perämerellä pakkaset olivat muodostaneet meren päälle paksun jääkannen, mikä tarkoitti paljon tehtäviä jäänmurtajille. Jäänmurtaja Sisu ja Hailuodon arvoitus J/m Sisu -lastenkirja sai jatko-osan. Jäänmurtaja Sisu ja Hailuodon arvoitus on nyt ilmestynyt. Kolmen pojan isä, merikapteeni ja luotsi Teemu Leppälä on yhdessä kuvittaja Petri Kantoniemen kanssa tehnyt loistavaa työtä. Kirjassa on hieno tarina ja mahtava kuvitus. Sisun saamat jännittävät tehtävät ovat oikean jäänmurron arkea. Kirja havainnollistaa, mihin jäänmurtajia tarvitaan ja miten ne työskentelevät. Sisun ystävinä kirjassa seikkailee myös koko jäänmurtotiimi: Majakka, luotsivene, helikopteri ja hydrokopteri. Kuvituksen sadun ja realismin yhdistelmä saatiin hyödyntämällä Leppälän omaa kokemusta ja kuva-arkistoa. Merikapteenin ja luotsin työnsä ohessa harrastajakuvaaja Leppälä on kerännyt runsaan määrän valokuvia ja videota. Niiden avulla kuvittaja sai oleelliset yksityiskohdat sekä meren valaistusolosuhteet ja perspektiivit sopivan realistisiksi. ”Suomalainen talvimerenkulun osaaminen on omaa luokkaansa. Jotta osaaminen säilyy, sen vetovoimaisuuden eteen pitää tehdä lujasti töitä. Minusta on hyvä, jos lapset ja myös aikuiset oppivat kirjojen myötä ymmärtämään paremmin merenkulun maailmaa”, Leppälä sanoo. Kahden kirjan ohella Sisu-hahmo seikkailee postikorteissa. Tulevaisuudessa Leppälän 4 / 2014 on tarkoitus kehittää Sisun hahmoa edelleen. Kirjoja käännetään parhaillaan japaniksi, saksaksi ja venäjäksi. Leppälän kustannusyhtiö POB Production Oy on tuottanut merenkulkualalle myös dokumentti- ja esittelyvideoita, muun muassa alan koulutuksesta, luotsin työstä ja merenkulun klusterin tulevaisuuden huolesta. Kirjan voi tilata netistä: http://jaanmurtajasisu.fi/tilaa-kirja , hinta 21,80 euroa. Sitä voi ostaa myös Vuosaaren Merimieskeskuksesta. Kirjan Facebook-sivut: https://www.facebook.com/jaanmurtajasisu Frivakt Vapaavahti 53 Koillisväylä Matkakertomus monitoimimurtajan mukana Toimittaja Heikki Haapavaara sai Arctia Shippingilta vastustamattoman kutsun lähteä mukaan, kun varustamon monitoimialukset Fennica ja Nordica lähtivät paluumatkalle Alaskan öljykentiltä. Kirjailija teki matkan Nordicalla marraskuussa 2012 ja kirja julkaistiin tänä syksynä. Hieno kuvitus on niin merkittävässä osassa, että valokuvaaja Jarmo Vehkakosken nimi on myös kirjan kannessa. Merellisistä kuvistaan tunnettu ammattilainen oli myös matkalla mukana. Matkakertomuksen ja vaikuttavien kuvien lisäksi kirjassa käsitellään myös geopolitiikkaa, kansainvälistä kauppaa, ilmaston ja meren suojelua sekä laivanrakennusta. Koillisväylä historiaa käydään myös läpi suomalaisesta naparetkeilijästä Adolf Erik Nordenskiöldistä lähtien. Haapavaara avaa kirjassa myös hieman merimieselämän arkea. Hän ystävystyy nopeasti miehistön kanssa ja osallistuu konemiesten kanssa venttiiliremonttiin. Nordican ruoka saa häneltä varauksettoman kiitoksen – vaihteluna oli kerran makkaran grillausta 20 asteen pakkasessa tynnyrigrillissä. Hän hyödynsi myös laivalla olevaa MEPAn kirja- ja DVD -valikoimaa. Kovakantinen, 192 sivua, värikuvia ja karttoja, hinta 29-36 euroa ISBN 978-9527043-08-0 Moni-ilmeinen merihistoria Nautica Fennica 2013–2014 Museoviraston/Suomen merimuseon ja Suomen merihistoriallisen yhdistyksen julkaisema Nautica Fennica 2013–2014 – Moni-ilmeinen merihistoria tuo esiin monipuolisen kirjon uusia näkökulmia merihistoriaan. Kirjan artikkelit perustuvat tuoreeseen tutkimustietoon ja niiden aihepiirit vaihtelevat Porin Reposaaren kalliohakkauksista parkkilaiva Helioksen rahtimatkoihin ja turkulaisten pursiseurojen toiminnasta suomalaisten merimiesten kuvaan kirjallisuudessa. Uusi kirja on yhteisjulkaisu, jonka tavoitteena on toimia merihistoriallisen tutkimustyön näyteikkunana ja tuoda merihistoriaa myös laajemman lukijakunnan tietoisuuteen. Kirjassa on ruotsin- ja englanninkieliset tiivistelmät artikkeleista MONI-ILMEINEN MERIHISTORIA Nautica Fennica 2013–2014 Toimittajat Tapio Bergholm ja Sari Mäenpää Museovirasto 2014, 152 s., nid., ISBN 978-951-616-253-2, ISSN 1235-9122, hinta 21 € (sis. alv) 54 Vapaavahti Frivakt Mångskiftande sjöfartshistoria fokuserar på den finländska sjöfartens historia och på svåra frågor kring bevarandet av sjöfartens kulturarv. I boken presenterar sju författare 2010 -talets forskning i sjöfartshistoria. Artiklarna beskriver sjöfartshistoriens mångsidiga karaktär – den rymmer väldigt olika frågor, teman och epoker från medeltiden fram till slutet av 1900-talet. 4 / 2014 4 / 2014 Frivakt Vapaavahti 55 VUODEN MERIMIESURHEILIJA 2014 ON MINNA KESÄLÄINEN Tarjoilijana m/s Amorellalla työskentelevä Minna Kesäläinen on vuosien ajan toiminut merimiesurheilun yhteyshenkilönä laivahenkilökunnan ja MEPAn välillä. Hän on urheillut ja osallistunut itse, sekä koonnut ja johtanut joukkueita MEPAn turnauksissa. Minna nähtiin säännöllisesti Amorellan joukkueen mukana eri turnauksissa jo viime vuosikymmenellä. Välillä oli taukoa, kun 2010 ja 2012 syntyneet tyttäret pitivät äidin kotipuolessa. Tänä vuonna on taas menty lujaa. – Pidän hoitovapaata maaliskuuhun asti, mutta olen tehnyt töitä viikonloppuisin, kun lastenhoito on saatu järjestettyä. Lisäansiot ovat tarpeen, kun tulot hoitovapaalla ovat hyvin pienet, Minna kertoi. Järjestely sopii siinäkin mielessä Minnalle hyvin, että hän tapaa laivahenkilökuntaa kummastakin työvuorosta. Tämä juuri helpottaa yhteydenpitoa, kun kasataan joukkueita merimiesurheilutapahtumiin. Toki kommunikaatiota tapahtuu paljon Facebookissa ja tekstiviesteillä. Palaillessaan töihin vuoden 2013 puolella Minna Kesäläinen huomasi, että merimiesurheilun managerointi kaipasi potkua. Varustamossa oli tapahtunut suuria muutoksia muun muassa Gracen, Isabellan ja XPRS:n suhteen. Tämä vaikutti satoihin ihmisiin. Myös MEPAssa huomattiin, kun osallistuminen kursseille ja tapahtumiin notkahti. Merimiesurheilu tarvitsee innokkaita vetäjiä Minna muistutti vielä, että monia legendoja Masa Mäkisestä lähtien oli myös jäänyt eläkkeelle. – Amorellan jääkiekkoporukka on sen verran yhtenäinen, että osallistuminen turnauksiin ja järjestelyt toimivat. Muihinkin lajeihin löytyi pelaajia, ja yhteisymmärryksessä aloin koordinoida toimintaa, Minna selvitti. Keväällä porukka osallistui naisten ja miesten sekajoukkueella Kaknäs Kick off -jalkapalloturnaukseen Tukholmassa. Sen jälkeen Minna kokosi kesäkuun lopun beach -futisturnaukseen naisjoukkueen. – Porukkaan tuli muitakin daameja, useimmat eivät olleet koskaan edes lajia kokeilleet. Sieravuoren tapahtuma ja olosuhteet olivat todella hienot. After Ski -meininki jäi meiltä vähälle seuraavan aamun työvuoron vuoksi, Minna muisteli. Elokuun MEPA Futis -turnaukseen Min56 Vapaavahti Frivakt na ilmoitti kolme joukkuetta. Amorella 1 ja 2 sekä Amo leidit menestyivät hyvin; kaksi mestaruutta, Fair Play -joukkuepalkinto sekä parhaan pelaajan palkinto. Amorella voitti lopulta koko Nordic Open Football -sarjan. Minnan johdolla kasattiin myös eri laivoista Vaparit Ladies salibandyjoukkue, joka oli menossa salibandyn harrasteturnaukseen. Valitettavasti muuttunut päivämäärä esti osallistuminen. Urheilua ja liikuntaa nuoresta lähtien Nykyisin Paimiossa asuva Minna Kesäläinen syntyi Kemiössä kaksikieliseen perheeseen. Nuorena hän harrasti koripalloa, jalkapalloa ja yleisurheilua. Hän opiskeli Porvoossa ja tuli parin maatyöpaikan jälkeen Vikin Linen aluksille töihin 1994. Eniten hän on työskennellyt Amorellassa. Laivaporukka käy usein Tukholman päässä pelaamassa jalkapalloa lähistöllä olevalla kentällä. Jos autokannella on tilaa, saatetaan myös pelata salibandya. Joku laittaa aamulla ilmoituksen messin ilmoitustaululle – sana kiertää ja porukkaa tulee mukaan laivamuusikoista lähtien. – Nyt olen harvemmin noissa mukana, kun viikonloppuvuoroni ovat kiireisiä. Kun olen erossa perheestä, teen mieluiten mahdollisimman paljon töitä, Minna tähdensi. Hän kertoi aikaisemmin menneensä mielellään mukaan kaikkiin liikuntatapahtumiin. Samoin hänelle jäi hieman aikaa käyttää myös MEPAn kirjasto- ja DVD -palveluita. – Katsotaan taas tilannetta keväällä, kun hoitovapaa loppuu ja alan tehdä viikko – viikko työvuoroja, Minna mietti. Yhteishenkeä ja omaa aikaa Minna on selkeästi urheilujohtaja-ainesta. Päättäväinen, määrätietoinen ja jämpti nainen on saattanut suuttuakin, kun joku on jättänyt tulematta joukkueeseen. – Olen seurannut Pasi Kinnarin toimin- taa ja ollut yhteydessäkin häneen. Pasilta on tullut paljon vinkkejä ja olen oppinut suhtautumaan asioihin neutraalisti, Minna pohdiskeli. Hän pitää tärkeänä tapahtumiin osallistumista yleensä. Se luo yhteishenkeä ja samalla voi tavata oman alan ihmisiä muista varustamoista. Toki moni haluaa ajatella, ettei niihin häviämäänkään mennä. – Itselleni tämä tuo hienoa vaihtelua perheenäidin arkeen. On joku tavoite, jota kohti mennään. Itse tapahtuma on lähes täydellinen irtiotto kaikkeen muuhun, ja jälkeenpäin siitä aina riittää muistelemista, Minna kehui kokemuksiaan. Hänen mukaansa välillä tulee pientä stressiäkin tapahtumien järjestämisestä. Kommunikointi joukkueen jäsenten, vetäjän ja MEPAn välillä on tärkeää, onneksi viestintävälineet ja ihmisten tavoitettavuus ovat kehittyneet. Minna kehuu työkavereitaan m/s Amorellalla. Konkareita on jäänyt eläkkeelle, mutta paljon on tullut uusia, nuoria merenkulkijoita mukaan – myös urheilutoimintaan. – Porukka on pieni, mutta tiivis. Meillä on täällä liikunnan harrastajia moneen lähtöön golffareista lähtien, Minna totesi. Hän haluasi harrastaa liikuntaa mahdollisimman paljon ja säännöllisesti. Maissa hän käy kerran viikossa pelaamassa harrastejalkapalloa. Avoimin mielin tuleviin turnauksiin Minna on vasta neljäs nainen, joka on valittu Vuoden merimiesurheilijaksi. Valinta on osunut mieheen 38 kertaa. Merenkulkuala on varsin konservatiivinen, mutta ajat muuttuvat. – Olen miettinyt, miksei MEPAssa aikaisemmin ole ollut naisille omia sarjoja. Matkustajalaivoissa on paljon naisia, ja rahtilaivoistakin saadaan koottua joukkueita Vaparit Ladies -ryhmään, Minna pohti. Haastattelijan mieleen muistui todellakin, että Minna ehdotti naisten sarjaa jo Salon turnauksissa viime vuosikymmenellä. Minna Kesäläinen on nyt yhdessä Christi4 / 2014 Vuoden merimiesurheilijat vuodesta 1973 Minna Kesäläinen maalivahtina MEPA FUTIS -turnauksessa Sonera Stadiumilla an Hartvikin kasannut kahden joukkueen verran Amorellan merenkulkijoita tammikuun lopun salibandyturnaukseen, joka pelataan Maarianhaminassa. Yhteensä turnaukseen osallistuu 16 joukkuetta Suomesta, Ruotsista ja Ahvenenmaalta. – Mukaan on lähdössä sekä miehiä, että naisia. Vielä emme ole päättäneet, teemmekö erikseen naisten ja miesten joukkueet, vai pelataanko sekaryhmillä, Minna aprikoi. Hän kertoi uusien pelipaitojen olevan tulossa, mutta porukan mukaan tukea tarvittaisiin lisää. Vuonna 2015 aiotaan osallistua mahdollisimman moneen merimiesurheilutapahtumaan. Hyvin paljon on kuultu ikäviä uutisia, miten merenkulussa menee huonosti. Amorellalla ei kuitenkaan surkutella, vaan työskennellään ja toimitaan yhdessä myös merimiesurheilussa. Taatusti tekemisen ilo tarttuu myös kaikkeen muuhun toimintaan. Merimiespalvelutoimisto on valinnut Vuoden merimiesurheilijan vuodesta 1973 lähtien. Minna Kesäläinen on kolmas m/s Amorellalta ja yhdeksäs Viking Linelta valittu Vuoden merimiesurheilija. MEPA onnittelee Minnaa valinnasta! VUOSIURHEILIJA LAIVA 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 SVEN-OLOF HELLSTRÖM VÄINÖ VILLANEN VILHO MARKKULA STIG SÖDERHOLM PEKKA KIVISTÖ KARL-ERIK ERIKSSON MARTTI KARINKO MS NORMA MS INIÖ MS FINNPINE MS GUNILLA MT TEBONIA MS AURELLA MS TUIRA 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 YRJÖ MÄENPÄÄ ALVAR BACKMAN MARKKU POSKIPARTA RUNE STÅHLBERG SEPPO JÄRVELÄINEN MATTI OLLILAINEN REINO PENTTI JUHANI LUTTUNEN EINO KETOLAINEN KAJ GUSEFF MS FENNO EXPRESS TT JAARLI MS FINNMERCHANT MS FENNO EXPRESS MS KONTULA MS FINNMERCHANT MS PASILA MS VIKING SALLY JM TARMO MS VIKING SALLY 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 LEIF KÄMPE PAAVO PALOKANGAS MATTI KITUNEN MARKKU OJALA HILDING SUNDBERG JOUKO HEISKANEN ELINA VARMOLA MARKO KARHAPÄÄ JARI KAUNISTO MIKKO AULANKO JM VARMA MS BORE SONG MS ENVIK MS AMORELLA MS KLENODEN MS SILJA SERENADE MS KLENODEN MS MARIELLA MS SILJA SERENADE MS LAURA 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 JARI KIISKI ARTO TURUNEN OLLI NORONKOSKI JORMA HUUPPONEN SEPPO FLINK PAAVO RAUHALA KIMMO KALLUNKI JYRKI STENMAN RAUNI SÖDERLUND TAPIO LEHTO MT KIHU JM KONTIO MS SILJA EUROPA MS TRANSPARADEN MS GABRIELLA MS BRAVADEN MS AMORELLA MS TRENDEN MSV BOTNICA MS SWEGARD 2010 2011 2012 2013 2014 TAPANI OUTINEN ARJA AHONEN KAI KORHONEN PASI KINNARI MINNA KESÄLÄINEN MS GABRIELLA MS SILJA SERENADE MS SILJA SERENADE MT STENA POSEIDON MS AMORELLA teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 4 / 2014 Frivakt Vapaavahti 57 ÅRETS SJÖMANSIDROTTARE 2014 ÄR MINNA KESÄLÄINEN Minna Kesäläinen som arbetar som servitris på m/s Amorella har under många år skött kontakterna mellan fartygspersonalen och SSB i sjömansidrottsfrågor. Hon har själv deltagit som idrottare och dragit ihop lag och coachat dem i SSB:s turneringar. Redan förra årtiondet såg vi regelbundet Minna i Amorellas lag i olika turneringar. Därefter följde en paus då döttrarna som föddes 2010 och 2012 höll mamma på hemmaplan. Men i år har hon satsat hårt igen. – Jag är föräldraledig fram till mars, men har jobbat under veckosluten om det har ordnat sig med barnvakt. De extra pengarna behövs eftersom inkomsterna under föräldraledigheten är mycket små, berättar Minna. Arrangemanget passar Minna bra även i det avseendet att hon träffar fartygspersonal från bägge skiften. Detta underlättar kontakterna när det är dags att dra ihop lag till diverse sjömansidrottsevenemang. Mycket av kommunikationen sker dock via Facebook och textmeddelanden. När Minna Kesäläinen kom tillbaka till arbetet 2013 upptäckte hon att det saknades energi inom sjömansidrottens management. Det hade skett stora förändringar inom rederiet bland annat i fråga om Grace, Isabella och XPRS. Förändringarna påverkade hundratals människor. Även på SSB märkte vi ett sviktande deltagandet i kurser och evenemang. Sjömansidrotten behöver engagerade ledare Minna påminner också om att många legender som Masa Mäkinen med flera hade gått i pension. – Amorellas hockeylag är så pass sammanhållet att vi alltid deltar i turneringar och arrangemang. Jag hittade spelare även till andra grenar och i samförstånd började jag koordinera verksamheten, förklarar Minna. I våras deltog Amorella med ett mixat dam- och herrlag i fotbollsturneringen Kaknäs Kick Off i Stockholm. Efter det drog Minna ihop ett damlag till beachfotbollsturneringen i slutet av juni. – Vissa av spelarna var helt nya och de flesta hade aldrig ens testat beachfotboll. Evenemanget i Sieravuori och förhållandena där var fantastiska. Vi kunde dock inte vara med på After Ski-festen eftersom vi skulle jobba dagen därpå, minns Minna. Till SSB:s fotbollsturnering i augusti anmälde Minna tre lag. Amorella 1 och 2 samt Amo Leidit var framgångsrika: två mästerskapsvinster, en utmärkelse till turneringens Fair Play-lag och priset för bästa spelare. Amorella vann till slut hela Nordic Open Football-serien. Under Minnas ledning samlade man även ihop till innebandylaget Vaparit Ladies, som skulle vara med i en hobbyturnering. Dessvärre kunde de inte delta eftersom datumet för turneringen ändrades. Idrott och motion sedan ungdomsåren Minna som numera bor i Pemar föddes i en tvåspråkig familj i Kimito. Som ung var fritidsintressena basket, fotboll och friidrott. Hon studerade i Borgå och efter ett par arbetsplatser i land kom hon till Viking Lines fartyg 1994. Hon har mest jobbat på Amorella. I Stockholm lämnar besättningen ofta fartyget för att spela fotboll på en närliggande plan. Om det finns utrymme på bildäck kan det även hända att man kör lite innebandy. Någon sätter upp ett meddelande på anslagstavlan i mässen – ordet sprider sig och till och med fartygsmusikerna anmäler sig. – Nu deltar jag mera sällan eftersom mina veckoslutsskift är stressiga. Jag jobbar helst så mycket som möjligt när jag inte är med min familj, poängterar Minna. Hon berättar att hon tidigare gärna deltog i alla slags motionsaktiviteter. Ändå fick hon även lite tid över att nyttja SSB:s biblioteksoch dvd-tjänster. – Vi får se hur det blir till våren när min föräldraledighet tar slut och jag börjar gå på veckolånga skift, funderar Minna. Sammanhållning och egen tid Minna är ett riktigt idrottsledar-ämne. Det har hänt att denna bestämda, målmedvetna 58 Vapaavahti Frivakt 4 / 2014 Minna Kesäläinen som målvakt i turneringen MEPA-FUTIS på Sonera Stadium och noggranna kvinna har blivit arg när någon inte har gått med i laget. – Jag har följt Pasi Kinnari i det han har tagit sig för och även varit i kontakt med honom. Jag har fått många tips från Pasi och han har lärt mig att ha en neutral inställning till saker och ting, säger Minna. Minna tycker att det är viktigt att man deltar i evenemang i allmänhet. Det skapar sammanhållning samtidigt som man träffar branschfolk från andra rederier. Det är dock många som vill gå in för att vinna om de ska delta. – För egen del innebär sjömansidrotten ett inslag av variation i en familjemors vardag. Man har ett mål att sikta in sig på. Själva evenemanget är en nästan fullkomlig utbrytning ur allt annat, och efteråt har man många fina minnen, säger Minna i positiva ordalag om sina erfarenheter. Hon menar att det ibland rentav blir stressigt att arrangera evenemangen. Kommunikationen mellan lagmedlemmarna, lagledaren och SSB är viktig. Lyckligtvis har kommunikationsverktygen förbättrats och människors tillgänglighet ökat. Minna lovordar sina arbetskamrater på m/s Amorella. Flera veteraner har gått i pension, men många unga sjöfarare har kommit i deras ställe – även till idrottsverksamheten. – Besättningen är liten, men kärnfull. Vi 4 / 2014 har motionärer av många slag, golfare med mera, konstaterar Minna. Hon vill motionera så mycket och så regelbundet som möjligt. I land spelar hon fotboll på hobbynivå en gång i veckan. Med öppet sinne inför kommande turneringar Minna är bara den fjärde kvinnan som utsetts till Årets sjömansidrottare. Hela 38 gånger har valet fallit på en man. Sjöfartsbranschen är tämligen konservativ, men tiderna förändras. – Jag har funderat på varför SSB inte tidigare har haft egna serier för kvinnor. Det finns många kvinnor på passagerarfartygen och vi får ihop lag även från fraktfartygen till Vaparit Ladies-gruppen, påpekar Minna. Då slår det mig att Minna faktiskt föreslog en damserie redan under förra decenniets turneringar i Salo. Tillsammans med Christian Hartvik har Minna Kesäläinen nu samlat ihop sjöfarare från Amorella så att det räcker till två lag till innebandyturneringen i slutet av januari. Turneringen spelas i Mariehamn. Totalt 16 lag från Finland, Sverige och Åland har anmält sig till turneringen. – Både män och kvinnor kommer att delta. Vi har ännu inte bestämt om vi ska ha separata dam- och herrlag, eller om vi ska spela med mixade lag, funderar Minna. Hon berättar att nya matchtröjor är på gång, men att det skulle behövas lite mera stöd. Under 2015 tänker man delta i så många sjömansidrottsevenemang som möjligt. Vi har fått höra många tråkiga nyheter om hur dåligt det går för sjöfarten. Men på Amorella beklagar man sig inte, utan jobbar på och samarbetar även inom sjömansidrotten. Arbetsglädjen smittar garanterat av sig på den övriga verksamheten. Sjömansservicebyrån har utsett Årets sjömansidrottare sedan 1973. Minna Kesäläinen är den tredje personen från m/s Amorella och den nionde från Viking Line som blivit Årets sjömansidrottare. SSB gratulerar Minna till utmärkelsen! text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 59 M/S AMORELLA ON VUODEN 2014 URHEILULAIVA Vuodesta 1972 kiertänyt Kekkosen Kannu myönnettiin m/s Amorellan henkilökunnalle Vuonna 2014 valinta oli helppo. M/s Amorellan merenkulkijat voittivat keväällä laivajoukkueiden jääkiekkoturnauksen, ottivat MEPAn kautta aikojen suurimmassa jalkapalloturnauksessa sekä miesten, että naisten mestaruuden. B-ryhmä valittiin vielä turnauksen Fair Play -joukkueeksi. Amorellan naiset olivat myös voittamassa ensimmäistä kertaa järjestetyn merenkulkijoiden beach futiksen finaalia. Amorellan joukkue voitti myös kansainvälisen Nordic Open Football -jalkapallosarjan, johon osallistui 100 laivajoukkuetta. Lisäksi laivan merenkulkijoita oli mukana MEPAn golf -kilpailuissa ja Minuuttikisassa. Kekkosen Kannu ja Nordic Open Football -palkinto luovutettiin m/s Amorellan henkilökunnalle 7.12. aluksen ollessa matkalla Turusta Tukholmaan. MEPA onnittelee m/s Amorellan henkilökuntaa! Palkintotilaisuutta odotellaan: Sari Tanskanen, Minna Kesäläinen, Joonas Järvenpää, Kent Krook, Richard Sandholm ja Jan Enkvist I väntan på prisutdelningen:: Sari Tanskanen, Minna Kesäläinen, Joonas Järvenpää, Kent Krook, Richard Sandholm, Jan Enkvist M/S AMORELLA ÄR ÅRETS IDROTTSFARTYG 2014 Kekkonens Kanna som vandrat sedan 1973 tillföll m/s Amorella. År 2014 var valet enkelt. M/s Amorellas sjöfarare tog hem segern i SSB:s ishockeyturnering som spelades i våras. I fotbollsturneringen i augusti, som var den största i SSB:s historia, var Amorella mästare i både herrarnas och damernas serie. B-laget blev dessutom valt till turneringens Fair-Play lag. Amorellas damer var även med och vann beachfotbollsturneringen, som arrangerades för första gången. Amorellas lag tog även guld i den Nordiska fotbollsserien – Nordic Open Football, som hade totalt 100 deltagande lag. Dessutom deltog fartygets sjöfarare framgångsrikt i SSB:s golftävlingar och även i Minuttävlingen. Priserna utdelades på m/s Amorella den 7.12. då fartyget seglade i Skärgårdshavet. Amorellan merimiesurheilijoita ja Mepan miehiä päivällisellä: Vesa Kuusiaho, Sari Tanskanen, Jere Linden, Jonni Leppänen, Joonas Järvenpää, Oskar Essen, Kari-Matti Kortelainen, Marko Jalonen, Minna Kesäläinen, Pekka Karppanen, Johan Treuthardt. Amorellas sjömansidrottare och SSB:s representanter vid middagen: Vesa Kuusiaho, Sari SSB gratulerar m/s Amorellas Tanskanen, Jere Linden, Jonni Leppänen, Joonas Järvenpää, Oskar Essen, Kari-Matti Korsjöfarare telainen, Marko Jalonen, Minna Kesäläinen, Pekka Karppanen, Johan Treuthardt. 60 Vapaavahti Frivakt 4 / 2014 Konstantin Filatov m/s Corinnen konehuoneessa RAUTA VÄÄNTYY KONEPÄÄLLIKÖN KOURISSA M/s Corinnen ciiffi Konstantin Filatov sai nimensä Red Nail Rosteriin Vantaalla asuva Konstantin kiinnostui erikoisesta voimamieslajista, kun tarvitsi kuntoutusohjeita kättään varten. Kädestä oli mennyt pari luuta poikki ja sitä piti lepuuttaa pitkään. – Kun vamma oli parantunut, valitteli lääkäri käden puristusvoiman heikkoutta. Hän määräsi harjoittelemaan käsivoimia, että tulisin täyteen työkuntoon, Filatov kertoi. Hän etsi ohjeita internetistä grip sport -aiheisilta sivuilta. Hän alkoi kehittää puristusvoimaa käsipainoilla ja tutustui samalla nail bendingiin, naulojen taivutukseen. Lajissa käytetään eri vahvuisia nauloiksi kutsuttuja rautatankoja. Konstantinin saavuttamalla IronMind Red Nail -tasolla käytetään seitsemän tuuman nauloja, joiden paksuus on noin 8 millimetriä. Naulan vääntäminen täytyy tehdä sääntöjen mukaan. Kun tehdään suoritus sertifikaattia varten, pitää paikalla olla IronMind Enterprises -yhteisön hyväksymä todistaja. – Tomas Valverde todisti minun suoritukseni, jonka sitten laitoimme IronMind´in päätoimistolle, Konstantin sanoi. Naula on väännettävä pelkillä käsillä U4 / 2014 kirjaimen muotoon siten, että päätyjen väli saa olla korkeintaan kaksi tuumaa. Aikaa on yksi minuutti. Konstantin Filatov jatkaa harjoittelua muun muassa käsipainoilla ja – puristimilla sekä kotona että laivalla. Kotona Vantaalla hänellä on vaimo ja kaksi lasta. Filatov oli konepäällikkönä Gran Ship Oy:n Carismassa, joka myytiin taannoin. Varustamo hankki tilalle m/s Corinnen, joka sekin seilaa Suomen lipun alla ja Prima Shippingin hoidossa. Carisman miehistö siirtyi Corinneen. – Tämä taitaa olla viimeisin Suomen lipun alle tullut laiva. Otimme aluksen yli parisen kuukautta sitten, Filatov kertoi. Hänen seuraava tavoitteensa on Captains of Crush No. 3 gripper ja Gold Nail -taso. Suomessa on hänen lisäkseen vain yksi Red Nail Rosteriin nimensä saanut voimamies, Juha Lehtimäki. Ei muuta kuin kovaa vääntöä! M/s Corinne on ollut Suomen lipun alla parisen kuukautta. Joulukuun puolessa välissä laiva poikkesi Kantvikissa. IronMind –naula vääntämisen jälkeen Teksti: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 61 AJANKOHTAISTA - NYHETER OCH EVENEMANG M/s Finnmaidin ja Finnlinesin konttorihenkilökunta keräsi auton täyteen tavaraa Jouluapua -lahjoituksiin. Kuvassa vasemmalta Stefan Forsblom, Heikki Suomalainen, Anne Mäki ja Taina Salo På bilden från vänster Stefan Forsblom, Heikki Suomalainen, Anne Mäki och Taina Salo JOULUMIELTÄ JA APUA LAIVAN JA KONTTORIN HENKILÖKUNNALTA M/s Finnmaidin laivatoimistosta lähti ajatus ilahduttaa ihmisiä jouluksi Laivalla työskentelevä Taina Salo selasi Facebookissa Jouluapua- ryhmän jäsenten lähettämiä avunpyyntöjä. Hän ideoi muun laivaväen kanssa keräyksen apua tarvitseville. Rahaa ja tavaraa saatiinkin kokoon mukavasti. – Valitsimme Jouluapua -ryhmästä avustettavat perheet ja olimme yhteydessä ylläpitoon. Ehdimme jo itsekin ottaa yhteyttä yhteen perheeseen, Taina Salo kertoi. Yläpito esitti heille kahta kohdetta, joten yhteensä tulikin kolme avunsaajaperhettä. Myös Finnlinesin konttorihenkilökunta reagoi keittiömestarin aikaisemmin lähettämään viestiin ja lähti mukaan avustamaan näitä perheitä. Tavaraa tuli loputa sen verran, että konttorilta Stefan Forsblom tuli hakemaan pakettiautolla, kun m/s Finnmaid tuli Vuosaaren satamaan keskiviikkona, 10. joulukuuta. Vuosaaren Merimieskeskuk62 Vapaavahti Frivakt sen pihalla laitettiin vielä MEPAn poistokirjoja mukaan, minkä jälkeen haettiin Prismasta lahjakortteja. Avustajat lähtivät sitten jakamaan perheille lahjoja, joita oli säkkikaupalla. Paketeissa oli tavaraa sivustolla esitettyjen toiveiden mukaisesti, muun muassa leffalippuja, kännyköitä ja lahjakortteja. Joku lahjoittajista oli halunnut lahjoittaa selvää rahaa kuoressaan, joten tämäkin meni perheille. Keräys oli varsin tuottoisa, lahjakorteilla saa jouluruuat moninkertaisesti. – Vastaanottajat tuntuivat olevan hieman hämillään, kun tavaraa lahjoittaneet ja keränneet henkilöt tulivat itse tuomaan jouluapua. Voi olla aika vaikeaa myöntää ahdinkoaan täysin tuntemattomille ihmisille, Taina Salo pohti. Hän kertoi myöhemmin saaneensa viesti, jossa suuren perheen äiti kertoi olevansa todela kiitollinen ja onnellinen saatuaan oikean joulun lapsilleen. JULGLÄDJE OCH HJÄLP FRÅN PERSONALEN PÅ FARTYG OCH KONTOR Tanken på att glädja medmänniskor till julen föddes ombord på m/s Finnmaid. Taina Salo som jobbar ombord bläddrade i Jouluapua-gruppens vädjanden om hjälp i Facebook. Tillsammans med arbetskompisarna ombord organiserade hon en insamling för familjer som behöver hjälp. Man fick ihop en rejäl summa pengar och förnödenheter. Finnlines kontorspersonal gick med i insamlingen för familjerna. 4 / 2014 TULEVIA TAPAHTUMIA PÅ KOMMANDE Floorball Nordic Open, Mariehamn 31.1.15 MEPA Hockey Turku-Åbo, huhtikuu-april SALVE merimiesilta sjömanskväll 24.2.2015 NIELSEN NOSTALGIA V 5.5.-7.5.2015 HEL-STO-HEL Kotkassa juhlittiin ”kympinkahvi” porukalla pursimies Arvi Kinnusen 85-vuotis syntymäpäiviä Cafe Laiturissa Kymenlaakson Merieläkeläiset järjestivät joulumyyjäiset markkinapäivänä Kotkan MEPAn tiloissa.Tupa oli välillä täynnä kuin vanhoina hyvinä aikoina, yli 50 henkilöä osti arpoja, leivonnaisia, kahvia ja joulutorttuja ja hernekeittoa myös kotiin vietäväksi. 4 / 2014 Frivakt Vapaavahti 63 Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki Nimi: Osoite: 64 Vapaavahti Frivakt 4 / 2014 Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt. Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors Namn: Adress: 4 / 2014 Frivakt Vapaavahti 65 RISTIKON RATKAISU Vapaavahdin 3/2014 ristikon oikein ratkaisseista kirjapalkinto osui Christa Åkermanille NORDIC PHOTO CONTEST 2014 All Nordic seafarers and, regardless of nationality, all other crew members of Danish, Finnish, Icelandic, Norwegian and Swedish flag vessels are welcome to take part in the contest. The contestants must not be professional photographers. - no more than 10 entries per participant, minimum size 1 Mb - life at sea, work and leisure onboard. -The photos must have been shot recently - good prizes for 5 best shots; from EUR 300 to EUR 670 The photos will also be counted in the Finnish competition, where the three best shots will be given prizes Please e-mail your entries to [email protected] no later than Jan 10, 2015 66 Vapaavahti Frivakt 4 / 2014 FORMARE JATKUU VUODEN VAIHTEESSA Lähes 200 hakijaa oli kiinnostunut hyvinvointiprojektiin osallistumisesta. Mukana ovat tällä kerralla varustamoista Viking Line, Tallink Silja, Eckerö Line ja Godby Shipping. MEPAn Johan Treuthardt ja varustamoissa työskentelevät sairaanhoitajat sekä Työterveyslaitoksen lääkärit olivat mukana prosessissa, josta valittiin noin 100 merenkulkijaa vuoden alussa alkavaan ForMareen. ForMare on MEPAn ja Merimieseläkekassan yhteishanke, jossa myös vakuutusyhtiö Alandia on mukana. FORMARE FORTSÄTTER VID ÅRSSKIFTET Närmare 200 ansökande var intresserade av att delta i arbetshälsoprojektet Den här gången deltog rederierna Viking Line, Tallink Silja, Eckerö Line och Godby Shipping. Med i processen var från SSB Johan Treuthardt, rederiernas sjukvårdare och läkare från Arbetshälsoinstitutet. Ca 100 sjöfarare valdes ut för att delta i ForMare som fortsätter i början av året. ForMare är SSB:s och Sjömanspensionskassans samarbetsprojekt, också försäkringsbolaget Alandia är med. MINUUTTIKISA JATKUU MINUTTÄVLINGEN TAMMIKUUSSA FORTSÄTTER I JANUARI Vuoden 2014 tulokset voi tarkistaa MEPAn kotisivuilla www.mepa.fi Joulukuun puolessa välissä kisassa oli lähes 450 aktiivista kuntoilijaa 74 laivajoukkueesta. Laivoista kärjessä olivat Bore Sea, Ahti, Jurmo, Miranda, Mastera ja Pasila. Henkilökohtaisten pisteiden paremmuudesta oli käynnissä kova kisa. Kärkisijoilla olivat Pekka Juntunen, Svenkka, Stefan Sundström, Ymär Betretdin, Eesau ja Tuomo Lindell. Lopputulokset selviävät vuodenvaihteessa, ne voi tarkistaa osoitteessa www.mepa.fi/minuuttikisa ja katsoa samalla, onko voittanut palkintoja. Kiitoksia kaikille osallistujille! Uusi Minuuttikisa avautuu tammikuun puolivälin tienoilla. 4 / 2014 På SSB:s hemsidor www.mepa.fi kan du kontrollera resultaten för år 2014. I medlet av december var närmare 450 aktiva motionsutövare från 74 fartygslag med i tävlingen. I toppen låg Bore Sea, Ahti, Jurmo, Miranda, Mastera och Pasila. En hård tävling om de individuella placeringarna pågick. Pekka Juntunen, Svenkka, Stefan Sundström, Ymär Betretdin, Eesau och Tuomo Lin dell tävlade om de bästa placeringarna. Slutresultatet blir klart vid årsskiftet, man kan kontrollera dem på adressen www.mepa.fi/minuuttikisa och samtidigt se om man vunnit något pris. Ett varmt tack till alla deltagare! En ny Minuttävling börjar ungefär i mitten av januari. Frivakt Vapaavahti 67 KUVIA MEPAN KURSSEILTA Joogaa, melontaa, keramiikkaa, kieliä, köysitöitä, keilausta, ompelua, huovutusta ja lasikoruja 68 Vapaavahti Frivakt 4 / 2014 4 / 2014 Frivakt Vapaavahti 69 Harrasta, opiskele ja urheile kursseillamme! MEPA järjestää merenkulkijoille monipuolisia mahdollisuuksia opiskella ja harrastaa, sekä tutustua uusiin asioihin. Kursseille voivat osallistua MEPA -palveluihin oikeutetut merenkulkijat. Opetus, lounaat ja majoitukset ovat pääosin maksuttomia. Suositulta Ylläsretkeltä peritään osallistumismaksu, sekä tietyiltä harrastekursseilta kerätään pieni materiaalimaksu. Kurssien opetuksesta vastaavat eri alojen ammattitaitoiset aikuiskouluttajat. Lisätiedot kaikista kursseista, sekä ilmoittau tumiset MEPAn kotisivujen kautta www.me pa.fi/kurssit Lär dig nytt och motionera på våra kurser! SSB arrangerar mångsidiga möjligheter till studier och fritidssysselsättningar och att bekanta sig med nya saker. Kurserna är öppna för sjöfarare med rätt till SSB:s service. Undervisning, luncher och inkvartering är avgiftsfria VUODEN 2015 KURSSIT KURSSI PVMPAIKKA Tammikuu Tutustu crossfit lajiin Tutustu seinäkiipeilyyn Uintitekniikkakurssi Lasikorukurssi 19.1. Turku 20.1 Helsinki 22.-24.1.Turku 29.-30.1.Helsinki Helmikuu Espanjan alkeet Tutustu hot joogaan Tutustu crossfit lajiin Tutustu kinballiin Venäjän alkeet Köysityökurssi Tutustu Edvard Munch näyttelyyn Lasikorukurssi Tutustu kinballiin Kuntosaliohjaus Kuntosaliohjaus 2.-4.2. Turku 3.2. Helsinki 6.2. Turku 10.2. Helsinki 9.-11.2. Helsinki 11.-13.2. Turku 13.2. Helsinki 23-24.2.Helsinki 23.2. Helsinki 25.2.Helsinki 26.2.Helsinki Maaliskuu Talviliikuntakurssi Hopeaketjukurssi Ikebana kukka-asetelma kurssi Saaristolaivurikurssi 2.-4.3.Pajulahti 5.-6.3.Kiljava 10.3. Helsinki 9.-12.3.Turku 70 Vapaavahti Frivakt Keramiikkakurssi 11.-13.3.Vantaa Espanjan jatkokurssi 16-18.3. Turku Ikebana kukka-asetelma kurssi 17.3. Helsinki Tutustu Robert Mapplethorpen valokuvanäyttelyyn Kiasmassa 18.3. Helsinki Pajukurssi 19-20.3.Kaarina Venäjän jatkokurssi 23.-25.3. Helsinki Uintitekniikkakurssi 26.-27.3.Helsinki Huhtikuu Kesäksi kuntoon kurssi Ruotsin kurssi Viron kulttuuri ja kielen alkeet Polkupyöräergometritesti Polkupyöräergometritesti 13.-14.4. Pajulahti 15.-17.4. Turku 20.-23.4. Tallinna 24.4.Turku 28.4.Helsinki Toukokuu Ratsastuskurssi Golf-alkeet Golf-alkeet Tutustu Islannin hevoseen Golf-alkeet Digikuvauskurssi Golf-jatkokurssi 7.-9.5.Valkeakoski 11.-12.5.Turku 18.-19.5.Kotka 19.5. Vantaa 21-22.5.Nurmijärvi 25.-26.5.Kiljava 25.-26.5.Turku 4 / 2014 SSB: s kurser i Mariehamn Sjömansservicebyrån ordnar kurser för ombordanställda i samarbete med Medis i Mariehamn. Anmäl dig så fort som möjligt till Medis, tel. 531620! Sjömansservicebyrån kräver ett visst antal anmälda för att kursen skall få starta. Om du är intresserad av någon kurs får du gärna marknadsföra kursen bland dina arbetskamrater, ni kan anmäla er i grupp. Du vet ju att SSB-kurserna i allmänhet är avgiftsfria för SSBmedlemmar. Även om du bor på annan ort, eller till exempel i skärgården, kan du delta i SSB-kurser. SSB står för inkvarteringskostnaderna. Meddela i samband med kursanmälan om du behöver övernattning. Har du förslag till nya SSB-kurser på Åland eller frågor kring dem, tag gärna kontakt med rektor Leena Raitanen, tel. (018)-531622, e-post [email protected] 9703 Keramik kurs A Måndag 10.00-15.15 jämna veckor: 19.1, 2.2, 16.2, 2.3 och 16.3 (6 tillf. 36 lekt.) Norra Medis, Godbyvägen 5 Mia Englund Golf-jatkokurssi 28.-29.5.Nurmijärvi Kesäkuu Iloa- ja terveyttä kasveista Purjehduskurssi 4.-5.6. Kaarina 11.-12.6.Turku Elokuu Purjehduskurssi 27-28.8.Turku Syyskuu Ratsastuskurssi Ikebana kukka-asetelma kurssi Ylläsvaellus Tutustu sieniin Tutustu keilailuun Italian alkeet 3.-5.9.Valkeakoski 8.9. Helsinki 10-17.9.Ylläs 24.9. Espoo 25.9. Turku 30.9.-2.10. Helsinki Lokakuu Tutustu sieniin Tutustu keilailuun Liikuntakurssi Tutustu Islannin hevosiin Tutustu keilailuun 1.10. Espoo 2.10 Turku 5.-7.10.Pajulahti 9.10. Vantaa 13.10. Helsinki 4 / 2014 9704 Keramik kurs B Måndag 10.00-15.15 Udda veckor: 26.1, 9.2, 23.2, 9.3, 23.3 och 20.4 (6 tillf. 36 lekt.) Norra Medis, Godbyvägen 5 Mia Englund Vattengympa Platser för SSB-deltagare finns på följande vattengympakurser: 9509 Vattengympa på lunchen B onsdag kl. 12-12.45, 14.1-29.4 start 14.1 Mariebad Marie Johansson 9510 Vattengympa i medeltempo B Torsdag kl. 13-13.45, 8.1-30.4 start 8.1 Mariebad Marie Johansson 9511 Vattengympa i medel/intensivt tempo onsdag kl. 17.15-18, 14.1-29.4 start 14.1 Mariebad Linda Mansnerus Köysityökurssi Hopeaketju kurssi Keramiikkakurssi 19.-21.10.Kiljava 22.-23.10. Kiljava 28.-30.10.Vantaa Marraskuu Puikot heilumaan Huovutuskurssi Italian jatko Köysityökurssi Liikuntakurssi Korukurssi 2.-4.11. Kiljava 5.-6.11.Kiljava 11.-13.11. Helsinki 16.-18.11.Kotka 23.-25.11.Pajulahti 26.-27.11.Turku Joulukuu Jouluaskartelu Jouluaskartelu 7.-8.12.Vantaa 10.-11.12.Turku Frivakt Vapaavahti 71 MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Olympiaranta 1, 00140 H:ki Olympiastranden 1, 00140 H:fors P./Tel (09) 668 9000, E-mail: [email protected] www.mepa.fi Toimitusjohtaja Verkställande direktör Sampsa Sihvola p/tel 040 168 4155 [email protected] Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 [email protected] [email protected] AV-sihteeri AV-sekreterare Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 [email protected] Työhyvinvointi ja liikunta/ Arbetshälsa och motion Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 [email protected] Vapaavahti Asiamiehet/Ombud Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 [email protected] Niklas Peltola p./tel. 0400 419 687 [email protected] Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber [email protected] Paula Suhonen Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 [email protected] Tiedotus/Information Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 [email protected] 72 Kirjasto Bibliotek [email protected] Frivakt HELSINKI SEAFERER’S CENTRE Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200 [email protected] SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka Asiamies/Ombud Risto Nikula p/tel 0400 605 187 fax (05) 218 2860 [email protected] TURKU/ÅBO Linnankatu 93 Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597 Asiamies-Ombud Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 [email protected] YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER RAUMA/RAUMO Yhdysmies/kontaktperson Eija Tuorila p/tel 0400 538 366 OULU/ULEÅBORG Antti Härö p/tel 0400 371 574 Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633 KEMI Yhdysmies/kontaktperson Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938 RAAHE/BRAHESTAD Yhdysmies/kontaktperson Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516 KASKINEN/KASKÖ Yhdysmies/kontaktperson Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855 JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto UTGIVARE: Sjömansservicebyrån PÄÄTOIMITTAJA/ CHEFREDAKTÖR Martti Karlsson 1.1.2015 Sampsa Sihvola Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 [email protected] Översättningar till svenska av B2B Translations Gerd Grabber, Johan Treuthardt Kirjapaino/Tryckeri MIKTOR Taitto/Layout Jyri Leskinen VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 e ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu) M - Itella Oyj 4 / 2014 Aikakauslehtien Liiton Jäsen
© Copyright 2024