VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/20131/2013
SJÖMANSSERVICEBYRÅN 1/2013 MERIMIESPALVELUTOIMISTO VAPAAVAHTI • FRIVAKT Innebandy Nordic Open Pohjoismainen valokuvakilpailu Merikotkakeskus M/s Cleopatra 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 1 VAPAAVAHTI 1/13 FRIVAKT 1/13 Pääkirjoitus: MEPA 40 vuotta …………………… 3 Islantiin ensimmäinen voitto Pohjoismaisessa valokuvakilpailussa ……………………………… 4 Urheilumiehellä on myös värikäs seilausura ……… 10 ”Kivahan näitä on muistella” …………………… 14 Merikotka edistää merenkulun turvallisuutta …… 16 Avomeriliikenteen matkustajahöyrylaivoja Suomessa ennen Krimin sotaa …………………… 22 Kalkkikiveä Verdalista Inkooseen ………………… 26 Venemessuilla kävi myös ammattimerenkulkijoita ………………………… 30 Finnmaidin ”ammattiveneilijöitä” Vene 13 Båt -messuilla …………………………… 32 Merimiesilta ravintola Salvessa …………………… 33 Lentojobeja ……………………………………… 34 Martti Karlssonin läksiäisiä vietettiin 31.1. Cafe Caruselissa ………………… 36 Ensimmäinen ja viimeinen jobi samasta talosta … 38 MEPAssa muistetaan Boren perinteikäs parivaljakko …………………… 42 60-luvun elämää merellä ja satamissa …………… 44 Pärskeitä ………………………………………… 45 MEPAn kirjasto suosittelee ……………………… 46 The Call of the Sagas To Iceland in an Open Boat ……………………… 48 Laivajoukkueiden salibandyturnaus Ahvenanmaalla 26.1. …………………………… 50 Vuoden 2012 yleisurheilulaiva on m/s Klenoden … 52 Vuoden 2012 merimiesurheilija Kai Korhonen sai palkintonsa …………………… 52 Kekkosen Kannu luovutettiin Neste Shippingin miehistölle Kilpilahdessa ………………………… 53 Neste Shippingin henkilökunta lahjoittajina ……… 53 Pohjoismainen yleisurheilu 2012 ………………… 54 Suomalaisia laivajoukkueita jalkapallon Nordic Open Football -sarjassa …………………… 55 Kurssikuvia ……………………………………… 56 MEPA tiedottaa ………………………………… 58 Minuuttikisa 2013 ……………………………… 58 Laitureilla ja lankongeilla ………………………… 59 Ristikko ………………………………………… 60 Ledare: SSB 40 år ………………………………… Island tog hem första pris i nordiska fototävlingen Idrottsmannen seglar i färgrikt sällskap …………… ”Nog är det ju roligt att minnas” ………………… Merikotka främjar sjösäkerheten ………………… Passagerarångfartyg i högsjöfart i Finland före Krimkriget ………………………… Med kalksten från Verdal till Ingå ………………… Också yrkessjöfarare besökte båtmässan ………… Martti Karlssons avskedsfest hölls den 31.1 på Cafe Carusel ………………………… Första och sista jobbet från samma hus …………… Minnet av Bores traditionsrika parhästar lever på SSB …………………………… Innebandy Nordic Open 2013 …………………… Årets friidrottsbåt 2012 är m/s Klenoden ………… Årets sjömansidrottare 2012 Kai Korhonen fick sitt pris ……………………… Kekkonens kanna överräcktes åt Neste Shippings besättning i Sköldvik …………… Neste Shippings personal donerade julpengar …… Nordiska tävlingen i friidrott 2012 ……………… SSB informerar…………………………………… Minuttävlingen 2013 …………………………… Korsordet ………………………………………… Försti Kari Kantanen ”naviskassa” 1980-luvulla; MEPA -miehet muistelevat Norkingia ja Norqueenia. s.42 2 Vapaavahti Frivakt 3 6 12 15 18 24 28 31 37 39 43 51 52 52 53 53 54 58 58 61 Mikael Pettersson (Bore) och Kenth Isaksson (Rosella) kämpar i innebandyturneringen i Mariehamn. s.50 M/s Cleopatran messissä yliperämies Timo Rajaste ja muu miehistö toivat kalkkikiveä Inkooseen.s.26 Kannen kuva - Pärmbild: Pekka Karppanen Takakansi - baksida: Juha Havutie 1 / 2013 VAPAAVAHTI • FRIVAKT Neljä vuosikymmentä merimiespalvelua Kevätaurinko lämmittää ja voimme vihdoin hahmottaa pitkän ja runsaslumisen talven loppua. Täällä Merimiespalvelutoimistolla voidaan ehkä myös sanoa, että kuljemme kohti uutta vuodenaikaa, meillä on uusi johtaja ruorissa samalla kun voidaan katsoa taaksepäin 40-vuotista taivalta hyvinvointipalveluiden toimittajana. Vaikka merimiespalvelulla on vanha perinne, Merimiespalvelutoimisto sai alkunsa tässä muodossa laista Merimiesten palvelu- ja opintotoiminnasta (452/72) ja toiminta alkoi vuonna 1973. Paljon on tapahtunut vuosien varrella ja tarkasteltaessa kuluneita vuosia voidaan todeta, että haasteita on ollut monia. Henkilöstömäärä on tänään kolmasosa verrattuna tilanteeseen 1980 luvun alussa, mutta kuitenkin palvelukonseptimme on vielä korkealla tasolla. Olemme myös nähneet Suomen kauppalaivaston kasvavan ja vähentyvän vuosien varrella ollaksemme tänään tilanteessa missä tonnisto taas kasvaa, samalla kun ulkomaisten merimiesten osuus suomalaisissa aluksissa on lisääntynyt. Voimme todeta, että vaikka haasteet ovat olleet suuret, on me- rimiespalvelutoimisto pystynyt seuraamaan aikaansa ja kehittymään suuntaan, joka on ollut hyväksi sekä suomalaisille merenkulkijoille meidän aluksillamme että ulkomaalaisille merenkulkijoille satamissamme. Eläessämme taloudellisesti haastavia aikoja meidän on löydettävä ne keinot joilla voimme turvata Merimiespalvelutoimiston olemassaolon myös tulevaisuudessa ja motivoida sekä päätöksentekijöitä että muita sidosryhmiä oivaltamaan työmme tärkeyttä, varsinkin näkemään ne hyödyt ja mahdollisuudet joita työhyvinvointihankkeet voivat tuoda mukanaan, pidemmissä työurissa ja meriturvallisuuden parantamisessa. Meidän on myös muistettava, että toimintamme perustuu kansainvälisiin yleissopimuksiin ja varsinkin elokuussa voimaanastuva MLC 2006 vahvistaa rooliamme vielä enemmän. Jotkut asiat ovat kuitenkin olleet kauemmin muuttumattomia tai melkein muuttumattomia. Muuttumattomana asiana tarkoitan osoitettamme täällä Linnankatu 3:ssaHelsingissä, ja melkein muuttumattomalla edeltäjääni Martti Karlssonia, joka luotsasi organisaatiota 27 vuotta. Tänään näillä molemmilla rintamilla kuitenkin tapahtuu. Meillä on uudisrakennushanke meneillään ja allekirjoittanut on aloittanut toimitusjohtajana helmikuun alusta. Esitän tässä myös suuren kiitoksen edeltäjälleni, koko henkilökunnalle ja niille, jotka ovat jo päättäneet uransa sekä niille jonka ura vielä jatkuu meillä. Ilman teitä emme olisi siinä missä me nyt olemme emmekä myöskään voisi suunnatta katseemme eteenpäin. Kevätterveisin Niklas Rönnberg Fyra årtionden av sjömansservice Vårsolen börjar äntligen värma och vi kan skönja slutet på en lång och snörik vinter. Här på sjömansservicebyrån kan man kanske också säga att vi går mot en ny årstid då vi har en ny ledare vid rodret samtidigt som vi kan se bakåt på en 40-årig historia av välfärdsservice i denna form. Trots att traditionen gällande sjömansservice har gamla anor, fick Sjömanservicebyrån sin start i och med lagen om service och studieverksamhet för sjömän (452/72) och verksamheten inleddes 1973. Mycket har hänt sedan starten och när man ser tillbaka på de gångna åren har utmaningarna varit många. Personalstyrkan är idag en tredjedel jämfört med tiden i början 1980-talet men trots detta ligger vårt servicekoncept fortfarande på en hög nivå. Vi har också sett den finskflaggade handelsflottan växa och minska för att idag igen se ökning i det finskflaggade tonnaget, samtidigt som andelen utländska sjömän även ombord på 1 / 2013 finska fartyg har ökat. Man kan konstatera att trots stora utmaningar så har sjömansservicebyrån lyckats följa med sin tid och utvecklas i en riktning som varit gynnsam för både de finländska och utländska sjömännen ombord på våra fartyg och i våra hamnar. Då vi idag lever i ekonomiskt kärva tider måste vi finna de lösningar som kan trygga sjömanservicebyråns existens även i framtiden och motivera både beslutsfattare och övriga intressegrupper till att inse vikten av det arbete vi utför och framförallt se de möjligheter som bl.a. arbetshälsoprojekt kan tillföra både sjöfarare och rederier genom att förlänga arbetskarriärer och främja sjösäkerhet ombord på fartygen. Vi bör också minnas att vår verksamhet är baserad på internationella konventioner och MLC 2006 konventionen som träder ikraft nu i augusti än mer befäster vår roll. Vissa saker har dock varit bestående eller näst intill bestående, gällande det bestående avser jag våra utrymmer här på Slottsgatan 3 i Helsingfors och det näst intill bestående har varit min företrädare Martti Karlsson som lotsat skutan i 27 år. Idag lever vi tider då det händer på båda dessa fronter, vi har nybyggnadsprojekt på gång och undertecknad har tillträtt som verkställande direktör den 1 februari. Jag framför här också ett stort tack till min företrädare samt till hela personalen, både de som redan avslutat sin karriär här hos oss och till de som ännu är aktiva, för utan er alla skulle vi inte vara var vi är idag och ej heller kunna ställa siktet framåt. Med vårhälsningar Niklas Rönnberg Frivakt Vapaavahti 3 ISLANTIIN ENSIMMÄINEN VOITTO POHJOISMAISESSA VALOKUVAKILPAILUSSA Finaali järjestettiin Norjan Haugesundissa Ryvardenin majakalla. Esiraadit kaikista viidestä Pohjoismaasta olivat valinneet yhteensä 75 kuvaa arvosteltavaksi. Tänä vuonna Suomeen ei tullut palkintoja. Aivan kalkkiviivoille asti sentään päästiin. – Lähimmäksi näyttivät yltäneen Vesa Tuomalan ja Riho Kolpakovin kuvat, joita tuomarit pitelivät käsissään vielä aivan viimeisessä vaiheessa, MEPAn kulttuurisihteeri Sirpa Kittilä totesi. Loppukilpailun tuomareina toimivat norjalaiset valokuvausalan ammattilaiset Magnus Jonas Fjell ja Alfred Aase. Voiton vei islantilainen pursimies Gudmundur St. Valdimarsson, joka osallistui kisaan kokoelmalla laadukkaita työ- ja tilannekuvia. Tämä oli kautta aikojen Islannin ensimmäinen voitto, joten maa on Suomen kanssa nyt tasoissa. Gudmundur sai palkkioksi n. 670 euron arvoisen kameran, jonka lahjoitti Walport. Seuraavat palkinnot menivät Ruotsiin. Kakkoseksi tuli Tor Vikig II:lla matruusina seilaava Daniel Möllerström ja kolmanneksi Jörgen Språng. M/t Bit Oklandin stuertti on valokuvakisojen kestomenestyjä, jolla on hyviä sijoituksia vaikka muille jakaa. Ruotsiin meni myös viides sija. Norja sai yhden palkintosijan (4.), kun Suomi ja Tanska jäivät tänä vuonna ilman. Parhaat kuvat oli otettu hyvälaatuisilla kameroilla. Kuvien käsittelyä, ”fotoshoppausta”, ei juuri havaittu, tai se oli hyvin maltillista. Tätä pidettiin yleisesti hyvänä asiana. Toki esimerkiksi suodattimia käytettiin jo filmikameroissa. Suomesta tuli toistasataa kuvaa – parhaille Rajala Pro Shopin lahjakortit Esikarsinta järjestettiin tammikuussa Helsingin MEPAssa. Tänä vuonna kuvia lähetti 17 merenkulkijaa. Mukana oli myös uusia kuvaajia. Valokuvaajat Heikki Nilanen ja Reino Havumäki valitsivat loppukilpailuun menevät 15 kuvaa, joiden joukosta nimettiin 4 Vapaavahti Frivakt Voittaja - Segern gick till Guðmundur St. Valdimarsson parhaat kotimaiset. Tänä vuonna nostettiin myös kotimaisten voittajien palkintoja. Kotimaan voittaja oli m/s Ramonan päällikkö Jukka Lindell hauskalla peilikaappikuvallaan (200€ lahjakortti Rajala Pro Shop). Laatuun vaan ei määrään panostava Kristina Katarinan päällikkö Aku Kaikkonen sai 150 euron lahjakortin harvinaisesta sääilmiöstä taltioidulla kuvallaan. Borella ja Birkalla förstinä seilaava Lotta Virtaala oli ottanut terävän ja taidokkaan kuvan ”salamatkustajasta”. Tämän tuomaristo palkitsi 100 euron lahjakortilla. Vesa Tuomala (Midas), Tomas Wikström (Laura), Jukka Lindell ja Elisa Pihkala (Viking XPRS) saavat kirjapalkinnot heille myönnettyjen kunniamainintojen johdosta. Muut finaaliin selvinneet kuvaajat olivat Pyry Ukkonen (Estraden), Juha Havutie (Kristina Katarina), Jouni Kalvi (Steel), Riho Kolpakov (Ramona), Laura Pyytövaara (Stena Poseidon) ja Piiu Kontinen (Silja Serenade). Kilpailuja jo vuodesta 1989 Merenkulkijoiden pohjoismainen valokuvauskilpailu on päässyt neljännesvuosisadan ikään. Ensimmäisinä arvosteltiin vuoden 1988 antia. Raati kokoontui tammikuussa 1989 Kööpenhaminassa. Voitto ja kolmas sija menivät tuolloin Tanskaan, kakkossija Norjaan. Suomesta olivat mukana Kelpo Gröndahl (Otso), Janne Sastamala (Nes1 / 2013 2. Daniel Mölleström VOITTAJAT: 1. Guðmundur St Valdimarsson, ISLANTI, Olympus-kamera (Walport) 2. Daniel Mölleström, RUOTSI, 5000 NOK valokuvaustarvikkeita (Sjöfartsdirektoratet) 3. Jörgen Språng RUOTSI, 5000 SEK valokuvaustarvikkeita (Sjöfartstidningen) 4. Ole A. Hetland NORJA, 350€ valokuvaustarvikkeita (Samskip) 5. Tim Ruttledge RUOTSI, 300€ valokuvaustarvikkeita (Finnlines) tefox), Pauli Saastamoinen (Lunni) sekä Heikki Nilanen (Wellamo). Nykyisin kotimaan kuvien arvostelijana toimiva Nilanen on toistaiseksi ainoa kilpailun suomalaisvoittaja. Hänen kuvansa valittiin parhaaksi vuonna 1992 Oslossa järjestetyssä finaalissa. MEPA kiittää kaikki kilpailuun osallistuneita merenkulkijoita ja kannustaa lähettämään lisää kuvia myös tämän vuoden kilpailuun. Yritämme pitää huolen myös siitä, että kotimaiset palkinnot säilyvät vähintään nykyisellä tasolla. Kiitos myös palkintoja lahjoittaneille yrityksille; Finnlines, Merimieseläkekassa, Rajala Pro Shop. teksti: Pekka Karppanen 1 / 2013 3. Jörgen Språng Frivakt Vapaavahti 5 ISLAND TOG HEM FÖRSTA PRIS I NORDISKA FOTOTÄVLINGEN Finalen gick av stapeln på Ryvardens fyr i Haugesund i Norge. De nationella juryerna från de fem nordiska länderna hade valt ut sammanlagt 75 bilder för utvärdering. Det här året blev Finland utan pris. Ända fram till kritstrecken kom vi ändå. – Närmast kom Vesa Tuomalas och Riho Kolpakovs bilder, som domarna tummade på ända i det sista skedet, konstaterade SSB:s kultursekreterare Sirpa Kittilä. Som domare i finalen verkade Magnus Jonas Fjell och Alfred Aase, båda proffs inom fotobranschen. Segern gick till Guðmundur St. Valdimarsson, som deltog i tävlingen med en serie arbets- och situationsbilder av hög kvalitet. Det här var Islands första seger genom tiderna, så landet ligger nu jämnt med Finland. Guðmundur fick som pris en kamera värd ca 670 euro, donerad av Walport. Följande pris gick till Sverige. Tvåa blev matrosen Daniel Möllerström som seglar på Tor Viking II och tredje Jörgen Språng. Stuerten på M/T Bit Okland lyckas alltid i fototävlingarna. Sverige tog också femte plats. Norge fick nöja sig med fjärde, medan Finland och Danmark i år blev helt utan placeringar. De bästa bilderna var tagna med kameror av hög kvalitet. Manipulering av bilderna, så kallad ”fotoshopping” förekom just inte, eller så var den mycket lindrig. Det var en allmänt sett bra sak. Visserligen användes redan en del filter i filmkamerorna. Från Finland deltog över etthundra bilder – de bästa belönas med Rajala Pro Shops presentkort Den nationella uttagningen skedde på SSB i Helsingfors i januari. I år hade 17 sjöfarare skickat in bilder. Också alldeles nya fotografer deltog. Fotograferna Heikki Nilanen och Reino Havumäki gallrade ut de 15 bilder som gick till finalen, av dem valde man ut de bästa inhemska. I år höjde man också priserna för de nationella vinnarna. Finländsk vinnare var M/S Ramonas be- 6 Vapaavahti Frivakt fälhavare Jukka Lindell, med sin roliga spegelskåpsbild (Presentkort för 200 € från Rajala Pro Shop). Befälhavare Aku Kaikkonen från Kristina Katarina hade satsat mera på kvalitet än kvantitet och fick ett presentkort värt 150 euro för sin bild av ett sällsynt väderfenomen. Lotta Virtaala som seglar som förstestyrman på Bores och Birkas båtar hade tagit en skarp och konstnärlig bild av en ”fripassagerare”. Den belönade domarna med ett presentkort värt 100 euro. Vesa Tuomala (Midas), Tomas Wikström (Laura), Jukka Lindell och Elisa Pihkala (Viking XPRS) fick hedersomnämnanden och bokpris. Övriga deltagare i finalen var Pyry Ukkonen (Estraden), Juha Havutie (Kristina Katarina), Jouni Kalvi (Steel), Riho Kolpakov (Ramona), Laura Pyytövaara (Stena Poseidon) och Piiu Kontinen (Silja Serenade). Aku Kaikkonen: presentkort för 150 € från Rajala Pro Shop Tävlingar sedan år 1989 Sjöfolkets nordiska fototävling har uppnått en ålder av ett kvarts sekel. Den första skörden som utvärderades var från året 1988. Juryn samlades i Köpenhamn i januari år 1989. Segern och tredje plats gick då till Danmark, andra plats gick till Norge. Från Finland deltog Kelpo Gröndahl (Otso), Janne Sastamala (Nestefox), Pauli Saastamoinen (Lunni) och Heikki Nilanen (Wellamo). Nilanen som numera fungerar som nationell domare är den enda finländare som hittills vunnit tävlingen. Hans bild valdes till finalens bästa i Oslo år 1992. SSB tackar alla sjöfarare som deltagit i tävlingen och uppmuntrar dem att skicka in bilder också till årets tävling. Vi strävar till att hålla prisen på minst nuvarande nivå. Vi tackar också Finnlines, Sjömanspensionskassan och Rajala Pro Shop för prisdonationerna. text: Pekka Karppanen 1 / 2013 Jukka Lindell: presentkort för 200 € från Rajala Pro Shop VINNARE: 1. Guðmundur St Valdimarsson, ISLAND, Olympus-kamera (Walport) 2. Daniel Möllerström, SVERIGE, 5000 NOK fototillbehör (Sjöfartsdirektoratet) 3. Jörgen Språng SVERIGE, 5000 SEK fototillbehör (Sjöfartstidningen) 4. Ole A. Hetland NORGE, 350 € fototillbehör (Samskip) 5. Tim Ruttledge SVERIGE, 300 € fototillbehör (Finnlines) Lotta Virtaala: presentkort för 100 € från Rajala Pro Shop Fotograferna Heikki Nilanen och Reino Havumäki 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 7 MEPA kokoaa PM-kilpailun meriaiheisista kuvista laajan valokuvanäyttelyn, joka on nähtävillä Maarianhaminassa 16.5. Alandica Kultur & Kongress –talossa Sjöfartens Dag –tapahtuman yhteydessä, sekä Kotkan Merimiespalvelutoimistossa Meripäivien aikana. Riho Kolpakovin kuva kiinnosti norjalaistuomareita Pyry Ukkonen Norjalaiset tuomarit pitelivät käsissään vielä aivan viiä vaiheessa Vesa Tuomalan kuvaa, joka sai kunniamaininnan kotimaisessa kilpailussa 8 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013 SSB sammanställer en bred utställning av bilder med maritimt motiv från den nordiska fototävlingen. Utställningen kan ses i Mariehamn den 16.5 i samband med Sjöfartens Dag på Alandica Kultur & Kongress, och på Sjömansservicebyrån i Kotka under Havsdagarna. 4. Ole A. Hetland 5. Tim Ruttledge Tomas Wikström, kunniamaininta kotimaisessa kilpailussa 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 9 URHEILUMIEHELLÄ ON MYÖS VÄRIKÄS SEILAUSURA hän kävi perämies- ja yliperämiesluokat. Luokkien välissä hän työskenteli Tornadossa. Parisataametrinen tankkeri liikennöi paljon Karibialla. Kerran Matikainen matkusti kaverinsa kanssa Osloon. Hän sai jobin norjalaiseen Concordia Seahorseen, 8.300 dwt:n puomilaivaan, joka ajeli Välimereltä Yhdysvaltojen itärannikolle. – Norskeissa syötiin paljon turskaa. Porukka oli ammattitaitoista ja palkka hyvä, Matikainen sanoo. Praktiikkaa tuli myös Salenin kuivarahtialuksista, joissa oli hyvät palkat. Tuohon aikaan merenkulku pohjoisissa länsinaapureissa oli hänen mielestään aavistuksen verran kehittyneempää. Merikapteenitutkinto vuonna 1978 MEPA luovutti harvinaisen palkinnon, The Grand Sportsman of the Seven Seas, m/s Klenodenin päällikölle Eero Matikaiselle. Hän on menestynyt merimiesurheilija, joka on edistänyt myös miehistönsä työkykyä ja hyvinvointia. Oma esimerkki, ja liikuntamahdollisuuksien hyödyntäminen näkyvät koko henkilökunnan työpanoksessa. Vajaat viisi vuotta Klenodenin päällikkönä toiminut Matikainen on tyytyväinen laivaan ja miehistöön. – Suomalainen rahtaaja, suomalainen laiva ja suomalainen miehistö – homma toimii, kehuu Eero Matikainen. Klenodenin porukka on jo vuosia loistanut merimiesurheilussa hyvillä tuloksilla. Laiva on melko lyhyellä linjalla ja työtahti kova. Täällä tarvitaan hyväkuntoisia merenkulkijoita. Boren omistama laiva on Hacklinin rahtauksessa linjalla Mäntyluoto – Hampuri, joskus on osunut käynti myös Helsinkiin. Lastina on pääosin kontteja ja breakbulk -lastia, kuten Wärtsilän koneistoja. Laivan ja miehistön toimintaan ollaan tyytyväisiä kummassakin päässä. – Klenoden on ainoa suomalaislaiva, joka enää ajaa vakituista linjaa Hampuriin, Matikainen toteaa. 10 Vapaavahti Frivakt Porukka lähtee aina mielellään urheilukentälle, kuljetusapua on saatu Mepan lisäksi Merimieskirkolta ja meklareilta. Seilausta norskeissa ja svenskeissä Matikainen otti ensimmäisen jobinsa jo 15-vuotiaana 1967, kun merenkulku kiinnosti heinätalkoita paremmin. Laiva oli Nielsenin vanhempi Mistral-tankkeri, jolla hän lähti Naantalista Venezuelaan. Seilaukset jatkuivat lukion kesälomilla – välillä rehtorin harmiksi lukukausi alkoi kuukauden myöhässä. – Ensimmäinen kuukausipalkkani oli 209 markkaa, mikä tuolloin oli aivan hyvä, Matikainen muistelee. Lukion jälkeen Eero Matikainen keräsi praktiikkaa Nielsenin laivoissa. Kotkassa Mies muistelee lämmöllä Kotkan Merenkulkuopiston kuuluisaa rehtoria, Raimo Louhesta. Hän kuului aikansa suuriin merenkulkuvaikuttajiin. Kippariluokan jälkeen Eero Matikainen seilasi Saloran omistamassa 155.000 dwt:n Esthelissä. Nielsenin hoidossa ollut tankkeri liikennöi Libyan ja Karibian välillä. – Viiden kuukauden törni vierähti siten, etten käynyt maissa lainkaan, Matikainen naurahtaa. Seuraava laiva olikin kuivarahti, tosin perinteisen tankkivarustamon, Lundqvistin omistama. M/s Fleur teki paljon jokimatkoja Etelä-Amerikassa. Purkaminen oli hidasta. Itä-Saksassa tehty 6100 dwt:n alus kuljetti paljon propseja, joita myös ”Lundqvistin banaaneiksi” kutsuttiin. Pientonnistoon päälliköksi Eero Matikainen korostaa pientonnistovarustamoiden yhteistyötä ja pioneerihenkeä. Ala alkoi nousta 1980 -luvulla ja kasvoi erittäin elinvoimaiseksi seuraavalla vuosikymmenellä. – Pientonniston toiminta auttoi koko merenkulkualaa selviytymään. Osaaminen säilyi. Pahimpien ulosliputusten aikoina saattoi huoltovarmuuskin olla osin pientonniston harteilla, Matikainen miettii. Hänen valintaansa vaikutti tietenkin perheen kasvaminen. Lyhemmät linjat ja vuorottelujärjestelmä houkuttelivat. Husellin ja Saimaa Linesin alusten jälkeen oli vuorossa legendaarinen Bona Fe. 1 / 2013 Bona Fe:n kuva: Rami Wirrankoski Vuonna 1973 rakennettu 1582 brt:n alus ajoi rautaa Suomesta Gooleen. Laivassa oli hyvä henki ja porukka. – Sanottiin, että kahta en vaihda: toinen on Bona, toinen on Fe, Matikainen naurahtaa. Hän muistaa, kuinka konemiehet pitivät tekniikan kunnossa ja kokki teki ruokaa, vaikka rautalasti keinutti laivaa. Pieni, mutta sitkeä Bona Fe sai erivapaudella ajaa jäiden saartamaan Raaheenkin. Matikainen toteaa, että kaikki hyvä loppuu aikanaan – Bona Fe myytiin 1997. Hän ehti olla päällikkönä 15 vuotta. Hän peräänkuuluttaa alan toimijoiden yhteistyötä, josta hyvänä esimerkkinä ovat 1990 -luvun alun Sietas -laivat. Leipää sekä varustajille että merimiehille tuoneet työjuhdat ovat lujaa tekoa – kuten Klenoden. – Bengt Björkholm pestasi minut Bona Fen jälkeen Engshipille. Varustamokaupan myötä siirryin Borelle, Matikainen kertoo. lä. Matikainen on osallistunut myös useille MEPAn liikuntakursseille. Kotkassa kun ollaan, tulee koripallo mukaan keskusteluun. Matikainen tutustui lajiin poikiensa mukana. Hän on pelannut Kotkan satamakoris -pelejä MEPA-joukkueessa. – Pekka Kivistön kanssa osallistuimme myös tenniksen hallisarjaan ”MEPAn lipun alla”, Matikainen kertoo. MEPAan ja merimiesurheiluun hän tutustui ensimmäisen kerran jo opiskeluaikoina, kun Kotkan Merimieskeskuksen isännöitsijä Keijo Holmström järjesti toimintaa hiihtokilpailuista lähtien. Eero Matikainen näkee hyvin tärkeänä, että MEPA panostaa merenkulkijoiden hyvinvointiin ja liikuntaan. – Olen tyytyväinen, kun Merimiespalvelutoimistossa on jälleen tästä tärkeästä sektorista vastaava ammattilainen, Matikainen kertoo. Hän kehuu myös varustamoa, Borea myötämielisestä suhtautumisesta merimiesurheiluun ja työhyvinvointiin. Palkinto, The Grand Sportsman of the Seven Seas, luovutettiin hänelle m/s Klenodenin ollessa Mäntyluodossa. MEPAn ja Boren edustajat olivat mukana kakkukahveilla, joilla juhlittiin samalla m/s Klenodenin yleisurheilumestaruutta. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, MEPAn arkisto, Rami Wirrankoski Urheilua ja liikuntaa Vapaavahti tapasi Eero Matikaisen tämän kotikaupungissa Kotkassa, Ruonalan tennishallissa. Hän kävi opiskeluaikana viiden tunnin tenniskurssin. Harrastus on säilynyt ykköslajina vuodesta 1976. – Pelitaito pysyy kohtuullisena, vaikka työvuorojen aikana ei enää voi harrastaa, Matikainen toteaa. Aikaisemmin saattoi pelata satamissa. Hän on lyönyt palloa myös MEPAn Juha Toivasen kanssa. – Juha aktivoi paljon Bona Fen porukkaa ollessaan MEPAn hommissa Grimsbyssa ja Antwerpenisa, Matikainen muistelee. Norjan Merimiespalvelulla oli Antwerpenissa hyvät liikuntapaikat, joita merenkulkijat hyödynsivät. Helsingissä Bona Fen merenkulkijat urheilivat Eläintarhan kentäl1 / 2013 kuva: Timo Sylvänne/Äänimer Frivakt Vapaavahti 11 IDROTTSMANNEN SEGLAR I FÄRGRIKT SÄLLSKAP SSB överräckte det sällsynta priset The Grand Sportsman of the Seven Seas till Eero Matikainen, befälhavare på M/S Klenoden. Han är en framgångsrik sjömansidrottare, som har bidragit till att främja också sin besättning arbetsförmåga och välmående. Hans eget exempel och möjligheterna att utöva motion syns i hela personalens arbetsinsats. fikerade mellan Medelhavet och östkusten i USA. – På de norska fartygen åt man mycket torsk. Besättningen var professionell och lönen bra, berättar Matikainen. På Saléns torrlastfartyg fick han också praktik, och lönen var bra. Han tycker att sjöfarten på den tiden var en aning mera utvecklad i grannländerna i väst. Sjökaptensexamen år 1978 Matikainen, som varit befälhavare på Klenoden i nästan fem år, är nöjd med fartyg och besättning. – Finländsk befraktare, finskt fartyg och finländskt manskap – allt fungerar, berömmer Eero Matikainen. Gänget på Klenoden har redan i åratal utmärkt sig med sina framgångar inom sjömansidrotten. Fartyget går på en ganska kort rutt och arbetstakten är hård. Här behövs sjöfarare med god kondition. Fartyget som ägs av Bore går i Hacklins befraktning på rutten Mäntyluoto – Hamburg, ibland gör den också ett besök i Helsingfors. Lasten utgörs huvudsakligen av containers och breakbulkgods, som Wärtsiläs maskiner. I båda hamnar är man nöjda med fartyget och besättningen. – Klenoden är den enda finska båten som går på en fast rutt till Hamburg, konstaterar Matikainen. Gänget åker alltid gärna till idrottsplanen, hjälp med transporterna brukar man få av SSB, Sjömanskyrkan och mäklarna. 12 Vapaavahti Frivakt På norska och svenska båtar Matikainen tog sin första hyra redan som 15-åring år 1967, då sjöfarten intresserade mera än höbärgning. Fartyget var Nielsens äldre Mistral, med tankfartyget reste han från Nådendal till Venezuela. Han fortsatte segla under gymnasiets sommarlov – ibland började han läsåret en månad senare, till rektorns förargelse. – Min första månadslön var 209 mark, det var på den tiden alldeles hyggligt, minns Matikainen. Efter gymnasiet skaffade Eero Matikainen praktik på Nielsens fartyg. Han gick styrmans- och överstyrmansklasserna i Kotka. Mellan klasserna jobbade han på Tornado. Tankern på tvåhundra meter trafikerade ofta på Karibien. En gång reste Matikainen till Oslo med sin kompis. Han fick jobb på norska Concordia Seahorse, ett fartyg på 8 300 dwt, som tra- Han minns med värme Raimo Louhes, Kotka Sjöfartsskolas berömda rektor. Han var en av sin tids stora påverkare inom sjöfarten. Efter kaptensklassen seglade Eero Matikainen på Saloras M/T Esthel på 155 000 dwt. Nielsen stod för bemanningen av tankern som trafikerade mellan Libyen och Karibien. – Törnarna om fem månader inföll så att jag inte gick i land en enda gång, skrattar Matikainen. Följande fartyg var ett torrlastfartyg, visserligen ägdes det av ett traditionellt tankfartygsrederi, Lundqvist. M/S Fleur trafikerade ofta längs floder i Sydamerika. Lossningen skedde långsamt. Fartyget på 6100 dwt var byggt i Östtyskland och transporterade ofta props, som också kallades ”Lundqvists bananer”. Befälhavare inom småtonnaget Eero Matikainen betonar pionjärandan i samarbetet mellan småtonnagerederierna. Branschen började gå uppåt på 1980-talet och växte sig synnerligen livskraftig under följande årtionde. – Småtonnagets verksamhet hjälpte hela sjöfartsbranschen att överleva. Kunnandet bevarades. Under den värsta tiden av utflaggningar kunde rentav försörjningsberedskapen delvis ligga på småtonnagets ansvar, menar Matikainen. Familjeökning inverkade naturligtvis på hans val. Kortare rutter och avlösningssystemet lockade. Efter Husells och Saimaa Lines fartyg stod legendariska Bona Fe i turen. Fartyget på 1582 brt var byggt 1973 och 1 / 2013 fraktade järn från Finland till Goole. Lagandan ombord var god. – Man brukade säga att två byter jag inte: den ena är Bona och den andra Fe, skrattar Matikainen. Han minns hur maskinmännen höll tekniken i skick och kocken lagade mat trots att järnlasten fick båten att gunga. Bona Fe var liten men seg och hade dispens att vintertid anlöpa Brahestad. Matikainen konstaterar att allt gott har sin tid – Bona Fe såldes år 1997. Han hann vara befälhavare ombord 15 år. Han efterlyser samarbete mellan branschens aktörer. Ett gott exempel på det var fartygen som byggdes på Sietas varv under början av 1990-talet. Fartygen som givit det dagliga brödet åt såväl redare som sjömän, är hållbara farkoster, liksom Klenoden. – Bengt Björkholm värvade mig till Engship efter Bona Fe. I samband med rederiets köp kom jag sedan till Bore, berättar Matikainen. Idrott och motion Frivakts utsände träffade Eero Matikainen i hans hemstad Kotka i tennishallen i Ruonala. Under studietiden gick han en fem timmars kurs i tennis. Grenen har nu varit hans favorit sedan år 1976. – Skickligheten har hållits på hygglig nivå, trots att jag inte längre kan spela under arbetsskiften, konstaterar Matikainen. Tidigare kunde man spela i hamnarna. Han har spelat också med SSB:s Juha Toivanen. – Juha aktiverade Bona Fes besättning mycket då han jobbade för SSB i Grimsby och Antwerpen, minns Matikainen. Norges sjömansservice hade i Antwerpen utmärkta idrottsanläggningar som utnyttjades av sjöfararna. I Helsingfors idrottade Bona Fes sjöfarare på Djurgårdens idrottsplan. Matikainen har också deltagit i många av SSB:s motionskurser. Då man är i Kotka blir det lätt tal om basketboll. Matikainen bekantade sig med grenen med sina pojkar. Han har spelat basket i Kotka hamn i SSB:s lag. – Tillsammans med Pekka Kivistö deltog vi också i inneserien i tennis ”under SSB:s flagga” berättar Matikainen. Med SSB och sjömansidrotten blev han första gången bekant redan under studietiden, då disponenten på sjömanscentret i Kotka, Keijo Holmström, organiserade till och med skidtävlingar. Eero Matikainen tycker att det är mycket viktigt att SSB satsar på sjöfararnas välbefinnande och motion. – Jag är nöjd med att Sjömansservicebyrån igen har en professionell ansvarig för den viktiga sektorn, berättar Matikainen. Han berömmer också rederiet Bore för en positiv inställning till sjömansidrotten och arbetshälsan. Priset The Grand Sportsman of the Seven Seas överräcktes till honom då M/S Klenoden låg i Mäntyluoto. Representanter för SSB och Bore deltog då man med kaffe och kaka samtidigt firade M/S Klenodens mästerskap i friidrott. text: Pekka Karppanen bild: Pekka Karppanen, SSB:s arkiv bild: Capt. Jan Melchers 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 13 ”KIVAHAN NÄITÄ ON MUISTELLA” Marraskuun koleina alkupäivinä on Soile Kaskelalla kiirettä. Kannusjärven kylän martat valmistelevat talkooporukalla hirvipeijaisia kyläläisille. Pitopöytä katetaan 300 hengelle. Aikaa löytyy kuitenkin sen verran, että entinen skönäri istuu hetkeksi alas ja muistelee mitä tuli tehtyä maailman merillä, ennen kuin ankkuri laskettiin pysyvästi Haminan Kannusjärvelle suvun juurille. Nyt Soile on työkyvyttömyyseläkkeellä. -Läksin merille kaksikymppisenä. Olin ehtinyt käydä suurtalouskeittäjälinjan maissa, mutta ulkomaat kiehtoi kovasti, miettii Soile, joka tuolloin oli vielä sukunimeltään Leskinen. Aito ’seropi’, Naku-koira on Soile Kaskelan arjen iloja. Alkuun messityttönä Soile myöntää, että kyllä alussa oli äitiä ikävä ja koti-ikäväkin. Tasan 30 vuotta merillä kuitenkin vierähti, eikä ihan pesuvesissä tullut seilattua. – Aloitin urani messityttönä ja lopetin laivahuoltaja, nauraa Soile ja kirota räiskäyttää tyylilleen uskollisena päälle. – En ymmärrä miksi työlle semmoinen nimike laitettiin. Talousapulainen siivoaa ja tiskaa, mutta laivahuoltaja - en käsitä. Nielsenin laivoissa Soile seilasi kymmenen vuotta ja ehti laivauransa aikana kiertää palloa eri kulmilta. – Nielsen oli varustamoista paras. Parhaat tyypit, parhaat laivat. Konttorissa kohdeltiin ihmisiä aina hienosti. Siellä pidettiin kaikkia merimiehiä arvossa. Oma laiva alle – 80-luvulla kun laivoja alettiin ulosliputtaa, ostettiin oma laiva, Abaco Star, Norjasta. Olin siinä kokkistujuna. Silloinkaan ei ollut tavallista, että merimiehet ostavat oman laivan. Soile tietää muutaman vastaavan tempun samoilta ajoilta. – Meillä se onnistui kyllä tosi hyvin. Meitä oli semmoinen kuuden hengen porukka. Muut päällystöä ja meitä oli kaksi kokkistujua. – Sillä käytiin Somaliassa Mogadishussa. Haettiin sieltä jotain roinaa ja vietiin se Persianlahdelle. Sitten seilattiin Bahrain, Kuwait ja SaudiArabia. Ne oli niitä maita, joissa ei saanu juoda eikä puhua rumia. – Burmaan piti sitten viedä jotain meijerin osia. Jouduttiin olemaan siellä kolme viikkoa kun osaa ei saatu ulos laivasta ennen kuin vuokrattiin nosturi. Oli se näky kun 150 pientä miestä piti nosturia pystyssä roikkumalla sen toisella puolella, että saatiin se osa ulos. Merirosvot tutuiksi Burmassa Soile kohtasi ensimmäisen kerran myös merirosvoja. – Oltiin joella ankkurissa ja kerran aamuvarhaisella olin just tullu duuniin kun yövahti Otto huusi mulle, että ota puukko ja tule äkkiä. Siellä oli ahteritäkillä paikallisia, stiletit hihassa. Olivat tulleet trosseja varastamaan. Mehän huudettiin ihan helvetisti niille. No ne hyppäs mereen kun huomas, että härmän jätkät oli vastassa, kertoo Soile ja täydentää syvään huokaisten ja nauraen, että kyllä rosvot lopulta kuitenkin ne narut kävivät noutamassa. – Meillä ei ollut Burmassa oikein tarpeeksi ruokaa, ei oltu ehditty käydä Singaporessa suunnitelmien mukaan. Paikalliset toi kanootillisen vihanneksia ja hedelmiä, niistä maksettiin sixpack cocista. Kyselin, että olisko lihaa, niin toivat kanootissa semmoisen laihan sian ja puolikuolleen vuohen tarjolle. Ei niissä luurangoissa olis ollu mitään syötävää. Sanoin, että viekää hittoon! Laivoja ja varustamoja Juttu polveilee Karibian rosvoista, Venezuelan Puerto Capellon tuttuihin kapakanpitäjiin aina merimatkoihin Kiinan ja Australian välillä. – Kiinassahan meitä pidettiin melkein naapureina, kun niiden ja meidän välissä oli vaan se Neuvostoliitto. 14 Vapaavahti Frivakt Curacao, Trinidad, Haiti, Dominikaaninen tasavalta. Soilea kuuntelee kuin maantieteen oppikirjaa, joskin tarinat näissä kirjoissa olisi kiellettyjä alaikäisiltä. Pääasiahan oli, että tuohon aikaan ehti merimies vielä kierrellä satamissa. – Cayman-saarilla tankkilaivan lastia purettiin merellä pienempiin laivoihin, mutta miehistö pääsi maihin veneellä. Varustamoja ja laivojakin mahtuu 30 vuoteen monia. Viimeisiksi laivoiksi Soilelle jäivät Finnlinesin Finnfellow, Oihonna ja Antares. Niillä reissulla Soile tapasi myös puolisonsa Viltsun, joka työskenteli varustamossa konekorjausmiehenä. – Finnfellowissa olin ollut jo vuonna 1973, silloin se oli upouusi laiva. Nythän se oli jo ’vakavanha’. Ja vanhassa laivassa duuni on aina raskaampaa. Kokkauksella mitaleja Ties monesko kahvikuppi tyhjenee ja ties monesko tupakka on ehditty tumpata, kun Soile palaa muistoista tähän päivään. – Kyllä martat on hyväksyneet mut sellaisena kuin olen. Osaan tarvittaessa olla jopa kiroilematta, nauraa Soile käheästi. Marttailu ja kokkailu ovat neulomisen ohella Soilen lempipuuhia nykyään. Viime syksynä Kannusjärven Alapään Martat voitti Kymenlaakson Pitopöytä- reseptikilpailun. Soilen kehittämillä resepteillä tuli martoille kolme ensimmäistä palkintoa ja muutama kunniamaininta päälle. Soile kurssittaa marttoja ennakkoluulottomaan kokkaamiseen. – Mutta kivahan näitä on muistella, nauraa Soile juttunsa päätteeksi. Kuvat ja teksti: Sirpa Sutinen 1 / 2013 ”NOG ÄR DET JU ROLIGT ATT MINNAS” Soile Kaskela har bråttom under de kyliga dagarna i början av november. Martorna i byn Kannusjärvi håller på att förbereda älgjaktlagets fest för byborna. Festbordet skall dukas för 300 personer. En gammal sjöfarare har ändå alltid tid att sätta sig ner och minnas tiden på de sju haven, innan ankaret kastades för gott i Kannusjärvi nära Fredrikshamn, där släkten haft sina rötter. Nu är Soile pensionerad på grund av arbetsoförmåga. – Jag gick till sjöss som tjugoåring. Jag hade hunnit gå linjen för kokerska på storkök på land, men tanken på fjärran länder lockade, berättar Soile, som då ännu hette Leskinen. Började som mässflicka Soile medger att hon nog i början hade både hemlängtan och lessamt efter mamma. Jämnt 30 år stannade hon ändå på sjön, och det var inga insjöar hon seglade på. – Jag började min karriär som mässflicka och slutade som ekonomibiträde, skrattar Soile med en svordom, typisk för henne. Soile seglade tio år på Nielsens båtar, och under åren till sjöss hann hon segla jorden runt från olika riktningar. Nielsens rederi var det bästa. Bästa typer och bästa båtar. På kontoret blev man alltid fint bemött. Där satte man värde på alla sjömän. Ombord på egen båt – På 80-talet då man började flagga ut, köpte vi en egen båt, Abaco Star, från Norge. Jag jobbade som kockstuert. På den tiden var det inte heller vanligt att sjömän köpte ett eget fartyg. Soile minns några andra fall från samma tid. – Vi lyckade nog riktigt bra. Vi var ett gäng på sex personer. Vi var två kockstuertar, de andra var befäl. – Med den seglade vi till Mogadishu i Somalia. Där lastade vi en del grejer som vi fraktade till Persiska viken. Sedan styrde vi kosan mot Bahrain, Kuwait och Saudiarabien. I de länderna fick man varken dricka eller vara ful i mun. – Sen skulle vi föra något slags mejeriutrustning till Burma. Vi fick ligga där tre veckor, då vi inte kunde lossa godset innan vi hyrde en lyftkran. Det var nog en märklig syn, 150 småväxta män höll lyftkranen upprätt genom att hänga på den ena sidan, så att vi fick ut lasten. 1 / 2013 För Soile kom Finnlines Finnfellow, Oihonna och Antares att bli de sista båtarna. Bild: Fartygshistoriska Föreningen i Finland rf Möte med sjörövare I Burma mötte Soile också sjörövare första gången. – Vi låg för ankar på floden och en tidig morgon då jag just kommit på jobb, ropade nattvakten Otto, ta en kniv och kom snabbt. På akterdäck såg vi några ortsbor beväpnade med stiletter, de hade kommit för att stjäla trossar. Vi ropade förstås så helvete åt dem. Nå, de hoppade i sjön då de märkte att de hade att göra med finska gossar, berättar Soile och förklarar skrattande att rövarna nog till sist ändå hade avhämtat trossarna. – I Burma hade vi inte tillräckligt med mat, vi hade inte ens hunnit gå i hamn i Singapore som planerat. Ortsborna kom med en kanot lastad med grönsaker och frukt, för dem betalade vi med en sixpack cocis. Jag frågade efter kött, och de kom med ett magert svin och en halvdöd get. På de skeletten skulle det inte ens ha funnits någonting att äta. Jag bad dem dra åt fanders med dem. Fartyg och rederier Samtalet löper från Karibiska havets pirater och bekanta krogar i Puerto Capello i Venezuela till sjöresor mellan Kina och Australien. – I Kina bemöttes vi nästan som grannar, mellan oss hade vi bara Sovjetunionen. Curacao, Trinidad, Haiti, Dominikanska republiken. Man lyssnar på Soile som på en lärobok i geografi, också om berättelserna i de här böckerna skulle vara förbjudna för minderåriga. Huvudsaken var att sjöman- nen på den tiden ännu hade tid att gå runt i hamnarna. – Vid Cayman Islands pumpades tankfartygets last till mindre fartyg, men manskapet fick gå iland med båt. Under 30 år blev rederierna och fartygen många. För Soile kom Finnlines Finnfellow, Oihonna och Antares att bli de sista båtarna. På de resorna träffade Soile också sin make Viltsu, som arbetade som maskinreparatör på rederiet. – På Finnfellow hade jag jobbet redan år 1973, då var den ett splitternytt fartyg. Nu var det ju redan urgammalt. Och på en äldre båt är arbetet alltid tyngre. Medaljer för kockande Efter många tömda kaffekoppar och fimpade cigarretter återvänder Soile från minnena till nutiden. – Nog har martorna godkänt mig sådan som jag är. Vid behov kan jag till och med låta bli att svära, skrattar Soile hest. Numera hör martorna, matlagning och stickning till Soiles favoritsysselsättningar. Senaste höst vann Kannusjärven Alapään Martat recepttävlingen Kymenlaakson Pitopöytä. Med recept som Soile gjort vann martorna de tre första prisen utöver några hedersomnämnanden. Soile håller kurser i fördomsfri matlagning för martorna. – Men nog är det ju roligt att minnas, skrattar Soile som avslutning. Bild och text: Sirpa Sutinen Frivakt Vapaavahti 15 MERIKOTKA EDISTÄÄ MERENKULUN TURVALLISUUTTA Kotkan kaupungin perustama meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus työskentelee yhdessä yliopistojen, korkeakoulujen ja alan toimijoiden kanssa. Merenkulun turvallisuus on parantunut, mutta paljon on vielä tehtävää. Vireillä on useita projekteja, joista CAFE (Competitive Advantage by Safety – Merenkulun ennakoiva turvallisuus ja kilpailukyky) valmistuu tänä vuonna. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu KYAMK on tiiviisti mukana hankkeessa mm. opinnäytetöiden ja oppimateriaalien toteuttamisten muodossa. – Kartoitamme ja käytämme hyväksi Itämeren alueen meriturvallisuuden asiantuntemusta ja tutkimuksia. Eri tietokantojen ja toimijoiden yhteistyöllä pyrimme edelleen kehittämään turvallisuutta, hankkeen projektipäällikkö Jukka Seppänen KYAMK:sta kertoo. Hankkeessa on viisi aihekokonaisuutta: poikkeamaraportointi, turvallisuusjohtamisen mallinnus, vastuullinen liiketoiminta, työturvallisuus sekä kansainvälinen verkostoituminen. CAFE-hanke perustuu Merikotkan aikaisempiin projekteihin, joissa on tutkittu muun muassa ISM-koodin vaikutuksia merenkulun turvallisuuteen. – ISM -koodi on edistänyt turvallisuusajattelua, mutta suurempia onnettomuuksia se ei ole vähentänyt, viittaa Seppänen aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. ISM -säädökset on usein koettu liian suuripiirteisiksi, jolloin tulkinnat ovat vaihdelleet. 16 Vapaavahti Frivakt Poikkeustilanteista raportointi on tärkeää Merenkulkijasukupolvelta toiselle on siirtynyt sitkeä kulttuuri. Pienistä vahingoista, tai ”läheltä piti” -tilanteista ei kerrota eteenpäin. CAFE -hanke pyrkii muuttamaan asenteita. – Poikkeamat tulisi raportoida. Ei ole tarkoitus etsiä syyllisiä vaan kehittää toimintamalleja vastaavien välttämiseksi, korostaa projektipäällikkö Jenni Storgård Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksesta. Ihmiset eivät mielellään tuo esille omia tai työtovereiden virheitä. Tilanteiden selvitys kuitenkin auttaa vähentämään onnettomuuksien määrää. Usein viitataan H.W.Heinrichin ”Safety Pyramid” –malliin, jossa jokaista onnettomuutta kohti tapahtuu tietty määrä pienempiä havereita ja ”near miss” –tilanteita. Vaaratilanneraportointia hyödynnetään yleisesti ilmailussa ja öljyteollisuudessa. Järjestelmä toimii merenkulussakin hyvin selkeästi. Laivalla sattunut vaaratilanne kuvaillaan sovitulle yhteyshenkilölle, joka raportoi varustamon turvallisuusorganisaatioon. Tutkinnan jälkeen suoritetaan kehi- tys- ja korjaustoimenpiteet ja saatetaan ne asianomaisten tietoon. Kaikkein kehittyneimmässä mallissa vaaratilanneraportti välitetään myös merenkulkualan yhteiseen raportointijärjestelmään. Näin voidaan kehittää koulutusta, perehdytystä ja toimintatapoja – Vaaratilanteet on osattava tunnistaa sen sijaan, että niitä pidettäisiin normaaleina työhön kuuluvina tapahtumina. Seuraava kerta voi jo olla pahempi, Jukka Seppänen painottaa. Koko CAFE-hankkeesta on tarkoitus tehdä julkaisu. Työnimi on toistaiseksi ”Turvallisuus ja sen johtaminen”. Sarjakuvaa sanallisen kerronnan lisäksi Tarkoitus on, että lukijoita herätellään myös kuvien keinoin. – Haluamme, että sanoma varmasti löytäisi tiensä messeihin ja muualle merimiesten maailmaan, Seppänen kertoo Hän on tyytyväinen, kun löytyi pitkän linjan merenkulkijan ja luotsin Teemu Leppälän käsikirjoittamaan sarjakuvia. KYAMK:n media-alan opiskelija Anni Sinersaari piir1 / 2013 yksi vakava onnettomuus _________________ pienemmät onnettomuudet ________________________________ läheltä piti -tapaukset vaaratilanteet turvallisuuspoikkeamat Turvallisuuspyramidi-ajattelun mukaan läheltä piti -tapauksia ja vaaratilanteita sattuu huomattavasti enemmän kuin varsinaisia onnettomuuksia. Niiden syyt ovat yleensä samanlaisia, joten onnettomuuksia voidaan ehkäistä vaaratilanteista raportoimalla. (Heinrich, H.W. 1931. Industrial Accident Prevention, A Scientific Approach.) kuva: Mika Muhli tää sarjakuvat. Ne kertovat hauskalla tavalla merenkulkuun aina sisältyvistä riskeistä ja siitä, että turvallisuus ei voi perustua virtuaalitodellisuudessa elämiseen eikä aito oppiminen pelkkään nettiin. – Tutustuin Jukka Seppäseen, kun valmistelin opinnäytetyötäni Merikapteenin ylempää AMK-tutkintoa varten. Aloitimme sarjakuvan suunnittelun jo viime vuonna, Teemu Leppälä kertoo Hän on opiskellut merenkulkua Raumalla ja Kotkassa, josta valmistui merikapteeniksi kymmenisen vuotta sitten. Työkokemusta on kertynyt rahti- ja matkustaja-aluksissa, jäänmurtajilla ja tankkereilla. Hän on äskettäin suorittanut Master of Marine Science -tutkinnon Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. myös tuotantoyhtiö POB Production Oy:n joka on keskittynyt merenkulkuun ja sen ympäriltä kertoviin asioihin. Teemu valmisti yhteistyössä toisen tuotantoyhtiön kanssa videon meriklusterin merkityksestä Suomelle. Väylä Auki Tulevaisuuteen -video löytyy YouTubesta. Sarjakuvan päähenkilölle sattuu ja tapahtuu Tarinoissa seikkailee merenkulkija N.N. jolla voi olla mikä jobi tahansa. Työvuoro on aluksi pidempi, mutta lyhenee sarjakuvien edetessä. – N.N. työskentelee eri tehtävissä laivalla ja joutuu aina ”läheltä piti” -tilanteisiin vas- tuuttomuutensa takia. Jokaisella on vastuu omasta ja toisen turvallisuudesta, Leppälä kertoo sarjakuvasta. Ensimmäisessä lehdessä painotetaan alusten paloturvallisuutta ja vahtimiesten palokierrosten tärkeyttä. Sarjakuva ja muu CAFE -hankkeen aineisto tuotetaan suomeksi, koska esimerkiksi ruotsin- ja englanninkielistä materiaalia on jo paljon saatavilla. Teemu Leppälän mukaan yhteistyö Merikotka -keskuksen kanssa on sujunut hyvin. Hänen mielestään on erittäin tärkeää, että ammattimerenkulkijat olisivat enemmän mukana merenkulun tutkimus- ja kehityshankkeissa. Maissa on helppoa jälkikäteen viisastella, kun merellä on sattunut vahinko. text: Pekka Karppanen Luotsi havaitsee erilaiset turvallisuuskäytännöt komentosilloilla Jenni Storgård ja Jukka Seppänen Leppälän mukaan sosiaalisesta mediasta on tullut niin suosittu, että välillä unohdetaan katsoa ulos venttiilistä komentosillalla Facebook -päivitysten välillä. – Ajateltiin, että sarjakuva Seabook toimisi tämän päivän merenkulkijoille ja jäisi taustalle muistuttamaan vaaroista, Leppälä miettii. Hän painottaa ISM:n ja turvallisuusjohtamisen merkitystä meriturvallisuuteen. Varustamon ja johdon on sitouduttava, luotava olosuhteet ja järjestettävä resursseja ennakoivan turvallisuuskulttuurin onnistumiseksi. Teemu Leppälä sitoutuu mielellään projektiin ja on luvannut tuottaa käsikirjoituksen ja tekstit seuraaviin 12 sarjakuvaan, jotka julkaistaan Vapaavahdissa. Hän omistaa 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 17 MERIKOTKA FRÄMJAR SJÖSÄKERHETEN minskat, säger Seppänen med hänvisning till forskning kring ämnet. ISM-reglerna har ofta uppfattats som allt för ungefärliga, och tolkningarna har varierat. Rapporter om avvikelser är viktiga bild: Mika Muhli Forskningscentralen för sjösäkerhet och sjöfart, som grundats av Kotka stad, verkar i samarbete med universitet, högskolor och aktörer inom branschen. Sjösäkerheten har förbättrats men mycket återstår att göras. Många olika projekt har satts igång. Av dem slutförs CAFE (Competitive Advantage by Safety) under innevarande år. Kymmenedalens yrkeshögskola KYAMK deltar i projektet, i form av lärdomsprov och undervisningsmaterial. – Vi kartlägger och utnyttjar sakkunskap och forskning som gäller sjösäkerheten inom 18 Vapaavahti Frivakt Östersjöns område. Vi strävar till att vidareutveckla sjösäkerheten i samarbete mellan olika aktörer och databaser, berättar projektchef Jukka Seppänen från KYAMK. Projektet omfattar fem ämnesområden: avvikelserapportering, säkerhetsledningssystem, ansvarsfull affärsverksamhet, arbetsskydd och internationellt nätverksskapande. CAFE bygger på Merikotkas tidigare projekt, i vilka man bland annat undersökt ISM-kodens konsekvenser för sjösäkerheten. – ISM-koden har främjat säkerhetstänkandet, men större olyckor har den inte En seg kultur har fortlevt medan sjöfarargenerationer växlat. Man berättar inte om mindre olyckstillbud, då det varit ”nära ögat”. Med projektet CAFE stävar man till att ändra attityderna. – Man bör rapportera om avvikande händelser. Avsikten är inte att söka skyldiga, utan att utveckla handlingsmodeller för att undvika liknande situationer, betonar projektchefen Jenni Storgård vid Sjöfartens Utbildnings- och Forskningscentral vid Åbo Universitet. Människor vill inte gärna föra fram sina egna eller arbetskamraternas fel. Att klara upp situationer kan ändå hjälpa att minska antalet olyckor. Ofta hänvisas till H. W. Heinrichs modell ”Safety Pyramid”, där varje olycka medför ett visst antal mindre skador och situationer ”nära ögat”. Rapporter om risksituationer utnyttjas allmänt inom luftfarten och oljeindustrin. Systemet fungerar väl också inom sjöfarten. En risksituation ombord rapporteras till en bestämd kontaktperson, som i sin tur rapporterar till rederiets sjösäkerhetsorganisation. Efter genomförd undersökning vidtas utvecklingsåtgärder och reparationer och de berörda parterna informeras om dem. I de mest utvecklade modellerna förmedlas rapporterna också till sjöfartsbranschens gemensamma rapporteringssystem. På så sätt kan man utveckla utbildning, handledning och arbetsmetoder. – Man måste kunna identifiera risksituationerna, istället för att godkänna dem som normala incidenter som hör till arbetet. Följande gång kan det redan gå värre, betonar Jukka Seppänen. Man planerar en publikation om projektet CAFE. Arbetsnamnet är tillsvidare ”Säkerhet och dess ledning”. En bildserie utöver verbal beskrivning Man avser att väcka läsarna också med hjälp av bilder – Vi vill att budskapet säkert hittar vägen till mässen och sjömännens vardagsvärld, förklarar Seppänen. 1 / 2013 Han är nöjd med att ha hittat Teemu Leppälä, en sjöfarare och lots som gått den långa vägen, för att skriva manuskript till serier. Anni Sinersaari, studerande vid medielinjen i KYAMK, ritar bilderna. De berättar på ett roligt sätt om riskerna som ständigt finns inom sjöfarten, och att säkerhet inte kan bygga på ett liv i en virtuell verklighet och verklig inlärning inte enbart på internet. – Jag blev bekant med Jukka Seppänen då jag förberedde mitt lärdomsprov för högre sjökaptensexamen. Vi började planera serien redan senaste år, berättar Teemu Leppälä. Han har studerat sjöfart i Raumo och Kotka, där han utexaminerades som sjökapten för tio år sedan. Arbetserfarenhet har han fått ombord på last- och passagerarfartyg, isbrytare och tankfartyg. Han har nyligen avlagt examen Master of Marine Science vid KYAMK. Lotsen kan se olika säkerhetsbeteenden på kommandobryggan Enligt Leppälä har de sociala medierna blivit så populära, att man på kommandobryggan ibland glömmer att se ut genom ventilen mellan sina uppdateringar i Facebook. – Vi tänkte att serien Seabook kunde fungera för dagens sjöfarare och påminna om farorna, funderar Leppälä. Han betonar betydelsen av ISM-kodens säkerhetsledning för sjösäkerheten. För att skapandet av en förutseende sjösäkerhetskultur skall lyckas måste tillräckliga resurser och övriga förutsättningar tryggas, rederi och ledning måste engageras i projektet. Teemu Leppälä vill gärna binda sig vid projektet och han har lovat producera manuskript och text till de 12 serier som kommer att publiceras i Frivakt. Han äger också produktionsbolaget POB Production Oy som har fokuserat på sjöfarten och frågor i anslutning till den. Teemu gjorde i samarbete med ett annat produktionsbolag en videofilm om sjöfartsklustrets betydelse för Finland. I YouTube hittar man Väylä Auki Tulevaisuuteen. Bilden publiceras med fotografens tillstånd I den första tidningen betonar man brandsäkerheten ombord och vikten av att vaktmännen gör sina brandkontroller. Serien och projektet CAFE:s material produceras enbart på finska då en stor mängd material på t.ex. svenska och engelska redan finns att tillgå. Enligt Teemu Leppälä har samarbetet med Merikotka löpt väl. Han anser att det är synnerligen viktigt att yrkessjöfarare i högre grad involveras i sjöfartens forsknings- och utvecklingsprojekt. På land är det lätt att vara efterklok då det redan skett en olycka till sjöss. Seriens huvudperson råkar ut för allt möjligt I berättelserna figurerar sjöfararen N.N. som kan ha vilket jobb som helst ombord. Arbetsskiftet är i början längre, det blir kortare då berättelsen framskrider. – N.N. har olika arbetsuppgifter ombord och hamnar alltid i olika situationer ”nära ögat” på grund av sin brist på ansvar. Var och en har ansvaret för sin egen och för andras säkerhet, berättar Leppälä om serien. 1 / 2013 Jukka Seppänen och Jenni Storgård Frivakt Vapaavahti 19 seabook 1. Kuvitus Anni Sinersaari Käsikirjoitus Teemu Leppälä Turvallisuusjohtamisen tarkoitus on varmistaa turvallinen toiminta sekä ehkäistä onnettomuuksien syntyminen merellä ONNETTOMUUDET OVAT LIIAN KALLIITA. SE TARKOITTAA TURVALLISTA TOIMINTAA MERELLÄ, IHMISHENKIEN MENETYS- TEN EHKÄISEMISTÄ SEKÄ YMPÄRISTÖLLE AIHEUTUVAN ONNETTOMUUDEN VÄLTTÄMIS- TÄ KAIKIN TAVOIN. TEEMMEKÖ ME NIIN? MS MS MS MS MS SCANDINAVIAN STAR TULIPALO 1990 NORSEA TULIPALO 2003 CALYPSO TULIPALO 2006 LISCO GLORIA TULIPALO 2010 ?? NO ÄLÄS NYT, ONHAN NIIDEN AVULLA TULLUT JO MUUTAMA LAIVAPALOKIN ESTETTYÄ. LAIVAN FÖÖRISTÄ AHTERIIN MAHTUU PALJON RISKEJÄ. MEILLÄ ON VASTUU TOISESTA IHMISESTÄ JA YMPÄRISTÖSTÄ. VAI ETTÄ OIKEIN TURVALLISUUSKIERROS? **##!&* NN IS KONEHUONEEN LÄMMÖSSÄ. JA OLOSUHTEET OVAT TROOPPISETVIIKON HIKI NOUSEE PINTAAN. KUUDEN TÖRNI ALUILLAAN... to be continued... LIKES HOME DS POST YU I OP Å G HJ K L Ö Ä VBNM ‘ / ! + 20 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013 2nd International Maritime Incident and Near Miss Reporting Conference (IMISS2013) 11-12 June 2013, Maritime Center Vellamo, Kotka, Finland CONFERENCE PROGRAMME DAY 1 – 11 June 2013 10:00 – 11:00 11:00 11:15 11:45 – 12:15 12:30 – 13:30 13.30 – 14.15 14:15 – 15:00 15:00 – 15:45 18:00 Invitation Registration and coffee Chairman and moderator Minna Ruolanto Instructor, Safety and Service Training at Finnair Flight Academy Opening Words Mr. Henry Lindelöf, Mayor of Kotka City Maritime safety in European level Markku Mylly Executive Director, European Maritime Safety Agency, EMSA Maritime safety is a competitive advantage! Pekka Räisänen Principal Lecturer, Naval Architecture, Turku University of Applied Sciences Lunch How information transforms into European policies Understanding human error and safety implications of the Costa Concordia accident Dr. Jens-Uwe Schröder-Hinrichs Associate Professor, World Maritime University Accident of Wasa – a modern analysis of causes Cecilia Österman, Chalmers University of Technology Tour in the Maritime Centre Vellamo Cocktail and snack CONFERENCE PROGRAMME DAY 2 – 12 June 2013 9:00 – 9:30 9:30 – 9:45 9:45 – 10:30 10:30 – 11:30 11:30 – 12:30 12:30 – 15:30 Registration and coffee Opening speech Safety culture and reporting in maritime sector Key Note Speech Corporate social responsibility and shipping; the role of governance failure Professor Michael Roe, School of Management, Plymouth University Lunch Parallel special sessions Room 1 Work safety in shipping Short presentation: Differences between ÅHNZPUTHYP[PTL occupational accidents Workshop with benchmarking of maritime work safety with simple statistics Accident cases of work safety on board Status of some European work accident reporting 15:30 – 16:00 1 / 2013 Conclusion and closure Room 2 Corporate social responsibility in shipping Corporate Social Responsibility in maritime industry Sustainability in shipping Economic interests against social and environmental concerns in shipping Self-regulative activities in shipping Room 3 Safety management in maritime sector A systemic view on maritime safety; actors and stakeholders in the system Leading and lagging safety performance indicators Near miss statistics and other KPIs From data to information, knowledge and understanding The role of management in safety of shipping The 2nd International Maritime Incident and Near Miss Reporting Conference 2013 will be organised on June 12-13th in Kotka. IMISS2013 will bring together scientists working on maritime safety and operational maritime safety, corporate representatives, authorities and experts from maritime sector. Industry’s own initiative in safety matters has the potential to be the most effective way to improve maritime safety. Many human factor related policies such as manning, E-navigation or seafarers’ employment and work safety are issues that have a major development potential. The presentations at the IMISS2013 will deal with a broad scale of operational maritime safety issues to enable the maritime sector to make full use of its potential. Welcome! Registration Register to the conference from ^^^TLYPRV[RHÄJHML The IMISS2013 conference is free of charge. Accommodation The closest hotel is the Sokos Hotel Seurahuone, Kotka, about a 10 minutes walk from the Maritime Centre Vellamo. Participants are expected to book their room (due to 1st of May) by [OLTZLS]LZMYVT^^^ZVRVZOV[LSZÄLU OV[LSZRV[RHVY[LS ;OLWYPJLPZÁUPNO[:PUNSLYVVT ÁUPNO[+V\ISLYVVT Price includes breakfast. Reference code IMISS2013 seminar. Contact details Conference coordinator, Project Manager of the CAFE project, Juha Heijari, Meriturvallisuuden ja –liikenteen tutkimuskeskus, Kotka Maritime Research *LU[YL,THPS!Q\OHOLPQHYP'TLYPRV[RHÄ ;LS Frivakt Vapaavahti 21 AVOMERILIIKENTEEN MATKUSTAJAHÖYRYLAIVOJA SUOMESSA ENNEN KRIMIN SOTAA Höyrylaiva Yngve Freyn piirustukset V uonna 1816 Samuel Owen rakensi Tukholmassa Ruotsin ensimmäisen höyrylaivan nimeltä Stockholmhäxan. Vuonna 1820 hän perusti varustamon nimeltä Bolag för en Transport-Inrättning emellan Stockholm och Göteborg, jolle valmistui höyrylaiva Stockholm. Tämä 25 metriä pitkä alus kykeni ottamaan 25 hyttimatkustajaa. Seuraavan vuoden lokakuussa Stockholm teki ensimmäisen matkan Tukholmasta Turkuun. Samana syksynä laiva kävi Helsingissä saakka. Kesällä 1822 ja 1824 laivalla tehtiin lisää matkoja Tukholmasta Turkuun ja se vieraili myös Helsingissä. Tämän jälkeen höyrylaivoja saatiin odottaa useita vuosia saapuvaksi Suomen satamiin. Toukokuussa 1833 venäjän hovin höyryjahti Ishora kävi Helsingissä. Kesällä 1836 Tukholmasta Turkuun liikennöi säännöllisesti ruotsalaisen H. J. Oldenburg & Co. yhtiön s/s Solide ja samana kesänä vieraili Riiasta Helsingissä s/s Alexander Nikolajewitsch. Ulkomaanliikenne suomalaisilla merihöyrylaivoilla sai alkusysäyksen vuonna 1835, jolloin Turussa perustettiin varustamo nimeltään Åbo Ångfartygs Bolag. Yhtiön ensimmäisen höyrylaivan 36,7 metriä pitkä puurakenteinen runko rakennettiin Turussa Åbo Gamla Skeppsvarvilla ja sen höyrykone ja siipirataslaitteet asennettiin Tukholmassa Motalan telakalla. Furst Menschikoff -nimen saanut 22 Vapaavahti Frivakt alus saapui Turkuun 20. lokakuuta 1836. Alus aloitti liikenteen Turku–Degerby–Tukholma -reitillä. Kuuden solmun vauhdilla matka Tukholmaan kesti 18 tuntia. Aluksen salongeissa oli tilat 10 naiselle ja 16 paikkaa miesten puolella. Laivalla oli myös kaksi neljän ja kaksi kahden hengen hyttiä. Laivan miehistöön kuului 20 henkeä. Matkustajien palvelu kuului asiaan jo alusta alkaen. Laivan ravintolassa työskenteli ravintoloitsija, viinuri, kaksi tarjoilijaa, taloudenhoitaja ja keittiöpiikoja. Åbo Ångfartygs Bolag -yhtiön toinen höyrylaiva Storfursten valmistui 1837 ja se aloitti liikenteen Turku–Helsinki–Tallinna–Kronstadt (Pietari). Rautarunkoinen siipiratasalus oli rakennettu Lontoossa Fletcher & Faernellin telakalla. Alus oli suunnilleen Furst Menschikoffin kokoinen ja kykeni ottamaan 42 hyttimatkustajaa. Vuodesta 1838 Furst Menschikoff ja Storfursten kulkivat Tukholma–Turku–Helsinki–Tallinna–Pietari -reitillä. Samana vuonna perustettiin Turussa Transport Ångfartygs Bolaget -niminen yhtiö, jolle rakennettiin siipirataslaiva Murtaja. Sen puinen runko valmistui Turussa Gamla Varfsbolaget -telakalla ja koneet toimitti Motala Mekaniska Verkstad Ruotsista. Heinäkuusta 1841 alkaen alus liikennöi Turun ja Pietarin välillä. Laivalla oli 60 hyttipaikkaa, mutta enimmillään otettiin laivalle kerralla jopa 400 matkustajaa. Oulussa valmistui Andreas Nylanderin tilaama Uleåborg-niminen höyryalus vuonna 1838, jonka koneet valmisti Nyköpings Mekaniska Verkstad. Pituutta laivalla oli n. 30 metriä ja hyttipaikkoja 29. Alkuun laiva liikennöi Pohjanlahden rannikolla, kunnes se myytiin 1840 Turkuun ja 1844 edelleen Helsinkiin. Se sai nimen s/s Union/ Unionen ja kulki Helsingin ja Pietarin välillä. Åbo Ångfartygs Bolag -yhtiön kolmas siipiratashöyrylaiva Finland valmistui T. E. Snookin -telakalla Lontoossa vuonna 1842. Laivalla oli 100 hevosvoiman höyrykoneet ja se kykeni ottamaan 68 hyttimatkustajaa. Alus kulki Tukholma–Turku–Helsinki–Pietari -reitillä, kunnes se vuonna 1845 siirrettiin Pietarin ja Riian väliseen liikenteeseen. 1830-luvun lopulla tulivat liikenteeseen myös Suomen rannikon ensimmäiset paikallis- ja saaristoliikenteen höyrylaivat, esimerkiksi Helsinkiin Lentäjä vuonna 1837 ja Helsingfors vuonna 1839. 1830- ja -40 luvuilla Suomen avomerihöyrylaivojen ulkomaanliikenne oli keskittynyt Turun, Helsingin ja Viipurin satamiin, ja säännöllistä liikennettä ylläpidettiin Tukholmaan ja Pietariin. Myös Helsingin ja Tallinnan välillä kuljettiin höyrylaivaliikenteen alusta asti. Rannikon ja saariston väylät olivat vielä puutteellisesti merkittyjä ja alukset kulkivat pääosin vuorokauden valoisana aikana. Liikenne lakkasi talvikuukausien ajaksi jäiden tultua. Kirjassa Sotilaan sydän (SKS, 1996) on venäläisen Faddie Bulgarinin kuvaus höyrylaivamatkasta Pietarista Tallinnan kautta Helsinkiin kesällä 1840. 9. heinäkuuta Hädin tuskin onnistuin hankkimaan lipun suomalaiseen höyrylaivaan. Kaikki salonkien paikat, minun paikkani mukaan lukien oli varattu jo kaksi viikkoa ennen lähtöpäivää. Matka Pietarista Helsinkiin maksaa ensimmäisen luokan sanongissa 23 hopearuplaa, ja tällä rahalla saa merimatkan aikana kolme ateriaa vuorokaudessa, juomana Nevan vettä. Jos haluaa nauttia teetä, kahvia tai viiniä, siitä on maksettava 1 / 2013 erikseen. Matkustajia ei muuten kielletä varaamasta mukaansa viinipulloa tai teetä. Suomalainen höyrylaiva odotti meitä Kronstadtin redillä, ja lähdimme sinne herra Berdin pienellä höyrylaivalla. Matkaan Englantilaiselta Rantakadulta Kronstadtin redille kului peräti kolme tuntia. Tosin matkustajia ja saattajiakin oli paljon, kannella kohosi kokonainen vuori matkalaukkuja ja hedelmälaatikoita ja lisäksi tuuli oli voimakkaasti vastainen. Aurinko peittyi pilviin, rupesi satamaan ja pohjoisesta puhalsi kylmä tuuli. Matkustajat työntyivät salonkeihin, jotka olivat pian tupaten täynnä. Oli ahdasta ja tukahduttavaa, mutta matkustajien joukossa ei näkynyt ikävystyneitä eikä kärsiviä kasvoja. Rannalla hyvästeltäessä olivat joidenkuiden naisten kasvot peittyneet kyynelistä. Välillä sade taukosi, sitten vettä taas tuli kaatamalla. Käytin taukoja hyväkseni ja menin kannelle ihastelemaan laivamme kipparia. Mutta nyt olemmekin Kronstadtin lähellä, ja tuolla on suomalainen laiva! Laivat kytkettiin toisiinsa ja alkoi kaikkein ikävin toimitus, matkalaukkujen, säkkien, laatikkojen ja arkkujen siirto. Toimitus päättyi kello yhdeltä, ja sijoituimme numeroiduille salonkipaikoillemme, kun laiva jo halkoi aaltoja siipirattaillaan. Kronstadtin jäädessä taaksemme tuuli vain kiihtyi ja merenkäynti oli yhä voimakkaampaa. Monet naiset kärsivät jo meritaudin kourissa, mutta miehet kestivät vielä, ja ruokasali oli kello kahdelta iltapäivällä vielä täynnä. Neljän aikaan keinunta oli jo sietämätöntä, viideltä oli tuskin kolme tai neljä matkustajaa enää terveenä. Kannella oli mahdoton kulkea, kaikkialla virui melkein tiedottomia naisparkoja. Toisilla oli sylilapsia, äitien vieressä oli nuoria tyttöjä, joka puolelta kuului vaikerrusta ja voihketta. Peräkansilla makasi sairaita miehiä. Aaltojen roiske esti menemästä lähellekään keulaa. Meri kuohui hurjasti, ja oli jääkylmä vastatuuli, joka tunkeutui luihin ja ytimiin. Ilman tukea ei voinut ottaa askeltakaan, ja terveet kaatuilivat sairaiden päälle yrittäessään auttaa heitä. Lopulta minäkin tulin merisairaaksi, ja kun olin konttaamalla päässyt salonkiin, jäin lattialle makaamaan ja vaivuin sikeään uneen. 10. heinäkuuta Tallinna tarjoaa mereltä päin lumoavan näyn. Tämä on epäilemättä Venäjän valtakunnan kaunein näkymä. Nyt näin ensi kerran Olavinkirkon torninhuipun sen jälkeen kun kirkon korjaustyö on saatu päätökseen. Kun saavuimme satamaan, kuljin rankkasateessa vaunuissa kirkolle. Sade ei lakannut. Seitsemältä illalla menin takaisin laivaan. Isot vesipisarat rummuttivat pitkin yötä salonkimme ikkunaluukun laseihin, ja joistakin kohdista tippui vettä lattialle. 11. heinäkuuta 1840 Aamulla höyrylaivaan kerääntyi yli 200 ihmistä, jotka olivat lähdössä Helsinkiin juhlille. Salonkeihin ei tietenkään ole pääsyä muilla kuin heillä, joilla on paikat. Koska ne olivat varatut jo Pietarista lähtien, täytyi tallinnalaisten matkustajien, naistenkin, jäädä kannelle sateenvarjojen ja viittojen suojaan. Epämiellyttävä tilanne. Joillakuilla naisilla oli mukanaan alaikäisiä lapsia, jopa sylivauvoja Tuuli oli melko navakka, ei kuitenkaan voimakas, ja laivan keinunta oli siedettävää. Sade loppui viimein. Eräiden matkustajien kesken syntyi taiteellinen kiistely siitä, kumpi oli mereltä kauniimpi Tallinna vai Viapori ja Helsinki. Mielipiteet kävivät kauan ristiin, mutta satamaan saavuttaessa äänet kallistuivat Suomen eduksi. Vuonna 1840 valmistunut Suomi -niminen höyrylaiva oli kulkenut Turun ja Maarianhaminan välillä, mutta kun alus 1846 myytiin turkulaiselle J. D. Ginmannille sitä käytettiin sekä Turku–Tukholma että Helsinki–Tallinna -reiteillä. Vuonna 1841 Turkuun hankittiin ruotsalaisilta jo ennestään tuttu s/s Solide, joka ehti liikennöidä muutaman kauden reillä Turku–Tukholma, kunnes se 1845 myytiin Pietariin. Viipurilaisyhtiöt Rosenius & Seseman ja Hackman & Co. asettivat vuonna 1847 Helsinki–Hamina–Viipuri–Pietari -reitille kaksi höyrylaivaa s/s Saiman ja s/s Wellamon. Molemmat laivat oli rakennettu Siikaniemen Telakalla Viipurissa. Näistä edellinen liiken1 / 2013 S/s Finland liikennöi Helsinkiin 1842-1845 nöi vain yhden kesäkauden ajan, mutta suurempi Wellamo jatkoi reitillä vuoteen 1853 saakka. 1840-luvulla Åbo Ångfartygs Bolag hankki vielä pienen s/s Michael -nimisen laivan Helsinki–Pietari -reitille. Åbo Ångfartygsbolag teki konkurssin vuonna 1849, ja toimintaa jatkamaan perustettin Åbo Nya Ångfartygsbolag. Uudelle varustamolle valmistui Turussa Gamla Varfsbolagetin -telakalla vuonna 1850 siipirataslaiva, joka sai nimen s/s Furst Menschikoff edellisenä vuonna romutetun edeltäjänsä mukaan. Tällä 44,5 metriä pitkällä aluksella oli paikat 28 hyttimatkustajalle. Ennen Krimin sotaa (1853–56) Suomen ulkomaan meriliikenteeseen ehti tulla vielä muutama matkustajalaiva. Näistä vuosina 1850 ja -51 liikenteen aloittivat s/s Constantin ja s/s Neptune Helsingin ja Pietarin välillä kulkien reitillä vain muutaman kesäkauden. Matkustajamäärät olivat vielä 1800-luvun puolivälissä vaatimattomia esim. Murtaja kuljetti koko 1851 purjehduskauden aikana yhteensä 2648 matkustajaa. Säännöllinen höyrylaivaliikenne Helsingin ja Lyypekin välillä alkoi 1852, kun Finsk-Lybeckska Ångfartygsbolaget -yhtiön potkurialus s/s Hengist asetettiin reitille. Hyttimatkustajia laivalle otettiin 28. Samana kesänä Helsinki-Pietari -liikenteen aloitti venäläisen Navigations-och Ångfartygsbolaget -yhtiön s/s Victoria, jonka 160 hevosvoiman koneita pidettiin erityisen voimakkaina. Suomen suuriruhtinaskunnan säännöllinen matkustajalaivaliikenne taukosi Krimin sodan ajaksi, kun arvokkaita merihöyrylaivoja siirrettiin suojasatamiin, jotteivät ne joutuisi Itämerellä liikkuneiden brittiläisten sotalaivojen ulottuville. Teksti: Peter Raudsepp Kuvat: Raud Publishing Helsinki nähtynä Valkosaarelta 1937 Frivakt Vapaavahti 23 PASSAGERARÅNGFARTYG I HÖGSJÖFART I FINLAND FÖRE KRIMKRIGET Hjulångaren Murtaja hade två ångmaskiner på 35 hästkrafter var Ritningar till ångaren Yngve Frey S amuel Owen byggde år 1816 i Stockholm Sveriges första ångfartyg, Stockholmshäxan. År 1820 grundade han ett rederi med namnet Bolag för en Transport-Inrättning emellan Stockholm och Göteborg, för vars räkning ångfartyget Stockholm byggdes. Fartyget var 25 meter långt och kunde inrymma 25 hyttpassagerare. I oktober följande år gjorde Stockholm sin första resa från Stockholm till Åbo. Samma höst gick fartyget också ända till Helsingfors. Under sommaren 1822 och 1824 gjorde fartyget flera resor från Stockholm till Åbo och besökte också Helsingfors. Efter det fick man vänta många år på ångfartygsbesök i finska hamnar. I maj år 1833 besökte ryska hovets ångdrivna jakt Ishora Helsingfors. Sommaren 1836 trafikerade svenska rederiet H. J . Oldenburg & Co:s s/s Solide regelbundet Åbo och samma sommar besökte s/s Alexander Nikolajewitsch från Riga Helsingfors. Utrikestrafiken med finländska ångfartyg fick sin början år 1835, då man i Åbo grundade rederiet Åbo Ångfartygs Bolag. Bolagets första ångfartygs 36,7 meter långa skrov av trä byggdes i Åbo på Åbo Gamla Skeppsvarf, ångmaskinen och skovelhjulen installerades i Stockholm på Motala varv. Fartyget som döpts till Furst Menschikoff anlände till Åbo den 20 oktober 1836. Fartyget inledde trafiken på linjen Åbo-Degerby- Stockholm. Med en fart på sex knop tog resan till Stockholm 18 timmar. I fartygets salong fanns det på damernas sida 10 platser och på herrarnas sida 16 platser. Ombord fanns också 24 Vapaavahti Frivakt två fyra personers hytter och två hytter för två personer. Besättningen bestod av 20 personer. Betjäningen av passagerarna hörde till ända från början. I fartygets restaurang arbetade restaurangchefen, en kypare, två servitörer och kökschefen och några kökspigor. Åbo Ångfartygs Bolags andra ångfartyg Storfursten blev färdigt år 1837 och det började trafiken på linjen Åbo – Helsingfors – Reval – Kronstadt (S:t Petersburg). Hjulångaren med stålskrov var byggd i London på Fletcher & Faernells docka. Fartyget var ungefär av samma storlek som Furst Menschikoff och kunde ta 42 hyttpassagerare. Från år 1838 gick Furst Menschikoff och Storfursten på linjen Stockholm – Åbo – Helsingfors – Reval – S:t Petersburg. Samma år grundade man i Åbo Transport Ångfartygs Bolaget som lät bygga hjulångaren Murtaja. Skrovet av trä byggdes i Åbo på Gamla Varfsbolagets docka och maskinerna levererades av Motala Mekaniska Verkstad i Sverige. Från år 1841 i juli började fartyget trafikera mellan Åbo och S:t Petersburg. Det fanns 60 hyttplatser ombord men som mest kunde fartyget ta rentav 400 passagerare. I Uleåborg byggdes år 1838 ångfartyget Uleåborg på beställning av Andreas Nylander. Maskinerna tillverkades av Nyköpings Mekaniska Verkstad. Fartyget var ca 30 meter långt och hade 29 hyttplatser. I början gick fartyget längs Bottniska vikens kust tills det år 1840 såldes till Åbo och år 1844 vidare till Helsingfors. Det döptes till s/s Union/Unionen och gick mellan Helsingfors och S:t Petersburg. Åbo Ångfartygs Bolags tredje hjulångare Finland blev färdig år 1842 på T. E. Snooks docka i London. Fartygets ångmaskiner hade en effekt på 100 hästkrafter och ombord fanns plats för 68 hyttpassagerare. Fartyget gick på rutten Stockholm – Åbo – Helsingfors – S:t Petersburg, tills det år 1845 sattes in på linjen mellan S:t Petersburg och Riga. I slutet av 1830-talet började också de första finländska ångbåtarna gå längs kusten i lokal- och skärgårdstrafik, t.ex. i Helsingfors Lentäjä år 1837 och Helsingfors år 1839. På 1830- och 40-talen var den finländska ångfartygsflottans utrikestrafik koncentrerad till hamnarna i Åbo, Helsingfors och Viborg, och man upprätthöll reguljär trafik till Stockholm och S:t Petersburg. Man trafikerade också mellan Helsingfors och Reval ända sedan ångfartygstrafiken började. Längs kusten och i skärgården fanns ännu brister i utmärkningen av farlederna och fartygen trafikerade huvudsakligen under dygnets ljusa tid. Trafiken avbröts för vintermånaderna då isarna lagt sig. I sin bok Sotilaan sydän (SKS, 1996) beskriver den ryske författaren Faddie Bulgarin en resa med ångfartyg fån S:t Petersburg via Reval till Helsingfors sommaren 1840: den 9 juli 1840 Lyckades nätt och jämnt skaffa en biljett till den finska ångbåten. Alla platser i salongen, min plats inberäknad, hade reserverats redan två veckor före avgången. Resan från S:t Petersburg till Helsingfors i första klassens salong kostar 23 silverrubel, och för det priset får man under sjöresan tre måltider i dygnet och vatten från Neva som dryck. Om man vill dricka te, kaffe eller vin får man betala extra. Resenärerna är inte förbjudna att ha med sig en vinflaska eller te. Den finska ångbåten väntade på oss på redden utanför Kronstadt, och vi tog oss dit med herr 1 / 2013 Furst Menschikoff var en hjulångare Berds lilla ångbåt. Resan från Engelska Strandgatan i Kronstadt till redden tog rentav tre timmar. Passagerarna och följeslagare var många, på däcket stod ett berg av resväskor och fruktlådor och det var dessutom svår motvind. Solen skymdes av moln, det började regna och en kall nordanvind blåste. Resenärerna trängde sig in i salongerna som snart var överfulla. det var trångt och kvavt, men man kunde varken se uttråkade eller lidande ansikten i mängden. Vid avskedet på stranden hade några av damernas ansikten täckts av tårar. Ibland höll regnet upp, sedan öste det igen. Jag utnyttjade pauserna och gick upp på däck för att beundra vårt fartygs kapten. Men nu är vi ju nära Kronstadt, och där är den finska båten! Fartygen lade till reling mot reling och det allra tråkigaste skedet började, lastandet av resväskor, säckar, lådor och koffertar Operationen slutfördes klockan ett och vi intog våra numrerade platser i salongen då fartyget redan plöjde vågorna med sina skovelhjul. Då Kronstadt redan låg bakom oss ökade vindstyrkan och sjön gick hög. Många av damerna plågades redan av sjösjuka, men herrarna stod ännu ut, och klockan två på eftermiddagen var matsalen ännu fullsatt. Vid fyratiden var sjögången redan olidlig, klockan fem var knappt tre eller fyra passagerare ännu friska. På däck var det omöjligt att röra sig, överallt låg nästan medvetslösa kvinnliga stackare. Några hade spädbarn, bredvid dem unga flickor, överallt hördes klagan och kvidanden. På akterdäck låg sjuka män. Stänket från vågorna hindrade från att ens gå nära fören. Havet svallade vilt, motvinden var iskall, den trängde genom märg och ben. Man kunde inte ta ett steg utan att stöda sig, och de friska snubblade över de sjuka vid försök att hjälpa dem. Till slut blev jag också sjösjuk, och då jag krypande lyckats ta mig till salongen, blev jag liggande på golvet och föll i djup sömn. den 10 juli 1840 Reval bjuder på en bedårande syn, sedd från havet. Det här är otvivelaktigt den vackraste vyn i det ryska riket. Nu ser jag första gången St. Olavs kyrkas torn, efter att man avslutat kyrkans renovering. Då vi anlöpt hamnen ösregnade det och jag åkte i vagn till kyrkan. Regnet fortsatte. Klockan sju begav jag mig tillbaks till fartyget. Stora regndroppar trummade hela natten på salongens ventilglas, från några läckte det också på golvet. den 11 juli 1840 På morgonen samlades mera än 200 personer på fartyget, de var på väg till en fest i Helsingfors. Till salongerna hade naturligtvis tillträde endast de som reserverat plats, och då platserna reserverats redan från S:t Petersburg, måste resenärerna från Reval, också damerna, stanna på däck med sina paraplyer och kapuschonger. En otrevlig situation. En del av kvinnorna hade med sig minderåriga barn, t.o.m. spädbarn. Vinden var rätt frisk, men inte hård, och sjögången uthärdlig. Regnet upphörde 1 / 2013 äntligen. Några passagerare förde en konstnärligg dispyt som gällde vilken syn som var vackrare från havet, Reval eller Sveaborg och Helsingfors. Åsikterna gick länge i kors, men då man närmade sig hamnen lutade åsikterna till Finlands fördel.” Ångfartyget Suomi som blivit färdigt år 1840 hade trafikerat mellan Åbo och Mariehamn, men då fartyget år 1846 såldes till J. D. Ginman från Åbo, sattes de in på rutterna Åbo – Stockholm och Helsingfors – Reval. År En fajanstall1841 köpte man av svenskarna till Åbo den rerik som tillhört dan bekanta s/s Solide, som några säsonger hann trafikera på rutten Åbo – Stockholm, innan den STORFURSTENS år 1845 såldes till S:t Petersburg. Viborgbolabordservis gen Rosenius & Seseman och Hackman & Co. satte år 1847 in två ångfartyg s/s Saima och s/s Wellamo på rutten Helsingfors – Fredrikshamn – Viborg – S:t Petersburg. Båda fartygen var byggda på Siikaniemi varv i Viborg. Den förstnämnda av dem trafikerade bara en sommar, medan den större Wellamo fortsatte trafikera på rutten ända till år 1853. På 1840-talet skaffade Åbo Ångfartygs Bolag ytterligare det mindre fartyget s/s Michael för rutten Helsingfors – S:t Petersburg. Åbo Ångfartygsbolag gick i konkurs år 1849, och Åbo Nya Ångfartygsbolag grundades för att fortsätta verksamheten. För det nya rederiets räkning byggdes på Gamla Varfsbolagets docka i Åbo år 1850 en hjulångare som fick namnet s/s Furst Menschikoff efter sin föregångare, som föregående år hade skrotats. Det här 44,5 meter långa fartyget hade plats för 28 hyttpassagerare. Före Krimkriget (1853 – 56) hann ännu några finska passagerarfartyg sättas i utrikestrafik. Av dem inledde s/s Constantin och s/s Neptune trafiken 1850 och -51 på rutten Helsingfors – St. Petersburg och trafikerade bara några sommarmånader. Mängden av passagerare var ännu i mitten av 1800-talet anspråkslös, t.ex. Murtaja transporterade under hela säsongen 1851 endast 2648 passagerare. Reguljär ångfartygstrafik mellan Helsingfors och Lübeck började år 1952, då Finsk-Lybeckska Ångfartygsbolagets propellerfartyg s/s Hengist sattes in på rutten. Man tog ombord 28 hyttpassagerare. Samma sommar började ryska Navigations- och Ångfartygsbolagets s/s Victoria trafikera rutten Helsingfors S:t Petersburg. Fartygets maskiner med sina 160 hästkrafter ansågs vara synnerligen kraftiga. Storfurstendömet Finlands reguljära passagerarfartygstrafik upphörde för tiden för Krimkriget, då de värdefulla högsjögående ångfartygen flyttades till skyddshamnar, för att vara utom räckhåll för de brittiska örlogsfartyg som seglade på Östersjön. Text: Peter Raudsepp Bild: Raud Publishing Frivakt Vapaavahti 25 KALKKIKIVEÄ VERDALISTA INKOOSEEN Prima Shippingin m/s Cleopatra kävi maaliskuun alussa purkamassa 2790 tonnia Norjasta lastattua kalkkikiveä. Laiva ehti sopivasti pois Norjasta ennen lumimyrskyä, jolle ennustettiin yli 20 metriä sekunnissa puhaltavia tuulia. Cleopatra on yllättävän siisti, vaikka on viime aikoina kuljettanut pölyäviä irtolasteja. Konehuoneen valvomo ja yläturkkikin ovat melkein kuin sairaalasta. – Sotkemme vähän ja siivoamme paljon, tokaisee harjoittelija Kevin Kulju Högskolan på Åland -ammattikorkeakoulusta. Kevinillä on monipuolinen toimenkuva, tänään hän laittaa ruuat esille kun YT -kokkistuju Erik Viisalu on mennyt suorittamaan hygieniapassia. Maihin lähdössä oleva kippari Christian Thiel tulee ensimmäisenä ruokailemaan ja ehtii hetkisen jutustella MEPA- miesten kanssa. Hän onkin tuttu mies haulikkokurssilta. – Haulikkoammunta ei varsinaisesti kuulu harrastuksiini, kunhan kävin kokeilemassa, Thiel tuumaa. Hän harrastaa keilailua ja meripartiotoimintaa ollessaan lomilla. Laivalla voi vapaaaikaa kuluttaa lukemalla, elokuvien katselulla ja kuntoilemalla. Televisio ja DVD -soitin löytyvät kaikista hyteistä. Messissä on lisäksi Playstation 3, BluRay -soitin ja kotiteatterijärjestelmä. Cleopatralle on vanhoihin hytteihin rakennettu pieni, mutta hyvin toimiva kuntosali sekä sauna. Laivalle on pystytetty myös langaton verkko, jota miehistö voi käyttää vapaasti Scandinaavian ja Baltian maissa. 26 Vapaavahti Frivakt Rahteja on riittänyt Merimiesura alkoi kiinnostaa konepuolella seilanneen isän myötä. Ensimmäinen jobi oli m/s Gardenissa. – Seilasin kolmena kesänä Engshipilla ja talvet menivät koulussa. Sitten tuli turvallisuuskoulutus pakolliseksi eikä kesätöihin enää päässyt ilman koulutusta, Thiel muistelee. Pakko oli mennä kouluun. Toisaalta, kun muut hakivat harjoittelupaikkoihin, pääsi Christian Thiel heti tienaamaan. Paperin sai ulos heti koulun jälkeen. Kaarinassa asuva mies kävi koulut Turussa ja on seilasi valmistumisen jälkeen muun muassa Håkansilla, Lillagaardilla ja Power Linella. Prima Shippingillä hän on Cleopatran lisäksi työskennellyt Carissassa ja Celiassa. – Töitä on aluksilla piisannut. Seuraavaksi menemme Halmstadiin ja sitten Kantvikiin, Thiel sanoo. Laiva tuo Kantvikiin kipsiä, sitten kuljetetaan rapsijauhoa Norjaan. Viikon satama-aika Kantvikissa? Porvoosta kotoisin oleva Kevin Kulju valitsi merimiesuran myös konemestarina seilanneen isänsä malliin. Tosin hän opiskelee Yliperämies Timo Rajaste lukee mielellään auto – ja moottoripyörälehtiä 1 / 2013 Maarianhaminassa merikapteeniksi. Ratkaisu lienee oikea, sillä toimeen tarttuvaa tyyppiä oleva Kevin on jo pysytellyt laivalla jo lähes kaksi kuukautta. – Yhdessä vaiheessa vähän kaipasi kavereita, mutta yhteydenpito sujuu hyvin. Vaasassa pääsimme myös kiertelemään kaupungilla. Ehkäpä seuraavalla reissulla Kantvikista käsin ehtii käydä kotona, Kevin suunnittelee. Hänen mukaansa kaikilla kurssikavereilla on joku sukulainen merillä. Kevinin vuosikurssilla on vain yksi opiskelija Ahvenanmaalta, mantereelta on viisi ja Ruotsista 16 oppilasta. Porvoolaisopiskelija päätyi porvoolaiseen varustamoon Praktiikkamyllyn kautta. Vaikka Cleopatran messissä puhutaan suomea, on tällä kerralla miehistö ruotsin- ja vironkielistä. Syksyllä käynnistynyt Praktiikkamylly hakee vähän vielä paikkaansa. – Pari ruotsalaista kaveria päätyi Nesteelle täysin suomenkielisiin laivoihin. Siellä heidän on kommunikoitava englanniksi, Kevin Kulju kertoo Harjoittelija tekee laivalla monipuolisia töitä, mihin Kulju on vain tyytyväinen. Hän on harjoitellut ruorinpitoa, tehnyt ruumajobia, torpannut ja ollut mukana apukoneen haalauksessa. Viime kesänä J.L. Runebergissa seilannutta merimiehen alkua on myös työllistänyt ylimmässä kerroksessa meneillään oleva hyttiremontti. Kippari Christian Thiel tarkkailee lastin purkausta brygalta Kirjoja, filmejä ja lehtiä Kippari Thiel lukee pari kirjaa törnissä, kun Kevin Kulju on lukenut jo kymmenen. Laivalla ollaan tyytyväisiä Merimiespalvelutoimiston tarjoamiin palveluihin. – Maarianhaminassa ei MEPAsta kukaan tiennyt mitään. Merimieskirkko mainittiin ohimennen, Kulju toteaa. Hän katsoo myös elokuvia ja käy ahkerasti kuntosalilla vapaa-aikoina. Harjoittelijan työaika asettuu kahdeksan ja iltakuuden välille. Yliperämies Timo Rajaste katselee myös filmejä vapaalla ollessa. Hän on tyytyväinen erityisesti MEPAn lehtipalveluun. – Täällä kiinnostavat eniten auto- ja moottoripyörälehdet, Timo sanoo. Hän asuu Tallinnassa, jossa perheeseen kuuluvat vaimo ja poika. Hän on opiskellut Tallinnan Meriakatemiassa, tällä hetkellä taskussa on perämiehenkirja. Timo on aikaisemmin seilannut Estlinella. – Muutamia opiskelukavereita on myös tullut suomalaisiin laivoihin. Yksi meni Dennis Maritimelle ja toinen on täällä ciiffinä, Timo kertoo. Prima Shippingille hän tuli viisi vuotta sitten löydettyään paikan internetistä. Ensi alkuun hän seilasi matruusina. Kolmen, neljän viikon törnit Konepäällikkö Margus Kelt seilasi aikaisemmin hollantilaisissa aluksissa ensimmäisenä ja toisena konemestarina. Niissä oli monikansalliset miehistöt, joukossa paljon virolaisia merenkulkijoita. Cleopatralle hän tuli, kun ystävä soitti auki olevasta ciiffin paikasta. – Olen viihtynyt hyvin. Palkkakin on hieman parempi, kuin hollantilaisissa laivoissa, joissa oli myös pidemmät työtörnit, Margus kehuu. Hän on seilannut Viron lipun alla ainoastaan harjoittelijana. Aina on töitä riittänyt, konemestareista on vähän pulaakin. Cleopatralla hän vastaa yksin koko konehuoneesta – YT -miehet avustavat tarvittaessa. Margus Kelt lukee vähemmän kirjoja, mutta elokuvia hän katsoo paljon. Hän on myös tyytyväinen MEPAn tuomiin virolaisiin lehtiin. Toistaiseksi sinkkuna viihtyvä mies asuu Saarenmaalla. Hän jää yleensä lomalle Suomessa, ottaa ensin yhden lautan Helsingistä Tallinnaan ja sieltä toisen lautan kotiin Saaremaalle. M/s Cleopatraa purettiin Inkoossa kahdella nosturilla, joten laiva pääsi lähtemään kohti Halmstadia jo neljän jälkeen. Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 1 / 2013 Ciiffi Margus Kelt on pitänyt konehuoneen erittäin siistinä. Jos ”turkin” maalaisi valkoiseksi, voisi melkein luulla olevansa sairaalassa Kevin Kulju kuuluu kuntosalin vakiokäyttäjiin. Kuten useimmissa laivoissa, on Cleoptrankin kuntosalin kattopaneeleita irrotettu kuntolaitteen takia. Frivakt Vapaavahti 27 MED KALKSTEN FRÅN VERDAL TILL INGÅ I början av mars lossade Prima Shippings M/S Cleopatra 2790 ton kalksten som lastats i Norge. Båten hann just lagom från Norge före snöstormen som väntades blåsa 20 sekundmeter. Cleopatra är förvånansvärt snygg, trots att hon de senaste tiderna fraktat dammande bulklast. Maskinrummets kontrollrum och ovandurken är nästan som på ett sjukhus. – Vi grisar ner så litet och städar mycket, konstaterar praktikanten Kevin Kulju från Högskolan på Åland. Kevin har en mångsidig arbetsbild, idag dukar han fram maten då AT-kockstuerten Erik Viisalu är borta för att avlägga hygienpass. Kaptenen Christian Thiel är på väg att gå iland och kommer först för att äta, han har också tid för en pratstund med männen från 28 Vapaavahti Frivakt SSB. Han är bekant också från kurserna i hagelgevärsskytte. – Hagelgevärsskytte hör egentligen inte till mina hobbyer, jag ville bara pröva, berättar Thiel. Under sina ledigheter sysslar han med bowling och sjöscoutverksamhet. Ombord kan fritiden ägnas åt läsning, filmer eller motion. I alla hytter finns television och DVDspelare. I mässen finns dessutom Playstation 3, BluRay-spelare och hemteaterutrustning. På Cleopatra har man byggt om gamla hytter till ett litet men väl fungerande gym och bastu. Man har också ombord installerat ett trådlöst nät, som besättningen fritt kan använda i Skandinavien och de baltiska länderna. Fartyget lossar gips i Kantvik, och fraktar sedan rapsmjöl till Norge. En veckas liggtid i Kantvik? Kevin Kulju, som är hemma i Borgå, valde också sjömansbanan för att hans far seglat som maskinmästare. Han studerar visserligen i Mariehamn för att bli sjökapten. Det var säkert en bra lösning, Kevin är en typ Tillräckligt med frakter Sjömansbanan började intressera för att fadern seglat på maskinsidan. Första jobbet var på M/S Garden. – Jag seglade tre somrar hos Engship, under vintrarna gick jag i skola. Sedan blev sjösäkerhetsutbildningen obligatorisk och utan utbildning fick man inte sommarjobb, minns Thiel. Jag måste skola mig. Å andra sidan, då andra sökte praktikantplatser, hade Christian Thiel genast sitt jobb som väntade. Sina papper fick han ut genast efter skolan. Han är bosatt i S:t Karins och har gått skolan i Åbo, efter utexamineringen seglade han bland annat hos Håkans, Lillgaard och Power Line. Utöver Prima Shippings Cleopatra har han jobbat på Carissa och Celia. – Jobben ombord har räckt till. Härnäst går vi till Halmstad och sedan till Kantvik, berättar Thiel. Kevin Kulju går regelbundet på gymmet. Liksom på de flest båtar har man tagit loss takpanel för att installera konditionsutrustningen 1 / 2013 som är van att ta i, och han har hållits ombord snart två månader. – I ett skede saknade jag nog kompisarna, men det är lätt att hålla kontakt. I Vasa kunde vi också gå omkring i staden. Kanske jag i samband med nästa resa till Kantvik hinner göra ett besök hemma, planerar Kevin. Enligt honom har alla kurskamrater någon släkting till sjöss. På Kevins årskurs är bara en hemma på Åland, fem är från fastlandet och 16 elever är från Sverige. Borgåpraktikanten hamnade hos rederiet i Borgå genom Praktikkvarnens förmedling. Trots att man i mässen på Cleopatra talar finska, är besättningen den här gången svensk- och estniskspråkig. Praktikkvarnen som startat på hösten söker ännu litet sin form. – Två svenska kompisar började på helt finskspråkiga båtar hos Neste. Där måste de kommunicera på engelska, berättar Kevin Kulju. Ombord har en praktikant mångsidiga jobb, och Kulju är nöjd med det. Han har övat att styra, jobbat i lastrummet, städat och flyttat hjälpmaskinen. Den unge sjömannen, som senaste sommar seglade på J. L. Runeberg, har också sysselsatts med renoveringen som är under arbete på översta däck. Böcker, filmer och tidningar Maskinchefen Margus Kelt har hållit maskinrummet mycket snyggt. Om durken målades vit, kunde man nästan tro att man är på ett sjukhus Kapten Thiel läser ett par böcker under arbetstörnen, medan Kevin Kulju redan avverkat tio. På fartyget är man nöjda med Sjömansservicebyråns utbud och service. – I Mariehamn visste man ingenting om SSB. Sjömanskyrkan nämnde man i förbifarten, konstaterar Kulju. Han ser också på filmer och går flitigt i gymmet på sin fritid. Praktikantens arbetstid infaller mellan klockan åtta och sex på kvällen. Överstyrman Timo Rajaste ser också på filmer under fritiden. Han är särskilt nöjd med SSB:s tidningsservice. – Här intresserar mest bil- och motorcykeltidningar, säger Timo. Han bor i Tallinn, till familjen hör hustru och son. Han har studerat i Sjöfartsakademin i Tallinn, och har för närvarande styrmansbrevet i fickan. Tidigare har Timo seglat hos Estline. – Några studiekompisar har också tagit hyra på finska båtar. En gick till Dennis Maritime, och en är här som maskinchef. Till Prima Shipping kom han för fem år sedan efter att ha hittat platsen på internet. Till en början seglade han som matros. Kapten Christian Thiel Arbetstörnar om tre, fyra veckor Maskinchefen Margus Kelt seglade tidigare på holländska båtar, som förste eller andre maskinmästare. De hade mångnationella besättningar, bland dem många estländska sjöfarare. Till Cleopatra kom han, då en vän ringt och tipsat om den lediga platsen som maskinchef. – Jag har trivts bra. Lönen är också litet bättre än på de holländska båtarna där arbetstörnarna också var längre, berömmer Margus. Under estnisk flagg har han seglat bara som praktikant. Jobben har alltid räckt till, på maskinmästare är det rentav litet brist. På Cleopatra ansvarar han ensam för hela maskinrummet – AT-männen assisterar vid behov. Margus Kelt läser mindre böcker, men ser mycket på film. Han är också nöjd med de estniska tidningar som SSB har med sig. Han trivs tillsvidare bra som ungkarl och bor på Ösel. Då han börjar sin ledighet går han i allmänhet iland i Finland och tar först en färja från Helsingfors till Tallinn och sedan en färja till Ösel. I Ingå lossades M/S Cleopatra med två lyftkranar, så fartyget kunde redan efter klockan fyra avgå mot Halmstad. Text och bild: Pekka Karppanen 1 / 2013 Överstyrman Timo Rajaste läser gärna bil- och motorcykeltidningar Frivakt Vapaavahti 29 VENEMESSUILLA KÄVI MYÖS AMMATTIMERENKULKIJOITA Vene Båt -messuihin tutustui 70 000 messuvierasta. PohjoisEuroopan suurimman venealan tapahtuman teemana oli tänä vuonna purjehdus. Langh Shipilla päällikkönä seilaava Kai Kantanen tuli katselemaan veneitä ostoaikeissa Messuvieraita innosti uusi vesiharrastamisen elämysalue Uusi Aalto Waterexpo. Alue kuhisi väkeä koko messuviikon ajan ja siellä käytiin myös kuvaamassa Putous -viihdeohjelmaa. Messuilla tehdyn tutkimuksen mukaan neljännes kävijöistä on kiinnostunut purjeveneistä, moottoriveneet kiinnostavat 63 prosenttia kävijöistä. Langh Shipilla päällikkönä seilaava Kai Kantanen tuli vastaan isojen veneiden hallissa. – Uutta venettä olen katselemassa. Raumalta ehtii mukavasti käydä yhden päivän aikana, Kantanen kertoi. M/s Finnmaid oli Vuosaaren satamassa ja porukkaa tuli MEPAn pikkubussilla päivävapaata viettämään. Kaisa Kekäle totesi, että ei auta muu kuin pistää lottokuponki vetämään. Finnlinesiltä vuorotteluvapaalla oleva Juha Hartman poikkesi Merimieskirkon osastolla ja hieroi kauppaa Heikki Huttusen kanssa. – Stressi on vähentynyt ja olo parantunut vapaalla ollessani, hoikistunut Hartman kehui. Puuvenepuolella on paljon kiinnostavia paatteja. Jorma Taivainen ja Paavo Kettunen ihastelivat hienoja kätten töitä. Miehet olivat tyytyväisiä, kun arkiviikolla messuilla oli hyvin tilaa. Tervan ja lakantuoksuisessa hallissa viihtyi myös Hannu Vartiainen. Merialan viranomaiset kuten Rajavartiolaitos ja Liikennevirasto olivat kolmoshallissa. Naapurissa oli myös Meriturvan osasto, jossa päivysti Michael Blomqvist. Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Paavo Kettunen (oik) kumppaneineen viihtyi puuveneosastolla 30 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013 OCKSÅ YRKESSJÖFARARE BESÖKTE BÅTMÄSSAN Sammanlagt 70 000 personer bekantade sig med mässan Vene Båt. Temat för Nordeuropas största evenemang i båtbranschen var i år segling. Michael Blomqvist dejourerade på Meriturvas avdelning Uusi Aalto Waterexpo – avdelningen för upplevelser väckte mässbesökarnas intresse. Under hela mässveckan kryllade området av folk och där gjordes också en inspelning för underhållningsprogrammet Putous. Enligt en undersökning som gjordes under mässan var en fjärdedel av besökarna intresserade av segelbåtarna, 63 procent var intresserade av motorbåtar. Kai Kantanen, som seglar som befälhavare hos Langh Ship, kom emot i hallen för de stora båtarna. – Jag är på jakt efter en ny båt. Från Raumo hinner man just lagom göra ett besök för en dag, berättar Kantanen. M/S Finnmaid låg i Nordsjö och gänget kom med SSB:s minibuss för att tillbringa den lediga dagen. Kaisa Kekäle konstaterade, att det enda som hjälper är nu att lämna in en lottokupong. Juha Hartman, som är alterneringsledig från Finnlines, stack sig in på Sjömanskyrkans avdelning för att göra affärer med Heikki Huttunen. – Stressen har minskat och jag har mått bättre då jag varit ledig, berättade den betydligt slankare Hartman nöjd. På avdelningen för träbåtar kunde man se många intressanta farkoster. Jorma Taivainen och Paavo Kettunen beundrade det fina hantverket. De var nöjda med att det var gott om utrymme på mässan under veckans vardagar. Hannu Vartiainen trivdes också i hallen som luktade tjära och lack. Sjöfartsmyndigheterna Gränsbevakningsväsendet och Trafikverket presenterades i den tredje hallen. Meriturvas avdelning, där Michael Blomqvist dejourerade, låg strax intill. Text och bild: Pekka Karppanen Juha Hartman, som är alterneringsledig från Finnlines, stack sig in på Sjömanskyrkans avdelning för att göra affärer med Heikki Huttunen. 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 31 FINNMAIDIN ”AMMATTIVENEILIJÖITÄ” VENE 13 BÅT -MESSUILLA Edustusryhmä Maidilta starttasi 12.2 Vuosaaresta kohteenaan Messukeskus ja siellä parhaillaan menossa olevat venemessut. Päiväksi osui tiistai, joten vältyimme suuremmalta ruuhkalta ja kolme tehokasta tuntia riitti hyvin kaikenkattavaan kiertelyyn messuhalleissa. Jokaisella meillä oli lähtökohtana hieman eri kiinnostuksen kohteet. Itse lähinnä mökkiveneilijänä suuntasin ihmettelemään halliin, josta löytyi laitureita, saunoja, ja kaikkea mitä voi mökkielämään jotenkin yhdistää. Sami, yli kahden vuoden harkinnan jälkeen, päätti hankkia koiran! Köpi ”the SMPS:n maskotti” sai uuden isännän ja uuden elämän, laivakoirana, Pyhtään ja Kotkan saaristovesillä. Tietysti kävimme katsomassa itse asian eli veneet, mutta hankintamielessä emme kukaan olleet liikenteessä. Tyydyimme vain ihailemaan näyttelykalustoa, äkkirikastumista odotellessa… Taina Salo, aktiivisena harrastajana meripelastustoiminnassa, bongaili tuttuja vähän jokaiselta osastolta, ja siinä samalla sai parhaimmat mainostavaratuliaiset hankittua laivakavereille, jotka eivät päässeet messuille käymään. Arpaonni ei riittänyt Veneilykoulu.fi -osastolla pysähdyimme kuulemaan, kun Matti Pouhakka mainosti heidän toimintaansa, messuilla järjestettävällä ”operaatio pelastuslautta” tapahtumalla. Kuivaharjoittelimme lautassa oloa, ja jopa ilmoittauduimme mukaan operaatioon. Jännityksellä jäimme odottamaan, osuuko arpaonni kenenkään kohdalle. Juttua kirjoittaessa, osallistujat arvottiin, eikä arpa osunut meidän kohdalle. Jälkeenpäin mietimme, jos arvonta olisi osunut kohdalle, miten tämän vapaa-anomuksen olisi saanut selitettyä Finnlinesin merihenkilöstöosastolle???… Se jäi nyt mysteeriksi. Säästimme sillä ehkä muutaman harmaan hiuksen Petri Laitiselta! Messutunnelma oli leppoisan rento ja kiireettömät näytteilleasettajat jaksoivat huomioida kävijät. Miellyttävää oli myös, ettei tarvinnut tunkea kyynärpäätekniikalla tungoksessa, ja selkien takaa kurkkia, jos joku kanootti jostain vilahtaisi. Messupäivän valinta osui ihan nappiin. Jokaiselle jotain ja laidasta laitaan! Lama ei näkynyt näillä messuilla, vaan toinen toistaan upeampia jahteja ja aluksia oli saatu mahtumaan sisälle. Voisin väittää, että vika löytyy katsojasta, jos ei löytynyt mitään, joka ei miellyttäisi. Tavallisen messuvieraan näkökulmasta katsottuna, tarjonta oli kattava! Onneksi unelmointi ei maksanut mitään, ja me ”renkaanpotkijatkin” pääsimme maistamaan palan sellaista ylellisyyttä, johon ei muuten olisi mitään asiaa. Ainakaan omistajana. Kiiltävät tiikkikannet vielä silmissä vilkkuen, mainospussit ja tuliaiset mukana, Jaska palautti meidät takaisin maanpinnalle tai merenpinnalle, jos tarkkoja ollaan… takaisin siis töihin Maidille. Jäiden lähtöä ja kesää sekä lottovoittoa odotellessa, Kaisa Kekäle, M/S Finnmaid 32 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013 MERIMIESILTA RAVINTOLA SALVESSA Nelisenkymmentä nykyistä ja entistä merenkulkijaa kokoontui tiistaina 19.2. viettämään iltaa lohisopan, oluen ja musiikin merkeissä. Toki vaihdettiin myös kuulumisia ja muisteltiin menneitä merimiesaikoja. Ravintola Salve tarjoaa kerran vuodessa mukavan merimiestapaamisen vanhoille ”kantaasiakkailleen”. Suurin osa vieraista on sitä ikäpolvea, että on nähnyt hyvinkin vauhdikkaita iltoja maineikkaassa merimieskapakassa. Nyt oli meno tuntuvasti rauhallisempaa. Alakerta alkoi tulla täyteen viiden maissa, jolloin ravintolapäällikkö Mika Elo toivotti vieraat tervetulleiksi ja kehotti nauttimaan talon antimista. Merimiesilloissa on perinteisesti tarjottu mehevää lohisoppaa ruisleivän kera. Juttu luisti tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa Porukka hieman vaihtuu vuosittain – tosin moni vakiovieras ei helposti jätä tapahtumaa väliin. – Nenosen Timo, Ahvenlahden Mikko, Uusiahon Atso ja moni muu tulevat joka vuosi, luettelee Martti Heitto, joka yhdessä Mika Elon kanssa yleensä suunnittelee tapahtuman. Illan mittaan keskusteluita käytiin monista laivoista, varustamoista ja merenkulkijoista. Tänä vuonna sattui olemaan useita Lundqvistin tankkereissa seilanneita merenkulkijoita. Pöydissä käytiin läpi varustamoissa seilanneita kippareita ja kuultiin, että tankkeri Katja oli vastikään myyty. Nopeimmat ruokailijat ehtivät jo santsikierrokselle, kun suuri, komea- ja kovaääninen mies tuli kehiin kitaran kanssa. Markku Jalonen on tullut tutuksi Viking Linen ja Kristina Cruises -alusten lavoilla ja hallitsee merilaulut. Tunnelma oli loistava, vaikka juhliminen olikin hillittyä. Kaikki kiittelivät ravintola Salvea hienosta tavasta pitää merimiesperinteitä yllä. Perinteet toki näkyvät myös Salven paljon nähneillä ja tarinoita kuulleilla seinillä, jotka ovat täynnä toinen toistaan komeampia meritauluja. Ilta kului nopeasti, mutta mikä parasta; ravintolapäällikkö Elo lupasi jatka perinteitä, jos Neptunus suo! Salven ravintolapäällikkö Mika Elo toivotti vieraat tervetulleiksi ja kehotti nauttimaan talon antimista. Mies, kitara ja meri - Markku Jalosen musisointi toi tilaisuuteen nostalgista tunnelmaa Herkullinen lohikeitto maistui musiikin ja merimiesmuisteluiden lomassa teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 33 LENTOJOBEJA Villin linjan merenkulkijalta ei vaadittu lentolupakirjaa mutta vaadittiin, että lentää piti uskaltaa. Uusi jobi oli odottamassa milloin milläkin mantereella. Lentokoneissa saatettiin joutua kyhjöttämään kymmeniä tunteja. Välillä juostiin koneenvaihdossa lentoasemalta toiselle. Välillä taas norkoiltiin baareissa odottamassa myöhästynyttä jatkolentoa. Jonkinlainen oma ennätykseni oli 23 tuntia yhtäjaksoista istumista DC-8 koneessa. Poislukien muutama vessassakäynti. Lento lähti Curacaosta, poikkeili Venezuelassa ja Trinidadissa. Sitten hurautettiin veden yli Portugaliin, Espanjaan, Sveitsiin. Koneesta ei päässyt pois edes bunkrauksen aikana. Kun lopulta saavuttiin Amsterdamiin, oli jatkoyhteys jo jyristellyt tiehensä. Hotelliyöpymisen jälkeen jatkui matka kotimaata kohti. Siihen aikaan olivat tulleet muotiin lentokonekaappaukset. Eiköpä meidänkin edessämme koko matkan kälättänyt sen näköistä porukkaa, mitä oltiin nähty lehtien kaapparikuvissa. Onneksi kaapujen kätköistä ei pommeja poimittu. Laivajobin ottaneita saattoi lähteä kerrallaan reissuun isokin porukka. Matkanjohtajuus oli usein uskottu suuripalkkaisimmalle. Merimiespassi oli yleinen henkilökohtainen 34 Vapaavahti Frivakt matkustusasiakirja, kun semmoisen sai poliisikammarilta maksutta. Kuulema halvin ja nopein tie junkista merikapteeniksi oli kirjauttaa passin merimiestoimeksi merikapteeni. Merimiespassilla ei päässyt passintarkastuksista ilman pestausdokumenttia. Niinpä matkanjohtaja sai norkoilla portilla rullan kanssa odotellen lähtijöitä, jotka usein olivat enempi vähempi tuntemattomia. Osa näistä matkusti turistipassilla, eikä halunnut liittyä seurueeseen ennenkuin kyydityksessä laivalle. Ehkä haluttiin laistaa postin tai Mepan kirjastojen raahaamisesta. Tosin oli joskus mukana sellaisia reissumiehiä, joihin oli aiheellistakin pitää etäisyyttä. Olin todennut, että sanonta vaatteet tekevät miehen pitää paikkansa. Työmatkoille sonnustauduin vanhaan ylioppilaspuvun takkiin. Paidan valkoisten kaulusten alle leveä, hillitty kravatti ja jalkaan kirveenterälahkeiset housut. Nuortakin miestä kuunneltiin kohteliaasti, kun piti selvitellä matkaongelmia. Eräänä tammikuun päivänä oli Heathrowin kentällä satanut vähän lunta. Pakkasen puolelle oli lämpötilakin tipahtanut. Kaikki odotustilat olivat täynnä kuin IKEA avajaispäivänä. Lennot olivat sekaisin. Lomalta palaava päällikkö sai peruuntuneen Bahaman lentomme tilalle liput Torontoon ja sieltä Bahamalle. Ne päällystöstä, joilla oli solmio, joutuivat Boieng 747 ensimmäiseen luokkaan. Niinpä päällikön kanssa istuimme arvokkaina ja ryhdikkäästi kuin anjovikset askissa tilavilla penkeillä ilmaista samppanjaa siemaillen. Kulahtanut kitarapussini oli ahdettu pehmeitten arvoturkkien väliin vaatekomeroon. Päällikkö vähän jarrutteli maistelua, ettei näin arvokasta juomaa pidä heti kumota Pohjanmaan kautta. Niinpä meillä oli vielä puoli lasillista jäljellä, kun muille kaadettiin uusi kierros. Merenkulkijan lentolipulla sai kuljettaa 40 kg matkatavaroita. Omat matkatavarani aina vakuutin. Ehkä siksi ne tulivat joka matkalla perille oikealla lennolla. Usein uuden porukan tullessa laivalle lähti vanha väki kohti kotia ja laivakin jatkoi matkaansa. Kadonneita matkatavaroita ei jääty odottelemaan. Ei tainnut olla kovin pehmeä lasku uuteen työpaikkaan tulla pelkissä talvivaatteissa kotimaan talven vilusta tropiikin hikiseen helteeseen ja saman tien tien konehuoneen kuumuuteen. Onneksi useimmat merenkulkijat olivat konkreettisesti sisäistäneet, että samassa veneessä ollaan. Työkavereiden kaa1 / 2013 peista kertyi yhtä jos toista tarpeellista, jotta hommat sujuivat ennen seuraavan sataman shoppailua. Matkatavarat kulkivat yleensä lähtökentältä määränpäähänsä, eikä niistä tarvinnut huolehtia koneiden vaihtojen yhteydessä. Jos kotimaahan saavuttiin itärajan yli lentäen, saattoi joutua tullaamaan laukkunsa kesken matkan. Ja 40 kilon matkatavararansuunikin oli puolittunut. Jokainen joutui mielessään käymään arvokeskustelua, mille tavaroille oli helpointa heittää hyvästit. Eri yhtiöiden koneissa saattoi tarjoilu vaihdella. Joillakin arabeilla myynnissä oli vain alkoholittomia tuotteita. Kun koneenvaihdon yhteydessä oli kentän taksivapaasta käyty ostamassa prosenttipitoisempaa hölskyvää lasintaytteeksi, löytyi jatkolennon tiskiltä samoja tuotteita. Eikä lainkaan lantrinkia. Jos ei aina matkatavarat saapuneet ajoissa, saattoivat matkustajatkin myöhästellä. Vancouverin lennon kaartaessa meren puolelta laskuun oli joku huomannut, että ”tuollahan tuo meidän paatti on menossa länteen kohti itää”. Laivan lastaus oli valmistunut ja rahtaajan orderi oli lähteä heti matkaan. Vancouverista Kiinaan ajoi laiva hyvällä säällä pari viikkoa. Ahteriin jäänyt vaihtoporukka joutui lentäen kiertelemään maassa jos toisessakin, ennenkuin viisumit ja kyydit saatiin semmoiseen kuntoon, että voitiin yrittää Kiinan satamaan. Mukana matkanneen todistuksen mukaan ei paljoa puuttunut, ettei olisi jääty toisenkin kerran ahteriin, kun ilmaantui yllättäviä mutkia matkaan. Kun konttorista oli käynyt käsky uudesta jobista, alkoi vastakirjalle saldo kertyä kotoa lähdettäessä. Loman koittaessa laskettiin laivalla palkka siihen päivään, milloin palattiin kotimaahan. Ei ollut harvinaista, että matkasuunnitelmat muuttuivat. Jos oli paljon matkustavaisia, tiesi kipinälle kiireistä yötä laskea kaikkien ulosmaksut uudelleen. Erilaisten lisien ja lomapalkkojen pyörteissä vierähti allakkaa selaten vähintäin tunti vastakirjaa kohden. Myöhemmin tuli konttorista uudenlainen tulkinta entisestä laista: palkanmaksu loppuu siihen päivään, jolloin laivasta lähdetään. Kipinän yövalvomiset vähenivät, mutta lomalaiset olivat kärmeissään. Kiinassa saattoi joutua viikonkin hotellissa odottamaan matkan alkua ja sitten vielä matkustamaan muutaman päivän. Silloin ei tosin tiedetty, että nykyisin monet viettävät lomansa Kiinassa matkailemalla. Tramppilaivojen kontrahdit olivat 60-luvulla kaksivuotisia. Vuosikymmenen vaihteessa palvelusaika lyheni vuodeksi, jolloin oli oikeutettu vapaaseen kotimatkaan ja varustamo maksoi uuden työntekijän tilalle. Sai lähteä aiemminkin, jos oli valmis maksamaan oman ja vaihtohenkilön matkan. Varsin pian aika lyheni puoleksi vuodeksi ja sitten jo neljäksi kuukaudeksi. Noiden aikamäärien noudattamiseen oli 1 / 2013 poikkeus: Jos oli odotettavissa laivan tulevan satamaan, missä vaihto oli järjestettävissä edullisemmin, voitiin palvelusaikaa venyttää. Niinpä saattoi perheellisen lasten koulujen kesälomat tulla ja mennä, kun laiva seilasi kohti edullisempaa vaihtopaikkaa. Jos päällikkö oli niukka tiedotuksissaan, saattoi laivaväki olla kuukausikaupalla satamiin saavuttaessa matkalaukut pakattuina lähtövalmiina. Ja kun laivan mukana edelleenkin jatkettiin matkaa, saatiin kotiin ilmoittaa, ettei vieläkään päästy tulemaan lomanviettoon. Kun lopulta lomallepääsy varmistui, oli lähtö joskus raisua. Laivan ollessa vielä redillä haettiin vanha porukka proomukyydillä maihin ja lentokentälle. Laivakin pääsi yllättäen laituriin ja lentoasemalle riensi taksikyydeillä lähetystö jättämään jäähyväisiä. Molemminpuolisten toivotusten tuoksinassa porukat olivat sekaisin kuin jääkiekon maailmanmestarit. Lentokoneeseen eksyi osa saattajista, kun taas jotkut lomalaiset viihtyivät lentoaseman baarissa. Lentäjät hermostuivat ja alkoivat estellä iloisten matkalaisten tulvimista kyytiin. Lopulta oli kutsuttu sotaväki apuun. Liputtomat oli saatu koneesta pois ja lipulliset heidän tilalleen. Lennolle oli vasta sitten annettu lähtölupa. Muutaman kuukauden kuluttua tuli laivalle iloinen postikortti, että kaikki olivat päässeet ehjinä kotimaahan. Ehkäpä ei ollut kyseessä SAS:n lento. Noihin aikoihin julkaistiin yhtiön lentoemäntien kyselystä saatu semmoinen tieto, että he pitivät kaikista merenkulkijamatkustajista parhaina suomalaisia. Timo Sylvänne Frivakt Vapaavahti 35 MARTTI KARLSSONIN LÄKSIÄISIÄ VIETETTIIN 31.1. CAFE CARUSELISSA Merimies-Unionin puheenjohtaja Simo Zitting tervehtii Maraa. Taustalla Kimo Kostiainen Suomen Varustamot ry:stä, Ingmar Tollander Vidar Shippingilta ja MEPAn uusi toimitusjohtaja Niklas Rönnberg Simo Zitting, ordförande för Finlands Sjömans-Union, hälsar på Mara. I bakgrunden Kimo Kostiainen från Rederierna i Finland rf, Ingmar Tollander från Vidar Shipping och SSB:s nya verkställande direktör Niklas Rönnberg. M/s Finnmaidin päällikkö Juha Suominen ehti pikavisiitille Outi Bycklingin kyydillä, kun laiva oli Vuosaaren satamassa. Juha Suominen, befälhavare på M/S Finnmaid, fick skjuts av Outi Byckling, och hann på en blixtvisit medan fartyget låg i Nordsjö hamn. 36 Vapaavahti Frivakt Pardian puheenjohtaja Antti Palola, hienon puheen pitänyt MEPAn hallituksen puheenjohtaja Esa Lonka, Maran puoliso Sinikka Aarninsalo ja juhlakalu itse olivat leppoisissa tunnelmissa Antti Palola, ordförande för Pardia, SSB:s styrelseordförande Esa Lonka, som höll ett vackert tal, Maras maka Sinikka Aarninsalo, och festföremålet självt i avspänt samspråk 1 / 2013 MARTTI KARLSSONS AVSKEDSFEST HÖLLS DEN 31.1 PÅ CAFE CARUSEL Tohtori Pentti Arajärvi ja Mara tutustuivat jo 1980-luvulla, kun MEPA ja MEK järjestivät merenkulun seminaareja. Doktor Pentti Arajärvi och Mara blev bekanta redan på 1980-talet, då SSB och SPK arrangerade sjöfartsseminarier Mara ilahtui, kun valiokuntaneuvos Ritva Bäckström oli ottanut mukaansa poikansa, oopperalaulaja Petri Bäckströmin, joka kajautti ilmoille komean laulun Mara blev glad då utskottsrådet Ritva Bäckström hade tagit med sonen, operasångaren Petri Bäckström, som framförde ett mäktigt sångnummer Tuttuja merimiehiä ja yhteistyökumppaneita vuosien varrelta; Jari Kaunisto ja Ismo Nieminen Bekanta sjömän och samarbetspartners från åren som gått; Jari Kaunisto och Ismo Nieminen 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 37 ENSIMMÄINEN JA VIIMEINEN JOBI SAMASTA TALOSTA Merenkulkualalla yli neljä vuosikymmentä toiminut Martti Karlsson on tehnyt pitkän päivätyön MEPAssa. Vuonna 1983 taloon tullut Mara sai myös ensimmäisen laivapaikkansa Linnankatu 3:ssa sijaitsevasta myllystä. Pitkiä lomia pitelevä mies muisteli Vapaavahdille MEPAn vaiheita omalta työuraltaan. 1960 ja -70 -luvuilla merialan työnvälitys toimi Katajanokalla samassa rakennuksessa, missä Merimiespalvelutoimisto on nykyisin. – Olli Ruusunen tarjosi jobia m/s Finnhansaan. Siitä alkoi Hämeenlinnan pojan merimiesura, Martti Karlsson muistelee. Hän jatkoi Finnlinesin rahti- ja matkustajalaivoilla keittiöissä, kunnes vuonna 1975 aloitti opiskelut Tampereen Yliopiston opetusjaostossa. Valmistuttuaan sosionomiksi Karlsson kirjoittautui yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa. Hän työskenteli kolmena kesänä myös Merimies - Unionin toimitsijana. – Vuonna 1979 puheenjohtaja Reijo Anttila palkkasi minut opintosihteeriksi. Samalla opiskelin aikuiskasvatusta, Mara kertoo. Hän ehti ottaa humanististen tieteiden kandidaatin paperit ulos, ennen kuin työ imaisi miehen. Merimiespalvelutoimisto tuli tutuksi merenkulkijoiden kautta Merimies – Unionin opintosihteerinä Mara veti muun muassa luottamusmieskoulutuksia. Kurssilaisten myötä hän sai tuntumaa myös MEPAn toimintaan. Aluksi käsitys ei ollut kaksinen. Toisaalta työteliäs mies kaipasi toimintaa varsinkin kesäisin, kun Unionissa oli hiljaista. – MEPAsta otettiin yhteyttä, ja pyydettiin hakemaan paikkaa. Ajattelin, että siellä olisi ainakin kehitettävää, Mara kertoo 1980-luvun alun mietteistään. Hänet valittiin Merimiespalvelutoimiston pääsihteeriksi vuoden 1983 alusta lukien. Tehtäviin kuuluivat muun muassa operatiivinen johto, kulttuuritoiminta ja cross trade -alusten palvelut. Toiminnanjohtaja Matti Haarma keskittyi hallinnolliseen puoleen, joten kakkosmiehenä Martti Karlsson pystyi heti vaikuttamaan asioihin. Meitä oli tuolloin 37 sivutoimistojen henkilökunta mukaan luettuna, joten organisaatio oli melko raskaasti miehitetty, Mara sanoo. Karlsson aloitti MEPAn toiminnanjohtajana 1986, jolloin Suomen merenkulku oli vaikeuksissa. Laman jälkeen alkaneet 38 Vapaavahti Frivakt kuva: Thure Malmberg ulosliputukset veivät työpaikkoja ja MEPAn lakkauttaminenkin oli tämän tästä esillä. Kasinotaloudesta huolimatta merenkulkijoiden etuja karsittiin. Suosittu radiopuheluiden tuki ja sähkötysuutiset poistettiin valtion budjetista. Pian myös Yleisradio lopetti telex-uutisten toimittamisen merenkulkijoille. oli jo melko kattava kurssikalenteri, Mara kehuu. Hän muistuttaa, kuinka MEPAn ATKkursseilla koulutettiin pari sukupolvea tietokonemaailman saloihin. Golf- ja laskettelukurssit nousivat nopeasti merenkulkijoiden suosioon. Resursseja suunnattiin merenkulkijoille Ylläksen lomahuoneistot MEPAn henkilöstökuluja saatiin vähennettyä luopumalla Kotkan ja Helsingin merimieshotellitoiminnasta. Luonnollinen poistuma pienensi myös palkkabudjettia – säästyneitä varoja voitiin suunnata suoraan merimiesten palveluun. Kun cross trade -laivat vähenivät, laajennettiin toimintaa myös matkustajalaivoille. Kaikkien laivojen kirjasto-, video- ja lehtipalvelua parannettiin. Karlsson alkoi yhdessä opintosihteeri Päivi Venäläisen kanssa kehittää kurssitoimintaa. – Aikaisemmin oli lähinnä vain yhdysmieskursseja. 90- luvun taitteessa MEPAlla Mara ei halua ottaa kunniaa runsaasti positiivista palautetta saaneista Ylläsmajoista. Hän kertoo alkuperäisidean tulleen hallituksen jäseneltä Niilo Oksalta. Ensimmäiset huoneistot otettiin käyttöön 1988 ja myöhemmin hankittiin lisää. Mara teki valmistelu- ja käyttöönottotyöt yhdessä Finnhansan aikaisen seilauskaverinsa, Hessu Koskisen kanssa. Kaikki 11 huoneistoa ovat täynnä sesonkiaikoina ja MEPAn Ylläskurssin aikoina. – Vaelluskurssin konseptiksi on muodostunut päiväretkiä Ylläksellä -malli, jossa aina palataan iltaruualle ja yöpymään MEPAn majoille, Karlsson kertoo. Vaelluskurssien suosio on pitänyt tähän 1 / 2013 päivään asti. Urheilu ja liikunta ovat tasaisesti vähentyneet. Toisaalta, joukkuelajit ja golf ovat pitäneet pintansa ja merenkulku on alkanut ymmärtää työhyvinvoinnin tärkeyden. – MEPA on ollut jo kauan mukana monissa hyvinvointiprojekteissa. Näen tämän tärkeänä tulevaisuuden kannalta, Karlsson miettii. Projekteja on toteutettu useiden varustamoiden, kuten TallinkSiljan, Vikingin, Nesteen ja muiden kanssa. Karlssonin mukaan Merimieseläkekassa on luonteva yhteistyökumppani tällä alalla. Yhteistyötä kotimaassa ja ulkomailla Ennen Maran aikaa MEPAlla oli kiinteät suhteet itänaapurin merimiespalveluorganisaatioihin sekä paljon yhteistyötä punalipun alla seilaavien laivojen kanssa. Neuvostoliiton romahdettua entisen itäblokin merenkulkijat omaksuivat nopeasti läntisten veljiensä mallin. Kansainvälisten sopimusten mukaisesti annettiin palveluita kaikille ulkomaisille merenkulkijoille. – Vuoden 1986 Geneven merityökonferenssissa valmistelimme yleissopimuksen 163 tekstejä minun hotellihuoneessani poh- joismaisin voimin, Karlsson kertoo. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n konventio 163 koskee merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan merimiespalveluorganisaatioiden yhteistyö on ollut koko MEPAn olemassaolon ajan hyvin tiivistä. Pohjoismaat toimivat moottoreina, kun kansainvälinen merimiespalvelukomitea ICSW herätettiin henkiin 1991. Yhteisiä päällikkökokouksia pidetään säännöllisesti. – Norjassa on ollut minun aikanani viisi, ja Tanskalla sekä Ruotsilla neljä eri johtajaa, muistelee Mara hymyillen 27 vuoden aikana käymiään pohjoismaisia kokouksia. Mara arvostaa korkealle alan kotimaisten toimijoiden kanssa tehtyä yhteistyötä. Järjestöissä, varustamoissa, laivoilla sekä valtioja satamahallinnoissa hän on tavannut paljon henkilöitä, joita voi muistella lämmöllä. Hän on myös tyytyväinen hyviin suhteisiin Suomen Merimieskirkon kanssa – kentällä on tilaa kummallekin. MEPA on olemassa merimiehiä varten tejä, ministereitä ja kansanedustajia. Eniten hän kuitenkin on nauttinut merimiesten seurasta. – En ole koskaan innostunut toimistossa istumisesta. Tässä työssä on päässyt merenkulkijoiden mukana melomaan, ratsastamaan, pelaamaan – vähän kaikkea, Mara kehuu. Hän kertoo pitäneensä MEPAn profiilia korkeana merenkulkijoiden suuntaan. Tämä työ on ollut voima, joka on pitänyt miestä pystyssä. Työntekijöitään hän kiittelee siitä, että ovat kestäneet ”askeettista johtamistyyliä”. Monet mepalaiset ovat olleet talossa pitkään. Yhteistyö on toiminut eikä kovin kummoisia kehityskeskusteluja ole tarvinnut käydä. Nyt Mara pitelee vuosien varrella kertyneitä ja rästiin jääneitä lomiaan. Miten toiminnan miehelle sopii jouten olo? – Oudoltahan tämä tuntuu. Toisaalta, puhelin on edelleen soinut silloin tällöin. Rakennusprojekti kiinnostaa kysyjiä. Näin tuumii Martti Karlsson ja kiittelee lopuksi läksiäisissä käyneitä ystäviä ja muita tervehdysten lähettäjiä. teksti: Pekka Karppanen Yhdessä Merimieseläkekassan kanssa järjestetyissä seminaareissa ja muiden tapahtumien yhteydessä Mara on tavannut president- FÖRSTA OCH SISTA JOBBET FRÅN SAMMA HUS Martti Karlsson, som verkat inom sjöfartsbranschen över fyrtio år, har gjort ett långt dagsverke på SSB. Mara som kom till huset år 1983 fick också sin första hyra ombord på sjöarbetsförmedlingen som låg på Slottsgatan 3. Han håller nu en lång ledighet och berättar för Frivakt minnen om olika skeden på SSB under hans tid. Sjöarbetsförmedlingen verkade på 1960- och -70-talen på Skatudden i samma byggnad där Sjömansservicebyrån nu finns. – Olli Ruusunen erbjöd ett jobb på m/s Finnhansa. Från det började Tavastehuspojkens sjömansbana, minns Martti Karlsson. Han fortsatte i köken på Finnlines lastoch passagerarfartyg, tills han år 1975 inledde studierna vid undervisningssektionen i Tammerfors Universitet. Efter avlagd socionomexamen skrev han in sig vid samhällsvetenskapliga fakulteten för att studera internationell politik. Under tre somrar arbetade han också som funktionär på Sjömans-Unionen. – Ordförande Reijo Anttila anställde mig som studiesekreterare år 1979. Samtidigt studerade jag vuxenutbildning, berättar Mara. 1 / 2013 Han hann avlägga kandidatexamen i humanistiska vetenskaper, innan arbetet slukade honom helt. Sjömansservicebyrån blev bekant genom sjöfararna Som studiesekreterare på Sjömans-Unionen ledde Mara bland annat utbildning för förtroendemän. Genom kursdeltagarna kom han också i beröring med SSB:s verksamhet. Bilden av den var till en början ingenting att skryta med. Den energiske mannen saknade verksamhet, speciellt under sommaren, då det var lugnt på Unionen. – Man tog kontakt från SSB och bad mig söka jobb där. Jag tänkte, att där åtminstone skulle finnas någonting att utveckla, berätFrivakt Vapaavahti 39 minskade också lönebudgeten – de inbesparade medlen kunde användas direkt för sjömännens service. Då fartygen i cross trade minskade, utvidgade man verksamheten till att också omfatta passagerarfartyg. Biblioteks-, film- och tidningstjänsten förbättrades för alla fartyg. Tillsammans med studiesekreterare Päivi Venäläinen började Karlsson utveckla kursverksamheten. – I början ordnades närmast kurser bara för kontaktmän. Vid 90-talets början hade SSB redan en rätt mångsidig kurskalender, berättar Mara nöjd. Han påminner om hur SSB på ADB-kurserna skolat ett par generationer i datateknikens hemligheter. Kurserna i golf och slalom blev snabbt populära bland sjöfararna. Fritidslägenheterna i Ylläs tar Mara om sina funderingar i början av 1980-talet. Han valdes till generalsekreterare på Sjömansservicebyrån från början av år 1983. Till uppgifterna hörde bland annat den operativa ledningen, kulturverksamheten och servicen på fartygen som gick i cross trade. Verksamhetsledaren Matti Haarma koncentrerade sig på den administrativa delen, så andremannen Martti Karlsson fick genast tillfälle att påverka verksamheten. – Vi var då 37 anställda, filialbyråernas personal medräknade, så organisationen var ganska tungt bemannad, säger Mara. Som verksamhetsledare på SSB började Karlsson år 1986, en svår tid i Finlands sjöfart. Utflaggningarna som börjat efter lågkonjunkturen minskade arbetsplatserna och nedläggning av SSB diskuterades allt emellan. Trots casinoekonomin skars sjöfararnas förmåner ned. Det populära stödet för radiotelefonsamtal och telegramnyheter ströks i statsbudgeten. Snart upphörde också Rundradion sända telex-nyheter för sjöfarare. Resurserna kanaliserades till sjöfararna SSB:s personalkostnader kunde minskas då sjömanshotellverksamheten i Kotka och Helsingfors lades ned. Naturlig avgång 40 Vapaavahti Frivakt Mara vill inte ta åt sig äran för fritidslägenheterna i Ylläs, som fått rikligt med positiv respons. Han berättar att idén ursprungligen kläcktes av styrelsemedlemmen Niilo Oksa. De första lägenheterna togs i bruk år 1988 och senare anskaffades flera. Mara skötte förberedelser och inredning tillsammans med Hessu Koskinen, som varit hans seglingskamrat på Finnhansa. Under högsäsongen och under SSB:s Ylläskurs var alla 11 lägenheter fulla. – Fotvandringskursens koncept har utformats som dagslånga vandringar, med kvällsmål och övervattning i SSB:s stugor, berättar Karlsson. Fotvandringskursernas popularitet har hållit i sig ända till i dag. Idrott och motion har minskat i jämn takt. Å andra sidan har intresset för laggrenar och golf också fortsättningsvis varit stort och man har inom sjöfarten börjat förstå arbetshälsans betydelse. – SSB har redan länge deltagit i många projekt som främjat arbetshälsan. Det här anser jag vara viktigt med tanke på framtiden, säger Karlsson. Projekten har genomförts i samarbete med flera rederier, såsom Tallink-Silja, Viking, Neste och andra. Enligt Karlsson är Sjömanspensionskassan en naturlig samarbetspartner på det här området. Samarbete i hemlandet och utomlands Före Maras tid hade SSB nära relationer med de östra grannländernas sjömansserviceorganisationer och mycket samarbete med fartygen som seglade under röd flagg. Efter Sovjetunionens sammanbrott började det forna östblocket sjöfarare snabbt lägga sig till med sina västra bröders vanor. Enligt de internationella avtalen gav man service åt alla utländska sjöfarare. – Under ILO:s maritima konferens i Genève år 1986 skrev vi på mitt rum med sam- nordiska krafter texterna för konvention nr 163, berättar Karlsson. Den internationella arbetsorganisationen ILO:s konvention nr 163 gäller sjöfararnas trivsel och välfärd. Sjömansserviceorganisationerna i Finland, Sverige, Norge och Danmark har under hela SSB:s existens haft ett mycket nära samarbete. De nordiska länderna fungerade som motor då den internationella sjömansvälfärdsorganisationen ICSW väcktes till liv år 1991. Nordiska chefsmöten ordnas regelbundet. – Under min tid har man i Norge haft fem, och i Danmark och Sverige fyra olika chefer, säger Mara leende då han minns nordiska möten han deltagit i under 27 år. Mara uppskattar högt samarbetet med aktörerna i branschen i hemlandet. I organisationer, rederier, på fartyg och i statsoch hamnförvaltning har han träffat många människor som han minns med värme. Han är också nöjd med de goda relationerna till Finlands Sjömanskyrka – på fältet finns rum för båda. SSB är till för sjömännen På seminarier som arrangerats i samarbete med Sjömanspensionskassan och vid många andra evenemang har Mara träffat presidenter, ministrar och riksdagsmän. Bäst har han ändå trivts i sjömännens sällskap. – Jag har aldrig varit förtjust i att sitta på en byrå. I det här arbetet har jag haft tillfälle att paddla, rida och spela – ja göra litet av allt – tillsammans med sjöfarare, säger Mara nöjd. Han berättar att han hållit SSB:s profil hög i riktning mot sjöfararna. Det här arbetet har gett kraft att hålla sig uppe. Sina anställda tackar han för att de haft tålamod med hans ”asketiska ledarstil”. Många av SSB:s anställda har varit länge i huset. Samarbetet har fungerat, så märkliga utvecklingssamtal har inte behövts. Nu håller Mara semesterdagar som han inte hunnit hålla under årens lopp. Hur känns det att vara sysslolös för en handlingens man? – Nog känns det konstigt. Å andra sidan ringer nog telefonen då och då. Man frågar om byggnadsprojektet. Så tänker Martti Karlsson och tackar till sist de vänner som deltog i avskedsfesten och andra som skickat sina hälsningar. text: Pekka Karppanen 1 / 2013 LOMAMÖKKEJÄ AHVENANMAALLA! PLEASE VISIT AT MEPA FINNISH SEAMEN´S SERVICE Iso mökki 100 m2: olohuone takalla, keittiö, 2 makuuhuonetta, kummassakin 4 vuodepaikkaa. Kaksi 25 m2 mökkiä: vuodepaikat 4 hengelle ja keittiö. Kaksi 10 m2 mökkiä: vuodepaikat 4 hengelle ja minikeittiö. Alueella yhteinen sauna, hyvät kalastusmahdollisuudet, soutuveneitä ja uimaranta. Tervetuloa lomailemaan Ahvenanmaalle! Ay-väen Öran -mökit Hammarland, Öra varaukset 040–5345666 stand at Alandica Kultur & Kongress, Mariehamn on 16th May, and explore the best shots of the seafarers´ Nordic Photo Contest. Check the whole program at Aaland Maritime Day website: http://www.sjofart.ax/sv/sjofartens_dag/ Welcome! STUGOR PÅ ÅLAND! STORSTUGAN, 100 m²: vardagsrum med öppen spis, kök,2 sovrum med vardera 4 bäddar. Två stugor 25 m²: inkl. kök, för fyra personer. Två småstugor 10 m²: fyra bäddplatser och minikök. Gemensam bastu. Bra fiskemöjligheter, roddbåtar och simstrand. Välkommen att fira stugsemester på Åland! Fackföreningarnas Örastugor Hammarland, Öra Bokning och prisuppgifter 040–5345666 GUSTAF ERIKSON 100 YEARS A shipping company and the people behind it An Exhibition until 18th August 2013 at Åland Maritime Museum in Mariehamn 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 41 MEPASSA MUISTETAAN BOREN PERINTEIKÄS PARIVALJAKKO ”King” ja ”Queen” ovat laskeneet Suomen lipun ahterista Norking myytiin jo aikaisemmin, nyt alkukeväästä oli Norqueenin vuoro siirtyä liikennöimään Välimerelle. Vuonna 1980 Raumalla Bore King ja -Queen nimisiksi rakennetut laivat edustivat valmistuessaan roro -kehityksen huippua ja olivat suuri investointi varustamolta. Laivoista tuli MEPAn palveluiden suurkuluttajia ja mieluisia asiakkaita kolmen vuosikymmenen ajaksi. Liekö ollut ”Kingin” edesmennyt pursimies Raimo Kettu, joka ahkerana MEPA -yhdysmiehenä sai seilauskaverinsa tottumaan hyviin kirja- , video- ja lehtipalveluihin. ”Kingi” ajoi pitkään Helsingistä ja Kotkasta Göteborgiin, ”Queen” liikennöi hieman pidemmillä linjoilla. Laivat rahdattiin 1990-luvun alussa North Sea Ferries -yhtiölle, joka nimesi ne Norkingiksi ja Norqueeniksi. Ne liikennöivät Zeebruggesta Teesportiin. Alukset pidennettiin myöhemmin Landskronan telakalla. Linja säilyi samana lähes näihin päiviin asti, operaattoriksi vaihtui P&O Ferries. Antwerpenin MEPAn asiamies Juha Toivanen pystyi jatkamaan kummankin laivan merimiespalvelua. Vaikka liikenne oli säännöllistä, laivat ”ajoivat ulkona”. Miehistöt olivat innokkaita MEPAn palveluiden käyttäjiä – ulkona seilaaminen ei ollut este, korkeintaan hidaste. Juhan muutettua Turkuun hoidettiin palveluita vaihtomiehistöjen avulla sekä Merimieskirkon ja ajoittain tehtyjen MEPAn vierailujen yhteydessä. Yhteydenpito laivojen miehistöjen ja MEPAn välillä säilyi erittäin aktiivisena. Merimiespalvelutoimistossa muistellaan laivoja ja niiden mukavia miehistöjä lämmöllä. 42 Vapaavahti Frivakt Pekka Karppasen satamaseilaus Queenilla: – Olin 1980 -luvun loppupuolella hoitamassa merimiespalvelua Hampurin merimieskirkolta käsin. Menin Bore Queenille ja jäin byssaan suustani kiinni kun Leinon Risto oli stujuna ja meillä piisasi juttua. Kun tein lähtöä, huomasin, että laiva oli jo irti laiturista. En ollut kuullut ahterissa olevien koneiden käynnistymistä. Juoksin brygalle ja selitin tilanteen kipparille ja luotsille. Ei auttanut muu kuin laskeutua satamaluotsin perässä leidareita pitkin kutteriin. Heidän mukanaan pääsin luotsiasemalle, josta kahvikupin jälkeen toinen kutteri kuljetti minut kaijalle. Vierailin kummallakin laivalla useita kertoja sen jälkeen, kun MEPAn Antwerpenin toiminta loppui. Työskentelin moneen otteeseen Rotterdamin merimieskirkolla lyhyempiä jaksoja, joiden päätteeksi kävin aina Zeebruggessa. Kumpikin laiva oli hyvin aktiivinen myös, kun sähköpostiuutisia kehitettiin. MEPAn Uutissähkeen lisäksi Kingille ja Queenille toimitettiin Turun Sanomien faksilehti, joka myöhemmin muutettiin pdf -tiedostoksi. Risto Nikula tapaili Kingin ja Queenin väkeä Kotkassa: Kotkan MEPAssa kävi usein haminalainen moottorimies Aarno Aaretti Mänttäri, joka oli hyvin aktiivinen palveluiden suhteen. Aloitimme säännöllisen lehtipakettien lähetyksen Kingille ja Queenille Belgiaan ja Hollantiin jo parikymmentä vuotta sitten. Viikon Kymen Sanomat kasattiin pakettiin ja pantiin postiin perjantaina. Palvelu jatkui tämän vuoden helmikuulle asti, jolloin sain Bore Songin päälliköltä 1 / 2013 Sami-P. Parkkiselta hienon, mutta haikean kiitosviestin. Queenin myötä kotkalaiset olivat kaikonneet Boren Keski-Euroopan laivoilta, joten lehtipaketteja ei enää tarvita. Kummassakin laivassa päällikkönä seilannut Jukka Aatola on entisiä naapureitani. Hän on monen muun King&Queen –skönärin kanssa osallistunut MEPAn kursseille. Porukka on ollut erittäin yhteistyöhaluista ja -kykyistä. Etenkin yliperämies Leo Jorma muistetaan vaativana mutta asiallisena asiakkaana. Juha Toivanen palveli laivoja Antwerpenista käsin: Mieleeni muistuu myös ne ajat kun laiva seilasi Bore Queen nimisenä Terneuzeniin 80- luvun alussa. Laivalta lähdettiin aktiivisesti Leen farkkutehtaan myymälään Belgian Sint-Niklakseen ja jos kohdalle sattui urheiluviikko Antwerpenissa niin sinnekin laiva- jengi innokkaasti suuntasi. Kuulaa pukattiin, juostiin, pituutta ja korkeutta hypättiin. Yksi futismatsikin pelattiin, mutta se sai hieman nolon lopun kun laivan försti Olli Heurlin loukkasi polvensa. Se turposi takaisin Terneuzeniin ajettaessa käsipallon kokoiseksi. Yritimme kantaa Ollia kaikessa hiljaisuudessa laivaan mutta tarkkasilmäinen kapteeni Kalevi ”Kallu” Grönroos bongasi meidät brykan siiveltä. Siihen päätyi Bore Queenin lupaava jalkapalloura. Yksi mieleeni painunut kokemus oli kun laiva heitti keikan Antwerpenin satamaan ja siftasi sieltä sitten Zeebruggeen. Stuju Risto Leino kutsui kyytiin ja minä tietysti ajoin auton sisään. Kun matkaan päästiin, niin byssässä tehtiin Riston kanssa simpukkakeittoa jota parempaa en ole vielä maistanut. Sen päälle nautittiin (muutama) olut ja soiteltiin kitaraa radisti Leksan hytissä. Oi niitä aikoja… kuvat: Sakari Karttunen, Eero Isotalo MINNET AV BORES TRADITIONSRIKA PARHÄSTAR LEVER PÅ SSB ”KING” OCH ”QUEEN” HAR HALAT SIN BLÅVITA FLAGG Norking såldes redan tidigare och under början av våren var det Norqueens tur att börja trafikera på Medelhavet. Bore King och Bore Queen som byggdes i Raumo år 1980 representerade då utvecklingens höjdpunkt för roro-fartygsbyggandet, för rederiet var det en stor satsning. Fartygen blev storkonsumenter av SSB:s tjänster och angenäma kunder under tre årtionden. Det var kanske nu avlidne Raimo Kettu, båtsman på ”King”, som i egenskap av flitig kontaktperson för SSB fick sina seglingskamrater att vänja sig vid goda biblioteks-, film- och tidningstjäns1 / 2013 ter. ”King” gick länge mellan Helsingfors och Göteborg, ”Queen” trafikerade på något längre rutter. I början av 1990-talet hyrdes fartygen ut till North Sea Ferries, som gav dem namnen Norking och Norqueen. De gick mellan Zeebrügge och Teesport. Fartygen förlängdes senare på varvet i Landskrona. Rutten har varit den samma nästan tills i dag, ny operatör blev P & O Ferries. Juha Toivanen, SSB:s ombud i Antwerpen, kunde fortsätta sjömansservicen för båda fartygen. Trots att trafiken var regelbunden, seglade fartygen enbart utrikes. Fartygens besättningar var flitiga användare av SSB:s tjänster – utrikestrafiken var inget hinder, men leveranserna tog längre tid. Efter att Juha flyttat till Åbo sköttes servicen av utbytesmanskap och med hjälp av Sjömanskyrkan, ibland gjorde SSB:s ombud också besök Kontakterna mellan fartygens besättningar och SSB var fortsättningsvis synnerligen aktiva. På Sjömansservicebyrån minns man med värme både fartyg och manskap. Frivakt Vapaavahti 43 60-LUVUN ELÄMÄÄ MERELLÄ JA SATAMISSA MERIMIEHEN TYÖTÄ JA VAPAA-AIKAA KUVATAAN UUDESSA MERIKIRJASSA Suositun merimieskuvia.net -sivuston ylläpitäjä Timo Haipus on julkaissut hienon kirjan nuoruusvuosiensa seilauksista eräällä Vaasan Laiva Oy:n rahtilaivalla. Hän on viime vuosien aikana toimittanut lukuisia omia sekä muiden kirjoittamia tarinoita nostalgiasivustolleen. Niitä löytyy sekä yksittäin että sähköisen Ruuppari -lehden muodossa. Nyt on vuorossa painettu kirja ”Halki jään”, joka tosin sekin löytyy sähköisenä Elisa Kirja -palvelusta. Haipus otti nuorena miehenä pestin uudenkarheaan rahtilaivaan, Vaasa Provideriin. Elettiin 1960-luvun alkuvuosia, joiden tunnelmia Haipus hienosti kuvailee vaatteita ja kampauksia myöten. Aluksi messikallena työskennellyt mies on terävän kynän lisäksi laittanut likoon koko persoonansa. Teksti on tunteella kirjoitettu: merimiehen kieltä merimiehelle. Se tempaa mukaansa ja pitää otteessaan. Tämä laiva oli nuorelle oululaismiehelle enemmän kuin työpaikka. Haipus oli Vaasa Providerissa kolmeen otteeseen; messikallena, moottorioppilaana ja moottorimiehenä. Työjaksot olivat pitkiä, ja yhteydenpito kotiin heikkoa. Seilauskavereista tuli kuin toinen perhe. Työ, satamavapaat ja koko merimieselämän kirjo ovat syöpyneet tekijän muistoihin loppuiäksi. Vaasa Provider opetti Timo Haipukselle elämää, työntekoa ja ammattiylpeyttä. Merimiehet puhuvat ”laivan stailista”, jonka kehitykseen miehistön toiminta eniten vaikuttaa. Oliko Vaasa Providerilla myös sielu ja henki? Sitä mietti kirjan tekijä haikeana, kun sai kuulla aluksen viimeisistä vaiheista. Vaasa Providerin kaltaiset jäävahvistetut alukset, niiden miehistöt ja ympärivuotinen toiminta lisäsivät pohjoisten satamien elinkeinoelämän ja ihmisten hyvinvointia. Ne toimivat suunnannäyttäjinä. Suomesta kehittyi talvimerenkulun suurvalta. Pekka Karppanen Halki jään – m/s Vaasa Providerin matkassa 160 sivua, pehmytkantinen, kuvaliite ISBN: 978-952-93-1889-6 hinta 16 EUR (+postikulu), myynti www.merimieskuvia.net Omakustanne, mahdollinen tuotto käytetään sivuston ylläpitoon MEPA FUTIS 14.8. Sonera Stadium Helsinki Info: Johan Treuthardt [email protected], 0400 709 491 www.mepa.fi 44 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013 PÄRSKEITÄ KOHTAAMISIA MAAILMALLA Elämäntyönsä Suomen Merimieskirkko ry:n palveluksessa tehnyt Esko Vepsä tunnetaan huikeana tarinankertojana. Ja, kuten edesmennyt lehtimoguli Urpo Lahtinen omista tarinoistaan totesi, ne ovat kaikki tosia. Nyt Esko on pääsihteeri Sakari Lehmuskallion suostuttelun jälkeen rustannut osan jutuistaan kirjaksi. Esko Vepsä kertoo kirjoittamisen sujuneen loppujen lopuksi varsin sujuvasti. Hyvämuistisella miehellä ei todellakaan materiaali lopu kesken. Kuudella eri vuosikymmenellä tehty työ on vienyt Vepsän monenlaisiin tilanteisiin. Pärskeitä on kokoelma yksittäisiä juttuja, lähinnä tarinoita ihmisten kohtaamisista. Niitä voi lukea vaikka pärskeen, pari kerrallaan, mutta mukaansatempaava kerronta saattaa kuitenkin viedä lukija saman tien lopputekstien lomaan. Merimieskirkon vaiheiden lisäksi varsinkin merenkulun lähihistoriasta kiinnostunut lukija löytää Vepsän kirjasta paljon tietoa. EFFOA: n pikinokat, Algotin pöntöt, Finnlinesin Amerikan puomilaivat ja ennen kaikkea niiden värikkäät miehistöt ovat piirtäneet tekijän mieliin tarkat muistot. Näistä hienoista hetkistä on mukava nauttia Esko Vepsän terävän kynän tallentamana. Muisteluita monista satamista Uransa aikana Vepsä on työskennellyt kaikilla vanhalla mantereella sijainneilla Merimieskirkon asemilla. Harvoin hommat ”menivät kuin Strömsössä”. Monitoimimiehen taitoja on tarvittu moneen otteeseen. Esko ei kuitenkaan ”elvistele” omalla osuudellaan, vaan kertoo tarinat tasapuolisesti mutta kiinnostavasti. Vepsän projektityön kuvaukset Egyptissä ovat erityisen kiehtovaa luettavaa. Kirjan tarinoiden pohjalta voi myös havainnoida Merimieskirkko- ja merimiespalvelutyön kehitystä. Vepsä kuvailee filmiyhteistyötä Norjan ”Mepan” kanssa sekä c-äänikasettien monistusta Merimiespalvelutoimiston laitteilla. Esko Vepsä pääsi osallistumaan myös laivakuraattorityöhön. Haave pidemmästä seilauksesta toteutui 1990, kun hän seilasi pari kuukautta ATC -varustamon m/t Bonnylla, jolla oli kokonaan suomalainen miehistö. Laiva taapersi viiden päivän ajan kovassa myrskyssä, ja nuorimmat merimiehet halusivat jo jutella uskonasioista kokeneen kuraattorin kanssa. Kirjaa voi suositella kaikille hyvien tarinoiden ystäville. Tämä voisi toimia äänikirjanakin, etenkin, jos lukijana olisi Esko Vepsä itse. Uskon, että moni kirjan lukenut miettii mielessään: ”to be continued”. Kirjan kuvitusta: Esko Vepsä on menossa Norjan ”mepamiehen” Knud Vågnstövelin kanssa Port Saidin redillä olevaan m/s Finntraderiin Pekka Karppanen Pärskeitä -kirjan on kustantanut Suomen Merimieskirkko, joka hoitaa myös myyntiä. Kovakantinen kirja, 208 sivua, runsaasti kuvia tarinoiden tapahtumapaikoilta, hinta 21 euroa + toimituskulut. ISBN-10: 9519854967 1 / 2013 Kirja julkistettiin 12.12.12. Suomen Merimieskirkon tiloissa. Esko Vepsä ei pettänyt kuulijoita, vaan kertoi pari mehevää juttua. Frivakt Vapaavahti 45 MEPAn kirjasto suosittelee: Milja Nitovuori vaikuttavat hänen elämäänsä. Hän saa selvitettäväkseen kauhua herättävän rikosvyyhdin, jossa katoaa tyttöjä. Samaan aikaan selviää, että palkkamurhaajat ovat hänen kintereillään edellisestä peitetehtävästä johtuen. Pelkäsin lukea kirjaa, sen ahdistavan aiheen vuoksi ja jouduin lopettamaan lukemisen. Parin päivän päästä halusin kuitenkin tietää miten juoni etenee ja helpotuksekseni huomasin, että kauheuksilla ei mässäilty ja tarina eteni asiallisesti. Kohta jo keskityttiin rikollisen kiinni saamiseen ja Antti Hautalehdon hengissä selviämiseen. Toivon kuitenkin, että kolmas kirja käsittelee mitä tahansa muuta rikollista toimintaa, kuin Julma. Vaikka kertomus on fiktiota, se on pelottavan lähellä todellisuutta. Blaedel kertoi saaneensa paljon apua ja tietoa oikeustieteen laitokselta sekä Kööpenhaminan pääpoliisiasemalta. Ilman heitä ei olisi ollut mahdollista kuvata maailmaa, jossa etsivä Luise Rick elää, hän totesi. Christian Rönnbacka © photolies.com Christian Rönnbackan ensimmäinen kirja Operatio Troijalainen ilmestyi Bazar Kustannukselta viime keväänä, mutta Mepan hyllyssä kirjat eivät pölyynny. Ne ovat jatkuvassa kierrossa ja toivelistoilla. Evijärvellä syntynyt Rönnbacka työskenteli pitkään poliisina pääkaupunkiseudulla ja toimii nykyisin vakuutusetsivänä. Poliisintausta velvoittaa säilyttämään realistisen otteen kertomuksessa vaikka juoni etenee vauhdikkaasti. Päähenkilö rikosylikomisario Antti Hautalehto poikkeaa yleisestä dekkarigenren hahmosta, joka on eronnut ja alkoholisoitunut. Tämä komisario on itsestään huolta pitävä ja urheilullinen. Rikosromaani kuvaa, kuinka poliisi joutuu turvautumaan peitetoimintaan selvittääkseen kansainvälistä huumekauppaa. Kirjailija halusi peitetoiminnan kehykseksi tarinaan, koska itse ihailee niitä, jotka ovat valmiit panemaan itsensä alttiiksi vaaroille. He joutuvat kovan paineen alla tekemään itse kaikki ratkaisut, koska eivät voi kertoa tehtävistä kenellekään. Antti Hautalehdon tarina jatkuu seuraavassa kirjassa Julma, mikä ilmestyi maaliskuussa. Troijalaisen jäljet näkyvät Antissa ja 46 Vapaavahti Frivakt Kuva Eva Lindblad kuva Steen Brogaard Sara Blaedelia kutsutaan Tanskan dekkarikuningattareksi ja hänet on äänestetty kolmesti maansa suosituimmaksi kirjailijaksi. Myydyt kappaleet ovat ylittäneet miljoonan rajan ja kirjoja on käännetty kuudelletoista kielelle, joukossa Pohjoismaat ja Yhdysvallat. Nimimerkki prinsessa on ensimmäinen suomennettu teos hänen Louise Rick- dekkarisarjassa, jossa on jo seitsemän osaa. Kirjan luettua alkaa jo odottaa lisää suomennoksia Karisto- kustannukselta. Kirja on monitahoinen dekkari ajankohtaisesta aiheesta, nettideittailusta. Kybermaailman kasvava todellisuus ja väärennetyt deittiprofiilit luovat pohjan tähän jännitysnäytelmään. Ruotsalainen Stefan Tegenfalk on myös uusi tuttavuus suomalaisille. Vihan aika ilmestyi juuri Bazar Kustannukselta. Teos on ensimmäinen osa trilogiasta, jossa pääosissa ovat rikoskomisario Walter Gröhn ja hänen nuori kollegansa Jonna de Brugge. Ruotsin televisio on hankkinut oikeudet kirjoista tehtävään TV-sarjaan. Tegenfalk ei ollut koskaan suunnitellut ryhtyvänsä kirjailijaksi, mutta dekkarien maailma imaisi mukaansa ja kolmessa vuodessa syntyi tämä trilogia. Niin myös kertomus imaisee lukijan heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Teksti on sujuvaa ja nopea tempoista, eikä kertomusta oli pitkitetty sivumäärän takia. Ei ole epäilystäkään, ettei Tegenfalk pääse maansa dekkarikirjailijoiden kärkipäähän. Lukija tuntee, että kirjailija on todella hyvin perehtynyt käsiteltäviin henkilöhahmoihin sekä asioihin. 1 / 2013 Tukholmassa tapahtuu kolme käsittämätöntä murhaa ja Grön sekä de Brugge alkavat selvittää uhrien yhteyksiä. Juuri kun he saavat selville odottamattoman yhteyden, heidät syrjäytetään tutkinnasta. Kuka tai ketkä ovat ne henkilöt, jotka eivät halua tapausten ratkeavan? Kevään uutuudet eivät ole ainoastaan jännitystä, vaan kirjojen aiheet riittävät kaikkiin elämän aloihin. Taitavasti kirjoittava Lucy Dillon on jälleen tehnyt hauskan ja viihdyttävän kirjan Uuden onnen jäljillä. Kirjailija ei kaihda vaikeitakaan aiheita. Julietin jäädessä ennalta arvaamattomasti leskeksi, hänen omaisensa yrittävät kaikkensa saadakseen masentuneen nuoren naisen taas kiinni elämään. Ensimmäinen tehtävä on saada Juliet ulkoilemaan television saippuasarjojen parista. Koiraansa hän ulkoilutti yöllä, ettei tarvinnut tavata ketään tuttua ja keskustella tapahtuneesta. Painostuksen jälkeen Julietin äiti saa tyttärensä ulkoiluttamaan myös omaa koiraansa. Lopulta hänen uskaltauduttua kohtaamaan ihmisiä ilmaantuu useampia koiria ja kissoja, jotka tarvitsevat hoitajaa. Omaan ammattiinsa pitokokiksi hän ei ole vielä valmis, mutta eläimet auttavat taas sopeutumaan jokapäiväiseen elämään. Dillonin aiempi kirja Eksyneiden sydänten koti voitti vuonna 2010 Britannian Vuoden romanttinen kirja palkinnon. Kirjat eivät ole kuitenkaan siirappisia tarinoita, vaan vauhdikkaita elämäntarinoita kirjoitettuna kepeästi ja humoristisesti. 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 47 THE CALL OF THE SAGAS TO ICELAND IN AN OPEN BOAT Finnlines Captain Matti Pulli (r.i.p.) and Pekka Piri made nautical history In the year 1994, both 48 years old, Piri had lost his career as a personnel manager, and Pulli had lost his ship, the Freighter m/s Finnpolaris, in a wreck off the west coast of Greenland. Now what they both th needed was space. They set out on a 2.200-mile voyage into the unnknown on May 1994. That time Pekka Piri was the he skipper and Matti Pulli navigator. They piloted a 7-meter motorboat from Helsinki over the Balticc Sea, North Sea and the North Atlantic to Iceland d A thrilling true story is a reading experience.. You can experience the effort and the trust, thee determination and the brotherhood, the overwhelming joy of limits broken and a dream fulfilled. The voyage of The Call of the Sagas has become a legend and the book a classic by readers and master authors alike. The book has been published in Finnish by the name Saagojen kutsu. The new English version has got some updating and extra material. ISBN-10: 9526744713 370 pages, lot of photos, maps, documents 6WTWP[NKQRKUVQP /'4'0-7.-7#.#0 -17.7675,#676-+/75-'5-75 6¼[FGPP[UMQWNWVWUVCOGTGPMWNMWLCNQIKUVKKMMCCNCPCOOCVVKNCKUKNNG .XYD3HNND6XQGEHUJ -GX¼¼NN¼ 5[MU[NN¼VWNQUUCOO /GTKJGPMKNÑUVÑV¼P¼¼P -WKXCDWNMŌM¼UKVVGN[LCNCUVKL¼¼O¼V -WNLGVWUXCUVWWŌVGQTKCCLCM¼[V¼PVѼŌ .CKXCPMQPGJWQPGGPUWWPPKVVGNWŌ +525ŌUCVCOCPVWTXCR¼¼NNKMMÑU[[UMWW %#4+0)UGOKPCCTK NCUVKVWTXCNNKUWWU #NWUXCMWWVWMUGV /GTGPMWNMWLCUCVCOCCNCP RGTWUVGGVŌ -CVUQNKU¼VKGFQVLCV¼[FGNNKPGPVCRCJVWOCMCNGPVGTKPGVVKUKXWKNVCOOG .XYD3HNND6XQGEHUJ JVVROMMWVWHK ,¼TLGUV¼OOGMQWNWVWMUKCO[ÑUVKNCWMUGUVC5QKVCLCM[U[NKU¼¼ 5CTK0[TQQURWJ /'4'0-7.-7#.#0 -17.7675,#676-+/75-'5-75 +%6VCNQ,QWMCJCKUGPMCVWŌ$6WTMW 2WJ 48 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013 MERIMIESKULTTUURIA KESÄLLÄ KOTKASSA Meripäivien aikana voidaan tutustua näyttelyyn Kotkan MEPAn toimistolla sekä nauttia merikapteeni Carl-Gustaf Walldénin näytelmästä Sonaatti Satamakaupungille. Välillä voi pistäytyä s/s Hyökyn merimiestapaamisessa. MEPA järjestää Kotkan toimistolla Meripäivien 25.-28.7.2013 aikana näyttelyn, jonka teemana ovat moottorilaivat, meri ja Kotkan satama. Esillä on legendaaristen laivojen pienoismalleja; maapallonkiertäjä White Rose, sodan jälkeen ensimmäisen kahvilastin Suomeen tuonut Herakles, Oy Henry Nielsen Ab:n Kotka -laivat, Finnlinesin kuuluisa universal superliner -luokan puomilaiva Finnsailor. Lisäksi löytyy muita malleja Finnalpinosta lähtien. Seiniä koristavat merenkulkijoiden Pohjoismaisen valokuvakilpailun parhaat kuvat, sekä Risto Honkaharjun, Lars Näsmanin ja monen muun merimiestaiteilijan taulut. Lisäksi näytteillä on köysi- ja kätevyystöitä. Näyttely on auki koko Meripäivien ajan, mutta lauantaina 27.7. klo 13:00 pidetään avajaisia kahvin ja haitarimusiikin kera. Näyttelyyn tutustumisen jälkeen on hyvä haistella meripäivien meininkiä kantasatamassa ja kiivetä klo 16:00 alkavaan merimieskuvia.net -nostalgiatapaamiseen s/s Hyökyn kannelle. Maineikkaalla majakkalaivalla vaihdellaan kuulumiset, kostutetaan kurkut ja kerrotaan merimiesjuttuja. Klo 19:00 alkaa naapurissa Vellamon auditoriossa Carl-Gustav Walldénin näytelmä. Esitys vie mukanaan Kotkan kantasataman elämään 1930 luvulta tähän päivään saakka. Muistot menneestä ajasta: Myllystä, siveyspoliiseista ja sataman arjesta löytävät musiikin ja työn kautta yhteyden. Sonaatti Satamakaupungille antaa kasvot ihmisille, jotka ovat eläneet tässä kiihkeässä työympäristössä. Liput esitykseen myy ennakkoon Kotkan Sävelaitta. MEPA järjestää kuljetuksen Helsingistä asevelihintaan. Lähtö n.klo 11.00 paluu Kairon edestä n. 21.30 Carl-Gustav Walldén on kirjoittanut näytelmän ”Sonaatti Satamakaupungille” 1 / 2013 Merikeskus Vellamossa on 2.6.2013 asti esillä näyttely: Adolf Bock – Merimaalari Frivakt Vapaavahti 49 LAIVAJOUKKUEIDEN SALIBANDYTURNAUS AHVENANMAALLA 26.1. Viime vuonna hyvin onnistunut Maarianhaminan turnaus järjestettiin tänä vuonna jo tammikuussa. Sopiva määrä joukkueita ilmoittautui hyvissä ajoin joten tapahtumaa saatiin valmistella huolella. Pelaajia tuli laivoilta ja oppilaitoksilta Ruotsista, Ahvenenmaalta ja Suomesta. Majoitus oli Hotel Adlonissa, josta lähdettiin heti aamiaisen jälkeen bussikuljetuksin kohti turnauspaikkaa. Maarianhaminan Baltic Hallissa pelattiin hyviä matseja 12 joukkueen voimin. Merenkulkijoita oli kehissä ja katsomoissa parisensataa. Tunnelma oli leppoisa mutta urheilullinen – kaikki yrittivät tosissaan. Tasokkaita ja tasaisia otteluita nähtiin kummallakin kentällä. Neste oli mukana kahdella joukkueella ja niin vain kävi, että ne joutuivat eräässä lohkovaiheessa pelaamaan toisiaan vastaan. Neste 1 voitti, mutta putosi neljännesvälierissä Silja Serenadelle. – Ihan niin hyvin ei mennyt kuin edellisellä kerralla. Tapahtuma on kuitenkin ollut hieno, ja pääasia, että saatiin pelata, tiivisti tunnelmiaan Neste Shippingin liikuntamanageri Pasi Kinnari. Viime vuonnakin menestyneet Meriturva ja Silja Serenade etenivät semifinaaleihin, samoin Dickson ja Rosella. Sere oli jo vähän tiukoilla Rosellan kanssa, mutta otti niukan 1-0 voiton. Mitalipeleissä piisasi vauhtia Pronssiottelussa Rosella löi Dicksonin 2-0. Finaali oli jännittävää ja taitavaa peliä Serenaden ja Meriturvan välillä. Sere tasoitti ilman maalivahtia pelin varsinaisella peliajalla, eikä jatkoaikakaan tuonut ratkaisua. Edettiin rankkarikisaan, jonka Sere voitti 3-2. Serenaden pojat olivat hyvin tyytyväisiä 5 50 Vapaavahti Va V Vap apa ap aa aav av a va ah aht h htti Fr Fri F Frivakt ri r vak vak va kt – kolmas perättäinen mestaruus MEPAn järjestämässä salibandyturnauksessa. Nyt oli jouduttu tekemään paljon töitä, kaikki pelit tosin voitettiin, mutta melko niukasti. Parilla Mariellan pelaajalla vahvistettu Meriturvan joukkue oli hopeaan tyytyväinen. – Viimevuotinen pronssi kirkastui hieman. Haastetta jäi myös seuraavaan kertaa, Meriturvan Mika Lappi puntaroi Turnauksen jälkeen siirryttiin saunomaan, ruokailemaan ja jälkipeleihin Adlon Sport´s Bar´iin, jossa myös erikoispalkinnot jaettiin. PAF toimi tapahtuman sponsorina. Järjestelyistä vastasivat Merimiespalvelutoimisto ja Sjöfartsverket Sjömansservice. Kitokset kaikille! Arvokkain pelaaja: Niko Hakala/ Meriturva Paras maalivahti: Maria Petterson/ Silja Symphony FairPlay joukkue: Bore Mukana olleet joukkueet: Högskola på Åland AX/FIN Vaxö SWE Rosella SWE Birka Stockholm SWE Silja Symphony SWE Dickson IF SWE Kalmar SBS SWE Bore FIN Silja Serenade FIN Neste 1 FIN Neste 2 FIN Meriturva FIN Jari Raminen (Sjömansservice), Mikael Pettersson (Bore), Johan Treuthardt (MEPA) 1 / 2013 20 2 01 13 3 INNEBANDY NORDIC OPEN 2013 Årets Nordic Open bjöd på många fartfyllda matcher i Baltic Hallen i Mariehamn. Intresset för turneringen var stort – nära 200 sjöfarare deltog på plan och läktaren. Förra årets succélag Meriturva och Silja Serenade tog sig till semifinal tillsammans med Dickson och Rosella. I bronsmatchen möttes Rosella och Dickson. Rosella knep bronsmedaljen med sin 2-0 seger. Finalen visade sig bli en riktig höjdare, där de dittills obesegrade lagen Serenade och Meriturva möttes. Serenade utjämnade till 2-2 utan målvakt då endast några sekunder återstod på matchklockan. Inget av lagen lyckades överlista varandra under förlängningen, vilket ledde till en strafftävling som Serenade vann. Efter turneringen var det bastudags och sedan avslutningsmiddag på Adlon Pizzeria & Sportsbar, där även specialpriserna delades ut. PAF var turneringens huvudsponsor. Turneringen arrangerades av Finlands Sjömansservicebyrå (MEPA) och Sjöfartsverkets Sjömansservice. 1. Silja Serenade 2. Meriturva 3. Rosella 4. Dickson Silja Serenade Meriturva 1 / 20 2013 2 01 13 3 MVP (Most valuable player): Niko Hakala, Meriturva Bästa målvakt: Maria Petterson, Silja Symphony Fair Play team: Bore Rosella Frivakt Friva Fr Friva iv va v ak ktt V Vap Va Vapaavahti apaa paa pa aav va vah ahtii ah 51 1 VUODEN 2012 YLEISURHEILULAIVA ON M/S KLENODEN Palkintotilaisuus järjestettiin laivan ollessa Mäntyluodossa tammikuussa, jolloin sattui sopivasti yksi talven hienoimmista päivistä. Laivan miehistö sai myös mitaleita Pohjoismaisessa Yleisurheilumaaottelussa. Jussi Hänninen sai miesten 2. ikäryhmässä kuulassa hopeaa ja Marcello Kalinovski pronssia. Tapio Kaikkonen oli 3. ikäryhmän kuulan kakkonen. Eero Matikainen voitti miesten 5. ikäluokan kuulan mestaruuden ja sai hopeaa 60 metrin juoksussa. Yleisurheilun kiertopalkinto oli m/s Klenodenin messissä jo viime vuoden jäljiltä. Samassa tilaisuudessa luovutettiin päällikölle, Eero Matikaiselle myös The Grand Sportsman of the Seven Seas -palkinto. Lämminhenkisestä tilaisuudesta ja komeasta täytekakusta oli laivaporukan lisäksi nauttimassa edustajat MEPAsta ja Boren konttorista. VUODEN 2012 MERIMIESURHEILIJA KAI KORHONEN SAI PALKINTONSA Urheilulaivojen eliittiin kuuluva valkokylkinen Silja Serenade on tuottanut monta Vuoden merimiesurheilijaa; Jouko Heiskanen 1995, Jari Kaunisto 1998, Arja Ahonen 2011 ja viime vuonna oli Kaitsun vuoro. Laivaporukka ehti kiireisen satamapäivän lomassa järjestämään mukavan kahvihetken loisteliaine täytekakkuineen. Päällikkö Antti Rossi isännöi vuoden sisällä jo toista vastaavaa palkintotilaisuutta. Yleensä vilkas ja vitsikäs Kaitsu kuunteli vakavana, kun Martti Karlsson ja Johan Treuthardt MEPAsta luettelivat kovan merimiesurheilumiehen ansioita. 52 Vapaavahti Frivakt ÅRETS FRIIDROTTSBÅT 2012 ÄR M/S KLENODEN Prisutdelningsceremonin arrangerades i januari då fartyget låg i Mäntyluoto. En av de finaste vinterdagarna råkade infalla lämpligt för tillställningen. Fartygets besättning fick även medaljer för insatser i den Nordiska Friidrottslandskampen. Jussi Hänninen tog silver i männens åldersklass 2, och Marcello Kalinovski brons. Tapio Kaikkonen var åldersklass 3:s silvermedaljör i kulstötning. Eero Matikainen vann männens åldersklass 5:s kulstötning och tog även silver i 60 meter löpning. Friidrottens vandringspris stod redan i m/s Klenodens mäss från förra året. Vid samma tillställning överräcktes även specialpriset The Grand Sportsman of the Seven Seas åt befälhavare Eero Matikainen. Klenodens besättning, SSB:s och Bores representanter deltog i ceremonin vars imponerande fyllkaka fullbordade den fina tillställningen. ÅRETS SJÖMANSIDROTTARE 2012 KAI KORHONEN FICK SITT PRIS Till idrottsfartygens elit hör definitivt Silja Serenade som under årens lopp har producerat flera Årets sjömansidrottare; Jouko Heiskanen 1995, Jari Kaunisto 1998, Arja Ahonen 201 och förra årets var det Kaitsus tur. Fartygstruppen hann under den brådskande hamndagen arrangera en trevlig kaffetillställning med en läcker fyllkaka. Befälhavaren Antti Rossi var värd för en prisutdelningsceremoni för andra gången inom ett år. Kaitsu som är känd för sin livlighet lyssnade allvarligt, när Martti Karlsson och Johan Treuthardt från SSB räknade upp den erfarne och hårde idrottsmannens meriter. 1 / 2013 KEKKOSEN KANNU LUOVUTETTIIN NESTE SHIPPINGIN MIEHISTÖLLE KILPILAHDESSA Vuonna 2012 Nesteen merenkulkijat kunnostautuivat merimiesurheilun saralla oikein tosissaan. Tankkeri- ja saattohinaajamiehet menestyivät hienosti minuuttikisassa, jossa tuli laivasarjan voitto. Nesteen miehet voittivat Pajulahdessa järjestetyn haulikkoammunnan trap -joukkuekisan. Menestystä tuli myös golfissa ja laivajoukkueiden turnauksissa. Nesteen merenkulkijat osallistuivat vuonna 2012 kaikkiin MEPAn järjestämiin turnauksiin; salibandy Kaarinassa ja Maarianhaminassa, jääkiekko Turussa sekä jalkapallo Helsingissä. Hienoja suorituksia tehtiin paljon, mutta palkintotilaisuus järjestettiin m/t Stena Poseidonilla, josta on ollut paljon väkeä mukana. Kilpilahdessa kun oltiin tammikuussa, saatiin edustus myös saattohinaaja Ahdilta. NESTE SHIPPINGIN HENKILÖKUNTA LAHJOITTAJINA Varustamon merenkulkijat luovuttivat tuhannen euron joulurahan Turun Yliopistollisen keskussairaalan lasten osasto 416:lle. Lahjoittamassa olivat Kristian Heiskanen (SLPL) ja Harri Piispanen (SKPL). SMU:n edustaja Olli Kauranen ei päässyt mukaan. Osaston edustajat totesivat kiitollisina, että lahjoitukset ovat toiminnalle äärimmäisen tärkeitä. 1 / 2013 KEKKONENS KANNA ÖVERRÄCKTES ÅT NESTE SHIPPINGS BESÄTTNING I SKÖLDVIK År 2012 var ett succéår inom sjömansidrotten för Nestes sjöfarare. Tank- och bogserfartygsmännen deltog med framgång i minuttävlingen, där de vann fartygsserien. Nestes män vann även lagtävlingen i trapskytte. Medvinden fortsatte med fina insatser i golf och fartygslagens turneringar. Nestes sjöfarare deltog år 2012 i alla SSB:s turneringar; innebandy i S:t Karins och Mariehamn, ishockey i Åbo samt fotboll i Helsingfors. Flera goda prestationer gjordes, men själva prisutdelningsceremonin ordnades på m/t Stena Poseidon, där deltagandet varit aktivt. I Sköldvik i januari, fick man även med representation från bogserbåten Ahti. NESTE SHIPPINGS PERSONAL DONERADE JULPENGAR Rederiets sjöfarare donerade en julpeng på ettusen euro till barnavdelning nr 416 på Åbo Universitetscentralsjukhus. Donationen överräcktes av Kristian Heiskanen från Finlands Skeppsbefälsförbund och Harri Piispanen från Finlands Maskinbefälsförbund. Finlands Sjömans-Unions representant Olli Kauranen hade förhinder. Mottagarnas representanter konstaterade tacksamt att donationerna är synnerligen viktiga för verksamheten. Frivakt Vapaavahti 53 POHJOISMAINEN YLEISURHEILU 2012 NORDISKA TÄVLINGEN I FRIIDROTT NAISET DAMER Luokka Klass 1 60 m 1. Gry Gardtman-Henriksen, Sverige …… 8,9 Laura S. Gormsen, Danmark ………… 8,9 3. Johanna Berg, Sverige ………………… 9,0 Kuula Kula 1. Josefin Jonasson, Sverige ……………… 8,40 2. Elin Axelsson, Sverige ………………… 8,10 3. Louise Johansson, Sverige …………… 7,95 Pituus Längdhopp 1. Signe S. Nielsen, Danmark …………… 3,85 2. Laura S. Gormsen, Danmark ………… 3,80 3. Kamilla B. Kristensen, Danmark ……… 3,40 Korkeus Höjdhopp 1. Jonna Larsson, Sverige ………………… 1,36 2. Iris Sundström, Danmark …………… 1,30 3. Signe S. Nielsen, Danmark …………… 1,20 Luokka Klass 2 60 m 1. Maria Ericson, Sverige ………………… 9,5 2. Martina Wessberg, Sverige …………… 9,8 3. Linda Lundborg, Sverige ……………… 10,3 Kuula Kula 1. Linda Lundborg, Sverige ……………… 8,60 2. Elisabeth Odelgård, Sverige …………… 8,17 3. Cathrin Essén, Sverige ………………… 7,58 Pituus Längdhopp 1. Martina Wessberg, Sverige …………… 2,70 Korkeus Höjdhopp 1. Martina Wessberg, Sverige …………… 1,00 Luokka Klass 3 60 m 1. Agneta Leo, Sverige …………………… 13,2 Kuula Kula 1. Anja Zaremba, Sverige ………………… 6,37 2. Agneta Leo, Sverige …………………… 6,30 3. Anna Jansson, Sverige ………………… 6,10 Anna Markusson, Sverige …………… 6,10 Luokka Klass 4 Kuula Kula 1. Camilla Högberg, Sverige …………… 6,01 2. Yvonne Andresson, Sverige …………… 5,30 Pituus Längdhopp 1. Taina Oksanen, Finland ……………… 1,87 54 Vapaavahti Frivakt Luokka Klass 5 60 m 1. Rauni Söderlund, Finland …………… 11,7 Kuula Kula 1. Rauni Söderlund, Finland …………… 6,05 Pituus Längdhopp 1. Rauni Söderlund, Finland …………… 2,20 MIEHET HERRAR Luokka Klass 1 60 m 1. Albin Holmberg, Sverige ……………… 7,6 Jurij Ishajenko, Sverige ………………… 7,6 Johan Lagerlund, Sverige ……………… 7,6 Kuula Kula 1. Johan Breider, Sverige ……………… 13,30 2. Leo Johansson, Sverige …………… 12,60 3. Jonathan Åsula, Sverige …………… 11,50 Pituus Längdhopp 1. Jesper K. Amholdt, Danmark ………… 5,45 2. Otto Thomsen, Danmark …………… 5,38 Korkeus Höjdhopp 1. Svend H. Kristensen, Danmark ……… 1,60 Frederik H. Andersen, Danmark ……… 1,60 Otto Thomsen, Danmark ……………… 1,60 Luokka Klass 2 60 m 1. Håkan Olsson, Sverige ……………… 7,3 2. Joel Lopez, Sverige …………………… 8,0 René Calipunan, Sverige ……………… 8,0 Ingvald Johansen, Norge ……………… 8,0 Johan Abrhamson, Norge ……………… 8,0 Kuula Kula 1. Peter Fristedt, Sverige ……………… 14,00 2. Jussi Hänninen, Finland …………… 13,44 3. Marcello Kalinovski, Finland ……… 13,20 Pituus Längdhopp 1. Håkan Olsson, Sverige ……………… 4,23 2. Alberto Haboc, Sverige ……………… 2,72 Korkeus Höjdhopp 1. Håkan Olsson, Sverige ……………… 1,45 2. Erik Nedåkers, Sverige ………………… 1,35 Romulo Ontoy, Sverige ……………… 1,35 Luokka Klass 3 60 m 1. Henrik Larsson, Sverige ……………… 7,6 2. Johnny Henriksson, Sverige …………… 7,8 3. Jamie Remo, Sverige ………………… 7,9 1 / 2013 Kuula Kula 1. Henrik Larsson, Sverige …………… 14,42 2. Tapio Kaikkonen, Finland ………… 11,80 3. Jesper Carlsson, Sverige …………… 11,60 Pituus Längdhopp 1. Henrik Larsson, Sverige ……………… 5,07 2. Jamie Remo, Sverige ………………… 3,35 3. Magnus Ottosson, Sverige …………… 3,33 Korkeus Höjdhopp 1. Henrik Larsson, Sverige ……………… 1,50 2. Mikael Lysell, Sverige ………………… 1,35 3. Leonyl Fadul, Sverige ………………… 1,30 Luokka Klass 4 60 m 1. Jyrki Stenman, Finland ……………… 7,7 2. Staffan Holmgren, Sverige …………… 8,1 3 Nils Åke Swanberg, Sverige …………… 8,5 Kuula Kula 1. Staffan Holmgren, Sverige ………… 13,40 2. Jyrki Stenman, Finland …………… 12,44 3. Ari Laitinen, Finland ……………… 10,70 Pituus Längdhopp 1. Nils Åke Swanberg, Sverige …………… 2,70 2. Roger Eklund, Sverige ………………… 2,28 Korkeus Höjdhopp 1. Stefan Krook, Sverige ………………… 1,25 Nils Åke Swanberg, Sverige ……………… 1,25 3. Pelle Persson, Sverige ………………… 1,05 Luokka Klass 5 60 m 1. Olof Ståhl-Olsson, Sverige …………… 8,2 2. Eero Matikainen, Finland …………… 9,8 3. Jante Nordberg, Sverige ……………… 10,1 Kuula Kula 1. Eero Matikainen, Finland ………… 10,96 2. Felimon Salabe, Sverige ……………… 9,03 3. Torbjörn Lennstrand, Sverige ………… 8,90 SUOMALAISIA LAIVAJOUKKUEITA JALKAPALLON NORDIC OPEN FOOTBALL -SARJASSA Pohjoismaiden avoimeen jalkapallosarjaan osallistui 108 joukkuetta, Mepan piirissä olevista 13:sta osallistuneesta laivajoukkueesta Silja Serenade ja Neste sijoittuivat TOP 10:een. 1 / 2013 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 14 26 27 44 48 56 69 75 84 89 Victoria Brilliance of the Seas Dickson Silja Serenade Team Delta Fjord 1 United El Dragador Neste Bourbon Offshore Delphin Amorella Gabriella Birka Paradise Langh Mariella Isabella Viking XPRS Silja Europa Finnstar Kristina Katarina Rosella Frivakt EE BS SE FI NO NO SE FI NO BS FI FI SE FI FI FI SE FI FI FI SE 24 24 22 20 19 16 15 14 13 12 12 12 9 9 6 6 4 3 3 3 1 Vapaavahti 55 KÄTTEN TÖITÄ MEPAN KURSSEILLA Pajutöitä väännettiin Kaarinassa Rami valmiina metallitöihin Keramiikkakurssi pidettiin Vantaalla Satu teki astioita keramiikkakursseilla 56 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013 Krista valmistelee tarjotinta Tuula Vuorinen teki hienoja sormuksia lasikorukurssilla Anu pääsi tulityöhön hopeaketjukurssilla 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 57 MEPA TIEDOTTAA: SSB INFORMERAR: • MEPAn yhteyshenkilö Rauman Merimieskirkolla vaihtuu. Sanna Siivonen siirtyy seilaavaksi laivakuraattoriksi. Uusi yhteyshenkilö on Sirpa Tolppanen, 0405476936. • Sirpa Tolppanen, tfn 040 – 5476936, blir SSB:s nya kontaktperson på Sjömanskyrkan i Raumo då Sanna Siivonen börjar som seglande skeppskurator. • Prenumerationspriset för Frivakt är • Vapaavahti -lehden tilaushin- 11 euro, med början från nummer 2/2013. ta numerosta 2/2013 lähtien on 11 euroa. • Besök också våra nya webbsidor: www.mepa.fi • Käykää myös tutustumassa uudistettuihin kotisivuihimme: www.mepa.fi • Muun muassa kurssitietokanta ja minuuttikisan tulosten rekisteröinti ovat uudistuneet. Myös Vapaavahdin voi lukea selaimella näköispainoksena. • Bland annat har kursdatabasen och inregistreringen av resultaten i minuttävlingen förnyats. Man kan också bläddra i Frivakt. • Sidorna öppnas från den finskspråkiga förstasidan. Uppe till höger kan du välja innehållet på svenska eller på engelska. MINUUTTIKISA MINUTTÄVLINGEN 2013 Kilpailussa on kaksi erilaista taulukkoa, laivoille ja henkilöille. Laivakisaan lasketaan kaikki joukkueen minuutit jaettuna henkilökunnan lukumäärällä. Osallistujat saavat pisteitä suoritetuista liikuntaminuuteista. 1 tunti = 1 piste. Jos suoritus tehdään lomalla ollessa, lasketaan puoli pistettä (1 h = 0,5p). Tämän tarkoitus on painottaa liikunnan tärkeyttä työvuoron aikana. Tietenkin myös liikunta lomalla on tähdellistä. Kilpailu alkaa 1.4.2013 ja päättyy 31.12.2013. Lue lisää ja rekisteröidy www.mepa. fi -sivuilla. Täytä lomake, valitse laivasi listalta ja luo itsellesi helposti muistettava salasana. 58 Vapaavahti Frivakt Tävlingen omfattar två olika tabeller, en för fartygen samt en individuell. Fartygstabellen utgörs av hela fartygets sammanlagda motionsminuter delat med antalet personer ombord. Deltagarna får poäng för utförda motionsminuter. 1 timme = 1 poäng. Ifall motionsminuterna utförs på egen fritid får man halva poängen jämfört med de minuter som utförs ombord eller på frivakt som registreras som hela. Detta för att betona hur viktig motionering på arbetspass är, men samtidigt inte glömma att även motionering på egen tid är viktigt. Tävlingen börjar den 1.4.2013 och slutar den 31.12.2013. Läs mera och registrera dig på www. mepa.fi. Fyll i information som blanketten kräver, välj ditt fartyg från listan och ge ett lösenord du har lätt att komma ihåg. 1 / 2013 LAITUREILLA JA LANKONGEILLA Matkamessuilla Jamppe Haakana juonsi Viking Linen osastolla. Merikarhun Perinneyhdistyksen vuosikokoukseen osallistui parin tusinan verran jäseniä. Patu Patanen tarjosi vieraille kahvit Haminan vanhassa satamarakennuksessa. Merikarhun talkoot jatkuvat huhtikuussa Lauri Palmio loihti juhlavia maistiaisia TallinkSiljan vieraille Matkamessuilla. M/s Brahen päällikkö Juha Tulimaa edusti varustamon lisäksi Saimaan seutua Matkamessuilla. Keväällä on ohjelmassa pari mielenkiintoista erikoisristeilyä lintubongareille ja -kuvaajille. 1 / 2013 GoExpo –messuilla emännöinyt Piukku Kopiloff toivotti kaikki merenkulkijat tervetulleiksi pelaamaan padelia Helingin Hernesaareen Frivakt Vapaavahti 59 Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki Nimi: Osoite: 60 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013 Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt. Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors Namn: Adress: 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 61 RISTIKON RATKAISIJA Vapaavahdin 4/2012 ristikon oikein ratkaisseista kirjapalkinto osui Lea Kukkoselle Hämeenlinnaan. MEPA GOLF 21.5. Ruukkigolf Bruksgolf Info: Johan T Treuthardt urheilu@ [email protected] 0400 70 709 491 www.me www.mepa.fi 62 Vapaavahti Frivakt 1 / 2013 TULEVIA KURSSEJA Huhtikuu Atk-internetin tehokäyttö, Kotka Liiku rytmien tahtiin, Pajulahti Atk-perusteet, Kotka Atk-kotisivut ja blogit, Kotka Viron jatkokurssi, Helsinki Atk-hyöty ja viihde, Kotka Polkupyörä ergometritesti, Helsinki Atk-excel, Kotka Tutustu vesiliikuntaan, Turku 11.04. – 12.04. 15.04. – 16.04. 15.04. – 16.04. 17.04. – 19.04. 17.04. – 19.04. 22.04. – 23.04. 23.04. 24.04. – 26.04. 29.04. Toukokuu Tutustu vesiliikuntaan, Turku Digikuvaus ja kuvankäsittely, Helsinki Golf-kurssi, Turku Golf-kurssi, Kotka Vesivärikurssi, Helsinki Golf-kurssi, Nurmijärvi Ratsastuskurssi, Valkeakoski Seikkailupäivät, Solvallan urheiluopisto 06.05. 06.05. – 08.05. 13.05. – 14.05. 16.05. – 17.05. 16.05. – 17.05. 21.05. – 22.05. 23.05. – 25.05. 27.05. – 28.05. Kesäkuu Atk-internetin tehokäyttö, Helsinki Polkupyörä ergometritesti, Helsinki Atk-kotisivut ja blogit, Helsinki Tutustu sieniin, Pääkaupunkiseutu Tutustu jousiammuntaan, Helsinki Atk-sosiaalinen media, Helsinki Atk-excel, Helsinki Atk-hyöty ja viihde, Helsinki Köysityökurssi, Turku 16.09. – 17.09. 17.09. 18.09. – 20.09. 19.09. 20.09. 23.09. – 24.09. 25.09. – 27.09. 30.09. – 02.10. 30.09. – 02.10. Lokakuu Rentoutuminen voimavarana, Helsinki Sykettä syksyyn, Pajulahti Tutustu piloxingiin, Helsinki Atk-perusteet, Turku Venäjän alkeet, Helsinki Atk-word, Turku Tutustu kuntonyrkkeilyyn, Helsinki Atk-internetin tehokäyttö, Turku Atk-kuvankäsittely, Turku Huovutuskurssi, Kaarina Puikot heilumaan, Helsinki 04.10. 07.10. – 09.10. 11.10. 14.10. – 15.10. 14.10. – 16.10. 16.10. – 18.10. 18.10. 21.10. – 22.10. 23.10. – 25.10. 24.10. – 25.10. 28.10. – 30.10. Marraskuu Ilo irti puutarhasta, Kaarina Tutustu purjehdukseen, Turku Tutustu melontaan, Turku Tutustu melontaan, Helsinki 06.06. – 07.06. 08.06. 10.06. 11.06. Elokuu Ratsastuskurssi, Valkeakoski Tutustu purjehdukseen, Naantali Tutustu melontaan, Turku Tutustu melontaan, Helsinki Seikkailupäivät, Solvallan urheiluopisto 22.08. – 24.08. 24.08. 26.08. 27.08. 29.08. – 30.08. Syyskuu Ylläs vaellus, Ylläsjärvi (100 €) Atk-perusteet, Helsinki Tutustu purjehdukseen, Naantali Tutustu sieniin, Pääkaupunkiseutu Digikuvaus ja kuvankäsittely, Helsinki 05.09. – 12.09. 09.09. – 10.09. 09.09. 10.09. 11.09. – 13.09. Rentoutuminen voimavarana, Helsinki Atk-sosiaalinen media, Kotka Atk-publishing, Kotka Keramiikkakurssi, Vantaa Atk-hyöty ja viihde, Kotka Atk-perusteet, Kotka Tyylikurssi, Helsinki Liikuntakurssi, Pajulahti Atk-excel, Kotka Tutustu syvävenyttelyyn, Helsinki Köysityökurssi, Kotka Jouluaskartelu, Helsinki Tutustu syvävenyttelyyn, Helsinki 01.11. 04.11. – 05.11. 06.11. – 08.11. 06.11. – 08.11. 11.11. – 13.11. 14.11. – 15.11. 14.11. – 15.11. 18.11. – 20.11. 18.11. – 20.11. 22.11. 25.11. – 27.11. 28.11. – 29.11. 29.11. Joulukuu Jouluaskartelu, Turku Jouluaskartelu, Turku 09.12. – 10.12. 12.12. – 13.12. Lauantaina 25.5. Tammisaaren Neste klo 0900, Jonka jälkeen lähtö Ruukin kierrokselle Info: Pekka Karppanen 0400 879 733 [email protected] http://www.ettmc.com/ruukinkierros.html 1 / 2013 Frivakt Vapaavahti 63 MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808 E-mail: [email protected] www.mepa.fi Toimitusjohtaja Verkställande direktör Niklas Rönnberg p/tel 09 668 90015 [email protected] Kirjastosihteeri Bibliotekssekreterare Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 [email protected] Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 [email protected] [email protected] Asiamiehet/Ombud Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 [email protected] AV-sihteeri AV-sekreterare Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 [email protected] Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber [email protected] Niklas Peltola p./tel. 0400 419 687 [email protected] Tiedotus/Information Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 [email protected] Paula Suhonen Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 [email protected] Liikunta-asiat/ Idrottsärenden Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 [email protected] MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN Linnank. 3 Helsinki Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233 64 Vapaavahti Frivakt VUOSAAREN MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ SJÖMANSCENTRUM Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200 SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka Asiamies/Ombud Risto Nikula p/tel 0400 605 187 fax (05) 218 2860 [email protected] TURKU/ÅBO Linnankatu 93 Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597 MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150 Asiamies-Ombud Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 [email protected] YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER RAUMA/RAUMO Yhdysmies/kontaktperson Sirpa Tolppanen p/tel 040-5476936 OULU/ULEÅBORG Antti Härö p./tel. 0400 371 574 Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633 KEMI Yhdysmies/kontaktperson Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938 RAAHE/BRAHESTAD Yhdysmies/kontaktperson Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516 KASKINEN/KASKÖ Yhdysmies/kontaktperson Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855 JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto UTGIVARE: Sjömansservicebyrån PÄÄTOIMITTAJA/ CHEFREDAKTÖR Niklas Rönnberg Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020 [email protected] Översättningar till svenska Gerd Grabber, Johan Treuthardt Kirjapaino/Tryckeri MIKTOR Taitto/Layout MarkoVuorio VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 € ISSN 0789-8231 M - Itella Oyj 1 /Jäsen 2013 Aikakauslehtien Liiton
© Copyright 2024