VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/2014
SJÖMANSSERVICEBYRÅN VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/2014 MERIMIESPALVELUTOIMISTO Personalen trivs på m/s Misana Nordic Open i Mariehamn PM valokuvauskilpailu ForMare –hanke käynnissä 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 1 VAPAAVAHTI 1/14 FRIVAKT 1/14 Pääkirjoitus………………………………………… 3 Pohjoismainen valokuvauskilpailu………………… 4 Meriturvan uusi palotalo…………………………… 10 ”Viikingit” Karibialla……………………………… 12 Merenkulkija järvipelastajana……………………… 18 Oslon merimuseo…………………………………… 22 Merihistorioitsija Vårdön saarelta…………………… 25 Lassen merenkulkumuseo…………………………… 27 Vuosaaren satamakuljetukset……………………… 32 Laiva-apteekkien tarkastukset……………………… 34 Väki viihtyy m/s Misanalla………………………… 38 Sylvänne…………………………………………… 46 Merimiestapaamisia………………………………… 48 Milja Nitovuori eläkkeelle………………………… 50 Kirjakatsaus………………………………………… 52 Työhyvinvointia…………………………………… 58 Merimiesurheilua…………………………………… 66 Seabook sarjakuva………………………………… 75 Kuvia MEPAn kursseilta…………………………… 76 Laitureilla ja lankongeilla…………………………… 77 Ristikot…………………………………………… 78 Tulevia kursseja…………………………………… 83 Ledare………………………………………………… 3 Nordiska fototävlingen………………………………… 7 Nytt hus för brandutbildningen invigt i Obbnäs……… 11 Easysailing – Live Slow Sail Fast ……………………… 15 Sjöfararen tillbringar fritiden som sjöräddare………… 20 De fyra maritima museernas Oslo…………………… 24 Fartygshistoriekännaren från Vårdö…………………… 26 Lasses sjöfartsmuseum………………………………… 30 Kostnadsfria transporter för sjöfarare i Nordsjö hamn…… 33 Påfyllning av läkemedel i fartygsapoteken……………… 36 Personalen trivs på m/s Misana………………………… 42 Sjömanskväll i Nordsjö hamn………………………… 48 Sjömännen fyllde sjömansrestaurang Salve …………… 49 Milja Nitovuori gick i pension………………………… 51 Ny DVD på SSB: Captain Phillips…………………… 53 Lars-Erik Erikssons fina bok: På minnets redd………… 57 Arbetshälsa…………………………………………… 59 Sjömansidrott………………………………………… 67 Bilder från SSB´s kurser……………………………… 76 Korsord……………………………………………… 79 Milja Nitovuori jäi eläkkeelle, s. 50 2 Vapaavahti Frivakt Kannen kuva – Pärmbild: Tomas Wikström, m/s Laura Takakansi – Baksida: Mikko Aulanko, m/s Aila M/s Misanan puikoissa kapteeni Risto Lintunen, s. 38 ”Hippie” Pettersson i farten i Mariehamn, s. 71 1 / 2014 VAPAAVAHTI • FRIVAKT Hyvät merenkulkijat Uusi vuosi on alkanut ja edessämme on uusia haasteita. Suurin uhka sekä merenkululle, että Suomen taloudelle, on varmasti lähialueiden epävarma tilanne. On kuitenkin suunnattava katse eteenpäin ja todettava, että toimenpiteet joita on tehty merenkulun hyväksi, ovat ainakin pitäneet tonniston ja työpaikat siedettävällä tasolla. Liikenne- ja viestintäministeriö on myös hiljattain julkistanut meristrategian, jolla voidaan edistää klusteriajattelua ja tiivistää yhteistyötä eri merenkulun toimijoiden välillä. Merimieskirjastotoimintaa aloitettiin Suomessa 1928 ja on näin ollen vanhin yhtäjaksoisesti jatkunut toimintamuoto Merimiespalvelutoimistolla. Maailman muuttumista kuvastaa hyvin, että kun toiminta aloitettiin, hankittiin kirjastoon 25 suomenkielistä ja 175 ruotsinkielistä kirjaa. Alku oli hankala ja kaikki toteutettiin vapaaehtoispohjalla ja lahjoitusvaroilla. Alussa koko merimieskirjasto mahtui 25 puulaatikkoon, kun tänä päivänä Mepan kirjasto sisältää noin 100 000 kirjaa. Vastuu kirjastotoiminnasta oli Suomen Merimiesunionilla, kunnes Kauppalaivaston huoltoneuvosto perustettiin 1960. Vuodesta 1973 kirjastosta on vastannut Mepa. Mainittakoon myös tässä yhteydessä, että 1940 perustettu Ålands Sjömansbibliotek toimi aina 1980-luvun loppupuolelle, kunnes se sulautettiin Mepaan. Mainitsin edellisessä pääkirjoituksessa, että kirjastopalvelusta tulisi interaktiivisempi. Tämä kehitys tulee lähtemään käyntiin vuoden 2014 aikana ja uskomukseni on, että tulevaisuudessa meillä on kirjasto, joka myös toimii netin välityksellä. Tässä kirjastossa merenkulkijat voivat selailla ja tilata kirjoja suoraan tietokoneelta ja tämä tulee myös mahdollistamaan sähköisen aineiston sisältämistä tietokantaan. Tällä kehityksellä voidaan, toivon mukaan, turvata hyvin toimivan elokuvien, kirjojen ja lehtien toimituksen aluksille. Lopuksi haluan vielä mainita, että Milja Nitovuoren jäädessä hyvin ansaitulle eläkkeelle hän on myös se henkilö, joka on hoitanut Mepan kirjastoa pisimmän ajan. teksservicen skulle gå i ett mer interaktivt koncept. Denna utveckling kommer att inledas under år 2014 och min förhoppning och målsättning är att vi i framtiden har ett system,där Sjömansservicebyrån har ett bibliotekssystem som via nätet är tillgängligt för alla fartyg och sjöfarare. Detta skall också medföra att vi enkelt kan integrera mer material i elektronisk form samt trygga en välfungerande förmedling av filmer, böcker och tidningar till fartygen. Till sist vill jag ännu nämna att Milja Nitovuori som nu lämnar sin syssla som bibliotekarie hos oss, för att gå i välförtjänt pension, är den som längst skött detta uppdrag på SSB. Keväterveisin Niklas Rönnberg Bästa sjöfarare Vi har börjat ett nytt år och nya utmaningar ligger framför oss. Det osäkra läget i våra närområden är ett av de mest betydande hoten för både den finländska ekonomin och sjöfarten. Trots detta bör vi se framåt och konstatera att de åtgärder som gjorts för sjöfarten, i vårt land, i alla fall lyckats bibehålla tonnaget och arbetsplatserna på en skälig nivå. Kommunikationsministeriet har också i dagarna publicerat sjöfartsstrategin, som kanske kan hjälpa oss framåt med klustertänkande och möjliggöra ett brett samarbete mellan de olika aktörerna inom sjöfarten. Sjömansbiblioteketsverksamheten startade i Finland 1928 och är således den längsta sammanhängande verksamhetsformen hos Sjömansservicebyrån. Hur världen har förändrats genom åren kan beskrivas med att 1928 införskaffades 25 finskspråkiga och 175 svenskspråkiga böcker. Starten var trög och allt skedde på frivillig basis, med donerade medel. I början inrymdes sjömansbiblioteket i 25 st. trälådor, vilket kan jämföras med de ca.100 000 volymer som idag finns i Sjömansservicebyråns bibliotek. Finlands sjömansunion ansvarade för biblioteket, tills Handelsflottans välfärdsråd bildades 1960 och efter att Sjömansservicebyrån kom till 1973 har biblioteket skötts av oss. I detta sammanhang kan också nämnas att Ålands skeppsbibliotek, som hade bildats 1940 fanns kvar ända till slutet av 1980-talet, då det införlivades med SSB. Jag nämnde i senaste ledare att biblio1 / 2014 Med vårhälsningar Frivakt Niklas Rönnberg Vapaavahti 3 Islanti jyräsi merenkulkijoiden pohjoismaisen valokuvakilpailun finaalissa Islantilaiset pääsivät viime vuonna voiton makuun. Tällä kerralla pohjoisen saarivaltion merenkulkijat miehittivät myös toisen ja neljännen sijan. Suomeen ei tänäkään vuonna tullut palkintoja. Finaali pidettiin tänä vuonna Johannisborgin merimiesklubilla Norrköpingissa Ruotsissa. Pohjoismaisten merimiespalvelulaitosten edustajat toivat kustakin maasta esiraatien valitsemat 15 kuvaa. Loppukilpailun 75 kuvasta valinnat suorittivat näyttelypäällikkö Johanna Haverlind (Arbetets Museum) sekä freelance –valokuvaaja Fredrik Schlyter. – Mielestäni tuomariston asiantuntemus on laaja, ja he myös täydentävät toisiaan, totesi Ruotsin Merimiespalvelun edustaja Jimmy Eriksson, joka vastasi järjestelyistä. Tuomarit alkoivat siirtää kuvia sivuun siten, että parhaat jäivät pöydälle. Kuten yleensä, työ alkaa vaikeutua loppua lähestyttäessä. Fredrik Schlyterin mielestä viimeisen kymmenen kuvan luokittelu paremmuusjärjestykseen oli jo varsin haastava tehtävä. Voittajakuvasta ei epäselvyyttä 1. Davíð Már Sigurðsson 4 Vapaavahti Frivakt Voittajaksi valikoitunut kuva on useana vuonna herättänyt paljon keskustelua. Tällä kerralla yksimielisesti parhaaksi valittu otos ei sitä tehnyt. Kaikkien mielestä islantilaisen Klakkur -aluksen matruusina työskentelevän Davíð Már Sigurðssonin kuva ”Hiv litt mere opp” oli loistava. Tuomaristo luonnehti sitä teknisesti korkeatasoiseksi kuvaksi, johon on onnistuttu vangitsemaan sekä valo että henkilö. Islantiin meni myös kakkospalkinto. Hlynur Ágústsson oli ottanut hienon toimintakuvan tilanteessa, jossa harvalla on kamera mukana. Se on ammattilaisluokkaa, samoin kuin kolmanneksi tulleen tanskalaisen Stefan Olssonin pelkistetty, hieman surrealistinenkin kuva. Suomesta oli ilahduttavasti mukana useita uusia merenkulkijoita, 25 osallistujaa lähetti 149 kuvaa. Viidestä Pohjoismaasta osallistui yhteensä 157 merenkulkijaa 1030 kuvalla. Suomalaisten otoksista Laura Pyytövaaran yksi, sekä Aku Kaikkosen kaksi kuvaa olivat käsittelyssä vielä kalkkiviivoilla. Muut suomalaiset finalistit olivat Jukka Lindell, 1 / 2014 Taina Laitinen, Pertti Raasu, Riho Kolpakov, Klaus Dahl, Jan-Fredrik Hemmälin, Ossi Falck, Markus Jokinen ja Tomas Wikström. – Viime vuodesta saatiin selvästi parannettua. Uusia merenkulkijoita tuli mukaan, ja kuvien kirjo oli varsin laaja, finaalissa mukana ollut MEPAn opintosihteeri Sirpa Kittilä kertoi. Moni merenkulkija, varsinkin pidempään harrastanut, on myös päivittänyt kuvauskalustoaan. Mukana oli runsaasti jo puoliammattilaisten kameroilla otettuja kuvia, vähemmän enää kännykkäkuvia. Tosin niidenkin tekninen taso on noussut. Kotimainen esiraati valitsi finaalikuvat Kuvaajat olivat hyvin pysyneet merenkulussa. Tarjolla oli paljon merellä otettuja sääkuvia sekä komeita maisemia rannoilta ja satamista. Työkuvia oli myös ilahduttavan paljon. Korjausmies Tomas Wikström m/s Lauralta oli ottanut hienoja jääkuvia – varmasti olisivat menestyneet kansainvälisemmässä kilpailussa. Aikaisemminkin hyvin menestynyt m/s Kristina Katarinan päällikkö Aku Kaikkonen voitti Suomen kilpailun, toiseksi tuli Taina Laitinen ja kolmanneksi Pertti Raasu. Kotimaan esikarsinnan suorittivat valokuvaajat Heikki Nilanen ja Reino Havumäki. Silja Linelta eläkkeelle jäänyt Nilanen on toistaiseksi ainoa suomalaismerenkulkija, joka on voittanut Pohjoismaisen valokuvakilpailun. Havumäki puolestaan toimii opettajana MEPAn valokuvauskursseilla. Kiitokset kaikille kuviaan lähettäneille merenkulkijoille - tänä vuonna uudestaan! Kannattaa yrittää, kotimaisten ja pohjoismaisten palkintojen yhteisarvo on n. 3.000 euroa. Tomas Wikström, M/v Laura Kiitokset myös palkintoja lahjoittaneille yrityksille; Finnlines, Merimieseläkekassa ja Rajala Pro Shop! teksti: Pekka Karppanen Taina Laitinen Esa Raatikainen, Neste Shipping 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 5 Tulokset: 1. 2. 3. 4. 5. Davíð Már Sigurðsson, Islanti (Den maritime fond, Danmark 5 000 DKR) Hlynur Ágústsson, Islanti (Sjøfartsdirektoratet, Norge 5 000 NKR) Stefan Olsson, Tanska (Sjöfartstidningen, Sverige 5 000 SKR) Guðmundur St. Valdimarsson, Islanti (Rederiet Eimskip, Island 400 EUR) Tim Ruttledge, Ruotsi (Finnlines, Finland 300 EUR) Aku Kaikkonen Kunniamaininnat Martin Jensen, Tanska Atle Sachs, Norja Torkil Hansen, Norja Magnus Henrysson, Ruotsi Suomen kilpailu: 1. 2. 3. Aku Kaikkonen (MEK 200 EUR lahjakortti) Taina Laitinen (Rajala 150 EUR lahjakortti) Pertti Raasu (Rajala 100 EUR lahjakortti) Atle Sachs 6 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 Island tog hem potten i den nordiska fototävlingens final Island fick i fjol blodad tand då det gällde att vinna. Den här gången ockuperade sjöfararna från den nordliga östaten också andra och fjärde plats. Finland fanns inte heller i år bland vinnarna. I år arrangerades finalen på Johannisborg Seamen’s Club i Norrköping i Sverige. De nordiska sjömansserviceorganisationernas representanter hade från sina respektive länder med sig 15 bilder som sållats fram av de nationella juryerna. Utställningschef Johanna Haverlind från Arbetets Museum och frilansande fotografen Fredrik Schlyter valde ut vinnarna av finalens 75 bilder. – Jag tycker att juryn har en bred sakkunskap och att medlemmarna kompletterar varandra bra, konstaterade representanten för Sveriges Sjömansservice, Jimmy Eriksson, som ansvarade för arrangemangen. Domarna började med att sålla ut bilder så att de bästa blev kvar på bordet. Som vanligt blev uppdraget svårare ju närmare slutet kom. Fredrik Schlyter tyckte att det var en verklig utmaning att placera de sista tio bilderna i rangordning. Inget tvivel om vinnande bild Under flera år har den vinnande bilden väckt mycket diskussion. Den här gången var man helt eniga om vilken bild som var bäst. Alla var eniga om att bilden ” Hiv litt mere opp” som tagits av Davíð Már Sigurðssonin, ma- tros på den isländska trålaren Klakkur, var strålande. Juryn karaktäriserade den som en tekniskt högklassig bild som fångat både ljuset och personen. Andra pris gick också till Island. Hlynur Ágústsson hade tagit en fin actionbild i en situation där man sällan har kameran till hands. Den är av professionell klass, liksom den rena och lätt surrealistiska bilden som blev trea, tagen av dansken Stefan Olsson. Från Finland hade ett glädjande stort antal nya sjöfarare deltagit i tävlingen; 25 deltagare skickade in 149 bilder. Från de fem nordiska länderna skickade sammanlagt 157 sjöfarare in 1030 bilder. Av finländarna hade 3. Stefan Olsson 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 7 2. Hlynur Ágústsson Laura Pyytövaara en bild och Aku Kaikkonen två bilder med i slutspurten. Övriga finländska finalister var Jukka Lindell, Taina Laitinen, Pertti Raasu, Riho Kolpakov, Klaus Dahl, Jan-Fredrik Hemmälin, Ossi Falck, Markus Jokinen och Tomas Wikström. – Vi bättrade klart från senaste år. Nya sjöfarare kom med, och bildmaterialets mångfald var bred, berättade studiesekreterare Sirpa Kittilä som deltog från SSB. Många sjöfarare, speciellt de som varit med länge, har förnyat sin fotoutrustning. En del bilder är redan tagna med halvt professionella kameror, allt färre med mobiltelefonkameror. Också för dem har den tekniska nivån visserligen stigit. Nationell jury valde finalbilderna Fotograferna har väl begränsat sig till sjöfartsmotiv. Ett stort antal bilder visade väder till havs, vackra landskap från stränder och hamnar. Ett 8 Vapaavahti Frivakt glädjande stort antal bilder visade arbetet ombord. Reparatör Tomas Wikström från m/s Laura hade tagit fina bilder av is – de skulle säkert ha haft framgång i en mera internationell tävling. M/s Kristina Katarinas befälhavare Aku Kaikkonen, som också tidigare varit framgångsrik, segrade i den finländska tävlingen, tvåa blev Taina Laitinen och trea Pertti Raasu. Den finländska juryn bestod av fotograferna Heikki Nilanen och Reino Havumäki. Nilanen som gått i pension från Silja Line är hittills den enda finländska sjöfarare som vunnit i den nordiska fototävlingen. Havumäki har för sin del fungerat som lärare på SSB:s fotograferingskurser. Ett varmt tack till alla sjöfarare som skickat in sina bilder – kom med igen i årets tävling! Det lönar sig att försöka, det sammanlagda värdet av de inhemska och nordiska prisen är c:a 3000 euro. Ett tack också till donatorerna; Finnlines, Sjömanspensionskassan och Rajala Pro Shop! text: Pekka Karppanen 1 / 2014 Resultat: 1. 2. 3. 4. 5. Davíð Már Sigurðsson, Island (Den maritime fond, Danmark 5 000 DKR) Hlynur Ágústsson, Island (Sjøfartsdirektoratet, Norge 5 000 NKR) Stefan Olsson, Danmark (Sjöfartstidningen, Sverige 5 000 SKR) Guðmundur St. Valdimarsson, Island (Rederiet Eimskip, Island 400 EUR) Tim Ruttledge, Sverige (Finnlines, Finland 300 EUR) Hedersomnämnande: Martin Jensen, Danmark Atle Sachs, Norge Torkil Hansen, Norge Magnus Henrysson, Sverige Finlands tävling: 1. 2. 3. Aku Kaikkonen (MEK 200 EUR presentkort) Taina Laitinen (Rajala 150 EUR presentkort) Pertti Raasu (Rajala 100 EUR presentkort) Christoffer Eriksson M/v Misida Torkil Hansen 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 9 Upinniemessä avattiin uusi palotalo Meriturvan palokoulutusyksikkö vietti avajaisia tammikuussa, mutta uusi rakennus on ollut käytössä jo syyskuusta lähtien. Tilat on siis jo testattu ja hyviksi havaittu. Vapaavahti vieraili yksikössä viimeksi muutama vuosi sitten. Palokoulutusyksikkö ei ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan toimintaa ja tiloja on uudistettu. – Alkuperäinen simulaattori ”vanha rouva”, sekä ahtaaksi käynyt toimistorakennus on purettu. Koulutusohjelmia päivitetään koko ajan STCW -säännösten mukaisesti, Meriturvan johtaja Heikki Hyyryläinen kertoo. Muutos vanhaan on melkoinen. Ennen oli seitsemälle kouluttajalle vain yksi toimisto ja yksi luokkahuone. Nyt ovat tilat asianmukaiset ja koulutukseen voidaan ottaa kaksi entistä suurempaa ryhmää kerralla. Alemmassa kerroksessa ovat varusteiden huoltotilat, sekä pukuhuoneet. Tallissa on Suomenlahden Meripuolustusalueen paloautoja sekä muuta kalustoa ja kuntoiluvälineitä. – Rakennus on yhteiskäytössä Upinniemessä toimivan Puolustusvoimien yksikön kanssa. Yhteistyö alkoi jo suunnitteluvaiheessa, mihin oma väki pääsi hyvin mukaan, 10 Vapaavahti Frivakt selvittää Meriturvan Palokoulutusyksikön johtaja Leif Johansson. Hanketta käynnisteltiin jo vuonna 2009. Puolustusvoimien mukaan tulo antoi lisävauhtia, ja tiloihin päästiin muuttamaan elo-syyskuun vaihteessa. Koulutettavien määrä on kasvussa Upinniemessä on vuodesta 1976 lähtien annettu palokoulutusta 60.000:lle merenkulkijalle. Toki moni on käynyt laitoksella useampaan kertaan saaden esimerkiksi miehistölle ja päällystölle suunnattua koulutusta. Uusien, STCW -yleissopimuksen Manila-muutosten mukaan merenkulkijat tarvitsevat kertauskursseja. – Manila -muutosten ja TRAFIn määräysten mukaan merenkulkijan on käytävä yksipäiväinen kertauskurssi kerran viidessä vuodessa, Leif Johansson kertoo. Palokoulutusyksikössä koulutetaan vuosittain noin 1500 merenkulkijaa. Kertauskurssien myötä koulutettavien määrän arvellaan lisääntyvän useilla sadoilla vuosittain. Asiakkaita saattaa tulla myös merenkulun ulkopuolelta – pelastuslaitokset ovat jo kouluttaneet väkeään Upinniemessä. Leif Johanssonin vetämällä esittelykierroksella nähdään, että tilojen lisäksi on uusittu myös varusteita ja niiden huoltotiloja. Kouluttajien mielestä on ollut suuri etu, että he ovat suunnitteluvaiheessa päässeet vaikuttamaan ratkaisuihin. Esimerkiksi savusukelluslaitteistojen pesutilassa kouluttaja voi helposti valvoa, että työ tehdään oikein. – Niin, ja paineilmapullojen täytössä käytettävä kompressori on niin hiljainen, että kännykän soittokin kuuluu. Joskus asia voi olla tärkeä, Johansson kehuu. Palokoulutusyksiköstä löytyy lisää kuvia ja tietoja kotisivuilta www.meriturva.fi . teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 1 / 2014 Nytt hus för brandutbildningen invigt i Obbnäs Meriturvas brandutbildningsenhet invigde de nya lokalerna i januari, men byggnaden har använts sedan i september. Lokalerna har alltså redan testats och godkänts. Senast Frivakt besökte enheten var för några år sedan. Brandutbildningsenheten har dock inte legat på latsidan, utan både verksamheten och lokalerna har förnyats. – Den ursprungliga simulatorn ”gamla frun” och den alltför trånga kontorsbyggnaden har rivits. Utbildningsprogrammen uppdateras kontinuerligt enligt STCWbestämmelserna, säger Meriturvas direktör Heikki Hyyryläinen. Det har skett väsentliga förändringar. Tidigare fick de sju utbildarna samsas om ett kontor och ett klassrum. Nu är lokalerna mera ändamålsenliga och man kan utbilda två större grupper samtidigt. På nedre våningen finns serviceutrymmen och omklädningsrum. I garaget står brandbilar som tillhör Finska vikens marinkommando samt annan utrustning och motionsredskap. – Byggnaden delas med försvarsmaktens Under Leif Johanssons rundtur ser vi att inte bara lokalerna, utan också utrustningen och serviceutrymmena har moderniserats. 1 / 2014 enhet i Obbnäs. Samarbetet började redan i planeringsstadiet, då vår egen personal var mycket delaktig, förklarar Leif Johansson, chef för Merituvas brandutbildningsenhet. Projektet drogs igång redan 2009. Enligt försvarsmakten saknades det resurser innan projektet fick vind i seglen och man kunde flytta in i lokalerna i månadsskiftet augustiseptember. Ökat behov av brandutbildning Sedan 1976 har 60 000 sjöfarare fått sin brandutbildning i Obbnäs. Många har dock besökt institutionen flera gånger för att gå en utbildning anpassad för exempelvis besättningar eller befäl. Enligt den reviderade STCW-konventionen, Manilaändringarna, ska sjöfararna gå repetitionskurser. – Enligt Manilaändringarna och Trafis bestämmelser måste alla sjöfarare gå en repetitionskurs på en dag vart femte år, berättar Leif Johansson. Brandutbildningsenheten utbildar årligen cirka 1 500 sjöfarare. I och med repetitionskurserna förväntas antalet utbildningsdeltagare öka med flera hundra per år. Det kan också komma kunder från andra håll än sjöfarten – räddningsverken har redan utbildat sin personal i Obbnäs. Under Leif Johanssons rundtur ser vi att inte bara lokalerna, utan också utrustningen och serviceutrymmena har moderniserats. En stor fördel är enligt utbildarna att de har fått vara med och påverka lösningarna i planeringsstadiet. Till exempel har de gjort det enkelt för utbildaren att övervaka arbetet i rökdykningsanläggningarna, så att det går rätt till. – Och kompressorn som används för att fylla på tryckluftsbehållarna är så tyst att man hör om mobilen ringer. Det kan vara nog så viktigt ibland, påpekar Johansson. Flera bilder och mer information om brandutbildningsenheten finns på www. meriturva.fi. text och bilder: Pekka Karppanen Jessica Troberg kom med Finlands Sjömans-Unions hälsning till Leif Johansson Frivakt Vapaavahti 11 Easysailing – Live Slow Sail Fast Lisätiedot: www.easysailing.fi Lennot: 620 € - 1200 € American Airlinesilla Hewanorra, St. Luciaan (Miamin ja New Yorkin/Lontoon kautta) Purjehdus: Sesongista riippuen 2500 € - 3500 € kuudelta hengeltä (käytettävissä kolme kahden hengen hyttiä) Lämpöasteet: + 30 celsiuksen molemmin puolin Vaatetus ja pakkaus: Suositeltavaa on putkikassi, joka menee pieneen tilaan. Kevyt pakkaus jossa tärkeimpänä bikinit/uimasortsit, t-paita, mekko, aurinkorasva ja pahoinvointilääkkeet. Valuutta: Itä-Karibian dollari ja US dollari. Ruoka: Perinteinen Saint Lucian ruoka sisältää paljon hiilihydraatteja, joita saadaan jamssista, taarosta ja sen sukulaisesta eddoesta, banaaneista ja leipäpuun hedelmistä. Sen kanssa syödään liha- tai kalakastiketta. Itse ruoka ei ole kovin mausteista, mutta sen kanssa tarjotaan aina chilikastiketta. Ruoka on saanut paljon vaikutteita ranskalaiskreolilaisesta keittiöstä. 12 Vapaavahti Frivakt Fast facts St Lucia: Saint Lucia on saarivaltio Karibianmerellä. Se sijaitsee Pienillä Antilleilla, Saint Vincent ja Grenadiinien pohjoispuolella ja Martiniquen eteläpuolella. Asukkaita on noin 160 000. Sokerinviljelyn lakkauttamisen ja banaanikaupan kutistumisen jälkeen turismi on saaren tärkein elinkeino. Matkailukohteina on hiekkarantoja, vuoria ja eksoottisia kasveja sekä Qualiboun tulivuori rikinhajuisine kuumine lähteineen. Saint Lucia kuuluu Kansainyhteisöön, mutta ranskalaiset ovat jättäneet jälkiään paikannimistöön, ja varsinkin maaseudulla puhutaan englannin lisäksi myös ranskan kreolimurretta. KARTTA – matkaohjelmasta Viking Linen entinen operatiivinen johtaja Harri Winter ehdotti alkusyksystä kokeilemaan hänen uusinta talvenviettotapaansa eli lähteä purjehtimaan Karibialle Easysailingin kanssa. Lyhyen pohdinnan jälkeen aloin tie- dustelemaan ystäväpiiristäni kiinnostuneita lähtijöitä. Purjehdusreissu entisen lähimmän esimiehen kipparoimana hieman jännitti, mutta oli yksi vuoden 2013 parhaimmista päätöksistä. Matka oli huikean hieno ja muistoja jäi vielä tulevillekin sukupolville. Lähdimme matkaan 12.12.2013 Helsingistä American Airlinesin lennoilla yhden päivän ja kahden yön shoppauspysähdyksellä Miamissa. MATKAOHJELMA perillä: 14.12.2014 St Lucia, Rodney Bay Saavuimme lauantai-iltapäivänä puolisen tuntia myöhässä Hewanorran lentokentälle ja aloimme selvittämään miten edetä Rodney Bayhin jossa yöpyisimme veneellä ja josta lähtisimme seuraavana aamuna merille. Noin puolentoista tunnin taksimatka maksaa 80 - 125 dollaria ja oli itsessään näkemisen arvoinen. Matkasimme saaren poikki nähden suurimmat kylät ja kaupungit sekä sademetsää ja muuta luontoa - ja hieman hurjempaa ajotyyliä. Perillä treffit oli Bo1 / 2014 Harri kapu ja crew Santa Claus Man Harri kapu ja crew Vesiputous a´la Wallilabou Perämies Leo ardwalk baarissa. Siellä tulikin myöhemmin illalla purettua matkaväsymystä aitojen St Lucia-rommikolajuomien kera. Vieux Fortin läpi ja söimme karibialaisen illallisen paikallisessa bistrossa. Ruokalistalla oli muun muassa ruokabanaania. 15.12.2014 Rodney Bay – Vieux Fort Aikaiset herätykset tulivat matkalla tutuiksi. Tänä aamuna selvittelimme viranomaisasioita, jotta luvat poistua St Vincentin ja Grenadiinien suuntaan olivat kunnossa. Päädyimme matkaamaan saaren kaakkoisnurkkaan St Lucian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Vieux Fortiin, jossa on alle 15 000 asukasta. Ensimmäisestä etapista väsyneinä mutta onnellisina kävelimme uinuvan 16.12.2013 Vieux Fort – Grenadiinit ja Bequia Lähdimme matkaan ennen kahdeksaa syötyämme aamiaisen. Onneksi valmistimme lounaan valmiiksi jääkaappiin sillä näillä tuulilla ei suuremmin tehnyt mieli mennä kajuuttaan ruokaa valmistelemaan. Joka satamassa lähestyi eri ”fruit man”, ”bread man”, ”santa claus man”, joten tuoreet hedelmät sun muut yhdistettynä pastasalaat- 1 / 2014 tiin olivat parasta antia lounaaksi veneellä samanaikaisesti matkaa taittaessa. Tuulet suosivat ja parhaimmillaan etenimme täydestä auringonpaisteesta sateeseen ja puolipilviseen ilmaan vaihtelevassa säässä jopa 10 solmun vauhdilla. Ennen pitkää näimme St Vincentin ja tervetulokomitean eli parikymmentä delfiiniä veneen kyljessä. Päätimme tehdä reissun pisimmän, noin yhdeksän tunnin purjehduksen, eli purjehtia Grenadiineille asti. Iltaohjelmassa oli Bequia kylä ja bonuksena Xmas Party on the beach. Loppuillasta etsiskelimme eksyneitä christmas partyn jatkuessa ja tutustuimme mm Frivakt Vapaavahti 13 Ode kapuna Rastafa Poiju Man Katukuvaa Pitonsista paikallisen poliisin tehokkuuteen ja harjoitimme lavakarismaa entisen pomon kanssa... se siitä, what happens in the Caribbean, stays in the Caribbean. Petite Pitons-nimisistä tulivuorinyppylöistä. Korkeutta tulivuorilla on 770 metriä. Saarella on myös mahdollista vierailla ”drive in”-tulivuoressa. matkalla. Meidän onneksemme tämä tapahtui vasta tässä vaiheessa matkaa sillä uutta ei löytynyt edes purjehtijoiden suosimassa Rodney Bayssa. 17.12.2013 Bequia – St Vincent ja Wallilabou Bay Seuraava ihana päivä merillä oli edessä ja suuntasimme nokan takaisin St Vincentiä kohti. Kohteena tällä kertaa oli Wallilabou, jossa myös näyttelijä Johnny Depp on kuvannut Pirates of the Caribbean -elokuvaa. Matkalla näin ensimmäistä kertaa elämässäni Tappajahai-elokuvista tuttua tunnelmaa kun kahden hain evät uivat ohi. Iltapäiväohjelmassa oli muun muassa mukavaa snorklausta, käynti vesiputouksella ja kylmien oluiden nauttimista rannalla. Viihdepäällikölle hauska yksityiskohta oli se, että rannalla sijaitsevassa baarissa tunnettiin Jukka Poika ja hänen musiikkiaan soitettiin siellä. 19.12.2014 Pitons – St Lucia ja Marigot Bay Marigot Bay oli purjehduksemme ylivoimaisesti kaunein ja hienoin kohde. Heti satamassa meitä tervehtimässä oli hauskan rastafa-poijumiehen lisäksi valtava kilpikonna. Halukkaille olisi löytynyt täältä myös hienompia hotelleja tai kylpylöitä. Harri oli kehunut kahden ja kolmen ruokalajin illallisia tarjoilevaa Rainforest Hideaway-ravintolaa maagisen hyväksi, joten odotimme iltaa innolla. Odotuksemme palkittiin. Ravintola oli ihana ja jopa romanttinen. Laguunamaiseen ympäristöön matkattiin matalan sillan alta dingillä, pienellä kumiveneellä. Ruoka oli ensiluokkaista ja seura loisteliasta - puhumattakaan juomista. 21.12.2013 Rodney Bay – Castries, Deep Sea Fishing Viimeisenä matkapäivänämme vietimme yötä Harmony Suites-nimisessä paikassa, maa hieman vielä keinuen. Yllätysohjelmaksi olin varannut syntymäpäiväsankarille Odelle lahjaksi Deep Sea Fishing -kalastusretken. Kuvista voitte päätellä mikä kruunasi matkan – yli satakiloinen Blue Marlin, joka joutui potkurin töytäisemänä iltamme ruokalistalle. Illalla nautimme tuoreinta syömääni, omasta kalasta valmistettua sushia ja illallista ruotsalaiskokin luomana. 18.12.2013 Wallilabou Bay – St Lucia ja Pitons Jatkoimme matkaa takaisinpäin ja teimme stopin St Lucian saarelle Pitons-nimiseen paikkaan, jonka tunnistaa Gros Pitons- ja 14 Vapaavahti Frivakt Unohtumaton ja ihana reissu - suosittelen! Lotta Bergman, Entertainment Manager Viking Line 20.12.2013 Marigot Bay – St Lucia ja Rodney Bay Viimeinen etappi taittui osittain moottorilla sillä skuttin kiinnitysosa rikkoontui 1 / 2014 Easysailing – Live Slow Sail Fast Mer information: www.easysailing.fi Flyg: 620–1 200 euro med American Airlines till Hewanorra, Saint Lucia (till Miami och New York/via London). Seglats: Beroende på säsong 2 500–3 500 euro för sex personer (i tre hytter med två bäddar). Temperatur: Ca + 30°C. Klädsel och packning: En sportbag som ryms i ett litet utrymme är att rekommendera. Lätt packning där det viktigaste är badkläder, t-shirt/klänning, solkräm och läkemedel mot sjösjuka. Valuta: Östkaribisk dollar och amerikansk dollar. Mat: Den traditionella maten på Saint Lucia innehåller mycket kolhydrater i form av jams, taro och dess släkting eddoe, bananer och frukter från brödfruktträdet. Till detta äter man en kött- eller fiskgryta. Själva maten är inte så kryddstark, men den serveras alltid med en chilisås. Maten har många influenser från det franskkreolska köket. Fast facts Saint Lucia: Saint Lucia är ett örike i Karibiska havet. Ön ingår i Små Antillerna och är belägen norr om Saint Vincent och Grenadinerna och söder om Martinique. Saint Lucia har cirka 160 000 invånare. Efter 1 / 2014 att sockerodlingarna lades ner och handeln med bananer minskade, har turismen blivit öns viktigaste näring. Sevärdheterna består av sandstränder, berg, exotiska växter och vulkanen Qualibou med sina svavelosande varma källor. Saint Lucia tillhör Samväldet, men fransmännen har lämnat spår i ortnamnen, och framför allt på landsbygden pratar man förutom engelska också kreolfranska. KARTA – över reseprogrammet Harri Winter, före detta operativ chef på Viking Line, föreslog i början av hösten att jag skulle testa hans senaste vintersysselsättning – med andra ord följa med på en kryssning till Karibien med Easysailing. Efter en kort betänketid började jag höra mig för i min vänkrets om det fanns andra intresserade. Jag var en aning nervös inför seglatsen med min tidigare närmaste chef som kapten, men det var ett av mina bästa beslut under 2013. Resan var oerhört vacker och jag fick minnen att dela med mig av till kommande generationer. Den 12 december 2013 flög vi med Ame- rican Airlines från Helsingfors och gjorde ett shoppingstopp på en dag och två nätter i Miami. RESEPROGRAM på resmålet: 14.12.2014 Saint Lucia, Rodney Bay På lördag eftermiddag landade vi en halvtimme försenade på Hewanorra flygplats. Vi började genast undersöka hur vi skulle ta oss till Rodney Bayh, där vi skulle övernatta på båten för att sedan ge oss ut till havs morgonen därpå. En taxiresa på ungefär 1,5 timmar kostar 80–125 dollar och bara den i sig var en sevärdhet värd sitt pris. Vi åkte tvärs över ön och fick se de största byarna och städerna liksom regnskog och annan natur – och uppleva en något vild biltur. Väl framme hade vi bestämt träff på baren Boardwalk. Senare på kvällen var det också där vi piggade upp oss efter resan med rom och cola i sann Saint Lucia-anda. 15.12.2014 Rodney Bay–Vieux Fort Tidiga morgnar blev rutin under resan. Denna morgon ägnade vi åt myndighetsärenden Frivakt Vapaavahti 15 Life is hard... för att få tillstånd att segla i riktning mot Saint Vincent och Grenadinerna. Vi bestämde oss för att åka mot öns sydostspets och Saint Lucias näst största stad Vieux Fort, med sina knappt 15 000 invånare. Efter den första etappen promenerade vi trötta men glada genom ett slumrande Vieux Fort och intog en karibisk middag på en lokal bistro. På meny fanns det bland annat matbanan. Ode och en blå marlin på hundra kilo 16 Vapaavahti Frivakt 16.12.2013 Vieux Fort–Grenadinerna och Bequia Redan innan klockan åtta hade vi ätit frukost och var redo att ge oss av. Som tur var förberedde vi lunch och ställde in i kylen, för man var knappast sugen på att ställa sig i kajutan och laga mat under rådande vindförhållanden. I varje hamn möttes vi av en ”fruit man”, ”bread man” och ”santa claus man”, så den bästa lunchen var en pastasallad med färsk frukt och annat gott, som intogs på båten under resans gång. Vindarna var gynnsamma och som bäst höll vi en fart på upp till 10 knop där vi for fram i det omväxlande vädret: från gassande sol till regn och småmulet. Ganska snart skymtade vi Saint Vincent och en välkomstkommitté bestående av ett tjugotal delfiner vid sidan av båten. Vi bestämde oss för att göra resans längsta seglats på cirka nio timmar och segla ända till Grenadinerna. På kvällsprogrammet stod byn Bequia och som bonus Xmas Party on the beach. Mot slutet av kvällen letade vi efter försvunna personer medan christmas partyt fortgick och fick bland annat inblick i den lokala polisens 1 / 2014 Enjoying life… effektivitet. Vi övade också på scenkarisman med den forne chefen ... men nog om det, what happens in the Caribbean, stays in the Caribbean. 17.12.2013 Bequia–Saint Vincent och Wallilabou Bay Ytterligare en härlig dag på havet låg framför oss och vi styrde kosan tillbaka mot Saint Vincent. Denna gång var målet Wallilabou, där skådespelaren Johnny Depp har spelat in filmen Pirates of the Caribbean. På vägen dit fick jag för första gången i livet uppleva stämningen i Hajen-filmerna, när två hajfenor simmade förbi. På eftermiddagsprogrammet stod bland annat snorkling, ett besök vid ett vattenfall och en stund på stranden som avnjöts med ett par kalla öl. Rolig kuriosa för mig som underhållningsansvarig var att personalen i strandbaren kände till Jukka Poika och spelade hans musik där. 18.12.2013 Wallilabou Bay–Saint Lucia och Pitonerna Vi fortsatte vår resa tillbaka och gjorde ett stopp vid Saint Lucia och Pitonerna: de 1 / 2014 Santa Claus Harri vulkaniska pluggarna Gros Piton och Petite Piton, varav den ena är 770 meter hög. Här kan man också besöka en ”drive in-vulkan”. 19.12.2014 Pitonerna–Saint Lucia och Marigot Bay Marigot Bay var det överlägset vackraste resmålet under vår seglats. I hamnen välkomnades vi av en rastafa-bojman och en enorm sköldpadda. Här hade man kunnat ta in på ett finare hotell eller spa, men det intresserade ingen i sällskapet. Harri hade rekommenderat två- och trerättersmiddagarna på restaurang Rainforest Hideaway och sagt att de smakade magiskt, så vi såg fram emot kvällen med stor entusiasm. Och våra förväntningar blev definitivt infriade. Restaurangen var underbar och riktigt romantisk. För att ta oss dit åkte vi i en liten gummibåt genom lagunlandskapet och under en låg bro. Maten var förstklassig och sällskapet strålande – för att inte tala om dryckerna. 20.12.2013 Marigot Bay–Saint Lucia och Rodney Bay Den sista etappen avklarade vi delvis med motor, eftersom skotets fäste gick sönder på vägen. Som tur var skedde detta först så här långt på resan, för vi hittade inga reservdelar ens i Rodney Bay som rekommenderades av andra seglare. 21.12.2013 Rodney Bay–Castries, Deep Sea Fishing Den sista dagen på resan övernattade vi på hotell Harmony Suites, med känslan av att marken fortfarande gungade under våra fötter. Som en överraskningspresent åt födelsedagsbarnet Ode hade jag bokat in fisketuren Deep Sea Fishing. På bilderna ser ni resans höjdpunkt – en blue marlin på över hundra kilo, som blev knuffad av propellern och hamnade på kvällens meny. På kvällen avnjöt vi den färskaste sushi och kvällsmat jag någonsin ätit, vår fisk tillagad av en svensk kock. En oförglömlig och underbara resa – kan verkligen rekommenderas! Lotta Bergman, Entertainment Manager Viking Line Frivakt Vapaavahti 17 Ere Puruskainen pukee varsin usein vapaa-ajallaan ylleen meripelastusseuran varusteet. Työ ja vapaat veden päällä Merenkulkijan vapaa-aika kuluu järvipelastajana. Joensuulainen Ere Puruskainen saa keväällä päätökseen merikapteenin opintonsa Kotkassa. Harjoittelujaksojen aikana tehdyt vikaeeraukset Containerhips VII -konttilaivalla johtivat vakituiseen pestiin puolimatruusina. Perämiehenkirjansa hän saa ulos loppukeväästä. Nuoren merenkulkijan ura on hyvällä alulla myös hänen omasta mielestään. -Voisi sanoa, että hyvin on käynyt. Omalta luokalta vain muutamalla on alan töitä tällä hetkellä, Ere pohtii. Vesillä liikkuminen on kuulunut tulevan merikapteenin elämään jo lapsesta. -Pienestä asti olen liikkunut vesillä. Alussa tietysti perheen kanssa veneillen. Omalla optimistijollalla purjehdin kilpaa muutaman vuoden ajan jo alle 13 vanhana. Harrastuksesta ammattiin Tutuksi ovat viime vuosina tulleet niin Pohjanmeren talviset myrskyt kuin vastapainona avovesikauden aikaan liikkuminen järvialu18 Vapaavahti Frivakt eella vapaaehtoistyön merkeissä. Meripelastusseuran Joensuun järvipelastajien joukkoihin Ere liittyi yhdeksän vuotta sitten, 16-vuotiaana. -Huomasin lehtijutun, joka kertoi meripelastusseurasta ja innostuin siitä. Viime vuodet olen vastannut Joensuun järvipelastajien koulutuksesta. Pari vuotta harrastuksen aloittamisen jälkeen Ere päätti hakeutua merenkulkualalle. Laivastossa suoritettu armeija sinetöi ammatinvalinnan ja vesillä liikkumiseen painottuvan elämäntavan. huippukalustolla. Ja onhan se ihmisten auttaminenkin tietysti palkitsevaa. Vapaaehtoistyölle antautumisen motiivia hän ei osaa eritellä, mutta korostaa, ettei oman ajan kuluttaminen yhteiseksi hyväksi ainakaan harmita. -Koen harrastuksen kuitenkin tärkeäksi. Se on monen asian summa. On mahdollisuus kehittää itseään ja omaa osaamistaan. Haastaa itseään oppimaan uutta. Järvipelastajien kouluttajana hänellä on mahdollisuus myös jakaa oppimaansa muille. Hyötyä ja huvia vesiltä Etsintöjä ja avustusta Meripelastusharrastuksesta Ere kertoo olleen hyötyä ainakin koulun penkillä istuessa. Laivatyössä ja harrastuksessa on kaikeksi onneksi riittävästi eroa. Harrastukseensa Erellä on monta lähestymiskulmaa. -Ainakin ajan saa kulumaan. Pääsee vesille Joensuun järvipelastajien aktiivisessa tiimissä toimii nykyisin kymmenkunta miehistön jäsentä. Pelastustehtävät ovat usein yllättäviä, kaikki ei aina mene niin kuin on suunniteltu. Usein on keksittävä paikan päällä uusia ratkaisuja, miten tilanteesta selvitään. Pe1 / 2014 Uponneen veneen nostossa saivat järvipelastajat käyttää kaiken kekseliäisyytensä. Marraskuisessa illassa Joensuun järvipelastajat evakuoivat Pyhäselällä karille ajaneen risteilyaluksen matkustajat. Ere Puruskainen toimi tehtävässä pelastusalus Pyörteen päällikkönä. Kuva: Harri Mäenpää lastustehtävä on usein myös vuoropuhelua luonnon kanssa. Ere harrastaa myös sukellusta ja kertoo, että sukeltaminen tuo ymmärrystä myös vedenalaisen maailman lainalaisuuksiin. Vuosittain Joensuun järvipelastajat suorittavat 40–50 pelastus- tai avustustehtävää. -Noin puolet niistä on avustustehtäviä, hinauksia, jonkin verran maastopaloja saarissa, etsintöjä ja joskus ihmisen pelastamista vedestä. Vaativia pelastustehtäviä Edelliskesänä Joensuun järvipelastajilla oli parikin vaativaa pelastustehtävää. -Alkukesästä upposi haverissa katettu moottorivene, jonka ylösnosto oli vaativaa touhua. Siihen meni useampi päivä. Marraskuun alussa järvipelastajat hälytettiin apuun kun pieni risteilyalus ajoi pyhäinpäivän iltana karikolle Pyhäselällä. Aluksessa oli parisenkymmentä matkustajaa, aikuisia 1 / 2014 ja lapsia. Järvipelastajat evakuoivat tiukasti karille juuttuneen aluksen matkustajat pimeältä järvenselältä. -Harvoin tulee todellisia evakuointitehtäviä. Eikä niitä pääse oikein harjoittelemaankaan riittävästi. Pelastustehtävä, evakuointi marraskuisella pimeällä järvenselällä onnistui erinomaisesti. Ere Puruskainen toimi tilanteessa pelastusalus Pyörteen päällikkönä. Tiukasti karille jääneen risteilyaluksen irrottaminen vei sekin vielä oman aikansa ja vaati paitsi aikaa myös ajatustyötä. -Mieleenpainuvia keikkoja, pohtii Ere. Meriltä makeille vesille -Kun tulee töistä mereltä on usein on ensimmäinen asia, että haluaa heti lähteä järvelle. Kesällä voi käydä niin, että kun on ollut vapaat järvellä on mukava taas lähteä merelle. Oman veneensä Ere ehtii viedä vesille parisen kertaa kesässä. Järvipelastajilla on kak- si alusta, joilla harjoitellaan avovesikauden aikaan ahkerasti. Myös talvikaudella harjoitellaan säännöllisesti. Viime syksynä pelastusalus Pyörre nostettiin talviteloille vasta joulukuun alussa. Avovesikaudella toukokuun alusta marraskuun lopulle on järvipelastajien miehistö hälytysvalmiudessa koko ajan. -Reilut sata päivää vuodessa päivystystä. Viime kaudella oli pelastusalus liikkeellä keskimäärin alle 20 minuutissa, siitä kun miehistö saa hälytyksen kotiin. Ere on viime vuosina aloittanut myös järvipelastusta palvelevan uuden harrastuksen. -Gopro-kamera on ollut usein mukana vesillä ja aika paljon on videota tullut kuvattua. Pienillä leffapätkillä voi järjestön toimintaa esitellä hyvin. Uusia jäseniä kun kaivataan järvipelastajiinkin koko ajan. Teksti: Sirpa Sutinen, Kuvat: Aapo Väänänen (paitsi kuva evakuointitehtävä pimeässä: Harri Mäenpää.) Frivakt Vapaavahti 19 Ere Puruskainen tar ofta på sig sjöräddningssällskapets mundering på fritiden. Arbete och ledighet till sjöss Sjöfararen tillbringar fritiden som sjöräddare Till våren blir Ere Puruskainen från Joensuu klar med sin sjökaptensutbildning i Kotka. Hans vikariat på containerfartyget Containerships VII under praktikperioderna ledde till en fast anställning som halvmatros. I slutet av våren får han ut sitt styrmansbrev. Den unge sjöfararen har haft en bra start på sin karriär, det tycker även han själv. – Man kan väl säga att det har gått bra. I min klass är det bara ett fåtal som har jobb inom branschen i nuläget, konstaterar Ere. Den blivande sjökaptenen är van vid livet till sjöss sedan barnsben. – Jag har färdats till sjöss sedan jag var liten. I början var jag förstås ute med båten tillsammans med familjen, men innan jag fyllde 13 hade jag redan hunnit tävlingssegla med optimistjolle i flera år. 20 Vapaavahti Frivakt Från fritidsintresse till yrke Vattnet – både nytta och nöje De senaste åren har Ere vant sig vid att vara ute till sjöss under såväl vinterstormarna på Nordsjön som under säsongen med öppet vatten, då han ägnar sig åt frivilligarbete. För nio år sedan, när Ere var 16 år, gick han med i sjöräddningssällskapet Joensuun järvipelastajat. – Jag läste en tidningsartikel om sjöräddningssällskapet och blev intresserad. De senaste åren har jag ansvarat för utbildningarna som Joensuun järvipelastajat anordnar. Ett par år efter att Ere började ägna sig åt detta fritidsintresse beslöt han sig för att söka sig till sjöfartsbranschen. Värnplikten i flottan var avgörande för yrkesvalet och livsstilen där han vistas mycket till sjöss. Ere berättar att han har haft nytta av sitt intresse för sjöräddning i skolbänken. Skillnaderna mellan fartygsarbetet och fritidsintresset är tack och lov tillräckliga. Ere betraktar sitt intresse på flera olika sätt. – Dels är det ett tidsfördriv, dels får jag möjligheten att åka med fartyg i toppklass. Men självklart är det också meningsfullt att hjälpa andra människor. Han kan inte specificera varför man ska hänge sig åt frivilligarbete, men påpekar att det åtminstone inte skadar att använda sin egen tid till något som kommer allmänheten till nytta. 1 / 2014 Sjöräddarna fick ta till all sin uppfinningsrikedom för att få upp båten som sjunkit. – Jag anser att mitt intresse är viktigt av flera anledningar. Det bidrar till min självutveckling och ökar mina kunskaper, samtidigt som jag utmanas att lära mig nya saker. Som sjöräddningsutbildare får han också möjlighet att dela med sig av sina lärdomar till andra. Spaningar och assistans Sjöräddningssällskapet Joensuun järvipelastajats aktiva team består i dagsläget av ett tiotal besättningsmedlemmar. Räddningsuppdragen innehåller ofta överraskningsmoment, då allt inte alltid går som planerat. Många gånger måste man på plats hitta på nya lösningar för hur en situation ska redas ut. Under räddningsuppdraget krävs dessutom att man samspelar med naturen. Ett annat av Eres fritidsintressen är dykning och han berättar att dykningen skapar förståelse även för undervattenvärldens lagbundenhet. Joensuun järvipelastajat utför 40–50 räddnings- eller assistansuppdrag varje år. – Ungefär hälften av dem är assistansuppdrag, bogseringar, i någon mån markbränder på öar, spaningar och ibland handlar det om att rädda människor ur vattnet. Krävande räddningsuppdrag Förra sommaren hade Joensuun järvipelastajat ett par krävande räddningsuppdrag. – I början av sommaren sjönk en motorbåt 1 / 2014 med ruff vid ett haveri och det var inte lätt att få upp den. Arbetet tog flera dagar. I början av november larmade man efter sjöräddarna när ett litet kryssningsfartyg gick på grund i Pyhäselkä på allhelgonadagens kväll. På fartyget fanns ett tjugotal passagerare, både barn och vuxna. I mörkret evakuerade sjöräddarna passagerarna från fartyget som kört hårt på grund i insjöfjärden. – Det är sällan vi får faktiska evakueringsuppdrag, och det går inte riktigt att öva på dem i tillräcklig omfattning. Evakueringen på den novembermörka insjöfjärden förlöpte dock utmärkt. Ere Puruskainen tilldelades uppgiften som befälhavare för räddningsfartyget Pyörre. Det tog också sin tid att få loss kryssningsfartyget som fastnat rejält och förutom tid krävdes en hel del tankearbete. – Dessa är uppdrag jag sent kommer att glömma, konstaterar Ere. sjöräddningsbesättningen i larmberedskap dygnet runt. – Vi har drygt hundra dagar jourtjänst per år. Förra säsongen tog det i genomsnitt mindre än 20 minuter för räddningsfartygen att komma i väg från det att besättningen larmades. De senaste åren har Ere skaffat sig ytterligare en hobby som kommer till nytta inom sjöräddningen. – Jag har ofta med mig min GoPro-kamera till sjöss och har filmat en hel del. Det är perfekt att presentera sjöräddningssällskapets verksamhet med korta filmer. Vi behöver ju ständigt rekrytera nya sjöräddare. Text: Sirpa Sutinen. Bilder: Aapo Väänänen (förutom bilden på evakuering i mörkret: Harri Mäenpää.) Från hav till sötvatten – Det första jag vill göra när jag kommer hem från jobbet till havs är inte sällan att ge mig ut på sjön. På sommaren kan jag ha tillbringat ledigheten på sjön och då känns det roligt att fara till havs igen. Ett par gånger varje sommar hinner Ere åka ut med sin egen båt. Sjöräddarna har två fartyg som man övar flitigt med under säsongen med öppet vatten, men man övar också regelbundet under vintern. Förra hösten lades Pyörre upp för vintern först i början av december. Under säsongen med öppet vatten, från början av maj till slutet av november, står Frivakt Vapaavahti 21 Merihistorian harrastajan Eldorado: Neljän merimuseon Oslo Sain hyvän opetuksen siitä, että asiat pitää tehdä oikeassa järjestyksessä. Tilasin näet kiireesti viimeisen tarjouspäivän halvat lentoliput ja vasta sen jälkeen otin yhteyden Osloon kertoakseni, että tulen tekemään juttua merenkulkumuseosta. Tietenkin apulaisjohtaja Eyvind Bagle toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi ja lupasi opastuksen. Mutta samalla hän ilmoitti, että kaksi kerrosta on täysremontissa. Jos olisin ottanut yhteyttä ennen lentolippujen tilaamista, olisin lykännyt käyntiäni siihen asti, kunnes uusitutkin tilat ovat paraatikunnossa. Ja museo on paraatikunnossa syksyllä 2014 – nimenomaan juuri tänä vuonna, koska nyt vietetään Norjan itsenäisyyden 200-vuotisjuhlavuotta. Mutta ei Oslon reissu hukkaan mennyt, päinvastoin. Bygdøyn huvilakaupunginosassa suoran bussiyhteyden päässä sijaitsevat merenkulkumuseon lisäksi Viikinkimuseo, Kon-Tiki-museo ja Fram-museo. Jo nuo kolme erikoismuseota olivat matkan arvoiset; ne ovat niin ainutlaatuiset ja asiapitoiset, että pelkästään niille on syytä varata yksi päivä – ja toinen päivä merenkulkumuseolle. Muuten tulee tietoähky. Onni Raumalta Merenkulkumuseossa historiaa ja laivojen pienoismalleja esittelevät osastot olivat auki, mutta niihin palaan myöhemmin. Erään käytävän seinällä oleva puinen, kultakirjaiminen nimilaatta on kuitenkin pakko esitellä: ONNI * RAUMA. Suomalaisen purjelaivan parimetrinen nimikyltti! Miksi se on täällä? Eyvind ei osannut vastata, eikä kyltin vieressä ollut mitään selittävää tekstiä. Niinpä kotiin palattuani otin yhteyttä 14.000 laivapostikortin mieheen Juhani Merasvuohon. Tiesin, että hän löytää selityksen omasta käsikirjastostaan. Juhani vastasi, että vuonna 1889 rakennetusta aluksesta Tenho Halla kertoo kirjassaan Länsisuomalaista merenkulkuperinnettä seuraavasti: ”Kuunarilaiva ONNI (269,19 rt) rakennettu Raumalla rakennusmestari Emanuel Urnbergin johdolla laivuri John Helinin lukuun. Alus oli huono-onninen, sillä jo vuonna 1891 lokakuussa se tuhoutui haaksirikossa Norjan rannikolla. Aluksen päällikkönä oli toiminut Johan Söderlund.” Olen välittänyt tiedot Oslon merenkulkumuseolle, ja luvassa on tekstitaulu nimikyltin viereen. 22 Vapaavahti Frivakt Ensimmäinen löydetty (1904) viikinkilaiva oli tämä, sittemmin täysin kunnostettu ns. Oseberg-laiva. Tosimiesten tosielämän extreemiä Kun käy läpi Viikinkimuseon, Kon-Tiki museon ja kiertelee Fram-kuunarille rakennetussa talossa ja aluksen sisätiloissa, niin tietää, mitä entisaikojen merenkulku ja tutkimusmatkailu olivat. Ne olivat tosimiesten tosielämän extreemiä. Viikinkimuseon kolmea alkuperäistä, rantamudasta löydettyä alusta katsellessaan tulee hepnaadilla hakatuksi. Miten ihmeessä tuollaisilla 25 metriä pitkillä, avoimilla puuveneillä mentiin 32 airomiehen ja yhden purjeen vauhdittamina Atlantin yli Islannin ja Grönlannin kautta Newfoundlandiin, paineltiin Venäjän jokia pitkin Välimerelle ja perustettiin Sisiliaan kuningaskunta tai pidettiin koko Pohjois-Ranskaa rautaisessa otteessa? Museossa saa oivan käsityksen viikinkien jokapäiväisestä elämästä. Taiteellisilla kaiverruksilla koristetut vaunut (ainoat löydetyt) 1 / 2014 Onnistuneen, 6.800 kilometrin pituisen purjehduksen (1977 – 78) jälkeen miehistö päätti polttaa sotatoimialueelle päätyneen Tigriksen. kertovat, että viikinkiajan Norjassa oli jo teitä. Näytteillä on myös rekiä, kirstuja, työkaluja, koruja, kenkiä, tekstiilejä, kampoja, talousastioita ja muita pöytätarvikkeita. Museo on laivojen ohella kansatieteellinen aarreaitta. Kuunari Fram on merenkulun ja tutkimusmatkailun merkittävimpiä aluksia. Ankarimpiakin jääolosuhteita kestämään rakennettu 408-tonninen ja 39 -metrinen pitkä kuunari palveli vuosina 1893 – 95 Fridtjof Nansenia tämän pohjoisnavalle suuntautuneella tutkimusmatkalla ja vuosina 1910 - 12 Roald Amundsenia tämän 1 / 2014 Etelämantereen retkellä. Framin ympärille rakennettu museo ei ainoastaan esittele Nansenia ja Amundsenia; rakennuksen sisäseiniä kiertää useassa kerroksessa näyttely, joka kertoo kaiken mahdollisen napapurjehduksista. On niiden historiaa, tutkimusvälineitä ja muuta esineistöä, valokuvia ja pienoismalleja. Kaiken kruunaavat taidokkaasti suunnitellut ja toteutetut audiovisuaaliset esitykset sekä satojen teosten kirjakauppa. Nykyajan kuuluisin löytöretkeilijä on Thor Heyerdahl – norjalainen, kuinkas muuten. Hän ei etsinyt uusia maita eikä mantereita, mutta hän haki ja löysi vastauksia moniin kysymyksiin, jotka olivat askarruttaneet maapallon asutushistoriaa ja kulttuurivaikutteiden kulkua tutkineita tiedemiehiä. Vuonna 1947 balsapuisella lautalla purjehdittu 101 päivää kestänyt 8.000 kilometrin pituinen matka Tyynellä valtamerellä Callaosta Tahitiin pyrki todistamaan, että alkuperäiset Polynesian asukkaat saapuivat EteläAmerikasta. Vanha tahitilainen tarina näet kertoo, miten päällikkö Con-Tiki Viracocha ajettiin Perun rannikolta maanpakoon balsapuisella lautalla. Heyerdahl näytti toteen, että kansantaru saattaa olla faktaa eli balsapuisella lautalla matka onnistuu. Ra ja Ra II -lautoillaan Heyerdahl halusi todistaa, että muinaiset egyptiläiset saattoivat olla kaislalaivoillaan yhteydessä Amerikkaan. Vuonna 1970 hänen onnistuikin purjehtia Marokosta Karibianmerelle Barbados-saarelle. Kolmas kaislalautta oli Tigris. Sen onnistunut purjehdus Persianlahdelta Pakistanin kautta Djiboutiin Punaisenmeren suulle todisti, että Mesopotamian (nykyistä Irakia), Indus-laakson (nykyistä Pakistania) ja Egyptin korkeakulttuurit olivat saattaneet saada toisistaan vaikutteita myös meritse – kiitos kaislalautoilla tehtyjen purjehdusten. Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen Frivakt Vapaavahti 23 Eldoradot för sjöhistorieentusiaster: De fyra maritima museernas Oslo Jag har lärt mig en nyttig läxa: att göra saker och ting i rätt ordning. Jag bokade nämligen i all hast billiga flygbiljetter sista dagen erbjudandet gällde och kontaktade först därefter det maritima museet i Oslo för att berätta att jag skulle komma och skriva en artikel om museet. Biträdande direktör Eyvind Bagle önskade mig givetvis varmt välkommen och lovade mig en guidad tur, men han passade samtidigt på att informera om att två av våningarna var under totalrenovering. Om jag hade kontaktat museet innan jag bokade flygbiljetter, skulle jag ha skjutit upp mitt besök tills lokalerna var färdigrenoverade. Hela museet ska vara i toppskick nu till hösten 2014 – i år firar Norge nämligen 200 år som självständig stat. Men Osloresan var inte förgäves, tvärtom. I den sommarhustäta stadsdelen Bygdøy, som man når med en direktbuss, finns förutom det maritima museet ett vikingamuseum – Vikingskipshuset – Kon-Tiki-museet och Frammuseet. Bara dessa tre specialmuseer var värda resan; de är så unika och innehållsrika att man bör avsätta en dag enbart för dem – och en dag för det maritima museet. Annars blir det korvstoppning. Onni från Raumo Det maritima museets historiska avdelning och avdelningen med fartygsminiatyrer var öppna, men jag återkommer till dem senare. Först måste jag nämna träskylten som satt på väggen i en korridor. Skylten hade ett namn i guldbokstäver: ONNI * RAUMA. En två meter lång namnskylt från ett finländskt segelfartyg! Vad gör den här? Eyvind kunde inte svara på frågan, och det fanns heller ingen förklarande text bredvid skylten. Åter på hemmaplan kontaktade jag Juhani Merasvuo, som har en samling med 14 000 fartygsvykort. Jag visste att han skulle hitta en förklaring i sitt handbibliotek. Juhani svarade att Tenho Halla i sin bok Länsisuomalaista merenkulkuperinnettä skriver följande om fartyget som byggdes 1889: ”Skonaren ONNI (269,19 rt) byggd i Raumo under ledning av byggmästare Emanuel Urnberg för skeppare John Helins räkning. Fartyget hade dock ingen lycka, eftersom det förstördes redan 1891 vid ett skeppsbrott utanför Norges kust. Befälhavare på skeppet var Johan Söderlund.” Jag har vidarebefordrat uppgifterna till Oslos maritima museum, som har lovat 24 Vapaavahti Frivakt att sätta upp en informationstext bredvid namnskylten. De riktiga männens extrema verklighet En rundtur på vikingamuseet, Kon-Tikimuseet och huset som byggts åt skonaren Fram samt i själva fartyget ger besökaren kunskap om forna tiders sjöfart och upptäcktsresor – de riktiga männens extrema verklighet. När jag betraktar vikingamuseets tre originalskepp, som hittats på gyttjiga stränder, blir jag slagen med häpnad. Hur i hela världen tog man sig till Newfoundland tvärs över Atlanten via Island och Grönland med dessa 25 meter långa, öppna träbåtar med 32 roddare och ett segel som farthållare? Hur kunde man fara fram längs floderna i Ryssland till Medelhavet och grunda kungariket Sicilien och hur lyckades man med hjälp av båtarna hålla hela norra Frankrike i ett järngrepp? Museet ger besökaren en ypperlig inblick i vikingarnas vardagsliv. Vagnarna (de enda som påträffats) dekorerade med konstnärliga graveringar avslöjar att det fanns vägar i Norge redan på vikingatiden. Utställningarna innehåller också slädar, kistor, verktyg, smycken, skor, textilier, kammar, husgeråd och andra köksföremål. Museet är med andra ord en etnologisk skattkammare! Skonaren Fram är ett av de mest betydelsefulla skeppen inom sjöfarten och upptäcktsresandet. Den 408 ton tunga och 39 meter långa skonaren som byggts för att klara av svåra isförhållanden betjänade Fridtjof Nansen under åren 1893–95 på hans expedition till nordpolen och Roald Amundsen under åren 1910–12 på hans resa till Antarktis. Museet som byggts upp kring Fram presenterar inte bara Nansen och Amundsen; här finns också en utställning om alla möjliga polarseglingar. Utställningen, som sträcker sig längs väggarna på flera av byggnadens våningar, berättar historien om seglingarna och visar forskningsinstrument samt andra föremål, fotografier och miniatyrer. Pricken över i är de konstfärdigt planerade och genomförda audiovisuella presentationerna samt bokhandeln med hundratals verk. Den mest kände upptäcktsresanden i modern tid är Thor Heyerdahl – norrman såklart, vad annars. Han letade varken efter nya länder eller efter kontinenter, men han Fram omgiven av is. sökte och fann svaren på många frågor som sysselsatte de vetenskapsmän som undersökte jordens bosättningshistoria och kulturella influenser. År 1947 seglade Heyerdahl med en balsaflotte över Stilla havet från Callao i Peru till Tahiti – en resa på 8 000 kilometer som tog 101 dagar. Därmed försökte han bevisa att Polynesiens ursprungsbefolkning kom från Sydamerika. Enligt en gammal tahitisk legend ska hövdingen Con-Tiki Viracocha nämligen ha drivits i landsflykt från den peruanska kusten på en balsaflotte. Heyerdahl visade alltså att folksägnen kunde vara sann eftersom resan kunde genomföras med en balsaflotte. Med flottarna Ra och Ra II ville Heyerdahl påvisa att de gamla egyptierna kunde ha haft en förbindelse till Amerika med sina vassbåtar. År 1970 lyckades han segla med flottarna från Marocko till Karibiska havet och ön Barbados. Tigris var Heyerdahls tredje vassbåt, som han seglade med från Persiska viken via Pakistan till Djibouti i inloppet till Röda havet. Resan skulle bevisa att högkulturerna i Mesopotamien (nuvarande Irak), Indusdalen (nuvarande Pakistan) och Egypten hade influerat varandra även till havs – tack vare seglingar med vassbåtar. Text och bilder: Sakari Karttunen 1 / 2014 Laivahistorian tuntija Vårdöstä tarjosi päiväkahvit GE:n mukeista Vapaavahti ehti vihdoin vierailemaan Lars-Erik Erikssonilla, joka Helsingin reissuillaan aina poikkeaa MEPAssa. Lassella on ahvenanmaalaisen ja suomalaisen merenkulun lähihistoria hallussa. Hän vaihtaa mielellään ajatuksia muiden ”båtologien” kanssa. M/s Cinderellan konehuoneesta eläkkeelle jäänyt Lasse seilasi pitkään Viking Linella, mutta ehti ennen punaisia laivoja nähdä ja kiertää maailmaa myös rahti- ja tankkilaivojen kanssa ja työskennellä telakoilla. Säännölliset vapaat helpottivat myös merenkulkuharrastusta. Aloin kerätä merenkulkuaiheisia kirjoja jo 1970 -luvulla muun muassa antikvariaateista. Myöhemmin mukaan tarttui myös esineistöä, Eriksson kertoo. Vårdössä syntynyt mies pääsi meren makuun jo 15 -vuotiaana paikallisella maantielautalla. Ensimmäinen rahtialus oli GE:n m/s Eckerö, jossa hän oli vuoden moottorioppilaana ja -miehenä. Ahvenanmaan teknillisen koulun jälkeen hän seilasi konemestarina Sallyn tankkereissa, yhteysaluksilla ja Merenkulkuhallituksen väyläalus Valvojalla. Kreikassa ja Englannin kanaalissa Vuoden 1981 Lars-Erik muistaa hyvin. Sally -varustamo lähetti hänet ja sähkö1 / 2014 miehen Kreikkaan, jossa alettiin kunnostaa seitsemän vuotta ylösmaannutta risteilyalusta. He asuivat aluksi Pireuksessa hotellissa, kunnes pystyi majoittumaan alukselle. Lasse työskenteli yhdessä sähkömiehen ja muutaman myöhemmin tulleen merenkulkijan kanssa useita kuukausia projektin parissa. Alus hinattiin myöhemmin Saksaan, jossa se koki täydellisen uudistuksen, muun muassa höyryturbiinit vaihdettiin dieselmoottoreihin. Eriksson seilasi 80 -luvulla myös monikansallisen miehistön kanssa. Sally-varustamon The Viking liikennöi Kanaalissa Ramsgaten ja Dunkerquen välillä. Aluksella oli suomalainen kuljetus- ja kunnossapitomiehistö, muu porukka oli pääosin Englannista ja Ranskasta, Lasse muistelee. Lasse on työskennellyt myös Viking Sallylla, joka vuonna 1989 myytiin Siljalle. Alus kulki Silja Star- ja Wasa King -nimillä, kunnes myytiin kovan kohtalon kokeneeksi Es- toniaksi Viroon. Tämän jälkeen Lasse meni Cinderellaan, joka oli valmistumassa Turun Wärtsilän telakalta. Odotettuja ja asiantuntevia lehtikirjoituksia Ålands Sjöfart -lehti julkaisi Lars-Erik Erikssonin kirjoituksia kymmenen vuoden ajan. Artikkelisarja ”På minnets redd” oli niin suosittu, että Lasse päätti julkaista kirjan. Hän muokkasi ja päivitti jutut, ja täydensi valokuvavalikoimat kirjaan, jonka nimeksi tuli myös ”På minnets redd”. Kysytty kirja esitellään tässä Vapaavahdissa. Lassen toinen, pitkäaikainen harrastus näkyy selkeästi Vårdössä sijaitsevan talon pihapiirissä ja ulkorakennuksissa. Merenkulkuaiheista esineistöä on tallessa kotimuseon tarpeiksi asti. Edelleen Cinderellalla työskentelevä vaimo ei ole hermostunut Lassen keräilyintoon, kunhan päärakennuksen ”nautica -pitoisuus” pysyy kohtuullisena. Frivakt Vapaavahti 25 Fartygshistoriekännaren från Vårdö bjöd på eftermiddagskaffe i GE-muggar Sent omsider hann Frivakt med ett besök hos Lars-Erik Eriksson, som alltid tittar in hos SSB på sina resor till Helsingfors. Lasse har koll på den åländska och finländska sjöfartens närhistoria och utbyter gärna tankar med andra ”båtologer”. Lasse har sedan en tid tillbaka pensionerats från m/s Cinderellas maskinrum. Han seglade länge med Viking Line, men innan han kom till de röda fartygen hann han se sig om i världen på olika frakt- och tankfartyg och arbeta på skeppsvarv. De regelbundna ledigheterna underlättade hans sjöfartsintresse. Jag började samla på sjöfartslitteratur redan på 1970-talet, bland annat från antikvariat. Senare tillkom även föremål, berättar Lasse. Lasse, som är född på Vårdö, fick smak för havet redan som 15-åring på en lokalfärja. Hans första fraktfartyg var GE:s m/s Eckerö, där han arbetade som motorelev och motorman i ett år. Efter studietiden på Ålands tekniska läroverk seglade han som maskinmästare på Sallys tankfartyg, förbindelsefartyg och Sjöfartsstyrelsens farledsfartyg Valvoja. Grekland och Engelska kanalen Lars-Erik kommer mycket väl ihåg år 1981. Rederiet Sally skickade honom och en elektriker till Grekland, där man skulle renovera ett kryssningsfartyg som legat upplagt i sju år. Till en början tog dom två in på ett hotell i Pireus, tills det gick att bo på fartyget. Under några månader arbetade Lasse med projektet tillsammans med några senare 26 Vapaavahti Frivakt anlända personer. Fartyget bogserades senare till Tyskland där hon genomgick en stor ombyggnad med bland annat maskinbyte från ångturbiner till dieselmotorer. Under 80-talet seglade Lasse en kort tid med en multinationell besättning. Sallys fartyg The Viking trafikerade mellan Ramsgate och Dunkerque i Engelska kanalen. Besättningen som skötte transporter och underhåll var finländsk, medan övrig personal främst kom från England och Frankrike, drar sig Lasse till minnes. Lasse har även arbetat på Viking Sally, som såldes till Silja 1989. Fartyget gick under namnen Silja Star och Wasa King tills det såldes till Estland som Estonia, och sedan gick ett oblitt öde till mötes. Därefter hamnade Lasse på Cinderella, som höll på att färdigställas vid Wärtsiläs varv i Åbo. Efterlängtade och faktaspäckade tidningsartiklar Under tio års tid publicerade tidskriften Ålands Sjöfart Lars-Erik Erikssons texter. Artikelserien ”På minnets redd” var så populär att Lasse bestämde sig för att ge ut en bok. Han bearbetade och uppdaterade artiklarna och kompletterade dem med ett urval fotografier till boken som också fick namnet På minnets redd. I detta nummer av Frivakt recenserar vi den efterfrågade boken. Lasses andra hobby sedan lång tid tillbaka avslöjas av gården och uthusbyggnaderna vid huset på Vårdö; hans samlingar av sjöfartsföremål räcker till ett hemmamuseum. Lasses fru som fortfarande arbetar på Cinderella har ännu inte fått nog av Lasses samlariver, så länge ”nautica-halten” i huvudbyggnaden håller sig på en rimlig nivå. 1 / 2014 Lassen Merenkulkumuseossa on esillä komea kattaus ahvenanmaalaisen merenkulun lähihistoriaa Lars-Erik Erikssonin kokoelmat Vårdössä kertovat hienolla tavalla konekäyttöisten alusten kehityskaaresta vuosikymmenten takaa aina tähän päivään asti. Mies tietää taustat ja tarinan lähes jokaisesta esineestä. Maarianhaminasta on lauttayhteyksineen vain tunnin ajo Lassen museolle, mutta matkan varrelle osuvat Bomarsundin linnakkeen rauniot, Kastelholman linna ja muutakin nähtävää, joten kannattaa varata reilusti aikaa varsinkin kesäaikaan. Kännykän navigaattori ohjaa oikealle tielle. Kun pihapiiri tulee näkyviin, ei enää voi erehtyä paikasta. Potkurinlapa ja vanha apukone johdattavat ensimmäiselle rakennukselle, jonka ulkoseinillä komeilevat Gustaf Eriksonin ja Viking Linen skorsteenimerkit. Lasse esittelee ensin rakennuksen päädyssä olevan koneosaston. – On täällä myös komentosiltatavaraa, kuten tutka ja ohjauspulpetti. Toki tämä puoli on konepainotteinen, Lasse toteaa. Materiaalia on paljon, mutta kaikki on siististi esillä. Vanhana konemestarina Lasse on tottunut järjestykseen. Laivatauluja, pienois malleja ja tekstiileitä Eriksson on lukenut Vapaavahdista Thure Malmbergista, joka oli kerännyt merenkulkumateriaalia Helsingin laivaromuttamolta. Hän olisi halunnut myös päästä ”apajille”. Lasse on kyllä hankkinut esineistöä Kreikan Pireuksessa olleista romutettavista laivoista. Täällä olen ostanut paljon tavaroita Algots Varv -telakalta, kun toiminta ajettiin alas, Lasse kertoo. Algot Johanssonin telakalta on peräisin myös vuosimallia 1959 oleva traktori, joka lepää kylmässä ulkorakennuksessa Zetorin ja muiden vanhojen ”kollegojen” kanssa. Zetorin vieressä odottaa loppusijoituspaikkaa myös m/s Miniforestista peräisin oleva radioasema. Varsinaisen museorakennuksen lämmitetyssä osassa on kaksi hyvän kokoista osastoa, jotka on sisustettu lattiasta kattoon erilaisella merenkulkuaineistolla. Tuolit, pöydät ja jopa toisen huoneen keskellä oleva tolppa ovat peräisin laivoista tai varustamoiden konttoreista. Lasse tunnetaan hyvin maakunnan merenkulkupiireissä Nykyisin hienosti uudistettu Maarianhaminan merimuseo oli aikaisemmin, ymmärrettävistä syistä, purjelaivapainotteinen. Lars-Erik Eriksson ajatteli omaa kokoelmaa kartuttaessaan keskittyvänsä konekäyttöisiin aluksiin. Hänellä on nykyisin laaja verkosto. Autolautta Eckerön (ex Jens Kofoed 1979) komentosillan ohjauspulpetti. Laiva ajaa nyt Eckerö – Grisslehamn reitillä Museon päädyssä on koneosasto. Vanhana konemestarina Lasse on asetellut tavarat hyvään järjestykseen. Maskinavdelningen är placerad i museibyggnadens gavel. Som före detta maskinmästare har Lasse god ordning på alla saker. 1 / 2014 Bilfärjan M/s Eckerös (ex Jens Kofoed byggd 1979) manöverpulpet på bryggan. Fartyget trafikerar idag på linjen Eckerö - Grisslehamn. Frivakt Vapaavahti 27 M/s Miniforestin radioasema. Alus kuului Godby Shippingin tonnistoon 1979-2000. M/s Miniforests radioanläggning. Fartyget ingick i Godby Shippings tonnage 1979 -2000. Kokoelmissa on laseja myös Sally Albatrossin tulipalon jäljiltä. Laiva syttyi tuleen ja paloi kolmen päivän ajan Finnbodan telakalla Ruotsissa. Kaapeista ja laatikoista löytyy eri varustamoiden kyniä, pelikortteja, tulitikkuaskeja, tuhkakuppeja ja muuta astiastoa sekä liikelahjoja Samlingarna innehåller glas även från det eldhärjade Sally Albatross. Fartyget fattade eld och brann i tre dagar på Finnboda varv i Sverige. Olen hyvin kiitollinen ihmisille, jotka ovat auttaneet minua keräilyharrastuksessani, Lasse kehuu. Hän kertoo, että aikaa myöten häneen alettiin luottaa. Materiaalia luovutetaan mieluimmin vakavasti otettavalle keräilijälle, kun jollekin bisnesmiehelle. Lassella on hyviä ystäviä laivoilla ja varustamoissa ulkomaita myöten. Matkoilla hän kiertää tietenkin alan liikkeitä ja antikvariaatteja. Hän pitää arvokkaimpina kuitenkin ahvenanmaalaisista ja suomalaisista aluksista peräisin olevia esineitä, joiden tarinaa hän voi kertoa museon vierailijoille. Astioita, arkistoa ja merikirjallisuutta Lasse tekee yhteistyötä myös Maarianhaminan merimuseon kanssa. Hän oli muiden konemestareiden kanssa restauroimassa vuodelta 1920 olevaa trippelihöyrykonetta, jonka museo sai Finnbodan telakalta Tukholmasta, kun toiminta siellä loppui. Kone on nyt täysin haalattu ja maalattu ja se löytyy Hamngatanin rakennuksen alakerrasta. Restaurointiryhmä käyttää konetta esittelytarkoituksiin kahdesti viikossa kesäisin. 28 Vapaavahti Frivakt I skåpen och lådorna hittar man pennor, spelkort, tändsticksaskar, askkoppar och annat porslin samt företagspresenter från rederierna. Omaan museoonsa Lasse on saanut lainaksi tai deponoituna muun muassa pienoismalleja. Yksi komeimmista on konepäällikkö Arvid Pettersonin rakentama m/s Degerön malli, joka on vitriinissä kunniapaikalla. Seilasin sisaraluksessa Eckerössä vuoden päivät koneoppilaana. Se oli ensimmäinen jobini ulkomaanliikenteessä, Lasse muistelee nostalgisesti komeaa puomilaivaa. Toisen osaston päädyssä olevan kirjahyllyn päällä on kokoelma eri varustamoiden kokardeilla varustettuja koppalakkeja. Pöydiltä löytyy kaikkea mahdollista laivoilta ja yhtiöistä peräisin olevaa esineistöä kuten standaareja ja tuhkakuppeja, joista yksi on erään vårdöläisen konemestarin m/s Eckeröllä vuonna 1957 valmistama. Lasse on sijoittanut seinille valikoiman H. Sjöströmin, A.Turpeisen ja muiden merimaalareiden tauluja, sekä komeimpia valokuvia takavuosien merenkyntäjistä. Tällaisia haalareita käyttivät konemiehet GE: n kylmälaivoilla, kun ne olivat Lauritzenin rahtauksessa, Lasse esittelee lähes käyttämätöntä vaatepartta arvomerkkeineen. Jos ovat kirjahyllyt täynnä tavaraa, ovat sitä myös kaikki kaapit ja lokerot. Seinä, jolla on kokoelma laivakuvia, onkin liukuovi, jonka takana on melkoinen arkisto lajiteltuna hyllykköön. Lasse muistaa ulkoa, mitä missäkin on. Lundqvistin, Sallyn, ATC:n, SF Linen, Viking Linen, Gustaf Eriksonin, Godby Shippingin ja monen muun varustamon vaiheista löytyy tietoa – ja nopeasti. Hän on kuin elävä historiankirja tältä alalta. Chevron -yhtiön kauppaneuvos Algot Johanssonille nimikoima kalenteri, ja hänen sikarilaatikkonsa muistuttavat omalla tavallaan hienon varustamon loiston päivistä. Seinällä oleva komentosiltakello on vuodelta 1912 Lundqvistin s/s Sarpenilta. Tavaraa hyllyillä ja kaapeissa Varustamohistoriaa kuin apteekin hyllyltä Lassella on melkoinen valikoima eri varustamoiden tekstiilejä. On paitoja, lakkeja, kokonaisia virkapukuja ja haalareita. Lasse tuntee muiden yhtiöiden ohella hyvin myös Lundqvistin historiaa, mihin liittyy esimerkiksi museolla oleva massiivinen kir1 / 2014 Yksi Lassen Merenkulkumuseon komeimmista pienoismalleista on konepäällikkö Arvid Pettersonin rakentama m/s Degerö En av de finaste miniatyrerna i Lasses sjöfartsmuseum är maskinchef Arvid Pettersons modell av m/s Degerö. Laivakelloja, kylttejä ja mittareita. Seinällä oleva komentosiltakello on vuodelta 1912 s/s Sarpenilta. Fartygsklockor, skyltar och mätinstrument. Klockan på väggen är tillverkad 1912 och kommer från kommandobryggan på s/s Sarpen. joituspöytä. Hän toimitti aineistoa Lundqvistin historiikkiin, jonka jakelu rajattiin tiukasti vain osakkeenomistajille. Lasse sai kuitenkin kirjan Lundqvistin konttorista. Kirjoittaessaan omaa artikkelisarjaansa Ålands Sjöfart & Handel -lehteen Lasse jututti monia merenkulkijoita ja kuuli tarinoita menneiltä ajoilta. Merimiehiltä kuulee aina paljon sellaista, mistä varustamoiden konttoreissa ei tiedetä mitään. Lars-Erik Erikssonin muistista löytyy kiehtovia tarinoita merimiehistä, tapahtumista ja laivoista, joista hänen museonsa esineet ovat peräisin. Kun sovin vierailusta, pyysi hän varaamaan reilusti aikaa. Ymmärsin melko pian, että aikaa oli sittenkin liian vähän. Toisaalta nyt on hyvä syy vierailla museolla uudelleen. Lasse toivottaa kaikki merenkulusta kiinnostuneet vieraat tervetulleiksi museoon ja Vårdölle, joka on parhaimmillaan kesällä. Pääsymaksu on vapaaehtoinen. Pääosa Lassen Merimuseon esineistöstä sijaitsee lämpimässä ulkorakennuksessa. Seinän vieressä on Lundqvistin m/t Lancing –aluksen pelastusvenevinssi Majoriteten av föremålen i Lasses sjöfartsmuseum finns i en uppvärmd utomhusbyggnad. Vinschen från en livbåt på Lundqvists m/t Lancing är placerad framför väggen. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 29 Lasses sjöfartsmuseum dukar upp den åländska sjöfartens närhistoria Lars-Erik Erikssons fina samlingar på Vårdö skildrar de maskindrivna fartygens utveckling från decennier tillbaka och ända fram till i dag. Lasse känner till historierna bakom nästan alla föremål. Från Mariehamn tar det bara en timme med färjeförbindelserna till Lasses museum. På vägen dit passerar man dock Bomarsunds fästningsruiner, Kastelholms slott och annat sevärt, så man gör ändå bäst i att avsätta gott om tid till resan, särskilt sommartid. Mobilens navigatör tar ut rätt riktning. När man skymtar gården går det inte att ta miste på platsen. Ett propellerblad och en gammal hjälpmaskin visar vägen till den första byggnaden, som pryds av Gustaf Eriksons och Viking Lines skorstensmärken. Först visar Lasse upp maskinavdelningen i byggnadens ena gavel. Jag har utrustning från kommandobryg- gan också, till exempel en radar och styrpulpet. Men den här delen är inriktad på maskiner, konstaterar Lasse. Det finns mycket material, men allt är prydligt uppställt. Som före detta maskinmästare är Lasse van att hålla ordning och reda. Fartygstavlor, miniatyrer och textilier I Frivakt har Lasse läst om Thure Malmberg, som har samlat sjöfartsmaterial från en fartygsskrot i Helsingfors. Han skulle också vilja ha tillgång till ett liknande ”fiskevatten”. Han har även varit i Pireus, Grekland och skaffat föremål från skrotade fartyg. Själv har jag köpt många föremål från Algots Varv när de lade ner sin verksamhet, berättar Lasse. Från Algot Johanssons varv kommer också en traktor av årsmodell 1959 som står parkerad i den svala utomhusbyggnaden med Zetor och andra gamla ”kollegor”. Bredvid Zetor ligger en radioanläggning från m/s Miniforest i väntan på sin slutgiltiga förvaringsplats. I den egentliga museibyggnadens uppvärmda del finns två stora avdelningar in- Majoriteten av föremålen i Lasses sjöfartsmuseum finns i en uppvärmd utomhusbyggnad. Vinschen från en livbåt på Lundqvists m/t Lancing är placerad framför väggen. 30 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 Det är bäst att avsätta rejält med tid till museibesöket. Lasse har något intressant att berätta om nästan vartenda föremål. redda från golv till tak med olika sjöfartsföremål. Alla stolar, bord och till och med stolpen som är placerad i mitten av det ena rummet kommer från fartyg eller rederiernas kontor. Lasse är välkänd i sjöfarts kretsarna i området Det nyrenoverade sjöfartsmuseet i Mariehamn var tidigare, av förklarliga skäl, inriktat på segelfartyg. Lars-Erik Eriksson bestämde sig dock för att koncentrera sig på maskindrivna fartyg när han skulle utöka sin samling. Numera har han ett stort nätverk. Jag är mycket tacksam mot alla dem som hjälpt mig i mitt samlarintresse, lovordar Lasse. Han berättar att han med tiden vunnit folks förtroende. Man skänker hellre saker till seriösa samlare än till någon affärsman. Lasse har goda vänner på fartyg och rederier, rentav utomlands. På sina resor besöker han givetvis butiker och antikvariat som specialiserar sig på sjöfart. Högst värderar han dock föremål från åländska och finländska fartyg, så att han kan berätta deras historia för museibesökarna. Glas och porslin, arkiv och sjöfartslitteratur Lasse samarbetar även med sjöfartsmuseet i Mariehamn. Tillsammans med några andra maskinmästare restaurerade han upp en trippelångmaskin från 1920 som museet fick från Finnboda Varv i Stockholm när man lade ner sin verksamhet där. Nu är maskinen helt överhalad och nymålad. Gänget som restaurerade maskinen kör runt den i uppvisningssyfte två gånger i veckan på museet.. Till sitt eget museum har Lasse fått låna 1 / 2014 I avdelningen till vänster i museibyggnaden sitter det fartygsmålningar och -fotografier på väggarna. Möblerna och många av textilierna kommer från rederier och fartyg. Stolpen i mitten har en gång funnits på Silja Symphony. eller deponera bland annat miniatyrer. En av de ståtligaste är Arvid Pettersons modell av m/s Degerö, som står på hedersplatsen i vitrinskåpet. I ungefär ett år seglade jag som motorelev och motorman på systerfartyget Eckerö. Det var mitt första jobb i utlandstrafik, säger Lasse nostalgiskt när han tänker tillbaka på det vackra bomfartyget. Ovanpå en bokhylla längst in i den ena avdelningen finns en samling skärmmössor försedda med kokarder från olika rederier. På borden hittar man alla tänkbara föremål från fartygen och bolagen, till exempel standar och askkoppar – en av dem tillverkad 1957 på m/s Eckerö av en viss maskinmästare från Vårdö. På väggarna har Lasse satt upp ett urval tavlor av H. Sjöström, A. Turpeinen och andra konstnärer som målar maritima motiv. Där sitter också stiliga foton på sjöfarare från förr. Saker på hyllorna och i skåpen Lasse har ett stort sortiment av textilier från olika rederier. Här finns tröjor, mössor, hela uniformer och arbetskläder. Sådana här arbetskläder använde maskinisterna på GE:s kylfartyg när de fraktade åt Lauritzen, säger Lasse och visar upp en nästintill oanvänd overall med axelklaffar på. Om bokhyllorna är fulla av saker, ska vi inte tala om alla skåp och lådor. Väggen med samlingen av fartygsbilder är i själva verket en skjutdörr och bakom den finns ett ansenligt arkiv sorterat i hyllor. Lasse minns utantill var allt står. Han kan ta fram information om Lundqvist, Sally, ATC, SF Line, Viking Line, Gustaf Erikson, Godby Shipping och många andra rederier – och det snabbt. Han är som en vandrande historiebok inom detta område. En kalender från bolaget Chevron märkt med kommerseråd Algot Johanssons namn och dennes cigarrlåda minner på sitt eget sätt om det fina rederiets glansdagar. Klockan på väggen är tillverkad 1912 och kommer från kommandobryggan på Lundqvists s/s Sarpen. Rederihistoria som på beställning Förutom övriga rederier är Lasse också insatt i Lundqvist Rederiernas historia. Exempelvis har det massiva skrivbordet som står i museet anknytning dit. Lasse bidrog med material till Lundqvists historik, som enligt strikta begränsningar delades ut endast till aktieägarna. Lasse lyckades dock få ett exemplar från Lundqvists kontor. När Lasse skrev sina artiklar till tidskriften Ålands Sjöfart & Handel intervjuade han många sjöfarare och fick höra historier från svunna tider. Sjömännen har alltid mycket att berätta om sådant som de på rederiernas kontor inte känner till. I Lars-Erik Erikssons minnesarkiv finns fängslande historier om sjömännen, händelserna och fartygen som hans museiföremål härstammar från. När jag bokade in mitt besök bad jag honom avsätta rejält med tid, men ganska snart förstod jag att tiden ändå var för knapp. Å andra sidan har jag nu en bra anledning att besöka museet på nytt. Lasse önskar alla sjöfartsintresserade besökare välkomna till museet och Vårdö, som gör sig bäst på sommaren. Entréavgiften är frivillig. text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 31 Merenkulkijoiden kuljetukset ovat nyt maksuttomia Vuosaaren satamassa Modernissa ja hyvin toimivassa satamassa pelasivat kuljetukset toki aikaisemminkin, mutta ne olivat maksullisia. Tilanne muuttui kertaheitolla, kun Helsingin Satama alkoi tarjota aluspalveluja vuodenvaihteesta lähtien. Kahdentoista henkilön organisaatio saatiin pystytettyä sataman sisäisillä siirroilla. Aluspalveluyksikön työnjohtajana toimii Hannu Kaukomaa. – Me hoidamme alusten kiinnitykset ja irrotukset, ramppien ajot, vesi- ja jätehuoltoon liittyvät työt sekä tietenkin merimiesten ja luotsien kuljetukset, Kaukomaa selvittää. He avustavat myös satama-alueella tehtävissä kiinteistöpuolen töissä. Päivystys toimii ympäri vuorokauden. Päivävuorossa ja iltavuorossa kerralla on töissä kolme miestä. Öisin päivystää yksi henkilö, joka tarvittaessa kutsuu lisävoimia. Työnjohtaja Kaukomaa on päivävuorossa maanantaista perjantaihin. – Laivojen kiinnitys voi talvella kestää kauemmin, kun laivan ja laiturin välissä oleva jää hidastaa kiinnittymistä. Laiva pitää saada metrin päähän laiturista, kertoo Tuukka Toiviainen. Hyvin viihtyvä mies siirtyi Vuosaareen Länsisatamasta, jossa oli usein hässäkkää. Toki Vuosaaressakin sattuu kiireisiä päiviä, jolloin on joutunut selittelemään merenkulkijoille pientä viivästystä. Palaute on kuitenkin ollut positiivista. kuljetusmahdollisuudella. Autoilla pitää kyetä kiskomaan laivan trosseja, tosin tähän työhön on kaavailtu vinssejä. Aluspalvelun kuljettajat eivät mielellään anna aikataulua. Kun kyyti tilataan, lähtevät he heti hakemaan. Meneillään oleva töijäys voi kuitenkin viivyttää auton tuloa. –Pyrimme siihen, että kuljetus alkaisi viimeistään puolen tunnin kuluttua tilauksesta, Kaukomaa kertoo. Paluukyyti tilataan samasta numerosta ja se lähtee Hansaterminaalilta. Merenkulkijat voivat odottaa terminaalissa sen aukioloaikoina (arkisin 06:00 – 19:00, sunnuntaisin 06:00 – 15:00). Kyytiä voi odotella myös tien toisella puolella, arki-iltaisin auki olevassa Merimieskeskuksessa, tai Gate Housessa. Joillakin varustamoilla on ollut myös omia kuljetusjärjestelyjä. MERENKULKIJOIDEN KULJETUKSET VUOSAAREN SATAMASSA Kuljetuspäivystys (Satama): 040 129 3745 Jollei merenkulkijoilla ole ID- kortteja, pitää ennen satamakäyntiä lähettää miehistöluettelo, sekä mahdolliset vaihtomiehet sähköpostilla osoitteeseen [email protected] Hansaterminaalin ovet auki: Ma-la: klo 06:00 – 19:00 Su: klo 06:00 – 15:00 teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Satamaan mennään ja tullaan Hansaterminaalin kautta Merenkulkijoiden tilaama kyyti tulee lankongin päähän tai peräportille, josta heidät kuljetetaan Hansaterminaaliin. Sieltä kävellään tullin läpi ISPS -alueen ulkopuolelle. – Toki samassa laivassa olevat merenkulkijat voivat sopia maihin menosta keskenään, jolloin voimme kyyditä useamman henkilön kerralla, Kaukomaa ehdottaa. Heillä on ajokalustonaan muun muassa pikkubussi. Kesäksi on tulossa lisäkalustoa, joka pyritään varustamaan polkupyörien 32 Vapaavahti Frivakt Tuukka Toiviainen ja Hannu Kaukomaa Hansaterminaalin ISPS -puolella 1 / 2014 Kostnadsfria transporter för sjöfarare inom Nordsjö hamn Transporter från och till den moderna och välfungerande hamnen har även funnits tidigare, men var då avgiftsbelagda. Detta ändrades dock i ett huj när Helsingfors hamn började erbjuda fartygstjänster vid årsskiftet. Genom en intern omorganisation i hamnen lyckades man få ihop en personalstyrka på tolv personer. Hannu Kaukomaa är arbetsledare för enheten för fartygstjänster. Vi sköter förtöjning och losskastning av fartyg, rampkörning, arbeten som rör vatten- och avfallshantering och förstås transporterna av sjömän och lotsar, förklarar Kaukomaa. Hamnpersonalen hjälper även till med fastighetssidans arbeten i hamnområdet. Hamnen har jour dygnet runt. Under dagskiftet och kvällsskiftet arbetar tre man åt gången. Nattetid har en person jour och vid behov kan han eller hon kalla på förstärkning. Arbetsledare Kaukomaa går dagskift från måndag till fredag. På vintern kan det ta längre tid att förtöja fartygen om det finns is mellan fartyget och kajen. Fartyget får inte ligga längre än en meter från kajen, berättar Tuukka Toiviainen. Tuukka trivs bra i Nordsjö, dit han kom från den ofta stökiga Västra hamnen. Stres�siga dagar förekommer dock även i Nordsjö och då har han fått be sjöfararna om ursäkt för små förseningar. Responsen har trots allt varit positiv. Till och från hamnen via Hansaterminalen När sjöfararna bokar transport skjutsas de till änden av landgången eller till akterporten och åker sedan vidare till Hansaterminalen. Därifrån får de gå genom tullen på väg ut ur ISPS-området. Sjöfarare som befinner sig på samma fartyg skulle kunna komma överens om när de ska gå i land, så att vi kan skjutsa flera personer åt gången, föreslår Kaukomaa. Hamnpersonalen har bland annat en minibuss till sitt förfogande. Till sommaren ska de få ytterligare fordon, som förhoppningsvis 1 / 2014 Hansaterminalen kan transportera cyklar. Bilarna måste kunna användas till att dra fartygstrossar, även om man har planerat att använda vinscher för denna uppgift. Fartygstjänstens chaufförer uppger helst inte någon tidtabell. När någon beställer skjuts åker de direkt för att hämta personen. En pågående förtöjning kan dock göra att det dröjer innan bilen kommer. Vårt mål är att transporten påbörjas inom en halvtimme från att den beställs, säger Kaukomaa. Hemresan bokas på samma nummer och avgår från Hansaterminalen. Sjöfararna kan vänta i terminalen när den håller öppet (måndag–lördag kl. 06:00–19:00, söndag kl. 06:00–15:00). Alternativt kan man vänta på skjutsen på andra sidan vägen i Sjömanscentret, som har öppet på vardagskvällar, eller i Gate House. Vissa rederier ordnar även egna transporter. NORDSJÖ HAMNS TRANSPORTER FÖR SJÖFARARE Transportjouren (Hamnen): 040 129 3745 Om sjöfararna inte har ID-kort måste besättningsförteckningen och uppgifter om eventuella vikarier skickas till [email protected] före hamnbesöket. Hansaterminalens öppettider: Mån–lör kl. 06:00–19:00 Sön kl. 06:00–15:00 text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 33 Lääketäydennystä laiva-apteekkeihin Kansainvälisessä liikenteessä olevilla aluksilla tulee olla laiva-apteekki, jonka sisältö pitää tarkastaa vähintään 12 kuukauden väliajoin. Finnlinesin uusimman aluksen, m/s Finnwaven apteekin sisältöä käytiin läpi Vuosaaren satamassa helmikuussa. Päällikkö Mika Käri päästi Juha Mahlbergin lomalle, ja opasti sairashyttiin. Apteekkari Susanne Lindberg Hietalahden apteekista oli tullut tarkastamaan lääkekaappien sisältöä. – Täällä on kaikki hyvässä järjestyksessä, ja paikat kunnossa, Lindberg kehuu Hän käy läpi lääkkeitä ja varusteita yhdessä perämies Perry Pagdilaon kanssa, jonka vastuulla laiva-apteekki on. Vanhentuneet lääkkeet viedään hävitettäväksi ja uudet toimitetaan tilalle. – Pitää tarkastaa myös IMDG -koodin mukaiset MFAG -lääkkeet ja varusteet, Manilasta kotoisin oleva Pagdilao tähdentää. Hän tarkoittaa vaarallisia aineita kuljettavalle alukselle kuuluvaa ohjeistusta ja ensiapupakkausta. Myös pelastusveneissä ja lautoissa olevat pakkaukset pitää tutkia ja tarvittaessa uusia. Kotimaista ja kansain välistä lainsäädäntöä Laiva-apteekin koostumusta ja varustusta ovat määritelleet Maailman Terveysjärjestö WHO, Kansainvälinen Työjärjestö ILO sekä Kansainvälinen Merenkulkujärjestö IMO. Suomessa on edelleen voimassa vuodelta 1994 peräisin oleva Merenkulkuhallituksen päätös laiva-apteekeista. Tämä määrittelee muun muassa laiva-apteekin sisällön, tilat, oppaat ja kirjallisuuden sekä vastuuhenkilöt ja näiden koulutuksen. Päätös jakaa laivat kolmeen luokkaan A, B ja C liikennealueesta riippuen. Laivalla pitää olla myös valmiudet lääkärikonsultaatioon sekä potilaan evakuointiin. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Aluehallintovirasto AVI valvovat uuden merityöyleissopimuksen MLC 2006 nou- Päällikkö Mika Käri ja apteekkari Susanne Lindberg 34 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 dattamista suomalaisilla aluksilla. Vuositarkastuksen suorittaa proviisori. Laivahenkilöstölle järjestetään alan täydennyskoulutusta merenkulkuoppilaitoksissa. Esimerkiksi viiden päivän pituinen STCW A-VI/4-2 -kurssi sisältää laiva-apteekin ylläpitokoulutuksen. Uudistus on edennyt hitaasti Lääkkeet ja menetelmät ovat muuttuneet melkoisesti kahden vuosikymmenen aikana. – Kaikkia Merenkulkuhallituksen vuoden 1994 päätöksen mukaisia lääkkeitä ei enää ole saatavilla, Susanne Lindberg kertoo. Periaatteessa laivalle voi toimittaa ilman lääkärin määräystä vain laiva-apteekkisäädöksessä mainittuja lääkkeitä. Monille lääkkeille joudutaan etsimään korvaava tuote. Apteekkarit, Työterveyslaitos, Trafi, varustamot ja merenkulkijat ovat tiedostaneet ongelman. Laiva-apteekkiuudistusta ei kuitenkaan ole pidetty kiireellisenä. Uudistus on nyt kevään 2014 eduskunnalle annettavien hallituksen esitysten joukossa. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Trafin lakimiehet laativat sisällöt uuteen lakiin sekä asetukseen, joka määrittelee tarkemmin yksityiskohdat. – Valmistelutyössä ovat lisäksi olleet mukana Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Työterveyslaitos, Suomen Apteekkariliitto ja Merimiesasiain neuvottelukunta MAN, kertoo erityisasiantuntija Markku Vanhanen Trafin Liikennelääketieteen yksiköstä. Valmistelijat ovat myös neuvotelleet eri asiantuntijoiden, kuten ensihoidon ammattilaisten kanssa. Vanhanen uskoo, että uudistus olisi valmis vuoden loppuun mennessä. – Olikin jo aika saada asiat tämän päivän tasalle. Voimassa oleva lain mukaan esimerkiksi monissa pikkulaivoissa joudutaan pitämään aivan liian suuria lääkemääriä, Vanhanen toteaa. 1 / 2014 Lääkekaappi järjestykseen M/s Kumpulan päälliköllä Ulf Engholmilla on kokemusta monilta laivoilta ja varustamoista. Hän haluaisi organisoida laivan lääkejärjestelmän johdonmukaiseksi. – Lääkkeillä voisi olla oma juokseva numero ryhmien lisäksi, jolloin varastointi ja tarkistaminen olisi helppoa. Lääkkeitä jaettaessa pienenisi lukumäärä tietojärjestelmästä. Näin helpottuisivat myös apteekkitarkastukset ja lisätilaukset, Engholm ehdottaa. Tietojärjestelmästä kävisi ilmi myös kunkin lääkkeen sijaintipaikka, esimerkiksi sairashytin jääkaappi, lokeron numero tai päällikön turvakaappi. Lääkkeet voitaisiin toimittaa laivaan valmiiksi numeroituina. – Excel olisi riittävä tietojärjestelmä, koska laivoilla sitä käytetään paljon. Listojen tulisi olla englanninkielisiä, numerokoodien mukaan voisi sitten kääntää muille kielille, Engholm toteaa Hänen käsityksensä mukaan itse merenkulkijoita pitäisi kuunnella enemmän, kun uudistuksia tehdään. Lääketoimituksia iltaisin ja viikonloppuisin Laiva-apteekkien tarkastuksiin ja täydennyksiin tuovat lisähaasteen merenkulun aikataulut ja niiden poikkeamat. Talvella jäät ja tuulet saattavat viivästyttää laivoja. Taannoin Susanne Lindberg vieraili m/s Balticalla ja m/s Lindalla, joiden käynnit osuivat viikonlopulle. – Kyllä meiltä joustoa löytyy tarvittaessa. Ymmärrän kyllä hyvin alan erityispiirteet, Lindberg toteaa. Hän teki ensimmäisen kerran apteekkitarkastuksia jo 1980 -luvulla Effoan laivoilla, kun työskenteli Kolmen Sepän apteekissa Helsingin keskustassa. Susanne Lindberg pitää laiva-apteekkitarkastuksia mielenkiintoisena työnä, joka tuottaa hänelle myös Perämies Perry Pagdilao käy läpi ensiapupakkausta Styrman Perry Pagdilao går igenom en förstahjälpsförpackningen uutta osaamista päivittäisapteekkitoiminnan lisäksi. – Uusia säädöksiä olisi hyvä voida päivittää säännöllisesti. Lääkkeet, suositukset ja tarvikkeet kehittyvät jatkuvasti, Lindberg korostaa. Hän miettii myös asiantuntijoista koostuvaa seurantaryhmää, joka voisi huomioida alalla tapahtuvat muutokset. Lindberg jakaa kapteeni Engholmin ajatukset; lääkkeiden tiedot ja ohjeet voisi kirjata suomen ja ruotsin lisäksi myös englanniksi. Tätä laivoilta usein toivotaan. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 35 Påfyllning av läkemedel i fartygsapoteken Fartyg som trafikerar internationellt måste ha ett fartygsapotek och innehållet i det ska kontrolleras minst en gång per år. Apoteket på Finnlines nyaste fartyg m/s Finnwave granskades i Nordsjö hamn i februari. Befälhavare Mika Käri släpper i väg Juha Mahlberg på semester och visar sedan vägen till sjukhytten. Apotekare Susanne Lindberg från Sandvikens apotek är på plats för att kontrollera innehållet i medicinskåpet. – Här var det ordning och reda, berömmer Lindberg. Hon går igenom läkemedlen och utrustningen med styrman Perry Pagdilao, som ansvarar för fartygsapoteket. Gamla läkemedel ska kasseras och ersättas med nya. – Vi måste även kontrollera MFAG-läkemedlen och -utrustningen enligt IMDGkoden, poängterar Pagdilao, som kommer från Manila. Han syftar på försthjälpsförpackningen och föreskrifterna för fartyg som transporterar farligt gods. Även förpackningarna i livbåtarna och flottarna måste undersökas och vid behov bytas ut. Reformarbetet har gått långsamt framåt Läkemedlen och metoderna har förändrats en hel del de senaste tjugo åren. – Alla läkemedel i Sjöfartsstyrelsens beslut från 1994 finns inte längre att få tag på, berättar Susanne Lindberg. Utan en läkares förordnande kan i princip bara de läkemedel som nämns i bestämmel- sen om fartygsapotek levereras till fartygen. Många läkemedel måste ersättas med andra produkter. Apotekarna, Arbetshälsoinstitutet, Trafi, rederierna och sjöfararna har uppmärksammat problemet, men det har ändå inte ansetts brådskande att förnya bestämmelsen om fartygsapoteken. Nu finns ett reformförslag bland regeringens propositioner till riksdagen för våren 2014. Juristerna vid social- och hälsovårdsministeriet samt Trafi utarbetar innehållet Finländsk och internationell lagstiftning Fartygsapotekets sammansättning och utrustning har fastställts av Världshälsoorganisationen WHO, Internationella arbetsorganisationen ILO och Internationella sjöfartsorganisationen IMO. I Finland gäller fortfarande Sjöfartsstyrelsens beslut om fartygsapotek från 1994. I den finns bestämmelser om bland annat fartygsapotekets innehåll, utrymmen, handböcker och litteratur samt om de apoteksansvariga och deras utbildningskrav. I beslutet delas fartygen in i klass A, B eller C beroende på vilket område de trafikerar. Fartygen måste ha beredskap för läkarkonsultation samt evakuering av patienter. Trafiksäkerhetsverket och regionförvaltningsverket övervakar att den nya sjöarbetskonventionen MLC 2006 efterlevs på de finländska fartygen. Den årliga kontrollen genomförs av en provisor. Sjöfartsskolorna anordnar fortbildning inom området för fartygspersonal. Till exempel innehåller femdagarskursen STCW A-VI/4-2 en påbyggnadsutbildning om fartygsapotek. 36 Vapaavahti Frivakt Styrman Perry Pagdilao och apotekare Susanne Lindberg. En del av läkemedlen förvaras i kylskåpet. 1 / 2014 Specialsakkunnig Markku Vanhanen, Trafi (SSB:s arkiv) till en ny lag och en förordning som fastslår detaljerna. – Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea, Arbetshälsoinstitutet, Finlands apotekareförbund och delegationen för sjömansärenden MAN har också deltagit i beredningsarbetet, säger specialsakkunnig Markku Vanhanen från Trafis enhet för trafikmedicin. De beredande parterna har även rådgjort med olika sakkunniga, till exempel yrkes- Syrgasflaskan med tillbehör ingår i MFAG-rekommendationerna verksamma inom akutvården. Vanhanen tror att reformförslaget blir klart före årsskiftet. – Det var verkligen dags för en uppdatering. Enligt den nu gällande lagen måste till exempel många småfartyg hålla sig med alldeles för stora mängder läkemedel, konstaterar Vanhanen. Ordning i medicinskåpet M/s Kumpulas befälhavare Ulf Engholm har erfarenhet från många fartyg och rederier. Han skulle vilja organisera fartygets läkemedelssystem på ett logiskt sätt. – Läkemedlen skulle kunna ha ett eget löpnummer utöver grupperingen, vilket skulle övervakningen av läkemedelslagret och de årliga kontrollerna. Antalet läkemedel borde minska i datasystemet varje gång ett läkemedel delas ut. Det skulle förenkla apotekskontrollerna och beställningarna av ytterligare läkemedel, föreslår Engholm. Datasystemet borde även visa information om var ett läkemedel förvaras, till exempel sjukhyttens kylskåp, lådnummer eller befälhavarens säkerhetsskåp. Läkemedlen skulle kunna levereras färdignumrerade till fartyget. – Excel skulle räcka som datasystem eftersom det används mycket på fartygen. Listorna borde vara på engelska och med hjälp av sifferkoden kunde man översätta dem till andra språk, fastslår Engholm. Han menar att man måste lyssna mera på sjöfararna själva när förnyelser genomförs. ciella förhållanden som råder i branschen, intygar Lindberg. Hon gjorde apotekskontroller på Effoas fartyg redan på 1980-talet när hon arbetade på Apoteket Tre Smeder i Helsingfors centrum. Susanne Lindberg tycker att arbetet med apotekskontrollerna är givande eftersom det ger henne nya kunskaper utöver det dagliga arbetet på apoteket. – Det vore bra om de nya bestämmelserna kunde uppdateras regelbundet. Läkemedlen, rekommendationerna och utrustningen utvecklas kontinuerligt, påpekar Lindberg. Hon funderar även på en uppföljningsgrupp bestående av experter som skulle kunna uppmärksamma de förändringar som sker inom området. Lindberg går i samma tankar som kapten Engholm; informationen och anvisningarna om läkemedlen borde, förutom finska och svenska, finnas även på engelska. Det efterfrågas ofta på fartygen. text och bilder: Pekka Karppanen Läkemedelsleveranser på kvällar och veckoslut Sjöfartens tidtabeller och avvikelserna från dessa gör det svårare att kontrollera fartygsapoteken och fylla på dem. På vintern kan dessutom is och vindar försena fartygen. Susanne Lindberg besökte nyligen m/s Baltica och m/s Linda, och dessa besök råkade infalla under veckoslutet. – Nog kan vi vara flexibla om det är nödvändigt. Jag är väl införstådd med de spe1 / 2014 Kapten Ulf Engholm (SSB:s arkiv) Frivakt Vapaavahti 37 Väki viihtyy m/s Misanalla Godby Shippingin suurella vihreäkylkisellä roro -aluksella on asianmukaiset ja viihtyisät tilat miehistölle. Myös ilmapiiri on loistava, vaikka laivan aikataulu on tiukka. Varustamolle tuli viime vuonna 40 toimintavuotta täyteen. Tuosta ajasta 25 vuotta on yhtiössä seilannut m/s Misanan päällikkö Risto Lintunen. Hän oli Vapaavahdin haastattelussa viimeksi vuonna 1989. – Tuolloin olin Maltan lipun alla purjehtineessa m/s Hallstavikissa. Pian sen jälkeen siirryin tähän varustamoon m/s Mini Stariin, Raisiossa asuva Lintunen kertoo. Hän on kotoisin Tampereelta ja käynyt kaikki merialan koulut Raumalla, josta valmistui merikapteeniksi vuoden 1996 lopulla. Godby Shippingin aluksilla hän on seilannut Euroopan liikenteessä muun muassa Biskajanlahden satamiin, sekä m/s Jenolinissa, joka 90 -luvulla liikennöi Karibialla ja Etelä-Amerikassa. Lintunen otti ensimmäisen päällikön jobin m/s Midakseen vuonna 2002. – Sen jälkeen menin m/s Mistraliin, josta tulin vuoden 2013 kesällä tähän, Lintunen kertoo. Godby Shippingin kaikki laivat ovat nyt liikenteessä. M/s Link Star sai taannoin pidempiaikaisen rahtauksen. Maarianhaminassa maannut laiva teki pitkään satunnaisia muutaman viikon keikkoja, joita ajoivat paljolti varustamon vastikevapailla olleet merenkulkijat. Pohjois-Euroopan liikennettä Misana ja sisaralus Misida rakennettiin Sietaksen telakalla vuonna 2007, ja annettiin UPM Kymmene Seawaysin rahtaukseen. Vuonna 2013 UPM jälleenrahtasi alukset Finnlinesille, jonka liikenteessä Misana on ajanut pääosin Pietarista Suomen, Englannin, Belgian ja Hollannin satamiin, joskus myös Puolaan. Suomessa laiva käy Helsingissä, Kotkassa ja Raumalla. Risto Lintusen mukaan laivan virallinen kieli on englanti. Käytävillä kuulee myös ruotsia, suomea ja viroa. Virallinen miehitys on 12, mutta lisäksi on harjoittelijoita. – Tällä hetkellä on kaksi harjoittelijaa Rauman koululta ja yksi Kotkasta. Joka osastolla on yksi, Lintunen selvittää. Hekin vuorottelevat vaihtokaverin kanssa siten, että tulee 12 viikon harjoitteluaika täyteen. Oma haasteensa on Pietarin tiukentunut passikontrolli. Jokaisella on oltava nyt merimiespassi. – Helsingissä asuva filippiiniläissyntyinen poosumme Manuel joutui matkustamaan M/s Misana Vuosaaren satamassa 38 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 Konepäällikkö Anders Byman ja Wärtsilän NSD 6L46F Common Rail -pääkoneet Päällikkö Risto Lintunen tuli m/s Misanaan kesällä 2013. Hän on seilannut Godby Shippingilla jo 25 vuotta kotimaahansa merimiespassia hakemaan, kun konsulaatit tai lähetystöt Pohjoismaissa eivät kyenneet sitä myöntämään, Risto Lintunen harmittelee pursimiehelle koitunutta haittaa. Kahden maan kansalainen perämiehen lisäksi lastauksen ja purkauksen valvontaan. Useita satamia viikossa Misana on ajanut Itämereltä ulos ja sisään Tanskan salmien kautta, jolloin porukka saa nauttia parista meripäivästä ja yöstä. Muuten on kiireisempää. – Lastinkäsittelyä saattaa samanaikaisesti olla meneillään neljässä, jopa viidessä eri paikassa alusta. Tarvitaan paljon laivaporukkaa jalkeille, Törnqvist kertoo. Hän itse kontrolloi kokonaistilannetta ja hoitaa painolastit. Englannin päässä joutuu usein ottamaan laivan syväyden ja trimmin huomioon vuoroveden ja sulkuporttien ta- kia. Joitakin seikkoja, kuten vaarallisten aineiden erottelu, hoidetaan maista. Laivalla kuljetetaan muun muassa trailereita, kontteja ja rekkoja. Raumalta ja Kotkasta voi tulla storo -lasteina vaneria, sahatavaraa ja paperirullia. Misanan nykyinen linja on melko intensiivinen, ja muutoksia tulee paljon. Parhaimmillaan kuukaudessa on ollut 19 satamaa. Yliperämiehen mukaan tänä vuonna jäät eivät kuitenkaan ole hidastaneet, eikä hänen työvuoroillaan ole sattunut pahoja myrskyjäkään. Omista lepoajoista on kuitenkin pidettävä huolta. – Laivalla on asianmukainen kuntosali. Itse käytän vapaa-aikani saunomiseen ja lepäämiseen. Joskus luen vähän, että saan nope- Yliperämies Niklas Törnqvist seilaa Ruotsin passilla, mutta hankki Pietaria varten suomalaisen merimiespassin. Vuosaaressa asuvalla miehellä on vanhempiensa myötä kaksoiskansalaisuus. Nuori mies aloitti perämiehenä jo 2009 ja on edennyt nopeasti förstiksi. – Opiskelin merenkulkua Högskolan på Åland -ammattikorkeakoulussa Maarianhaminassa. Hyvien harjoittelupaikkojen ansiosta sain nopeasti kirjat ulos, Niklas selvittää. Koululla oli hyviä suhteita ulkomaisiin varustamoihin. Niklakselle järjestyi Walleniukselle harjoittelijan paikka, josta maksettiinkin 6500 Ruotsin kruunua kuukaudessa. – Olin myös kadettina saksalaisella Hansa Shippingilla, jossa sain 800 dollaria kuukaudessa, Törnqvist muistelee. Harjoittelu oli pitkälti vahdinajoa, mutta myös kaikkien perämiesten työhön osallistumista, kuten reittisuunnittelua ja karttakorjauksia. Misanalla ei enää käytetä paperikarttoja. – Meillä on ECDIS – elektroninen karttajärjestelmä käytössä. Korjaukset tulevat digitaalisessa muodossa John Nurminen Marinelta, Törnqvist kertoo. Laivan kakkosperämies Peter Cederlöf hoitaa päivitykset samoin kun muut navigointiin liittyvät tehtävät. Ykkösperämiehen Håkan Karlssonin töihin kuuluvat turvallisuusasiat, laiva-apteekki ja tuntilistat. Kaikki Yliperämies Niklas Törnqvist koordinoi lastinkäsittelyä, jota saattaa samanaikaisesti ajavat tietenkin merivahtia ja osallistuvat yli- olla meneillään neljässä, jopa viidessä eri paikassa alusta. 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 39 ammin unen päästä kiinni, Törnqvist kertoo. Kuntosalilla on myös televisio, jota ainakin päällikkö hyödyntää kuntopyörää polkiessaan. lutuksessa kotikaupungissaan. Hänellä on käytynä myös vahtimieskoulutus ja armeija. – Vielä yksi harjoittelujakso on tämän jälkeen jäljellä, sitten valmistun, Perttula kertoo. Hän sai harjoittelupaikan koulun kautta. Matkustajia mukana satunnaisesti Vanhaa ja uutta koulutusta Uudehko laiva on kauttaaltaan siisti, mutta messissä ja byssassa suorastaan huokuu puhtaus. Kokkistuertti Anne Vajesoja ja talouspuolen harjoittelija Miro Perttula ovat siivoamassa aamupalatarpeita ja aloittelemassa lounaan valmisteluja. – Pysymme melko hyvin kotimaisissa muonissa, kun pystymme ottamaan proviantin Raumalla tai Kotkassa, Ylöjärvellä asuva Anne kehuu. Hän on syntyjään Virroilta ja on päätynyt merille maapuolen koulutuksen kautta vuonna 1986. Misanassa hän on ollut nyt kaksi ja puoli vuotta ja kehuu porukkaa ja ilmapiiriä hyväksi. Alukselle mahtuu majoittumaan 12 ylimääräistä suuta ruokittavaksi. Parhaimmillaan on ollut kuusi venäläistä rekkakuskia autojensa mukana. Kuskit ruokailevat omassa messissään. Laivan kolmesta harjoittelijasta raumalainen Miro opiskelee Winnovan aikuiskou- Kemiöstä kotoisin oleva konepäällikkö Anders Byman on opiskellut sekä suomeksi että ruotsiksi, ja käynyt läpi sekä vanhan että uuden koulutuksen. – Kouluttautuminen meni vähän pitkän kaavan mukaan. Seilasin välillä kymmenen vuotta konekorjausmiehenäkin, Anders kertoo. Hän aloitti uransa ruotsinlaivoilla byssassa tiskaamassa, ennen kuin meni Maarianhaminaan merimieskouluun. Varsinainen merimiesura alkoi vuonna 1983 moottorioppilaana Gustaf Eriksonin Hamnössa ja jatkui saman varustamon Tingössä. – GE:n porukka pitää edelleen yhteyttä Facebookissa toimivan ryhmän ”Vi som varit till sjöss på GE fartygen” välityksellä. Vähän harmitti, kun en päässyt osallistumaan viime kesänä varustamon 100 -vuotisjuhliin, Anders kertoo. Hän kävi sitten Turussa alikonemestarikurssin suomeksi ja jatkoi paljon myö- Harjoittelija Miro Perttula on siivoamassa aamupalatarpeita 40 Vapaavahti Frivakt hemmin opintoja Yrkesgögskolan Noviassa, josta valmistui merenkulkualan insinööriksi 2011. Konemestarina hän aloitti 1998. – Vähän tuntuu, että vanha systeemi, varsinkin alikonemestarikurssi, oli parempi. Ei korostettu niin paljon esimerkiksi matematiikkaa, Byman miettii. Hän tosin myöntää, ettei vanhaan ole paluuta. On tullut niin paljon uusia säännöksiä. Takaisin ahvenan maalaiseen varustamoon Anders Byman tuli Godby Shippingille 2007 aloittaessaan m/s Misidassa tämän ollessa rakenteilla Hampurissa. Väliin mahtuu paljon seilattuja varustamoja ja laivoja; Slite, Sally, Engship, Bore, Merenkulkuhallitus. – Välillä olin Karibiallakin m/s Midaksessa. Laivaan laitettiin ”jääilma” jälkiasennuksena telakalla Tukholmassa, Byman kiittelee. Misanaan hän siirtyi sisarlaivasta Misidasta tämän vuoden alussa. Laivat ajavat nyt samaa linjaa Pohjois-Euroopassa – viime vuonna ajettiin vielä Biskajalle. Konehuoneessa työskentelevät ciiffin lisäksi 1. ja 2. konemestari sekä moottorimies. Lisäksi on harjoittelijoita, jotka saattavat opiskella peruslinjalla, konekorjauspuolella Kokkistuertti Anne Vajesojan mukaan Misanalla pysytään melko hyvin kotimaisissa muonissa, kun provianttia voidaan ottaa Suomen satamissa. 1 / 2014 tai merenkulkualan insinööriksi. Bymanin mukaan harjoittelijat ovat mukana kaikissa mahdollisissa töissä, ei pelkästään ”torppauksessa” tai separaattorin puhdistuksessa. Polttoainetta bunkkeri proomusta Pietarissa Misanassa on kaksi Wärtsilä NSD 6L46F Common Rail -pääkonetta, jotka antavat parhaimmillaan 20 solmun nopeuden. Laiva tuli Helsinkiin rahtaajan ohjeiden mukaisesti taloudellisella nopeudella. – Pietarissa otamme usein raskasta polttoöljyä, mutta aikataulumuutoksien takia joudumme myös bunkramaan muuallakin. Nyt tulimme tosi hiljaa, jolloin kulutus oli luokkaa 24 tonnia/vrk, konepäällikkö Byman kertoo. Kun nopeus kasvaa, lisääntyy myös kulutus reippaasti. Misanalla pyritään tekemään konehuoneen työt mahdollisimman pitkälle omalla porukalla männän haalauksista lähtien. Aikataulu tuo välillä haasteita. Toisaalta porukan ammattitaito pysyy korkealla ja korjaustyöt sujuvat myös merellä sekä sellaisissa satamissa, jonne apuvoimia ei heti ole saatavilla. Varustamolla on konemestareista koostuva valmiusryhmä, jossa Anders itsekin on mukana. Jos joku laiva tarvitsee apua, lähtevät vapailla olevat miehet hätiin. – Meillä on myös tiettyä ammattiylpeyttä. Hommat halutaan hoitaa omalla porukalla, Anders kehuu. Hän ei vielä osaa sanoa, miten Misanan suhteen toimitaan rikkidirektiivin tullessa voimaan ensi vuonna. Moni varustamo miettii rikkipesurin asentamista tai polttoainejärjestelmän muuttamista kevyelle polttoöljylle. Anders itse on seurannut mielenkiinnolla Langh Shipin kehittämän rikkipesurin toimintaa. M/s Misana vietti lopulta Vuosaaren satamassa lähes vuorokauden ja lähti höyryämään kohti Hullia ja Imminghamia 19 solmun nopeudella. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen M/s Misana siirtymässä Vuosaaresta Kotkaan 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 41 Personalen trivs på m/s Misana Godby Shippings stora grönmålade roro-fartyg har praktiska och trivsamma utrymmen för besättningen. Stämningen är också strålande, även om tidtabellen är snäv. Förra året fyllde Godby Shipping 40 år. I 25 av dessa år har m/s Misanas befälhavare Risto Lintunen seglat med rederiet. Senast han intervjuades av Frivakt var 1989. – Då jobbade jag på m/s Hallstavik, som seglade under maltesisk flagg. Snart därefter gick jag över till Godby Shipping och m/s Mini Star, berättar Risto, som bor i Reso. Han kommer ursprungligen från Tammerfors och har gått alla sina sjöfartsutbildningar i Raumo, där han tog sin sjökaptensexamen i slutet av 1996. Med Godby Shippings fartyg har han seglat i Europatrafik bland annat till hamnarna i Biscayabukten samt med m/s Jenolin, som på 90-talet trafikerade i Karibien och Sydamerika. Risto tog sitt första befälhavarjobb på m/s Midas år 2002. – Sedan fortsatte jag till m/s Mistral, innan jag kom hit sommaren 2013, säger Risto. Nu är Godby Shippings alla fartyg i trafik i och med att m/s Link Star nyligen fick en 42 Vapaavahti Frivakt långtidsbefraktning. Fartyget som låg i Mariehamn gjorde länge sporadiska uppdrag på några veckor, som till stor del utfördes av komplediga sjöfarare. Nordeuropeisk trafik Misana och systerfartyget Misida byggdes på Sietas varv 2007, och befraktades till UPM Kymmene Seaways. År 2013 befraktade UPM vidare fartygen till Finnlines och sedan dess har Misana trafikerat för rederiet främst från Sankt Petersburg till hamnar i Finland, England, Belgien och Holland, och ibland även till Polen. I Finland besöker fartyget Helsingfors, Kotka och Raumo. Risto Lintunen berättar att fartygets officiella språk är engelska. I korridorerna kan man emellertid höra att det också talas svenska, finska och estniska. Den officiella besättningen består av 12 man, men här finns också praktikanter. – Just nu har vi två praktikanter från skolan i Raumo och en från Kotka. En praktikant på varje avdelning, förklarar Lintunen. Praktikanterna turas om med en avbytare, så att alla studenter praktiserar i sammanlagt 12 veckor. Den skärpta passkontrollen i Sankt Petersburg är en utmaning i sig. Numera måste alla ha ett sjömanspass. – Vår båtsman Manuel, som bor i Helsingfors men är född i Filippinerna, var tvungen att resa till sitt hemland för att fixa ett sjömanspass när varken konsulaten eller ambassaderna i Norden kunde bevilja ett sådant, säger Risto beklagande om de besvär som båtsmannen fått utstå. En man med två medborgarskap Överstyrman Niklas Törnqvist seglar med svenskt pass, men skaffade sig ett finländskt 1 / 2014 Maskinchefen Anders Byman i maskinkontrollrummet. På Misana försöker man så långt som möjligt låta den egna personalen sköta allt från kolvdragning till övriga arbeten i maskinrummet. Överstyrman Niklas Törnqvist i karthytten. På Misana använder man inte längre papperssjökort. sjömanspass enkom för Sankt Petersburg. Niklas, som bor i Nordsjö, har dubbelt medborgarskap tack vare sina föräldrar. Han är ännu ung, men började som styrman redan 2009 och avancerade snabbt till förste styrman. – Jag studerade sjöfart vid Högskolan på Åland i Mariehamn. Jag lyckades få bra praktikplatser och fick på så sätt snabbt ut mina papper, förklarar Niklas. Skolan hade goda kontakter med utländska rederier. Niklas fick en praktikplats hos Wallenius, som betalade honom 6 500 svenska kronor i månaden. – Jag arbetade också som kadett hos tyska Hansa Shipping, där jag fick 800 dollar i månaden, minns Niklas. Praktiken bestod i hög grad av vaktgång, men han fick också delta i styrmansarbetet, till exempel planera rutter och korrigera kartor. På Misana använder man inte längre papperssjökort. 1 / 2014 – Vi använder det elektroniska kartsystemet ECDIS. Korrigeringarna kommer i digitalt format från John Nurminen Marine, berättar Niklas. Fartygets andre styrman Peter Cederlöf sköter uppdateringarna liksom övriga navigeringsuppgifter. Säkerhetsfrågorna, fartygsapoteket och timlistorna ingår i förste styrman Håkan Karlssons arbetsuppgifter. Alla går förstås sjövakt och övervakar lastning och lossning tillsammans med överstyrman. Flera hamnar i veckan Misana kör ut och in på Östersjön via danska sunden, och då hinner personalen njuta av ett par dagar och nätter till sjöss. I övrigt är det lite stressigare. – Det kan pågå lasthantering på fyra, fem olika ställen av fartyget samtidigt. Vi behöver mycket personal som är på benen, anmärker Niklas Törnqvist. Själv ansvarar han för den övergripande kontrollen av läget och sköter barlasten. I England måste man ofta ta hänsyn till fartygets djupgående och trim på grund av tidvattnet och slussportarna. Vissa saker, som sorteringen av farliga ämnen, sköts från land. Fartyget transporterar bland annat trailrar, containrar och långtradare. Faner, sågvara och pappersrullar kan komma som storo-last från Raumo och Kotka. Misanas nuvarande linje är ganska intensiv och det kommer mycket ändringar. Som mest har man besökt 19 hamnar på en månad. Överstyrman säger att de åtminstone inte har försenats av isen i år och att det inte heller har inträffat hårda stormar under hans skift. Det är ändå viktigt att man värnar om sina vilotider. – Det finns ett bra gym på fartyget. Själv ägnar jag min lediga tid åt att basta och vila. Ibland läser jag lite för att somna snabbare, berättar Niklas. Frivakt Vapaavahti 43 I gymmet finns även en tv, som åtminstone befälhavaren utnyttjar medan han trampar på motionscykeln. även gått vaktmansutbildningen och gjort värnplikten. – Ytterligare en praktikperiod återstår efter denna, sedan är jag färdig, berättar Miro. Miro fick sin praktikplats genom skolan. Tillfälliga passagerare ombord Gammal och ny utbildning Det relativt nya fartyget är genomgående snyggt och välstädat, men mässen och byssan är så rena att de formligen glänser. Kocksteward Anne Vajesoja och Miro Perttula, som gör praktik på hushållssidan, håller på och plockar undan efter frukosten och förbereder för lunchen. – Vi kan oftast laga finländsk mat eftersom vi kan proviantera i Raumo eller Kotka, konstaterar Anne, som bor i Ylöjärvi. Hon kommer från Virdois och hamnade till sjöss 1986 efter att ha utbildat sig på land. Nu har hon varit 2,5 år på Misana och talar gott om både personalen och stämningen. Fartyget kan erbjuda logi för 12 extra munnar som ska mättas. Som mest har de haft sex ryska långtradarchaufförer som följde med sina bilar. Chaufförerna äter i en egen mäss. Raumobon Miro är en av fartygets tre praktikanter och han studerar vid Winnovas vuxenutbildning i sin hemstad. Han har Maskinchefen Anders Byman från Kimito har studerat både på finska och på svenska, och genomgått både den gamla och den nya utbildningen. – Mina studier tog en liten omväg. Jag hade en paus på tio år och seglade som maskinreparatör, tydliggör Anders. Han inledde sin karriär som diskare i byssan på Sverigebåtarna innan han började på sjömansskolan i Mariehamn. Den egentliga sjömanskarriären påbörjade han 1983 som motorlärling på Gustaf Eriksons Hamnö och fortsatte sedan på Tingö hos samma rederi. – GE-folket håller fortfarande kontakten via Facebook-gruppen ”Vi som varit till sjöss på GE-fartygen”. Det grämer mig att jag inte kunde vara med på rederiets 100-årsjubileum förra sommaren, säger Anders. Därefter gick han en undermaskinmästarkurs på finska i Åbo och många år senare fortsatte han sina studier vid Yrkeshögskolan Novia, där han tog examen som sjöfartsingenjör 2011. Som maskinmästare började han arbeta 1998. – Det känns som att det gamla systemet var bättre, framför allt undermaskinmästarkursen. Då lade man inte så mycket vikt vid matematiken, resonerar Anders. Han inser dock att man inte kan gå tillbaka till det gamla systemet när det har kommit så många nya regler. Tillbaka till det åländska rederiet Anders Byman kom till Godby Shipping 2007 i och med att han började på m/s Misida när hon var under uppbyggnad i Hamburg. Däremellan hann Anders segla med många rederier och fartyg: Slite, Sally, Engship, Bore, Sjöfartsstyrelsen. – Ett tag var jag i Karibien med m/s Midas. På varvet i Stockholm efterinstallerade man luftkonditionering på fartyget, säger Anders tacksamt. Han kom till Misana från systerfartyget Misida i början av detta år. Nu trafikerar fartygen samma linje i norra Europa – förra året körde de fortfarande till Biscaya. Lotsen Tarmo Nuutinen och befälhavaren Risto Lintunen på kommandobryggan 44 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 I maskinrummet arbetar, utöver maskinbefälet, förste och andre maskinmästare samt en maskinman. Dessutom finns där praktikanter som kan studera på grundlinjen eller till maskinreparatör eller sjöfartsingenjör. Anders berättar att praktikanterna deltar i alla slags arbeten, inte bara städning eller rengöring av separatorn. Bränsle från bunkerpråm i Sankt Petersburg Misana har två Wärtsilä NSD 6L46F Common Rail-huvudmotorer som kan generera en hastighet på 20 knop. Fartyget tog sig till Helsingfors med en ekonomisk hastighet helt enligt befraktarens instruktioner. – I Sankt Petersburg tankar vi ofta tung brännolja, men på grund av ändringar i tidtabellen måste vi även bunkra på andra håll. Nu körde vi riktigt långsamt och kom upp i en förbrukning på 24 ton/dygn, informerar maskinchef Byman. Med ökad hastighet stiger också förbrukningen snabbt. På Misana försöker man så långt som möjligt låta den egna personalen sköta allt från kolvdragning till övriga arbeten i maskinrummet. Tidtabellen kan ibland vara en utmaning, men å andra sidan håller sig personalens yrkesfärdighet på en hög nivå och reparationsarbetena fungerar smidigt även till sjöss och i hamnar där extra arbetskraft inte finns direkt tillgänglig. Rederiet har en beredskapsgrupp bestående av maskinmästare, som även Anders är med i. Om något fartyg behöver hjälp åker de lediga mannarna för att ingripa. – Vi har också en viss yrkesstolthet och vill sköta allt själva, medger Anders. Han vet ännu inte hur man ska göra på Misana när det nya svaveldirektivet träder i kraft nästa år. Många rederier funderar på att installera en skrubber eller gå över till att använda lätt brännolja i bränslesystemet. Anders har med intresse följt Langh Ships arbete med att utveckla en skrubber. Denna gång tillbringade m/s Misana nästan ett dygn i Nordsjö hamn innan hon ångade vidare mot Hull och Immingham i en hastighet på 19 knop. Kocksteward Anne Vajesoja kan oftast laga finländsk mat eftersom fartyget kan proviantera i Raumo eller Kotka Raumobon Miro Perttula studerar vid Winnovas vuxenutbildning i sin hemstad. text och bilder: Pekka Karppanenv Första maskinmästare Üllar Palmik i maskinkontrollrummet. I maskinrummet arbetar,utöver maskinchefen, förste och andre maskinmästare samt en maskinman. 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 45 Vapaata Merenkulkijan ammattiin kuului monenlaisia vapaita: vapaavahti, viikonloppuvapaa, vastikevapaa, vuosiloma, vastikeloma, merimiesvapaa, vapaapäivä. Vapaavahti oli niillä, joiden työaika oli jaettu vahtivuoroihin. Vastiketta kertyi viikonloppuna tehdystä varsinaisesta työajasta ja sen sai pitää töiden salliessa vapaana satamassa tai vuosiloman jatkeena. Merimiesvapaa oli silloin, kun oltiin luvatta pois työstä eli vedettiin pystyyn. Vapaapäivät osoitti täkkäreille poosu, jos jokin kohta oli maalatessa jäänyt sutimatta. Erityisesti valkovärin ylivedossa vapaapäiviä saattoi ilmaantua tarkemmallekin maalarille. Maankorpilaiset useinkin ihmettelivät, miten siellä laivassa saa vapaa-aikansa kulutetuksi. Pelkkää samanlaista vettä hölskyy joka puolella. Yksitoikkoista kuin pornoelokuvan katsominen! Yksitoikkoisuus kasvaa katsojan katseessa. Meri on erittäin eläväinen, jos sen osaa nähdä. Erityisesti mieleen on jäänyt elämys Pohjanmerellä vuodenvaihteessa. Kippari kävi radiohytin ovella käskemässä brygälle: aamuauringon hohtaessa sumun läpi fööri kimalteli kullanhohteisena kuin pumpulipilvessä liitäen. Miidsipissä meno oli äänetöntä, kun ei kuulunut koneen metelöinti ahterista. Joskus lomalla kyselin maissa uurastavilta, että varmaankin harrastukset ovat monenlaisia. Käydäänkö elokuvissa, teattereissa, näyttelyissä? No, yleensä ei käyty. Raskaan työ46 Vapaavahti Frivakt päivän jälkeen piti rientää kauppaan ja sitten liikenneruuhkassa kotitöitä raatamaan. Ilta vierähti telkkaria tiiraillessa. Laivaelämän merkittävin vaihtelu löytyi pyssästä. Jos tuju ja kokki olivat kutsumusammateissaan, ilmaantui messien pöydille ruoka-aikaan monenlaista yllättävää. Useimmiten näin olikin, mutta saattoi oli myös ”leipä-tuju” ja ”leipä-kokki”. Koko viikko syötiin perunaa ja soossia ja ainoa vaihtelu oli, minä viikonpäivänä hernekeittokattila kannettiin pöytään. Ja jos maista oli tilattu tuoretta leipää, tarjoiltiin syötäväksi ensin vanhat leipävarastot ja niiden loputtua tuore leipäkin oli vanhaa. Eräs kutsumusammatissaan työskennellyt tuju raotti alan salaisuuksia:”Kun keittää aamulla runsaasti riisipuuroa ja kostuttaa vanhoja leipiä ja laittaa päälle leikkeleitä ja vihanneksia, hyvin maistuu ja kaikki tykkäävät. Riisipuurosta voi päiväkahville leipoa karjalanpiirakoita ja tehdä munavoita. Jos on lämmin sää, pidetään illalla grillijuhlat. Porukka on syönyt niin paljon riisipiirakoita, etteivät paljoa jaksa sisäfilettä paistaa. Pyssäporukka pääsee vähällä, kun jokainen tekee itse oman ruokansa. Redarikin on hyvillään pienestä ruokarahasta.” Ennen vuoden 1970 merenkulun veronhuojennuslakia Suomeen ostettiin paljolti ulkomailta vanhoja, kuluneita rahtilaivoja. Ensimmäinen suomalaisten työ oli rakentaa sauna tai kaksikin. Erääseen tankkiin sauna oli viritelty korsteenissa olevaan tyhjään kaappiin. Lauteille mahtui tiukasti kiilaten kolme istujaa ja suihkuja oli yksi. Saunan jälkeen korsteenin juurella konehuoneen flektin metelissä viihdyttiin pitkään maailmaa kovasti parantaen. Aavalle merelle tuijottelu antoi tilaa ajatuksille ajelehtia. Erityisesti on jäänyt mieleen suomalaisten mittavan autokisamenestyksen salaisuuden selvittely. Pohjakunto hankitaan jo nuorina pyöräilemällä ilman valoja syyspimeässä ja ilman päähinettä talvipakkasessa. Tuoreen ajokortin poltellessa lakkarissa suhataan mustan jään peittämissä kolmenkymmenen sentin urissa edessä ajavan takapuskuria kolistellen. Riskillä koukataan ohi ja kun on tarpeeksi rapautettu ohitetun tuulilasia eikun kaahaamaan seuraavaa takapuskuria kohti. Keskittymistä auttaa, ettei tarvitse välittää liikennemerkeistä eikä -säännöistä ja vilkunkin voi unohtaa. Siiffi näitä viisauksia kuunteli vähän hitaasti nenänvarttaan pitkin. Tiedettiin kuitenkin, että siiffi oli Amerikasta kuskannut kotiinsa täkkilastina limusiinin ja sen kaasutinta tuuletteli reippaasti lomillaan. Joskus oli poliisikin jäänyt kyydistä, kun olisi ollut jotakin asiaa nopeusrajoituksista ja liikennesäännöistä. Tämmöisistä merimiesautoista ehkä levisi kotimaassa maine, että Amerikassa autoja saa melkein ilmaiseksi. Nääs autokauppias hövelisti kirjoitti tullia varten todistuksen sille summalla, minkä ostaja halusi. Mutta siitä oltiin yhtä mieltä, ettei kilpa1 / 2014 autokuskeille mitään suuria rahoja makseta. Tiedettiin, että kotimaassa työttömät maksoivat viiden sadan euron korvauksestaan 20 prosentin veron (muutettu tähän tämän päivän hinnoiksi). Autonkuljettajien tulot olivat niin vähäisiä, ettei niistä riittänyt veronmaksuun ja piti paeta ulkomaille käpykaartiin. Moneen laivaan oli saunan lisäksi rakennettu koottava uima-allas, mikä täytettiin tultaessa lämpöisille vesille. Uima-altaan äärellä saattoi olla rekkitankoa ja puntteja, joten ilman moderneja kuntosalejakin pystyi itseään rääkkäämään. Altaalla kokoontui myös korttiporukoita ja jatsikupin helistäjiä. Uhkapelurit pysyivät poissa, koska tuulenpuuska olisi saattanut kaapata koko potin. Oma-aloitteellisuutta ja aktiivisuutta vaati laivaväen yhteisen kirjaston hoito. Jos kirjastosta ei kukaan huolehtinut, saattoi jossakin komerossa ajelehtia muutama kanneton kirjanresu. Jos oli innokasta lukuväkeä, löytyi mittava kirjasto, minkä sisältöä uusittiin vaihtoporukan mukana. Jopa redillä ajeltiin pelastusveneellä toiseen suomalaiseen laivaan kirjastonvaihtoon. Samanlaista aktiivisuutta laivaväeltä edellytti Mepan toimittamien ääni- ja videokasettien kierrätys. Joissakin paateissa oli elokuvakonekin, mikä vaati osaavaa käyttäjää ja filmivaraston täydentäjää. Yleisradion lähettäessä Porista lyhytaalloilla ohjelmaa, tuli tärkeimpiä uutisia omatoimisesti ylöskirjatuksi messeihin. Myöhemmin uutisvälitys muuttui päivittäiseksi, kun Helsinkiradio Keimolasta nakutteli Mepa:n sähkötysuutisia. Vielä vaan tilanne helpottui, kun suomalaisiinkin laivoihin alkoi ilmaantua radiotelex-laitteita. Ei tarvinnut kuin repäistä telexkirjoittimesta valmis uutisteksti ja kiikuttaa lukijoille. Kaikkein modernein vaihe oli, kun Porin kuuluvuusalueella sai lähetykset kytketyksi suoraan hytteihin. Yleisradio lopetti ohjelmiensa lähetykset Porista vuonna 2006. Kun järjestettiin yhteisiä juhlia, laivaväestä löytyi monenlaista taiteilijaa ja osaajaa. Toki aluksi kuului kursailla ja järjestäjät arvelivat juhlivansa keskenään. Pikkuhiljaa poikkeili pälyilijöitä ovella ja vähitellen väkeä kertyi. Laulajaa, soittajaa, lausujaa ja muuta esiintyjää saatiin illan mittaan aplodeerata. Eräässä laivassa kipinä rustasi lauluja ja konemestari ja messilikka olivat trion muina jäseninä äänityksissä lauluvoimana. Kurkkua huuhdeltiin huolella äänenavauksessa. Eihän se mitään stemmalaulua ollut, mutta innostunutta ja pontevaa varsinkin kellon kiiruhtaessa seuraavan päivän puolelle. Ei näiden hittipiisien soitosta keskusradion kautta tullut kukaan valittamaan. Ei edes päällikkö, jonka hytti oli ohuen seinän takana. Luotsiveikkaus oli suosittu ajankulu lähestyttäessä satamia. Veikattiin, millä minuutilla luotsi astuu kannelle. Luotsia vastaanottava perämies oli käynnistänyt sekuntikellon naviskan kronometrin mukaan ja ajanotto 1 / 2014 oli tarkka. Messeissä oli kiertänyt paria päivää aiemmin veikkauslista, mihin sai maksua vastaan varata oman minuuttinsa. Oikein veikannut saattoi saada koko potin. Jos laivaan oli rakennettu yhteinen baari tai oli jokin muu vapaa-ajan kassa, lohkaistiin osa voitosta yhteiseksi hyväksi. Joskus yritettiin luotsiveikkausta, missä olisi pitänyt arvata luotsin tulon päivämäärä ja kellonaika, vaan ei saanut suosiota semmoinen. Heräsi epäillys, että perämiehet ja konemestarit säätävät laivan kulun niin, että voittavat itse. Luotsia veikattiin yleensä Amerikan dollareilla. Minuutti ja dollari. Kerranpa veikkausta tuli maksamaan messilikka, joka maksoi samalla erään konemiehen kahden taalan veikkaukset. Isokokoisella moottorimiehellä ei kuulunut olevan sopivaa rahaa. Seuraavassa satamassa vaihtui päällikkö. Oltiin jo merellä menossa ja täkkikakkosen kanssa hörpittiin brygällä kahden kahvia, kun uusi päällikkö ilmaantui naviskaan. Kohta hän jo tuli meille ihmettelemään:”On tämä kumma laiva. Kuljin tuolla talousapulaisten kongilla ja erään messitytön ovella oli iso mies haalareissaan koputtelemassa. Kohta kun ovi aukesi, mies veti taskustaan kaksi dollaria, ja meni niitä heilutellen hyttiin!” teksti: Timo Sylvänne, www.aanimeri.fi Frivakt Vapaavahti 47 Merimiesilta Vuosaaren satamassa Tiistaina 11.2. vietettiin Vuosaaren Merimieskeskuksessa iltaa hyvän ruuan, juoman, seuran ja juttujen merkeissä. Pääaiheena oli Suomen Höyrylaiva Oy:n m/s Ariel, mutta tarinaa iskettiin ja kuulumisia kerrottiin myös monista muista laivoista, satamista ja varustamoista. Illan aikana talossa vieraili kolmisenkymmentä nykyistä tai entistä merenkulkijaa. Monelle käynti komeassa rakennuksessa oli ensimmäinen. Vuosaaren Merimieskirkon johtaja Heikki Huttunen ja MEPAn toimitusjohtaja Niklas Rönnberg kertoivat talon syntyvaiheista ja toiminnasta. Vuosaaren Merimieskirkossa käy tutustumassa ja kokousta pitämässä paljon ryhmiä, joiden catering -palveluita hoitaa alan erikoismies Kalevi Utriainen. Hän on taannoin jäänyt eläkkeelle pitopalveluyrityksestä, ja Huttunen käyttää miehen osaamista aina tarvittaessa. Levantin linjaa muisteltiin Utriainen oli loihtinut pääruuaksi merimiespihviä, mikä sopi illan teemaan hyvin. Vapaavahdin toimitussihteeri Pekka Karppanen esitteli m/s Ariel (IV) -aluksen vaiheita, joita oli kerätty MEPAn ja SLHY:n arkistoista, sekä haastattelemalla aluksella seilanneita merenkulkijoita. Muutama Arielissa seilannut oli saapunut paikan päälle. Kahvin ja tykötarpeiden jälkeen katsottiin entisen merimiehen, Kalevi ”Jeppis” Kankaisen (1942 – 2013) ohjaama elokuva ”Merimiehet” vuodelta 1982. Filmi kertoo m/s Arielin matkasta Suomesta Egyptiin ja Israeliin ja takaisin. Illan katsojat olivat varsin tyytyväisiä, kun vanhaa merimieselämää oli tallennettu ansiokkaasti filmille. Kovasti toivottiin merimiesiltojen jatkuvan. MEPAn ja Vuosaaren Merimieskirkon suunnitelmissa on paneutua seuraavaksi esimerkiksi Gustaf Eriksonin, Nielsenin tai Finnlinesin laivoihin. Kiitoksia kaikille kävijöille! Sjömanskväll i Nordsjö hamn Tisdagen den 11 februari arrangerades på Nordsjö Sjömanscentrum en sjömanskväll med god mat och dryck i trevlig samvaro och med tid att berätta historier. Kvällens huvudtema var FÅA:s m/s Ariel, men berättelserna kretsade nog kring många andra fartyg, hamnar och rederier. Kvällen besöktes av ett trettiotal fortfarande aktiva eller tidigare sjöfarare. Många besökte den ståtliga byggnaden för första gången. Nordsjö Sjömanskyrkas chef Heikki Huttunen och SSB:s verkställande direktör Niklas Rönnberg berättade om byggnadens tillkomst och verksamhet. Många grupper besöker Nordsjö Sjömanskyrka för att bekanta sig med den och hålla sammankomster. Cateringservicen sköts av Kalevi Utriainen, fackman inom branschen. Han har nyligen gått i pension från ett cateringföretag, och Huttunen använder hans kunnande alltid vid behov. Man mindes Levantlinjen Utriainen hade som huvudrätt trollat fram sjömansbiff, och det passade ju kvällens tema. Frivakts redaktionssekreterare Pekka Karppanen presenterade m/s Ariels (IV) öden med hjälp av material 48 Vapaavahti Frivakt från SSB:s och SLHY:s arkiv och intervjuer gjorda med sjömän som seglat ombord på fartyget. Några som seglat på Ariel hade mött upp. Efter kaffe med tilltugg visades filmen ”Merimiehet” som år 1982 regisserats av sjömannen Kalevi ”Jeppis” Kankainen (1942-2013). Filmen berättar om m/s Ariels färd från Finland till Egypten och Israel och tillbaka. Kvällens deltagare var mycket nöjda med att det gamla sjömanslivet dokumenterats så väl på film. Man uttryckte förhoppningen att traditionen med sjömanskvällar fortsätter. Enligt SSB:s och Sjömanskyrkans planer skall till exempel Gustaf Eriksons, Nielsens eller Finnlines båtar stå i fokus härnäst. Ett varmt tack till alla deltagare! 1 / 2014 Merimiesravintola Salve täyttyi merimiehistä 18.2.2014 Suosittu ja jo perinteeksi muodostunut helmikuinen merimiesilta sai ennätysosantoton. Lohisoppaa riitti silti kaikille 52: lle nykyiselle ja entiselle merenkulkijalle. Kun vauhtiin päästiin, alkoivat surraukset, männän haalaukset, pihvin paistamiset ja muut merimiestyöt, tosin varsin hillitysti. Menneitä aikoja ja merenkulkijoita, kuten kuun alussa edesmennyttä gts Finnjetin legendaarista kipparia Carl Svibergiä muisteltiin. Kello viiden aikoihin Salven ravintolapäällikkö Mika Elo toivotti vieraat tervetulleiksi. Hän on luvannut jatkaa merimiesillan perinnettä niin kauan, kun itse toimii Salvessa. Ravintola pitää hienolla tavalla kiinni merimiesperinteistä, mikä näkyy selvästi sisustuksessa. Ravintolan perusilme on säilynyt jo kahdeksan vuosikymmenen ajan. Monet merimiesillan asiakkaat muistivat ravintolan pysyneen lähes samankaltaisena vuosien ajan. Ruokalistallakin oli tuttuja annoksia, Salven pannu, Salven silakat, pekoniaamiainen ja monia muita. Helmikuun iltaan toi lisää nostalgiaa Markku Jalonen kitaroineen. Hän esitti sikermän merimieslauluja. Suuresta sakista lähti tosin sen verran puheensorinaa, että perimmäisiin pöytiin Markunkaan komea ääni ei kantanut. Merimiesillan osanottajien määrä on tasaisesti kasvussa. Alakerta oli aivan täynnä, ylempi taso oli vielä auki muullekin yleisölle. Kaikki olivat tyytyväisiä ja kiittelivät kovasti ravintola Salven hienoa tapaa muistaa merimiesasiakkaita. Pekka Karppanen Sjömännen fyllde sjömansrestaurang Salve den 18 februari 2014 Rekordstort deltagande i februari månads traditionella sjömanskväll. Soppan på lax räckte ändå till de 52 tidigare eller aktiva sjöfararna. Då man blev varm i kläderna blev det tal om surrning, kolvhalning, biffstekning och andra sjömansarbeten, visserligen mycket behärskat. Man drog sig till minnes gångna tider och mindes särskilt Finnjets legendariska kapten Carl Sviberg, som gått bort i början av månaden. Salves restaurangchef Mika Elo hälsade gästerna välkomna vid femtiden. Han har lovat fortsätta traditionen med sjömanskvällar så länge han själv verkar på Salve. Restaurangen håller sjömanstraditionerna i ära, det syns tydligt i inredningen Restaurangens interiör har i huvudsak bevarats under redan åtta årtionden. Många av sjömanskvällens kunder mindes att restaurangen sett nästan lika ut under årens lopp. Också menyn innehåller bekanta rätter, Salves panna, Salves strömming, baconfrukost och många andra. Februarikvällen bjöd på mera nostalgi då Markku Jalonen uppträdde med gitarr. Han framförde ett urval sjömanssånger. Markkus bärande stämma nådde kanske inte borden längst bort, då sorlet av röster från det stora sällskapet var som ljudligast. Antalet deltagare i sjömanskvällarna växer ständigt. Nedre våningen var alldeles fullsatt, den övre var ännu öppen för också annan publik. Alla var nöjda och tackade varmt restaurangen för att på ett vackert sätt komma ihåg sina sjömanskunder. Pekka Karppanen 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 49 MILJA NITOVUORI JÄI ELÄKKEELLE Lähes 27 vuoden palvelu merimiesten kirjaston hoitajana keräsi runsaasti kiitosta ja huomionosoituksia. Milja tuli MEPAan toimistosihteeriksi 1986 ja aloitti seuraavana vuonna kirjastonhoitajana. Aika oli varsin haasteellista. Vaikka maissa elettiin kasinotaloutta, oli Suomen merenkulku suurten mullistusten kourissa. Ulosliputukset, miehistönvähennykset ja alusmyynnit pitivät merimiesten mielet matalalla. Tultaessa 90 -luvulle alkoi alalla näkyä elpymisen merkkejä. – Lukeminen laivoilla lisääntyi, kun miehistöt pienenivät. Ei ollut enää korttirinkejä, vaan moni vietti vapaa-aikaa yksin, arvioi Milja harrastuksen kasvua. MEPA kykeni kasvattamaan kirjastobudjettia, panostettiin laatuun ja myös määrään. Kirjat merkittiin MEPAn tarroilla ja muovitettiin kansineen, jolloin laivan hyllystä oli helpompaa valita mieluista luettavaa. Pikkuhiljaa laivat luopuivat omista kirjakerhoistaan ja järjestelmistään. – Hankimme sellaisia kirjoja, mitä meri50 Vapaavahti Frivakt miehet halusivat lukea. Välillä piti mennä ulkomaillekin, Milja kertoi. Suomessa ei 1990 -luvulla ollut tarjolla riittävästi ruotsinkielisiä kirjoja merenkulkijoiden tarpeisiin. Milja Nitovuori kävi pikkubussilla hakemassa täydennystä Ruotsista. Kun suomalaislaivoihin alkoi tulla merenkulkijoita etelänaapurista, oli tehtävä kirjanostomatkoja myös Viroon. – Pärnussa ostin yhden kirjakaupan käytännössä tyhjäksi. Kun olin pakannut useita laatikoita täyteen, alkoi myyjä kysellä rahojen riittävyyttä, Milja muisteli. Tänä päivänä vironkielisiä kirjoja saa jo aika hyvin Suomen kirjamarkkinoilta. Mukana laivakäynneillä ja kirjastonvaihdoissa Aina kun mahdollista, Nitovuori lähti itse mukaan kirjastonvaihtoihin, varsinkin Helsingin satamiin. – Laivalla oli hyvä vaihtaa ajatuksia ja saada palautetta kirjoista. Sain myös solmittua kontakteja ja luotua yhteyshenkilöverkostoa. Monista tuli minulle hyviä ystäviä, Milja sanoi. Lukuharrastus on pitänyt pintansa. Aktii- visia laivoja ja lukijoita on edelleen paljon. Milja muistelee pitkää työuraansa lämmöllä - työ MEPAssa oli monipuolista ja mielenkiintoista. Kirjoista hän on aina ollut kiinnostunut. – Sain 7 -vuotiaana kirjastokortin Helsingin Kallion kirjastoon. Siitä lähtien olen lukenut paljon ja seurannut kirjojen maailmaa, Milja tuumi. Pitkäaikainen kirjastonhoitaja yllättyi ja oli otettu huomionosoitusten ja muistamisten suuresta määrästä jäädessään eläkkeelle. Ne lämmittivät myös muiden ”mepalaisten” mieltä. Työ on tärkeää ja on hienoa, että sitä myös arvostetaan. – Kiitoksia vielä kaikille muistamisista ja upeasta yhteistyöstä! Tämä on ollut loistava duuni, ja merenkulkijat ovat olleet mitä parhaimpia palveltavia, Milja kiittelee. Ihan kokonaan hän ei meitä jätä. Vapaavahdista voimme jatkossakin lukea Miljan kirjastokatsauksia. teksti ja kuva: Pekka Karppanen 1 / 2014 MILJA NITOVUORI GICK I PENSION Efter närmare 27 års tjänst som bibliotekarie på sjömansbiblioteket uppvaktades hon med många varma tack och hyllningar. Milja kom år 1986 till SSB som byråsekreterare och följande år började hon som bibliotekarie. Tiden var fylld av utmaningar. Trots att man på landbacken levde i tider av kasinoekonomi, skakades sjöfarten av stora omvälvningar. Utflaggningar, minskningar av manskap och försäljningar av fartyg gav sjömännen ingen sinnesro. I början av 90-talet började man skönja tecken på ljusning inom branschen. Läsningen ökade ombord, då manskapen blev mindre. Man samlades inte mera för att spela kort och mången sjöman tillbringade fritiden för sig själv, gissade Milja om den ökade läsningen. SSB kunde öka sin biblioteksbudget, man satsade på kvalitet och också kvantitet. Böck- erna förseddes med SSB:s dekaler och pärmarna plastades, vilket gjorde det lättare att välja böcker ur fartygets hyllor. Småningom avstod fartygen från sina egna bokcirklar och andra arrangemang. Vi skaffade böcker som föll sjömännen i smaken. Ibland måste man också resa utomlands, berättade Milja. På 1990-talet fanns det i Finland inte tillräckligt svenskspråkiga böcker för sjöfararnas behov. Milja Nitovuori åkte med minibuss till Sverige för att skaffa komplettering. Då de finska fartygen började anställa sjöfarare från det södra grannlandet fick man göra resor till Estland för att skaffa böcker. I Pärnu tömde jag i praktiken en bokhandel. Då jag hade packat flera lådor fulla, bör- Milja jakoi palkinnot jäänmurtajamiehille Rauno Mutkalle ja Arto Turuselle 1989 Milja överräckte priserna till isbrytarmännen Rauno Mutka och Arto Turunen år 1989 1 / 2014 jade försäljaren fråga om pengarna räckte, mindes Milja. Nuförtiden får man redan böcker på estniska rätt väl på den finländska bokmarknaden. Med på fartygsbesök och biblioteksbyten Alltid då det var möjligt var Nitovuori med vid bibliokesbyten, särskilt i Helsingfors hamnar. Det var bra att utbyta tankar och få respons på böckerna. Jag kunde också knyta kontakter och skapa ett nätverk av kontaktpersoner. Många blev mina goda vänner, berättade Milja. Intresset för läsning har hållit i sig. De aktiva fartygen och läsarna är ännu många. Milja minns med värme sin långa arbetskarriär – arbetet på SSB var mångsidigt och intressant. Böcker har alltid intresserat henne. Som sjuåring fick jag mitt bibliotekskort till biblioteket i Berghäll i Helsingfors.. Sedan dess har jag läst mycket och följd med böckernas värld, berättade Milja. Den mångåriga bibliotekarien blev överraskad och rörd av hyllningarna och alla tecken på uppskattning då hon gick i pension. De värmer också byråns andra anställda. Arbetet är viktigt och det är fint att det också uppskattas. Tack till alla som kom ihåg mig och tack för ett fint samarbete! Det här var ett strålande jobb, och sjöfararna har varit de allra bästa att betjäna, tackar Milja. Helt lämnar hon oss inte. I Frivakt kan vi också i fortsättningen läsa Miljas litteraturöversikter. text och bild: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 51 MEPAn kirjasto suosittelee: Milja Nitovuori Chimamanda Ngozi Adichie on Afrikan nykykirjallisuuden lupaava lahjakkuus. Adichien esikoisromaani Purppuran punainen hibiskus ilmestyi vuonna 2003 ja toinen romaani Puolikas keltaista aurinkoa vuonna 2006 sai maailmanlaajuisen kiinnostuksen heräämään. Vuonna 2009 ilmestyi novellikokoelma Huominen on liian kaukana sekä kolmas romaani Kotiinpalaajat julkaistiin viime vuonna. Adichie kasvoi Nigeriassa ja opiskeli lääketiedettä, kunnes muutti Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Hän valmistui kandidaatiksi viestinnän ja poliittisen tieteen alalta sekä maisteriksi oppiaineenaan afrikkalaisuuden tutkimus. Hänellä on myös maisterin tutkinto luovasta kirjoittamisesta. Kotiinpalaajat kirja on jälleen valtavan taidokkaasti etenevä tarina Nigeriassa kasvaneista Ifemelusta ja Obinzesta. He kasvavat yhdessä ja rakastuvat teini-ikäisinä. Sotilashallinnon alaisessa kotimaassa ei ole nuorilla tulevaisuutta ja kaunis Ifemelu pääsee opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Obinze yrittää seurata häntä, mutta päätyy laittomana siirtolaisena Lontooseen. Tarinan kerronta on älykästä ja ajatuksia heittelevä. Se uskaltaa olla asioista eri mieltä. Romaanissa on merkittävässä osassa Ifemelun rohkeat blogikirjoitukset, rotukysymykset, afrikkalaisuus ja rasismi. Kuten brittiläinen lehti The Guardian on todennut: ”Jotkin romaanit kertovat upean tarinan, toiset muuttavat tapasi katsoa maailmaa. Kotiinpalaajat onnistuu tekemään molemmat”. Anne Holt on työskennellyt asianajajana sekä toimittajana, mutta on nykyään omistautunut menestyksekkäälle kirjailijanuralleen. Kuollut kulma on trilleri, mikä ottaa kantaa päivänpolttaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tarina alkaa järkyttävästä päivästä heinäkuun 22.päivänä. Oslon pommi-iskusta ja Utoyan joukkomurhasta. 52 Vapaavahti Frivakt Kriminologi Inger Johanne Vik on tullut auttamaan ystäväperhettä juhlien järjestelyssä, mutta perheessä on tapahtunut onnettomuus. Kahdeksan vuotias Sander on pudonnut tikkailta ja kuollut. Tapausta tutkimaan joudutaan lähettämään juuri poliisikoulusta valmistunut Henrik Holme. Pikkupojan kuolema paisuukin terrori-iskun varjossa rikostutkinnaksi. Inger Vikiä pyydetään osallistumaan tutkintaan, vaikka Ingerillä olisi omiakin ongelmia ratkottavana. Sander oli ylivilkas lapsi jolla oli ADHD-diagnoosi, joten aiemmilla tapaturmilla saattoi olla luonnollinen selitys. Trilleri pohjautuu osin tositapahtumiin ja tuo esille vakavia asioita. Silti tarina vie mennessään ja yllättää lukijansa. Kirjan loppu on liiankin koskettava. Ville Haapasalosta kertova kirja Et kuitenkaan usko…. on aiheuttanut Mepassa jonotuksen. Kauko Röyhkä on kirjannut muistiin Villen uskomattomat seikkailut Venäjän jälleensyntymisen vuosina. Kirja kuvineen esittää Villen 1900- lukua. Jatkoa suunnitellaan jos kirja menestyy ja nyt sekin on jo nähty, kun ensimmäinen painos myytiin hetkessä loppuun. Hollolasta kotoisin oleva Ville harrasti näyttelemistä ja oli lahjakas jääkiekkoilija. Ylioppilaaksi tultuaan oli aika hakea teatterikorkeakouluun. Kuultuaan sattumalta opiskelumahdollisuudesta Leningradissa hän päätyi kielitaidottomana pääsykokeisiin ja hyväksyttiin kouluun. Opiskeluaikana hän sai kokea nälkää ja tulla kerta toisensa jälkeen ryöstetyksi. Valmistuttuaan vuonna 1995 oli kaupunki muuttunut Pietariksi ja Ville oppinut täydellisesti venäjän kielen. Haapasalosta tuli julkisuuden henkilö Venäjällä elokuvan Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia vuoksi. Talouslehti Forbes julkisti vuonna 2013 Haapasalon maan kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi. Huolimatta menestyksestä Venäjällä hän oli melko tuntematon Suomessa. Suomen markkinoille levitetty elokuva Käki nosti Villen kuuluisuuteen myös täällä. Haapasalon isännöimät TV-ohjelmat Perjantai illan unelma, Venäjän halki 30 päivässä, Silkkitie 30 päivässä, suomensukuiset 30 päivässä, Jäämeri 30 päivässä sekä ruokaohjelma Sapuskaa Harashoon ovat olleet erittäin suosittuja. Haapasalon mutkaton ja rento olemus on mahdollistanut pääsyn yllättäviin ja mahdottomiinkin paikkoihin. Hänen sydäntään lähinnä ovat lastenkodit, joita hän parhaansa mukaan auttaa. Tarina on hulvattoman hauska, mutta myös rankka ja Juha Metson valokuvat tuovat uuden ulottuvuuden itänaapurin kurjuuteen ja korskeuteen. Taiteilija, kirjailija Hannu Väisäsen trilogian Vanikan palat, Toiset kengät ja Kuperat ja koverat romaanit ovat saaneet jatkoa. Omaelämänkerrallinen Taivaanvartijat halutaan kuitenkin pitää erillisenä taideteoksena eikä jatkokappaleena. Hyvin kirja itsekseenkin pärjää, mutta mielestäni tutustuminen kirkkomaalari Anteroon edellisten kirjojen kautta auttaa syventämään lukukokemusta. Anteroa pyydetään toteuttamaan uuden kirkon alttaritaulu, mutta maalaamisen ohella täytyy ottaa kantaa moneen muuhunkin asiaan. Kuvataiteilija Väisänen sekä päähenkilö Antero ovat vahvasti käden taitajia. Kirjailija on ikään kuin yhdistänyt maalaamisen sekä kirjoittamisen. Väisänen kuvaa värikästä kauneutta runsain sanakääntein ja lukija oppii uusia nimiä väreille. Taivaanvartijat on luovantyön ylistys ja kuvaus tilaustyön vaikeudesta hyvää tilannekomiikkaa unohtamatta. 1 / 2014 Hävittäkää Helsinki Antero Raevuoren uutuuskirja kiinnosti MEPAn väkeä siinä mielessä, että vuoden 1944 ilmapommituksissa tuhoutui myös Linnankatu 3:n tontilla ollut komea jugend -talo. Katajanokalla oli merikasarmi ja tärkeä satama, joten kaupunginosan pommittaminen kuului suunnitelmiin. Sailor´s Homen asukkaat ehtivät pommisuojaan, mutta satamissa olevissa laivoissa sai muutama merimies surmansa. 70 vuotta sitten Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat tekivät kolme massiivista hyökkäystä, jopa 900 koneen voimin. Tuhot jäivät verrattain vähäisiksi uuden tutkakaluston ja hyvän torjuntajärjestelmän ansiosta. Helsinkiä varten koneisiin lastattiin kaikkiaan 16490 pommia yhteispainoltaan 2604 tonnia. Aiheesta on toki kirjoitettu aikaisemminkin, mutta Raevuori valottaa historiaa nykypäivän tyylillä. Lukija pääsee neuvostopommittajan kyytiin ja saa toisaalta lukea tavallisen helsinkiläisen tuntemuksia. Kirjassa kuvaillaan muun muassa pääministeri Edwin Linkomiehen veranpaineongelmia sekä pommituksen vuoksi kesken jäänyttä Karhu-Kissojen ja TBK:n välistä jääkiekko-ottelua. Kirja on myös kunnianosoitus eversti Pekka Jokipaltion (1901-1977) johtamalle ilmapuolustukselle. Hänen lähisukulaisensa, Johanna Jokipaltio (1946-2010) muuten toimi useina vuosina MEPAn harrastenäyttelytöiden arvostelijana. teksti: Pekka Karppanen MEPA DVD Ny DVD på SSB: Captain Phillips Captain Phillips MEPAn filmivalikoimaan kuuluu nyt uusi meriaiheinen toimintaelokuva. Tositapahtumiin perustuva kaksinkertaisen Oscarvoittajan Tom Hanksin tähdittämä elokuva vie katsojat konttialuksella keskelle merta 240 mailin päähän Somaliasta. Neljä somalialaista merirosvoa kaappasi 155-metrisen Yhdysvaltojen lipun alla purjehtivan m/v Maersk Alabaman aikomuksenaan vaatia lunnaita. Miehistö hajaantui ja pimensi laivan. Osa rosvoista piti komentosiltaa ja kapteenia hallussaan. Konehuoneessa merimiehet ottivat miehistöä etsineen merirosvon vangiksi ja aikoivat tehdä kauppaa. Tilanne eteni siten, että merirosvot lähtivät laivan pelastusveneellä kapteeni mukanaan puksuttamaan kohti Somaliaa. USA:n laivasto ja Navy Seals –erikoisjoukot tulivat paikalle. Pelastusvene otettiin hinaukseen. Yksi merirosvoista tuotiin sotalaivaan neuvottelemaan. Tulosta ei tullut, joten tarkka-ampujat eliminoivat pelastusveneessä olleet rosvot. Kapteeni pelastettiin ja eloon jätetty rosvo tuomittiin Yhdysvalloissa 33 vuoden vankeuteen. Elokuva oli mukaansa tempaava ja tiivistunnelmainen. Mielestäni se oli eurooppalaiseen makuun tehty. Sotavoimilla ei turhaan pullisteltu, eikä ”snaippereiden” osumia hehkutettu. Jonkin verran tavallista merimieselämääkin elokuvassa nähtiin. Captain Phillips oli ehdolla Oscar -gaalassa parhaan elokuvan, sovitetun käsikirjoituksen ja parhaan sivuosanäyttelijän kategorioissa. Ehdolla ollut Barkhad Abdi (merirosvo Muse) sai BAFTA -palkinnon parhaasta miessivuosasta. SSB:s filmutbud har utökats med en ny, spännande film vars handling utspelas till havs. Filmen baserar sig på verkliga händelser, huvudpersonen spelas av Tom Hanks, dubbel Oscars vinnare. Tittarna tas med på ett containerfartyg, mitt ut på havet 240 sjömil från Somalia. Fyra somaliska pirater kapade 155 meter långa m/v Maersk Alabama som seglar under USA:s flagg, avsikten var att kräva en lösensumma. Manskapet skingrades och mörklade fartyget. Några av piraterna intog kommandobryggan och tog kaptenen till fånga. I maskinrummet tog sjömännen till fånga en av piraterna som sökt dem och börjar köpslå. Händelserna framskred så att piraterna tuffade iväg mot Somalia med en räddningsbåt och kaptenen som fånge. USA:s flotta och specialtruppen Navy Seals kom till platsen. Räddningsbåten togs på bogser och en av piraterna togs ombord på örlogsfartyget för att förhandla. Man nådde inget resultat och skarpskyttarna eliminerade piraterna i räddningsbåten. Kaptenen räddades och piraten som lämnats i liv dömdes i USA till 33 års fängelse. Filmen är medryckande och atmosfären intensiv. Jag tycker den är gjord för europeisk publik. Man skryter inte i onödan med militär styrka, och frossar inte i att prickskyttarna träffar. I någon mån visar filmen också vanligt sjömansliv ombord. Captain Phillips var nominerad för Oscar galans kategorier bästa film, bästa manus efter förlaga och bästa manliga biroll. Nominerade Barkhad Abdi (piraten Muse) fick ta emot priset BAFTA för bästa manliga biroll. 1 / 2014 Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 53 Merimiehen elämän iloja ja suruja Timo Haipuksen uudessa kirjassa: Konemestari Hautala ja elon mainingit ba m/t Aru Kuvassa lopussa. Jokaisen on se luettava itse, tämän enempää ei uskalla juonesta paljastaa. Nautintoon kannattaa varata rauhallinen ajankohta ja mukava nojatuoli. Pekka Karppanen Konemestari Hautala ja elon mainingit Kirjailija: Timo Haipus 224 sivua, pehmytkantinen ISBN: 978-952-93-3621-0 Myynti: www.merimieskuvia.net ja Elisa Kirja Hinta: 24 EUR Suomeen postitettuna, ekirja 18,90 aipus Timo H Vapaavahti Frivakt inen utalalle, esta lille eriko nk ka Ha en takais nnan vä stari He nen vuod hoitaja Ha y koneme nk ymme nkan ja Näin ei kä a, yli neljä synty y He ast ssa nh va ala ira utalan Ha tista. Sa n la tel sk ei ko aa at keskus täjä. Se he alkav ailuista. mank ier anosassa sen seikk ea maail essa ma laivasta ja rilaiva ja oik vieraillut jokais me t jan ee lin oll n kana s, villin ka oliki m/t Aiolo keäksi issuilla mu essa, vaik rtaa. Re Laiva oli lle tuli tär an Suom monta ke Hautala timaassa ruak in. mä laulu. s kuinka su ttä tie ja käynyt ko esi a on all onne laulajan nyt maap aista iloa, attoman ja kiertä ma monenl ttu tuntem a neljäky vat koke le tallenne saa jatko miehet sai huri ja sil luttua ä. Yllät ys -kelanau n ajan ku vana kesän raa Grundig in pitkä Ciseu ättäen iä voi no ia Texas yll ks i ast äty lil vis yll sel tro tope lokälaisia ar voitus mään len n kaik ki Laulajan min. Min nkan, ku se lähti vie n He myöhem ja ku ta ot an vi, vu kä mentä käy Hann oloksen tä miten Miten Ai amiin? En paljastua? etn ta. Vi kirjas Nangiin löyty vät tystä Da staukset tarinoiviää? – Va ja kertoa pulta sel sta, messissä, in in g it lo n m a la ja e 54 mai ja elon H a u ta Merimiehet tuntevat Oulun seudulla asuvan Tipen pitkälti merimieskuvia.net -sivuston ylläpitäjänä. Sivustolla on satoja kuvia merenkulkijoista ja laivoista, sekä suuri kokoelma Tipen itsensä ja muiden merimiesten kirjoittamia juttuja. Sivuston yhteydessä toimii lisäksi merimiesten keskustelupalsta, jossa myös voi lukea meheviä juttuja. Tipen kirjoituksia on julkaistu merenkulkualan lehdissä ja hän on toimittanut myös Ruuppari -verkkolehteä. Haipus on seilannut koneessa eri varustamoissa, mutta teki pitkän työuran perustamansa Painomiehet Oy:n parissa. Nuorempi polvi jatkaa nyt työtä - Tipe jeesailee välillä enemmän, välillä vähemmän. estari m e n o K a Hautalningit e s ta ri Timo ”Tipe” Haipus nem s • Ko aan ukko an Manal et kuoltua i kaikille t merimieh äjiksi. Näin kävis ni n joutuva itt aa m önöman m uk sk lä m on pirulle tarinan pa kunn in n ka tti ha ku an lve ja ”V ille, eli he e merimieh eldareiksi, faanille ahtaneill ks ha n syntii infarkeläessään lttyä”. mastaan ut siltä vä an selviää saa olisi voin suhde. Pi sillä hän H a ip u ”Patu” Patanen mainitaan oikealla nimellään. Tarinasta voi todella tunnistaa joitakin tapauksia, mitä on sattunut eri laivoissa menneinä vuosikymmeninä. Hautala kertoo itsestään ja muista tankkerilla seilanneista merenkulkijoista. Hän otti jobin Maarianhaminassa ja astui laivaan Göteborgista, josta seikkailut alkoivat. Merellä ja satamissa vietettiin vapaa-aikaa, kuten tuohon aikaan merimiehet sitä viettivät. Ajan hengen mukainen kelanauhuri ja siihen äänitetty kirjan nimeä mukaileva laulu nousevat keskeiseen, kantavaan rooliin, mikä yhdistää menneen nykypäivään. Juoni etenee tasaisesti ja kiinnostavasti, mutta ei sorru missään vaiheessa ylilyönteihin. Kaikki tapahtumat ovat tällaisessa vanhassa tankkerissa olleet mahdollisia, luonnollisia ja jopa todennäköisiä. Lukija kokee useita huippuhetkiä – välillä taas sääliä huono-onnisia merimiehiä kohtaan. Edellinen kirja sai hyvän vastaanoton ja lukijat toivoivat lisää merimieskirjoja. Tipe ei tosiaankaan jäänyt myhäilemään, vaan julkaisi todella EAhienon kertomuksen. Tarinan DI N KOO hienon rakenteen ymmärtää täysin vasta T im o Kun olin lukenut ”Tipen” kirjan yhdellä rupeamalla, piti hetken aikaa vielä vain istua ja miettiä. Tämä on aina sen merkki, että kirja on ollut hyvä. Haipus on valmistellut tekstin huolella, se on lennokasta ja mukaansa tempaavaa luettavaa. Hän on löytänyt hienon näkökulman merimiestarinaan, ja se toimii. Entisenä merimiehenä, merimieskuvia.net -sivuston ylläpitäjänä ja juttujen toimittajana Timo Haipus hallitsee merimiestarinat. Suolaisten merten miehille kirjan tapahtumat ovat tutunomaisia. Hieno kertomus sopii myös ”maakravuille”; liikaa ei viljellä slangisanoja ja niistäkin on kirjan lopussa sanasto. Sairaalaan joutunut konemestari Hautala hyppää nykypäivästä kauas 60 -luvun lopulle, jolloin hän seilasi vanhassa villin linjan tankkilaivassa. Tarinoita kuuntelee yövuoronsa aikana sairaanhoitaja, joka haluaa saada selville tarkan kuvauksen koko Hautalan työtörnistä m/t Aioloksella. Haipuksen mukaan tarina on kuvitteellinen, mutta monet tapahtumat ovat tosia. Henkilöhahmoihin hän on ottanut piirteitä tuntemistaan merenkulkijoista. Ainakin Sivuston rakentaminen ja ylläpito on ollut hieno kulttuuriteko. Tipe on ara ja mai lla laivan ä satamist na istuske vostettu ja toivottu vieras ngosta”. niissä sekmerimiesten aisin tapa oli aina tu htumista illä oli ilt ympärillä aan, tapa n 1 ist ”Merimieh vie ivo rto la ksesta ke joissa hän silloin mmista nostalgiatapahtumissa, olo ise Ai ka /t ai ta neet. M olivat aja jonne ne tällöin käy etelän miehiä tervehtimässä. Konemestari Hautala ja elon mainingit on Timo Haipuksen toinen kirja. Vuonna 2013 julkaistu ensimmäisen kirja Halki jään m/s Vaasa Providerin matkassa sai hyvän vastaanoton. Se kertoi miehen nuoruusvuosien seilauksista. Kumpaakin kirjaa myydään merimieskuvia.net -sivustolla ja e-kirjana Elisa Kirja -palvelussa. Merim iesker tomus 1 / 2014 Merenkulun logistiikka Uutuuskirja selventää merenkulun osa-alueiden tehtäviä ja toimii hyvänä käsikirjana kaikille alalla työskenteleville Vapaavahdin toimituksen hyllyssä oleva ”Kauppamerenkulku ja satamatoiminnot” (Jouko Santala 1988) sai nyt vierelleen loistavan päivityksen. Ulla Tapanisen tekemä kirja esittelee merenkulun taustoja, nykytilannetta ja kehitysnäkymiä etenkin Suomen ja Itämeren näkökulmista. Teos on kirjoitettu silmällä pitäen merenkulun logistiikan opintoja yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, mutta sitä voi suositella myös merenkulkijoille ja kaikille shipping -alan ihmisille. Varustamotaloutta käsittelevässä luvussa käydään läpi kustannusrakenteita, merenkulun tukia, verotusta ym. asioita, jotka varmasti kiinnostavat merenkulkuihmisiä Tramppi- ja linjaliikenne Rahtausmuodot, toimituslausekkeet ja laivausehdot on moni lukenut merenkulkukoulutuksen yhteydessä. Kirjaan on koottu tärkeimmät asiat juuri Itämeren alueen näkökulmasta. Merenkulkija saattaa jäädä kaipaamaan tietoja tankkereiden rahtauksesta tai kylmäkuljetusten pooliliikenteestä. Näistä löytyy kuitenkin runsaasti englanninkielistä materiaalia, kuten tekijä alkusanoissaan toteaa. Suomen merenkulku on yhä enemmän lähimerikuljetuksia (short sea shipping) pienine lastierineen ja feeder -laivoineen. Parin vuosikymmenen aikana matkustajaliikenne, etenkin Helsinki-Tallinna-välillä on kasvanut, samoin Suomenlahden öljykuljetukset. 1 / 2014 Suomen osuus Itämeren merikuljetuksista oli 14 prosenttia vuonna 2011. Alukset ja miehityskysymykset Kirjassa käydään läpi aluksiin liittyviä määreitä, mittoja ja vetoisuuksia, samoin kokoluokkia handymaxeista suezmaxeihin ja aina ULCC -tankkereihin asti. Kuljetuskustannusten vähentämiseksi alusten kokoja on pyritty kasvattamaan. Tietyt laivatyypit, kuten jäähdytysalukset ja kappaletavara-alukset alkavat tänä päivänä olla harvinaisia. Mukavuuslippurekisterit mahdollistavat miehityskulujen pienenemisen, mutta monissa maissa on erilaisia tukijärjestelmiä. Suomessa merenkulun tukia maksetaan vuositasolla noin 95 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 suomalaisvarustamoiden alusten lukumäärästä 12 prosenttia ja kantavuudesta 48 prosenttia oli rekisteröity ulkomaille. Viime vuoden aikana tosin ”sisäänliputettiin” monia aluksia. Ympäristö- ja yhteiskuntavastuut ovat tänä päivänä erityisen tärkeitä, mikä myös näkyy Tapanisen kirjassa. Ne vaikuttavat myös esimerkiksi öljy-yhtiöihin, jotka luopuvat alusten omistuksesta ja rahtaavat kalustoa. Esimerkkiä ei tarvitse hakea kaukaa. Kirja on kokonaisuudessaan hieno läpileikkaus alasta. Lopussa on sanasto, myös lähdeluettelo on hyödyllinen varsinkin opiskelijoille. Kirjassa on runsaasti mielenkiintoisia tietolaatikoita ja kuvaliite. Ulla Tapa- ninen muistuttaa myös, että tulisi harjoittaa pitkäjänteistä miehityspolitikkaa – ammattitaitoon ja jaksamiseen on panostettava. Suomessa on suuri määrä osaamispääomaa ja myös halua jakaa tietoa. Tämä kirja on siitä hyvä esimerkki. teksti: Pekka Karppanen Merenkulun logistiikka, Dosentti Ulla Tapaninen, ISBN 978-951-672-373-3 Kustantaja: Otatieto 154 sivua, pehmytkantinen B5 koko, hinta 42 euroa Frivakt Vapaavahti 55 PÅ MINNETS REDD Lars-Erik Erikssonin komea kirja antaa kattavan läpileikkauksen Ahvenanmaan merenkulun lähihistoriasta Hienosti taitettu kovakantinen kirja koostuu pääosin Erikssonin kirjoittamista artikkeleista, joita on julkaistu Ålands Sjöfart & Handel -lehdessä. Juttuja on toki päivitetty ja niihin on lisätty runsaasti kuvia. Ahvenanmaa on aina ollut maineikas purjelaivapaikkakunta, mutta På minnets redd keskittyy konekäyttöisiin aluksiin. Lars-Erik Eriksson on jakanut artikkelit neljään kategoriaan, höyrylaivoihin, kuivalastialuksiin, tankkereihin ja matkustajalaivoihin. Kirjassa esitellään yli 60 alusta. Eriksson on itse seilannut erityyppisillä laivoilla 1965 -2011. Sally -varustamon tankkilaivoilla oli hänen aikoinaan suuret miehistöt, joilla riitti tarinoita. Erikssonin isä seilasi stuerttina Lundqvistilla, mistä kirjailija on epäilemättä saanut näkökulmaa edellisen sukupolven aluksiin, kuten s/s Sarpeniin. Hän oli nuorena poikana isänsä mukana vuonna 1912 rakennetulla höyrylaivalla eräällä Puolan matkalla. Gdanskissa oli, kuten merimiehet tietävät, hyvä meininki varsinkin vuonna 1956. Sarpenin ja 11 muun höyrylaivan tarinat LarsErik kertoo kirjan ensimmäisessä osiossa. Gunnyn ja Ragnyn haverit Sally -varustamolle sattui 1970-luvulla kaksi ikävää onnettomuutta. Eriksson työskenteli itsekin tuolloin Sallyn tankkereilla, joten hän luonnollisesti selostaa kirjassa kummatkin tapaukset. M/t Ragny katkesi Atlantilla ja m/t Gunnylla sattui tuhoisa räjähdys Ranskassa. Monet merenkulkijat menettivät henkensä. Itse kuitenkin pidin paljon juuri tankkilaivaosiosta, jossa oli harvinaisia valokuvia hienoista ”miitseppitankeista”. Artikkelien yhteydessä Eriksson käy läpi myös merenkulkutaloutta, kuten rahteja sekä laivojen myynti- ja romutusarvoja. Eräs kirjan tankkereista, m/t Lenny, romutettiin Helsingin Katajanokalla. Sitä ennen laivalla ollut polttoaine oli siirretty Sally-varustamon matkustaja-alukseen Viking 5:een, joka liikennöi Helsingistä Tukholmaan. Tankkeriosion uusin alus on vuonna 2006 rakennettu Lundqvistin Penelop. 56 Vapaavahti Frivakt Ro-ro-alukset, reeferit, bulkkerit ja kappaletavaraalukset Tämä on kirjan laajin osuus, yli 60 sivua laivahistoriaa ja hienoja kuvia. Tosin muutamat laivoista seilaavat yhä. Kirjan kauneimpiin laivoihin kuuluvat GE- varustamon lähes identtiset sisarukset Degerö ja Eckerö. Eriksson seilasi itse Eckeröllä moottorioppilaana ja – miehenä vuonna 1965, jolloin alus liikennöi muun muassa Suurille järville. Tästä kirjasta sain vasta selville, että Ilmari Tuulen miitseppibulkkeri Tellholm on myös ollut ahvenanmaalaisomistuksessa. 1970-luvun lopulla olin mukana, kun Helsingin Merenkulkuoppilaitoksen oppilaat tekivät päivätöitä aluksella sen ollessa kolia purkamassa. Yksi mielenkiintoisimpia lukuja on m/s Thor Vikingin tarina. Vikinglinjen osti tämän aikoinaan miinaankin ajaneen kaksoismiitseppilaivan, ja se aiottiin muuttaa autolautaksi. Algot Johansson piirsi suunnitelmat voipaperille. Niistä kuitenkin luovuttiin, ja Thor Viking jatkoi villin linjan kappaletavara-aluksena kunnes jäi filippiiniläisomistuksessa ylösmakaamaan. Huhujen mukaan aluksessa toimi salainen ilotalo. Ahvenanmaan ja Suomen välinen liikenne oli päässyt hyvään vauhtiin, uusittiin myös kalustoa vauhdilla. Hyväkuntoiset alukset olivat haluttuja second hand -markkinoilla, ja jatkoivat liikennöintiä eteläisemmillä vesillä lukuun ottamatta s/s Vikingia, joka romutettiin Helsingissä 1973. Kirjan lopussa on vielä sarja erilaisia alaan liittyviä artikkeleita. Mielenkiintoista oli lukea siitä, miten varustajat ovat valinneet laivoilleen nimiä. Nostalgisia ovat myös positio- ja laivalistat menneiltä vuosikymmeniltä. Esimerkiksi vuonna 1973 oli ahvenanmaalaisilla varustamoilla noin 70 ulkomaanliikenteen laivaa. Kirjan ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun. Ei ihme, sillä tätä kirjaa voi todella suositella. Teksti, taitto, kuvatoimitus ovat huolella tehtyjä. Ulkoasua elävöittävät vanhat matkaesitteet ja -liput, aikataulut sekä muu grafiikka. Toivotaan, että uusintapainos saadaan nopeasti markkinoille. teksti. Pekka Karppanen På minnets redd Julkaisija: Ålands Sjöfartsmuseum Kovakantinen, 216 sivua, runsas kuvitus ISBN 978-952-93-2784-3 S/s Viking, autolautta liikenteen pioneeri Matkustajalaivaosiossa käydään läpi useiden autolauttojen vaiheita. Kun Ruotsin, 1 / 2014 PÅ MINNETS REDD Lars-Erik Erikssons fina bok är en uttömmande skildring av den åländska sjöfartens närhistoria Boken, med hårda pärmar och riktigt snygg layout, består till största del av Lars-Erik Erikssons artiklar till tidskriften Ålands Sjöfart & Handel. Artiklarna har dock bearbetats och kompletterats med ett rikligt bildmaterial. Åland har alltid varit känd som en segelsjöfartsregion, men På minnets redd inriktar sig på maskindrivna fartyg. Eriksson har delat in artiklarna i fyra kategorier: ångfartyg, torrlastfartyg, tankfartyg och passagerarfartyg. Boken beskriver över 60 fartyg. Eriksson själv seglade med olika typer av fartyg under åren 1965 till 2011. På hans tid hade rederiet Sally stora besättningar med många historier att dela med sig av. Erikssons far seglade som steward för Lundqvist och det råder inget tvivel om att det är därifrån författaren har fått inblick i förra generationens fartyg såsom s/s Sarpen. Som liten pojke följde han med sin far på en resa till Polen med ett ångfartyg byggt 1912. Som alla sjömän vet, fanns det en hel del hålligång i Gdansk, i synnerhet år 1956. I bokens första del berättar Eriksson historien om Sarpen och elva andra ångfartyg. Gunnys och Ragnys haverier På 1970-talet drabbades Sally av två beklagliga olyckor. Vid denna tidpunkt arbetade Eriksson på samma bolags tankfartyg och av naturliga skäl skildrar han därför dessa båda händelser i boken. M/t Ragny gick itu ute på Atlanten och m/t Gunny råkade ut för en förödande explosion i Frankrike. Många sjöfarare fick sätta livet till. Jag själv fastnade särskilt för delen om tankfartyg, som innehåller sällsynta fotografier av ett ståtligt midskeppsbygge. I samband med artiklarna går Eriksson också igenom sjöfartsekonomin, till exempel frakter samt fartygens försäljnings- och skrotvärde. Ett av tankfartygen i boken, m/t Lenny, skrotades på Skatudden i Helsingfors. Innan dess hade fartygets bränsle överförts till Sallys passagerarfartyg Viking 5, som trafikerade mellan Helsingfors och Stockholm. Det nyaste av alla tankerfartyg i boken är Lundqvists Penelop, som färdigställdes 2006. 1 / 2014 Roro-fartyg, reefers, bulkfartyg och styckegodsfartyg Detta är bokens mest omfattande del; mer än 60 sidor fartygshistoria och fina bilder. Vissa av fartygen seglar än. GE-rederiets nästintill identiska systrar Degerö och Eckerö hör till bokens vackraste fartyg. Eriksson seglade som motorelev och motorman på Eckerö 1965, då fartyget trafikerade till bland annat Stora sjöarna. Först i och med denna bok fick jag reda på att Ilmari Tuulis bulkfartyg Tellholm även har haft en åländsk ägare. I slutet av 1970-talet var jag med när studenterna vid sjöfartsskolan i Helsingfors gick på dagsverke på fartyget när det lossade kol. Ett av de mest intressanta kapitlen är det om m/s Thor Viking. Vikinglinjen köpte detta torrlastfartyg med dubbla midskepp, som en gång i tiden kört på en mina, i syfte att göra om den till en bilfärja. Algot Johansson ritade en skiss på smörpapper, men man övergav planerna och Thor Viking fortsatte på den vilda linjen tills fartyget lades upp för gott under filippinsk ägo. Ryktet säger att ett hemligt glädjehus huserade på fartyget. S/s Viking – en pionjär inom bilfärjetrafiken I delen om passagerarfartyg beskrivs de olika faserna för flertalet bilfärjor. När trafiken mellan Sverige, Åland och Finland tagit fart, förnyades också materielen i snabb takt. Fartyg i gott skick var eftertraktade på second hand-marknaden och fortsatte trafikera på sydligare vatten, med undantag för s/s Viking som skrotades i Helsingfors 1973. I slutet av boken finns en serie artiklar om andra sjöfartsrelaterade ämnen. Det är intressant att läsa om hur redarna har tänkt när de namngett sina fartyg, och positions- och fartygslistorna från tidigare decennier är ett annat nostalgiskt inslag. Till exempel hade de åländska rederierna cirka 70 fartyg i utlandstrafik år 1973. Den första upplagan av bokens sålde slut snabbt, vilket inte är ett dugg förvånande – boken kan verkligen rekommenderas. Det ligger ett omsorgsfullt arbete bakom texterna, layouten och bildredigeringen, och bokens gamla resebroschyrer, biljetter, tidtabeller och andra grafiska detaljer gör den levande. Förhoppningsvis behöver vi inte vänta länge förrän nästa upplaga är ute på marknaden. Text: Pekka Karppanen På minnets redd Utgiven av Ålands Sjöfartsmuseum Hård pärm, 216 sidor, omfattande bildmaterial ISBN 978-952-93-2784-3 Frivakt Vapaavahti 57 Terveystietoisku: Suola- löytyykö tappaa suomalaisia messistä vaihtoehtoisia mausteita? Tupakka oli Suomessa pitkään ensimmäisellä sijalla yksittäisten kuolinsyiden listalla. Kun sauhuttelu on hitaasti mutta varmasti vähentynyt, ovat ravitsemukselliset riskitekijät kuten ylipaino, kohonnut verenpaine ja kohonnut kolesteroli nousseet tärkeämmiksi tekijöiksi. Kohonneen verenpaineen taustalla on erityisesti suolan käyttö, joka vuodesta 2007 lähtien on jälleen lisääntynyt. Myös alkoholi on merkittävä kohonneen verenpaineen riskitekijä. Pohjois-Karjala -projektin ansiota oli muun muassa suomalaisten ravitsemustottumusten muutos sekä siitä johtuneet kolesteroliarvojen paraneminen ja verenpainetasojen aleneminen. Kuluneiden runsaan puolen kymmenen vuoden aikana verenpainetasojen lasku on kuitenkin pysähtynyt. Yksi syy on suolan käytön lisääntyminen, sanoi tammikuussa Lääkäripäivillä esitelmöinyt tutkimusprofessori Tiina Laatikainen. Suomalaiset saavat liikaa suolaa esimerkiksi leivästä, lihavalmisteista ja valmisruoista. Yksi syy Laatikaisen mukaan on muoti-ilmiöksi tulleet television ruokaohjelmat. Niissä julkkiskokit antavat esimerkkiä heittelemällä annoksiin sormisuolaa niin että varmasti tuntuu. Sitä tulee helposti liikaa, koska sormisuolaa annosteltaessa kertamäärät ovat epämääräisiä. Mitä enemmän suolaa, sitä korkeammat verenpaineet. 1980-luvulta lähtien suolan käyttö ensin väheni. Se näkyi suomalaisten verenpaineiden alenemisena. Miesten keskimääräinen yläpaine oli 30 vuotta sitten 145 ja naistenkin yli 135. Vuonna 2012 vastaavat luvut olivat 134 ja 127, mutta edelleenkin kansainvälisesti korkeat. Luvut ovat siis kaunistuneet, mutta esimerkiksi alapaine ei ole laskenut enää vuoden 2002 jälkeen vaan jopa kääntynyt nousuun. Viime vuonna se oli miehillä 84 ja naisilla 79. Verenpaineen laskun hidastumisen syinä ovat suolan ohessa ylipaino, liikunnan vähäisyys ja alkoholin runsas käyttö. Ihanteellinen yläpaine olisi 120 ja alapaine 80. Vuoden 2012 FINRISKI-tutkimuksen mukaan Suomen miehistä 47 %:lla ja naisista 27 %:lla oli kohonnut verenpaine. Korkean verenpaineen tiliin voi kirjata monia sairauksia: sydänkohtauksia, aivohalvauksia, munuaisvaurioita ja muistihäiriöitä. Tutkimusprofessori Laatikainen suosittaakin verenpaineongelmaisille omavastuullisuutta ja säännöllistä seurantaa. Nykyään on saatavissa helposti mukana kuljetettavia mittauslaitteita, mutta niiden taso on valitettavan kirjava. Sivustolta http://www.dableducational. org/ löytyy tietoa luotettavista kotimitta58 Vapaavahti Frivakt reista. Kohonneen verenpaineen Käypä hoito -suositusten potilasversiosta löytyy hyvät ohjeet omamittauksen tekemiseen (http:// www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/naytaartikkeli/tunnus/khp00016#s3). Laivoilla suunta parempaan Merivesi laivan alla on suolaista, mutta mitä roolia suola mahtaa näytellä messissä? Entä miten on verenpaineiden laita? Sitä piti kysyä ”kaikkien merimieslääkäreiden äidiltä”, ylilääkäri Päivi Miilunpalolta. - Tarkkoja tilastotietoja merenkulkijoiden verenpainearvoista ei ole käytettävissä, mutta korkea verenpaine on varsin yleistä ja verenpainetautia esiintyy runsaasti . Joskus on jopa jouduttu lähettämään merenkulkija pois laivalta kesken työjakson, Miilunpalo vastasi. - Käytännön tuntuma kuitenkin on, että erittäin korkeat tasot ovat vähentyneet. Verenpainemittareita on nykyään kaikilla laivoilla, myös rahtialuksilla. - Ravitsemuskoulutuksesta ja terveysvai- kutusten tiedottamisesta on varmasti ollut hyötyä, hän kiittelee. –Usein merenkulkijat itse ottavat puheeksi ruoan liiallisen suolaisuuden. Nykyään messissä kyllä löytyy vaihtoehtoja vähäsuolaisemmasta ravinnosta. Kokit ovat hyvin koulutettuja ja heille on järjestetty koulutusta ravinnon terveysnäkökohdista. Kurssien avulla on pyritty vaikuttamaan suolan käyttöön päivittäisessä ruoassa kuten aamupuurossa. Viesti ei kuitenkaan ole täysin mennyt perille, sillä asennetasolla on Päivin mukaan vielä ”suolan ylivoimaisuuteen vannomista” yrttien tai muiden mausteiden kustannuksella. Merenkulkijoiden runsas piilosuolan saanti esimerkiksi oliiveista, suolapähkinöistä ja salmiakista on edelleen merkittävää. M.O.T. Vaikka hyvään suuntaan ollaan siis menossa, niin itse tykönänsä jokaisen skönemannin on syytä tarkkailla omaa suolankäyttöään. Eli ronskisti sanottuna: pyrittävä välttämään verenpainetaudin hiipivä kuolema. Teksti: Sakari Karttunen Työterveyslaitoksen ylilääkärin Päivi Miilunpalon mukaan ravitsemuskoulutus ja terveystiedotus on vaikuttanut myös merenkulkijoihin. Kuva: MEPAn arkisto 1 / 2014 Hälsoinfo: Saltet tar livet av finländarna – Finns det alternativa kryddor i mässen? Tobak låg länge etta på listan över enskilda dödsorsaker i Finland. I takt med att bolmandet sakta men säkert minskat, har kostrelaterade riskfaktorer som övervikt, högt blodtryck och höga kolesterolvärden fått större betydelse. Orsaken till finländarnas förhöjda blodtryck är framför allt saltintaget, som återigen har ökat sedan 2007. Även alkohol är en betydande riskfaktor när det gäller högt blodtryck. Nordkarelenprojektet bidrog bland annat till ändrade matvanor hos finländarna och därmed förbättrade kolesterolvärden och sänkta blodtrycksnivåer. De senaste fem åren har dock blodtrycksnivåerna slutat att sjunka. Det ökade saltintaget är en av orsakerna, sade forskningsprofessor Tiina Laatikainen på sin föreläsning under Läkardagarna i januari. Finländarna får i sig för mycket salt till exempel via bröd, köttprodukter och färdigmat. Laatikainen menar att en anledning till detta är trenden med matprogram på tv. I programmen slänger kändiskockarna rejäla nypor med flingsalt i rätterna. Det är lätt att det blir för mycket eftersom flingsalt är svårt att dosera i exakta mängder. Ju mera salt, desto högre blodtryck. Efter 1980-talet minskade saltintaget till en början och detta resulterade i sänkt blodtryck bland finländarna. För 30 år sedan var det genomsnittliga övertrycket 145 för män och drygt 135 för kvinnor. År 2012 var motsvarande siffror 134 och 127, vilket fortfarande är högt internationellt sett. Siffrorna har alltså snyggats till, men undertrycket har inte sjunkit sedan 2002 utan rentav börjat öka. Förra året låg det på 84 för män och 79 för kvinnor. Orsakerna till att blodtrycksnivåerna inte längre sjunker i samma takt är – förutom saltintaget – övervikt, brist på motion och rikligt alkoholintag. Det idealiska övertrycket och undertrycket skulle vara 120 respektive 80. I FINRISK-undersökningen från 2012 hade 47 procent av männen och 27 procent av kvinnorna i Finland för högt blodtryck. Högt blodtryck kan tillskrivas många sjukdomar: hjärtinfarkt, stroke, njurskador och minnesrubbningar. Forskningsprofessor Laatikainen rekommenderar att personer som har problem med blodtrycket ska ta eget ansvar och göra regelbundna kontroller. Numera finns det mätinstrument som är enkla att bära med sig, men kvaliteten på dem varierar dessvärre. På http://www.dableducational.org/ finns information om pålitliga mätare för hemmabruk. Patientversionerna av God medicinsk 1 / 2014 praxis-rekommendationerna innehåller bra finskspråkiga anvisningar om hur du själv mäter ditt blodtryck (http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/naytaartikkeli/ tunnus/khp00016#s3). Mot bättre håll på fartygen Havet under fartyget är salt, men vilken roll har saltet i mässen? Och hur står det till med blodtrycket? Dessa frågor ställde jag till ”alla sjömansläkares moder” Päivi Miilunpalo. – Det finns ingen detaljerad statistik om sjöfararnas blodtrycksvärden, men det är mycket vanligt med högt blodtryck och hypertoni förekommer ofta. Ibland har läkaren faktiskt varit tvungen att skicka i land sjöfararen mitt under en arbetsperiod, svarar Miilunpalo. – Min känsla är dock att de mycket höga nivåerna har minskat. Numera finns det blodtrycksmätare på alla fartyg, även fraktfartygen. – Kostutbildningen och informationen om hälsoeffekter har nog varit nyttiga, berömmer hon. – Ofta är det sjöfararna själva som för på tal att maten är för salt. Men i dag finns det faktiskt rätter med mindre salt att välja bland i mässen. Kockarna är välutbildade och de har fått gå kurser om förhållandet mellan kost och hälsa. Via kurserna har man försökt påverka användningen av salt i vardagsmat såsom frukostgröten. Budskapet har dock inte nått riktigt ända fram, eftersom man enligt Päivi fortfarande har inställningen att salt är överlägset som smaksättare – detta på bekostnad av örter och andra kryddor. Sjöfararna får alltjämt i sig stora mängder dolt salt till exempel från oliver, salta nötter och salmiak. Även om vi alltså är på väg mot ett bättre håll, bör varje sjöman kontrollera sitt eget saltintag. Eller i klarspråk: försöka undvika en smygande död orsakad av hypertoni. Man bör undvika för mycket salt vid matlagningen. Med örter och andra kryddor trollar man också fram smakliga rätter. Bilder: Jarmo Nordback Liiallista suolankäyttöä ruuanvalmistuksessa on vältettävä. Yrteillä ja muilla mausteilla voi myös loihtia hyvää makua ruokiin. Text: Sakari Karttunen Frivakt Vapaavahti 59 ForMare hanke käynnistyi vuodenvaihteessa MEPAn ja Merimieseläkekassan työhyvinvointiprojekti on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Pilottiryhmään valittiin yhteistyössä Tallink Silja -varustamon kanssa parikymmentä Silja Serenaden merenkulkijaa, joilla oli maaliskuun alussa jo useita tapaamisia takana. Hankkeessa ovat mukana lisäksi Arcada -ammattikorkeakoulu sekä kuntotestaukseen ja valmennukseen erikoistunut R5 Athletics and health -yritys. ForMare on merenkulkijoille räätälöity kunto-ohjelma, jonka tarkoitus on parantaa hyvinvointia ja ylläpitää työkykyä. Ohjelma sisältää tietoiskuja sekä henkilökohtaista harjoittelua oman valmentajan ohjauksessa. – Jokaista merenkulkijaa ohjaa opintojensa päätösvaiheessa oleva terveys- ja liikuntatiedon opiskelija Arcada -ammattikorkeakoulusta. Myös R5 -yrityksen ammattilaisilla on omia ohjattavia, kertoo hankkeen vetäjä, MEPAn hyvinvointivastaava Johan Treuthardt. Merenkulkija saa opastusta ja tukea työs- tä palautumiseen ja lepoon, liikuntaan sekä stressin ja painon hallintaan. Silja Serenaden pilottiryhmässä on merenkulkijoita eri työvuoroista, joten kaikki tapaamiset järjestetään kahteen kertaan. R5 -yrityksen ammattivalmentajat Mikael Paajanen ja Mari Lindström käyvät myös laivalla vetämässä harjoituksia ja antamassa ohjausta yhdessä Johan Treuthardtin kanssa. Alkutestejä Arcadassa Ryhmät viettivät tammikuussa yhden päivän Arcadan tiloissa Helsingissä. Ohjelmassa oli infotilaisuus ja luentoja. Aivan aluksi tehtiin kuitenkin lihaskunto-, InBody- ergo- ym testit Arcadan asianmukaisilla laitteilla, joilla voi testata huippu-urheilijoitakin. Nyt testit oli mitoitettu siten, ettei kylmiltään tulevalle koitunut terveysriskejä. – Tämä on viimeisiä hetkiä aloittaa uudelleen, kertoo aikaisemmin paljonkin kuntosaleilla viihtynyt Tommy Nieminen. Hän ymmärtää projektin arvon, ja on kiitollinen mahdollisuudesta. Tommy kertoo palautumisen ja painon pitämisen olleen ongelma. Alkoholin hän on jo jättänyt pois, mikä paransi muun muassa unen laatua. Tommyn mukaan laivalla porukka laihduttaa tosi paljon, mutta kilot tuppaavat kertymään takaisin. – Hikihän näissä testeissä tulee. Olen kyllä tosi iloinen, että pääsin mukaan tähän projektiin, kehuu puolestaan Esa Penjala. MEPAn Johan Treuthardt ja R5:n Mikael Paajanen valmistautuvat pitämään infotilaisuutta Silja Serenaden konferenssitiloissa 60 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 He saivat tietoa hankkeesta laivalla olleista esitteistä. Tommy ja Esa ovat pitkän uran tehneitä merenkulkijoita. Kumpikin on seilannut nuorempana rahtipuolella muun muassa Vaasa Shippingillä ja Gustaf Eriksonilla. Ohjaajat pitävät koko ajan yhteyttä ohjattaviinsa sähköpostitse, puhelimitse ja henkilökohtaisilla tapaamisilla. Minuuttikisan räätälöidyllä ominaisuudella (harjoituspäiväkirja) ohjaajat pystyvät seuraamaan osallistujien suorituksia ja tarvittaessa motivoimaan, jos tahti on hiipunut. Tiedotusta ja luentoja laivalla MEPAn Johan Treuthardt ja R5:n Mikael Paajanen tekivät helmikuun aikana kaksi matkakäyntiä Silja Serenadella. Merenkulkijoille annettiin infoa ja vedettiin harjoituksia. Vapaavahti -lehti oli mukana, kun Arcadan opiskelijat olivat laivalla Helsingin päässä. – Hienoa nähdä, että merenkulkijat ovat sitoutuneet projektiin. Myös ohjaajina toimivat opiskelijat ovat hyvin motivoituneita, kehui TallinkSilja -varustamosta Ulla Häkkinen seurattuaan konferenssitiloissa järjestettyä tapahtumaa. Paajanen opasti, miten testituloksia analysoidaan. Ohjaajat ja ohjattavat kävivät tuloksia läpi yhdessä. Innostuneet merenkulkijat olivat jo onnistuneet painon pudotuksessa – muutamat toivoivat jo lisätestejä. Monille ei tosin painon pudotus ole päätavoite. Siksi kaikille ohjattaville räätälöidään progressiiviset henkilökohtaiset kunto-ohjelmat. – Alussa motivaatio on hyvä, kun tulosta saadaan nopeasti. Painonpudotus voi välillä tauota, ei pidä hermostua, Paajanen tähdentää. Treeni lisää lihasmassaa. Vaikka rasvamassa pienenee, voi paino pysytellä samana. Elämänlaatu paranee sitä mukaa, kun hengitys ja verenkierto kohenevat. Mikael Paajanen esittelee myös netissä olevaa ravintoohjelmaa, joka nopeasti laskee kalorit ruoka-annoksia lisättäessä. – Ravintopuoli on tärkeä. Pelkällä liikunnalla on vaikea laihduttaa, vaikka se onkin hyvä tuki, Paajanen kertoo. Hän kertoo erään ohjattavansa pudottaneet jo kahdeksan kiloa pelkällä ”nettivalmennuksella”. Arcadan ravintolan terveellinen lounas maistui testien jälkeen Hyvää työharjoittelua opiskelijoille Mukana olevat merenkulkijoiden ohjaajina toimivat Arcadan opiskelijat ovat ottaneet haasteen innolla vastaan. Useamman vuoden opiskelleina heillä on jo kompetenssia valmennukseen. Kaksi opiskelijaa tekee ForMare -hankkeesta myös lopputyön. – Opiskelijat pitävät laivaympäristöä kiinnostavana ja harvinaisena harjoittelumahdollisuutena. Intoa lisää vielä se, että he saavat työskennellä motivoituneiden ihmisten kanssa, Johan Treuthardt kehuu. Liikunnanohjaajan ammattikorkeakoulututkintoon kuluu lähes neljä vuotta. ForMaressa mukana olevat ohjaajat ovat jo lähellä valmistumista. Merimieseläkekassan ja MEPAn yhteishanke on herättänyt laajaa kiinnostusta merenkulkija- ja varustamopiireissä. Toimintaa tullaan laajentamaan, kun pilottiprojektin tulokset ja kokemukset saadaan purettua. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 1 / 2014 Merenkulkijaryhmä Silja Serenadelta on aloittelemassa testejä Arcadan tiloissa Frivakt Vapaavahti 61 ForMare-projektet inleddes vid årsskiftet SSB:s och Sjömanspensionskassans projekt om välbefinnande i arbetet har satts i rullning. Tillsammans med Tallink Silja valde man ut tjugo sjöfarare från Silja Serenade till pilotgruppen och i början av mars hade dessa redan hunnit träffas flera gånger. I projektet deltar dessutom yrkeshögskolan Arcada och företaget R5 Athletics and health, som specialiserar sig på konditionstester och träning. ForMare är ett motionsprogram speciellt anpassat för sjöfarare, med syfte att förbättra hälsan och upprätthålla arbetsförmågan. Programmet omfattar informationsmöten och träning med en personlig tränare. – Varje sjöfarare handleds av en student som är i slutfasen av sina studier i idrott och hälsopromotion vid Arcada yrkeshögskola. Sjöfararna får dessutom personlig hjälp från personalen på R5, berättar projektledaren Johan Treuthardt, ansvarig för arbetshälsa och motion vid SSB. Sjöfararna får vägledning och stöd i allt från vila och återhämtning efter arbetet till motion, stress och viktkontroll. Pilotgruppen från Silja Serenade består av sjöfarare från olika arbetsskift, så därför anordnas infotillfällena ombord så alla har möjlighet att delta. De professionella tränarna Mikael Paajanen och Mari Lindström från R5 besöker även fartyget för att hålla träningspass och ge vägledning tillsammans med Johan Treuthardt. Inledande tester på Arcada I januari tillbringade grupperna en dag i Arcadas lokaler i Helsingfors. På programmet stod ett informationsmöte och föreläsningar. Allra först gjorde man dock muskel-, InBody- och ergometertest på konditionscykel m.m. med Arcadas utrustning, som även kan användas för att testa elitidrottare. Nu hade testerna anpassats så att de som kom dit otränade inte skulle utsättas för hälsorisker. Detta är min chans att börja om, säger Tommy Nieminen, som tidigare gymmat en hel del. Han inser betydelsen av projektet och är tacksam för möjligheten att få delta. Tommy berättar att han har problem att återhämta sig och att hålla vikten under kontroll. Alkoholen har han redan slutat med, vilket bland annat gav honom bättre sömn. Enligt Tommy bantar sjöfolket mycket, men har en tendens att lägga på sig kilona igen. Man blir ju svettig av de här testerna. Jag är väldigt glad att jag fick gå med i projektet, säger Esa Penjala nöjt. Tommy och Esa fick höra talas om projektet när de läste broschyrerna som fanns På Silja Serenade gick man igenom bland annat testresultat. I mitten lyssnar Esa Penjala då hans personliga tränare Mari Lindströms förklarar 62 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 på fartyget. De har båda långa karriärer som sjöfarare bakom sig, och har i sina unga år seglat på fraktsidan med bland annat Vaasa Shipping och Gustaf Erikson. Handledarna håller kontinuerlig kontakt med sina sjöfarare via e-post, telefon och personliga möten. De använder Minuttävlingens träningsdagbok för att följa deltagarnas prestationer och vid behov motivera dem om intresset falnar. Information och föreläsningar på fartyget Under februari gjorde Johan Treuthardt från SSB och Mikael Paajanen från R5 två besök på Silja Serenade. De höll informationsmöten och träningspass för sjöfararna. Frivakt var på plats när studenterna från Arcada besökte fartyget i Helsingfors. Det gläder mig att sjöfararna engagerar sig i projektet. De handledande studenterna är också mycket motiverade, berömde Ulla Häkkinen från TallinkSilja när hon följde evenemanget som arrangerades i konferenslokalerna. Paajanen visade hur testresultaten skulle analyseras, varvid handledarna och sjöfararna gick igenom resultaten tillsammans. De engagerade sjöfararna hade redan lyckats gå ner i vikt – några ville göra flera tester. Viktnedgång är dock inte det främsta målet för alla. Därför får alla deltagare progressiva, personligt anpassade träningsprogram. I början är motivationen god, när man får snabba resultat. Men emellanåt kan viktnedgången stanna av och då får man inte tappa tålamodet, understryker Paajanen. Träning ökar muskelmassan och därför kan vikten stå stilla även om kroppsfettet minskar. I takt med att syreupptagningen och blodcirkulationen förbättras, höjs livskvaliteten. Mikael Paajanen demonstrerar också ett kostprogram som finns på nätet. Programmet räknar snabbt ut antalet kalorier när man lägger till matportioner. Kosten är viktig. Det är svårt att gå ner i vikt enbart genom motion, även om motion hjälper en bra bit på vägen, säger Paajanen. Han berättar att en av hans klienter redan har gått ner åtta kilo bara genom ”nätträning”. bakom sig har de redan stor träningskompetens. Två av studenterna gör även sitt examensarbete inom ForMare-projektet. Studenterna ser fartygsmiljön som en intressant och sällsynt praktikmöjlighet. Entusiasmen ökar dessutom av att de får arbeta med motiverade personer, lovordar Johan Treuthardt. Det tar nästan fyra år att avlägga en yrkeshögskoleexamen som idrottsinstruktör; handledarna som deltar i ForMare har inte långt kvar till examen. Sjömanspensionskassans och SSB:s gemensamma projekt har väckt stort intresse bland sjöfarare och rederier. Verksamheten kommer att utvidgas när resultaten och erfarenheterna från pilotprojektet har utvärderats. text och bilder: Pekka Karppanen Bra arbetspraktik för studenterna Studenterna från Arcada som är med och handleder sjöfararna har tagit sig an utmaningen med entusiasm. Med flera års studier Mikael Paajanen från R5 förklarar hur man tolkar InBody resultat 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 63 Stay Onboard väliseminaari Vuosaaren Merimieskeskuksessa tammikuussa Hanke etsii keinoja merenkulkualan kiinnostavuuden, alalla pysymisen sekä työhyvinvoinnin lisäämiseksi. Viime kesänä toteutetun kyselyn tuloksia on analysoitu syksyn aikana ja niitä on esitelty ohjausryhmälle. Tammikuun lopulla kokoonnuttiin laajemmalla joukolla. Kymenlaakson ammattikorkeakoululla työskentelevä tutkimusjohtaja tutkija Juhani Pekkola esitteli yhdessä projektiryhmän kanssa seminaariväelle kyselyiden ja haastatteluiden alustavia tuloksia, joiden lopullinen analysointi on vielä kesken. Otanta tehtiin Merimieseläkekassan rekisteristä. Lisäksi kaavakkeita jaettiin myös satunnaisesti. Lisäksi tehtiin kymmeniä haastatteluja merenkulkijoille, sekä merenkulkuun liittyville organisaatioiden asiantuntijoille. – Vastauksia tuli lähes 2000, mitä voi pitää hyvänä lukuna, Pekkola kehui. Kyselykaavakkeissa oli yli viisikymmentä kysymystä, osa monivalintaisia. Datasta voidaan ajaa ristiintaulukoinneilla paljon erilaisia analyysejä. Merenkulkijat pitivät työnsä hyvinä puolina lomia, palkkausta ja työn mielekkyyttä. Negatiivisia asioita olivat muun muassa johtamiskulttuuri ja lyhyet lepoajat. Suuri paperityön määrä rasitti etenkin kansipäällystöä. Viihtyvyyteen laivalla vaikuttivat eniten työyhteisö ja ilmapiiri sekä arjen helppous. Työmatkoihin, ostoksiin tai ruuanlaittoon ei mene aikaa. Laivatyössä pysyvyyttä lisäsi myös hyvä eläketurva. Merenkulkijan työstä pois työntäviä asioita olivat muun muassa miehistön pienuus, väsymys ja huono johtaminen. Merkille pantiin myös se, että yhä enemmän löytyy eläkkeellä olevia merenkulkijoita, jotka edelleen työskentelevät aluksilla. Toisaalta monen nuoren merenkulkijan vastauksista nousi epäilys, jaksaako jatkaa ammatissa eläkeikään asti. Stay Onboardin yksi tarkoitus onkin juuri merihenkilöstön alalla pysymisen edistäminen. Seminaariin osallistunut Työterveyslaitoksen ylilääkäri Päivi Miilunpalo painotti työhyvinvointiin panostamisen olevan sijoitus, ei kulu. – Näistä analyyseistä toivoisin vielä tietoja vastanneiden merenkulkijoiden alustyypeistä ja liikennealueista, Miilunpalo totesi. Kunhan kaikki data saadaan ajettua läpi, löytynee vastaus tähänkin ja moniin muihin asioihin. Pekka Karppanen Tutkimusjohtaja Juhani Pekkala ja projektipäällikkö Sanna Haavisto. Takana projektissa mukana olevia Kyamk: n opiskelijoita. 64 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 Stay Onboards seminarium i Nordsjö sjömanscenter i januari Projektet Stay Onboard försöker finna sätt att öka intresset för sjöfartsbranschen, behålla sjöfararna i branschen och förbättra deras välbefinnande i arbetet. Resultaten från enkätundersökningen som genomfördes förra sommaren har analyserats under hösten och presenterats för ledningsgruppen. I slutet av januari sammankallades en större grupp till ett seminarium. På seminariet presenterade Juhani Pekkola, forskningsdirektör vid Kymmenedalens yrkeshögskola, tillsammans med projektgruppen de preliminära resultaten från enkäterna och intervjuerna – den slutgiltiga analysen är ännu inte färdig. Deltagarurvalet gjordes med hjälp av Sjömanspensionskassans register, men frågeformulären delades också ut slumpvis. Därtill genomfördes ett tiotal intervjuer med sjöfarare och experter från sjöfartsorganisationer. Vi fick in närmare 2 000 svar, vilket är en bra siffra, påpekar Pekkola. Frågeformulären innehöll femtio frågor, varav en del hade flera svarsalternativ. Genom att skapa en korstabell av dessa data kan man göra många olika analyser. Sjöfararna ansåg att det bästa med deras yrke var semestrarna, lönen och att arbetet är meningsfullt. Det negativa var bland annat ledningskulturen och de korta vilotiderna. Den stora mängden pappersarbete betungande framför allt däcksbefälen. Trivseln på fartyget påverkades mest av arbetsgemenskapen och stämningen samt att vardagen fungerade smidigt; sjöfararna vill inte ägna tid åt att resa till och från arbetet, att handla eller att laga mat. Det goda pensionsskyddet betraktades som en anledning att fortsätta arbeta till sjöss. Faktorer som gjorde att sjöfararna ville lämna sitt yrke var bland annat små besättningar, trötthet och dåligt ledarskap. Det noterades också att allt fler pensionerade sjöfarare fortfarande arbetar på fartygen. Å andra sidan var det många unga sjöfarare som tvivlade på om de skulle orka fortsätta i yrket fram till pensionen. Ett av målen med Stay Onboard är just att få sjöpersonalen att stanna i branschen. Arbetshälsoinstitutets överläkare Päivi Miilunpalo som deltog i seminariet framhöll att satsningar på välbefinnande i arbetet är en investering, inte en kostnad. Jag skulle vilja att analyserna även avslöjade vilka typer av fartyg som sjöfararna arbetar på och i vilka områden de trafikerar, konstaterade Miilunpalo. När man väl har hunnit gå igenom alla data får vi troligtvis svar på detta liksom på många andra frågor. Pekka Karppanen bild: Juuso Kinnunen 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 65 MERIMIESURHEILUN JOUKKUEENJOHTAJIA KOOLLA Turun HK -Areenalla käytiin yhteyshenkilöiden kanssa läpi merimiesurheilun tilaa ja seurattiin TPS:n ja HIFK:n välistä jääkiekko-ottelua. Ilta alkoi MEPAn hyvinvointivastaavan Johan Treuthardtin vetämällä paneelilla HK -Areenan kokoustiloissa. Koolla oli parikymmentä laivajoukkueiden yhteyshenkilöä eri varustamoista. ”Jusban” alustuksen jälkeen tarkasteltiin yhdessä merimiesurheilua ja tapahtumia viimeisen vuoden ajalta. Moni oli osallistunut tammikuun lopulla Maarianhaminan salibandyturnaukseen, ja piti sitä onnistuneena. – Samantapainen saunailta ja yhteinen palkintotilaisuus voisi olla myös jalkapalloturnauksen jälkeen, ehdotti Mikael Panelius Silja Serenadelta. Helsingissä palkinnot jaettiin kentällä, ja Sonera Stadiumin ravintolaan oli järjestetty liukuva ruokailu, joten merenkulkijat lähtivät tahoilleen omaan tahtiinsa. Monilla joukkueilla oli tosin omat jälkipelinsä eri paikoissa. Ensiapuryhmä merimies urheilutapahtumiin MEPA ottaa jokaiseen turnaustapahtumaan vakuutuksen, joka korvaa vahinkoja n. 8500 euroon asti. Vakituisen henkilökunnan va66 Vapaavahti Frivakt hingot hoidetaan varustamon oman menettelyn mukaisesti. – Toimenpiteistä vahingon sattuessa olisi hyvä saada joku ohjeistus tai nettilinkki valmiiksi, totesi viidessä MEPAn futisturnauksessa pelannut m/s Ailan päällikkö Jani Korpelainen. Vahinkoja on onneksi sattunut melko vähän, varsinkin kun niitä vertaa suuriin osallistujamääriin. MEPA on nyt suunnitellut asettavansa ensiapuryhmän jokaiseen järjestämäänsä urheilupahtumaan. Maarianhaminan turnauksessa päivysti Neste Shippingin merenkulkijoista koostunut ensiapuryhmä, joka onneksi pääsi melko vähillä hälytyksillä. Joukkueita laivoilta, varustamoilta ja kouluilta Monissa turnauksissa on jo ollut rahtilaivavarustamoilta kasattuja yhteisjoukkueita. Tämä on parempi kuin se, että haalitaan vahvistuksia ulkopuolelta. Jääkiekossa on joskus ongelma löytää maalivahti varusteineen. – Kaikissa turnauksissa tulisi ryhmissä olla riittävästi pelaajia. Jääkiekkoon voisi tehdä joukkueita siten, että kasataan kaikki pelaa- jat ja poimitaan sitten vaikka neljään ryhmään, pohti Treuthardt. Treuthardtin mielestä voitaisiin muodostaa joukkueita myös tyyliin Viking Helsinki, TallinkSilja Turku, Viking Mariehamn jne. Amorella ainakin haluaa pelata omana joukkueenaan lätkäturnauksessa, Mikko Leino painotti. Taneli Nevantaus m/s Finnsailorilta muistutti, että laivoissa seilaa paljon yksittäisiä lätkäpelaajia. Heidät olisi hyvä kaivaa esiin ja ohjata johonkin yhteisjoukkueisiin. Jääkiekko on kuulunut suosikkiharrastuksiin pitkään, mutta Kai Korhonen Silja Serenadelta on kokenut joukkueen kasaamisen vaikeaksi tänä päivänä. – Nuoremmat kaverit eivät enää harrasta lätkää. Meikäläisen sukupolvi alkaa kohta olla liian vanhaa kaukaloon, Korhonen mietti. Jääkiekosta ja muusta merimiesurheilusta riitti juttua vielä pitkään, kun siirryttiin MEPAn vuokraamaan aitioon ruokailemaan ja seuraamaan livenä Liigaottelua sekä olympiakiekkoa TV –ruudusta. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 1 / 2014 SJÖMANSIDROTTENS LAGLEDARE MÖTTES Sjömansidrottens tillstånd diskuterades då vi med kontaktpersoner från fartygen träffades på HK-Areena i Åbo och följde med ishockeymatchen mellan TPS och HIFK. Kvällen började med en paneldiskussion som leddes av Johan Treuthardt, arbetshälsoansvarig på SSB, i ett av HK-Areenas mötesrum. Ett tjugotal kontaktpersoner för fartygslag från olika rederier hade mött upp. Efter ”Jusbas” inledning gick man tillsammans igenom sjömansidrotten och evenemangen under det senaste året. Många av de närvarande som hade deltagit i innebandyturneringen i Mariehamn i slutet av januari tyckte att den var lyckad. – Man kunde ordna en liknande bastukväll och prisutdelningsceremoni också efter fotbollsturneringen, föreslog Mikael Panelius från Silja Serenade. I Helsingfors delade man ut priserna på spelplanen, och då måltiderna på Sonera Stadium serverades i olika omgångar, åkte sjöfararna bort i egen takt. Många lag ordnade visserligen sina egna efterspel på olika håll. rederierna skadeersättningar enligt gängse praxis. – Det skulle vara bra att få instruktioner, till exempel via en länk på nätet, för åtgärder då en skada inträffar, ansåg m/s Ailas befälhavare Jani Kortelainen, som spelat i fem av SSB:s fotbollsturneringar Lyckligtvis har ganska få olyckor skett, i synnerhet om man jämför med det stora antalet deltagare. SSB har nu planerat att samla en förstahjälpgrupp för varje idrottsevenemang som arrangeras. Vid turneringen i Mariehamn dejourerade en förstahjälpgrupp som bestod av sjöfarare från Neste Shipping . Lyckligtvis kom den undan med ganska små olyckstillbud. Förstahjälpsgrupp till sjömansidrottsevenemang I många turneringar har vi haft lag som samlats från olika lastfartygsrederier. Det är bättre än att skaffa förstärkning utifrån. Vid ishockeyturneringar har det ibland varit problematiskt att hitta en målvakt med utrustning. – Vid alla turneringar borde man ha till- Vid varje idrottsturnering tecknar SSB en försäkring som ersätter skador upp till ca 8500 euro. För fast anställd personal sköter 1 / 2014 Lag från fartyg, rederier och skolor räckligt många spelare i grupperna. I ishockey kunde man bilda lagen så att man samlar ihop alla spelare och delar in dem i grupper om fyra, föreslog Treuthardt Treuthardt tyckte att man också kunde bilda lag som ”Viking Helsingfors”, ”Tallink Silja Åbo”, ”Viking Mariehamn” osv. – Amorella vill åtminstone spela som eget lag i ishockeyturneringen, underströk Mikko Leino. Taneli Nevantaus från m/s Finnsailor påminde om att det finns många enskilda ishockeyspelare på fartygen. Dem borde man gräva fram och samla till något lag. Ishockey har länge varit en populär gren, men Kai Korhonen från Silja Serenade har märkt att det nuförtiden är svårt att få ihop ett lag. – De yngre pojkarna spelar inte mera ishockey. Min generation börjar snart vara för gammal för rinken, menade Korhonen. Om ishockey och annan sjömansidrott kunde man ännu språka länge, då man förflyttade sig till logen som SSB hyrt, för att äta och följa med Ligamatchen och se olympisk ishockey på TV. text och bild: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 67 Minuuttikisan 2013 voitosta kamppailtiin tiukasti Ratkaisu venyi kalkkiviivoille asti – Harri Honkala m/t Jurmolta korjasi potin Viiden kärki sai haalittua hieman kaulaa muihin. Esa Leppänen Finnmaidilta, Stefan Sundström ja Pekka Juntunen Gabriellalta sekä Harri Seitamaa Purhalta antoivat kovan haasteen voittajalle. Kuudenneksi, ja naisista parhaaksi ylsi Anne Maria Kattainen Finnfellowilta. Laivojen sarjan voitti edellisvuoden tapaan Ahti, joka oli myös hinaaja/jäänmurtaja -kategorian ykkönen. Kakkoseksi tuli m/t Jurmo ollen samalla cargo -luokan voittaja. Kolmas oli Bore Sea ja neljänneksi tuli m/s Finnmaid, joka samalla voitti matkustajalaivojen sarjan. Kisan siirtäminen nettiin toi lisää osallistujia Ensimmäisenä vuonna kerättiin tuloksia manuaalisesti. Täytetyt kaavakkeet lähetettiin kuukausittain MEPAan. Tulosseuranta ja kisan kiinnostavuus paranivat huomattavasti, kun palvelu siirrettiin verkkoon. Vuoden aikana mukana oli 431 aktiivista tulosten kirjaajaa, jotka tulivat viidestäkymmenestä laivasta. – Kisa loi uudenlaista yhteishenkeä laivallemme. Liikuntamäärät lisääntyivät ja porukka kiritti toinen toisiaan, kehui kisaa Harri Honkala. Hänen mielestään voisi olla eri sarjoja esimerkiksi iän perusteella. Monen muun ohella Honkala on myös sitä mieltä, että todella kovasta liikunnasta saisi enemmän pisteitä kuin löysemmästä. Stefan Sundström ja seitsemänneksi sijoittunut Paavo Arpiainen m/s Nedlandilta totesivat kisan auttaneen ja innostaneen heitä motivaatiossa ja treenien suunnittelussa. – Tämä sähköinen tulospalvelu on aivan 68 Vapaavahti Frivakt loistava. On myös mukava seurata tuttujen merenkulkijoiden mukanaoloa kisassa, Paavo Arpiainen totesi. Hän on yrittänyt laivallaan kerätä lisää osallistujia kisaan, ja on osittain onnistunutkin siinä. Uudistuksia tämän vuoden kisassa Ulkoasuun tuli parannuksia ja käyttäjäystävällisyyttä lisättiin, ja itse ohjelmaan tuli lisää ominaisuuksia. Kisaan voi nyt tulla mukaan nimimerkillä, mikä madaltaa osallistumiskynnystä. Palvelussa voi myös käydä omia kisoja esimerkiksi varustamon eri laivojen kesken. Laivan nimeä klikkaamalla nähdään, ketkä ovat mukana kisassa. Palvelusta voi myös lähettää viestin toiselle kilpailijalle. Omat tiedot (ikä, sukupuoli, pituus, paino) syöttämällä saa palvelusta irti lisätietoa kuten painoindeksin ja kalorikulutuksen tekemissään suorituksissa. Uutuus ovat myös liikuntamittarit; hyötyliikunta, lihaskunto ja kestävyys. Ne mittaavat tuloksia viikko kerrallaan. Viisareiden pitäisi osoittaa vihreää sektoria, jotta UKK -instituutin terveyssuositukset täyttyisivät. Palkintoja uudistetaan myös. Kauden päätteeksi voittajien lisäksi arvotaan kaikkien osallistujien kesken liikunnallisia palkintoja. Kaikki 1.5.2014 mennessä liikuntapisteitä keränneet saavat lisäksi sponsorin, Alandia -yhtiön, kuntosalipyyhkeen. Kaikki mukaan! Lisätietoja MEPAn kotisivuilla: mepa.fi/minuuttikisa 1 / 2014 Hård kamp om segern i Minuttävlingen 2013 Avgörandet först på slutmetrarna – vinnare blev Harri Honkala från m/t Jurmo De fem bästa lyckades dra ifrån de andra. Esa Leppänen från Finnmaid, Stefan Sundström och Pekka Juntunen från Gabriella och Harri Seitamaa från Purha bjöd vinnaren på en verklig utmaning. På sjätte plats, bäst av damerna, kom Anne Maria Kattainen från Finnfellow. I fartygsserien vann igen fjolårets segrare Ahti, som också var etta i klassen för bogserbåtar och isbrytare. Tvåa blev m/t Jurmo som samtidigt blev etta i cargoklassen. Trea blev Bore Sea och på fjärde plats kom m/s Finnmaid, som samtidigt vann i klassen för passagerarfartyg. Deltagarna ökade då tävlingen flyttade till nätet Under det första året samlade man in resultaten manuellt. De ifyllda blanketterna skickades till SSB varje månad. Resultatuppföljningen förbättrades och intresset ökade betydligt då servicen lades ut på nätet. Under året deltog 431 personer som anmälde sina resultat. Deltagarna arbetade på femtio olika fartyg. Tävlingen skapade en ny sammanhållning ombord. Antalet motionsprestationer ökade och gänget uppmuntrade varandra, berättade Harri Honkala berömmande. Han tycker att man kunde ha olika serier, t.ex. för åldersgrupper. Liksom mången annan tycker också Honkala att verkligt hård motion borde ge flera poäng än lättare. Stefan Sundström och Paavo Arpiainen från m/s Nedland, som kom på sjunde plats, konstaterade att tävlingen motiverat dem och hjälpt dem att planera sin träning. Den här elektroniska resultattjänsten är verkligen toppen. Det är roligt att också följa med hur bekanta sjöfarare är med i tävlingen, tyckte Paavo Arpiainen. Han har försökt värva flera deltagare på sitt eget fartyg, och också delvis lyckats med det. 1 / 2014 Paavo Arpiainen, befälhavare på m/s Nedland, berättade att minuttävlingen hjälpt honom att bli motiverad och att planera sin träning M/s Nedlandin päällikkö Paavo Arpiainen totesi minuuttikisan auttaneen motivaatiossa ja liikuntaharjoitusten suunnittelussa Nytt i årets tävling Programmets yttre utformning förbättrades, användarvänligheten ökade och nya egenskaper lades till. Nu kan man delta i tävlingen med en signatur, det sänker tröskeln för att gå med. I resultattjänsten kan man också ha egna tävlingar, till exempel mellan olika fartyg inom ett rederi. Då man klickar på fartygets namn ser man vem som är med i tävlingen. Man kan också skicka meddelanden till andra deltagare. Då man matar in de egna uppgifterna (åder, kön, längd, vikt) ger programmet information om BMI och kaloriförbrukning vid olika prestationer. Nyheter är också motionsmätarna; nyttomotion, muskelstyrka och uthållighet. De mäter resultat för en vecka i gången. För att fylla UKK-institutets hälsorekommendationer skall visarna peka på den gröna sektorn. Priserna förnyas också. Utöver vinnarnas priser lottas vid tävlingens slut ut ett antal priser, med anknytning till motion, mellan alla deltagare. Alla som samlat motionspoäng före den 1.5.2014 får dessutom en gymhandduk från tävlingens sponsor Alandia Försäkring. Alla med! Mera information på SSB:s hemsidor: mepa.fi/minuttavling text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 69 Nordic Open -salibandyturnaus pelattiin Maarianhaminassa Edellisvuosien voittaja Silja Serenade joutui taipumaan finaalissa Birka Stockholmille Suomen ja Ruotsin Merimiespalvelujen yhdessä järjestämä turnaus pelattiin jo kolmannen kerran. Tapahtuma on edelleen kasvattanut suosiotaan. Mukana oli nyt 14 joukkuetta Ruotsista, Suomesta ja Ahvenenmaalta. Pelaajia tuli laivojen ja varustamoiden lisäksi merenkulkualan oppilaitoksista. Baltic -hallilla oli 160 pelaajan lisäksi yleisöä, sekä yhteistyökumppaneiden PAF, Alandia ja ME Group edustajia. Vahtimestarit avustivat kiitettävästi järjestelyissä. Myös paikallinen lehti Ålandstidningen kävi tutustumassa turnaukseen, ja kirjoitti aiheesta merenkulkuliitteessään. Turnaus noteerattiin lisäksi ruotsalaisissa Sjörapporten- ja Sjöfartstidningen -lehdissä. Paikalla päivysti kolmesta Neste Shippingin merenkulkijasta koostuva ensiapuryhmä. Pahoilta loukkaantumisilta onneksi vältyttiin. EA -ryhmän aika kului pikkunaarmujen ja teippausten kanssa, sekä valokuvatessa ja pelejä katsellessa. Pelien taso on vuosi vuodelta noussut. Näillä alueilla salibandy on kovassa suosiossa ja vauhti sen kun kasvaa. Välillä otettiin to- sissaan, mutta useimmiten pelattiin reilussa merimieshengessä. Alkusarjan ja jatkopelien ottelut kestivät 15 minuuttia, finaaleissa pelattiin kaksi kymmenen minuutin erää. Muutaman kerran jouduttiin jatkoajalle ja voittolaukauskilpailuun. Tiukkojen välieräpelien jälkeen pronssista kilpailivat merikoulujen joukkueet. Tällä kerralla ruotsalainen Dickson oli kotkalaisten opiskelijoiden joukkuetta parempi maalein 4-1. Kiertopalkinnon vei nyt kovassa tikissä ollut Birka Stockholm voitettuaan loppuottelussa Silja Serenaden 4-0. Jälkipelit ja löylyt Baltic -hallilta joukkueet siirtyivät kaupungille sitä mukaa, kun omat pelit päättyivät. Kuljetukset pystyttiin nyt hoitamaan joustavasti, kun sekä Suomen että Ruotsin Merimiespalvelulta olivat pikkubussit käytössä. Saunaan mentiin Sportsbar Adlonin alakertaan. Saunan jälkeen siirryttiin pizzaa syömään varsinaiseen baariin, jossa illan mittaan riitti kuhinaa. Paikalla riitti ystäviä ja kylänmiehiä, kun pitkälle toistasataa merenkulkijaa eri varustamoista pääsi vauhtiin. Kuulumisia vaihdettiin ja jälkipelejä käytiin. Yhdeksän jälkeen päästiin palkintojen jakoon, jonka vetivät läpi Niklas Rönnberg ja Johan Treuthardt Mepasta sekä Jari Raminen Ruotsin Merimiespalvelusta. Alandia -yhtiöstä Milla Soininen jakoi erikoispalkinnon ”pelaamisen ilosta”, jonka sai Meriturvan joukkue. Peliyhtiö PAF antoi pelaajille tervetuliaiset ja lahjoitti Fair Play -palkinnon, joka meni Kristina Katarinalle. Parhaaksi maalivahdiksi valittiin Adam Gällros Birka Stockholmin joukkueesta. Playmaker - pelintekijä oli Silja Serenaden Toni Koivuniemi ja turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Oliver Lindmalm Dicksonin joukkueesta. Suuret kiitokset kaikille pelaajille, sponsoreillle ja tukiryhmille. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Kahdesti Maarianhaminan turnauksen voittanut Silja Serenade taipui finaalissa hopealle Silja Serenade, som två gånger vunnit turneringen i Mariehamn, fick nu nöja sig med silver Birka Stockholm röjde sin väg mot mästerskapet. Hjälp fick man från hemmaplan och publik. Birka Stockholm raivasi tiensä mestariksi. Kotikentästä ja yleisöstä saatiin apuja 70 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 Innebandyturneringen Nordic Open 2014 spelades i Mariehamn Fjolårets vinnare Silja Serenade fick ge sig mot Birka Stockholm i finalen. Turneringen mellan Sjömansservicebyrån i Finland och Sveriges Sjömansservice spelades redan för tredje gången. Intresset för evenemanget har hållit i sig och ökat. Nu deltog 14 lag från Sverige, Finland och Åland. Spelare mötte upp från fartyg och rederier och också från skolor i sjöfartsbranschen. I Baltic Hallen fanns utöver 160 spelare även publik och representanter för samarbetsparterna PAF, Alandia och ME Group. Vaktmästarna hjälpte berömvärt till med arrangemangen. Den lokala Ålandstidningen var också på plats och berättade om turneringen i sin sjöfartsbilaga. Turneringen noterades också i svenska Sjörapporten och Sjöfartstidningen. En förstahjälpgrupp bestående av tre sjöfarare från Neste Shipping dejourerade. Lyckligtvis slapp man större skador. Förstahjälpgruppen fick koncentrera sig på mindre skrapsår, tejpande och fotografering medan man såg på matcherna. Nivån på spelet har stigit år efter år. I de här regionerna är innebandyn mycket populär och intresset bara ökar. Några gånger hettade det till, men för det mesta spelade man i rejäl sjömansanda. Gruppserien och kvalmatcherna räckte 15 minuter, i finalerna spelade man två perioder om tio minuter. Några gånger gick matcherna till förlängning och straffslag. Sjöfartsskolornas lag tävlade om bronset efter hårda semifinalmatcher. Den här gången var svenska Dickson bättre än Kotkas sjöfartsstuderande med siffrorna 4 – 1. Birka Stockholm var i toppform och vann nu vandringspokalen i finalmatchen mot Silja Serenade med siffrorna 4 - 0. Eftersnack och bastu Från Baltic Hallen förflyttade sig spelarna in till centrum allt efter att de egna matcherna var spelade. Transporterna kunde man sköta lätt, då både Finland och Sveriges sjömansservice hade minibussar till förfogande. Bastun var belägen i Sportsbar Adlons nedre våning. Efter bastun avnjöts pizza i den egentliga baren, där stämningen under kvällen var hög. På plats var vänner och bekanta från när och fjärran, då långt över hundra sjöfarare från olika rederier strålade samman. Eftersnacket löpte och man utbytte senaste nytt. Eter klockan nio var det tid för prisutdelning, som sköttes av Niklas Rönnberg och Johan Treuthardt från SSB och Jari Raminen från Sjömansservice i Sverige. Milla Soininen från Alandia-Bolagen delade ut specialutmärkelsen för ”bästa spelglädje”, den gick till Meriturvas lag. Spelbolaget PAF donerade spelarnas välkomstgåvor och Fair Play-priset, som gick till Kristina Katarina. Adam Gällros från Birka Stockholms lag valdes till bästa målvakt. Silja Serenades Toni Koivuniemi valdes till Playmaker och Oliver Lindmalm från Dicksons lag utsågs till turneringens bästa spelare. Ett varmt tack till alla spelare, sponsorer och stödgrupper. text och bild: Pekka Karppanen Kotkalaisopiskelijoiden vauhdikas joukkue ylsi hienojen pelien jälkeen neljänneksi Kotkastudenternas raska lag blev fyra efter en rad fina matcher Dickson och Kyamk möttes i bronsmatchen. Svenskarna var bättre den här gången Pronssiottelussa kohtasivat Dickson ja Kyamk. Ruotsalaiset olivat tällä kerralla parempia 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 71 Kristina Katarinan merimieshenkinen porukka pelasi suurella sydämellä ja voitti turnauksen Fair Play -palkinnon Laget från Kristina Katarina spelade i god sjömannanda och med stort hjärta och vann turneringens pris Fair Play ”Dickson dominator” Oliver Lindmalm valdes till turneringens bästa spelare (MVP) ”Dickson dominator” Oliver Lindmalm valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi (MVP) Meriturvan joukkue on saanut Maarianhaminasta aikaisemmin hopeaa ja pronssia. Nyt tuli Alandia -erikoispalkinto. Mutta missä oli LJ? Meriturvas lag har tidigare vunnit silver och brons i Mariehamn. Nu vann man Alandias specialpris. Men var var LJ? 72 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 Vuoden merimiesurheilijan kiertopalkinto vaihtoi haltijaa. Kai Korhonen luovutti haarikan seuraajalleen Pasi Kinnarille. Vandringspriset Årets sjömansidrottare bytte innehavare. Kai Korhonen överlät pokalen till sin efterträdare Pasi Kinnari. PREMILINARY ROUND MATCHES Bore - Kristina K Sthlm hamn - Neste 1 Meriturva - Dickson Neste 1 - Rosella Bore - Meriturva Kristina K - Dickson Sthlm hamn - Rosella Meriturva - Kristina K Dickson - Bore Birka - Michael Sars Neste 2 - Polfors Symphony- Serenade Kyamk - Neste 2 Michael Sars - Symphony Serenade - Birka Polfors - Kyamk Birka - Symphony Serenade - Michael Sars 1-2 1-1 0-3 2-2 1-2 0-6 0-0 3-2 4-0 1-0 0-2 0-2 5-1 2-2 0-3 0-3 5-5 2-1 Johan Treuthardt från SSB och Milja Soininen från Alandia-bolaget överräckte priset ”Bästa spelglädje” till Meriturvas lag som representerades av Marko Aalto Johan Treuthardt MEPAsta ja Milla Soininen Alandia -yhtiöstä luovuttivat ”Pelaamisen ilo” -erikoispalkinnon Meriturvan joukkueelle - Marko Aalto vastaanottajana Turneringen är spelad och man väntar på prisutdelningen Turnaus pelattu - palkintoja odotellaan 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 73 Silja Serenaden Toni Koivuniemi palkittiin parhaana pelitekijänä Silja Serenades Toni Koivuniemi belönades som bästa Playmaker Adam Gällros från Birka Stockholm valdes till bästa målvakt Adam Gällros Birka Stockholmilta valittiin parhaaksi maalivahdiksi QUALIFYING ROUND Basse Haglund från Birka Stockholm tog ett stadigt grepp om vandringspokalen Birka Stockholmin Basse Haglund otti tukevan otteen kiertopalkinnosta 74 Vapaavahti Frivakt Rosella - Kristina K Serenade - Neste 2 Polfors - Symphony Meriturva - Stckhlm Hamn 4-0 9-0 0-8 1-2 QUARTER FINALS Birka - Rosella Kyamk - Stckhlm Hamn Neste 1 - Serenade Dickson - Symphony 3-2 ja 3-0 0-1 ja 2-1 SEMIFINALS Birka - Kyamk Serenade - Dickson 2-1 3-2 ja BRONZE GAME Kyamk - Dickson 1-4 FINALS Birka - Serenade 4-0 SPECIAL PRIZES Alandia Prize: Meriturva PAF Fair Play Team: Kristina Katarina Best Goalie: Adam Gällros (Birka Stockholm) Playmaker: Toni Koivuniemi (Silja Serenade) MVP: Oliver Lindmalm (Dickson) 1 / 2014 5. Päällikkö vastaa alus- ja työturvallisuuden toteuttamisesta sekä miehistön motivoinnista konttorin tuella. Joopa joopa joo.. Mä voinkin jatkaa tästä ja mennä lastiohjaamoon seuraamaan tilannetta. ”Kahden tankkilaivan ollessa Ship-to-Ship operaatiossa merellä, raakaöljyä lastaavan aluksen 3 centteritankki täyttyi yli ja raakaöljyä suihkusi kannelle sekä mereen. HS” Tarkkana siellä kannella. Minä vastaan, että turvallisuus toteutuu myös käytännössä laivalla. Jos joku tarvitsee motivointia, ohjeita tai tietoa niin se järjestyy. Kyllä ne konttorilta järjestää resursseja Riskinottokulttuurissa tapahtuu onnettomuus. Motivoitunut miehistö on osa turvallisuutta. NN is erikoisoperaatiossa merellä. CrudeammattilaisteN hommaa. kolme ja puoli viikkoa törNiä jäljellä. kohta juNa kääNtyy.. to be continued... KUVIA KURSSEILTA Bilder från SSB´s kurser Köysitöitä Helsingissä Kurs i att göra reparbeten i Helsingfors Keramiikkaa Vantaalla Undervisning i keramikarbeten i Vanda Tietotekniikkaa Helsingissä ADB-kurs hölls i Helsingfors Hopeatöitä Helsingissä Smycken i silver gjordes i Helsingfors Vesispinningiä Vantaalla Vattenspinning i Vanda 76 Vapaavahti Frivakt Liikuntaa Pajulahdessa Motionskurs hölls i Pajulahti 1 / 2014 Laitureilla ja lankongeilla MEPAn, Merimieskirkon, meklareiden ja laivamuonittajien karting -kisassa voiton vei paalulta lähtenyt Niko Nyman (Nyman Shipstores), kakkoseksi tuli Kim Eriksson (ME Group) ja kolmanneksi kaasutteli Göran Eriksson (Hangö Stevedoring) Krister A. Martell ja Per-Martin Brunnsberg GE:n konttorilla Maarianhaminassa. Krister tekee arvokasta työtä tallentaessaan Gustaf Erikson -varustamossa seilanneiden merenkulkijoiden muistoja. Hän on myös suositun Facebook -ryhmän, Vi som varit till sjöss på GE fartygen, ylläpitäjä Krister A. Martell och Per-Martin Brunnsberg från GE:s kontor i Mariehamn. Krister gör ett värdefullt arbete då han dokumenterar minnen av sjöfarare som seglat på Gustaf Eriksons fartyg. Han upprätthåller också den populära Facebook-gruppen ”Vi som varit till sjöss på GE-fartygen” Piukku Kopiloff (keskellä) toivottaa kaikki merenkulkijat tervetulleiksi pelaamaan padelia! Pelaamassa myös Arantxa Cervera ja Ferran Valls 1 / 2014 Katajanokalla sijaitsevan alusliikenteen valvontakeskuksen VTS:n toimintaa esiteltiin toimittajille. Kai Klemetti tarkkailee laivojen liikkeitä Yliperämies Matti Jerkkola esitteli ESL-Shippingin m/s Kallion hienoja tiloja, kun laiva tuli Helsinkiin. Hieno alus, kuntosalikin kuin loistoristeilijästä. Frivakt Vapaavahti 77 Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki Nimi: Osoite: 78 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt. Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors Namn: Adress: 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 79 RISTIKO RATKAISU Vapaavahdissa 4/2013 olleen ristikon oikein ratkaisseista arvottiin kirjapalkinnon voittajaksi Inkeri Järvi-Feldt Helsingistä NORDIC PHOTO CONTEST 2014 All Nordic seafarers and, regardless of nationality, all other crew members of Danish, Finnish, Icelandic, Norwegian and Swedish flag vessels are welcome to take part in the contest. The contestants must not be professional photographers. • no more than 10 entries per participant, minimum size 1 Mb • life at sea, work and leisure onboard. • The photos must have been shot recently • good prizes for 5 best shots; from EUR 300 to EUR 670 The photos will also be counted in the Finnish competition, where the three best shots will be given prizes Please e-mail your entries to [email protected] no later than Jan 10, 2015 Photo: Jasper Armanto 80 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 Aland Maritime Day Thursday 15th May 2014 at Alandica kultur & kongress, Strandgatan 33, Mariehamn, Åland The exhibition is open at 0900 – 1600 hrs. Meet FINNISH SEAMEN´S SERVICE here! MEPA GOLF 21.5.2014 Hirsala Tervetuloa pelaamaan Hirsala Välkommen och spela till Hirsala Golfklubin Golfklubbs intressanta bana på kentälle 1 / 2014 mielenkiintoiselle 21.5. onsdagen den 19.8. från och klo 1030 alkaen! Pelimuodot: keskiviikkona med klockan 10.30! Spelformer: Scratch & Pistebogey Scratch & Poängbogey Lisätiedot ja ilmoittautuminen: Ytterligare information och an- www.mepa.fi mälning: www.mepa.fi Frivakt Vapaavahti 81 MEPA TIEDOTTAA – SSB INFORMERAR: LAIVAPALVELUT JA KUNTOSALI VUOSAAREN SATAMASSA MERIMIESPALVELUA RISTEILYLAIVOJEN MIEHIS TÖILLE HELSINGISSÄ Asiamies Jaakko Aarninsalo toimii nyt Vuosaaren Merimieskeskuksesta käsin ja hoitaa myös Tolkkisten ja Kilpilahden satamiin tulevien alusten MEPA -palveluja. Puh. 040 5043761, s-posti [email protected] Helsingin muita satamia, sekä Kantvikia, Inkoota ja Hankoa hoitaa Niklas Peltola. Ensi kesänä palvelua tehostetaan. MEPA ja Merimieskirkko avaavat yhdessä palvelupisteen Hernesaaren risteilyaluslaiturille ISPS -alueen sisäpuolelle. ITF Seafarers´ Trust myönsi hankkeelle tukea. Palvelupisteessä pidetään pienimuotoista merimiesklubia, välitetään puhelinkortteja sekä koordinoidaan merenkulkijoiden kuljetus- ja liikuntapalveluja. Palvelupisteen viereen pyritään saamaan koripalloalue. Lähistöllä on lisäksi jalkapallokenttä ja padel -kentät. Tarkempia tietoja päivitetään MEPAn ja Merimieskirkon kotisivuille. Vuosaaren sataman merenkulkijat voivat käyttää Portsarikiinteistössä olevaa kuntosalia, joka sijaitsee ABC -huoltamoa vastapäätä. Avaimen saa Vuosaaren Merimieskeskuksesta. FARTYGSSERVICE OCH GYM I NORDSJÖ HAMN Ombudsman Jaakko Aarninsalo verkar nu på Nordsjö Sjömanscentrum och sköter sjömansservicen i hamnarna i Tolkis och Sköldvik. Telefon 040 5043761, e-post vuosaari@ mepa.fi. Övriga hamnar i Helsingfors samt hamnarna i Kantvik, Ingå och Hangö sköts av Niklas Peltola. I Nordsjö hamn kan sjöfarare utnyttja gymmet i fastigheten Portsari som ligger mitt emot ABC servicestationen. Nyckeln avhämtas på Nordsjö Sjömanscentrum. 82 Vapaavahti Frivakt SJÖMANSSERVICE FÖR KRYSSNINGSFARTYGENS PERSONAL I HELSINGFORS Servicen effektiveras i sommar. SSB och Sjömanskyrkan öppnar tillsammans en servicepunkt vid Ärtholmens kaj för kryssningsfartyg, inom ISPS-området. ITF Seafarers´ Trust har beviljat ett understöd för projektet. Servicepunkten kommer att bjuda på sjömansklubbverksamhet i liten skala, man förmedlar telefonkort och koordinerar transport och motionsverksamhet för sjöfarare. Man försöker anlägga ett område för basketspel invid servicepunkten. Närmare information uppdateras på SSB:s och Sjömanskyrkans hemsidor. RUISSALON MEPALA MYYDÄÄN Vielä ensi kesänä voivat merenkulkijat tulla viettämään aurinkoisia päiviä ja hyödyntämään huvilaa, hiekkarantaa, rantasaunaa ja grillikatosta. Tarkemmat aukioloajat MEPAn kotisivuilla. Mepalan ostamisesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä toimitusjohtaja Niklas Rönnbergiin, [email protected], puh 09 668 90015 MEPALA PÅ RUNSALA TILL SALU Ännu nästa sommar kan sjöfararna tillbringa soliga dagar vid villan, njuta av sandstrand, strandbastu och grilla. Närmare information om öppethållningstider på SSB:s hemsidor. Intresserade av köp kan ta kontakt med verkställande direktör Niklas Rönnberg, niklas. [email protected], telefon 09 668 90015 1 / 2014 TULEVIA KURSSEJA Huhtikuu Pajukurssi, Kaarina Viron alkeiskurssi, Tallinna Uintitekniikka, Hki 03.04. – 04.04. 07.04. – 10.04. 09.04. Digikuvaus+käsittely, PKseutu Vesivärikurssi, Helsinki Golf-alkeet, Turku Golf-alkeet, Kotka Golf-jatkokurssi, Turku Ratsastuskurssi, Valkeakoski Golf-alkeet, Nurmijärvi Golf-jatkokurssi, Nurmijärvi 07.05. – 09.05. 12.05. – 13.05. 12.05. – 13.05. 15.05. – 16.05. 15.05. – 16.05. 15.05. – 17.05. 19.05. – 20.05. 22.05. – 23.05. Ilo irti puutarhasta, Kaarina Tutustu purjehdukseen, Turku 05.06. – 06.06. 14.06. Perhekurssi, Pajulahti 28.07. – 30.07. Tutustu purjehdukseen, Turku Tutustu sieniin, Nuuksio Ratsastuskurssi, Valkeakoski Syyskuu 23.08. 26.08. 28.08. – 30.08. Ylläsvaellus Tutustu purjehdukseen, Turku Digikuvaus+käsittely, PK-seutu Tutustu sieniin, Nuuksio Kotisivut – ja blogit 04.09. – 11.09. 08.09. 15.09. – 17.09. 18.09. 22.09. – 24.09. Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu 1 / 2014 Excel, Hki Vanhojen valokuvien korjaaminen, Hki Lokakuu 25.09. – 26.09. 29.09. – 30.09. Liikuntakurssi, Pajulahti Excel-kurssi, Turku Excel-jatkokurssi Vesispinning, Flamingo Vantaa Venäjän alkeet, Hki Kotisivut ja blogit, Turku Kahvakuula, Hki Vanhojen valokuvien korjaaminen, Turku Uintitekniikka, Turku Puikot heilumaan, PK-seutu Huovutuskurssi, PK-seutu Uintitekniikka, Hki Polkupyöräergometritesti, Tku Marraskuu 06.10. – 08.10. 06.10. – 07.10. 08.10. – 10.10. 10.10. 13.10. – 15.10. 13.10. – 15.10. 14.10. 16.10. – 17.10. 20.10. 20.10. – 22.10. 23.10. – 24.10. 30.10. 31.10. Keramiikkakurssi, Vantaa Tutustu keilailuun, Turku Köysityökurssi, Kotka Tutustu keilailuun, PK-seutu Tutustu keilailuun, Turku Korukurssi, Kotka Tutustu keilailuun, PK-seutu Liikuntakurssi, Pajulahti Tyylikurssi, Hki 05.11. – 07.11. 10.11. 10.11. – 12.11. 13.11. 17.11. 17.11. – 18.11. 20.11. 24.11. – 26.11. 27.11. – 28.11. Jouluaskartetelu,PK-seutu Jouluaskartelu kurssi, Turku Jouluaskartelukurssi, Turku 04.12. – 05.12. 08.12. – 09.12. 10.12. – 11.12. Joulukuu Frivakt Vapaavahti 83 MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS P./Tel (09) 668 9000, E-mail: [email protected] www.mepa.fi Toimitusjohtaja Verkställande direktör Niklas Rönnberg p/tel 09 668 90015 [email protected] Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 [email protected] [email protected] AV-sihteeri AV-sekreterare Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 [email protected] Niklas Peltola p./tel. 0400 419 687 [email protected] Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber [email protected] MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN Linnank. 3 Helsinki Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233 Liikunta-asiat/ Idrottsärenden Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 [email protected] Vapaavahti Asiamiehet/Ombud Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 [email protected] Paula Suhonen Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 [email protected] Tiedotus/Information Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 [email protected] 84 Kirjasto Bibliotek p./tel. 6689 0023 [email protected] Frivakt VUOSAAREN MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ SJÖMANSCENTRUM Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200 [email protected] SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka Asiamies/Ombud Risto Nikula p/tel 0400 605 187 fax (05) 218 2860 [email protected] TURKU/ÅBO Linnankatu 93 Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597 MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150 Asiamies-Ombud Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 [email protected] YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER RAUMA/RAUMO Yhdysmies/kontaktperson Sirpa Tolppanen p/tel 040-5476936 OULU/ULEÅBORG Sanni Sirviö p/tel 040 746 0150 Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633 KEMI Yhdysmies/kontaktperson Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938 RAAHE/BRAHESTAD Yhdysmies/kontaktperson Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516 KASKINEN/KASKÖ Yhdysmies/kontaktperson Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855 JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto UTGIVARE: Sjömansservicebyrån PÄÄTOIMITTAJA/ CHEFREDAKTÖR Niklas Rönnberg Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 [email protected] Översättningar till svenska av B2B Translations Gerd Grabber Kirjapaino/Tryckeri MIKTOR Taitto/Layout Jyri Leskinen VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 e ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu) M - Itella Oyj 1 / 2014 Aikakauslehtien Liiton Jäsen
© Copyright 2024