VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/2014

SJÖMANSSERVICEBYRÅN
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
1/2014
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
Personalen trivs på
m/s Misana
Nordic Open i
Mariehamn
PM valokuvauskilpailu
ForMare –hanke
käynnissä
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
1
VAPAAVAHTI 1/14
FRIVAKT 1/14
Pääkirjoitus………………………………………… 3
Pohjoismainen valokuvauskilpailu………………… 4
Meriturvan uusi palotalo…………………………… 10
”Viikingit” Karibialla……………………………… 12
Merenkulkija järvipelastajana……………………… 18
Oslon merimuseo…………………………………… 22
Merihistorioitsija Vårdön saarelta…………………… 25
Lassen merenkulkumuseo…………………………… 27
Vuosaaren satamakuljetukset……………………… 32
Laiva-apteekkien tarkastukset……………………… 34
Väki viihtyy m/s Misanalla………………………… 38
Sylvänne…………………………………………… 46
Merimiestapaamisia………………………………… 48
Milja Nitovuori eläkkeelle………………………… 50
Kirjakatsaus………………………………………… 52
Työhyvinvointia…………………………………… 58
Merimiesurheilua…………………………………… 66
Seabook sarjakuva………………………………… 75
Kuvia MEPAn kursseilta…………………………… 76
Laitureilla ja lankongeilla…………………………… 77
Ristikot…………………………………………… 78
Tulevia kursseja…………………………………… 83
Ledare………………………………………………… 3
Nordiska fototävlingen………………………………… 7
Nytt hus för brandutbildningen invigt i Obbnäs……… 11
Easysailing – Live Slow Sail Fast ……………………… 15
Sjöfararen tillbringar fritiden som sjöräddare………… 20
De fyra maritima museernas Oslo…………………… 24
Fartygshistoriekännaren från Vårdö…………………… 26
Lasses sjöfartsmuseum………………………………… 30
Kostnadsfria transporter för sjöfarare i Nordsjö hamn…… 33
Påfyllning av läkemedel i fartygsapoteken……………… 36
Personalen trivs på m/s Misana………………………… 42
Sjömanskväll i Nordsjö hamn………………………… 48
Sjömännen fyllde sjömansrestaurang Salve …………… 49
Milja Nitovuori gick i pension………………………… 51
Ny DVD på SSB: Captain Phillips…………………… 53
Lars-Erik Erikssons fina bok: På minnets redd………… 57
Arbetshälsa…………………………………………… 59
Sjömansidrott………………………………………… 67
Bilder från SSB´s kurser……………………………… 76
Korsord……………………………………………… 79
Milja Nitovuori jäi eläkkeelle, s. 50
2
Vapaavahti
Frivakt
Kannen kuva – Pärmbild: Tomas Wikström, m/s Laura
Takakansi – Baksida: Mikko Aulanko, m/s Aila
M/s Misanan puikoissa kapteeni Risto
Lintunen, s. 38
”Hippie” Pettersson i farten i Mariehamn, s. 71
1 / 2014
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Hyvät merenkulkijat
Uusi vuosi on alkanut ja edessämme on
uusia haasteita. Suurin uhka sekä merenkululle, että Suomen taloudelle, on varmasti
lähialueiden epävarma tilanne. On kuitenkin suunnattava katse eteenpäin ja todettava,
että toimenpiteet joita on tehty merenkulun
hyväksi, ovat ainakin pitäneet tonniston ja
työpaikat siedettävällä tasolla. Liikenne- ja
viestintäministeriö on myös hiljattain julkistanut meristrategian, jolla voidaan edistää klusteriajattelua ja tiivistää yhteistyötä eri
merenkulun toimijoiden välillä.
Merimieskirjastotoimintaa aloitettiin Suomessa 1928 ja on näin ollen vanhin yhtäjaksoisesti jatkunut toimintamuoto Merimiespalvelutoimistolla. Maailman muuttumista
kuvastaa hyvin, että kun toiminta aloitettiin,
hankittiin kirjastoon 25 suomenkielistä ja
175 ruotsinkielistä kirjaa. Alku oli hankala ja
kaikki toteutettiin vapaaehtoispohjalla ja lahjoitusvaroilla. Alussa koko merimieskirjasto
mahtui 25 puulaatikkoon, kun tänä päivänä
Mepan kirjasto sisältää noin 100 000 kirjaa. Vastuu kirjastotoiminnasta oli Suomen
Merimiesunionilla, kunnes Kauppalaivaston
huoltoneuvosto perustettiin 1960. Vuodesta
1973 kirjastosta on vastannut Mepa. Mainittakoon myös tässä yhteydessä, että 1940
perustettu Ålands Sjömansbibliotek toimi
aina 1980-luvun loppupuolelle, kunnes se
sulautettiin Mepaan.
Mainitsin edellisessä pääkirjoituksessa,
että kirjastopalvelusta tulisi interaktiivisempi. Tämä kehitys tulee lähtemään käyntiin
vuoden 2014 aikana ja uskomukseni on,
että tulevaisuudessa meillä on kirjasto, joka
myös toimii netin välityksellä. Tässä kirjastossa merenkulkijat voivat selailla ja tilata
kirjoja suoraan tietokoneelta ja tämä tulee
myös mahdollistamaan sähköisen aineiston
sisältämistä tietokantaan. Tällä kehityksellä
voidaan, toivon mukaan, turvata hyvin toimivan elokuvien, kirjojen ja lehtien toimituksen aluksille.
Lopuksi haluan vielä mainita, että Milja
Nitovuoren jäädessä hyvin ansaitulle eläkkeelle hän on myös se henkilö, joka on hoitanut Mepan kirjastoa pisimmän ajan.
teksservicen skulle gå i ett mer interaktivt
koncept. Denna utveckling kommer att inledas under år 2014 och min förhoppning
och målsättning är att vi i framtiden har
ett system,där Sjömansservicebyrån har ett
bibliotekssystem som via nätet är tillgängligt för alla fartyg och sjöfarare. Detta skall
också medföra att vi enkelt kan integrera mer
material i elektronisk form samt trygga en
välfungerande förmedling av filmer, böcker
och tidningar till fartygen.
Till sist vill jag ännu nämna att Milja
Nitovuori som nu lämnar sin syssla som
bibliotekarie hos oss, för att gå i välförtjänt
pension, är den som längst skött detta uppdrag på SSB.
Keväterveisin
Niklas Rönnberg
Bästa sjöfarare
Vi har börjat ett nytt år och nya utmaningar
ligger framför oss. Det osäkra läget i våra
närområden är ett av de mest betydande hoten för både den finländska ekonomin och
sjöfarten. Trots detta bör vi se framåt och
konstatera att de åtgärder som gjorts för sjöfarten, i vårt land, i alla fall lyckats bibehålla
tonnaget och arbetsplatserna på en skälig
nivå. Kommunikationsministeriet har också
i dagarna publicerat sjöfartsstrategin, som
kanske kan hjälpa oss framåt med klustertänkande och möjliggöra ett brett samarbete
mellan de olika aktörerna inom sjöfarten.
Sjömansbiblioteketsverksamheten startade i Finland 1928 och är således den längsta
sammanhängande verksamhetsformen hos
Sjömansservicebyrån. Hur världen har förändrats genom åren kan beskrivas med att
1928 införskaffades 25 finskspråkiga och
175 svenskspråkiga böcker. Starten var trög
och allt skedde på frivillig basis, med donerade medel. I början inrymdes sjömansbiblioteket i 25 st. trälådor, vilket kan jämföras
med de ca.100 000 volymer som idag finns
i Sjömansservicebyråns bibliotek. Finlands
sjömansunion ansvarade för biblioteket, tills
Handelsflottans välfärdsråd bildades 1960
och efter att Sjömansservicebyrån kom till
1973 har biblioteket skötts av oss. I detta
sammanhang kan också nämnas att Ålands
skeppsbibliotek, som hade bildats 1940
fanns kvar ända till slutet av 1980-talet, då
det införlivades med SSB.
Jag nämnde i senaste ledare att biblio1 / 2014
Med vårhälsningar
Frivakt
Niklas Rönnberg
Vapaavahti
3
Islanti jyräsi
merenkulkijoiden
pohjoismaisen
valokuvakilpailun finaalissa
Islantilaiset pääsivät viime vuonna voiton makuun. Tällä kerralla pohjoisen saarivaltion merenkulkijat miehittivät myös toisen ja neljännen sijan. Suomeen ei tänäkään vuonna tullut palkintoja.
Finaali pidettiin tänä vuonna Johannisborgin merimiesklubilla Norrköpingissa Ruotsissa. Pohjoismaisten merimiespalvelulaitosten edustajat toivat kustakin maasta esiraatien valitsemat 15 kuvaa. Loppukilpailun 75
kuvasta valinnat suorittivat näyttelypäällikkö
Johanna Haverlind (Arbetets Museum) sekä freelance –valokuvaaja Fredrik Schlyter.
– Mielestäni tuomariston asiantuntemus
on laaja, ja he myös täydentävät toisiaan,
totesi Ruotsin Merimiespalvelun edustaja
Jimmy Eriksson, joka vastasi järjestelyistä.
Tuomarit alkoivat siirtää kuvia sivuun
siten, että parhaat jäivät pöydälle. Kuten
yleensä, työ alkaa vaikeutua loppua lähestyttäessä. Fredrik Schlyterin mielestä viimeisen
kymmenen kuvan luokittelu paremmuusjärjestykseen oli jo varsin haastava tehtävä.
Voittajakuvasta ei
epäselvyyttä
1. Davíð Már Sigurðsson
4
Vapaavahti
Frivakt
Voittajaksi valikoitunut kuva on useana
vuonna herättänyt paljon keskustelua. Tällä
kerralla yksimielisesti parhaaksi valittu otos
ei sitä tehnyt. Kaikkien mielestä islantilaisen
Klakkur -aluksen matruusina työskentelevän Davíð Már Sigurðssonin kuva ”Hiv
litt mere opp” oli loistava. Tuomaristo luonnehti sitä teknisesti korkeatasoiseksi kuvaksi,
johon on onnistuttu vangitsemaan sekä valo
että henkilö.
Islantiin meni myös kakkospalkinto. Hlynur Ágústsson oli ottanut hienon toimintakuvan tilanteessa, jossa harvalla on kamera
mukana. Se on ammattilaisluokkaa, samoin
kuin kolmanneksi tulleen tanskalaisen Stefan Olssonin pelkistetty, hieman surrealistinenkin kuva.
Suomesta oli ilahduttavasti mukana useita
uusia merenkulkijoita, 25 osallistujaa lähetti
149 kuvaa. Viidestä Pohjoismaasta osallistui
yhteensä 157 merenkulkijaa 1030 kuvalla.
Suomalaisten otoksista Laura Pyytövaaran
yksi, sekä Aku Kaikkosen kaksi kuvaa olivat käsittelyssä vielä kalkkiviivoilla. Muut
suomalaiset finalistit olivat Jukka Lindell,
1 / 2014
Taina Laitinen, Pertti Raasu, Riho Kolpakov,
Klaus Dahl, Jan-Fredrik Hemmälin, Ossi
Falck, Markus Jokinen ja Tomas Wikström.
– Viime vuodesta saatiin selvästi parannettua.
Uusia merenkulkijoita tuli mukaan, ja kuvien
kirjo oli varsin laaja, finaalissa mukana ollut
MEPAn opintosihteeri Sirpa Kittilä kertoi.
Moni merenkulkija, varsinkin pidempään
harrastanut, on myös päivittänyt kuvauskalustoaan. Mukana oli runsaasti jo puoliammattilaisten kameroilla otettuja kuvia, vähemmän
enää kännykkäkuvia. Tosin niidenkin tekninen
taso on noussut.
Kotimainen esiraati
valitsi finaalikuvat
Kuvaajat olivat hyvin pysyneet merenkulussa.
Tarjolla oli paljon merellä otettuja sääkuvia sekä
komeita maisemia rannoilta ja satamista. Työkuvia oli myös ilahduttavan paljon. Korjausmies Tomas Wikström m/s Lauralta oli ottanut
hienoja jääkuvia – varmasti olisivat menestyneet
kansainvälisemmässä kilpailussa.
Aikaisemminkin hyvin menestynyt m/s Kristina Katarinan päällikkö Aku Kaikkonen voitti
Suomen kilpailun, toiseksi tuli Taina Laitinen
ja kolmanneksi Pertti Raasu. Kotimaan esikarsinnan suorittivat valokuvaajat Heikki Nilanen
ja Reino Havumäki. Silja Linelta eläkkeelle
jäänyt Nilanen on toistaiseksi ainoa suomalaismerenkulkija, joka on voittanut Pohjoismaisen
valokuvakilpailun. Havumäki puolestaan toimii opettajana MEPAn valokuvauskursseilla.
Kiitokset kaikille kuviaan lähettäneille merenkulkijoille - tänä vuonna uudestaan! Kannattaa yrittää, kotimaisten ja pohjoismaisten
palkintojen yhteisarvo on n. 3.000 euroa.
Tomas Wikström, M/v Laura
Kiitokset myös palkintoja lahjoittaneille
yrityksille; Finnlines, Merimieseläke­kassa ja
Rajala Pro Shop!
teksti: Pekka Karppanen
Taina Laitinen
Esa Raatikainen,
Neste Shipping
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
5
Tulokset:
1. 2. 3. 4. 5. Davíð Már Sigurðsson, Islanti
(Den maritime fond, Danmark 5 000 DKR)
Hlynur Ágústsson, Islanti
(Sjøfartsdirektoratet, Norge 5 000 NKR)
Stefan Olsson, Tanska
(Sjöfartstidningen, Sverige 5 000 SKR)
Guðmundur St. Valdimarsson, Islanti
(Rederiet Eimskip, Island 400 EUR)
Tim Ruttledge, Ruotsi
(Finnlines, Finland 300 EUR)
Aku Kaikkonen
Kunniamaininnat
Martin Jensen, Tanska
Atle Sachs, Norja
Torkil Hansen, Norja
Magnus Henrysson, Ruotsi
Suomen kilpailu:
1. 2. 3. Aku Kaikkonen
(MEK 200 EUR lahjakortti)
Taina Laitinen
(Rajala 150 EUR lahjakortti)
Pertti Raasu
(Rajala 100 EUR lahjakortti)
Atle Sachs
6
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
Island tog hem
potten i den nordiska
fototävlingens final
Island fick i fjol blodad tand då det gällde att vinna. Den här gången ockuperade sjöfararna från den
nordliga östaten också andra och fjärde plats. Finland fanns inte heller i år bland vinnarna.
I år arrangerades finalen på Johannisborg
Seamen’s Club i Norrköping i Sverige. De
nordiska sjömansserviceorganisationernas
representanter hade från sina respektive
länder med sig 15 bilder som sållats fram
av de nationella juryerna. Utställningschef
Johanna Haverlind från Arbetets Museum
och frilansande fotografen Fredrik Schlyter
valde ut vinnarna av finalens 75 bilder.
– Jag tycker att juryn har en bred sakkunskap och att medlemmarna kompletterar
varandra bra, konstaterade representanten
för Sveriges Sjömansservice, Jimmy Eriksson, som ansvarade för arrangemangen.
Domarna började med att sålla ut bilder
så att de bästa blev kvar på bordet. Som vanligt blev uppdraget svårare ju närmare slutet
kom. Fredrik Schlyter tyckte att det var en
verklig utmaning att placera de sista tio bilderna i rangordning.
Inget tvivel om
vinnande bild
Under flera år har den vinnande bilden väckt
mycket diskussion. Den här gången var man
helt eniga om vilken bild som var bäst. Alla
var eniga om att bilden ” Hiv litt mere opp”
som tagits av Davíð Már Sigurðssonin, ma-
tros på den isländska trålaren Klakkur, var
strålande. Juryn karaktäriserade den som en
tekniskt högklassig bild som fångat både ljuset och personen.
Andra pris gick också till Island. Hlynur
Ágústsson hade tagit en fin actionbild i en
situation där man sällan har kameran till
hands. Den är av professionell klass, liksom
den rena och lätt surrealistiska bilden som
blev trea, tagen av dansken Stefan Olsson.
Från Finland hade ett glädjande stort antal
nya sjöfarare deltagit i tävlingen; 25 deltagare skickade in 149 bilder. Från de fem
nordiska länderna skickade sammanlagt 157
sjöfarare in 1030 bilder. Av finländarna hade
3. Stefan Olsson
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
7
2. Hlynur Ágústsson
Laura Pyytövaara en bild och Aku Kaikkonen
två bilder med i slutspurten. Övriga finländska
finalister var Jukka Lindell, Taina Laitinen,
Pertti Raasu, Riho Kolpakov, Klaus Dahl,
Jan-Fredrik Hemmälin, Ossi Falck, Markus
Jokinen och Tomas Wikström.
– Vi bättrade klart från senaste år. Nya sjöfarare kom med, och bildmaterialets mångfald var
bred, berättade studiesekreterare Sirpa Kittilä
som deltog från SSB.
Många sjöfarare, speciellt de som varit med
länge, har förnyat sin fotoutrustning. En del
bilder är redan tagna med halvt professionella
kameror, allt färre med mobiltelefonkameror.
Också för dem har den tekniska nivån visserligen stigit.
Nationell jury valde
finalbilderna
Fotograferna har väl begränsat sig till sjöfartsmotiv. Ett stort antal bilder visade väder till havs,
vackra landskap från stränder och hamnar. Ett
8
Vapaavahti
Frivakt
glädjande stort antal bilder visade arbetet ombord. Reparatör Tomas Wikström från m/s Laura hade tagit fina bilder av is – de skulle säkert ha
haft framgång i en mera internationell tävling.
M/s Kristina Katarinas befälhavare Aku Kaikkonen, som också tidigare varit framgångsrik,
segrade i den finländska tävlingen, tvåa blev
Taina Laitinen och trea Pertti Raasu. Den finländska juryn bestod av fotograferna Heikki
Nilanen och Reino Havumäki. Nilanen som
gått i pension från Silja Line är hittills den enda
finländska sjöfarare som vunnit i den nordiska
fototävlingen. Havumäki har för sin del fungerat
som lärare på SSB:s fotograferingskurser.
Ett varmt tack till alla sjöfarare som skickat in
sina bilder – kom med igen i årets tävling! Det
lönar sig att försöka, det sammanlagda värdet
av de inhemska och nordiska prisen är c:a 3000
euro.
Ett tack också till donatorerna; Finnlines,
Sjömanspensionskassan och Rajala Pro Shop!
text: Pekka Karppanen
1 / 2014
Resultat:
1.
2. 3. 4. 5. Davíð Már Sigurðsson, Island
(Den maritime fond, Danmark 5 000 DKR)
Hlynur Ágústsson, Island
(Sjøfartsdirektoratet, Norge 5 000 NKR)
Stefan Olsson, Danmark
(Sjöfartstidningen, Sverige 5 000 SKR)
Guðmundur St. Valdimarsson, Island
(Rederiet Eimskip, Island 400 EUR)
Tim Ruttledge, Sverige
(Finnlines, Finland 300 EUR)
Hedersomnämnande:
Martin Jensen, Danmark
Atle Sachs, Norge
Torkil Hansen, Norge
Magnus Henrysson, Sverige
Finlands tävling:
1. 2.
3. Aku Kaikkonen
(MEK 200 EUR presentkort)
Taina Laitinen
(Rajala 150 EUR presentkort)
Pertti Raasu
(Rajala 100 EUR presentkort)
Christoffer Eriksson M/v Misida
Torkil Hansen
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
9
Upinniemessä avattiin
uusi palotalo
Meriturvan palokoulutusyksikkö vietti avajaisia tammikuussa,
mutta uusi rakennus on ollut käytössä jo syyskuusta lähtien.
Tilat on siis jo testattu ja hyviksi havaittu.
Vapaavahti vieraili yksikössä viimeksi muutama vuosi sitten. Palokoulutusyksikkö ei ole
jäänyt tuleen makaamaan, vaan toimintaa ja
tiloja on uudistettu.
– Alkuperäinen simulaattori ”vanha rouva”, sekä ahtaaksi käynyt toimistorakennus
on purettu. Koulutusohjelmia päivitetään
koko ajan STCW -säännösten mukaisesti,
Meriturvan johtaja Heikki Hyyryläinen
kertoo.
Muutos vanhaan on melkoinen. Ennen oli
seitsemälle kouluttajalle vain yksi toimisto ja
yksi luokkahuone. Nyt ovat tilat asianmukaiset ja koulutukseen voidaan ottaa kaksi
entistä suurempaa ryhmää kerralla. Alemmassa kerroksessa ovat varusteiden huoltotilat, sekä pukuhuoneet. Tallissa on Suomenlahden Meripuolustusalueen paloautoja sekä
muuta kalustoa ja kuntoiluvälineitä.
– Rakennus on yhteiskäytössä Upinniemessä toimivan Puolustusvoimien yksikön
kanssa. Yhteistyö alkoi jo suunnitteluvaiheessa, mihin oma väki pääsi hyvin mukaan,
10
Vapaavahti
Frivakt
selvittää Meriturvan Palokoulutusyksikön
johtaja Leif Johansson.
Hanketta käynnisteltiin jo vuonna 2009.
Puolustusvoimien mukaan tulo antoi lisävauhtia, ja tiloihin päästiin muuttamaan
elo-syyskuun vaihteessa.
Koulutettavien määrä on
kasvussa
Upinniemessä on vuodesta 1976 lähtien
annettu palokoulutusta 60.000:lle merenkulkijalle. Toki moni on käynyt laitoksella useampaan kertaan saaden esimerkiksi
miehistölle ja päällystölle suunnattua koulutusta. Uusien, STCW -yleissopimuksen
Manila-muutosten mukaan merenkulkijat
tarvitsevat kertauskursseja.
– Manila -muutosten ja TRAFIn määräysten mukaan merenkulkijan on käytävä
yksipäiväinen kertauskurssi kerran viidessä
vuodessa, Leif Johansson kertoo.
Palokoulutusyksikössä koulutetaan vuosittain noin 1500 merenkulkijaa. Kertauskurssien myötä koulutettavien määrän arvellaan lisääntyvän useilla sadoilla vuosittain.
Asiakkaita saattaa tulla myös merenkulun
ulkopuolelta – pelastuslaitokset ovat jo kouluttaneet väkeään Upinniemessä.
Leif Johanssonin vetämällä esittelykierroksella nähdään, että tilojen lisäksi on uusittu myös varusteita ja niiden huoltotiloja.
Kouluttajien mielestä on ollut suuri etu,
että he ovat suunnitteluvaiheessa päässeet
vaikuttamaan ratkaisuihin. Esimerkiksi savusukelluslaitteistojen pesutilassa kouluttaja
voi helposti valvoa, että työ tehdään oikein.
– Niin, ja paineilmapullojen täytössä käytettävä kompressori on niin hiljainen, että
kännykän soittokin kuuluu. Joskus asia voi
olla tärkeä, Johansson kehuu.
Palokoulutusyksiköstä löytyy lisää kuvia ja
tietoja kotisivuilta www.meriturva.fi .
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
1 / 2014
Nytt hus för
brandutbildningen
invigt i Obbnäs
Meriturvas brandutbildningsenhet invigde de nya lokalerna
i januari, men byggnaden har använts sedan i september.
Lokalerna har alltså redan testats och godkänts.
Senast Frivakt besökte enheten var för några
år sedan. Brandutbildningsenheten har dock
inte legat på latsidan, utan både verksamheten och lokalerna har förnyats.
– Den ursprungliga simulatorn ”gamla
frun” och den alltför trånga kontorsbyggnaden har rivits. Utbildningsprogrammen
uppdateras kontinuerligt enligt STCWbestämmelserna, säger Meriturvas direktör
Heikki Hyyryläinen.
Det har skett väsentliga förändringar. Tidigare fick de sju utbildarna samsas om ett
kontor och ett klassrum. Nu är lokalerna
mera ändamålsenliga och man kan utbilda
två större grupper samtidigt. På nedre våningen finns serviceutrymmen och omklädningsrum. I garaget står brandbilar som
tillhör Finska vikens marinkommando samt
annan utrustning och motionsredskap.
– Byggnaden delas med försvarsmaktens
Under Leif Johanssons rundtur ser
vi att inte bara lokalerna, utan också
utrustningen och
serviceutrymmena
har moderniserats.
1 / 2014
enhet i Obbnäs. Samarbetet började redan
i planeringsstadiet, då vår egen personal var
mycket delaktig, förklarar Leif Johansson,
chef för Merituvas brandutbildningsenhet.
Projektet drogs igång redan 2009. Enligt
försvarsmakten saknades det resurser innan
projektet fick vind i seglen och man kunde
flytta in i lokalerna i månadsskiftet augustiseptember.
Ökat behov av
brandutbildning
Sedan 1976 har 60 000 sjöfarare fått sin
brandutbildning i Obbnäs. Många har dock
besökt institutionen flera gånger för att gå
en utbildning anpassad för exempelvis besättningar eller befäl. Enligt den reviderade
STCW-konventionen, Manilaändringarna,
ska sjöfararna gå repetitionskurser.
– Enligt Manilaändringarna
och Trafis bestämmelser måste alla
sjöfarare gå en repetitionskurs på
en dag vart femte år, berättar Leif
Johansson.
Brandutbildningsenheten utbildar årligen
cirka 1 500 sjöfarare. I och med repetitionskurserna förväntas antalet utbildningsdeltagare öka med flera hundra per år. Det kan
också komma kunder från andra håll än sjöfarten – räddningsverken har redan utbildat
sin personal i Obbnäs.
Under Leif Johanssons rundtur ser vi att
inte bara lokalerna, utan också utrustningen
och serviceutrymmena har moderniserats.
En stor fördel är enligt utbildarna att de har
fått vara med och påverka lösningarna i planeringsstadiet. Till exempel har de gjort det
enkelt för utbildaren att övervaka arbetet i
rökdykningsanläggningarna, så att det går
rätt till.
– Och kompressorn som används för att
fylla på tryckluftsbehållarna är så tyst att
man hör om mobilen ringer. Det kan vara
nog så viktigt ibland, påpekar Johansson.
Flera bilder och mer information om
brandutbildningsenheten finns på www.
meriturva.fi.
text och bilder: Pekka Karppanen
Jessica Troberg kom med Finlands Sjömans-Unions hälsning till Leif Johansson
Frivakt
Vapaavahti
11
Easysailing – Live Slow Sail Fast
Lisätiedot: www.easysailing.fi
Lennot: 620 € - 1200 € American Airlinesilla Hewanorra, St. Luciaan (Miamin ja
New Yorkin/Lontoon kautta)
Purjehdus: Sesongista riippuen 2500 €
- 3500 € kuudelta hengeltä (käytettävissä
kolme kahden hengen hyttiä)
Lämpöasteet: + 30 celsiuksen molemmin
puolin
Vaatetus ja pakkaus: Suositeltavaa on
putkikassi, joka menee pieneen tilaan. Kevyt
pakkaus jossa tärkeimpänä bikinit/uimasortsit, t-paita, mekko, aurinkorasva ja pahoinvointilääkkeet.
Valuutta: Itä-Karibian dollari ja US dollari.
Ruoka: Perinteinen Saint Lucian ruoka
sisältää paljon hiilihydraatteja, joita saadaan
jamssista, taarosta ja sen sukulaisesta eddoesta, banaaneista ja leipäpuun hedelmistä.
Sen kanssa syödään liha- tai kalakastiketta.
Itse ruoka ei ole kovin mausteista, mutta sen
kanssa tarjotaan aina chilikastiketta. Ruoka
on saanut paljon vaikutteita ranskalaiskreolilaisesta keittiöstä.
12
Vapaavahti
Frivakt
Fast facts St Lucia: Saint Lucia on saarivaltio Karibianmerellä. Se sijaitsee Pienillä
Antilleilla, Saint Vincent ja Grenadiinien
pohjoispuolella ja Martiniquen eteläpuolella. Asukkaita on noin 160 000. Sokerinviljelyn lakkauttamisen ja banaanikaupan
kutistumisen jälkeen turismi on saaren tärkein elinkeino. Matkailukohteina on hiekkarantoja, vuoria ja eksoottisia kasveja sekä
Qualiboun tulivuori rikinhajuisine kuumine
lähteineen. Saint Lucia kuuluu Kansainyhteisöön, mutta ranskalaiset ovat jättäneet
jälkiään paikannimistöön, ja varsinkin maaseudulla puhutaan englannin lisäksi myös
ranskan kreolimurretta.
KARTTA –
matkaohjelmasta
Viking Linen entinen operatiivinen johtaja
Harri Winter ehdotti alkusyksystä kokeilemaan hänen uusinta talvenviettotapaansa eli
lähteä purjehtimaan Karibialle Easysailingin
kanssa. Lyhyen pohdinnan jälkeen aloin tie-
dustelemaan ystäväpiiristäni kiinnostuneita
lähtijöitä. Purjehdusreissu entisen lähimmän
esimiehen kipparoimana hieman jännitti,
mutta oli yksi vuoden 2013 parhaimmista päätöksistä. Matka oli huikean hieno ja
muistoja jäi vielä tulevillekin sukupolville.
Lähdimme matkaan 12.12.2013 Helsingistä American Airlinesin lennoilla yhden
päivän ja kahden yön shoppauspysähdyksellä
Miamissa.
MATKAOHJELMA perillä:
14.12.2014 St Lucia, Rodney Bay
Saavuimme lauantai-iltapäivänä puolisen
tuntia myöhässä Hewanorran lentokentälle
ja aloimme selvittämään miten edetä Rodney Bayhin jossa yöpyisimme veneellä ja
josta lähtisimme seuraavana aamuna merille.
Noin puolentoista tunnin taksimatka maksaa 80 - 125 dollaria ja oli itsessään näkemisen arvoinen. Matkasimme saaren poikki
nähden suurimmat kylät ja kaupungit sekä
sademetsää ja muuta luontoa - ja hieman
hurjempaa ajotyyliä. Perillä treffit oli Bo1 / 2014
Harri kapu ja crew
Santa Claus Man
Harri kapu ja crew Vesiputous
a´la Wallilabou
Perämies Leo
ardwalk baarissa. Siellä tulikin myöhemmin
illalla purettua matkaväsymystä aitojen St
Lucia-rommikolajuomien kera.
Vieux Fortin läpi ja söimme karibialaisen
illallisen paikallisessa bistrossa. Ruokalistalla
oli muun muassa ruokabanaania.
15.12.2014 Rodney Bay – Vieux Fort
Aikaiset herätykset tulivat matkalla tutuiksi. Tänä aamuna selvittelimme viranomaisasioita, jotta luvat poistua St Vincentin
ja Grenadiinien suuntaan olivat kunnossa.
Päädyimme matkaamaan saaren kaakkoisnurkkaan St Lucian toiseksi suurimpaan
kaupunkiin Vieux Fortiin, jossa on alle 15
000 asukasta. Ensimmäisestä etapista väsyneinä mutta onnellisina kävelimme uinuvan
16.12.2013 Vieux Fort – Grenadiinit ja
Bequia
Lähdimme matkaan ennen kahdeksaa
syötyämme aamiaisen. Onneksi valmistimme lounaan valmiiksi jääkaappiin sillä näillä
tuulilla ei suuremmin tehnyt mieli mennä
kajuuttaan ruokaa valmistelemaan. Joka
satamassa lähestyi eri ”fruit man”, ”bread
man”, ”santa claus man”, joten tuoreet hedelmät sun muut yhdistettynä pastasalaat-
1 / 2014
tiin olivat parasta antia lounaaksi veneellä
samanaikaisesti matkaa taittaessa. Tuulet
suosivat ja parhaimmillaan etenimme täydestä auringonpaisteesta sateeseen ja puolipilviseen ilmaan vaihtelevassa säässä jopa 10
solmun vauhdilla. Ennen pitkää näimme St
Vincentin ja tervetulokomitean eli parikymmentä delfiiniä veneen kyljessä. Päätimme
tehdä reissun pisimmän, noin yhdeksän
tunnin purjehduksen, eli purjehtia Grenadiineille asti. Iltaohjelmassa oli Bequia
kylä ja bonuksena Xmas Party on the beach.
Loppuillasta etsiskelimme eksyneitä christmas partyn jatkuessa ja tutustuimme mm
Frivakt
Vapaavahti
13
Ode kapuna
Rastafa Poiju Man
Katukuvaa Pitonsista
paikallisen poliisin tehokkuuteen ja harjoitimme lavakarismaa entisen pomon kanssa...
se siitä, what happens in the Caribbean, stays
in the Caribbean.
Petite Pitons-nimisistä tulivuorinyppylöistä.
Korkeutta tulivuorilla on 770 metriä. Saarella on myös mahdollista vierailla ”drive
in”-tulivuoressa.
matkalla. Meidän onneksemme tämä tapahtui vasta tässä vaiheessa matkaa sillä uutta
ei löytynyt edes purjehtijoiden suosimassa
Rodney Bayssa.
17.12.2013 Bequia – St Vincent ja Wallilabou Bay
Seuraava ihana päivä merillä oli edessä ja
suuntasimme nokan takaisin St Vincentiä
kohti. Kohteena tällä kertaa oli Wallilabou,
jossa myös näyttelijä Johnny Depp on kuvannut Pirates of the Caribbean -elokuvaa.
Matkalla näin ensimmäistä kertaa elämässäni Tappajahai-elokuvista tuttua tunnelmaa
kun kahden hain evät uivat ohi. Iltapäiväohjelmassa oli muun muassa mukavaa snorklausta, käynti vesiputouksella ja kylmien
oluiden nauttimista rannalla. Viihdepäällikölle hauska yksityiskohta oli se, että rannalla sijaitsevassa baarissa tunnettiin Jukka
Poika ja hänen musiikkiaan soitettiin siellä.
19.12.2014 Pitons – St Lucia ja Marigot
Bay
Marigot Bay oli purjehduksemme ylivoimaisesti kaunein ja hienoin kohde. Heti
satamassa meitä tervehtimässä oli hauskan
rastafa-poijumiehen lisäksi valtava kilpikonna. Halukkaille olisi löytynyt täältä myös
hienompia hotelleja tai kylpylöitä. Harri oli
kehunut kahden ja kolmen ruokalajin illallisia tarjoilevaa Rainforest Hideaway-ravintolaa maagisen hyväksi, joten odotimme iltaa
innolla. Odotuksemme palkittiin. Ravintola
oli ihana ja jopa romanttinen. Laguunamaiseen ympäristöön matkattiin matalan sillan
alta dingillä, pienellä kumiveneellä. Ruoka
oli ensiluokkaista ja seura loisteliasta - puhumattakaan juomista.
21.12.2013 Rodney Bay – Castries, Deep
Sea Fishing
Viimeisenä matkapäivänämme vietimme
yötä Harmony Suites-nimisessä paikassa,
maa hieman vielä keinuen. Yllätysohjelmaksi
olin varannut syntymäpäiväsankarille Odelle lahjaksi Deep Sea Fishing -kalastusretken.
Kuvista voitte päätellä mikä kruunasi matkan – yli satakiloinen Blue Marlin, joka joutui potkurin töytäisemänä iltamme ruokalistalle. Illalla nautimme tuoreinta syömääni,
omasta kalasta valmistettua sushia ja illallista
ruotsalaiskokin luomana.
18.12.2013 Wallilabou Bay – St Lucia ja
Pitons
Jatkoimme matkaa takaisinpäin ja teimme stopin St Lucian saarelle Pitons-nimiseen
paikkaan, jonka tunnistaa Gros Pitons- ja
14
Vapaavahti
Frivakt
Unohtumaton ja ihana reissu - suosittelen!
Lotta Bergman, Entertainment Manager
Viking Line
20.12.2013 Marigot Bay – St Lucia ja
Rodney Bay
Viimeinen etappi taittui osittain moottorilla sillä skuttin kiinnitysosa rikkoontui
1 / 2014
Easysailing – Live Slow Sail Fast
Mer information: www.easysailing.fi
Flyg: 620–1 200 euro med American Airlines till Hewanorra, Saint Lucia (till Miami
och New York/via London).
Seglats: Beroende på säsong 2 500–3 500
euro för sex personer (i tre hytter med två
bäddar).
Temperatur: Ca + 30°C.
Klädsel och packning: En sportbag som
ryms i ett litet utrymme är att rekommendera. Lätt packning där det viktigaste är
badkläder, t-shirt/klänning, solkräm och
läkemedel mot sjösjuka.
Valuta: Östkaribisk dollar och amerikansk
dollar.
Mat: Den traditionella maten på Saint Lucia innehåller mycket kolhydrater i form av
jams, taro och dess släkting eddoe, bananer
och frukter från brödfruktträdet. Till detta
äter man en kött- eller fiskgryta. Själva maten är inte så kryddstark, men den serveras
alltid med en chilisås. Maten har många influenser från det franskkreolska köket.
Fast facts Saint Lucia: Saint Lucia är ett
örike i Karibiska havet. Ön ingår i Små Antillerna och är belägen norr om Saint Vincent
och Grenadinerna och söder om Martinique.
Saint Lucia har cirka 160 000 invånare. Efter
1 / 2014
att sockerodlingarna lades ner och handeln
med bananer minskade, har turismen blivit
öns viktigaste näring. Sevärdheterna består
av sandstränder, berg, exotiska växter och
vulkanen Qualibou med sina svavelosande
varma källor. Saint Lucia tillhör Samväldet,
men fransmännen har lämnat spår i ortnamnen, och framför allt på landsbygden pratar
man förutom engelska också kreolfranska.
KARTA – över
reseprogrammet
Harri Winter, före detta operativ chef på
Viking Line, föreslog i början av hösten att
jag skulle testa hans senaste vintersysselsättning – med andra ord följa med på en kryssning till Karibien med Easysailing. Efter en
kort betänketid började jag höra mig för i
min vänkrets om det fanns andra intresserade. Jag var en aning nervös inför seglatsen
med min tidigare närmaste chef som kapten,
men det var ett av mina bästa beslut under
2013. Resan var oerhört vacker och jag fick
minnen att dela med mig av till kommande
generationer.
Den 12 december 2013 flög vi med Ame-
rican Airlines från Helsingfors och gjorde
ett shoppingstopp på en dag och två nätter
i Miami.
RESEPROGRAM på
resmålet:
14.12.2014 Saint Lucia, Rodney Bay
På lördag eftermiddag landade vi en halvtimme försenade på Hewanorra flygplats.
Vi började genast undersöka hur vi skulle
ta oss till Rodney Bayh, där vi skulle övernatta på båten för att sedan ge oss ut till havs
morgonen därpå. En taxiresa på ungefär 1,5
timmar kostar 80–125 dollar och bara den
i sig var en sevärdhet värd sitt pris. Vi åkte
tvärs över ön och fick se de största byarna
och städerna liksom regnskog och annan
natur – och uppleva en något vild biltur.
Väl framme hade vi bestämt träff på baren
Boardwalk. Senare på kvällen var det också
där vi piggade upp oss efter resan med rom
och cola i sann Saint Lucia-anda.
15.12.2014 Rodney Bay–Vieux Fort
Tidiga morgnar blev rutin under resan. Denna morgon ägnade vi åt myndighetsärenden
Frivakt
Vapaavahti
15
Life is hard...
för att få tillstånd att segla i riktning mot Saint Vincent och
Grenadinerna. Vi bestämde oss för att åka mot öns sydostspets och Saint Lucias näst största stad Vieux Fort, med sina
knappt 15 000 invånare. Efter den första etappen promenerade vi trötta men glada genom ett slumrande Vieux Fort
och intog en karibisk middag på en lokal bistro. På meny
fanns det bland annat matbanan.
Ode och en blå marlin på hundra kilo
16
Vapaavahti
Frivakt
16.12.2013 Vieux Fort–Grenadinerna och Bequia
Redan innan klockan åtta hade vi ätit frukost och var redo
att ge oss av. Som tur var förberedde vi lunch och ställde in i
kylen, för man var knappast sugen på att ställa sig i kajutan
och laga mat under rådande vindförhållanden. I varje hamn
möttes vi av en ”fruit man”, ”bread man” och ”santa claus
man”, så den bästa lunchen var en pastasallad med färsk
frukt och annat gott, som intogs på båten under resans gång.
Vindarna var gynnsamma och som bäst höll vi en fart på upp
till 10 knop där vi for fram i det omväxlande vädret: från
gassande sol till regn och småmulet. Ganska snart skymtade
vi Saint Vincent och en välkomstkommitté bestående av ett
tjugotal delfiner vid sidan av båten. Vi bestämde oss för att
göra resans längsta seglats på cirka nio timmar och segla ända
till Grenadinerna. På kvällsprogrammet stod byn Bequia och
som bonus Xmas Party on the beach. Mot slutet av kvällen
letade vi efter försvunna personer medan christmas partyt
fortgick och fick bland annat inblick i den lokala polisens
1 / 2014
Enjoying life…
effektivitet. Vi övade också på scenkarisman
med den forne chefen ... men nog om det,
what happens in the Caribbean, stays in the
Caribbean.
17.12.2013 Bequia–Saint Vincent och
Wallilabou Bay
Ytterligare en härlig dag på havet låg framför
oss och vi styrde kosan tillbaka mot Saint
Vincent. Denna gång var målet Wallilabou,
där skådespelaren Johnny Depp har spelat
in filmen Pirates of the Caribbean. På vägen dit fick jag för första gången i livet uppleva stämningen i Hajen-filmerna, när två
hajfenor simmade förbi. På eftermiddagsprogrammet stod bland annat snorkling,
ett besök vid ett vattenfall och en stund på
stranden som avnjöts med ett par kalla öl.
Rolig kuriosa för mig som underhållningsansvarig var att personalen i strandbaren kände
till Jukka Poika och spelade hans musik där.
18.12.2013 Wallilabou Bay–Saint Lucia
och Pitonerna
Vi fortsatte vår resa tillbaka och gjorde ett
stopp vid Saint Lucia och Pitonerna: de
1 / 2014
Santa Claus Harri
vulkaniska pluggarna Gros Piton och Petite
Piton, varav den ena är 770 meter hög. Här
kan man också besöka en ”drive in-vulkan”.
19.12.2014 Pitonerna–Saint Lucia och
Marigot Bay
Marigot Bay var det överlägset vackraste
resmålet under vår seglats. I hamnen välkomnades vi av en rastafa-bojman och en
enorm sköldpadda. Här hade man kunnat
ta in på ett finare hotell eller spa, men det
intresserade ingen i sällskapet. Harri hade rekommenderat två- och trerättersmiddagarna
på restaurang Rainforest Hideaway och sagt
att de smakade magiskt, så vi såg fram emot
kvällen med stor entusiasm. Och våra förväntningar blev definitivt infriade. Restaurangen var underbar och riktigt romantisk.
För att ta oss dit åkte vi i en liten gummibåt
genom lagunlandskapet och under en låg
bro. Maten var förstklassig och sällskapet
strålande – för att inte tala om dryckerna.
20.12.2013 Marigot Bay–Saint Lucia och
Rodney Bay
Den sista etappen avklarade vi delvis med
motor, eftersom skotets fäste gick sönder på
vägen. Som tur var skedde detta först så här
långt på resan, för vi hittade inga reservdelar
ens i Rodney Bay som rekommenderades av
andra seglare.
21.12.2013 Rodney Bay–Castries, Deep
Sea Fishing
Den sista dagen på resan övernattade vi på
hotell Harmony Suites, med känslan av att
marken fortfarande gungade under våra fötter. Som en överraskningspresent åt födelsedagsbarnet Ode hade jag bokat in fisketuren
Deep Sea Fishing. På bilderna ser ni resans
höjdpunkt – en blue marlin på över hundra
kilo, som blev knuffad av propellern och
hamnade på kvällens meny. På kvällen avnjöt vi den färskaste sushi och kvällsmat jag
någonsin ätit, vår fisk tillagad av en svensk
kock.
En oförglömlig och underbara resa – kan
verkligen rekommenderas!
Lotta Bergman, Entertainment Manager
Viking Line
Frivakt
Vapaavahti
17
Ere Puruskainen pukee
varsin usein vapaa-ajallaan
ylleen meripelastusseuran
varusteet.
Työ ja vapaat veden päällä
Merenkulkijan vapaa-aika kuluu
järvipelastajana.
Joensuulainen Ere Puruskainen saa keväällä
päätökseen merikapteenin opintonsa Kotkassa. Harjoittelujaksojen aikana tehdyt vikaeeraukset Containerhips VII -konttilaivalla
johtivat vakituiseen pestiin puolimatruusina.
Perämiehenkirjansa hän saa ulos loppukeväästä. Nuoren merenkulkijan ura on hyvällä
alulla myös hänen omasta mielestään.
-Voisi sanoa, että hyvin on käynyt. Omalta
luokalta vain muutamalla on alan töitä tällä
hetkellä, Ere pohtii.
Vesillä liikkuminen on kuulunut tulevan
merikapteenin elämään jo lapsesta.
-Pienestä asti olen liikkunut vesillä. Alussa tietysti perheen kanssa veneillen. Omalla
optimistijollalla purjehdin kilpaa muutaman
vuoden ajan jo alle 13 vanhana.
Harrastuksesta ammattiin
Tutuksi ovat viime vuosina tulleet niin Pohjanmeren talviset myrskyt kuin vastapainona
avovesikauden aikaan liikkuminen järvialu18
Vapaavahti
Frivakt
eella vapaaehtoistyön merkeissä. Meripelastusseuran Joensuun järvipelastajien joukkoihin Ere liittyi yhdeksän vuotta sitten,
16-vuotiaana.
-Huomasin lehtijutun, joka kertoi meripelastusseurasta ja innostuin siitä. Viime vuodet olen vastannut Joensuun järvipelastajien
koulutuksesta.
Pari vuotta harrastuksen aloittamisen jälkeen Ere päätti hakeutua merenkulkualalle.
Laivastossa suoritettu armeija sinetöi ammatinvalinnan ja vesillä liikkumiseen painottuvan elämäntavan.
huippukalustolla. Ja onhan se ihmisten auttaminenkin tietysti palkitsevaa.
Vapaaehtoistyölle antautumisen motiivia
hän ei osaa eritellä, mutta korostaa, ettei
oman ajan kuluttaminen yhteiseksi hyväksi
ainakaan harmita.
-Koen harrastuksen kuitenkin tärkeäksi.
Se on monen asian summa. On mahdollisuus kehittää itseään ja omaa osaamistaan.
Haastaa itseään oppimaan uutta.
Järvipelastajien kouluttajana hänellä on
mahdollisuus myös jakaa oppimaansa muille.
Hyötyä ja huvia vesiltä
Etsintöjä ja avustusta
Meripelastusharrastuksesta Ere kertoo olleen
hyötyä ainakin koulun penkillä istuessa. Laivatyössä ja harrastuksessa on kaikeksi onneksi riittävästi eroa.
Harrastukseensa Erellä on monta lähestymiskulmaa.
-Ainakin ajan saa kulumaan. Pääsee vesille
Joensuun järvipelastajien aktiivisessa tiimissä toimii nykyisin kymmenkunta miehistön
jäsentä.
Pelastustehtävät ovat usein yllättäviä,
kaikki ei aina mene niin kuin on suunniteltu. Usein on keksittävä paikan päällä uusia
ratkaisuja, miten tilanteesta selvitään. Pe1 / 2014
Uponneen veneen nostossa saivat järvipelastajat
käyttää kaiken kekseliäisyytensä.
Marraskuisessa illassa Joensuun järvipelastajat evakuoivat Pyhäselällä
karille ajaneen risteilyaluksen matkustajat. Ere Puruskainen toimi
tehtävässä pelastusalus Pyörteen päällikkönä. Kuva: Harri Mäenpää
lastustehtävä on usein myös vuoropuhelua
luonnon kanssa.
Ere harrastaa myös sukellusta ja kertoo,
että sukeltaminen tuo ymmärrystä myös vedenalaisen maailman lainalaisuuksiin.
Vuosittain Joensuun järvipelastajat suorittavat 40–50 pelastus- tai avustustehtävää.
-Noin puolet niistä on avustustehtäviä,
hinauksia, jonkin verran maastopaloja saarissa, etsintöjä ja joskus ihmisen pelastamista
vedestä.
Vaativia pelastustehtäviä
Edelliskesänä Joensuun järvipelastajilla oli
parikin vaativaa pelastustehtävää.
-Alkukesästä upposi haverissa katettu
moottorivene, jonka ylösnosto oli vaativaa
touhua. Siihen meni useampi päivä.
Marraskuun alussa järvipelastajat hälytettiin apuun kun pieni risteilyalus ajoi pyhäinpäivän iltana karikolle Pyhäselällä. Aluksessa
oli parisenkymmentä matkustajaa, aikuisia
1 / 2014
ja lapsia. Järvipelastajat evakuoivat tiukasti
karille juuttuneen aluksen matkustajat pimeältä järvenselältä.
-Harvoin tulee todellisia evakuointitehtäviä. Eikä niitä pääse oikein harjoittelemaankaan riittävästi.
Pelastustehtävä, evakuointi marraskuisella
pimeällä järvenselällä onnistui erinomaisesti.
Ere Puruskainen toimi tilanteessa pelastusalus Pyörteen päällikkönä. Tiukasti karille
jääneen risteilyaluksen irrottaminen vei sekin vielä oman aikansa ja vaati paitsi aikaa
myös ajatustyötä.
-Mieleenpainuvia keikkoja, pohtii Ere.
Meriltä makeille vesille
-Kun tulee töistä mereltä on usein on ensimmäinen asia, että haluaa heti lähteä järvelle.
Kesällä voi käydä niin, että kun on ollut vapaat järvellä on mukava taas lähteä merelle.
Oman veneensä Ere ehtii viedä vesille parisen kertaa kesässä. Järvipelastajilla on kak-
si alusta, joilla harjoitellaan avovesikauden
aikaan ahkerasti. Myös talvikaudella harjoitellaan säännöllisesti. Viime syksynä pelastusalus Pyörre nostettiin talviteloille vasta
joulukuun alussa.
Avovesikaudella toukokuun alusta marraskuun lopulle on järvipelastajien miehistö
hälytysvalmiudessa koko ajan.
-Reilut sata päivää vuodessa päivystystä.
Viime kaudella oli pelastusalus liikkeellä
keskimäärin alle 20 minuutissa, siitä kun
miehistö saa hälytyksen kotiin.
Ere on viime vuosina aloittanut myös järvipelastusta palvelevan uuden harrastuksen.
-Gopro-kamera on ollut usein mukana vesillä ja aika paljon on videota tullut kuvattua.
Pienillä leffapätkillä voi järjestön toimintaa
esitellä hyvin. Uusia jäseniä kun kaivataan
järvipelastajiinkin koko ajan.
Teksti: Sirpa Sutinen, Kuvat: Aapo Väänänen
(paitsi kuva evakuointitehtävä pimeässä:
Harri Mäenpää.)
Frivakt
Vapaavahti
19
Ere Puruskainen tar ofta på
sig sjöräddningssällskapets
mundering på fritiden.
Arbete och ledighet
till sjöss
Sjöfararen tillbringar fritiden
som sjöräddare
Till våren blir Ere Puruskainen från Joensuu
klar med sin sjökaptensutbildning i Kotka.
Hans vikariat på containerfartyget Containerships VII under praktikperioderna ledde
till en fast anställning som halvmatros. I slutet av våren får han ut sitt styrmansbrev. Den
unge sjöfararen har haft en bra start på sin
karriär, det tycker även han själv.
– Man kan väl säga att det har gått bra. I
min klass är det bara ett fåtal som har jobb
inom branschen i nuläget, konstaterar Ere.
Den blivande sjökaptenen är van vid livet
till sjöss sedan barnsben.
– Jag har färdats till sjöss sedan jag var liten. I början var jag förstås ute med båten
tillsammans med familjen, men innan jag
fyllde 13 hade jag redan hunnit tävlingssegla
med optimistjolle i flera år.
20
Vapaavahti
Frivakt
Från fritidsintresse till yrke Vattnet – både nytta och
nöje
De senaste åren har Ere vant sig vid att vara
ute till sjöss under såväl vinterstormarna på
Nordsjön som under säsongen med öppet
vatten, då han ägnar sig åt frivilligarbete.
För nio år sedan, när Ere var 16 år, gick han
med i sjöräddningssällskapet Joensuun järvipelastajat.
– Jag läste en tidningsartikel om sjöräddningssällskapet och blev intresserad. De senaste åren har jag ansvarat för utbildningarna som Joensuun järvipelastajat anordnar.
Ett par år efter att Ere började ägna sig
åt detta fritidsintresse beslöt han sig för att
söka sig till sjöfartsbranschen. Värnplikten i
flottan var avgörande för yrkesvalet och livsstilen där han vistas mycket till sjöss.
Ere berättar att han har haft nytta av sitt intresse för sjöräddning i skolbänken. Skillnaderna mellan fartygsarbetet och fritidsintresset är tack och lov tillräckliga.
Ere betraktar sitt intresse på flera olika sätt.
– Dels är det ett tidsfördriv, dels får jag
möjligheten att åka med fartyg i toppklass.
Men självklart är det också meningsfullt att
hjälpa andra människor.
Han kan inte specificera varför man ska
hänge sig åt frivilligarbete, men påpekar att
det åtminstone inte skadar att använda sin
egen tid till något som kommer allmänheten
till nytta.
1 / 2014
Sjöräddarna fick ta till all sin
uppfinningsrikedom för att få upp
båten som sjunkit.
– Jag anser att mitt intresse är viktigt av
flera anledningar. Det bidrar till min självutveckling och ökar mina kunskaper, samtidigt
som jag utmanas att lära mig nya saker.
Som sjöräddningsutbildare får han också
möjlighet att dela med sig av sina lärdomar
till andra.
Spaningar och assistans
Sjöräddningssällskapet Joensuun järvipelastajats aktiva team består i dagsläget av ett
tiotal besättningsmedlemmar.
Räddningsuppdragen innehåller ofta överraskningsmoment, då allt inte alltid går som
planerat. Många gånger måste man på plats
hitta på nya lösningar för hur en situation
ska redas ut. Under räddningsuppdraget
krävs dessutom att man samspelar med naturen.
Ett annat av Eres fritidsintressen är dykning och han berättar att dykningen skapar
förståelse även för undervattenvärldens lagbundenhet.
Joensuun järvipelastajat utför 40–50 räddnings- eller assistansuppdrag varje år.
– Ungefär hälften av dem är assistansuppdrag, bogseringar, i någon mån markbränder
på öar, spaningar och ibland handlar det om
att rädda människor ur vattnet.
Krävande
räddningsuppdrag
Förra sommaren hade Joensuun järvipelastajat ett par krävande räddningsuppdrag.
– I början av sommaren sjönk en motorbåt
1 / 2014
med ruff vid ett haveri och det var inte lätt
att få upp den. Arbetet tog flera dagar.
I början av november larmade man efter
sjöräddarna när ett litet kryssningsfartyg gick
på grund i Pyhäselkä på allhelgonadagens
kväll. På fartyget fanns ett tjugotal passagerare, både barn och vuxna. I mörkret evakuerade sjöräddarna passagerarna från fartyget
som kört hårt på grund i insjöfjärden.
– Det är sällan vi får faktiska evakueringsuppdrag, och det går inte riktigt att öva på
dem i tillräcklig omfattning.
Evakueringen på den novembermörka insjöfjärden förlöpte dock utmärkt. Ere Puruskainen tilldelades uppgiften som befälhavare
för räddningsfartyget Pyörre. Det tog också
sin tid att få loss kryssningsfartyget som fastnat rejält och förutom tid krävdes en hel del
tankearbete.
– Dessa är uppdrag jag sent kommer att
glömma, konstaterar Ere.
sjöräddningsbesättningen i larmberedskap
dygnet runt.
– Vi har drygt hundra dagar jourtjänst per
år.
Förra säsongen tog det i genomsnitt mindre än 20 minuter för räddningsfartygen
att komma i väg från det att besättningen
larmades.
De senaste åren har Ere skaffat sig ytterligare en hobby som kommer till nytta inom
sjöräddningen.
– Jag har ofta med mig min GoPro-kamera
till sjöss och har filmat en hel del. Det är perfekt att presentera sjöräddningssällskapets
verksamhet med korta filmer. Vi behöver ju
ständigt rekrytera nya sjöräddare.
Text: Sirpa Sutinen. Bilder: Aapo Väänänen
(förutom bilden på evakuering i mörkret:
Harri Mäenpää.)
Från hav till sötvatten
– Det första jag vill göra när jag kommer
hem från jobbet till havs är inte sällan att
ge mig ut på sjön. På sommaren kan jag ha
tillbringat ledigheten på sjön och då känns
det roligt att fara till havs igen.
Ett par gånger varje sommar hinner Ere
åka ut med sin egen båt. Sjöräddarna har
två fartyg som man övar flitigt med under
säsongen med öppet vatten, men man övar
också regelbundet under vintern. Förra hösten lades Pyörre upp för vintern först i början
av december.
Under säsongen med öppet vatten, från
början av maj till slutet av november, står
Frivakt
Vapaavahti
21
Merihistorian harrastajan Eldorado:
Neljän merimuseon Oslo
Sain hyvän opetuksen siitä, että asiat pitää
tehdä oikeassa järjestyksessä. Tilasin näet
kiireesti viimeisen tarjouspäivän halvat lentoliput ja vasta sen jälkeen otin yhteyden Osloon kertoakseni, että tulen tekemään juttua
merenkulkumuseosta. Tietenkin apulaisjohtaja Eyvind Bagle toivotti minut lämpimästi
tervetulleeksi ja lupasi opastuksen. Mutta
samalla hän ilmoitti, että kaksi kerrosta on
täysremontissa. Jos olisin ottanut yhteyttä
ennen lentolippujen tilaamista, olisin lykännyt käyntiäni siihen asti, kunnes uusitutkin
tilat ovat paraatikunnossa.
Ja museo on paraatikunnossa syksyllä
2014 – nimenomaan juuri tänä vuonna,
koska nyt vietetään Norjan itsenäisyyden
200-vuotisjuhlavuotta. Mutta ei Oslon reissu hukkaan mennyt, päinvastoin. Bygdøyn
huvilakaupunginosassa suoran bussiyhteyden päässä sijaitsevat merenkulkumuseon
lisäksi Viikinkimuseo, Kon-Tiki-museo ja
Fram-museo. Jo nuo kolme erikoismuseota
olivat matkan arvoiset; ne ovat niin ainutlaatuiset ja asiapitoiset, että pelkästään niille on
syytä varata yksi päivä – ja toinen päivä merenkulkumuseolle. Muuten tulee tietoähky.
Onni Raumalta
Merenkulkumuseossa historiaa ja laivojen
pienoismalleja esittelevät osastot olivat auki, mutta niihin palaan myöhemmin. Erään
käytävän seinällä oleva puinen, kultakirjaiminen nimilaatta on kuitenkin pakko
esitellä: ONNI * RAUMA. Suomalaisen
purjelaivan parimetrinen nimikyltti! Miksi
se on täällä? Eyvind ei osannut vastata, eikä
kyltin vieressä ollut mitään selittävää tekstiä. Niinpä kotiin palattuani otin yhteyttä
14.000 laivapostikortin mieheen Juhani Merasvuohon. Tiesin, että hän löytää selityksen
omasta käsikirjastostaan. Juhani vastasi, että
vuonna 1889 rakennetusta aluksesta Tenho
Halla kertoo kirjassaan Länsisuomalaista
merenkulkuperinnettä seuraavasti:
”Kuunarilaiva ONNI (269,19 rt) rakennettu Raumalla rakennusmestari Emanuel
Urnbergin johdolla laivuri John Helinin lukuun. Alus oli huono-onninen, sillä jo vuonna 1891 lokakuussa se tuhoutui haaksirikossa Norjan rannikolla. Aluksen päällikkönä
oli toiminut Johan Söderlund.”
Olen välittänyt tiedot Oslon merenkulkumuseolle, ja luvassa on tekstitaulu nimikyltin viereen.
22
Vapaavahti
Frivakt
Ensimmäinen löydetty (1904) viikinkilaiva oli tämä, sittemmin täysin kunnostettu
ns. Oseberg-laiva.
Tosimiesten tosielämän
extreemiä
Kun käy läpi Viikinkimuseon, Kon-Tiki
museon ja kiertelee Fram-kuunarille rakennetussa talossa ja aluksen sisätiloissa, niin
tietää, mitä entisaikojen merenkulku ja tutkimusmatkailu olivat. Ne olivat tosimiesten
tosielämän extreemiä.
Viikinkimuseon kolmea alkuperäistä,
rantamudasta löydettyä alusta katsellessaan
tulee hepnaadilla hakatuksi. Miten ihmeessä
tuollaisilla 25 metriä pitkillä, avoimilla puuveneillä mentiin 32 airomiehen ja yhden
purjeen vauhdittamina Atlantin yli Islannin
ja Grönlannin kautta Newfoundlandiin,
paineltiin Venäjän jokia pitkin Välimerelle
ja perustettiin Sisiliaan kuningaskunta tai
pidettiin koko Pohjois-Ranskaa rautaisessa
otteessa?
Museossa saa oivan käsityksen viikinkien
jokapäiväisestä elämästä. Taiteellisilla kaiverruksilla koristetut vaunut (ainoat löydetyt)
1 / 2014
Onnistuneen, 6.800 kilometrin pituisen purjehduksen (1977 – 78) jälkeen
miehistö päätti polttaa sotatoimialueelle
päätyneen Tigriksen.
kertovat, että viikinkiajan Norjassa oli jo
teitä. Näytteillä on myös rekiä, kirstuja,
työkaluja, koruja, kenkiä, tekstiilejä, kampoja, talousastioita ja muita pöytätarvikkeita. Museo on laivojen ohella kansatieteellinen aarreaitta.
Kuunari Fram on merenkulun ja tutkimusmatkailun merkittävimpiä aluksia.
Ankarimpiakin jääolosuhteita kestämään
rakennettu 408-tonninen ja 39 -metrinen
pitkä kuunari palveli vuosina 1893 – 95
Fridtjof Nansenia tämän pohjoisnavalle
suuntautuneella tutkimusmatkalla ja vuosina 1910 - 12 Roald Amundsenia tämän
1 / 2014
Etelämantereen retkellä.
Framin ympärille rakennettu museo ei ainoastaan esittele Nansenia ja Amundsenia;
rakennuksen sisäseiniä kiertää useassa kerroksessa näyttely, joka kertoo kaiken mahdollisen napapurjehduksista. On niiden
historiaa, tutkimusvälineitä ja muuta esineistöä, valokuvia ja pienoismalleja. Kaiken
kruunaavat taidokkaasti suunnitellut ja toteutetut audiovisuaaliset esitykset sekä satojen teosten kirjakauppa.
Nykyajan kuuluisin löytöretkeilijä on Thor
Heyerdahl – norjalainen, kuinkas muuten.
Hän ei etsinyt uusia maita eikä mantereita,
mutta hän haki ja löysi vastauksia moniin
kysymyksiin, jotka olivat askarruttaneet
maapallon asutushistoriaa ja kulttuurivaikutteiden kulkua tutkineita tiedemiehiä.
Vuonna 1947 balsapuisella lautalla purjehdittu 101 päivää kestänyt 8.000 kilometrin
pituinen matka Tyynellä valtamerellä Callaosta Tahitiin pyrki todistamaan, että alkuperäiset Polynesian asukkaat saapuivat EteläAmerikasta. Vanha tahitilainen tarina näet
kertoo, miten päällikkö Con-Tiki Viracocha
ajettiin Perun rannikolta maanpakoon balsapuisella lautalla. Heyerdahl näytti toteen,
että kansantaru saattaa olla faktaa eli balsapuisella lautalla matka onnistuu.
Ra ja Ra II -lautoillaan Heyerdahl halusi todistaa, että muinaiset egyptiläiset saattoivat
olla kaislalaivoillaan yhteydessä Amerikkaan.
Vuonna 1970 hänen onnistuikin purjehtia
Marokosta Karibianmerelle Barbados-saarelle.
Kolmas kaislalautta oli Tigris. Sen onnistunut purjehdus Persianlahdelta Pakistanin
kautta Djiboutiin Punaisenmeren suulle todisti, että Mesopotamian (nykyistä Irakia),
Indus-laakson (nykyistä Pakistania) ja Egyptin korkeakulttuurit olivat saattaneet saada
toisistaan vaikutteita myös meritse – kiitos
kaislalautoilla tehtyjen purjehdusten.
Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen
Frivakt
Vapaavahti
23
Eldoradot för sjöhistorieentusiaster:
De fyra maritima museernas Oslo
Jag har lärt mig en nyttig läxa: att göra saker
och ting i rätt ordning. Jag bokade nämligen
i all hast billiga flygbiljetter sista dagen erbjudandet gällde och kontaktade först därefter
det maritima museet i Oslo för att berätta att
jag skulle komma och skriva en artikel om
museet. Biträdande direktör Eyvind Bagle
önskade mig givetvis varmt välkommen och
lovade mig en guidad tur, men han passade
samtidigt på att informera om att två av
våningarna var under totalrenovering. Om
jag hade kontaktat museet innan jag bokade
flygbiljetter, skulle jag ha skjutit upp mitt
besök tills lokalerna var färdigrenoverade.
Hela museet ska vara i toppskick nu till
hösten 2014 – i år firar Norge nämligen 200
år som självständig stat. Men Osloresan var
inte förgäves, tvärtom. I den sommarhustäta stadsdelen Bygdøy, som man når med
en direktbuss, finns förutom det maritima
museet ett vikingamuseum – Vikingskipshuset – Kon-Tiki-museet och Frammuseet.
Bara dessa tre specialmuseer var värda resan;
de är så unika och innehållsrika att man bör
avsätta en dag enbart för dem – och en dag
för det maritima museet. Annars blir det
korvstoppning.
Onni från Raumo
Det maritima museets historiska avdelning
och avdelningen med fartygsminiatyrer var
öppna, men jag återkommer till dem senare.
Först måste jag nämna träskylten som satt på
väggen i en korridor. Skylten hade ett namn
i guldbokstäver: ONNI * RAUMA. En två
meter lång namnskylt från ett finländskt segelfartyg! Vad gör den här? Eyvind kunde
inte svara på frågan, och det fanns heller
ingen förklarande text bredvid skylten. Åter
på hemmaplan kontaktade jag Juhani Merasvuo, som har en samling med 14 000 fartygsvykort. Jag visste att han skulle hitta en
förklaring i sitt handbibliotek. Juhani svarade att Tenho Halla i sin bok Länsisuomalaista merenkulkuperinnettä skriver följande
om fartyget som byggdes 1889:
”Skonaren ONNI (269,19 rt) byggd
i Raumo under ledning av byggmästare
Emanuel Urnberg för skeppare John Helins
räkning. Fartyget hade dock ingen lycka,
eftersom det förstördes redan 1891 vid ett
skeppsbrott utanför Norges kust. Befälhavare på skeppet var Johan Söderlund.”
Jag har vidarebefordrat uppgifterna till
Oslos maritima museum, som har lovat
24
Vapaavahti
Frivakt
att sätta upp en informationstext bredvid
namnskylten.
De riktiga männens
extrema verklighet
En rundtur på vikingamuseet, Kon-Tikimuseet och huset som byggts åt skonaren
Fram samt i själva fartyget ger besökaren
kunskap om forna tiders sjöfart och upptäcktsresor – de riktiga männens extrema
verklighet.
När jag betraktar vikingamuseets tre originalskepp, som hittats på gyttjiga stränder,
blir jag slagen med häpnad. Hur i hela världen tog man sig till Newfoundland tvärs över
Atlanten via Island och Grönland med dessa
25 meter långa, öppna träbåtar med 32 roddare och ett segel som farthållare? Hur kunde
man fara fram längs floderna i Ryssland till
Medelhavet och grunda kungariket Sicilien
och hur lyckades man med hjälp av båtarna
hålla hela norra Frankrike i ett järngrepp?
Museet ger besökaren en ypperlig inblick
i vikingarnas vardagsliv. Vagnarna (de enda
som påträffats) dekorerade med konstnärliga graveringar avslöjar att det fanns vägar
i Norge redan på vikingatiden. Utställningarna innehåller också slädar, kistor, verktyg,
smycken, skor, textilier, kammar, husgeråd
och andra köksföremål. Museet är med andra ord en etnologisk skattkammare!
Skonaren Fram är ett av de mest betydelsefulla skeppen inom sjöfarten och upptäcktsresandet. Den 408 ton tunga och 39 meter
långa skonaren som byggts för att klara av
svåra isförhållanden betjänade Fridtjof Nansen under åren 1893–95 på hans expedition
till nordpolen och Roald Amundsen under
åren 1910–12 på hans resa till Antarktis.
Museet som byggts upp kring Fram presenterar inte bara Nansen och Amundsen;
här finns också en utställning om alla möjliga polarseglingar. Utställningen, som sträcker sig längs väggarna på flera av byggnadens
våningar, berättar historien om seglingarna
och visar forskningsinstrument samt andra
föremål, fotografier och miniatyrer. Pricken
över i är de konstfärdigt planerade och genomförda audiovisuella presentationerna
samt bokhandeln med hundratals verk.
Den mest kände upptäcktsresanden i
modern tid är Thor Heyerdahl – norrman
såklart, vad annars. Han letade varken efter
nya länder eller efter kontinenter, men han
Fram omgiven av is.
sökte och fann svaren på många frågor som
sysselsatte de vetenskapsmän som undersökte jordens bosättningshistoria och kulturella
influenser.
År 1947 seglade Heyerdahl med en balsaflotte över Stilla havet från Callao i Peru
till Tahiti – en resa på 8 000 kilometer som
tog 101 dagar. Därmed försökte han bevisa
att Polynesiens ursprungsbefolkning kom
från Sydamerika. Enligt en gammal tahitisk
legend ska hövdingen Con-Tiki Viracocha
nämligen ha drivits i landsflykt från den peruanska kusten på en balsaflotte. Heyerdahl
visade alltså att folksägnen kunde vara sann
eftersom resan kunde genomföras med en
balsaflotte.
Med flottarna Ra och Ra II ville Heyerdahl påvisa att de gamla egyptierna kunde
ha haft en förbindelse till Amerika med sina
vassbåtar. År 1970 lyckades han segla med
flottarna från Marocko till Karibiska havet
och ön Barbados.
Tigris var Heyerdahls tredje vassbåt, som
han seglade med från Persiska viken via Pakistan till Djibouti i inloppet till Röda havet. Resan skulle bevisa att högkulturerna i
Mesopotamien (nuvarande Irak), Indusdalen (nuvarande Pakistan) och Egypten hade
influerat varandra även till havs – tack vare
seglingar med vassbåtar.
Text och bilder: Sakari Karttunen
1 / 2014
Laivahistorian tuntija Vårdöstä
tarjosi päiväkahvit GE:n mukeista
Vapaavahti ehti vihdoin vierailemaan Lars-Erik Erikssonilla, joka
Helsingin reissuillaan aina poikkeaa MEPAssa. Lassella on ahvenanmaalaisen ja suomalaisen merenkulun lähihistoria hallussa.
Hän vaihtaa mielellään ajatuksia muiden ”båtologien” kanssa.
M/s Cinderellan konehuoneesta eläkkeelle
jäänyt Lasse seilasi pitkään Viking Linella,
mutta ehti ennen punaisia laivoja nähdä ja
kiertää maailmaa myös rahti- ja tankkilaivojen kanssa ja työskennellä telakoilla. Säännölliset vapaat helpottivat myös merenkulkuharrastusta.
Aloin kerätä merenkulkuaiheisia kirjoja
jo 1970 -luvulla muun muassa antikvariaateista. Myöhemmin mukaan tarttui myös
esineistöä, Eriksson kertoo.
Vårdössä syntynyt mies pääsi meren makuun jo 15 -vuotiaana paikallisella maantielautalla. Ensimmäinen rahtialus oli GE:n
m/s Eckerö, jossa hän oli vuoden moottorioppilaana ja -miehenä. Ahvenanmaan teknillisen koulun jälkeen hän seilasi konemestarina Sallyn tankkereissa, yhteysaluksilla ja
Merenkulkuhallituksen väyläalus Valvojalla.
Kreikassa ja Englannin kanaalissa
Vuoden 1981 Lars-Erik muistaa hyvin.
Sally -varustamo lähetti hänet ja sähkö1 / 2014
miehen Kreikkaan, jossa alettiin kunnostaa
seitsemän vuotta ylösmaannutta risteilyalusta. He asuivat aluksi Pireuksessa hotellissa,
kunnes pystyi majoittumaan alukselle. Lasse
työskenteli yhdessä sähkömiehen ja muutaman myöhemmin tulleen merenkulkijan
kanssa useita kuukausia projektin parissa.
Alus hinattiin myöhemmin Saksaan, jossa se
koki täydellisen uudistuksen, muun muassa
höyryturbiinit vaihdettiin dieselmoottoreihin.
Eriksson seilasi 80 -luvulla myös monikansallisen miehistön kanssa. Sally-varustamon
The Viking liikennöi Kanaalissa Ramsgaten
ja Dunkerquen välillä.
Aluksella oli suomalainen kuljetus- ja kunnossapitomiehistö, muu porukka oli pääosin
Englannista ja Ranskasta, Lasse muistelee.
Lasse on työskennellyt myös Viking Sallylla, joka vuonna 1989 myytiin Siljalle. Alus
kulki Silja Star- ja Wasa King -nimillä, kunnes myytiin kovan kohtalon kokeneeksi Es-
toniaksi Viroon. Tämän jälkeen Lasse meni
Cinderellaan, joka oli valmistumassa Turun
Wärtsilän telakalta.
Odotettuja ja asiantuntevia lehtikirjoituksia
Ålands Sjöfart -lehti julkaisi Lars-Erik
Erikssonin kirjoituksia kymmenen vuoden
ajan. Artikkelisarja ”På minnets redd” oli
niin suosittu, että Lasse päätti julkaista kirjan. Hän muokkasi ja päivitti jutut, ja täydensi valokuvavalikoimat kirjaan, jonka nimeksi tuli myös ”På minnets redd”. Kysytty
kirja esitellään tässä Vapaavahdissa.
Lassen toinen, pitkäaikainen harrastus
näkyy selkeästi Vårdössä sijaitsevan talon pihapiirissä ja ulkorakennuksissa. Merenkulkuaiheista esineistöä on tallessa kotimuseon
tarpeiksi asti. Edelleen Cinderellalla työskentelevä vaimo ei ole hermostunut Lassen keräilyintoon, kunhan päärakennuksen ”nautica -pitoisuus” pysyy kohtuullisena.
Frivakt
Vapaavahti
25
Fartygshistoriekännaren från
Vårdö bjöd på eftermiddagskaffe
i GE-muggar
Sent omsider hann Frivakt med
ett besök hos Lars-Erik Eriksson,
som alltid tittar in hos SSB på
sina resor till Helsingfors. Lasse
har koll på den åländska och
finländska sjöfartens närhistoria
och utbyter gärna tankar med
andra ”båtologer”.
Lasse har sedan en tid tillbaka pensionerats
från m/s Cinderellas maskinrum. Han seglade länge med Viking Line, men innan han
kom till de röda fartygen hann han se sig om
i världen på olika frakt- och tankfartyg och
arbeta på skeppsvarv. De regelbundna ledigheterna underlättade hans sjöfartsintresse.
Jag började samla på sjöfartslitteratur redan på 1970-talet, bland annat från antikvariat. Senare tillkom även föremål, berättar
Lasse.
Lasse, som är född på Vårdö, fick smak för
havet redan som 15-åring på en lokalfärja.
Hans första fraktfartyg var GE:s m/s Eckerö,
där han arbetade som motorelev och motorman i ett år. Efter studietiden på Ålands tekniska läroverk seglade han som maskinmästare på Sallys tankfartyg, förbindelsefartyg
och Sjöfartsstyrelsens farledsfartyg Valvoja.
Grekland och Engelska kanalen
Lars-Erik kommer mycket väl ihåg år
1981. Rederiet Sally skickade honom och
en elektriker till Grekland, där man skulle
renovera ett kryssningsfartyg som legat upplagt i sju år. Till en början tog dom två in på
ett hotell i Pireus, tills det gick att bo på fartyget. Under några månader arbetade Lasse
med projektet tillsammans med några senare
26
Vapaavahti
Frivakt
anlända personer. Fartyget bogserades senare
till Tyskland där hon genomgick en stor ombyggnad med bland annat maskinbyte från
ångturbiner till dieselmotorer.
Under 80-talet seglade Lasse en kort tid
med en multinationell besättning. Sallys fartyg The Viking trafikerade mellan Ramsgate
och Dunkerque i Engelska kanalen.
Besättningen som skötte transporter och
underhåll var finländsk, medan övrig personal främst kom från England och Frankrike,
drar sig Lasse till minnes.
Lasse har även arbetat på Viking Sally, som
såldes till Silja 1989. Fartyget gick under
namnen Silja Star och Wasa King tills det
såldes till Estland som Estonia, och sedan
gick ett oblitt öde till mötes. Därefter hamnade Lasse på Cinderella, som höll på att
färdigställas vid Wärtsiläs varv i Åbo.
Efterlängtade och faktaspäckade tidningsartiklar
Under tio års tid publicerade tidskriften
Ålands Sjöfart Lars-Erik Erikssons texter. Artikelserien ”På minnets redd” var så populär
att Lasse bestämde sig för att ge ut en bok.
Han bearbetade och uppdaterade artiklarna
och kompletterade dem med ett urval fotografier till boken som också fick namnet
På minnets redd. I detta nummer av Frivakt
recenserar vi den efterfrågade boken.
Lasses andra hobby sedan lång tid tillbaka
avslöjas av gården och uthusbyggnaderna vid
huset på Vårdö; hans samlingar av sjöfartsföremål räcker till ett hemmamuseum. Lasses
fru som fortfarande arbetar på Cinderella
har ännu inte fått nog av Lasses samlariver,
så länge ”nautica-halten” i huvudbyggnaden
håller sig på en rimlig nivå.
1 / 2014
Lassen Merenkulkumuseossa
on esillä komea kattaus ahvenanmaalaisen merenkulun lähihistoriaa
Lars-Erik Erikssonin kokoelmat Vårdössä kertovat
hienolla tavalla konekäyttöisten alusten kehityskaaresta
vuosikymmenten takaa aina tähän päivään asti. Mies
tietää taustat ja tarinan lähes jokaisesta esineestä.
Maarianhaminasta on lauttayhteyksineen
vain tunnin ajo Lassen museolle, mutta matkan varrelle osuvat Bomarsundin linnakkeen
rauniot, Kastelholman linna ja muutakin
nähtävää, joten kannattaa varata reilusti aikaa varsinkin kesäaikaan.
Kännykän navigaattori ohjaa oikealle tielle. Kun pihapiiri tulee näkyviin, ei enää voi
erehtyä paikasta. Potkurinlapa ja vanha apukone johdattavat ensimmäiselle rakennukselle, jonka ulkoseinillä komeilevat Gustaf
Eriksonin ja Viking Linen skorsteenimerkit.
Lasse esittelee ensin rakennuksen päädyssä
olevan koneosaston.
– On täällä myös komentosiltatavaraa, kuten tutka ja ohjauspulpetti. Toki tämä puoli
on konepainotteinen, Lasse toteaa.
Materiaalia on paljon, mutta kaikki on
siististi esillä. Vanhana konemestarina Lasse
on tottunut järjestykseen.
Laivatauluja, pienois­
malleja ja tekstiileitä
Eriksson on lukenut Vapaavahdista Thure
Malmbergista, joka oli kerännyt merenkulkumateriaalia Helsingin laivaromuttamolta.
Hän olisi halunnut myös päästä ”apajille”.
Lasse on kyllä hankkinut esineistöä Kreikan
Pireuksessa olleista romutettavista laivoista.
Täällä olen ostanut paljon tavaroita Algots Varv -telakalta, kun toiminta ajettiin alas,
Lasse kertoo.
Algot Johanssonin telakalta on peräisin
myös vuosimallia 1959 oleva traktori, joka
lepää kylmässä ulkorakennuksessa Zetorin
ja muiden vanhojen ”kollegojen” kanssa.
Zetorin vieressä odottaa loppusijoituspaikkaa myös m/s Miniforestista peräisin oleva
radioasema.
Varsinaisen museorakennuksen lämmitetyssä osassa on kaksi hyvän kokoista osastoa,
jotka on sisustettu lattiasta kattoon erilaisella
merenkulkuaineistolla. Tuolit, pöydät ja jopa toisen huoneen keskellä oleva tolppa ovat
peräisin laivoista tai varustamoiden konttoreista.
Lasse tunnetaan
hyvin maakunnan
merenkulkupiireissä
Nykyisin hienosti uudistettu Maarianhaminan merimuseo oli aikaisemmin, ymmärrettävistä syistä, purjelaivapainotteinen.
Lars-Erik Eriksson ajatteli omaa kokoelmaa
kartuttaessaan keskittyvänsä konekäyttöisiin
aluksiin. Hänellä on nykyisin laaja verkosto.
Autolautta Eckerön (ex Jens
Kofoed 1979) komentosillan
ohjauspulpetti. Laiva ajaa nyt
Eckerö – Grisslehamn reitillä
Museon päädyssä on koneosasto. Vanhana konemestarina Lasse on asetellut tavarat
hyvään järjestykseen.
Maskinavdelningen är placerad i museibyggnadens gavel. Som före detta maskinmästare har Lasse god ordning på alla saker.
1 / 2014
Bilfärjan M/s Eckerös (ex Jens
Kofoed byggd 1979) manöverpulpet på bryggan. Fartyget
trafikerar idag på linjen Eckerö
- Grisslehamn.
Frivakt
Vapaavahti
27
M/s Miniforestin radioasema. Alus kuului
Godby Shippingin tonnistoon 1979-2000.
M/s Miniforests radioanläggning. Fartyget
ingick i Godby Shippings tonnage 1979
-2000.
Kokoelmissa on laseja myös
Sally Albatrossin tulipalon jäljiltä. Laiva syttyi tuleen ja paloi
kolmen päivän ajan Finnbodan
telakalla Ruotsissa.
Kaapeista ja laatikoista löytyy eri
varustamoiden kyniä, pelikortteja,
tulitikkuaskeja, tuhkakuppeja ja
muuta astiastoa sekä liikelahjoja
Samlingarna innehåller glas
även från det eldhärjade Sally
Albatross. Fartyget fattade eld
och brann i tre dagar på Finnboda varv i Sverige.
Olen hyvin kiitollinen ihmisille, jotka ovat
auttaneet minua keräilyharrastuksessani,
Lasse kehuu.
Hän kertoo, että aikaa myöten häneen
alettiin luottaa. Materiaalia luovutetaan
mieluimmin vakavasti otettavalle keräilijälle,
kun jollekin bisnesmiehelle.
Lassella on hyviä ystäviä laivoilla ja varustamoissa ulkomaita myöten. Matkoilla hän
kiertää tietenkin alan liikkeitä ja antikvariaatteja. Hän pitää arvokkaimpina kuitenkin
ahvenanmaalaisista ja suomalaisista aluksista
peräisin olevia esineitä, joiden tarinaa hän
voi kertoa museon vierailijoille.
Astioita, arkistoa ja
merikirjallisuutta
Lasse tekee yhteistyötä myös Maarianhaminan merimuseon kanssa. Hän oli muiden
konemestareiden kanssa restauroimassa
vuodelta 1920 olevaa trippelihöyrykonetta,
jonka museo sai Finnbodan telakalta Tukholmasta, kun toiminta siellä loppui. Kone
on nyt täysin haalattu ja maalattu ja se löytyy
Hamngatanin rakennuksen alakerrasta. Restaurointiryhmä käyttää konetta esittelytarkoituksiin kahdesti viikossa kesäisin.
28
Vapaavahti
Frivakt
I skåpen och lådorna hittar man
pennor, spelkort, tändsticksaskar,
askkoppar och annat porslin samt
företagspresenter från rederierna.
Omaan museoonsa Lasse on saanut lainaksi tai deponoituna muun muassa pienoismalleja. Yksi komeimmista on konepäällikkö
Arvid Pettersonin rakentama m/s Degerön
malli, joka on vitriinissä kunniapaikalla.
Seilasin sisaraluksessa Eckerössä vuoden
päivät koneoppilaana. Se oli ensimmäinen
jobini ulkomaanliikenteessä, Lasse muistelee
nostalgisesti komeaa puomilaivaa.
Toisen osaston päädyssä olevan kirjahyllyn päällä on kokoelma eri varustamoiden
kokardeilla varustettuja koppalakkeja. Pöydiltä löytyy kaikkea mahdollista laivoilta ja
yhtiöistä peräisin olevaa esineistöä kuten
standaareja ja tuhkakuppeja, joista yksi on
erään vårdöläisen konemestarin m/s Eckeröllä vuonna 1957 valmistama.
Lasse on sijoittanut seinille valikoiman H.
Sjöströmin, A.Turpeisen ja muiden merimaalareiden tauluja, sekä komeimpia valokuvia takavuosien merenkyntäjistä.
Tällaisia haalareita käyttivät konemiehet
GE: n kylmälaivoilla, kun ne olivat Lauritzenin rahtauksessa, Lasse esittelee lähes käyttämätöntä vaatepartta arvomerkkeineen.
Jos ovat kirjahyllyt täynnä tavaraa, ovat
sitä myös kaikki kaapit ja lokerot. Seinä, jolla on kokoelma laivakuvia, onkin liukuovi,
jonka takana on melkoinen arkisto lajiteltuna hyllykköön.
Lasse muistaa ulkoa, mitä missäkin on.
Lundqvistin, Sallyn, ATC:n, SF Linen, Viking Linen, Gustaf Eriksonin, Godby Shippingin ja monen muun varustamon vaiheista
löytyy tietoa – ja nopeasti. Hän on kuin elävä
historiankirja tältä alalta.
Chevron -yhtiön kauppaneuvos Algot Johanssonille nimikoima kalenteri, ja hänen
sikarilaatikkonsa muistuttavat omalla tavallaan hienon varustamon loiston päivistä.
Seinällä oleva komentosiltakello on vuodelta
1912 Lundqvistin s/s Sarpenilta.
Tavaraa hyllyillä ja
kaapeissa
Varustamohistoriaa kuin
apteekin hyllyltä
Lassella on melkoinen valikoima eri varustamoiden tekstiilejä. On paitoja, lakkeja,
kokonaisia virkapukuja ja haalareita.
Lasse tuntee muiden yhtiöiden ohella hyvin
myös Lundqvistin historiaa, mihin liittyy
esimerkiksi museolla oleva massiivinen kir1 / 2014
Yksi Lassen Merenkulkumuseon komeimmista
pienoismalleista on
konepäällikkö Arvid
Pettersonin rakentama
m/s Degerö
En av de finaste miniatyrerna i Lasses sjöfartsmuseum är maskinchef
Arvid Pettersons modell
av m/s Degerö.
Laivakelloja, kylttejä ja
mittareita. Seinällä oleva
komentosiltakello on vuodelta 1912 s/s Sarpenilta.
Fartygsklockor, skyltar och
mätinstrument. Klockan på
väggen är tillverkad 1912
och kommer från kommandobryggan på s/s Sarpen.
joituspöytä. Hän toimitti aineistoa Lundqvistin historiikkiin, jonka jakelu rajattiin
tiukasti vain osakkeenomistajille. Lasse sai
kuitenkin kirjan Lundqvistin konttorista.
Kirjoittaessaan omaa artikkelisarjaansa
Ålands Sjöfart & Handel -lehteen Lasse
jututti monia merenkulkijoita ja kuuli tarinoita menneiltä ajoilta. Merimiehiltä kuulee
aina paljon sellaista, mistä varustamoiden
konttoreissa ei tiedetä mitään.
Lars-Erik Erikssonin muistista löytyy
kiehtovia tarinoita merimiehistä, tapahtumista ja laivoista, joista hänen museonsa
esineet ovat peräisin. Kun sovin vierailusta,
pyysi hän varaamaan reilusti aikaa. Ymmärsin melko pian, että aikaa oli sittenkin liian
vähän. Toisaalta nyt on hyvä syy vierailla
museolla uudelleen.
Lasse toivottaa kaikki merenkulusta kiinnostuneet vieraat tervetulleiksi museoon ja
Vårdölle, joka on parhaimmillaan kesällä.
Pääsymaksu on vapaaehtoinen.
Pääosa Lassen Merimuseon esineistöstä sijaitsee
lämpimässä ulkorakennuksessa. Seinän vieressä
on Lundqvistin m/t
Lancing –aluksen pelastusvenevinssi
Majoriteten av föremålen
i Lasses sjöfartsmuseum
finns i en uppvärmd
utomhusbyggnad. Vinschen från en livbåt på
Lundqvists m/t Lancing
är placerad framför
väggen.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
29
Lasses sjöfartsmuseum
dukar upp den åländska sjöfartens närhistoria
Lars-Erik Erikssons fina samlingar på Vårdö skildrar de maskindrivna fartygens utveckling från decennier tillbaka och ända fram till i
dag. Lasse känner till historierna bakom nästan alla föremål.
Från Mariehamn tar det bara en timme med
färjeförbindelserna till Lasses museum. På
vägen dit passerar man dock Bomarsunds
fästningsruiner, Kastelholms slott och annat
sevärt, så man gör ändå bäst i att avsätta gott
om tid till resan, särskilt sommartid.
Mobilens navigatör tar ut rätt riktning.
När man skymtar gården går det inte att ta
miste på platsen. Ett propellerblad och en
gammal hjälpmaskin visar vägen till den
första byggnaden, som pryds av Gustaf Eriksons och Viking Lines skorstensmärken.
Först visar Lasse upp maskinavdelningen i
byggnadens ena gavel.
Jag har utrustning från kommandobryg-
gan också, till exempel en radar och styrpulpet. Men den här delen är inriktad på
maskiner, konstaterar Lasse.
Det finns mycket material, men allt är
prydligt uppställt. Som före detta maskinmästare är Lasse van att hålla ordning och
reda.
Fartygstavlor, miniatyrer
och textilier
I Frivakt har Lasse läst om Thure Malmberg, som har samlat sjöfartsmaterial från en
fartygsskrot i Helsingfors. Han skulle också
vilja ha tillgång till ett liknande ”fiskevatten”.
Han har även varit i Pireus, Grekland och
skaffat föremål från skrotade fartyg.
Själv har jag köpt många föremål från
Algots Varv när de lade ner sin verksamhet,
berättar Lasse.
Från Algot Johanssons varv kommer också
en traktor av årsmodell 1959 som står parkerad i den svala utomhusbyggnaden med
Zetor och andra gamla ”kollegor”. Bredvid
Zetor ligger en radioanläggning från m/s
Miniforest i väntan på sin slutgiltiga förvaringsplats.
I den egentliga museibyggnadens uppvärmda del finns två stora avdelningar in-
Majoriteten av föremålen i Lasses sjöfartsmuseum finns i en uppvärmd utomhusbyggnad.
Vinschen från en livbåt på Lundqvists m/t
Lancing är placerad framför väggen.
30
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
Det är bäst att avsätta rejält med tid till museibesöket. Lasse
har något intressant att berätta om nästan vartenda föremål.
redda från golv till tak med olika sjöfartsföremål. Alla stolar, bord och till och med
stolpen som är placerad i mitten av det ena
rummet kommer från fartyg eller rederiernas
kontor.
Lasse är välkänd i sjöfarts­
kretsarna i området
Det nyrenoverade sjöfartsmuseet i Mariehamn var tidigare, av förklarliga skäl, inriktat
på segelfartyg. Lars-Erik Eriksson bestämde
sig dock för att koncentrera sig på maskindrivna fartyg när han skulle utöka sin samling. Numera har han ett stort nätverk.
Jag är mycket tacksam mot alla dem som
hjälpt mig i mitt samlarintresse, lovordar
Lasse.
Han berättar att han med tiden vunnit
folks förtroende. Man skänker hellre saker
till seriösa samlare än till någon affärsman.
Lasse har goda vänner på fartyg och rederier, rentav utomlands. På sina resor besöker
han givetvis butiker och antikvariat som specialiserar sig på sjöfart. Högst värderar han
dock föremål från åländska och finländska
fartyg, så att han kan berätta deras historia
för museibesökarna.
Glas och porslin, arkiv och
sjöfartslitteratur
Lasse samarbetar även med sjöfartsmuseet
i Mariehamn. Tillsammans med några andra maskinmästare restaurerade han upp en
trippelångmaskin från 1920 som museet fick
från Finnboda Varv i Stockholm när man
lade ner sin verksamhet där. Nu är maskinen
helt överhalad och nymålad. Gänget som
restaurerade maskinen kör runt den i uppvisningssyfte två gånger i veckan på museet..
Till sitt eget museum har Lasse fått låna
1 / 2014
I avdelningen till vänster i museibyggnaden sitter det fartygsmålningar och -fotografier på väggarna. Möblerna och många av
textilierna kommer från rederier och fartyg. Stolpen i mitten har
en gång funnits på Silja Symphony.
eller deponera bland annat miniatyrer. En
av de ståtligaste är Arvid Pettersons modell
av m/s Degerö, som står på hedersplatsen i
vitrinskåpet.
I ungefär ett år seglade jag som motorelev
och motorman på systerfartyget Eckerö. Det
var mitt första jobb i utlandstrafik, säger Lasse nostalgiskt när han tänker tillbaka på det
vackra bomfartyget.
Ovanpå en bokhylla längst in i den ena
avdelningen finns en samling skärmmössor
försedda med kokarder från olika rederier. På
borden hittar man alla tänkbara föremål från
fartygen och bolagen, till exempel standar
och askkoppar – en av dem tillverkad 1957
på m/s Eckerö av en viss maskinmästare från
Vårdö.
På väggarna har Lasse satt upp ett urval
tavlor av H. Sjöström, A. Turpeinen och
andra konstnärer som målar maritima motiv. Där sitter också stiliga foton på sjöfarare
från förr.
Saker på hyllorna och i
skåpen
Lasse har ett stort sortiment av textilier från
olika rederier. Här finns tröjor, mössor, hela
uniformer och arbetskläder.
Sådana här arbetskläder använde maskinisterna på GE:s kylfartyg när de fraktade åt Lauritzen, säger Lasse och visar upp
en nästintill oanvänd overall med axelklaffar på.
Om bokhyllorna är fulla av saker, ska vi
inte tala om alla skåp och lådor. Väggen med
samlingen av fartygsbilder är i själva verket
en skjutdörr och bakom den finns ett ansenligt arkiv sorterat i hyllor.
Lasse minns utantill var allt står. Han kan
ta fram information om Lundqvist, Sally,
ATC, SF Line, Viking Line, Gustaf Erikson,
Godby Shipping och många andra rederier
– och det snabbt. Han är som en vandrande
historiebok inom detta område.
En kalender från bolaget Chevron märkt
med kommerseråd Algot Johanssons namn
och dennes cigarrlåda minner på sitt eget sätt
om det fina rederiets glansdagar. Klockan på
väggen är tillverkad 1912 och kommer från
kommandobryggan på Lundqvists s/s Sarpen.
Rederihistoria som på
beställning
Förutom övriga rederier är Lasse också insatt
i Lundqvist Rederiernas historia. Exempelvis har det massiva skrivbordet som står i
museet anknytning dit. Lasse bidrog med
material till Lundqvists historik, som enligt
strikta begränsningar delades ut endast till
aktieägarna. Lasse lyckades dock få ett exemplar från Lundqvists kontor.
När Lasse skrev sina artiklar till tidskriften Ålands Sjöfart & Handel intervjuade han
många sjöfarare och fick höra historier från
svunna tider. Sjömännen har alltid mycket
att berätta om sådant som de på rederiernas
kontor inte känner till.
I Lars-Erik Erikssons minnesarkiv finns
fängslande historier om sjömännen, händelserna och fartygen som hans museiföremål
härstammar från. När jag bokade in mitt
besök bad jag honom avsätta rejält med tid,
men ganska snart förstod jag att tiden ändå
var för knapp. Å andra sidan har jag nu en
bra anledning att besöka museet på nytt.
Lasse önskar alla sjöfartsintresserade besökare välkomna till museet och Vårdö, som
gör sig bäst på sommaren. Entréavgiften är
frivillig.
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
31
Merenkulkijoiden kuljetukset
ovat nyt maksuttomia
Vuosaaren satamassa
Modernissa ja hyvin toimivassa satamassa pelasivat kuljetukset
toki aikaisemminkin, mutta ne olivat maksullisia. Tilanne
muuttui kertaheitolla, kun Helsingin Satama alkoi tarjota
aluspalveluja vuodenvaihteesta lähtien.
Kahdentoista henkilön organisaatio saatiin
pystytettyä sataman sisäisillä siirroilla. Aluspalveluyksikön työnjohtajana toimii Hannu
Kaukomaa.
– Me hoidamme alusten kiinnitykset ja
irrotukset, ramppien ajot, vesi- ja jätehuoltoon liittyvät työt sekä tietenkin merimiesten
ja luotsien kuljetukset, Kaukomaa selvittää.
He avustavat myös satama-alueella tehtävissä kiinteistöpuolen töissä. Päivystys toimii ympäri vuorokauden. Päivävuorossa ja
iltavuorossa kerralla on töissä kolme miestä.
Öisin päivystää yksi henkilö, joka tarvittaessa kutsuu lisävoimia. Työnjohtaja Kaukomaa
on päivävuorossa maanantaista perjantaihin.
– Laivojen kiinnitys voi talvella kestää
kauemmin, kun laivan ja laiturin välissä
oleva jää hidastaa kiinnittymistä. Laiva pitää
saada metrin päähän laiturista, kertoo Tuukka Toiviainen.
Hyvin viihtyvä mies siirtyi Vuosaareen
Länsisatamasta, jossa oli usein hässäkkää.
Toki Vuosaaressakin sattuu kiireisiä päiviä,
jolloin on joutunut selittelemään merenkulkijoille pientä viivästystä. Palaute on kuitenkin ollut positiivista.
kuljetusmahdollisuudella. Autoilla pitää
kyetä kiskomaan laivan trosseja, tosin tähän
työhön on kaavailtu vinssejä.
Aluspalvelun kuljettajat eivät mielellään
anna aikataulua. Kun kyyti tilataan, lähtevät
he heti hakemaan. Meneillään oleva töijäys
voi kuitenkin viivyttää auton tuloa.
–Pyrimme siihen, että kuljetus alkaisi viimeistään puolen tunnin kuluttua tilauksesta,
Kaukomaa kertoo.
Paluukyyti tilataan samasta numerosta ja
se lähtee Hansaterminaalilta. Merenkulkijat
voivat odottaa terminaalissa sen aukioloaikoina (arkisin 06:00 – 19:00, sunnuntaisin
06:00 – 15:00). Kyytiä voi odotella myös
tien toisella puolella, arki-iltaisin auki olevassa Merimieskeskuksessa, tai Gate Housessa.
Joillakin varustamoilla on ollut myös omia
kuljetusjärjestelyjä.
MERENKULKIJOIDEN
KULJETUKSET VUOSAAREN
SATAMASSA
Kuljetuspäivystys (Satama):
040 129 3745
Jollei merenkulkijoilla ole ID- kortteja,
pitää ennen satamakäyntiä lähettää miehistöluettelo, sekä mahdolliset vaihtomiehet sähköpostilla osoitteeseen [email protected]
Hansaterminaalin ovet auki:
Ma-la: klo 06:00 – 19:00
Su: klo 06:00 – 15:00
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Satamaan mennään ja
tullaan Hansaterminaalin
kautta
Merenkulkijoiden tilaama kyyti tulee lankongin päähän tai peräportille, josta heidät
kuljetetaan Hansaterminaaliin. Sieltä kävellään tullin läpi ISPS -alueen ulkopuolelle.
– Toki samassa laivassa olevat merenkulkijat voivat sopia maihin menosta keskenään,
jolloin voimme kyyditä useamman henkilön
kerralla, Kaukomaa ehdottaa.
Heillä on ajokalustonaan muun muassa
pikkubussi. Kesäksi on tulossa lisäkalustoa,
joka pyritään varustamaan polkupyörien
32
Vapaavahti
Frivakt
Tuukka Toiviainen ja Hannu Kaukomaa Hansaterminaalin ISPS -puolella
1 / 2014
Kostnadsfria transporter för
sjöfarare inom Nordsjö hamn
Transporter från och till den moderna och välfungerande
hamnen har även funnits tidigare, men var då avgiftsbelagda.
Detta ändrades dock i ett huj när Helsingfors hamn började
erbjuda fartygstjänster vid årsskiftet.
Genom en intern omorganisation i hamnen
lyckades man få ihop en personalstyrka på
tolv personer. Hannu Kaukomaa är arbetsledare för enheten för fartygstjänster.
Vi sköter förtöjning och losskastning av
fartyg, rampkörning, arbeten som rör vatten- och avfallshantering och förstås transporterna av sjömän och lotsar, förklarar
Kaukomaa.
Hamnpersonalen hjälper även till med
fastighetssidans arbeten i hamnområdet.
Hamnen har jour dygnet runt. Under dagskiftet och kvällsskiftet arbetar tre man åt
gången. Nattetid har en person jour och vid
behov kan han eller hon kalla på förstärkning. Arbetsledare Kaukomaa går dagskift
från måndag till fredag.
På vintern kan det ta längre tid att förtöja
fartygen om det finns is mellan fartyget och
kajen. Fartyget får inte ligga längre än en meter från kajen, berättar Tuukka Toiviainen.
Tuukka trivs bra i Nordsjö, dit han kom
från den ofta stökiga Västra hamnen. Stres�siga dagar förekommer dock även i Nordsjö
och då har han fått be sjöfararna om ursäkt
för små förseningar. Responsen har trots allt
varit positiv.
Till och från hamnen via
Hansaterminalen
När sjöfararna bokar transport skjutsas de
till änden av landgången eller till akterporten
och åker sedan vidare till Hansaterminalen.
Därifrån får de gå genom tullen på väg ut ur
ISPS-området.
Sjöfarare som befinner sig på samma fartyg
skulle kunna komma överens om när de ska
gå i land, så att vi kan skjutsa flera personer
åt gången, föreslår Kaukomaa.
Hamnpersonalen har bland annat en minibuss till sitt förfogande. Till sommaren ska
de få ytterligare fordon, som förhoppningsvis
1 / 2014
Hansaterminalen
kan transportera cyklar. Bilarna måste kunna
användas till att dra fartygstrossar, även om
man har planerat att använda vinscher för
denna uppgift.
Fartygstjänstens chaufförer uppger helst
inte någon tidtabell. När någon beställer
skjuts åker de direkt för att hämta personen.
En pågående förtöjning kan dock göra att
det dröjer innan bilen kommer.
Vårt mål är att transporten påbörjas inom
en halvtimme från att den beställs, säger
Kaukomaa.
Hemresan bokas på samma nummer och
avgår från Hansaterminalen. Sjöfararna kan
vänta i terminalen när den håller öppet
(måndag–lördag kl. 06:00–19:00, söndag kl.
06:00–15:00). Alternativt kan man vänta på
skjutsen på andra sidan vägen i Sjömanscentret, som har öppet på vardagskvällar, eller i
Gate House. Vissa rederier ordnar även egna
transporter.
NORDSJÖ HAMNS
TRANSPORTER FÖR
SJÖFARARE
Transportjouren (Hamnen):
040 129 3745
Om sjöfararna inte har ID-kort måste
besättningsförteckningen och uppgifter
om eventuella vikarier skickas till [email protected] före hamnbesöket.
Hansaterminalens öppettider:
Mån–lör kl. 06:00–19:00
Sön kl. 06:00–15:00
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
33
Lääketäydennystä
laiva-apteekkeihin
Kansainvälisessä liikenteessä olevilla aluksilla tulee olla laiva-apteekki, jonka sisältö
pitää tarkastaa vähintään 12 kuukauden väliajoin. Finnlinesin uusimman aluksen,
m/s Finnwaven apteekin sisältöä käytiin läpi Vuosaaren satamassa helmikuussa.
Päällikkö Mika Käri päästi Juha Mahlbergin lomalle, ja opasti sairashyttiin. Apteekkari Susanne Lindberg Hietalahden apteekista oli tullut tarkastamaan lääkekaappien
sisältöä.
– Täällä on kaikki hyvässä järjestyksessä, ja
paikat kunnossa, Lindberg kehuu
Hän käy läpi lääkkeitä ja varusteita yhdessä perämies Perry Pagdilaon kanssa, jonka
vastuulla laiva-apteekki on. Vanhentuneet
lääkkeet viedään hävitettäväksi ja uudet toimitetaan tilalle.
– Pitää tarkastaa myös IMDG -koodin
mukaiset MFAG -lääkkeet ja varusteet,
Manilasta kotoisin oleva Pagdilao tähdentää.
Hän tarkoittaa vaarallisia aineita kuljettavalle alukselle kuuluvaa ohjeistusta ja ensiapupakkausta. Myös pelastusveneissä ja
lautoissa olevat pakkaukset pitää tutkia ja
tarvittaessa uusia.
Kotimaista ja kansain­
välistä lainsäädäntöä
Laiva-apteekin koostumusta ja varustusta
ovat määritelleet Maailman Terveysjärjestö
WHO, Kansainvälinen Työjärjestö ILO sekä
Kansainvälinen Merenkulkujärjestö IMO.
Suomessa on edelleen voimassa vuodelta
1994 peräisin oleva Merenkulkuhallituksen
päätös laiva-apteekeista.
Tämä määrittelee muun muassa laiva-apteekin sisällön, tilat, oppaat ja kirjallisuuden
sekä vastuuhenkilöt ja näiden koulutuksen.
Päätös jakaa laivat kolmeen luokkaan A, B
ja C liikennealueesta riippuen. Laivalla pitää
olla myös valmiudet lääkärikonsultaatioon
sekä potilaan evakuointiin.
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja
Aluehallintovirasto AVI valvovat uuden
merityöyleissopimuksen MLC 2006 nou-
Päällikkö Mika Käri ja apteekkari Susanne Lindberg
34
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
dattamista suomalaisilla aluksilla. Vuositarkastuksen suorittaa proviisori. Laivahenkilöstölle järjestetään alan täydennyskoulutusta merenkulkuoppilaitoksissa. Esimerkiksi
viiden päivän pituinen STCW A-VI/4-2
-kurssi sisältää laiva-apteekin ylläpitokoulutuksen.
Uudistus on edennyt
hitaasti
Lääkkeet ja menetelmät ovat muuttuneet
melkoisesti kahden vuosikymmenen aikana.
– Kaikkia Merenkulkuhallituksen vuoden
1994 päätöksen mukaisia lääkkeitä ei enää
ole saatavilla, Susanne Lindberg kertoo.
Periaatteessa laivalle voi toimittaa ilman
lääkärin määräystä vain laiva-apteekkisäädöksessä mainittuja lääkkeitä. Monille lääkkeille joudutaan etsimään korvaava tuote.
Apteekkarit, Työterveyslaitos, Trafi, varustamot ja merenkulkijat ovat tiedostaneet
ongelman. Laiva-apteekkiuudistusta ei kuitenkaan ole pidetty kiireellisenä.
Uudistus on nyt kevään 2014 eduskunnalle annettavien hallituksen esitysten joukossa.
Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Trafin lakimiehet laativat sisällöt uuteen lakiin sekä
asetukseen, joka määrittelee tarkemmin yksityiskohdat.
– Valmistelutyössä ovat lisäksi olleet mukana Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Työterveyslaitos, Suomen
Apteekkariliitto ja Merimiesasiain neuvottelukunta MAN, kertoo erityisasiantuntija
Markku Vanhanen Trafin Liikennelääketieteen yksiköstä.
Valmistelijat ovat myös neuvotelleet eri
asiantuntijoiden, kuten ensihoidon ammattilaisten kanssa. Vanhanen uskoo, että uudistus olisi valmis vuoden loppuun mennessä.
– Olikin jo aika saada asiat tämän päivän
tasalle. Voimassa oleva lain mukaan esimerkiksi monissa pikkulaivoissa joudutaan pitämään aivan liian suuria lääkemääriä, Vanhanen toteaa.
1 / 2014
Lääkekaappi järjestykseen
M/s Kumpulan päälliköllä Ulf Engholmilla
on kokemusta monilta laivoilta ja varustamoista. Hän haluaisi organisoida laivan lääkejärjestelmän johdonmukaiseksi.
– Lääkkeillä voisi olla oma juokseva numero ryhmien lisäksi, jolloin varastointi ja
tarkistaminen olisi helppoa. Lääkkeitä jaettaessa pienenisi lukumäärä tietojärjestelmästä. Näin helpottuisivat myös apteekkitarkastukset ja lisätilaukset, Engholm ehdottaa.
Tietojärjestelmästä kävisi ilmi myös kunkin lääkkeen sijaintipaikka, esimerkiksi
sairashytin jääkaappi, lokeron numero tai
päällikön turvakaappi. Lääkkeet voitaisiin
toimittaa laivaan valmiiksi numeroituina.
– Excel olisi riittävä tietojärjestelmä, koska
laivoilla sitä käytetään paljon. Listojen tulisi olla englanninkielisiä, numerokoodien
mukaan voisi sitten kääntää muille kielille,
Engholm toteaa
Hänen käsityksensä mukaan itse merenkulkijoita pitäisi kuunnella enemmän, kun
uudistuksia tehdään.
Lääketoimituksia iltaisin ja
viikonloppuisin
Laiva-apteekkien tarkastuksiin ja täydennyksiin tuovat lisähaasteen merenkulun aikataulut ja niiden poikkeamat. Talvella jäät
ja tuulet saattavat viivästyttää laivoja. Taannoin Susanne Lindberg vieraili m/s Balticalla
ja m/s Lindalla, joiden käynnit osuivat viikonlopulle.
– Kyllä meiltä joustoa löytyy tarvittaessa.
Ymmärrän kyllä hyvin alan erityispiirteet,
Lindberg toteaa.
Hän teki ensimmäisen kerran apteekkitarkastuksia jo 1980 -luvulla Effoan laivoilla,
kun työskenteli Kolmen Sepän apteekissa
Helsingin keskustassa. Susanne Lindberg
pitää laiva-apteekkitarkastuksia mielenkiintoisena työnä, joka tuottaa hänelle myös
Perämies Perry Pagdilao käy läpi ensiapupakkausta
Styrman Perry Pagdilao går igenom en
förstahjälpsförpackningen
uutta osaamista päivittäisapteekkitoiminnan
lisäksi.
– Uusia säädöksiä olisi hyvä voida päivittää säännöllisesti. Lääkkeet, suositukset ja
tarvikkeet kehittyvät jatkuvasti, Lindberg
korostaa.
Hän miettii myös asiantuntijoista koostuvaa seurantaryhmää, joka voisi huomioida
alalla tapahtuvat muutokset. Lindberg jakaa
kapteeni Engholmin ajatukset; lääkkeiden
tiedot ja ohjeet voisi kirjata suomen ja ruotsin lisäksi myös englanniksi. Tätä laivoilta
usein toivotaan.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
35
Påfyllning av läkemedel i
fartygsapoteken
Fartyg som trafikerar internationellt måste ha ett fartygsapotek och innehållet i
det ska kontrolleras minst en gång per år. Apoteket på Finnlines nyaste fartyg m/s
Finnwave granskades i Nordsjö hamn i februari.
Befälhavare Mika Käri släpper i väg Juha
Mahlberg på semester och visar sedan vägen
till sjukhytten. Apotekare Susanne Lindberg från Sandvikens apotek är på plats för
att kontrollera innehållet i medicinskåpet.
– Här var det ordning och reda, berömmer
Lindberg.
Hon går igenom läkemedlen och utrustningen med styrman Perry Pagdilao, som
ansvarar för fartygsapoteket. Gamla läkemedel ska kasseras och ersättas med nya.
– Vi måste även kontrollera MFAG-läkemedlen och -utrustningen enligt IMDGkoden, poängterar Pagdilao, som kommer
från Manila.
Han syftar på försthjälpsförpackningen
och föreskrifterna för fartyg som transporterar farligt gods. Även förpackningarna i
livbåtarna och flottarna måste undersökas
och vid behov bytas ut.
Reformarbetet har gått
långsamt framåt
Läkemedlen och metoderna har förändrats
en hel del de senaste tjugo åren.
– Alla läkemedel i Sjöfartsstyrelsens beslut
från 1994 finns inte längre att få tag på, berättar Susanne Lindberg.
Utan en läkares förordnande kan i princip
bara de läkemedel som nämns i bestämmel-
sen om fartygsapotek levereras till fartygen.
Många läkemedel måste ersättas med andra
produkter. Apotekarna, Arbetshälsoinstitutet, Trafi, rederierna och sjöfararna har uppmärksammat problemet, men det har ändå
inte ansetts brådskande att förnya bestämmelsen om fartygsapoteken.
Nu finns ett reformförslag bland regeringens propositioner till riksdagen för våren
2014. Juristerna vid social- och hälsovårdsministeriet samt Trafi utarbetar innehållet
Finländsk och
internationell lagstiftning
Fartygsapotekets sammansättning och utrustning har fastställts av Världshälsoorganisationen WHO, Internationella arbetsorganisationen ILO och Internationella
sjöfartsorganisationen IMO. I Finland gäller fortfarande Sjöfartsstyrelsens beslut om
fartygsapotek från 1994.
I den finns bestämmelser om bland annat
fartygsapotekets innehåll, utrymmen, handböcker och litteratur samt om de apoteksansvariga och deras utbildningskrav. I beslutet
delas fartygen in i klass A, B eller C beroende
på vilket område de trafikerar. Fartygen måste ha beredskap för läkarkonsultation samt
evakuering av patienter.
Trafiksäkerhetsverket och regionförvaltningsverket övervakar att den nya sjöarbetskonventionen MLC 2006 efterlevs på de
finländska fartygen. Den årliga kontrollen
genomförs av en provisor. Sjöfartsskolorna
anordnar fortbildning inom området för fartygspersonal. Till exempel innehåller femdagarskursen STCW A-VI/4-2 en påbyggnadsutbildning om fartygsapotek.
36
Vapaavahti
Frivakt
Styrman Perry Pagdilao och apotekare Susanne Lindberg. En del av läkemedlen förvaras i kylskåpet.
1 / 2014
Specialsakkunnig Markku Vanhanen, Trafi (SSB:s arkiv)
till en ny lag och en förordning som fastslår
detaljerna.
– Säkerhets- och utvecklingscentret för
läkemedelsområdet Fimea, Arbetshälsoinstitutet, Finlands apotekareförbund och
delegationen för sjömansärenden MAN har
också deltagit i beredningsarbetet, säger specialsakkunnig Markku Vanhanen från Trafis
enhet för trafikmedicin.
De beredande parterna har även rådgjort
med olika sakkunniga, till exempel yrkes-
Syrgasflaskan med tillbehör ingår i
MFAG-rekommendationerna
verksamma inom akutvården. Vanhanen tror
att reformförslaget blir klart före årsskiftet.
– Det var verkligen dags för en uppdatering. Enligt den nu gällande lagen måste
till exempel många småfartyg hålla sig med
alldeles för stora mängder läkemedel, konstaterar Vanhanen.
Ordning i medicinskåpet
M/s Kumpulas befälhavare Ulf Engholm
har erfarenhet från många fartyg och rederier. Han skulle vilja organisera fartygets läkemedelssystem på ett logiskt sätt.
– Läkemedlen skulle kunna ha ett eget
löpnummer utöver grupperingen, vilket
skulle övervakningen av läkemedelslagret
och de årliga kontrollerna. Antalet läkemedel borde minska i datasystemet varje gång
ett läkemedel delas ut. Det skulle förenkla
apotekskontrollerna och beställningarna av
ytterligare läkemedel, föreslår Engholm.
Datasystemet borde även visa information
om var ett läkemedel förvaras, till exempel
sjukhyttens kylskåp, lådnummer eller befälhavarens säkerhetsskåp. Läkemedlen skulle
kunna levereras färdignumrerade till fartyget.
– Excel skulle räcka som datasystem eftersom det används mycket på fartygen. Listorna borde vara på engelska och med hjälp
av sifferkoden kunde man översätta dem till
andra språk, fastslår Engholm.
Han menar att man måste lyssna mera på
sjöfararna själva när förnyelser genomförs.
ciella förhållanden som råder i branschen,
intygar Lindberg.
Hon gjorde apotekskontroller på Effoas
fartyg redan på 1980-talet när hon arbetade
på Apoteket Tre Smeder i Helsingfors centrum. Susanne Lindberg tycker att arbetet
med apotekskontrollerna är givande eftersom det ger henne nya kunskaper utöver det
dagliga arbetet på apoteket.
– Det vore bra om de nya bestämmelserna
kunde uppdateras regelbundet. Läkemedlen,
rekommendationerna och utrustningen utvecklas kontinuerligt, påpekar Lindberg.
Hon funderar även på en uppföljningsgrupp bestående av experter som skulle
kunna uppmärksamma de förändringar som
sker inom området. Lindberg går i samma
tankar som kapten Engholm; informationen
och anvisningarna om läkemedlen borde,
förutom finska och svenska, finnas även på
engelska. Det efterfrågas ofta på fartygen.
text och bilder: Pekka Karppanen
Läkemedelsleveranser på
kvällar och veckoslut
Sjöfartens tidtabeller och avvikelserna från
dessa gör det svårare att kontrollera fartygsapoteken och fylla på dem. På vintern kan
dessutom is och vindar försena fartygen.
Susanne Lindberg besökte nyligen m/s Baltica och m/s Linda, och dessa besök råkade
infalla under veckoslutet.
– Nog kan vi vara flexibla om det är nödvändigt. Jag är väl införstådd med de spe1 / 2014
Kapten Ulf Engholm (SSB:s arkiv)
Frivakt
Vapaavahti
37
Väki viihtyy m/s Misanalla
Godby Shippingin suurella vihreäkylkisellä roro -aluksella on
asianmukaiset ja viihtyisät tilat miehistölle. Myös ilmapiiri
on loistava, vaikka laivan aikataulu on tiukka.
Varustamolle tuli viime vuonna 40 toimintavuotta täyteen. Tuosta ajasta 25 vuotta on
yhtiössä seilannut m/s Misanan päällikkö
Risto Lintunen. Hän oli Vapaavahdin haastattelussa viimeksi vuonna 1989.
– Tuolloin olin Maltan lipun alla purjehtineessa m/s Hallstavikissa. Pian sen jälkeen
siirryin tähän varustamoon m/s Mini Stariin,
Raisiossa asuva Lintunen kertoo.
Hän on kotoisin Tampereelta ja käynyt
kaikki merialan koulut Raumalla, josta valmistui merikapteeniksi vuoden 1996 lopulla. Godby Shippingin aluksilla hän on seilannut Euroopan liikenteessä muun muassa
Biskajanlahden satamiin, sekä m/s Jenolinissa, joka 90 -luvulla liikennöi Karibialla ja
Etelä-Amerikassa.
Lintunen otti ensimmäisen päällikön jobin m/s Midakseen vuonna 2002.
– Sen jälkeen menin m/s Mistraliin, josta
tulin vuoden 2013 kesällä tähän, Lintunen
kertoo.
Godby Shippingin kaikki laivat ovat nyt
liikenteessä. M/s Link Star sai taannoin pidempiaikaisen rahtauksen. Maarianhaminassa maannut laiva teki pitkään satunnaisia
muutaman viikon keikkoja, joita ajoivat
paljolti varustamon vastikevapailla olleet
merenkulkijat.
Pohjois-Euroopan
liikennettä
Misana ja sisaralus Misida rakennettiin Sietaksen telakalla vuonna 2007, ja annettiin
UPM Kymmene Seawaysin rahtaukseen.
Vuonna 2013 UPM jälleenrahtasi alukset
Finnlinesille, jonka liikenteessä Misana on
ajanut pääosin Pietarista Suomen, Englannin, Belgian ja Hollannin satamiin, joskus
myös Puolaan. Suomessa laiva käy Helsingissä, Kotkassa ja Raumalla.
Risto Lintusen mukaan laivan virallinen
kieli on englanti. Käytävillä kuulee myös
ruotsia, suomea ja viroa. Virallinen miehitys
on 12, mutta lisäksi on harjoittelijoita.
– Tällä hetkellä on kaksi harjoittelijaa Rauman koululta ja yksi Kotkasta. Joka osastolla
on yksi, Lintunen selvittää.
Hekin vuorottelevat vaihtokaverin kanssa siten, että tulee 12 viikon harjoitteluaika
täyteen. Oma haasteensa on Pietarin tiukentunut passikontrolli. Jokaisella on oltava nyt
merimiespassi.
– Helsingissä asuva filippiiniläissyntyinen
poosumme Manuel joutui matkustamaan
M/s Misana Vuosaaren satamassa
38
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
Konepäällikkö Anders Byman ja Wärtsilän
NSD 6L46F Common Rail -pääkoneet
Päällikkö Risto Lintunen tuli m/s Misanaan kesällä 2013. Hän on seilannut Godby
Shippingilla jo 25 vuotta
kotimaahansa merimiespassia hakemaan,
kun konsulaatit tai lähetystöt Pohjoismaissa
eivät kyenneet sitä myöntämään, Risto Lintunen harmittelee pursimiehelle koitunutta
haittaa.
Kahden maan kansalainen
perämiehen lisäksi lastauksen ja purkauksen
valvontaan.
Useita satamia viikossa
Misana on ajanut Itämereltä ulos ja sisään
Tanskan salmien kautta, jolloin porukka saa
nauttia parista meripäivästä ja yöstä. Muuten
on kiireisempää.
– Lastinkäsittelyä saattaa samanaikaisesti
olla meneillään neljässä, jopa viidessä eri paikassa alusta. Tarvitaan paljon laivaporukkaa
jalkeille, Törnqvist kertoo.
Hän itse kontrolloi kokonaistilannetta ja
hoitaa painolastit. Englannin päässä joutuu
usein ottamaan laivan syväyden ja trimmin
huomioon vuoroveden ja sulkuporttien ta-
kia. Joitakin seikkoja, kuten vaarallisten aineiden erottelu, hoidetaan maista. Laivalla
kuljetetaan muun muassa trailereita, kontteja ja rekkoja. Raumalta ja Kotkasta voi
tulla storo -lasteina vaneria, sahatavaraa ja
paperirullia.
Misanan nykyinen linja on melko intensiivinen, ja muutoksia tulee paljon. Parhaimmillaan kuukaudessa on ollut 19 satamaa.
Yliperämiehen mukaan tänä vuonna jäät
eivät kuitenkaan ole hidastaneet, eikä hänen
työvuoroillaan ole sattunut pahoja myrskyjäkään. Omista lepoajoista on kuitenkin
pidettävä huolta.
– Laivalla on asianmukainen kuntosali. Itse käytän vapaa-aikani saunomiseen ja lepäämiseen. Joskus luen vähän, että saan nope-
Yliperämies Niklas Törnqvist seilaa Ruotsin
passilla, mutta hankki Pietaria varten suomalaisen merimiespassin. Vuosaaressa asuvalla
miehellä on vanhempiensa myötä kaksoiskansalaisuus. Nuori mies aloitti perämiehenä
jo 2009 ja on edennyt nopeasti förstiksi.
– Opiskelin merenkulkua Högskolan på
Åland -ammattikorkeakoulussa Maarianhaminassa. Hyvien harjoittelupaikkojen ansiosta sain nopeasti kirjat ulos, Niklas selvittää.
Koululla oli hyviä suhteita ulkomaisiin
varustamoihin. Niklakselle järjestyi Walleniukselle harjoittelijan paikka, josta maksettiinkin 6500 Ruotsin kruunua kuukaudessa.
– Olin myös kadettina saksalaisella Hansa
Shippingilla, jossa sain 800 dollaria kuukaudessa, Törnqvist muistelee.
Harjoittelu oli pitkälti vahdinajoa, mutta
myös kaikkien perämiesten työhön osallistumista, kuten reittisuunnittelua ja karttakorjauksia. Misanalla ei enää käytetä paperikarttoja.
– Meillä on ECDIS – elektroninen karttajärjestelmä käytössä. Korjaukset tulevat
digitaalisessa muodossa John Nurminen
Marinelta, Törnqvist kertoo.
Laivan kakkosperämies Peter Cederlöf
hoitaa päivitykset samoin kun muut navigointiin liittyvät tehtävät. Ykkösperämiehen
Håkan Karlssonin töihin kuuluvat turvallisuusasiat, laiva-apteekki ja tuntilistat. Kaikki Yliperämies Niklas Törnqvist koordinoi lastinkäsittelyä, jota saattaa samanaikaisesti
ajavat tietenkin merivahtia ja osallistuvat yli- olla meneillään neljässä, jopa viidessä eri paikassa alusta.
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
39
ammin unen päästä kiinni, Törnqvist kertoo.
Kuntosalilla on myös televisio, jota ainakin päällikkö hyödyntää kuntopyörää polkiessaan.
lutuksessa kotikaupungissaan. Hänellä on
käytynä myös vahtimieskoulutus ja armeija.
– Vielä yksi harjoittelujakso on tämän
jälkeen jäljellä, sitten valmistun, Perttula
kertoo.
Hän sai harjoittelupaikan koulun kautta.
Matkustajia mukana
satunnaisesti
Vanhaa ja uutta koulutusta
Uudehko laiva on kauttaaltaan siisti, mutta
messissä ja byssassa suorastaan huokuu puhtaus. Kokkistuertti Anne Vajesoja ja talouspuolen harjoittelija Miro Perttula ovat siivoamassa aamupalatarpeita ja aloittelemassa
lounaan valmisteluja.
– Pysymme melko hyvin kotimaisissa
muonissa, kun pystymme ottamaan proviantin Raumalla tai Kotkassa, Ylöjärvellä asuva
Anne kehuu.
Hän on syntyjään Virroilta ja on päätynyt merille maapuolen koulutuksen kautta
vuonna 1986.
Misanassa hän on ollut nyt kaksi ja puoli
vuotta ja kehuu porukkaa ja ilmapiiriä hyväksi. Alukselle mahtuu majoittumaan 12
ylimääräistä suuta ruokittavaksi. Parhaimmillaan on ollut kuusi venäläistä rekkakuskia autojensa mukana. Kuskit ruokailevat
omassa messissään.
Laivan kolmesta harjoittelijasta raumalainen Miro opiskelee Winnovan aikuiskou-
Kemiöstä kotoisin oleva konepäällikkö Anders Byman on opiskellut sekä suomeksi että ruotsiksi, ja käynyt läpi sekä vanhan että
uuden koulutuksen.
– Kouluttautuminen meni vähän pitkän
kaavan mukaan. Seilasin välillä kymmenen
vuotta konekorjausmiehenäkin, Anders kertoo.
Hän aloitti uransa ruotsinlaivoilla byssassa
tiskaamassa, ennen kuin meni Maarianhaminaan merimieskouluun. Varsinainen merimiesura alkoi vuonna 1983 moottorioppilaana Gustaf Eriksonin Hamnössa ja jatkui
saman varustamon Tingössä.
– GE:n porukka pitää edelleen yhteyttä
Facebookissa toimivan ryhmän ”Vi som varit
till sjöss på GE fartygen” välityksellä. Vähän
harmitti, kun en päässyt osallistumaan viime kesänä varustamon 100 -vuotisjuhliin,
Anders kertoo.
Hän kävi sitten Turussa alikonemestarikurssin suomeksi ja jatkoi paljon myö-
Harjoittelija Miro Perttula on siivoamassa aamupalatarpeita
40
Vapaavahti
Frivakt
hemmin opintoja Yrkesgögskolan Noviassa,
josta valmistui merenkulkualan insinööriksi
2011. Konemestarina hän aloitti 1998.
– Vähän tuntuu, että vanha systeemi, varsinkin alikonemestarikurssi, oli parempi. Ei
korostettu niin paljon esimerkiksi matematiikkaa, Byman miettii.
Hän tosin myöntää, ettei vanhaan ole
paluuta. On tullut niin paljon uusia säännöksiä.
Takaisin ahvenan­
maalaiseen varustamoon
Anders Byman tuli Godby Shippingille 2007
aloittaessaan m/s Misidassa tämän ollessa rakenteilla Hampurissa. Väliin mahtuu paljon
seilattuja varustamoja ja laivoja; Slite, Sally,
Engship, Bore, Merenkulkuhallitus.
– Välillä olin Karibiallakin m/s Midaksessa. Laivaan laitettiin ”jääilma” jälkiasennuksena telakalla Tukholmassa, Byman kiittelee.
Misanaan hän siirtyi sisarlaivasta Misidasta tämän vuoden alussa. Laivat ajavat nyt
samaa linjaa Pohjois-Euroopassa – viime
vuonna ajettiin vielä Biskajalle.
Konehuoneessa työskentelevät ciiffin lisäksi 1. ja 2. konemestari sekä moottorimies.
Lisäksi on harjoittelijoita, jotka saattavat
opiskella peruslinjalla, konekorjauspuolella
Kokkistuertti Anne Vajesojan mukaan Misanalla pysytään melko hyvin kotimaisissa muonissa, kun provianttia voidaan ottaa
Suomen satamissa.
1 / 2014
tai merenkulkualan insinööriksi. Bymanin
mukaan harjoittelijat ovat mukana kaikissa
mahdollisissa töissä, ei pelkästään ”torppauksessa” tai separaattorin puhdistuksessa.
Polttoainetta bunkkeri­
proomusta Pietarissa
Misanassa on kaksi Wärtsilä NSD 6L46F
Common Rail -pääkonetta, jotka antavat
parhaimmillaan 20 solmun nopeuden. Laiva
tuli Helsinkiin rahtaajan ohjeiden mukaisesti taloudellisella nopeudella.
– Pietarissa otamme usein raskasta polttoöljyä, mutta aikataulumuutoksien takia
joudumme myös bunkramaan muuallakin.
Nyt tulimme tosi hiljaa, jolloin kulutus oli
luokkaa 24 tonnia/vrk, konepäällikkö Byman kertoo.
Kun nopeus kasvaa, lisääntyy myös kulutus reippaasti.
Misanalla pyritään tekemään konehuoneen työt mahdollisimman pitkälle omalla porukalla männän haalauksista lähtien.
Aikataulu tuo välillä haasteita. Toisaalta
porukan ammattitaito pysyy korkealla ja
korjaustyöt sujuvat myös merellä sekä sellaisissa satamissa, jonne apuvoimia ei heti ole
saatavilla.
Varustamolla on konemestareista koostuva valmiusryhmä, jossa Anders itsekin on
mukana. Jos joku laiva tarvitsee apua, lähtevät vapailla olevat miehet hätiin.
– Meillä on myös tiettyä ammattiylpeyttä.
Hommat halutaan hoitaa omalla porukalla,
Anders kehuu.
Hän ei vielä osaa sanoa, miten Misanan
suhteen toimitaan rikkidirektiivin tullessa voimaan ensi vuonna. Moni varustamo
miettii rikkipesurin asentamista tai polttoainejärjestelmän muuttamista kevyelle polttoöljylle. Anders itse on seurannut mielenkiinnolla Langh Shipin kehittämän rikkipesurin
toimintaa.
M/s Misana vietti lopulta Vuosaaren satamassa lähes vuorokauden ja lähti höyryämään kohti Hullia ja Imminghamia 19
solmun nopeudella.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
M/s Misana siirtymässä Vuosaaresta Kotkaan
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
41
Personalen trivs på
m/s Misana
Godby Shippings stora grönmålade roro-fartyg har praktiska och
trivsamma utrymmen för besättningen. Stämningen är också
strålande, även om tidtabellen är snäv.
Förra året fyllde Godby Shipping 40 år. I
25 av dessa år har m/s Misanas befälhavare
Risto Lintunen seglat med rederiet. Senast
han intervjuades av Frivakt var 1989.
– Då jobbade jag på m/s Hallstavik, som
seglade under maltesisk flagg. Snart därefter
gick jag över till Godby Shipping och m/s
Mini Star, berättar Risto, som bor i Reso.
Han kommer ursprungligen från Tammerfors och har gått alla sina sjöfartsutbildningar
i Raumo, där han tog sin sjökaptensexamen i
slutet av 1996. Med Godby Shippings fartyg
har han seglat i Europatrafik bland annat till
hamnarna i Biscayabukten samt med m/s Jenolin, som på 90-talet trafikerade i Karibien
och Sydamerika.
Risto tog sitt första befälhavarjobb på m/s
Midas år 2002.
– Sedan fortsatte jag till m/s Mistral, innan
jag kom hit sommaren 2013, säger Risto.
Nu är Godby Shippings alla fartyg i trafik
i och med att m/s Link Star nyligen fick en
42
Vapaavahti
Frivakt
långtidsbefraktning. Fartyget som låg i Mariehamn gjorde länge sporadiska uppdrag på
några veckor, som till stor del utfördes av
komplediga sjöfarare.
Nordeuropeisk trafik
Misana och systerfartyget Misida byggdes på
Sietas varv 2007, och befraktades till UPM
Kymmene Seaways. År 2013 befraktade
UPM vidare fartygen till Finnlines och sedan
dess har Misana trafikerat för rederiet främst
från Sankt Petersburg till hamnar i Finland,
England, Belgien och Holland, och ibland
även till Polen. I Finland besöker fartyget
Helsingfors, Kotka och Raumo.
Risto Lintunen berättar att fartygets officiella språk är engelska. I korridorerna
kan man emellertid höra att det också talas
svenska, finska och estniska. Den officiella
besättningen består av 12 man, men här
finns också praktikanter.
– Just nu har vi två praktikanter från skolan i Raumo och en från Kotka. En praktikant på varje avdelning, förklarar Lintunen.
Praktikanterna turas om med en avbytare,
så att alla studenter praktiserar i sammanlagt 12 veckor. Den skärpta passkontrollen i
Sankt Petersburg är en utmaning i sig. Numera måste alla ha ett sjömanspass.
– Vår båtsman Manuel, som bor i Helsingfors men är född i Filippinerna, var tvungen
att resa till sitt hemland för att fixa ett sjömanspass när varken konsulaten eller ambassaderna i Norden kunde bevilja ett sådant,
säger Risto beklagande om de besvär som
båtsmannen fått utstå.
En man med två
medborgarskap
Överstyrman Niklas Törnqvist seglar med
svenskt pass, men skaffade sig ett finländskt
1 / 2014
Maskinchefen Anders
Byman i maskinkontrollrummet. På Misana
försöker man så långt
som möjligt låta den egna
personalen sköta allt från
kolvdragning till övriga
arbeten i maskinrummet.
Överstyrman Niklas Törnqvist i karthytten. På Misana
använder man inte längre papperssjökort.
sjömanspass enkom för Sankt Petersburg.
Niklas, som bor i Nordsjö, har dubbelt medborgarskap tack vare sina föräldrar. Han är
ännu ung, men började som styrman redan
2009 och avancerade snabbt till förste styrman.
– Jag studerade sjöfart vid Högskolan på
Åland i Mariehamn. Jag lyckades få bra praktikplatser och fick på så sätt snabbt ut mina
papper, förklarar Niklas.
Skolan hade goda kontakter med utländska rederier. Niklas fick en praktikplats
hos Wallenius, som betalade honom 6 500
svenska kronor i månaden.
– Jag arbetade också som kadett hos tyska
Hansa Shipping, där jag fick 800 dollar i månaden, minns Niklas.
Praktiken bestod i hög grad av vaktgång,
men han fick också delta i styrmansarbetet,
till exempel planera rutter och korrigera
kartor. På Misana använder man inte längre
papperssjökort.
1 / 2014
– Vi använder det elektroniska kartsystemet ECDIS. Korrigeringarna kommer i digitalt format från John Nurminen Marine,
berättar Niklas.
Fartygets andre styrman Peter Cederlöf
sköter uppdateringarna liksom övriga navigeringsuppgifter. Säkerhetsfrågorna, fartygsapoteket och timlistorna ingår i förste styrman Håkan Karlssons arbetsuppgifter. Alla
går förstås sjövakt och övervakar lastning och
lossning tillsammans med överstyrman.
Flera hamnar i veckan
Misana kör ut och in på Östersjön via danska
sunden, och då hinner personalen njuta av
ett par dagar och nätter till sjöss. I övrigt är
det lite stressigare.
– Det kan pågå lasthantering på fyra, fem
olika ställen av fartyget samtidigt. Vi behöver
mycket personal som är på benen, anmärker
Niklas Törnqvist.
Själv ansvarar han för den övergripande
kontrollen av läget och sköter barlasten. I
England måste man ofta ta hänsyn till fartygets djupgående och trim på grund av tidvattnet och slussportarna. Vissa saker, som
sorteringen av farliga ämnen, sköts från land.
Fartyget transporterar bland annat trailrar,
containrar och långtradare. Faner, sågvara
och pappersrullar kan komma som storo-last
från Raumo och Kotka.
Misanas nuvarande linje är ganska intensiv och det kommer mycket ändringar. Som
mest har man besökt 19 hamnar på en månad. Överstyrman säger att de åtminstone
inte har försenats av isen i år och att det inte
heller har inträffat hårda stormar under hans
skift. Det är ändå viktigt att man värnar om
sina vilotider.
– Det finns ett bra gym på fartyget. Själv
ägnar jag min lediga tid åt att basta och vila.
Ibland läser jag lite för att somna snabbare,
berättar Niklas.
Frivakt
Vapaavahti
43
I gymmet finns även en tv, som åtminstone befälhavaren utnyttjar medan han trampar på motionscykeln.
även gått vaktmansutbildningen och gjort
värnplikten.
– Ytterligare en praktikperiod återstår efter
denna, sedan är jag färdig, berättar Miro.
Miro fick sin praktikplats genom skolan.
Tillfälliga passagerare
ombord
Gammal och ny utbildning
Det relativt nya fartyget är genomgående
snyggt och välstädat, men mässen och byssan
är så rena att de formligen glänser. Kocksteward Anne Vajesoja och Miro Perttula, som
gör praktik på hushållssidan, håller på och
plockar undan efter frukosten och förbereder
för lunchen.
– Vi kan oftast laga finländsk mat eftersom
vi kan proviantera i Raumo eller Kotka, konstaterar Anne, som bor i Ylöjärvi.
Hon kommer från Virdois och hamnade
till sjöss 1986 efter att ha utbildat sig på land.
Nu har hon varit 2,5 år på Misana och talar
gott om både personalen och stämningen.
Fartyget kan erbjuda logi för 12 extra munnar som ska mättas. Som mest har de haft sex
ryska långtradarchaufförer som följde med
sina bilar. Chaufförerna äter i en egen mäss.
Raumobon Miro är en av fartygets tre
praktikanter och han studerar vid Winnovas vuxenutbildning i sin hemstad. Han har
Maskinchefen Anders Byman från Kimito
har studerat både på finska och på svenska,
och genomgått både den gamla och den nya
utbildningen.
– Mina studier tog en liten omväg. Jag
hade en paus på tio år och seglade som maskinreparatör, tydliggör Anders.
Han inledde sin karriär som diskare i byssan på Sverigebåtarna innan han började på
sjömansskolan i Mariehamn. Den egentliga
sjömanskarriären påbörjade han 1983 som
motorlärling på Gustaf Eriksons Hamnö och
fortsatte sedan på Tingö hos samma rederi.
– GE-folket håller fortfarande kontakten
via Facebook-gruppen ”Vi som varit till sjöss
på GE-fartygen”. Det grämer mig att jag inte
kunde vara med på rederiets 100-årsjubileum förra sommaren, säger Anders.
Därefter gick han en undermaskinmästarkurs på finska i Åbo och många år senare
fortsatte han sina studier vid Yrkeshögskolan
Novia, där han tog examen som sjöfartsingenjör 2011. Som maskinmästare började
han arbeta 1998.
– Det känns som att det gamla systemet
var bättre, framför allt undermaskinmästarkursen. Då lade man inte så mycket vikt vid
matematiken, resonerar Anders.
Han inser dock att man inte kan gå tillbaka till det gamla systemet när det har kommit så många nya regler.
Tillbaka till det åländska
rederiet
Anders Byman kom till Godby Shipping
2007 i och med att han började på m/s
Misida när hon var under uppbyggnad i
Hamburg. Däremellan hann Anders segla
med många rederier och fartyg: Slite, Sally,
Engship, Bore, Sjöfartsstyrelsen.
– Ett tag var jag i Karibien med m/s Midas.
På varvet i Stockholm efterinstallerade man
luftkonditionering på fartyget, säger Anders
tacksamt.
Han kom till Misana från systerfartyget
Misida i början av detta år. Nu trafikerar fartygen samma linje i norra Europa – förra året
körde de fortfarande till Biscaya.
Lotsen Tarmo Nuutinen och befälhavaren Risto Lintunen på kommandobryggan
44
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
I maskinrummet arbetar, utöver maskinbefälet, förste och andre maskinmästare samt
en maskinman. Dessutom finns där praktikanter som kan studera på grundlinjen eller
till maskinreparatör eller sjöfartsingenjör.
Anders berättar att praktikanterna deltar i
alla slags arbeten, inte bara städning eller
rengöring av separatorn.
Bränsle från bunkerpråm i
Sankt Petersburg
Misana har två Wärtsilä NSD 6L46F Common Rail-huvudmotorer som kan generera
en hastighet på 20 knop. Fartyget tog sig till
Helsingfors med en ekonomisk hastighet
helt enligt befraktarens instruktioner.
– I Sankt Petersburg tankar vi ofta tung
brännolja, men på grund av ändringar i tidtabellen måste vi även bunkra på andra håll.
Nu körde vi riktigt långsamt och kom upp i
en förbrukning på 24 ton/dygn, informerar
maskinchef Byman.
Med ökad hastighet stiger också förbrukningen snabbt.
På Misana försöker man så långt som
möjligt låta den egna personalen sköta allt
från kolvdragning till övriga arbeten i maskinrummet. Tidtabellen kan ibland vara en
utmaning, men å andra sidan håller sig personalens yrkesfärdighet på en hög nivå och
reparationsarbetena fungerar smidigt även
till sjöss och i hamnar där extra arbetskraft
inte finns direkt tillgänglig.
Rederiet har en beredskapsgrupp bestående av maskinmästare, som även Anders är
med i. Om något fartyg behöver hjälp åker
de lediga mannarna för att ingripa.
– Vi har också en viss yrkesstolthet och vill
sköta allt själva, medger Anders.
Han vet ännu inte hur man ska göra på
Misana när det nya svaveldirektivet träder
i kraft nästa år. Många rederier funderar på
att installera en skrubber eller gå över till att
använda lätt brännolja i bränslesystemet.
Anders har med intresse följt Langh Ships
arbete med att utveckla en skrubber.
Denna gång tillbringade m/s Misana
nästan ett dygn i Nordsjö hamn innan hon
ångade vidare mot Hull och Immingham i
en hastighet på 19 knop.
Kocksteward Anne Vajesoja kan oftast laga finländsk mat eftersom fartyget kan proviantera i Raumo eller Kotka
Raumobon Miro Perttula studerar vid Winnovas vuxenutbildning i sin hemstad.
text och bilder: Pekka Karppanenv
Första maskinmästare Üllar Palmik i maskinkontrollrummet. I maskinrummet
arbetar,utöver maskinchefen, förste och andre maskinmästare samt en maskinman.
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
45
Vapaata
Merenkulkijan ammattiin kuului monenlaisia vapaita: vapaavahti, viikonloppuvapaa,
vastikevapaa, vuosiloma, vastikeloma, merimiesvapaa, vapaapäivä.
Vapaavahti oli niillä, joiden työaika oli
jaettu vahtivuoroihin. Vastiketta kertyi viikonloppuna tehdystä varsinaisesta työajasta
ja sen sai pitää töiden salliessa vapaana satamassa tai vuosiloman jatkeena. Merimiesvapaa oli silloin, kun oltiin luvatta pois työstä
eli vedettiin pystyyn. Vapaapäivät osoitti
täkkäreille poosu, jos jokin kohta oli maalatessa jäänyt sutimatta. Erityisesti valkovärin
ylivedossa vapaapäiviä saattoi ilmaantua tarkemmallekin maalarille.
Maankorpilaiset useinkin ihmettelivät,
miten siellä laivassa saa vapaa-aikansa kulutetuksi. Pelkkää samanlaista vettä hölskyy
joka puolella. Yksitoikkoista kuin pornoelokuvan katsominen!
Yksitoikkoisuus kasvaa katsojan katseessa. Meri on erittäin eläväinen, jos sen osaa
nähdä. Erityisesti mieleen on jäänyt elämys
Pohjanmerellä vuodenvaihteessa. Kippari
kävi radiohytin ovella käskemässä brygälle:
aamuauringon hohtaessa sumun läpi fööri
kimalteli kullanhohteisena kuin pumpulipilvessä liitäen. Miidsipissä meno oli äänetöntä, kun ei kuulunut koneen metelöinti
ahterista.
Joskus lomalla kyselin maissa uurastavilta,
että varmaankin harrastukset ovat monenlaisia. Käydäänkö elokuvissa, teattereissa, näyttelyissä? No, yleensä ei käyty. Raskaan työ46
Vapaavahti
Frivakt
päivän jälkeen piti rientää kauppaan ja sitten
liikenneruuhkassa kotitöitä raatamaan. Ilta
vierähti telkkaria tiiraillessa.
Laivaelämän merkittävin vaihtelu löytyi
pyssästä. Jos tuju ja kokki olivat kutsumusammateissaan, ilmaantui messien pöydille
ruoka-aikaan monenlaista yllättävää. Useimmiten näin olikin, mutta saattoi oli myös
”leipä-tuju” ja ”leipä-kokki”. Koko viikko
syötiin perunaa ja soossia ja ainoa vaihtelu
oli, minä viikonpäivänä hernekeittokattila
kannettiin pöytään. Ja jos maista oli tilattu
tuoretta leipää, tarjoiltiin syötäväksi ensin
vanhat leipävarastot ja niiden loputtua tuore
leipäkin oli vanhaa.
Eräs kutsumusammatissaan työskennellyt
tuju raotti alan salaisuuksia:”Kun keittää
aamulla runsaasti riisipuuroa ja kostuttaa
vanhoja leipiä ja laittaa päälle leikkeleitä ja
vihanneksia, hyvin maistuu ja kaikki tykkäävät. Riisipuurosta voi päiväkahville leipoa
karjalanpiirakoita ja tehdä munavoita. Jos on
lämmin sää, pidetään illalla grillijuhlat. Porukka on syönyt niin paljon riisipiirakoita,
etteivät paljoa jaksa sisäfilettä paistaa. Pyssäporukka pääsee vähällä, kun jokainen tekee
itse oman ruokansa. Redarikin on hyvillään
pienestä ruokarahasta.”
Ennen vuoden 1970 merenkulun veronhuojennuslakia Suomeen ostettiin paljolti
ulkomailta vanhoja, kuluneita rahtilaivoja.
Ensimmäinen suomalaisten työ oli rakentaa
sauna tai kaksikin. Erääseen tankkiin sauna oli viritelty korsteenissa olevaan tyhjään
kaappiin. Lauteille mahtui tiukasti kiilaten
kolme istujaa ja suihkuja oli yksi. Saunan jälkeen korsteenin juurella konehuoneen flektin metelissä viihdyttiin pitkään maailmaa
kovasti parantaen. Aavalle merelle tuijottelu
antoi tilaa ajatuksille ajelehtia.
Erityisesti on jäänyt mieleen suomalaisten
mittavan autokisamenestyksen salaisuuden
selvittely. Pohjakunto hankitaan jo nuorina
pyöräilemällä ilman valoja syyspimeässä ja
ilman päähinettä talvipakkasessa. Tuoreen
ajokortin poltellessa lakkarissa suhataan
mustan jään peittämissä kolmenkymmenen sentin urissa edessä ajavan takapuskuria
kolistellen. Riskillä koukataan ohi ja kun
on tarpeeksi rapautettu ohitetun tuulilasia
eikun kaahaamaan seuraavaa takapuskuria
kohti. Keskittymistä auttaa, ettei tarvitse
välittää liikennemerkeistä eikä -säännöistä
ja vilkunkin voi unohtaa.
Siiffi näitä viisauksia kuunteli vähän hitaasti nenänvarttaan pitkin. Tiedettiin kuitenkin, että siiffi oli Amerikasta kuskannut
kotiinsa täkkilastina limusiinin ja sen kaasutinta tuuletteli reippaasti lomillaan. Joskus
oli poliisikin jäänyt kyydistä, kun olisi ollut
jotakin asiaa nopeusrajoituksista ja liikennesäännöistä. Tämmöisistä merimiesautoista
ehkä levisi kotimaassa maine, että Amerikassa autoja saa melkein ilmaiseksi. Nääs
autokauppias hövelisti kirjoitti tullia varten
todistuksen sille summalla, minkä ostaja
halusi.
Mutta siitä oltiin yhtä mieltä, ettei kilpa1 / 2014
autokuskeille mitään suuria rahoja makseta.
Tiedettiin, että kotimaassa työttömät maksoivat viiden sadan euron korvauksestaan 20
prosentin veron (muutettu tähän tämän päivän hinnoiksi). Autonkuljettajien tulot olivat
niin vähäisiä, ettei niistä riittänyt veronmaksuun ja piti paeta ulkomaille käpykaartiin.
Moneen laivaan oli saunan lisäksi rakennettu koottava uima-allas, mikä täytettiin
tultaessa lämpöisille vesille. Uima-altaan
äärellä saattoi olla rekkitankoa ja puntteja,
joten ilman moderneja kuntosalejakin pystyi itseään rääkkäämään. Altaalla kokoontui
myös korttiporukoita ja jatsikupin helistäjiä.
Uhkapelurit pysyivät poissa, koska tuulenpuuska olisi saattanut kaapata koko potin.
Oma-aloitteellisuutta ja aktiivisuutta vaati
laivaväen yhteisen kirjaston hoito. Jos kirjastosta ei kukaan huolehtinut, saattoi jossakin
komerossa ajelehtia muutama kanneton kirjanresu. Jos oli innokasta lukuväkeä, löytyi
mittava kirjasto, minkä sisältöä uusittiin
vaihtoporukan mukana. Jopa redillä ajeltiin
pelastusveneellä toiseen suomalaiseen laivaan kirjastonvaihtoon.
Samanlaista aktiivisuutta laivaväeltä edellytti Mepan toimittamien ääni- ja videokasettien kierrätys. Joissakin paateissa oli elokuvakonekin, mikä vaati osaavaa käyttäjää ja
filmivaraston täydentäjää.
Yleisradion lähettäessä Porista lyhytaalloilla ohjelmaa, tuli tärkeimpiä uutisia omatoimisesti ylöskirjatuksi messeihin. Myöhemmin uutisvälitys muuttui päivittäiseksi, kun
Helsinkiradio Keimolasta nakutteli Mepa:n
sähkötysuutisia. Vielä vaan tilanne helpottui,
kun suomalaisiinkin laivoihin alkoi ilmaantua radiotelex-laitteita. Ei tarvinnut kuin repäistä telexkirjoittimesta valmis uutisteksti
ja kiikuttaa lukijoille. Kaikkein modernein
vaihe oli, kun Porin kuuluvuusalueella sai lähetykset kytketyksi suoraan hytteihin. Yleisradio lopetti ohjelmiensa lähetykset Porista
vuonna 2006.
Kun järjestettiin yhteisiä juhlia, laivaväestä
löytyi monenlaista taiteilijaa ja osaajaa. Toki
aluksi kuului kursailla ja järjestäjät arvelivat
juhlivansa keskenään. Pikkuhiljaa poikkeili
pälyilijöitä ovella ja vähitellen väkeä kertyi.
Laulajaa, soittajaa, lausujaa ja muuta esiintyjää saatiin illan mittaan aplodeerata.
Eräässä laivassa kipinä rustasi lauluja ja konemestari ja messilikka olivat trion muina
jäseninä äänityksissä lauluvoimana. Kurkkua
huuhdeltiin huolella äänenavauksessa. Eihän
se mitään stemmalaulua ollut, mutta innostunutta ja pontevaa varsinkin kellon kiiruhtaessa seuraavan päivän puolelle. Ei näiden
hittipiisien soitosta keskusradion kautta tullut kukaan valittamaan. Ei edes päällikkö,
jonka hytti oli ohuen seinän takana.
Luotsiveikkaus oli suosittu ajankulu lähestyttäessä satamia. Veikattiin, millä minuutilla luotsi astuu kannelle. Luotsia vastaanottava perämies oli käynnistänyt sekuntikellon
naviskan kronometrin mukaan ja ajanotto
1 / 2014
oli tarkka. Messeissä oli kiertänyt paria päivää aiemmin veikkauslista, mihin sai maksua vastaan varata oman minuuttinsa. Oikein veikannut saattoi saada koko potin. Jos
laivaan oli rakennettu yhteinen baari tai oli
jokin muu vapaa-ajan kassa, lohkaistiin osa
voitosta yhteiseksi hyväksi.
Joskus yritettiin luotsiveikkausta, missä
olisi pitänyt arvata luotsin tulon päivämäärä
ja kellonaika, vaan ei saanut suosiota semmoinen. Heräsi epäillys, että perämiehet ja
konemestarit säätävät laivan kulun niin, että
voittavat itse.
Luotsia veikattiin yleensä Amerikan dollareilla. Minuutti ja dollari. Kerranpa veikkausta tuli maksamaan messilikka, joka maksoi
samalla erään konemiehen kahden taalan
veikkaukset. Isokokoisella moottorimiehellä
ei kuulunut olevan sopivaa rahaa.
Seuraavassa satamassa vaihtui päällikkö.
Oltiin jo merellä menossa ja täkkikakkosen
kanssa hörpittiin brygällä kahden kahvia,
kun uusi päällikkö ilmaantui naviskaan.
Kohta hän jo tuli meille ihmettelemään:”On
tämä kumma laiva. Kuljin tuolla talousapulaisten kongilla ja erään messitytön ovella oli
iso mies haalareissaan koputtelemassa. Kohta kun ovi aukesi, mies veti taskustaan kaksi
dollaria, ja meni niitä heilutellen hyttiin!”
teksti: Timo Sylvänne,
www.aanimeri.fi
Frivakt
Vapaavahti
47
Merimiesilta Vuosaaren satamassa
Tiistaina 11.2. vietettiin Vuosaaren Merimieskeskuksessa iltaa
hyvän ruuan, juoman, seuran ja
juttujen merkeissä. Pääaiheena
oli Suomen Höyrylaiva Oy:n m/s
Ariel, mutta tarinaa iskettiin ja
kuulumisia kerrottiin myös monista muista laivoista, satamista
ja varustamoista.
Illan aikana talossa vieraili kolmisenkymmentä nykyistä tai entistä merenkulkijaa.
Monelle käynti komeassa rakennuksessa oli
ensimmäinen. Vuosaaren Merimieskirkon
johtaja Heikki Huttunen ja MEPAn toimitusjohtaja Niklas Rönnberg kertoivat talon
syntyvaiheista ja toiminnasta.
Vuosaaren Merimieskirkossa käy tutustumassa ja kokousta pitämässä paljon ryhmiä,
joiden catering -palveluita hoitaa alan erikoismies Kalevi Utriainen. Hän on taannoin jäänyt eläkkeelle pitopalveluyrityksestä,
ja Huttunen käyttää miehen osaamista aina
tarvittaessa.
Levantin linjaa muisteltiin
Utriainen oli loihtinut pääruuaksi merimiespihviä, mikä sopi illan teemaan hyvin.
Vapaavahdin toimitussihteeri Pekka Karppanen esitteli m/s Ariel (IV) -aluksen vaiheita, joita oli kerätty MEPAn ja SLHY:n
arkistoista, sekä haastattelemalla aluksella
seilanneita merenkulkijoita. Muutama Arielissa seilannut oli saapunut paikan päälle.
Kahvin ja tykötarpeiden jälkeen katsottiin entisen merimiehen, Kalevi ”Jeppis”
Kankaisen (1942 – 2013) ohjaama elokuva
”Merimiehet” vuodelta 1982. Filmi kertoo
m/s Arielin matkasta Suomesta Egyptiin ja
Israeliin ja takaisin.
Illan katsojat olivat varsin tyytyväisiä, kun
vanhaa merimieselämää oli tallennettu ansiokkaasti filmille. Kovasti toivottiin merimiesiltojen jatkuvan. MEPAn ja Vuosaaren
Merimieskirkon suunnitelmissa on paneutua seuraavaksi esimerkiksi Gustaf Eriksonin, Nielsenin tai Finnlinesin laivoihin.
Kiitoksia kaikille kävijöille!
Sjömanskväll i Nordsjö hamn
Tisdagen den 11 februari arrangerades på Nordsjö Sjömanscentrum en sjömanskväll med god
mat och dryck i trevlig samvaro och med tid att berätta historier. Kvällens huvudtema var FÅA:s
m/s Ariel, men berättelserna kretsade nog kring många andra fartyg, hamnar och rederier.
Kvällen besöktes av ett trettiotal fortfarande aktiva eller tidigare sjöfarare. Många besökte den ståtliga byggnaden för första gången.
Nordsjö Sjömanskyrkas chef Heikki Huttunen och SSB:s verkställande direktör Niklas Rönnberg berättade om byggnadens tillkomst
och verksamhet.
Många grupper besöker Nordsjö Sjömanskyrka för att bekanta
sig med den och hålla sammankomster. Cateringservicen sköts av
Kalevi Utriainen, fackman inom branschen. Han har nyligen gått i
pension från ett cateringföretag, och Huttunen använder hans kunnande alltid vid behov.
Man mindes Levantlinjen
Utriainen hade som huvudrätt trollat fram sjömansbiff, och det
passade ju kvällens tema. Frivakts redaktionssekreterare Pekka
Karppanen presenterade m/s Ariels (IV) öden med hjälp av material
48
Vapaavahti
Frivakt
från SSB:s och SLHY:s arkiv och intervjuer gjorda med sjömän som
seglat ombord på fartyget. Några som seglat på Ariel hade mött upp.
Efter kaffe med tilltugg visades filmen ”Merimiehet” som år 1982
regisserats av sjömannen Kalevi ”Jeppis” Kankainen (1942-2013).
Filmen berättar om m/s Ariels färd från Finland till Egypten och
Israel och tillbaka.
Kvällens deltagare var mycket nöjda med att det gamla sjömanslivet dokumenterats så väl på film. Man uttryckte förhoppningen
att traditionen med sjömanskvällar fortsätter. Enligt SSB:s och Sjömanskyrkans planer skall till exempel Gustaf Eriksons, Nielsens eller
Finnlines båtar stå i fokus härnäst.
Ett varmt tack till alla deltagare!
1 / 2014
Merimiesravintola Salve täyttyi
merimiehistä 18.2.2014
Suosittu ja jo perinteeksi muodostunut
helmikuinen merimiesilta sai
ennätysosantoton.
Lohisoppaa riitti silti kaikille 52: lle nykyiselle ja entiselle merenkulkijalle. Kun vauhtiin päästiin, alkoivat surraukset, männän
haalaukset, pihvin paistamiset ja muut merimiestyöt, tosin varsin hillitysti. Menneitä
aikoja ja merenkulkijoita, kuten kuun alussa edesmennyttä gts Finnjetin legendaarista
kipparia Carl Svibergiä muisteltiin.
Kello viiden aikoihin Salven ravintolapäällikkö Mika Elo toivotti vieraat tervetulleiksi.
Hän on luvannut jatkaa merimiesillan perinnettä niin kauan, kun itse toimii Salvessa.
Ravintola pitää hienolla tavalla kiinni merimiesperinteistä, mikä näkyy selvästi sisustuksessa.
Ravintolan perusilme on säilynyt jo kahdeksan vuosikymmenen ajan. Monet merimiesillan asiakkaat muistivat ravintolan pysyneen lähes samankaltaisena vuosien ajan.
Ruokalistallakin oli tuttuja annoksia, Salven
pannu, Salven silakat, pekoniaamiainen ja
monia muita.
Helmikuun iltaan toi lisää nostalgiaa
Markku Jalonen kitaroineen. Hän esitti
sikermän merimieslauluja. Suuresta sakista
lähti tosin sen verran puheensorinaa, että
perimmäisiin pöytiin Markunkaan komea
ääni ei kantanut.
Merimiesillan osanottajien määrä on tasaisesti kasvussa. Alakerta oli aivan täynnä,
ylempi taso oli vielä auki muullekin yleisölle.
Kaikki olivat tyytyväisiä ja kiittelivät kovasti
ravintola Salven hienoa tapaa muistaa merimiesasiakkaita.
Pekka Karppanen
Sjömännen fyllde sjömansrestaurang
Salve den 18 februari 2014
Rekordstort deltagande i
februari månads
traditionella sjömanskväll.
Soppan på lax räckte ändå till de 52 tidigare eller aktiva sjöfararna. Då man blev varm i
kläderna blev det tal om surrning, kolvhalning,
biffstekning och andra sjömansarbeten, visserligen mycket behärskat. Man drog sig till minnes gångna tider och mindes särskilt Finnjets
legendariska kapten Carl Sviberg, som gått
bort i början av månaden.
Salves restaurangchef Mika Elo hälsade
gästerna välkomna vid femtiden. Han har
lovat fortsätta traditionen med sjömanskvällar så länge han själv verkar på Salve. Restaurangen håller sjömanstraditionerna i ära, det
syns tydligt i inredningen
Restaurangens interiör har i huvudsak bevarats under redan åtta årtionden. Många av
sjömanskvällens kunder mindes att restaurangen sett nästan lika ut under årens lopp.
Också menyn innehåller bekanta rätter, Salves panna, Salves strömming, baconfrukost
och många andra.
Februarikvällen bjöd på mera nostalgi då
Markku Jalonen uppträdde med gitarr. Han
framförde ett urval sjömanssånger. Markkus
bärande stämma nådde kanske inte borden
längst bort, då sorlet av röster från det stora
sällskapet var som ljudligast.
Antalet deltagare i sjömanskvällarna växer
ständigt. Nedre våningen var alldeles fullsatt,
den övre var ännu öppen för också annan
publik. Alla var nöjda och tackade varmt restaurangen för att på ett vackert sätt komma
ihåg sina sjömanskunder.
Pekka Karppanen
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
49
MILJA NITOVUORI JÄI
ELÄKKEELLE
Lähes 27 vuoden palvelu
merimiesten kirjaston
hoitajana keräsi runsaasti
kiitosta ja huomionosoituksia.
Milja tuli MEPAan toimistosihteeriksi 1986
ja aloitti seuraavana vuonna kirjastonhoitajana. Aika oli varsin haasteellista. Vaikka
maissa elettiin kasinotaloutta, oli Suomen
merenkulku suurten mullistusten kourissa. Ulosliputukset, miehistönvähennykset
ja alusmyynnit pitivät merimiesten mielet
matalalla. Tultaessa 90 -luvulle alkoi alalla
näkyä elpymisen merkkejä.
– Lukeminen laivoilla lisääntyi, kun miehistöt pienenivät. Ei ollut enää korttirinkejä, vaan moni vietti vapaa-aikaa yksin, arvioi
Milja harrastuksen kasvua.
MEPA kykeni kasvattamaan kirjastobudjettia, panostettiin laatuun ja myös määrään.
Kirjat merkittiin MEPAn tarroilla ja muovitettiin kansineen, jolloin laivan hyllystä oli
helpompaa valita mieluista luettavaa. Pikkuhiljaa laivat luopuivat omista kirjakerhoistaan ja järjestelmistään.
– Hankimme sellaisia kirjoja, mitä meri50
Vapaavahti
Frivakt
miehet halusivat lukea. Välillä piti mennä
ulkomaillekin, Milja kertoi.
Suomessa ei 1990 -luvulla ollut tarjolla
riittävästi ruotsinkielisiä kirjoja merenkulkijoiden tarpeisiin. Milja Nitovuori kävi
pikkubussilla hakemassa täydennystä Ruotsista. Kun suomalaislaivoihin alkoi tulla
merenkulkijoita etelänaapurista, oli tehtävä
kirjanostomatkoja myös Viroon.
– Pärnussa ostin yhden kirjakaupan käytännössä tyhjäksi. Kun olin pakannut useita
laatikoita täyteen, alkoi myyjä kysellä rahojen riittävyyttä, Milja muisteli.
Tänä päivänä vironkielisiä kirjoja saa jo
aika hyvin Suomen kirjamarkkinoilta.
Mukana laivakäynneillä ja
kirjastonvaihdoissa
Aina kun mahdollista, Nitovuori lähti itse
mukaan kirjastonvaihtoihin, varsinkin Helsingin satamiin.
– Laivalla oli hyvä vaihtaa ajatuksia ja saada palautetta kirjoista. Sain myös solmittua
kontakteja ja luotua yhteyshenkilöverkostoa.
Monista tuli minulle hyviä ystäviä, Milja sanoi.
Lukuharrastus on pitänyt pintansa. Aktii-
visia laivoja ja lukijoita on edelleen paljon.
Milja muistelee pitkää työuraansa lämmöllä
- työ MEPAssa oli monipuolista ja mielenkiintoista. Kirjoista hän on aina ollut kiinnostunut.
– Sain 7 -vuotiaana kirjastokortin Helsingin Kallion kirjastoon. Siitä lähtien olen lukenut paljon ja seurannut kirjojen maailmaa,
Milja tuumi.
Pitkäaikainen kirjastonhoitaja yllättyi ja
oli otettu huomionosoitusten ja muistamisten suuresta määrästä jäädessään eläkkeelle.
Ne lämmittivät myös muiden ”mepalaisten”
mieltä. Työ on tärkeää ja on hienoa, että sitä
myös arvostetaan.
– Kiitoksia vielä kaikille muistamisista ja
upeasta yhteistyöstä! Tämä on ollut loistava
duuni, ja merenkulkijat ovat olleet mitä parhaimpia palveltavia, Milja kiittelee.
Ihan kokonaan hän ei meitä jätä. Vapaavahdista voimme jatkossakin lukea Miljan
kirjastokatsauksia.
teksti ja kuva: Pekka Karppanen
1 / 2014
MILJA NITOVUORI GICK I
PENSION
Efter närmare 27 års tjänst som
bibliotekarie på sjömansbiblioteket
uppvaktades hon med många varma
tack och hyllningar.
Milja kom år 1986 till SSB som byråsekreterare och följande år började hon som
bibliotekarie. Tiden var fylld av utmaningar.
Trots att man på landbacken levde i tider av
kasinoekonomi, skakades sjöfarten av stora
omvälvningar. Utflaggningar, minskningar
av manskap och försäljningar av fartyg gav
sjömännen ingen sinnesro. I början av 90-talet började man skönja tecken på ljusning
inom branschen.
Läsningen ökade ombord, då manskapen
blev mindre. Man samlades inte mera för att
spela kort och mången sjöman tillbringade
fritiden för sig själv, gissade Milja om den
ökade läsningen.
SSB kunde öka sin biblioteksbudget, man
satsade på kvalitet och också kvantitet. Böck-
erna förseddes med SSB:s dekaler och pärmarna plastades, vilket gjorde det lättare att
välja böcker ur fartygets hyllor. Småningom
avstod fartygen från sina egna bokcirklar och
andra arrangemang.
Vi skaffade böcker som föll sjömännen i
smaken. Ibland måste man också resa utomlands, berättade Milja.
På 1990-talet fanns det i Finland inte tillräckligt svenskspråkiga böcker för sjöfararnas
behov. Milja Nitovuori åkte med minibuss
till Sverige för att skaffa komplettering. Då
de finska fartygen började anställa sjöfarare
från det södra grannlandet fick man göra resor till Estland för att skaffa böcker.
I Pärnu tömde jag i praktiken en bokhandel. Då jag hade packat flera lådor fulla, bör-
Milja jakoi palkinnot jäänmurtajamiehille Rauno Mutkalle ja Arto Turuselle 1989
Milja överräckte priserna till isbrytarmännen Rauno Mutka och Arto Turunen år 1989
1 / 2014
jade försäljaren fråga om pengarna räckte,
mindes Milja.
Nuförtiden får man redan böcker på estniska rätt väl på den finländska bokmarknaden.
Med på fartygsbesök och
biblioteksbyten
Alltid då det var möjligt var Nitovuori
med vid bibliokesbyten, särskilt i Helsingfors hamnar.
Det var bra att utbyta tankar och få respons på böckerna. Jag kunde också knyta
kontakter och skapa ett nätverk av kontaktpersoner. Många blev mina goda vänner,
berättade Milja.
Intresset för läsning har hållit i sig. De
aktiva fartygen och läsarna är ännu många.
Milja minns med värme sin långa arbetskarriär – arbetet på SSB var mångsidigt och intressant. Böcker har alltid intresserat henne.
Som sjuåring fick jag mitt bibliotekskort
till biblioteket i Berghäll i Helsingfors.. Sedan dess har jag läst mycket och följd med
böckernas värld, berättade Milja.
Den mångåriga bibliotekarien blev överraskad och rörd av hyllningarna och alla
tecken på uppskattning då hon gick i pension. De värmer också byråns andra anställda.
Arbetet är viktigt och det är fint att det också
uppskattas.
Tack till alla som kom ihåg mig och tack
för ett fint samarbete! Det här var ett strålande jobb, och sjöfararna har varit de allra
bästa att betjäna, tackar Milja.
Helt lämnar hon oss inte. I Frivakt kan
vi också i fortsättningen läsa Miljas litteraturöversikter.
text och bild: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
51
MEPAn
kirjasto
suosittelee:
Milja Nitovuori
Chimamanda Ngozi Adichie on Afrikan
nykykirjallisuuden lupaava lahjakkuus.
Adichien esikoisromaani Purppuran punainen hibiskus ilmestyi vuonna 2003 ja
toinen romaani Puolikas keltaista aurinkoa
vuonna 2006 sai maailmanlaajuisen kiinnostuksen heräämään.
Vuonna 2009 ilmestyi novellikokoelma
Huominen on liian kaukana sekä kolmas
romaani Kotiinpalaajat julkaistiin viime
vuonna.
Adichie kasvoi Nigeriassa ja opiskeli lääketiedettä, kunnes muutti Yhdysvaltoihin
opiskelemaan. Hän valmistui kandidaatiksi
viestinnän ja poliittisen tieteen alalta sekä
maisteriksi oppiaineenaan afrikkalaisuuden
tutkimus. Hänellä on myös maisterin tutkinto luovasta kirjoittamisesta.
Kotiinpalaajat kirja on jälleen valtavan
taidokkaasti etenevä tarina Nigeriassa kasvaneista Ifemelusta ja Obinzesta. He kasvavat
yhdessä ja rakastuvat teini-ikäisinä. Sotilashallinnon alaisessa kotimaassa ei ole nuorilla tulevaisuutta ja kaunis Ifemelu pääsee
opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Obinze yrittää seurata häntä, mutta päätyy laittomana
siirtolaisena Lontooseen.
Tarinan kerronta on älykästä ja ajatuksia
heittelevä. Se uskaltaa olla asioista eri mieltä.
Romaanissa on merkittävässä osassa Ifemelun rohkeat blogikirjoitukset, rotukysymykset, afrikkalaisuus ja rasismi. Kuten brittiläinen lehti The Guardian on todennut: ”Jotkin romaanit kertovat upean tarinan, toiset
muuttavat tapasi katsoa maailmaa. Kotiinpalaajat onnistuu tekemään molemmat”.
Anne Holt on työskennellyt asianajajana sekä toimittajana, mutta on nykyään omistautunut menestyksekkäälle kirjailijanuralleen.
Kuollut kulma on trilleri, mikä ottaa kantaa päivänpolttaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tarina alkaa järkyttävästä päivästä
heinäkuun 22.päivänä. Oslon pommi-iskusta ja Utoyan joukkomurhasta.
52
Vapaavahti
Frivakt
Kriminologi Inger Johanne Vik on tullut
auttamaan ystäväperhettä juhlien järjestelyssä, mutta perheessä on tapahtunut onnettomuus. Kahdeksan vuotias Sander on pudonnut tikkailta ja kuollut.
Tapausta tutkimaan joudutaan lähettämään juuri poliisikoulusta valmistunut Henrik Holme. Pikkupojan kuolema paisuukin
terrori-iskun varjossa rikostutkinnaksi.
Inger Vikiä pyydetään osallistumaan
tutkintaan, vaikka Ingerillä olisi omiakin
ongelmia ratkottavana. Sander oli ylivilkas
lapsi jolla oli ADHD-diagnoosi, joten aiemmilla tapaturmilla saattoi olla luonnollinen
selitys.
Trilleri pohjautuu osin tositapahtumiin ja
tuo esille vakavia asioita. Silti tarina vie mennessään ja yllättää lukijansa. Kirjan loppu on
liiankin koskettava.
Ville Haapasalosta kertova kirja Et kuitenkaan usko…. on aiheuttanut Mepassa jonotuksen.
Kauko Röyhkä on kirjannut muistiin
Villen uskomattomat seikkailut Venäjän jälleensyntymisen vuosina.
Kirja kuvineen esittää Villen 1900- lukua.
Jatkoa suunnitellaan jos kirja menestyy ja
nyt sekin on jo nähty, kun ensimmäinen
painos myytiin hetkessä loppuun.
Hollolasta kotoisin oleva Ville harrasti
näyttelemistä ja oli lahjakas jääkiekkoilija.
Ylioppilaaksi tultuaan oli aika hakea teatterikorkeakouluun. Kuultuaan sattumalta
opiskelumahdollisuudesta Leningradissa
hän päätyi kielitaidottomana pääsykokeisiin
ja hyväksyttiin kouluun. Opiskeluaikana
hän sai kokea nälkää ja tulla kerta toisensa
jälkeen ryöstetyksi.
Valmistuttuaan vuonna 1995 oli kaupunki muuttunut Pietariksi ja Ville oppinut
täydellisesti venäjän kielen. Haapasalosta
tuli julkisuuden henkilö Venäjällä elokuvan
Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia vuoksi. Talouslehti Forbes julkisti vuonna 2013
Haapasalon maan kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi.
Huolimatta menestyksestä Venäjällä hän
oli melko tuntematon Suomessa. Suomen
markkinoille levitetty elokuva Käki nosti
Villen kuuluisuuteen myös täällä. Haapasalon isännöimät TV-ohjelmat Perjantai
illan unelma, Venäjän halki 30 päivässä,
Silkkitie 30 päivässä, suomensukuiset 30
päivässä, Jäämeri 30 päivässä sekä ruokaohjelma Sapuskaa Harashoon ovat olleet
erittäin suosittuja.
Haapasalon mutkaton ja rento olemus on
mahdollistanut pääsyn yllättäviin ja mahdottomiinkin paikkoihin. Hänen sydäntään
lähinnä ovat lastenkodit, joita hän parhaansa mukaan auttaa. Tarina on hulvattoman
hauska, mutta myös rankka ja Juha Metson valokuvat tuovat uuden ulottuvuuden
itänaapurin kurjuuteen ja korskeuteen.
Taiteilija, kirjailija Hannu Väisäsen trilogian Vanikan palat, Toiset kengät ja Kuperat ja
koverat romaanit ovat saaneet jatkoa. Omaelämänkerrallinen Taivaanvartijat halutaan
kuitenkin pitää erillisenä taideteoksena eikä
jatkokappaleena.
Hyvin kirja itsekseenkin pärjää, mutta
mielestäni tutustuminen kirkkomaalari Anteroon edellisten kirjojen kautta auttaa syventämään lukukokemusta.
Anteroa pyydetään toteuttamaan uuden
kirkon alttaritaulu, mutta maalaamisen ohella täytyy ottaa kantaa moneen muuhunkin
asiaan. Kuvataiteilija Väisänen sekä päähenkilö Antero ovat vahvasti käden taitajia. Kirjailija on ikään kuin yhdistänyt maalaamisen
sekä kirjoittamisen.
Väisänen kuvaa värikästä kauneutta runsain sanakääntein ja lukija oppii uusia nimiä
väreille. Taivaanvartijat on luovantyön ylistys
ja kuvaus tilaustyön vaikeudesta hyvää tilannekomiikkaa unohtamatta.
1 / 2014
Hävittäkää Helsinki
Antero Raevuoren uutuuskirja kiinnosti MEPAn väkeä siinä mielessä, että vuoden 1944 ilmapommituksissa tuhoutui myös Linnankatu
3:n tontilla ollut komea jugend -talo. Katajanokalla oli merikasarmi ja tärkeä satama, joten
kaupunginosan pommittaminen kuului suunnitelmiin. Sailor´s Homen asukkaat ehtivät pommisuojaan, mutta satamissa olevissa laivoissa sai
muutama merimies surmansa.
70 vuotta sitten Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat tekivät kolme massiivista hyökkäystä, jopa 900 koneen voimin. Tuhot jäivät verrattain vähäisiksi uuden tutkakaluston ja hyvän
torjuntajärjestelmän ansiosta. Helsinkiä varten
koneisiin lastattiin kaikkiaan 16490 pommia
yhteispainoltaan 2604 tonnia.
Aiheesta on toki kirjoitettu aikaisemminkin,
mutta Raevuori valottaa historiaa nykypäivän
tyylillä. Lukija pääsee neuvostopommittajan
kyytiin ja saa toisaalta lukea tavallisen helsinkiläisen tuntemuksia. Kirjassa kuvaillaan muun
muassa pääministeri Edwin Linkomiehen veranpaineongelmia sekä pommituksen vuoksi
kesken jäänyttä Karhu-Kissojen ja TBK:n välistä
jääkiekko-ottelua.
Kirja on myös kunnianosoitus eversti Pekka
Jokipaltion (1901-1977) johtamalle ilmapuolustukselle. Hänen lähisukulaisensa, Johanna
Jokipaltio (1946-2010) muuten toimi useina
vuosina MEPAn harrastenäyttelytöiden arvostelijana.
teksti: Pekka Karppanen
MEPA DVD
Ny DVD på SSB:
Captain Phillips
Captain Phillips
MEPAn filmivalikoimaan kuuluu nyt uusi meriaiheinen toimintaelokuva. Tositapahtumiin perustuva kaksinkertaisen Oscarvoittajan Tom Hanksin tähdittämä elokuva vie katsojat konttialuksella keskelle merta 240 mailin päähän Somaliasta. Neljä
somalialaista merirosvoa kaappasi 155-metrisen Yhdysvaltojen
lipun alla purjehtivan m/v Maersk Alabaman aikomuksenaan
vaatia lunnaita.
Miehistö hajaantui ja pimensi laivan. Osa rosvoista piti komentosiltaa ja kapteenia hallussaan. Konehuoneessa merimiehet
ottivat miehistöä etsineen merirosvon vangiksi ja aikoivat tehdä
kauppaa. Tilanne eteni siten, että merirosvot lähtivät laivan pelastusveneellä kapteeni mukanaan puksuttamaan kohti Somaliaa.
USA:n laivasto ja Navy Seals –erikoisjoukot tulivat paikalle. Pelastusvene
otettiin hinaukseen. Yksi merirosvoista
tuotiin sotalaivaan neuvottelemaan. Tulosta ei tullut, joten tarkka-ampujat eliminoivat pelastusveneessä olleet rosvot.
Kapteeni pelastettiin ja eloon jätetty rosvo tuomittiin Yhdysvalloissa 33 vuoden
vankeuteen.
Elokuva oli mukaansa tempaava ja
tiivistunnelmainen. Mielestäni se oli eurooppalaiseen makuun tehty. Sotavoimilla
ei turhaan pullisteltu, eikä ”snaippereiden” osumia hehkutettu. Jonkin verran
tavallista merimieselämääkin elokuvassa
nähtiin.
Captain Phillips oli ehdolla Oscar -gaalassa parhaan elokuvan, sovitetun käsikirjoituksen ja parhaan sivuosanäyttelijän
kategorioissa. Ehdolla ollut Barkhad Abdi (merirosvo Muse) sai BAFTA -palkinnon parhaasta miessivuosasta.
SSB:s filmutbud har utökats med en ny, spännande film vars
handling utspelas till havs. Filmen baserar sig på verkliga händelser, huvudpersonen spelas av Tom Hanks, dubbel Oscars­
vinnare. Tittarna tas med på ett containerfartyg, mitt ut på
havet 240 sjömil från Somalia. Fyra somaliska pirater kapade
155 meter långa m/v Maersk Alabama som seglar under USA:s
flagg, avsikten var att kräva en lösensumma.
Manskapet skingrades och mörklade fartyget. Några av piraterna intog kommandobryggan och tog kaptenen till fånga. I
maskinrummet tog sjömännen till fånga en av piraterna som
sökt dem och börjar köpslå. Händelserna framskred så att piraterna tuffade iväg mot Somalia med en räddningsbåt och kaptenen som fånge.
USA:s flotta och specialtruppen Navy Seals kom till platsen. Räddningsbåten togs på
bogser och en av piraterna togs ombord på
örlogsfartyget för att förhandla. Man nådde
inget resultat och skarpskyttarna eliminerade
piraterna i räddningsbåten. Kaptenen räddades och piraten som lämnats i liv dömdes
i USA till 33 års fängelse.
Filmen är medryckande och atmosfären
intensiv. Jag tycker den är gjord för europeisk publik. Man skryter inte i onödan med
militär styrka, och frossar inte i att prickskyttarna träffar. I någon mån visar filmen också
vanligt sjömansliv ombord.
Captain Phillips var nominerad för Oscar
galans kategorier bästa film, bästa manus efter förlaga och bästa manliga biroll. Nominerade Barkhad Abdi (piraten Muse) fick ta
emot priset BAFTA för bästa manliga biroll.
1 / 2014
Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
53
Merimiehen elämän iloja ja suruja Timo Haipuksen uudessa kirjassa:
Konemestari Hautala
ja elon mainingit
ba
m/t Aru
Kuvassa
lopussa. Jokaisen on se luettava itse, tämän
enempää ei uskalla juonesta paljastaa. Nautintoon kannattaa varata rauhallinen ajankohta ja mukava nojatuoli.
Pekka Karppanen
Konemestari Hautala ja elon mainingit
Kirjailija: Timo Haipus
224 sivua, pehmytkantinen
ISBN: 978-952-93-3621-0
Myynti: www.merimieskuvia.net ja
Elisa Kirja
Hinta: 24 EUR Suomeen postitettuna, ekirja 18,90
aipus
Timo H
Vapaavahti
Frivakt
inen
utalalle,
esta
lille eriko
nk ka Ha
en takais
nnan vä
stari He
nen vuod
hoitaja Ha
y koneme
nk ymme
nkan ja
Näin ei kä
a, yli neljä
synty y He
ast
ssa
nh
va
ala
ira
utalan
Ha
tista. Sa
n
la
tel
sk
ei ko aa
at keskus
täjä. Se
he alkav
ailuista.
mank ier
anosassa
sen seikk
ea maail
essa ma
laivasta ja
rilaiva ja oik vieraillut jokais
me
t
jan
ee
lin
oll
n
kana
s, villin
ka oliki
m/t Aiolo
keäksi
issuilla mu
essa, vaik
rtaa. Re
Laiva oli
lle tuli tär
an Suom
monta ke
Hautala
timaassa
ruak in.
mä laulu.
s kuinka
su
ttä
tie
ja
käynyt ko
esi
a
on
all
onne
laulajan
nyt maap
aista iloa,
attoman
ja kiertä
ma monenl
ttu tuntem
a neljäky
vat koke
le tallenne
saa jatko
miehet sai
huri ja sil
luttua
ä. Yllät ys
-kelanau
n ajan ku
vana kesän
raa
Grundig
in pitkä
Ciseu
ättäen
iä voi no
ia Texas
yll
ks
i
ast
äty
lil
vis
yll
sel
tro
tope
lokälaisia
ar voitus
mään len
n kaik ki
Laulajan
min. Min
nkan, ku
se lähti vie
n
He
myöhem
ja
ku
ta
ot
an
vi,
vu
kä
mentä
käy Hann
oloksen
tä miten
Miten Ai
amiin? En
paljastua?
etn
ta.
Vi
kirjas
Nangiin
löyty vät
tystä Da
staukset
tarinoiviää? – Va
ja kertoa
pulta sel
sta,
messissä,
in in g it
lo n m a
la ja e
54
mai
ja elon
H a u ta
Merimiehet tuntevat Oulun seudulla asuvan Tipen pitkälti merimieskuvia.net -sivuston ylläpitäjänä. Sivustolla on satoja kuvia merenkulkijoista
ja laivoista, sekä suuri kokoelma Tipen itsensä ja
muiden merimiesten kirjoittamia juttuja. Sivuston
yhteydessä toimii lisäksi merimiesten keskustelupalsta, jossa myös voi lukea meheviä juttuja. Tipen
kirjoituksia on julkaistu merenkulkualan lehdissä
ja hän on toimittanut myös Ruuppari -verkkolehteä.
Haipus on seilannut koneessa eri varustamoissa,
mutta teki pitkän työuran perustamansa Painomiehet Oy:n parissa. Nuorempi polvi jatkaa nyt työtä
- Tipe jeesailee välillä enemmän, välillä vähemmän.
estari
m
e
n
o
K
a
Hautalningit
e s ta ri
Timo ”Tipe” Haipus
nem
s • Ko
aan ukko
an Manal
et kuoltua
i kaikille
t merimieh äjiksi. Näin kävis
ni
n joutuva
itt
aa
m
önöman
m
uk
sk
lä
m
on
pirulle
tarinan
pa kunn
in
n
ka
tti
ha
ku
an
lve
ja
”V
ille,
eli he
e merimieh
eldareiksi,
faanille
ahtaneill
ks
ha
n
syntii
infarkeläessään
lttyä”.
mastaan
ut siltä vä
an
selviää saa
olisi voin
suhde. Pi
sillä hän
H a ip u
”Patu” Patanen mainitaan oikealla nimellään. Tarinasta voi todella tunnistaa joitakin tapauksia, mitä on sattunut eri laivoissa
menneinä vuosikymmeninä.
Hautala kertoo itsestään ja muista tankkerilla seilanneista merenkulkijoista. Hän
otti jobin Maarianhaminassa ja astui laivaan Göteborgista, josta seikkailut alkoivat.
Merellä ja satamissa vietettiin vapaa-aikaa,
kuten tuohon aikaan merimiehet sitä viettivät. Ajan hengen mukainen kelanauhuri ja
siihen äänitetty kirjan nimeä mukaileva laulu
nousevat keskeiseen, kantavaan rooliin, mikä
yhdistää menneen nykypäivään.
Juoni etenee tasaisesti ja kiinnostavasti,
mutta ei sorru missään vaiheessa ylilyönteihin. Kaikki tapahtumat ovat tällaisessa
vanhassa tankkerissa olleet mahdollisia,
luonnollisia ja jopa todennäköisiä. Lukija
kokee useita huippuhetkiä – välillä taas sääliä
huono-onnisia merimiehiä kohtaan.
Edellinen kirja sai hyvän vastaanoton ja
lukijat toivoivat lisää merimieskirjoja. Tipe
ei tosiaankaan jäänyt myhäilemään, vaan julkaisi todella EAhienon
kertomuksen. Tarinan
DI
N KOO
hienon rakenteen ymmärtää täysin vasta
T im o
Kun olin lukenut ”Tipen” kirjan yhdellä rupeamalla, piti hetken aikaa vielä vain istua ja
miettiä. Tämä on aina sen merkki, että kirja
on ollut hyvä. Haipus on valmistellut tekstin
huolella, se on lennokasta ja mukaansa tempaavaa luettavaa. Hän on löytänyt hienon
näkökulman merimiestarinaan, ja se toimii.
Entisenä merimiehenä, merimieskuvia.net
-sivuston ylläpitäjänä ja juttujen toimittajana Timo Haipus hallitsee merimiestarinat.
Suolaisten merten miehille kirjan tapahtumat ovat tutunomaisia. Hieno kertomus
sopii myös ”maakravuille”; liikaa ei viljellä
slangisanoja ja niistäkin on kirjan lopussa
sanasto.
Sairaalaan joutunut konemestari Hautala
hyppää nykypäivästä kauas 60 -luvun lopulle, jolloin hän seilasi vanhassa villin linjan
tankkilaivassa. Tarinoita kuuntelee yövuoronsa aikana sairaanhoitaja, joka haluaa saada selville tarkan kuvauksen koko Hautalan
työtörnistä m/t Aioloksella.
Haipuksen mukaan tarina on kuvitteellinen, mutta monet tapahtumat ovat tosia.
Henkilöhahmoihin hän on ottanut piirteitä tuntemistaan merenkulkijoista. Ainakin
Sivuston rakentaminen ja ylläpito on
ollut hieno kulttuuriteko. Tipe on ara ja mai
lla laivan
ä satamist
na istuske
vostettu ja
toivottu
vieras
ngosta”.
niissä sekmerimiesten
aisin tapa
oli aina tu
htumista
illä oli ilt
ympärillä
aan, tapa
n
1
ist
”Merimieh
vie
ivo
rto
la
ksesta ke joissa hän silloin
mmista
nostalgiatapahtumissa,
olo
ise
Ai
ka
/t
ai
ta
neet. M
olivat aja
jonne ne
tällöin käy etelän miehiä tervehtimässä.
Konemestari Hautala ja elon mainingit
on Timo Haipuksen toinen kirja. Vuonna 2013
julkaistu ensimmäisen kirja Halki jään m/s Vaasa
Providerin matkassa sai hyvän vastaanoton. Se kertoi miehen nuoruusvuosien seilauksista. Kumpaakin kirjaa myydään merimieskuvia.net -sivustolla
ja e-kirjana Elisa Kirja -palvelussa.
Merim
iesker
tomus
1 / 2014
Merenkulun logistiikka
Uutuuskirja selventää merenkulun osa-alueiden tehtäviä ja toimii
hyvänä käsikirjana kaikille alalla työskenteleville
Vapaavahdin toimituksen hyllyssä oleva
”Kauppamerenkulku ja satamatoiminnot”
(Jouko Santala 1988) sai nyt vierelleen loistavan päivityksen. Ulla Tapanisen tekemä
kirja esittelee merenkulun taustoja, nykytilannetta ja kehitysnäkymiä etenkin Suomen
ja Itämeren näkökulmista.
Teos on kirjoitettu silmällä pitäen merenkulun logistiikan opintoja yliopistoissa
ja ammattikorkeakouluissa, mutta sitä voi
suositella myös merenkulkijoille ja kaikille
shipping -alan ihmisille. Varustamotaloutta
käsittelevässä luvussa käydään läpi kustannusrakenteita, merenkulun tukia, verotusta
ym. asioita, jotka varmasti kiinnostavat merenkulkuihmisiä
Tramppi- ja linjaliikenne
Rahtausmuodot, toimituslausekkeet ja laivausehdot on moni lukenut merenkulkukoulutuksen yhteydessä. Kirjaan on koottu
tärkeimmät asiat juuri Itämeren alueen näkökulmasta. Merenkulkija saattaa jäädä kaipaamaan tietoja tankkereiden rahtauksesta
tai kylmäkuljetusten pooliliikenteestä. Näistä löytyy kuitenkin runsaasti englanninkielistä materiaalia, kuten tekijä alkusanoissaan
toteaa.
Suomen merenkulku on yhä enemmän
lähimerikuljetuksia (short sea shipping) pienine lastierineen ja feeder -laivoineen. Parin
vuosikymmenen aikana matkustajaliikenne,
etenkin Helsinki-Tallinna-välillä on kasvanut, samoin Suomenlahden öljykuljetukset.
1 / 2014
Suomen osuus Itämeren merikuljetuksista
oli 14 prosenttia vuonna 2011.
Alukset ja
miehityskysymykset
Kirjassa käydään läpi aluksiin liittyviä määreitä, mittoja ja vetoisuuksia, samoin kokoluokkia handymaxeista suezmaxeihin ja
aina ULCC -tankkereihin asti. Kuljetuskustannusten vähentämiseksi alusten kokoja on
pyritty kasvattamaan. Tietyt laivatyypit, kuten jäähdytysalukset ja kappaletavara-alukset
alkavat tänä päivänä olla harvinaisia.
Mukavuuslippurekisterit mahdollistavat
miehityskulujen pienenemisen, mutta monissa maissa on erilaisia tukijärjestelmiä.
Suomessa merenkulun tukia maksetaan vuositasolla noin 95 miljoonaa euroa. Vuonna
2012 suomalaisvarustamoiden alusten lukumäärästä 12 prosenttia ja kantavuudesta 48
prosenttia oli rekisteröity ulkomaille. Viime
vuoden aikana tosin ”sisäänliputettiin” monia aluksia.
Ympäristö- ja yhteiskuntavastuut ovat tänä päivänä erityisen tärkeitä, mikä myös näkyy Tapanisen kirjassa. Ne vaikuttavat myös
esimerkiksi öljy-yhtiöihin, jotka luopuvat
alusten omistuksesta ja rahtaavat kalustoa.
Esimerkkiä ei tarvitse hakea kaukaa.
Kirja on kokonaisuudessaan hieno läpileikkaus alasta. Lopussa on sanasto, myös
lähdeluettelo on hyödyllinen varsinkin opiskelijoille. Kirjassa on runsaasti mielenkiintoisia tietolaatikoita ja kuvaliite. Ulla Tapa-
ninen muistuttaa myös, että tulisi harjoittaa
pitkäjänteistä miehityspolitikkaa – ammattitaitoon ja jaksamiseen on panostettava.
Suomessa on suuri määrä osaamispääomaa
ja myös halua jakaa tietoa. Tämä kirja on siitä hyvä esimerkki.
teksti: Pekka Karppanen
Merenkulun logistiikka, Dosentti Ulla Tapaninen, ISBN 978-951-672-373-3
Kustantaja: Otatieto 154 sivua, pehmytkantinen B5 koko, hinta 42 euroa
Frivakt
Vapaavahti
55
PÅ MINNETS REDD
Lars-Erik Erikssonin komea kirja antaa kattavan läpileikkauksen
Ahvenanmaan merenkulun lähihistoriasta
Hienosti taitettu kovakantinen kirja koostuu
pääosin Erikssonin kirjoittamista artikkeleista, joita on julkaistu Ålands Sjöfart & Handel
-lehdessä. Juttuja on toki päivitetty ja niihin
on lisätty runsaasti kuvia. Ahvenanmaa on
aina ollut maineikas purjelaivapaikkakunta,
mutta På minnets redd keskittyy konekäyttöisiin aluksiin.
Lars-Erik Eriksson on jakanut artikkelit
neljään kategoriaan, höyrylaivoihin, kuivalastialuksiin, tankkereihin ja matkustajalaivoihin. Kirjassa esitellään yli 60 alusta. Eriksson on itse seilannut erityyppisillä laivoilla
1965 -2011. Sally -varustamon tankkilaivoilla oli hänen aikoinaan suuret miehistöt,
joilla riitti tarinoita.
Erikssonin isä seilasi stuerttina Lundqvistilla, mistä kirjailija on epäilemättä saanut
näkökulmaa edellisen sukupolven aluksiin,
kuten s/s Sarpeniin. Hän oli nuorena poikana isänsä mukana vuonna 1912 rakennetulla höyrylaivalla eräällä Puolan matkalla.
Gdanskissa oli, kuten merimiehet tietävät,
hyvä meininki varsinkin vuonna 1956. Sarpenin ja 11 muun höyrylaivan tarinat LarsErik kertoo kirjan ensimmäisessä osiossa.
Gunnyn ja Ragnyn haverit
Sally -varustamolle sattui 1970-luvulla kaksi
ikävää onnettomuutta. Eriksson työskenteli itsekin tuolloin Sallyn tankkereilla, joten
hän luonnollisesti selostaa kirjassa kummatkin tapaukset. M/t Ragny katkesi Atlantilla ja m/t Gunnylla sattui tuhoisa räjähdys
Ranskassa. Monet merenkulkijat menettivät
henkensä.
Itse kuitenkin pidin paljon juuri tankkilaivaosiosta, jossa oli harvinaisia valokuvia
hienoista ”miitseppitankeista”. Artikkelien
yhteydessä Eriksson käy läpi myös merenkulkutaloutta, kuten rahteja sekä laivojen
myynti- ja romutusarvoja.
Eräs kirjan tankkereista, m/t Lenny, romutettiin Helsingin Katajanokalla. Sitä ennen
laivalla ollut polttoaine oli siirretty Sally-varustamon matkustaja-alukseen Viking 5:een,
joka liikennöi Helsingistä Tukholmaan.
Tankkeriosion uusin alus on vuonna 2006
rakennettu Lundqvistin Penelop.
56
Vapaavahti
Frivakt
Ro-ro-alukset, reeferit,
bulkkerit ja kappaletavaraalukset
Tämä on kirjan laajin osuus, yli 60 sivua laivahistoriaa ja hienoja kuvia. Tosin muutamat
laivoista seilaavat yhä. Kirjan kauneimpiin
laivoihin kuuluvat GE- varustamon lähes
identtiset sisarukset Degerö ja Eckerö. Eriksson seilasi itse Eckeröllä moottorioppilaana
ja – miehenä vuonna 1965, jolloin alus liikennöi muun muassa Suurille järville.
Tästä kirjasta sain vasta selville, että Ilmari
Tuulen miitseppibulkkeri Tellholm on myös
ollut ahvenanmaalaisomistuksessa. 1970-luvun lopulla olin mukana, kun Helsingin
Merenkulkuoppilaitoksen oppilaat tekivät
päivätöitä aluksella sen ollessa kolia purkamassa.
Yksi mielenkiintoisimpia lukuja on m/s
Thor Vikingin tarina. Vikinglinjen osti
tämän aikoinaan miinaankin ajaneen kaksoismiitseppilaivan, ja se aiottiin muuttaa
autolautaksi. Algot Johansson piirsi suunnitelmat voipaperille. Niistä kuitenkin luovuttiin, ja Thor Viking jatkoi villin linjan
kappaletavara-aluksena kunnes jäi filippiiniläisomistuksessa ylösmakaamaan. Huhujen
mukaan aluksessa toimi salainen ilotalo.
Ahvenanmaan ja Suomen välinen liikenne
oli päässyt hyvään vauhtiin, uusittiin myös
kalustoa vauhdilla. Hyväkuntoiset alukset
olivat haluttuja second hand -markkinoilla, ja jatkoivat liikennöintiä eteläisemmillä
vesillä lukuun ottamatta s/s Vikingia, joka
romutettiin Helsingissä 1973.
Kirjan lopussa on vielä sarja erilaisia alaan
liittyviä artikkeleita. Mielenkiintoista oli
lukea siitä, miten varustajat ovat valinneet
laivoilleen nimiä. Nostalgisia ovat myös positio- ja laivalistat menneiltä vuosikymmeniltä. Esimerkiksi vuonna 1973 oli ahvenanmaalaisilla varustamoilla noin 70 ulkomaanliikenteen laivaa.
Kirjan ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun. Ei ihme, sillä tätä kirjaa voi todella suositella. Teksti, taitto, kuvatoimitus
ovat huolella tehtyjä. Ulkoasua elävöittävät
vanhat matkaesitteet ja -liput, aikataulut sekä muu grafiikka. Toivotaan, että uusintapainos saadaan nopeasti markkinoille.
teksti. Pekka Karppanen
På minnets redd
Julkaisija: Ålands Sjöfartsmuseum
Kovakantinen, 216 sivua, runsas kuvitus
ISBN 978-952-93-2784-3
S/s Viking, autolautta­
liikenteen pioneeri
Matkustajalaivaosiossa käydään läpi useiden autolauttojen vaiheita. Kun Ruotsin,
1 / 2014
PÅ MINNETS REDD
Lars-Erik Erikssons fina bok är en uttömmande
skildring av den åländska sjöfartens närhistoria
Boken, med hårda pärmar och riktigt snygg
layout, består till största del av Lars-Erik Erikssons artiklar till tidskriften Ålands Sjöfart
& Handel. Artiklarna har dock bearbetats
och kompletterats med ett rikligt bildmaterial. Åland har alltid varit känd som en segelsjöfartsregion, men På minnets redd inriktar
sig på maskindrivna fartyg.
Eriksson har delat in artiklarna i fyra kategorier: ångfartyg, torrlastfartyg, tankfartyg
och passagerarfartyg. Boken beskriver över
60 fartyg. Eriksson själv seglade med olika
typer av fartyg under åren 1965 till 2011. På
hans tid hade rederiet Sally stora besättningar med många historier att dela med sig av.
Erikssons far seglade som steward för
Lundqvist och det råder inget tvivel om att
det är därifrån författaren har fått inblick i
förra generationens fartyg såsom s/s Sarpen.
Som liten pojke följde han med sin far på en
resa till Polen med ett ångfartyg byggt 1912.
Som alla sjömän vet, fanns det en hel del
hålligång i Gdansk, i synnerhet år 1956. I
bokens första del berättar Eriksson historien
om Sarpen och elva andra ångfartyg.
Gunnys och Ragnys
haverier
På 1970-talet drabbades Sally av två beklagliga olyckor. Vid denna tidpunkt arbetade
Eriksson på samma bolags tankfartyg och av
naturliga skäl skildrar han därför dessa båda
händelser i boken. M/t Ragny gick itu ute
på Atlanten och m/t Gunny råkade ut för
en förödande explosion i Frankrike. Många
sjöfarare fick sätta livet till.
Jag själv fastnade särskilt för delen om
tankfartyg, som innehåller sällsynta fotografier av ett ståtligt midskeppsbygge. I samband med artiklarna går Eriksson också igenom sjöfartsekonomin, till exempel frakter
samt fartygens försäljnings- och skrotvärde.
Ett av tankfartygen i boken, m/t Lenny,
skrotades på Skatudden i Helsingfors. Innan
dess hade fartygets bränsle överförts till Sallys passagerarfartyg Viking 5, som trafikerade mellan Helsingfors och Stockholm. Det
nyaste av alla tankerfartyg i boken är Lundqvists Penelop, som färdigställdes 2006.
1 / 2014
Roro-fartyg, reefers,
bulkfartyg och
styckegodsfartyg
Detta är bokens mest omfattande
del; mer än 60 sidor fartygshistoria
och fina bilder. Vissa av fartygen
seglar än. GE-rederiets nästintill
identiska systrar Degerö och Eckerö hör till bokens vackraste fartyg.
Eriksson seglade som motorelev och
motorman på Eckerö 1965, då fartyget trafikerade till bland annat Stora
sjöarna.
Först i och med denna bok fick jag
reda på att Ilmari Tuulis bulkfartyg
Tellholm även har haft en åländsk
ägare. I slutet av 1970-talet var jag med
när studenterna vid sjöfartsskolan i Helsingfors gick på dagsverke på fartyget när det lossade kol.
Ett av de mest intressanta kapitlen är det
om m/s Thor Viking. Vikinglinjen köpte
detta torrlastfartyg med dubbla midskepp,
som en gång i tiden kört på en mina, i syfte
att göra om den till en bilfärja. Algot Johansson ritade en skiss på smörpapper, men
man övergav planerna och Thor Viking fortsatte på den vilda linjen tills fartyget lades
upp för gott under filippinsk ägo. Ryktet
säger att ett hemligt glädjehus huserade på
fartyget.
S/s Viking – en pionjär
inom bilfärjetrafiken
I delen om passagerarfartyg beskrivs de olika
faserna för flertalet bilfärjor. När trafiken
mellan Sverige, Åland och Finland tagit fart,
förnyades också materielen i snabb takt. Fartyg i gott skick var eftertraktade på second
hand-marknaden och fortsatte trafikera på
sydligare vatten, med undantag för s/s Viking som skrotades i Helsingfors 1973.
I slutet av boken finns en serie artiklar om
andra sjöfartsrelaterade ämnen. Det är intressant att läsa om hur redarna har tänkt när
de namngett sina fartyg, och positions- och
fartygslistorna från tidigare decennier är ett
annat nostalgiskt inslag. Till exempel hade
de åländska rederierna cirka 70 fartyg i utlandstrafik år 1973.
Den första upplagan av bokens sålde slut
snabbt, vilket inte är ett dugg förvånande –
boken kan verkligen rekommenderas. Det
ligger ett omsorgsfullt arbete bakom texterna, layouten och bildredigeringen, och
bokens gamla resebroschyrer, biljetter, tidtabeller och andra grafiska detaljer gör den
levande. Förhoppningsvis behöver vi inte
vänta länge förrän nästa upplaga är ute på
marknaden.
Text: Pekka Karppanen
På minnets redd
Utgiven av Ålands Sjöfartsmuseum
Hård pärm, 216 sidor, omfattande bildmaterial
ISBN 978-952-93-2784-3
Frivakt
Vapaavahti
57
Terveystietoisku:
Suola- löytyykö
tappaa
suomalaisia
messistä vaihtoehtoisia mausteita?
Tupakka oli Suomessa pitkään ensimmäisellä sijalla yksittäisten kuolinsyiden listalla. Kun sauhuttelu
on hitaasti mutta varmasti vähentynyt, ovat ravitsemukselliset riskitekijät kuten ylipaino, kohonnut
verenpaine ja kohonnut kolesteroli nousseet tärkeämmiksi tekijöiksi. Kohonneen verenpaineen taustalla
on erityisesti suolan käyttö, joka vuodesta 2007 lähtien on jälleen lisääntynyt. Myös alkoholi on merkittävä kohonneen verenpaineen riskitekijä.
Pohjois-Karjala -projektin ansiota oli muun
muassa suomalaisten ravitsemustottumusten
muutos sekä siitä johtuneet kolesteroliarvojen paraneminen ja verenpainetasojen aleneminen. Kuluneiden runsaan puolen kymmenen vuoden aikana verenpainetasojen lasku
on kuitenkin pysähtynyt. Yksi syy on suolan
käytön lisääntyminen, sanoi tammikuussa
Lääkäripäivillä esitelmöinyt tutkimusprofessori Tiina Laatikainen.
Suomalaiset saavat liikaa suolaa esimerkiksi leivästä, lihavalmisteista ja valmisruoista.
Yksi syy Laatikaisen mukaan on muoti-ilmiöksi tulleet television ruokaohjelmat. Niissä
julkkiskokit antavat esimerkkiä heittelemällä annoksiin sormisuolaa niin että varmasti tuntuu. Sitä tulee helposti liikaa, koska
sormisuolaa annosteltaessa kertamäärät ovat
epämääräisiä.
Mitä enemmän suolaa, sitä korkeammat
verenpaineet. 1980-luvulta lähtien suolan
käyttö ensin väheni. Se näkyi suomalaisten
verenpaineiden alenemisena. Miesten keskimääräinen yläpaine oli 30 vuotta sitten 145
ja naistenkin yli 135. Vuonna 2012 vastaavat
luvut olivat 134 ja 127, mutta edelleenkin
kansainvälisesti korkeat. Luvut ovat siis kaunistuneet, mutta esimerkiksi alapaine ei ole
laskenut enää vuoden 2002 jälkeen vaan jopa
kääntynyt nousuun. Viime vuonna se oli miehillä 84 ja naisilla 79. Verenpaineen laskun
hidastumisen syinä ovat suolan ohessa ylipaino, liikunnan vähäisyys ja alkoholin runsas
käyttö. Ihanteellinen yläpaine olisi 120 ja
alapaine 80. Vuoden 2012 FINRISKI-tutkimuksen mukaan Suomen miehistä 47 %:lla
ja naisista 27 %:lla oli kohonnut verenpaine.
Korkean verenpaineen tiliin voi kirjata
monia sairauksia: sydänkohtauksia, aivohalvauksia, munuaisvaurioita ja muistihäiriöitä.
Tutkimusprofessori Laatikainen suosittaakin
verenpaineongelmaisille omavastuullisuutta
ja säännöllistä seurantaa. Nykyään on saatavissa helposti mukana kuljetettavia mittauslaitteita, mutta niiden taso on valitettavan
kirjava.
Sivustolta http://www.dableducational.
org/ löytyy tietoa luotettavista kotimitta58
Vapaavahti
Frivakt
reista. Kohonneen verenpaineen Käypä hoito -suositusten potilasversiosta löytyy hyvät
ohjeet omamittauksen tekemiseen (http://
www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/naytaartikkeli/tunnus/khp00016#s3).
Laivoilla suunta
parempaan
Merivesi laivan alla on suolaista, mutta mitä
roolia suola mahtaa näytellä messissä? Entä
miten on verenpaineiden laita? Sitä piti kysyä ”kaikkien merimieslääkäreiden äidiltä”,
ylilääkäri Päivi Miilunpalolta.
- Tarkkoja tilastotietoja merenkulkijoiden verenpainearvoista ei ole käytettävissä,
mutta korkea verenpaine on varsin yleistä ja
verenpainetautia esiintyy runsaasti . Joskus
on jopa jouduttu lähettämään merenkulkija
pois laivalta kesken työjakson, Miilunpalo
vastasi. - Käytännön tuntuma kuitenkin on,
että erittäin korkeat tasot ovat vähentyneet.
Verenpainemittareita on nykyään kaikilla
laivoilla, myös rahtialuksilla.
- Ravitsemuskoulutuksesta ja terveysvai-
kutusten tiedottamisesta on varmasti ollut
hyötyä, hän kiittelee. –Usein merenkulkijat
itse ottavat puheeksi ruoan liiallisen suolaisuuden. Nykyään messissä kyllä löytyy vaihtoehtoja vähäsuolaisemmasta ravinnosta.
Kokit ovat hyvin koulutettuja ja heille on
järjestetty koulutusta ravinnon terveysnäkökohdista. Kurssien avulla on pyritty vaikuttamaan suolan käyttöön päivittäisessä
ruoassa kuten aamupuurossa.
Viesti ei kuitenkaan ole täysin mennyt
perille, sillä asennetasolla on Päivin mukaan
vielä ”suolan ylivoimaisuuteen vannomista”
yrttien tai muiden mausteiden kustannuksella. Merenkulkijoiden runsas piilosuolan
saanti esimerkiksi oliiveista, suolapähkinöistä ja salmiakista on edelleen merkittävää.
M.O.T. Vaikka hyvään suuntaan ollaan
siis menossa, niin itse tykönänsä jokaisen
skönemannin on syytä tarkkailla omaa suolankäyttöään. Eli ronskisti sanottuna: pyrittävä välttämään verenpainetaudin hiipivä
kuolema.
Teksti: Sakari Karttunen
Työterveyslaitoksen ylilääkärin Päivi Miilunpalon mukaan ravitsemuskoulutus ja
terveystiedotus on vaikuttanut myös merenkulkijoihin. Kuva: MEPAn arkisto
1 / 2014
Hälsoinfo:
Saltet tar
livet
av
finländarna
– Finns det alternativa kryddor i mässen?
Tobak låg länge etta på listan över enskilda dödsorsaker i Finland. I takt med att bolmandet sakta
men säkert minskat, har kostrelaterade riskfaktorer som övervikt, högt blodtryck och höga kolesterolvärden fått större betydelse. Orsaken till finländarnas förhöjda blodtryck är framför allt saltintaget, som
återigen har ökat sedan 2007. Även alkohol är en betydande riskfaktor när det gäller högt blodtryck.
Nordkarelenprojektet bidrog bland annat till
ändrade matvanor hos finländarna och därmed förbättrade kolesterolvärden och sänkta
blodtrycksnivåer. De senaste fem åren har
dock blodtrycksnivåerna slutat att sjunka.
Det ökade saltintaget är en av orsakerna, sade forskningsprofessor Tiina Laatikainen på
sin föreläsning under Läkardagarna i januari.
Finländarna får i sig för mycket salt till
exempel via bröd, köttprodukter och färdigmat. Laatikainen menar att en anledning till
detta är trenden med matprogram på tv. I
programmen slänger kändiskockarna rejäla
nypor med flingsalt i rätterna. Det är lätt att
det blir för mycket eftersom flingsalt är svårt
att dosera i exakta mängder.
Ju mera salt, desto högre blodtryck. Efter
1980-talet minskade saltintaget till en början och detta resulterade i sänkt blodtryck
bland finländarna. För 30 år sedan var det
genomsnittliga övertrycket 145 för män och
drygt 135 för kvinnor. År 2012 var motsvarande siffror 134 och 127, vilket fortfarande
är högt internationellt sett. Siffrorna har
alltså snyggats till, men undertrycket har
inte sjunkit sedan 2002 utan rentav börjat
öka. Förra året låg det på 84 för män och 79
för kvinnor. Orsakerna till att blodtrycksnivåerna inte längre sjunker i samma takt är –
förutom saltintaget – övervikt, brist på motion och rikligt alkoholintag. Det idealiska
övertrycket och undertrycket skulle vara 120
respektive 80. I FINRISK-undersökningen
från 2012 hade 47 procent av männen och
27 procent av kvinnorna i Finland för högt
blodtryck.
Högt blodtryck kan tillskrivas många
sjukdomar: hjärtinfarkt, stroke, njurskador
och minnesrubbningar. Forskningsprofessor Laatikainen rekommenderar att personer
som har problem med blodtrycket ska ta eget
ansvar och göra regelbundna kontroller. Numera finns det mätinstrument som är enkla
att bära med sig, men kvaliteten på dem varierar dessvärre.
På http://www.dableducational.org/ finns
information om pålitliga mätare för hemmabruk. Patientversionerna av God medicinsk
1 / 2014
praxis-rekommendationerna innehåller bra
finskspråkiga anvisningar om hur du själv
mäter ditt blodtryck (http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/naytaartikkeli/
tunnus/khp00016#s3).
Mot bättre håll på fartygen
Havet under fartyget är salt, men vilken roll
har saltet i mässen? Och hur står det till med
blodtrycket? Dessa frågor ställde jag till ”alla
sjömansläkares moder” Päivi Miilunpalo.
– Det finns ingen detaljerad statistik om
sjöfararnas blodtrycksvärden, men det är
mycket vanligt med högt blodtryck och hypertoni förekommer ofta. Ibland har läkaren faktiskt varit tvungen att skicka i land
sjöfararen mitt under en arbetsperiod, svarar Miilunpalo. – Min känsla är dock att de
mycket höga nivåerna har minskat. Numera
finns det blodtrycksmätare på alla fartyg,
även fraktfartygen.
– Kostutbildningen och informationen
om hälsoeffekter har nog varit nyttiga, berömmer hon. – Ofta är det sjöfararna själva
som för på tal att maten är för salt. Men i dag
finns det faktiskt rätter med mindre salt att
välja bland i mässen. Kockarna är välutbildade och de har fått gå kurser om förhållandet mellan kost och hälsa. Via kurserna har
man försökt påverka användningen av salt i
vardagsmat såsom frukostgröten.
Budskapet har dock inte nått riktigt ända
fram, eftersom man enligt Päivi fortfarande
har inställningen att salt är överlägset som
smaksättare – detta på bekostnad av örter
och andra kryddor. Sjöfararna får alltjämt i
sig stora mängder dolt salt till exempel från
oliver, salta nötter och salmiak.
Även om vi alltså är på väg mot ett bättre
håll, bör varje sjöman kontrollera sitt eget
saltintag. Eller i klarspråk: försöka undvika
en smygande död orsakad av hypertoni.
Man bör undvika för mycket salt vid
matlagningen. Med örter och andra
kryddor trollar man också fram smakliga
rätter. Bilder: Jarmo Nordback
Liiallista suolankäyttöä ruuanvalmistuksessa on vältettävä. Yrteillä ja muilla
mausteilla voi myös loihtia hyvää makua
ruokiin.
Text: Sakari Karttunen
Frivakt
Vapaavahti
59
ForMare hanke käynnistyi
vuodenvaihteessa
MEPAn ja Merimieseläkekassan työhyvinvointiprojekti on lähtenyt
vauhdilla käyntiin. Pilottiryhmään valittiin yhteistyössä Tallink
Silja -varustamon kanssa parikymmentä Silja Serenaden merenkulkijaa, joilla oli maaliskuun alussa jo useita tapaamisia takana.
Hankkeessa ovat mukana lisäksi Arcada -ammattikorkeakoulu sekä kuntotestaukseen ja
valmennukseen erikoistunut R5 Athletics
and health -yritys. ForMare on merenkulkijoille räätälöity kunto-ohjelma, jonka tarkoitus on parantaa hyvinvointia ja ylläpitää
työkykyä. Ohjelma sisältää tietoiskuja sekä
henkilökohtaista harjoittelua oman valmentajan ohjauksessa.
– Jokaista merenkulkijaa ohjaa opintojensa päätösvaiheessa oleva terveys- ja liikuntatiedon opiskelija Arcada -ammattikorkeakoulusta. Myös R5 -yrityksen ammattilaisilla
on omia ohjattavia, kertoo hankkeen vetäjä,
MEPAn hyvinvointivastaava Johan Treuthardt.
Merenkulkija saa opastusta ja tukea työs-
tä palautumiseen ja lepoon, liikuntaan sekä
stressin ja painon hallintaan.
Silja Serenaden pilottiryhmässä on merenkulkijoita eri työvuoroista, joten kaikki
tapaamiset järjestetään kahteen kertaan.
R5 -yrityksen ammattivalmentajat Mikael
Paajanen ja Mari Lindström käyvät myös
laivalla vetämässä harjoituksia ja antamassa
ohjausta yhdessä Johan Treuthardtin kanssa.
Alkutestejä Arcadassa
Ryhmät viettivät tammikuussa yhden päivän
Arcadan tiloissa Helsingissä. Ohjelmassa oli
infotilaisuus ja luentoja. Aivan aluksi tehtiin
kuitenkin lihaskunto-, InBody- ergo- ym
testit Arcadan asianmukaisilla laitteilla, joilla
voi testata huippu-urheilijoitakin. Nyt testit
oli mitoitettu siten, ettei kylmiltään tulevalle
koitunut terveysriskejä.
– Tämä on viimeisiä hetkiä aloittaa uudelleen, kertoo aikaisemmin paljonkin kuntosaleilla viihtynyt Tommy Nieminen.
Hän ymmärtää projektin arvon, ja on kiitollinen mahdollisuudesta. Tommy kertoo
palautumisen ja painon pitämisen olleen
ongelma. Alkoholin hän on jo jättänyt pois,
mikä paransi muun muassa unen laatua.
Tommyn mukaan laivalla porukka laihduttaa tosi paljon, mutta kilot tuppaavat kertymään takaisin.
– Hikihän näissä testeissä tulee. Olen kyllä
tosi iloinen, että pääsin mukaan tähän projektiin, kehuu puolestaan Esa Penjala.
MEPAn Johan Treuthardt ja R5:n
Mikael Paajanen valmistautuvat
pitämään infotilaisuutta Silja Serenaden konferenssitiloissa
60
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
He saivat tietoa hankkeesta laivalla olleista esitteistä. Tommy ja Esa ovat pitkän uran tehneitä merenkulkijoita. Kumpikin on seilannut nuorempana rahtipuolella muun muassa
Vaasa Shippingillä ja Gustaf Eriksonilla.
Ohjaajat pitävät koko ajan yhteyttä ohjattaviinsa sähköpostitse, puhelimitse ja henkilökohtaisilla tapaamisilla. Minuuttikisan räätälöidyllä ominaisuudella (harjoituspäiväkirja) ohjaajat pystyvät seuraamaan osallistujien suorituksia ja
tarvittaessa motivoimaan, jos tahti on hiipunut.
Tiedotusta ja luentoja laivalla
MEPAn Johan Treuthardt ja R5:n Mikael Paajanen tekivät
helmikuun aikana kaksi matkakäyntiä Silja Serenadella. Merenkulkijoille annettiin infoa ja vedettiin harjoituksia. Vapaavahti -lehti oli mukana, kun Arcadan opiskelijat olivat
laivalla Helsingin päässä.
– Hienoa nähdä, että merenkulkijat ovat sitoutuneet projektiin. Myös ohjaajina toimivat opiskelijat ovat hyvin motivoituneita, kehui TallinkSilja -varustamosta Ulla Häkkinen
seurattuaan konferenssitiloissa järjestettyä tapahtumaa.
Paajanen opasti, miten testituloksia analysoidaan. Ohjaajat ja ohjattavat kävivät tuloksia läpi yhdessä. Innostuneet
merenkulkijat olivat jo onnistuneet painon pudotuksessa –
muutamat toivoivat jo lisätestejä. Monille ei tosin painon
pudotus ole päätavoite. Siksi kaikille ohjattaville räätälöidään
progressiiviset henkilökohtaiset kunto-ohjelmat.
– Alussa motivaatio on hyvä, kun tulosta saadaan nopeasti.
Painonpudotus voi välillä tauota, ei pidä hermostua, Paajanen tähdentää.
Treeni lisää lihasmassaa. Vaikka rasvamassa pienenee, voi
paino pysytellä samana. Elämänlaatu paranee sitä mukaa,
kun hengitys ja verenkierto kohenevat.
Mikael Paajanen esittelee myös netissä olevaa ravintoohjelmaa, joka nopeasti laskee kalorit ruoka-annoksia lisättäessä.
– Ravintopuoli on tärkeä. Pelkällä liikunnalla on vaikea
laihduttaa, vaikka se onkin hyvä tuki, Paajanen kertoo.
Hän kertoo erään ohjattavansa pudottaneet jo kahdeksan
kiloa pelkällä ”nettivalmennuksella”.
Arcadan ravintolan terveellinen lounas maistui testien jälkeen
Hyvää työharjoittelua opiskelijoille
Mukana olevat merenkulkijoiden ohjaajina toimivat Arcadan opiskelijat ovat ottaneet haasteen innolla vastaan. Useamman vuoden opiskelleina heillä on jo kompetenssia valmennukseen. Kaksi opiskelijaa tekee ForMare -hankkeesta
myös lopputyön.
– Opiskelijat pitävät laivaympäristöä kiinnostavana ja harvinaisena harjoittelumahdollisuutena. Intoa lisää vielä se, että he saavat työskennellä motivoituneiden ihmisten kanssa,
Johan Treuthardt kehuu.
Liikunnanohjaajan ammattikorkeakoulututkintoon kuluu
lähes neljä vuotta. ForMaressa mukana olevat ohjaajat ovat
jo lähellä valmistumista.
Merimieseläkekassan ja MEPAn yhteishanke on herättänyt
laajaa kiinnostusta merenkulkija- ja varustamopiireissä. Toimintaa tullaan laajentamaan, kun pilottiprojektin tulokset ja
kokemukset saadaan purettua.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
1 / 2014
Merenkulkijaryhmä Silja Serenadelta on aloittelemassa testejä
Arcadan tiloissa
Frivakt
Vapaavahti
61
ForMare-projektet inleddes
vid årsskiftet
SSB:s och Sjömanspensionskassans projekt om välbefinnande i arbetet har satts i rullning.
Tillsammans med Tallink Silja valde man ut tjugo sjöfarare från Silja Serenade till
pilotgruppen och i början av mars hade dessa redan hunnit träffas flera gånger.
I projektet deltar dessutom yrkeshögskolan
Arcada och företaget R5 Athletics and health,
som specialiserar sig på konditionstester och
träning. ForMare är ett motionsprogram
speciellt anpassat för sjöfarare, med syfte att
förbättra hälsan och upprätthålla arbetsförmågan. Programmet omfattar informationsmöten och träning med en personlig tränare.
– Varje sjöfarare handleds av en student
som är i slutfasen av sina studier i idrott och
hälsopromotion vid Arcada yrkeshögskola.
Sjöfararna får dessutom personlig hjälp från
personalen på R5, berättar projektledaren
Johan Treuthardt, ansvarig för arbetshälsa
och motion vid SSB.
Sjöfararna får vägledning och stöd i allt
från vila och återhämtning efter arbetet till
motion, stress och viktkontroll.
Pilotgruppen från Silja Serenade består
av sjöfarare från olika arbetsskift, så därför
anordnas infotillfällena ombord så alla har
möjlighet att delta. De professionella tränarna Mikael Paajanen och Mari Lindström
från R5 besöker även fartyget för att hålla
träningspass och ge vägledning tillsammans
med Johan Treuthardt.
Inledande tester på Arcada
I januari tillbringade grupperna en dag i Arcadas lokaler i Helsingfors. På programmet
stod ett informationsmöte och föreläsningar.
Allra först gjorde man dock muskel-, InBody- och ergometertest på konditionscykel
m.m. med Arcadas utrustning, som även
kan användas för att testa elitidrottare. Nu
hade testerna anpassats så att de som kom dit
otränade inte skulle utsättas för hälsorisker.
Detta är min chans att börja om, säger
Tommy Nieminen, som tidigare gymmat
en hel del.
Han inser betydelsen av projektet och är
tacksam för möjligheten att få delta. Tommy
berättar att han har problem att återhämta
sig och att hålla vikten under kontroll. Alkoholen har han redan slutat med, vilket
bland annat gav honom bättre sömn. Enligt
Tommy bantar sjöfolket mycket, men har en
tendens att lägga på sig kilona igen.
Man blir ju svettig av de här testerna. Jag
är väldigt glad att jag fick gå med i projektet,
säger Esa Penjala nöjt.
Tommy och Esa fick höra talas om projektet när de läste broschyrerna som fanns
På Silja Serenade gick man igenom bland
annat testresultat. I mitten lyssnar Esa
Penjala då hans personliga tränare Mari
Lindströms förklarar
62
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
på fartyget. De har båda långa karriärer som
sjöfarare bakom sig, och har i sina unga år
seglat på fraktsidan med bland annat Vaasa
Shipping och Gustaf Erikson.
Handledarna håller kontinuerlig kontakt
med sina sjöfarare via e-post, telefon och personliga möten. De använder Minuttävlingens träningsdagbok för att följa deltagarnas
prestationer och vid behov motivera dem om
intresset falnar.
Information och
föreläsningar på fartyget
Under februari gjorde Johan Treuthardt från
SSB och Mikael Paajanen från R5 två besök
på Silja Serenade. De höll informationsmöten och träningspass för sjöfararna. Frivakt
var på plats när studenterna från Arcada besökte fartyget i Helsingfors.
Det gläder mig att sjöfararna engagerar
sig i projektet. De handledande studenterna
är också mycket motiverade, berömde Ulla
Häkkinen från TallinkSilja när hon följde
evenemanget som arrangerades i konferenslokalerna.
Paajanen visade hur testresultaten skulle
analyseras, varvid handledarna och sjöfararna gick igenom resultaten tillsammans.
De engagerade sjöfararna hade redan lyckats
gå ner i vikt – några ville göra flera tester.
Viktnedgång är dock inte det främsta målet
för alla. Därför får alla deltagare progressiva,
personligt anpassade träningsprogram.
I början är motivationen god, när man får
snabba resultat. Men emellanåt kan viktnedgången stanna av och då får man inte tappa
tålamodet, understryker Paajanen.
Träning ökar muskelmassan och därför
kan vikten stå stilla även om kroppsfettet
minskar. I takt med att syreupptagningen
och blodcirkulationen förbättras, höjs livskvaliteten.
Mikael Paajanen demonstrerar också ett
kostprogram som finns på nätet. Programmet räknar snabbt ut antalet kalorier när
man lägger till matportioner.
Kosten är viktig. Det är svårt att gå ner i
vikt enbart genom motion, även om motion
hjälper en bra bit på vägen, säger Paajanen.
Han berättar att en av hans klienter redan
har gått ner åtta kilo bara genom ”nätträning”.
bakom sig har de redan stor träningskompetens. Två av studenterna gör även sitt examensarbete inom ForMare-projektet.
Studenterna ser fartygsmiljön som en intressant och sällsynt praktikmöjlighet. Entusiasmen ökar dessutom av att de får arbeta
med motiverade personer, lovordar Johan
Treuthardt.
Det tar nästan fyra år att avlägga en yrkeshögskoleexamen som idrottsinstruktör;
handledarna som deltar i ForMare har inte
långt kvar till examen.
Sjömanspensionskassans och SSB:s gemensamma projekt har väckt stort intresse
bland sjöfarare och rederier. Verksamheten
kommer att utvidgas när resultaten och erfarenheterna från pilotprojektet har utvärderats.
text och bilder: Pekka Karppanen
Bra arbetspraktik för
studenterna
Studenterna från Arcada som är med och
handleder sjöfararna har tagit sig an utmaningen med entusiasm. Med flera års studier
Mikael Paajanen från R5 förklarar hur
man tolkar InBody resultat
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
63
Stay Onboard
väliseminaari Vuosaaren
Merimieskeskuksessa tammikuussa
Hanke etsii keinoja merenkulkualan kiinnostavuuden, alalla pysymisen sekä työhyvinvoinnin lisäämiseksi. Viime kesänä toteutetun kyselyn tuloksia on analysoitu syksyn aikana ja niitä on esitelty ohjausryhmälle. Tammikuun lopulla kokoonnuttiin laajemmalla joukolla.
Kymenlaakson ammattikorkeakoululla
työskentelevä tutkimusjohtaja tutkija Juhani Pekkola esitteli yhdessä projektiryhmän
kanssa seminaariväelle kyselyiden ja haastatteluiden alustavia tuloksia, joiden lopullinen
analysointi on vielä kesken. Otanta tehtiin
Merimieseläkekassan rekisteristä. Lisäksi
kaavakkeita jaettiin myös satunnaisesti. Lisäksi tehtiin kymmeniä haastatteluja merenkulkijoille, sekä merenkulkuun liittyville
organisaatioiden asiantuntijoille.
– Vastauksia tuli lähes 2000, mitä voi pitää
hyvänä lukuna, Pekkola kehui.
Kyselykaavakkeissa oli yli viisikymmentä kysymystä, osa monivalintaisia. Datasta
voidaan ajaa ristiintaulukoinneilla paljon
erilaisia analyysejä.
Merenkulkijat pitivät työnsä hyvinä puolina lomia, palkkausta ja työn mielekkyyttä.
Negatiivisia asioita olivat muun muassa johtamiskulttuuri ja lyhyet lepoajat. Suuri paperityön määrä rasitti etenkin kansipäällystöä.
Viihtyvyyteen laivalla vaikuttivat eniten
työyhteisö ja ilmapiiri sekä arjen helppous.
Työmatkoihin, ostoksiin tai ruuanlaittoon
ei mene aikaa. Laivatyössä pysyvyyttä lisäsi
myös hyvä eläketurva. Merenkulkijan työstä
pois työntäviä asioita olivat muun muassa
miehistön pienuus, väsymys ja huono johtaminen.
Merkille pantiin myös se, että yhä enemmän löytyy eläkkeellä olevia merenkulkijoita, jotka edelleen työskentelevät aluksilla.
Toisaalta monen nuoren merenkulkijan
vastauksista nousi epäilys, jaksaako jatkaa
ammatissa eläkeikään asti. Stay Onboardin
yksi tarkoitus onkin juuri merihenkilöstön
alalla pysymisen edistäminen.
Seminaariin osallistunut Työterveyslaitoksen ylilääkäri Päivi Miilunpalo painotti työhyvinvointiin panostamisen olevan sijoitus,
ei kulu.
– Näistä analyyseistä toivoisin vielä tietoja
vastanneiden merenkulkijoiden alustyypeistä ja liikennealueista, Miilunpalo totesi.
Kunhan kaikki data saadaan ajettua läpi,
löytynee vastaus tähänkin ja moniin muihin
asioihin.
Pekka Karppanen
Tutkimusjohtaja Juhani Pekkala ja projektipäällikkö Sanna Haavisto. Takana projektissa mukana olevia Kyamk: n opiskelijoita.
64
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
Stay Onboards
seminarium i Nordsjö sjömanscenter i januari
Projektet Stay Onboard försöker finna sätt att öka intresset för sjöfartsbranschen, behålla sjöfararna i branschen och förbättra deras välbefinnande i arbetet. Resultaten från enkätundersökningen som genomfördes förra sommaren
har analyserats under hösten och presenterats för ledningsgruppen. I slutet av
januari sammankallades en större grupp till ett seminarium.
På seminariet presenterade Juhani Pekkola,
forskningsdirektör vid Kymmenedalens yrkeshögskola, tillsammans med projektgruppen de preliminära resultaten från enkäterna
och intervjuerna – den slutgiltiga analysen
är ännu inte färdig. Deltagarurvalet gjordes
med hjälp av Sjömanspensionskassans register, men frågeformulären delades också
ut slumpvis. Därtill genomfördes ett tiotal
intervjuer med sjöfarare och experter från
sjöfartsorganisationer.
Vi fick in närmare 2 000 svar, vilket är en
bra siffra, påpekar Pekkola.
Frågeformulären innehöll femtio frågor,
varav en del hade flera svarsalternativ. Genom att skapa en korstabell av dessa data kan
man göra många olika analyser.
Sjöfararna ansåg att det bästa med deras
yrke var semestrarna, lönen och att arbetet är
meningsfullt. Det negativa var bland annat
ledningskulturen och de korta vilotiderna.
Den stora mängden pappersarbete betungande framför allt däcksbefälen.
Trivseln på fartyget påverkades mest av arbetsgemenskapen och stämningen samt att
vardagen fungerade smidigt; sjöfararna vill
inte ägna tid åt att resa till och från arbetet,
att handla eller att laga mat. Det goda pensionsskyddet betraktades som en anledning
att fortsätta arbeta till sjöss. Faktorer som
gjorde att sjöfararna ville lämna sitt yrke var
bland annat små besättningar, trötthet och
dåligt ledarskap.
Det noterades också att allt fler pensionerade sjöfarare fortfarande arbetar på fartygen.
Å andra sidan var det många unga sjöfarare
som tvivlade på om de skulle orka fortsätta i
yrket fram till pensionen. Ett av målen med
Stay Onboard är just att få sjöpersonalen att
stanna i branschen.
Arbetshälsoinstitutets överläkare Päivi
Miilunpalo som deltog i seminariet framhöll att satsningar på välbefinnande i arbetet
är en investering, inte en kostnad.
Jag skulle vilja att analyserna även avslöjade vilka typer av fartyg som sjöfararna arbetar på och i vilka områden de trafikerar,
konstaterade Miilunpalo.
När man väl har hunnit gå igenom alla
data får vi troligtvis svar på detta liksom på
många andra frågor.
Pekka Karppanen
bild: Juuso Kinnunen
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
65
MERIMIESURHEILUN
JOUKKUEENJOHTAJIA KOOLLA
Turun HK -Areenalla käytiin yhteyshenkilöiden kanssa läpi merimiesurheilun tilaa ja seurattiin
TPS:n ja HIFK:n välistä jääkiekko-ottelua.
Ilta alkoi MEPAn hyvinvointivastaavan Johan Treuthardtin vetämällä paneelilla HK
-Areenan kokoustiloissa. Koolla oli parikymmentä laivajoukkueiden yhteyshenkilöä eri
varustamoista. ”Jusban” alustuksen jälkeen
tarkasteltiin yhdessä merimiesurheilua ja
tapahtumia viimeisen vuoden ajalta. Moni
oli osallistunut tammikuun lopulla Maarianhaminan salibandyturnaukseen, ja piti sitä
onnistuneena.
– Samantapainen saunailta ja yhteinen
palkintotilaisuus voisi olla myös jalkapalloturnauksen jälkeen, ehdotti Mikael Panelius Silja Serenadelta.
Helsingissä palkinnot jaettiin kentällä, ja
Sonera Stadiumin ravintolaan oli järjestetty
liukuva ruokailu, joten merenkulkijat lähtivät tahoilleen omaan tahtiinsa. Monilla
joukkueilla oli tosin omat jälkipelinsä eri
paikoissa.
Ensiapuryhmä merimies­
urheilutapahtumiin
MEPA ottaa jokaiseen turnaustapahtumaan
vakuutuksen, joka korvaa vahinkoja n. 8500
euroon asti. Vakituisen henkilökunnan va66
Vapaavahti
Frivakt
hingot hoidetaan varustamon oman menettelyn mukaisesti.
– Toimenpiteistä vahingon sattuessa olisi hyvä saada joku ohjeistus tai nettilinkki
valmiiksi, totesi viidessä MEPAn futisturnauksessa pelannut m/s Ailan päällikkö Jani
Korpelainen.
Vahinkoja on onneksi sattunut melko vähän, varsinkin kun niitä vertaa suuriin osallistujamääriin. MEPA on nyt suunnitellut
asettavansa ensiapuryhmän jokaiseen järjestämäänsä urheilupahtumaan. Maarianhaminan turnauksessa päivysti Neste Shippingin
merenkulkijoista koostunut ensiapuryhmä,
joka onneksi pääsi melko vähillä hälytyksillä.
Joukkueita laivoilta,
varustamoilta ja kouluilta
Monissa turnauksissa on jo ollut rahtilaivavarustamoilta kasattuja yhteisjoukkueita.
Tämä on parempi kuin se, että haalitaan vahvistuksia ulkopuolelta. Jääkiekossa on joskus
ongelma löytää maalivahti varusteineen.
– Kaikissa turnauksissa tulisi ryhmissä olla
riittävästi pelaajia. Jääkiekkoon voisi tehdä
joukkueita siten, että kasataan kaikki pelaa-
jat ja poimitaan sitten vaikka neljään ryhmään, pohti Treuthardt.
Treuthardtin mielestä voitaisiin muodostaa joukkueita myös tyyliin Viking Helsinki,
TallinkSilja Turku, Viking Mariehamn jne.
Amorella ainakin haluaa pelata omana
joukkueenaan lätkäturnauksessa, Mikko
Leino painotti.
Taneli Nevantaus m/s Finnsailorilta
muistutti, että laivoissa seilaa paljon yksittäisiä lätkäpelaajia. Heidät olisi hyvä kaivaa
esiin ja ohjata johonkin yhteisjoukkueisiin.
Jääkiekko on kuulunut suosikkiharrastuksiin pitkään, mutta Kai Korhonen Silja Serenadelta on kokenut joukkueen kasaamisen
vaikeaksi tänä päivänä.
– Nuoremmat kaverit eivät enää harrasta
lätkää. Meikäläisen sukupolvi alkaa kohta olla liian vanhaa kaukaloon, Korhonen mietti.
Jääkiekosta ja muusta merimiesurheilusta riitti juttua vielä pitkään, kun siirryttiin
MEPAn vuokraamaan aitioon ruokailemaan
ja seuraamaan livenä Liigaottelua sekä olympiakiekkoa TV –ruudusta.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
1 / 2014
SJÖMANSIDROTTENS
LAGLEDARE MÖTTES
Sjömansidrottens tillstånd diskuterades då vi med kontaktpersoner från fartygen träffades på
HK-Areena i Åbo och följde med ishockeymatchen mellan TPS och HIFK.
Kvällen började med en paneldiskussion
som leddes av Johan Treuthardt, arbetshälsoansvarig på SSB, i ett av HK-Areenas
mötesrum. Ett tjugotal kontaktpersoner för
fartygslag från olika rederier hade mött upp.
Efter ”Jusbas” inledning gick man tillsammans igenom sjömansidrotten och evenemangen under det senaste året. Många av de
närvarande som hade deltagit i innebandyturneringen i Mariehamn i slutet av januari
tyckte att den var lyckad.
– Man kunde ordna en liknande bastukväll och prisutdelningsceremoni också efter
fotbollsturneringen, föreslog Mikael Panelius från Silja Serenade.
I Helsingfors delade man ut priserna på
spelplanen, och då måltiderna på Sonera Stadium serverades i olika omgångar, åkte sjöfararna bort i egen takt. Många lag ordnade
visserligen sina egna efterspel på olika håll.
rederierna skadeersättningar enligt gängse
praxis.
– Det skulle vara bra att få instruktioner,
till exempel via en länk på nätet, för åtgärder
då en skada inträffar, ansåg m/s Ailas befälhavare Jani Kortelainen, som spelat i fem av
SSB:s fotbollsturneringar
Lyckligtvis har ganska få olyckor skett, i
synnerhet om man jämför med det stora antalet deltagare. SSB har nu planerat att samla
en förstahjälpgrupp för varje idrottsevenemang som arrangeras. Vid turneringen i
Mariehamn dejourerade en förstahjälpgrupp
som bestod av sjöfarare från Neste Shipping .
Lyckligtvis kom den undan med ganska små
olyckstillbud.
Förstahjälpsgrupp till
sjömansidrottsevenemang
I många turneringar har vi haft lag som
samlats från olika lastfartygsrederier. Det
är bättre än att skaffa förstärkning utifrån.
Vid ishockeyturneringar har det ibland varit problematiskt att hitta en målvakt med
utrustning.
– Vid alla turneringar borde man ha till-
Vid varje idrottsturnering tecknar SSB en
försäkring som ersätter skador upp till ca
8500 euro. För fast anställd personal sköter
1 / 2014
Lag från fartyg, rederier
och skolor
räckligt många spelare i grupperna. I ishockey kunde man bilda lagen så att man samlar
ihop alla spelare och delar in dem i grupper
om fyra, föreslog Treuthardt
Treuthardt tyckte att man också kunde
bilda lag som ”Viking Helsingfors”, ”Tallink
Silja Åbo”, ”Viking Mariehamn” osv.
– Amorella vill åtminstone spela som eget
lag i ishockeyturneringen, underströk Mikko Leino.
Taneli Nevantaus från m/s Finnsailor
påminde om att det finns många enskilda
ishockeyspelare på fartygen. Dem borde man
gräva fram och samla till något lag.
Ishockey har länge varit en populär gren,
men Kai Korhonen från Silja Serenade har
märkt att det nuförtiden är svårt att få ihop
ett lag.
– De yngre pojkarna spelar inte mera ishockey. Min generation börjar snart vara för
gammal för rinken, menade Korhonen.
Om ishockey och annan sjömansidrott
kunde man ännu språka länge, då man förflyttade sig till logen som SSB hyrt, för att äta
och följa med Ligamatchen och se olympisk
ishockey på TV.
text och bild: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
67
Minuuttikisan 2013 voitosta
kamppailtiin tiukasti
Ratkaisu venyi kalkkiviivoille
asti – Harri Honkala m/t Jurmolta korjasi potin
Viiden kärki sai haalittua hieman kaulaa
muihin. Esa Leppänen Finnmaidilta, Stefan Sundström ja Pekka Juntunen Gabriellalta sekä Harri Seitamaa Purhalta antoivat
kovan haasteen voittajalle. Kuudenneksi, ja
naisista parhaaksi ylsi Anne Maria Kattainen Finnfellowilta.
Laivojen sarjan voitti edellisvuoden tapaan
Ahti, joka oli myös hinaaja/jäänmurtaja
-kategorian ykkönen. Kakkoseksi tuli m/t
Jurmo ollen samalla cargo -luokan voittaja.
Kolmas oli Bore Sea ja neljänneksi tuli m/s
Finnmaid, joka samalla voitti matkustajalaivojen sarjan.
Kisan siirtäminen nettiin
toi lisää osallistujia
Ensimmäisenä vuonna kerättiin tuloksia manuaalisesti. Täytetyt kaavakkeet lähetettiin
kuukausittain MEPAan. Tulosseuranta ja
kisan kiinnostavuus paranivat huomattavasti, kun palvelu siirrettiin verkkoon. Vuoden
aikana mukana oli 431 aktiivista tulosten
kirjaajaa, jotka tulivat viidestäkymmenestä
laivasta.
– Kisa loi uudenlaista yhteishenkeä laivallemme. Liikuntamäärät lisääntyivät ja
porukka kiritti toinen toisiaan, kehui kisaa
Harri Honkala.
Hänen mielestään voisi olla eri sarjoja esimerkiksi iän perusteella. Monen muun ohella Honkala on myös sitä mieltä, että todella
kovasta liikunnasta saisi enemmän pisteitä
kuin löysemmästä.
Stefan Sundström ja seitsemänneksi sijoittunut Paavo Arpiainen m/s Nedlandilta totesivat kisan auttaneen ja innostaneen heitä
motivaatiossa ja treenien suunnittelussa.
– Tämä sähköinen tulospalvelu on aivan
68
Vapaavahti
Frivakt
loistava. On myös mukava seurata tuttujen
merenkulkijoiden mukanaoloa kisassa, Paavo Arpiainen totesi.
Hän on yrittänyt laivallaan kerätä lisää
osallistujia kisaan, ja on osittain onnistunutkin siinä.
Uudistuksia tämän vuoden
kisassa
Ulkoasuun tuli parannuksia ja käyttäjäystävällisyyttä lisättiin, ja itse ohjelmaan tuli lisää
ominaisuuksia. Kisaan voi nyt tulla mukaan
nimimerkillä, mikä madaltaa osallistumiskynnystä. Palvelussa voi myös käydä omia
kisoja esimerkiksi varustamon eri laivojen
kesken. Laivan nimeä klikkaamalla nähdään, ketkä ovat mukana kisassa. Palvelusta
voi myös lähettää viestin toiselle kilpailijalle.
Omat tiedot (ikä, sukupuoli, pituus, paino) syöttämällä saa palvelusta irti lisätietoa
kuten painoindeksin ja kalorikulutuksen tekemissään suorituksissa. Uutuus ovat myös
liikuntamittarit; hyötyliikunta, lihaskunto ja
kestävyys. Ne mittaavat tuloksia viikko kerrallaan. Viisareiden pitäisi osoittaa vihreää
sektoria, jotta UKK -instituutin terveyssuositukset täyttyisivät.
Palkintoja uudistetaan myös. Kauden
päätteeksi voittajien lisäksi arvotaan kaikkien
osallistujien kesken liikunnallisia palkintoja.
Kaikki 1.5.2014 mennessä liikuntapisteitä
keränneet saavat lisäksi sponsorin, Alandia
-yhtiön, kuntosalipyyhkeen.
Kaikki mukaan! Lisätietoja MEPAn kotisivuilla: mepa.fi/minuuttikisa
1 / 2014
Hård kamp om segern i
Minuttävlingen 2013
Avgörandet först på slutmetrarna
– vinnare blev Harri Honkala
från m/t Jurmo
De fem bästa lyckades dra ifrån de andra.
Esa Leppänen från Finnmaid, Stefan Sundström och Pekka Juntunen från Gabriella
och Harri Seitamaa från Purha bjöd vinnaren på en verklig utmaning. På sjätte plats,
bäst av damerna, kom Anne Maria Kattainen från Finnfellow.
I fartygsserien vann igen fjolårets segrare
Ahti, som också var etta i klassen för bogserbåtar och isbrytare. Tvåa blev m/t Jurmo
som samtidigt blev etta i cargoklassen. Trea
blev Bore Sea och på fjärde plats kom m/s
Finnmaid, som samtidigt vann i klassen för
passagerarfartyg.
Deltagarna ökade då
tävlingen flyttade till nätet
Under det första året samlade man in resultaten manuellt. De ifyllda blanketterna
skickades till SSB varje månad. Resultatuppföljningen förbättrades och intresset ökade
betydligt då servicen lades ut på nätet. Under året deltog 431 personer som anmälde
sina resultat. Deltagarna arbetade på femtio
olika fartyg.
Tävlingen skapade en ny sammanhållning
ombord. Antalet motionsprestationer ökade
och gänget uppmuntrade varandra, berättade Harri Honkala berömmande.
Han tycker att man kunde ha olika serier,
t.ex. för åldersgrupper. Liksom mången annan tycker också Honkala att verkligt hård
motion borde ge flera poäng än lättare.
Stefan Sundström och Paavo Arpiainen
från m/s Nedland, som kom på sjunde plats,
konstaterade att tävlingen motiverat dem
och hjälpt dem att planera sin träning.
Den här elektroniska resultattjänsten är
verkligen toppen. Det är roligt att också
följa med hur bekanta sjöfarare är med i tävlingen, tyckte Paavo Arpiainen.
Han har försökt värva flera deltagare på
sitt eget fartyg, och också delvis lyckats med
det.
1 / 2014
Paavo Arpiainen, befälhavare på m/s Nedland, berättade att minuttävlingen hjälpt
honom att bli motiverad och att planera sin träning
M/s Nedlandin päällikkö Paavo Arpiainen totesi minuuttikisan auttaneen motivaatiossa ja liikuntaharjoitusten suunnittelussa
Nytt i årets tävling
Programmets yttre utformning förbättrades,
användarvänligheten ökade och nya egenskaper lades till. Nu kan man delta i tävlingen med en signatur, det sänker tröskeln
för att gå med. I resultattjänsten kan man
också ha egna tävlingar, till exempel mellan
olika fartyg inom ett rederi. Då man klickar
på fartygets namn ser man vem som är med
i tävlingen. Man kan också skicka meddelanden till andra deltagare.
Då man matar in de egna uppgifterna
(åder, kön, längd, vikt) ger programmet information om BMI och kaloriförbrukning
vid olika prestationer. Nyheter är också motionsmätarna; nyttomotion, muskelstyrka
och uthållighet. De mäter resultat för en
vecka i gången. För att fylla UKK-institutets
hälsorekommendationer skall visarna peka
på den gröna sektorn.
Priserna förnyas också. Utöver vinnarnas
priser lottas vid tävlingens slut ut ett antal
priser, med anknytning till motion, mellan
alla deltagare. Alla som samlat motionspoäng före den 1.5.2014 får dessutom en gymhandduk från tävlingens sponsor Alandia
Försäkring.
Alla med! Mera information på SSB:s
hemsidor: mepa.fi/minuttavling
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
69
Nordic Open
-salibandyturnaus
pelattiin Maarianhaminassa
Edellisvuosien voittaja Silja Serenade joutui
taipumaan finaalissa Birka Stockholmille
Suomen ja Ruotsin Merimiespalvelujen yhdessä järjestämä turnaus pelattiin jo kolmannen kerran. Tapahtuma on edelleen kasvattanut suosiotaan. Mukana oli nyt 14 joukkuetta Ruotsista, Suomesta ja Ahvenenmaalta.
Pelaajia tuli laivojen ja varustamoiden lisäksi
merenkulkualan oppilaitoksista.
Baltic -hallilla oli 160 pelaajan lisäksi
yleisöä, sekä yhteistyökumppaneiden PAF,
Alandia ja ME Group edustajia. Vahtimestarit avustivat kiitettävästi järjestelyissä. Myös
paikallinen lehti Ålandstidningen kävi tutustumassa turnaukseen, ja kirjoitti aiheesta
merenkulkuliitteessään. Turnaus noteerattiin lisäksi ruotsalaisissa Sjörapporten- ja
Sjöfartstidningen -lehdissä.
Paikalla päivysti kolmesta Neste Shippingin merenkulkijasta koostuva ensiapuryhmä.
Pahoilta loukkaantumisilta onneksi vältyttiin. EA -ryhmän aika kului pikkunaarmujen
ja teippausten kanssa, sekä valokuvatessa ja
pelejä katsellessa.
Pelien taso on vuosi vuodelta noussut.
Näillä alueilla salibandy on kovassa suosiossa
ja vauhti sen kun kasvaa. Välillä otettiin to-
sissaan, mutta useimmiten pelattiin reilussa
merimieshengessä. Alkusarjan ja jatkopelien ottelut kestivät 15 minuuttia, finaaleissa
pelattiin kaksi kymmenen minuutin erää.
Muutaman kerran jouduttiin jatkoajalle ja
voittolaukauskilpailuun.
Tiukkojen välieräpelien jälkeen pronssista kilpailivat merikoulujen joukkueet. Tällä
kerralla ruotsalainen Dickson oli kotkalaisten opiskelijoiden joukkuetta parempi maalein 4-1. Kiertopalkinnon vei nyt kovassa
tikissä ollut Birka Stockholm voitettuaan
loppuottelussa Silja Serenaden 4-0.
Jälkipelit ja löylyt
Baltic -hallilta joukkueet siirtyivät kaupungille sitä mukaa, kun omat pelit päättyivät. Kuljetukset pystyttiin nyt hoitamaan
joustavasti, kun sekä Suomen että Ruotsin
Merimiespalvelulta olivat pikkubussit käytössä. Saunaan mentiin Sportsbar Adlonin
alakertaan.
Saunan jälkeen siirryttiin pizzaa syömään
varsinaiseen baariin, jossa illan mittaan riitti
kuhinaa. Paikalla riitti ystäviä ja kylänmiehiä, kun pitkälle toistasataa merenkulkijaa
eri varustamoista pääsi vauhtiin. Kuulumisia
vaihdettiin ja jälkipelejä käytiin.
Yhdeksän jälkeen päästiin palkintojen jakoon, jonka vetivät läpi Niklas Rönnberg
ja Johan Treuthardt Mepasta sekä Jari Raminen Ruotsin Merimiespalvelusta. Alandia
-yhtiöstä Milla Soininen jakoi erikoispalkinnon ”pelaamisen ilosta”, jonka sai Meriturvan joukkue.
Peliyhtiö PAF antoi pelaajille tervetuliaiset
ja lahjoitti Fair Play -palkinnon, joka meni
Kristina Katarinalle. Parhaaksi maalivahdiksi
valittiin Adam Gällros Birka Stockholmin
joukkueesta. Playmaker - pelintekijä oli Silja
Serenaden Toni Koivuniemi ja turnauksen
arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Oliver
Lindmalm Dicksonin joukkueesta.
Suuret kiitokset kaikille pelaajille, sponsoreillle ja tukiryhmille.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Kahdesti Maarianhaminan turnauksen voittanut
Silja Serenade taipui finaalissa hopealle
Silja Serenade, som två gånger vunnit turneringen
i Mariehamn, fick nu nöja sig med silver
Birka Stockholm röjde sin väg mot mästerskapet.
Hjälp fick man från hemmaplan och publik.
Birka Stockholm raivasi tiensä mestariksi. Kotikentästä ja yleisöstä saatiin apuja
70
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
Innebandyturneringen
Nordic Open 2014
spelades i Mariehamn
Fjolårets vinnare Silja Serenade fick ge sig mot
Birka Stockholm i finalen.
Turneringen mellan Sjömansservicebyrån i
Finland och Sveriges Sjömansservice spelades redan för tredje gången. Intresset för evenemanget har hållit i sig och ökat. Nu deltog
14 lag från Sverige, Finland och Åland. Spelare mötte upp från fartyg och rederier och
också från skolor i sjöfartsbranschen.
I Baltic Hallen fanns utöver 160 spelare
även publik och representanter för samarbetsparterna PAF, Alandia och ME Group.
Vaktmästarna hjälpte berömvärt till med arrangemangen. Den lokala Ålandstidningen
var också på plats och berättade om turneringen i sin sjöfartsbilaga. Turneringen
noterades också i svenska Sjörapporten och
Sjöfartstidningen.
En förstahjälpgrupp bestående av tre
sjöfarare från Neste Shipping dejourerade.
Lyckligtvis slapp man större skador. Förstahjälpgruppen fick koncentrera sig på mindre
skrapsår, tejpande och fotografering medan
man såg på matcherna.
Nivån på spelet har stigit år efter år. I de
här regionerna är innebandyn mycket populär och intresset bara ökar. Några gånger
hettade det till, men för det mesta spelade
man i rejäl sjömansanda. Gruppserien och
kvalmatcherna räckte 15 minuter, i finalerna
spelade man två perioder om tio minuter.
Några gånger gick matcherna till förlängning
och straffslag.
Sjöfartsskolornas lag tävlade om bronset efter hårda semifinalmatcher. Den här
gången var svenska Dickson bättre än Kotkas sjöfartsstuderande med siffrorna 4 – 1.
Birka Stockholm var i toppform och vann nu
vandringspokalen i finalmatchen mot Silja
Serenade med siffrorna 4 - 0.
Eftersnack och bastu
Från Baltic Hallen förflyttade sig spelarna
in till centrum allt efter att de egna matcherna var spelade. Transporterna kunde man
sköta lätt, då både Finland och Sveriges sjömansservice hade minibussar till förfogande.
Bastun var belägen i Sportsbar Adlons nedre
våning.
Efter bastun avnjöts pizza i den egentliga
baren, där stämningen under kvällen var
hög. På plats var vänner och bekanta från när
och fjärran, då långt över hundra sjöfarare
från olika rederier strålade samman. Eftersnacket löpte och man utbytte senaste nytt.
Eter klockan nio var det tid för prisutdelning, som sköttes av Niklas Rönnberg och
Johan Treuthardt från SSB och Jari Raminen från Sjömansservice i Sverige. Milla
Soininen från Alandia-Bolagen delade ut
specialutmärkelsen för ”bästa spelglädje”,
den gick till Meriturvas lag.
Spelbolaget PAF donerade spelarnas välkomstgåvor och Fair Play-priset, som gick till
Kristina Katarina. Adam Gällros från Birka
Stockholms lag valdes till bästa målvakt. Silja
Serenades Toni Koivuniemi valdes till Playmaker och Oliver Lindmalm från Dicksons
lag utsågs till turneringens bästa spelare.
Ett varmt tack till alla spelare, sponsorer
och stödgrupper.
text och bild: Pekka Karppanen
Kotkalaisopiskelijoiden vauhdikas joukkue ylsi hienojen
pelien jälkeen neljänneksi
Kotkastudenternas raska lag blev fyra efter en rad fina
matcher
Dickson och Kyamk möttes i bronsmatchen. Svenskarna var bättre den här gången
Pronssiottelussa kohtasivat Dickson ja Kyamk.
Ruotsalaiset olivat tällä kerralla parempia
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
71
Kristina Katarinan merimieshenkinen porukka pelasi suurella sydämellä
ja voitti turnauksen Fair Play -palkinnon
Laget från Kristina Katarina spelade i god sjömannanda och med stort
hjärta och vann turneringens pris Fair Play
”Dickson dominator” Oliver Lindmalm valdes
till turneringens bästa spelare (MVP)
”Dickson dominator” Oliver Lindmalm valittiin
turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi (MVP)
Meriturvan joukkue on saanut Maarianhaminasta aikaisemmin hopeaa
ja pronssia. Nyt tuli Alandia -erikoispalkinto. Mutta missä oli LJ?
Meriturvas lag har tidigare vunnit silver och brons i Mariehamn. Nu
vann man Alandias specialpris. Men var var LJ?
72
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
Vuoden merimiesurheilijan kiertopalkinto vaihtoi haltijaa. Kai Korhonen luovutti haarikan seuraajalleen Pasi Kinnarille.
Vandringspriset Årets sjömansidrottare
bytte innehavare. Kai Korhonen överlät
pokalen till sin efterträdare Pasi Kinnari.
PREMILINARY ROUND MATCHES
Bore - Kristina K Sthlm hamn - Neste 1 Meriturva - Dickson Neste 1 - Rosella
Bore - Meriturva
Kristina K - Dickson
Sthlm hamn - Rosella
Meriturva - Kristina K
Dickson - Bore Birka - Michael Sars Neste 2 - Polfors Symphony- Serenade Kyamk - Neste 2 Michael Sars - Symphony Serenade - Birka Polfors - Kyamk Birka - Symphony Serenade - Michael Sars 1-2
1-1
0-3
2-2
1-2
0-6
0-0
3-2
4-0
1-0
0-2
0-2
5-1
2-2
0-3
0-3
5-5
2-1
Johan Treuthardt från SSB och Milja
Soininen från Alandia-bolaget överräckte priset ”Bästa spelglädje” till Meriturvas lag som representerades av Marko
Aalto
Johan Treuthardt MEPAsta ja Milla
Soininen Alandia -yhtiöstä luovuttivat ”Pelaamisen ilo” -erikoispalkinnon
Meriturvan joukkueelle - Marko Aalto
vastaanottajana
Turneringen är spelad och man väntar på prisutdelningen
Turnaus pelattu - palkintoja odotellaan
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
73
Silja Serenaden Toni Koivuniemi palkittiin parhaana pelitekijänä
Silja Serenades Toni Koivuniemi belönades som bästa Playmaker
Adam Gällros från Birka Stockholm valdes till bästa
målvakt
Adam Gällros Birka Stockholmilta valittiin parhaaksi maalivahdiksi
QUALIFYING ROUND
Basse Haglund från Birka Stockholm tog ett stadigt
grepp om vandringspokalen
Birka Stockholmin Basse Haglund otti tukevan
otteen kiertopalkinnosta
74
Vapaavahti
Frivakt
Rosella - Kristina K Serenade - Neste 2 Polfors - Symphony Meriturva - Stckhlm Hamn 4-0
9-0
0-8
1-2
QUARTER FINALS
Birka - Rosella
Kyamk - Stckhlm Hamn Neste 1 - Serenade Dickson - Symphony 3-2 ja
3-0
0-1 ja
2-1
SEMIFINALS
Birka - Kyamk Serenade - Dickson 2-1
3-2 ja
BRONZE GAME
Kyamk - Dickson 1-4
FINALS
Birka - Serenade 4-0
SPECIAL PRIZES
Alandia Prize: Meriturva
PAF Fair Play Team: Kristina Katarina
Best Goalie: Adam Gällros (Birka Stockholm)
Playmaker: Toni Koivuniemi (Silja Serenade)
MVP: Oliver Lindmalm (Dickson)
1 / 2014
5.
Päällikkö vastaa alus- ja työturvallisuuden
toteuttamisesta sekä miehistön motivoinnista
konttorin tuella.
Joopa joopa joo.. Mä voinkin
jatkaa tästä ja mennä lastiohjaamoon
seuraamaan tilannetta.
”Kahden tankkilaivan ollessa Ship-to-Ship operaatiossa merellä, raakaöljyä lastaavan aluksen
3 centteritankki täyttyi yli ja raakaöljyä suihkusi
kannelle sekä mereen. HS”
Tarkkana siellä kannella. Minä vastaan, että turvallisuus
toteutuu myös käytännössä laivalla. Jos
joku tarvitsee motivointia, ohjeita tai
tietoa niin se järjestyy. Kyllä ne konttorilta järjestää resursseja
Riskinottokulttuurissa tapahtuu onnettomuus.
Motivoitunut miehistö on osa turvallisuutta.
NN is erikoisoperaatiossa merellä.
CrudeammattilaisteN hommaa.
kolme ja puoli viikkoa törNiä jäljellä.
kohta juNa kääNtyy..
to be
continued...
KUVIA KURSSEILTA
Bilder från SSB´s kurser
Köysitöitä Helsingissä
Kurs i att göra reparbeten i Helsingfors
Keramiikkaa Vantaalla
Undervisning i keramikarbeten i Vanda
Tietotekniikkaa Helsingissä
ADB-kurs hölls i Helsingfors
Hopeatöitä Helsingissä
Smycken i silver gjordes i Helsingfors
Vesispinningiä Vantaalla
Vattenspinning i Vanda
76
Vapaavahti
Frivakt
Liikuntaa Pajulahdessa
Motionskurs hölls i Pajulahti
1 / 2014
Laitureilla ja lankongeilla
MEPAn, Merimieskirkon, meklareiden
ja laivamuonittajien karting -kisassa
voiton vei paalulta lähtenyt Niko Nyman
(Nyman Shipstores), kakkoseksi tuli Kim
Eriksson (ME Group) ja kolmanneksi
kaasutteli Göran Eriksson (Hangö Stevedoring)
Krister A. Martell ja Per-Martin Brunnsberg GE:n konttorilla
Maarianhaminassa. Krister tekee arvokasta työtä tallentaessaan
Gustaf Erikson -varustamossa seilanneiden merenkulkijoiden
muistoja. Hän on myös suositun Facebook -ryhmän, Vi som
varit till sjöss på GE fartygen, ylläpitäjä
Krister A. Martell och Per-Martin Brunnsberg från GE:s kontor i Mariehamn. Krister gör ett värdefullt arbete då han dokumenterar minnen av sjöfarare som seglat på Gustaf Eriksons
fartyg. Han upprätthåller också den populära Facebook-gruppen
”Vi som varit till sjöss på GE-fartygen”
Piukku Kopiloff
(keskellä) toivottaa
kaikki merenkulkijat
tervetulleiksi pelaamaan
padelia! Pelaamassa
myös Arantxa Cervera
ja Ferran Valls
1 / 2014
Katajanokalla sijaitsevan alusliikenteen valvontakeskuksen
VTS:n toimintaa esiteltiin toimittajille. Kai Klemetti tarkkailee laivojen liikkeitä
Yliperämies Matti Jerkkola esitteli ESL-Shippingin m/s Kallion
hienoja tiloja, kun laiva tuli Helsinkiin. Hieno alus, kuntosalikin kuin loistoristeilijästä.
Frivakt
Vapaavahti
77
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto.
Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki
Nimi:
Osoite:
78
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.
Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors
Namn:
Adress:
1 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
79
RISTIKO RATKAISU
Vapaavahdissa 4/2013 olleen ristikon oikein ratkaisseista arvottiin kirjapalkinnon voittajaksi Inkeri Järvi-Feldt Helsingistä
NORDIC PHOTO
CONTEST 2014
All Nordic seafarers and, regardless of nationality, all
other crew members of Danish, Finnish, Icelandic,
Norwegian and Swedish flag vessels are welcome to
take part in the contest. The contestants must not
be professional photographers.
• no more than 10 entries per participant, minimum size 1 Mb
• life at sea, work and leisure onboard.
• The photos must have been shot recently
• good prizes for 5 best shots; from EUR 300 to
EUR 670
The photos will also be counted in the Finnish competition, where the three best shots will be given
prizes
Please e-mail your entries to [email protected] no
later than Jan 10, 2015
Photo: Jasper Armanto
80
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
Aland
Maritime Day Thursday 15th May 2014
at Alandica kultur & kongress, Strandgatan 33, Mariehamn, Åland
The exhibition is open at 0900 – 1600 hrs.
Meet FINNISH SEAMEN´S SERVICE
here!
MEPA GOLF 21.5.2014
Hirsala
Tervetuloa pelaamaan Hirsala
Välkommen och spela till Hirsala
Golfklubin
Golfklubbs intressanta bana på
kentälle
1 / 2014
mielenkiintoiselle
21.5.
onsdagen den 19.8. från och
klo 1030 alkaen! Pelimuodot:
keskiviikkona
med klockan 10.30! Spelformer:
Scratch & Pistebogey
Scratch & Poängbogey
Lisätiedot ja ilmoittautuminen:
Ytterligare information och an-
www.mepa.fi
mälning: www.mepa.fi
Frivakt
Vapaavahti
81
MEPA TIEDOTTAA – SSB
INFORMERAR:
LAIVAPALVELUT JA
KUNTOSALI VUOSAAREN
SATAMASSA
MERIMIESPALVELUA
RISTEILYLAIVOJEN MIEHIS­
TÖILLE HELSINGISSÄ
Asiamies Jaakko Aarninsalo toimii nyt
Vuosaaren Merimieskeskuksesta käsin ja hoitaa myös Tolkkisten ja Kilpilahden satamiin
tulevien alusten MEPA -palveluja. Puh. 040
5043761, s-posti [email protected]
Helsingin muita satamia, sekä Kantvikia,
Inkoota ja Hankoa hoitaa Niklas Peltola.
Ensi kesänä palvelua tehostetaan. MEPA ja
Merimieskirkko avaavat yhdessä palvelupisteen Hernesaaren risteilyaluslaiturille ISPS
-alueen sisäpuolelle. ITF Seafarers´ Trust
myönsi hankkeelle tukea. Palvelupisteessä
pidetään pienimuotoista merimiesklubia,
välitetään puhelinkortteja sekä koordinoidaan merenkulkijoiden kuljetus- ja liikuntapalveluja.
Palvelupisteen viereen pyritään saamaan
koripalloalue. Lähistöllä on lisäksi jalkapallokenttä ja padel -kentät. Tarkempia tietoja
päivitetään MEPAn ja Merimieskirkon kotisivuille.
Vuosaaren sataman merenkulkijat voivat
käyttää Portsarikiinteistössä olevaa kuntosalia, joka sijaitsee ABC -huoltamoa vastapäätä. Avaimen saa Vuosaaren Merimieskeskuksesta.
FARTYGSSERVICE OCH
GYM I NORDSJÖ HAMN
Ombudsman Jaakko Aarninsalo verkar nu
på Nordsjö Sjömanscentrum och sköter sjömansservicen i hamnarna i Tolkis och Sköldvik. Telefon 040 5043761, e-post vuosaari@
mepa.fi. Övriga hamnar i Helsingfors samt
hamnarna i Kantvik, Ingå och Hangö sköts
av Niklas Peltola.
I Nordsjö hamn kan sjöfarare utnyttja gymmet i fastigheten Portsari som ligger mitt
emot ABC servicestationen. Nyckeln avhämtas på Nordsjö Sjömanscentrum.
82
Vapaavahti
Frivakt
SJÖMANSSERVICE FÖR
KRYSSNINGSFARTYGENS
PERSONAL I HELSINGFORS
Servicen effektiveras i sommar. SSB och
Sjömanskyrkan öppnar tillsammans en
servicepunkt vid Ärtholmens kaj för kryssningsfartyg, inom ISPS-området. ITF Seafarers´ Trust har beviljat ett understöd för
projektet. Servicepunkten kommer att bjuda
på sjömansklubbverksamhet i liten skala,
man förmedlar telefonkort och koordinerar
transport och motionsverksamhet för
sjöfarare.
Man försöker anlägga ett område för
basketspel invid servicepunkten. Närmare
information uppdateras på SSB:s och Sjömanskyrkans hemsidor.
RUISSALON MEPALA
MYYDÄÄN
Vielä ensi kesänä voivat merenkulkijat tulla
viettämään aurinkoisia päiviä ja hyödyntämään huvilaa, hiekkarantaa, rantasaunaa ja
grillikatosta. Tarkemmat aukioloajat MEPAn kotisivuilla.
Mepalan ostamisesta kiinnostuneet voivat
ottaa yhteyttä toimitusjohtaja Niklas Rönnbergiin,
[email protected], puh 09 668
90015
MEPALA PÅ RUNSALA TILL
SALU
Ännu nästa sommar kan sjöfararna tillbringa
soliga dagar vid villan, njuta av sandstrand,
strandbastu och grilla. Närmare information
om öppethållningstider på SSB:s hemsidor.
Intresserade av köp kan ta kontakt med verkställande direktör Niklas Rönnberg, niklas.
[email protected], telefon 09 668 90015
1 / 2014
TULEVIA KURSSEJA
Huhtikuu
Pajukurssi, Kaarina
Viron alkeiskurssi, Tallinna
Uintitekniikka, Hki
03.04. – 04.04.
07.04. – 10.04.
09.04.
Digikuvaus+käsittely, PKseutu
Vesivärikurssi, Helsinki
Golf-alkeet, Turku
Golf-alkeet, Kotka
Golf-jatkokurssi, Turku
Ratsastuskurssi, Valkeakoski
Golf-alkeet, Nurmijärvi
Golf-jatkokurssi, Nurmijärvi
07.05. – 09.05.
12.05. – 13.05.
12.05. – 13.05.
15.05. – 16.05.
15.05. – 16.05.
15.05. – 17.05.
19.05. – 20.05.
22.05. – 23.05.
Ilo irti puutarhasta, Kaarina
Tutustu purjehdukseen, Turku
05.06. – 06.06.
14.06.
Perhekurssi, Pajulahti
28.07. – 30.07.
Tutustu purjehdukseen, Turku
Tutustu sieniin, Nuuksio
Ratsastuskurssi, Valkeakoski
Syyskuu
23.08.
26.08.
28.08. – 30.08.
Ylläsvaellus
Tutustu purjehdukseen, Turku
Digikuvaus+käsittely, PK-seutu
Tutustu sieniin, Nuuksio
Kotisivut – ja blogit 04.09. – 11.09.
08.09.
15.09. – 17.09.
18.09.
22.09. – 24.09.
Toukokuu
Kesäkuu
Heinäkuu
Elokuu
1 / 2014
Excel, Hki
Vanhojen valokuvien korjaaminen, Hki
Lokakuu
25.09. – 26.09.
29.09. – 30.09.
Liikuntakurssi, Pajulahti
Excel-kurssi, Turku
Excel-jatkokurssi
Vesispinning, Flamingo Vantaa
Venäjän alkeet, Hki
Kotisivut ja blogit, Turku
Kahvakuula, Hki
Vanhojen valokuvien korjaaminen, Turku
Uintitekniikka, Turku
Puikot heilumaan, PK-seutu
Huovutuskurssi, PK-seutu
Uintitekniikka, Hki
Polkupyöräergometritesti, Tku
Marraskuu
06.10. – 08.10.
06.10. – 07.10.
08.10. – 10.10.
10.10.
13.10. – 15.10.
13.10. – 15.10.
14.10.
16.10. – 17.10.
20.10.
20.10. – 22.10.
23.10. – 24.10.
30.10.
31.10.
Keramiikkakurssi, Vantaa
Tutustu keilailuun, Turku
Köysityökurssi, Kotka
Tutustu keilailuun, PK-seutu
Tutustu keilailuun, Turku
Korukurssi, Kotka
Tutustu keilailuun, PK-seutu
Liikuntakurssi, Pajulahti
Tyylikurssi, Hki
05.11. – 07.11.
10.11.
10.11. – 12.11.
13.11.
17.11.
17.11. – 18.11.
20.11.
24.11. – 26.11.
27.11. – 28.11.
Jouluaskartetelu,PK-seutu
Jouluaskartelu kurssi, Turku
Jouluaskartelukurssi, Turku
04.12. – 05.12.
08.12. – 09.12.
10.12. – 11.12.
Joulukuu
Frivakt
Vapaavahti
83
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI)
Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors)
00160 HELSINKI/HELSINGFORS
P./Tel (09) 668 9000,
E-mail: [email protected]
www.mepa.fi
Toimitusjohtaja
Verkställande direktör
Niklas Rönnberg
p/tel 09 668 90015
[email protected]
Yleissihteeri/opintoasiat
Allmänsekreterare
/studieärenden
Sirpa Kittilä
p./tel. 6689 0016
GSM 040 521 2055
[email protected]
[email protected]
AV-sihteeri
AV-sekreterare
Heli Myllykangas
p./tel. 6689 0012
[email protected]
Niklas Peltola
p./tel. 0400 419 687
[email protected]
Talous ja toimisto
Ekonomi och kontor
Gerd Grabber
[email protected]
MERIMIESKLUBI/
SJÖMANSKLUBBEN
Linnank. 3 Helsinki
Slottsg. 3 Helsingfors
p./tel. (09) 659 233
Liikunta-asiat/
Idrottsärenden
Johan Treuthardt
p/tel 0400 709 491
[email protected]
Vapaavahti
Asiamiehet/Ombud
Jaakko Aarninsalo
p./tel. 040 504 3761
[email protected]
Paula Suhonen
Toimisto ja Ylläsmajat
Kontor och Ylläs-stugor
p./tel. (09) 6689 0011
[email protected]
Tiedotus/Information
Pekka Karppanen
p/tel 0400 879 733
[email protected]
84
Kirjasto
Bibliotek
p./tel. 6689 0023
[email protected]
Frivakt
VUOSAAREN
MERIMIESKESKUS/
NORDSJÖ
SJÖMANSCENTRUM
Provianttik. 4, Helsinki
Proviantg. 4, Helsingfors
p/tel (09) 5844 8200
[email protected]
SIVUTOIMISTOT-FILIALER
KOTKA
Kirkkokatu 18 A
48100 Kotka
Asiamies/Ombud
Risto Nikula
p/tel 0400 605 187
fax (05) 218 2860
[email protected]
TURKU/ÅBO
Linnankatu 93
Slottsgatan 93
20100 Turku/Åbo
p./tel. (02) 230 4995
fax (02) 234 3597
MEPALA Ruissalo/Runsala
p./tel. (02) 258 9150
Asiamies-Ombud
Juha Toivanen
p./tel. 040 507 1140
[email protected]
YHTEYSHENKILÖT/
KONTAKTPERSONER
RAUMA/RAUMO
Yhdysmies/kontaktperson
Sirpa Tolppanen
p/tel 040-5476936
OULU/ULEÅBORG
Sanni Sirviö
p/tel 040 746 0150
Markku Lauriala
p./tel. 0400 875 633
KEMI
Yhdysmies/kontaktperson
Tommi Lehtola
p/tel 040 567 0938
RAAHE/BRAHESTAD
Yhdysmies/kontaktperson
Petri Leskelä
p./tel. 040 546 8516
KASKINEN/KASKÖ
Yhdysmies/kontaktperson
Jarmo Nordback
p./tel. 040 848 8855
JULKAISIJA:
Merimiespalvelutoimisto
UTGIVARE:
Sjömansservicebyrån
PÄÄTOIMITTAJA/
CHEFREDAKTÖR
Niklas Rönnberg
Toimitussihteeri/
Redaktionssekreterare
Pekka Karppanen
p./tel. 0400 879 733
[email protected]
Översättningar till svenska
av B2B Translations
Gerd Grabber
Kirjapaino/Tryckeri
MIKTOR
Taitto/Layout
Jyri Leskinen
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 e
ISSN 0789-8231 (Painettu)
ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu)
M - Itella Oyj
1 / 2014
Aikakauslehtien Liiton Jäsen