VAPAAVAHTI • FRIVAKT 3/2011

sjömAnsseRVIcebyRån
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Klenodens gäng hittar
alltid tid för sjömansidrott
Alfons Håkans etablerade
sig på Sveaborg
M/s Rautaruukki
telakalla
Merimiehiä liikkeellä
Kotkassa
3/2011
meRImIesPAlVeluToImIsTo
VAPAAVAHTI 3/11
FRIVAKT 3/11
Pääkirjoitus: Kesämuistoja… ……………………… 3
Merimiehiä liikkeellä Kotkassa……………………… 4
Pienoismallien rakentaja Raimo Lappalainen
suunnittelee uusia töitä … ………………………… 6
Suomalainen merimies on aina lähtövalmis… ……… 10
Klenodenin porukka löytää aina aikaa
merimiesurheiluun… ……………………………… 14
Alfons Håkans asettui Suomenlinnaan……………… 18
ESL-Shipping panostaa sekä
uudisrakennuksiin että nykyiseen tonnistoon… …… 22
Kolme vuosikymmentä Mepan elokuvia… ………… 26
Tiiskerin VHS -videoita 2000 –luvulla … ………… 28
Jäähyväiset kesälle … ……………………………… 32
MEPAn hallituksen merenkulkijajäseniä
Veikko Engren ……………………………………… 34
MEPAn hallituksen merenkulkijajäseniä
Pekka Savikko… …………………………………… 36
Kaikenlaisia skönäreitä……………………………… 38
Menneiden aikojen laivoja
värikkäissä mainosjulisteissa………………………… 40
Reino Lehväslaihon
meriromaanista uusintapainos… …………………… 42
Alkusyksyn kirjatapahtumia………………………… 43
Thure Malmberg ja Pär-Henrik Sjöström
saivat kirjallisuuspalkinnon… ……………………… 46
Seaman sport in port of Kaskinen…………………… 47
Track & Field on weather deck……………………… 48
Merimiesten Trap –kisassa saatiin
kaikkien aikojen ennätys.…………………………… 49
Merenkulkijoiden golfkisa
pelattiin Evitskogissa 9.8.…………………………… 51
Shipstores Golf … ………………………………… 53
Amorella voitti laivajoukkueiden
jalkapalloturnauksen Salossa … …………………… 54
Merenkulkijoita matkalla pohjoisessa… …………… 56
Merenkulun turvallisuuspalkinto
Sea Sunday Miinalaiva Pohjanmaalle… …………… 58
Meeting point… …………………………………… 60
MEPAn kurssit … ………………………………… 62
Ristikko… ………………………………………… 64
Tulevia kursseja… ………………………………… 67
Ledare: Sommarminnen… …………………………
Bland sjömän i Kotka… ……………………………
Modellbyggaren Raimo Lappalainen
planerar nya arbeten…………………………………
En finländsk sjöman är alltid redo för avfärd… ……
Klenodens gäng hittar alltid tid för sjömansidrott …
Alfons Håkans etablerade sig på Sveaborg … ………
ESL Shipping investerar både i nybyggande
och nuvarande tonnage… …………………………
Tre årtionden med SSB:s filmtjänst… ………………
VHS-filmer från Tiiskeri ännu under 2000-talet… …
Farväl till sommaren … ……………………………
Sjöfarare i SSB:s styrelse
Veikko Engren………………………………………
Sjöfarare i SSB:s styrelse
Pekka Savikko… ……………………………………
Gångna tiders skepp i färgrika reklamaffischer… ……
Thure Malmberg och Pär-Henrik Sjöström
mottog litteraturpris…………………………………
Historiskt rekord i Sjömännens Trap-tävling…………
Sjöfararnas golftävling i Evitskog 9.8.… ……………
Amorella vann fartyglagens
fotbollsturnering i Salo………………………………
Sjöfartens säkerhetspris
Sea Sunday till minfartyget Pohjanmaa………………
Korsordet … ………………………………………
Aapo Hytti kommentoi Mepan videopalvelua, s.28
2
Vapaavahti
Frivakt
Kari Kuusisto antoi kaikkensa Ylläsretkellä, s.56
3
5
8
12
16
20
24
29
31
33
35
37
41
46
50
52
55
59
65
Kannen kuva - Pärmbild: Pekka Karppanen
Takakansi - baksida: Sirpa Kittilä
Pasi Kinnari antaa pallolle kyytiä; futisturnaus s. 54
3 / 2011
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Kesämuistoja
Sommarminnen
Viime pääkirjoituksessa pohdiskelin merenkulun ja merenkulkijan muuttunutta toimintaympäristöä sekä yhteisöllisyyden vähenemistä. Keskeisenä ajatuksena oli, että merenkulkija ei erotu
enää muusta väestöstä ja heitä on yhä vaikeampi saada yhteisiin
tapahtumiin.
Tämä kaikki ”keikahti päälaelleen” Kotkassa, kun MEPA järjesti
merenkulkijatapaamisen Meripäivien yhteydessä. Reilusti toistasataa merenkulkijaa täytti Kotkan merikoulun takilan ääriään myöten. Tunnelma oli korkealla kuten kattokin.
Kotkalaiset merimieskokit olivat onnistuneet loihtimaan upean
lohikeiton. Kaikki panivat ”lusikkansa soppaan” ja ”sattumissa”
löytyi.
Meriaiheista musiikkia oli kohtuullisesti, mutta vapaamuotoista
puhetta sitäkin enemmän. Kun tavattiin vanhoja seilauskavereita
vuosikymmenten takaa, niin tarinaa riitti. Sitä ehdittiin seilata
”tyynet ja myrskyiset veet”, sekä monet kuuluisat satamat.
Ohjelmakin oli korkealuokkaista. Matti Pietikäinen esitteli Thomeston omistamista laivoista kirjoittamansa kirjan ”From High
Arctic to Antarctic”. Mielenkiintoista tietoa saatiin myös laivojen
ostoon ja myyntiin liittyvistä taustoista. Thomeston laivoissa oli
varsin moni tilaisuuden osallistuja, allekirjoittanutkin, aikanaan
seilannut.
Lisäksi tilaisuudessa esiteltiin M/S Arielista tehdyn elokuvan
kooste ja yleisradion tekemä dokumentti Välimeren matkasta.
Alun perin arveltiin, että tilaisuus kestää reilut pari tuntia, mutta
siinä vierähti tuplasti enemmän ja jälkipeli jatkui vielä S/S Hyökyllä.
Kävin elokuun loppupuolella kuuntelemassa upeita Shantylauluja Mepalassa ja tein samalla ”tupatarkastuksen”.
Myös siellä näkyi yhteisöllisyys ja talkoohenki. Päärakennus oli
ulkopuolelta maalattu, ikkunat laitettu ja sammaleet poistettu katolta. Ympäristöä oli siistitty hienoon kuntoon ja ranta oli kuin
paraskin ”Riviera”, ainoastaan vähän lyhyempi.
Mikä ihmeellisintä. niin jouduin oikein ”toppuuttelemaan” talkooväkeä, että jättävät jotain laitettavaa ensi kesäksikin.
Nämä pari esimerkkiä osoittivat, että merimies on edelleen erimies ja yhteishengessä löytyy, kun toimeen tartutaan.
I den senaste ledaren behandlade jag sjöfarten och hur sjöfararens
verksamhetsmiljö förändrats och samhörigheten minskat. Den
centrala tanken var att sjöfararna inte mera skiljer sig från den
övriga befolkningen och att det blivit allt svårare att locka dem
till gemensamma evenemang.
Allt det här vändes upp och ned i Kotka då SSB ordnade en träff
för sjöfarare i anslutning till Havsdagarna. Kotka sjöfartsskolas
övningsutrymmen ”Takila” var fullsatt då långt över etthundra
sjöfarare samlats. Stämningen stod lika högt som taket.
Sjömanskockarna i Kotka hade lyckats trolla fram en läcker
soppa på lax. Alla doppade skeden i soppan och hittade också
läckerbitar.
Musik med havet som tema spelades måttligt men desto mera
språkade man fritt om det. Då man träffade gamla seglingskamrater som man inte sett på årtionden, fanns många historier att
berätta. Man hann segla både i stiltje och storm, och besöka många
berömda hamnar.
Också programmet var högklassigt. Matti Pietikäinen presenterade sin bok ”From High Arctic to Antarctic”, som han skrivit om
Thomestos fartyg. Man fick intressant information om bakgrunden till fartygens köp och försäljning. Många deltagare, bland dem
undertecknad, hade i tiden seglat med Thomestos fartyg.
Man fick också se ett kollage av en film om M/S Ariel och
Rundradions dokumentär från en resa till Medelhavet.
Ursprungligen hade man uppskattat att evenemanget skulle ta
drygt ett par timmar, men tiden drog ut till det dubbla och efterspelet fortsatte ännu på S/S Hyöky.
I slutet av augusti besökte jag Mepala för att lyssna till fina
shantysånger och gjorde samtidigt en ”stuginspektion”.
Också där kunde man se samhörigheten och talkoandan. Huvudbyggnaden var målad på utsidan, fönstren reparerade och mossan borta från taket. Omgivningen var uppsnyggad och stranden
som den finaste Riviera, bara litet kortare.
Och märkligast av allt, jag fick riktigt bromsa talkofolket, så att
de skulle lämna några jobb också till nästa sommar.
De här båda exemplen visade att sjömannen fortfarande är en
annorlunda man och att gemenskapsandan finns då man sätter
igång med någonting.
Mukavia syksyn päiviä!
Sköna höstdagar!
Martti Karlsson
3 / 2011
Martti Karlsson
Frivakt
Vapaavahti
3
Merimiehiä liikkeellä Kotkassa
Merimiesmuusikko Esa
Honkanen
viihdytti
vieraita
Moni merimies kohtasi tuttuja
vuosikymmenten takaa, kun
erilaisissa tapahtumissa vieraili
pitkälti toistasataa merenkulkijaa.
Meripäivien yhteydessä oli perjantaina runsaasti ohjelmaa myös suolaisten vesien miehille. Kotkalaisten kympin kahveja nautiskeltiin s/s Hyökyllä, jonka yläkansi oli täynnä ystäviä ja kylänmiehiä. Kokoontumisen
järjestivät www.merimieskuvia.net -merimiehet Timo Haipuksen ja Timo Nenosen
johdolla. Haitari soi ja juttu kulki.
Merikeskus Vellamossa oli merikapteeni
Carl-Gustav Walldénin erittäin mielenkiintoinen luento ”Tankkialus Palvan tarina
1964 - 1987”. Auditorio oli lähes täynnä
entisiä ja nykyisiä merenkulkijoita. Samalla
moni pidemmältä tullut pääsi tutustumaan
museoon.
Iltapäivän lopuksi porukka siirtyi Merikoulun takilaan, jossa nautittiin aluksi
Mepan tarjoama lohisoppa kyytipoikineen.
Kotkan Merimiespalvelutoimiston asiamies
Risto Nikula avasi tilaisuuden, ja toiminnanjohtaja Martti Karlsson toivotti vieraat
tervetulleeksi. SLHY:n (Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys) terveiset toi Hannu
Hillo.
Tapahtuman järjestivät MEPA ja SLHY
(Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys), myös
Merimieseläkekassa MEK oli mukana. Kiitoksia muillekin yhteistyökumppaneille,
Shipstores Nyman, Ravintola Aquila Rosa
ja Kiinteistöpalvelu Mikko Pirinen.
Takilan tapahtumassa vieraili alun toista-
sataa henkilöä. Kotkalaisten iskuryhmä oli
hoitanut cateringin ja järjestelyt huippuhienosti, Kiitoksia!
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Pekka Karppanen ja Mika Muhli
Lauri Vuorinen seuraa, kun Timot Nenonen ja Haipus arpovat
Takilassa oli tunnelmaa
Ohjelmassa oli muun muassa Matti Pietikäisen esitelmä Thomeston Finnlines –laivoista. Sitten tarkasteltiin Effoan Ariel-alusta
ja sen Välinmeren matkoilla kuvattuja filmejä. Lopuksi oli merimiekuvia.net -arvonta ja
laivantunnistuskisa, jossa nopein ja tietoviisain oli Risto Liekari. Merimiesmuusikko
Esa Honkanen viihdytti vieraita soitolla ja
laululla. Päivän päätteeksi vedettiin yhteislauluna Kotkan poikii ilman siipii.
4
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2011
Bland sjömän i Kotka
Matti Pietikäinen
Många sjömän stötte på bekanta
som de inte sett på tiotals år, då
långt över etthundra sjöfarare
besökte de olika evenemangen.
I samband med Havsdagarna ordnades rikligt med program för salta gossar. På s/s Hyöky var övre däck fullt av vänner och bekanta
då man kunde avnjuta kotkabornas ”tians
kaffe” där. Jippot ordnades av www.merimieskuvia.net under ledning av sjömännen
Timo Haipus och Timo Nenonen. Dragspelsmusiken ljöd och snacket löpte.
På sjöfartscentret Vellamo kunde man lyssna till sjökaptenen Carl-Gustav Walldéns
synnerligen intressanta föreläsning ”Tankkialus Palvan tarina 1964 – 1987”. Auditoriet
var nästan fullt av både aktiva och tidigare
sjöfarare.
Under slutet av eftermiddagen förflyttade
man sig till Sjömansskolans övningsfartyg
Takila, där bjöd SSB på soppa på lax. Risto
Nikula, ombud på SSB:s byrå i Kotka, öppnade evenemanget och VD Martti Karlsson
hälsade gästerna välkomna. Hannu Hillo
framförde en hälsning från Fartygshistoriska
föreningen i Finland (SLHY).
God stämning i Takila
På programmet stod bland annat Matti
Pietikäinens föredrag om Thomestos Finnlines-fartyg. Sedan fick man bekanta sig med
Effoas fartyg Ariel och filmer från fartygets
resor på Medelhavet. Till slut följde merikuvia.net:s lotteri och tävling i att känna igen
fartyg. Snabbast och kunnigast var här Risto
Liekari. Sjömansmusikern Esa Honkanen
underhöll gästerna med spel och sång. Till
slut blev det allsång med Kotkan poikii ilman
siipii.
Evenemanget arrangerades av SSB och
Fartygshistoriska föreningen i Finland, också
Sjömanspensionskassan var med. Ett varmt
tack också till alla andra samarbetspartners,
Shipstores Nyman, Restaurang Aquila Rosa
och Fastighetsservice Mikko Pirinen.
Mera än etthundra personer besökte
evenemanget i Takila. En insatsgrupp från
Kotka hade skött catering och andra arrangemang strålande. Tack för det!
text: Pekka Karppanen
bild: Pekka Karppanen och Mika Muhli
Carl-Gustav Walldén
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
5
Pienoismallien rakentaja
Raimo Lappalainen
suunnittelee uusia töitä
Kotitelakalta löytyy näyttävä tonnisto
Vuonna 1969 Effoan Cereksellä seilaamaan
lähtenyt Rami on menestynyt rakentamillaan laivoilla Mepan harrastekilpailuissa.
Töitä on ollut esillä myös muissa näyttelyissä.
– Monissa näyttelyissä oli myös telakoiden
asiakasvarustamoilleen tekemiä pienoismalleja. Minun töitäni eivät osanneet arvostaa
kunnolla kuin oikeat merimiehet, pursimiehenä ja kansikorjausmiehenä työskennellyt
Rami kertoi.
Lappalaisen kollegat, pienoismalleja rakentavat merimiehet, alkavat olla valitettavan harvassa. Vielä 1980 -luvulla Mepan
näyttelyissä oli vuosittain ainakin puolen
tusinaa pienoismalleja. Lomajärjestelmät,
miehistön väheneminen ja nopeutunut työtahti veivät aikaa harrastuksilta.
– Yksi tekijä oli myös videoiden tulo laivoille. Filmien katsominen oli helppoa ja siinä oli uutuuden viehätystä, Rami muistelee.
Harrastus alkoi
Aalborgista
Seilatessaan m/s Finnmaidilla Raimo Lappalainen hankki Tanskasta maineikkaan
purjealuksen, Cutty Sarkin rakennustarvikkeet. Projekti onnistui hyvin, ja Rami sai
siitä kipinän uuteen harrastukseen. Turussa
1965 rakennettu Finnmaid puomi- ja vaijeriviidakkoineen oli sopiva haaste seuraavaksi
työksi.
Yhä valokuvausta harrastava Rami otti
itsekin paljon kuvia Finnmaidista työskennellessään laivalla 1975 – 1976. Finnmaid
oli tuolloin jo pidennetty ja seilasi Atlantic
Gulf Servicen rahtauksessa, mistä johtuen
Ramikin maalasi pienoismallin savupiippuun AGS:n skorsteenimerkit. Tämän myös
seilauskaveri Hannu Timonen noteerasi valokuvasta, kun miehet kohtasivat Kotkan
merimiestapaamisessa.
Lappalainen teki havaintoja ja otti kuvia
aluksen ollessa kuivatelakalla. Tästä oli paljon hyötyä kun sopiva pölkky löytyi ja Rami
hakkasi kirveellä alkumuotoja. Puomilaivassa oli paljon vaijereita. Pienoismalliin sopivaa materiaalia hän sai muun muassa laivan
sähkömieheltä. Pienempiin puurakenteisiin
hän käytti palsaa ja tiikkiä.
– Tein Finnmaidin pääosin laivan päällä.
Toin mallin kotiin laivan ollessa Suomessa ja
tein viimeistelyt, Rami kertoo.
6
Vapaavahti
Frivakt
Seuraava projekti
löytyi Sevillasta
Lappalainen työskenteli välillä maissa. Henry
Nielsen -varustamolle valmistui paljon laivoja, ja aprillipäivänä 1977 Rami löysi itsensä
upouuden m/s Patrician timpan sapista.
– Laiva oli lähdössä Tarantoon lastaamaan
putkia, kun joku löysi rojukasasta pölkynpätkän. Otin siitä pienoismallin aihion, Rami muistelee.
Mies rakensi pienoismallia laivalla. Merimatkat olivat pitkiä, aikaa kului ankkurissakin.
– Karachin redillä kuului maista ammuskelua. Pakistanissa oli menossa sotilasvallankaappaus ja pääministeri Zulfikar Ali Bhutto joutui tuomiolle. Suomalaiset pysyivät
tyyninä, mutta espanjalaiset takuumestarit
vähän hermoilivat, Lappalainen naureskeli.
Patrician kansirakennelman Lappalainen
teki männystä kerros kerrokselta liimaamalla. Pienoismalli valmistui työtörnin aikana.
Hän teki vanerista kuljetuslaatikon ja sai
mallin ehjänä kotiin, kun porukka lähti lomille Vancouverista jonne laiva oli saapunut
Kiinasta.
Superlinereissa oli 70
vinssiä ja ”jokunen metri
vaijeria”
Raimo Lappalainen oli seilannut 1970 -luvulla Finnsailorissa ja Finnbuilderissa, jotka
edustivat tuon ajan laivatekniikan huippua.
Automaattipuomit, hydrauliset luukut, sivuja peräportit sekä 20 solmun nopeus nostivat
tehokkuuden uudelle tasolle.
– Kaiken muun hyvän lisäksi laivojen miehistötilat olivat loistavat, Lappalainen kertoi.
Finnbuilderissa oli tutustumiskäynnillä
vieraillut jopa presidentti Urho Kekkonen.
Rami otti suunnittelupöydälle m/s Finnsailorin. Hän oli laivalla ollessaan ottanut
paljon kuvia, mutta seilauksesta oli jo aikaa.
– Finnlinesin konttorissa suhtauduttiin
hommaan suopeasti, kun kävin kyselemässä
kuvia ja piirustuksia, Lappalainen kertoi.
Finnsailorin rakennusvaihe kesti kolme
ja puoli vuotta. Rami seilasi Nielsenillä ja
kuljetti osia mukanaan. Rungon hän teki
kotona. Vaijereita mies väsäsi kolmisäikeisestä rihmasta, josta hän purki yhden langan
käyttöön.
3 / 2011
nesteen kiislasta
maakravuksi
lastin kevennystä
st. lawrencen lahdella
M/t Monsunissa Raimo työskenteli useita
törnejä. Nielsenin Ruotsista ostetulla 17.900
dwt:n säiliölaivalla kevennettiin vuonna
1983 Kanadan Anticosti -saaren edustalla
ankkurissa ollutta 300.000 tonnin supertankkeria. Nykyinen Suomen Satamaliiton
toimitusjohtaja Markku Mylly toimi päällikkönä, kun Monsun kuljetti supertankkerin lastin kuorma kerrallaan Montrealiin.
Rami oli 4-8 -vahdissa, ja vuorokausirytmi
kääntyi päälaelleen.
– Valvoin yöt ja nukuin päivän vapaavahdin, Rami ihmetteli vieläkin.
Yöllä oli kuitenkin rauhallista keskittyä
omiin harrastuksiin ja Rami alkoi rakentaa
m/t Monsunin mallia. Vapaa-aika oli rikkonaista ja kansimiehen työt kovia. Pakkasta
oli pahimmillaan 26 astetta. Supertankkerin ulkosivulle kiinnittyminen ei myöskään
ollut yksikertaista. Monsun kuljetti laivan
englantilaismiehistölle myös makeaa vettä ja
provianttia.
Nielsenin laivasto pieneni, ja Monsunin
myyntivuoro tuli 1986. Rami siirtyi jälleen
maihin, mutta veri veti vielä kerran merille.
Uusi työnantaja oli Neste.
– Seilasin Lunnissa, ja Kiislan mukana
pyörimme talven Kanadan Suurilla Järvillä,
Rami muisteli.
Kiislalta löytyi myös puoliso, ja pariskunta pakkasi yhdessä merimieskirjat mappiin
1987. Työpaikat löydettiin maista ja ruokakunta on kasvanut parilla lapsella ja muutamalla pitkäkarvaisella colliella. Ramin vapaa-aika on kulunut kotihommissa koirien,
ruusujen ja kameran parissa.
– Viimeisessä muutossa pienoismallit kärsivät sen verran, että piti varustaa kotiin telakka ja korjata vauriot, Rami selvitti.
Miehen sormet alkoivat selvästi syyhytä,
kun rakennusvaiheita käytiin läpi ja merimiesjuttuja muisteltiin. Parin vuoden päässä häämöttää eläke ja lisääntyvä vapaa-aika.
Päässä pyörivät jo seuraavat laivamallit. Työlistalla on myös merillä otettujen diakuvien
digitointi. Jäämme odottelemaan suurella
mielenkiinnolla.
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Pekka Karppanen ja
Raimo Lappalainen
Pienoismalleja tilaustyönä
Mallintekijät Suomessa ovat harvassa, mutta nyt on tilaisuus teettää malli
haluamastaan aluksesta. Turussa aloitti kesällä Suomen Laivamalli Oy.
Suomen Laivamalli on tällä hetkellä ainoa maahantuoja, joka myy korkealaatuisia laivojen pienoismalleja. Pienoismallin teettämiseen tarvitaan
pääsääntöisesti piirustukset ja paljon kuvia. Mikäli kuvia on paljon ja mittoja aluksesta löytyy, niin piirustuksia ei välttämättä tarvita. Pienoismallin
rakentamiseen menee noin kolme kuukautta. Tämän jälkeen tilaaja saa
kuvat mallista ja on mahdollista tehdä korjauksia.
– Mikäli on tarvetta, niin korjauksia tehdään niin kauan, että tilaaja on
varmasti tyytyväinen, myyntipäällikkö Kimmo Kokkala toteaa.
Minimipituus mallille on noin 60 cm, tästä pienempiä malleja on hankala
valmistaa puunkaartuvuuden vuoksi. Suosituin koko on ollut 80 cm.
Pienoismallin hinta on tapauskohtainen, mutta yksittäisen pienoismallin
hinta liikkuu siinä 1800 – 2200 €.
Lisätietoja löytyy maahantuojan verkkosivuilta: http://www.laivamalli.fi/
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
7
Modellbyggaren
Raimo Lappalainen
planerar nya arbeten
Ett imponerande tonnage på varvet hemma
Rami gick till sjöss på FÅA:s Ceres år 1969
och han har haft framgång med sina modellbyggen på SSB:s hobbyutställningar.
Hans arbeten har visats också på andra utställningar.
– På många utställningar såg man också
modeller som varven tillverkat för sina kunder. Bara riktiga sjömän kunde fullt uppskatta mina arbeten, berättade Raimo som
jobbat som båtsman och däcksreparatör.
Det börjar bli ont om sjömän som i likhet
med Lappalainen bygger modeller. På SSB:s
hobbyutställningar kunde man ännu på
1980-talet varje år se minst ett halvt dussin
modellbyggen. Semestersystemen, minskade
manskap och hetsigare arbetstakt lämnade
mindre tid kvar för hobbyverksamhet.
– En faktor var också att videofilmerna
steg ombord. Att se på filmer var lätt och
nyhetens behag lockade, minns Rami.
Intresset väcktes i Aalborg
Medan Raimo Lappalainen seglade på m/s
Finnmaid skaffade han byggnadsmaterial
för det legendariska segelfartyget Cutty Sark
i Danmark. Projektet lyckades bra, och Rami
fick då gnistan som ledde till en ny hobby.
Finnmaid, byggd i Åbo år 1965, var med sin
djungel av bommar och vajrar en lämplig
utmaning som nästa arbete.
Rami var ännu en flitig fotograf och tog
själv många bilder av Finnmaid under seglingsåren 1975 – 1976. Finnmaid var då redan förlängd och seglade i Atlantic Gulf Services befraktning, därför målade Rami också
AGS:s skorstensmärken på modellen. Det
hade också seglingskamraten Hannu Timonen lagt märke till på fotot, visade det sig då
männen möttes på sjömansträffen i Kotka.
Då fartyget låg i torrdocka gjorde Lappalainen iakttagelser och tog bilder. Det visade
sig var till stor nytta då den lämpliga stocken
hittades och Rami yxade till de första formerna. Fartyget hade en mängd av vajrar.
Han fick lämpligt material för modellen bl.a.
av fartygets elektriker. För mindre träkonstruktioner använde han balsa och teak.
– Modellen av Finnmaid gjorde jag huvudsakligen ombord. Då fartyget låg i Finland tog jag hem modellen och gjorde finslipningen, berättar Rami.
8
Vapaavahti
Frivakt
Följande projekt
hittades i Sevilla
Lappalainen jobbade en tid i land. Henry
Nielsens rederi lät bygga många fartyg, och
den första april 1977 fann Rami sig själv i
timmermannens verkstad ombord på splitternya m/s Patricia.
– Båten var på väg till Taranto för att lasta
rör, då någon hittade en stump av en stock
i en skräphög. Jag tog hand om den för att
använda som material för ett modellbygge,
minns Rami.
Han byggde modellen ombord. Sjöresorna
var långa, likaså tiderna då man låg för ankar.
– Då vi låg på redden utanför Karachi hördes skottlossning från land. I Pakistan var
en militärkupp på gång och statsministern
Zulfikar Ali Bhutto ställdes inför rätta. Finländarna var lugna, men de spanska maskinmästarna var litet nervösa, sade Lappalainen
skrattande.
Lappalainen gjorde Patricias däckskonstruktion av furu, limmade lager efter lager.
Modellen blev färdig under en arbetstörn.
Han gjorde en transportlåda av faner och
fick modellen oskadd hem , då manskapet
åkte på ledighet från Vancouver, dit fartyget
anlänt från Kina.
I superfartygen fanns 70
vinschar och ”någon
meter vajer”
Raimo Lappalainen har på 1970-talet seglat
med Finnsailor och Finnbuilder, som hade
den tidens modernaste fartygsteknik. Automatiska bommar, hydrauliska luckor, sidooch akterportar och 20 knops hastighet lyfte
effektiviteten till en ny nivå.
– Utöver det var manskapets utrymmen
förstklassiga, berättade Lappalainen.
President Urho Kekkonen gjorde t.o.m.
ett besök för att bekanta sig med Finnbuilder.
Rami började planera modellen av m/s
Finnsailor. Han hade tagit många foton
ombord, men det var redan för länge sedan.
– Få Finnlines kontor förhöll man sig välvilligt till projektet då jag kom för att be om
bilder och ritningar, berättade Lappalainen.
3 / 2011
Det tog tre och ett halvt år att bygga modellen av Finnsailor. Rami seglade med Nielsen och transporterade med sig delar. Stommen gjorde han hemma. Vajrarna gjorde han
av en tråd som han rispat upp av tretrådig
fiber.
Lossning av last på
St. Lawrenceviken
Raimo arbetade många törnar på m/t Monsun. Med hjälp av tankfartyget på 17900
dwt, som köpts av Nielsen i Sverige, lossade
man år 1983 utanför kanadensiska ön Anticosti olja från en supertanker på 300 000 ton
som låg för ankar där. Finlands Hamnförbunds nuvarande vd, Markku Mylly, var befälhavare då Monsun transporterade en last
åt gången från supertankern till Montreal.
Rami hade 4-8-vakten och dygnsrytmen
vändes upp och ned
– Jag vakade under nätterna och sov under
frivakten, Rami är ännu litet förundrad.
Nattetid var det ändå lagom lugnt för att
koncentrera sig på den egna hobbyn och
Rami började bygga modellen av m/t Monsun. Fritiden var splittrad och arbetet som
däcksman hårt. Som mest var det 26 grader
kallt. Att borda supertankern var inte heller
så enkelt. Monsun försåg också den engelska
besättningen med dricksvatten och proviant.
Som landkrabba
efter Nestes Kiisla
Nielsens flotta krympte, och 1986 stod
Monsun i tur att säljas. Rami gick iland
igen, men havet kallade. Neste blev den nya
arbetsgivaren.
– Jag seglade på Lunni och under vintern
trafikerade vi med Kiisla på de Stora sjöarna
i Kanada, minns Rami.
På Kiisla hittade han också sin hustru,
och 1987 packade paret tillsammans sina
sjömansbrev i en mapp. De hittade arbeten
i land och matlaget har sedan dess vuxit med
ett par barn och några långhåriga collier.
Ramis fritid har gått i hemarbetenas tecken
med hundar, rosor och fotografering.
– I den senaste flyttningen skadades modellerna så mycket att jag måste bygga en
docka hemma och reparera skadorna, förklarade Rami.
Man såg att det började klia i hans fingrar,
då vi gick igenom de olika skedena i byggandet och kom ihåg historier från livet på sjön.
Efter ett par år hägrar pensionering och mera
fritid. Tankarna på följande modeller börjar
redan ta form. På arbetslistan står också digitaliseringen av foton som tagits till sjöss. Vi
väntar på resultatet med stort intresse.
Rami övar fingerfärdigheten med
ett dockhus
text: Pekka Karppanen
bild: Pekka Karppanen och
Raimo Lappalainen
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
9
Suomalainen merimies
on aina lähtövalmis
Vapaavahti tapasi Sixten Norrgrannin merimiesravintola Salvessa, jossa mies oli aikaisemmin käynyt vain pari kertaa.
Finnlinesin eläkkeelle jäänyt
merihenkilöstöjohtaja Sixten
Norrgrann kiittelee vuosien
varrella tutuiksi tulleita työntekijöitä.
Merimiespalvelutoimiston pitkäaikainen
yhteistyökumppani ja edustajiston jäsenenä
toiminut Sixten Norrgrann on uransa aikana
nähnyt merenkulun murroksen paitsi Finnlinesilla, myös koko elinkeinon parissa. Hän
otti ensimmäisen jobinsa Linnankatu 3:ssa
olleesta myllystä m/s Finnhansaan 1970 -luvulla.
– Mepa tuli laivoilla tunnetuksi kirjasto10
Vapaavahti
Frivakt
palvelun kautta. Muu toiminta selvisi myöhemmin, Sixten muistelee.
Hän työskenteli Finnlinesin aluksilla purserin toimistossa ja siirtyi gts Finnjetistä
konttoriin vuonna 1980. Hän toimi meripuolen palkkalaskennan esimiehenä. Työ oli
paljolti jälkilaskentaa varsinkin rahtilaivojen
osalta, joissa työn tekivät radiosähköttäjät.
– Vuoden 1980 merimieslakon jälkeen alkoi alamäki. Suomalaisalusten päiväkustannukset kasvoivat ja pian oli koko maailmassa
pulaa rahdeista, Norrgrann kertoo.
Hän muistelee, kuin toimitusjohtajaksi
tullut Rolf ”Poppe” Sundström karsi varustamosta rönsyjä. Finnlinesilla ei tuolloin
ollut omaa tonnistoa, vaan se hoiti asiakasvarustamoiden aluksia. Paineita tuli laivojen
omistajilta, kun rahdit eivät tuottaneet.
Finnmanagementilla
oli parikymmentä
ulosliputettua alusta
Sixten Norrgrann siirtyi merihenkilöstöpäälliköksi vuonna 1986 Juhani Ahoniuksen
lopetettua varustamossa. Finnlinesin konttori oli juuri muuttanut Korkeavuorenkadulta
Lönnrotinkadulle. Myös laivasto koki suuria
muutoksia.
– Valtameriliikenteessä olevat alukset
siirrettiin ensin Caymansaarten, sitten Bahaman lipun alle. Liittojen kanssa tehtyjen
sopimusten mukaisesti saatiin silti työllistettyä melkoinen joukko suomalaismerenkulkijoita, Norrgrann kertoo.
Suomalaismiehistöjen käytön teki mah3 / 2011
Hansa-luokan laivat olivat Finnlinesille edistysaskel
1990 -luvulla. Transeuropa ajaa yhä Suomeen.
(kuva:Mika Muhli)
dolliseksi kuuden kuukauden verosääntö.
Merimies sai palkkansa verovapaana, mikä
pienensi miehityksen kokonaiskustannuksia. Sixten Norrgrann teki ulosliputettuihin
laivoihin myös eläke- ja merimiespalvelusopimukset. Verottaja oli tarkka säännöistä.
Joskus laiva jäi ankkuriin, ettei kuuden päivän kuukausisääntö ylity.
Ulosliputettuja laivoja oli parhaimmillaan
yli 20, sillä myös Effoalta tuli yritysjärjestelyiden yhteydessä aluksia Finnmanagementin miehitykseen.
Uran kohokohtia
Ulosliputuksista huolimatta varsinkin ikääntyvä cross trade -tonnisto oli kannattamatonta ja se väheni 1990 -luvulle tultaessa.
Samoihin aikoihin sattui Norrgrannin uran
ikävin tapahtuma.
– Joulukuussa 1990 puskuproomuyhdistelmä Finn-Baltic kaatui, ja useita pitkäaikaisia työntekijöitämme menehtyi, Sixten
muistelee vakavana.
Hänelle lankesi raskas tehtävä pitää yhteyttä ja toimittaa suruviestit hukkuneiden
merimiesten omaisille. Onnettomuudessa
hukkui seitsemän merenkulkijaa ja luotsi.
Kaatuneen aluksen ilmataskusta pelastettiin
konepäällikkö ja yliperämies.
– Sitten m/s Finnpolaris upposi reilun
puolen vuoden kuluttua. Oli suuri helpotus,
3 / 2011
kun siinä ei mennyt ihmishenkiä, Norrgrann
huokaisee.
Hyviä muistoja uran varrelta löytyy onneksi paljon enemmän. Sixten muistelee
lämmöllä sitä ylpeyden tunnetta, kun gts
Finnjet tuli liikenteeseen.
– Finnjet oli aikakautensa huippu. Alus
on edelleen käsite ja siitä puhutaan, Sixten
toteaa.
Hän pitää myös Hansa –luokan laivojen
tuloa 1990 –luvun puolivälissä melkoisena
edistysaskeleena. Matkustajia kuljettava rahtilaiva itsepalvelukonsepteineen sai kiitosta
sekä matkustajilta että työntekijöiltä. Vain
parikymmentä merenkulkijaa kuljetti laivaa
lasteineen ja toistasataa matkustajaa.
Järjestötyön jäljiltä
ei jäänyt juttuja
hampaankoloon
Merihenkilöstöjohtajana Sixten Norrgrann
asioi ammattiliittojen kanssa ja on kuulunut
Varustamoyhdistyksen hallitukseen vuodesta
1993 lähtien.
– Viimeiset vuodet olen tosin ollut varamiehenä, kun Suomen kolme varustamoyhdistystä yhdistyivät. Se oli hyvä asia, Norrgrann toteaa.
Vuosien varrella oli kädenvääntöä Reijo
Anttilasta lähtien monen henkilön kanssa.
Välillä oltiin oikeudessakin, mutta henkilösuhteet säilyivät silti asiallisina. 2000
-luvun alussa neuvoteltiin sekamiehityssopimukset m/s Oihonnaan ja m/s Finnmerchantiin.
– Järjestelystä syntyi tuolloin kovaa keskustelua ja puolalaiset poistuivat sopimuskauden päätyttyä. Liittojen kanssa on nyt
päästy yhteisymmärrykseen monikansallisista miehistöistä, Norrgrann kertoo.
Hän viittaa m/s Finnbreeze- ja Finnsea
-aluksiin sekä myöhemmin valmistuviin sisarlaivoihin, joissa Suomen lipun alla työskentelee sekä suomalaisia että ulkomaalaisia merenkulkijoita. Konsepti on toiminut
muissa Euroopan maissa, ja on jo nyt lisännyt suomalaista tonnistoa ja nuorentanut
laivojen keski-ikää.
Sixten Norrgrann ja kaikki alan toimijat
uskovat, että maamme merenkulku kehittyy
ja myös suomalaisten osaaminen ja työpaikat
turvataan. Hän tuli alalle suotuisten tuulten
puhaltaessa ja jäi eläkkeelle 1.9. jolloin näkymät ovat pitkästä aikaa paremmat.
Nyt jää aikaa penkkiurheilulle ja välillä
voin käydä kotikulmilla Etelä-Pohjanmaalla,
Sixten Norrgrann tuumasi lopuksi.
Mepa kiittää yhteistyöstä ja toivottaa hyvää jatkoa!
Frivakt
Vapaavahti
11
En finländsk sjöman är
alltid redo för avfärd
Finnlines personaldirektör Sixten Norrgrann var under slutet av tiden på deltidspension och ansvarade då endast för sjöpersonalen.
Sixten Norrgrann har gått i pension från sin post som sjöpersonaldirektör på Finnlines och tackar arbetstagare som han lärt känna
under årens lopp
Sixten Norrgrann, sedan länge Sjömansservicebyråns samarbetspartner och tidigare
medlem i representantskapet, har under sin
tid sett omvälvningarna inom sjöfarten förutom på Finnlines också inom hela näringen.
Sitt första jobb till sjöss – på m/s Finnhansa
– skaffade han på sjöarbetsförmedlingen på
Slottsgatan 3 på 1970 -talet.
– SSB blev bekant ombord via biblioteksservicen. Den övriga verksamheten klarnade
senare, minns Sixten.
Han arbetade på purserns byrå på Finnlines fartyg och flyttade år 1980 från gts Finn12
Vapaavahti
Frivakt
jet till kontoret. Han verkade som chef för
löneräkningen för sjösidan. Arbetet gjordes
till stor del i efterskott, i synnerhet för lastfartygens del, där arbetet sköttes av radiotelegrafisterna.
– Nedgången började efter sjömansstrejken år 1980. Kostnaderna per dag ökade för
de finländska fartygen och snart var det brist
på frakter i hela världen, berättar Norrgrann.
Han kommer i håg hur Rolf ”Poppe”
Sundström, som blivit vd, gallrade bort
rederiets onödiga utgifter. Finnlines hade
på den tiden ingen egen flotta, man skötte
kundrederiernas fartyg. Trycket kom från
fartygens ägare, då frakterna inte gav överskott.
Ett tjugotal
utflaggade fartyg hos
Finnmanagement
Sixten Norrgrann började som sjöpersonalchef år 1986 då Juhani Ahonius slutat.
Finnlines kontor hade just flyttat från Högbergsgatan till Lönnrotsgatan. Inom flottan
skedde också stora förändringar.
– Fartygen som gått i oceantrafik flaggade
först ut till Caymanöarna och sedan till Bahamas. I enlighet med de överenskommelser vi ingått med fackförbunden lyckades
3 / 2011
Kryssningsfartyget Finnstar och gts Finnjet på
Skatudden. Att Finnjet sattes i trafik var en
av höjdpunkterna under Sixten Norrgranns
yrkesbana.
(bild: Finnlines)
vi ändå sysselsätta en hel mängd finländska
sjöfarare, berättar Norrgrann.
Anställningen av finländsk besättning
möjliggjordes av tillämpandet av sex månaders skatteregel. Sjömannen fick sin lön skattefritt, vilket minskade helhetskostnaderna
för manskapet. Sixten Norrgrann ingick avtal om pension och sjömansservice också för
de utflaggade fartygen. Skattemyndigheterna
är noggranna då det gäller regler. Det hände
att något fartyg blev liggande för ankar så
att inte regeln gällande sex dagar i månaden
överskreds.
Som mest var mer än ett tjugotal fartyg
utflaggade, då det i samband med företagens
omorganisering också kom fartyg från Effoa i
Finnmanagements bemanningsverksamhet.
Höjdpunkter under åren
Trots utflaggningarna var i synnerhet den
åldrande flottan i trampfart olönsam och
den krympte då 1990-talet började. Vid
samma tid inträffade den tråkigaste händelsen under Norrgranns karriär.
– I december 1990 välte kombinationsfartyget Finn-Baltic, och flera av våra mångåriga arbetstagare förolyckades, minns Sixten
allvarlig.
Han fick det tunga uppdraget att framföra
sorgebuden till de drunknade sjömännens
familjer. Vid olyckan drunknade sju sjöfarare
och lotsen. I en luftficka i fartyget räddades
maskinchefen och överstyrmannen.
3 / 2011
– Sedan sjönk m/s Finnpolaris efter drygt
ett halvt år. Det var en stor lättnad att inga
människoliv spilldes, suckar Norrgrann.
Lyckligtvis finns det mycket mera goda
minnen från åren som gått. Sixten minns
med värme känslan av stolthet då gts Finnjet sjösatts.
– Finnjet var ett toppmodernt fartyg på sin
tid. Fartyget är ännu ett begrepp och man
talar om det, konstaterar Sixten.
Att fartygen i Hansa-klassen togs i bruk i
medlet av 1990-talet var också ett betydligt
framsteg, anser han. Lastfartyget som transporterade passagerare enligt självbetjäningskoncept uppskattades både av resenärer och
anställda. Bara ett tjugotal sjöfarare behövdes
för fartygets transport av frakt och över etthundra passagerare.
Inga dåliga minnen av
organisationsarbetet
I egenskap av sjöpersonaldirektör skötte Sixten Norrgrann kontakter till fackförbunden
och sedan år 1993 har han hört till Rederiföreningens styrelse.
– Under de senaste åren har jag faktiskt
varit suppleant, då de tre rederiföreningarna
fusionerades. Det var en bra sak, konstaterar
Norrgrann.
Under årens lopp blev det nog armbrytning med Reijo Anttila och många andra
personer. Ibland var vi i rätten, men person-
relationerna förblev ändå sakliga. I början av
2000-talet underhandlade vi om avtal om
blandbesättning på m/s Oihonna och m/s
Finnmerchant.
– Det uppstod då en hetsig debatt om arrangemangen och polackerna var borta då
avtalet gick ut. Nu har vi uppnått samförstånd med förbunden gällande blandbesättning, berättar Norrgrann.
Han syftar på m/s Finnbreeze och Finnsea
och de systerfartyg som blir färdiga senare.
Där arbetar både finländska och utländska
sjöfarare under blåvit flagg. Konceptet har
fungerat i andra europeiska länder, och det
har nu både ökat det finländska tonnaget
och medfört en föryngring av fartygens
medelålder.
Sixten Norrgrann och alla övriga aktörer
inom branschen är övertygade om att sjöfarten i vårt land utvecklas och att det finländska kunnandet och arbetsplatserna kan tryggas. Han kom själv in i branschen då förliga
vindar blåste och gick i pension den 1.9, då
utsikterna är ljusare än på länge.
– Nu blir det tid för bänkidrott och besök
i mina hemtrakter i Syd-Österbotten, säger
Sixten Norrgrann till slut.
SSB tackar för gott samarbete och önskar
god fortsättning!
Frivakt
Vapaavahti
13
klenodenin Porukka
löYTää aina aikaa
MeriMiesurheiluun
Konttilaivan kireä aikataulu
asettaa haasteita
Boren vuonna 1991 rakennettu Klenoden
mukavine miehistöineen on Mepassa hyvin
tuttu ja aktiivinen palveluiden käyttäjä. Laivalle mennessään Mepamies kyllä muistaa,
minkä takia on olemassa. Peruspalveluiden
lisäksi Klenodenin porukka on hyvin kiinnostunut merimiesurheilusta.
– Pienillä järjestelyillä ehditään kyllä urheilukentälle tekemään tuloksia, Jussi Hänninen kertoo.
Laiva on tullut Vuosaaren satamaan Hampurista tasan puolenpäivän aikaan. Matka
jatkuu kohti Mäntyluotoa iltaseitsemältä.
Lastinkäsittelyn lisäksi piti vielä ottaa ME
Groupilta provianttia. Auto tuli ajallaan eikä
viivästyttänyt urheiluintoisia merimiehiä.
Mepa jakoi laivakäynnin yhteydessä myös
palkintoja. Kolme mitalia pokannut päällikkö Eero Matikainen on pitkän linjan
urheilumies.
– Tutustuin merimiesurheiluun jo 1970
-luvulla Antwerpenissa urheiluviikoilla. Rinteen Jussi oli kehissä ja innosti porukkaa
kentälle. Ensin urheiltiin ja sitten mentiin
iltarientoihin, Matikainen naureskelee.
Hän oli pitkään päällikkönä Bona Fe´ ssa
14
Vapaavahti
Frivakt
ja muistelee, kuinka urheilu yhdisti merimiehiä. Matikaisen mielestä nykyinen lajivalikoima on hyvä. Esimerkiksi korkeushypyssä saattoi sattua vahinkoja, mihin nykyisillä
miehistömäärillä ei ole varaa.
urheilutoimintaa voi
järjestää, jos on tahtoa
Eero Matikainen kiittelee varustamoita siitä,
että merimiesurheiluun on suhtauduttu suopeasti ja sitä on arvostettu. Klenoden kilpaili
jo Engshipin aikoihin parhaan yleisurheilulaivan tittelistä. Viime kaudella laiva sai eniten mitalisijoja, mutta Swegard oli pisteissä
niukasti parempi. Usein mitalit menevät
matkustajalaivoille, mutta suuren miehistömäärän vuoksi vertailupisteet jäävät pieniksi.
Matikaisen mukaan myös Hacklinin meklarit ansaitsevat kiitokset yhteistyöstä.
– Tämä on ainoa Hacklinin rahtauksessa
oleva suomalaisalus. Palvelu on ollut loistavaa ja meklarit ovat kuskanneet meitä urheilukentälle Mäntyluodossa, Eero Matikainen
kiittelee.
Toisella päälliköllä, niin ikään kolme mitalia saalistaneella, Leif Wickholmilla on
kokemusta Hacklinin rahdeista jo 1980 -luvulta lähtien m/s Edenin ja m/s Skandenin
ajoilta. Lefa oli nyt lomalla, ja saa mitalinsa
myöhemmin.
Klenodenin porukka on tyytyväinen Mäntyluodon hyvin hoidettuun kenttään. Århusissa he menivät taksilla suurelle stadionille,
kuskilla riitti ihmeteltävää. Hampurin päässä
ei oikein tahdo kenttiä löytyä.
vuosaaren kentällä
nähtiin tuttuja
Perjantaiksi sattui hieno päivä, kun porukka siirtyi Mepan pikkubussilla satamasta
kentälle. Saarenmaalta kotoisin oleva poosu
Kristo Seema vastaanotti palkintonsa ja jäi
laivalle töihin. Kuulantyönnön Pohjoismaiden mestari aikoo tehdä tuloksia muualla.
Kentällä oli joukko koulupoikia urheilemassa, kun Mikko ”Sieppo” Sippola tunnisti entisen voimistelunopettajansa. Koulupojissa herätti kunnioitusta, kun salskeat
ja urheilulliset merimiehet alkoivat pukata
kuulaa.
– Paremminhan nämä nuoret käyttäytyvät, kun meikäläiset aikoinaan, ”Sieppo”
totesi hetken poikien touhuja seurattuaan.
Laivan toinen Pohjoismaiden mestari, Tapio Kaikkonen, on vaihtanut työelementtiä
ilmasta merelle. Ilmavoimien entisellä hävit3 / 2011
Tulokset kirjattiin
ja palattiin laivalle
Eero Matikainen ja Jussi Hänninen käyvät lastiplaania läpi ennen
lähtöä urheilukentälle
Hyvissä olosuhteissa porukka sai tehtyä
myös hyviä tuloksia. Tosin 60 metrin juoksuun ei saatu kaivattua myötätuulta. Monet
juoksivat matkan kahdesti tai kirittivät kavereita. Kuulassa ja pituudessa kukin teki kolme suoritusta, tai kunnes tulokset alkoivat
huonontua.
Kovan tuloksen vauhdittomassa pituudessa tehnyt Jussi Hänninen vastaili välillä
kännykkään, kun laivalta kyseltiin ohjeita.
Kokeneen merenkulkijan keskittyminen ei
herpaantunut. Urheilu ja työnteko onnistuvat pienellä järjestelyllä ja tekniikan avulla
vaikka samaan aikaan.
Klenodenilla on todellista urheiluhenkeä;
seitsemän tunnin satama-ajasta saatiin lohkaistua pari tuntia merimiesurheilulle. Porukan peruskunto on selvästi kohdallaan, mikä
näkyi kentällä ja mikä varmasti näkyy myös
työnteossa.
Kristo Seema
täjälentäjällä on kunto kohdallaan. Hän on
myös vetänyt muulle laivaväelle liikuntaa.
Turussa merenkulkua opiskelevan Tapen
naisystävä Camilla oli käymässä laivalla ja
lähti mukaan kannustamaan.
Kentälle tulivat myös Tapen veli, Kristina
Katarinan lomaileva päällikkö Aku Kaikkonen sekä luotsi Mika Mäkinen, joka on
myös seilannut Kristina Cruisella kipparina.
Klenodenin porukka yritti maanitella myös
Akua kokeilemaan, kuinka pitkälle kuula
lentää. Akulla riittäisi raameja, mutta tällä
kerralla kuula pysyi maassa.
– Taidan pysytellä kamerahommissa,
tuumasi Kaikkonen, joka on menestyksellä
osallistunut Mepan valokuvauskilpailuihin
Suomessa ja Pohjoismaissa.
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
15
Klenodens gäng hittar
alltid tid för sjömansidrott
Containerfartygets stränga tidtabell en utmaning
Bores fartyg Klenoden byggdes år 1991,
och den trevliga besättningen är välbekant
på SSB som aktiv användare av sjömansservice. Då SSB:s ombud går ombord minns
han varför han finns till. Klenodens gäng intresserar sig mycket för sjömansidrott, utöver
grundservicen.
– Med små arrangemang hinner vi nog till
en idrottsplan för att göra resultat, berättar
Jussi Hänninen.
Fartyget har precis vid middagstid kommit
in till hamnen i Nordsjö från Hamburg. Sjutiden på kvällen fortsätter man med kurs på
Mäntyluoto. Utöver lasthanteringen skulle
man också avhämta proviant från ME Group. Bilen kom i tid och de idrottshungriga
sjömännen blev inte försenade.
I samband med fartygsbesöket arrangerade
SSB också prisutdelning. Eero Matikainen
som vunnit tre medaljer har gått den långa
vägen som idrottsman.
– Jag blev bekant med sjömansidrotten
under idrottsveckorna i Antwerpen redan
på 1970-talet. Det var Jussi Rinne som då
lockade gänget ut på planen. Först idrottade
vi och sedan blev det kvällsprogram, skrattar
Matikainen.
Han var länge befälhavare på Bona Fe och
minns hur idrotten förenade sjömännen.
Matikainen tycker att det nuvarande utbudet av grenar är bra. Det kunde uppstå skador, t.ex. vid höjdhopp, och det har man inte
råd med, med nutidens storlek på manskap.
Om det bara finns vilja,
kan man arrangera
idrottsverksamhet
Eero Matikainen tackar rederierna för att
de förhållit sig välvilligt till sjömansidrotten och visat den uppskattning. Redan på
Engships tid tävlade Klenoden om titeln
som bästa idrottsfartyg. Under den senaste
säsongen vann fartyget mest medaljer, men
gällande poäng var Swegard snäppet bättre.
Medaljerna går ofta till passagerarfartygen,
men på grund av den stora besättningen blir
jämförelsepoängen små.
Matikainen tycker att också Hacklins
mäklare förtjänar ett tack för samarbetet.
– Det här är det enda finländska fartyget
i Hacklins befraktning. Servicen har varit
förstklassig och mäklarna har skjutsat oss
16
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2011
till idrottsplanen i Mäntyluoto, berättar Eero
Matikainen.
Den andra befälhavaren, Leif Wickholm,
tog likaså hem tre medaljer. Han har erfarenhet av Hacklins frakter redan från 1980-talet
på m/s Edens och m/s Skandens tid. Lefa var
nu på ledighet och får sina medaljer senare.
Klenodens mannar är nöjda med den välskötta planen i Mäntyluoto. I Århus åkte de
taxi till den stora stadion, till taxichaufförens
stora förvåning. I Hamburg är det svårt att
hitta idrottsplaner.
försökte locka Aku att pröva hur långt kulan
flyger. Akus fysionomi skulle nog räcka till,
men den här gången fick kulan ligga.
– Jag tror att jag skall hålla mig till kameran, menade Kaikkonen, som framgångsrikt
deltagit i SSB:s fototävlingar i Finland och i
de nordiska länderna.
I Nordsjö träffade
man bekanta
Under de gynnsamma yttre förhållandena
gjorde man också goda resultat. Visserligen
fick man inte den efterlängtade medvin-
Fredagen var en fin dag, då gänget åkte med
SSB:s minibuss till idrottsplanen från hamnen. Båtsmannen Kristo Seema, hemma
från Ösel, tog emot sitt pris och började sin
arbetstörn ombord. Resultaten tänker nordiska mästaren i kulstötning göra annanstans.
En grupp skolpojkar idrottade på planen,
då Mikko ”Sieppo” Sippola kände igen sin
gamla gymnastiklärare. Skolpojkarna var imponerade då de såg de resliga och sportiga
sjömännen börja stöta kula.
– De här ungdomarna uppför sig nog bättre än vi gjorde i tiden, konstaterade ”Sieppo”
då han en stund följt med pojkarnas bestyr.
Fartygets andra nordiska mästare, Tapio
Kaikkonen, har bytt element, från luften
till havet. Den tidigare jaktflygaren är i god
kondition. Han har också lett motionsverksamhet för de andra ombord. Tapes flickvän
Camilla, som studerar sjöfart i Åbo, var just
på besök ombord, och anslöt sig till hejarklacken.
Till spelplanen kom också Tapes bror, Aku
Kaikkonen, befälhavare på Kristina Katarina och nu på ledighet, och lotsen Mika
Mäkinen. Han har också seglat som skeppare hos Kristina Cruises. Klenodens gäng
Tapio Kaikkonen
3 / 2011
Resultaten skrevs upp
och man åkte tillbaks
till fartyget
den då man löpte 60 meter. Många sprang
sträckan två gånger eller hejade på kompisarna. I kula och längdhopp hade alla tre försök
eller tills resultaten blev sämre.
Jussi Hänninen hade gjort ett fint resultat i
längdhopp utan ansats, och allt emellan svarade han i telefon då man ombord bad om
instruktioner. Den erfarna sjöfararen tappade inte koncentrationsförmågan. Med hjälp
av teknik och litet organisationsförmåga klarar man av att idrotta och jobba samtidigt.
På Klenoden råder verklig idrottsanda;
under sju timmar i hamn lyckades man vika
två timmar för sjömansidrotten. Besättningens grundkondition är tydligt i skick, det ser
man på idrottsplanen och det märks säkert
också i arbetet.
Frivakt
Vapaavahti
17
Alfons Håkans
asettui Suomenlinnaan
Telakkatoiminta on lähtenyt hienosti käyntiin
Varustamo aloitti yhteistyön Viaporin Telakka Ry:n kanssa toukokuussa. Kesän aikana
on toteutettu kymmenkunta telakointia ja
avajaisia vietettiin elokuun lopulla. Toimintaa vetää monipuolisen koulutuksen ja työkokemuksen hankkinut Tero Hänninen.
– Kaikesta kokemuksesta on täällä hyötyä. On hallintohommia ja välillä ryömitään
montun pohjalla, Tero toteaa.
Hän työskenteli Alfons Håkansilla jo
1980 -luvulla, aloittaen kansi- ja konetehtävissä. Alikonemestarikurssin (1997) jälkeen
hän opiskeli Turussa energiainsinööriksi ja
edelleen Tampereella automaatiotekniikan
diplomi-insinööriksi. Håkansin lisäksi hän
on seilannut muutamissa kotimaisissa varustamoissa kansimiehenä ja konemestarina. Ennen nykyistä telakkapestiä Hänninen
työskenteli ABB:lla laivojen voimalaitosten
käyttöönotto- ja koulutustehtävissä.
– Minulla on myös laivurin paperit. Siitäkin on hyötyä, sillä hoidamme jonkun verran tavara- ja henkilökuljetuksia Lucky Luke
-yhteysveneellämme, Tero lisää.
Lucky Luke on Baltic Pilotin luotsivene,
jonka kolme 300 –hevosvoimaista konetta
antavat lähes 50 solmun nopeuden.
Vanha ja
perinteinen telakka
Kuljetus- ja logistiikkakysymykset Suomenlinnassa herättivät alussa epäilyksiä, mutta
Hännisen mukaan kaikki on sujunut hienosti. Alfons Håkans on yksi telakan vuokralaisista, käytössä on 120 metriä pitkä ulkoallas.
Alueen omistaa valtio, jonka päävuokralai18
Vapaavahti
Frivakt
nen on Viaporin Telakka Ry. Yhdistys vaalii
ja kunnostaa suomalaisia perinnealuksia ja
vuokraa talvisäilytystilaa veneille.
Suomenlinnan telakka rakennettiin 1750
-luvulla Ruotsi-Suomen aikana, ja toimi valtakunnan saaristolaivaston suojapaikkana.
Alue kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, mikä asettaa nykyiselle toiminnalle
tiettyjä rajoituksia.
– Hiekkapuhalluksen olemme korvanneet
UHP -korkeapainepesurilla (Ultra High
Pressure), joka tuottaa 2500 barin paineen,
Tero Hänninen selostaa.
Periaatteessa kaikki Alfons Håkansin hinaajat pystytään telakoimaan Suomenlinnassa, jopa varsin syvällä uiva Zeus. Seuraavaksi
kesäksi onkin luvassa paljon töitä.
yhteistyötä ja korostaa sitä, että kaikki tehdään ympäristöystävällisesti.
– Olemme myös joustavia, ulkopuoliset
asiakkaat voivat käyttää omia alihankkijoitaan, Tero lisää.
Alfons Håkansin telakka tarjoaa palveluita
myös muille varustamoille, asiakkaita on jo
ollut.
Telakoinnit yhteistyössä
varustamon ja laivaväen
kanssa
Alfons Håkansilla on Pansiossa Ship Repair
-yksikkö, joka lähettää tarvittaessa korjauspartion aluksille. Suuremmat huoltotyöt
tehdään Suomenlinnassa. Tero Hänninen
suunnittelee alusten telakoinnit etukäteen
varustamon teknisen johdon ja alusten konepäälliköiden kanssa.
– Tällä hetkellä meitä on täällä neljä henkilöä telakkahommissa. Välillä on vähemmän, välillä enemmän, Hänninen kertoo.
Vapaavahdin vierailuajankohtana Poseidon oli juuri lähtenyt ja Turso oli otettu sisään altaaseen. Kaksikin hinaajaa voi hyvin
ottaa isoon altaaseen samanaikaisesti.
Tero Hänninen kehuu telakan toimijoiden
Telakan avajaisjuhlat
3 / 2011
– Pukit asetellaan kölilinjaan. Tämä suunnitellaan ja mitoitetaan aluksen kaaviokuvan
mukaan, Tero kuvailee.
Altaan tyhjennys vie neljästä viiteen tuntia aikaa. Tero Hänninen on opetellut myös
200-300 tonnia painavan sulkuportin käyttöä.
Meren ollessa jäässä toiminta hiljenee.
Altaassa talviteloilla olevissa aluksissa voisi
Teron mukaan kyllä tehdä projektikunnostuksia. Jos aikaa jää, aikoo hän etsiä myös
asuntoa Suomenlinnasta. Nyt mies majailee
Pukinmäessä. Asunto historiallisella alueella
kiinnostaisi sekä miljöön, että lyhyemmän
työmatkan vuoksi.
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Pekka Karppanen, Alfons Håkans
Suomenlinnassa toimii myös Alfons Håkansin
ympäristöprojektin johtaja Kari Rinne
Tero Hänninen
Jäiden aikaan
talvisäilytystä ja
projektikunnostuksia
Tero Hänninen kehuu varustamon työilmapiiriä. Håkansilla tehdään asioita mahdollisimman paljon itse. Myös merenkulkijat
ovat päässeet vaikuttamaan asioihin ja heidän ideoitaan on kehitetty. Varustamolla on
aina ollut innovaatioita.
– Tällainen toiminta sopii hyvin meidän
yrityskulttuuriimme. Hänninen toteaa.
Telakointeja voidaan tehdä niin kauan,
kuin meri ei ole jäässä. Perinnelaivat ajetaan
myöhäissyksyllä talvehtimaan ison altaan
kautta. Tapahtuma on varsin suuri savotta
sukeltajineen ja talkooväkineen. Laivat sijoitellaan altaan pohjalla oleville pukeille,
kuten tehdään myös huoltotelakointiin tuleville aluksille.
Tero Hänninen esittelee
korkeapainepesuria
Varustamo kehittää uutta tekniikkaa
poistaa öljyä meren pohjassa makaavista
hylyistä. Kari Rinteelle projekti on sopiva haaste, miehellä on kokemusta muun
muassa Park Victoryn ja Estonian hylkyjen öljyjen poistamisesta. Utön edustalle
1947 noin 40 metrin syvyyteen uponnut
Park Victory on suosittu sukelluskohde,
jonka tankeista poistettiin raskasta polttoöljyä vuosien ajan. Vuosituhannen vaihteessa kokeiltiin työhön robottia.
– Rapistuva hylky on sukeltajalle vaarallinen. Kehitämme robotteja ja työmenetelmiä siten, että öljy saadaan turvallisesti imettyä pois ennen sen pääsyä
mereen, Rinne kuvailee.
Suomen öljyntorjuntavastuualueella
makaa yli 100 hylkyä, joissa on öljyä tai
muita vaarallisia aineita. Valtaosa vaarallisista hylyistä on hyvinkin lähellä asuttua
rannikkoa sekä Suomessa että Virossa.
– Jatkosodan loppuvaiheessa 1944
upposi Suomenlahteen 50 – 60 suurta
kuljetus- ja sota-alusta pelkästään yhtenä
elokuun päivänä, Kari Rinne kertoo.
Useimmista hylyistä tunnetaan vain
uppoamispaikka, lasteista tai öljymääristä
ei ole tietoa.
Hylyille pitäisi
tehdä riskikartoitus
ovat ympäristölle kuin aikapommeja.
– Itämeren rantavaltiot pitäisi saada
mukaan hylkyjen kartoittamiseen. Öljyvuoto ei piittaa valtakuntien merirajoista,
Rinne muistuttaa.
Kartoituksen perusteella voitaisiin
määritellä, missä järjestyksessä, millä aikataululla ja kustannuksilla öljyvahinkoja
voitaisiin ehkäistä. Yksi kiireellisimmistä
lienee Nauvon vesillä 50 metrin syvyydessä makaava Hindenburg. Saksalaisalus
ajoi miinaan 90 vuotta sitten ja katkesi
kahtia, kun sitä hinattiin.
Alfons Håkans -varustamo valmistelee
projektia Teknologian kehittämiskeskuksen (TEKES) lainarahoituksella. Projekti on kaksivuotinen. Tarkoitus on myös
kehittää analyysimenetelmä ja siihen liittyviä työkaluja, joita käytettäisiin hylyn
ympäristöriskin arvioimisessa.
Öljyntorjuntateknologian edistäminen
on Kari Rinteelle mieluisa tehtävä.
Alfons Håkans on innovatiivinen yritys. Organisaatiossa on hyvä ilmapiiri, vapautta ja tilaa tehdä työtä, Rinne tuumii
tyytyväisenä.
Varustamon tavoitteena on luoda pinnanalaisten öljyvahinkojen ehkäisyyn
erikoistunut suomalainen osaamiskeskittymä, jota voidaan hyödyntää koko
maailmassa.
Kari Rinteen mukaan hylkyjen kunto
heikkenee koko ajan. Ruostuvat tankit
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
19
Alfons Håkans
etablerade sig på Sveaborg
Dockans verksamhet har börjat bra
Rederiet inledde sitt samarbete med Viaporin Telakka ry i maj. Under sommaren har
man gjort ett tiotal dockningar och invigningen skedde i slutet av augusti. Verksamheten leds av Tero Hänninen som skaffat en
gedigen erfarenhet genom mångsidig utbildning och praktiskt arbete.
– Här har man nytta av all erfarenhet.
Mellan administrativa uppgifter kryper man
på bassängens botten, säger Tero.
Han jobbade hos Alfons Håkans redan
på 1980-talet, började som däcks- och maskinman. Efter en maskinmästarkurs 1997
avlade han i Åbo energiingenjörs examen
och i Tammerfors blev han färdig som diplomingenjör i automationsteknik. Han har
utöver hos Håkans seglat som däcksman och
maskinmästare hos några inhemska rederier.
Före det nuvarande jobbet på dockan arbetade Hänninen hos ABB med uppgifter i anslutning till ibruktagande av kraftverk och
utbildningsverksamhet.
– Jag har också skepparexamen. Också
den har jag nytta av, då vi sköter en del godsoch persontransporter med vår förbindelsebåt Lucky Luke, tillägger Tero.
Lucky Luke är Baltic Pilots lotsbåt, som
med sina tre maskiner med 300 hästkrafter
går nästan 50 knop.
En gammal,
traditionell docka
är en av hyresgästerna på dockan, en 120 meter lång bassäng utomhus står till förfogande.
Staten äger området och Viaporin Telakka
ry är huvudhyresgäst. Föreningen tar hand
om och renoverar finländska traditionsfartyg
och hyr ut utrymme för vinterförvaring av
båtar.
Sveaborgs docka byggdes på 1750-talet under den svenska tiden och fungerade
som skyddshamn för rikets skärgårdsflotta.
Området är en del av UNESCO:s världsarv,
vilket medför vissa begränsningar för den
nuvarande verksamheten.
– Vi har ersatt sandblästringen med UHP
(Ultra High Pressure) vattenblästring med
ett tryck på 2500 bar, förklarar Tero Hänninen.
I princip kan alla Alfons Håkans bogserbåtar docka i Sveaborg, till och med Zeus som
går mycket djupt. För nästa sommar väntar
man stor ruljans.
Dockning i samarbete med
rederi och besättning
I Pansio har Alfons Håkans en enhet för
fartygsreparationer, varifrån man vid behov
skickar reparationspatruller till fartygen.
Större servicearbeten görs på Sveaborg. Tero
Hänninen planerar på förhand fartygens
dockningar i samarbete med rederiets tekniska ledning och fartygens maskinbefäl.
– För närvarande är vi fyra personer som
jobbar på dockan. Ibland flera, ibland färre,
berättar Hänninen.
Då Frivakt kommer på besök har Poseidon just gått ut och Turso har tagits in i bassängen. Två bogserbåtar ryms bra samtidigt
i den stora bassängen.
Tero Hänninen berömmer aktörernas
samarbete på dockan och understryker att
allting utförs miljövänligt.
Invigningsfesten i
dockans bassäng
På Sveaborg väckte transport och logistikfrågorna i början misstänksamhet, men enligt
Hänninen har allt löpt fint. Alfons Håkans
20
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2011
Också Kari Rinne som leder Alfons Håkans
miljöprojekt, verkar på Sveaborg.
Tero Hänninen
– Vi är också flexibla, utomstående kunder
kan använda egna underleverantörer, tillägger Tero.
Alfons Håkans docka erbjuder tjänster åt
också andra rederier och har redan haft flera
kunder.
Vinterförvaring och
projektrenoveringar
då isen lagt sig
Tero Hänninen berömmer atmosfären inom
rederiet. Hos Håkans gör man så mycket
som möjligt själv. Också sjöfararna har kunnat påverka saker och deras idéer har utvecklats. På rederiet har man alltid utvecklat
innovationer.
Den här verksamheten lämpar sig väl för
vår företagskultur, konstaterar Hänninen.
Dockningar kan göras så länge havet är
isfritt. Under senhösten körs traditionsfartygen in via den stora bassängen för vinterförvaring. Det är alltid ett stort jobb med dykare och frivillig arbetskraft. Fartygen placeras
på bockar på bassängens botten, på samma
sätt som fartyg som dockas för service.
Bockarna placeras i linje med kölen. Det
här planerar man och mäter med hjälp av en
schablon av fartyget, förklarar Tero.
Det tar mellan fyra och fem timmar att
tömma bassängen. Tero Hänninen har också
lärt sig manövrera slussporten som väger 200
– 300 ton.
Då isen lagt sig minskar verksamheten.
Enligt Tero kunde man nog göra projektrenoveringar på fartygen som är upplagda för
vintern. Om han får tid över börjar han också söka en bostad på Sveaborg. Nu är han
bosatt i Bocksbacka. Han lockas av både en
kortare väg till arbetet, men också av miljön
på det historiska området.
text: Pekka Karppanen
bild: Pekka Karppanen, Alfons Håkans
3 / 2011
Rederiet utvecklar ny teknik för att pumpa olja ur vrak som ligger på havets botten. Det är en lämplig utmaning för Kari
Rinne. Han har erfarenhet av att tömma
olja från bl.a. vraken av Park Victory och
Estonia. Park Victory, som år 1947 sjönk
till ca 40 meters djup utanför Utö, är ett
populärt mål för dykning. Under flera år
tömde man tung brännolja från tankarna.
I millennieskiftet prövade man en robot
för arbetet.
– Ett söndervittrande vrak är farligt för
dykare. Vi utvecklade robotar och arbetsmetoder så att man på ett säkert sätt suger
ut oljan innan den kommer ut i vattnet,
förklarar Rinne.
Inom området för vars oljebekämpning
Finland ansvarar ligger över 100 vrak med
olja eller andra farliga ämnen. Största delen av de farliga vraken ligger mycket nära
bebodda kustområden, både i Finland
och i Estland.
– I slutskedet av fortsättningskriget år
1944 sjönk under en enda dag i augusti
50-60 stora transport- och krigsfartyg på
Finska viken, berättar Kari Rinne.
För de flesta vraken känner vi till bara platsen där de sjönk, om lasten eller
mängden olja vet vi ingenting.
En kartläggning av
riskerna för vraken
efterlyses
Enligt Kari Rinne försämras vraken hela
tiden. Rostande tankar är som en tidsinställd bomb för omgivningen.
– Staterna kring Östersjön borde involveras i kartläggningen av vrak. Ett oljeläckage stannar inte upp inför sjökortens
gränser mellan stater, påminner Rinne.
På basen av en kartläggning kunde man
fastställa i vilken ordning, med vilken tidtabell och till vilka kostnader oljeskador
kunde förhindras. Ett av de mest brådskande torde vara Hindenburg, som ligger på 50 meters djup utanför Nagu. Det
tyska fartyget gick på en mina för 90 år
sedan och brast i tu vid försök att bogsera
det.
Rederiet Alfons Håkans förbereder
projektet med hjälp av ett lån från Utvecklingscentralen för teknologi och
innovationer (TEKES) . Projektet är tvåårigt. Man avser också utveckla metoder
för analys och redskap för att utvärdera
vrakets miljörisker.
För Kari Rinne känns det meningsfullt
att främja oljebekämpningsteknologin.
– Alfons Håkans är ett innovativt företag. En god atmosfär råder inom organisationen, man har frihet och utrymme att
arbeta, säger Rinne nöjd.
Rederiets målsättning är att skapa ett
finländskt kunskapscenter som är specialiserat på att förebygga oljeskador under
vatten. Det kunde vara till nytta i hela
världen.
Frivakt
Vapaavahti
21
esl-shiPPinG PanosTaa sekä
uudisrakennuksiin eTTä
nYkYiseen TonnisToon
Uusi m/s Alppila on juuri luovutettu ja kaksi isoa irtolastialusta on hyvää vauhtia valmistumassa. Kesän
aikana koko puskuproomukalusto
kävi Helsingin Hietalahden telakalla läpi mittavia kunnostustöitä.
Proomuihin tehtiin terästöitä ja puskijat
Steel sekä Rautaruukki olivat luokitustelakoinnissa. Muun muassa alusten automatiikkaa ja viestintäyhteyksiä uusittiin. Vapaavahti kävi kylässä, kun jo aikaisemmin telakoitu
Rautaruukki tuli hakemaan Kalla-proomua.
Ensimmäinen tuttu mies tuli jo lankongilla
vastaan.
– Keikkaa pukkaa, totesi Patrik Qvarnström kun raahasi matkalaukkujaan laiturille.
Patrick oli hoitanut kokkistuertin vikaeerauksen ja oli kotiin lähdössä. Ennen Rauta22
Vapaavahti
Frivakt
ruukin keikkaa tuurasi hän Turun Mepassa
asiamies Juha Toivasen kesälomat. Kuulumisia vaihdettiin ja Qvarnström lähti kävelemään portille stuertin avaimet taskussaan.
Lomalta tullut Peter Pfister onneksi huomasi asian ajoissa, eivätkä avaimet ehtineet
kauaksi. Karjaalla syntynyt ja Naantalissa
asuva Peter kävi koulun Maarianhaminassa
ja lähti seilaamaan 1981.
– Pasiseereissa viihdyin hyvin nuorena ja
hauskaakin oli, Peter kuvaili.
Mies on ollut ESL Shippingilla puolitoista
vuotta seilattuaan sitä ennen muun muassa
Birka Cargolla. Hän arvostaa hyvää varustamoa ja kolmen viikon lomavuorottelua.
Liikenne on suhteellisen säännöllistä; Raahe,
Luulaja, Oxelösund ja muut vakiosatamat.
– Kesäaikaan lomavuorot pitävät hyvin.
Talvella jäätilanne saattaa aiheuttaa viivästyksiä, Pfister totesi.
al:n (suomi-eteläamerikka –linja) miehiä
komentosillalla
Rautaruukille oli suunnitteilla matka Paldiskiin. Brygalla Henrik Henkka Eklund
ja Juha Koutila valmistelivat reittisuunnitelmaa karttapöydän äärellä. Rautaruukki
käy harvoin pääkaupungissa, mutta Länsisataman tienoo on tuttu kummallekin valkokylkisten laivojen ajoilta.
– Auroran kanssa tuosta vastapäätä lähdettiin Rioon ja Santokseen, Juha muisteli.
Eklundilla on kokemuksia vieläkin vanhemmasta kalustosta. Hän seilasi jo puomilaiva Atalayassa Suomen ja Etelä-Amerikan
linjaa.
– Paljonhan sitä on sen jälkeen kierretty ja
seilattu, Henkka mietti.
Päällikkönä seilaava Eklund kävi koulut
Turussa. ESL -Shippingille hän tuli laivakaupan myötä Finnlinesilta, jossa hän oli
työskennellyt 1980 -luvulta lähtien.
Nyt Eklund seilaa lyhyillä, joskin vaativilla linjoilla. Valtameritunnelmiin pääsee kuitenkin silloin tällöin, kun Rautaruukki käy
keventämässä isoja panamax –bulkkereita
vaikka Oxelösundissa. Puskuproomujärjestelmässä ei ole omia nostureita. Lastaukseen
tarvitaan elevaattoria tai nostureita.
– Useimmiten lasti puretaan proomun sivuporteista. Kauhakuormaajat ajavat proomuun ja lastaavat suuriin kuorma-autoihin,
Eklund selosti.
Tekniikkaa,
meriturvallisuutta ja
miehistön viihtyvyyttä
STX Finland Oy:n Helsingin telakalla olisi
ollut hiljainen kesä ilman ESL -Shippingin
mittavaa urakkaa. Kahdenkymmenenviiden
vuoden ikään ehtineet puskijat ehostettiin
kunnolla, niillä on nyt paljon hyviä työ3 / 2011
Matti Tanhua
vuosia edessä. Proomujen kansia uudistettiin ja koko
kalustolle tehtiin erilaisia huoltotöitä, kuten maalausta, hitsausta, putki-, kone- ja sähköasennuksia. Myös
informaatiotekniikkaan tuli merkittäviä parannuksia.
– Satelliittitelevisio ja – internet ovat ehdottomasti
nykypäivää, vaikka ennen tultiin hyvin toimeen ilmankin, Eklund totesi.
Miehistö on tyytyväinen viestinnän kehitykseen.
Henrik Eklundin mukaan Vsat –internet on lähes yhtä
nopea, kuin hänen laajakaistayhteytensä kotona. Meriturvallisuutta on parannettu teknisin keinoin, mutta
miehistön viihtyvyyskin lisää sitä pitkällä aikavälillä.
omasta hytistä internettiin
Alakäytävällä Jan Leminen kiskoi suurta mattorullaa
kohti messin ovea.
– Olin välillä Godby Shippingillä ja muualla, mutta
palasin tuttuun taloon, helsinkiläinen Leminen tuumasi
Muun muassa Arkadiassa ja Hesperiassa aikaisemmin seilannut mies sai apua, kun Salosta kotoisin oleva
Matti Tanhua tuli työntämään. Kävi ilmi, että mies oli
ollut toimittajan kanssa samoihin aikoihin Rauman
Merenkulkuopistossa.
– Kippariluokat kävin sitten Turussa. Koulun jälkeen tuli seilattua ulosliputetuissa aluksissa, Tanhua
muistelee
Hän työskenteli aikoinaan myös Finnlinesin MegaMotti puskuproomuyhdistelmässä. Mega oli vanhasta
Teuvo (myöhemmin Aatos) -satamahinaajasta modifioitu puskija. Alusmyyntien yhteydessä Matti Tanhua
tuli ESL -Shippingille.
Hän oli laivan päällä lähes koko telakoinnin ajan.
Merellä hän ajaa 6-6 vahtia toisen perämiehen kanssa
ja arvostaa uutta tekniikkaa.
– Netissä käynti on nyt helppoa, kun voi käyttää
läppäriä omassa hytissä, totesi Tanhua tyytyväisenä.
Käytävillä on tukiasemat, ja langaton verkko kattaa
asuintilat. Lähes kaikilla on kannettavat tietokoneet.
Muutama verkkokaapelin päässä oleva kone on priorisoitu turvallisuus- ja hyötykäyttöön. Alus liikennöi
suurimman osan aikaa matkapuhelinverkon peittoalueilla, joten yhteydenpito ei enää ole ongelma.
Peter Pfister
Henrik Eklund
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
23
esl shiPPinG invesTerar BÅde
i nYBYGGande oCh nuvarande
TonnaGe
Nya m/s Alppila har just överlåtits och två stora bulkfartyg är snart
färdiga. Under sommaren har hela skjutpråmsflottan genomgått
omfattande reparationsarbeten på Sandvikens varv i Helsingfors.
Ombord på pråmarna gjordes stålarbeten och
skjutbogserbåtarna Steel och Rautaruukki
genomgick klassningsdockning. Bland annat
förnyades fartygens automatik och telekommunikationsutrustning. Frivakts utsände
kom på besök då Rautaruukki, som redan
tidigare dockat, kom för att avhämta pråmen
Kalla. På landgången kom redan den första
bekanta mannen emot.
– Nog räcker jobben till, konstaterade
Patrik Qvarnström, då han släpade sina
resväskor till kajen.
Patrik har vikarierat kockstuerten och är
på väg hem. Före jobbet på Rautaruukki jobbade han som semestervikarie för ombudsmannen Juha Toivanen på SSB:s filialbyrå i
Åbo. Vi utbytte senaste nytt och Qvarnström
stegade iväg mot porten med stuertens nycklar i fickan.
Peter Pfister som återvänt från sin ledighet märkte som tur var saken i tid, och nycklarna hann inte långt. Peter är född i Karis
och bor nu i Nådendal. Han gick i skolan i
Mariehamn och gick till sjöss 1981.
– Som ung trivdes jag bra på passagerarfartygen, roligt var det också, säger Peter.
Han har kommit till ESL Shipping för
ett och ett halvt år sedan, före det har han
24
Vapaavahti
Frivakt
seglat bland annat hos Birka Cargo. Han
sätter värde på ett bra rederi och avlösningssystemet på tre veckor. Trafiken är relativt
regelbunden; Brahestad, Luleå, Oxelösund
och andra bekanta hamnar.
– Sommartid fungerar de lediga turerna
bra. Om vintern kan isläget medföra fördröjningar, konstaterade Pfister.
Med Finlandsydamerika-linjens män
på kommandobryggan
För Rautaruukki planerades en resa till Paldiski. Henrik ”Henkka” Eklund och Juha
Koutila var sysselsatta med ruttplaneringen
vid sjökortsbordet. Rautaruukki besöker
sällan huvudstaden, men Västra hamnen var
bekant för dem båda, från de vitmålade fartygens tid.
– Med Aurora gick vi ut till Rio och Santos
från kajen mitt emot, mindes Juha.
Eklund har erfarenhet av ännu äldre fartyg. Han seglade redan med m/s Atalaya på
linjen mellan Finland och Sydamerika.
– Nog har jag rest och seglat mycket sedan
dess, säger Henkka.
Patrik Qvarnström
3 / 2011
Eklund som seglar som befälhavare gick
skolan i Åbo. Till ESL Shipping kom han
med ett fartygsköp från Finnlines, där han
jobbat sedan 1980-talet.
Nu seglar Eklund på korta men nog så
krävande linjer. Ibland får man ändå en liten hälsning från oceanerna då Rautaruukki
lossar last från stora bulkfartyg i Panamaxklassen, t.ex. i Oxelösund.
Skjutpråmkombinationsfartygen saknar
egna lyftkranar. Vid lastningen behövs hissar eller lyftkranar.
– Vanligen lossas lasten genom pråmens
sidoportar. Skoplastare kör ombord på pråmen och lastar av på stora lastbilar, förklarade Eklund.
Teknik, sjösäkerhet och
manskapets trivsel
Utan ESL Shippings omfattande arbeten
skulle det ha varit en ganska lugn sommar
på STX Finlands varv. Skjutbogserbåtarna,
tjugofem år gamla, reparerades grundligt
och har nu många år framför sig. Däcken på
pråmarna förnyades och man gjorde service
på hela utrustningen; målning, svetsning,
rör-, maskin- och el-installationer. Också
telekommunikationstekniken förbättrades
betydligt.
– Satellittelevision och internet hör absolut nutiden till, också om man klarade sig bra
utan dem förr, konstaterade Eklund.
Besättningen är nöjd med utvecklingen av
tekniken. Enligt Henrik Eklund är VSATinternet nästan lika snabb som hans bredbandförbindelse hemma. Sjösäkerheten har
förbättrats med tekniska lösningar, men besättningens trivsel ökar den också på lång
sikt.
Peter Pfister
dockningen. På sjön går han i 6 – 6 vakt
med andre styrman och uppskattar den nya
tekniken.
– Nu är det lätt att använda internet med
bärbar dator i den egna hytten, sade Tanhua
nöjd.
Basstationerna är belägna i korridorerna
och det trådlösa nätet täcker hyttutrymmena. Nästan alla har bärbara datorer. För
medelanden som gäller säkerhet och liknande nödvändig kommunikation har man
reserverat datorer med anslutning till nätkabel. Fartyget trafikerar största delen av tiden
inom områden som täcks av mobiltelefonnätet, så det är inte längre ett problem att
hålla kontakt.
text och bild: Pekka Karppanen
internetförbindelse i den
egna hytten
I nedre korridoren släpade Jan Leminen en
stor rullad matta mot mässens dörr.
– Jag var emellan hos Godby Shipping och
annanstans, men kom tillbaks till ett bekant
hus, berättar Leminen som är hemma i Helsingfors
Han har tidigare seglat på Arkadia och
Hesperia. Salobon Matti Tanhua kom för
att hjälpa honom med mattan. Det visade sig
att han hade studerat vid sjöfartsinstitutet i
Raumo vid samma tid som Frivakts redaktör.
– Sjökaptensklasserna gick jag sedan i Åbo.
Efter skolan kom jag att segla på utflaggade
fartyg, minns Tanhua.
Han jobbade i tiden också på Finnlines
kombinationsfartyg Mega-Motti. Mega var
en skjutbogserbåt ombyggd av gamla hamnbogserbåten Teuvo (senare Aatos). Matti
Tanhua kom till ESL Shipping i samband
med fartygsköpet.
Han var ombord så gott som under hela
3 / 2011
Matti Tanhua och Jan Leminen
Frivakt
Vapaavahti
25
Kolme vuosikymmentä
Mepan elokuvia
m/s Patria oli aktiivinen videolaiva
Loppuvuodesta 1981 Merimiespalvelutoimisto sai
oikeudet välittää kolmea elokuvaa U-Matic ja Beta
–kopioina aluksille. Yleisradion tuottamien televisio-ohjelmien välittäminen oli alkanut jo aikaisemmin.
MTV:n kanssa sovittiin elokuvien ”Magnificent Matador”, ”Double Life” ja ” Letter
from an Unkown Woman” kopionnnista ja
tekstityksestä suomeksi. Kasettilaivoja ei vielä kovin paljon ollut. Aktiivisimpiin videopalveluiden käyttäjiin kuulivat laivat Bonny,
Finnpine, Finntrader, Tammo, Palva, Patria,
Patricia ja Parita.
Ennen kasettiaikaa Mepalla ja sen edeltäjällä Kauppalaivaston Huoltoneuvostolla oli
pienimuotoista elokuvatoimintaa 16 mm filmiprojektorilla. Projektoria ja Suomi-filmi
Oy:ltä saatuja elokuvia lainattiin muun muassa matkustajalaivoille ja joillekin Nesteen
tankkereille. Mepa käytti projektoria myös
satamissa järjestettyihin elokuvailtoihin.
26
Vapaavahti
Frivakt
m/s Patrician videoiden palautusboxi
Yhteistyötä YLE:n kanssa
Kauppalaivaston Huoltoneuvosto teki jo
1962 sopimuksen Yleisradion kanssa ääninauhapalveluista. Toimittajien tekijänoikeuskysymyksistä neuvoteltiin moneen
otteeseen vuosien varrella. Toiminta lähti
kunnolla liikkeelle vasta c-kasettien tultua
markkinoille. Vuonna 1978 saatiin sopimukset valmiiksi ja Mepan ääni- ja TV-kasettipalvelu käynnistyi.
Videokaseteilla oli enimmäkseen asiaohjelmia ja urheilukilpailuiden nauhoituksia.
1980 –luvulla alkoi laivoilla olla kysyntää
videoelokuvista ja Mepa kehitti palveluita.
Kooltaan suuret U-Matic –nauhat jäivät hil-
jalleen (1985) historiaan. Laivat hankkivat
betamax –soittimia sekä myös uusinta VHS
–tekniikkaa.
Betamaxin ja VHS- järjestelmän välinen
taistelu kesti joitakin vuosia. Vuokraelokuvia oli enemmän tarjolla VHS –muodossa,
mikä lienee vaikuttanut Betamaxin häviöön
1980-luvun puolessavälissä. Mepa lainasi merenkulkijoille elokuvia kummassakin
muodossa, mutta 1989 ei enää hankittu
uusia Beta-nauhoja. Vuoden 1991 jälkeen
tarjottiin pelkästään VHS –elokuvia, kun
m/s Arkadian Betamax –nauhuri sanoi työsopimuksensa irti.
Toiminta oli varsin kallista, ja Mepa rakensi ilmaisen videopalvelun rinnalle lisämak3 / 2011
m/s Lotilan päivähuone vuonna 1981. Etualalla Leif Wikström, Maippi Pekonen ja Jouko Nisula
sullisen palvelun, joka oli 80-90 –lukujen
vaihteessa varsin suosittu. Elokuvapalvelun
kustannukset tulivat vähitellen alaspäin. Mepa pystyi parantamaan ilmaista videopalvelua ja maksullinen tarjonta jäi pois vuoden
1995 keväällä.
videoiden
vaihtovälit lyhenivät
Aluksi VHS -elokuvat olivat vain suomeksi tekstitettyjä, mutta 1990 –luvulla saatiin
tarjontaa myös toisella kotimaisella. Godby
Shippingin m/s Julia ja m/s Jenolin liikennöivät Kanadan ja Etelä-Amerikan välillä 90
–luvun puolessavälissä. Miehistöt katselivat
mielellään ruotsiksi tekstitettyjä elokuvia.
Kasettien vaihdot sovittiin telexin välityksellä ja ne toimitettiin vaihtomiehistöjen
mukana.
Alussa elokuvien laina-aika oli kaksi kuukautta. Laivalinjat lyhenivät, samoin kävi
työvuorojen pituudelle. Toisaalta videoelokuvien tarjonta lisääntyi, joten Mepa lyhensi laina-aikaa yhteen kuukauteen. Harvoilla
kaukoliikenteen laivoilla aika oli käytännössä pidempi.
Elokuvien katselu alkoi siirtyä messeistä
ja päivähuoneista hytteihin. Varustamot ja
vapaa-ajan kerhot hankkivat hyttikohtaisia
videonauhureita. Suosittuja olivat myös tv–
videoyhdistelmät.
Formaatti vaihtuu
Vuoden 1998 lopulla merenkulkijoille toimitettiin Mepasta ensimmäisen kerran filmejä
DVD: nä. Uusi formaatti poisti kieliongelmat, oli kevyempi kuljettaa, laadukkaampi ja
levyt kestivät kasettia paremmin. Kun soitti-
met yleistyivät, kasvoi Mepan filmipalvelun
suosio entisestään.
Joitakin vuosia tarjottiin palvelua sekä
vanhalla että uudella formaatilla. Uusien
VHS –filmien hankkiminen lopetettiin
vuonna 2004. Soittimien hinta painui nopeasti alas, ja DVD –levyjä voi katsoa myös
kannettavalla tietokoneella.
Vuosikymmenen lopulla tuli teräväpiirtotekniikka sekä kilpailevat formaatit HDDVD ja Blu Ray, joista jälkimmäinen vei
voiton heti alussa. Etuna on DVD: tä suurempi tallennustila ja edelleen parantunut
laatu. Tämä asettaa vaatimuksia myös toistolaitteistolle. Monessa laivassa on päivähuoneessa iso taulutelevisio ja kotiteatterijärjestelmä. Mepa lähti mukaan Blu Ray –kauteen
heti alussa.
uusia välitysmuotoja
– onko niitä?
Tekniikan nopea kehitys on pistänyt Mepankin miettimään, mikä on seuraava formaatti.
Välillä kysellään sähköisen jakelun perään.
Verkkoyhteydet, ja vieläkin monimutkaisemmat tekijänoikeuskysymykset asettavat
omat rajoituksensa. Jos elokuva tulee laivalle
tiedostona, on se helppo lähettää eteenpäin.
Streaming –tyyppinen lähetys tuskin tulee
kysymykseen, ellei sitten laivaa pysäytetä ja
kaikki menevät päivähuoneeseen katsomaan
elokuvaa.
Tuntuu siltä, että nykymerimies katsoo
Mepan lainaaman elokuvan hytissään läppärillä tai soittimella, ja tekee sen kahdessa tai
useammassa osassa. Mepa kuitenkin seuraa
kehitystä ja toimii tarpeen mukaan. Sähköistä filmipalvelua ei ehkä ihan heti tule, mutta uusia elokuvaelämyksiä saadaan laivoille
vaikkapa 3D –filmeillä.
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
27
Tiiskerin VHS -videoita
2000 –luvulla
Aapo Hytti tutkii Mepasta tulleita DVD -elokuvia
M/s Finnsean poosu Aapo Hytti tutustui
Mepan videopalveluun tullessaan Nesteelle
1984. Laivoissa oli juuri siirrytty VHS -videoihin ja esimerkiksi Lunnissa, Uikussa ja
Palvassa kopioitiin Mepan kasetit ja muualta
saadut elokuvat.
– Laivoihin kertyi mahtavat videokirjastot. Myynnin yhteydessä kasetit kierrätettiin
uudempiin aluksiin, Aapo muistelee.
Joillakin 240 minuutin VHS -kasetilla
saattoi olla kaksi elokuvaa ja suosituimmat
olivat huonossa kunnossa runsaan katselun
vuoksi. Aapo Hytin mukaan vanhoja legendoja Hyvät, pahat ja rumat -klassikosta
lähtien seilasi laivojen mukana vielä pitkään
2000-luvulla.
– Työskentelin uudessa Temperassa, ja hyllyistä löytyi vielä Tiiskeristä ja muista menneistä laivoista peräisin olevia VHS -nauhoja, Hytti naureskelee.
Vuosituhannen vaihteessa laivoilla oli
usein sekä VHS- että DVD -laitteita. Aapo muistelee, kuinka Mepan transistorit
haettiin lentoasemalta ja niihin oli pakattu
kumpiakin.
– DVD -levyihin tutustuin Auliksessa,
28
Vapaavahti
Frivakt
kun palasin merimieshommiin muutaman
maissa vietetyn vuoden jälkeen. Tekniikka
oli mennyt eteenpäin, Aapo kehuu.
M/s Finnsealla on monikansallinen miehitys. DVD -levyltä kukin voi helposti valita
haluamansa tekstityksen.
Suomalaiselokuvia
Kanaalissa
Jäänmurtaja Voimalla työskentelevä Teemu
Alstela seilasi aikoinaan Norqueenilla, jonne tuli Mepan videokasetteja kolmen viikon
välein. Vaihtomiehistö otti transistorit mukaan lentoasemalta. Nuorelle merenkulkijan
alulle tuli Mepasta hyvä käsitys.
– Elokuvapalvelu oli ja on edelleen loistava
palvelu, Alstela kehuu.
Arctia Shippingin aikana Teemu on katsellut pääosin Mepan DVD –tarjontaa, ja
nyt jm Voimalle on hankittu jo Blu Ray
soitinkin.
Vanhoihin kasetteihin verrattuna uusi
tekniikka tuo Teemun mukaan paljon parannuksia.
– Levyt vievät vähemmän tilaa, kestävät
paremmin ja niitä on helpompi kuljettaa,
mies luettelee.
Voimalla elokuvia säilytetään usein päivähuoneessa. Jokaisella on televisio omassa
hytissä, mutta DVD- soittimia ei ole kaikilla.
Jotkut katsovat elokuvia omalla kannettavalla tietokoneella. Joskus filmit jäävät hytteihin lojumaan, kun niitä ei muisteta palauttaa
päivähuoneeseen.
Teemu Alstelan mukaan jäänmurtajamiehiin uppoaa ”toiminta ja mätke”. Nuoret
katsovat vähän erilaista kuin vanhemmat.
– Kotimaiset sarjatkin ovat hyvin suosittuja. Usein katselu jää lomilla kesken ja laivalla
on hyvä katsoa loput jaksot, Alstela tuumii.
Teemu pohtii vielä mahdollista sähköistä
jakelua, mutta tiedostaa samalla ison joukon
kysymyksiä. Tekijäoikeudet, siirtonopeudet
verkossa, hinta. Muutama vuosi voi vielä
mennä vanhaan malliin.
teksti: Pekka Karppanen,
kuvat: Mepan arkisto
3 / 2011
Tre årtionden med
SSB:s filmtjänst
Ombord på m/t Tebonia och m/t
Tebostar såg man på VHS-filmer
med Moviebox-utrustning utlånad av
Esselte
Under slutet av år 1981 fick
Sjömansservicebyrån rättigheter att förmedla tre filmer som
U-Matic- och Betamax-kopior
till fartyg. Förmedlingen av
TV-program som producerats av
Rundradion hade startat redan
tidigare.
Med MTV gjordes en överenskommelse för
att få kopiera filmerna ”Magnificent Matador”, ”Double Life” och ”Letter from an
Unkown Woman” med finsk text . Det var
inte många fartyg som på den tiden hade
kassettspelare. Till de mesta aktiva användarna av filmtjänsten hörde Bonny, Finnpine,
Finntrader, Tammo, Palva, Patria, Patricia
och Parita.
Före kassetternas tid hade SSB och dess
föregångare Handelsflottans Välfärdsråd
småskalig filmverksamhet med 16 mm:s
filmprojektor. Projektorn och filmerna som
man fått från Suomi-Filmi Oy lånades ut
bland annat till passagerarfartygen och någ3 / 2011
ra av Nestes tankfartyg. SSB använde också
projektorn på filmaftnar som arrangerades i
hamnarna.
Samarbete med
Rundradion
Handelsflottans Välfärdsråd gjorde redan
år 1962 ett avtal om ljudbandsservice med
Rundradion. Under årens lopp underhandlade man flera gånger om frågor gällande
redaktörernas upphovsrätt. Först då c-kassetterna kommit ut på marknaden började
verksamheten komma igång. År 1978 fick
man avtalen färdiga och SSB:s ljud- och TVkassettjänst startade.
Videokassetterna innehöll mest faktaprogram och bandningar från idrottstävlingar.
På 1980-talet började man på fartygen
fråga efter videofilmer och SSB utvecklade
servicen. De stora U-Matic-banden gick så
småningom till historien, omkring år 1985.
Fartygen skaffade Betamax-spelare och också
den nyaste VHS-tekniken.
Kampen mellan Betamax- och VHS-formaten pågick några år. Det fanns mera hyrfilmer i VHS-format, vilket troligen ledde
till att Betamax förlorade kampen i medlet
av 1980-talet. SSB lånade ut filmer till sjöfararna i båda formaten, men år 1989 skaffade
man inte mera nya Beta-band. Efter år 1991
erbjöds enbart VHS-filmer, då m/s Arkadias
Betamax-spelare hade sagt upp kontraktet.
Verksamheten var synnerligen kostsam,
och SSB byggde vid sidan av den avgiftsfria
videoservicen upp en service med tilläggsavgift, som var mycket populär kring skiftet
mellan 80- och 90-talen. Kostnaderna för
filmtjänsten sjönk småningom. SSB kunde
öka den avgiftsfria videotjänsten och det avgiftsbelagda utbudet föll bort våren 1995.
Filmbyten med
kortare mellanrum
I början hade VHS-filmerna text på finska,
men i början av 1990-talet kom också det
andra inhemska språket med i utbudet.
Godby Shippings m/s Julia och m/s Jenolin
trafikerade mellan Kanada och Sydamerika
i medlet av 90-talet. Fartygens manskap såg
gärna filmer med svensk text. Per telex kom
man överens om byten av kassetter som levererades då manskapet byttes.
Frivakt
Vapaavahti
29
Sirpa Kittilä skötte SSB:s filmtjänst i början av 1980-talet
I början var filmernas lånetid två månader.
Fartygens linjer blev kortare, likaså arbetstörnarnas längd. Å andra sidan ökade utbudet
på videofilmer, så SSB förkortade lånetiden
till en månad. Ett fåtal fartyg i fjärrtrafik
hade i praktiken längre tider.
Man började se filmer i hytten, från att tidigare ha sett dem i mässen eller dagrummet.
Rederierna och fritidsklubbarna skaffade videospelare till hytterna. Kombinationen TVvideo var också populär.
Formaten förnyas
I slutet av år 1998 levererade SSB de första
DVD-filmerna till sjöfararna. Det nya formatet eliminerade språkproblemen, de var
lättare att transportera, av bättre kvalitet och
hållbarhet än kassetterna. Då spelarna blev
allmännare ökades SSB:s filmtjänsts popularitet ytterligare.
Under några år omfattade utbudet både
det äldre och det nya formatet. År 2004 slutade man skaffa nya VHS-filmer. Spelarnas
SSB:s ombud Rainer Kolehmainen lastar lådor med videofilmer i sin bil på 1970-talet
pris sjönk snabbt, och man kunde se DVDfilmer också med en bärbar dator.
Under slutet av det senaste årtiondet kom
de sinsemellan konkurrerande formaten
HD-DVD och Blu-ray, av vilka den senare
genast i början tog ledningen. Fördelen är en
större lagringskapacitet än DVD och en ytterligare förbättrad kvalitet. Det ställer större
krav också på utrustningen. På många fartyg
har man i dagrummet en stor plasmaskärm
och hemteaterutrustning. SSB gick in för
Blu-ray genast i början.
Nya former av
förmedling – finns de?
Teknikens snabba utveckling ställer också
SSB inför frågan om nästa format. Ibland
frågar man efter elektronisk distribution.
Nätförbindelserna och de ännu mera komplicerade frågorna som gäller upphovsrätt
medför sina egna begränsningar. Om filmen
levereras till fartyget i form av en fil, är det
lätt att skicka den vidare. En leverans at typ
streaming kommer knappast i fråga, om inte
fartyget stannar och alla går till dagrummet
för att se en film.
Det verkar som om dagens sjöman ser
på filmen lånad från SSB i sin egen hytt på
bärbar dator eller spelare, och ser den i två
avsnitt eller flera. SSB följer i alla fall med
utvecklingen och agerar enligt behov. Elektronisk filmtjänst kanske inte kommer alldeles genast, men nya filmupplevelser levereras
ombord i form av t.ex. 3D-filmer.
30
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2011
VHS-filmer från Tiiskeri ännu
under 2000-talet
M/S Finnseas båtsman Aapo Hytti blev bekant med SSB:s filmtjänst då han år 1984 kom till Neste. På fartygen hade man just
övergått till VHS-filmer och t.ex. på Lunni, Uikku och Palva
kopierade man filmer man fått från SSB och annat håll.
– Man fick imponerande samlingar av videofilmer ombord.
I samband med försäljningen gick kassetterna vidare till nyare
fartyg, minns Aapo.
På några 240 minuters kassetter kunde två filmer vara inspelade och de mest populära var i dåligt skick efter flitig spelning.
Enligt Aapo Hytti seglade gamla legender, allt från klassiker som
Den gode, den onde, den fule, ombord på fartygen ännu långt in
på 2000-talet.
– Jag jobbade ombord på nya Tempera, på hyllorna hittade
man ännu VHS-kassetter från Tiiiskeri och andra fartyg från
förr, skrattar Hytti.
Vid millennieskiftet fanns det ofta både VHS- och DVD-utrustning ombord. Aapo minns hur man avhämtade transistorer
med båda formaten från flygstationen.
Ombord på Aulis blev jag bekant med DVD-skivorna, då
jag gick till sjöss igen efter några år på land. Tekniken har gått
framåt, berömmer Aapo.
Ombord på M/S Finnsea har man en mångnationell besättning. Med DVD-skivor kan man lätt välja textning på det språk
man vill ha.
Finsk film i Kanalen
Teemu Alstela som jobbar på isbrytaren Voima seglade i tiden
på Norqueen, som fick videokassetter från SSB med tre veckors
mellanrum. Avbytesmännen tog transistorerna med från flygstationen. Den unge sjöfararen fick en god bild av SSB.
– Filmtjänsten var och är fortfarande en strålande form av
service, berömmer Alstela.
Under tiden hos Arctia Shipping har Teemu huvudsakligen
utnyttjat SSB:s utbud av DVD-filmer, och nu har man redan
skaffat en BluRay-spelare till ib Voima.
Enligt Teemu har den nya tekniken fört med sig många fördelar jämfört med de gamla kassetterna.
– Skivorna tar mindre utrymme, är mera hållbara och lättare
att transportera, räknar han upp.
På Voima förvarar man ofta filmerna i dagrummet. Alla har
television i sin egen hytt, men alla har inte DVD-spelare. Några
ser på filmer med sina egna bärbara datorer. Ibland blir filmerna
liggande i hytten, då man inte kommer ihåg att returnera dem
till dagrummet.
Enligt Teemu Alstela vill isbrytarens mannar se filmer där
saker händer och det går våldsamt till. Yngre ser på litet annorlunda filmer än äldre.
– De inhemska serierna är också mycket populära. Ofta blir
någon på hälft under ledigheten och man vill se resten av avsnitten ombord, menar Alstela.
Teemu funderar på möjligheten till elektronisk distribution,
men inser att det för med sig många stora frågor som gäller
upphovsmannarätt, överföringens snabbhet i nätet, och kostnaderna. Nuvarande system kommer nog att vara i bruk ännu
några år.
Text: Pekka Karppanen, bilder: SSB:s bildarkiv
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
31
jäähYväiseT kesälle
Sakari Lehmuskallio,
Henry Möller
ja Carl-Gustav
Walldena
Helsingin Laivanpäällikköyhdistys järjesti lämminhenkisen
tapahtuman, johon osallistui
myös Viron kapteeniklubin
jäseniä
Naapuriyhdistykset ovat vuosia tehneet yhteistyötä tapaamisten ja eri kohteisiin tutustumisten merkeissä. Elokuun loppupuolella
oli vuorossa yhteinen viikonloppu, joka alkoi Ville Niemisen loihtimalla lohisopalla
Vuosaaren Merimieskeskuksessa.
– Viron puolella on käyty esimerkiksi Saarenmaan Meripäivillä ja Tallinnan Meriakatemiassa, kertoo Timo Nenonen ja tunnustaa tunteneensa lievää merisairautta koulun
simulaattoria testattuaan.
Nenonen toimii vuonna 1875 perustetun Helsingin Laivanpäällikköyhdistys ry:n
(HLY) puheenjohtajana. Yhdistys oli aikoinaan taustavoimana 1900-luvun alussa, kun
Helsinkiin rakennettiin Sailor´ s Home -me32
Vapaavahti
Frivakt
rimieskoti. Samaisella Linnankatu 3:n tontilla sijaitsee nyt Merimiespalvelutoimisto.
Yhdistyksen toiminta on varsin aktiivista.
Päämääränä on merenkulun turvallisuuden
lisääminen ja laivan päällikön toimen tarkastelu sekä sen kehittäminen. Yhdistys tekee
tutustumiskäyntejä merenkulkuelinkeinon
toimijoihin ja kutsuu alan luennoitsijoita
jäsentilaisuuksiinsa. Joukossa on sekä työelämässä olevia että eläkkeelle jääneitä merikapteeneita.
viikonloppua vietettiin
loistavassa säässä
Vuosaaren merimieskeskuksessa Sakari Lehmuskallio ja Pekka Karppanen esittelivät
Merimieskirkon ja Mepan toimintaa. Vuosaaren satamakeskuksen johtaja Kari Noroviita vei osallistujat tutustumiskäynnille Gate House -rakennuksen ylimmän kerroksen
edustustiloihin. Toiminnan esittelyn jälkeen
siirryttiin kattoterassille.
– Todella hieno on näköala. Täällä saa
hyvän käsityksen satamasta, hehkutti Viron
kapteeniklubin puheenjohtaja Enn Kreem.
Yleisö nautti hetken loppukesän lämpimistä tuulista ja siirtyi sitten takaisin Merimieskeskukseen juomaan kahvia ja nauttimaan Katariina Lindbohmin leipomaa
herkullista kakkua. Puheenjohtaja Kreem
esitteli Tallinnasta tulleet virkaveljensä, todella kokeneen ja ammattitaitoisen ryhmän.
Osa väestä meni vielä Helsingin keskustaan tutustumaan Taiteiden yön tapahtumiin. Merikapteenitapahtuman virallinen
ohjelma jatkui lauantaina, kun väki kerääntyi Kauppatorille lounasristeilyä varten.
Ilma oli kauneimmillaan, kun m/s Natalien köydet irtosivat, ja vanhat merikarhut
rouvineen pääsivät nauttimaan maisemista
ja pöydän antimista. Jäähyväiset kesälle –tapahtumaan osallistui lähes neljäkymmentä
yhdistysten jäsentä ja puolisoa.
3 / 2011
Farväl Till soMMaren
Under
lördagen
kryssade man
utanför
Helsingfors och
njöt av
bordets
gåvor
ombord
på m/s
Natalie
Timo Nenonen ja Enn Kreem
Helsingfors Skeppsbefälhavareförening arrangerade en gemytlig
träff med gäster från kaptensklubben i Estland
Grannföreningarna har under åratal haft
samarbete med träffar och besök på olika
platser. I slutet av augusti stod ett gemensamt veckoslut i turen, det inleddes med
laxsoppa som Ville Nieminen trollat fram
på Sjömanscentret i Nordsjö.
– På den estländska sidan har vi bland annat besökt Havsdagar på Ösel och Sjöakademin i Tallinn, berättar Timo Nenonen, som
medger att han känt sig litet sjösjuk då han
prövade skolans simulator.
Nenonen fungerar som ordförande för
Helsingfors Skeppsbefälhavareförening rf,
3 / 2011
som grundades år 1875. Föreningen agerade
i tiden, vid början av 1900-talet, i bakgrunden då man byggde Sailors Home i Helsingfors. På samma tomt på Slottsgatan 3 verkar
nu Sjömansservicebyrån.
Föreningens verksamhet är synnerligen
aktiv. Målsättningen är att förbättra sjösäkerheten och följa med på vilket sätt befälhavarens ställning utvecklas. Föreningen gör
exkursioner för att bekanta sig med olika aktörer inom näringen och inbjuder föreläsare
till sina medlemsmöten. Både ännu aktiva
och redan pensionerade sjökaptener är med
i verksamheten.
ett veckoslut
i strålande väder
På sjömanscentret i Nordsjö presenterade
Sakari Lehmuskallio och Pekka Karppanen Sjömanskyrkans respektive Sjömansservicebyråns verksamhet. Under ledning av
Kari Norovirta, direktör för Nordsjö hamncentrum, bekantades sig deltagarna med representationsutrymmena i översta våningen
i byggnaden Gate House. Efter en presentation av verksamheten förflyttade man sig ut
på takterrassen.
– En verkligt fin utsikt. Här får man en
god överblick av hamnen, sade ordföranden
för Estlands kaptensklubb Enn Kreem berömmande.
Deltagarna njöt en stund av sensommarens ljumma vind och återvände sedan till
Sjömanscentret för att dricka kaffe och avnjuta en läcker kaka som Katariina Lindbohm bakat. Ordförande Kreem presenterade kollegerna från Tallinn, en mycket erfaren
och yrkeskunnig skara.
En del av deltagarna fortsatte med att bekanta sig med olika evenemang i centrum
av Helsingfors under Konstens natt. Sjökaptensträffens officiella program fortsatte
på lördagen då man samlades på Salutorget
för en kryssning med lunch.
Vädret var det allra vackraste, då m/s Natalie kastade loss, och de gamla sjöbjörnarna
med äkta hälfter fick njuta av vackra vyer
och bordets gåvor. Närmare fyrtio föreningsmedlemmar med fruar deltog i evenemanget
Farväl till sommaren.
Frivakt
Vapaavahti
33
MEPAn hallituksen
merenkulkijajäseniä
Veikko Engren: Mepan työ on
arvokasta ja sitä pitää edelleen
kehittää
Monissa Silja Serenaden palkintojuhlissa
mukana ollut merikapteeni Engren on toiminut aluksen päällikkönä jo 18 vuoden
ajan. Mepa tuli tutuksi rahtilaivoissa, joissa
hän seilasi nuorempana. Hangosta kotoisin
oleva mies joutui menemään merimiesammattikouluun, koska ei päässyt merille 15
–vuotiaana.
– Täytin Suomen Joutsenella ollessani
kuusitoista vuotta vähän ennen kuin koulu
loppui, Engren muistelee.
Koulun rehtorina toimi tuolloin äskettäin
edesmennyt Markus Sinisalo, joka työskenteli myöhemmin myös Suomen Laivanpäällystöliiton toiminnanjohtajana. Engren tuskin tiesi, että tulisi joskus toimimaan saman
järjestön puheenjohtajana.
Ensimmäinen jobinsa laivaan hän otti
tammikuussa 1968 Haminassa.
– Merille lähtö oli jo lapsuuden haave,
Engren kertoo
Laiva oli porvoolaisen Partrederi Rexin
m/s Svanö, joka oli rahdattu Thombrokersille.
Päällystökoulutusta
Raumalla
Veikko Engren aloitti perämiesluokan syksyllä 1970 Rauman Merenkulkuopiston
uusissa tiloissa Suojantiellä. Hän opiskeli
34
Vapaavahti
Frivakt
sekä hankki praktiikkaa tiiviissä tahdissa ja
valmistui merikapteeniksi keväällä 1975.
Työkokemusta tuli monista laivoista ja varustamoista.
– Seilasin muun muassa Gustaf Eriksonilla, Etelä-Suomen Laivalla ja Suomen Tankkilaiva Oy:llä, Engren luettelee.
Hänellä oli tarjolla vakituinen jobi Hango
Shipownersin m/s Mirrabookaan, kun tuli
tehtyä merkittävä valinta.
– Mönsträsin vuonna 1979 matkustajaalus Bore Starille, joka liikennöi Silja Linen
lukuun, Engren kertoo.
Silja Line oli tuolloin Effoan, Boren (Rettig) ja Johnson Linen yhteisyritys. Vuosien
saatossa omistussuhteet ovat muuttuneet aina Sea Containersista Tallinkiin, mutta Veikon työpaikka on pysynyt valkeilla laivoilla.
Mepan liikunta ja urheilu
ovat lisänneet laivaväen
sosiaalista kanssakäymistä
Seilatessaan rahtialuksilla Engren osasi odottaa Mepan lähettämiä lukupaketteja. Videoja kirjapalvelu tuli tarkemmin tutuksi vasta
matkustajalaivoissa. Tosin lyhyiden työjaksojen vuoksi lukeminen on jäänyt vähemmälle.
– Kyllä Mepa näkyy laivalla koko ajan.
Päivähuoneen pöydillä ja hyllyillä on Merimiespalvelutoimiston kirjoja, lehtiä ja DVD
–levyjä, Engren toteaa.
Silja Serenaden miehistö on hyvin aktiivisesti osallistunut Mepan kurssi- ja liikuntatoimintaan. Kotimaisissa ja kansainvälisissä
merimiesurheilukilpailuissa loistavasti me-
nestynyt henkilökunta on kiitellyt päällystöä, konttoria ja erityisesti myös kapteeni
Engreniä kannustuksesta ja positiivisesta
suhtautumisesta.
– Laivahenkilökunnalla fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeää,
Engren tähdentää.
Hänen mielestään kaikkea tähän tähtäävää
toimintaa täytyy tukea.
Järjestötoimintaa
liitossa ja Merimiespalvelutoimistossa
Veikko Engren on kuulunut Suomen Laivanpäällystöliiton hallitukseen jo vuodesta 1998
lähtien. Nyt on menossa neljäs hallituskausi.
Kahden viimeisimmän kauden ajan hän on
toiminut liiton puheenjohtajana.
– Tässä ominaisuudessa tulin valituksi
myös Merimiespalvelutoimiston hallitukseen, Engren kertoo.
Hän on nyt toista kautta Mepan hallituksen jäsenenä. Käsitys työn tärkeydestä on
vahvistunut, kun siihen on tutustunut sekä
käytännössä että hallinnossa.
– Perusajatus merimiespalvelutoiminnasta
on todella hyvä. Mepan pitää löytää oikeat
kanavat työn kehittämiseen ja sen pitää pysyä
nykymerimiehen mukana, Engren pohtii.
Mies on itse osallistunut Finlandia –hiihtoihin ja juossut useita maratoneja, joten liikunnan ja hyvinvoinnin merkitys ja hyödyt
ovat hänellä tiedossa. Harrastuksiin kuuluu
myös moottoripyöräily. Mepa ja henkilökunta kiittävät Veikko Engreniä hyvästä
yhteistyöstä sekä kentillä että kabineteissa.
3 / 2011
Sjöfarare i SSB:s styrelse
Veikko Engren: Sjömansservicebyråns arbete är värdefullt och
bör utvecklas vidare
Sjökapten Engren har varit närvarande vid
många prisutdelningsceremonier på Silja Serenade och han har fungerat som fartygets
befälhavare redan 18 år. Sjömansservicebyrån lärde han känna då som yngre seglade på
lastfartygen. Han är hemma från Hangö och
var tvungen att börja i sjömansskola då han
inte kunde gå till sjöss som 15-åring.
– Ombord på Suomen Joutsen fyllde jag
sexton, litet innan skolan slutade, minns
Engren.
Som rektor för skolan verkade då nyligen
framlidne Markus Sinisalo, som senare
också kom att arbeta som verksamhetsledare på Finlands Skeppsbefälsförbund. Engren anade knappast, att han en dag skulle
komma att verka som ordförande för samma
organisation.
Första gången mönstrade han på i
Fredrikshamn i januari 1968.
– Att gå till sjöss var drömmen redan i
barndomen, berättar Engren.
– Fartyget var m/s Svanö, som ägdes av
Borgårederiet Partrederi Rex, och i Thombrokers befraktning.
Befälsutbildning i Raumo
Veikko Engren började hösten 1970 i styrmansklassen i sjöfartsinstitutet i Raumo som
då flyttat till nya utrymmen. Han studerade
och skaffade praktik i rask takt och utexaminerades som sjökapten våren 1975. Då hade
3 / 2011
han samlat arbetserfarenhet från många fartyg och rederier.
– Jag seglade bland annat hos Gustaf Erikson, Etelä-Suomen Laiva och Finska Tankfartygs Ab, räknar Engren upp.
Han hade blivit erbjuden ett fast jobb på
Hangö Shipowners m/s Mirrabooka, då han
kom att göra ett avgörande val.
– År 1979 mönstrade jag på passagerarfartyget Bore Star som trafikerade för Silja Line,
berättar Engren.
Silja Line var då ett samföretag som ägdes
av Effoa, Bore (Rettig) och Johnson Line.
Under årens lopp har ägoförhållanden växlat allt från Sea Containers till Tallink, men
Veikkos arbetsplats har förblivit på de vita
båtarna.
SSB:s motions- och
idrottsverksamhet har
ökat det sociala umgänget
ombord
Då Engren seglade på lastfartygen kunde
han vänta på SSB:s bokpaket. Film- och
bibliotekstjänsten blev mera bekant först på
passagerarfartygen. Under de korta arbetstörnarna har visserligen läsandet minskat.
– Nog syns SSB ombord hela tiden. I
dagrummet ser man Sjömansservicebyråns
böcker, tidningar och DVD-filmer på bord
och i hyllor, konstaterar Engren.
Besättningen på Silja Serenade har deltagit
mycket aktivt i SSB:s kurs- och idrottsverksamhet. Personalen, som har haft strålande
framgångar i inhemska och internationella
sjömansidrottstävlingar, har tackat befälet,
kontoret och särskilt kapten Engren för sporrande stöd och positiv inställning.
– För personalen ombord är det fysiska
och psykiska välbefinnandet en fråga av
största vikt, understryker Engren.
Han anser att all verksamhet som är inriktad på det är värd att stöda.
Organisationsverksamhet
inom förbundet och
Sjömansservicebyrån
Veikko Engren har hört till Finlands Skeppsbefälsförbunds styrelse redan sedan år 1998.
Den fjärde perioden i styrelsen pågår som
bäst. Under de två senaste perioderna har
han verkat som förbundets ordförande.
– I den egenskapen blev jag också vald
till Sjömansservicebyråns styrelse, berättar
Engren.
Han sitter nu den andra perioden som
medlem i SSB:s styrelse. Uppfattningen om
arbetets betydelse har styrkts då han bekantat sig med det både i praktiken och i administrationen.
– Grundtanken i sjömansservicen är verkligen bra. SSB bör hitta de rätta kanalerna
för att utveckla arbetet och anpassa det till
dagens sjömansliv, menar Engren.
Själv har han deltagit i Finlandia-lopp och
löpt flera maratontävlingar. Betydelsen och
nyttan av motion och välbefinnande står
klara för honom. Till fritidssysselsättningarna hör också motorcykelåkning. SSB och
personalen tackar Veikko Engren för gott
samarbete både på fältet och i kabinetten.
Frivakt
Vapaavahti
35
MEPAn hallituksen
merenkulkijajäseniä
Pari vuosikymmentä mukana
päättämässä - Pekka Savikko
Jäänmurtaja Voiman sähkömestarilla Pekka
Savikolla on kokemusta mereltä ja järjestöelämästä. Hän on myös seurannut Merimiespalvelutoimistoa aitiopaikalta, sekä palveluiden käyttäjänä että hallituksen jäsenenä.
– Olen ollut hallituksessa Suomen Konepäällystöliiton edustajana. Liitolla on pieni
henkilökunta, ja joitakin tehtäviä on jaettu
myös jäsenkunnan aktiiveille, Savikko kertoo
Hän on ollut hallitustyössä mukana syksystä 1991 lähtien, kun Konepäällystöliiton
edustaja Otto Glader äkillisesti menehtyi.
Pääasiallisesti Savikko on toiminut varsinaisena jäsenenä, yksi nelivuotiskausi meni
varajäsenenä.
Hän on osallistunut aktiivisesti järjestöelämään toimimalla varapääluottamusmiehenä
ja pääluottamusmiehenä Arctia Shippingilla.
Hän kuuluu myös Konepäällystöliiton liittohallitukseen.
Opiskeluajan työt
ohjasivat meriammattiin
Humppilasta kotoisin oleva Pekka Savikko
opiskeli Vaasan teknillisessä koulussa sähköteknikoksi. Koulutus ei tähdännyt meriammattiin, mutta alaan tutustuminen tapahtui
kesätyöpaikassa.
– Olin Uudenkaupungin telakalla töissä.
Siellä oli korjattavana laivoja, ja mielenkiinto
36
Vapaavahti
Frivakt
heräsi, Pekka muistelee.
Savikko pestautui vuonna 1972 jäänmurtaja Apuun. Hän on siitä lähtien toiminut
murtajissa sähkömestarina. J/m Voima on
hänen ”kotilaivansa”, välillä tulee tuurauskeikkoja muihinkin aluksiin. Monitoimimurtajien mukana hän on seilannut Pohjanmerellä ja Välimerellä.
– Voima on jäänmurtajalaivastomme vanhin alus. Se laskettiin vesille jo vuonna 1952,
Savikko kertoo.
Viime talvena jäätilanne oli paha, ja Voima
lähti Suomenlahdelle jo ennen joulua.
Merimiespalvelu tuli
tutuksi jo alkuaikoina
Pekka Savikko tutustui jo uransa alussa Mepan kirjastopalveluun. Vuosien saatossa hän
on myös perehtynyt filmeihin ja muuhun
tarjontaan. Hän on ollut useita kertoja Mepan Ylläsmajoilla.
– Elokuvilla on oma kannattajakuntansa.
Itse pidän lukemista jotenkin enemmän henkisesti ravitsevana, Savikko pohtii.
Hän myöntää, että elokuvat on yksi kysytyimpiä Mepan palveluita. Varsinkin väkivalta tuntuu uppoavan.
– Ennen filmejä katseltiin yhdessä messissä tai päivähuoneessa. Nykyisin monella on
laitteet hytissä, joten yhdessäolo on vähentynyt, Savikko miettii.
Jäänmurtajaporukka on myös ollut varsin
aktiivista liikkumaan ja urheilemaan.
Aikaa on seurattava ja
palveluita kehitettävä
Savikko pitää oikeana suuntauksena sitä, että
Mepa on suuntautunut kunto- ja terveysliikunnan pariin. Kilpaurheilussa sattui välillä
vahinkoja ja sitä myötä sairauspoissaoloja.
– Telakka-aikana Voiman porukka otti futismatsin toista laivajoukkuetta vastaa. Naapuri ”pelasi vähän sikaa”, ja vahinkoja sattui,
Savikko muistelee.
Hän on itsekin ollut suunnittelemassa liikuntapäiviä jäänmurtajien henkilökunnalle
yhdessä Mepan ja Merimiesunionin pääluottamusmiehen Rauno Mutkan kanssa.
Hallitustyöskentely on Savikon mukaan
sujunut ongelmitta. Mepassa on talousasiat
hoidettu hyvin. Tulot ovat pudonneet merenkulkijoiden vähenemisen myötä, mutta
hyviä palveluita on saatu ylläpidettyä.
– Mepan hallituksessa on ollut hyvä henki.
Asiat ovat selvinneet keskustelemalla, Pekka
kehuu.
Hän pitää tärkeänä, että Mepa seuraa
aikaansa ja kehitystä niin palveluiden kuin
tekniikankin osalta. Nythän on tarjolla jo
Blu Ray –elokuvia ja e-kirjoja. Savikon mukaan Mepan perustoiminnalle ja palveluille
tulee aina olemaan tilaus.
– Toivottavasti Mepan hallituksessa näkyy
aktiivimerenkulkijoita minun ja Veikko Engrenin jälkeenkin, Savikko pohtii.
Hänen hallituskautensa päättyy vuodenvaihteessa. Eläkkeelle mies siirtynee vuoden
2013 keväällä. Mepa ja henkilökunta kiittävät Pekka Savikkoa yhteisistä vuosista.
3 / 2011
Sjöfarare i SSB:s styrelse
Pekka Savikko, elmästare på isbrytaren
Voima, har erfarenhet av både hav och organisationsliv. Han har kunnat följa med
Sjömansservicebyrån från första parkett,
både som användare av tjänsterna och som
styrelsemedlem.
– I styrelsen har jag suttit som representant
för Finlands Maskinbefälsförbund. Förbundet har en liten personal och en del uppgifter
har fördelats också på aktiva inom medlemskåren, berättar Savikko.
Han har deltagit i styrelsens arbete sedan
hösten 1991, då Maskinbefälsförbundets
representant Otto Glader plötsligt avled.
Huvudsakligen har han verkat som ordinarie
medlem, med undantag för en fyraårs period
som suppleant.
Han har deltagit aktivt i organisationslivet
som vice huvudförtroendeman och huvudförtroendeman hos Arctia Shipping. Han
hör också till Maskinbefälsförbundets förbundsstyrelse.
Studietidens arbeten
visade vägen till
sjöfararyrket
Pekka Savikko, som är hemma i Humppila,
studerade till eltekniker i tekniska skolan i
Vasa. Utbildningen var inte inriktad på sjöfararyrket, men under ett sommarjobb blev
han bekant med branschen.
– Jag jobbade på varvet i Nystad. Där reparerade man fartyg och intresset väcktes,
minns Pekka.
År 1972 tog Savikko hyra på isbrytaren
Apu. Allt sedan dess har han jobbat som el3 / 2011
Pekka Savikko - tjugo år med i
beslutsfattandet
mästare på isbrytare. Hans ”hembåt” är ib
Voima, ibland vikarierar han på andra fartyg.
Han har också seglat med kombiisbrytarna
på Nordsjön och Medelhavet.
– Voima är äldst i vår isbrytarflotta. Den
sjösattes redan år 1952, berättar Savikko.
Senaste vinter var isläget svårt, Voima gick
ut på Finska viken redan före jul.
Sjömansservicen
bekant redan tidigt
Redan i början av sjömansbanan blev Pekka
Savikko bekant med Sjömansservicebyråns
bibliotek. Under årens lopp har han också
bekantat sig med filmutbudet och övrig service. På stugorna i Ylläs har han varit flera
gånger.
– Filmerna har sina egna vänner. Själv
tycker jag att läsning ger mera andlig spis,
funderar Savikko.
Han medger att filmerna hör till de mest
efterfrågade av SSB:s service. I synnerhet
tycks man sluka våld.
– Förr brukade man se på filmer tillsammans i mässen eller dagrummet. Nu har
många sin egen utrustning i hytten och samvaron har minskat, funderar Savikko.
Isbrytarbesättningarna har också varit
mycket aktiva då det gällt motion och idrott.
Man måste följa med sin
tid och utveckla tjänsterna
Savikko tycker att det är ett steg i rätt riktning att SSB har fokuserat på konditionsoch hälsomotion. Vid idrottstävlingarna
skedde ibland olyckor med sjukfrånvaro
som följd.
– Under en dockning spelade Voimas lag
en fotbollsmatch mot ett annat fartygslag.
Grannarna spelade fult spel, och vi fick nog
en del skador, minns Savikko.
Han har också själv varit med om att planera motionsdagar för isbrytarnas personal i
samarbete med SSB och Sjömans-Unionens
huvudförtroendeman Rauno Mutka.
Savikko tycker att styrelsens arbete löpt
problemfritt. Hos SSB har ekonomin skötts
väl. Intäkterna har minskat i takt med sjöfararna, men man har kunnat upprätthålla
högklassig service.
– Atmosfären i SSB:s styrelse har varit god.
Man har löst frågorna genom att diskutera,
berömmer Pekka.
Han tycker att det är viktigt att SSB följer med sin tid och med utvecklingen både
då det gäller serviceutbud och teknik. Nu
finns det ju blu-rayfilmer och e-böcker. Enligt Savikko kommer det alltid att finnas ett
behov av SSB:s grundläggande verksamhet
och service.
– Förhoppningsvis får man också efter mig
och Veikko Engren se aktiva sjöfarare i SSB:s
styrelse, säger Savikko.
Hans period som styrelsemedlem löper ut
vid årsskiftet. I pension går han sannolikt våren 2013. SSB och personalen tackar Pekka
Savikko för de gemensamma åren.
Frivakt
Vapaavahti
37
Kaikenlaisia skönäreitä
Menneinäkin vuosina sanomalehdet julkaisivat pikku-uutisia raastuvanoikeuden
tuomioista. Tuomittujen nimiä ei mainittu,
mutta ammatin kertominen oli toimittajille
tärkeää - toisin kuin nyt, jolloin uskonto on
tärkein tieto. Usein rötöstelijät olivat sekatyömiehiä tai muita pienituloisia. Joskus oli
titteliksi räntätty entinen merimies. Pitkillä
ja hitailla merimatkoilla ajankuluksi pohdittiin, millainen pätevyys vaaditaan entisen
merimiehen arvoon tai ammattiin. Riittääkö, että on joskus yrittänyt ostaa pimeää
pulloa laivasta? Tai ollut ruotsinlaivan kyydissä? Vai onko joskus pitänyt olla ihan nimi
rullassa ja tehdä töitä laivassa?
Merenkulkijan ammatti lienee pitkään ollut nuorten poikien suosiossa. Kun ei koulu
sujunut, haikailtiin lähtöä merille. Monet
suunnittelivat, jotkut lähtivät ja jokunen
karkasi. Eräs hienoimpia kuvauksia näistä
on Juha Vainion laulu Albatrossi:”Niin jäi
koulu kesken sulla, piti mun myös mukaan
tulla, mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin”.
Istuimme seilauskaverin kanssa iltaa eräässä kuppilassa Raumalla. Viereiseen pöytään
oli kokoontunut samoissa merkeissä kovaäänisiä nuoria miehiä. Heidän jutuissaan
38
Vapaavahti
Frivakt
vilahteli erimaalaisten laivojen nimiä tämän
tästä. Suurkaupunkien satamista puhuttiin
kuin kotirannoista ja toki baarien nimiäkin
osattiin mainita. Ihmettelin pöytäseuralleni,
että ovatpa nuoret pojat jo paljon ehtineet
nähdä maailmaa. Hän tiesi paremmin:”Ovat
merimiesammattikoulun oppilaita”.
Mutta nuorilla porukoillahan maailmoja
kierreltiin. Veimme sellua Ruotsista Kiinaan
ja Afrikkaa kiertäen matka kesti yli kaksi
kuukautta. Miehistöluettelosta ajankulukseni laskeskelin, että laivaväen keski-ikä oli
22 vuotta. Joukossa oli sentään jokunen yli
50-vuotiaskin, joten suurin osa meistä oli
parikymppisiä ja nuorempia poikia.
Joskus kotikaupungin baarista saattoi löytää oikeitakin merenkulkijoita. Eräässä paikassa kuulin naapuripöydässä ison partaisen
miehen puhuvan California nimisen laivan
konehuoneesta. Niihin aikoihin ruotsalaisella Johnsonlinellä oli sen niminen 9000
dwt:n pikamenijä, mikä kävi myös Suomessa. Kysäisin naapurilta tarkemmin laivajobeista ja selvisi, että koneessa oli seilattu.
Californiassa oli Suomen satamassa käyty
jossakin remonttihommassa. Olimme olleet
samoissa laivoissakin, vaikkakin eri aikoina
ja eri hommissa. Konemies oli jonkinlaisella
nokittajakurssilla ja oppilaitoksen asuntolan
kämppäkaverin kanssa oltiin tultu järjestämään aamuksi vähän happivajetta. Merenkulkijoilla maissa ei yleensä ole jutunaiheista pulaa, ja niin ilta vierähti laivahommia
tehden ja maailmaa kiertäen. Valomerkin
jälkeen kämppäkaveri ihmetteli, että kolme
kuukautta ovat samoissa tiloissa majailleet,
muttei tämmöisiä merimiesjuttuja ole vielä
aiemmin kertaakaan päässyt kuulemaan.
Vaan eivätpä kaikki maista löytyvät merimiehet olleet merimiehiä tai merikoululaisiakaan. Koulukaverini kertoi, että samaisessa sisämaan ravintolassa käy joku skönäri,
joka muistelee ehtymättömästi merimiesjuttuja. Naisia kovasti kiinnostavat eksoottiset
tarinat ja siinä sivussa kertojakin. Sattuipa
eräänä iltana tämä maailmanmatkaaja saapumaan yhtä aikaa tiskin ääreen. Kyselin,
minkä varustamon laivoissa on seilattu.
Monia niitä oli, muttei muistunut mieleen
yhdenkään varustamon nimi. Vähän samaa
vikaa oli laivojenkin kanssa: niidenkin nimet
olivat hakusessa. Arvelin, olisiko uraa luotu joissakin ulkomaalaisissa pikkupaateissa,
kun ei olleet nimet jääneet mieleen. Lopulta
sitten selvisi, ettei jutut olleetkaan kertojalta,
vaan kertojan isältä. Isäukko oli ennen sotia
3 / 2011
ollut kansimiehenä joissakin sisävesihinaajissa. ”Eiköpä niistä yksi ainakin ollut joku
kakkonen” selvisi illan kuluessa. Todellakin.
Aikanaan sisävesiä kynti hinaaja nimeltään
JOKU II.
”Merimies on erimies” tiesi jo vanha sananlaskukin. Merimiesuraa aloitellessani
vierähti vuosi, pari, ennenkuin opin sujuvasti kuuntelemaan konemiesten haalauksia tai täkkäreiden töijäyksiä ja fläkkäyksiä.
Villinlinjan laivoissa oli omanlaisensa slangi
ja käytössä oli laivakohtaisia sanontojakin.
Eipä kumma, että maamiehille merimieskieli
on käsittämätöntä ja se vähä mitä ymmärretään, ymmärretään väärin. Edelleenkin lehtimiehet hakevat tekstilleen tuoretta ilmaisua
käyttämällä vanhaa sanontaa ”reivata kurssia”. Monikohan heistä väittäisi lukijoilleen,
että auton suuntaa muutetaan kaasupoljinta hölläämällä. Laivojen nopeuden mitaksi
väitetään solmua tunnissa. Laivaonnettomuuksista voidaan raportoida, että 300 000
tonnin tankkilaivan 300 tonnin öljylastin
pelätään saastuttavan merta.
Joka alalle on media levittänyt sanaa torpata eli siivota. Kuin kiveen hakattuna on
muistiini jäänyt ensimmäinen aamu merellä
jungmannina. Poosu oli käynyt förstin juttusilla ja tökkäytyi miehistön messissä täkkärien pöydän päähän. Matruusit ja puolikkaat
saivat hommansa ja viimeisenä oli uuden
junkin vuoro:”Poika ottaa levangin ja pytsin ja torppaa alakongilla skotit ja turkin”.
Urheiluselostaja Höyry Häyrinen torpatasanan lanseerasi jääkiekkopeleihin. Höyry oli
ollut laivatöissä ja osasi slangisanaa käyttää
oikein, mutta maalla asujat eivät. Nykyisin
lehtitietojen mukaan suuret herrat maan hallitusta myöten torppaavat tämän tästä, vaikkei yhdelläkään rouva tai herra ministerillä
ole koskaan näkynyt levankia tai pytsiä.
Vaikkei sanasto olisikaan hallussa, osataan
maissa joskus olla viisaita, vaikkei merellä
olisi vahinkoa tapahtunutkaan. Eduskunta
sääti merenkulun verohuojennuslain vuonna 1970. Tämä laki innosti varustamoiden
lisäksi maafirmoja investoimaan laivatilauksiin ja Suomen suurimmaksi varustamoksi
kasvoi Henry Nielsen: liikenteeseen tuli 20
uutta alusta. Omistajina mm. Kaukomarkkinat, Paulig, Salora, Starckjohann ja Ulkokaupat. Muillekin varustamoille tilattiin
uusia kulkupelejä: Finnlines 10, Neste ja
Suomen Tankkilaiva kolme paattia. Tämän
lisäksi oli valmistumassa uusia pasiseereja ja
jäänmurtajia. Kukahan osaisi virittää uudelleen vastaavan kehitysbuumin?
Lainlaatijoiden lisäksi on kiittäen muistettava merikouluja ja varustamoiden merihenkilöstöosastoja: muutamassa vuodessa
piti löytää tuhansia uusia ja päteviä merenkulkijoita huolehtimaan suurten investointikohteiden käytöstä ja kunnossapidosta.
”Ei kannettu vesi kaivossa pysy” ja niin
kävi maafirmojen laivabisneksillekin. Vuosikymmenen lopulla oli ensimmäiset alukset
myyty ja loputkin kaupattiin pois 1980-lu3 / 2011
vun puoliväliin mennessä. Ehkei uusille
omistajille uusien laivojen ”funktio” ollut aina täysin kirkastunut. Laivaporukka saattoi
ihmetellä, kun johonkin satamaan pelmahti
lentokonelastillinen omistajan edustajia vieraineen: korkeita virkamiehiä ja tunnettuja
poliitikkoja seuranaan nuoria lentoemäntiä.
Merenkulkijoiden ryyppyjuhlista on totuttu
kuulemaan hurjia tarinoita. Kuitenkin laivaporukka totesi olevansa vasta-alkajia näihin
merten raikkaisiin tuuliin kirmanneisiin silmäätekeviin, jotka riemuitsivat meritunnelmista, vaikka laiva laituriin olikin sidottu.
Eduskunnassa on joskus yritetty olla vähemmänkin suopeita merenkulkijoille.
Hong Kongissa odotti laiva kipinää ja konekakkosta tammikuun lopulla 1976. Silloin
oli vireillä merialan neljän ammattijärjestön
yhteinen lakko. Eduskunnassa haluttiin panna verolle laivaväen matkat laivalle ja laivalta
lomalle, koska ”ne ovat huvimatkoja”. Laskeskelin, että parin päivän reilun satasen
kuukausipalkkaan lisättynä neljän tuhannen
markan lentolippu olisi verojen maksuun
mennyt melkein seuraavankin kuukauden
tienestit. Onneksi lakkoa ei tullut, kun verollepano hiipui.
”Ei mitään uutta auringon alla.” Kirjassaan ”Villi linja” kertoo Erkki Savolainen
eduskunnan terveisiä vuodelta 1952:”... on
muuan suomalainen naiskansanedustaja
kuulema julkisesti hämmästellyt sitä, että
merimiehet saavat ”ilmaiseksi nähdä vielä
maailmaakin”. Tämä nerokas lause kiertää
muuten kauppalaivastossamme siivekkäänä
sanana... ”
Timo Sylvänne
www.aanimeri.fi
Frivakt
Vapaavahti
39
menneIden AIKojen lAIVojA
VäRIKKäIssä mAInosjulIsTeIssA
– Adolf Bock (1890–1968)
Julisteet ovat värikkäät tallenteet, jotka ovat jääneet meille muistoksi menneiden aikojen matkustamisesta. Varustamot palkkasivat julisteita suunnitelemaan eteviä merimaalareita ja graafikoita.
Heidän tekemänsä työt ovat taidokkaasti toteutettuja ja ne sisältävät mainonnallisia oivalluksia, jotka toimivat vielä nykypäivänäkin. Eräs näistä taiteilijoista oli Adolf Bock.
Adolf Bock syntyi Berliinissä. Hän opiskeli vuosina 1907–09
synnyinkaupunginsa Königliche Kunstgewerbeschulessa. Vuonna
1910 hän pääsi merimaalari Hans Bohrdtin yksityisoppilaaksi ja
myöhemmin samana vuonna hän astui laivaston palvelukseen.
Bockin ollessa keisarillisella Hohenzoller jahdilla ylimatruusina
keisari Wilhelm II näki hänen maalauksiaan ja palkitsi hänet
opiskelustipendillä Berliinin taideakatemiaan. Vuonna 1918
Bock saapui amiraali Meuerin Itämeren-divisioonan mukana
Helsinkiin.
Adolf Bock palasi takaisin Helsinkiin, missä hän vuonna 1921
avioitui. Suomen vuosinaan hän teki monia pitkiä ulkomaanmatkoja, kuten purjehtiessaan parkki Carradalella Australiaan vuosina 1921–22. Hän vieraili monissa Euroopan satamakaupungeissa, Lähi-idässä ja jopa Loviisan Kalastus Oy:n sillinkastusaluksen,
s/s Britan, mukana Islannissa. Vuosina 1930–31 ”Illustreret Familie-Journal” kustansi Adolf Bockille maailmanympärimatkan,
jonka matkakuvaus aikanaan julkaistiin mm. Allers -lehdessä.
Bock maalasi tilaustöitä monille tahoille, kuten merenkulkuhallitukselle, varustamoille ja yksityishenkilöille. Hän teki kuvituksia
kirjoihin ja aikakausilehtiin. Bock asui Suomessa vuoteen 1939
saakka, jolloin hänet kutsuttiin Saksan merivoimien palvelukseen
merimaalariksi aluksi sukellusvenetukikohtaan Ranskaan. Vuonna 1942 Adolf Bock muutti Gotenhafeniin (nyk. Gdynia), missä
hän asettui asumaan matkustajalaiva Wilhelm Gustloffille, joka
toimi satamassa asuntolaivana.
Vuonna 1944 Verein Berliner Künstler-jäsenenä Adolf Bockille
myönnettiin professorin arvo.
30. tammikuuta 1945 Aldolf Bock oli edelleen Wilhelm Gunstloffilla, kun laiva oli poistumassa saarroksissa olleesta Gotenhafenista evakuoidakseen yli 6000 ihmistä turvaan länteen. Neuvostoliittolainen sukellusvene S13 torpedoi Wilhelm Gunstloffia
Danzigin lahdella, joka upposi. Iskussa menehtyi arviolta 5200
ihmistä, mutta Adolf Bock pelastui 800 henkilön joukossa.
Vuosien 1945–50 aikana Bock muutti Glücksburgin ja Flensburgin kautta lopulta Hälsingborgiin Ruotsiin. Uudessa kotimaassaan Bock maalasi useita teoksia mm. Ruotsin merivoimille.
Myös Suomesta tuli hänelle edelleen tilauksia, mm. John Nurmiselta ja muilta laivanvarustamoilta.
Professori Adolf Bock kuoli syöpään 79-vuotiaana kotonaan
Hälsingborgissa.
Adolf Bockin taidokkaat julisteet ja maalaukset on helppo
tunnistaa, niissä on paljon samankaltaisuutta saksalaisten Hans
Bohrdtin, Willy Stöwerin ja Robert Schmidt-Hamburgin töiden
kanssa.
Adolf Bockin suunnitelmista julisteista tunnetuimpia ovat hänen Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiölle tekemänsä työt, mutta
hänen tiedetään suunnitelleen niitä myös muille suomalaisvarustamoille ja saksalaisille laivayhtiöille. Hänen parhaimpia maalaustöitään on näytteillä mm. Berliinin National-Galleriessa ja
Rotterdam Marinemuseum Prinz Hendrikissä. Suurin osa hänen
laajasta tuotannostaan on yksityisomistuksessa.
40
Vapaavahti
Frivakt
näYTTävä
raudsePP –julkaisu
Vuoden 2012 upeata seinäkalenteria saa Mepasta.
Jokaisen kuukauden kuvana on vedos menneen ajan
laivajulisteesta. Kalenteria on
painettu rajoitettu määrä laadukkaalle paperille joten
se on arvokas myös keräilijälle. Kalenteria saa Mepasta
30 euron hinnalla.
3 / 2011
gångnA TIdeRs sKePP
I FäRgRIKA ReKlAmAFFIscHeR
– Adolf Bock (1890–1968)
Affischerna finns kvar som ett spännande minne för eftervärlden. Vanligen engagerade rederierna framstående marinmålare
och grafiker för affischerna. Därmed förenades konstnärens
yrkesskicklighet mede rederiets reklambudskap till en vision,
som fortrarande fungerar i dag. En av dessa konstnärer var
Oscar Furuhjelm.
Adolf Bock föddes i Berlin där han studerade 1907–09 vid
Königliche Kunstgewerbeschule. År 1910 blev han privatelev
hos marinmålaren Hans Bohrdt och senare samma år tog han
värvning i flottan. När han som korpral kommenderats till
tyska kejsarjakten Hohenzoller fäste sig Wilhelm II vid hans
målningar och beönade honom med ett stipendium för studier
vid konstakadenmin i Berlin. Adolf Bock var med ombord när
amiral Meuers Östersjödivision i april 1918 ångade in i Helsingfors.
Året därpå återvände han till Helsingfors, där han gifte sig år
1921. Under sin tid i Finland gjorde han många utlandsresor
med båt, bl.a. med fyrmastade barken Carradale till Australien
1921–22 och med Lovisa Fiskeris s/s Brita till vattnen kring
Island 1933. Han målade i flera kontinenthamnar men också
i Fjärran östern. Åren 1930–31 fick han göra en resa jorden
runt finansierad av ”Illustreret Familie-Journal” och skildringarna från denna färd kunde man läsa i Allers. Han målade för
olika uppdragsgivare som sjöfartsstyrelsen, olika rederier och
privatpersoner. Han illustrerade också böcker och tidskrifter.
Adolf Bock stannade i Finland fram till 1939, då han kallades
i tysk tjänst som marinmålare vid tyska flottbaser i Frankrike.
År 1942 förflyttades han till Gotenhafen, dagens Gdynia, där
han an visades en hytt på passagerarfartyget Wilhelm Gustloff,
som användes som logementsfartyg i hamnen.
Under den tyska utrymningen av Gotenhafen tog Wilhelm
Gustloff över 6000 flyktingar, ombord den 30 januari 1945 i
ett försök att föra dem i säkerhet västerut. Samma kväll torpederades fartyget av ryska ubåten S 13.
De flesta av de ombordsvarande – man räknar med cirka
5200 – dödades. Bock fick plats i en överfylld livbåt. Efter en
timme i hög sjögång påträffades den av en tysk torpedbåt, som
förde de överlevande till Rügen. Hans hem i Berlin hade gått
förlorad under kriget, och nu flyttade han via Glücksburg och
Flensburg till Hälsingborg. I sitt nya hemland Sverige målade
han bl.a. flera tavlor för svenska flottan, och i Finland hade man
inte heller glömt honom: John Nurminen och andra redare var
tronga kunder.
Professor Adolf Bock – titeln hade han fått 1944 som medlem av Verein Berliner Künstler - dog som 79-årig i cancer i
sitt hem i Hälsingborg.
Adolf Bocks stil är lätt att känna igen och företer likheter
med andra tyska konstnärer som Hans Bohrdt, Willy Stöwer
och Robert Schmidt-Hamburg.
Av Adolf Bocks affischer är kanske de han gjorde för Finska
Ångfartygs Aktiebolag de bäst kända, men han målade även
affischer for andra finländska redare och tyska bolag. En del av
hans bästa arbeten finns utstälda in National-Galerie i Berlin
och Maritiem Museum Prins Hendrik i Rotterdam.
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
41
Reino Lehväslaihon
meriromaanista uusintapainos
Reino Lehväslaiho teki neljä
Etelä-Amerikan matkaa s/s
Navigatorilla (ex Bompata)
S/s Bombatan mukana
Etelä-Amerikkaan
Lehväslaiho tunnetaan laivoissakin lukuisista
sotaromaaneistaan. Harva tietää, että mies
on hankkinut leipänsäkin merimiehenä.
– Niin se vain on, että kauppalaivaston
matruusi pääsi puhumaan Linnan keltaisessa
salissa Suomen 90 -vuotisjuhlissa presidentille ja muulle juhlaväelle, Reino Lehväslaiho
kertoo puhelimitse mökiltään.
Kirjailija ja sotakamreeri Lehväslaiho liittyi Merimiesunioniin vuonna 1939, kun
palveli Aura -laivassa jungmannina. Sota
keskeytti merimiesuran, ja vasta 17-vuotias
nuorukainen meni jo mukaan talvisotaan.
Hän osallistui myös jatko- ja Lapin sotaan
haavoittuen kolmesti.
Lehväslaiho palveli panssarijoukoissa.
Todistettavasti hän on pysäyttänyt seitsemän vihollisen panssarivaunua, kymmeniä
kuorma-autoja ja muutaman torjuntatykin.
Lehväslaihon sotilasarvo on reservin vääpeli
ja hänellä on 30 sotilaan kunniamerkkiä.
Sodan jälkeen Tampereen
kautta Suomen – EteläAmerikan linjalle
Reino Lehväslaiho työskenteli Tampereella
myyntipäällikkönä ja kauppasi maanviljeli42
Vapaavahti
Frivakt
jöille koneita. Hyvin alkaneen merimiesuran
ja sotimisen jälkeen työ ei kiehtonut varsinkin, kun pomon kanssa tuppasivat menemään sukset ristiin.
– Marssin Niilo Wällärin puheille. Hän
sanoi, että kun hoidetaan rästiin jääneet
jäsenmaksut, voi merimiesura jatkua. Sotavuosilta ei tietenkään tarvinnut maksaa,
Lehväslaiho muistelee.
Seuraava jobi oli Henry Nielsenin ”Romukotka”, joka hienommalla nimellään tunnetaan Iso –Kotkana. S/s Bombata – meriromaanin ainekset löytyvät kuitenkin AL:n
laivasta.
– Seilasin neljä matkaa Etelä-Amerikkaan
s/s Navigatorilla. Romaani on kooste näiltä
reissuilta, Reino Lehväslaiho selvittää.
Hän muistelee merimieselämää hyvänä
aikana. Hyviä ystäviä ja värikkäitä persoonia on jäänyt mieleen. Kuuluisin lienee legendaarinen ”Whisky –Eklund”, joka oli
tunnettu monessa satamassa. Mies kipparoi
laivaa vielä yli 70 –vuotiaana.
Navigator oli rakennettu v.1921 Belfas-
tissa. Sen ensimmäinen nimi oli Bompata,
minkä nimen vähän muutettuna Lehväslaiho antoi kirjalleen. S/s Bombata on kirjailijan toinen teos. Kaikki muut kirjat kertovat
sodista.
– Olen sataprosenttinen sotainvalidi ja 90
vuotta täyttänyt. Nyt on kirjat kirjoitettu,
Lehväslaiho toteaa.
Reino Lehväslaiho on kirjoittanut yli
40 kirjaa, joita kaikkia merenkulkijat ovat
mielenkiinnolla lukeneet. S7S Bombatan ensimmäinen painos oli loppuunmyyty, ja siitä pyydettiin divareissa kovaa
hintaa. Nyt romaanista on ilmestynyt
WSOY:n kustantama uusintapainos, joka kuuluu Mepan lainattaviin kirjoihin.
Pekka Karppanen
3 / 2011
MEPAn
kirjasto
suosittelee:
Alkusyksyn
kirjatapahtumia
Kirjojen Yö ja Näin on kirjat
Milja Nitovuori
Kirjojen Yötä vietettiin 23:nnen kerran Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa 26.8.
Idea syntyi 1989 silloisen johtajan Jorma
Kaimion aloitteesta. Toimenpiteisiin ryhdyttiin nopeasti ja ensimmäinen tapahtuma sai
valtavan suosion. Seuraavana vuonna toteutettiin tapahtuma myös Turussa ja Tampereella.
Vuosien varrella tapahtuma on muuttanut
muotoaan, mutta pääperiaate on pysynyt samana.
Lukijat, kirjailijat ja kaikenlaisen kirjallisuuden ja musiikin ystävät kokoontuvat Kirjojen Yöhön. Tunnelma on joka vuosi yhtä
ainutlaatuinen ja intensiivinen.
Kakkoskerroksessa uudesta Musiikkitalosta tulivat keskustelemaan talon arkkitehti
Marko Kivistö LPR-Arkkitehdeista, Helsingin Sanomien musiikki kriitikko Vesa Siren,
kirjan kirjoittaja Paula Holmila, joka on
arkkitehtuuriin, kuvataiteisiin ja musiikkiin
erikoistunut toimittaja ja kriitikko, kapellimestari Hannu Lintu sekä musiikkitalon
johtaja Helena Hiilivirta.
Musiikkitalo- kirjan on kuvittanut upeasti
ja kattavasti valokuvaaja, arkkitehti Arno de
la Chapelle.
Musiikkitalosta vuosien mittaan käydyssä
keskustelussa on talon akustiikka ja kustannukset olleet etusijalla. Vesa Siren huomautti, että taustalla ovat epäonni nimenomaan
Helsingissä, muualla maassa on akustisesti
erinomaisia saleja, esimerkiksi Kuopiossa.
Paula Holmila huomautti, että verrattuna
Hampurin uuteen konserttitaloon, jonka
kustannukset nousevat kolminkertaisiksi sekä myös Oslon uuteen oopperaan ja Tanskan
radion konserttitaloon, Musiikkitalo tehtiin
käsittämättömän alhaisin kustannuksin.
Musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta ja
arkkitehti Marko Kivistö kertoivat talon olevan avoinna myös muille, kuin konserttiyleisölle. Talossa voi tutustua hyvin toteutettuun
arkkitehtuuriin ja myös nauttia lounasta.
Claes Andersson
Outi Paakkanen
Helmi Kekkonen
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
43
Kolmannessa kerroksessa esiteltiin käsityökirjoja. Marimekon työpajalla askarreltiin hiuspantoja ja Kajsa Wikman kertoi
kirjastaan Kajsan iloiset tilkut sekä näytti
kuinka työ tehdään. Kajsan ohjeiden avulla
opit ompelemaan koristeita, peittoja ja tyynyjä. Kirjan värikäs kuvitus houkuttaa kokeilemaan käsityötaitoja.
Mia Vänskän piinaavasta uhasta kertova
kirja Saattaja vie lukijan kauhutunnelmiin.
Saattaja on vangitseva kertomus kohtalon
väistämättömyydestä, johon ei voi vaikuttaa.
Kjell Westö
Mia Vänskän kirja vie lukijan kauhutunnelmiin
Johan Bargum
Helsinkiläinen Helmi Kekkonen on siirtynyt novelleista pienoisproosaan ja kirjan
nimi on Valinta.
Teos rakentuu kolmen naisen, äidin ja
kahden tyttären näkökulmiin. Surusta isän
kuoleman jälkeen alkaa perheen naisten syventyminen mielikuviin ja muistoihin. Kirjoitettu kieli on kaunista ja seesteistä sekä
lohdullista.
William N. Päiväkirja jatkaa Kristina
Carlssonin kahden edellisen romaanin tihe44
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2011
ätunnelmaista kerrontaa. Tämä tarina kertoo
omalaatuisesta suomalaisesta tiedemiehestä
1890-luvun Pariisissa. Erakoitunut William
N. on jäkäläntutkija ja yrittää kirjoittaa tieteellistä suurteosta, vaikka terveys reistailee.
Kristina Carlsson on käyttänyt William
Nylanderin elämän käännekohtia, mutta
kertomukset ovat täysin fiktiivisiä.
Haastattelijan kysyessä miksi kirja juuri
jäkäläntutkijasta, niin Carlsson kertoi, että
häntä ei kiinnostanut luonnontiede, mutta
William Nylanderin elämä oli pakko päästä
kirjankansiin. ”Kirjailijalle jäi vapaus juoneen, koska Nylander ei pysty enää kommentoimaan kirjaa”, naurahti Carlsson.
Hopeaniemi matkaamaan autolla Lapista
Pasilan TV-studiolle. Kirja on romaani yhdestä päivästä ja ironinen ajankuva rahasta.
Hotakainen onnistuu taas sivaltamaan vakuuttavasti sanansäilällä ja kerronta on iskevää ja täsmällistä. Itku ja nauru kurkistelevat
tässä kirjassa.
Terttu Lensu on huolissaan alkuperäismummojen katoavasta lajista kirjassaan
Mummo vastaan muu maailma. Toimittajan
ammatista eläkkeelle jäätyään hän alkoi kehitellä ajatuksia mummoviisauksista. Syntyi
hauska, satiirinen lukuelämys.
Maailmassa on enemmistönä kolme
mummolajia, eli sankari-, ura-, ja radikaalimummot. Lensu haluaisi, että mummot
tarttuisivat vallankahvaan. Näin Suomesta
tulisi parempi paikka elää. Kun mummot
päättäisivät kurinpitotoimista, niin rangaistukset olisivat tietysti yhteiskuntapalvelua.
Törkeistä rikkomuksista saisi neljä tuntia
mummujen kuvien katselua ja nuoruuden
muisteluiden kuuntelua. Tämä tepsisi varmasti paatuneeseenkin rikolliseen, ajattelee
kirjailija.
Kirjasta saa oivia vinkkejä mihin tarvitaan
kävelysauvaa tai piikkistä koiranpantaa ja
selkeät ohjeet vanhuusajan hoidon järjestämiseen.
Terttu Lensu vieraili
”Näin on kirjat” -tapahtumassa
Kielellä leikkivä Kari Hotakainen pureutuu nykyaikaan kirjallaan Jumalan sana.
Irlantilaisen tulivuoren purkauksen estettyä lentoliikenteen joutuu liikemies Jukka
Otava osti Suomalaisen kirjakaupan Sanoma-konsernilta ja Suuren Suomalaisen kirjakerhon myymälä siirtyi Otavan
vanhaan upeaan taloon Uudenmaankadulle.
Kirjojen Yön päivänä Laila Hirvisaari
tuli avaamaan kirjakaupan yleisölle.
Suursuosikki Hirvisaari kertoi tilaisuudessa lapsuutensa ensimmäisestä kirjakaupassa käynnistään äitinsä kanssa.
Tämä ensimmäinen kirjaostos oli niin
suuri tapahtuma lapselle, että kirja on
säilynyt kunniapaikalla hyllyssä edelleen.
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
45
Thure Malmberg Thure Malmberg
och Pär-Henrik
ja Pär-Henrik
Sjöström
Sjöström saivat
mottog
kirjallisuuspallitteraturpris
kinnon
Pär-Henrik Sjöström
kuva: Torbjörn Dalnäs
Thure Malmberg
Stiftelsen Sveriges Sjömanshus´n myöntämä
palkinto jaettiin Göteborgin kirjamessuilla
Stiftelsen Sveriges Sjömanshus pris utdelades
på bokmässan i Göteborg
Malmberg ja Sjöström kuuluvat Suomen ja Pohjoismaiden johtaviin
merenkulkualan toimittajiin ja kirjoittajiin. He ovat yhdessä julkaisseet kirjan ”Bore 1897 – 1997: Ett sekel finländsk sjöfart”. Thure
Malmberg on tullut tunnetuksi Hufvudstadsbladetin toimittajana.
Hän on myös julkaissut lukuisia merenkulkuaiheisia kirjoituksia ja
kirjoja, kuten Silja Linen historiikkeja. Thure Malmberg on kerännyt
mittavan meriaiheisen arkiston, jota esiteltiin Vapaavahdissa 1/2008
(www.mepa.fi/vv12008.pdf ).
Pär-Henrik Sjöström työskentelee Turusta käsin Sjöfartstidningenille. Hän on myös sisarlehden Shipgazin päätoimittaja. Kumpaakin
lehteä luetaan myös Suomessa laajalti, ja Sjöströmin työ on edistänyt
suomalaisen merenkulun mainetta. Hän on myös kirjoittanut Viking Linen 50-vuotishistoriikin ”Vägen över havet” yhdessä Krzysztof Brzozan kanssa.
Stiftelsen Sveriges Sjömanshus –säätiö katsoo, että Sjöström ja
Malmberg ovat palkinnon arvoisesti tuoneet esiin Ruotsin ja Suomen välisen laivaliikenteen merkityksen. Kirjallisuuspalkinnon arvo
on 20.000 Ruotsin kruunua.
Journalisterna och författarna Malmberg och Sjöström hör till de
ledande inom det maritima området i Finland och de nordiska länderna . Tillsammans har de gett ut jubileumsverket ”Bore 1897 –
1997: Ett sekel finländsk sjöfart”. Thure Malmberg har blivit känd
som redaktör på Hufvudstadsbladet. Han har också publicerat
ett stort antal maritima skrifter och böcker, däribland Silja Lines
jubileumsböcker. Thure Malmberg har byggt upp ett omfattande
maritimt arkiv, som presenterades i Frivakt 1/2008 (www.mepa.fi/
vv12008.pdf ).
Pär-Henrik Sjöström är stationerad i Åbo och medarbetare i Sjöfartstidningen. Han är också chefredaktör för systertidningen Shipgaz. Båda tidningarna har en vid läsekrets i Finland, och Sjöström har
med sitt arbete befrämjat den finländska sjöfartens anseende. Han
har också, tillsammans med Krzysztof Brzoza, skrivit Viking Lines
50-årshistorik ”Vägen över havet”.
Stiftelsen Sveriges Sjömanshus anser att Sjöström och Malmberg
har förtjänat priset för sin presentation av betydelsen av sjöfarten
mellan Sverige och Finland. Litteraturprisets summa är 20 000 Skr.
Mepa onnittelee!
SSB gratulerar!
46
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2011
Seaman sport in
port of Kaskinen
Most of Westgard and Swegard crew after doing the sports. Westgard and Swegard in the background. Some cargo stapled in front
of vessels.
Last summer we had the luxury of meeting
two Bore vessels together in port of Kaskinen. Due to the fact that loading operations
are done only at daytime there, we had a perfect opportunity to introduce seaman sport
to our colleagues sailing under Dutch flag.
After the challenge was introduced, the
captain of Westgard rapidly gathered he’s
crew and, after some confusion about what
was going on, of we went. We started with
shot put. After that we moved on to running
60m and finally we jumped the long jump.
Based on all the laughing heard I dear
to say all enjoyed our time together. It is a
great way of breaking loose from the daily
routines, and gives a good opportunity of
spending some time together in other meanings than our jobs.
Hardly any equipment is needed, only 1
stopwatch, shot and a measuring tape. And
off course some good spirit. The time is
usually the problem, but you only need approximately 1 hour for all. So, when there is
interest, it can usually be arranged. As a field,
any quayside will do, but it is good to find a
soft spot (grass) for the long jump.
3 / 2011
If anyone got interested do not hesitate
to contact Finnish Seaman’s Service at [email protected]. They will help you getting
started.
Thord Vænerberg
Captain of Swegard
Swegard is departing from Kaskinen
harbor (foto: Jarmo Nordback)
Frivakt
Vapaavahti
47
Track & Field on weather deck
The crew of M/s Finnbreeze had a good time doing athletics
in the port of Turku. The event took place on the weather deck
and weather was also nice and sunny. Sporty master Jyrki Stenman was performing the best result in shotput 11,80 m.
G: Juha Toivanen
Finnish Seamen`s Service Turku
Capt. Stenman concentrates…
Whose turn is it next?
48
Vapaavahti
Frivakt
Here we go
better keep enough distance!
3 / 2011
Merimiesten Trap –kisassa
saatiin kaikkien aikojen
ennätys.
TULOKSIA
Kämäräinen Seppo
28
Savioja Pasi
26
Bäcklund Leif
24
Saarela Sami
22
Penttilä Marjo
22
Laurila Kari
21
Tukia Jari
20
Kaikkiaan seitsemän kilpailijaa sai yli 20 kiekkoa
rikki hyvätasoisessa kisassa
Mepan yhdistetty haulikkokurssi – ja kisa käytiin 22.-23.8. Haulikkoammunta on kuulunut Merimiespalvelutoimiston lajivalikoimaan
vuodesta 1994 lähtien. Kursseja on ollut parhaimmillaan kolme vuodessa.
Kurssit ja kisa on käyty aina Nastolan Metsästysampujat Ry: n
radalla. Yhtenä vuonna pidettiin kurssi myös Ahvenanmaalla. Silloinkin vetäjänä toimi Kari Kopra, jolla on vankka kokemus lajista.
Hän on myös järjestänyt haulikot lainaksi kurssilaisille, mikä sekään
ei ole tänä päivänä ihan yksinkertaista.
Ammuntaa hyvän
sään aikana
Tapahtuma alkoi lounaalla liikuntakeskus Pajulahdessa, josta suunnistettiin metsään. Nastolan ampumaradalla oli ihanteelliset olosuhteet. Liekö sopiva lämpötila ja pilvipouta vaikuttaneet siihen, että
monilla oli sihti kohdallaan.
Kisatuloksen ampui viisitoista kilpailijaa, joista peräti seitsemän sai
rikki yli 20 kiekkoa 30:stä. M/t Purhan Seppo Kämäräinen missasi
vain kaksi osumaa. Tulos, 28, on paras Mepan haulikkokisojen historiassa. Hyvätasoisessa ammunnassa toinen oli Pasi Savioja ja kolmas
vanha konkari Leif Bäcklund.
Joukkuekisan vei Silja Europa (Bäcklund-Savioja, 50), toisena
Saaristo (Laurila-Tukia, 41) ja pronssimitalit ripustettiin Mariellan
miesten (Wainio-Lehtinen, 24) kaulaan. Kristina Katarinan joukkue (Maavuori-Laurell, 22) oli neljäs.
Kilpailun johtajana ja kurssin vetäjänä toimi perinteisesti Kari
Kopra. Kiitoksia kaikille!
3 / 2011
Ville Wainio vaihtoi golfmailan haulikkoon
Frivakt
Vapaavahti
49
Historiskt rekord i
Sjömännens Trap-tävling
RESULTAT
Kämäräinen Seppo
28
Savioja Pasi
26
Bäcklund Leif
24
Saarela Sami
22
Penttilä Marjo
22
Laurila Kari
21
Tukia Jari
20
I en högklassig tävling träffade till och med sju
tävlare minst 20 lerduvor.
SSB:s traditionella hagelgevärskurs - och tävling hölls den 22.-23.8.
Hagelgevärsskytte har varit en av Sjömansservicebyråns grenar från år
1994. Som bäst har det ordnats tre kurser om året.
Kurserna och tävlingarna har alltid anordnats vid Nastolas Jaktskytteförenings bana (NMY). En gång har kursen även ordnats på Åland.
Där det ordnas SSB:s hagelgevärsskytteevenemang finns oftast även
Kari Kopra med. Han fungerar som ledare på kurserna och tävlingarna. Med Kopras erfarenhet och professionalitet har kurserna alltid
varit en stor succé.
Optimalt väder för rekordresultat
Evenemanget började med lunch vid Pajulahti idrottscentrum, varefter
deltagarna orienterade sig genom Nastolas skogsmiljö till skyttebanan.
Den idylliska skogsmiljön visade sina bästa sidor då deltagarna fick
njuta av ett optimalt skytteväder – molnigt, men regnfritt och varmt.
Kanske vädret bidrog till de otroliga resultaten i detta års tävling.
Tävlingsresultat sköts av femton skyttar, varav sju hade 20 av 30
möjliga träffar. M/t Purhas Seppo Kämäräinen var rentav fenomenal
då han endast missade två lerduvor. Hans resultat med 28 träffar skrivs
nu in i historieböckerna för SSB:s hagelgevärstävling, som nytt rekord.
I den jämna och högklassiga tävlingen knep Pasi Savioja silver och
bronsmedaljen gick till den erfarne Leif Bäcklund.
I lagtävlingen tog Silja Europa duon Bäcklund-Savioja (50) guld,
Saaristoduon Lauria-Tukia (41) silver och Mariellamännen WainioLehtinen (24) knep bronsmedaljen knappt före Kristina Katarinas duo
Maavuori-Laurell (22), som lämnades på en fjärde plats.
Som så många gånger tidigare, fungerade Kari Kopra som tävlingsoch kursledare.
SSB:s nya idrottsansvarige Johan Treuthardt fick även chansen att
testa på skytte.
– Det positiva var att alla lerduvor kom ner, konstaterade Treuthardt
efter sin första upplevelse inom grenen. Som hela eller söndriga nämnde han dock inte. Ett stort tack till alla deltagande!
50
Vapaavahti
Frivakt
Pasi Savioja, Seppo Kämäräinen, Leif Bäcklund
3 / 2011
Merenkulkijoiden GolFkisa
PelaTTiin eviTskoGissa 9.8.
Sadekuuro kasteli ja ukkonen
säikäytti pelaajia.
Sääennuste lupasi koko päiväksi sadetta ja
ukkoskuuroja. Muutama pelaaja peruikin
tulonsa, mutta kilpailu saatiin käyntiin pilvipoudan vallitessa. Useampi ryhmä sai ensimmäiset yhdeksän reikää pelattua hyvän
sään aikana, mutta sitten tuli kunnon kuuro
ja ukkosta.
Parikymmentä minuuttia kestänyt kaatosade hidasti useimpia. Klubirakennukselle
tuli muutamia ryhmiä läheisimmiltä väyliltä
katsomaan sääennusteita. Ukkonen jyrisi ja
salamat välkkyivät, mutta pikkuhiljaa ropina
vaimeni.
Säästä huolimatta nopeimmat kiersivät
kentän neljään tuntiin. Ensimmäisessä ryhmässä pelannut Esa Tammi putsasi palkintopöydän. Hän voitti sekä pistebogeyn(42)
että scratchin(76) ja sai taas nimensä Trast
-kiertopalkintoon.
Pb -kisassa kakkonen oli Kai Ounamo(36), kolmanneksi löi Timo Nakari
(34). Scratchin toinen oli Jussi Vahtera (85),
kolmonen Aapo Hytti (89) ja nelonen Max
Holm (89)
Lähimmäksi lippua osui Sakari Korpela
(4,75) ja pisimmän draivin löi Santtu Tuhkanen. ME Group Special Prizen sai Jokke
Tiensuu.
Esa Tammi
Ukkoskuuro kasteli kilpailijat
Kiitoksia kaikille!
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
51
sjöFararnas GolFTävlinG
i eviTskoG 9.8.
Regnskur med åska blötte
ner och skrämde spelare.
Väderleksprognosen utlovade regn och åskskurar för
hela dagen. Några spelare annullerade sitt deltagande
men tävlingen kunde ändå starta i uppehållsväder. Flera
grupper hann spela de första nio hålen, sedan kom en
rejäl regnskur med åska.
Ett tjugo minuters ösregn bromsade de flesta. Från
de närmaste banorna kom några grupper till klubblokalen för att se på väderleksprognosen. Åskan mullrade
och blixtarna ljungade, men så småningom mattades
regnet av.
Vädret till trots klarade de snabbaste av banan på fyra
timmar. Esa Tammi tävlade i den första gruppen och
sopade rent på prisbordet. Han vann både poängbogey
(42) och scratch (76) och fick igen sitt namn på Trasts
vandringspokal.
Tvåa i pb-tävlingen var Kai Ounamo (36), trea Timo Nakari (34). Tvåa i scratch var Jussi Vahtera (856),
trea Aapo Hytti (89) och fyra Max Holm (89).
Närmast flaggan slog Sakari Korpela (4,75) och
längsta drive Santtu Tuhkanen. Jokke Tiensuu tog
hem ME Group Special Prize.
Ville Wainio
Ett varmt tack till alla!
52
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2011
TULOKSIA, SCRATCH
Esa Tammi
m/s Silja Serenade
76
Jussi Vahtera
m/s Gabriella
85
Aapo Hytti
m/s Finnsea
89
Max Holm
m/s Gabriella
89
Timo Nakari
m/s Mariella
91
Tapani Saarinen
m/s Finnkraft
97
Pekka Mikkola
m/s Rautaruukki
98
Pauli Ojanen
m/s Pasila
101
Max Holm
Shipstores Golf
Jukka Noopila ja Esa Penjala lähdössä kierrokselle
Laivakauppiaiden yhdistyksen golfkisa
pelattiin elokuun alussa
Perinteinen kilpailu kokoaa yhteen paljon samoja kilpailijoita,
kuin Mepan kisatkin. Tänä vuonna porukka kokoontui 3.8.
Kultaranta Resort -golfkentälle Naantaliin. Kentän kiersi peräti
81 kilpailijaa. Kisan voitti ja lähimmäs lippua löi Jouko Laitinen. Pisimmän draivin palkinnon pokkasi Mepankin kisoissa
menestynyt Roland Helle. Hyvätunnelmaisen tapahtuman
päätteeksi oli ruokailu ja runsaiden palkintojen jako
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
53
Amorella voitti laivajoukkueiden
jalkapalloturnauksen Salossa
Birka Paradise kaatui finaalissa, Gabriella sai pronssia
Turnaus pelattiin 14.syyskuuta vaihtelevassa säässä. Atlantilla raivonneen
Katia –myrskyn rippeet toivat tuulta ja
sadetta. Turnaukseen osallistui n. 120
merenkulkijaa. Osa jäi pois tai myöhästyi, kun tuuli aiheutti ongelmia
laivoille. Kaikki matkustajalaivat eivät poikenneet Ahvenanmaalle, myös
idästä tullut Finnbreeze kärsi tuulesta.
Turnaus pelattiin kolmessa alkulohkossa, joista jatkopeleihin etenivät
voittajat ja paras kakkonen. Semifinaalissa ykköskentällä Amorella pudotti
viime hetken 2-1 voittomaalilla viime
vuoden mestarin Gabriellan pronssiotteluun. Kakkoskentällä alkusarjassa
huimat 16 maalia tehtaillut Birka Paradise oli niukasti 3-2 parempi Viking
XPRS:aa.
54
Vapaavahti
Frivakt
Finaali oli alkuvaiheessa varsin tasainen. Amorella alkoi hiljalleen päästä
niskan päälle Birka Paradisen porukasta ja voitti loppujen lopuksi melko
selvästi kullan numeroin 5-1. Pronssiottelu oli varsinaisen peliajan jälkeen
tasan. Rangaistuslaukauskilpailu ratkaisi pronssin Gabriellalle, joka pysyi
näin mitalikannassa. Viking XPRS:n
oli tyytyminen nelossijaan.
Turnauksen parhaaksi pelaajaksi
valittiin Marko Jalonen Amorellalta.
Kiitos kaikille osallistujille ja Salon
kaupungille ja erotuomarikerholle!
Kiitos myös turnausta tukeneelle ME
Groupille!
SALO, 14.9. OTTELUT
AMORELLA
FINNSTAR
6-0
GABRIELLA
EUROPA
3-1
NESTE
PARADISE
0-5
FINNSTAR
VIKING XPRS
0-5
ISABELLA
NESTE
1-5
PARADISE
SERENADE
4-0
MARIELLA
FINNSTAR
4-3
NESTE
SERENADE
0-2
ISABELLA
PARADISE
1-7
SERENADE
ISABELLA
2-0
MARIELLA
VIKING XPRS
1-3
SAILORS
ROSELLA
0-3
AMORELLA
MARIELLA
2-1
ROSELLA
EUROPA
1-1
SAILORS
GABRIELLA
0-3
VIKING XPRS
AMORELLA
1-2
EUROPA
SAILORS
3-0
GABRIELLA
ROSELLA
1-1
AMORELLA
GABRIELLA
2-1
PARADISE
VIKING XPRS
3-2
pronssi GABRIELLA
VIKING XPRS
2-1 RP
finaali AMORELLA
PARADISE
5-1
3 / 2011
Amorella vann fartyglagens
fotbollsturnering i Salo
Johan Treuthardt gratulerar Marko Jalonen
Finnstars lag fick spela i en tuff grundserie
Birka Paradise besegrades i finalen
Palkittuja
AMORELLA
GABRIELLA
VIKING XPRS
MARIELLA
SERENADE
ROSELLA
ISABELLA
NESTE
FINNSTAR
3 / 2011
Ilkka Heinonen
Topi
Kevin Husell
Conny
Mikko Manka
Tony Erikson
Mike
Jussi Seima
Hessu
Turneringen spelades den 14 september i omväxlande väder. Resterna av orkanen Katia som
härjat på Atlanten hämtade med sig vind och
regn under turneringen.
I turneringen deltog cirka 120 sjöfarare. En
del blev borta eller försenade sig då vinden
ställde till problem för fartygen. Alla passagerarfartyg anlöpte inte Mariehamn, och även
Finnbreeze som anlände från öst led av vinden.
Turneringen inleddes med gruppspel i tre
grupper varifrån gruppernas vinnare samt den
bästa tvåan gick vidare till semifinal. På plan
ett fällde Amorella Gabriella till bronsmatchen
med 2-1 genom ett mål på sista sekunderna.
På plan två var Birka Paradise som smällt in
otroliga 16 mål i grundserien snäppet bättre än
Viking XPRS då de vann den andra semifinalmatchen med 3-2.
Finalen mellan Amorella och Birka Paradise
började jämnt, men desto längre matchen framgick tog Amorella allt starkare grepp om spelet.
Amorella kammade till slut hem guldet med
ganska klara slutsiffror 5-1. Bronsmatchen var
däremot jämnare. Då matchen slutade jämnt
1-1, måste avgörandet ske med straffar. Där var
Gabriella en aning vassare och fortsatte med
bronset sin medaljsvit samtidigt som Viking
XPRS fick nöja sig med en fjärdeplats.
Till turneringens bästa spelare valdes Marko
Jalonen från Amorella.
Ett stort tack till alla deltagare, Salo stad och
domarklubb! Vi vill även rikta ett tack till ME
Group för stödet till turneringen.
Frivakt
Vapaavahti
55
MerenkulkijoiTa
MaTkalla Pohjoisessa
Suositulla Ylläsretkellä ennätysmäärä osallistujia.
Matka tehtiin tänä vuonna 8. – 15.9. Säätila oli vaihteleva, mutta tunnelma sitäkin
parempi. Viikon tiiviistä yhteiselosta jäi varmaan jokaiselle paljon muistoja.
Matkalaiset ihailevat Suomen
suurinta vapaana virtaava
koskea, Kukkolankoskea
Tauko paikalla Kahvikeitaan ja
Latvamajan välillä
Kahvihetki Aakenuksen
porokämpällä
56
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2011
Anu Ryökkynen, Gunilla
Granroth ja Sirkka Niskanen
huikopalalla
Pannukahvi maistui ja
huuli lensi laavulla
Kotimatkalla huulenheitto
oli jo hiljaisempaa
Kiitoksia kaikille! t: kameran
takana ollut Mara
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
57
Liikenneministeri Merja
Kyllönen ja komentajakapteeni Mika Raunu
Merenkulun
turvallisuuspalkinto Sea Sunday
Miinalaiva Pohjanmaalle
Ml Pohjanmaa osallistui keväällä Euroopan Unionin merelliseen
kriisinhallintaoperaatioon Atalantaan. Laiva ja sen miehistö suoriutuivat kolme kuukautta kestäneestä hankkeesta hyvin.
Merenkulun viranomaisten, varustamoiden
sekä ammatti- ja vapaa-ajan järjestöjen perustama palkinto jaettiin 23.9. ml Pohjanmaan peräkannella. Tilaisuudessa puhuivat
puheenjohtaja Thomas Franck Suomen
Varustamot Ry:sta sekä liikenneministeri Merja Kyllönen. Palkinnon vastaanotti
miinalaiva Pohjanmaan päällikkö, komentajakapteeni Mika Raunu. Myös merivoimien komentaja kontra-amiraali Veli-Jukka
Pennala oli läsnä.
Ml Pohjanmaan komennus sai hyvin
huomiota suomalaisessa mediassa. Merirosvouksen todelliset kasvot pääsivät esille
seikkailuelokuvien takaa. Suomalaislaivoja
harvemmin enää liikkuu Somalian vesillä
ja Adeninlahdella. Ml Pohjanmaa saattoi
jonkun matkaa neitsytmatkalla ollutta m/s
Finnbreezea. Enin aika kului avustuskuljetusten suojaamisessa.
58
Vapaavahti
Frivakt
Pohjanmaan miehistö otti kiinni 18 epäiltyä merirosvoa Arabianmerellä. Julkisuutta
sai myös eteläkorealaisessa omistuksessa
olleen kaapatun kalastusaluksen avustaminen. Tästä Korean tasavalta lähetti kiitokset
presidentti Tarja Halosen kautta ml Pohjanmaalle.
Merirosvojen uhka
nostaa kustannuksia
Ministeri Merja Kyllönen oli erityisen tyytyväinen siitä, että operaatiossa oli mukana
myös naisia. Hän muistutti vapaan merenkulun merkityksestä ja toisaalta merirosvouksen aiheuttamista kärsimyksistä laivojen
miehistöille. Syyskuun puolessavälissä oli
kaapattuna 16 alusta, joissa oli panttivankeina 345 merimiestä.
Thomas Franckin mukaan kaapatut laivat
ja merimiehet jäävät vähälle huomiolle. Jos
rosvojen hallussa olisi sama määrä lentokoneita, olisi median suhtautuminen toista.
Hän oli tyytyväinen Suomen merivoimien
panoksesta. Valvottava alue on suuri, eri
maiden yhteistyötä tarvitaan.
Merirosvous aiheuttaa merenkululle vuosittain 7 – 12 miljardin Yhdysvaltain dollarin
lisäkustannukset vuodessa. Hyökkäyksiin on
varauduttava, kierrettävä pidempiä reittejä
ja pidettävä yllä suurempia nopeuksia, mikä
kuluttaa polttoainetta. Alueella liikennöivien laivojen ja lastien vakuutusmaksut ovat
nousseet.
Pohjanmaan päällikkö Mika Raunu totesi
aluksen soveltuneen hienosti Atalanta –operaatioon, jossa EU:n sotilaallinen ulottuvuus
konkretisoitui. Suomi ja sen merivoimat
lunastivat paikkansa vapaan merenkulun
turvaajana. Raunun mielestä merivoimien
alus ja miehistö voisivat toimia kustannustehokkaasti myös rauhanturvatehtävissä.
Kasarmit, huolto ja kalusto kulkisivat laivan
mukana.
3 / 2011
Sjöfartens säkerhetspris
Sea Sunday till
minfartyget Pohjanmaa
Rederierna i Finland rf:s styrelseordförande Thomas Franck presenterade prismottagaren
Minfartyget Pohjanmaa deltog under våren i Europeiska Unionens
marina krishanteringsoperation Atalanta. Fartyget och dess besättning klarade väl av uppdraget som pågick under tre månader.
Priset, som grundats av sjöfartens myndigheter tillsammans med branschens arbetsmarknads- och fritidsorganisationer, överräcktes
den 23 september på akterdäck ombord på
minfartyget Pohjanmaa. Vid evenemanget
talade Thomas Franck, ordförande för Rederierna i Finland och kommunikationsminister Merja Kyllönen. Priset togs emot av
befälhavaren för minfartyget Pohjanmaa,
kommendörkapten Mika Raunu. Också
kommendören för sjöstridskrafterna, kontraamiral Veli-Jukka Pennala var närvarande.
Minfartyget Pohjanmaas kommendering
fick stor publicitet i finländska medier. Sjöröveriets verkliga väsen blev synligt, bakom
den bild som äventyrsfilmerna skapat. Finländska fartyg går allt mera sällan i trafik på
havet utanför Somalia och på Adenviken.
Minfartyget Pohjanmaa eskorterade m/s
Finnbreeze på en etapp under fartygets jungfruresa. Mesta delen av tiden skyddade man
fartyg med hjälpförsändelser.
Manskapet på Pohjanmaa tog fast 18 misstänkta pirater på Arabiska havet. Att man
3 / 2011
undsatt ett kapat fiskefartyg i sydkoreansk
ägo, fick också publicitet. Republiken Korea
framförde via president Tarja Halonen sitt
tack för det till minfartyget Pohjanmaa.
Hotet från sjörövarna
ökar kostnaderna
Minister Merja Kyllönen var särskilt nöjd
med att också kvinnor deltog i operationen.
Hon påminde om betydelsen av en fri sjöfart och å andra sidan de lidanden sjörövarna
utsätter fartygens manskap för. I medlet av
september var 16 fartyg kapade, och som
gisslan ombord 345 sjömän.
Thomas Franck ansåg att de kapade fartygen och sjömännen får ringa uppmärksamhet. Om rövarna skulle ha kapat samma
antal flygplan, skulle medierna förhålla sig
annorlunda. Han var nöjd med Finlands
sjöstridskrafters insats. Området som skall
övervakas är stort och samarbete mellan
olika länder behövs.
Sjöröveriet förorsakar sjöfarten tilläggs-
kostnader om 7 – 12 miljarder USA dollar
per år. Man måste förbereda sig för attacker,
gå längre rutter och upprätthålla större hastighet, vilket ökar bränsleåtgången. Försäkringspremierna har stigit för fartyg och last
som trafikerar området.
Mika Raunu, befälhavare för Pohjanmaa,
konstaterade att fartyget lämpat sig väl för
operation Atalanta, som konkretiserat EU:s
militära dimension. Finland har med sina
sjöstridskrafter inlöst sin plats som försvarare
av en fri sjöfart. Enligt Raunu kunde fartyget
och dess besättning agera kostnadseffektivt
också i fredsbevarande uppdrag. Fartyget
skulle vara kasern och transportera både underhåll och utrustning.
Frivakt
Vapaavahti
59
MeeTinG PoinT
people and places
Chief engineer Lars-Erik Eriksson hosts a small maritime museum at his home in
Aaland and welcomed Vapaavahti magazine to write an article next spring.
The brand new Bore Song visited Turku,
Finland before entering P&O charter.
Provision and library + film packages of
Finnish Seamen´s Service were delivered,
too.
Tony Eriksson of m/v Rosella was surprised when elected
as a player of the match.
60
Vapaavahti
Frivakt
Patrik Qvarnström/Finnish Seamen´s Service parked his car
in front of the office as a sign for tug Triton. The tug crewmembers wanted to change DVD: s and library, but were busy.
Some vessels needed tug assistance, and the crew did not know
exactly, where FSS office is situated. Anyway, Triton found
Patrik´ s car on the side of Aura rive,r and a very short “harbor
call” could be made.
3 / 2011
Shanty Singers in Ruissalo, Turku.
Old songs from windjammers were
performed by Jaakko Markkula (with
accordion), Rainer Furu, Sten-Olof
Hansen, Lennart Hagelstam, Edo Kelter, Kaj-Erik Lassenius, Henrik Lindholm, Guy Lindroos, Rauli Salmi and
Håkan Myréen
Pumpman Hans Tiippana
of m/t Jurmo celebrated
NHL Stanley Cup together with Finnish goalie
Tuukka Rask.
The friendly fellows of m/v Nassauborg visited Helsinki, and
wanted to buy telephone cards
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
61
MEPAn kurssit
Pajulahden liikuntakurssilaiset
oppitunnilla
Merenkulkijoita perhekursseilla Pajulahdessa.
Ilmat suosivat kurssilaisia
ja touhua riitti
Elokuussa melottiin Vanajan
62
Vapaavahti
Frivakt
vesistössä
3 / 2011
Perhekurssilaisia valmiina salibandyyn
harrasTeTYöT MePaan
helmikuussa 2012
hoBBYarBeTena Till ssB
inom februari 2012
Vielä on aikaa osallistua MEPAn vuosittain järjestämään merenkulkijoiden harrastetyökatselmukseen.
Du hinner ännu delta i SSB:s årliga mönstring av sjöfolkets hobbyarbeten. Sätt fart på penseln eller låt diktarådran flöda!
Toimita työsi MEPAan viimeistään 28.2.2012 mennessä!
Harrastetöistä kootaan näyttely Helsingin Katajanokan merimiesklubille.
Lämna in dina alster till SSB senast den 28.2.2012!
Utställningen som sammanställs av arbetena är öppen i mars på
Sjömansklubben i Helsingfors, Slottsgatan 3.
harrasTekaTselMuksen sarjaT ovaT: hoBBYMönsTrinGens serier:
KUVATAiDE
-öljy- tai vesivärityöt, piirrokset, veistokset
BiLDKONST
arbeten i olja, akvarell, teckningar, skulpturer
KÄTEVYYSTYÖT
-pienoismallit ja pullolaivat, köysityöt, puutyöt, kaikenlaiset käsityöt
HÄNDiGHETSARBETEN
miniatyrmodeller och flaskskepp, rep- och träarbeten samt alla slags
handarbeten
KiRJOiTUSTYÖT
-novellit, runot, pakinat, kertomukset
VALOKUVAUS
- digitaalikuvat sekä mustavalko-, dia ja värikuvat on lähetettävä
11.01.2012 mennessä Pohjoismaisen valokuvauskilpailun vuoksi
Katselmukseen voi osallistua yhdellä tai useammalla työllä ja halutessaan vaikka kaikkiin sarjoihin, mutta samalla työllä vain kerran.
Harrastetöitä ei aseteta paremmuusjärjestykseen, mutta tekijät saavat
arvion töistään ja parhaille jaetaan tunnustuspalkintoja.
Harrastetöihin on selvästi merkittävä lähettäjän nimi/nimimerkki
ja mukaan liitettävä selvitys, josta ilmenee osanottajan nimi, ammatti, laiva sekä tarkka kotiosoite ja puhelinnumero.
Harrastetyöt toimitetaan osoitteeseen:
MEPA, Linnankatu 3, IV kerros, 00160 Helsinki
tai MEPAn sivutoimistoihin.
Lähemmät tiedustelut puh (09) 6689 0016/ Sirpa Kittilä
e-mail: [email protected]
3 / 2011
LiTTERÄRA ALSTER
noveller, dikter, kåserier, berättelser
FOTOGRAFERiNG
- svartvita-, färg-, dia- och digitala bilder
bör insändas senast den 11.1.2012, med tanke på den nordiska fototävlingen!
Man kan delta i mönstringen med ett eller flera arbeten och om man
vill i rentav alla serier, men bara en gång med samma arbete. Hobbyarbetena sätts inte i rangordning, men man får ett utlåtande om
sina alster och de bästa tilldelas hedersomnämnanden.
Hobbyarbetena bör märkas tydligt med avsändarens namn/pseudonym. Bifoga uppgifter om deltagarens namn, yrke, fartyg och
noggrann hemadress och telefonnummer.
Hobbyarbetena skickas eller levereras senast
den 28.2.2012 på adressen:
Slottsgatan 3. IV vån., 00160 Helsingfors eller till SSB:s filialbyråer.
Närmare information tel. (09) 668 90016/Sirpa Kittilä,
e-mail; [email protected]
Frivakt
Vapaavahti
63
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto.
Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki
Nimi:
Osoite:
64 Vapaavahti
Vapaavahti
64
Frivakt
Frivakt
2011
33/ /2010
Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.
Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors
Namn:
Adress:
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
65
RiSTiKOiDEN RATKAiSUT
Vapaavahdin 2/2011 ristikon oikein ratkaisseista palkintoarpa osui Pekka Niemimäen kohdalle.
Konditionshall
på Åland
SALSATUNNIT
JATKUVAT!
Mepa järjestää yksilösalsatunteja,
jotka sisältävät lisäksi
chachachaata, sambaa, jive,
bachataa ja zumbaa.
Paikka: Katajanokan Liikuntahalli,
Merikasarminkatu 1 Katajanokka
Ohjaaja: Bettina Karppinen
Ti 11.10.
Ma 17.10.
Ti 25.10.
Ma 31.10.
Ti 8.11.
Ma 14.11.
Ti 22.11.
Ma 28.11.
66
Vapaavahti
Frivakt
klo 12-13
klo 12-13
klo 12-13
klo 12-13
klo 12-13
klo 12-13
klo 12-13
klo 12-13
Nu har sjöfararna på Åland
möjlighet att använda
Idrottsgårdens konditionshall för
endast 2 euro per besök.
Idrottsgårdens konditionshall
ligger på Neptunigatan 23.
Vid frågor, kontakta
Johan Treuthardt
([email protected], 0400 709 491)
3 / 2011
TULEVIA KURSSEJA
Lokakuu
ATK -kotisivut ja blogit, Helsinki
ATK -peruskurssi, Helsinki
ATK -kuvankäsittely, Helsinki
Sykettä syksyyn, Pajulahti
Köysikurssi, Kotka ATK -ylläpidon perusteet, Helsinki
Tutustu keilailuun, Helsinki
Huovutuskurssi, Helsinki
Köysityökurssi, Turku
Puikot heilumaan, Helsinki
ATK -peruskurssi, Turku
03.10. – 05.10.
06.10. – 07.10.
10.10. – 12.10.
10.10. – 12.10.
10.10. - 12.10.
13.10. – 14.10.
14.10.
20.10. – 21.10.
24.10. – 26.10.
27.10. – 28.10.
31.10. – 01.11.
09.11. – 11.11.
10.11. – 11.11.
10.11. – 11.11.
14.11. – 16.11.
16.11. – 18.11.
17. – 18.11.
21.11. – 22.11.
22.11.
23.11. – 25.11.
24. – 25.11.
28.11. – 29.11.
Joulukuu
Jouluaskartelu I, Turku
Jouluaskartelu II, Turku
Marraskuu
Tutustu Dartsiin, Helsinki
ATK -internetin tehokäyttö, Turku
ATK -kotisivut ja blogit, Turku
Kyytiä kaamokselle, Pajulahti
Keramiikkakurssi, Helsinki
ATK -ylläpidon perusteet, Turku
Venäjän alkeiskurssi, Helsinki
ATK -excel, Turku
Mosaiikkikurssi, Helsinki
ATK -internetin tehokäyttö, Turku
Tutustu Dartsiin, Helsinki
ATK -kuvankäsittely, Turku
Hopeaketjukurssi, Helsinki
Jouluaskartelu, Helsinki
01.12. – 02.12.
08.12. – 09.12.
01.11.
02.11. – 04.11.
07.11. – 09.11.
POHJOISMAINEN
VALOKUVAUSKILPAILU 2011
NORDISKA
FOTOTÄVLINGEN 2011
LAIVAJOUKKUEIDEN
SALIBANDYTURNAUS
FARTYGSLAGENS
INNEBANDYTURNERING
Töitä voi lähettää 11.1.2012 saakka.
Tävlingsbidragen bör insändas före 11.1.2012
MEPA
Box 170,
00161 Helsinki.
(09) 6689 0016 /
Sirpa Kittilä
e-post: [email protected]
Kaarina Kilosport 24.1.2012
Mukaan otetaan 8 laivajoukkuetta
S:t Karins Kilosport 24.1.2012
8 lag kan delta i turneringen
Lisätiedot, ytterligare information:
Johan Treuthardt 0400 709 491
[email protected]
3 / 2011
Frivakt
Vapaavahti
67
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI)
Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors)
00160 HELSINKI/HELSINGFORS
P./Tel (09) 668 9000,
telefax (09) 622 1808
E-mail: [email protected]
www.mepa.fi
Toimitusjohtaja
Verkställande direktör
Martti Karlsson
p./tel. 6689 0015
[email protected]
Kirjastosihteeri
Bibliotekssekreterare
Milja Nitovuori
p./tel. 6689 0023
[email protected]
Yleissihteeri/opintoasiat
Allmänsekreterare
/studieärenden
Sirpa Kittilä
p./tel. 6689 0016
GSM 040 521 2055
[email protected]
[email protected]
Asiamiehet/Ombud
Jaakko Aarninsalo
p./tel. 040 504 3761
[email protected]
AV-sihteeri
AV-sekreterare
Heli Myllykangas
p./tel. 6689 0012
[email protected]
Talous ja toimisto
Ekonomi och kontor
Gerd Grabber
[email protected]
Niklas Peltola
p./tel. 0400 419 687
[email protected]
Tiedotus/Information
Pekka Karppanen
p/tel 0400 879 733
[email protected]
Paula Suhonen
Toimisto ja Ylläsmajat
Kontor och Ylläs-stugor
p./tel. (09) 6689 0011
[email protected]
Liikunta-asiat/
Idrottsärenden
Johan Treuthardt
p/tel 0400 709 491
[email protected]
MERIMIESKLUBI/
SJÖMANSKLUBBEN
Linnank. 3 Helsinki
Slottsg. 3 Helsingfors
p./tel. (09) 659 233
68
Vapaavahti
Frivakt
VUOSAAREN
MERIMIESKESKUS/
NORDSJÖ
SJÖMANSCENTRUM
Provianttik. 4, Helsinki
Proviantg. 4, Helsingfors
p/tel (09) 5844 8200
SIVUTOIMISTOT-FILIALER
KOTKA
Kirkkokatu 18 A
48100 Kotka
Asiamies/Ombud
Risto Nikula
p/tel 0400 605 187
fax (05) 218 2860
[email protected]
TURKU/ÅBO
Linnankatu 93
Slottsgatan 93
20100 Turku/Åbo
p./tel. (02) 230 4995
fax (02) 234 3597
MEPALA Ruissalo/Runsala
p./tel. (02) 258 9150
Asiamies-Ombud
Juha Toivanen
p./tel. 040 507 1140
[email protected]
YHTEYSHENKILÖT/
KONTAKTPERSONER
RAUMA/RAUMO
Yhdysmies/kontaktperson
Sanna Siivonen
p/tel 040 7431 039
OULU/ULEÅBORG
Antti Härö
p./tel. 0400 371 574
Markku Lauriala
p./tel. 0400 875 633
KEMI
Yhdysmies/kontaktperson
Tommi Lehtola
p/tel 040 567 0938
RAAHE/BRAHESTAD
Yhdysmies/kontaktperson
Petri Leskelä
p./tel. 040 546 8516
KASKINEN/KASKÖ
Yhdysmies/kontaktperson
Jarmo Nordback
p./tel. 040 848 8855
JULKAISIJA:
Merimiespalvelutoimisto
UTGIVARE:
Sjömansservicebyrån
PÄÄTOIMITTAJA/
HUVUDREDAKTÖR
Martti Karlsson
Toimitussihteeri/
Redaktionssekreterare
Pekka Karppanen
p./tel. 6689 0020
[email protected]
Översättningar till svenska
Gerd Grabber
Kirjapaino/Tryckeri
MIKTOR
Taitto/Layout
MarkoVuorio
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e
ISSN 0789-8231
M - Itella Oyj
3 / 2011