Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti
Kehittyvä
3/11
kehittyvaelintarvike.fi
Elintarvike
Vastuullisuus
suomalaisen
ruokaketjun vahvuus
Rehu-maitoketjun
turvallisuus
Keniassa paranee
suomalaisvoimin
Lihalla on
paikka lautasella
Hygienia, turvallisuus &
vastuullisuus ja Lihateollisuus
kylmäsäilytys
jääkaapit, pakastimet,
syväjääpakastimet,
lämpötilanvalvontajärjestelmät
höyrysterilointi
autoklaavit, elatusainekeittimet,
indikaattorit, annostelijat
olosuhteiden hallinta
biosuojakaapit, co₂-inkubaattorit,
inkubaattorit, lämpökaapit
mittaus & laadun
varmistus
automaattiset osmometrit,
refraktometrit, polarimetrit
laboline on laboratorioalan palveleva asiantuntija.
oikein valitulla laitteella parhaat tulokset kaikissa
olosuhteissa. huipputeknologian ohella tarjoamme
myös koulutus-, huolto-, kalibrointija validointipalvelut.
labo line oy
karjalankatu 2
00520 helsinki
näytteenkäsittely
tel. +358 9 877 0080
fax +358 9 877 00870
[email protected]
sentrifuugit, vesihauteet,
ravistelijat
www.laboline.fi
n
PÄÄKIRJOITUS 3/2011
Keinoa vai kloonia?
T
&
Toimituksen väki
toivottaa lämmintä
leppoisaa kesää!
oivottavasti ei kumpaakaan! Mistä on kysymys? Lihastapa tietenkin. Maailmanlaajuisen ruokapulan lisääntyessä aidon lihan korvikkeeksi on ehdoteltu
niin reaktorissa tuotettua keinolihaa kuin kloonieläimiä. Tiettävästi vielä niitä
ei ole kaupoissa, mutta puheet niitten puolesta lisääntyvät huolestuttavasti.
Mutta aitoa ruuan pitää olla, lihankin!
Lihasta saa myös monenlaisia maukkaita valmisteita. Valmisteiden koostamiseksi sekä
säilyvyyden ja turvallisuuden varmistamiseksi teollisuus on oppinut myös käyttämään
lisäaineita kohtuullisesti ja vastuullisesti, oikeita määriä oikeisiin tarpeisiin. Ja tämä hyvä
suuntaus jatkuu tulevina päivinä.
Harva meistä enää jaksaa muistaa, että vielä sotien jälkeenkin teurastuksen jälkeen
liha jouduttiin usein säilyttämään kyllästetyssä suolaliuoksessa. Lihateknologian, kylmätekniikan ja pakkaustekniikoitten kehittyessä alkukantaisista säilytysmenetelmistä on
voitu luopua. Näitten myötä suolan saanti on pienentynyt huomattavasti terveellisempään suuntaan ja lihavalmisteiden tarjonta on monipuolistunut huikeasti turvallisuudesta tinkimättä.
Suomessa on paljon syvällistä liha-alan osaamista. Tätä pääomaa alettiin koota varsinkin Helsingin yliopiston lihateknologian opetuksen ja tutkimuksen käynnistyessä 50
vuotta sitten. Suomalainen lihateollisuus onkin pärjännyt kohtuullisesti maailman muuttuessa. Tästä on kiittäminen niin edesmennyttä professori Fritz Niinivaaraa kuin nykyistä
lihateknologian professoria Eero Puolannetta ja hänen tiimiään. He ovat tehneet merkittävän päivätyön.
Mutta jatkuuko tämä hyvä kehitys? Olen ollut ja olemme myös Elintarviketieteiden Seurassa huolestuneita ”niin sanottujen perinteisten” elintarvikealan osaajien puolesta. Koulutetaanko heitä riittävästi tulevina vuosina? Riittääkö tutkijoita pitämään alan kehitystä
yllä?
Ilahduttava uutinen on, että kevään korvilla Lihateollisuuden tutkimuslaitos sai tauon
jälkeen uuden kokopäivätoimisen johtajan, ETT Pekka Turkin. Hän on myös edellä mainittujen professoreitten kasvatteja.
Liha-alan tulevaisuus on kuitenkin nyt vaakalaudalla. Ei vähiten sen takia, että me kuluttajat haluamme halpoja elintarvikkeita. Hyvästä, turvallisesta ja vastuullisesti tuotetusta ruuasta, niin lihasta kuin muistakin tuotteista, kannattaa kuitenkin maksaa oikea
hinta. Jos rehellisesti ajattelemme, tuskinpa kenenkään talous vielä kaatuu, jos ruokakorin osuus talouden kokonaismenoista olisi muutaman prosenttiyksikön enemmän kuin
nykyisin. Ehkäpä vähemmän tarvitaan lääkkeitä ja ravitsemusta täydentäviä valmisteita,
jolloin myös lisäainekuorma elimistössä pienenee.
Haastan jokaista hyvän ruuan ystävää taistelemaan luonnollisesti ja eettisesti tuotettujen elintarvikkeitten puolesta. Tasapainoiseen ruokavalioon kuuluu myös aito liha ja
aidosta lihasta tehdyt valmisteet kohtuullisessa määrin.
Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT
PS. Syksy on lähempänä kuin arvaammekaan. Olemme Elintarviketeollisuusmessuilla
Tampereella 26.–28.10.2011. Tervetuloa osastolle A 60!
KUVA: TAUNO RANTALA
www.kehittyvaelintarvike.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
3
Sisältö 3 • 2011
27.5.2011
Pääkirjoitus: Keinoa vai kloonia? Raija Ahvenainen-Rantala ........................................................ 3
Kolumni: Vastuullista ruokaa, Maarit Kyyrö .................................................................................. 6
Puheenvuoro: Ravinnon kemiallinen turvallisuus on monitahoinen haaste,
Marina Heinonen................................................................................................................................ 8
Puheenvuoro: Laatukuplaa puhkomassa – harhauttavat tuotteet pois kaupan hyllyiltä,
Annikka Marniemi .............................................................................................................................10
s.14
KUVA: RAiSiO
Tuulahduksia: Helteisiltä pelloilta ilmastoituihin vähittäiskauppoihin, Anna Erkkilä..................12
Itämeren maat
koulutusyhteistyöhön?
Simo Palokangas: Alan koulutus Itämeren alueen yhteistyönä? Pirjo Huhtakangas ........................14
Viikin elintarviketieteissä uusia linjauksia pohdinnassa, Hannu Salovaara & Vieno Piironen .........15
Ympäristöpassi kannustaa ruokapalvelun ammattilaisia kestävän ruokaketjun osaajiksi,
Meri Eloheimo ..................................................................................................................................16
Valio Maito Plus® Vuoden Tähtituote 2011 ........................................................................................18
EU-käytännöt yhtenäistyvät vierasaineiden raportoinnissa, Ulla Karlström ....................................19
n Teema:
KUVA: PLUgi
Vuorineuvos Simo Palokangas
ehdottaa elintarvikealan korkeakouluopinnoissa yhteistyötä
Itämeren rantavaltioiden kesken.
s.36
n Ajankohtaista
Tuotantoeläinten
hyvinvointi paranee
Tuotantoeläinten hyvinvointia
arvioidaan entistä tarkemmin
kansainvälisen tutkijaverkoston
kehittämällä Welfare Quality menetelmällä.
Hygienia, turvallisuus & vastuullisuus
Lainsäädäntö ohjaa vastuulliseen lisäaineiden käyttöön, Krista Korpela-Kosonen ........................ 20
Lihavalmisteissa käytetään harkitusti lisäaineita, Markku Niemistö ............................................... 24
Kasvisten käyttöä voi turvallisesti lisätä ........................................................................................... 26
Millainen on yrityksesi elintarviketurvallisuuden kulttuuri? Liisa Paaso.......................................... 27
Itämerestä löytyy vähemmän saastunutta, hyvää ruokakalaa, Anja Hallikainen............................. 28
GlobalG.A.P -sertifikaatti auttaa maataloustuotteiden viennissä, Pirjo Huhtakangas..................... 30
Kiantama Oy kehittää marja-alan vastuullisuutta uudella yhteiskuntavastuuoppaalla,
Riitta Ryyti.........................................................................................................................................31
Vastuullisuus suomalaisen ruokaketjun vahvuus, Jaana Kotro ........................................................ 32
Elintarvikeketjun vastuullisuusmittaristo tekeillä, Lotta Jalkanen ................................................... 34
Jauhelihan tuotantotavat ja hiilijalanjälki kiinnostavat tiedostavia kuluttajia, Laura Koistinen ....... 34
Welfare Quality arvioi laajasti tuotantoeläinten hyvinvointia, Pirjo Huhtakangas ........................... 36
Uusin dioksiiniskandaali Saksassa on ohi, Anja Hallikainen ........................................................... 37
Kuluttaja on kiinnostunut ruuan alkuperästä, Anni-Mari Syväniemi ............................................... 38
Elintarviketurvallisuus- ja jäljitettävyysteknologian klusteri käynnistyy elokuussa,
Suvi Kuparinen ................................................................................................................................. 39
Rehu-maitoketjun turvallisuus Keniassa paranee suomalaisin voimin, Hannu Korhonen ............... 40
n Erikoisteema:
Lihateollisuus
Terveellisimmät liharuuat tehdään broilerista ja kalkkunasta, Riitta Stirkkinen ............................. 42
Lihalla on paikka lautasella, Soile Käkönen ..................................................................................... 44
Votkin panostaa valmisruokaan, Pirjo Huhtakangas ....................................................................... 46
Sikojen hyvinvointi paranee, Sanna Nikunen ................................................................................... 48
Lea Lastikka: Broilerintuotannon vahvuutena terveet linnut, Pirjo Huhtakangas............................ 50
Biisonin kasvatus yleistymässä Yhdysvalloissa, Eeva Vänskä ..........................................................51
Perimä, käsittely ja pH-arvo vaikuttavat sianlihan laatuun, Marita Ruusunen ................................. 52
Puolella teurasikäisistä sioista tautia aiheuttavaa yersiniaa, Riikka Laukkanen-Ninios ................. 54
Salmonellatartuntojen vastustaminen sioissa ja naudassa on hyvällä mallilla, Terhi Laaksonen ... 56
n Talous
& Markkina
Lähtisitkö yrittämään?, Mira Halonen .............................................................................................. 58
Pk-yritykset hyödyntävät yrittäjyyden edistämispolitiikkoja eri tavalla.............................................61
s.46
Votkin panostaa
valmisruokaan
Lihatukku Veijo Votkinin uusi
suurkeittiö mahdollistaa
valmisruokatuotannon yli
kymmenkertaistamisen.
KUVA: ReimA RöNNqViST
n Palstat
Haarukassa ....................................................................................................................................... 62
Nimityksiä ......................................................................................................................................... 63
Tunnustuksia .................................................................................................................................... 64
Hankintaopas.................................................................................................................................... 65
Tapahtumakalenteri .......................................................................................................................... 69
n ETS-sivut
Jäsenesittely: Laatu- ja ympäristökonsultti Juha-Pekka Vieno on pitkän linjan ”mäkkäriläinen” ..... 70
ETS-palsta, Anna Kojo ...................................................................................................................... 70
s.20
KUVA: PLUgi
Lainsäädäntö ohjaa vastuulliseen
lisäaineiden käyttöön
Elintarvikelisäaineiden käytön ehdot on määritelty EU:n lisäainelainsäädännössä. Vain tutkittuja,
turvalliseksi todettuja ja lainsäädännössä listattuja lisäaineita saa käyttää. Jos lisäaineella havaitaan
turvallisuusarvioinnissa kielteisiä vaikutuksia suurina käyttömäärinä, sille määritellään ADI-arvo:
hyväksyttävän päiväsaannin enimmäisraja. Lasten kohdalla on syytä noudattaa suurempaa tarkkuutta,
koska heillä ADI-arvo ylittyy helpommin pienen painon vuoksi.
Vuoden 2011 teemat & erikoisteemat
Nro IlmestyyTeema
1/2011 25.2.
2/2011 15.4.
3/2011 27.5.
4/2011 22.9.
5/2011 18.10.
6/2011 9.12.
Analytiikka, laboratoriot ja valvonta &
meijeriteollisuus
Prosessit, laatu ja ravitsemus
Hygienia, turvallisuus ja vastuullisuus &
lihateollisuus
Pakkaukset ja logistiikka
Vesi, valmistus- ja lisäaineet & leivontatekniikka
Markkinointi ja kansainvälinen kauppa
n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisältö
päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Toimitus
pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa
tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palkkioita.
Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden laatija.
n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elintarviketieteiden Seura r.y.
(ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja kattaa elintarvikekemian,
-teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
5
kolumni
Ruokaa tarvitaan, jotta eläisimme. Ruokaa
tarvitaan kasvamiseen. Ruokaa tarvitaan, jotta pysyisimme terveinä. Ruoka tuottaa meille
nautintoja ja mielihyvän hetkiä. Ruokaan liittyy erilaisia sosiaalisia tilanteita. Ruoka on
mukana arjessa ja juhlassa. Kokkiohjelmat
ovat suosittuja. Tehokas tuotanto on lähes kirosana ja kaikki pieni kaunista. Mediassa keskustellaan ahkerasti ruuasta ja erilaisia näkökulmia ruokaan nostetaan esille päivittäin.
Karppaus, lähiruoka, luomu, superfood, hiilijalanjälki, hitaat hiilihydraatit, funktionaaliset
elintarvikkeet, GDA. Uusia ruokaan liittyviä
käsitteitä syntyy kuin sieniä sateella.
Maatalousyhteiskunnassa tiesit, mistä ruoka oli peräisin, koska itse harjoitit alkutuotantoa. Tänä päivänä tuotanto ja kulutus ovat
etääntyneet toisistaan. Tavarat liikkuvat globaalisti, ja erilaisia jalostettuja elintarvikkeita
on runsaasti saatavilla. Et enää tunne elintarvikkeita samalla tavalla kuin silloin, kun ne
valmistettiin itse kasvatetuista raaka-aineista
kotona. Epäilet, koska et itse ole ruuan alkulähteillä.
Julkisessa keskustelussa kyseenalaistetaan elintarviketeollisuudessa toimivien moraalia. Mediassa esiintyy mielipiteitä, joissa
pidetään elintarviketoimijoita täysin vastuuttomina ja heidän päämääränään kuluttajien
huijausta. Ruoka puhuttaa, ja vastuullisuutta
peräänkuulutetaan.
Kestävä kehitys on mahdollista vain, jos
kannetaan vastuu sekä ihmisistä että ympäristöstä. Tänä päivänä tiedämme, että elintarviketuotanto on suuri ympäristökuormittaja.
Suurin osa elintarvikeketjun ympäristökuormituksesta syntyy alkutuotannossa. Valitettavasti vain osa alkutuotannon sadosta saavuttaa tarkoitetun määränpään eli se syödään. Ympäristöä rasittaa eniten valmistettu
tuote, joka päätyy jätteeksi. Mitä myöhemmässä vaiheessa elintarvikeketjua, sitä pa-
6
hempi se on ympäristön kannalta. Kuluttajilla
itsellään on tärkeä rooli vastuullisessa ruokaketjussa.
Olin joskus vuosia sitten seminaarissa, jossa käsiteltiin elintarviketuotannon materiaalitehokkuutta ympäristönäkökulmasta. Ensimmäistä kertaa ko. käsitteen kanssa tekemisissä olevana olin etukäteen ajatellut, että
materiaalitehokkuus tarkoittaa sitä, että materiaalimassat tulevat tehokkaasti hyödynnettyä alkuperäisiin tarkoituksiinsa eikä hävikkiä synny. Moni luennoitsija oli kuitenkin
mieltänyt materiaalitehokkuuden logistiseksi
tehokkuudeksi, jossa mitattiin materiaalin
käsittelyn tehokkuutta ja logistisia ratkaisuja
rahalla. Puhuttiin logistiikkakeskuksista ja
niin edelleen. Toki sekin on tärkeä näkökulma, mutta edelleenkin itse mittaisin asiaa ennemmin kiloina.
Ruuan ympäristövaikutuksista keskusteltaessa painopisteet ovat vaihdelleet. Pakkaukset on koettu suurena ympäristökuormittajana. Nehän näkyvät hyvin selvästi kuluttajan
omassa kodissa, koska roskiksen pääsisältö
lienee käytetyt pakkaukset eri muodoissa. On
hyvä kuitenkin muistaa, että elintarvikepakkauksella on vastuullinen tehtävä, suojata
elintarvike pilaantumiselta. Säädökset velvoittavat myös kertomaan elintarvikkeista hyvinkin paljon tietoa kuluttajalle tuotepakkauksissa. Säädökset perustuvat kuluttajan oikeuteen tiedonsaannista, ja tiedon muoto on
hyvinkin tarkkaan määrätty. Se puolestaan
voi johtaa merkintöihin, joihin kuluttajat suhtautuvat epäillen.
Pakkausmerkintöjen lukutaito on heikkoa
osittain hankalasti ymmärrettävien tekstien
vuoksi. Esimerkiksi käytetyt lisäaineet on kerrottava ryhmänimellä. Tämän lisäksi ne yksilöidään joko kemiallisella nimellä tai E-koodilla. Kuluttajat ovat oppineet etsimään E-koodeja, joita pidetään ei-toivottavina. E-koodit
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
KUVA: KATi KyyRö
Vastuullista
ruokaa
ovat päivän kirosana. Teollisuutta syytetään
huijauksesta, jos tuotteessa on lisäaineita,
mutta ne on ilmoitettu kemiallisella nimellä
E-koodin sijasta. Lisäaineet ovat kuitenkin se
raaka-aineryhmä, jonka käyttöä tutkitaan ja
säädellään eniten.
Mediaa kiinnostaa ruoka yhä enemmän. Jokaista meitähän kiinnostaa, mitä syö. Vanha
sanonta, olet mitä syöt, pitää paikkansa. Jokainen suhtautuu tunteella siihen, mitä suuhunsa laittaa. Omat arvot ohjaavat kuluttajien elintarvikevalintoja, ja he kysyvät tietoja
omien arvovalintojensa tueksi. Tieto on valtaa, mutta vanha totuus on, että tieto lisää
tuskaa. On haaste, nimenomaan vastuullisuuden kannalta, esittää tieto ymmärrystä lisäävässä muodossa. Hetkellisiin ilmiöihin
reagoimisen sijasta alan toimijoiden pitää
olla proaktiivisia ja panostaa yhdessä kokonaisvaltaisen ymmärryksen lisäämiseen. Vasta ymmärrys mahdollistaa vastuullisen ruokatarjonnan ja kuluttajien vastuulliset ruokavalinnat.
Näemmekö metsän puilta, kun keskustelemme vastuullisesta ruoasta? Globaalisti
vastuullinen ruoka tarkoittaa mielestäni sitä,
että ruokaa riittää kaikille. Tämä on näkökulma, joka on syytä ottaa huomioon kotimaassakin. Säävaihtelut tuntuvat jyrkkenevän, ja
luonnon katastrofit tuhoavat alueita ja satoja.
Omavaraisuuskin on mitä suurimmassa määrin vastuullisuutta. Kotimainen ruoka on mahdollista vain, jos meillä on kotimaista maataloutta ja elintarviketeollisuutta. Tarvitsemme
toisiamme. π
Maarit Kyyrö
johtaja, toiminnanohjaus
Saarioinen Oy
Kehittyvä
Elintarvike
22. vuosikerta
ISSN 0787-8273
Aikakauslehtien liiton
jäsenlehti
JULKAISIJA
Elintarviketieteiden Seura r.y.
TOIMITUS
PL 115, 00241 Helsinki
p./f. (09) 547 47 00
[email protected]
www.kehittyvaelintarvike.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Raija Ahvenainen-Rantala
[email protected]
p. 040 840 8480
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ
Pirjo Huhtakangas
[email protected]
p. 040 822 1370
AVUSTAJAT
Anne Haikonen
Anna Hillgrén
Heikki Manner
Kaisu Meronen
Irma Ryynänen
Mari Sandell
Jari Toivo
Virpi Varjonen/Tanska
Ari Virtanen/Etelä-Korea
TOIMITUSKUNTA 3/2011 Sari Forsman-Hugg
HYGIENIA, TURVALLISUUS Maarit Kyyrö
& VASTUULLISUUS
Heikki Manner
Annikka Marniemi
Arja Martikainen
Henna Moisio
Maija Peltola
Ilkka Nieminen
Leena Suojala
Erkki Vasara
Raija Ahvenainen-Rantala
Pirjo Huhtakangas
TOIMITUSKUNTA 3/2011
LIHATEOLLISUUS
Markku Niemistö
Marita Ruusunen
Kari Sipilä
Riitta Stirkkinen
Marika Säynevirta
Raija Ahvenainen-Rantala
Pirjo Huhtakangas
NEUVOTTELUKUNTA
Juha Ahvenainen
Sampsa Haarasilta
Matti Kalervo
Eeva-Liisa Lehto
Merja Leino
Jussi Loponen
Heikki Manner
Liisa Rosi
Janne Sallinen
Tarja Suomalainen
Päivi Tähtinen
ILMOITUSMYYNTI
Infoteam Oy
p. (09) 441 133
f. (09) 447 427
[email protected]
ULKOASU JA PAINO
Vammalan Kirjapaino Oy
TILAUSHINTA
Kestotilaus 55€
määräaikaistilaus 60€
oppilaitokset 45€/vuosikerta
6 numeroa vuodessa
irtonumero 9€/kpl + postituskulut
KANSIKUVA
plugi
LEHDEN TILAUKSET JA
OSOITTEENMUUTOKSET
SEKÄ ETS R.Y:N
JÄSENASIAT
Elintarviketieteiden Seura ry.
Anna Kojo
sihteeri-taloudenhoitaja
PL 115, 00241 HELSINKI
p. 050 337 1070
f. (09) 547 4700
[email protected]
www.ets.fi
n P U H e e N V U O R O
KUVA: LiNdA TAmmiSTO
Ravinnon kemiallinen turvallisuus
on monitahoinen haaste
Ruuan kemiallinen turvallisuus on noussut
yhä merkittävämmäksi huolenaiheeksi elintarvikkeiden kansainvälisen liikkuvuuden
myötä, ja se on entistä tärkeämpi ihmisen hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Helsingin yliopisto panostaa ravinnon kemialliseen turvallisuuteen kouluttamalla uusia alan osaajia
sekä perustamalla uuden professuurin.
Ruuassa esiintyy monenlaisia kemiallisia
aineita, jotka saattavat suurina määrinä olla
ihmisen terveydelle haitallisia. Viimeaikaisen
mediakeskustelun perusteella kuluttajat ovat
erityisen huolestuneita lisäaineista. Monet
lisäaineina käytetyt aineet, kuten värit, happamuudensäätö- ja sakeuttamisaineet, ovat
kuitenkin ruuassa läsnä myös luontaisesti.
Yksittäisten lisäaineiden turvallisuus on
EU:ssa tarkoin arvioitu, samoin kuin Euroopan markkinoille tuotujen uuselintarvikkeiden ja niiden ainesosien turvallisuus.
Vierasaineita on löydetty viljoista, kalasta
ja maidosta sekä kasviperäisistä ravintolisistä, joita on käsitelty kuivaamalla tai uuttamalla. Vierasaineet, kuten raskasmetallit, hometoksiinit, dioksiini ja muut ympäristömyrkyt
voivat lisätä ruuan kemikaalikuormaa (Evira
15/2010), mutta monipuolinen ruokavalio
useimmiten riittää mahdollisten riskien välttämiseen.
Monet muut luontaiset tai lisätyt kemialliset aineet ja niiden vuorovaikutukset ruuan
muiden ainesosien kanssa ovat vähemmän
tutkittuja. Esimerkiksi luontaisesti esiintyvän
ja myös lisäaineena käytettävän nitraatin
osalta on äskettäin sekä kansallisesti (Evira)
että Euroopan tasolla (EFSA) tehty riskinarvi-
8
ointia. Myös soijatuotteiden isoflavonoidien
merkitystä ruuan vaaratekijänä kartoitetaan
(EFSA). Eri alojen asiantuntijoiden kiistellessä
keskenään mm. D-vitamiinin riittävästä saannista on syytä muistaa, että etenkin rasvaliukoisille A-, D- ja E-vitamiineille on asetettu
ylin turvallinen saantimäärä (EFSA 2002).
Valtioneuvoston vuosittain eduskunnalle
laatimassa elintarviketurvallisuusselonteossa todetaan muun muassa, että elintarvikkeiden kemiallisista vaaroista tulee erityisesti
huomioida elohopea, nitraatti, bentsoehappo, uuselintarvikkeet sekä eräiden suurkuluttajien altistus vitamiineille ja kivennäisaineille.
Haasteena ainesosien
vuorovaikutukset ja väärentäminen
Ruuan kemialliseen turvallisuuteen liittyvää
osaamista tarvitaan. Valvonta- ja tutkimuslaboratorioilla on oltava analyyttinen valmius
monenlaisten kemiallisten vaaratekijöiden
identifioimiseksi, mukaan lukien ruuan valmistuksen ja säilytyksen aikana muodostuneiden uusien ja mahdollisesti terveydelle
haitallisten kemiallisten yhdisteiden analytiikka.
Tutkimuksen voimavaroja tulisi kohdistaa
ruuassa tapahtuvien kemiallisten vuorovaikutusten selvittämiseen, oli sitten kyse lisäaineiden yhteisvaikutuksesta tai ravintoaineiden välisistä reaktioista. Ruuan valmistuksen
yhteydessä voi tavallisista ravintoaineista
muodostua elimistölle haitallisia aineita, kuten akryyliamidia. Toisaalta ruuan rasva ja
proteiinit voivat hapettuessaan tai korkeiden
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
lämpötilojen vaikutuksesta aikaansaada ruuan laadun ja ihmisen terveyden kannalta haitallisia kemiallisia yhdisteitä. Elintarvikkeisiin
tarkoituksella lisättyjen vitamiinien sekä säilöntä-, väri- ja muiden elintarvikelisäaineiden
reaktiivisuus ravinnon muiden ainesosien
kanssa saattaa olla riskitekijä, kuten ilmeni
virvoitusjuomissa bentseenin muodostumisena bentsoehapon ja C-vitamiinin reagoidessa keskenään. Selvittämättä on myös atsoväriaineiden ja bentsoehapon välinen mahdollinen vuorovaikutus, joka saa lapset ylivilkkaiksi.
Uusi vaaratekijä on ruuan koostumuksen
tai alkuperän väärentäminen. Taloudellista
etua tavoiteltaessa ruokaa on väärennetty
käyttämällä kiellettyjä aineita, kuten teollisuuskemikaali melamiinia tai elintarvikekäyttöön sopimattomia väriaineita. Tällaiset väärinkäytökset on voitava analyyttisin keinoin
havaita ja tunnistaa terveydellisten riskien
välttämiseksi. Elintarvikkeiden, mukaan lukien ravintolisien, väärentäminen voi olla riskitekijä silloin, kun kasviperäisen raaka-aineen
alkuperä on puutteellisesti dokumentoitu.
Esimerkiksi samaan sitrushedelmien lajikkeeseen kuuluva, mutta eri alalajike, voi sisältää
monin verroin enemmän terveydelle haitallisia yhdisteitä.
Luontainen ei ole yhtä kuin
turvallinen ja terveellinen
Ravintolisät ja nk. superruuat kiinnostavat
kuluttajia, jotka haluavat välttää ruuassa olevia kemiallisia aineita. Kasviperäisistä valmisteista, kuten kapseleista, jauheista, uutteista
ja puristeista haetaan terveyttä ja hyvää oloa.
Tämä trendi on huolestuttava, sillä luontaisuus ei takaa tuotteen turvallisuutta saati
edullista vaikutusta terveyteen. Valtaosa ravintolisinä myytävistä kasviperäisistä valmisteista eivät ole turvallisuuden osalta testattuja. Kemiallisia vaaratekijöitä, kuten raskasmetalleja, on löydetty kasviperäisistä ravintolisistä sekä Tullilaboratorion äskettäisen selvityksen mukaan EU:n ulkopuolisista maista
peräisin olevista nk. superruuista, kuten pestisidijäämiä kuivatuissa goji-marjoissa ja hometoksiineja violetista maissista valmistetusta jauheesta.
Haastan elintarvikealan asiantuntijoita
osallistumaan julkiseen keskusteluun ruuan
turvallisuudesta. Meidän vakuuttavaa kannanottoamme tarvitaan, jotta kuluttajien käsitystä ruuan turvallisuudesta ei horjuta itseoppineiden asianharrastajien uskomukset. π
Marina Heinonen
professori
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Helsingin yliopisto
:
sta
sto
a
s
uo kö
ess äällik
m
s
kkö
tip
älli
rjou myyn ,
ä
a
p
i
t
t
dä nu, 238 yn
Pyy a Ruu 7 701 kö, my
Irm h. 020 Pyyk 233
pu anna 7 701
Joh h 020
pu
Elintarviketeollisuuden ammattimessut
Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa
26.–28.10.2011
Pöytä on katettu
kontakteilla, myynnillä, verkostoitumisella,
uusilla asiakkailla sekä alan tuoreimmilla
tuotteilla ja palveluilla.
Ole mukana!
www.elintarviketeollisuus.fi
Merkitse
kalenteriisi!
Elintarviketeollisuus 2011 -messut kerää taas lokakuussa 2011 yhteen kehittyvän elintarvikealan
tärkeimmät toimijat. Messuosastoilla ja seminaareissa ovat esillä muun muassa vilja-, liha-,
meijeri- ja juomateollisuuden uutuudet, laitteet, prosessit sekä raaka-aineet.
Samaan aikaan:
Puhtausalan kansainväliset
ammattimessut
TaME_elintarvike_kehelintarvike_032011_175x257.indd 1
11.4.2011 14.28
n P U H e e N V U O R O
Laatukuplaa puhkomassa
– harhauttavat tuotteet pois kaupan hyllyiltä
Laatukupla ei ole mittava
ongelma, mutta se vaivaa
erityisesti halvempia ja
pitkälle prosessoituja
tuotteita.
Elintarvikkeet eivät aina ole sitä, mitä pakkauksessa näyttää lukevan tai minkälaisen mielikuvan mainokset antavat. Pettymys on väistämätön, kun törmää tuotteeseen, jonka laatu onkin kupla. Pakkausmerkintöjä tarkasti
lukeva kuluttaja kokee tulleensa huijatuksi,
kun tuote antaa ymmärtää sisältävänsä jotain
vähemmän tai enemmän kuin mitä se todellisuudessa sisältää.
Myös lainsäädäntö mahdollistaa kuluttajan
harhauttamisen, vaikka kuluttajan johtaminen harhaan on lainvastaista. Ongelma ei ole
mittava, mutta se vaivaa erityisesti halvempia
ja pitkälle prosessoituja tuotteita. Tehokkaampi valvonta ja tarkka ohjeistus yrityksille
ovat avainasemassa.
Tuotteen nimi antaa lupauksen, jonka perusteella moni kuluttaja tekee ostopäätöksensä. Nimen tulisi lyhyesti ja täsmällisesti
kuvata, mitä pakkaus sisältää. Halvempia
tuotteita valmistetaan karsimalla oikeita raaka-aineita, jolloin tuotteiden nimeäminen tulee hankalammaksi.
Esimerkkejä löytyy useita. Virheellisesti nimetty on salamipizza, jonka salami onkin
meetvurstintyyppinen A-luokan leikkelemakkara oikean salamimakkaran sijaan. Väärin
nimettyjä ovat edelleen markkinoilla olevat
lukuisat lihapyörykät ja -jauhelihapihvit, joiden pääraaka-aine on broilerin liha ja nahka
naudan- ja porsaanlihan sijaan. Quacamole,
jossa avokadoa on 1,5 % ja majoneesi, jossa
ei ole lainkaan kananmunaa, tuottavat varmasti ainesosaluetteloa tarkemmin tutkivalle
kuluttajalle pettymyksen.
Leivonnaiset, joissa nimestään huolimatta
on marjaa tai hedelmää vain aromin verran,
tuntuvat huijaukselta. Marja- ja hedelmämyslien marja- tai hedelmäpitoisuudet vaihtelevat muutamasta prosentista yli viiteenkym-
meneen prosenttiin. Silti kaikki saavat kantaa
samaa nimeä.
Mielikuvia mainonnalla
Kuluttajat harhautuvat tehokkaasti mielikuvamarkkinoinnilla. Huijausta on tuotemainonta, joka lupaa lihatuotteen olevan sydämelle parempi. Tuote voi rasvan laadun osalta
erota jonkin verran muista vastaavista tuotteista, mutta samalla se on kymmenystä vaille voimakassuolainen ja suolaisempi kuin
monet vastaavat tuotteet. Vastaavantyyppinen, joskaan ei yhtä räikeä ilmiö kiusaa jogurtteja, joiden alhaista rasvapitoisuutta korostetaan korkeasta sokeripitoisuudesta
huolimatta.
Pitkään EU:ssa puuhatut ravintosisältöprofiilit toisivat avun tähän ongelmaan. Siihen
asti kuluttajien on tehtävä salapoliisityötä
pakkausten äärellä.
Tuotteista poistetaan trendien mukaan eitoivottuja aineksia. Huijauksen makua tässä
on silloin, kun poistettu aine korvataan vaivihkaa toisella ei-toivotulla aineksella. Pois
jätettyä ainesta mainostetaan, toista ei mainita näkyvästi. Esimerkkinä tästä on viipalekurkut, joita mainostetaan tekstillä ”Ilman lisättyä sokeria”. Ainesosaluettelosta selviää,
KUVA: JOOA mARNiemi
10
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
että sokerin sijaan kurkkuihin on saatu makeutta makeutusaineella. Monet kuluttajat ovat
halukkaita karttamaan makeutusaineita, joita
tässä tapauksessa on yllättävästi lisätty peruselintarvikkeena käytettävään tuotteeseen.
Sisältöä vähemmän
kuin kuluttaja odottaa
Ruisleipien suhteen saatiin joitain vuosia sitten Elintarviketurvallisuusvirastolta ohjeistus, joka vaatii ruisleiviksi nimettyjen leipien
sisältävän ruista vähintään 50 % viljaraakaaineista.
Kauraleipien kohdalla moinen vaatimus on
tuotantosyistä astetta hankalampaa. Kuitenkin kun kauraleiväksi nimetty leipä sisältää
vain 9 % kauraa, voi perustellusti olla pettynyt. Huijaukselta se tuntuu erityisesti siksi,
että tarjolla on runsaasti leipiä, joissa kaura
on ollut ainoa leivässä käytetty vilja. Kauraleiville kaivattaisiin ruisleipiä vastaava ohjeistus.
Toisaalta haitarin toisessa päässäkin voi
törmätä ongelmaan: joitain lihaleikkeleitä
markkinoidaan hyvin näkyvästi 100 % lihapitoisuudella. Tämä ei teoriassakaan ole mahdollista – sisältäväthän leikkeleet aina muutakin, lähinnä suolaa ja lisäaineita.
Food Safety
Elintarviketurvallisuusjärjestelmät
Lisäainehämmennystä hyväksikäyttäen
Kuluttajien lisäainekiinnostuksen myötä yritykset ovat ryhtyneet merkitsemään lisäaineita niiden kemiallisilla nimillä. Ekoodikielen avaaminen voi auttaa kuluttajia ymmärtämään,
että tietyt lisäaineet ovat tavallisia ja tuttuja aineita. Yritysten
tarkoituksena on kuitenkin hämärtää kuluttajien ymmärrystä
tuotteiden sisältämistä lisäaineista.
Harmiton esimerkki tästä on makeispakkaus, jonka sisältö
on ”luonnollisen hyvää, sisältäen aitoja hedelmämehuja, luonnon värejä ja 30 % vähemmän sokeria”. Värit lienevät luonnosta peräisin, mutta muissa makeisissa ne ilmaistaan koodein
E163, E140, E100, E161b ja E160c.
Lisäainelainsäädäntöä ja sen puutteita hyödynnetään aromivahventeiden käytössä. Natriumglutamaattia on suurella
kohulla poistettu tuotteista, mutta tilalle on samalla tuotu toisia kuluttajalle vielä toistaiseksi vähemmän tuttuja aineita, jolla on sama makua vahvistava vaikutus tuotteeseen. Ksylitolilla
100 % makeutetuista tuotteista voi hämmästyttävästi löytää
myös asesulfaami-K:ta. Lisäainelainsäädäntö kummallisesti
sallii makeutusaineen tässä tuotteessa, jos sitä sanotaan käytettävän vain aromivahventeena.
Tehokas tapa osoittaa kyky tuottaa turvallisia tuotteita ja palveluita
elintarvikeketjussa on ottaa käyttöön ja sertifioida kansainvälisesti
tunnustettu elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmä, kuten
ISO 22000, FSSC 22000, BRC, HACCP, FAMI-QS
LRQA – Kansainvälistä kokemusta ja osaamista
Meillä on yli 300 elintarvikkeisiin erikoistunutta arvioijaa eri puolilla
maailmaa.
Asiantuntemukseemme luotetaan, sillä jo yli 4000 elintarvikealan
toimijalla on LRQA:n myöntämä arvostettu sertifikaatti.
LRQA tarjoaa elintarviketurvallisuuden lisäksi muiden laatu-,
ympäristö- ja työturvallisuusjärjestelmien arviointi- ja sertifiointipalveluja, kuten
ISO 9001, ISO 14001, OHSAS 18001
Lloyd’s Register Quality Assurance Ltd, LRQA Suomi
Lue lisää palveluistamme: www.lrqa.fi
Vastuuta ja valvontaa
Osa kuluttajien kokemista pettymyksistä väistämättä johtuu
tietämättömyydestä tuotantoprosesseista. On kuitenkin vaikea uskoa, että yritykset nimeävät tuotteitaan väärin tai johtavat kuluttajia harhaan vahingossa. Ongelman aiheuttanevat
kova kilpailutilanne sekä erilaiset tavat tulkita lainsäädäntöä
ja mahdollisuudet kiertää sitä.
Tuotehuijausten ja kyseenalaisten markkinointiviestien karsimiseksi tarvitaan vastuullisempaa toimintaa yrityksiltä, selkeämpää lainsäädäntöä, tehokkaampaa ohjeistusta ja valvontaa sekä tiedostavampia kuluttajia. Kuluttajien keino välttää
pettymyksiä on sulkea korvansa yli-innokkaalta mainonnalta
ja lukea tarkasti kaikki merkinnät, jotka elintarvikepakkauksissa annetaan.
Kuluttajien tiedon taso ja kiinnostus elintarvikkeita kohtaan
kasvaa kovaa vauhtia. Ennen pitkää pettymyksiä aiheuttaneet
tuotteet jäävät kaupan hyllylle. Harmillista on se, että väärin
nimetyt ja huijaukselta tuntuvat tuotteet ovat usein niitä halvimpia vaihtoehtoja. Niitä ostavat ne kuluttajat, jotka eivät juuri kiinnitä huomiota muuhun kuin tuotteen nimeen ja hintaan.
Sama kuluttajaryhmä ei ehkä ole se, joka vaatii muutosta tähän ongelmaan. Muiden on se tehtävä. π
Annikka Marniemi
elintarvikeasiantuntija
Kuluttajaliitto-Konsumentförbundet ry
annikka.marniemi(at)kuluttajaliitto.fi
11
n T U U L A H d U K S i A
Intialaisissa häissä tuntuvat välillä tarjoilut olevan se tärkein asia. Ruokatiskien ääressä vietetään erilaisia seremonioita odotellessa helposti
enemmän aikaa kuin hääparia onnittelemassa.
KUVA: ANNA eRKKiLäN KUVA-ARKiSTO
Helteisiltä pelloilta ilmastoituihin
vähittäiskauppaketjuihin
Muistan elävästi kohtaamisen 3,5 vuotta sitten juuri Intiaan muutettuani. Olin ostamassa
juustoa ruokakaupassa, joka on tuontituotteitakin myyvä deli-myymälä. Ihmettelin kaupan omistajalle, miksi juusto on huoneenlämmössä. Yritin selittää mahdollisimman yksinkertaisella englannilla, että se kuuluu säilyttää kylmässä ja etten voisi ostaa huoneenlämmössä päiväkaudet seissyttä juustoa.
Kauppias kiikutti minulle yksittäispakattuja juustosiivuja – edelleen huoneenlämpöisiä.
Selitin vielä suhteellisen kärsivällisesti, että
ne pitää säilyttää kylmässä ja esittelin pakkauksen kyljessä olevaa tekstiä säilyvyydestä.
Kauppias puisteli päätään nipotukselleni ja
toi viimeisenä valttikorttinaan vakuumipakatun feta-juuston. Siinä vaiheessa aloin jo hermostua ja näytin, että tämänkin pakkauksen
kyljessä komeilee maaginen +4 °C. Pidin pitkän monologin kylmäketjusta ja marssin ulos
ilman juustoa. Kauppias varmaankin kuittasi
koko kohtauksen vasta maahan muuttaneen
ulkomaalaisen kotkotuksena.
Kyllä minä samaan kauppaan olen sen jälkeenkin palannut, mutta juusto ei kuulu ostoslistalleni. Toisella kerralla ihmettelin, miksi
minulle juuri jääkaapista ojennettu dahi eli
intialainen maustamaton jogurtti on lämmin-
12
tä. Selitys kuului, että pakkaukset oli vasta
tuotu varastosta jääkaappiin. Se siitä kylmäketjusta ilman kylmävarastoa ja kylmäkuljetuksia! Koko käsite tuntui olevan tuntematon
vähittäiskauppiaalle. Sittemmin ovat ilmastoidut ruokakauppaketjut jääkaappeineen ja
pakastealtaineen yleistyneet ja modernit vähittäiskauppaketjut avanneet liikkeitä pienempiinkin kaupunkeihin.
Uusi lainsäädäntö
yhtenäistää laadunvalvontaa
Vielä pari vuotta sitten kuvasimme Intian kylmäketjun edelläkävijöinä McDonaldsin sekä
suurimman meijerialan yrityksen Amulin. Ne
hoitivat itse kylmäketjunsa alusta loppuun
voidakseen taata kuluttajille hyvälaatuiset
tuotteet.
Vuonna 2006 annetun uuden elintarvikelain (Food Safety and Standard Act) voimaantuloa odotellaan edelleen aivan näinä päivinä
eli todennäköisimmin vuoden 2011 aikana,
kunhan viranomaiset ovat käsitelleet ehdotukseen tulleet kommentit. Byrokratian luvatussa maassa on tällä välin perustettu alan
valvontavirasto, nimitetty sinne virkamiehet,
kirjattu lain täytäntöönpanoksi tarvittavat
säännöt ja määräykset, jotka olivat lähes vuo-
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
den lausuntokierroksella.
Tämä laki tulee harmonisoimaan käytännöt
Intian 26 osavaltiossa kaikkien alasektoreiden osalta, joille aiemmin on ollut erilliset
maito-, liha-, kasvis- jne. asetuksensa. Sen
sanotaan edellyttävän laajoja uudistuksia
niin elintarviketuotannossa kuin -valvonnassakin.
Johtavat intialaiset elintarvikealan yritykset
ovat jo rakentaneet omat laatuketjunsa kuntoon tätä ennakoiden sekä rakentaakseen ja
varjellakseen omaa brändiään. Elintarvikeviejiä ovat tähänkin asti koskeneet vientimaiden
vaatimukset. Aivan koko elintarvikesektori ei
siis vaadi uusimista, mutta toisaalta Intiassa
riittää eritasoisia valmistajia – onhan maa
maailman suurimpia maataloustuottajia.
Osaamista löytyy myös omasta maasta,
mutta lakiuudistus ja sen tuomat vaatimukset
tarjoavat mahdollisuuksia sekä ulkomaisille
elintarviketeknologia-alan yrityksille että esimerkiksi omavalvontajärjestelmien koulutukselle ja konsultoinnille.
Valtion tukirahoja
jää roimasti käyttämättä
Intian elintarviketeollisuusministeriö (Ministry of Food Processing Industries) on aset-
valmistavan teollisuuden verkosto, suuri,
kasvava ja uusille tuotteille avautuva kotimarkkina sekä valtion vahvasti tukeman prioriteettisektorin asema. Haasteita toki riittää.
Laadunvalvonta on kaukana kansainvälisestä
tasosta, toimitusketju on tehoton, ja linkki
valmistajien sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen välillä on heikko.
Suuri maataloustuotanto on mahdollisuus,
jota ei toistaiseksi ole kyetty hyödyntämään.
Nyt on kuitenkin perustettu ja perusteilla uusia, elintarviketuotantoon keskittyviä erikoistalousalueita ja teollisuuspuistoja, joissa on
yhteiskäytössä valmistus- ja pakkauslinjastoja. Mahdollisuudet yhteistyöstä tutkimuslaitosten kanssa mm. bioteknologiassa on tunnistettu myös elintarvikesektorilla.
Kulutustottumukset muuttuvat hitaasti,
mutta varmasti myös kotimarkkinoilla. Vaikka
valmisruokia ostavatkin enimmäkseen turistit
tuliaisiksi, kaikkia maustetahnoja, pikkelssejä ja leipiä ei enää jokaisessa taloudessa haluta tai ehditä valmistaa alusta alkaen. Uudentyyppisiä ruokia ja makuja kokeillaan mielellään ainakin trendikkäämmän kaupunkilaisväestön piireissä. Esimerkiksi aiemmin
harvinaisen tuontimozzarellan rinnalle on tullut minun suussani jopa paremmalta maistuva intialainen vastine.
Veikkaan, että Punjabin osavaltiossa paikallisten puhveleiden maitoa prosessoivat
laitteet ja tuotantoprosessi on tuotu Italiasta.
Mitähän elintarviketeollisuuden teknologioita ja prosesseja meillä olisi Suomesta tarjota
Intiaan? π
Anna Erkkilä
Vientikeskuksen päällikkö
Finpro, Mumbai
anna.erkkila(at)finpro.fi
Kaksi tyypillistä eteläintialaista ruoka-annosta.
Elintarviketeollisuuden
avaintrendit Intiassa 2011
Tuotteisiin liittyvät trendit:
•
•
•
•
•
•
•
Kasvava kansainvälisten yritysten
läsnäolo
Pakkauslaitteiden lisääntynyt määrä
Alueellisten brändien voimistuminen
Järjestäytyneen vähittäiskaupan vahvistuminen
Niche-tuotteiden laajentuva valikoima
Prosessoitujen elintarvikkeiden viennin kasvu
Tuontielintarvikkeiden laajentunut
valikoima
Kuluttajiin liittyvät trendit:
•
•
•
•
Monien mahdollisuuksien maa
Vielä pari vuotta sitten piknikille tuomaani
hummusta tai tomaatti-mozzarellasalaattia
katseltiin Intiassa kummastuneina. Nyt intialaiset ystäväni antavat myös minulle vinkkejä
uusista tuotteista tai ruisleipää myyvistä leipomoista sekä tilaavat minulta retkievääksi
salaattia kysellen, mistä salaatinkastiketta
saa ostaa.
Intian kasvavan ja vaurastuvan keskiluokan
kulutustottumukset muuttuvat. Kun kyseessä
on 1,2 miljardin väestö, tällä on merkittävät
vaikutukset, semminkin kun trendi alkaa näkyä jokapäiväisissä valinnoissa myös suurimpien metropolien ulkopuolella.
Intian elintarviketeollisuuden vahvuuksia
ovat hyvä raaka-aineiden saatavuus ja laaja
KUVA: ANNA eRKKiLäN KUVA-ARKiSTO
tanut tavoitteeksi elintarvikeketjun hävikin
pienentämisen, tuotekehityksen lisäämisen
ja infrastruktuurin kehittämisen. Työsarkaa
riittää, kun keskimääräinen hävikki pellolta
kauppaan on 30 prosenttia, liha- ja maitoketjussa peräti 50 prosenttia, ja suurimmat haasteet ovat kuljetuksessa ja varastoinnissa.
Toisaalta tuloksiakin on nähtävissä. Erilaisia T&K -palveluja tarjoavia tutkimuslaitoksia
on perustettu, ja testauslaboratoriot saavat
valtiontukea. Markkinoille on tullut uusia
tuotteita kuten intialainen juotava probioottijogurtti sekä jogurtti, johon on lisätty kuitua.
Probioottijäätelö sekä kolesterolia alentava
jauhoseos ovat olleet markkinoilla jo jonkin
aikaa.
Kiinnostus terveysvaikutteisia elintarvikkeita kohtaan on herännyt ainakin kaupunkien kasvavan keskiluokan keskuudessa. Niille
onkin tarvetta, sillä elintapasairaudet kuten
diabetes sekä sydän- ja verisuonitaudit lisääntyvät räjähdysmäisesti. Tämän näkee aivan konkreettisesti, sillä lähimpien ystävieni
joukossa on neljä diabeetikkoa, eikä taudin
mainitseminen ole mitenkään kummallista liikeillallisillakaan jälkiruokien kohdalla.
Vuosina 2008–2012 Intia on budjetoinut
elintarviketeollisuuden kehittämiseen: mm.
teknologian modernisointiin, kylmäketjun kehitykseen, laadunvalvonnan kehittämiseen ja
koulutukseen. Uusia tukiorganisaatioita on
perustettu koko maahan ja osavaltioihin. Joka
vuosi näitä varoja jää roimasti käyttämättä,
koska ministeriölle ei tule riittävästi hyviä ehdotuksia.
Olen yrittänyt tarjota apua tukirahojen hyödyntämiseen, mutta avainkysymys on pystyä
esittämään konkreettisia ehdotuksia. Suomalaisia toimijoita tarvitaankin tarjoamaan
osaamistaan tai teknologiaansa sekä mukaan
intialainen yhteistyökumppani, jonka kanssa
kehitysprojekti voidaan toteuttaa ja joka esittää projektiehdotuksen virallisesti.
Kasvava kiinnostus länsimaisia elintarvikkeita kohtaan
Valmisruokien suurempi kysyntä
Kasvava tietoisuus terveellisyydestä
ja turvallisuudesta
Valmisruokien ja prosessoitujen
tuotteiden arvostuksen kasvu
Viranomaisiin ja yrityksiin
liittyvät trendit:
•
•
•
•
•
Kuumassa ilmastossa myös merkkisuklaat
säilytetään jääkaapissa.¨
KUVA: mARTTi JeRKKU
Standardeihin ja pakkausmerkintöihin liittyvät lait
Yrityskauppojen lisääntyminen
Ulkomaisiin investointeihin ja tuontitulleihin liittyvien säädösten liberalisoituminen
Tuotantolaitosten kehittäminen ja
modernisointi
Tuotantoketjujen kehittyminen
Lähde: indian food processing industry –
changing contours (ministry of Food
Processing industry, World Trade Centre
mumbai, All india Association of industries)
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
13
n A J A N K O H T A i S T A
Agronomi, vuorineuvos Simo Palokangas
näkee lihateollisuuden tilanteen tällä
hetkellä kohtuullisen hyvänä. Isot yritykset
pärjäävät isoilla sarjoilla ja pienet yritykset
erikoistuotteilla, mutta keskisuurilla
yrityksillä voi olla ongelmia löytää sopivia
markkinoita.
KUVA: RAiSiO OyJ
Ruoka ja vesi kansallisia
niukkuushyödykkeitä
Alan koulutus Itämeren
alueen yhteistyönä?
Vuorineuvos, agronomi Simo Palokangas on
huolissaan elintarvikealan korkeakouluopetuksen tulevaisuudesta Helsingin yliopistossa. Palokankaan mukaan yliopisto elää nyt
liiaksi omassa maailmassaan. Hän kaipaa tiukempaa yhteistyötä teollisuuden ja yliopiston
kesken, mikä tuli esille myös kansallista ruokastrategiaa laadittaessa.
Itämeren alueella liha-alalla on hyvää, korkeakoulutasoista opetusta Puolassa ja Tanskassa, Suomessa se ontuu. Ruotsissa ja Baltiassa opetusta ei ole lainkaan.
– Pitäisikö Itämeren alueella tehdä koulutusyhteistyötä, jos omat voimat eivät riitä.
Viikki voisi olla mukana Itämeren alueen yliopistojen yhteistyössä. Myös Lihateollisuuden tutkimuskeskus pitäisi siirtää Hämeenlinnasta Viikkiin, Palokangas visioi.
Hänen mukaansa myös liha-alaa voi kehittää vastuullisempaan suuntaan, mutta teollisuuden on oltava itse aktiivisesti kehittämässä uusia toimintatapoja.
– Prosessit pitää ajatella uusiksi raaka-aineista ja alkutuotannosta aina kuluttajille
saakka ympäristön näkökulmasta katsottuna. Kuluttajien arvot muuttuvat. Suomessa
sadanta on suurempaa kuin haihtuminen. Se
14
luo edellytyksiä kotieläintuotannolle myös
pitkällä tähtäimellä, Palokangas tarkentaa.
Suomessa tarvitaan
liha- ja maitoalan koulutusta
Hän muistuttaa, että liha ja maito ovat keskeisiä elintarvikkeita, jotka ansaitsevat oman
korkeakouluopetuksen kotimaassa: elintarviketeknologeja tarvitaan.
– Voisiko elintarvikealan korkeakouluopetuksen järjestää niin, että kaikille olisi ensin
sama perusopetus, minkä jälkeen opiskelijat
erikoistuvat. Koko koulutuksen ajan elintarviketeollisuuteen pitää tutustua nykyistä
enemmän teollisuuskäynnein ja harjoittelujaksoilla, Palokangas hahmottelee.
Hän toivoo, että Viikin kasvateista löytyisi
myös johtajia.
– Ylätasolla bisnes on johtamisen osaamista ihmisten ja organisaatioiden kautta. Toivottavasti nousee myös niitä, jotka ovat valmiita
ottamaan isomman vastuun. Lihayrityksissä
ei ole enää montaa Viikin kasvattia johtajana
eikä tohtoreita, Palokangas pohtii.
Hän muistuttaa, että HKScanin Puolan yhteistyöyrityksessä, Sokolówilla, lähes koko
johtoryhmä koostuu tohtoreista.
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Palokangas tähdentää, että ruoka ja vesi ovat
niukkuushyödykkeitä, ja siksi kansallisesti
elintärkeitä.
– Elintarvikealan isoimmat yritykset ovat
onneksemme ankkuroituneet Suomeen, samoin osuustoiminnallisten yritysten omistajuus. Tuoretuotteiden tuotanto pysyy lähellä,
mutta liha-alallakin muualta voidaan tuoda
muun muassa meetvursteja ja makkaroita.
Palokangas näkee lihateollisuuden tilanteen tällä hetkellä kohtuullisen hyvänä: Isot
yritykset pärjäävät isoilla sarjoilla ja pienet
erikoistuotteilla, mutta keskisuurilla yrityksillä voi olla ongelmia löytää sopivia markkinoita.
– Pienet yritykset valmistavat alueellisia ja
paikallisia erikoisuuksia ja menestyvät. Snellman on onnistunut keskisuurena yrityksenä
hyvin ja kasvanut. Pienten yritysten tuotteet
eivät tule aina edes kauppaan asti. Saarioinen on ylivoimainen valmisruuissa, Palokangas listaa.
Hän muistuttaa, että perheyritys voi olla
markkinoilla ylivoimaisen tehokas, sillä niissä
tehdään töitä sydämestä ilman byrokratiaa.
– Perheyritys syntyy yleensä yhden ihmisen
päässä, mutta kun pitää johtaa asioita muiden kautta, tilanne on jo uusi. Pienempien yritysten voima on alueellisuudessa ja erikoistumisessa. Niiden kannattaa tehdä sitä, missä ne ovat hyviä, Palokangas vakuuttaa.
Toimitusjohtaja johtaa
ihmisiä ja asioita
Palokankaan mukaan elintarvikeyrityksen
toimitusjohtajan pitää tuntea ainakin tuotannon ja markkinoiden perusasiat sekä numerot
ja ymmärtää liiketoimintaympäristöä ja tuottajia.
Toimitusjohtajan työssä Palokangas näkee
kaksi isoa osaamisaluetta: ihmisten ja asioiden johtamisen. Johtajien kannattaakin opiskella myös psykologiaa, sillä se auttaa ymmärtämään ihmisiä ja heidän erilaisuuttaan.
Kun hän aloitti itse HK Ruokatalon toimitusjohtajana vuonna 1994, yritys oli konkurssikypsä. Kotimaassa sille oli tarjolla vain puolustusasema.
Viikin elintarviketieteissä
uusia linjauksia pohdinnassa
Viikin elintarviketieteiden piirissä on käyty alkuvuodesta keskustelua elintarviketieteiden
profiilista ja rakenteesta. Tavoite on toisaalta
lisätä kiinnostusta elintarviketieteitä kohtaan
opiskelemaan pyrkivien keskuudessa, toisaalta palvella yhteiskuntaa ja työelämää oikeanlaisen opetuksen avulla.
Syynä tarkasteluun on myös nyt täyttämättä olevien ja lähitulevaisuudessa vapautuvien
yliopistotehtävien (virkojen) alojen pohdinta.
Elintarviketieteissä
kymmenen professuuria
Viikin elintarviketieteet ovat vuoden 2010
alusta lukien pääasiassa elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksessa. Tämä antaa mahdollisuuden tarkastella kokonaisuutta uudella tavalla.
Professuureittain edustettuina ovat elintarvikekemia, ravinnon kemiallinen turvallisuus,
elintarviketeknologia, lihateknologia, maitoteknologia, viljateknologia, aistinvarainen
laatututkimus, elintarvikemikrobiologia, ravitsemustiede (ravitsemusfysiologia) ja ravitsemustiede (kansanravitsemus)
Taloustietieteiden laitoksessa on lisäksi
mm. elintarvike-ekonomian ja (elintarvikkei-
– Näin ollen lähdimme selvittämään kansainvälistymistä. Nollasta piti lähteä, ja kiire
oli kova. Teimme työtä Ruotsissa, Baltiassa ja
Venäjällä pari vuotta. Lopulta ostimme ensin
Rakvere Lihakombinaatin Virosta vanhoilta
vallanpitäjiltä, joilla ei ollut rahaa ylläpitää ja
kehittää yritystä. Laitos oli suhteellisen uusi,
mutta yritys huonossa kunnossa: pääomia
syötiin koko ajan.
Tuotanto saatiin rullaamaan suomalaisella
osaamisella. HK hankki noin 300 miljoonaa
markkaa ulkomaista riskirahaa lähinnä Lontoon sijoittajilta ja listautui pörssiin.
– Sillä rahalla ostimme ensiksi Rakveren,
joka on maksanut itsensä takaisin moneen
kertaan, Palokangas tähdentää.
Nykyisin HKScan Oyj:n kotimarkkina-alue
kattaa Suomen, Ruotsin, Tanskan, Baltian
maat sekä Puolan. Suomessa lihateollisuus
on jalostusarvoltaan maan suurin elintarviketeollisuuden ala. Vuonna 2009 koko elintarviketeollisuuden jalostusarvo oli 2,338 miljardia euroa, josta lihanjalostus ja teurastus lohkaisivat noin viidenneksen. π
den) markkinoinnin sekä kuluttajaekonomian
professuurit, joista varsinkin elintarvike-ekonomia on luettu elintarviketieteisiin kuuluvaksi.
Opetuksen rakenteet
ja sisällöt uudistuksen alla
Meneillään on prosessi, jossa tarkastellaan
elintarviketieteiden profiilia, vastuita ja tehtävärakennetta myös sidosryhmien kannalta
ottaen huomioon, että elintarviketieteiden
opetus on maassamme keskittynyt maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan Viikin
kampukselle. Monet alat kuten elintarviketeknologia ovat edustettuina vain Viikissä.
Vuosittain lähes sata opiskelijaa aloittaakin
kampuksella elintarviketieteiden opinnot.
Valmistelua varten elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos on asettanut työryhmän,
jonka puitteissa on järjestetty elintarvikeoppiaineiden työpaja profiilin pohtimiseksi ja tavattu sidosryhmien edustajia. Samalla ollaan
muodostamassa neuvottelukuntaa elintarvikeopetuksen alalle.
Keskustelussa on esitetty mm. opiskelijoiden sisäänoton uudistamista, yhteistä kandidaatin tutkintoa ja maisterivaiheen linjajaon
kehittämistä. Pohdinnassa on pyritty ottamaan huomioon muualla saatuja kokemuksia, mutta toisaalta tilannetta on arvioitu kotimaisten edellytysten kannalta. Keskustelussa esillä olleita opiskelun linjauksia ovat olleet mm.:
• Tuotantoteknologiat ja prosessit (raaka-aineista tuotteiksi, prosessien ja laadun hallinta ja johtaminen)
• Tuotekehitys, ainesosat ja laatu
• Ruokaturvallisuus
• Ravitsemus ja ruokakäyttäytyminen
• Talous, markkinat ja kuluttajat
Käynnissä on siis opetuksen rakenteiden ja
myös sisältöjen pohdinta mm. substanssiosaamisen ydinalueiden kannalta. Näin syntyy pohja tehtävärakenteen kehittämiselle.
Opetuksessa uudistukset näkynevät lukuvuonna 2012–2013. π
Hannu Salovaara
professori
hannu.salovaara(at)helsinki.fi
Vieno Piironen
professori
vieno.piironen(at)helsinki.fi
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Helsingin yliopisto
Elintarvikeala kiinnostaa eläkkeelläkin
Ovesta astuu päivettynyt, hyväntuulinen
ja hyvinvoiva eläkeläinen, jolle haastattelu
on päivän kolmas tapaaminen. Elintarvikeala kiinnostaa edelleen viisi vuotta sitten HK Ruokatalon toimitusjohtajan tehtävästä eläkkeelle jäänyttä Simo Palokangasta. Hän on Raision hallituksen puheenjohtaja, Huoltovarmuuskeskuksen varapuheenjohtaja, Wihurin rahaston puheenjohtaja sekä muun muassa Wihurin ja Biolanin hallituksen jäsen. Näiden lisäksi hänellä on useita pienempiä luottamustehtäviä.
– Kaikkiin on pyydetty, mutta voin valita,
mihin menen. Minusta ei ole kokopäiväiseksi golfaajaksi, mutta kyllä tässä hiljalleen ollaan jättämässä tehtävät nuoremmille, Simo Palokangas sanoo.
Hän oli HK Ruokatalon toimitusjohtajana vuodet 1994–2006 ja sitä ennen Län-
nen Tehtaiden toimitusjohtajana vuosina
1987–1994 ja Munakunnan toimitusjohtajana vuosina 1979–1987.
Hallitustyöskentelyn lisäksi hän on nyt
mukana muun muassa Nestors Partners
ry:n ”nestorina”. Yhdistyksen jäsenet ovat
varttuneempaan ikään ehtineitä henkilöitä, jotka ovat kouliutuneet johto- ja asiantuntijatehtävissä kotimaassa ja ulkomailla.
Palokangas oli myös kansallisen ruokastrategiatyöryhmän puheenjohtaja.
Hän käy puhumassa esimerkiksi kauppakamarien seminaareissa ja yliopistolla bisneksestä ja ihmisten johtamisesta, kunhan saa puhua ilman papereita ja power
pointeja.
Osaajalla on ollut vientiä eläkepäivinäkin.
Pirjo Huhtakangas
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
15
n A J A N K O H T A i S T A
Ympäristöpassi kannustaa
ruokapalvelun ammattilaisia kestävän ruokaketjun osaajiksi
Huhtikuussa 2011 avautunut Ympäristöpassi
ruokapalveluun on valmennusaineiston ja
osaamistestin käsittävä verkkosivusto. Se
tarjoaa ruokapalveluiden ammattilaisille ja
marata-alan opiskelijoille tietoa alan ympäristövaikutuksista. Ympäristöpassi haastaa ammattikeittiöitä ympäristövastuulliseen toimintaan ja edistämään koko ruokaketjun vastuullisuutta.
Ympäristöpassin voi opiskella itsenäisesti
ja ilmaiseksi netissä. Hyväksytysti suoritetusta osaamistestistä saa henkilökohtaisen
osaamistodistuksen, joka on voimassa kolme
vuotta. Aineisto ja testi käsittelevät ruokapalveluiden ympäristövaikutuksia, kestäviä elintarvikevalintoja ja toimintatapoja (mm. energian ja veden kulutusta, jätteiden vähentämistä ja osaavaa asiakaspalvelua) sekä ympäristöasioiden säädöksiä ja työkaluja. Aineistoa ja testiä päivitetään, kun tieto alan
ympäristövaikutuksista lisääntyy, ja siksi
myös ympäristöosaamisen päivittäminen
määräajoin on tarpeen. Ammattikeittiöille ja
ruokapalveluorganisaatioille Ympäristöpassi
on helppokäyttöinen koulutustyökalu. Ne voivat luoda sivustolla oman Ympäristöpassi-tilin, jonne henkilöstön hyväksytyt suoritukset
kirjataan. Keittiökohtainen osaamistodistus
kertoo asiakkaille ja sidosryhmille henkilökunnan sitoutumisesta ympäristöasioiden
hoitoon.
päristöviestintä edellyttää, että koko henkilökunta on perillä ruuan laadusta ja tuotantotavasta.
Ruokapalveluiden rooli on tärkeä, koska
kulutuksen ympäristövaikutuksista suuri osa
aiheutuu ruokailusta ja suuri osa suomalaisten päivittäin syömistä aterioista valmistetaan ammattikeittiöissä. Ruokapalvelujen tarjonta voi muokata kuluttajien ruokailutottumuksia kestävämpään suuntaan ja. Erityisesti julkiset ruokapalvelut voivat sekä ostomäärillään että esimerkillään edistää kestävien
elintarvikevaihtoehtojen markkinoita.
Ympäristövastuullinen
ruokatarjonta ei ole vaikeaa
Aktiiviset ammattikeittiöt luovat elintarvikealalle painetta kehittää uusia ympäristövastuullisia tuotteita, jossa raaka-aineen ja tuotteen koko elinkaaren vaikutukset on huomioitu. Tuotteen ympäristöominaisuuksista olisi lisäksi kyettävä viestimään ammattikeittiöille käyttökelpoisella tavalla.
Julkisissa ruokapalveluissa hankintojen kriteereinä voitaisiin vertailukelpoisia jalanjälkimerkintöjä odoteltaessa käyttää esimerkiksi
tuotantoketjun energiaperustaa (uusiutuva
vs. fossiilinen). Esimerkiksi paljon energiaa
vaativien kasvihuonevihannesten ympäristökuorma vähenee merkittävästi, kun niiden
kasvattamisessa käytetään uusiutuvaa energiaa. Toistaiseksi tieto esimerkiksi alkutuotannossa tai vaikka leivän paistamisessa käytetystä energianlähteestä ei välity ostajalle.
Ympäristövastuullinen ruokatarjonta ei
muutenkaan ole aivan niin vaikea asia, kuin
työläästi laskettavien jalanjälkimerkintöjen
kehittämisestä voi päätellä. Vastuullisia valintoja voidaan tehdä yksinkertaisesti suosimalla ruokalistalla kausiruokaa, säilyviä kasviksia ja kotimaista järvikalaa. Ruokatarjonnan
kasvispainotuksen lisääminen on sekä ympäristön että terveyden näkökulmasta perusteltua ja siihen on monia keinoja.
Raaka-ainevalinnoilla voi aterian hiilijalanjälkeä pienentää ja vesistökuormitusta vähentää tehokkaammin kuin keittiön prosesseihin vaikuttamalla. Ne ovat myös ruokapalveluiden tärkein keino edistää luonnon monimuotoisuutta, tuotantoeläinten hyvinvointia
ja ruuan tuotannon sosiaalista kestävyyttä.
Vaikka elintarvikehankintojen rooli korostuu,
Ruoka on tärkeintä
ympäristönkin kannalta
Ruokapalveluiden ympäristövaikutuksia tarkastellaan koko ruokaketjun osalta ja valotetaan myös ruuan tuotannon sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden ulottuvuuksia. Toimialalla ei ole mielekästä keskittyä vain omien
suorien ympäristövaikutusten vähentämiseen, sillä ammattikeittiössä tarjottavan ruuan ympäristövaikutukset ovat yleensä suuremmat kuin sen valmistuksesta ja keittiön
muista toiminnoista aiheutuva kuormitus.
Ruokapalvelut ovat ruokaketjussa merkittävässä portinvartijan roolissa. Ne tekevät
raaka-ainevalintoja ja hankintoja asiakkaidensa puolesta. Ammattikeittiöiden on oltava
aktiivisia ympäristö- ja alkuperätiedon peräämisessä ja välittämisessä, jotta vastuullinen
ruokaketju on mahdollinen asiakkaan lautaselle asti. Läpinäkyvä ja asiakaslähtöinen ym-
16
Ympäristövaikutukset huomioiva lautasmalli on kestävän ruokalistasuunnittelun työkalu.
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
HELSINGIN YLIOPISTO
KOULUTUS- JA
KEHITTÄMISKESKUS PALMENIA
WWW.HELSINKI.FI/PALMENIA
ELINTARVIKEALAN TUOTEKEHITYSASIANTUNTIJA, 30 OP
tarjottavien aterioiden ympäristökuormaan voi vaikuttaa paljon myös asiakaspalvelun ja viestinnän keinoilla.
Ruokatarjonnan muutokset edellyttävät usein pitkäjänteisyyttä, sillä haluttua raaka-ainetta ei välttämättä ole heti saatavilla. Elintarvikeketjun tärkeitä kehittämiskohteita ammattikeittiöiden ympäristövaikutusten näkökulmasta ovat muun
muassa kotimaiset järvikalatuotteet sekä ammattikeittiöille
sopivat luomujalosteet.
Vuoden kestävä koulutuskokonaisuus antaa valmiuksia ja päivittää osaamista
elintarvikealan tuotekehitystehtävissä toimiville asiantuntijoille.
Koulutus on monimuotoista sisältäen:
•
11 lähipäivää
•
verkko- ja etäopiskelua
•
mentoriryhmän tapaamisia
•
työssäoppimista oman työn ohessa
•
näyttöjä
Koulutus on osallistujille maksutonta ja sen rahoittaa Opetusministeriö.
Koulutus toteutetaan korkeakoulutettujen oppisopimustyyppisenä koulutuksena. Haku päättyy 30.9.2011.
Ympäristöpassi herättelee ja auttaa alkuun
Ympäristöpassia testanneiden ja kehittämistyössä mukana olleiden ruokapalvelualan ammattilaisten mukaan sivuston tarjoama tietopohja avaa uusia näkökulmia omaan ammattiosaamiseen. Ammattikeittiöiden toiminnan ympäristövaikutusten
vähentämiseen ei usein ole valmiita helppoja ratkaisuja. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantamisen ja ruokahävikin
vähentämisen parhaat keinot löytyvät usein koko työyhteisön
yhteisen pohdinnan tuloksena ja voivat edellyttää uusia työtapoja tai innovaatioita. Ympäristöpassin testaajat pitivät sitä
hyvänä lähtökohtana ruokapalvelun eri ammattiryhmien yhteiseen ympäristötyöhön. Sivusto on otettu innokkaasti käyttöön
etenkin julkisissa ruokapalveluissa.
Ympäristöpassin julkistamistilaisuudessa osaamistestin
suorittaneet kertoivat kokemuksiaan aineistosta ja testistä.
Palmian Latokartanon peruskoulun keittiön esimies Jaana Bremer toivoi, että Ympäristöpassi herättelisi ruoka-ammattilaisia
kyseenalaistamaan totuttuja toimintatapoja.
– Alallamme pystytään tekemään paljon ympäristön hyväksi,
olemme vielä aika alkutekijöissä sekä ruoka- että energiakysymyksissä.
Myös kokki Sami Garam arvioi, että kaikki keittiön ympäristöasiat eivät ole ”mitään itsestään selviä juttuja”.
– On hyvä ajatella omaa työtä vähän laajemmin, yhteiskunnallisesti.
Ympäristöpassi on tuotettu Savon ammatti- ja aikuisopiston
EkoCentrian hankkeena laaja-alaisen valtakunnallisen kehittämisryhmän kanssa. Hanketta on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriön Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma sekä Laatuketju. Tavoitteena on vakiinnuttaa Ympäristöpassi ruokapalveluiden työvälineeksi ja alan kestävän kehityksen opintojen osaksi. Sivustolle pyritään tekemään yhdessä
alan toimijoiden kanssa myös ruokapalvelun kestävien käytäntöjen kierrätyskeskus. π
FOOD SAFETY PROSESSIHYGIENIA
Kasvisten tuotantoketjun hygienia, Helsinki, Viikki, 20.10.2011
Koulutus tarjoaa uusinta tietoa kasvisten käsittelyn prosessihygieniasta koko
tuotantoketjun näkökulmasta. Koulutus soveltuu asiantuntijoille, jotka
työskentelevät kasvisten parissa alkutuotannossa, teollisuudessa tai ruokapalveluissa. Hinta 375 €.
Tiedustelut:
Irma Isotalo, p. 09 191 54076, [email protected]
Aija Kortesmaa, p. 09 191 54158, [email protected]
Ilmoittautuminen ja lisätiedot www.helsinki.fi/palmenia
Meri Elonheimo
hankepäällikkö
EkoCentria, Savon ammatti- ja aikuisopisto
www.ymparistopassi.fi
Untitled-1 1
5.4.2011 16.54
n A J A N K O H T A i S T A
Valio Maito Plus
®
Vuoden Tähtituote 2011
Vuoden Tähtituote 2011 -kilpailun kuluttajaäänestyksen voitti Valio Oy:n Jyväskylän meijerissä valmistama Valio Maito Plus®. Kuluttajat äänestivät sen voittajaksi viidestä asiantuntijaraadin finaaliin valitsemasta uutuustuotteesta. Ensimmäistä kertaa Vuoden Tähtituote -kilpailussa kuluttajat ratkaisivat voittajan. Kilpailu keräsi kolmen äänestysviikon
aikana yli 5000 ääntä, ja kisa oli tiukka.
Asiantuntijaraadin mukaan finalistit on innovoitu perustuotteista kuluttajien elämäntavat ja odotukset huomioiden. Niissä korostuu
herkullisuus, aitous, terveellisyys ja vastuullisuus. Valio Maito Plussaa® raati luonnehti
seuraavasti:
”Supertuote kaikille, etenkin lapsille, urheilijoille ja vanhuksille, jotka tarvitsevat rakennusaineita luustolle ja lihaksille. Sisältää
tavallista maitoa enemmän maidon luonnollista proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia. Koska maitoa käytetään päivittäin, tällä tuotteella voi vaikuttaa oikeasti ravinnon saantiin ja
kansanterveyteen. Maku kohdallaan! Lisäksi
tuotteen säilyvyys ja väri ansaitsevat kiitosta.”
päällikkö ja Ruokatoimittajien puheenjohtaja
Helena Saine-Laitinen. Raati arvioi erityisesti kilpailuun osallistuneiden tuotteiden innovatiivisuutta, kaupallisia näkymiä ja aistittavaa laatua.
Äänestystulos julkistettiin 3.5.2011 Suomen suurimmassa elintarvikealan koulutustapahtumassa Elintarvikepäivä 2011:ssä Helsingin Messukeskuksessa. π
Lisätietoja:
www.facebook.fi/vuodentahtituote
Kovatasoinen kilpailu
Kovatasoiseen kilpailuun osallistui yhteensä
35 elintarviketeollisuuden innovatiivista tuoteuutuutta ja tuoteperhettä. Valio Maito Plussan® lisäksi finaalissa olivat Biokia®marjatuoteperhe, Kanniston Leipomon Piparkakku, Linkosuon RuisSipsi-tuoteperhe sekä
Tammisen Aitoa Rotukarjan Pihvilihaa -tuoteperhe.
Yhdeksänjäsenisen asiantuntijaraadin puheenjohtajana toimi Maku-lehden toimitus-
Tuotepäällikkö Paula Viikari, tuoteryhmäpäällikkö Jani Pasanen ja markkinointipäällikkö Tuija
Rantanen iloitsivat Tähtituote-kilpailun voitosta.
KUVA: mARJO KOiVUmäKi/STUdiO APRiS Oy
18
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
EU-käytännöt yhtenäistyvät
vierasaineiden raportoinnissa
Valvontaviranomaiset Suomessa ja muissa
EU-maissa keräävät vuosittain tuhansia näytteitä, joista analysoidaan lukuisa joukko erilaisia vierasaineita. Monitorointia tehdään
sekä Euroopan komission suosituksiin perustuen että kansallisen riskinarvioinnin näkökulmasta. Vuosittain Suomessa tutkitaan
mm. kasvinsuojeluainejäämiä, pysyviä orgaanisia yhdisteitä kuten dioksiineja, hometoksiineja, raskasmetalleja, nitraattia ja polyaromaattisia hiilivetyjä eli PAH-yhdisteitä.
Monitorointi antaa työkaluja puuttua mahdollisiin epäkohtiin. Määräystenvastaisia
tuotteita ei saa toimittaa markkinoille ja valvonnan tehtävänä onkin varmistaa, että lainsäädäntöä noudatetaan. Monitoroinneista
saadaan myös runsaasti informaatiota vierasaineiden esiintyvyydestä elintarvikkeissa
ja niiden perusteella voidaan arvioida kuluttajien altistumista näille aineille.
Monitorointia EU-tasolla
Monitoroinnilla kerätään myös arvokasta tietoa koko EU:n tasolla. Vaikka yksittäisen jäsenmaan näytemäärä jäisikin pieneksi, on yhteisnäytemäärä kuitenkin valtava. Esimerkiksi kasvinsuojeluainejäämiä tutkitaan EU-tasolla vuosittain noin 70 000 näytteestä. Tällainen näytemäärä antaa jo mahdollisuudet
tulosten tilastolliseen käsittelyyn ja entistä
tarkempiin saanninarviointeihin.
Vierasainetulokset kerätään keskitetysti
Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tietokantaan, joka on myös komission käytettävissä. Myös jäsenmailla on tulevaisuudessa mahdollisuus hyödyntää tietokannan tuloksia. EU:ssa on pyrkimys siirtyä
pysyvään käytäntöön, jossa jäsenmaat tuottavat jatkuvasti tuloksia EFSAn tietokantaan.
Näin tuloksia voidaan hyödyntää entistä paremmin mm. uuden lainsäädännön kehitystyössä. Kun näytemäärät ovat samanaikaisesti kasvaneet ja tulosten laatuun on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota, on noussut tarve kehittää myös raportointijärjestelmää ja työkaluja.
Raportoinnissa siirrytään nykyaikaan
EFSAn raportointipyyntö vierasaineista perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetukseen (EY) N:o 178/2002. Raportoinnin
yhtenäistämiseksi EFSA on kehittänyt uuden
raportointimallin, jota kutsutaan lyhenteellä
SSD. Kirjaimet tulevat sanoista Standard
Sample Description.
Mallin avulla on tarkoitus yhtenäistää kaikkien jäsenmaiden raportointi niin, että tulosten käsittely ja analysoiminen tapahtuisivat
mahdollisimman helposti EU-tasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen näytteeseen, menetelmään ja tulokseen liittyvä
tieto koodataan EFSAn mallin mukaisesti.
Tätä tarkoitusta varten EFSA on luonut yhtenäiset luettelot mm. elintarvikeryhmille, tutkittaville yhdisteille sekä elintarvikkeiden
prosessointitekniikoille.
Vaikka EU-tasolla moni asia helpottuu uudistuksen myötä, uuden mallin käyttöönotto
on haastavaa jäsenmaille. Koska malli on jo
otettu käyttöön ja kaikki tulokset tulee lähettää EFSAan mallin mukaisesti, kehitetään Evirassakin parhaillaan tiedonhallintajärjestelmiä, jotta arvokkaat monitorointitulokset
saataisiin myös EFSAn käyttöön. π
Ulla Karlström
ylitarkastaja
Tuoteturvallisuusyksikkö, Evira
ulla.karlstrom(at)evira.fi
Lisätietoja:
http://www.efsa.europa.eu/en/
datexcallsfordata/datexsubmitdata.htm
Luotettava kumppanisi elintarvikeriskien hallinnassa
Sertifioinnilla järjestelmällistä turvallisuutta
Elintarvikkeiden turvallisuuden hallintaan soveltuva johtamisjärjestelmä on tehokas työkalu vaarojen tunnistamiseen ja riskien
minimointiin. Arviointi ja sertifiointi varmistavat vaatimukset
täyttävän elintarviketurvallisuusjärjestelmän, jonka avulla yritys
pystyy kehittämään ja ylläpitämään ruuan turvallista laatutasoa.
Tuotantolaitoksissa ja logistiikassa Inspecta tarkastaa laitteet ja
koneet, palonilmaisimista kylmäkoneisiin ja mittalaitteisiin.
Yhdessä tehostamme toimintaanne ja mahdollistamme
kestävät toimintatavat sekä turvallisemman työympäristön.
Lue lisää: www.inspecta.com
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
19
n T e e m A
Lainsäädäntö ohjaa vastuulliseen
lisäaineiden käyttöön
Elintarvikelisäaineita ei voi
käyttää turhaan. Niiden
käytölle on aina oltava
jokin perusteltu tarkoitus.
Käytön ehdot on määritelty
lisäainelainsäädännössä, joka
on yhteneväinen koko EU:n
alueella.
haitalliset vaikutukset terveydelle ovat nousseet toistuvasti esiin.
Keskustelua lisäaineista on pitänyt yllä ennen kaikkea media, mutta myös kuluttajien
kriittisyys lisäaineita kohtaan on selvästi lisääntynyt. Mitä näiden paljon parjattujen
E-koodien taakse oikein kätkeytyy? Miksi
elintarviketeollisuus laittaa lisäaineita lautasellemme?
Keskustelu lisäaineista on ollut tänä keväänä
kiivasta. Erilaisten E-koodien kirjoa elintarvikepakkauksissa on kauhisteltu, ja lisäaineiden tarpeellisuus tuotteissa on asetettu kyseenalaiseksi. Myös lisäaineiden mahdolliset
Ehdot lisäaineiden käytölle on määritelty lisäaineita koskevassa lainsäädännössä, joka on
yhteneväinen koko EU:n alueella. Lainsäädännön mukaan lisäaineen käytölle on oltava jokin teknologinen tarve. Vain tutkittuja, turval-
Lisäaineen tuotava hyötyä
kuluttajalle
lisiksi todettuja ja lainsäädännössä listattuja
lisäaineita saa käyttää. Lisäaineiden käytöstä
tulee olla jotakin hyötyä kuluttajalle, eikä niiden käytöllä saa johtaa kuluttajaa harhaan.
Tärkeimpiä syitä elintarviketeollisuuden lisäaineiden käytölle ovat tuoteturvallisuuden
lisääminen mikrobien kasvua estämällä, elintarvikkeen aistinvaraisten ominaisuuksien
kuten ulkonäön, rakenteen ja maun parantaminen sekä elintarvikkeen rakenteen, maun
ja ravitsemuksellisen laadun säilymisen varmistaminen koko myyntiajan.
ADI kertoo hyväksyttävän
enimmäissaannin rajan
Lisäaineen on käytävä läpi perusteellinen turvallisuusarviointi, ennen kuin se hyväksytään
Evira yhdenmukaistaa lisäainevalvontaa
Elintarviketeollisuudella olisi nyt otollinen hetki perusteelliseen lisäaineiden arviointityöhön,
ylitarkastaja Kirsi-Helena Kanninen patistaa.
KUVA: miRJA KALLiO
20
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on parhaillaan ohjeistamassa uudelleen lisäaineiden käytön valvontaa. Evirassa on valmisteilla lisäaineiden valvontaohje, joka on
tarkoitettu käytännön valvontatyötä tekevien kunnallisten elintarvike- ja terveystarkastajien käyttöön. Lisäaineiden käyttöön
liittyvää erillistä valvontaohjetta ei aikaisemmin ole ollut saatavilla.
Ylitarkastaja Kirsi-Helena Kannisen mukaan uuden valvontaohjeen on tarkoitus
helpottaa kunnallisten valvontaviranomaisten työtä ja yhdenmukaistaa lisäainevalvonnan käytäntöjä. Tarvetta erilliselle
valvontaohjeelle on lisännyt myös uuden
tiedon tulva.
– Viime aikoina on annettu lisäaineiden,
aromien ja entsyymien käyttöön liittyviä
uusia asetuksia. Aivan pian on myös tulossa uudistettu sallittujen lisäaineiden luettelo, jossa käytön ehdot säädetään ruokaryhmittäin toisin kuin aiemmin, jolloin ne
ovat olleet lisäaineittain. Samaan aikaan
on valmistumassa hyväksyttyjen aromien
lista, joka kattaa noin 2000 aromiainetta
sekä hyväksyttyjen savuaromivalmisteiden
lista. Muutaman vuoden sisällä saadaan
Lapsilla ADI-arvo voi ylittyä
ADI-arvot pätevät sekä aikuisiin että lapsiin.
Aikuisilla ADI-arvot harvoin ylittyvät, sillä niille määriteltävä turvamarginaali on suuri. Käytännössä ADI-arvot voivat ylittyä silloin, jos
lisäksi luettelo lisäainekäyttöön hyväksytyistä entsyymeistä, Kanninen kertoo.
EFSA arvioi uudelleen
lisäaineiden turvallisuuden
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi parhaillaan uudelleen kaikkien lisäaineiden turvallisuutta. Ensimmäisenä tarkasteluun on otettu väriaineet, ja
koko arviointityön on määrä valmistua vuoden 2020 loppuun mennessä. Eviran valvontaohjetta päivitetään jatkuvasti, jotta
myös EFSA:n arvioinnin aiheuttamat mahdolliset muutokset lisäaineiden käyttöä
koskevaan lainsäädäntöön ovat ajantasaisesti kunnallisten valvontaviranomaisten
tiedossa.
EFSA:n arviointityössä käydään läpi
muun muassa lisäaineille asetetut hyväksyttävät päivittäiset enimmäissaannin rajaarvot eli ADI-arvot.
– On selvää, että lisäaineiden turvallisuutta täytyy ajoittain arvioida uudestaan,
koska lisäaineiden käyttökohteet saattavat
muuttua uusien ruokaryhmien myötä. Erityisesti lisäaineiden yhteisvaikutuksista
tarvitaan lisää tutkimusta, ja entistä enem-
KUVA: PLUgi
käyttöön. EU:ssa lisäaineiden turvallisuutta
arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA. Kansainvälisesti lisäaineiden
käyttöturvallisuutta arvioi Maailman elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOn ja Maailman
terveysjärjestö WHO:n alainen asiantuntijakomitea JECFA (Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives).
Jos lisäaineella havaitaan turvallisuusarvioinnissa kielteisiä vaikutuksia suurina käyttömäärinä, sille määritellään ADI-arvo. ADI tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä enimmäissaantia (Acceptable Daily Intake), jolle ihminen voi altistua periaatteessa joka päivä koko
elämänsä ajan ilman terveydellisiä haittavaikutuksia.
Tämä raja-arvo ilmoitetaan milligrammoina
henkilön painokiloa ja vuorokautta kohden.
Osalla lisäaineita ADI-arvoa ei ole, sillä sitä ei
määritellä, jos lisäaine ei turvallisuusarvioinnin mukaan ole suurinakaan määrinä haitallinen käyttää.
Pienillä lapsilla joidenkin lisäaineiden saanti voi helposti kasvaa tarpeettoman suureksi.
yksittäistä, lisäainepitoista elintarviketta käytetään suuria määriä kerralla tai jos lisäainepitoisten elintarvikkeiden osuus ruokavaliossa on huomattavan suuri. Osana monipuolista ja vaihtelevaa ruokavaliota lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden käyttö on turvallista.
män sitä tehdäänkin. Uusi tutkimustieto
saattaa vaikuttaa myös joidenkin lisäaineiden ADI-arvoon, Kanninen arvelee.
Lapset lisäaineiden
liikasaannin riskiryhmä
Eri väestöryhmien lisäaineiden saannin arviointi on EU:ssa parhaillaan käynnissä.
Laajamittaisemmin sitä on arvioitu edellisen kerran vuonna 2001. Silloinen arviointi
osoitti, että erityisesti lapset voivat olla lisäaineiden saannin suhteen riskiryhmä.
Evirassa selvitetään parhaillaan suomalaisväestön nitraatin ja nitriitin saantia.
Evira on kartoittanut kasvisten nitraattipitoisuuksia sekä liha- ja makkaravalmisteiden ja juustojen nitriittipitoisuuksia. Väestön ruuankäyttötietojen perusteella arvioidaan missä määrin lapsi- ja aikuisväestö altistuu niiden saannille. Saantiarvioinnin tuloksia on odotettavissa ensi vuoden puolella.
Ruokavalion monipuolisuus
tae turvallisuudesta
Lasten kohdalla lisäainepitoisten elintarvikkeiden käytössä on syytä noudattaa suurempaa tarkkaavaisuutta, sillä heillä ADI-arvo
voi helpommin ylittyä pienemmän painon takia. Kuvaava esimerkki tästä on moniin mehujuomiin käytettävä bentsoehappo (E210).
Mikäli bentsoehappoa on käytetty mehu- >>
osana monipuolista ruokavaliota on täysin
turvallista.
– Lähtökohtahan on, että mikäli lisäaine
ei ole turvallinen, sen käyttöä ei sallita. Lisäaineiden turvallisina pidetyt saantimäärät voivat kuitenkin ylittyä, jos ruokavalio
on hyvin yksipuolinen tai jos jotakin yksittäistä, lisäaineita sisältävää elintarviketta
käytetään erittäin paljon, Kanninen muistuttaa.
Elintarviketeollisuudelta Kanninen peräänkuuluttaa lisäaineiden käytön tarkoituksenmukaisuuden arviointia.
– Meillä on lisäaineita, jotka ovat erittäin
tarpeellisia esimerkiksi tuoteturvallisuuden
kannalta, mutta myös lisäaineita, jotka ovat
pelkkää kosmetiikkaa tai aromin vahvistajia. Nyt, kun kriittisyys lisäaineita kohtaan
on voimakkaasti lisääntynyt kuluttajienkin
keskuudessa, elintarviketeollisuudella olisi
otollinen hetki perusteelliseen arviointityöhön, Kanninen patistaa.
Krista Korpela-Kosonen
Kirsi-Helena Kanninen vakuuttaa, että lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden käyttö
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
21
n T e e m A
juomaan suurin sallittu määrä (200 mg/litra),
saa 20-kiloinen lapsi ainetta liikaa jo silloin,
kun päivän mittaan juotavan mehun määrä
ylittää puoli litraa. Painosta riippuen aikuinen
voi juoda samaa mehua 1,5–2 litraa, ennen
kuin bentsoehapon ADI-arvo tulee vastaan.
Toinen ongelmallinen lisäaine lapsille on
liha- ja makkaravalmisteissa käytettävä natriumnitriitti (E250), jonka enimmäissaantimäärä tulee helposti täyteen jo yhdestä tai
kahdesta nakista.
Lisäaineiden turvallisuus
uudelleen arvioitavana
EFSA tekee parhaillaan uudelleenarviointia
kaikista tällä hetkellä sallituista lisäaineista.
Ensimmäisenä tarkastelun kohteeksi on otettu väriaineet, ja koko arviointikierroksen on
määrä valmistua vuoden 2020 loppuun mennessä. Mikäli arvioinnit osoittavat jonkin lisäaineen haitalliseksi, sen käyttöä voidaan rajoittaa tai käyttö voidaan kokonaan kieltää.
Edellisen kerran käytössä oleva lisäaine
kiellettiin vuonna 2007, jolloin EU:n komissio
kielsi atsoväreihin lukeutuvan punaisen 2 G:n
EFSA arvioi parhaillaan uudelleen kaikkien lisäaineiden turvallisuutta. Ensimmäisenä
tarkasteluun on otettu väriaineet.
KUVA: LeiPäTiedOTUS Ry, VALTTeRi KANTANeN
tutkimusten osoitettua sen perimää vahingoittavaksi ja syöpävaaralliseksi aineeksi.
Suomessa punainen 2 G oli kielletty jo ennen
EU:hun liittymistä.
Peruselintarvikkeet lisäaineettomia
Kuluttajat saavat elintarvikkeeseen käytetyistä lisäaineista tietoa tuotteen pakkausmerkinnöistä. Lisäaine on pakkausmerkinnöissä
ilmoitettava ryhmänimellä (esimerkiksi emulgointiaine, happamuudensäätöaine) ja sen
lisäksi joko E-koodilla tai lisäaineen nimellä.
Lisäaineiden saantia voi vähentää valitsemalla lisäaineettomia peruselintarvikkeita.
Näitä ovat esimerkiksi tuore liha ja kala, kananmunat, maito sekä tuoreet vihannekset,
marjat ja hedelmät. Niiden valmistuksessa ei
lisäaineita saa käyttää. Luomutuotteet ovat
joko lisäaineettomia tai ne sisältävät huomattavasti vähemmän lisäaineita kuin tavanomaisesti tuotetut elintarvikkeet. π
Krista Korpela-Kosonen
toimittaja, viestinnän suunnittelija, ETM
Viestintä Nutrimedia
krista.korpela-kosonen(at)nutrimedia.fi
Lähteet:
Lisäaineopas. eviran julkaisuja 5/2009.
www.evira.fi
Lisäaine vai
vierasaine?
• Lisäaineet ja vierasaineet voivat kuluttajien arkisissa puheissa mennä helposti sekaisin. Ne ovat kuitenkin kaksi
täysin eri asiaa.
• Lisäaineet lisätään tarkoituksella elintarvikkeeseen ja niillä on jokin haluttu
teknologinen vaikutus. Lisäaineiden
käyttöä elintarvikkeissa säätelee lisäainelainsäädäntö.
• Vierasaineet joutuvat elintarvikkeeseen vahingossa. Vierasaineita ovat
muun muassa ympäristösaasteet, kuten lyijy tai kadmium, sekä torjuntaainejäämät. Vierasaineita voi syntyä
elintarvikkeeseen myös pilaantumisen seurauksena. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset homemyrkyt.
• Vierasaineiden vuoksi elintarvikkeesta voi tulla ravinnoksi kelpaamaton tai
terveydelle haitallinen. Myös elintarvikkeissa esiintyville vierasaineille on
säädetty enimmäisrajat, joiden noudattamista viranomaiset valvovat.
Lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden
käyttö on turvallista osana vaihtelevaa ja
monipuolista ruokavaliota.
KUVA: mAiTO JA TeRVeyS Ry, SANNA PeURAKOSKi
22
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Viisi kysymystä elintarviketeollisuuden lisäaineiden käytöstä
Vastaamassa tuotekehityspäällikkö Päivi
Rinne Atrialta:
1. Miten määrittelet elintarviketeollisuuden
vastuullisen lisäaineiden käytön? Miten Atria pyrkii tähän?
Vastuullisen lisäaineiden käytön lähtökohta
on se, että elintarviketeollisuus käyttää vain
tuoteturvallisuuden ja tärkeiden tuoteominaisuuksien kannalta tarpeellisia lisäaineita. Ainoastaan tutkittuja ja turvallisiksi todettuja
lisäaineita käytetään. Elintarviketeollisuus
seuraa jatkuvasti lisäaineisiin liittyvää tutkimusta sekä viranomaisten ohjeistuksia.
Kun me Atrialla työstämme tuotteiden reseptejä, pyydämme omilta tavarantoimittajiltamme tarkat selvitykset käytetyistä lisäaineista
ja niiden käyttömääristä. Omilla laskentaohjelmillamme seuraamme, että lisäaineiden
määrät tuotteissa jäävät sallittujen raja-arvojen alapuolelle.
2. Miten lisäaineiden käyttö on Atrian tuotteissa muuttunut viimeisten 10 vuoden aikana?
Lisäaineiden käyttö on osittain vähentynyt,
osittain jonkin verran lisääntynyt. Esimerkiksi
nitriitin käyttömäärät ovat viime vuosina vähentyneet. Toisaalta varsinkin kuluttajapakatussa lihassa ja valmisruuissa jalostusaste on
vuosien varrella noussut, mikä on jonkin verran lisännyt lisäaineiden käyttöä.
3. Viime aikoina suomalainen elintarviketeollisuus on ottanut lisäaineista tarkastelun
kohteeksi erityisesti natriumglutamaatin,
joka onkin poistettu osasta tuotteita kokonaan. Onko Atrialla tehty vastaavia toimenpiteitä?
Atrialla tätä työtä on tehty jo kolmen, neljän
vuoden ajan. Meillä on jo hyvin paljon tuotteita, joissa natriumglutamaattia ei ole, ja poistaminen jatkuu edelleen. Koska maku on suomalaisille kuluttajille erittäin tärkeä tuoteominaisuus, nopeat muutokset eivät aina ole
mahdollisia. Ennen kuin natriumglutamaatti
voidaan tuotteesta poistaa, on tutkittava ja
arvioitava aistinvaraisesti, että tuotteelle
ominainen makuprofiili säilyy.
4. Pidätkö mahdollisena, että natriumglutamaatin jälkeen elintarviketeollisuus ottaisi
tarkastelun kohteeksi jonkin toisen lisäaineen ja pyrkisi vähentämään tai rajoittamaan sen käyttöä?
Atrian koekeittiöllä
työn touhussa
tuotekehittäjä
Heli Åby (vas.),
tuotekehityspäällikkö
Päivi Rinne ja
tuotekehittäjä Eija
Myllyaho.
KUVA: mARJA PiRTTiKOSKi
En lähtisi ennustamaan tai arvailemaan tätä
tällä hetkellä. Juuri nyt kuluttajilta tulevaa
painetta tähän ei ole, mutta seuraamme toki
tilannetta.
5. Mikä on viestisi kuluttajalle, joka miettii
uskaltaako käyttää elintarvikkeita, joiden
ainesosaluettelosta löytyy useampi eri lisäaineeseen viittaava E-koodi?
Kaikki elintarvikkeen sisältämät lisäaineet
kerrotaan ainesosaluettelossa, jotta kuluttaja
saisi niistä tietoa. On hyvä muistaa, että lisäaineita käytetään elintarvikkeissa aina jotakin tarkoitusta varten. Tärkeitä käyttösyitä
ovat tuoteturvallisuuden varmistaminen, aistinvaraisen laadun parantaminen ja ravitsemuksellisen laadun säilyttäminen. Hyvin paljon on myös sellaisia lisäaineita, joita esiintyy
elintarvikkeissa luontaisestikin. Tyypillinen
esimerkki tästä on puolukan sisältämä bentsoehappo.
Esimerkkinä hunajamarinoitu broilerin fileesuikale
Suomalaisissa kotikeittiöissä paljon käytettyjen hunajamarinoitujen broilerin fileesuikaleiden ainesosaluettelosta löytyy neljä E-koodia. Atrian tuotekehityspäällikkö
Päivi Rinne kertoo, mitä nämä lisäaineet
ovat ja miksi niitä tuotteessa käytetään:
Sakeuttamisaineet:
• E 412 guarkumi
• E 415 ksantaanikumi
Happamuudensäätöaineet:
• E 326 kaliumlaktaatti
• E 262 natriumasetaatti
Kaliumlaktaatti ja natriumasetaatti ovat maitohapon suoloja, joita esiintyy luontaisesti
elimistön aineenvaihdunnassa sekä hapanmaitovalmisteissa ja hedelmissä. Niitä käytetään tuoteturvallisuuden ja säilyvyyden varmistamiseen.
Guarkumi on sakeuttamisaine, jota valmistetaan palkokasveihin kuuluvan guar-kasvin siemenistä. Ksantaanikumia taas valmistetaan käymisprosessilla sokerista
Xanthomonas campestris -bakteerin avulla. Molempia käytetään tuotteessa marinadin sakeuttamiseen sekä tasalaatuisuuden varmistamiseen.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
23
n T e e m A
Lihavalmisteissa
käytetään harkitusti lisäaineita
Lisäaineet fosfaatti, nitriitti ja
glutamaatti lihavalmisteissa
ovat herättäneet aika ajoin
kiivastakin keskustelua,
mutta onko se aiheellista
Lihavalmisteissa käytetään tyypillisesti kolmesta viiteen lisäainetta, joskin lukumäärä
voi olla joskus suurempikin. Keittomakkaroissa ja kinkussa kolme tärkeintä lisäainetta ovat
nitriitti, fosfaatti ja askorbiiniyhdiste. Muiden
lisäaineiden käyttö ei ole yhtä välttämätöntä,
tosin myös niillä voi olla tärkeä rooli.
Teollisuus on pyrkinyt vähentämään lisäaineiden sekä lukumääriä että käyttömääriä
kuluttajien toiveiden mukaisesti. Markkinoille on tullut myös joitakin lisäaineettomia lihavalmisteita.
Fosfaatit (E450, E451, E452)
rakenteen parantajina
Fosfaatit (di-, tri- ja polyfosfaatit) ovat stabilointiaineita, jotka vaikuttavat merkittävästi
erilaisten lihavalmisteiden kuten makkaroiden ja kokolihavalmisteiden rakenteeseen ja
vedensidontakykyyn. Lisäainefosfaateilla on
paljon positiivisia vaikutuksia.
Fosfaatti aktivoi lihan proteiineja ja katkoo
proteiinien välisiä sidoksia, lisää ioniväkevyyttä ja nostaa pH-arvoa. Käytännössä fosfaatti kiinteyttää tuotetta ja parantaa esimerkiksi viipaloitavuutta. Fosfaatin yhteisvaikutus yhdessä suolan kanssa on merkittävä erityisesti silloin, kun suolapitoisuus on alhainen.
Fosfaatti voidaan toki jättää pois lihavalmisteista, mutta tällöin tuotteiden laatutaso,
reseptit ja kustannustaso muuttuisivat merkittävästi. On arvioitu, että fosfaatin poisjättäminen lisäisi tuotteen hintaa tuotteesta riippuen 10–30 % tai jopa enemmän, kun lihapitoisuutta täytyy nostaa ja veden lisäysmääriä
laskea. Fosfaatti voidaan toki myös korvata
muilla ainesosilla, mutta usein E-numeroiden
määrä tällöin kasvaa.
EU:n lisäainedirektiivi sallii fosfaatin lisäysmääränä 5 g/kg (laskettuna fosforipentoksidina), mutta käytännössä näin suurta lisäysmäärää ei käytetä koskaan. Yleinen käyttömäärä makkaroissa ja kinkussa on 1,5–2,5 g/
kg. Suomessa oli ennen EU-aikaa kansallinen
laki, joka salli käyttömääräksi 1,5 g/kg. Tämä
raja-arvo oli hyvä ja edelleen paras laadun
kannalta useimmissa tuotteissa.
Lisäainefosfaattien mahdollisia haittavaikutuksia on tutkittu 2000-luvulla. Tutkimusten mukaan liiallinen fosfaatti saattaa vaikuttaa luun muodostusmekanismiin epäedulli-
sesti silloin, kun ravinnosta saadaan paljon
lisäainefosfaatteja, mutta vain vähän kalsiumia. Liiallinen fosfori on haitaksi myös munuaispotilaille. Lihatuotteiden fosforista vajaa puolet tulee lisätystä fosfaatista ja loppuosa on lihan luontaista fosforia. Viimeksi mainitun ei ole todettu aiheuttavan terveyshaittoja.
Natriumnitriitti (E250)
tuoteturvallisuuden lisääjänä
Nitriittiä käytetään parantamaan lihavalmisteiden säilyvyyttä ja tuoteturvallisuutta sekä
parantamaan lihavalmisteiden väriä ja värin
säilyvyyttä.
Nitriittiä lisätään lihavalmisteisiin yleensä
100–120 mg/kg (ppm). Lihateollisuus on pyrkinyt alentamaan nitriitin lisäysmäärää. Tutkimusten mukaan alentaminen lisäystasolle 80
mg/kg onnistuu, mikäli kaikki muut prosessiparametrit ovat kunnossa.
Tanskassa on omat kansalliset suositukset
nitriitin lisäysmäärän suhteen, vaikka Tanska
on EU-maa ja sitä periaatteessa koskee sama
EU:n lisäainedirektiivi kuin muitakin maita.
Tanskassa lisätty määrä on useille kypsille lihavalmisteille 60 mg/kg. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että Tanskassa suolapitoisuudet ovat korkeammat ja vesipitoisuudet pääsääntöisesti matalammat kuin Suomessa.
Säilyvyyden kannalta vesiosan suolapitoi-
Muitakin lisäaineita tarvitaan
Mainittujen kolmen eniten keskustelua herättäneen lisäaineen lisäksi lihavalmisteissa käytetään hapettumisen estoaineita, kuten aksorbiinihappoa (E300), natriumaskorbaattia (E301), erytorbiinihappoa (E315) tai
natriumerytorbaattia (E316). Näistä jonkin
käyttö on tarpeellista silloin, kun tuotteeseen lisätään nitriittiä. Ne toimivat antioksidantteina estäen nitrosamiinisynteesiä. Ne
toimivat myös pelkistiminä vaikuttaen värinmuodostukseen ja värin säilyvyyteen.
Lihavalmisteissa voidaan käyttää hapettumisenestoaineena tai happamuudensäätöaineena myös sitraattia (E331) tai laktaat-
24
teja (E225, E326). Sitraatti toimii hieman samalla tavalla kuin fosfaatti, mutta on tehottomampi rakenteen muodostaja. Laktaatin
on todettu tutkimuksissa estävän listerian
kasvua. Nykyään käytetään pääasiassa kaliumlaktaatteja, jolloin niiden käyttö ei lisää
natriumin määrää tuotteissa.
Lihavalmisteisiin voidaan lisätä myös
modifioituja tärkkelyksiä, joilla on E-numero. Tällaisia ovat esimerkiksi tärkkelysasetaatti (E1420) ja ditärkkelysfosfaatti (E1414).
Joissakin lihavalmisteissa, kuten kokolihatuotteissa, voidaan käyttää karrageenia
(E407) tai muita hydrokolloideja paranta-
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
maan rakennetta ja viipaloitavuutta.
Raakalihavalmisteisiin lisättävissä marinadeissa ja maustekastikkeissa voidaan
käyttää säilöntäaineena kaliumsorbaattia
(E212) tai natriumbentsoaattia (E210). Lisäksi marinadeissa käytetään stabilointiaineina hydrokolloideja, kuten ksantaanikumia (E415) tai guarkumia (E412). Yleisin
happamuudensäätöaine on sitruunahappo
(E330). Lisäaineettomien marinadien ja sitä
kautta marinoitujen lihojen kehittäminen
on teollisuudelle iso haaste.
Markku Niemistö
suus tulee olla riittävän korkea.
Nitriitti estää ruokamyrkytysbakteerien kasvua, erityisesti
Clostidium botulinumin kasvua. Nitriitin on todettu tutkimuksissa estävän myös joidenkin pilaajabakteerien kasvua. Lisäksi nitriitti estää hapettumisreaktioita, jolloin tuotteiden maku
ja haju säilyvät pidempään hyvinä. Tyypillinen esimerkki tästä
on harmaasuolatun ja punasuolatun joulukinkun välinen makuero. Yleensä harmaasuolattu joulukinkku maistuu jo uudenvuoden aikaan hieman oudolta, kun taas punasuolattu voi olla
vielä loppiaisena syömäkelpoista.
Suhteessa ADI-arvoon (0,06 mg/kg/vrk) nitriittiä saadaan
ravinnosta enemmän kuin mitään muuta lisäainetta. Saantimääriä arvioitaessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että tuotteiden syöntiajankohtana jäännösnitriitin määrä on oleellisesti alempi kuin tuotteisiin lisätyn nitriitin määrä.
Valmistusprosessin ja varastoinnin aikana suurin osa nitriitistä hajoaa ja muuttuu muiksi typpiyhdisteiksi. Mikäli lisätyn
nitriitin määrä on noin 120 mg/kg, valmiissa tuotteessa syöntiajankohtana nitriittiä on jäljellä tuoteryhmästä riippuen
yleensä 10–30 mg/kg. Markkinoilla on myös sellaisia lihavalmisteita, joihin nitriittiä ei ole lisätty ollenkaan. Joissakin maissa luomulihavalmisteet tehdään ilman lisättyä nitriittiä. Suomessa luomulihavalmisteisiin saa lisätä tuoteturvallisuuden
varmistamiseksi nitriittiä 80 mg/kg.
Säädösten mukaan nitriitti tulee lisätä lihavalmisteisiin yhdessä suolan kanssa nitriittisuolana (0,6 % nitriittiä suolassa).
Suomessa on sen lisäksi perinteisesti käytetty menetelmää,
jossa nitriitti lisätään kymmenprosenttisena vesiliuoksena.
Menetelmän on todettu toimivan hyvin, eikä ongelmia ole ollut.
Molempien lisäystapojen vaikutus eri laatuominaisuuksiin ja
jäännösnitriitin määrään on sama. Suomessa lihavalmisteiden
suolapitoisuudet ovat alhaisia ja suolapitoisuuksia pyritään
edelleen alentamaan, mikä puoltaa liuosmaisen lisäystavan
käyttöä myös tulevaisuudessa.
Glutamaatti on arominvahvenne, josta on keskusteltu poikkeuksellisen paljon viime aikoina. Glutamaatti vahvistaa lihan
omaa makua varsinkin sellaisissa tuotteissa, joissa lihapitoisuus on suhteellisen alhainen.
Glutamaatti on todettu tutkimusten mukaan turvalliseksi lisäaineeksi, mutta osa kuluttajista kokee saavansa siitä erilaisia yliherkkyysoireita, kuten päänsärkyä ja huonovointisuutta.
Aasialaisissa keittiöissä, erityisesti Kiinassa, käytetään paljon
glutamaattia ruuanvalmistuksessa. Glutamiinihappoa ja glutamaattia esiintyy luontaisesti joissakin runsasproteiinisissa
elintarvikkeissa. Glutamaatin lisäysmäärä lihatuotteisiin on
normaalisti noin 0,5 g/kg.
Lihateollisuus on alkanut kuluttajien vaatimuksesta vähentää glutamaatin käyttöä. Osa liha-alan yrityksistä on kokonaan
poistanut glutamaatin tuotteista. Glutamaatti korvataan joskus hiivauutteilla eli luonnollisilla proteiiniperäisillä hydrolysaateilla. Glutamaattia voidaan jonkin verran korvata myös
mausteilla ja aromeilla, joskin täysin vastaavaan makuun näin
on vaikea päästä. Toivottavaa on, että glutamaatista luopuminen ei ainakaan nosta tuotteiden suolapitoisuuksia. π
KUVA: ATRiA
Natriumglutamaatti (E621) maun vahvistajana
Markku Niemistö
ryhmäpäällikkö, ETM
Lihateollisuuden tutkimuskeskus
markku.niemisto(at)ltk.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
25
n T e e m A
Kasvisten käyttöä
voi turvallisesti lisätä
Kasvinsuojeluainejäämien riskejä kuluttajille
on arvioitu laajassa riskinarviointitutkimuksessa. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran
riskinarvioinnin tutkimusyksikössä valmistunut raportti tarkastelee suomalaisten aikuisten pitkäkestoisen altistuksen lisäksi ensi kertaa myös lasten altistumista. Samoin ensimmäistä kertaa tarkastellaan lyhytaikaista eli
akuuttia altistusta. Altistusta kasvinsuojeluaineiden jäämille on mahdollista vähentää monipuolisella kasvisten ja hedelmien käytöllä.
Tutkimuksen perusteella kasvisten käyttöä
voi turvallisesti lisätä. Tulokset viittaavat siihen, että lasten ja aikuisten pitkäaikainen altistustaso on turvallisella tasolla, eikä se ole
muuttunut 2000-luvulla.
Kasvisten merkittävä hyöty terveyden kannalta ei vaarannu kasvinsuojeluaineiden vaikutuksesta. Suomalaisten kuluttajien kasvisten käyttö on ollut yksi alhaisimpia Euroopassa. Aikuisilla todennäköisyys akuutin altistuksen viiteannoksen ylittymiselle on vuosien
2007 ja 2008 perusteella vähentynyt hyväksyttävälle tasolle 0,01 %, eli ylitys on todennäköinen yhdellä kymmenestä tuhannesta
henkilöstä.
Lapset erityisen herkkä väestöryhmä
Lapsilla ruokavalion koostumus on erilainen
ja ruuankulutus painoa kohden on suurempi
kuin aikuisilla. Tarkasteluajanjakson päättyessä vuonna 2008 oli kolmivuotiailla lapsilla
todennäköisyys akuutin altistuksen viiteannoksen ylittymiselle ollut luokkaa 0,1 % eli
teoreettisesti viiteannos on ylittynyt yhdellä
lapsella tuhannesta.
Tärkeimmät altisteryhmät olivat karbamaatit ja organofosfaatit. Lyhytaikaista altistusta
tarkasteltaessa pinaatti, kurkku, omena ja salaatti sekä pavut osoittautuivat kolmivuotiailla tuotteiksi, jotka myötävaikuttivat toksikologisen viitearvon ylittymisen todennäköisyyteen eniten. Koska EU:n ulkopuolelta tuotavissa tuotteissa esiintyy organofosfaatteja ja
karbamaatteja, on kolmivuotiaiden lasten altistukseen kiinnitettävä huomiota.
Suosituksena monipuolinen
kasvisten käyttö
Suomessa organofosfaateista oli vuonna
2010 käytössä ainoastaan dimetoaatti. Myös
muualla EU-alueella on käytettyjen eri
organofosfaattien lukumäärä vähentynyt
merkittävästi. Tehoaineiden hyväksymiseen
liittyvä EU-tason riskinarviointi on vähentänyt
yhteismarkkinoilla olevissa valmisteissa käytettyjen tehoaineiden lukumäärää.
Osa korkeimmista satunnaisista altistuksista on peräisin yksittäisten EU:n ulkopuolelta tuotujen kasvisten suurkulutuksesta. Siksi
osa korkeimmista lasten satunnaisista altistumisista on vältettävissä suosimalla EU-alueella tuotettuja kasvituotteita. Monipuolinen
hedelmien ja muiden kasvisten käyttö vähentää satunnaisen liiallisen altistuksen mahdollisuutta.
Aineistona lähes 11 000
elintarvikenäytettä
Suoritettu yhteisaltistuksen riskinarviointi
perustuu Eviran, Tullin, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ja Kotimaiset Kasvikset ry:n 10 565 elintarvikenäytteestä vuosina 2002–2008 Tullilaboratoriossa
ja MetropoliLabissa tehtyihin noin 250 eri tehoaineen jäämämittauksiin. Pitoisuusaineisto koostui valikoiduista aineista käsittäen
sekä EU:ssa sallittuja että kiellettyjä tehoaineita.
Ruuankäyttötiedot perustuvat Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen Finravinto 2007 - ja
DIPP -ravintotutkimusten tuottamiin aikuisten ja lasten ruoankulutustietoihin. π
Riskinarviointiraportti Ravinnon
kasvinsuojeluainejäämät on luettavissa
kokonaisuudessaan eviran kotisivuilta www.evira.
fi/Kasvit/Riskinarviointi/Raportit/Raportit 2009–
2010.
Kehittyvä
Elintarvike
Olemme mukana
Elintarviketeollisuus 2011 –
tapahtumassa. 26.– 28.10
Ilmoittaja, varaa tilasi messunumeroon
14.9. mennessä - saat viestisi lukijoillemme
viikkoa ennen messuja ja lisäjakeluna myös
messuvieraille.
Lisätiedot ja varaukset puh. (09) 441133
tai [email protected]
26
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Millainen on yrityksesi
elintarviketurvallisuuden kulttuuri?
Elintarviketurvallisuuden kulttuurin luominen oli tämänvuotisen
Lontoossa järjestetyn Global Food Safety Conferencen teema. Esityksissä tuli hyvin selväksi muistakin yhteyksistä tuttu kokemus:
haluttu kulttuuri syntyy vain, kun se lähtee ylimmästä johdosta.
Kanadalainen Maple Leaf Foods on lähtenyt voimakkaasti kehittämään elintarviketurvallisuuden kulttuuriaan sen jälkeen, kun
vuonna 2008 sen tuotteiden aiheuttamaan listerioosiin kuoli noin
20 ihmistä. Hyvä osoitus johdon sitoutumisesta on tapauksen jälkeen luotu joka-aamuinen puhelinpalaverikäytäntö, jossa yrityksen mahdolliset elintarviketurvallisuutta vaarantavat tapaukset
käydään läpi. Pääjohtaja osallistuu tähän palaveriin.
Omavalvonta- ja elintarviketurvallisuusjärjestelmät ja työntekijöiden kouluttaminen eivät näytä riittävän turvallisuuden takaamiseen. Valtaosaan (97 %) ruokamyrkytysepidemioista liittyy elintarvikkeen käsittelijän virhe (Howes et al. 1996). Mikä on virheiden
takana?
Tutkittaessa laajoja elintarviketurvallisuuskriisejä organisaation kulttuuri on tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä perussyistä. Järjestelmät ja opit on saatava käytännön tavaksi toimia. Hyvä kulttuuri ei synny vahingossa tai itsestään, sen luomiseen tarvitaan
tahtoa ja taitoa, ja sen on lähdettävä johdosta.
Meiltä standardien ja määräysten mukaiset
käsimittarit ja dataloggerit tuotannon,
vastaanoton, varastoinnin ja kuljetuksen
aikaiseen lämpötilaseurantaan.
Sinikellonkuja 4 • 01300 Vantaa
puh. 010 820 1100 • www.teknocalor.fi
Sertifiointi toimivan kulttuurin tukena
Suomessa voimme pääosin olla luottavaisia ja tyytyväisiä ruokamme turvallisuuteen. Eräs tärkeä tekijä tässä lienee yleinen
työelämän kulttuuri Suomessa. Meillä on tavallista, että jokaisella työntekijällä on laaja vastuu ja päätöksentekovalta omassa
työssään. Tämä on mahdollista, kun koulutustaso on hyvä ja hierarkia suhteellisen vähäistä.
Suomessa elintarviketurvallisuusjärjestelmiä ja niiden sertifiointia ei ole nähty oleellisiksi elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamisessa. Tässä suhteessa Suomi poikkeaa selvästi muusta
Euroopasta. Elintarviketurvallisuuden sertifiointi on nopeimmin
kasvava alue IQNet:n (International Quality Network) piirissä, joka
edustaa noin kolmasosaa sertifioinneista koko maailmassa. BRCsertifikaattien lukumäärä kasvoi viimeisen vuoden aikana yli
20 %.
Entä parantaako sertifiointi elintarvikkeiden turvallisuutta? Sertifiointi tukee kulttuurin kehittämistä. IFS on tutkinut Saksassa
IFS-sertifioinnin vaikutuksia. Tutkimuksen mukaan takaisinvetojen määrä pieneni 17 %, asiakasvalitusten määrä 27 % ja viranomaishuomautusten määrä 51 %.
Elintarviketurvallisuutta ohjaava standardi, ISO 22000, on saanut Suomessa hyvän suosion muihin standardeihin verrattuna.
Vastikään ISO 22000 -standardin tueksi on ilmestynyt hyviä tuotantotapoja ohjaava tekninen spesifikaatio, ISO/TS 22002-1. ISO
22000 korostaa johdon sitoutumista ja toiminnan jatkuvaa arviointia ja kehittämistä, ja on hyvä tuki suomalaisen elintarviketurvallisuuskulttuurin kehittämisessä. π
Liisa Paaso
pääarvioija
elintarviketurvallisuusjärjestelmien tuotepäällikkö
Inspecta Sertifiointi Oy
liisa.paaso(at)inspecta.com



n T e e m A
Itämerestä löytyy vähemmän
saastunutta hyvää ruokakalaa
Suomessa on Eviran ja muiden tutkimuslaitosten (THL, RKTL ja SYKE) yhteistyönä tutkittu kattavasti tärkeimpien ja ajankohtaisempien orgaanisten haitta-aineiden pitoisuuksia
Itämeren kaloissa sekä vuonna 2002 EU
kalat I -hankkeessa (Eviran julkaisuja 1/2004)
että vuonna 2009 EU kalat II -hankkeessa. Kalanäytteet on kerätty tärkeimmistä Itämeren
alueen pyyntipaikoista Oulun, Vaasan, Porin,
Turun, Hangon ja Kotkan alueelta. Näytteitä
on otettu myös valikoidusti järvialueelta sekä
kasvatetuista kaloista.
Vuonna 2002 kalanäytteistä analysoitiin
dioksiinit, dioksiininkaltaiset PCB-yhdisteet,
ei dioksiininkaltaiset PCB-yhdisteet ja palontorjunta-aineista polybromatut difenyylieetterit (PBDE-yhdisteet). Vuoden 2009 näytteistä tutkittiin edellisten lisäksi myös sellaisia haitta-aineita, joita ei ole kovin paljon
kansainvälisestikään tutkittu, eli orgaanisia
tinayhdisteitä (OT-yhdisteet) ja vettä hylkiviä
perfluorattuja yhdisteitä (PFC), joista merkittävimmät ovat perfluorioktaanisulfonaatteja
(PFOS). OT-yhdisteitä on käytetty muun muassa laivanpohjamaaleina. Niistä on olemassa myös aikaisempi Eviran teettämä kartoitus vuodelta 2008 (Eviran tutkimuksia
6/2008).
EU-kalat II hanke on julkaistu Eviran internet-julkaisuna. Aiheesta järjestettiin myös seminaari toukokuussa 2011.
Kalan ympäristömyrkkypitoisuudet
Itämeren tilan indikaattorina
Käyttämällä kalaa ja sen sisältämiä haitta-aineita likaantumisen indikaattorina saadaan
hyvä kuva tämän hetken Suomen alueen Itämeren tilasta. Tutkimushanke voidaan toistaa
ja näin seurata ajan kuluessa tapahtuvia
muutoksia Itämeren tilassa sekä saada tietoa, onko Itämeri-strategian suunnitelmien
mukainen tavoite puhtaasta Itämeren tilasta
toteutumassa vuoteen 2020 mennessä näi-
Itämeren kalat
Kuva 1. Tärkeimpien kalalajien
dioksiini- ja PCB-pitoisuudet, jotka on
laskettu vuonna 2005 kehitetyn
laskentamenetelmän mukaan.
SIlakka, n=29
Kilohaili, m=6
Lohi, n =9
Meritaimen, n=4
Muikki, n=2
Ahven, n=10
Hauki, n=5
Kuha, n=8
Made, n=10
Siika, n=12
Kampela, n=4
Lahna, n=10
Särki, n=5
Nahkiainen, n=3
Turska, n=2
Järvikalat
Taimen, n=2
Ahven, n=4
Lahna, n=4
Kasvatetut kalat
Kirjolohi, n=5
WHO 2005TEQ PCDD/F
Nieriä, n=1
WHO 2005TEQ PCDD/F+PCB
Siika, n=5
0
15
5
20
25
pg/gtp
den haitta-aineiden osalta.
Seitsemän vuoden aikana dioksiinien ja
dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksissa on nähtävissä pienenemistä. Kuitenkin dioksiinit ja PCB-yhdisteet ovat edelleen pahin ongelma Itämerellä. Silakan, lohen, taimenen ja nahkiaisen dioksiinipitoisuudet ylittävät edelleen EU:ssa asetetut
enimmäispitoisuusrajat.
EU kalat II -hankkeessa, kuten aikaisemmassakin kartoituksessa, Pohjanlahdelta ja
Perämereltä analysoitiin korkeampia dioksiini- ja PCB-pitoisuuksia kuin Suomenlahdelta.
Selkämeren silakoissa oli enemmän dioksiineja ja PCB-yhdisteitä kuin Suomenlahden silakoissa. Korkeimpien pitoisuuksien perusteella alueista erottuivat Pori, Turku ja Kotka,
joista viimeksi mainitusta myös suurikokoisesta kampelasta ja lahnasta analysoitiin korkeampia pitoisuuksia kuin samoista kaloista
Hangon alueelta. Mitä isompi ja vanhempi
kala on, sitä enemmän dioksiineja ja PCB-yhdisteitä on kertynyt siihen.
PBDE-, PFOS- ja OT-yhdisteiden pitoisuudet
toimivat hyvin paikallisen saastumisen indikaattoreina, esimerkiksi satama-alueilla tai
Eviran poikkeukset yleiselle kalan syöntisuositukselle
Silakan, lohen ja taimenen suurkuluttajat
ovat kalastajia ja virkistyskalastajia, joiden
altistumista dioksiineille ja PCB:ille on vaikea ohjata enimmäispitoisuusrajoin. He
syövät itse pyytämäänsä kalaa.
28
Asia on Suomessa hoidettu erityisellä
poikkeuksella lainsäädännössä, joka sallii
kyseisten kalojen pyynnin Suomessa korkeista dioksiinipitoisuuksista huolimatta ja
Eviran antamilla poikkeuksilla kalan syönti-
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
suosituksiin (www.evira.fi): edellä mainittuja kaloja tulee syödä vaihtoehtoisesti vain
1–2 kertaa kuukaudessa noin 100 gramman
annos. Muuten yleinen kalan syöntisuositus on kaksi kertaa viikossa.
KUVA. PRO KALA Ry
Raportti kemiallisista vaaroista
Evirassa on äskettäin ilmestynyt raportti Elintarvikkeiden
ja talousveden kemialliset vaarat 15/2010. Siitä löytyy lisätietoja ympäristömyrkyistä. Raportti on tehty helppokäyttöiseksi ja lyhytsanaiseksi monine taulukkoineen ja
kuvineen.
Raportista voi helposti etsiä eri vierasaineiden ominaisuuksia, joita voi tarvittaessa vertailla, samoin uusimmat
tutkimustulokset ja kansainväliset riskinarvioinnit. Lisäksi raportissa on vierasaineiden pitoisuustietoja etenkin
kotimaisista elintarvikkeista. Arvioituja vierasainesaantimääriä voi verrata vierasaineille asetettuihin siedettäviin
enimmäissaantimääriin tai vaikkapa verrata näitä turvallisuutta kuvaavia suureita eri vierasaineiden kesken.
Homma hanskassa?
Ftalaatiton vinyylikäsine
– ainoa vinyylikäsine, joka
soveltuu myös rasvaisten
elintarvikkeiden käsittelyyn.
Lisätietoja:
www.evira.fi (tilauspalvelut/julkaisut)
jokien laskukohdissa, joista kohonneita pitoisuuksia avomerialueeseen verrattuna voitiin tunnistaa. Vaikka lihaksessa olisikin ollut pienet pitoisuudet, pystyi saastumista havaitsemaan
kalan maksan myrkkypitoisuuksien avulla. Kalan maksaan
näyttäisi kertyvän esimerkiksi PFOS-yhdisteitä ja OT-yhdisteitä
moninkertaisesti lihakseen verrattuna.
Vanhankaupunginlahden virkistysalue
pahiten saastunut
Kaikkein pahiten saastuneimmaksi alueeksi osoittautui Helsingin Vanhankaupunginlahti, jonka kaloista analysoitiin edelleen
hyvin suuria pitoisuuksia sekä orgaanisia tinayhdisteitä että
perfluorattuja yhdisteitä.
Suurimmat pitoisuudet analysoitiin kuhasta sekä ahvenesta, jonka lihaksesta analysoitiin noin 20 kertaa suuremmat tinapitoisuudet kuin keskimäärin muualla Suomessa mitatut
pitoisuudet. Näin suurilla määrillä voi olla jopa terveydellisiä
haittavaikutuksia saastunutta kalaa syövälle kuluttajalle.
Tutustu
elintarvikkeiden käsittelyä koskevaan
PVC-muovituotteiden lainsäädäntöön
tarkemmin osoitteessa:
www.onemed.fi/teollisuus
Vain vähän haitta-aineita
Itämeren avomerialueilla
Itämeren avomerialueilta pyydettyjen kalojen PBDE-, PFOS- ja
OT-yhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä, samaa suuruusluokkaa kuin muissa Etelä-Itämerellä tehdyissä tutkimuksissa. Pieniä pitoisuuksia PFOS- ja OT-yhdisteitä pystyttiin kuitenkin
analysoimaan avomerialueen kalan lihaksesta ja maksasta.
Itämerellä on siis paljon syöntikelpoista kalaa, joka sisältää
vain vähän sekä muita tutkittuja haitta-aineita että dioksiineja
ja PCB-yhdisteitä (Kuva 1).
Tiettyjä paikallisia saastuneita alueita lukuun ottamatta hyvää Itämerestä pyydettävää ruokakalaa, jota voi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa, ovat ahven, kuha, muikku, made,
hauki, siika, turska, kilohaili ja särki. Järvikalat ja kasvatetut
kalat sisältävät vieläkin pienempiä pitoisuuksia yllä mainittuja
haitta-aineita.
Evira katsoo, että kuntien vastuulla on informoida kuluttajia,
jos paikallisen kalan pyyntialueen kala on saastunutta. Silloin
kalan kulutusta tulee vähentää tai olla kokonaan syömättä kalaa viranomaisten ohjeiden mukaisesti. π
Evira/RISK
Anja Hallikainen
tutkimusprofessori
anja.hallikainen(at)evira.fi
OneMed Oy
PL 10 (Metsäläntie 20), 00321 Helsinki
www.onemed.fi
ISO 9001 -sertifioitu organisaatio
[email protected]
puh. 046 714 6800
faksi 020 602 9400
n T e e m A
GlobalG.A.P-sertifikaatti auttaa
maataloustuotteiden viennissä
GlobalG.A.P (Global good agricultural practises) on kansainvälinen, hyvien maanviljelytapojen standardin mukainen sertifikaatti. Sen
ovat Suomessa saaneet Vihannesyhtymä 3T
Oy Mikkelin Haukivuorelta ja Jari Häyrisen
maatila Puumalasta.
Sertifiointi takaa, että tuote on tuotettu
turvallisesti ympäristöä säästäen sekä työntekijöiden ja eläinten hyvinvointi huomioiden.
Sertifiointi on muun muassa ulkomaisilla
Pirkka-hedelmien ja -vihannesten tuottajilla.
– En näe vientiä meille tärkeimpänä asiana,
vaan sen, että asiat tilalla tehdään mahdollisimman hyvin. Se on hyvä tuotannon ohjausväline. Kaikki asiat on kirjattu ylös koneiden
huoltoja myöten. Lisäksi kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia ruuan alkuperästä ja siitä, millä tavalla ruoka on tuotettu, toimitusjohtaja Risto Janhunen Vihannesyhtymä 3T
Oy:stä kertoo.
Hänen mukaansa käytännön hyöty tulee
siitä, että standardin noudattaminen edellyttää tarkkuutta kaikissa tilan toiminnoissa, sillä auditointi tehdään vuosittain.
– Sitä kautta tuoteturvallisuus ja tuotteen
alkuperän selvittäminen paranevat. Toivottavasti hyötyä tulee myös markkinoinnin puolelle, ainakin asiakkaamme ovat olleet hyvin
kiinnostuneita asiasta, Janhunen toivoo.
Pioneerityötä hankkeessa
Bureau Veritas Certificationin asiantuntijat
auditoivat tilalla elokuussa 2010, ja sertifikaatin Vihannesyhtymä sai lokakuussa 2010.
– Prosessi kesti kolme vuotta. Olimme mukana Ruralia-instituutin Tiedolla ja taidolla ta­
voitteeseen -hankkeessa, jonka aikana asiat
käytiin läpi hyvinkin perinpohjaisesti. Vuosi
riittänee, jos tila noudattaa laatutarhaohjeistoa ja ympäristötukiehtoja, Risto Janhunen
arvioi sertifikaatin edellyttämää työmäärää.
Hän pitää hankkeen merkitystä isona, koska asia oli Suomessa uusi eikä suomenkielistä aineistoa ollut käytettävissä.
– Hankkeen aikana tiloille tehtiin muun muassa laatukäsikirja, prosessikaavio, jätehuoltosuunnitelma ja riskiarvioinnit sekä luotiin
edellytykset kahdelletoista tilalle auditointiin. Työtä oli paljon, Janhunen toteaa.
Vihannesyhtymä 3T Oy:llä on sertifioitua
peltopinta-alaa noin 70 hehtaaria, josta noin
puolet lohkaisee jäävuorisalaatti (tuotto noin
30
700 000 kg). Parsakaalipeltoa on noin 24 hehtaaria (noin 200 000 kg) ja kiinankaalipeltoa
nelisen hehtaaria (noin 160 000 kg). Yhteensä
peltoa on sata hehtaaria, mutta osa siitä on
viljelykierrossa nurmena.
Suomessa vain yksi auditoija
Certification Manager Matti Hukari Bureau
Veritas Certification Finland Oy:stä on
toistaiseksi ainoa suomalainen GlobalG.A.P
-auditoija.
– Kouluttauduin tähän jo kahdeksan vuotta
sitten, mutta vasta nyt asia alkaa kiinnostaa
Suomessa, Hukari kertoo.
Suurin hyöty sertifioinnista onkin vientimarkkinoilla ja mailla, joista viedään paljon
vihanneksia ja hedelmiä. Esimeriksi Keski- ja
Etelä-Euroopassa on ollut ympäristö- ja siirtotyövoimaongelmia, ja kasteluveden laatu ja
pohjaveden riittävyys ovat huolestuttaneet.
– Näitä on pidetty Suomessa itsestäänselvyyksinä, mutta tilakoon kasvun myötä tilanne on muuttumassa haasteellisemmaksi, eikä
ulkomailla uskota asioiden olevan kunnossa
ilman kansainvälisesti tunnustettuja sertifiointeja, Matti Hukari huomauttaa.
GlobalG.A.P on sarja kansainvälisesti tunnustettuja maatalouden standardeja, jotka
osoittavat asiakkaille (vähittäiskaupat, välittäjät, maahantuojat), että tuotteet on tuotettu hyvien tuotantotapojen mukaisesti. Ilman
tämänkaltaista vakuutta tuottajien pääsy
Certification Manager Matti Hukari Bureau
Veritas Certification Finland Oy:stä on
toistaiseksi ainoa suomalainen
GlobalG.A.P-auditoija.
KUVA: BUReAU VeRiTAS CeRTiFiCATiON
markkinoille on hankalaa. GlobalG.A.P on tulossa suositeltavaksi standardiksi useiden
vähittäiskauppaketjujen vaatimuksesta. Sertifiointia hakevat viljelijät/tuottajat maksavat
sen itse.
Maailmanlaajuisesti GlobalG.A.P -sertifikaatteja on myönnetty noin 3000 maatilalle
ja tuottajayhteisöille. Bureau Veritas Certification on toteuttanut sertifiointeja noin 300
muun muassa Espanjassa, Italiassa, Israelissa, Thaimaassa, Isossa-Britanniassa, Intiassa, Tanskassa ja nyt myös Suomessa. π
Pirjo Huhtakangas
Vihannesyhtymä 3T Oy:n pelloilla Mikkelin Haukivuorella kasvaa jäävuorisalaattia, parsakaalia
ja kiinankaalia.
KUVA: KARi KOHVAKKA
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Kiantama Oy kehittää marja-alan vastuullisuutta
uudella yhteiskuntavastuuoppaalla
Luonnonmarjojen poiminta on ollut viime
vuosina usein kielteisesti esillä marjasesongin aikana Suomessa ja Ruotsissa. Syynä ovat
olleet pääasiassa maahan tuotujen ulkomaisten marjanpoimijoiden työolot ja tulonmenetykset.
Suomussalmella toimiva marjanjalostusyritys Kiantama Oy on kehittänyt kestävää
marjanhankintamallia jo vuosia, ja tehostaa
sitä edelleen uuden ISO 26000 -yhteiskuntavastuuoppaan avulla. Tavoite on nostaa marja-alan profiilia ja saada tärkeä raaka-aineen
hankintavaihe kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla toimimaan ja kehittämisen kohteeksi. Huonoin vaihtoehto on, että huipputerveelliset luonnonmarjat jäävät poimimatta ja
hyödyntämättä.
Marja-alalla useita haasteita
lostusosaamisen kehittäminen korkealaatuisten tuotteiden valmistamiseksi.
Oppaassa runsaasti ohjeita
Viime syksynä julkaistu ISO 26000 on laaja ja
perusteellinen yhteiskuntavastuuopas, joka
antaa runsaasti suosituksia ja ohjeita yhteiskuntavastuuasioiden käyttöönottoon yrityksen mittakaavaan ja luonteeseen sopivalla tavalla. Päämääränä on ennen kaikkea edistää
kestävää kehitystä.
Olennaista yhteiskuntavastuussa on organisaation halu sisällyttää yhteiskunnalliset ja
ympäristöön liittyvät näkökohdat päätöksentekoon ja olla vastuunalainen sen päätösten
ja toiminnan vaikutuksista. Tämä edellyttää
avointa ja eettistä toimintaa.
Sidosryhmien tunnistaminen ja osallistaminen on erittäin tärkeää. Osallistamisen tulisi olla vuorovaikutteista, ja sen tarkoitus on
tarjota sidosryhmille mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Myös molemminpuolinen
viestintä on yhteiskuntavastuussa keskeistä. π
Riitta Ryyti
laatupäällikkö, ETM
Kiantama Oy
riitta.ryyti(at)kiantama.fi
www.kiantama.fi
KUVA: ANNiKKi KyLLöNeN
Marjateollisuus on kohdannut suuria muutoksia viime vuosien aikana. Kotimaisten poimijoiden tuomat marjamäärät ovat jatkuvasti
vähentyneet, minkä seurauksena teollisuus
ei ole enää saanut riittävästi raaka-ainetta.
Ratkaisuna on haettu poimijoita ulkomailta,
kuten Itä-Euroopasta ja Thaimaasta.
”Kokopäiväisten” poimijoiden myötä raaka-aineen saanti ja luonnonmarjojen koko-
naistalteenotto ovat nousseet merkittävästi.
Kokemukset ovat olleet molemminpuolisesti erittäin positiivisia. Mukana on tosin ollut
aina joitakin poimijoita, jotka eivät ole erinäisistä syistä – satotasosta riippumatta –
kyenneet poimimaan riittävästi marjoja
päästäkseen kannattavalle tulotasolle. Sopivan poimijamäärän kutsuminen on haaste,
sillä satotasosta ei edellistalvena ole vielä
tietoa.
Kiantama Oy:lle on tullut useita kyselyjä
asiakkailta ja viranomaisilta siitä, miten se
hoitaa kutsumiensa marjanpoimijoiden asiat.
Vastuullisen toiminnan osoittamiseksi päätettiin käynnistää ISO 26000 -ohjelma, jota
kehitetään jatkuvasti. Tärkeimpiä sidosryhmiä ovat omat työntekijät, asiakkaat, marjanpoimijat sekä marjanostajat ja poiminta-alueiden asukkaat.
Marjanpoimijoiden työolosuhteita on kehitetty joka vuosi, ja nyt heidän edustajansa
otetaan mukaan yhteiskuntavastuuohjelman
toteutukseen. Pohjoissuomalaiset ovat alkaneet tottua ulkomaisten poimijoiden tuloon,
mutta viestintää halutaan parantaa entisestään ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten
poistamiseksi. Suomalaisten työllistäminen
marjateollisuudessa on tärkeää, samoin ja-
”Kokopäiväisten” poimijoiden myötä raaka-aineen saanti ja luonnonmarjojen kokonaistalteenotto ovat nousseet merkittävästi. Kuvassa olevat
poimijat ovat katoavaa luonnonvaraa eli suomalaisia "aktiivipoimijoita", jotka usein käyttävät haravapoimureita.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
31
n T e e m A
Vastuullisuus suomalaisen
ruokaketjun vahvuus
Mitkä ovat ne ylpeydenaiheet,
jotka ruokaketjussa jo
toteutuvat, mutta joista ei
ehkä ole riittävästi viestitty
kuluttajille?
YMPÄRISTÖ
TALOUDELLINEN
VASTUU
Kilpailukyvyn kehittämiseksi ruokaketjun
kansallisten vahvuustekijöiden tunnistaminen ja esiintuominen on mahdollisuus, jota
vielä toistaiseksi ei ole täysin hyödynnetty.
MTT:ssä tehty tutkimus Lisäarvoa laatutyössä
osoittaa, että suomalaisen ruokaketjun toiminnassa on tunnistettavissa runsaasti kuluttajia, sidosryhmiä ja ruokaketjun toimijoita
kiinnostavia vahvuuksia ja toimintoja, joista
kuluttajilla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä tietoa saatavilla. Hankkeen rahoitti maa- ja metsätalousministeriön Laatuketju.
Suomalaisen ruokaketjun
lisäarvotekijöitä
Lisäarvotekijöiden tunnistamiseksi hankkeessa kysyttiin ensin johto- ja asiantuntijatason tehtävissä toimivilta ruokaketjun ja sidosryhmien toimijoilta, missä asioissa suomalainen ruokaketju tällä hetkellä onnistuu,
mistä se voi olla ylpeä. Haastattelujen perusteella suomalaisen ruokaketjun vahvuuksien
yhteiseksi nimittäjäksi voitiin tunnistaa toiminnan vastuullisuus.
Ruokaketjun vastuullisuus on jaettu aikaisemmassa MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksessa seitsemään ulottuvuuteen, jotka ovat ympäristövastuullisuus, ravitsemus, tuoteturvallisuus, työhyvinvointi,
eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuullisuus ja paikallisuus (Forsman-Hugg ym.
2009).
Kuvassa 1 esitettyjä vastuullisuuden seitsemää ulottuvuutta käytettiin viitekehyksenä
määriteltäessä kuhunkin ulottuvuuteen liittyviä suomalaisen ruokaketjun hyviä käytäntöjä ja niiden seurauksena syntyviä lisäarvotekijöitä. Määrittely tapahtui ruokaketjun toimi-
32
TUOTETURVALLISUUS
ELINTARVIKEKETJUN
VASTUULLISUUDEN
ULOTTUVUUDET
PAIKALLISUUS
RAVITSEMUS
TYÖHYVINVOINTI
ELÄINTEN
HYVINVOINTI
Kuva 1. Elintarvikeketjun vastuullisuuden seitsemän ulottuvuutta.
(Forsman-Hugg ym. 2009).
LäHde: FORSmAN-HUgg S., ym. 2009. mAA- JA eLiNTARViKeTALOUS 140. mTT
joiden, tutkijoiden, sidosryhmien edustajien
sekä muiden asiantuntijoiden yhteistyönä.
Näin tunnistetut suomalaisen ruokaketjun lisäarvotekijät on koottu kuvaan 2.
Suomalaisen ruokaketjun vastuullisuus
voidaan nähdä vastuullisuutena niin ihmisten, eläinten kuin ympäristönkin kannalta.
Osa lisäarvotekijöistä on toteutuneen toiminnan tuloksia (esimerkiksi salmonellattomuus). Osa kuvassa 2 esitetyistä ylpeydenaiheista on puolestaan toimintaa, jolla pyritään
edistämään tavoitteen toteutumista (kuten
ravinnekuormituksen hallitseminen ja tavoitteellinen pienentäminen), mutta lopullista tavoitetta (rehevöitymisen tai happamoitumisen estäminen) ei ole kuitenkaan vielä saavutettu. Vastuullisuutta on kuitenkin tavoitteellinen toiminnan kehittäminen, joka ohjaa
kohti vastuullisuusulottuvuuden kannalta
oleellista päämäärää.
Toiminnan läpinäkyvyydessä ja
viestinnässä parannettavaa
Ruokaketjun toimijoille suunnatun kyselyn
mukaan kuluttajien luottamuksen säilyttämi-
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
sellä ja toiminnan vastuullisuudella on tulevaisuudessa suuri liiketoiminnallinen merkitys. Tätä tukevat myös kansainväliset tutkimukset, joiden mukaan toiminnan vastuullisuutta todentavilla ja siitä viestivillä järjestelmillä voidaan parantaa ruokaketjun kilpailukykyä.
Ruokaketjun toiminnan vastuullisuuden läpinäkyvyys kilpailutekijänä riippuu siitä, kuinka tuotettu tieto sekä kuluttajien tiedontarpeet ja arvostukset vastaavat toisiaan. Kuluttajien luottamuksen kannalta oleellista on
myös se, että viestinnässä esitetty toiminta
on luotettavalla tavalla todennettu, mielellään kolmannen osapuolen tekemänä.
Hankkeessa tehdyn kuluttajakyselyn perusteella voidaan päätellä, että ruokaketjun
toiminnan läpinäkyvyydessä ja toiminnasta
kertovassa viestinnässä on tällä hetkellä parannettavaa. Kyselyn mukaan peräti 63 % kuluttajista haluaisi saada enemmän tietoa ruokaketjun toiminnasta, erityisesti elintarviketeollisuudesta ja alkutuotannosta. Kuluttajat
ovat kiinnostuneita muun muassa ruuan hinnanmuodostuksesta ruokaketjun varrella,
tuoteturvallisuutta varmistavista toimista
sekä lihatuotteen tai raaka-aineen alkuperästä. Myös eläinten terveyteen ja hyvinvointiin
liittyvät kysymykset kiinnostavat heitä.
Kyselyn avulla selvitettiin myös arvostuksia
eri vastuullisuusulottuvuuksien osalta. Enemmistö kuluttajista (62 %) haluaisi arvioida nykyistä enemmän myös elintarvikevalintojensa
vastuullisuutta. Tärkeimmiksi vastuullisuusulottuvuuksiksi he nimesivät ruuan terveellisyyden, tuoteturvallisuuden sekä eläinten hyvinvoinnin. Ruokaketjun toimijat, rehu- ja lan-
Vastuullisuusulottuvuus
noiteteollisuus, alkutuottajat, elintarviketeollisuus ja kauppa, korostavat tuoteturvallisuutta, paikallisuutta, taloudellista vastuullisuutta ja eläinten hyvinvointia.
Vastuullisuuden todentamisella
kilpailukykyä
Vastuullisessa laatutyössä piilee toistaiseksi
vielä hyödyntämätön kilpailutekijä, jonka perusta eli toiminnan vastuullisuus on jo olemassa, mutta josta vielä toistaiseksi puuttuu
toiminnan todentaminen sekä kuluttajavies-
Lisäarvotekijä
Tuoteturvallisuus
•Jäljitettävyys
•Salmonellattomuus
•Puhtaat rehut
•Lääkejäämien vähäisyys
•Tautivapaus
•Hormonittomuus
Eläinten hyvinvointi
•Puhtaat rehut
•Lääkejäämien vähäisyys
•Tautivapaus
•Hormonittomuus
Taloudellinen
vastuullisuus ja
paikallisuus
•Elinvoimainen maaseutu
•Kriisiaikojen omavaraisuus
•Paikalliset ruokakulttuurit
Ravitsemus
•Ravitsemusinformaation tuottaminen ja
tarjoaminen
•Laaja tuotevalikoima – kuluttajilla
mahdollisuus tehdä valintoja
ravitsemusnäkökulmasta
Työhyvinvointi
•Työhyvinvointiaedistävien ja ylläpitävien
työkalujen kehittäminen ja niiden
hyödyntäminen
Ympäristö
tintä. Vastuullisuuden kehittämiseen ja todentamiseen perustuvan kilpailustrategian
toteutumiseksi tarvitaan kuluttajalähtöisyyttä sekä ruokaketjun toimijoiden ja julkisen
sektorin yhteistä päätöstä lähteä toteuttamaan koko ruokaketjun kattavaa toimintaa
todentavaa ja viestivää järjestelmää.
Vastuullisuus nähdään tällä hetkellä kilpailutekijänä, jonka kehittämiseen monet yritykset ovat jo lähteneet. Toistaiseksi puuttuu
kuitenkin vielä keino, jolla ohjata, varmistaa
ja viestiä koko ruokaketjun vastuullisista toimintatavoista aina kuluttajille asti. Laatuketjun ja lihateollisuusyritysten rahoittaman ja
MTT:n koordinoiman Vastuullisuuden jäljitet­
tävyyden kehittäminen -hankkeen tavoitteena on luoda toteuttamissuunnitelma vastuullisuuden jäljitettävyysjärjestelmästä ja toimintaa todentavasta auditointimenettelystä.
Lisäksi hankkeessa selvitetään vaihtoehtoisia
menetelmiä viestiä vastuullisesta toiminnasta kuluttajille sekä vastuullisuusviestinnän
vaikutusta kuluttajien maksuhalukkuuteen.
Toteutuessaan vastuullisuuden jäljitettävyysjärjestelmän voidaan nähdä tuottavan lisäarvoa koko ketjulle; niin kuluttajille ja sidosryhmille lisääntyneen informaation ja läpinäkyvyyden, kuin ruokaketjun toimijoille
kilpailukyvyn kehittymisen ja yhteiskunnalle
vastuullisen toiminnan lisääntymisen kautta.
Jaana Kotro
tutkija
MTT
jaana.kotro(at)mtt.fi
Lisätietoja: www.mtt.fi > elintarvikeketjut >
vastuullinen elintarviketalous
•Kasvihuonekaasujen tavoitteellinen
vähentäminen
•Luonnonvarojen käytön optimointi
•Ravinnekuormituksen hallitseminen ja
tavoitteellinen pienentäminen
•Maatalousympäristön luonnon
monimuotoisuuden ylläpitäminen
•Energiatehokkuuden parantaminen
Kuva 2. Suomalaisen ruokaketjun lisäarvotekijöitä. Koottu raportista Mistä suomalainen
ruokaketju voi olla ylpeä? (Kotro ym. 2011).
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
33
n T e e m A
Jauhelihan tuotantotavat
ja hiilijalanjälki kiinnostavat
tiedostavia kuluttajia
Eläinten hyvinvointia painottava ja luonnonmukainen tuotantotapa voivat tiettyjen kuluttajaryhmien kohdalla tarjota lihantuottajille
keinoja kilpailijoista erottumiseen. Eläinten
hyvinvointia painottavan tuotannon todentaminen ja viestiminen on kuitenkin yksittäisille
ketjun toimijoille haastavaa, kun yhtenäisistä
toimintatavoista ei ole sovittu.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) ja Kuluttajatutkimuskeskus selvittivät, miten erilaiset jauhelihan ominaisuudet
vaikuttavat kuluttajien valintoihin. Eläinten
hyvinvointi, ympäristö, tuoteturvallisuus ja
ravitsemus on tunnistettu elintarvikeketjun
vastuullisuuden tekijöiksi yhdessä työhyvinvoinnin, paikallisuuden ja taloudellisen vastuun kanssa.
KUVA. JAUHeLiHAN KUUSi KULUTTAJARyHmää.
Tutkitut jauhelihan ominaisuudet liittyvät
neljään ensin mainittuun tekijään. Matalan
hinnan ohella kuluttajia miellytti erityisesti
jauhelihan vähärasvaisuus. Myös eläinten hyvinvointia painottavaa ja luonnonmukaista
tuotantoa arvostettiin. Naudan jauhelihaa pidettiin yleisesti sian jauhelihaa ja sika-nautajauhelihaa parempana lihalajina.
Jauhelihan ympäristövaikutuksia tutkimuksessa kuvasi erityisesti tuotteen hiilijalanjälki, jonka mainitseminen vaikutti lihalajikohtaisiin valintoihin. Sian jauhelihan arvostus
kasvoi, kun sen naudanlihaan verrattuna pie-
ni hiilijalanjälki kerrottiin vastaajille, ja naudan jauhelihan arvostus laski sen suuren hiilijalanjäljen mainitsemisen yhteydessä.
Kuusi erilaista kuluttajaryhmää
Vastaajat jakautuivat kuuteen tuoteominaisuuksia eri tavoin arvostavaan ryhmään, jotka olivat suuruusjärjestyksessä hintatietoinen (23 % vastaajista), vähärasvaisuutta arvostava (20 %), tiedostava mutta passiivinen
(17 %), välinpitämätön (17 %), naudanlihaa
arvostava (13 %) ja tuotantotapatietoinen (11
%) kuluttajaryhmä.
Elintarvikeketjun vastuullisuusmittaristo tekeillä
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen vetämässä hankkeessa rakennetaan elintarvikeketjun vastuullisuusmittaristoa. Sen avulla alan yritykset voivat kehittää ja johtaa toimintaansa sekä tuotantoketjujensa vastuullisuutta.
Yritykset ovat tunnistaneet vastuullisuuden oleelliseksi osaksi liiketoimintaa, mikä
näkyykin jo useiden yritysten strategioissa.
Tämä puolestaan kertoo yritysten halusta
nivoa vastuullinen ajattelu ja toimintatapa
kaikkiin yrityksen toimintoihin.
Samaan aikaan kuluttajien mielenkiinto
ruuan alkuperää, ravitsemuksellisia ominaisuuksia ja ympäristövaikutuksia sekä tuotantoeläinten kohtelua kohtaan on voimistunut. Elintarvikealalla ja kuluttajien keskuudessa vallitseekin vahva tahtotila kehittää ja saada tietoa elintarvikeketjujen vastuullisuudesta.
Yritysvastuun ohella puhutaan ketjuvastuusta. Kaikkien ketjun toimijoiden, panostuotannosta kauppaan, on toimittava vastuullisesti, jotta kuluttajan ostamaa lopputuotetta voidaan pitää vastuullisesti tuotettuna.
Käytännössä ketjuvastuullisuus ilmenee
esimerkiksi teollisuuden haluna selvittää
raaka-aineiden alkuperä ja tuoteturvalli-
34
suusominaisuudet sekä alihankkijoiden
tuotantotapaan liittyvät asiat. Ketjuvastuu
edellyttääkin raaka-aineiden ja toimintatapojen jäljitettävyyttä koko ketjussa sekä tiedonvaihdon ja toiminnan läpinäkyvyyttä.
Sisältöä abstraktille käsitteelle
Vaikka vastuullisuudesta on puhuttu paljon,
sen konkreettisesta sisällöstä on useita erilaisia näkemyksiä. Alan yritykset ovat siitä
syystä joutuneet määrittelemään vastuullisuuden sisällön kukin omasta lähtökohdastaan. Askel kohti yhteistä elintarvikeketjun
vastuullisuuden määritelmää otettiin MTT:n
ja Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosina
2006–2008 toteutetussa tutkimuksessa,
jossa elintarvikeketjun vastuullisuus kiteytettiin seitsemään ulottuvuuteen. Ne ovat
ravitsemus, ympäristö, tuoteturvallisuus,
eläinten hyvinvointi, työhyvinvointi, taloudellinen vastuu ja paikallisuus.
Nämä vastuullisuuden ulottuvuudet eivät
kuitenkaan vielä kerro konkreettisista vastuullisuuden yksityiskohdista, joihin alan
toimijoiden tulisi panostaa halutessaan kehittää omaa ja koko tuotantoketjun vastuullisuutta. Muun muassa näihin kysymyksiin
haetaan vastausta keväällä 2009 alkaneessa, MTT:n koordinoimassa ja Tekesin rahoit-
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
tamassa, kolmevuotisessa Elintarvikeket­
jun vastuullisuuden konseptointi liiketoi­
mintamahdollisuudeksi -hankkeessa. Hankkeessa ovat mukana myös Kuluttajatutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, Fazer, HK
Ruokatalo, Raisio ja SOK.
Hankkeessa rakennetaan vastuullisuusmittaristo elintarvikeketjun vastuullisuuden
arvioimiseen ja kehittämiseen. Työ pohjautuu vastuullisuuden seitsemään ulottuvuuteen, joiden sisältö hankkeessa määritellään ja muotoillaan mitattaviksi elementeiksi. Lisäksi mittaristo luo alalle yhteisen perustan vastuullisuuden yksityiskohtaisesta
sisällöstä ja elintarvikeketjun kokonaisvastuullisuuden näkökulmasta oleellisimmista
painopisteistä. Mittariston tehtävänä on
myös lisätä elintarvikeketjun toiminnan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta niin ketjun toimijoiden välillä kuin kuluttajien ja muiden
sidosryhmien suuntaan.
Kevättalvella 2012 julkaistavaa vastuullisuusmittaristoa kehitetään ja päivitetään
myös hankkeen päätyttyä, jotta se vastaa
jatkossakin muuttuvan maailman ja vastuullisuuskäsityksen mukaisia vaatimuksia.
Lotta Jalkanen
tutkija
lotta.jalkanen(at)mtt.fi
Vähärasvaisuutta arvostavat kuluttajat olivat valmiita maksamaan vähärasvaisesta jauhelihasta peräti 40 % enemmän
kuin tavallisesta. Hintatietoisilla kuluttajilla vastaava lisähinta
oli 7 %. Vähärasvaisten tuotteiden suosiminen on linjassa Suomessa pitkäjänteisesti harjoitetun ravitsemuspolitiikan ja -kasvatuksen kanssa, vaikka viimeaikaisissa tutkimuksissa onkin
havaittu kevyttuotteiden käytön vähentyneen kymmenen vuoden takaisesta.
Tiedostavan mutta passiivisen kuluttajaryhmän olomassaolo osoittaa, että pelkästään kuluttajien koettu identiteetti ei
välttämättä riitä ohjaamaan valintoja. Ryhmä oli asenteiltaan
ympäristöystävällinen, mutta valinnoiltaan se ei suuremmin
erottunut muista kuluttajista. Ryhmä saattaakin edustaa kuluttajia, jotka olisivat valmiita ostamaan vastuullisesti tuotettuja tuotteita, jos ne olisivat halvempia.
Neljäs ryhmä oli välinpitämätön jauhelihan ominaisuuksien
suhteen, viides suosi ennen kaikkea naudan jauhelihaa valinnoissaan. Tuotantotapatietoinen kuluttajaryhmä arvosti suuresti luomutuotantoa ja eläinten hyvinvointia painottavaa tuotantotapaa. Ryhmä olikin valmis maksamaan yli 60 % enemmän luonnonmukaisesti valmistetusta jauhelihasta kuin tavanomaisesta. Myös eläinten hyvinvointia painottavasta tuotannosta oltiin valmiita maksamaan noin 18 % tavanomaista
enemmän.
Vaikka hiilijalanjäljen mainitseminen vaikutti kuluttajien lihalajin valintaan, oli tiedon vaikutus maksuhalukkuuteen suhteellisen pieni ja riippuvainen kuluttajaryhmistä. Kasvava ympäristötietoisuus saattaa tiettyjen kuluttajaryhmien tapauksessa kuitenkin muuttaa lihalajien kysyntää jopa ilman erillisiä
hiilijalanjälkimerkintöjä ja kasvattaa sian jauhelihan suosiota
naudan jauhelihaan verrattuna.
Tuotantotapatietoinen ryhmä on luultavimmin tämän trendin
kärjessä, kun taas esimerkiksi nautaa suosiva kuluttajaryhmä
mukauttanee epätodennäköisemmin kysyntäänsä. Jatkotutkimuksissa selvitettäväksi jää, kuinka voimakkaasti hiilijalanjäljen koko vaikuttaa valintoihin, kun jauhelihatuotteiden rinnalle otetaan siipikarja- ja kasvisvaihtoehtoja.
Laatikonpesulinjat Laatikon
Pohjaranta Oy valmistaa
Pohjaranta
Oy valmistaa Elintarviketeollisuudelle
Elintarviketeollisuudelle
läpiajettavia
Laatikonpesukoneita.
läpiajettavia
Laatikonpesukoneita. Laatikonpesulinjat
Pohjaranta Oy valmistaa
Elintarviketeollisuudelle läpiajettavia
Pesulinjojen
merkittäviä etuja ovat:
Pesulinjojen
merkittäviä
Laatikonpesukoneita.
Pesulinjojen merkittäviä etuja ovat:
etuja ovat:
• pesutulos
• pesutulos
vähäinen
veden käyttö
••vähäinen
veden käyttö
• pesutulos
••laatikoiden
kuivaustulos
laatikoiden
kuivaustulos
• kotimaisuus
• vähäinen
veden käyttö
• kotimaisuus
Räätälöimme linjan kapasiteetin ja
• laatikoiden
tilojen mukaan.
Toimitamme kokonaisratkaisut
Räätälöimme linjan kapasiteetin ja
käsittäen varastoradat, pinonpurkajat
kuivaustulos
ja
pinoajat. mukaan.
tilojen
Useita
linjoja käytössä leipomoissa,
• kotimaisuus
Toimitamme kokonaisratkaisut
lihateollisuudessa ja muussa
elintarviketeollisuudessa.
käsittäen varastoradat,Otapinonpurkajat
yhteyttä niin kerromme lisää
Tel. +358 2 86 70674
Fax. +358 2 8671032
Gsm. +358 400 599165
E-mail [email protected]
www.pohjaranta.fi
ja pinoajat.
Räätälöimme
linjan kapasiteetin ja tilojen mukaan.
Useita linjoja käytössä leipomoissa,
Toimitamme
kokonaisratkaisut käsittäen varastoradat,
lihateollisuudessa ja muussa
pinonpurkajat ja pinoajat. Useita linjoja käytössä
elintarviketeollisuudessa.
Ota yhteyttä niin kerromme lisää
leipomoissa, lihateollisuudessa ja muussa
elintarviketeollisuudessa.
Ota yhteyttä niin kerromme lisää
Tel. +358 2 86 70674
Fax. +358 2 8671032
Gsm. +358 400 599165
E-mail [email protected]
www.pohjaranta.fi
Olemme mukana syksyn
ammattitapahtumissa:
Vastuullisuus varteenotettava kilpailukeino
Markkinoilla olevien tuotteiden valikoima rajaa edelleen kuluttajien valinnanmahdollisuuksia. Muuta kuin tavanomaista ja
vähärasvaista jauhelihaa voi olla vaikea löytää, vaikka luomujauhelihaa onkin Suomessa jo jonkin verran tarjolla.
Hiilijalanjälkimerkintöjä on Suomessa toistaiseksi vain kolmen yrityksen kasviperäisissä tuotteissa. Lihatuotteiden ympäristöystävällisyyttä lisäävien tuotantotapojen kehittäminen
ja käyttöönotto sekä erityisesti eläinten hyvinvoinnin huomioivaan ja luonnonmukaiseen tuotantoon panostaminen voi siten
tarjota lihantuottajille varteenotettavia keinoja erottua kilpailijoista.
Esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin määritteleminen ja todentaminen on kuitenkin yksittäisille ketjun toimijoille toistaiseksi haastavaa. MTT:ssä käynnissä olevissa hankkeissa tehdäänkin työtä jäljitettävyyden edistämisen ja vastuullisuuden todentamisen eteen. Samalla myös vastuullisuuden kuluttajaviestinnälle voidaan luoda yhtenäistä pohjaa ja jaettuja pelisääntöjä. π
Laura Koistinen
tutkija
MTT
laura.koistinen(at)mtt.fi
Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät
10.–11.10. Helsingissä
Elintarviketeollisuus 2011 -messut
26.–28.10. Tampereella
Eläinlääkäripäivät
30.11.–2.12. Helsingissä
Rentouttavaa kesää & tapaamisiin
syksyn ammattitapahtumissa!
Kehittyvä
Elintarvike
www.kehittyvaelintarvike.fi
Tel.
Fax. +
Gsm.
E-mail
www.p
n T e e m A
Welfare Quality arvioi laajasti
tuotantoeläinten hyvinvointia
Welfare Quality on joukko tuotantoeläinten
hyvinvoinnin arviointiin kehitettyjä indeksimuotoisia arviointijärjestelmiä. Omia indeksejä on eri eläinlajeille ja eri tuotantovaiheisiin syntymästä teurastukseen asti.
Eläinten tuotantoympäristöä ja hoitoa laajasti pisteyttäviä indeksejä on jo pitkään pidetty parhaana tapana arvioida eläinten hyvinvointia tilatasolla ja -olosuhteissa. Eurooppalais-eteläamerikkalaisen tutkijaverkoston
kehittämä Welfare Qualityn (WQ) rakenne ei
juuri poikkea tästä ”perinteisestä” mallista,
mutta sen tieteellinen tausta on aikaisempaa
vahvempi.
– Tilalla huomioon otettavien kohteiden valinta, niiden pisteytys ja painotus toistensa
suhteen sekä kokonaisarvion muodostaminen eli tilan eläinten ”hyvinvoinnin taso” perustuvat tieteeseen. Järjestelmän toistettavuuteen ja luotettavuuteen on myös panostettu, vs. toiminnanjohtaja Olli Ruoho Eläintautien Torjuntayhdistyksestä kertoo.
Welfare Quality- järjestelmässä huomioidaan itse eläintä huomattavasti enemmän ja
tarkemmin kuin perinteisissä indekseissä,
jotka painottavat eläimen ympäristöä eli edellytyksiä eläimen hyvinvoinnille. WQ ottaa
huomioon 30–40 kohtaa arvioitavaa eläinryhmää kohti.
Sikatiloista 95 % mukana Sikavassa
Suomen sikatiloista noin 95 % on mukana
säännöllisessä eläinten terveydenhuollossa
(ETU-terveydenhuolto) ja kuuluu sikaloiden
terveysluokitusrekisteri Sikavaan. Sopimuseläinlääkärit tekevät porsastuotanto- ja
yhdistelmäsikaloihin vähintään neljä terveydenhuoltokäyntiä vuodessa ja kertatäyttöisiin lihasikaloihin yhden käynnin kasvatuserää kohti.
Terveydenhuoltokäynnin sisältöä on uudistettu kuluvan vuoden alusta alkaen. Käynnillä
arvioidaan entistä enemmän eläinten olosuhteita ja käyttäytymistä WQ-kriteeristön perusteella.
– Tilakäynnillä käydään läpi muun muassa
eläinten olosuhteet sikalassa, rakenteiden ja
laitteiden kunto, karsinoiden puhtaus, eläintiheys, virike- ja pesäntekomateriaalin käyttö,
eläinten kuolleisuus eri ikäryhmissä, lapavaurioiden esiintyminen emakoilla, emakoiden
kunto ja tilalle laaditun terveydenhuoltosuunnitelman mukainen lääkkeiden käyttö, Olli
Ruoho listaa.
Helsingin yliopistolla on menossa sikatiloja
koskeva Welfare Quality -pilottitutkimus, jossa arvioidaan sikojen hyvinvointia suomalaisilla sikatiloilla. Koulutetut ProAgria-neuvojat
tekevät arvioinnit noin 200 sikatilalla. Pilottitutkimusta vetää ELT Camilla Munsterhjelm.
Nautatuotannosta 70 % Nasevassa
Nautapuolella säännölliseen eläinten terveydenhuoltoon (ETU-terveydenhuolto) kuuluu
runsas 50 % tiloista ja noin 70 % tuotannossa. Nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevassa on tällä hetkellä mukana noin 7100 tilaa. Nautatiloille tehdään yksi
terveydenhuoltokäynti vuodessa ja vasikkakasvattamoihin yksi terveydenhuoltokäynti
kasvatuserää kohden.
Naseva-terveydenhuoltokäyntiä ollaan parasta aikaa uudistamassa WQ-järjestelmää
hyödyntäen. Uusi Naseva-tilakäynti- ja terveydenhuoltosuunnitelmalomake on pilotointivaiheessa, ja se otetaan käyttöön viimeistään toukokuun 2012 alussa.
– Naseva-terveydenhuoltokäynnin sisältöä
ollaan uudistamassa hyvinvointipainotteisempaan suuntaan. Käynnillä kiinnitetään
huomiota muun muassa eläinten olosuhteisiin, rakenteiden ja laitteiden kuntoon, parsien ja karsinoiden puhtauteen, eläinten makuumukavuuteen, sorkkaterveyteen, eläinten
kuolleisuuteen eri ikäryhmissä sekä eläinten
käyttäytymiseen, eli miten se suhtautuu lajitovereihin ja ihmiseen, Olli Ruoho selventää.
WQ-järjestelmää on kehitetty myös siipikarjatiloja varten, mutta sen pilotointi ja mahdollinen käyttöönotto siipikarjatiloilla on vielä suunnitteluasteella.
Tilakäyntien uudistus meneillään
Nasevan terveydenhuoltoeläinlääkäri Erja
Tuunainen kertoo, että Nasevassa on meneillään terveydenhuollon tilakäyntiuudistus ja
uuden tilakäyntilomakkeen testaus.
– Lomake on tarkoitus ottaa käyttöön vuodenvaihteen jälkeen. Käyttöönottoa edeltää
Nasevassa on meneillään terveydenhuollon
tilakäyntiuudistus ja uuden
tilakäyntilomakkeen testaus.
KUVA. PLUgi
36
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
mittava eläinlääkärien ja tuottajien koulutuskierros, Tuunainen toteaa.
Hän muistuttaa, että nautojen hyvinvoinnin eteen on tehty ETT:ssä ja sidosryhmien
kesken paljon työtä ja tehdään edelleen.
– Tämän hetken työllistäjä on Katse Vasik­
kaan -kampanja, jossa keskityimme huhtikuun aikana ternimaitoasioihin. Syksymmällä tulemme ottamaan esille vasikkatilojen lakisääteiset vaatimukset ja elinkeinon suositukset. Näistä tilasuosituksista julkaisemme
Nasevan toimesta vasikkataulun tiloille jaettavaksi yhteistyössä Eviran kanssa. Teemme
nautojen hyvinvointityötä pitkälti yhteistyönä, Tuunainen tähdentää.
Nautojen terveydenhuoltojärjestelmä,
ETU-terveydenhuolto, on kehitetty Suomessa viranomaisten, elinkeinon, tuottaja- ja
neuvontajärjestöjen sekä tutkimuksen yhteistyönä.
Eläinten hyvinvointi
keskeinen osa laatua
Alkutuotannon laatupäällikkö Tuomas Herva AtriaNaudasta tähdentää, että eläinten
hyvä käsittely on keskeinen osa pihvikarjan
hyvinvointia.
– Pihvikarjan hyvinvointi on lähtökohtaisesti hyvä, koska tavanomainen tuotantotapa täyttää hyvin nautojen tarpeet, eikä se
aiheuta hyvinvointia vaarantavaa tuotantostressiä. Tuottajia ja henkilöstöä on koulutettu asian tiimoilta, ja oppimateriaalia on
painettu. Käsittelyparsia, irtoaitoja ja aitaustarvikkeita on markkinoitu aktiivisesti, Herva
kertoo.
Hän on työskennellyt AtriaNaudassa vuodesta 2001 alkaen, aluksi projektieläinlääkärinä ja myöhemmin alkutuotannon laatupäällikkönä. Työssään hän järjestää AtriaNaudan toimintoja niin, että teuraiden laatu
olisi mahdollisimman hyvä.
A-indeksi hyvinvointimittari kehitettiin
vuonna 2003 tilatason työkaluksi. Kaikkien
tilojen eläinten hyvinvointia seurataan tuotantotulosten perusteella, ja tilojen toimintaan puututaan asetettujen hälytysrajojen
perusteella.
– Hyvinvointia edistetään ruokkimalla
eläimet hyvin ja tarjoamalla niille riittävästi
tilaa ja kuivat oleskelualueet. Tuotannon
kannattavuuden varmistaminen on keskeistä hyvinvoinnin ylläpitämisessä, sillä ruokinta ja kuivituskustannuksista säästäminen
heikentää hyvinvointia, Herva sanoo. π
Pirjo Huhtakangas
Lisätietoja:
www.ett.fi, www.naseva.fi, www.sikava.fi
Uusin dioksiiniskandaali
Saksassa on ohi
Vuoden 2010 lopulla Saksassa paljastui laaja
dioksiineilla saastuneen rehun väärinkäyttö,
jonka selvittely kesti kuukausia ja aiheutti
monia viranomaistoimenpiteitä. Biodieselin
tuotannossa sivutuotteina syntyneitä rasvahappoja oli käytetty saksalaisen rehun raakaaineena viime vuoden marraskuun loppupuolelta joulukuun puoliväliin asti. Biodieselin
raaka-aine tai prosessiin liittyvä apuaine sisälsi suuria dioksiinipitoisuuksia, joiden alkuperää ei ole saatu selville.
Viiveen jälkeen nopeata toimintaa
Saksalaiset viranomaiset tiedottivat skandaalin aikana EU:n komissiota ja lähettivät Euroopan nopean RASFF-hälytysjärjestelmän (Rapid Alert for Food and Feed) kautta tietoa jäsenvaltioihin. Saksassa on tehty vuosien ajan
jatkuvasti lainsäädännön mukaista rehuvalvontaa niin omavalvonnassa kuin viranomaistenkin toimesta.
Kun skandaali asiasta odottamatta puhkesi, ilmeni, että viranomaiset olivat lähettäneet
jo marraskuussa RASFFiin asiasta, koska korkeita pitoisuuksia oli havaittu rehuun käytetyissä rasvahapoissa. He olivat myös ilmoittaneet toimijalle, että kyseistä rasvaa ei voi
käyttää rehussa. Lisäksi ilmeni, että toimijan
teettämissä omavalvontatuloksissa oli havaittu vieläkin korkeampia dioksiinipitoisuuksia.
Vasta vuoden 2011 helmikuussa herättiin
täysipainoisesti tähän ongelmaan, ja saksalaisille tyypilliseen tapaan alkoi tapahtua.
Kaikki mahdolliset toimijat, myyjät ja ruuantuottajat joutuivat tiukkaan valvontaan. Otettiin satoja sianliha-, siipikarja- ja munanäytteitä ja rehunäytteitä tutkittavaksi. Tuotanto
lopetettiin sadoilla tiloilla, kunnes selvitettiin
tutkimuksin, ettei ongelmaa enää ole. Tutkimustuloksista tiedotettiin koko ajan jäsenvaltioita ja useita kokouksia järjestettiin asiasta
komissiossa.
Samanaikaisesti myös monet muut jäsen-
maat tarkistivat markkinoilla olevat mahdollisesta Saksasta ostetut rehut ja tai Saksasta
tuodut liha- tai munatuotteet. Vaikka heti
aluksi todettiin, että ongelma näyttää keskittyvän Saksaan, tarkistivat jäsenmaat epäilyksenalaiset tuotteet. Suomessakin otettiin
Saksasta tuotuja makkaranäytteitä tutkimuksiin ja analysoitiin useita rehunäytteitä.
Mitä opimme?
Tapaus opetti meille jälleen kerran, että ruuantuotantoa on syytä valvoa jatkuvasti. Jos
tulokset ovat lainsäädännön vastaisia tai
epäilyttäviä, niihin tulee aktiivisesti puuttua.
Todennäköisesti ainakin hetkeksi tämän
skandaalin jälkeen panostetaan lisää rehuvalvontaan. On myös annettava sellaisia ohjeita,
että tekniseen tarkoitukseen käytettävät aineet pidetään erillään elintarviketuotannosta.
Niiden ei tule päästä elintarvikkeiden ainesosiksi.
Olen kyllä sitä mieltä, että saastuneita sivutuotteita ei saisi käyttää muuhunkaan tarkoitukseen, esimerkiksi paperin valmistukseen. Loppujen lopuksi on mahdollista, että
ne päätyvät takaisin elintarvikeketjuun, jos
niitä ei hävitetä asianmukaisesti.
Lainsäädäntö sallii hyvin alhaiset pitoisuudet esimerkiksi sianlihalle yksinkertaisesti siitä syystä, että se ei yleensä sisällä dioksiineja
kuin pieniä määriä. Sian elinikä on lyhyt ja rehun puhtaus valvottua. Monelle muulle elintarvikkeelle sallitaan moninkertaiset enimmäispitoisuusrajat verrattuna sianlihaan.
Korkeita dioksiinipitoisuuksia sallitaan esimerkiksi maksoille, ravintolisärasvoille ja ankeriaalle. Itämeren suuressa silakassa, lohessa ja taimenessa on niin suuria pitoisuuksia,
että ne lähes aina ylittävät sallitut enimmäispitoisuusrajat. π
Evira/RISK
Anja Hallikainen
tutkimusprofessori
anja.hallikainen(at)evira.fi
Dioksiinien haittavaikutukset
Dioksiinit kertyvät ihmiseen pieninäkin pitoisuuksina koko elämän ajan. Niiden poistuminen elimistöstä kestää vuosia. Dioksiinien saantia ei voida välttää, mutta niiden
saantia elintarvikkeista voidaan vähentää
lainsäädännöllä ja syöntisuosituksin. Dioksiinien haittavaikutuksista suuri osa ilmenee pitkäaikaisena altistumisena, syöpänä
ja kehityshäiriöinä, eikä yksittäisellä korkeammalla pitoisuudella oleteta olevan ter-
veydellistä haittavaikutusta. Erittäin korkeilla 1000-kertaisilla pitoisuuksilla välittömät haittavaikutukset kohdistuvat ihoon.
Yhdestä saksalaisesta skandaalista ei syntynyt ihmisille ylimääräistä kemiallista
kuormitusta eikä terveyshaittaa, koska
epäilyttävistä elintarvikkeista mitatut pitoisuudet olivat pieniä muutamaa poikkeusta
lukuun ottamatta. Suomessakin tutkitut
tuotteet olivat määräysten mukaisia.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
37
n T e e m A
Kuluttaja on
kiinnostunut
ruuan alkuperästä
KUVA: mTK
Ruuan kotimaisuus on suomalaisille yhä tärkeä ostoperuste, joskin parin viime vuoden
aikana kotimaisuuden arvostus on selkeästi
laskenut, kertoo Taloustutkimuksen Suomi
syö 2010 -kysely. Alkuperä ei aina välttämättä
selviä elintarvikepakkauksista ensisilmäyksellä, eikä selvittäminen ole helppoa. Toisinaan kuluttaja voikin tuntea tulleensa huijatuksi.
Kuluttajaliike niin Suomessa kuin Euroopan
tasolla on sitä mieltä, että kuluttajalla on oikeus tietää, mistä ruoka on peräisin. Tätä mieltä
ovat myös kuluttajaliikkeen edustajat Suomessa ja Euroopassa. Myös MTK vaatii selkeyttä elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin.
Tuontiruoka voi näyttää kotimaiselta
Epäselvä alkuperän merkitseminen koskee
niin tuontielintarvikkeita kuin useita kotimaassa pakattuja valmisteita. Kuluttajaa saatetaan hämätä esimerkiksi marinoimalla ulkomaalainen liha Suomessa ja nimeämällä
tuote esimerkiksi tutulla ja kotimaiselta kuulostavalta valmistajan nimellä tai brändillä.
Alkuperämaa on maa, jossa elintarvike on
tuotettu ja valmistettu. Tuotteen marinointi,
pakkaaminen, lajittelu tai puhdistus ei tee siitä kotimaista.
Kuluttajan on syytä olla kaupassa tarkkana. Tunnetut, vahvat suomalaiset brändit, esimerkiksi Vaasan, Valio, HK ja Pouttu liittyvät
voimakkaasti mielikuvaan. Yksittäisen tuotteen kohdalla mielikuva voi olla väärä. Suomalaiseksi mielletty elintarvike onkin kotoisin
jostain vallan muualta.
Maaseudun Tulevaisuuden artikkelia varten kokosin toimittaja Tarja Hallan kanssa
kärryllisen ruokaa, jonka ajattelimme olevan
suomalaista alkuperää. Ostoskoriin päättyi
tuotteita, joiden tarkka tarkastelu osoitti kui-
38
tenkin, että pakkausmerkintöjä kannattaa lukea. Suomalaisiksi mieltämämme tuotteet
olivatkin possua Saksasta, rosvopaistia Puolasta ja ruispaahtoa Virosta. HK Amerikan pekonissa possu oli ruotsalaista ja valmistusmaana oli Puola.
Alkuperä ilmoitettiin kyllä reilusti pakkauksen etupuolella, mutta pienikokoisella tekstillä. Pakatun lihan alkuperä oli hyvin esillä:
koriimme päätyi muun muassa Poutun saksalaista broileria ja Portin saksalaista possua.
Leikkelepuolella tilanne näytti toisenlaiselta:
makkaran ainesosien alkuperää ei ole pakko
ilmoittaa eikä merkintöjä siis näkynytkään.
Eri puolilla Pohjois-Eurooppaa valmistetaan monia suomalaiselta vaikuttavia tuotteita, yhtenä esimerkkinä suomalaisten rakastama paahtoleipä. Vaasan ruispaahtopakkauk-
sessa lukee ”Suomen ensimmäinen 100 %
ruispaahto”, mutta tarkemmin tutkittuna selviää, että se on leivottu Tallinnassa.
Alkuperämerkit helpottavat
kotimaisen ruuan valintaa
Alkuperämerkit helpottavat suomalaisen ruuan valintaa. Hyvää Suomesta Joutsenlippumerkki on suomalaisen ruuan alkuperämerkki. Joutsenlippu kattaa kaikkiaan 8 000 tuotetta, joista noin puolet on lihaa ja lihajalosteita. Sirkkalehti-merkki puolestaan on suomalaisten puutarhatuotteiden – ruokaperunan, vihannesten, marjojen, taimistotuotteiden ja kukkien alkuperämerkki.
Alkuperä auttaa kuluttajaa näkemään valmistusmaan yhdellä vilkaisulla. Hyvää Suomesta -joutsenlippu olikin Taloustutkimuksen
EU:n kuluttajainformaatioasetus työn alla
Euroopan unionin elintarvikkeita koskevien
tietojen kertomista kuluttajalle säätelevä
kuluttajainformaatioasetus on työn alla. Jos
parlamentti ja neuvosto pääsevät yhteisymmärrykseen, kolmisen vuotta työn alla ollut
kuluttajainformaatioasetus tulee voimaan
vuoden 2012 alussa siirtymäaikoineen.
Tavoitteena on parantaa tietoa, jota kuluttaja saa elintarvikepakkauksista. Parannusehdotuksissa uudistuksia on tulossa
mm. ravitsemusta koskevien tietojen antamiseen ja esimerkiksi pakkausten kirjainten
kokoa koskeva minimivaatimus. Minimivaatimus on ilmaistu pienen x-kirjaimen kokona, joka on 1,2 millimetriä. Asetus edellyttää myös, että teksti erottuu taustastaan.
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Alkuperämaan merkitsemistä ollaan laajentamassa naudan lihasta myös sian, lampaan, vuohen ja siipikarjan lihaan. Uutta on
elintarvikkeen ainesosien ilmoittaminen.
Esimerkiksi jos leikkeleen alkuperämaa on
Suomi, mutta pääasiallinen raaka-aine
vaikkapa Saksasta, sekin tulee ilmoittaa.
Ehdotettu on myös, että pakollisena merkintänä olisi mm. pakastuspäivä. Lisäksi
pakollisiin lisätietoihin kuuluvat merkinnät
"koostettu liha" ja "sisältää aromivahventeita". Ravintoarvoa koskevaan ilmoitukseen voisi vapaaehtoisesti ilmoitettaviin aineisiin lisätä kolesterolin, uudet sokerit ja
natriumin.
Elintarviketurvallisuus- ja jäljitettävyysteknologian klusteri käynnistyy elokuussa
mukaan vuonna 2010 Suomen neljänneksi
arvostetuin brändi. Saamansa tiedon perusteella kuluttaja voi sitten tehdä ostopäätöksiä.
Ruotsissa kauppa (ICA, Axfood, KF och
Bergendahls) on tukemassa leikkeleiden alkuperämerkintöjä (Jordbruksaktuellt
17.3.2011). Maataloustuottajien järjestö LRF
aikoo yhdessä Svensk Kött -järjestön kanssa
lanseerata alkuperämerkin ruotsalaisille
leikkeleille jo ennen kesää.
Suomessa me tuskin tarvitsemme uusia
alkuperämerkkejä. Tarkoituksenmukaisempaa on panostaa yhteistyössä koko ruokaketjussa (ruuantuottajat, elintarviketeollisuus sekä kauppa) lisää Joutsenlippuun
sekä Sirkkalehti-merkkiin. Suomalaisen
ruuan ystävän ja puolestapuhujan on hyvä
aloittaa omasta keittiöstä. Avaa oma jääkaappisi ja katso, syötkö pääsääntöisesti
kotimaista ruokaa. π
Anni-Mari Syväniemi
ruokakulttuuriasiamies
Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto
MTK ry
anni-mari.syvaniemi(at)mtk.fi
Metropolia ammattikorkeakoulun tutkimusyksikkö Electria ja Vantaan Innovaatioinstituutti ovat perustamassa elintarviketurvallisuus- ja jäljitettävyysteknologian klusteria.
EAKR-rahoitteinen, 2,5-vuotinen projekti
käynnistyy elokuussa 2011. Projekti on osa
laajempaa Elintarviketurvallisuusosaaminen
vientituotteeksi -hanketta, ja siihen osallistuu mm. Food Safety Management Finland
-yhdistyksen yrityksiä ja Hygienelab, mutta
myös muita alan yhteisöjä toivotaan mukaan.
Suomesta löytyy vahvaa alan osaamista,
ja toimialan globalisoituminen sekä ruokaskandaalit lisäävät kiinnostusta suomalaiseen teknologiaan. Haasteena on alan pilkkoutuneisuus: yritykset tarjoavat yksittäisiä
jäljitettävyys- ja turvallisuusteknologiaratkaisuja tiettyyn tuotantoketjun osaan. Uuden Food Traceability & Safety Technology
Center -klusterin tavoitteena on tuoda yhteen osaamiskeskuksia sekä elintarvikeketjun eri osien teknologioita, ja tätä kautta
mahdollistaa uusia innovaatioita, synnyttää
Habasit Cleanline
-hihnoilla et voi
mennä vikaan!
Habasit Cleanline -tuoteperheen kuljetinhihnat
on kehitetty täyttämään elintarviketeollisuuden
tiukimmatkin vaatimukset. Ilman ylimääräisiä
sideaineita valmistetut materiaalit varmistavat,
ettei Cleanline-hihnoista vapaudu hajua tai
makua tuotteisiin. Pitkäaikaiset käyttäjät
luottavat Habasit Cleanline -hihnojen huipputason hygieniaan, laadukkaaseen tuotantoon ja
pidempään käyttöikään.
Teollisuusapu
INDUTRADE GROUP
Teollisuusapu Oy Ab
Kirkniementie 6
08800 Lohja
Puh. 029 006 1220
www.teollisuusapu.fi
uutta liiketoimintaa ja edistää vientiä.
Projektissa perustetaan alan showroom:
tilaan kootaan toimialan yritysten tuotteita
ja luodaan demonstraatio teknologioiden
hyödyntämisestä raaka-ainelähteiltä toimitusketjun eri vaiheiden läpi kuluttajalle saakka. Showroomiin kutsutaan sekä kotimaisia
että kansainvälisiä yritysryhmiä, ja asiakaskysyntätieto välitetään teknologiatoimittajille. Klusteri tarjoaa neutraalin alustan, jonka
kautta teknologiayritykset ja asiakkaat voivat kommunikoida.
Hankkeen aikana on tarkoitus käynnistää
myös teknologiaprojekteja ja -testausta sekä
pilotointia. Hyödynnettävissä on myös korkean hygienian pakkaamiseen erikoistunut
tila. Showroom, tilat ja muu operointi sijaitsevat Technopolis Helsinki-Vantaalla, Teknobulevardilla.
Lisätietoja:
projektipäällikkö Suvi Kuparinen
suvi.kuparinen(at)metropolia.fi
KUVAT: HANNU KORHONeN
n T e e m A
Kenialainen navetta on huomattavasti kevytrakenteisempi kuin navetat Suomessa.
Rehu-maitoketjun turvallisuus
Keniassa paranee suomalaisten voimin
Kenian maidontuotanto on kasvanut nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja on
nyt yli 4 miljardia litraa vuodessa. Lypsylehmien määrä on myös kasvanut noin 3,5 miljoonaan lehmään, mutta vuosituotanto on
edelleen alhainen, noin 1000 litraa/lehmä, sillä pääosa lehmistä on eksoottisten rotujen
(friisiläinen, Ayrshire) ja paikallisen seebu-rodun risteytyksiä.
Pääosa maidosta tuotetaan noin 1,5 miljoonalla pientilalla, ja yli 80 % maidosta markkinoidaan maito-osuuskuntien tai maidonvälittäjien kautta suoraan kuluttajille ilman meijerikäsittelyä. Vain 14 % tuotetusta maidosta
pastöroidaan ja pakataan pienissä meijereissä, joita on nykyään lähes 40.
Maito ja hapanmaitotuotteet ovat perinteisesti suosittuja kenialaisten ruokavaliossa.
Maidontuotanto onkin hyvin arvostettu elinkeino, jopa siinä määrin, että pääkaupungissa Nairobissa arvioidaan olevan noin 10 000
city-lehmää talojen takapihoilla.
40
Hometoksiinit ja
antibioottijäämät ongelmina
Maidon kysyntä kasvaa jatkuvasti 36 miljoonan kuluttajan maassa, mutta haasteina ovat
rehujen puute, eläintaudit ja tilamaidon hygieeninen laatu. Rehujen ja maidon laadunvalvonta on heikosti organisoitu, vaikka viranomaiset ovat asettaneet kansainvälisesti hyväksyttyjä laatustandardeja. Ongelmia ovat
viime vuosina aiheuttaneet erityisesti rehuja
ja maitoa kontaminoivat hometoksiinit (aflatoksiinit) ja antibioottijäämät maidossa.
Kenttätutkimuksissa on todettu, että jopa
30 % maitonäytteistä sisältää antibioottijäämiä ja aflatoksiinia M 1. Eräillä alueilla
60–87 % tutkituista maissinäytteistä sisälsi
aflatoksiineja yli sallitun FAO/WHO-raja-arvon. Tämän kontaminaation vuoksi Keniassa
hylättiin vuonna 2010 noin 200 miljoonaa kiloa maissia. Homeiden pilaama ruokamaissi
syötetään yleisesti lypsylehmille ja siten aflatoksiinit siirtyvät maitoon ja ruokavalioon.
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Maidon pastörointi tai keittäminen inaktivoivat antibiootit ja toksiinit vain osittain.
Huolestuttava kehitys on saanut Keniassa jo
kansanterveydellisiä mittasuhteita, sillä
2000-luvulla akuutti aflatoksiinimyrkytys aiheutti satoja kuolemantapauksia. Ilmastonmuutoksen arvellaan pahentavan tilannetta.
Koulutusta ja tutkimusta rehumaitoketjun laadunvalvontaan
MTT Biotekniikka ja elintarviketutkimus haki
ja sai vuonna 2009 IKI-rahoitusta (Institutionaalisen kehitysyhteistyön instrumentti)
hankkeeseen, jossa kehitetään Keniassa Nairobin yliopiston osaamista rehu-maitoketjun
turvallisuuden parantamiseksi. Kolmevuotinen hanke aloitettiin maaliskuussa 2010 Nairobin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen (Department of Public Health, Pharmacology and Toxicology) kanssa.
MTT:n koordinoiman hankkeen tavoitteena
on parantaa maidontuotantoketjun turvalli-
suutta kohdistuen erityisesti antibioottijäämien ja aflatoksiinien aiheuttamien terveysriskien vähentämiseen. Hankkeessa on kolme
käytännön tavoitetta:
1. perustaa Nairobin yliopistoon nykyaikainen tutkimus- ja valvontalabotatorio mykotoksiinien ja antibioottijäämien tutkimista ja seurantaa varten,
2. kouluttaa laboratoriossa tarvittava henkilökunta ja
3. selvittää kyseisten vierasaineiden esiintymistä Kenian rehu-maitoketjussa ja arvioida niistä aiheutuvat terveysriskit.
Yhteistyökumppaneina ovat Suomessa
Evira ja Keniassa Nairobin yliopisto, Egertonin
yliopisto ja Kenian maataloustutkimuslaitos
KARI (Kenya Agricultural Research Institute).
Hankkeen koordinaattorina toimii allekirjoittanut.
Ensimmäisen vuoden aikana hanke on kouluttanut kenialaisia asiantuntijoita Suomessa
ja vahvistanut Nairobin yliopiston valmiuksia
laitehankinnoilla ja koulutuksella. Koulutusta
jatketaan vuosina 2011 ja 2012 sekä Suomessa että Keniassa. Vuonna 2010 aloitettiin
myös peruskartoitus aflatoksiinien ja antibioottien esiintymisestä rehu-maitoketjussa.
Seurantaa tehdään noin 540 kotitaloudessa
/maatilalla kahdella alueella, joissa aflatoksiinimyrkytyksiä on esiintynyt. Samalla laaditaan strategioita hometoksiiniriskien vähentämiseksi. π
Hannu J. Korhonen
professori
MTT Biotekniikka ja elintarviketutkimus
hannu.j.korhonen(at)mtt.fi
Tyypillinen kenialainen maaseutunäkymä
akaasiapuineen.
Ihmisten ja kotieläinten ravinnoksi tarkoitettua maissia varastoidaan eräillä seuduilla
akaasiapuiden alla. Tämä alkeellinen varastointitapa lisää homesienten kasvua.
Suomalaista asiantuntemusta kehittyvien
maiden ruokaturvan kehittämiseen
Ruokaturvasta on tullut keskeinen toimenpideaihe kehittyviä maita koskevissa
avustus- ja kehitysohjelmissa. YK:n Millennium-ohjelman tärkeimpänä tavoitteena on nälkäisten ja köyhien osuuden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä.
Investointien puute maatalouden kehittämisessä, maaperän köyhtyminen, ilmastonmuutos ja väestön nopea kasvu kehitysmaissa ovat kuitenkin tämän tavoitteen
jarruna. Ruokaturvaa on viime vuosina
heikentänyt myös elintarvikkeiden ja raaka-aineiden äkillinen hinnan nousu.
Maailmassa on edelleen lähes miljardi
nälkää näkevää, joista suurin osa asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Aliravittujen osuus väestöstä vaihtelee 30–75
prosentin välillä näissä maissa. Maailmanpankin ja kansainvälisten kehitysjärjestöjen uusissa ohjelmissa painotetaan koulutuksen ja tutkimuksen merkitystä koko
elintarvikeketjun ja ruokaturvan kehittämisessä.
Tutkimus ja opetus mukaan
ruokaturvan kehittämiseen
maatalouteen ja ruokaturvaan liittyvässä
kehitysyhteistyössään mm. pellolta/vedestä pöytään ulottuvien ruokaketjujen
kehitystä, alaan liittyvää tutkimusta, koulutusta ja neuvontaa sekä maankäyttöön
ja -hallintaan liittyviä kysymyksiä. Ravitsemus- ja terveysneuvonta, ruuan laadun ja
turvallisuuden parantaminen sekä ruuan
pienimuotoisen varastoinnin kehittäminen sekä maaseudun elinkeinojen ja infrastruktuurin kehittäminen ovat myös tuettavia kohteita.
Ruokaturvan edistämistä onkin korostettu monissa Suomen rahoittamissa kehitysyhteistyöhankkeissa. Eräs toimintakanava on vuodesta 2008 lähtien ollut Ins­
titutionaalisen kehitysyhteistyön instru­
mentti (IKI). Sen tarkoituksena on suomalaisen osaamisen siirtäminen kehittyville
maille ns. twinning-periaatteen välityksellä. Tämä instrumentti mahdollistaa valtion
laitosten ja virastojen sekä yliopistojen
osallistumisen kehitysyhteistyöhön tavoitteena vahvistaa kehittyvien maiden
vastaavien valtiollisten toimijoiden kapasiteettia.
Ulkoministeriön vuonna 2010 hyväksymän linjauksen mukaan Suomi painottaa
Hannu Korhonen
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
41
n L i H A T e O L L i S U U S
Terveellisimmät liharuuat
tehdään broilerista ja kalkkunasta
Kuluttajat pitävät broileria ja
kalkkunaa terveellisimpinä lihoina,
mutta broilereiden kasvatukseen ja
kasvatusolosuhteisiin liittyviä asioita
epäillään muita tuotantoeläimiä
enemmän. Vaikka huoli eläinten
eettisestä kohtelusta ja hyvästä
tuotantotavasta on lisääntynyt,
se ei näy kulutustottumuksissa ja
ostokäyttäytymisessä.
Suomalaisista 93 prosenttia syö lihaa muodossa tai toisessa, ja määrä on vähentynyt
2,7 prosenttiyksikköä edellisvuodesta. Eniten
on vähentynyt päivittäin tai lähes päivittäin
lihaa syövien osuus. Useamman kerran viikossa lihaa syö kuitenkin noin 70 prosenttia
kaikista kuluttajista.
Määrällisestä vähentymisestä huolimatta
lihan arvostus on säilynyt ennallaan. Nuorten
ja erityisesti 25–34-vuotiaiden miesten suhtautuminen lihaan ja liharuokiin on myönteisintä. Myönteisyys on lisääntynyt erityisesti
25–34-vuotiaiden naisten keskuudessa, mutta vähentynyt alle 25-vuotiaiden joukossa.
Kuluttajien mielikuvaa eri lihalaaduista selvitettiin lokakuussa 2010 (kuva 1). Yleismielikuva naudan-, porsaan- ja siipikarjanlihasta on
huonontunut viimeisen vuoden aikana.
Siipikarjanliha arvioitiin vähärasvaisimmaksi, terveellisimmäksi, helpoimmaksi valmistaa ruuaksi ja myös kohtuuhintaisimmaksi. Lisäksi marinoitujen tuotteiden valikoimaa
pidetään parempana muihin lihoihin verrattuna.
Siipikarjanlihan turvallisuus ja tuotantotapa puolestaan arvioitiin selvästi sian-, naudan- ja lampaanlihaa huonommaksi. Naudanlihaa pidetään muita lihoja kalliimpana ja
haasteellisempana ruuanlaitossa lampaanlihan ohella. Porsaanliha taas arvioitiin rasvaisemmaksi ja vähemmän maukkaaksi kuin
lammas, nauta ja siipikarja. Lampaanlihan
ominaisuudet arvioitiin keskimäärin huonom-
42
KUVA: LiHATiedOTUS/TONi HäRKöNeN
Eettiset asiat mietityttävät
entistä useampaa
Noin 90 prosenttia kuluttajista pitää broilerin- ja kalkkunanlihaa erittäin tai melko
terveellisenä.
maksi kuin muiden lihojen.
Mielikuva hyvästä ja eettisestä tuotantotavasta on huonontunut aiemmasta kaikkien
lihalaatujen kohdalla, eniten porsaanlihassa.
Naudanlihassa suurin muutos huonompaan
on tapahtunut hyvässä laadussa ja ruuanlaiton helppoudessa. Broilerin ja kalkkunan
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
kohdalla taas käsitykset hyvästä tuotevalikoimasta ja kohtuullisesta hinnasta ovat huonontuneet eniten edelliseen vuoteen verrattuna. Lampaanlihan imagoon liittyviä asioita
selvitettiin ensimmäisen kerran viime syksynä, joten vertailua aiempaan ei ole.
Päivittäin lihaa syövien kuluttajien mieliku-
vat olivat kauttaaltaan parempia kuin niiden,
jotka syövät lihaa harvemmin. Miehet puolestaan arvioivat lihan ominaisuudet positiivisemmiksi kuin naiset.
Kuluttajilta kysyttiin vielä erikseen lihaan ja
lihantuotantoon liittyviä huolenaiheita. Yhä
useammalla vastaajalla on huolenaiheita,
mutta hieman yli 60 % sanoi kuitenkin, ettei
mikään huolestuttanut. Lisääntynyt huoli
koskee enimmäkseen eettisiä kysymyksiä ja
huolestuneiden määrä on noin kolminkertaistunut vuoden aikana.
Kuva 1 Lihalajien imago - KAIKKI vastaajat
Kuinka hyvin seuraavat ominaisuudet/asiat sopivat mielestäni tähän lihaan tai tästä lihasta
valmistettuun ruokaan
1 Erittäin huonosti
3,0
Sopii monenlaisiin ruokiin
(sort by total- ang.)
3,5
4,0
4,5
7 Erittäin hyvin
6,5
6,0
5,5
5,0
Maukasta
Turvallista
Hyvälaatuista
Vähärasvaista
Mureaa
Mehevää
Helppoa ja nopeaa valmistaa
Naudan jauhelihaa ja broilerin
rintafileetä syödään eniten
Kuluttajilta kysyttiin myös erikseen eri lihalajien, makkaran ja valmisruokien terveellisyysmielikuvaa. Yleinen terveellisyysmielikuva on
hieman laskenut vuodesta 2009 lukuun ottamatta porsaanlihaa ja makkaraa (kuva 2).
Kala on aikaisempien vuosien tapaan vankka ykkönen, ja sen jälkeen tulevat broileri ja
kalkkuna. Broilerin- ja kalkkunanlihaa pitää
erittäin tai melko terveellisenä noin 90 prosenttia kuluttajista. Porsaanlihan arvioi erittäin tai melko terveelliseksi kuusi kymmenestä vastaajasta.
Päivittäin tai lähes päivittäin lihaa syövät
arvioivat kaikki lihalajit terveellisemmiksi
kuin harvemmin lihaa syövät. Miehet arvioivat naudanlihan, lampaanlihan ja porsaanlihan terveellisemmäksi kuin naiset. Naiset
taas pitävät broilerin- ja kalkkunanlihaa jonkin verran terveellisempänä kuin miehet.
Yleisimmin syödään kalaa, naudan jauhelihaa, broilerin rintafileetä, leikkelemakkaroita
ja broilerisuikaleita. Lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta ilmoitti syöneensä niitä
viime vuoden aikana. Kaikkein harvimmin
syödään kalkkunan fileetä, lampaanlihaa ja
kalkkunan jauhelihaa.
Tulevaisuuden käyttöaikomusten mukaan
kaikissa kysytyissä lihalajeissa käyttäjiä olisi
yhtä paljon ja määrä olisi lisääntymässä ainakin kalkkunan- ja lampaanlihalle. Lihan käyttöä vähentäneet kuluttajat ilmoittivat korvanneensa naudan- ja sianlihaa sekä makkararuokia muilla ruoka-aineilla, yleisimmin tuoreilla vihanneksilla, kala- ja kasvisruuilla sekä
hedelmillä.
Hinta edelleen tärkein
ostopäätökseen vaikuttava tekijä
Lihaa ostettaessa hinta on tärkein ostopäätöksiin vaikuttava tekijä 45 prosentille kuluttajista. Hinnan merkitys on kuitenkin laskenut
jonkin verran viime vuosista. Erityisen tärkeä
ostoperuste hinta on nuorille, 15–34-vuotiaille kuluttajille.
Toiseksi tärkein valintaperuste on laatu. Se
on tärkeää varsinkin päivittäin lihaa syöville
Monipuoliset tuotevalikoimat
Hyväät valikoimat maustettuja/marin. tuotteita
Tasalaatuista rakenteeltaan (ei jänt./kalvoja)
Tuotettu hyvää tuotantotapaa käyttäen
Kohtuuhintaista
Porsaanliha (n=1008)
Naudanliha (n=978)
Siipikarjanliha (n=996)
Lampaanliha (n=966)
Lihan kulutusta ohjaavat tekijät 2010
Kuva 1: Eri lihalajien imago 2010, kaikki vastaajat.
Lähde: Lihan kulutusta ohjaavat tekijät 2010, Suomen gallup elintarviketieto
Kuva 2 Eri lihatuotteiden terveellisyysmielikuva, ka
Miten terveellistä ruokaa sinun mielestäsi on...?
Terveellisyysmielikuva
kaikkien lihalajien
osalta hieman
laskenut vuodestä
2009
Erittäin epäterveellistä 1
1,0
2,0
3,0
4,0
Erittäin terveellistä 7
7,0
6,0
5,0
6,25
6,35
kala
5,53
5,65
broilerinliha
5,49
5,59
kalkkunanliha
5,09
5,15
naudanliha
4,98
5,02
lampaanliha
4,82
4,90
kokolihaleikkeet
4,75
4,65
porsaanliha
valmisruuat
3,31
3,33
makkara
3,29
3,24
2010
2009
Lihan kulutusta ohjaavat tekijät 2010
Kuva 2: Eri lihatuotteiden terveellisyysmielikuva.
Lähde: Lihan kulutusta ohjaavat tekijät 2010, Suomen gallup elintarviketieto
kuluttajille. Lihan laatua kuvattiin erityisesti
hyvällä maulla, terveellisyydellä, mehevyydellä ja valmistuksen helppoudella.
Kolmanneksi tärkein ostoperuste on kotimaisuus/alkuperä. Se on tärkeintä joka viidennelle kuluttajalle. Kotimaisuuden merkitys on vähentynyt jonkin verran edellisvuodesta.
Eläinten hyvinvointiin tai kasvatusolosuh-
teisiin liittyvät asiat eivät nousseet ostoperusteena esiin. π
Riitta Stirkkinen
toiminnanjohtaja
Lihatiedotusyhdistys ry
riitta.stirkkinen(at)lihatiedotus.fi
Kirjoitus perustuu Suomen gallup elintarviketiedon
lokakuussa 2010 tekemään Lihan kulutusta ohjaavat
-tekijät tutkimukseen, johon vastasi 1 115 yli
15-vuotiasta suomalaista.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
43
n L i H A T e O L L i S U U S
Lihalla on paikka lautasella
Suomalaisista 93 prosenttia syö
lihaa, ja se kannattaa. Ilman lihaa
ravintoaineiden saantimme jäisi
melkoinen lovi täytettäväksi.
Kun lautaselle kaivataan hyvää vitamiinien
lähdettä, harvalle tulee ensimmäisenä liha
mieleen. Lihasta saadaan kuitenkin monipuolisesti A- ja B-vitamiineja. Sen lisäksi liha on
paras proteiinin ja raudan lähteemme ja siitä
saadaan yli puolet ruokavaliomme pehmeästä rasvasta. Kärjistäen voisi sanoa, että ainoastaan C-vitamiinia ja kuitua ei lihasta saa.
Lihalle kannattaa siis varata lautasmallin
osoittama paikka aterioilla. Sen avulla monipuolinen ruokavalio toteutuu kuin itsestään.
tippuu, vaan se, kuinka monta niistä pysyy
poissa. Paino pysyy hallinnassa helpommin,
kun lautasella on erinomaista proteiinin lähdettä, vähärasvaista lihaa.
Kokolihan rasva ei ole piilossa, vaan selkeästi esillä. Liha ei myöskään ime itseensä rasvaa, eli pannulla leivittämätön liha laihtuu.
Kun näkyvä rasva on poistettu lihasta, jää lihaan rasvaa alle 5 %. Pieni määrä rasvaa lihassa on silti hyvä asia, sen avulla liha säilyy
mehukkaampana.
Liha auttaa painonhallinnassa
Painonhallitsijan ei kannata karttaa lihaa.
Proteiinipitoinen ruokavalio laihduttaa laadukkaasti: Sen avulla vähenee terveydelle
erityisesti haitallinen vatsaontelon sisäinen
rasva, mutta aineenvaihdunnallisesti aktiivinen lihaskudos säästyy.
Proteiini myös ylläpitää kylläisyyttä, mikä
tekee painonhallinnasta miellyttävämpää,
kun nälkä ei kurni vatsassa. Terveyden kannalta oleellista ei ole se, kuinka paljon kiloja
Rypsirehu ”pehmensi” porsaanlihan
Suomalaisten tyydyttyneen eli kovan rasvan
saanti ylittää edelleen ravitsemussuosituk-
100
Naudan- Porsaan- Broilerin- Kirjolohi- Maitopaisti
filee
filee
filee rahka
Proteiini
Tofu 80
(g/100g)
Energia
28
31
19
10
8
4
6
2
13
0,4
4
60
40
160
170
140
190
60
4,4
0,8
0,9
0,5
-
1,9
20
0s
1,6
0,8
1,1
4,9
0,6
-
10,9
7,7
8,3
12,1
3.1
1,4
0,1
1,3
0,1
0,06
0,05
0,06
20
80 0
(kcal/100g)
Rauta
(mg/100g)
B12 - vit
(µg(/100g)
Niasiinit
(mg/100g)
B1 - vit
80
31
(g/100g)
Rasva
60
40
100
(mg/100g)
Liha on paras
proteiininlähteemme.
Proteiinin lisäksi annoksesta
lihaa saa monipuolisesti myös
muita ravintoaineita – ja
halutessa vähärasvaisessa
muodossa.
a
a
u
ha
sit nlihus anli a nlhiha
o
h ai
ha
a t
Su rsa osi audanli araj nl anli
Po Su N rsa iipaikud karj
Po S N iipi
S
Eri lihalaatujen rasvan laatu verrattuna ravitsemussuosituksiin.
Suositusten mukaan korkeintaan 1/3 ruokavalion kokonaisrasvasta
saisi olla kovaa rasvaa.
19%
a
Raut
26%
36%
32%
31%
34%
iini
am
A-vit
iini
vitam
B12ni
oksii
Pyrid
atti
Fola
26%
10%
26%
25%
siini
Nia
it
21%
a
rasv
20%
a
Rasv
eiini
Prot
13%
gia
Ener
0%
44
Naiset
Miehet
32%
55%
54%
sva
eä ra
Suomalaisten ravintoaineiden saanti
lihasta ja liharuuista (Lähde Finravinto
2007).
28%
24%
iini
itam
B1-v
Kova
29%
15%
17%
ni
amii
Pehm
29%
13%
i
iin
itam
B6-v
B2-v
Pehmeä rasva (%)
Pehmeä rasva (%)
Kova rasva (%)
Kova rasva (%)
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
10%
26%
26%
27%
32%
16%
20%
30%
40%
50%
60%
Soile Käkönen
ravitsemusasiantuntija
HK Ruokatalo Oy
soile.kakonen(at)hkruokatalo.fi
KUVA: HK RUOKATALO
set, mikä vaikuttaa epäedullisesti sydän- ja
verisuonitautisairastavuuteen. Liha ja lihavalmisteet ovat merkittävä kovan rasvan lähde
ruokavaliossamme.
Nyt tilanteeseen on luvassa parannusta uuden sydämelle paremman Rypsiporsaan®
muodossa. Rypsiöljyllä terästetyn rehun ansiosta sen lihan rasvan laatu on muuttunut
luonnollisesti pehmeämmäksi. Lihan rasvasta
alle kolmasosa on kovaa, aivan kuten ravitsemussuositukset suosittavat. Tavalliseen porsaanlihaan verrattuna kovan rasvan määrä on
laskenut noin 15 %. Kova rasva on korvautunut pehmeällä rasvalla, minkä ansiosta Rypsiporsaan omega 3 -rasvahappopitoisuus on
noin nelinkertainen tavalliseen porsaanlihaan
verrattuna.
Pehmeämpi rasvan laatu myös näkyy ja
maistuu. Pehmeämpi rasva sulaa paremmin
lihaa kypsennettäessä tehden siitä maukkaampaa, mureampaa ja mehukkaampaa. π
Liha maistuu suomalaisille. He söivät lihaa vuonna 2009 henkeä kohden 73,9 kg. Tästä noin
puolet (34,4 kg) oli porsaanlihaa. Naudanlihaa ja siipikarjanlihaa syötiin kumpaakin lähes
saman verran: 17,8 kg ja 17,5 kg henkeä kohden.
n L i H A T e O L L i S U U S
Keittiöalan ammattilainen Reima Lönnqvist vastaa uuden ruokatehtaan toiminnasta.
KUVA: TUiJA NiemiNeN
Votkin panostaa valmisruokaan
Lihatukku Veijo Votkin
panostaa nyt laadukkaaseen
valmisruokaan. Uusi
suurkeittiö Helsingin
Sörnäisissä mahdollistaa
valmisruokatuotannon yli
kymmenkertaistamisen ja
valikoiman laajentamisen.
Uutta suurkeittiötä vuodenvaihteesta alkaen
vetänyt keittiömestari Reima Rönnqvist on
tyytyväinen.
– Täällä on hyvät tilat ja työvälineet harjoittaa ammattia ja vapaat kädet hankkia tarvittavat koneet ja laitteet, hän kehuu uusia tiloja esitellessään.
Rönnqvist sanoo, että ensimmäisenä toimintavuotena valmisruokien tuotekehitys
vaatii suurimmat ponnistelut.
– Satsaamme tuotteisiin, joissa voidaan
tehdä pitkiä, laadukkaita sarjoja. Pyrimme
eroon ” näpertelystä”, mutta teemme myös
46
pieniä, räätälöityjä eriä.
Tuhannen neliön tiloissa on sekä lämmin
keittiö että kylmäkeittiö ja tilaa noin 12-kertaisesti entisiin keittiötiloihin verrattuna. Perheyritystä johtava Veijo Votkin määritteleekin uuden keittiön keskisuureksi ruokatehtaaksi.
Suurkeittiön remontointi oli Votkinilla jo
kahdeksas laajennus Sörnäisissä. Sen toteutus uskottiin rakennusliikkeelle, joka on tehnyt suurimman osan yrityksen aikaisemmistakin laajennuksista. Keittiösuunnittelussa oli
mukana oman henkilökunnan lisäksi alan
konkareita. Paljon aikaa ja energiaa kului
myös oikeiden koneiden ja laitteiden etsimisessä.
Tuotantotilaa 4000 neliötä
Edellisen kerran Votkin laajensi keittiötilojaan
vuonna 2004 nelinkertaisiksi, mutta ne kävivät muutamassa vuodessa ahtaiksi. Puolitoista vuotta sitten tarjoutui tilaisuus laajentaa keittiötä, kun yrityksen yläkerrasta muutti catering-alan vuokralainen pois.
Täysin remontoidut keittiötilat ovat nyt ylä-
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
kerrassa ja lihan käsittelytilat sekä tehtaanmyymälä alakerrassa. Yhteensä tuotantotiloja on noin 4000 neliömetriä. Raaka-aineet ja
tuotteet kulkevat kerrosten välillä tavarahissillä.
– Alakertaan jäi vielä pieni keittiö, mutta
tuotannon tarpeet hoidetaan uusissa, virtaviivaisissa tiloissa, Veijo Votkin tarkentaa.
Hän sanoo, että yritys satsaa nyt valmisruokaan, koska yhteiskunta ja ruokatottumukset ovat muuttuneet.
– Uskomme, että olemme kerrankin ajoissa
vastaamassa kuluttajien tarpeisiin. Valmisruoka tulee lisääntymään, Veijo Votkin toteaa.
Hän tähdentää, että oma myymälä on tärkeä asiakas, mutta HoReCa- ja vähittäiskauppa-ala käyvät yhä tärkeämmiksi asiakkaiksi
tulevaisuudessa. Viime vuonna kukin näistä
tuotti noin kolmanneksen yrityksen liikevaihdosta.
– Olemme toimineet 33 vuotta ja olleet aina
HoReCa-sektorin palvelija, mutta teemme
tuotteita myös vähittäiskauppasektorille. Catering-puolella, jossa tilaukset ovat yleensä
keskisuuria tai suuria, teemme hyvin pitkälle
KUVA: ReimA RöNNqViST
Hyvistä raaka-aineista
syntyy herkullisia ruokaannoksia, kuten kuvan hirvipuolukkamureke.
Laajennuksen myötä myös keittiöhenkilökunnan määrää on tarkoitus nostaa kuudesta
20 henkilöön viimeistään ensi vuonna. Kaiken
kaikkiaan uudessa keittiössä mahtuu työskentelemään 25 työntekijää.
– Tavoitteena on olla laadukas, iloinen työpaikka noin 25 henkilölle. Unelmakeittiötä ei
voi tehdä koneilla ja laitteilla, vaan sen synnyttävät iloiset ja mukavat työtoverit, laadukkaat tuotteet sekä rehellinen ja avoin ilmapiiri, Rönnqvist vakuuttaa.
Monipuolinen keittiö
meneviä tuotekomponentteja, Veijo Votkin tiivistää yrityksen toiminta-ajatuksen.
Uutuutena kylmäkeittiö
Kylmäkeittiö on uusi aluevaltaus, joka lohkaisee noin kolmanneksen valmisruokatuotannosta.
– Kylmäkeittiön kehitystyö on vielä kesken,
mutta koko ajan ollaan menossa eteenpäin.
Menemme markkinoille rauhallisesti, ei rytinällä: vasta kun uusi tuote on myyntikelpoinen ja testattu ensin omalla porukalla, Veijo
Votkin kertoo.
Hän painottaa, ettei tuotteita tehdä koskaan hinnan kustannuksella.
– Teemme ne parhaista raaka-aineista ja
tarpeellisella käsityövoimalla, mutta hyvät
koneet auttavat monessa kohtaa.
Reima Rönnqvist täsmentää, että uusi lai-
tekanta mahdollistaa suuremmat tehot ja valikoiman. Tuotevalikoimiin ovat tulleet uutuutena jälkiruuat sekä majoneesisalaatit ja -kastikkeet.
– Pystymme toimittamaan tilausasiakkaille
nyt koko ruokakirjon. Laatu on raaka-ainehankinnoissa ykkösenä, ja heti sen perään tulevat kotimaisuus ja tuoreus. Suurin osa raaka-aineista hankitaan kotimaiselta elintarviketeollisuudelta ja vanhoilta, hyviksi todetuilta yhteistyökumppaneilta, Reima Rönnqvist
sanoo.
Uusia koneita hankintaan sitä mukaa, kun
niitä tarvitaan. Hankintalistalla on muun muassa suurtehopakkauskone, jonka kapasiteetti on 1500–2000 pakettia tunnissa.
– Laitekanta on jo nyt mittava, mutta muutamia erikoislaitteita olemme jo tilanneet lisää, Reima Rönnqvist paljastaa.
Mikä sai Reima Rönnqvistin tarttumaan uuden ruokatehtaan ohjaimiin?
– Olen tuntenut Veijon ja Votkinin perheen
reilun kymmenen vuotta. Uusi keittiö ja sen
monipuolisuus olivat minulle riittävä haaste,
hän sanoo.
Rönnqvist on keittiö- ja elintarvikealan
kymmenottelija, joka on työskennellyt kymmenisen vuotta ulkomailla ja toiset kymmenen vuotta yrittäjänä kotimaassa.
– Olen tehnyt ruokaa Yhdysvaltain Moskovan suurlähetystössä Yhdysvaltain presidentille, mutta toisaalta ollut Singaporessa vähän huonommissa eväissä. Minua kiinnostaa
rakentaa tämä keittiö niin, että Wotkin´s Keittiö yhdistetään automaattisesti Suomen parhaimpiin laatuihin, hän tiivistää ydintehtävänsä. π
Pirjo Huhtakangas
Tuoreen ja prosessoidun lihan säilyvyyden parantamiseen
 Estävät pilaajabakteerien (Leuconostoc, Listeria monocytogenes) kasvua
 Parantavat lihan värin stabiilisuutta
 Aktiivisia alhaisissa säilytyslämpötiloissa
 Aktiivisia pakastetuissa lihatuotteissa myös sulatuksen jälkeen
 Synergia orgaanisten happojen kanssa
Lyocarni BOM-13
• Lactobacillus sakei
• keitetyille suojakaasu- ja vakuumipakatuille lihatuotteille
Lyocarni BXH-69
• Stafylococcus xylosus ja Lactobacillus sakei
• tuoreelle lihalle (kokoliha ja jauheliha)
• raakamakkaroihin
Käyttömäärä 20 g startteria / 100-100.000 kg lihaa
Kysy lisää starttereista tai pyydä apua tuotekehitykseen:
Dennis Potrykus, puh. (09) 521 2150 tai
[email protected]
LYOCARNI
-startterit
Leipurin Oy Elintarviketeollisuus
PL 40 (Kutojantie 4), 02631 Espoo
Puh. (09) 521 70 • Fax. (09) 521 2121
www.leipurin.com
KehittyväElintarvike_1104_175x128mm_Startterit.indd 1
5.5.2011 10:04:09
n L i H A T e O L L i S U U S
Sikojen hyvinvointi paranee
Suomessa on jo vuosikymmeniä ajateltu, että
terve ja hyvin kasvava sika voi hyvin. Niinpä
meillä on panostettu jo pitkään sairauksien
torjuntaan koko valtakunnan tasolla. Esimerkiksi luomistautia aiheuttava Brucella- bakteeri hävisi maastamme jo vuonna 1960, porsasyskää aiheuttava Mykoplasma hyopneu­
moniae 1970-luvulla. Porsasyskätilanne on
Suomessa nyt erittäin hyvä. Toivottavasti Norjan tapaan voidaan pian todeta taudin hävinneen Suomesta kokonaan.
Lisäksi on monia tauteja, joita ei Suomessa
ole koskaan todettu ja jotka aiheuttavat suuria tappioita maailmalla sikataloudessa, kuten virustaudit PRRS (porcine respiratory and
reproductive syndrome) tai PED (porcine epidemic diarrhea).
Elinolosuhteita ja ruokintaa on
kehitetty
Sikojen rakennettua ympäristöä kehitettiin
Suomessa 1990- ja 2000-luvulla mm. eläinsuojelulainsäädännön avulla. Sikojen kasvatuksessa asetettiin normeja esimerkiksi määrittelemällä minimipinta-ala karsinalle, jossa
sikoja saa pitää tai säädettiin toimenpiteistä,
joita sialle saa tehdä. Esimerkiksi Euroopassa
yleinen sikojen häntien katkaisu kiellettiin
lainsäädännössä, joskaan se ei ole koskaan
ollut Suomessa yleinen käytäntö.
Eläinten hyvinvointia on parannettu osaltaan ruokinnalla. Rehusta ei voida tinkiä, jos
sikoja kasvatetaan mahdollisimman nopeasti. Eläinten ruokinta onkin viime vuosikymmeninä parantunut paljon, ja sikojen ruokintatarpeista aminohappo- ja vitamiinitasolle asti
tiedetään tänä päivänä paljon enemmän kuin
vaikkapa 20 vuotta sitten.
Erään teurastamon laatuketjuun yritettiin
kehittää 1990-luvulla hyvinvointiosio, jolla
olisi luokiteltu sikaloita, mutta aika ei vielä
ollut ”kypsä” ajatukselle. Nyt sikojen hyvinvointi nähdään uusin silmin. Sikaketjussa tarvitaan uudenlaista avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Näin voidaan vakuuttaa kuluttajat siitä, että suomalainen sika on elinaikanaan voinut hyvin ja siksi siitä kannattaa maksaa
enemmän kuin ulkomaisesta sianlihasta.
Sikatilojen terveysluokitusrekisteri
pian 10-vuotias
Suomessa on toiminut vuodesta 2003 lähtien
Eläintautien Torjuntayhdistys ETT ry:n hallinnoima ja teurastamoiden yhteistyöllä kehittämä sikatilojen terveysluokitusrekisteri Sikava. Se on internet-pohjainen rekisteri, jossa
sikatilat luokitellaan kolmeen eri tasoon.
Tällä hetkellä rekisteriin kuuluu yli 90 %
Suomalaisella sialla on saparo.
KUVA: SANNA NiKUNeN
Sanna Nikunen työskentelee
terveyshuoltoeläinlääkärinä.
KUVA: OLAVi KUJA-LiPASTi
48
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Suomen sikatiloista ja yli 95 % Suomen sianlihan tuotannosta. Rekisteriin kuuluvista pitopaikoista kuuluu 86 % rekisterin kansalliselle tasolle, jonka vaatimuksia ovat mm.
eläinlääkärin terveydenhuoltokäynti 4–6 kertaa vuodessa ja vapaus tietyistä taudeista,
esimerkiksi salmonellasta, porsasyskästä ja
kapista.
Vuoden 2010 aikana elinkeino kehitti useita sikojen hyvinvointia parantavia osa-alueita. Sikavan kansallisen tason vaatimuksia
muutettiin vuoden 2011 alusta. Vaatimuksiin
otettiin mukaan ns. vastuullisen tuotannon
raja-arvot. Tuotannon tulee täyttää ennalta
asetetut raja-arvot lihantarkastustulosten
(koko- ja osaruhohylkäykset mittarina), emakoiden ja lihasikojen kuolleisuuden ja lääkkeiden käyttömäärien suhteen (käyttöön
vuonna 2012). Näiden arvojen täyttymistä
seurataan Sikavan avulla.
Sikavan terveydenhuoltokäynteihin kiinteästi liittyvä käyntilomake uusittiin ja otettiin
käyttöön vuoden 2011 alusta. Käyntilomakkeeseen otettiin tautien ja sairauden oireiden
sekä tuotanto-olosuhteiden arviointien lisäksi hyvinvointia mittaavia uusia indikaattoreita, mm. eläinten kuolleisuus, emakoiden lapavauriot ja kuntoluokat. Ne katsotaan nyt
joka tilakäynnillä.
Lihateollisuuden
tutkimuskeskus
LIHA ON MEIDÄN OSAAMISTAMME
•
•
•
•
Porsaat köllöttävät tyytyväisinä lämpölampun alla.
Lihatutkimuspalvelut
Koulutuspalvelut
Teknologia- ja tuotekehityspalvelut
HACCP, omavalvonta- ja
hygieniapalvelut
• Akkreditoituja laboratoriopalveluja
KUVA: SANNA NiKUNeN
Jatkossa rekisteristä voidaan ottaa yhteenvetoja, jotka kertovat sikojen hyvinvoinnista kaikilla rekisterissä olevilla tiloilla.
Vuoden 2011 aikana saadaan uusittua myös tiloilla kerran vuodessa tehtävä terveydenhuoltosuunnitelmalomake, josta edelleen saadaan lisätietoa eläinten hyvinvoinnista.
Satoja eläinlääkäreitä ja
yli 1500 tuottajaa koulutettu
Eläinlääkäreitä ja tuottajia on koulutettu laajasti eläinten hyvinvoinnista. Syksyllä 2010 koulutettiin 170 eläinlääkäriä maaja metsätalousministeriön ja Eviran avustamana. Koulutustilaisuuksia järjestettiin Sikavan puitteissa lisää keväällä 2011 niin,
että loppukevääseen mennessä koulutettuja eläinlääkäreitä
oli yli 300.
Suomen Sikayrittäjät ry sai hankerahaa Manner-Suomen
Maaseutuohjelmasta vuosille 2010–2012 koulutuksen järjestämiseksi tuottajille ja sidosryhmille. Tämän hankkeen omavastuuosuudesta vastaa ETT:ssä mukana olevat teurastamoteollisuusyritykset. Tuottajille järjestetään kolme koulutuskierrosta mm. sikojen hyvinvoinnista ja lääkkeiden käytöstä. Ensimmäinen koulutuskierros järjestettiin keväällä 2011. Eri puolilla Suomea pidettiin 22 tilaisuutta, joissa koulutettiin yli 1500
tuottajaa.
Terveydenhoitokäyntejä auditoidaan
Eläinlääkäreiden koulutuksen lisäksi terveydenhuoltokäyntejä
aiotaan auditoida. Auditoinnista ja sen suorittamisesta on tilattu selvitys Lihateollisuuden Tutkimuskeskukselta. Selvitys
valmistuu keväällä 2011, minkä jälkeen tehdään päätös auditointien aloittamisesta.
EU:ssa oli käynnissä vuosina 2004–2009 hyvinvointiprojekti Welfare Quality®. Sen tuloksia on hyödynnetty myös Sikavan
terveydenhuoltokäyntilomakkeen suunnittelussa. Lisäksi teurastamoteollisuus haluaa edistää tutkimusta rahoittamalla
Helsingin yliopiston tutkimushanketta, jossa pilotoidaan Welfare Quality®-ohjelmaa suomalaisilla sikatiloilla. Tutkimukseen osallistuu noin 200 sikatilaa, ja sen alustavia tuloksia
saadaan syksyllä 2011. π
Sanna Nikunen
terveyshuoltoeläinlääkäri
ETT ry/Sikava
sanna.nikunen(at)ett.fi
Soita meille puh. 020 761 9480
Käy kotisivuillamme www.ltk.fi
Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK osuuskunta
Luukkaankatu 8
PL 56, 13101 Hämeenlinna
ISO 9001
n L i H A T e O L L i S U U S
Broilerintuotannon
vahvuutena terveet linnut
Jalkapohjasairauksia vähän
Suomessa ei ole käytössä lintujen harvennusta parvissa, vaan kaikki linnut menevät yhtä
aikaa kasvatushalliin ja sieltä teurastamoon.
Tällä vältetään mm. lintujen stressaantuminen. Käytössä on myös 24 tunnin olosuhdevalvonta kasvatushalleissa.
– Näin voidaan heti puuttua mm. häiriökäyttäytymiseen, jos sellaista esiintyy. Kaikilla tuottajilla on mahdollisuus jatkuvaan yhteyteen teurastamon eläinlääkäriin, joten ongelmiin voidaan puuttua heti, kun niitä ilmenee. Tämän johdosta esimerkiksi lintujen nokan typistystä ei tarvita Suomessa, Lastikka
tarkentaa.
Kasvatusalustana käytetään turvetta. Se
on olkia kalliimpaa, mutta sitoo paremmin
kosteutta ja parantaa hallien ilman laatua.
– Ilmanlaadulla ja kosteudella on suuri
merkitys lintujen jalkapohjatulehduksiin. Niitä ja geneettisiä jalkaongelmia esiintyy Suomessa erittäin vähän, esimerkiksi Atrialla viime vuonna vain 0,04 prosentilla linnuista.
Maassamme otettiin toukokuun alussa lainsäädäntöön pakollinen broilereiden jalkapoh-
50
jatulehdusten tutkiminen, mitä EU-lainsäädäntö ei edellytä, Lastikka kertoo.
Teurastamolla arvioidaan jokaisesta parvesta vähintään 100 linnun yksi jalkapohja
mahdollisten jalkapohjatulehdusmuutosten
arvioimiseksi.
– Jalkapohja pisteytetään ihotulehduksen
vakavuusastevaurion syvyyden perusteella.
Pisteet jakautuvat kolmeen luokkaan. Luokka
0 vastaa tervettä jalkapohjaa, luokka 1 lieviä,
pinnallisia tulehdusmuutoksia ja luokka 2 syvää tulehdusmuutosta. Tarkastuseläinlääkäri
tekee ilmoituksen aluehallintovirastoon, kun
parven jalkapohjatulehdusarvioinnin tulos
ylittää 80 pistettä tai parven kuolleisuus on
noussut yli sallitun rajan. Se saadaan kertomalla luku 0,12 parven teurasiällä päivinä laskettuna ja lisäämällä tuloon luku 1, esimerkiksi 0,12 x 38 + 1 = 5,56 %, Lea Lastikka täsmentää.
Jalkapohjien tulehdusarviointia on tehty
kaikissa broileriteurastamoissa satunnaisesti, mutta nyt siitä on säädetty eläinsuojelulaissa.
Apuna hyvinvointi-indeksi
Siipikarjaliiton johtamassa kansallisen laatustrategian hankkeessa on tehty viimeiset
kolme vuotta broilereiden hyvinvointitutkimusta yhteistyössä MTT:n kotieläintutkimuksen, Eviran, maa- ja metsätalousministeriön
sekä teurastamoiden kanssa.
Tutkimushankkeessa on kehitetty mm. hyvinvointi-indeksi, jolla määritellään painoarvot jokaiselle hyvinvointimuuttujalle (kuolleisuus, jalkapohjien kunto, kasvatuspoistuma,
kuihtuneet linnut, teurastamolöydökset jne.)
ja lasketaan näiden keskiarvo.
– Painoarvot määritellään asiantuntijaryhmissä, ja yleisesti jalkapohjien kuntoa on painotettu eniten. Menetelmää on helppo käyttää, mutta asiantuntijoiden näkemykset hyvinvointimuuttujien painotuksista saattavat
ajan myötä muuttua, joten indeksi kaipaa jatkuvaa päivitystä. Sitä voidaan kuitenkin hyödyntää hyvin neuvonnan työkaluna, Lea Lastikka arvioi.
Tutkimuksella on valmistauduttu myös uuteen direktiiviin. Broilereiden hyvinvointidirektiivin vaatimukset on kirjattu Suomessa
eläinsuojelulakiin ja valtioneuvoston asetukseen, jotka astuivat voimaan 1.5.2011. Lainsäädännöllä on asetettu minimivaatimukset
broilereiden kasvatusolosuhteille koko EU:n
alueella. Yleiset olosuhdevaatimukset koskevat juomalaitteita, ruokintaa, eläintiloja sekä
laitteita ja eläinten tarkastamista.
– Lainsäädäntö määrittelee myös broilereiden kasvatustiheyden hallissa. Korkein kasvatustiheys edellyttää alhaista kuolleisuutta
sekä hyviä olosuhteita. Kasvatus hallissa
noudattaa kolmiportaista kasvatustiheyttä,
joka on neliötä kohti 33, 39 ja 42 elopainokiloa, Lea Lastikka kertoo.
KUVA: SUOmeN BROiLeRyHdiSTyS
Suomessa noudatetaan EU-lainsäädäntöä
tiukempaa kansallista laatujärjestelmää broilereiden kasvatuksessa.
– Suomalaisen broilerintuotannon vahvuutena ovat terveet ja hyvinvoivat linnut sekä
tuoteturvallisuus, Suomen Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Lea Lastikka tähdentää.
Suomessa lintuja ei lääkitä ennaltaehkäisevästi, vaan ainoastaan sairauksia hoidettaessa. Salmonellatutkimukset ovat tiukemmat
kuin lainsäädäntö edellyttää. Kaikki rehut tulevat vain positiivilistalla olevilta rehuntuottajilta.
Broilerit tuotetaan sopimustiloilla kolmelle
teurastamolle: Atrialle, HK:lle ja Saarioisille.
Näillä yrityksillä on omat laatuohjeistuksensa, joista sovitaan yhdessä tuottajien kanssa.
Yritykset myös kouluttavat kasvattajiaan, ja
niillä on siipikarjaan erikoistunut alkutuotannon ohjaus ja eläinlääkäri.
– Broilerinkasvattajat noudattavat teurastamon ohjeita kurinalaisesti. Kasvatushallien
koneet ja laitteet huolletaan säännöllisesti, ja
tuotantoa seurataan, mm. rehun ja veden kulutusta, ilmastointia ja ilman laatua, Lea Lastikka selvittää.
Untuvikot tuodaan kasvatustiloille hautomoista päivän vanhoina.
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Biisonin kasvatus yleistymässä Yhdysvalloissa
Biisonin liha on luonnostaan terveellistä ja
maukasta. Biisonissa on vähemmän rasvaa
kuin kalkkunassa ja jopa nahattomassa kanassa. Kaikki perustuu siihen, että biisonit laiduntavat ruohotasangolla ja tuotantoprosessissa niiden lihaa käsitellään mahdollisimman
vähän.
Yhdysvalloissa biisoneita kasvattavat lähinnä pientilalliset: 95 prosenttia biisoneista laiduntaa 4500 tilalla ympäri maata.
Aikanaan 1900-luvulle tultaessa biisoneita
eli Pohjois-Amerikassa enää noin tuhat yksilöä. Laji saatiin kuitenkin pelastettua, ja nyt
biisoneita on kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa sekä Kanadassa yhteensä 450 000.
Myös täysin villejä biisoneita vaeltaa esimerkiksi Yellowstonen kansallispuistossa noin
3500.
Lihan saatavuus paranee
Vuonna 2007 biisoneita kasvatettiin lihantuotantoon koko Yhdysvalloissa 60 000 kappaletta. Määrä on kuitenkin nousussa.
Biisonin lihaa saa jo useimmista suurista
kaupungeista. Yleensä lihaa kaupataan erikoismyymälöissä eli ihan tavanomaista supermarkettitavaraa se ei siis ole. Naudanlihantuotantoon verrattuna tuotanto on vielä vähäistä.
Biisonin kasvatuksessa ei käytetä antibiootteja tai hormoneja. Punaiselle lihalle allergiset ihmiset voivat syödä biisonia; allergista
reaktiota ei tule.
Biisonin lihassa on 69 prosenttia enemmän
rautaa kuin naudanlihassa. Myös vitamiineja,
mineraaleja ja beetakaroteenia on korkeat
määrät. Biisonin liha on Omega-3:n ja Omega-
Siipikarjaliiton tuore Broilerin hyvän tuo­
tantotavan opas huomioi hyvinvointidirektiivin vaatimukset.
– Direktiivi edellyttää, että kasvattajilla on
käytössään ajanmukaisia, hyvinvointiin liittyviä oppaita, joissa käydään läpi lainsäädännön vaatimukset, lintujen fysiologiaa ja käyttäytymistä, hoitoa, käsittelyä ja kiinniottamista, lastausta ja kuljetusta sekä tautisuojausta
ja ennaltaehkäiseviä toimia. Uusi ohjeistus
valmistui toukokuun alkupuolella, ja se on toimitettu kaikille kasvattajille, Lastikka sanoo.
Welfare Quality
-arviointimalli käyttöön?
Suomessa ilmasto-olosuhteet asettavat suuria haasteita pitää kasvatushallien ilma tasa-
6:n lähde. Kolesterolia saa 35 prosenttia vähemmän kuin naudanlihasta ja proteiinia 30
prosenttia enemmän kuin naudanlihasta.
Kannattavaa pienteollisuutta
Biisonit teurastetaan kahden vuoden iässä.
Keskimääräinen painonlisäys päivässä on 1,3–
1,9 naulaa, eli noin puolesta yhteen kiloon keväällä, kesällä ja syksyllä. Talvella paino vaihtelee painonmenetyksestä puolen kilon mahdolliseen painonlisäykseen.
Biisonin kasvattajille on kehitetty riskienhallintamenetelmiä, joiden avulla on helpompi tehdä päätöksiä muun muassa eläinten ostosta ja myynnistä. Heille on laadittu esimerkiksi vuosikalenteri, jonka avulla aloitteleva
kasvattaja osaa pitää järjestyksessä tehtävät
asiat, jotka toistuvat vuodenaikojen mukaan.
Kalenteri on myös kätevä muistilista kokeneemmallekin biisonitilalliselle. Kalenteri sisältää kaiken vasikoinnista ja niiden vieroittamisesta aina teurastukseen saakka.
Kasvattajat tapaavat toisiaan säännöllisesti
ja keskustelevat ajankohtaisista alaan liittyvistä aiheista. Viime aikoina on puhuttu paljon
eläinten sarvien poistosta: onko se tarpeellista vai ei. Osa kasvattajista haluaa poistaa sarvet muun muassa siksi, että eläimet eivät teloisi toisiaan ja jotta ihmisen olisi niitä turvallisempi käsitellä. Toisten mielestä sarvien
poisto aiheuttaa vain turhaa stressiä biisoneille.
Biisonin kasvattajat ovat joko teuraseläinten kasvattajia, tai sitten he kasvattavat vasikoita myyntiin. Kummassakin tapauksessa
pientilallisen on mahdollista saada kohtuullista voittoa pelkällä biisonin kasvattamisella.
laatuisena. Tästä onkin meneillään uusi tutkimushanke MTT:ssä.
Siipikarjaliiton johdolla on käynnissä myös
uusi laatustrategiaprojekti, jossa selvitetään
Welfare Quality -hyvinvointiarviointimallin
käyttömahdollisuutta broilerinkasvatuksessa.
Mallin tavoitteena on parantaa eläinten hyvinvointia ja luoda yhtenäiset mittausstandardit.
– Hyvinvoinnin painopisteinä ovat enemmänkin eläimeen kohdistuvat havainnoinnit,
kun nykymalleissa huomio kiintyy enemmän
olosuhteisiin. Mallin keskeisinä periaatteina
havainnoinnissa ovat hyvä terveys, tarkoituksenmukainen käyttäytyminen, hyvä ruokinta
sekä olosuhteet. Mallia ei ole vielä käytännössä sovellettu siipikarjaan. Nyt käynnissä olevassa Siipikarjaliiton ja MTT:n hankkeessa
Usein biisoneita kasvatetaan myös muun
maatilatoiminnan ohessa.
Yksi biisonin lihaa kasvattavista tiloista on
Jackson Hole Buffalo Meat Company. Se on perustettu 1947 Wyomingiin. Biisonit laiduntavat
luonnonlaitumilla. Kaksi viimeistä kuukautta
ennen teurastusta eläinten ruokavalioon lisätään maissia, jotta lihaan saataisiin enemmän
pehmeyttä ja makua.
Biisoneita kasvatetaankin tiloilla pääosin
laidunmailla, joilla eläimet käyskentelevät vapaasti. Joskus ne saavat lisäruuaksi viljaa. Biisonit ovat villieläimiä, ja ne voivat olla jopa
vaarallisia liian pienillä alueilla pidettynä.
Eläinten kasvatus ja lihantuotanto vaatii tietotaitoa, jota on onneksi nykyisin jo hyvin saatavilla. π
Teksti ja kuva: Eeva Vänskä
Juttuun on haastateltu iowa State Universityn
professoria dan Loyta.
Villi biisoni lepäilee Yellowstonen
kansallispuistossa.
tehdään ensimmäiset koetutkimukset mallin
soveltuvuudesta meidän olosuhteisiimme,
Lea Lastikka kertoo.
Hankkeeseen kuuluu myös tuottajakoulutusta ja kuluttajainformointia. Broileryhdistyksessä on suunnitteilla myös broilereiden
jalkatutkimus. Teurastamoilla tutkitaan broilereiden jalkojen kuntoa, mutta yhtenäistä,
koko alaa koskevaa tutkimusta ei ole. π
Pirjo Huhtakangas
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
51
n L i H A T e O L L i S U U S
Perimä, käsittely ja pH-arvo
vaikuttavat sianlihan laatuun
Lihaa ostaessaan kuluttaja kiinnittää huomion väriin ja ulkonäköön. Yleensä kuluttaja haluaa, että sianliha on tummaa. Kuluttajan
mielikuva sianlihasta muodostuu myös syöntilaadun eli maun, mureuden ja mehukkuuden perusteella. Syöntilaatua ei kuluttaja tosin pysty toteamaan ostohetkellä, vaan ostopäätös tehdään aiemman kokemuksen perusteella.
Tämä onkin tärkeä näkökohta, koska pitkästä jalostustoiminnasta huolimatta sama
lihapala ei ole samanlaista kaikissa ruhoissa.
Kuluttajalle myytävä palaliha myydään tietynkokoisina kappaleina, joissa lihan laatuvaihtelut tulevat helposti esille. Teollisuudessa johonkin tuotteeseen käytetty liha on yleensä
peräisin useasta eri ruhosta, jolloin lihan laatuvaihtelut eivät vaikuta lopulliseen tuotteeseen yhtä paljon.
Ruhon ja lihan laatuun vaikuttavat eläimen
oma perimä, eläimen käsittelytapa välittö-
52
mästi ennen teurastusta ja ruhon jäähdytys
teurastuksen jälkeen. Sikojen tulee tietysti
olla terveitä ja hyvin ruokittuja, mutta myös
muiden kasvatusolosuhteiden täytyy olla
suotuisia.
Käytetyillä valmistusteknologioilla, muun
muassa fosfaatin käytöllä, pystytään korjaamaan pienet puutteet esimerkiksi vedensidonnassa. Suuria lihan laatuvirheitä ei pystytä korjaamaan eikä peittämään ainakaan kokolihavalmisteiden valmistuksessa. Tällöin
nämä arvokkaat lihapalat on käytettävä tuotteisiin, joihin vähäarvoiset ruhonosat sopivat
jopa paremmin.
naisuus. Kun lihan sisältämän rasvan määrää
on jalostuksella vähennetty, on lihassa veden
määrä suhteessa proteiiniin lisääntynyt. Etenkin vähärasvaisissa ruhonosissa veden suhde
proteiiniin on korkea.
Hampshire-rotuisille sioille ja näiden risteytyksille on ominaista, että lihaksen vesi-proteiinisuhde on normaalia korkeampi. Lisäksi
hampshire-rotuisten sikojen vaaleat lihakset
sisältävät paljon glykogeenia, minkä seurauksena lihan lopullinen pH-arvo voi laskea hyvin
alas. Tämän vuoksi on helppo ymmärtää, että
hampshire-risteytyksissä lihan vedenpidätysominaisuudet ovat heikot.
Koostumus vaikuttaa lihan laatuun
Lihateknologiassa pH-arvo on
tärkeä ominaisuus
Liha koostuu vedestä, rasvasta ja proteiinista.
Näiden osuus lihasta on yhteensä lähes 99
prosenttia. Vesi on pidättäytynyt lihassa proteiiniverkostoon. Lihan laadun kannalta lihassa veden ja proteiinin suhde on tärkeä omi-
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Kun lihaa aletaan tutkia, mitataan aina ensimmäiseksi lihan pH-arvo. Lihan laadun kannalta olisi tärkeää seurata myös pH:n laskunopeutta teurastuksen jälkeen. Mitä hitaammin pH
KUVA: HK RUOKATALO
laskee ja mitä korkeampi on lihan loppu-pHarvo, sitä paremmin liha sitoo sekä omaa lihasmehuaan että lisättyä vettä. On tärkeää,
että liha pitää lihasmehunsa sisällään myös
kuluttajapakkauksissa.
Lihassolu on lihaksen perusyksikkö, jossa
lihaksen sisältämä glykogeeni pilkkoutuu teurastuksen jälkeen maitohapoksi, minkä seurauksena lihaksen pH-arvo laskee. Lihassoluja on ainakin kolmea päätyyppiä: punaisia,
valkoisia ja välimuotoa olevia. Näiden keskinäinen suhde lihaksessa määrää lihastyypin
eli onko lihas vaalea tai tumma. Tutkimuksissa
on keskitytty yleensä sian vaaleisiin lihaksiin,
joita ovat esimerkiksi ulkofilee ja sisäpaisti,
koska jalostuksessa tavoitteena on ollut juuri
näiden lihasten koon kasvattaminen.
Miten alas pH-arvo laskee, riippuu lihaksen
glykogeenipitoisuudesta. Glykogeeni on varastoitunut siassa pääasiassa valkoisiin lihassoluihin.
Haasteena vaaleiden lihasten
pH-arvojen nostaminen
Sikojen vaaleille lihaksille on ominaista, että
loppu-pH-arvo on matala. Lihan teknologisia
ominaisuuksia ja myös lihan kuluttajalaatua
voitaisiin parantaa pH-arvojen nostamisella.
Lihaksen glykogeenipitoisuus teurastushetkellä voi kuvata myös sian hyvinvoinnin tilaa.
Jos glykogeenipitoisuus on hyvin matala, sika
on kokenut stressiä pitemmän aikaa ennen
teurastusta.
Sian vaaleissa lihaksissa glykogeenipitoisuudet ovat kuitenkin harvoin liian matalat.
Teurastushetkellä lihaksen minimiglykogeenimäärä, joka takaa lihalle normaalin loppu-pHarvon, on 53 mmol/kg. Useammin pyrkimyksenä onkin alentaa vaaleiden lihasten korkeita glykogeenipitoisuuksia, jotta lihan loppupH-arvot jäisivät korkeammalle tasolle.
Glykogeenipitoisuutta on pyritty pienentämään ns. strategisen ruokinnan avulla. Sioille
syötetään muutaman viikon ajan ennen teurastusta rehua, joka sisältää vain vähän helposti sulavaa hiilihydraattia. Hallittu paasto
ennen teurastusta saattaisi olla toinen hyvä
vaihtoehto pienentää lihasten glykogeenivarastoja.
Lihasten glykogeenipitoisuuden hallinta on
kuitenkin vaikeaa. Esimerkiksi myös Suomessa käyttöön otetut, sian kannalta ”lempeäm-
mät tainnutusmenetelmät” hidastavat glykogeenin pilkkoutumista ennen teurastusta,
minkä seurauksena lihan pH-arvot ovat laskeneet entistä alemmalle tasolle.
Viimeisin hanke, jossa lihateknologia on ollut mukana, on ns. rotupossuhanke. Siinä on
seurattu eri roduilla risteytettyjen sikojen ominaisuuksia laajasti porsaan syntymästä ruhon
ja lihan laatuun asti. Tutkimusryhmässä on
mukana Maatalouden Tutkimuskeskuksen
tutkijoita, ja mittauksia on tehty myös Lihateollisuuden Tutkimuskeskuksessa.
Alustavasti voidaan sanoa, että kullakin roturisteytyksellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ylivoimaista rotua tai risteytystä,
joka tuottaisi hyvää lihaa kaikkiin tarkoituksiin ja joka myös olisi muilta ominaisuuksiltaan paras ketjun kaikissa vaiheissa, ei ole
olemassakaan. π
Marita Ruusunen
dosentti, yliopistonlehtori, ETT
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos/
Lihateknologia
Helsingin yliopisto
marita.ruusunen(at)helsinki.fi
Lihateknologian opetusta
ja tutkimusta 50 vuotta
Helsingin yliopistossa
Tammikuun 13. päivänä juhlittiin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa 50-vuotista lihateknologian opetusta ja tutkimusta. Opetus alkoi vuoden
1961 alussa professori F. P. Niinivaaran johdolla. Vuodesta 1983 alkaen professorina on
ollut Eero Puolanne. Lihateknologiasta on
valmistunut 50 vuoden aikana 208 maisteria,
6 lisensiaattia ja 12 tohtoria.
Alkuvuosina tutkimuksissa keskityttiin
kestomakkaroiden valmistuksessa käytettävien starterkulttuurien ominaisuuksiin. Aiheesta valmistui kaksi väitöskirjaa. Myöhemmin 70- ja 80-luvuilla tutkittiin kestomakkaran ohella lihan vedensidontakykyä. Lihaksen
hiilihydraattimetaboliatutkimukset sekä tutkimukset, joissa selvitettiin mahdollisuuksia
vähentää suolaa liha- ja liharuokavalmisteista, syrjäyttivät 1990-luvulla kestomakkaratutkimukset.
Lihateollisuus on hyvin monipuolinen ala
kattaen laajasti koko ruokahuollon. Tämän
vuoksi lihateollisuus tarvitsee monipuolisia
osaajia. Lihateknologia pääaineenaan valmistuneet toimivat elintarvikealalla mm. johto-,
suunnittelu-, tuotekehitys- ja laadunvalvontatehtävissä sekä opetus- ja tutkimustehtävissä. Lihateknologien työllisyystilanne on ollut aina hyvä, ja lihateknologeista on työmarkkinoilla jatkuvasti pulaa.
Opiskelijat ja valmiit lihateknologit muodostavat tiiviin yhteisön, Lihateknologit ry:n,
joka on toiminut jo yli 40 vuotta.
Lihateknologian professori Eero Puolanne
isännöi 50-vuotisjuhlia.
KUVA: PeKKA SiPOLA
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
53
n L i H A T e O L L i S U U S
Puolella teurasikäisistä sioista
tautia aiheuttavaa yersiniaa
Patogeeninen Yersinia enterocolitica on levinnyt laajalle suomalaisessa sikatuotannossa.
Sitä esiintyy yli puolella suomalaisista teurastusikäisistä lihasioista, ja tutkimuksissa yli 70
prosentilta tiloista on löytynyt ainakin yksi
positiivinen sika.
Sen sijaan patogeenista Yersinia pseudotu­
berculosista kantaa vain noin neljä prosenttia
teurastamolla tutkituista lihasioista. Yksittäisillä tiloilla Y. pseudotuberculosista voi kuitenkin olla runsaasti.
Yersiniakantajuuden vaihtelu
vaikeuttaa torjuntaa tiloilla
Enteropatogeenisia yersinioita eristetään erityisesti lihasikojen nielurisoista. Sian ikä ja
infektion alkamisesta kulunut aika vaikuttavat siihen, erittääkö sika yersiniaa ulosteeseen: Teurastamolla lihasiat kantavat enteropatogeenisia yersinioita erityisesti nielurisoissa, mutta kasvatuksen aikana erittäminen ulosteeseen on myös yleistä.
Joutilaista emakoista Y. enterocoliticaa
eristetään ajoittain, mutta porsineista emakoista Y. enterocoliticaa ei yleensä löydy.
Myös pikkuporsaista löydökset ovat harvinaisia. Syitä eri-ikäisten sikojen kantajuuden
eroihin ei kuitenkaan tunneta.
Yersiniakantajuuden vaihtelu vaikeuttaa
tilatason torjuntakeinojen selvittämistä. Enteropatogeenisten yersinioiden leviämiseen
sikatilalla vaikuttavia tekijöitä tunnetaankin
huonosti, ja tutkimustulokset ovat usein ristiriitaisia. Enteropatogeenisten yersinioiden
yleisyys sioissa kuitenkin vaihtelee tilalta
54
toiselle, joten tiloilla luultavimmin on yersinioiden leviämiseen vaikuttavia tekijöitä.
Tällaisia tekijöitä voi olla sekä sikalaympäristössä että sikojen välisissä kontakteissa,
mutta vielä ei tiedetä riittävästi, jotta enteropatogeenisia yersinioita voitaisiin torjua
tiloilla.
Teurastuksen aikainen hygienia
ehdottoman tärkeää
Enteropatogeeniset yersiniat siirtyvät tiloilta
sikojen mukana teurastamoon, ja korkea
esiintyvyys sioissa altistaa ruhojen ja elinpakettien saastumiselle teurastamolla. Kotimaisissa tutkimuksissa jopa 26 % ruhoista oli
kontaminoitunut patogeenisella Y. enteroco­
liticalla ja 3–8 % Y. pseudotuberculosiksella.
Näissä tutkimuksissa ruhot kontaminoituvat pääasiassa sikojen kantamilla yersinioilla;
jopa 74–96 % ruhoista eristetyistä Y. entero­
colitica -kannoista ja kaikki Y. pseudotubercu­
losis -kannat olivat kyseisen sian kantamia.
Lisäksi ruhojen ja elinpakettien saastuminen
oli sitä todennäköisempää, mitä yleisempiä
enteropatogeeniset yersiniat olivat sikatilalla.
Koska siat kantavat enteropatogeenisia
yersinioita nielurisoissa ja suolensisällössä,
saastuvat ruhot ja elinpaketit teurastuksessa
todennäköisimmin suolipaketin, elinpaketin
ja pään alueen käsittelyssä. Ruhot voivat kuitenkin kontaminoitua myös teurastamoympäristön tai teurastamolla toimivien ihmisten
välityksellä erityisesti patogeenisella Y. ente­
rocoliticalla.
Y. enterocoliticaa on eristetty teurastamo-
ympäristöstä teurastuksen aikana rakenteista sekä teurastuksesta käytetyistä koneista ja
välineistä. Teurastamoympäristöstä ja samana päivänä teurastetuista sioista eristetyt Y.
enterocolitica -kannat ovat samoja, joten teurastamoympäristön yersinioiden lähde näyttäisi olevan teurastetut siat.
Y. pseudotuberculosista ei ole tutkimuksissa eristetty teurastamoympäristöstä luultavimmin siksi, että sitä esiintyy sioissa suhteellisen harvoin, jolloin ympäristön saastuminen on Y. enterocoliticaa vähäisempää ja
koska eristysmenetelmät eivät ole riittävän
herkkiä Y. pseudotuberculosikselle.
Teurastuksen aikainen hygienia on ehdottoman tärkeää ruhojen ja elinpakettien saastumisen estämiseksi, koska enteropatogeenisia yersinioita esiintyy suuressa osassa sikoja ja runsaasti myös teurastuksen aikana
teurastamoympäristössä. Korkean esiintyvyyden vuoksi pelkällä hyvällä hygienialla enteropatogeenisten yersinioiden leviämistä ruhoihin ja elinpaketteihin on kuitenkin vaikea
kokonaan välttää.
Peräsuolen pussitus ehkäisee
ruhokontaminaatiota
Pohjoismaisissa tutkimuksissa on suositeltu
peräsuolen pussitusta suolistuksen alussa
ulosteessa olevien yersinioiden aiheuttaman
ruhokontaminaation estämiseksi. Suomalaisessa tutkimuksessa peräsuolenpussituksen
havaittiin vähentävän ruhojen kontaminaatiota enteropatogeenisilla yersinioilla, mutta ei
estävän sitä kokonaan. Peräsuolen pussitta-
Pakkaukset &
Logistiikka
VARAA PAIKKA ILMOITUKSELLESI
19.8. MENNESSÄ!
TEEMANUMERO
ILMESTyy 22.9.
Infoteam Oy
Puh. (09) 441133,
[email protected]
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Torjuntakeinoja pitää
kehittää tilatasolla
ei voida teurastamolla tehtävillä toimenpiteillä kokonaan estää, koska enteropatogeenisia
yersinioita esiintyy runsaasti sioissa.
Torjuntakeinojen kehittäminen tilatasolla
voisi vähentää ruhojen saastumista teurastamolla ja siten vähentää sianlihavälitteisiä ihmisten yersinioositapauksia. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikehygienian ja
ympäristöterveyden osasto onkin aloittanut
maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman
tutkimuksen, jossa selvitetään patogeenisen
Y. enterocolitican leviämistä sikatiloilla ja pyritään löytämään tapoja vähentää patogeenin
esiintymistä sioissa tiloilla. π
Riikka Laukkanen-Ninios
eläinlääketieteen tohtori
Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden
osasto
Eläinlääketieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto
riikka.laukkanen(at)helsinki.fi
Riikka Laukkanen-Ninios on saanut
elintarviketieteiden Seuran väitöskirjapalkinnon
työstään ”enteropathogenic yersinia in pork
production”. Väitöskirjan voi käydä lukemassa
osoitteessa http://ethesis.helsinki.fi/ (väitöskirja
on kirjoitettu nimellä Laukkanen).
KUVA PLUgi
misen jälkeen noin 17 % ruhoista oli kontaminoitunut patogeenisella Y. enterocoliticalla ja
prosentti Y. pseudotuberculosiksella, kun ilman pussitusta 26 % oli kontaminoitunut Y.
enterocoliticalla ja 3 % Y. pseudotuberculo­
siksella.
Peräsuolen pussituksen jälkeen eristettiin
ruhoista runsaasti enteropatogeenisia yersinioita pään ja rinnan alueelta. Koska siat kantavat enteropatogeenisia yersinioita erityisesti nielurisoissa, on oletettavaa, että nämä
ruhonosat saastuvat teurastuksen aikana
myös nielurisoissa eikä vain suolensisällössä
esiintyvistä yersinioista. Tällöin pelkästään
peräsuolen sulkeminen ei poista näiden ruhoosien saastumista.
Tanskassa 1990-luvulla tehdyssä tutkimuksessa todettiin ruhojen kontaminaation vähentyvän merkitsevästi, kun kieltä ja nielurisoja ei irrotettu elinpaketin yhteydessä, vaan
jätettiin päähän. Teurastusprosessin muuttaminen vaatisi kuitenkin useimmissa teurastamoissa muutoksia teurastuslinjaan. Lisäksi
nielurisojen ja kielen jättäminen päähän vaikeuttaa lihantarkastusta.
Näyttäisi siltä, että ruhojen ja elinpakettien
saastumista enteropatogeenisilla yersinoilla
Enteropatogeeniset yersiniat aiheuttavat
suolistotulehduksia elintarvikkeiden välityksellä
Enteropatogeenisilla yersinioilla tarkoitetaan patogeenista eli tautia aiheuttavaa
Yersinia enterocoliticaa ja Yersinia pseudo­
tuberculosista, jotka aiheuttavat yersinioosiksi kutsuttua suolistotulehdusta ihmisissä. Yersinioosin oireet voivat muistuttaa
umpisuolentulehdusta ja johtaa turhiin umpisuolenpoistoleikkauksiin. Suolistotulehduksen lisäksi enteropatogeeniset yersiniat
aiheuttavat jälkitauteja, joista yleisimpiä
ovat niveltulehdukset ja kyhmyruusu, jossa
iholle nousee punaisia aristavia kyhmyjä.
Yersinioosi on kampylobakteerin ja salmonellan jälkeen kolmanneksi yleisimmin
raportoitu zoonoosi, eli eläimistä ihmisiin
tarttuva tauti. Suomessa Y. enterocolitica
aiheuttaa 400–600 ja Y. pseudotuberculosis
50–250 ihmisen sairastumisen vuosittain.
Yersinioosin voi saada lihasta,
vihanneksista ja vedestä
Y. enterocolitican yleisimpänä tartuntalähteenä pidetään sikoja ja sianlihatuotteita. Y.
pseudotuberculosiksen lähteenä epidemioissa on viime vuosina ollut vihannekset,
mutta yksittäisten tautitapausten välittäjäelintarviketta ei tunneta. Sianlihan ja vihannesten lisäksi myös yersinioilla saastunut
vesi voi aiheuttaa epidemioita.
Enteropatogeeniset yersiniat ovat hyvin
sopeutuneita nykyaikaisiin elintarvikkeiden
säilytysolosuhteisiin. Ne pystyvät lisääntymään jääkaappilämpötiloissa sekä suojakaasu- että vakuumipakkauksissa monien
muiden bakteerien kasvun estyessä. Kuumennettaessa enteropatogeeniset yersiniat
sen sijaan kuolevat nopeasti. Y. enterocoli­
tican aiheuttamat sairastapaukset onkin liitetty nimenomaan huonosti kypsennettyyn
tai raakaan sianlihaan.
Kotona paras tapa välttää Y. enterocoliti­
can aiheuttamaa yersinioosia on käsitellä
raaka sianliha erillään muista elintarvikkeista sekä kypsentää liha kunnolla.
Y. pseudotuberculosiksen aiheuttamaa yersinioosia voi välttää kuorimalla ja pesemällä porkkanat huolellisesti ennen syömistä
varsinkin keväällä, jolloin tarjolla on edellisen kesän satoa.
Riikka Laukkanen-Ninios
n L i H A T e O L L i S U U S
Salmonellatartuntojen vastustaminen
sioissa ja naudassa on hyvällä mallilla
Suomessa salmonellan
esiintyminen sioissa ja naudoissa
sekä lihassa on vähäistä,
vastaavaa taso on vain Ruotsissa
ja Norjassa.
Poikkeuksellisen hyvä tilanne on tunnustettu
myös EU:ssa. Suomelle ja Ruotsille myönnettiin EU:hun liityttäessä salmonellalisävakuudet, jotka edellyttävät maahantuotavien lihaerien salmonellatestausta.
Suomen salmonellavalvontaohjelman mukaisesti teurastamoissa tutkitaan vuosittain
merkittävä määrä sian ja naudan ruhojen
imusolmuke- ja pintasivelynäytteitä sekä leikkaamoissa lihanäytteitä. Vuosittainen näytemäärä on yhteensä yli 20 000 kpl. Näistä näytteistä alle 0,1 % on ollut salmonellapositiivisia. Näin suuren seurantanäytemäärän tarve
on kyseenalaistettu, näytemäärien vähentäminen onkin pohdinnassa.
Varsinainen salmonellatartuntojen torjuntatyö tehdään alkutuotannossa, maatiloilla ja
rehutehtaissa. Tuotantoeläintilan salmonellatartunnan lähteet ovat jalostus- ja siitoseläimet, tilojen ympäristö ja rehut.
Korkean salmonellaesiintyvyyden maissa
jalostuseläimet ovat merkittävin tartuntalähde, matalan salmonellan maissa rehut.
Suomessa huomioidaan kaikki tartuntalähteet. Sikojen osalta uudistuseläimiä tuottavat tilat tutkitaan vuosittain salmonellan varalta, kaikilla tiloilla noudatetaan tautisuojaustoimenpiteitä ja rehunvalmistajat panostavat tuottaakseen salmonellavapaita rehuja.
EU-aikana ainoa isompi epäonnistuminen
salmonellatorjunnassamme on ollut vuoden
2009 rehuvälitteinen Salmonella Tennessee
-epidemia sioissa ja kanoissa. Epidemia
osoitti selvästi rehuhygienian tärkeyden salmonellan torjunnassa. Samoin epidemia
osoitti sen, ettemme voi tuudittautua hyvään
tilanteeseen, vaan jatkuva torjuntatyö on tarpeen.
Salmonellavalvonta
EU:ssa asteittaista
EU:ssa on alkutuotannon salmonellatorjunnassa asteittainen lähestymistapa, salmonellavalvontaa laajennetaan uusin eläinryhmiin
ryhmä kerrallaan. Tällä hetkellä EU:ssa salmonellavalvonta on pakollista kanoille, broilereille ja kalkkunoille. EU:n vaatimukset ovat
Suomen vaatimuksia vaatimattomampia.
Merkittävä ero on, ettei pakollinen valvonta
koske kuin kahta ihmisillä yleisintä salmonellatyyppiä (Enteritidis ja Typhimurium), kun
Suomessa valvonta kattaa kaikki salmonellatyypit, joita on noin 2500.
Naudoille pakollista salmonellavalvontaa
ei olla EU:ssa näillä näkymin säätämässä. Sikojen salmonellavalvonnan osalta työ on alkanut. Toimenpiteiden suunnittelun pohjaksi
on EU:ssa toteutettu kaksi sikojen salmonellakartoitusta. Kartoitus salmonellan esiintymisestä teurassioissa toteutettiin vuosina
2006–2007: salmonella todettiin noin 10 %
EU:n teurassioista. Eri maiden tulos vaihteli
välillä 0–29 %.
Vuonna 2008 toteutettiin jalostus- ja emakkosikaloiden salmonellakartoitus: noin 25 %
EU:n sikaloista todettiin salmonellapositiiviseksi. Maiden välinen vaihtelu oli suurta,
0–64 %. Suomen tulos oli 0 % molemmissa
kartoituksissa.
KUVA: iRmA RyyNäNeN
56
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Vastakkain valvontatoimien
kustannukset ja hyödyt
Sikojen salmonellavalvonnasta säätäminen
edellyttää salmonellakartoitusten lisäksi
myös kustannus-hyötyanalyysia valvontatoimista. EU:n komission teettämä analyysi lihasioista valmistui viime vuoden lopussa, jalostussikoja koskeva analyysi julkaistaan lähiaikoina. Analyyseissä arvioitiin alkutuotannon
valvontatoimenpiteiden kustannuksia, näihin
kuuluivat esim. tautivapaa eläinjalostusaines, rehujen salmonellavalvonta ja tilojen
bioturvallisuustoimet. Hyötyjen osalta arvioitiin ihmisten sairastapausmäärien ja terveydenhuoltokulujen alenemista.
Molempien analyysien tulos oli varsin karu.
Mikään arvioitu alkutuotantotason toimenpide tai toimenpiteiden yhdistelmä ei ole EUtasolla kustannushyödyllinen. Hyötyä todettiin kyllä yksittäisten maiden osalta (mm.
Suomi ja Ruotsi). Analyyseissä ei kyseenalaistettu salmonellatartuntojen kansanterveysmerkitystä, mutta toimenpiteiden toteuttaminen katsottiin kalliimmaksi kuin vähenevistä
sairastapauksista ja kuolemista aiheutuva
hyöty. Analyysien tuloksia on kyseenalaistettu, koska ne jouduttiin tekemään varsin puutteellisen ja epävarman tiedon perusteella.
Salmonellatorjunta on hankalaa ja kallista,
etenkin jos lähtötilanne on maassa huono.
Isojen sikaloiden saneeraus salmonellasta on
työlästä. Tämä todettiin Suomessakin Tennessee-epidemian aikana. Rehujen osalta
suurin ongelma on tehtaiden pysyvät salmonellakontaminaatiot, jotka saastuttavat rehut
tehtaassa kuumennuskäsittelyn jälkeen.
Myös rehutehtaiden salmonellasaneeraus on
työlästä, mikä sekin todettiin Suomessa Tennessee-epidemian aikana. Jos maassa on
Salmonella sairastuttaa
Kehittyvä
Elintarvike
Seuran jäsenlehti
Seur
www.kehittyvaelintarvike.fi
Elintarviketieteiden
tyvä
Kehit arvike
EU keskittynee teurastamoja prosessointivaiheeseen
Tällä hetkellä EU:ssa on epätietoisuutta, miten pitäisi edetä
sikojen salmonellan torjunnassa. Kustannus-hyötyanalyysin
kielteisen tuloksen takia suunnitelma säädösten luomisesta
sikojen valvomiseksi alkutuotannossa saattaa peruuntua. Epäselvää on myös, säädetäänkö mitään harmonisoituja vaatimuksia, vai jatketaanko puhtaasti kansallisten toimien pohjalta.
Vaikka EU:ssa ei ole pakollista sikojen salmonellavalvontaa,
on moni muukin maa kuin Suomi ja Ruotsi toteuttanut kansallisia toimia. Monessa maassa sikalat luokitellaan salmonellan
esiintyvyyden perusteella eri luokkiin. Ei siis pyritä siihen, että
sikalat olisivat vapaita salmonellasta, vaan siihen, että salmonellaa esiintyy vain osalla tilan sioista.
Todennäköisesti EU:ssa tullaan keskittymään alkutuotantoa
enemmän teurastamo- ja prosessointivaiheeseen. Pelkästään
hyvällä teurastushygienialla ei salmonellantorjunnassa päästä
riittävän pitkälle. Tanskassa on käytössä ruhojen höyrypastörointimenetelmä sioille, jotka ovat peräisin korkean salmonellaesiintyvyyden sikaloista. Mahdollisesti menetelmä hyväksytään lähiaikoina EU:ssa yleiseen käyttöön.
Ruhojen ja lihan dekontaminaatioon eli bakteerisaastutuksen poistoon saatetaan hyväksyä myös muita menetelmiä
esim. kemikaalikäsittelyjä. Dekontaminaatio on salmonellatorjunnassa tehottomampi keino kuin alkutuotannon toimet, mutta kuluttajan kannalta tyhjää parempi vaihtoehto. Tapahtuu
EU-tasolla mitä hyvänsä, niin Suomessa voimme perustellusti
jatkaa salmonellatorjunnassa nykyisellä linjalla, eli pitää alkutuotanto puhtaana. π
TILAA ELINTARVIKEALAN AMMATTILEHTI
► Kestotilaus 55 ►, oppilaitokset
45 ►/vuosikerta.
määräaikaistilaus 60 ► (6 numeroa vuodessa)
► Jälkitilaus vähintään 10 kpl: 2 ►/
kpl + postituskulut
► Tilaus sähköpostitse: sihteeri@
ets.fi
► Näytenumero: [email protected]
ILMAINEN LEHTIARKISTO
► Etsi hakusanalla juttuja lehtiarkistosta
► Lataa näköislehtiä vuoden viiTerhi Laaksonen
veellä numeron
eläinlääkintöneuvos
maa- ja metsätalousministeriö
Elintarvike- ja terveysosasto
terhi.laaksonen(at)mmm.fi
Seuran
jäsenlehti
aelintar
kehittyv
Elint
o
iskarj
perä
Alku t täynnä
maido visia
positiiaisuuksia
omin
rvike
Elintaonta
valv u riski- si
ntouuttu
mak
Tuotaeet
n m rusteisem
llo
in
pe
pa
maapa
ät
siirtyv sosiin
pohjoi
ienia
Hyg
suuri osa jalostussikaloista ja rehutehtaista salmonellan saastuttamia, niin on ymmärrettävää halu etsiä helpompia torjuntakeinoja.
1
1/1
tyvä
Kehit arvike
ieteiden
Elint
vike.fi
Elintarviket
ieteiden
Seuran
jäsenlehti
aelintar
kehittyv
Kehittyvä
2/10
Elintarvike
0
3/1
Elintarviket
• Salmonella on kampylobakteerin jälkeen toiseksi
yleisin ruokamyrkytysten aiheuttaja sekä Suomessa
että EU-tasolla.
• Vuonna 2009 raportoitiin EU:ssa noin 110 000 salmonellatapausta. Suomessa raportoitiin 2 300 tapausta, joista noin 80 % liittyi ulkomaan matkailuun.
• Todellista tautitapausten määrää ei tiedetä, sen arvellaan olevan 10–100-kertainen raportoituun tapausmäärään nähden.
• Salmonella ei aiheuta pelkästään ohimeneviä ruokamyrkytyksiä, jopa 10 % tapauksissa voi esiintyä
kroonista niveltulehdusta tai muita jälkitauteja.
• Salmonellatartunnan aiheuttama suora kuolleisuus
ei ole suurta, mutta tartuntojen jälkeen on todettu
selvää lisääntynyttä ennenaikaista kuolleisuutta.
ta
allin
kinh
is
r
&
jen
vike.fi
aRuok eenien
allerg
lä
jäljil
kehittyvaelintarvike.fi
Ruokamarkk
murroksessa inat
Jalanjäljet
pakkauksiin?
Valmistusja lisäaineet
lainsäädäntöje
n
palapelissä
ia
olog
tekn
Nano
tulee rvikkeisiin
elinta
Valmistus- ja lisäaineet
ta
alvon
t&v
torio
laboraus
,
a
k
tiik
llisu
Analyeijeriteo
ja M
ELINTARVIKEALAN
AMMATTILEHTI
• Kestotilaus 55 €, oppilaitokset
45 €/vuosikerta.
• Määräaikaistilaus 60 €
• 6 numeroa vuodessa
• Jälkitilaus vähintään
10 kpl: 2 €/kpl + postituskulut
• Tilaus sähköpostitse:
[email protected]
• Näytenumero:
[email protected]
ILMAINEN
LEHTIARKISTO
• Etsi hakusanalla juttuja
lehtiarkistosta
• Lataa näköislehtiä vuoden
viiveellä numeron
ilmestymisestä
www.kehittyvaelintarvike.fi
Tilaa koko elintarvikealan
kattava ammattilehti
n T A L O U S & m A R K K i N A
Lähtisitkö yrittämään?
Yrittäjäksi ryhtyminen vaatii harkintaa, tietoa, laskelmia, hyvää liikeideaa sekä
pääomaa. Tämän lisäksi elintarvikealaan liittyy paljon lupia ja ilmoituksia,
jotka yrittäjäksi aikovan täytyy hoitaa.
Pienimmillään toiminta on itsensä työllistämistä ja oman elannon hankkimista. Suurin
osa elintarvikealan yrityksistä onkin alle viiden hengen yrityksiä, joissa tehdään paljon
käsityönä yksilöllisiä ja paikallisesti tarjottavia tuotteita. Työllistyminen tällä tavoin koetaan hyvin palkitsevaksi, sillä suomalaiset kuluttajat arvostavat tuoreita, paikallista makua
edustavia ja erityisruokavaliot huomioon ottavia tuotteita, selviää työ- ja elinkeinoministeriön toimialaraporteista.
Suurimmaksi vastukseksi yrittäjäksi ryhtymisessä koetaan useimmiten byrokratia. Mitä
alkavalta yrittäjältä sitten vaaditaan?
Yrityksen perustamisessa
monta vaihetta
Yrittäjäksi aikova on usein saanut yritysidean,
jonka hän kirjaa lopulta liiketoimintasuunnitelmaksi. Siinä kiteytyy, kuinka idea otetaan
käytäntöön, miten sillä ansaitaan rahaa ja todetaan laskelmilla, kannattaako toiminta.
Suunnitelmaan kannattaa panostaa, sillä se
toimii apuna esiteltäessä liikeideaa rahoituslaitoksille tai starttirahaa hakiessa työ- ja
elinkeinotoimistosta alkuvaiheen toimeentulon turvaamiseksi.
Seuraavaksi valitaan yleensä yritysmuoto.
Vaikuttavia tekijöitä voivat olla perustajien lukumäärä, pääoman tarve, vastuun jakaantuminen tai verotukselliset asiat. Yksityinen
elinkeinonharjoittaja ei vaadi mitään juridista
sopimusta. Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön perustamisesta tehdään kirjallinen yhtiösopimus ja osakeyhtiön perustamisesta
laaditaan kirjallinen perustamissopimus, jo-
hon liitetään yhtiöjärjestys. Osakkeiden merkintä tapahtuu perustamissopimuksen allekirjoituksella.
Esimerkiksi alkutuottaja voi hakeutua
myös olemassa olevan osuuskunnan jäseneksi tai perustaa uuden, jolloin jäseniä tulee
olla vähintään kolme. Osuuskunnan perustajat, jotka myös tulevat jäseniksi osuuskuntaan, laativat osuuskunnalle säännöt sekä
osuuskunnan perustamiskirjan. Jäsenet allekirjoittavat perustamiskirjan.
Ilmoitukset viranomaisille
Perustamisen jälkeen yrityksen tulee ilmoittautua kaupparekisteriin ennen varsinaisen
toiminnan aloittamista. Yksityinen elinkeinonharjoittaja on velvollinen tekemään kaupparekisteriin perusilmoituksen vain, jos hä-
Luvat kuntoon ja verkostoitumaan
Yrittäjä Päivi Palovaara pyörittää yhdessä
miehensä Marko Palovaaran kanssa ravintola Bistro O matia Kirkkonummella. Nyt kun
avajaisista on ehtinyt kulua reilu puoli vuotta,
ja perustamispäätökseen on saanut hieman
etäisyyttä, on hyvä hetki katsoa taaksepäin.
– Moni asia tuntuu nyt ihan selkeältä ja toisaalta alkaa vasta käsittää, minkälaisen ponnistelun on käynyt läpi, Päivi Palovaara raottaa yrityksen alkuvaiheita.
Molemmilla on vahva ravintola-alan tuntemus ja kokemusta työskentelystä. Ajatus
omasta ravintolasta oli kytenyt jo pitkään pariskunnan mielessä. He vain odottivat tilaisuutta ja etsivät sopivaa liiketilaa toimiakseen yrittäjinä. Paikallislehdessä olleen ilmoituksen jälkeen ”se oli sitten menoa”.
Unelma alkaa toteutua
Uuden ravintolan varauskirja täyttyy jo mukavasti, yrittäjä Päivi Palovaara iloitsee.
58
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Alku oli työläs, mutta epäilijöiden kysymykset
vain vahvistivat uskoa omaan ideaan ja yritystoiminnan kannattavuuteen.
– Apua sai siihen, mitä ymmärsi kysyä, mut-
nellä on elinkeinotoimintaa varten omasta
asunnosta erillinen liiketila tai hänen palveluksessaan on muu henkilö kuin aviopuoliso
tai yrittäjän alaikäinen tai muuten holhouksenalainen lapsi tai lapsenlapsi.
Toiminnan aloittamisesta tulee tehdä ilmoitus myös Verohallinnon rekistereihin. Tällaisia ovat arvonlisäverovelvollisten rekisteri,
ennakkoperintärekisteri ja työnantajarekisteri. Samalla yritys arvioi ensimmäisen tilikautensa liikevaihdon ja verotettavan tulon. Vuosittain Verohallinnolle hoidettavia asioita ovat
ennakkoverot, veroilmoitus, työantajan vuosi-ilmoitus ja kausiveroilmoitus (arvonlisävero, ennakonpidätys ja sosiaaliturvamaksu).
Sekä ilmoittautumisen kaupparekisteriin
että Verohallinnon rekistereihin voi hoitaa samalla Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä YTJ:n
ilmoituslomakkeella. Uusi yritys saa Y-tunnuksen heti rekisteröinnin jälkeen.
Muistettava luvanvaraisuus ja
ilmoitusvelvollisuus
Helposti pilaantuvia, pakkaamattomia elintarvikkeita työssään käsitteleviltä henkilöiltä
ta nopeasti häipyivät kuvitelmat, että joku olisi tarjonnut valmista tarjottimelta tai sanonut,
että ”tee näin”, Päivi Palovaara kuvailee.
– Kaikki laskelmat ja suunnitelmat piti olla
hyvin tarkkoja ja analysoituja varsinkin rahoituslaitosten kanssa asioitaessa. Espoon uusyrityskeskuksen kautta saimme lähinnä kontakteja, esimerkiksi lakimiehen laatimaan
perustettavan osakeyhtiön papereita.
Palovaarat olivat päättäneet, että jos toimeen ryhdytään, ryhdytään kunnolla. Pariskunnan lisäksi yritys työllistää keittiössä kolme ja salin puolella kaksi vakituista työntekijää sekä lisäksi tuntityöläisiä tarpeen mukaan. Asiakaspaikkoja on 85.
– Elintarvikeviranomaisilla on omat vaatimuksensa. Palotarkastaja esitti vaatimuksia,
anniskeluluvat piti hoitaa… Lisäksi työnantajana toimimiseen liittyy omat kuvionsa.
Toisaalta Päivi myöntää arvostavansa valvontaa. Sen tarkoitus on taata kuluttajille hygieenisesti tuotettuja ja laadultaan varmistettuja lopputuotteita.
vaaditaan hygieniapassi, jonka voivat antaa
Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran hyväksymät hygieniaosaamistestaajat.
Elintarvikevalvontaan kannattaa olla yhteydessä jo suunnitteluvaiheessa, jotta välttyy
kalliilta muutostöiltä. Elintarvikevalvonta
kertoo suunniteltuun toimintaan liittyvistä
tila- ja omavalvontasuunnitelmavaatimuksista sekä opastaa tarvittaessa elintarvikehuoneiston ilmoitus- ja hyväksymishakemusasioissa. Myös muihin viranomaisiin kuten rakennusvalvontaan ja palo- sekä työsuojeluviranomaisiin on hyvä olla yhteydessä jo tilojen
suunnitteluvaiheessa.
Jos yrityksessä aiotaan anniskella tai myydä alkoholijuomia, tulee siihen hankkia lupa
aluehallintovirastolta. Alkoholin valmistuksen luvan myöntää Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto Valvira. Anniskelupaikan vastaavana hoitajana toimiminen edellyttää lisäksi anniskelupassikokeen
suorittamista.
Muista Euroopan Unionin jäsenmaista sekä
eräistä muista maista eläinperäisiä tuotteita
tuovan yrityksen tulee turvata elintarvikehy-
gienia ja estää eläintautien leviäminen noudattamalla ensisaapumisvalvontaa. Jos yritys
lisäksi käsittelee eläinperäisiä elintarvikkeita
ennen vähittäismyyntiä, on huomioitava laitosasetukset. EU:n ulkopuolelta tuotavien
tuotteiden kohdalla yrittäjän tulee ottaa huomioon Tullin vaatimukset kuten tulli-ilmoitus
ja niin sanottu kolmansien maiden maksu.
Vaikka toiminta tapahtuisi internetissä ilman yrityksen suorittamaa fyysistä varastointia tai käsittelyä, yrittäjän tulee saada elintarvikevalvonnan hyväksyntä toiminnalle, suorittaa omavalvontaa ja huolehtia tuotteiden
jäljitettävyydestä. Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä on myös olemassa asetus, joka
määrittelee mitä ja miten pakkauksissa pitää
lukea. Ennen toimintaa on hyvä selvittää
myös, mikä on sallittua markkinoinnissa, esimerkiksi terveysväitteet. Ravintolisienkin parissa toimivan yrittäjän tulee ilmoittaa toiminnasta Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan.
Yrittäjyyteen suhtautuminen on muuttunut
Päivi Palovaaran mielestä suopeammaksi.
– Jos jonain päivänä näyttää, ettei homma
toimi, voi lopettaa ja palata palkkatyöhön tai
keksiä jotain muuta. Ei tarvitse hävetä epäonnistumista ja muuttaa toiselle paikkakunnalle, hän naurahtaa.
– Pystymme valmistamaan annoksen juuri
asiakkaan toiveiden mukaan erikoisruokavaliot huomioiden.
Herkut luodaan mahdollisimman pitkälle lähiseudun raaka-aineista. Esimerkiksi yrtit,
juurekset, hunaja, kyyttö ja lammas tulevat
lähikuntien alkutuottajilta. Alueella on myös
rikas luonto. Luonnollisesti meneillään oleva
kausi näkyy ravintolan ruokalistalla.
– Ostamme harrastajilta sieniä, marjoja ja
kaloja. Lisääkin saa tarjota, Päivi kannustaa
ahertajia.
Yrittäjinä Palovaarat haluavatkin kannustaa
yrityksiä verkostoitumaan. Lähi- ja luomuraaka-aineet eivät tule sen kalliimmaksi, kun
käyttää aineksia järkevästi. Pariskunta vakuuttaa olevansa valmis niin ruuan laadun,
hinnan kuin palvelualttiudenkin puolesta tekemään kaikkensa, että asiakas tulee heille
uudestaan.
Pellolta pöytään
Bistro o Matin yritysprofiili on tarkkaan mietitty. Lounas sujuu mutkattomasti ja nopeasti
rennossa ja valoisassa miljöössä. Varsinkin
sunnuntaiset maalaisbrunssit ovat perheiden
suosiossa.
– Kirkkonummella oli jo pitkään kytenyt tilaus tämäntyyppiselle ravintolalle. Täällä arvostetaan yksinkertaista, skandinaaviseen
makuun suunniteltua ruokaa, Päivi Palovaara
kiteyttää.
Palovaarat haluavat tarjota tuotteet mahdollisimman suoraan tuottajilta kuluttajille. Ja
valmistus hoidetaan enimmäkseen itse – valmistavaraa ei käytetä.
Ympäristöasiat kuntoon
Alan yrittäjän tulee ottaa huomioon lisäksi
useita ympäristöasioita. Joissakin tapauksis- >>
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
59
n T A L O U S & m A R K K i N A
sa, esimerkiksi teollisesta toiminnasta, voi aiheutua päästöjä muun muassa ilmaan tai jätevesiviemäreihin. Yritys huolehtii itse jätehuoltomääräysten ja muun lainsäädännön
noudattamisesta tunnistamalla, lajittelemalla
ja varastoimalla jätteet sekä huolehtimalla niiden kuljetuksesta ja käsittelystä. Tuotteiden
valmistajat ja maahantuojat ovat vastuussa
muun muassa pakkausten asiallisesta hävittämisestä siitä aiheutuvine kustannuksineen.
Meluhaittojen torjunta koskee lähinnä tehtaita ja laitoksia, mutta myös tilapäisestä melua aiheuttavasta toiminnasta kuten rakennustöistä ja asuintalojen lähelle suunnitellus-
ta ravintolatoiminnasta tulee ilmoittaa ympäristökeskukselle. Kemikaalien käsittely tai varastointi vaatii ilmoittamista pelastusviranomaiselle.
Yrityksen alkutaipaleelle ja jo toimivankin
yrityksen arkeen liittyy paljon byrokratiaa. Valvonnan tavoitteena on kuitenkin varmistaa
elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus ja tuotteiden laatu. Kaikissa lupa- ja ilmoitusasioissa kannattaa kääntyä asiaa hoitavan viranomaisen puoleen. Elintarvikeasioissa auttavat ensisijaisesti oman kunnan
elintarvikevalvonta ja aluehallintoviraston
elintarvikevalvoja. π
Aitoa
ruokaa
Tammisaaressa, Bovikin tilalla, Ülle ja Sebastian
Nurmi kasvattavat suomenlammasta ja kyyttöä
luomuna maamme parhaisiin ravintoloihin.
– Marko Palovaaraa ja minua yhdistää samanlainen ajattelutapa: mahdollisimman maukasta ja
laadukasta lihaa mahdollisimman suoraan kuluttajille, Sebastian Nurmi summaa.
Hän on jo kaksikymmentä vuotta puhunut puhtaan ruuan puolesta. Nyt Nurmien tilalla kasvaa
kyyttöjä ja lampaita, joiden lihaa toimitetaan valmistettavaksi maamme parhaimpiin ravintoloihin.
Eläimet ruokitaan luomurehulla ja kesäisin ne käyskentelevät saarissa ja maisemanhoitotehtävissä.
Niiden liha on mureaa ja maukasta, koska ne saavat kasvaa rauhassa. Eläimistä käytetään kaikki
hyödyksi.
– Kyllähän tätä tekisi mielellään, jos luomuviljelijää ei laitettaisi niin ahtaalle, Sebastian Nurmi
huokaisee.
– Kaikki paperityö tuntuu kasautuvan juuri keväälle, vilkkaimpaan aikaan, kun lampaita pitää
auttaa karitsoimaan ja peltotyöt alkavat, Ülle Nurmi tuskailee.
60
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Teksti ja kuvat: Mira Halonen
mira.halonen(at)kolumbus.fi
mira Halonen on koonnut myös taulukon lupa- tai
ilmoitusasioita ja niitä hoitavista tahoista. Se on
pyydettäessä saatavissa häneltä.
Lähteet:
Tem toimialaraportit 2010
Suomen elintarviketyöläisten liitto
Ruoka-Suomen tilastot
espoon seudun uusyrityskeskus
espoon ja Helsingin elintarvikevalvonnan
viranomaiset
Työkaluja ja tietoa yrityksen
perustamiseen
•
•
•
•
•
www.yrityssuomi.fi
www.yritysidea.fi
www.liiketoimintasuunnitelma.com
www.uusyrityskeskus.fi
www.ely-keskus.fi (Kehittämis- ja investointituki ulkopuolisten asiantuntijapalvelujen, koulutuksen ja käyttöpääoman hankkimiseen. Käynnistystuki ensimmäisten vieraiden työntekijöiden palkkaamiseen.)
• www.finnvera.fi > Lainat
• www.mtk.fi > Maaseutu > Maaseutuyrittäjyys ja Apua yrittäjälle
• www.proagria.fi
Bovikin luomutilalla ollaan ylpeitä
puhtaasta ja maukkaasta
lampaanlihasta.
– Sitten jää joku tuki saamatta kokonaan, kun määräpäivä unohtuu kiireessä
tai selvityksestä unohtuu pieni kaistale
maata ojan toiselta puolelta.
Luomutilan toiminnan valvontaan kuuluu vuoden mittaan myös tarkastuksia.
Nurmien mielestä tarkastajat ovat usein
käytökseltään tylyjä ja ylimielisiä.
– Pienenä mitättömänä viljelijänä alkaa
oikein pelätä, mitä tästä taas seuraa. Ja
aina jokin sanktio painaa päälle. Eikö asioista voi keskustella ja huomauttaa kauniisti? Sebastian kysyy toivoen inhimillisyyttä.
– Eläimistä kysellään paljon, tiloista ja
tuotannosta, mutta viljelijän hyvinvointia
ei murehdi kukaan!
Ülle-vaimo toppuuttelee miestään. Työtäänhän tarkastajatkin vain tekevät annettujen ohjeiden mukaan, mutta silti viljelijät toivovat muutosta:
– Kaikkihan me tässä vedämme yhtä
köyttä: tuotamme laadukasta ruokaa.
Pk-yritykset hyödyntävät
yrittäjyyden edistämispolitiikkoja eri tavoin
Menestyvät pienet ja keskisuuret yritykset käyttävät yhteiskunnan
tarjoamia yrittäjyyden edistämisen politiikkavälineitä varsin eri tavoin, ja
osa ei hyödynnä niitä lainkaan.
Tuoreen tutkimuksen mukaan uutta yrittäjyyspolitiikkaa hyödyntävistä yrittäjistä tulee helposti myös alueensa elinkeinopoliittisia kehittäjiä – ja myös päinvastoin.
Hiljattain valmistunut tutkimus selvitti,
miten maaseutumaisella alueella toimivat
pk-yritykset hyödyntävät yhteiskunnan tarjoamia politiikkavälineitä. Tutkimusta varten haastateltiin 15 menestyvää pk-yritystä,
jotka toimivat Suupohjan seudulla EteläPohjanmaalla sekä aluekehittämisestä vastaavia tahoja. Tutkimuksen toteuttivat Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos,
MTT:n taloustutkimus ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti Seinäjoella.
Maaseutupolitiikan professori Hilkka Vihinen MTT:stä kertoo, että menestyvät pkyritykset käyttävät yrittäjyyden edistämiseen tarkoitettuja politiikkavälineitä kovin
eri tavoin.
– Karkeasti jaotellen kolmasosa tämän tapaustutkimuksen yrityksistä ei ollut koskaan käyttänyt julkisesti rahoitettuja yrittäjyyden tukivälineitä, kolmasosa oli käyttänyt perinteisen yrityspolitiikan välineitä ja
kolmasosa oli käyttänyt uuden yrittäjyyspolitiikan mukaisia välineitä esimerkiksi aluekehittämisohjelman kautta, Vihinen summaa.
Tutkimuksessa haastateltujen pk-yritysten kirjo oli laaja. Mukana oli firmoja 1–2
hengen mikroyrityksistä yli sata henkeä
työllistäviin keskisuuriin yrityksiin. Haastateltujen yritysten toimialoja olivat muun mu-
assa maatilamatkailu, elintarvikejalostus,
bioenergian tuotanto, design sekä huonekalu- ja metalliteollisuus.
Vihinen muistuttaa, että uuden yrittäjyyspolitiikan välineitä ei tarjota kaikille yrityksille, vaan ne kohdennetaan aluekeskusohjelman mukaisesti tietyille toimialoille. Suupohjan seudulla näitä ovat logistiset järjestelmät, elintarvikeala ja huonekaluteollisuus.
Virta näyttää vievän myös toiseen suuntaan. Vihinen huomauttaa, että uutta yrittäjyyspolitiikka tehokkaasti hyödyntävissä oli
paljon sellaisia yrittäjiä, jotka olivat aiemmin toimineet aluekehittämisen tehtävissä,
mutta siirtyneet sittemmin yrittäjiksi. π
Lähde:
Vesala, K. m. & Vihinen, H. (toim.) 2011.
yritysten menestystarinat ja yrittäjyyden
edistäminen. Tapaustutkimus yrittäjistä,
kehittäjistä ja politiikkadiskursseista Suupohjan
seutukunnassa. mTT Raportti 16. www.mtt.fi/
mttraportti/pdf/mttraportti16.pdf
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
61
haarukassa
Juhlaolutta Turusta
Turun vuosi Euroopan kulttuuripääkaupunkina on juhlaa myös olutkulttuurille:
Juhla Aura on Hartwallin ja Panimoravintola Koulun yhteinen taidonnäyte. Juhla
Aura on aromikas, melko vaalea lager-olut. Se on valmistettu alkuperäisen Auran
reseptiä kunnioittaen. Juhla Aura valmistetaan Turussa, Panimoravintola Koulussa. Juhla Auran ovat luoneet yhdessä Hartwallin panimomestari Mika Mäkelä ja
Panimoravintola Koulun olutmestari Teija Tuovinen-Laiho.
Lisätietoja:
ravintolapäällikkö mika Lattu, Panimoravintola Koulu,
[email protected]
Käyttövalmiita lihatuotteita
Paahdettu pekonimuru on uudenlainen, heti käyttövalmis ruokakomponentti. Pekonimurulla on helppo maustaa niin pastakastike, salaatti kuin
munakaskin. Kypsäksi paahdetulle porsaanlihalle antaa aromin aito katajanmarja. Laktoositon ja gluteeniton tuote on pakattu 120 g pakkauksiin. Korpelan Lihajalosteen Paneroitu porsaanleike tuo ravintoloiden
annosklassikon nyt myös kotikokkien toteutettavaksi. Valmiiksi nuijitun
ja kypsennetyn porsaan ulkofileen kruunaa rapea panerointi. Tuotetta
on saatavilla kahden leikkeen pakkauksissa (kokonaispaino n. 300 g).
Lisätietoja:
Lihajaloste Korpela Oy, [email protected]
Elintarvikenesteiden in-line monitorointi
Sigrist PhaseGuard on tehtaalla valmiiksi optimoitu in-line analysaattoriksi. Asennuksen jälkeen laite vaatii ainoastaan ajoittaisen nollatarkistuksen. Kolme eri mallia kattaa kaikki tarvittavat sovellusalueet: malli T
sameuden faasivaihdoksille, malli C värille ja malli HT korkeille sameustasoille mm. olut/hiivaraja-arvoille. Laite soveltuu mm. juomien rajapintojen monitorointiin ja säätöön, oluen/hiivan erotusvaiheen optimointiin
sekä tuotantohävikin minimointiin ja tuotannon tehostamiseen.
Röntgensäteellä
varmuus
virheettömyydestä
Uusi Teltek G20 Xray -tarkistusjäjrestelmä tarjoaa energiaa säästävän
tarkastusteknologian, huippumodernin laitteiston ja tehokkaan kuvankäsittelyohjelmiston. Järjestelmä
soveltuu sekä pakattujen että irtotuotteidenkin tarkastamiseen. Laitteisto on pestävä ja helppo huoltaa.
Teltek-järjestelmiä ja laitteita maahantuo ja huoltaa suomalainen Cortex Oy. Teltex Automatic Xray -tarkastusjärestelmät tarjoavat sarjassaan huippuluokan herkkyyttä, nopeutta ja uusia toimintoja. Järjestelmät tunnistavat epäpuhtaudet, kartoittavat rikkoutuneet tai kadonneet
tuotteet, havaitsevat pakkausten
tyhjiöt ja varmistavat täyttöasteen.
Lisätietoja:
myyntijohtaja Olli Silvola
(09) 759 0770, www.cortex.fi
Lisätietoja:
Jarmo J. Nieminen, Oleinitec Oy, [email protected]
Helsinkiläistä lähiruokaa
Palmia tuo helsinkiläisten nautittavaksi uudenlaisen rouhean herkuttelumakkaran.
Stadin Buli on lihaisa makkara suurempaan nälkään, lounaslistoille. Stadin Snadi
on Bulin pikkubroidi: sama tuote pienemmässä koossa mukaan ostettavaksi ja
buffet-tarjoiluun. Buli ja Snadi ovat Palmian catering-palvelujen tuotekehityksen
omia tuotteita. Makkarat valmistaa Lagerblad Foods Oy Sörnäisten Tukkutorilta.
Niihin ei ole lisätty fosfaattia, mutta täysin lisäaineeton ne eivät ole, koska markkinoilta ei ole löytynyt lisäaineetonta pekonia.
Stadin Buli ja Snadi ovat pakasteita. Makkarat ovat kypsiä, joten ne tarvitsevat
vain kuumennuksen. Stadin Buli tekee ensiesiintymisensä Helsinki-päivän kunniaksi 10.6.2011 useiden Palmian lounasravintoloiden ruokalistoilla. Stadin Snadi
tulee moniin Palmien lounasravintoloihin juhannuksen alla. Syksyllä makkarat tulevat lounaslistoille ja Herkkuja mukaan! -myyntiin Palmina Vihreillä Viikoillamme
(viikot 42–44). Säännöllisemmin lounaslistoille ja ostettavaksi ne tulevat vuonna
2012, kun Helsinki viettää World Design Capital -vuottaan.
Lisätietoja:
tuotesuunnittelija Antti mikkelä, Palmian catering-palvelut,
[email protected]
62
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Ammattikeittiöille
100 reseptiä
Margit Kojon sata sadan annoksen
reseptiä kasvikunnan raaka-aineista
on saatavissa CD-ROM-levynä. Resepteissä on huomioitu erityisesti
lasten ja nuorten tarvitsema, ravitsemuksellisesti tasapainoinen ravinto, jota tarjotaan päiväkotien ja koulujen ruokapalveluissa. Sähköinen
ohjeistus toimii ammattikeittiöissä
tuotannon työvälineenä ja ohjaa
käyttämään monipuolisemmin kasvikunnan raaka-aineita.
Lisätietoja:
JVm-systems Oy, margit Kojo,
[email protected]
NimiTyKSiä
• ETM Marleena Tanuanpää on nimitetty Elintarviketeollisuusliiton lainsäädäntöprosessin johtajaksi 1.6.2011. alkaen. Prosessin pitkäaikainen
johtaja Seppo Heiskanen jää eläkkeelle.
• MTT:n johtokunta on nimittänyt ETT Sari Forsman-Huggin MTT taloustutkimuksen johtajaksi.
Hän aloittaa viisivuotisessa virassa 1.6.2011.
• ETM Janne Aikoma on nimitetty MP-Maustepalvelu Oy:n tuotantopäälliköksi.
• VTM Jari Konttinen on nimitetty innovaatiopolitiikan asiantuntijaksi EK:n innovaatioympäristö
ja osaaminen –sektorille.
• ELT Jaana Husu-Kallio jatkaa elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtajana seuraavan viisivuotiskauden 1.5.2011 alkaen. Hän on johtanut
Eviraa vuodesta 2006 alkaen.
• ETM Jussi Huhtanen on nimitetty Pakkaustutkimus – PTR ry:n pakkausasiantuntijaksi.
• Tom Fagerlund on nimitetty Pyroll Pakkauksen
johtajaksi 1.5.2011 alkaen vastuualueenaan paperipohjaiset pakkaukset (VP, Paper Packages).
Timo Haapsaari on nimitetty 1.5.2011 alkaen
Ypäjän yksikköön (Ypap Oy) tuotantopäällikön
äitiyslomasijaiseksi, Jouni Rantanen työnjohtajaksi 1.6.2011 alkaen toimipaikkanaan Lempäälän yksikkö (Pyrollpack Oy) ja Jarmo Norrbacka
Tampereen yksikön (Takon Kotelotehdas Oy)
kustannusanalyytikoksi 1.3.2011 alkaen. Pyroll
Sopimusjalostuksessa Jarmo Saari vastaa Ikapaper Oy:n tuotannon ohella Pyrollin Kyröskosken
tuotannosta 1.6.2011 alkaen. Jonas Skuthälla on
nimitetty 1.5.2011 alkaen konsernin tukipalveluihin hankinnoista ja innovaatioista vastaavaksi
päälliköksi (Manager, Purchasing & Innovations)
ja Auli Ahonen maksuliikenteen hoitajaksi/kirjanpitäjäksi konsernin tukipalveluihin Tampereelle.
• Mikko Tervonen on nimitetty Leipurin Oy:n leipomoteollisuuden ostojohtajaksi ja ETM Kristina
Krogius Team Leaderiksi.
• Suomen Akatemian biotieteiden ja ympäristön
tutkimuksen toimikunta on valinnut 14 uutta
akatemiatutkijaa. Akatemiatutkijat aloittavat
kautensa tämän vuoden syyskuussa. Yksi heistä
on FT Mari Sandell Turun yliopistosta. Sandellin
tutkimuksessa yhdistetään samanaikaisesti ruuan aistittavat ominaisuudet, makuyhdisteet ja ihmisen käyttäytyminen. Lisäksi tutkimuksessa syvennytään marjojen ja vihannesten makuyhdisteisiin biokemiallisin ja aistinvaraisin menetelmin.
• KTM Tuomas Mantere on nimitetty VAASANkonsernin Näkkileivät ja hapankorput -liiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi ja johtoryhmän
jäseneksi 9.5.2011 alkaen.
• Tuomas Liljavirta on nimitetty Atria Suomi
Oy:ssä aluepäälliköksi vk-myynnin organisaatioon vastuualueenaan Keski- ja Itä-Suomi.
• Country Manager Mikko Mollberg on siirtynyt
Atria Skandinavian organisaation vastuualueenaan Fast Food -tuoteryhmä ja Concept-liiketoiminta. Pasi Puistola on nimitetty operatiiviseksi
kenttäpäälliköksi vastuualueenaan Atria Concept
-liiketoiminnan kenttätoiminnot ja kehitys.
• Mika Aka-Fossi on nimitetty Atria Suomi Oy:n
toimitusjohtajaksi ja Atria Oyj:n johtoryhmän jäseneksi. FT Merja Leino on nimitetty siipikarjaliiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi. YTM Jukka
Mäntykivi on nimitetty valmisruokaliiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi ja DI Tapani Potka
logistiikasta, operatiivisesta toimitusketjun hallinnasta ja materiaaliostoista vastaavaksi johtajaksi.
• MMT, agronomi Tuula Mäki-Valkama on nimitetty erityisasiantuntijaksi maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston kasvintuotanto- ja eläinravitsemusyksikköön.
• MMM, agronomi Suvi Anttila on nimitetty ProAgria Keskusten Liiton markkinointi- ja viestintäjohtajaksi.
• MMM Sari Mattila on nimitetty Gastronomie Filande -säätiön johtajaksi.
• DI Osmo Jahkola on nimitetty Jomet Oy:n toimitusjohtajaksi.
• DI Ismo Pentti on nimitetty Borealis Polymers
Oy:n toimitusjohtajaksi.
• KTM Tove Seppelin-Högnabba on nimitetty
Cortex Oy:n toimitusjohtajaksi.
• ETM Mari Muhonen on nimitetty Fazer Makeisten brändi- ja kategoriapäälliköksi.
• MMT Aarne Kurppa on nimitetty MTT:ssä kasvintuotannon tutkimuksen johtajaksi, MMT
Markku Järvenpää teknologiatutkimuksen johtajaksi ja MScA Jutta Siivonen kotieläintuotannon
johtajaksi.
• Osakeyhtiö Six on uusinut organisaatiotaan.
ETM Tatu Heinaro on liiketoiminnan kehitysjohtaja, ETM Joonas Jokiniemi tehtaan johtaja, ETM
Mirja Kreander tuotekehityspäällikkö ja ETM
Kari Turunen Director, Nordic.
• ETM Emma Pikkarainen on nimitetty VarsinaisSuomen maa- ja kotitalousnaisten vt. toiminnanjohtajaksi.
• ETM Mia Mahkonen on nimitetty Senson Oy:n
myyntijohtajaksi.
• ETM Anna Varesmaa on nimitetty VAASAN-konsernin asiakkuusjohtajaksi.
• TkT Raija Polvinen on nimitetty Kiillon tutkimuspäälliköksi.
• Ville Klasila on nimitetty Uotilan Leipomo Oy:n
varatoimitusjohtajaksi.
• Sari Pajari on nimitetty M-real Oyj:n liiketoiminnan kehitysjohtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi.
• Sami Hietanen on nimitetty Mercamer Oy:n toimitusjohtajaksi.
• Tarja Haapala on nimitetty myyntineuvottelijaksi Lassila & Tikanoja Oyj:n Siivous- ja käyttäjäpalveluiden Hämeenlinnan alueelle, Rauli
Eriksson myyntineuvottelijaksi Pirkanmaan sekä
Kokkolan ja Pietarsaaren alueille, Eija Nurmi
Väli- ja Pohjois-Suomen aluemyyntipäälliköksi ja
Hanna Rääpysjärvi-Kangas myyntineuvottelijaksi Lapin läänin alueelle.
• Tampereen Messut Oy:n tytäryhtiö Finnresta on
nimittänyt Juha Niemiön yhtiön konsultoivaksi
Chefiksi.
• Jaakko Nuutila on valittu Luomuliiton puheenjohtajaksi vuosiksi 2011–2013.
• Eläinsuojeluliitto Animalian toiminnanjohtajana on 11.4.2011 alkaen toiminut ELL Kati Pulli.
Hän toimii toiminnanjohtaja Salla Tuomivaaran
sijaisena tämän virkavapaan aikana.
Sari Forsman-Hugg
Tuomas Mantere
Nimitysuutiset osoitteella:
toimitus(at)kehittyvaelintarvike.fi
KUVA: NANA SimeLiUS
n
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
63
n TUNNUSTUKSiA
Professori Kari Salminen Elintarviketieteiden
seuran kunniapuheenjohtajaksi
Professori Kari Salminen on valittu Elintarviketieteiden Seura ry:n vuosikokouksessa seuran uudeksi kunniapuheenjohtajaksi. 26 seuran jäsentä teki esityksen Salmisen valinnasta
seuran kunniapuheenjohtajaksi edesmenneen professori Fritz Niinivaaran tilalle. Salminen on ollut seuran kunniajäsen vuodesta
1997 lähtien ja puheenjohtaja vuosina 1971–
1973.
FK, MMT Kari Salminen väitteli tohtoriksi
Helsingin yliopiston Elintarvikekemian ja -teknologian laitokselta vuonna 1970. US Department of Agriculturen apurahalla tehdyn väitöskirjan aiheena oli eräiden karbamaattiherbisidien vaikutus kasvisten kemialliseen
koostumukseen ja säilyvyyteen.
Väitöksen jälkeen Salminen työskenteli
Elintarviketeollisuusliiton tutkimusjohtajana
vuoteen 1978 ja sen jälkeen vastaavassa teh-
tävässä Valiolla eläkkeelle siirtymiseensä,
vuoteen 1998 saakka. Näinä vuosina hän toimi
myös Elintarvikkeiden tutkimussäätiön ja Ravitsemuksen tutkimussäätiön asiamiehenä.
Salminen on toiminut myös elintarvikekemian dosenttina Helsingin yliopistossa sekä
dosenttina ja lyhytaikaisesti professorina Turun yliopiston Terveyden biotieteiden opetusohjelmassa. Professorin arvonimen hän sai
vuonna 1992. Hänellä on ollut lukuisia alan
kansallisia ja kansainvälisiä luottamustehtäviä, mm. kansainvälisen meijeriliiton ”Tiede,
ravitsemus ja opetus” -komission presidentin
tehtävä.
Salminen tunnetaan probioottisten Gefilustuotteiden kehittäjänä ja kansainvälistäjänä.
Hän on myös innokas ravinnon, erityisesti ravintorasvan laadun ja terveyden välisiä suhteita pohdiskelevana kirjoittajana ja puhujana.
Kaurakokkikisan voitto Risto
Tepposelle ja Miikka Väisäselle
Vuoden terveystarkastaja
Pertti Nuutinen
Ensimmäinen Kaurakokki-kisa etsi parasta
menua, jossa pääosassa on kaura. Voittajamenun valmistivat Risto Tepponen ja Miikka
Väisänen Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta. Joukkueen valmentajana toimi lehtori Birgitta Nelimarkka. Tiukassa kisassa toiselle sijalle ylsivät Haaga-Helian Lari Pätäri ja Markus Vessman.
Kolmas palkintosija jaettiin Jyväskylän ammattiopisto Priimuksen ja Haaga-Helian kesken. Jyväskylän joukkueessa olivat mukana
Visa Pasanen ja Anurut Junthapan. Joukkuetta valmensi Riitta Palho. Jaetulle kolmannelle
palkintosijalle tuli Haaga-Helian joukkue Toni
Kostian ja Perttu Jokinen.
Vuoden terveystarkastaja Pertti Nuutinen valmistui terveysteknikoksi Mikkelistä vuonna
1979. Terveystarkastajan töitä hän on tehnyt
mm Inarissa, Tuupovaarassa ja Somerolla
sekä vuodesta 1980 alkaen Espoossa. Nuutinen on tehnyt kaikkia terveystarkastajalle
kuuluvia työtehtäviä omaten ”entisajan” laaja-alaisen kokemuksen.
KUVA: KORTex Oy FOTOLAFKA
Foodle-kilpailun voitto
tutkija Raija-Liisa Heiniölle
Yhteistyöfoorumi Food for Life Finlandin ohjausryhmä järjesti Foodle-kilpailun, jossa palkittiin kuluneen vuoden paras tutkimusyhteenveto. Kilpailussa laadun kriteereinä olivat
ajankohtaisuus, hyödynnettävyys ja selkeys.
Tänä vuonna raatina toimivat Elintarvikekehityksen osaamisklusterin asiantuntijat. He
valitsivat voittajaksi VTT:n erikoistutkija Raija-Liisa Heiniön tutkimuksen Viljan ja marjo­
jen flavoria voidaan muokata hallitusti bio­
prosessoinnin keinoin. Kakkossijalle tuli Riikka Järvisen Turun yliopistossa tehty väitöstutkimus Marjojen ja perunoiden kuoret – jätettä
vai monien mahdollisuuksien raaka­ainetta ja
kolmanneksi VTT:n erikoistutkija Maria Smolanderin tutkimus Nanoteknologiat elintarvi­
kepakkauksissa. Heidät palkittiin Elintarvikepäivän yhteydessä.
Lisätietoja kisasta:
www.lumoudukaurasta.fi/kokkikisa-2011
Vuoden eläinlääkäriksi 2011 valittu ELL Jouni
Niemi on moniosaaja eläinlääkärinä, yrittäjänä, suomalaisen sorkkahoidon edistäjänä,
eläinlääkinnän laitteiden ja varusteiden maahantuojana ja myyjänä sekä koulutusten järjestäjänä. Suomen Eläinlääkäriliitto palkitsi
vuoden eläinlääkärin Helsingissä 9.5.
64
KUVA: LiiSA VALONeN
Jouni Niemi Vuoden eläinlääkäri
Voittajajoukkue, Risto Tepponen ja Miikka
Väisänen, iloitsi voitosta valmentajansa
Birgitta Nelimarkan kanssa.
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Marjut Sipola laboranttilinjan taitaja
Taitaja 2011 -kilpailussa 350 nuorta opiskelijaa kilpaili 41 ammattilajissa SM-tittelistä
Kuopiossa. Laboranttilinjan taitajamestaruuden saavutti Marjut Sipola Oulun ammattiopistosta ja hopealle sijoittui samasta koulusta Joonas Kinnunen. Pronssia sai Vesa
Leskinen Savon ammatti- ja aikuisopistosta.
Kilpailu oli kolmipäiväinen, ja tehtävät kattoivat monipuolisesti peruslaboratoriotehtävät.
Taitaja 2011 -tapahtuma keräsi kolmen päivän aikana melkein 67 000 kävijää, ja suomalaisfinalistien lisäksi kilpailuihin osallistui 25
kansainvälistä kilpailijaa. Vuoden 2011 Taitajien Taitajaksi valittiin Teemu Mikkonen EteläKarjalan ammattiopistossa (tietokoneet ja
verkot).
Lokakuussa järjestettävien Lontoon World­
Skills -kilpailujen maajoukkue julkistettiin Taitajien päättäjäisissä. Suomen WorldSkills
-maajoukkueeseen kuuluu 46 kilpailijaa, mm.
Enni Rantala (kondiittori) Helsingistä, Toni
Toivanen (kokki) Mikkelistä ja Maria Suihkonen (ravintolapalvelu) Haapavedeltä.
Hankintaopas
AAKKOSOSA
Kehittyvä Elintarvike -lehden hankintaopas tarjoaa tietoa
elintarvikealan laite-, palvelu- ja raaka-ainetoimittajista.
Kysy lisää lehtemme ilmoitusmyynnistä Infoteam Oy:stä,
puh. (09) 441 133, faksi (09) 447 427, [email protected]
HAGSON-PROVITEK OY
ALERT-TUHOELÄINTORJUNTA OY
ALGOL CHEMICALS OY
PL 13 (Karapellontie 6)
02611 ESPOO
Puh. (09) 50 991
Fax (09) 5099 250
email: [email protected]
www.algol.fi
AMIHELP OY
Otsolantie 7 B
36100 KANGASALA AS.
Puh. 0400 – 729 721
Fax (03) 4518 0053
email: [email protected]
www.amihelp.fi
AMMERAAL BELTECH OY
Sarankulmankatu 14
33900 TAMPERE
Puh. 0207 911 400
Fax 0207 911 450
email: [email protected]
www.ammeraalbeltech.fi
ARCTIC CIRCLE DELIGHT OY
Munkkaniementie 75
97540 TIAINEN
Puh. 045 125 5064
BERNER OY
Terveys ja Tutkimus
PL 15 (Sahaajankatu 24)
00131 HELSINKI
Puh. 0207 914 672
Fax 0207 914 241
email: [email protected]
www.berner.fi/tt
BRENNTAG NORDIC OY
Malmarintie 20
01380 VANTAA
Puh. (09) 5495 640
Fax (09) 5495 6411
email: [email protected]
www.brenntag-nordic.com
BUSCH
VAKUUMTEKNIK OY
Sinikellontie 4
01300 VANTAA
Puh. (09) 774 6060
Fax (09) 774 60 666
email: [email protected]
www.busch.fi
CALDIC FINLAND OY
Huopalahdentie 24
00350 HELSINKI
Puh. 020 741 5990
Fax 020 741 5993
email: [email protected]
www.caldic.com
OY CELEGO AB
Eteläinen Salmitie 1
02430 MASALA
Puh. (09) 348 6900
Fax (09) 853 2100
email: [email protected]
www.celego.fi
CHRISTIAN BERNER OY
OY ATLAS COPCO
KOMPRESSORIT AB
Tuupakankuja 1
01740 VANTAA
Puh. 0207 189 200
Fax 0207 189 201
AURAPRINT OY
PL 131
20101 TURKU
Puh. 0207 917 700
Fax 0207 917 650
email: [email protected]
www.auraprint.fi
BANG & BONSOMER GROUP OY
PL 93 (Itälahdenkatu 18 A)
00210 HELSINKI
Puh. (09) 681 081
Fax (09) 692 4174
www.bangbonsomer.fi
PL 12 (Rajavoudinkuja 1a)
01741 VANTAA
Puh. (09) 276 6830
Fax (09) 890 920
email: [email protected]
www.christianberner.com
DIGIA OYJ
Valimotie 21
00380 HELSINKI
Puh. 010 313 3000
Fax 010 313 3700
email: [email protected]
www.digia.fi
DIVERSEY
PL 11 (Kaurakatu 48 B)
20101 TURKU
Puh. 020 7474200
Fax 020 7474202
email: [email protected]
www.diversey.com
CONDITE OY
PL 51 (Lisenssikatu 5)
21101 Naantali
Puh. (02) 436 5900
Fax (02) 435 6950
email: [email protected]
www.condite.fi
Vaakatie 37
15560 NASTOLA
Puh. (03) 871 540
Fax (03) 871 5410
email: [email protected]
www.dosetec.fi
DRINK CONSULT FINLAND OY
Juvantie 66
51900 JUVA
Puh. (015) 452 911
Fax (015) 453 964
email: [email protected]
www.drinkconsult.com
www.suurkeittio.fi
www.hoyrynkehitin.fi
FAERCH PLAST A/S
Rannikkolaivurintie 8 D
00850 HELSINKI
Puh. 050-413 8058
Fax (09) 677 183
email: [email protected]
www.faerchplast.com
OY FOODFILES LTD
Neulaniementie 2 L 6
70210 KUOPIO
Puh. 044 7001200
Fax (017) 288 1269
email: [email protected]
www.foodfiles.com
BERNER OY
Elintarvikeraaka- ja lisäaineet
PL 15 (Eteläranta 4 B)
00131 HELSINKI
Puh. 0207 914 332
Fax 0207 914 380
21250 MASKU
Puh. (02) 437 6111
Fax (02) 437 6211
email: [email protected]
www.haloila.com
www.itwmima.eu
www.octopuscompact.com
HUNAJAINEN SAM OY
Porslahdentie 23 H
00980 HELSINKI
Puh. (09) 877 0330
email: [email protected]
www.hunajainensam.fi
HUNAJAYHTYMÄ OY
Kojonperäntie 13
32250 KOJONKULMA
Puh. 0207 76 9680
Fax (02) 767 6225
email: [email protected]
www.hunaja.fi
IMCD FINLAND OY
Malminkatu 24 C
00100 HELSINKI
Puh (09) 25 15 160
Fax (09) 25 15 1699
email: [email protected]
www.imcd.fi
FOODWEST OY
JAUHETEKNIIKKA OY
Alasuutarintie 22
48400 KOTKA
Puh. (05) 2184 270
Fax
(05) 2184 290
email: [email protected]
www.jauhetekniikka.fi
GIVAUDAN SUISSE SA
sivuliike Suomessa
JM-MULTIPROJECT OY
Moreenitie 15 B
04250 KERAVA
Puh. (09) 2709 0400
Fax (09) 2741 022
www.multiproject.fi
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
Puh. (06) 4210 000
www.foodwest.fi
Svinhufvudinkatu 23 A
15110 LAHTI
Puh. (09) 3434 860
Fax (09) 3434 8650
www.givaudan.com
BEMIS VALKEAKOSKI OY
PL 70
37601 VALKEAKOSKI
Puh. 0207 51 3100
Fax 0207 51 3309
email: [email protected]
www.bemis-europe.com
OY M. HALOILA AB
DOSETEC ExACT OY
CLINICAL LIFE SCIENCES OY
Linnankatu 6
87100 KAJAANI
Puh. 040 746 7475
email: [email protected]
www.clsoy.fi
PL 74
02631 ESPOO
Puh. (09) 439 3070
Fax (09) 439 30720
email: [email protected]
www.provitek.fi
KERMETAR OY
Kumitehtaankatu 5 E
04250 KERAVA
Puh. (09) 242 5898
Fax (09) 242 6464
Email: [email protected]
www.kermetar.fi
HAARLA OY
CORTEx OY
Kutojantie 5
02630 ESPOO
Puh. (09) 7590 770
Fax (09) 7590 7799
email: [email protected]
www.cortex.fi
DANISCO SWEETENERS OY
Sokeritehtaantie 20
02460 KANTVIK
Puh. 010 431 030
Fax 010 431 4422
www.danisco.com/sweeteners
Pyhäjärvenkatu 5 A
33200 TAMPERE
Puh. (03) 3399 1309
Fax (03) 3399 1350
email: [email protected]
www.haarla.fi
KIILTOCLEAN OY
PL 157
20101 TURKU
Puh. 0207 710 400
Fax 0207 710 402
www.kiiltoclean.fi
HAARLA ENGINEERING
Pyhäjärvenkatu 5 A
33200 TAMPERE
Puh. (03) 3399 1302
Fax (03) 3399 1350
email: [email protected]
www.haarla.fi
KLÜBER LUBRICATION
NORDIC A/S
Hämeentie 3
00530 HELSINKI
Puh. 0207 497 970
Fax 0207 497 971
email: [email protected]
www.klueber.com
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
65
Hankintaopas
Laulurastaanpolku 6
00780 HELSINKI
Puh. (09) 505 3011
Fax (09) 505 3148
email: [email protected]
www.alert.fi
LABNET OY
Viikinkaari 4
00790 HELSINKI
Puh. 020 741 3170
Fax 020 741 3189
email: [email protected]
MUNAKUNTA
Piispanristintie 8
20760 PIISPANRISTI
Puh. (02) 214 420
Fax (02) 214 4222
email: [email protected]
www.scanegg.fi
LAIHIAN MALLAS OY
Länsitie 372
66400 LAIHIA
Puh. (06) 475 2111
Fax (06) 476 2555
email: [email protected]
www.laihianmallas.fi
LAITOSJALKINE OY
35320 HIRSILÄ
Puh. (03) 336 3111
Fax (03) 336 3300
email: [email protected]
www.laja.com
LARSCON OY
Antreantie 10 B
02140 ESPOO
Puh. 010 239 2480
Gsm 050 540 2882
email: [email protected]
www.larscon.fi
LEIPURIN OY
PL 40
(Kutojantie 4)
02631 ESPOO
Puh. (09) 521 710
Fax (09) 521 2121
www.leipurin.com
LIAG / Laufer International
Masonkuja 14
36420 SAHALAHTI
Puh. (03) 253 3520
Fax (03) 253 3523
email: [email protected]
www.laeufer-ag.de
LIHATEOLLISUUDEN
TUTKIMUSKESKUS LTK
OSUUSKUNTA
PL 56 (Luukkaankatu 8)
13101 HÄMEENLINNA
Puh. 020 761 9480
Fax (03) 570 5499
www.ltk.fi
LIHEL OY
Mänkimiehentie 21
02780 ESPOO
Puh. (09) 819 0110
Fax (09) 8190 1199
email: [email protected]
www.lihel.fi
MEDIQ SUOMI OY
PL 115
02201 ESPOO
Puh. 010 429 99
Fax 010 429 3117
email: [email protected]
[email protected]
www.mediq.fi
Hankintaopas
MP-MAUSTEPALVELU OY
NORDIC ID OY
Myllyojankatu 2 A
24100 SALO
Puh. (02) 727 7700
Fax (02)7277720
email:[email protected]
www.nordicid.com
ORAT OY
Pikkupurontie 4–6
00880 HELSINKI
Puh. (09) 755 6577
Fax (09) 788 800
email: [email protected]
www.orat.fi
Taivaltie 5
01610 VANTAA
Puh. 020 478 830
Fax 020 478 8010
email: [email protected]
Kotisivu: www.orbis.eu
PA-HU OY
Teollisuustie 2
02880 VEIKKOLA
Puh. 0207 89 1000
Fax 0207 89 1099
email: [email protected]
www.pa-hu.fi
Työpajankatu 6 A
00580 HELSINKI
Puh. (09) 7257 4411
Fax (09) 7257 4430
[email protected]
www.sealedair-emea.com
SEFO-KONSULTOINTI
Lapinlahdenkatu 23
00180 HELSINKI
Puh. (09) 726 0270
Fax (09) 726 0272
email: [email protected]
www.sefo-konsultointi.fi
SENSON OY
PL 95
15141 LAHTI
Puh. (03) 864 364
Fax (03) 781 8918
www.senson.fi
Aku Korhosen tie 2-6
PL 38
00441 HELSINKI
Puh. 0207 2010
Fax 020 726 8898
www.tieto.com
TT-TÄRYLAITE OY
Linnanpajantie 7
00950 HELSINKI
Puh. (09) 755 2730
Fax (09) 755 4505
email: [email protected]
www.tarylaite.fi
UVA FINLAND
Ollaksentie 12
02940 Espoo
Puh: (09) 863 21 21
040 900 18 38
email: [email protected]
www.uvisable.com
PACCOR FINLAND OY
Polarpakintie 4 B
13300 HÄMEENLINNA
Puh. 020 186 7000
Fax 020 186 7351
email: [email protected]
www.paccor.fi
PACK COMPANY OY
Teollisuustie 12
65610 MUSTASAARI
Puh. (06) 322 7300
Fax (06) 322 7320
email: [email protected]
www.packcompany.fi
PIRKANMAAN
LAATUETIKETTI OY
Keskitie 3
33470 YLÖJÄRVI
Puh. 010 440 3900
Fax 010 440 3909
email: [email protected]
www.laatuetiketti.fi
PPT PÖLYNPOISTOTEKNIIKKA OY
Hakamäentie 7
48400 KOTKA
Puh. 010 841 6000
Fax 010 841 6019
email: [email protected]
www.ppt-filter.com
MULTIVAC OY
SALTIA OY
Ratamokuja 2
30420 FORSSA
Puh: 040 728 4705
[email protected]
www.saltia.com
PL 227 (Tulppatie 20)
00811 HELSINKI
Puh. 020 792 4330
Fax (09) 755 5545
email: [email protected]
Valkjärventie 1
02130 ESPOO
Puh. (09) 4391 320
email: [email protected]
www.softwarepoint.com
SUOMEN COBRA SYSTEMS OY
Asesepänkuja 3
00620 HELSINKI
Puh. (09) 7288 340
Fax (09) 7288 3434
email: [email protected]
www.cobrasys.fi
Viialankatu 25
32700 HUITTINEN
Puh. (02) 620 6319
(02) 620 6339
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 Fax
I www.kehittyvaelintarvike.fi
email: [email protected]
www.satafood.net
PL 10
00039 VALIO
Puh. 010 381 2457
Fax 010 381 2630
email: [email protected]
www.valio.fi/ammattilaiset/teollisuus
VERSO OY
Kansakoulukatu 5 B 14
00100 Helsinki
Puh. 040-549 7114
email: [email protected]
www.versofinland.fi
VESANTTI OY
Tulppatie 26
00880 HELSINKI
Puh. (09) 5491 6000
Fax (09) 5491 6050
email: [email protected]
www.vesantti.fi
VIIKKI FOOD CENTRE
SUOMEN VUOKRAKONTTI OY
Yrityspuistontie 2
05200 RAJAMÄKI
Puh (09) 7258 8700
040 508 4803
email: [email protected]
www.vuokrakontti.fi
TANKKI OY
Oikotie 2
63700 ÄHTÄRI
Puh. (06) 510 1111
Fax (06) 510 1200
www.tankki.fi
TARRATUOTE OY
PL 6 (Vesimyllynkatu 4)
33331 TAMPERE
Puh. (03) 254 7800
Fax (03) 254 7811
www.tarratuote.fi
OY TEO-PAL AB
Luoteisrinne 4
02270 ESPOO
Puh. (09) 819 0560
Fax (09) 8190 5642
email: [email protected]
www.teopal.fi
THERMO FISHER SCIENTIFIC
SATAFOOD
KEHITTÄMISYHDISTYS RY
VALIO OY
OSAKEYHTIÖ SIx
SOFTWARE POINT OY
RAVATEK OY
Itälahdenkatu 20
00210 HELSINKI
Puh. (09) 6818430
Fax (09) 675877
email: [email protected]
www.ravatek.fi
66
SEALED AIR OY
TIETO OYJ
ORBIS OY
PL 56 (Luukkaankatu 6)
13101 HÄMEENLINNA
Puh. Vaihde: (03) 217 3413
Fax (03) 570 5209
www.maustepalvelu.com
Posliinitehtaankatu 5
04260 KERAVA
Puh. 0207 921 300
Fax 0207 921 371
email: [email protected]
www.multivac.com
OY SCANDIC TRANS AB
VAASA – TURKU – HELSINKI
Puh. 020 1202 500
Fax 020 1202 515
www.scandictrans.fi
PL 100 (Ratastie 2)
01621 VANTAA
Puh. (09) 3291 0200
Fax (09) 3291 0301
email: myynti.fi@
thermofisher.com
www.thermofisher.com
Viikinkaari 4
00790 Helsinki
Puh. (09) 319 36543
Fax (09) 319 36554
email: [email protected]
www.viikkifoodcentre.fi
OY WOIKOSKI AB
Pääkonttori
PL 1
47901 VUOHIJÄRVI
Puh. (015) 7700 700
email: [email protected]
www.woikoski.fi
Tukea tulevaisuuden
menestystarinoille
WORLD COURIER (FINLAND) OY
Puutarhatie 20
01300 VANTAA
Puh (24h): (09) 8700 3300
Fax
(09) 8700
3350 liiketoiminnan ratkaisuja
Tarjoamme
innovatiivisia
email:
[email protected]
tuotekehitykseen,
tuotannon optimointiin, laadun
www.worldcourier.com
kehitykseen ja kaupallistamiseen.
Viikki Food Centre on valittu toteuttamaan kansallista
Elintarvikekehityksen klusteri (OSKE) -ohjelmaa.
Kysy lisää lupaavista OSKE-hankkeistamme!
www.viikkifoodcentre.fi
R. ÖSTERLUND KY KB
PL 99 (Laippatie 19 B)
00811 HELSINKI
Puh. (09) 586 8170
Fax (09) 736 452
email: [email protected]
www.osterlund.com
TUOTERYHMÄOSA
Dosetec Exact Oy (Vaakakoskinen)
- punnitus- ja annostelujärjestelmät
– säiliövaa’at
– lattiavaa’at
– pöytävaa’at
Saltia Oy
– listeria ym. saneeraussiivousten
valvonta ja konsultointi
– hygieniakoulutukset ja –kartoitukset
– hyönteispyydykset ja torjunta-asemat
UVA Finland
– UV-lamppuja hygieniatarkkailuun
Orat Oy
– annostelujärjestelmät
– vaa’at ja vaakahinnoittelujärjestelmät
– huolto- ja ylläpitopalvelut
ATK-LAITTEET JA
-JÄRJESTELMÄT
DIGIA OYJ
– elintarviketeollisuuden tietojärjestelmien kokonaisratkaisut
– operatiivisia
toiminnanohjausjärjestelmiä
– kokonaisvaltaisia sähköisen
liiketoiminnan ratkaisuja
– langattomia- ja integraatioratkaisuja
sekä niihin liittyviä palveluja
Nordic ID Oy
Kotimainen langattomien tuotteiden
valmistaja
– langattomat anturit ja järjestelmät
omavalvontaan
– käsitietokoneet inventointiin yms:
– RFID-lukijat
– viivakoodilukijat
– 2D-lukijat
Software Point Oy
– WiLabLIMS ja LabVantage Sapphire LIMS
– TasteBOSS aistinvaraiseen arviointiin
– konsultoinnit ja käyttöönotot
Jauhetekniikka Oy
–
–
–
–
jauheiden annostelulaitteet
nesteiden annostelulaitteet
suursäkkien tyhjennyslaitteistot
raaka-aineiden annostelujärjestelmät
LIAG / Laufer International
– LIAG-putkiporsasjärjestelmät
Multivac Oy
– monipäävaa’at
– tarkastusvaa’at
Labnet Oy
Multivac Oy
Oy Woikoski Ab
– elintarvikekaasut
– teolliset kaasut
– erikoiskaasut
– kuivajää
– kaasun sekoitus- ja jakelujärjestelmät
KONEET, LAITTEET,
MUU VARUSTUS
Ammeraal Beltech Oy
– elintarviketeollisuuden hihnat
Arctic Circle Delight Oy
– Vito syväpaistoöljyn
suodatinjärjestelmä
Oy Atlas Copco
Kompressorit Ab
– paineilmakompressorit, jälkikäsittelylaitteet ja typpigeneraattorit
Busch Vakuumteknik Oy
– tyhjiöpumput
Christian Berner Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
pakkauskoneita
merkkauslaitteita
pumppuja
prosessilaitteita
tyhjiötekniikka
tekniset muovit
tärinän vaimennus
monipäävaa´at
prosessien mittauslaitteet
–
–
–
–
–
–
–
–
–
pakkauskoneet
etiketöintikoneet
siivutuskoneet
monipäävaa’at
tarkastusvaa’at
metallinilmaisimet
röntgenlaitteet
nahkomakoneet
jäähilekoneet
Orat Oy
– elintarviketeollisuuden linjaratkaisut
– elintarvikkeiden kuutiointi, muotoilu ja
siivutus
– liemitys- ja leivityskoneet
– luunerottelu- ja rasvanmäärityslaitteet
– pakkauskoneet
– pesu- ja käsittelyjärjestelmät
– savustus, keitto, paisto ja jäähdytys
– huolto- ja ylläpitopalvelut
Orbis Oy
– konenäkö, älykamerat ja koodinlukijat
Tankki Oy
– säiliöt, sekoittimet, hoitotasot
TT-Tärylaite Oy
– kaikki tärykomponentit
– annostelu-, syöttö-, seulontalaitteet
– tärytekniset erikoislaitteet
Suomen Cobra Systems Oy
– ALPHA MANAGER -toiminnanohjaus
– elintarviketeollisuuden ja -tukkujen
logistiset kokonaisratkaisut
– leipomo- ja pakkauskoneet
– merkintälaitteet
– pakkausmateriaalit
Tieto Oyj
– tietotekniikka-, tuotekehitysja konsultointipalvelut
– ketteryyttä toimitusketjuun
KEMIKAALIT, KEMIALLISET
TUOTTEET JA
HYGIENIARATKAISUT
–
–
–
–
–
–
–
–
pumput, säiliöt, sekoittajat
pakkauskoneet; nesteet, jauhot
merkkaus- ja etikettikoneet
prosssilaitteet, kuivurit
annostelijat; nesteet, jauhot
pastörointi- ja suodatuslaitteet
höyrynkehittimet
pullotus- ja korkituskoneet
Haarla Engineering
Diversey
– pesu- ja desinfektioaineet kaikkiin
elintarviketeollisuuden tarpeisiin
– pesukemikaalien annostelulaitteet
– prosessien hygieniakartoitukset
KIILTOCLEAN OY
– elintarviketeollisuuden pesu- ja
desinfiointiaineet
– pesu- ja annostelujärjestelmät
– hygieniakartoitukset ja -koulutukset
–
–
–
–
–
–
annostelujärjestelmät
automaatioprojektointi
konenäköjärjestelmät
tuotannon modernisoinnit
tuottavuusanalyysit sekä konsultointi
valvomo-ohjelmistot ja -laitteet
An ITW Company
Oy M. Haloila Ab
– lavankäärintäkoneet
– mikrobiologiset reagenssit
– elintarvikkeiden testikitit
– elatusainekeittimet ja
maljanvalulaitteet
– laboratoriolaitteet ja –tarvikkeet
Oy Teo-Pal Ab
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
kosteusanalysaattorit
laboratoriovaa’at
lämpö- ja viljelykaapit
pH/johtokyky/lämpömittarit ja
-elektrodit
sentrifugit
ultraäänipesulaitteet
ravistelijat ja sekoittajat
polarimetrit ja refraktometrit
vesi- ja kuivahauteet
termogravimetrit
Thermo Fisher Scientific
– automaattiset analysaattorit ja
reagenssit elintarvikeanalytiikkaan:
Arena
– Oxoid ja Remel mikrobiologian tuotteet
– Finnpipetit ja Finntip -kärjet
– kylmälaitteet, sentrifugit, soluviljely,
kylmäkuivaus, haihduttimet, uunit,
lämpökaapit, laminaarit,
mikrokuoppalevylaitteet
MAUSTEET, AROMIT,
MUUT LISÄAINEET
– lihavalmiste- ja valmisruokateollisuuden koneet
KULJETUS- JA
LOGISTIIKKAPALVELUT
– lämpösäädellyt vienti- ja tuontikuljetukset Skandinaviassa
– logistiikkapalvelut ja varastointi
– pikakuljetukset Helsinki/Turku – Tukholma vv.
Suomen Vuokrakontti Oy
Drink Consult Finland Oy
Mediq Suomi Oy
Vesantti Oy
Oy Scandic Trans Ab
Cortex Oy
– mikrobiologiset elatusaineet
– elintarvikkeiden testikitit
–lämpötilamittauksetelintarvikkeista
–pH-jajohtokykymittarit
–petrimaljatjavalmiitmaljat
–laboratoriolasit
–näytteenottovälineet
–laboratoriolaitteet
– kylmä- ja pakastekontit
World Courier (Finland) Oy
Globaali erikoiskuriiripalvelu:
– lämpötilasäädellyt kuljetukset
– näytelähetykset (myös vaaralliset)
– pakkausjärjestelmät ja viilenteet
– ISO9001 & 14001 sertifioitu
LABORATORIO-TUOTTEET
Berner Oy
Terveys ja tutkimus
– vesimikrobiologiaan IDEXX Colilert,
Enterolert-E ja Quanti-Disk
– kotimaiset SERVANT petrimaljat,
sauvat, silmukat ja näytetölkit
– ATAGO-refraktometrit ja -polarimetrit
– ANSELL-suojakäsineet
– desinfektiotuotteet
– KSG-autoklaavit
– HEIDOLPH ravistelijat ja sekoittajat
– LAUDA-vesihauteet
– INFORS-ravistelijat
Algol Chemicals Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
asetaatit
bentsoaatit
erikoissuolat
etikkahappo
hapettumisen esto- ja ph:n säätöaineet
hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet
juustonsulatesuolat
kuidut
makeuttamisaineet
mononatriumglutamaatti
paakkuuntumisenestoaineet
sitruunahappo ja sitraatit
sorbaatit
suolat
vaahdonestoaineet
vanilja ja vanilliini
Berner Oy
Agentuuriosasto
–
–
–
–
–
–
elintarvikeraaka- ja lisäaineet
luontaiset elintarvikevärit
vehnätärkkelys ja -gluteeni
gluteeniton vehnätärkkelys
meri-, vuori-, vakuumi- ja erikoissuolat
hedelmämehutiivisteet ja -pyreet
Brenntag Nordic Oy
– elintarviketeollisuuden raaka-aineet
Caldic Finland Oy
– hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet
– stabilointiaineet
– lesitiini
– riisitärkkelys, -jauhot, -proteiinit, -kuitu
– sokerikulööri
– maito- ja heraproteiinit ja
hydrolysaatit
– pintakiillokkeet
– mantelit, pähkinät, siemenet jne
– muut elintarvikelisäaineet
– seokset
Oy Celego Ab
–
–
–
–
–
aromit
värit ja värjäävät elintarvikkeet
makeutusaineet
säilöntäaineet
muut lisäaineet
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
67
Hankintaopas
ANNOSTELUJÄRJESTELMÄT
JA VAA’AT
PAKKAAMINEN
Givaudan Suisse SA
sivuliike Suomessa
Bang & Bonsomer Group Oy
– aromit
Auraprint Oy
– tarrat, tuote-etiketit
– RFID-tarrat
– sleeverit. wrap-around-etiketit
Haarla Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
antioksidantit
aromit, värit ja vanilliini
leivonnan apuaineet
luontaiset kasviuutteet
luontaistuotteet
makeutusaineet
sidonta- ja emulgointiaineet
säilöntäaineet
tärkkelykset ja tärkkelysjohdannaiset
Drink Consult Finland Oy
– hunajaa elintarviketeollisuudelle
– lasipullot ja –purkit
– korkit ja kutistekapsyylit
– pakkauskoneet
Faerch Plast A/S
Hunajayhtymä Oy
– CPET, AMPET, APET, PP, PS ja PLA
rasiat ja kannet
– Top Seal kuumasaumattavat kalvot
Hagson-Provitek Oy
Labnet Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
aromit
elintarvikevärit
happamuudensäätöaineet
kuidut
makeutusaineet
maunvahventeet
sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet
säilöntäaineet
tärkkelykset
vitamiinit ja vitamiiniseokset
karotenoidit
– keinosuolet (myös mauste- ja
savusuolet)
– luonnonsuolet
– vakuumi- ja kuristepussit
– kinkkuverkot
– leipomoteollisuuden raaka-aineet
– elintarviketeollisuuden maku- ja
rakenneaineet
– pakkaus- ja etiketöintikoneet
Orat Oy
–
–
–
–
–
–
–
kammio- rasia- ja ratakoneet
snorkkelikoneet
pakkausrobotit
koneiden huolto- ja ylläpitopalvelut
makkarankuoret
kutiste- ja laminaattipussit
kutistekalvot
mausteet ja mausteuutteet
aromit ja arominvahventeet
fosfaatit
sakeuttamisaineet
muut elintarvikelisäaineet ja seokset
- Apet, PP, PS ja PLA rasiat, pikarit ja
kannet
- kartonkivaippapikarit
Vesantti Oy
Hankintaopas
– Wiberg-mausteseokset
Haarla Oy
– erikoisjauhot, siemenet, rouheet,
litisteet, hiutaleet sekä seokset
– etikat ja etikkahappo
– kuidut, ravinteet ja vitamiinit
– maito- ja heraproteiinit
– perunahiutaleet ja –rakeet
– sopimustuotanto
– öljyt, rasvat ja margariinit
– erikoismaltaat
– tummat ja vaaleat mallasuutteet
– pakkauspalvelu
Pa-Hu Oy
– elintarvikepakkaukset
– myynti- ja kuljetuspakkaukset
kartongista ja aaltopahvista
– pakkaustarvikkeet
– myyntipistemateriaalit
LIHEL Oy
–
–
–
–
–
mausteet ja mausteseokset
valmistus- ja lisäaineet
fosfaatit
marinadit ja marinadiseokset
asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset
– painetut ja blanco etiketit ja tarrat
– liimapaperinauhat ja liitospaperit
– käsiapplikaattorit ja pöytätelineet
–
–
–
–
–
–
–
–
–
aromit ja konsentraatit
elintarvikevärit
emulgointi- ja sakeuttamisaineet
kaakaotuotteet
hedelmäjauheet ja -palat
vihannestuotteet
juomapohjat
lakritsiuutteet
makeutusaineet
68
Valio Oy
Teollisuusmyynti
–
–
–
–
–
maidot, kermat ja muut maitotuotteet
juustot
maito- ja herajauheet
marmeladit ja hillot
voi
SOPIMUSPAKKAAMINEN
Pack Company Oy
– monipuolinen valikoima kuivien
tuotteiden sekottamiseen ja
rahtipakkaamiseen
SUUNNITTELU,
KEHITYS,
KONSULTOINTI
--- AmiHelp Oy -----– mentorointi ja johdon sparraus
– liiketoimintasuunnitelmat
– T&K -projektit ja
markkinointistrategiat
– markkina- ja tuotealueen laajentaminen
Clinical Life Sciences Oy
– kliininen tutkimus
Oy Foodfiles Ltd
– kliininen tutkimus
– elintarvikkeiden rekisteröinti
(mm. terveysväitteet, uuselintarvikkeet)
Foodwest Oy
Elintarvikekehityksen edelläkävijä
– tuotekehitys
– markkinatutkimus
– laadunhallinta
– tekniset palvelut
– prosessi- ja laitossuunnittelu
– projektinhoito
Ravatek Oy
– pakkauskoneet ja -järjestelmät
– avosuisten pussien ja säkkien suljenta
– ompelu-, liimaus- ja saumauslaitteet
MP-Maustepalvelu Oy
– valmistus- ja lisäaineet
– asiakaskohtaisesti räätälöidyt
seokset
- Cryovac-pakkausjärjestelmät
- Cryovac-kutistepussit
- Cryovac-pakkauskalvot ja –rasiat
Tarratuote Oy
– vaakatarrat
– tuotetarrat
– lavatarrat ym.
RAAKA-AINEET
Arctic Circle Delight Oy
– Kala ja riistatuotteita Lapin puhtaasta
luonnosta
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Larscon Oy
– HACCP, laatu- ja ympäristöjärjestelmät
– HACCPdoc® dokumentointijärjestelmä
lämpötilanvalvonta,
tiedonkeruupäätteet
Munakunta
- Scanegg-munajalosteet
- Kultamuna-kuorimunat
Sealed Air Oy – Cryovac
R. Österlund Ky Kb
- makkaramausteseokset
- funktionaaliset seokset kinkuille
ja makkaroille
- marinadit
- koriste- ja pintamausteet
- kastike-, keitto-, pata- ja
liemijauheet
- einesmausteseokset ja valmismixit
JM-Multiproject Oy
Pirkanmaan Laatuetiketti Oy
Orat Oy
– mausteseokset ja marinadit
– lihaproteiinit
Osakeyhtiö SIx
AmiHelp Oy
Laihian Mallas Oy
MP-Maustepalvelu Oy
–
–
–
–
–
Erikoismakeuttajat ja rakenneraakaaineet elintarvike- ja lääketeollisuudelle
– fruktoosi
– ksylitoli
– laktitoli
– Litesse-polydekstroosi (ravintokuitu)
Multivac Oy
PACCOR Finland Oy
Leipurin Oy
Leipomo ja elintarviketeollisuuden raaka-aineet
– jauhot ja leipäseokset
– mausteet ja aromit
– mantelit ja pähkinät
– siemenet ja hiutaleet
– riisit
– kuivatut hedelmät
– suklaa- ja rasvakuorrutteet
– hedelmä- ja marjatäytteet
– margariinit
– säilykkeet
– sokerit ja siirapit
– suolat
Danisco Sweeteners Oy
– kotimaista ja ulkomaista hunajaa
elintarviketeollisuudelle
IMCD Finland Oy
– sakeuttajat ja stabilointi
– säilöntäaineet ja happamuudensäätöaineet
– fosfaatit, kuidut ja tärkkelykset
rakenteen muokkaajat
funktionaaliset raaka-aineet
soija-jauheet, -rouheet ja proteiinit
vehnäproteiinit
hiivauutteet
juustojauheet
kasvirasvat ja kuorrutteet
kuivatut marjat
Condite Oy
BEMIS VALKEAKOSKI OY
– vakuumi- ja suojakaasupakkauslaminaatit elintarviketeollisuudelle
Hunajainen SAM Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
Senson Oy
-
mallas- ja viljauutteet
maltaat ja mallasjauhot
emulgointi- ja stabilointiaineet
entsyymit, mm. laktaasit
funktionaaliset raaka-aineet
aromit ja värit
antioksidantit
analyyttiset kitit ja reagenssit
suodatuksen apuaineet
hedelmäpalat ja -pastat
Lihateollisuuden tutkimuskeskus
LTK osuuskunta
– HACCP-, omavalvonta- ja
laatujärjestelmäkonsultointi
– koulutuspalvelut
– kuluttajatestaukset
– laboratoriopalvelut
– lihatutkimuspalvelut
– teknologia- ja tuotekehityspalvelut
Satafood Kehittämisyhdistys ry
– elintarvikealan kehityspalvelut
– laaja-alaiset ympäristöteknologian
palvelut
n
TA PA H T U m A K A L e N T e R i
SEFO-konsultointi
– Elintarvikehygienian perusteet-kirja,
muut oppimateriaalit usealla kielellä
– hygieniakoulutukset ja –testit usealla
kielellä
– hygieniapassit tutkinnon perusteella
– HACCP-koulutukset
Verso Oy
– T&K ideasta markkinoille
– brändin rakennus, pakkaussuunnittelu,
viestintä ja kuluttajatutkimukset
Viikki Food Centre
– tuotekehitys- ja teknologiapalvelut
– kuluttaja- ja markkinatutkimukset
– liiketoiminnan kehittäminen
TYÖHYGIENIA JA
TURVALLISUUS
ALERT-Tuhoeläintorjunta Oy
– tuhoeläintorjunta
Laitosjalkine Oy
– työ-, suoja- ja turvajalkineet
elintarviketeollisuuteen ja
laboratorioihin
Tukea tulevaisuuden
menestystarinoille
Tarjoamme innovatiivisia liiketoiminnan ratkaisuja
tuotekehitykseen, tuotannon optimointiin, laadun
PPTkehitykseen
Pölynpoistotekniikka
Oy
ja kaupallistamiseen.
– pölynpoistolaitteita
Viikki Food Centre on valittu toteuttamaan kansallista
– keskussiivousjärjestelmiä
Elintarvikekehityksen klusteri (OSKE) -ohjelmaa.
Kysy lisää lupaavista OSKE-hankkeistamme!
VOITELUAINEET
www.viikkifoodcentre.fi
Kermetar Oy
- Elkalub voiteluaineet (NSF)
Klüber Lubrication Nordic A/S
- elintarvikehyväksytyt voiteluaineet
- teollisuuden voiteluaineet
LATAA
MEDIAKORTTI:
kehitttyvaelintarvike.fi
>mediakortti
Kehittyvä
Elintarvike
Suomessa
Suurtaloudet – ajankohtaista elintarvikelainsäädännöstä ja omavalvonnasta 7.6.2011 Helsinki, [email protected]
Ratkaisuja jauhopölyaltistumisen vähentämiseen leipomoissa -koulutuspäivät kesäkuussa
2011: 9.6. Vaasa, 14.6. Kuopio, 15.6. Oulu & 21.6.
Turku, www.ttk.fi/koulutuskalenteri
Sapuskaa kauppaan Remix 15.6.2011 Vantaa,
www.tekes.fi/sapuska
Farmari 1.–3.7.2011 Pori, www.farmari.fi
Suomen Leipuriliiton 111.vuosikokous ja
kesäpäivät 12.–14.8.2011 Jyväskylä,
www.leipuriliitto.fi
Lähiruokaviesti 22.–26.8.2011, www.ekocentria.fi
Herkkujen Suomi -tapahtuma 22.–26.8.2011
Helsinki, [email protected]
Kauhajoen Ruokamessut 2.–4.9.2011,
www.ruokamessut.fi
Bioenergia 2011 5.–8.9.2011 Jyväskylä,
www.jklpaviljonki.fi
Ruoka-allergian ABC 12.9.2011 Helsinki,
www.allergia.fi
Vesimikrobiologiakoulutus 13.9.2011
Hämeenlinna, www.prizz.fi/vesimikrobiologia
Alihankinta 2011 13.–15.9.2011 Tampere,
www.alihankinta.fi
Tieteen päivät 16.–17.9.2011 Rovaniemi,
www.tsv.fi
Baltfoodin Fact Finding -matka Pietariin 19.–
21.9.2011, [email protected]
Tieteen päivät 21.–22.9.2011 Itä-Suomen
yliopisto, www.tsv.fi
Finnpack 2011 22.–24.9.2011, www.jklpaviljonki.fi
EU Contest for Young Scientists 23.–28.9.2011
Helsinki, www.eucys2011.fi
Sadonkorjuu 30.9.–1.10.2011 Lahti,
www.lahdenmessut.fi
Turun Ruokamessut 2011 30.9.–2.10.2011,
www.turunmessukeskus.fi
Smaka på Västnyland 1.–2.10.2011 Fiskars,
www.slowfoodvastnyland.org
Luomuviikko 3.–9.10.2011
EasyFairs Pakkaus 5.–6.10.2011 Helsinki,
www.easyfairs.com
Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät
10.–11.10.2011 Helsinki, www.rty.fi
New Nordic Food 11.–12.10.2011 Helsinki,
http://nynordiskmad.org/tema/konferens.2011/
Tarkastuseläinlääkäripäivät 13.–14.10.2011
Helsinki, www.evira.fi
Terveys 21.–23.10.2011, www.finnexpo.fi
Työterveyspäivät 25.–26.10.2011 Helsinki,
www.finnexpo.fi
Elintarviketeollisuus 2011 26.–28.10.2011
Tampere, www.elintarviketeollisuus.fi
Päivitä erityisruokavaliotietosi -koulutuspäivät
1.11.2011 Allergiatalon Kongressikeskus, Helsinki
& 9.11.2011 Kouvola -talo, Kouvola,
www.keliakialiitto.fi/liitto/horeca
Muovi Plastics 2011 16.–18.11.2011 Lahti,
www.lahdenmessut.fi
Tilastolliset menetelmät laboratoriossa
23.–24.11.2011 Helsinki, www.ael.fi
Ulkomailla
NanoTech Europe 2011 30.5.–1.6.2011 Budapest,
www.nanotech.net
Food Ingredients Philipines 6.–8.7.2011 Manila
Food, Feed, Fuel & Fun 14.–16.6.2011 Uppsala,
www.njf.nu
Nordiska Dietistdagar 2011 15–17.6.2011,
www.dietisterinorden.org
ProPak Asia 15.–18.6.2011, www.propakasia.com
Food Ingredienst Asia-China 21.–23.6.2011
Shanghai
BIO 2011 27.–30.6.2011 Washington DC,
http://convention.bio.org
Health Ingredients South America 9.–10.8.2011
Sao Paolo
FinnFest 2011 10.–14.8.2011 San Diego,
[email protected]
2nd International ISEKI Food Conference 31.8.–
2.9.2011 Milano,
www.isekiconferences.com/milan2011
4th European Conference on Chemistry for Life
Sciences 31.8.–3.9.2011 Budapest,
www.4eccls.mke.org.hu
Livsmedelsdagar 7.–9.9.2011 Tylösand
Euroanalysis XVI 11.–15.9.2011 Belgrad,
www.euroanalysis2011.rs
World Food Moscow 13.–16.9.2011,
www.food-exhibitions.com
International Biomass Valorisation Congress
2011 13.–14.9.2011 Utrecht, Netherlands,
http://biomass-valorisation.com
Sveriges Bageri- och Konditorimässa,
15.–18.9.2011 Tukholma,
www.sverigesbagerimassa.se
Fi Asia 21.–23.9.2011 Bangkok,
www.ingredientsnetwork.com
GIDA & IPACK 22.–25.9.2011 Istanbul,
www.food-exhibitions.com
14th Nordic workshop in Sencory Science
5.–6.10.2011, Tanska, www.sensorik.dk
Tapahtumakalenteriin voi lähettää uusia
tapahtumia osoitteella
toimitus(at)kehittyvaelintarvike.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
69
n J ä S e N e S i T T e L y
Laatu- ja ympäristökonsultti Juha-Pekka
Vieno on pitkän linjan ”mäkkäriläinen”
Juha-Pekka Vieno työskentelee McDonald's
Oy:n osto- ja laatuosastolla laatu- ja ympäristökonsulttina. Talossa hän on ollut vuodesta
1996 alkaen.
– Aloitin lukioaikana osa-aikaisena ravintolatyöntekijänä. Siirryin osto- ja laatuosastolle
yliopisto-opintojeni alkuvaiheessa vuonna
2001, ja nykyään työskentelen samaisella
osastolla vakituisena työntekijänä, Juha-Pekka tiivistää työhistoriansa.
Hänen tämänhetkinen työnsä laatu- ja ympäristökonsulttina pitää sisällään kolme laajempaa kokonaisuutta, jotka ovat laatu, ympäristö ja hygienia. Laatuun liittyvä työ on
raaka-aineiden ja ravintoloissa valmistettavien tuotteiden laatuun ja turvallisuuteen tähtäävää työtä, jota tehdään elintarvikeketjun
Juha-Pekka Vienolla on takanaan pitkä ura
McDonald’silla. Vapaa-ajallaan hän
harrastaa monipuolisesti liikuntaa neljänä,
viitenä päivänä viikossa.
KUVA: JAAKKO JASKARi
kaikissa vaiheissa toimivien tahojen kanssa.
– Ympäristöasioissa teemme töitä muun
muassa oman toimintamme ja elintarvikeketjumme hiilidioksidijalanjäljen vuosittaisten
laskelmien ja niihin liittyvien tavoitteiden parissa. Hygieniaan liittyvät työtehtäväni pitävät sisällään puolestaan kaikkea sitä, mitä
McDonald's-ravintola tarvitsee pysyäkseen
puhtaana niin keittiössä kuin asiakastiloissakin. McDonald's tekee kaiken puhtaanapitoon liittyvän työn itse, eli tehtäväkenttä onkin melkoisen laaja. Tässä vankka taustani
ravintolassamme työskentelemisestä on arvokas apu, Juha-Pekka tähdentää.
Hän on opiskellut Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa
ympäristötaloustiedettä, maatalouspolitiikkaa ja kansantaloustiedettä aikomuksenaan
valmistua tänä vuonna. Tällä hetkellä opinnoissa on menossa viimeinen rutistus.
Juha-Pekka päätyi opiskelemaan valitsemiaan aineita, koska hän on kiinnostunut laajojen kokonaisuuksien ymmärtämisestä ja ympäristötaloustiede pääaineena todella tarjoaa
mielenkiintoisia haasteita. Ympäristötaloustieteen tutkimusala kohdistuu muun muassa
suuren skaalan luonnonvaroihin, kuten energiavarantoihin, metsävaroihin, kalakantoihin
ja niiden käyttöön liittyviin näkökohtiin, joten
oppialan asiat pysyvät ajankohtaisina ja tekevät alasta antoisan myös tulevina vuosina.
Elintarvikealaa odottaa
mielenkiintoinen tulevaisuus
Juha-Pekka hakeutui elintarvikealalle töihin,
sillä hänen mielestään ala kehittyy jatkuvasti
ja toimitusketjuun kohdistuvat vaatimukset
kasvavat kaiken aikaa, kuten myös kuluttajien kiinnostus. Juha-Pekan mielestä elintarvikeala on varsin dynaaminen ala, ja sen ansiosta omakin mielenkiinto säilyy korkeana. Tulevaisuuden elintarvikealan hän näkee haasteellisena ja monipuolisena.
– Ruokaan kohdistuu jo nyt valtava määrä
vaatimuksia, haluja ja toiveita, joista osa on
enemmän perusteltuja kuin toiset. Yhtä kaikki se "ruoka", joka taannoin tunnettiin, ei nykyisellään eikä tulevaisuudessakaan ole enää
yhtä yksinkertainen asia, vaan alati kirjavampien ja syvempien vaatimusten kokonaisuus.
Tämä lisää haasteita alan kaikille toimijoille,
eikä meiltä taatusti tekeminen lopu. Ja hyvä
niin – uudet haasteet ovat aina tervetulleita!
ETS:n toimintaan Juha-Pekka tutustui ensimmäistä kertaa keväällä 2009. Tuolloin hän
piti EHJ:n seminaarissa Tallinnassa esityksen
pro gradu -tutkielmaansa liittyen. Tämän jälkeen hän on osallistunut EHJ:n toimintaan aktiivisesti, ja hän kuuluukin tällä hetkellä EHJ:n
johtoryhmään.
ETS on Juha-Pekan mielestä loistava linkki
tavata alalla työskenteleviä ihmisiä ja verkostoitua heidän kanssaan. Hänen mielestään
kaikenlaiset tapahtumat ovat parasta antia,
mitä seuralta voi toivoa. Tapahtumissa voi samalla kertaa tavata kollegoita, tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla alan uusimpia kuulumisia. π
Anna Kojo
n e T S - P A L S T A | Anna Kojo
Elintarvikepäivässä yli 1 100 osallistujaa
Kari Salminen ETS:n uusi
kunniapuheenjohtaja
Elintarvikepäivä järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 3.5. Tapahtumaan osallistui
yli 1 100 elintarvikealan ammattilaista.
Elintarvikepäivän pääteemana oli ruuan
arvo ja arvostus. Teemaa tarkasteltiin useasta
näkökulmasta. SITRAn liiketoimintajohtajan
Jyrki Arposen mukaan lähiruuasta on tullut
keskeinen elintarvikeketjun toimintaan vaikuttava tekijä. Helsingin yliopiston dosentti
Professori Kari Salminen on valittu Elintarviketieteiden Seura ry:n vuosikokouksessa
seuran uudeksi kunniapuheenjohtajaksi. 26
seuran jäsentä teki esityksen Salmisen valinnasta seuran kunniapuheenjohtajaksi edesmenneen professori Fritz Niinivaaran tilalle.
Salminen on ollut seuran kunniajäsen vuodesta 1997 lähtien ja puheenjohtaja vuosina
1971–1973. Salminen tunnetaan probioottisten Gefilus-tuotteiden kehittäjänä ja kansain-
70
Petri Ollila muistutti, että lähiruokaa suosivat kuluttajat haastavat myös perinteiset päivittäistavarakaupan jakelutieratkaisut. Toimittaja Tuomas Enbusken isännöi kouluruokadebattia.
Elintarvikepäivän kuudessa rinnakkaisohjelmassa kuultiin elintarvikealaa koskettavista
ajankohtaisista aiheista. Myös ETS ja Kehittyvä Elintarvike olivat esillä Elintarvikepäivässä.
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
välistäjänä. Hän on myös innokas ravinnon, erityisesti
ravintorasvan laadun ja terveyden välisiä suhteita pohdiskelevana kirjoittajana ja puhujana.
Jaostojen toimintaa
ATJ suunnittelee vierailua Turkuun vuoden 2011 aikana.
Jaoston puheenjohtaja Kaisu Vuokko edusti seuraa 12.–
14.5. Firenzessä pidetyssä E3S-järjestön (European Sensory Science Society) perustamiskokouksessa.
EHJ järjestää syksyllä 2011 seminaarin tai seminaarimatkan myöhemmin valittavaan kohteeseen.
EAJ suunnittelee järjestävänsä allergeeneihin liittyvän
seminaarin syksyllä.
PTJ järjestää kevätekskursion tiistaina 31.5. Turun
suunnalle. Vierailukohteita ovat Raision mallastamo,
Nestlén lastenruokatehdas sekä Lundenin (Jalostaja)
tehdas.
ETMJ vieraili Primulan Herkkutehtaalla Järvenpäässä
10.5. Tuolloin hiilineutraali tehdas oli ollut toiminnassa
18 viikkoa. Toukokuun alusta lähtien kaikki leipätuotteet
on valmistettu ilman lisäaineita.
Vierailun yhteydessä ETMJ piti vuosikokouksensa. Jaoston puheenjohtajana jatkaa FT, ETL Jarmo Heinonen
(Laurea amk). Muut johtoryhmän jäsenet ovat KTT Saara
Hyvönen (Helsingin yliopisto), KTT Markku Koskela (Helsingin yliopisto), ETM Markus Luhtala (Stockmann) ja
ETM Heli Tammivuori (Elintarviketeollisuusliitto).
TETS järjesti kevätekskursion Elintarvikepäivään 3.5.
Syksyn tapahtumia
Syksyllä seura ja lehti ovat esille omalla osastollaan kolmessa tapahtumassa. Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät
pidetään 10.–11.10. Helsingissä, Elintarviketeollisuus
2011 -messut 26.–28.10. Tampereella ja Eläinlääkäripäivät 30.11.–2.12. Helsingissä.
Uusia jäseniä
Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin hallituksen kokouksessa
5.4. Maina Henry Ndegwa, Tatja Piispanen, Juha Isokangas, Pekka Mäkinen, Aija Kortesmaa ja Iiro Kutila.
Tervetuloa mukaan seuran toimintaan!
Jaostot tiedottavat toiminnastaan sähköpostilla, Kehittyvä Elintarvike -lehdessä ja seuran kotisivulla www.ets.fi
Pysykää kuulolla!
Kesäisiä päiviä toivottaen
Anna Kojo
Muutoksia yhteystiedoissa?
Muistathan ilmoittaa, kun osoitteesi ja muut
yhteystietosi (ml. sähköpostiosoite) muuttuvat!
Jos Kehittyvä Elintarvike -lehti ei tule perille, osoitteesi
on todennäköisesti vanha. Myös ajantasainen sähköpostiosoite kannattaa ilmoittaa osoitteella sihteeri(at)
ets.fi, sillä jaostot laittavat tietoja tapahtumistaan usein
vain sähköpostilla.
ETS:n kannattajajäsenet
Ammeraal Beltech Oy
Apetit Pakaste Oy
Atria Suomi Oy
Caldic Finland Oy
Clinical Life Sciences Oy
Elintarviketeollisuusliitto ry
Fazer Leipomot Oy
Felix Abba Oy Ab
Foodfiles Oy Ltd
Givaudan Finland
HK Ruokatalo Group
Hosmed Oy
If Vahinkovakuutusyhtiö Oy
Kauppamyllyjen yhdistys ry
KiiltoClean Oy
Ky R. Österlund Kb
Labnet Oy
Leipurin Oy
Maustaja Oy
Ordior Oy
Polttimo Yhtiöt Oy
Raisio Oyj
Roquette Nordica Oy
Ruokakesko Oy
Saarioinen Oy
Sinerbychoff Oy Ab
VAASAN Oy
Valio Oy
World Courier (Finland) Oy
TETSin kannattajajäsen
Condite Oy
Ehdotuksia jaostoille?
Jos sinulla on ehdotuksia jaostojen vuoden 2011 toiminnan järjestämiseen tai haluat olla mukana tapahtumien järjestämisessä, niin ota reippaasti yhteyttä jaostojen johtoryhmiin! Jaostojen johtoryhmien jäsenten
yhteystiedot löytyvät seuran internet-sivulta www.ets.fi.
Elintarviketieteiden Seuran yhteystietoja 2011
Hallitus
MMM Heikki Manner
puheenjohtaja
Jovant Oy
Räätälintie 2
07880 LILJENDAL
p. 050 338 2930
[email protected]
FT Eila Järvenpää
varapuheenjohtaja
MTT, Biotekniikka ja
elintarviketutkimus,
ET-talo
31600 JOKIOINEN
p. (03) 4188 3295,
040 726 5671
[email protected]
ETM Paula Koivisto
Valio Oy
PL 30 (Meijeritie 4)
00039 VALIO
p. 050 398 7041
[email protected]
ELT Mari Nevas
Eläinlääketieteellinen
tiedekunta
Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos
PL 66
00014 HELSINGIN YLIOPISTO
p. (09) 191 57144
040 517 8528
[email protected]
KTM Suvi Luoma
Foodwest Oy
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
p. 044 374 1700
[email protected]
TtM Anne-Mari Ottelin
Stockmann Oyj
PL 147 (Stockmannintie 1 H)
00381 HELSINKI
p. (09) 121 5527
050 389 0121
anne-mari.ottelin@
stockmann.com
ETM Tarja Vanninen
Ruokakesko Oy
Satamakatu 3, 00016 KESKO
p. 050 501 4334
[email protected]
ETM Erkki Vasara
Agropolis Oy
Humppilantie 9 A
31600 JOKIOINEN
p. 010 249 1826
[email protected]
Aistinvaraisen tutkimuksen
jaoston johtoryhmä
ETT Kaisu Vuokko
puheenjohtaja
Taloustutkimus Oy
Lemuntie 9, 00510 HELSINKI
p. 040 726 4651
[email protected]
Elintarvikeanalytiikan
jaoston johtoryhmä
FT Mika Tuomola
puheenjohtaja
p. 040 732 6700
[email protected]
Elintarvikehygienian jaoston
johtoryhmä
Prosessiteknisen jaoston
johtoryhmä
ETM Hanna Ikonen
puheenjohtaja
Viikki Food Centre, VFC
Viikiinkaari 4
00790 HELSINKI
p. 040 560 4025
hanna.ikonen@
viikkifoodcentre.fi
Turun Elintarviketutkijain
seuran hallitus
FM Oskar Laaksonen
Biokemian ja elintarvikekemian laitos
Vatselankatu 2
20014 TURUN YLIOPISTO
p. (02) 333 6816,
040 744 1067
[email protected]
Elintarviketieteiden seuran
toimihenkilöt
HuK Anna Kojo
sihteeri-taloudenhoitaja
PL 115, 00241 HELSINKI
p. 050 337 1070
[email protected]
ETM Tiina Partanen
puheenjohtaja
Paulig Oy
Satamakaari 20
00981 HELSINKI
p. 040 560 7562
[email protected]
Elintarvikealan talous- ja
markkinajaoston
johtoryhmä
FT, ETL Jarmo Heinonen
Laurea Ammattikorkeakoulu
Vanha maantie 9
02650 ESPOO
p. 040 536 1437
[email protected]
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
71
n e T S - S i V U T
72
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
73
n e T S - S i V U T
74
Kehittyvä Elintarvike 3/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
välistäjänä. Hän on myös innokas ravinnon, erityisesti
ravintorasvan laadun ja terveyden välisiä suhteita pohdiskelevana kirjoittajana ja puhujana.
Jaostojen toimintaa
ATJ suunnittelee vierailua Turkuun vuoden 2011 aikana.
Jaoston puheenjohtaja Kaisu Vuokko edusti seuraa 12.–
14.5. Firenzessä pidetyssä E3S-järjestön (European Sensory Science Society) perustamiskokouksessa.
EHJ järjestää syksyllä 2011 seminaarin tai seminaarimatkan myöhemmin valittavaan kohteeseen.
EAJ suunnittelee järjestävänsä allergeeneihin liittyvän
seminaarin syksyllä.
PTJ järjestää kevätekskursion tiistaina 31.5. Turun
suunnalle. Vierailukohteita ovat Raision mallastamo,
Nestlén lastenruokatehdas sekä Lundenin (Jalostaja)
tehdas.
ETMJ vieraili Primulan Herkkutehtaalla Järvenpäässä
10.5. Tuolloin hiilineutraali tehdas oli ollut toiminnassa
18 viikkoa. Toukokuun alusta lähtien kaikki leipätuotteet
on valmistettu ilman lisäaineita.
Vierailun yhteydessä ETMJ piti vuosikokouksensa. Jaoston puheenjohtajana jatkaa FT, ETL Jarmo Heinonen
(Laurea amk). Muut johtoryhmän jäsenet ovat KTT Saara
Hyvönen (Helsingin yliopisto), KTT Markku Koskela (Helsingin yliopisto), ETM Markus Luhtala (Stockmann) ja
ETM Heli Tammivuori (Elintarviketeollisuusliitto).
TETS järjesti kevätekskursion Elintarvikepäivään 3.5.
Syksyn tapahtumia
Syksyllä seura ja lehti ovat esille omalla osastollaan kolmessa tapahtumassa. Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät
pidetään 10.–11.10. Helsingissä, Elintarviketeollisuus
2011 -messut 26.–28.10. Tampereella ja Eläinlääkäripäivät 30.11.–2.12. Helsingissä.
Uusia jäseniä
Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin hallituksen kokouksessa
5.4. Maina Henry Ndegwa, Tatja Piispanen, Juha Isokangas, Pekka Mäkinen, Aija Kortesmaa ja Iiro Kutila.
Tervetuloa mukaan seuran toimintaan!
Jaostot tiedottavat toiminnastaan sähköpostilla, Kehittyvä Elintarvike -lehdessä ja seuran kotisivulla www.ets.fi
Pysykää kuulolla!
Kesäisiä päiviä toivottaen
Anna Kojo
Muutoksia yhteystiedoissa?
Muistathan ilmoittaa, kun osoitteesi ja muut
yhteystietosi (ml. sähköpostiosoite) muuttuvat!
Jos Kehittyvä Elintarvike -lehti ei tule perille, osoitteesi
on todennäköisesti vanha. Myös ajantasainen sähköpostiosoite kannattaa ilmoittaa osoitteella sihteeri(at)
ets.fi, sillä jaostot laittavat tietoja tapahtumistaan usein
vain sähköpostilla.
ETS:n kannattajajäsenet
Ammeraal Beltech Oy
Apetit Pakaste Oy
Atria Suomi Oy
Caldic Finland Oy
Clinical Life Sciences Oy
Elintarviketeollisuusliitto ry
Fazer Leipomot Oy
Felix Abba Oy Ab
Foodfiles Oy Ltd
Givaudan Finland
HK Ruokatalo Group
Hosmed Oy
If Vahinkovakuutusyhtiö Oy
Kauppamyllyjen yhdistys ry
KiiltoClean Oy
Ky R. Österlund Kb
Labnet Oy
Leipurin Oy
Maustaja Oy
Ordior Oy
Polttimo Yhtiöt Oy
Raisio Oyj
Roquette Nordica Oy
Ruokakesko Oy
Saarioinen Oy
Sinerbychoff Oy Ab
VAASAN Oy
Valio Oy
World Courier (Finland) Oy
TETSin kannattajajäsen
Condite Oy
Ehdotuksia jaostoille?
Jos sinulla on ehdotuksia jaostojen vuoden 2011 toiminnan järjestämiseen tai haluat olla mukana tapahtumien järjestämisessä, niin ota reippaasti yhteyttä jaostojen johtoryhmiin! Jaostojen johtoryhmien jäsenten
yhteystiedot löytyvät seuran internet-sivulta www.ets.fi.
Elintarviketieteiden Seuran yhteystietoja 2011
Hallitus
MMM Heikki Manner
puheenjohtaja
Jovant Oy
Räätälintie 2
07880 LILJENDAL
p. 050 338 2930
[email protected]
FT Eila Järvenpää
varapuheenjohtaja
MTT, Biotekniikka ja
elintarviketutkimus,
ET-talo
31600 JOKIOINEN
p. (03) 4188 3295,
040 726 5671
[email protected]
ETM Paula Koivisto
Valio Oy
PL 30 (Meijeritie 4)
00039 VALIO
p. 050 398 7041
[email protected]
ELT Mari Nevas
Eläinlääketieteellinen
tiedekunta
Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos
PL 66
00014 HELSINGIN YLIOPISTO
p. (09) 191 57144
040 517 8528
[email protected]
KTM Suvi Luoma
Foodwest Oy
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
p. 044 374 1700
[email protected]
TtM Anne-Mari Ottelin
Stockmann Oyj
PL 147 (Stockmannintie 1 H)
00381 HELSINKI
p. (09) 121 5527
050 389 0121
anne-mari.ottelin@
stockmann.com
ETM Tarja Vanninen
Ruokakesko Oy
Satamakatu 3, 00016 KESKO
p. 050 501 4334
[email protected]
ETM Erkki Vasara
Agropolis Oy
Humppilantie 9 A
31600 JOKIOINEN
p. 010 249 1826
[email protected]
Aistinvaraisen tutkimuksen
jaoston johtoryhmä
ETT Kaisu Vuokko
puheenjohtaja
Taloustutkimus Oy
Lemuntie 9, 00510 HELSINKI
p. 040 726 4651
[email protected]
Elintarvikeanalytiikan
jaoston johtoryhmä
FT Mika Tuomola
puheenjohtaja
p. 040 732 6700
[email protected]
Elintarvikehygienian jaoston
johtoryhmä
Prosessiteknisen jaoston
johtoryhmä
ETM Hanna Ikonen
puheenjohtaja
Viikki Food Centre, VFC
Viikiinkaari 4
00790 HELSINKI
p. 040 560 4025
hanna.ikonen@
viikkifoodcentre.fi
Turun Elintarviketutkijain
seuran hallitus
FM Oskar Laaksonen
Biokemian ja elintarvikekemian laitos
Vatselankatu 2
20014 TURUN YLIOPISTO
p. (02) 333 6816,
040 744 1067
[email protected]
Elintarviketieteiden seuran
toimihenkilöt
HuK Anna Kojo
sihteeri-taloudenhoitaja
PL 115, 00241 HELSINKI
p. 050 337 1070
[email protected]
ETM Tiina Partanen
puheenjohtaja
Paulig Oy
Satamakaari 20
00981 HELSINKI
p. 040 560 7562
[email protected]
Elintarvikealan talous- ja
markkinajaoston
johtoryhmä
FT, ETL Jarmo Heinonen
Laurea Ammattikorkeakoulu
Vanha maantie 9
02650 ESPOO
p. 040 536 1437
[email protected]
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2011
71
Farmos ja KiiltoClean
yhdistivät voimansa
johtavaksi suomalaiseksi
puhtausalan toimijaksi.
Yhdessä pystymme palvelemaan asiakkaitamme entistäkin paremmin uusien innovaatioiden sekä laajemman osaamisen ja
tuotevalikoiman kautta. Vuoden 2011 alusta alkaen toimimme yhtenä yrityksenä KiiltoClean Oy:n nimellä.
Tuotteemme kehitetään ja valmistetaan Suomessa turvallisesti ja ympäristöä huomioiden. Yksi toimintamme periaatteista on
kantaa vastuuta ihmisistä ja meitä ympäröivästä yhteiskunnasta. Kotimaisena toimijana tunnemme suomalaiset olosuhteet ja
pesuprosessien asettamat vaatimukset.
KiiltoClean Oy, Tengströminkatu 6, PL157, 20101 Turku,
puh. 0207 710 401, [email protected]
www.kiiltoclean.fi