k i e l i s i lta suomen viittomakielen tulkit ry 04° 2010 2 Kielisilta issn 1797-4739 Julkaisija Suomen Viittomakielen Tulkit ry Toimitus Kielisilta, Suomen Viittomakielen Tulkit ry c/o Halkosaari, Mannerheimintie 94 A 30, 00250 Helsinki, puh. 040 730 3755, [email protected], www.tulkit.net/kielisilta-lehti Palautusosoite Eveliina Sipilä, Myllykyläntie 14 B 4, 62100 Lapua Päätoimittaja Liisa Halkosaari, [email protected] Toimitussihteeri Ada Trogen, [email protected] Toimittajat Sanna Ala-Sippola, Terja Hannola, Minttu Laine, Emilia Norppa Toimittajien osoitteet ovat muotoa [email protected]. Editori Kaisa Markkula, [email protected] Kuvankäsittely Kaisa Snellman Oikoluku Sirpa Lotsari Markkinointi Toimitus, [email protected] Taitto ja ulkoasu Kairo Graphics Oy Paino Picaset Oy, Höyläämöntie 18 A, 00380 Helsinki Paperi Sisus: 100 g G-print, kannet: 170 g Multiart Silk Osoitteenmuutokset Kielisilta postitetaan jäsenille Akavan Erityisalojen jäsenrekisteriin ilmoitettuun osoitteeseen. Jos olet AE:n jäsen, tee osoitteen- ja nimenmuutosilmoitus AE:n jäsensihteerille tai jäsenyyssivuilla osoitteessa www.akavanerityisalat.fi. Muut tilaajat voivat tehdä muutosilmoituksen SVT:lle osoitteeseen [email protected]. Aineistopäivä, ilmestymispäivä 01/2011 aineistopäivä 9.2., ilmestyy 11.3. 02/2011 aineistopäivä 27.4., ilmestyy 27.5. 03/2011 aineistopäivä 31.8., ilmestyy 30.9. 04/2011 aineistopäivä 16.11., ilmestyy 16.12. Kielisilta ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehtitilaukset [email protected] Kestotilaus 30,00 euroa, kappalehinta 9,50 euroa (+postituskulut) Kannen kuva tekniikka: valokuva tekijä ellen andersson Vi hade en stor asp på gården när jag var liten. Alltid då jag behövde dra mig tillbaka en stund och fundera över livets gång var det upp i den jag klättrade. Vi flyttade bort och jag måste ta farväl av min asp, men jag har ändå fortsatt att älska träd och fascineras av dem. I fotograferingen har jag hittat ett sätt att vara konstnärlig och kan samtidigt fånga ögonblick som berör mig. Det ger bra balans åt mitt arbete som tolk där jag måste släppa taget om varje stund för att kunna bearbeta nästa. Lehdessä esiintyvien yksittäisten kirjoittajien esittämät mielipiteet eivät välttämättä vastaa SVT ry:n virallista kantaa. jäsenmaksut 2010 Varsinainen jäsen Kannatusjäsen 1,3 % päätoimen palkasta maksetaan Akavan Erityisaloille. Lisätiedot: www.akavanerityisalat.fi Henkilöjäsenet 35 €/vuosi. Lasku lähetetään. Opiskelijajäsen Yritykset, yhdistykset ja muut yhteisöt 70 €/vuosi. Lasku lähetetään. 0 €/vuosi. Mikäli työssäoloehto täyttyy, opiskelija maksaa tuloistaan 1,3 % Akavan Erityisaloille. Lisätiedot: www.akavanerityisalat.fi Kielisilta 04/2010 Toimitukselta 02 Kannen kuva 03 Toimitukselta 04 Puheenjohtajan palsta Vaikuttaminen alkaa vaikuttaa 05 Hallituksen kuulumisia 21. kerta toden sanoo 06 Ajankohtaista SVT:ssä Mielet kielellään Tampereella MITÄ KELAAT? 08 12 13 13 15 16 Kelalta riittää kysyttävää Rakkaan lapsen monta nimeä Alkeellinen vai priima? Kelan termit hanskassa Oliko sitä elämää Kelan jälkeen? Ammatillisuutta kommunikaatio-opetuksen järjestämiseen 18 Tulkkaus terveydenhuollossa Tulehduskipulääkettä! 20 Tulkkaus terveydenhuollossa Monta keinoa parantaa laatua 23 Ammattietiikka Vaitiolovelvollisuus mietityttää 24 Edunvalvonta TES on kehittyvä prosessi 25 Ajankohtaista 26 Järjestelmän armoilla? 27 Koulutus Uusia makuja olut- ja tulkkausrintamalla 29 Koulutus Hup Holland! 31 Lue minut kuva ville seppänen Arvon kanssakärsijät, olemme voiton puolella. Syksy on jälleen kerran kääntynyt talveksi, ja kohta päivä alkaa pidentyä. ”Kela-aikaa” on takana melkein neljä kuukautta. Raportointi sujuu jo. Ei syksy sentään pelkkää kärsimystä ole ollut, vaikka melankoliaan taipuvaisina näin saatammekin ajatella. Pimeän maan pimeä kansa on kaikesta huolimatta ollut jälleen aktiivinen! Tästä on todisteena SVT:n opintopäivät, jotka järjestettiin Tampereella lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Samana viikonloppuna yhdistyksemme syyskokouksessa valittiin uusi hallitus ja puheenjohtaja. Muutaman sivun päässä löytyy lisää tietoa opintopäivistä herkullisine yksityiskohtineen. Tämän lehden teemaksi on valittu, syystäkin, Kela-prosessi. Olemme edelleen siirtymävaiheessa, mikä tarkoittaa kuukausittaisia ajankohtaistiedotteita, muuntuvia toimintaohjeita, kysymyksiä ja termisekamelskaa. Kielisilta pyrkii selventämään termejä ja penkoo vastauksia jäsenten kysymyksiin. Tsekidaut! Vuoden viimeisen Kielisillan ilmestymisen myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille rentouttavaa joulun aikaa. Ottakaa iisisti, ja syökää D-vitamiinia. Joululoma häämöttää jo! Emilia 3 p u heenjohtajan palsta 4 Vaikuttaminen alkaa vaikuttaa Tajusin noin vuosi sitten tehdä päätöksen, että SVT saa jatkaa matkaansa eri suuntaan kuin minä. Kuusi vuotta vaikuttamista alkaa vaikuttaa. On aika antaa tilaa uusille näkökulmille ja uudenlaiselle otteelle, pyyhkiä pölyjä ja vaihtaa huonekalujen paikkaa. TEKSTI Liisa Halkosaari KUVA Antti Halkosaari KUVITUS Eemeli Nieminen Y hdistys on viime vuosina profiloitunut edunvalvonnan ohella varsin vahvasti ammattitaidon ja laadun puolestapuhujana. Tämä on saattanut vaikuttaa ylimieliseltä tai tuomitsevalta. Myönnän, että diskurssi on perisuomalaiseen tapaan ollut epäkohtiin puuttuvaa ja positiivisen palautteen osalta vaikenevaa. Vaikka usean etiikkakeskustelun lopputuloksena olen päätynyt miettimään LVI-asentajan uraa, itsensä (ja mielellään vähän muidenkin) kehittäminen houkuttelee pysymään alalla. Valmistuin tulkiksi kahdeksan vuotta sitten. Jos nyt saisin päättää, niin a) keskittyisin tulkkikoulutuksessa oikeasti opiskeluun ja yrittäisin saada siitä irti enemmän kritisoinnin ja riman alittamisen sijaan, b) pakottaisin itseni tapaamaan kuuroja eri yhteyksissä, c) sanoisin ääneen enemmän. Viimeinen kohta linkittyy vahvasti palautteeseen. Onneksi nykyään on lähes automaattista, että tulkkiparit antavat toisilleen palautetta. Muistan itseni tilanteissa, joissa en ole uskaltanut sanoa kokeneemk i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 malle kollegalle sitä, mikä olisi ollut hyvä sanoa ääneen. En tiedä, miten saisin riittävän selkeästi muotoiltua toiveen, ettei minulle tehtäisi samoin. Täten sinut, hyvä nuorempi tai vanhempi kollega, on valtuutettu Kuka tuota ny olis pirempähän kattellukkaa? Tuollaanen häihäräppy, ihime notta on yhyristys vielä pystys. antamaan (rakentavaa) palautetta työstäni lupaa kysymättä ja milloin tahansa. SVT:n uudelle puheenjohtajalle toivotan työhön rohkeutta, diplomaattisuutta, harkitsevuutta, kriittisyyttä ja avoimuutta. Ja teiltä muilta haluaisin jopa vaatia aktiivisia yhteydenottoja, rohkaisuja, toiveita, avuntarjouksia ja kysymyksiä uudelle hallitukselle. Ei hallitustyötä muuten voi tehdä. Ainiin, ja kiitos. Oli upeaa olla SVTaktiivi, en vaihtaisi pois. Enkä oikeastaan ymmärrä, miten kukaan pärjää alalla ilman sitä tietomäärää, minkä urani alkuaikana SVT:stä sain. Puheenjohtaja kiittää. Osoite [email protected] ohjautuu ensi vuonna Johanna Savulahdelle. Minut saa kiinni Facebookista, sähköpostilla [email protected] ja kutsumalla itsensä kahville. Kielisillan sivuilla vaikutan ensi vuonnakin. hallit u ksen k u u l u misia 5 21. kerta toden sanoo Ei käytettävissä. Ei käytettävissä. Ei käytettävissä… Varsin tuttu fraasi syyskokouksessa siinä kohdassa, kun puheenjohtajaa ryhdytään hakemaan. Nimiä ja yksitoikkoisia vastauksia ehdittiin kuulla kaksikymmentä, ennen kuin tärppäsi. Johanna Savulahti. TEKSTI Liisa Halkosaari KUVA kirsi äijänen Uusi hallitus vanhoissa lippiksissä: Kati Kekkonen (ylhäällä vas.), Heidi Kenttälä, Susanna Puurula, Maikki Hakkarainen, Johanna Savulahti. Milla Rytkönen (alhaalla vas.), Elsa Lindberg, Salla Vallius, Hanna Törnroos. Kuvasta puuttuu Terhi Kalliomäki. T uleva puheenjohtaja ehti tutustua hallituksen työskentelyyn jo tänä vuonna yhden kokouksen verran. Hallitus etsiytyi marraskuisena lauantaiaamuna Helsingin Malmille Omnivisin toimistoon, josta löytyi jo koristeltu joulukuusi! Pikkujoulukokouksen nimeä kantava vuoden viimeinen tapaaminen sai siis mukavan alun. Pitkän asialistan jälkeen saatiin vatsat täyteen itämaista ruokaa ja nautittiin aimo annos viittomakielistä kulttuuria Teatteri Totin Meikäläisten muodossa. SVT on tänä vuonna tilannut kaksi toukokuussa valmistuvaa opinnäytetyötä HUMAKin opiskelijoilta. Ilona Karilo tutkii Kielisiltaa ammatillisuuden rakentajana, Minna Turunen ja Milla Kiiski keräävät itseopiskelumateriaalia tulkeille. Materiaali toivottavasti saadaan seuraaville syysopintopäiville jakoon. Yhdistyksen tärkein tiedotusväline on jo pitkään ollut jäsenlehti Kielisilta. Sen ohella on käytetty verkkosivuja mm. vapaista työpaikoista ja alan tapahtumista ilmoittamiseen sekä ammattiin ja yhdistykseen liittyvien tietojen julkaisemiseen. Nopeasti tietoa on välitetty sähköpostilistojen kautta, ja ne ovat olleet vapaasti myös yhteistyötahojen käytössä. Toimintasuunnitelmassa nostettiin esille tarve lisätä ja selkiyttää tiedottamista, kenties ottaa käyttöön uusia väyliä. Suomen Viittomakielen Tulkit ry kiittää kuluneesta vuodesta ja kaikesta tehdystä työstä teräviä, huumorintajuisia, kiinnostuvia ja yhteistyötaitoisia hallituksen jäseniä. Monien muiden kiitosten muassa Jertalle kiitos ansiokkaasta tekstien kommentoinnista, Kirsille upeiden opintopäivien järjestämisestä, Hannalle uusien asioiden opettelusta, Martille paneutumisesta tärkeisiin painopisteisiin, Hettalle verkkopäivityksen tehosta, Heidille asioiden ääneen sanomisesta, Essille esityslistojen loihtimisesta pikku palasista, Eveliinalle postien ja jäsenten järjestämisestä, Sallalle yhteisyyttä rakentavasta läpänheitosta. Panoksenne on ollut tärkeä, jokaisen teistä. Laita upouuteen kalenteriisi muistiin kevätkokous! Suomen Viittomakielen Tulkit ry:n sääntömääräinen kevätkokous järjestetään lauantaina 9.4.2011. Tarkka paikka, aika ja muut tarpeelliset tiedot ilmoitetaan tulkit.netissä, Akavan Erityisalojen Yhteenveto-lehdessä sekä Kielisillassa. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 ajankohtaista svt: ss ä 6 Mielet kielellään Tampereella SVT:n syysopintopäivät 30.–31.10.2010 TEKSTI Salla Vallius KUVAT Hanna Törnroos ovat väärinymmärrykset enemmän sääntö kuin poikkeus. Yhdyshenkilöiden ilta jatkui esityksestä, kommunikaatiosta sekä ajankohtaisista asioista rupatellessa. Asenne vaikuttaa viestinnässä Keskittynyttä yleisöä eturivissä S VT:n vuotuiset syysopintopäivät järjestettiin tänä vuonna Tampereella. Mustasta makkarastakin tunnettu kaupunki houkutteli lokakuun viimeisenä viikonloppuna paikalle lähes 80 viittomakielen tulkkia ympäri Suomea. Suuren joukkomme piristykseksi saimme nauttia lauantaina myös kirjoitustulkkien seurasta. Syysopintopäivien teemaksi valikoitui sanaleikki ”kielellään”, jolle löytynee yhtä monta tulkintaa kuin tulkitsijaakin. ”Kielellään” -teema onnistui kuitenkin punomaan yhteen esitysten kultaisen langan sekä antoi luvan ihmetellä, kummastella ja jopa oudoksua. Tutustuimme niin kirjoitustulkkien näkökulmiin, viestinnän saloihin k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 kuin lakiasioiden kiemuroihinkin. Sunnuntai oli viittomakielinen päivä, joten myös visuaaliset vastaanottotaidot ja kestävyys tuli testattua. Vuorovaikutuksessa väärinymmärrykset ovat arkea Yhdyshenkilöt ottivat varaslähdön syysopintopäiviin jo perjantai-iltana. Iloisen tunnelman yhdyshenkilötapaamiselle viritti Tampereen Työväenteatterin esitys ”Luolamies”, jossa pureuduttiin naisten ja miesten eroihin ja niistä koituviin kommunikaatioongelmiin. Esitys antoi tehokkaan sysäyksen yhteen opintopäivien aiheista: vuorovaikutukseen. Kun ihmiset käyttävät eri kieltä, Opintopäivät käynnistyivät virallisesti lauantaiaamuna Cumulus Pinja -hotellin upeassa salissa. Ohjelman aloitti Päivi Rönkä, jonka luento ”Vaikuta ja vaikutu – työvälineitä toimivaan vuorovaikutukseen” antoi jokaiselle osallistujalle välineitä pohtia itseään viestijänä. Rönkä toi heti alussa esille, ettei viestintä kahden ihmisen välillä koskaan onnistu sataprosenttisesti, siksi tulkattukaan viesti ei voi koskaan välittyä täysin alkuperäisen kaltaisena vastaanottajalle. Viestintätilanteessa asenteen merkitys on suuri. Toimivan vuorovaikutustilanteen taustalla on oikeanlainen suhtautuminen viestintätilanteeseen sekä -kumppaniin. Rönkä muistutti, että vastuu omasta asenteesta on jokaisella itsellään. Ammatillisuuteemme kuuluu asenteeseen vaikuttaminen etukäteen, mikäli sellaiseen tarvetta on. Ryhmäkeskusteluosuuden aikana mielenkiintoa herättivät pohdinnat muun muassa keinoista, joilla kirjoitustulkit voivat ilmaista tulkattavan henkilön äänensävystä aistittavaa ironiaa. Kiinnostavan parituntisen päätti Päivi Röngän tiivis paketti aiheesta statusilmaisu. Tulkkina kannattaa kiinnittää aika ajoin huomiota siihen millaisen kuva itsestään antaa sanattomalla viestinnällä: ilmeillä, kehonkielellä ja kokonaisolemuksella. Onko sinulla suuri ja voimakas vai pieni ja ajankohtaista svt: ss ä 7 suppea status? Vai osaatko kenties varioida statuksia tilanteen mukaan? Tulkin eettisiin sääntöihin voimme vaikuttaa Milloin ei tarvitse olla vaiti? Sunnuntaina äänihuulet saivat lepoa, sillä kieleksi vaihtui viittomakieli. Päivän ensimmäisenä luennoitsijana estradille asteli Esa Kalela Kuuloliitosta. Esitys ja sitä seuranneet keskustelut pohjautuivat Kalelan tekemään tutkimukseen tulkin etiikasta tulkkaustilanteissa viittomakieli- ja kuulovammaisalalla. Kalelan alustuksen aikana pohdimme etiikan ja tulkin eettisten sääntöjen eroa. Etiikkaa emme voi muuttaa, mutta tulkin eettisiä sääntöjä voimme pohtia ja kehittää. Keskustelu jatkui samoissa aiheissa kuin keväisessä Nordic Seminarissa, jonka teemana oli Recode your ethics. Päädyimme pohtimaan kuka tai ketkä voivat päättää tulkin työn pelisäännöistä. Tulkin etiikasta keskusteleminen ja ajatusten vaihto on aina antoisaa, toivottavasti tulevaisuudessa pääsemme tuumista toimiin ja saamme etiikkakeskusteluihin uusia, herätteleviä ja raikkaita näkökulmia ravistelemaan vanhoja raameja. Syysopintopäivien päätteeksi saimme syventyä viittomakieliseen viestintään Danny De Weerdtin sekä Tuija Wainion johdolla. Luento käsitteli vuorovaikutusta toisesta näkökulmasta kuin edellisenä päivänä kuulemamme Päivi Röngän esitys. Viimeinen luento kokosikin hyvin syysopintopäivien teeman aiheet yhteen. Ruokatauon jälkeen lauantain ohjelmaa jatkoi Kuuloliiton lakimies Pamela Sarasmo. Hän johdatteli osallistujat ammattieettisten haasteiden eteen esityksellään, jossa paneuduttiin tulkkien vaitiolovelvollisuutta määrittäviin lakeihin ja säännöksiin. Sarasmon tulkinnan mukaan työnantajalla sekä tulkkivälityksellä työnjohtotehtäviä tekevänä tahona on oikeus tietää, missä työntekijät ovat. Hän myös muistutti, että Kelan astuttua tulkkauspalvelun järjestäjäksi, ei tulkin vaitiolovelvollisuutta enää määrittele asiakaslaki vaan julkisuuslaki. Vaitiolovelvollisuuden voi rikkoa lastensuojelulain tai rikoslain velvoittamana. Keskustelua sai aikaan holhoustoimilain kohta, jonka mukaan ilmeisesti edunvalvonnan tarpeessa olevan henkilön asioissa voi vaitiolovelvollisuuden rikkoa ja kertoa huolestaan holhousviranomaiselle. Tämä tarkoittaisi sitä, että tulkki ei voisi kertoa asiakkaan tilannetta koskevasta huolestaan totutusti Kuurojen Liiton kuntoutussihteerille vaan ilmoitus tulisi tehdä holhousviranomaiselle maistraattiin. Lauantai-iltapäivän ja alkuillan tunteina lukuisat SVT:n jäsenet pääsivät seuraamaan kutkuttavan jännittävää sääntömääräistä syyskokousta, jonka nuori hallitus onnistui vetämään konkareiden avustuksella kunnialla loppuun. Tulevan vuoden hallituksen kokoonpano saatiin kasaan ja budjetti hyväksyttyä pienin lisäselvityksin. Hetken tauon jälkeen iltaohjelma tarjosi vielä mukavia hetkiä tuttujen sekä uusien kasvojen seurassa. Illan kruunasi interaktiivinen ja yleisön mukaan tempaava ohjelma: tulkkien ihka oma Napakymppi, jonka herra X:nä nähtiin, kukapas muukaan kuin valloittava Martti Jenu. Hyvä kielitaito ei yksin riitä De Weerdt ja Wainio esittelivät ilmiön ”Deaf space”, jonka avulla pystyy havainnollistamaan kuinka viittomakielisen paikalla olo vaikuttaa siihen, että myös kuurojen kulttuuriset elementit ovat heti läsnä tilassa. Samoin kielen ollessa visuaalinen seuraa siitä automaattisesti muutoksia viestintätilanteeseen. Erilaiset tilanteet vaikuttavat kielenkäyttöön ja aiheuttavat tulkkaukseen Päivi Rönkä ja viestinnän tasot haasteita. Siksi kielenkäyttöä tulisi osata hallita ja tarvittaessa selittää enemmän, jolloin kontekstin puute korvautuu lisätiedon murusilla ja tulkkaus helpottuu. De Weerdt toi esille, ettei toimivaan viestintään riitä vain hyvä kielitaito, vaan tietoa tarvitaan sekä kulttuurisista seikoista että asioiden välisistä yhteyksistä. Toden totta tulkkausta helpottaisi monessa tilanteessa se, että asiakas osaisi täydentää lisätiedoilla tulkilta puuttuvia yksityiskohtia. Syysopintopäivät antoivat pohdittavaksi monia tuttuja aiheita, joihin toivottavasti saimme uusia näkökulmia ja ajatuksia niin luentojen kuin kollegoidemme innoittamina. SVT:n järjestämillä opintopäivillä on onni huomata, miten upeaan ja värikkääseen viittomakielen tulkkien joukkoon saamme kuulua. Se voimaannuttava tunne on ilo kokea. Syysopintopäivät hiljenevät, mutta vain vuodeksi. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 8 m i tä k e l a at ? Kelalta riittää kysyttävää ”Meidän välitysalueellamme vallitsee käsittämätön tiedonpuute”, kuuluu itärajalta. Samaa nälkää potee muukin Suomi. Kela on vastannut kysymyksiin eri foorumeilla, mutta joissain asioissa samaan tiedusteluun on annettu erilaisia vastauksia. Teksti Minttu Laine kuva kaisa snellman T ulkkiporinat ja kyselykierros SVT:n yhdyshenkilöverkoston kautta paljastivat, että kysyttävää riittää sekä itse toimintatavoista että palvelua ohjaavista periaatteista. Vaikuttaakin siltä, että yhtenäisyys eri välitysalueilla ei ole toteutunut tavoitellulla tavalla. Päivitetty tieto ei ole tavoittanut tulkkeja varsinkaan alueilla, joilla ensimmäiset tiedotustilaisuudet pidettiin. Tulkit toivovatkin lisää tiedotusta suoraan tulkeille vaikkapa Kielisillan ja Kelan sivujen kautta. Vastauksia on odotettu asiakastiedotustilaisuuksien ja tulkkien Kelalle toimittamiin kysymyksiin. Nyt Kela vastaa joukkoon Kielisillan esittämiä ajankohtaisia kysymyksiä. Lisää vastauksia on luvassa myöhemmin palveluntuottajille ja asiakastahoille tarkoitetuissa tiedotustilaisuuksissa. Keskustelu ja tiedotus jatkuu myös Kielisillassa. Missä vaiheessa on opiskelutulkkauksen järjestäminen vuodeksi 2011? Huomioidaanko opiskelutulkkauksen välittämisessä opintoala ja tulkkien tulkkausosaaminen kyseiselle alalle? Opiskelutulkkauksen järjestämistä hiotaan työryhmässä, jossa ovat mukana sekä k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 palveluntuottajien että välityskeskuksen edustajat. Lähtökohtana on löytää asiakkaan tarpeisiin parhaiten sopiva tulkki. Opiskelutulkkauksessa voidaan eri syistä (asiakas ei ole tyytyväinen, palveluntuottaja lopettaa) johtuen joutua vaihtamaan tulkkia lukuvuoden vaihtuessa. Käytäntöjä koskeva ohjeistus on tarkentunut syksyn aikana, mutta Kela ei ole kuitenkaan tiedottanut asiasta kootusti, niin että tieto olisi suoraan tulkkien saatavilla. Miksi? Millä tavalla ja missä aikataulussa tiedotusta ja päivitystä tullaan tekemään? Kaikille palveluntuottajille on lähetetty sähköpostitse ajankohtaistiedotteita, joissa on tarkennettu annettua ohjeistusta. Sähköpostitse ja välitysjärjestelmän etusivulla tiedotetaan kiireellisistä asioista. Palveluntuottajien ohjetta päivitetään viimeistään alkuvuonna 2011, kunhan tulkkauspalvelun tuottamiseen liittyvät käytännöt on saatu vakiinnutettua. Kyse on Kelalle uudesta palvelusta, jossa uusien käytäntöjen ja linjausten muotoutumiseen menee oma aikansa. Missä järjestyksessä yhden palveluntuottajan tulkit ovat Kelan välitysohjelmassa? Palveluntuottajan samantasoiset asiakkaan profiiliin sopivat tulkit ovat satunnaisessa järjestyksessä. Miten seurataan välityksen toimintaa ja yleisen ohjeistuksen toteutusta, välityksen alueiden välistä ja alueen sisäistä tasapuolisuutta ja tilauskohtaista harkintaa? Tärkein seurantaväline tähän on asiakkailta ja palveluntuottajilta saatava palaute. Tarvittaessa tilauksen käsittelyä voidaan tarkastella välitysjärjestelmästä löytyvin tiedoin. Rekrytointikielto vaikeuttaa yksittäisen tulkin elannon hankkimista. Miksi palveluntuottajalla ei voi olla reservissä enemmän tuntityöntekijöitä, kuin mihin tilaustuntimäärät antavat aihetta? Palveluntuottaja saa rekrytoida tulkkeja palvelukseensa, mutta Kelan tulkkauspalvelua tuottavien tulkkien määrää ei ole mahdollista lisätä muutoin kuin Kelan avattua lisähankinnan. Esimerkiksi tulkkausresurssien lisääminen on mahdollista 31. 12. 2010 asti Pohjois-Suomen alueelle, jossa on koko syksy kärsitty tulkkipulasta. Muiden alueiden kohdalla Kela tekee ratkaisun lisäresurssien hankinnasta, kunhan saamme kokonaiskäsityksen alueiden tulkkauspalvelun käytöstä. Syksyn 2010 osalta m i tä k e l a at ? "Palveluntuottajien ohjetta päivitetään viimeistään alkuvuonna 2011, kunhan tulkkauspalvelun tuottamiseen liittyvät käytännöt on saatu vakiinnutettua." Kelan vastausten äärellä teksti Liisa Halkosaari Rekrytointirajoitus vaikeuttaa tulkkien työllistymismahdollisuuksia. Koska Kela maksaa lähes kaiken Suomessa toteutettavan viittomakielen tulkkauspalvelun, alalle valmistuvilla tai ammattiin pitkiltä lomilta palaavilla ei ole käytännössä mahdollisuutta työllistyä. Rekrytointirajoitus kaventaa huomattavasti myös vapautta vaihtaa työsuhdemuotoa tai työnantajaa. SVT on erittäin huolestunut tilanteesta ja ottaa siihen pikaisesti kantaa. Yhdistys toivoo aiheesta avointa, ratkaisuhakuista keskustelua Kelan ja palveluntuottajien kanssa. kokonaiskuvan muodostumista on vaikeuttanut lainmuutoksessa ollut siirtymäkausi, jolloin osa tulkkaustilauksista on välitetty jo kuntien kautta. Tulkkitoiveen huomioon ottaminen on epäyhtenäistä eri välitysalueilla. Yhtäällä asiakas on saanut toivoa tulkin/tulkit työpaikkatulkkaukseen. Toisaalla asiakkaan esittäessä tulkkitoiveen, hänelle on ilmoitettu, että työpaikan on maksettava tulkkaus. Kuinka välityksiä on ohjeistettu työpaikkatulkkauksessa? Asiakkaalle pyritään välittämään tilaukseen parhaiten sopiva tulkki hänen tilauksessaan antamiensa tietojen perusteella, kilpailutusjärjestys huomioiden. Työpaikkatulkkauksessa tulkin välitystä voi ohjata tulkilta edellytettävä erityisosaaminen, mutta varsinaista tulkkitoivetta ei voida ottaa huomioon. Asiakastiedotustilaisuudessa saadun tiedon mukaan jatkuvan tapahtuman voi välittää yhtenäisenä tilauksena. Välitetäänkö se tällöin yhdelle vapaana olevalle tulkille vai hajautetaanko se eri tulkeille? Miksi? Tilaus voidaan välittää yhdelle tulkille koko jaksolle, jos se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista. Voiko tulkki vaikuttaa siihen, kuuluuko hän tulkkirinkiin vai ei? Alueilla näyttää olevan erilaisia käytäntöjä. Tulkkeja on muun muassa nimetty tulkkirinkeihin heidän tietämättään. Kuurosokean tulkkirinkiin on myös nimetty tulkki, joka ei tee taktiilitulkkausta. Voiko tulkki ehdottaa tulkkiringin perustamista tai tulkkauksen järjestämistä jatkumollisesti? Tulkkirinkiin nimettyjen tulkkien pitää sitoutua toimimaan ringissä. Taidoiltaan sopivan tulkin vetäytymiselle tulee olla perustelu, josta on erikseen ohjeistettu. Tulkkirinkiä ei voi muodostaa keskustelematta asiakkaan ja tulkin kanssa. Tulkki voi ehdottaa ringin muodostamista välityskeskukselle, varsinkin jos asiakas on toivonut sitä. Asia kuitenkin selvitetään Vammaisten tulkkauspalvelukeskuksessa yhteistyössä välityskeskuksen kanssa. Voidaanko pitkäkestoiseen, tiettyä osaamista tai kontekstitiedon hallintaa vaativaan tulkkaukseen luoda tulkkirinki hoitamaan tulkkausta ja millä perusteella? Tässä vaiheessa tulkkirinkejä luodaan vain kommunikaatioon perustuvilla syillä. Tulkki arvioi, ettei voi tulkata tietynlaisissa tilanteissa, koska hänen omaisensa on juuri kuollut. Onko tämä Kelan ohjeistuksen mainitsema hyvä syy kieltäytyä tulkkauksesta? Voiko tulkki kieltäytyä hänelle k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 9 10 m i tä k e l a at ? välitetystä tulkkauksesta paljastamatta perustelunsa yksityiskohtia? Esimerkkiin Kela ei ota kantaa yksityiskohtaisesti, koska kyse on tulkkauspalveluntuottajan työnjohdollisesta asiasta. Tulkki voi kieltäytyä tulkkaustilauksesta tulkkien eettisissä säännöissä olevilla perusteilla, jolloin kieltäytymisessä täytyy kertoa, mihin eettiseen syyhyn vedoten kieltäytyy tilauksesta. Kuinka puhelintulkkaus on järjestetty eri alueilla? Toteutuuko järjestelyssä kilpailutusjärjestys vai toteutetaanko palvelu jonkin muun periaatteen mukaan? Puhelintulkkaukset välitetään tällä hetkellä yleistulkkauksena kilpailutusjärjestyksen mukaisesti ensimmäiselle sopivalle ja vapaalle tulkille. Jos asiakas haluaa hoitaa puhelinasioinnin palveluntuottajan toimistossa, niin silloin tilaus välitetään edellä mainitun periaatteen mukaan sellaiselle palveluntuottajalle, jolla on toimisto käytössään. Tulkkien tuntuman mukaan Kela-välityksen aikana on entiseen verrattuna menty takapakkia tulkkausta koskevan ennakkotiedon saamisen suhteen. Kuuluuko välityksen tehtäviin hankkia tarvittava tieto asiakkaalta ja ilmoittaa se tilaustiedoissa? Välityskeskus selvittää asiakkaalta tulkkaustilaisuuden luonnetta siinä laajuudessa kuin se on tarpeen, jotta tilaukseen voidaan välittää tulkki. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 Kelan vastausten äärellä teksti Minttu Laine Tieto, joka riittää tulkkaustilauksen välittämiseen palveluntuottajalle, ei välttämättä riitä tulkille ja tulkkauksen toteuttamiseen laadukkaasti. Asiakas ei aina tule oma-aloitteisesti kertoneeksi tulkkauksen toteuttamisen kannalta merkityksellisiä asioita. Siksi Kelan välityksen tulisi ottaa aktiivisesti selvää tulkkaukseen liittyvistä yksityiskohdista sekä välityksen onnistumisen että tulkkaukseen menevän tulkin näkökulmasta. Kelan ohjeistuksen mukaan kääntäminen ei kuulu Kelan tarjoaman tulkkauspalvelun piiriin. Millä perusteella tämä päätös on tehty? Kuinka kommentoitte esimerkkitilanteita: asiakas osallistuu kirjallisesti sosiaalisessa mediassa käytävään keskusteluun tai ilmaisee itseään kirjallisesti eri tarkoituksissa. Tulkkauspalveluun kuuluu myös pienimuotoisten tulkkaustilanteeseen liittyvien kirjallisten dokumenttien tuottaminen, esimerkiksi lomakkeen täyttäminen, lyhyen viestin kirjoittaminen. Esimerkkitilanteet kuuluvat tulkkauspalvelun piiriin, mutta esimerkiksi kirjan kirjoittaminen viittomakielellä niin, että tulkki kirjoittaisi, ei enää kuulu tämän palvelun piiriin. Missä vaiheessa on ilta- ja viikonloppupäivystyksen valmistelu? Ilta- ja viikonloppupäivystys on edelleen valmistelun alla. Päivystyksestä ja sen korvaamisista annetaan myöhemmin tarkemmat ohjeet ja tiedot palveluntuottajille. Millaista yhteistyötä Vatu-keskus on tehnyt ja tekee tulkkausalan asiantuntijatahojen kanssa? Kela on ollut säännöllisesti yhteydessä tulkkausalan asiantuntijatahojen kanssa. Olemme säännöllisesti konsultoineet muun muassa alalla toimivia palveluntuottajia, Kuurojen Liittoa sekä tulkkeja kouluttavia oppilaitoksia. Ohjaako päätöksentekoa yksittäistä tilausta koskevissa käytännön asioissa laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta vai laki julkisista hankinnoista? Molempia lakeja sovelletaan palvelua järjestettäessä. Mikä asema kielipoliittisella ohjelmalla on Kelan tulkkauspalvelun tuottamisessa ja kehittämisessä? Kela pyrkii ottamaan kielipoliittisen ohjelman antamat suositukset huomioon mahdollisuuksien mukaan. m i tä k e l a at ? RSVP – Vastausta vaille jääneet kysymykset Miksi opiskelutulkkauksen lomaan esimerkiksi välitunnille ajoittuva puhelin- tai yleistulkkaus vaatii erillisen tulkkaustilauksen? Eivätkö tällaiset tilaukset kuormita turhaan asiakasta, tulkkia ja välitystä, koska tulkki on jo valmiiksi paikalla? Ohjeisiin ei ole kirjattu perusteluita esitetyille toimintatavoilla ja periaatteille. Miksi? Välitysohjelmassa olevien puutteiden vuoksi kelluviin tulkkauksiin on siirretty tulkkauksia, joiden olisi pitänyt sijoittua vapaana olevan tulkin kalenteriin. Onko välittäjiä ohjeistettu tarkistamaan ohjelmallisen välityksen läpi pudonneet tulkkaukset ohjelman virhemahdollisuuden vuoksi? Korvaako Kela palveluntuottajalle ja yksittäiselle tulkille ohjelmavirheestä johtuvan ansionmenetyksen? Mitä tarkoittavat käytännössä Kelan ”elämän suuriksi tilanteiksi” kuvaamat tilanteet, joissa tulkkitoive huomioidaan? Eivätkö näitä ole perhejuhlien ja intiimien terveydenhuollon tilanteiden lisäksi monet asioimistilanteet, esimerkiksi työpaikkahaastattelut ja omaisuutta koskevat asiointitilanteet? Kuka ottaa vastuun arvioinnista ja päätöksestä, mikä tilanne on asiakkaalle hänen elämänsä ”suuri tilanne”, kun asiakas ei itse saa sitä tehdä? Mitä tarkoittaa käytännössä ”ohjelmallinen välitys”? Perustuuko välitys yksinomaan automatiikkaan vai toimiiko ohjelma Vatuvälittäjän apuvälineenä? Miten tulkkaustilauksesta tunnistetaan tarve tulkin erityisestä osaamista? Miten ohjelma ja välittäjät käytännössä haravoivat profiileista tulkin, jolla on tilaukseen sopiva erityisosaaminen? ”Tulkkaus uskontoon liittyvissä tilanteissa voi olla joko perustason tulkkausta tai vaativan tason tulkkausta riippuen tilaisuuden luonteesta ja kestosta sekä asiakkaan roolista kyseisessä tilaisuudessa.” Minkä perusteella vain uskontoon liittyvät tilaisuudet arvioidaan tämän periaatteen mukaan? Miksi puhelintulkkausta ei tarjota Kelan asiakasvastaanotolla? Valmisteleeko Vatu-keskus jatkossa palvelujärjestelmän toteuttamista ja kehittämistä koskevat päätökset yksipuolisesti vai yhdessä asiakasjärjestöjen ja palveluntuottajien kanssa? Miten Vatu-keskus rajaa tai on rajannut asiantuntijuutensa suhteessa muihin viittomakielialan ja tulkkausalan tahoihin ja edustamaan asiantuntijuuteen? Missä määrin Vatu-keskuksen antama ohjeistus vastaa lakia vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta (§ 10): ”Tulkkauspalvelua järjestettäessä on otettava huomioon palvelunkäyttäjän toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa”? Kela vastaa teksti Outi Ollila Tiedotustilaisuudet ovat vain pieni osa tiedotustoimintaa. Elokuun lopussa julkaistu "Ohjeet palveluntuottajille" on kaiken yhteistoiminnan perusta. Kaikki yksityiskohtaiset asiat käsitellään aina Kelan ja palveluntuottajan välillä. Yksityiskohtaisia kysymyksiä varten meillä on sähköpostikanava [email protected], ja taustatuen palvelunumero 020 63 42 804 on palveluntuottajien käytössä. Meillä Vatussa vastataan puhelimeen ja sähköposteihin joka päivä. Palveluntuottajat eli yritykset, joiden kanssa Kela on tehnyt sopimuksen, ovat velvollisia seuraamaan heille jaettuja kirjallisia tiedotteita ajankohtais- ja laskutusohjeita. Suurin ongelma Kelan näkökulmasta näyttää olevan, että kaikki palveluntuottajat eivät lue ohjeistusta ja informoi riittävästi kaikkia palveluksessaan olevia tulkkeja. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 11 12 m i tä k e l a at ? Rakkaan lapsen monta nimeä teksti Hannaliisa Finell, Viittomakielialan Osuuskunta Via – Hei, mulle tuli Vatuun mielenkiintoinen keikka! – Onpas outoa, että meet Turkuun, vaikket ole LOSU-tulkki! – Ei tää tullu LOSUsta vaan Evantiasta. – Ai, onks se kolmannen tahon keikka? – No ei, vaan ihan tavallinen Kela-keikka, joka oli siellä Innofactorissa! M istähän nuo kaksi puhuivat? Keskustelussa vilisee uusia termejä, jotka Kela-kausi toi tullessaan pari kuukautta sitten ja jotka sulassa sovussa sekoittavat meidän kuva- ja puva-tulkkien1 keskusteluita. Pienen kyselytutkimuksen mukaan Kelan kilpailuttamasta ja keskitettyjen välitysten käyttämästä välitys- ja raportointiohjelmasta käytetään ainakin nimityksiä Vatu, Vitu, Vattu, Vatukka, Innofactor, Prime ([prime] ja [praim]), Kelain, Kelanteri, Kelakalenteri ja ihan vaan Kela. Tutkitaanpa: Kelan koulutuksissa Kelan edustajat käyttivät ohjelmasta nimeä Vatuohjelma, mikä on aika luonnollista, jotta he erottavat sen kaikista muista ohjelmistaan. Vatu on kuitenkin Kelan lanseeraama lyhenne sanalle vammaisten tulkkauspalvelu. sään he voivat elää täyttä elämää.” Onko meidän tulkkien siis tarkoituksenmukaista käyttää vammais-sanaa kertoessamme työstämme? Ja pienenä sivuhuomautuksena: Kelan Vatu-keskus sijaitsee Turussa eikä välitä yhtään keikkaa. Innofactor oy on sähköisten palveluiden toteuttaja, joka tarjoaa asiakkailleen ”kokonaisvaltaisia ratkaisuja Microsoftympäristössä”, ja yksi näistä ratkaisuista on INNOFACTOR® Prime™. Jos ohjelmasta puhutaan sen kehittäjäfirman nimellä, on väärinymmärryksen riski suuri. Viassa päätettiin syksyllä käyttää yleisemmissä keskusteluissa nimityksiä Kelakalenteri ja keskitetty välitys tai Kelan välitys erotuksena omista sisäisistä välityksistä. Arkikielessä välityksestä kuitenkin saattaa tulla tekstiviesti: ”Sulla on Kela-keikka tiistaina.” Käytämmekö viittomakielisten karttamia termejä? Miten olisi nimenä Prime? Uunituoreessa Suomen viittomakielten kielipoliittisessa ohjelmassa sanotaan: ”Valtio, kunnat, lainsäätäjät, sosiaalipalvelujen tarjoajat ja instituutiot kutsuvat viittomakielisiä monilla sellaisilla termeillä, joita viittomakieliset itse eivät käytä: kuulovammainen, kuulovikainen, kuuromykkä ym. Viittomakieliset kuurot harvoin kokevat olevansa vammaisia, sillä omassa yhteisösk i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 Koska myös Kela tilaa tulkkausta, vastaanottajalle herää epäilys, onko kyseessä keikka Kelassa vai Kelan keskitetyn välityksen välittämä yleistulkkauskeikka. Näiden kokemusten valossa kallistuisin suosittelemaan ohjelmasta nimitystä Prime2 ihan kummalla tahansa kotimaisella tavalla lausuttuna, onhan se lyhyt ja ytimekäs erisnimi. Vaikka rakkaalla lapsella saakin olla monta nimeä, niin Osmo A. Wiion sanoin: ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.” Jotta yhteisellä viestinnälle olisi edes jotain rahkeita onnistua, haastaisin kaikki termienmiettimistalkoisiin itseksemme ja kollegojen kanssa johtotähtenä selkeä viestintä3. 1 kuva-tulkki=kuulovammaisten tulkki, puva-tulkki=puhevammaisten tulkki 2 pää-, ensimmäinen, virittää, perus-, ensi-, alku-, primaarinen, ensimmäinen vaihe, saattaa toimintavalmiiksi, priima, pinnoittaa, maalata pohjamaalilla, aktiivisin tai menestynein vaihe, ensiluokkainen, jaoton, paras yksittäinen osa, alkuluku, tärkein, ensisijainen, oktaavin ensimmäinen sävel, kukoistus, ykkös-, alku, jakamaton (www.sanakirja.org englanti > suomi) 3 Viestintä eli kommunikaatio voidaan ymmärtää sekä sanomien siirtämiseksi että merkitysten tuottamiseksi. Lisäksi viestintä on määritelty yhteisyyden tuottamiseksi, jolloin olennaista ei ole tiedon tai informaation välittäminen vaan yhteisen ymmärryksen tuottaminen. Erilaisten viestinnän määritelmien ei tarvitse välttämättä olla toisiaan poissulkevia vaan niiden voidaan ymmärtää täydentävän toisiaan. Siten viestinnässä on samanaikaisesti kyse sanomien välittämisestä, merkitysten tuottamisesta ja yhteisen ymmärryksen rakentamisesta. (www.fi.wikipedia.org) m i tä k e l a at ? ko m m e ntt i Alkeellinen vai priima? teksti Sanna Ala-Sippola Meillä toimittajilla on hulvaton etuoikeus saada lukea Kielisiltaan tulevat jutut jo ennen julkaisemista. En voinut olla kiinnittämättä huomiota Hannaliisa Finellin kirjoituksen toiseen alaviitteeseen. Mikäli alallamme päädytään käyttämään uudesta Kelan välitysohjelmasta kirjoittajan suosittamaa nimeä Prime, alaviitteen suomennoksia varmasti tarvitaan – kuinkas muuten ohjelmalle luotaisiin viittomanimi? Mihin käännösvaihtoehtoon tarttuisimme, minkä jalostaisimme viittomaksi? Kääntäminen ei aina ole helppoa: laajastakin valikoimasta on valittava lähin mahdollinen kontekstiin sopiva kohdekielinen ilmaus. Olisiko jonkin näiden prime-sanan suomenkielisten käännösvastineiden viittomakielisestä käännösvastineesta käyttökelpoiseksi viittomaksi? Mikä kuvaa parhaiten tarkoitetta? Pääasiasta tietysti on kyse, onhan välitysohjelma koko järjestelmän tärkein ja ensisijainen työkalu, eikä ilman ohjelmaa tulkkien välittäminen toimisi. Tosin eipä ainakaan syksyn alussa tuntunut toimivankaan; silloin ensi-, alku-, primaarinen eli ensimmäinen vaihe oli silkkaa virittämistä, kun niinkin perusasia kuin raportointi ei onnistunut. Priimatavaraa ei toden totta saatu, ja uuden ohjelman opettelu ja siitä valittaminen on saanut tulkkien jakamattoman huomion. Ohjelmaa on kuitenkin pikkuhiljaa saatettu toimintavalmiiksi: vikoja on korjattu, ongelmia ratkaistu. Aktiivisin vaihe on varmaan ollut ohjelman tekijöillä syksyn mittainen, menestynein vaihe liittynee tulevaisuuteen. Ties vaikka jonain päivänä edessämme olisi ensiluokkainen ohjelma ja Suomen tulkkauspalvelujärjestelmän kukoistus. Termit Kelan hanskassa Voiko Kela pistää alamme ammattisanaston uusiksi? Tätä alan ihmetellä lukiessani Kelan ensimmäisiä tiedotteita. teksti Minttu Laine kuvitus alina kulo L unkimpi kollega vain hymähtää ihmetykselleni, mutta minua risoo rivi riviltä enemmän. Mihin alaltamme hävisi asioimistulkkaus? Mikä ihme on erityistulkkauspäätös, ja mitä eroa on yleisö- ja ryhmätulkkauksella? Miksi kukaan ei perustele termistöön tehtyjä muutoksia? Kuka kaiken tämän keksi – anteeksi, siis kehitti ja minkä vuoksi? Alan epäillä itseäni. Olenko tosiaan niin purkittunut, etten tiedä, mitä tulkkausalan ajantasaiset perustermit ovat? Olisipa joku Kelasta tullut SVT:n opintopäiville kertomaan näistä uusista termeistä, jotta tällainen liikaa hapanta syönyt taipuisi uuteen kielenkäyttöön. Lunki kollegani nojautuu taaksepäin, ristii kätensä rinnalle ja kysyy: ”Noo, mikä nyt on?” Ensiksikin ihmetyttää, miksi asioimistulkkauksesta tuli yleistulkkausta. Asioimistulkkaus on koko käännös- ja tulkkausalan termi, joka on vakiintunut viittomakielen tulkkien sanastoon. Asiointi ja asioimistulkkaus ovat myös asiakkaille tuttuja ilmauksia. Viittomakielen tulkkauksessa asioimistulkkauksella on tarkoitettu kaikkea tulkkausta, joka ei ole opiskelutulkkausta. Kelan uusi termi yleistulkkaus ei itse asiassa juuri yleisyytensä vuoksi tarkenna mitään tai muuta tuttua jaottelua opiskelutulkkaukseen ja alamme asioimistulkkaukseen. Puhuttujen kielten tulkkauksessa asioimistulkkaus kattaa viranomaisen ja yksityishenkilön välisen keskustelun tulkkauksen. Ehkä Kelan termillä tahdotaan välttää tulkkauspalvelun rajausta pelkkään asioimiseen, koska suuri osa viittomakielen tulkkauksesta on muuta kuin viranomaisasiointia. Jos näin on, se ei käy ilmi Kelan perusteluista, koska niissä todetaan vain, että yleistulkkaus vastaa ”entistä” asioimistulkkausta. Ennen Kela-aikaa yleistulkkauksella tarkoitettiin useammalle kuin yhdelle kohdekieliselle tuotettua tulkkausta. Sen vaihtoehtona oli (varsinkin kuurosokeiden tulkkauksen piirissä, mutta myös muualla) henkilökohtainen tulkkaus, jossa kohdek i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 13 14 m i tä k e l a at ? kielistä tekstiä seuraa vain yksi henkilö. Samalla tavalla erotettiin tulkkaustehtävät yleistulkki ja henkilökohtainen tulkki. Yleistulkkauksen ”korvaajina” Kelan sanastossa esiintyvät sekä yleisötulkkaus että ryhmätulkkaus. Ensiksi mainitulla Kela tarkoittaa suuren tilaisuuden tulkkaamista useammalle henkilölle, siis ennestään tuttua yleistulkkausta. Ryhmätulkkaus puolestaan merkitsee Kela-kielellä ”usealle henkilölle yhtäaikaa suunnattua tulkkausta”. Turhautuneena kysyn, mitä eroa näillä halutaan ilmaista ja miksi. Koska maltti on valttia, kollegani tyytyy nyökkäämään. Saanko vielä jatkaa? Toiseksi, en voi olla närpiintymättä siitä, että työkielet kirjataan profiileihin epäsymmetrisesti. Kela-kielellä työkieliksi ilmoitetaan puhutut kielet ja asiakkaalta tai kolmannelta osapuolelta vastaanotettava kommunikaatio. Tulkkauskielistä olisi kohtuullista eritellä myös viitotut kielet. Työkielen määrittelykin on ongelmallinen. Työkieliä ovat Kelan mukaan kielet, joita tulkki pystyy käyttämään tulkkaustilanteissa. Ammattipiireissä pelkkä kielen käyttäminen ei kuitenkaan riitä: tulkin on hallittava työkielensä tulkkauksessa vaadittavalla tavalla. Eroteltaessa työkielten ”suuntaa” tulkkausalalla käytetään termejä lähdekieli ja kohdekieli. Mihin Kela ne jätti? Kommunikointimenetelmiksi Kela on luetellut viittomakielen, viitotun puheen, puhetulkkauksen, kirjoitustulkkauksen ja muut kommunikaatiotavat. Jos jotain logiikkaa seurattaisiin, luettelossa olisi viittomakielen lisäksi puhuttu kieli tai puhe ja viittominen. Vaihtoehtoisesti jaottelun perustana voisi olla puhe, jos se määriteltäisiin asiantuntijaryhmän oikeustulkkausta koskevan raportin mukaisesti: ”Puhe tarkoittaa ajatusten esittämistä puhutulla tai viitotulla kielellä.” k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 Tuntuu epäloogiselta luetella kommunikointimenetelmien joukossa tulkkauksen eri muodot (puhetulkkaus, kirjoitustulkkaus). Tulkkauksen välityksellä toimiessaankin ihminen kommunikoi jollain kielen muodolla, johon viestijä sen ”pakkaa” ja jonka vastaanottaja ”purkaa”, oli se sitten puhuttua, viitottua, kirjoitettua tai muulla tavalla toimivaa kieltä. Viittomakielen tulkkauksen alalla puhetulkkauksella on varsinkin ennen tarkoitettu viitotun kielen tulkkaamista puhutulle kielelle. Tämä käyttö on oikeustulkkausta koskevan raportin määritelmän suhteen epäjohdonmukaista. Arkikäyttökin saattaa olla muuttumassa: osa tulkeista käyttää puhetulkkauksen sijasta mieluummin ilmaisua tulkkaus puhuttuun kieleen tai vaikkapa tulkkaus suomeksi. Kela-termistössä puhetulkkaus tarkoittaa tulkkausta, jonka yhtenä osapuolena on puhevammainen henkilö. Kyseistä työtä tekevät ammattilaiset käyttävät termejä puhevammaisten tulkkauspalvelu ja puhevammaisten tulkki. Puhevammaisten tulkin erikoisammattitutkinnon perusteissa puhetulkkaus on yksi menetelmä, epäselvän puheen selventäminen. Kollegani vaikenee edelleen filosofisesti. Kannustan vielä kerran itseni raviin, ja huudahdan moitteeni Kelalle. Olisiko termejä syytä tarkentaa? Koska Kela kerran laittoi termit uusiksi, niin se olisi voinut konsultoida tulkkausalan asiantuntijoita, etujärjestöjä ja asiakasjärjestöjä. Epäilys kiristää otettaan: Entäs jos gurut ja järjestöt ovat rintamassa uudistuksen takana? Jos näin on, tahdon silti tietää, miksi termit määritelmineen myllättiin. Kollegani osoittaa heräilyn merkkejä ja hänen katseensa on yllättävän terävä. Nyt on vuoroni kuunnella. Lähteet luettu 28. 11. 2010 Kelan käyttämät termit »» Ohjeet vammaisten tulkkauspalvelun tuottajille vatuit.kela.fi/instancedata/prime_product_intranet/vatu/ embeds/vatustructure/Ohjeet_tulkkauspalvelun_tuottajille_v0.5.pdf »» vatuit.kela.fi/instancedata/prime_product_intranet/vatu/embeds/ vatustructure/v1.0_palveluntuottajien_ohje_31082010.pdf »» www.kela.fi > henkilöasiakkaiden sivut > vammaisten tulkkauspalvelut Asioimistulkkaus »» www.tulkit.net/viittomakielen-tulkitsuomessa/ammatti/asioimistulkkausohjeet »» www.sktl.fi/pdf/asioimistulkin.pdf Henkilökohtainen tulkkaus ja yleistulkkaus »» www.kuurosokeat.fi/materiaalipankki/kuurosokeutta_koskevat_oppaat_ verkossa/tulkkipalveluopas/7_tulkki_ja_hanen_tehtavansa/71_tulkkauksen_lajit »» www.kuulokynnys.fi/kuulokynnys/ tulkkipalvelut/ohjeita_tulkkaukseen_ liittyen/tilaisuuden_jarjestajalle Tulkin työkielet »» www.konftulk.utu.fi/erikoistumiskoulutus/index/Abc2008esite.pdf Puhe »» www.kaj.fi/files/104/oikeustulkkauksen_raportti_13.6.08.pdf Puhevammaisten tulkkaus »» www.oph.fi/download/111072_puhevammaisten_tulkki_erikoisammattitutkinto.pdf m i tä k e l a at ? Oliko sitä elämää Kelan jälkeen? teksti merja toppi kuva Louise Docker/aussiegall, Flickr.com J oskus nuorempana olin aikamoinen joulufriikki. Ja rakastin muutoksia. ”Kivavaa, jotain uutta, jotain sinistä, jotain vanhaa, jeeee!” Sitten, kun vuodet ja keski-ikääntyminen olivat tehneet tehtävänsä, tajusin, että uusi merkitsee vaivalloista erilaiseen sopeutumista ja vanha tarkoittaa, että ainoa hyvä asia on mennyttä. Ja sininen suonikohjuja. Joulukaan ei tuntunut enää oikein miltään, ei edes etukäteen. Tulkkauspalvelun järjestämisvastuun siirtyminen Kelalle oli vähän niin kuin joulu. Ensin sitä odotettiin vuosi, tai ainakin puoli vuotta, ja sitten oltiin, että höh, tässäkö tämä nyt oli. Näin kävi ainakin minulle. Kelalle siirtymistähän odotimme vuosikausia. En huolestunut siitä, ennen kuin kalkkiviivoilla. Vielä keväällä, ennen pitkää kesälomaa, mietin miten mukavaa on olla vakiintuneen yrityksen palveluksessa näinä muutoksen aikoina. Vaikka vaivaa varmasti on tulossa, niin ainakin saan sen valmiiksi pureskeltuna, helposti nieltävänä, ajattelin. Kesälomalta palattuani olin ruskea ja hyväntuulinen vielä pari viikkoa. Sitten aivosolukoilleni valkeni, ettei uusi systeemi voi millään toimia. Vain muutama välitys näinkin laajalanteisessa maassa kuin Suomineito! Vain muutama työntekijä välityksissä! Ja koulutuksetkin järjestetään juuri ennen suurta alkuräjähdystä! Eivätkö ne vieläkään ole julkaisseet raportointiohjelmaa? Ovatko ne edes testanneet ohjelmaa sadoilla asiakkailla ja ruuhka-aikojen kuormituksella? TÄSTÄ EI TULE MUUTA KUIN SANOMISTA. Keski-ikäinen naisihminen saa aika hyvin lietsottua itsensä paniikkiin, ihan työajalla. Pelottavaa. Elokuun loppu tuntui juoksevan minua vastaan karmit kaulassa, enkä osannut muuta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Ja lukea kaikki Kelaan liittyvät sähköpostit alusta loppuun ja sitten taas lopusta alkuun, siltä varalta, että niihin olisi syötetty kryptisiä viestejä, kuten Beatlesin levyihin. Ostin lisäksi ison käsilaukun, jonne varastoin särky- ja närästyslääkkeitä, vesipulloja ja energiapatukoita. Tekisin kaikkeni turvatakseni myös tulkkiparini elämänhalun suuren päivän koittaessa. Syyskuun ensimmäinen aamu valkeni rauhallisesti. Aurinko ei lähestynyt Jyväskylää liekehtivänä tulipallona. Liikenne oli normaalin oloista. Ihmisten kasvot eivät vääntelehtineet tuskasta, ei edes työpaikan sisäisessä välityksessä. Siirtymisen suuri varjo ei loppujen lopuksi edes hipaissut minua tuomiopäivänä, sillä raportoin opiskelutulkkaukset edelleen muilla ohjelmilla. Olin hämmentynyt. Ja totta kai myöhemmin myös kevyesti ärtynyt, koska Kelan raportointiohjelma ei toiminut heti, kuten olisi pitänyt. Mutta hei - oliko se mitään uutta Windows-käyttöjärjestelmän omistajalle? Kukaan ei kuollut tai jäänyt valopallon alle missään päin Suomea. Kerran olin syyskuun aikana tietoketjun katkeamisen vuoksi väärässä paikassa oikeaan aikaan, mutta siitäkin selvittiin vesipullolla ja energiapatukalla. Panikoimisella on puolensa. Joulussa ja Kela-tsydeemissä on molemmissa hyvät puolensa. Virtuaaliajan hengen virratessa on paperien kanssa tuhraaminen jäänyt pois. Mä vain tulkkaan ja menen. Rapsaus toimii suhteellisen saumattomasti ja tiedän oman aikatauluni yllättävän pitkälle - ainakin periaatteessa. Muutoshan on päivän sana, mutta niin se on ollut aina. Että niin... Tässäkö tämä nyt oli? k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 15 16 m i tä k e l a at ? Ammatillisuutta kommunikaatioopetuksen järjestämiseen Tulkkauspalveluiden siirto Kelaan vaikuttaa myös tulkkauspalveluiden ulkopuolella: opetuskenttä on jäänyt lapsipuolen asemaan. Teksti Ada Trogen kuva D. Sharon Pruitt/Pink Sherbet Photography, siin opettamaan tiistaina opitut viittomat. Edellä mainittu esimerkki on tosielämästä. Hinta-laatu-suhde lienee kohdillaan; tuskinpa avustaja on kuitannut opetuksestaan tuntipalkkaansa kovempaa liksaa. Turha kai edes sanoa, että perheiden kannalta tilanne on ongelmallinen. Lukija voi itse valita tähän tilannetta mielestään parhaiten kuvaavan laatusanan. Flickr.com Kuntien värikkäitä käytäntöjä ulkkipalveluiden siirtyminen valtiolle sai monet kunnat uskomaan, että valtiolle siirtyvät myös viittomakielen ja viittomakommunikaation opetus. Kappas kuitenkin, sinne ne jäivät sosiaalitoimiston pöydälle makoilemaan erilaiset suositukset ja puheterapeuttien lausunnot. Pahimmillaan tilanne voi luisua siihen, että siellä ne myös pysyvät. Sen verran sosiaalitoimiston työntekijä muilta kiireiltään ehtii, että soittaa perheelle: ”Teillä on nyt täällä tällainen viittomaopetuspäätös kymmenelle tunnille. Soitelkaapa niille viittomaopeille... jaa, ei meillä täällä ole yhteystietoja.” Parhaimmassakin tapauksessa virkailijalla on vain jonkinmoinen lista niistä yrityksistä, jotka ovat aktiivisesti soitelleet ja markkinoineet itseään kunnalle. Virkailija voi myös päätyä ratkaisuun, jossa opetuspalveluiden järjestäminen hoidetaan koulunkäyntiavustajilla. Tiistaisin nämä käyvät kunnan opiston järjestämällä viittomakurssilla ja torstaina työpäivänsä jälkeen paukkaavat perhei- Kunnilla on värikkäitä käytäntöjä määritellä viittomaopetuksen tuntimääriä. Viittomakommunikaation alkeiden oppimiseen ja hallitsemiseen pääsee käsiksi joissakin kunnissa kymmenellä tunnilla, toisissa neljälläkymmenellä. Lukija-ope huomannee tässä lievähkön eriarvoisuuden kuntien välillä. On opettajan ja opetuspalveluita tarjoavien yrityksien eettisen harkinnan varassa päättää, kuka opettaa, mitä ja missä. Viittomakielen tulkkauspalveluita tarjoavien yritysten opettajat ovat pohjanneet tämän eettisen harkinnan jonkin ammatin eettisille säännöille. Viittomakommunikaatio-opettajilla niitä kun ei ole. Tulkkipalveluiden siirtyminen Kelaan saattaa vaikuttaa niin, että opetuspalveluiden tuottaminen ja markkinoiminen kuntiin muuttuu entistä hankalammaksi, mutta vaivannäkö ei juuri lisää palveluiden tuottavuutta. Näin ollen yritykset siirtyvät tuottamaan palvelua, jonka järjestämiseen on jo osaamista ja valmiita resursseja. Meidän ei kuitenkaan ole tyydyttävä T k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 ajelehtimaan Kelan risteilyaluksen luomissa jälkimainingeissa. Vaatimalla ammatillista toimintaa omalla alallaan, viittomakielen tulkit ovat luoneet toimivan tulkkirekisterin, ammattikorkeakoulutasoisen koulutuksen ammattiin, josta pyritään luomaan professiota. Miksei myös opetuspuolella tähdättäisi samaan? Evantian esitys myös työkalu sosiaalityöntekijöille Evantian opetuspalveluita tuottavien yrityksien edustajat ovat kokoontuneet yhteen syyskuusta 2008 lähtien ja luoneet esityksen sopeutumisvalmennuksena annettavan kommunikaatio-opetuksen järjestämisestä. Esityksessä on määritelty opetuksen tuoteryhmät, opettajan vähimmäispätevyysvaatimukset, lisät ja mahdollisen kilpailutuksen kriteerit. Esitys on luotu kilpailutusta silmällä pitäen, ja se pyrkii osaltaan edistämään opetuksen ammatillisuutta ja toimimaan työkaluna myös sosiaalityöntekijöille. Esitys on tietenkin vain ehdotelma, eikä sitä toistaiseksi käytetä missään. Voisiko se kuitenkin olla alkuspurtti ammatilliseen toimintaan? Jos käytät esityksiä keskustelun pohjana, oman työsi tekemiseen tai mihin tahansa opetukseen liittyvään, informoithan siitä artikkelin kirjoittajaa. Hän toimii mielellään viestinviejänä Evantiaan. m i tä k e l a at ? Tuoteryhmien määrittelyssä Evantian opetuspalveluita tuottavien yritysten edustajat ovat pyrkineet mahdollisimman väljään rajaukseen. Määritelmässä on pyritty siihen, että esitystä käyttämällä kuntien käytännöt opetuspalveluiden tuntimäärät olisivat samankaltaisia. Kommunikaation syventäminen -tuoteryhmällä on pyritty siihen, että kuulovammaisten yksilöiden toimintaympäristö ja lähipiiri saisivat mahdollisimman paljon opetusta, siksi tuntimäärää ei ole määritelty erikseen. Termi toimintaympäristö saattaa äkkiseltään kuulostaa kovin kliiniseltä ja alkuperäinen ehdotus olikin lähipiiri. Esitysten tekijät kuitenkin katsoivat parhaaksi olla rajaamatta opetusta vain lähipiirille. Kunnat voisivat tulkita sen ehdottomuutena ja näin ollen lasten päiväkotiin, nuoren asumisyksikköön tai vanhuksen palvelukeskukseen saattaisi olla hankala saada opetusta. Tuoteryhmien määrittelyn yhteydessä pohdittiin sitä, kannattaisiko esityksessä Vähimmäispätevyysvaatimusten ehdotuksen tekemisessä yritysten edustajat pyrkivät mahdollisimman tarkasti kartoittamaan erilaiset viittomakieltä tai viittomakommunikaatiota tarjoavat koulutusmuodot. Näin ollen ketään nyt jo opettavaa opettajaa ei voi rajata opetustyöstä pois näiden ehdotusten pohjalta. Vähimmäispätevyysvaatimuksissa on otettu huomioon opettajat, joilla ei ole viittomakielen/viitotun puheen tai pedagogiikan muodollista koulutusta, sillä ne sisältävät sellaisia koulutuksia tai tenttejä, jotka voi käydä suorittamassa omalla ajallaan töiden yhteydessä ilman erityisiä pääsyvaatimuksia. Kaiken kaikkiaan vähimmäispätevyysvaatimukset on luotu niin, että jokaisella sopeutumisvalmennuksena annettavan kommunikaatio-opetuksen tekijällä olisi jonkinlainen koulutus sekä pedagogiikasta TUOTTEET 1.KOMMUNIKAATIO-TAVAN ALKEET (20 h + kommunikaatio-opettajan ja moniammatillisen tiimin aloitus- ja loppupalaveri) 2.KOMMUNIKAATIO-TAVAN PERUSTEET (40 h + kommunikaatio-opettajan ja moniammatillisen tiimin aloitus- ja loppupalaveri) 3. KOMMUNIKAATION SYVENTÄMINEN (x h, määriteltävä erikseen kommunikaatio-opettajan ja moniammatillisen tiimin kesken) 1) Kommunikaatiotavan alkeet: yksilön toimintaympäristön viittomaopetuksen tavoitteena on oppia vähintään viidestä arkielämän osa-alueesta tarvittava kommunikaatiotaito. Näitä osa-alueita voivat olla esimerkiksi perheenjäsenet, perustervehdykset, vaatteet, värit, adjektiivit jne. Tarvittaessa lähipiirin ja toimintaympäristön kanssa yhdessä keskustellen muokataan heidän tarpeisiinsa soveltuvat aihealueet. Muun puhevammaisen kommunikointitavan ollessa kyseessä tavoitteena on vähintään sisäistää keinon mahdollisuudet ja oppia käyttämään niitä arkipäivän tilanteissa. 2) Kommunikaatiotavan perusteet: tähtäävät arkielämän eri osa-alueiden kommunikaatiotaidon hallintaan. Tavoitteena on oppia käyttämään kommunikaatiotapaa niin, että se palvelee yksilöä ja hänen lähipiiriään sekä toimintaympäristöään arjessa kokonaisvaltaisesti. 3) Kommunikaation syventämisen (x h, määriteltävä erikseen): tavoitteena on yksilön ja hänen lähipiirinsä sekä toimintaympäristönsä pysyvämmän kommunikaatiomuodon kokonaisvaltainen hallitseminen. antaa ehdotuksia alkeis- tai jatkokurssin aihealueiksi. Tekijät kuitenkin päättivät, ettei ehdotuksia lähdetä tekemään, jotta jokainen opettaja voi räätälöidä opetuksen mahdollisimman tarkasti oman asiakkaan tarpeiden mukaiseksi. VÄHIMMÄISPÄTEVYYSVAATIMUKSET 1) Puhevammaisten kommunikaatio-opetus: Puhevammaisen tulkin erikoisammattitutkinto (EAT) 2) Viittomakielen-/viittomakommunikaation opetus: Viittomakielen/viitotun puheen vähimmäistaso − − − − − − Kasvatustieteen/pedagogiikan opinnot viittomakielen tulkkikoulutus TAI − viittomakielen aineopinnot TAI − viittomakielen ohjaajan koulutus TAI viittomakielilinja (KKO) TAI viittomakommunikaation erikoistumisopinnot (30 op) TAI K-tason tentti (viittomakieli tai viitottu puhe) että viittomakommunikaatiosta. Puhevammaisten kommunikaatio-opetuksen puolella pedagoginen osaaminen on tulkkikoulutukseen sisältyvät pedagogiset opinnot TAI pedagogiset/kasvatustieteen/erityispedagogiikan/aikui skasvatuksen perusopinnot jätetty esityksistä toistaiseksi pois, sillä ala on suhteellisen nuori. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 17 t u lkka u s terveydenh u ollossa 18 Tulehduskipulääkettä! Katrin Jöksin mielestä kaikki uudet tulkit eivät osaa tulkata terveydenhuollon tilanteissa. Kaiken kaikkiaan terveydenhuollon tulkkauksessa on tulehduksen merkkejä. Juttukokonaisuudessamme lääkkeitä vaivan parantamiseen suosittelevat Katrinin lisäksi Terhi Rissanen (Diak,) Outi Ollila (Kela) ja Anssi Lehti (Sign Line). teksti Minttu Laine kuva Samuli Hedman kuvitus kaisa snellman K atrin on viittomakielinen ja asioi terveydenhuollon piirissä omissa ja lastensa asioissa. Virosta Suomeen muuttanut Katrin Jöks käyttää neljä-, kolme- ja puolitoistavuotiaiden lastensa kanssa suomalaista viittomakieltä. Ikävä kyllä Katrinilla on kokemusta tulkkauksen kannalta myös vähemmän onnistuneista tulkatuista lääkärikäynneistä. Tuntuma on, että ammatissaan nuorten tulkkien kielitaito ei riitä lääkäriasiointiin. Silti lääkäriasiointi välitetään yleistulkkauksena, jonka tulisi onnistua tulkilta kuin tulkilta. Kritiikkiä, tukea ja kannustusta ”Eräällä kerralla tulkki ei ymmärtänyt, mitä lääkäri sanoi, eikä pystynyt tulkkaamaan sitä. Tilanne oli tulkille kiusallinen, minkä vuoksi tunnen myötätuntoa häntä kohtaan. Tilanne eteni sitten niin, että lääkäri päätti kirjoittaa asiansa paperille,” Katrin kertaa kokemaansa. Myös toiseen suuntaan tulkkaus takelteli. ”Jouduin tarkistamaan ja korjaamaan tulkin suomeksi tulkkaamaa asiaa.” Katrin puhuu rauhallisesti mutta tunnekin pyrkii pintaan: ”En kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä tulkki teki tilanteessa.” Katrin on pahoillaan siitä, että esittää voimakasta kritiikkiä, mutta pitää oikeana pyrkiä vaikuttamaan palveluun, jota hän itse ja muut kuurot saavat. ”Tarkoitukseni ei ole moittia, vaan tukea ja kannustaa ammattikuntaa eteenpäin.” Katrin ymmärtää, että tulkit tarvitsevat k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 harjoitusta myös terveydenhuollon tulkkauksessa, mutta odottaa ammattitulkeilta itsekriittisyyttä työtilausten vastaanottamisessa. ”Miksi ottaa vastaan tilaus, jota ei hallitse?”, hän kysyy. Yksityisyyden rajoilla Hankalat tilanteet eivät Katrinin mukaan ole vieraita muillekaan kuuroille: Tulkin small talk ja korrekti asiakkaan yksityisyyden huomiointi voivat hieman kangerrella. Katrinilla itsellään on tapana avittaa tutustumista juttelemalla tulkin kanssa ennen tilanteen alkua. ”Kyselen vaikkapa hänen ammatillisesta taustastaan ja tulkin työhön liittyvistä asioista.” Tulkin kysymykset sairauden laadusta ja kestosta hän sen sijaan kokee liian henkilökohtaisina. ”Ikävää on myös se, jos tulkki vaikuttaa haluttomalta juttelemaan. Kylmä tulkki, ajattelen.” Vastaanotolla tulkki sijoittuu usein niin, että hän näkee lääkärin tietokoneelle. Vaikka tulkki ajattelisikin saavansa sitä kautta hyödyllistä tietoa tulkkausta varten, ei tietojen t u lkka u s terveydenh u ollossa 19 ”Vaikka osaankin suomea, haluan asioida viittomakielellä. Siksi tilaan tulkin eri tilanteisiin,” Katrin toteaa. Katrin kiittää sydämellisesti kaikkia tulkkeja heidän tekemästään työstä ja toivottaa intoa ammattiosaamisen kehittämiseen. lukeminen ole soveliasta. Katrin muistuttaa, että näytöllä voi näkyä myös senkertaiseen tilanteeseen liittymättömiä tietoja. Tulkin ei tästä huolimatta tarvitse tuijottaa vain kuuroa. ”Totta kai saa silmäillä luontevasti ympärilleen, mutta lääkärin muistiinpanojen lukeminen on väärin. Lääkkeen nimen tai muun vastaavan hankalan sanan voi aina tarkistaa lääkäriltä tai hän voi kirjoittaa sen paperille.” Yksityisyyden säilyttämiseksi Katrin toivoo saavansa tilata lääkärikäynneille tuttuja tulkkeja. Tulkkiharjoittelijaa hän ei halua näihin tilanteisiin lainkaan. ”Ei, vaikka se olisi opiskelijoille hyödyllistä ja hyvä oppimisen paikka”, Katrin toteaa topakasti. Hän ei halua terveystietojaan monen tulkin tietoon, vaikka luottaakin heidän vaitioloonsa. Avuksi yhteiset tapaamiset? Terveydenhuollon asiointitilanteissa käytettävään sanastoon ja hyviin käytäntöihin pitäisi Katrinin mielestä kiinnittää erityistä huomiota juuri niiden intiimin luonteen vuoksi. Katrin pohtiikin, millä tavoin tätä tulkkauksen aluetta harjoitellaan opiskeluaikana: ”Käykö koulutuksessa puhumassa terveydenhuollon ammattilaisia? Harjoitellaanko heidän kanssaan asioimistilanteita?” Itsekin lähihoitajaksi opiskellut Katrin kannustaa tulkkiopiskelijoita käyttämään tilaisuuden hyväksi myös opiskelutulkkauksessa: ”Hoitoalan opinnoissa asioista puhutaan yleisellä tasolla. Siellä on hyvä opiskella sanastoa myös asioimistulkkausta silmällä pitäen.” Työelämään siirtyneille tulkeille voisi olla hyvä järjestää tapaamisia hoitoalalle opiskelevien ja valmistuneiden viittomakielisten kanssa ja siten edistää kielellistä ja käytännön osaamista. ”Lähtisin itsekin mukaan tuollaiseen tapaamiseen”, Katrin hymyilee. Tärkeintä on tilauksesta annettu lisätieto teksti Anssi Lehti, Sign Line M itä tarkemmat ennakkotiedot, sitä paremmat ovat edellytykset tulkkauksen onnistumiselle. Jos asiakas tietää, minkä sairauden takia lääkärissä asioi, hänen olisi hyvä ilmoittaa se tulkkausta tilatessaan. Vain tätä kautta tulkki pystyy valmistautumaan ja ylipäätään arvioimaan, onko hänellä riittävästi taitoa ottaa työtehtävä vastaan. Tulkki pyytää lisätietoja, jos etukäteen saatava tieto on puutteellista tai tietoja tulevasta tulkkauksesta halutaan tarkentaa. Tulkin on hyvä aina tarkentaa asiakkaalle, ettei kysele uteliaisuuttaan, vaan varmistaakseen tulkkauksen sujuvuuden. Tulkin on hyvä myös huomioida, että pienet eleet ja käytös saattavat antaa asiakkaalle väärän signaalin. Nykyään valitettavan usein tilaukset tulevat vajailla tiedoilla: tilauksessa ei lue muuta kuin osoite. Viime viikolla minulla oli tulkkaus, jonka tilaustiedoissa luki vain ”lääkärintarkastus”. Paikan päällä selvisi, että kyseessä oli varsin erikoisen toimenpiteen jälkitarkastus. Voiko näillä tilaustiedoilla odottaa, että paikalle tulee hyvin valmistautunut tulkki? Joskus vain ilme kertoo Asiakkaat kertovat oireistaan eri tavoin. Erityisen hankalia ovat tuntemuksiin liittyvät kysymykset. Esimerkiksi kipu on subjektiivinen tunne, jota kuvataan monella eri tavalla sekä viittomakielellä että suomeksi. Eri tunteita kuvaaville ilmaisuille ei ole yhtä tiettyä, vakiintunutta viittomaa. Kipu, särky, jomotus ja tulehdus saatetaan viittoa yhdellä samalla viittomalla. Vain asiakkaan ilme tai ele saattaa kertoa, mistä tuntemuksesta on kyse. Ja väärä tulkinta saattaa johtaa väärään diagnoosiin. On selvää, ettei koulutuksessa pystytä opettamaan kaikkea. Kokonaan eri asia on arvioida, riittävätkö tulkin perustaidot ylipäätään. Paljon jää tulkin oman aktiivisuuden varaan, ja toki työkokemuksen myötä terveydenhoitoalan tietämys paranee. Turvallisin tapa saada kokemusta on mielestäni tulkata kokeneemman tulkin parina. Samalla tavallahan terveydenalan opiskelijatkin harjoittelevat potilastilanteissa. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 t u lkka u s terveydenh u ollossa 20 Monta keinoa parantaa laatua teksti Terhi Rissanen, yliopettaja, Diak kuvitus kaisa snellman T erveydenhuoltoalan tulkkaus on haastava tulkkauksen laji. Ennen oli omais- tai muita vapaaehtoispohjalta toimivia luottotulkkeja, joiden kanssa asiakkaan oli turvallista mennä lääkäriin ja sairaalaan. Tuntui, että tulkki ymmärsi viittomakielistä asiakasta puolesta sanasta. Tosin aina ei voinut olla varma, toimiko tulkkaus myös toiseen suuntaan, lääkäriltä potilaalle. Olisiko ollut välillä niinkin, että omais- tai luottotulkki oli liian vahvassa roolissa, jolloin asiakkaan itsemääräämisoikeus jäikin puolitiehen? Mistä asiakas saattaa tietää sen, puhuuko lääkäri juuri niin ja noin, kun ei kuule, mitä lääkäri sanoo? Asiakkaat eivät voi varmistaa laatua muuten kuin tuomalla esille tilanteita, jotka heidän mielestään ovat onnistuneet tai epäonnistuneet. On hienoa, että tilanteista annetaan rohkeasti palautetta. Myös koulutuksen suunnittelijat miettivät palautteen pohjalta, mitä voisi vielä ahtaa neljän vuoden koulutukseen, k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 kun viittomakielikin pitää oppia nollatasolta terveydenhuollon haastavien termien tasolle. Koulutuksen pituudella on myös merkitystä etenkin tulkin roolin ja etiikan oppimisessa. Katrin ei epäile tulkkinsa rikkovan tulkin etiikkaa, vaan kyse on enemmän tilannetajusta ja tilanteen hallinnasta. Tulkki saattaa oikeasti arvioida selviävänsä tilanteesta etukäteen saamansa tiedon pohjalta. Jos tilanteessa on kuitenkin paljon ennalta arvaamatonta haastetta, hän ei enää selviäkään siitä. Se voi olla järkytys paitsi asiakkaalle, myös tulkille itselleen. Sen vuoksi olisi hyvä toimia tulkkaustilanteessa niin yhteistoiminnallisesti kuin mahdollista. Kaksin parempi? On ikävää, että Katrinin tapauksessa yksittäinen tulkki epäonnistui työssään. Ihmettelen tosin, miksi näin vaativaan tilanteeseen välitettiin vain yksi tulkki? Onko niin, ettei lääkäri halua ylimääräistä väkeä huoneeseen, eikö tilaan mahdu toista vai eikö asiakas itse halua kahta tulkkia paikalle, koska ei halua tehdä numeroa omasta lääkärissäkäynnistään? Kahden tulkin käyttö on yksi keino laadun varmistamisessa. Myönnettäköön, ettei lääkärin vastaanotolla paritulkkaus aina onnistu tai ole luontevin vaihtoehto, mutta toisaalta on pienempi paha olla ahtaassa tilassa kuin ettei asia hoidu. Hyvä, mutta harvoin käytetty ratkaisu haastavista tilanteista selviytymiseen on siirtyä simultaanitulkkauksesta konsekutiivitulkkaukseen. Tällöin tulkkipari voi jopa tulkata viittomakielestä puheeseen tulkatun tekstin takaisin viittomakieliselle asiakkaalle, jotta tekstin oikeellisuus voidaan varmentaa. Aika saada tulkkirekisteri kuntoon Vastuu palvelun laadusta on palveluntarjoajalla. Terveydenhuoltoalan tulkkeja ei kuitenkaan valvota eikä heitä rekisteröidä. Lopul- t u lkka u s terveydenh u ollossa 21 lista vastuuta ei sen tähden käytännössä ole vielä kenelläkään, koska kuka tahansa tulkki voi ilmoittaa olevansa pätevä terveydenhuollon tulkkauksiin. Olisiko nyt aika saada tulkkirekisteri kuntoon, vaikkapa terveydenhuollon Terhikki-rekisterin yhteyteen? Vastuu terveydenhuollon tulkkauksissa on suuri: on kyse terveydestä, joskus hengestäkin. Mielestäni olisi hyvä ja järkevää, että pidempiaikaisessa sairaalahoidossa tai useita hoitokäyntejä vaativissa tilanteissa kävisi sama tulkki. Vaikka lääkärit ja hoitohenkilökunta vaihtuvat, tulkin ei tarvitse vaihtua samaan tahtiin. Etenkin iäkkäiden ihmisten kanssa asiakkaan tuntemus on tärkeää. Yhdessä oppimalla laatutalkoisiin Tulkkikoulutuksen pitäisi tällä hetkellä keskittyä laadun varmistamiseen terveydenhoitotilanteisiin kouluttamisessa. Sekä tulkkien että terveydenhoidon henkilökunnan tulisi pätevöityä tulkkausasioissa myös peruskoulutuksen jälkeen. Tulkin on saatava harjoitella jo koulutusaikana terveydenhuollon tilanteissa sairaalassa tai lääkärissä, ja hoitohenkilökunnan olisi hyvä oppia toimimaan tulkin kanssa niin, että se olisi luonteva osa asiakaspalvelua. Työelämässä tulkki tarvitsee hyvän tulkkiparin, työelämän mentorin, jonka kanssa käydä tilanteita läpi etu- ja jälkikäteen. Parasta tietysti olisi, ettei uran alkuaikoina tarvitsisi mennä yksin vaikeisiin tilanteisiin. Pelkkä teoriatiedon avulla ei valitettavasti voi tulla hyväksi terveydenhuoltoalan tulkiksi, vaan tulkkikoulutuksessa pitäisi tehdä paljon yhteistyötä terveydenhuoltoalan koulutustahojen ja harjoittelupaikkojen kanssa. Ammattitaitoa lähdetään toki kehittämään myöhemminkin, jos luvassa on kunnon koulutus ja vaatimus, että ilman koulutusta ei ole asiaa rekisteriin ja terveydenhuollon tulkkauksia tekemään. Hienotunteisuutta voisivat opiskella kaikki maailman ihmiset pakollisena oppiaineena. Arkikohteliaisuus ja tilannetaju opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, mieluiten jo kotona mahdollisimman varhain. Tulkkikoulutus tuntee vastuunsa, mutta vasta elämä itse opettaa. Varmasti eteen tulee ylilyöntejä ja erehdyksiä, mutta toivottavasti ei mitään sellaista, mistä ei anteeksipyynnöllä ja tapojen parantamisella selviäisi. Jokainen voi huolehtia, ettei itse ole kuin norsu lasikaupassa. Mutta ei tarvitse myöskään olla kuin lasi norsukaupassa! Tekemällä oppii. Rohkeasti vain ihmisten pariin! Palaute ensin terveysosastolle Kelan Vammaisten tulkkauspalvelukeskuksen johtaja Outi Ollila vastasi toimituksen kysymyksiin. Jos asiakas antaa palautetta tulkkaustilanteen sujumisesta, miten Kelan välitys sen käsittelee? Palaute, joka koskee tulkkaustilannetta, palveluntuottajaa, yksittäistä tulkkia tai välityskeskusta, ohjataan keskitetysti Kelan terveysosastolle. Terveysosasto ottaa tämän jälkeen palautteisiin kantaa ja kertoo sen edelleen asianosaisille. Vaikuttaako tietyn tulkin saama palaute siihen, millaisille keikoille häntä välitetään? Yksittäinen palaute ei oikeuta ohittamaan kilpailutusjärjestystä suoraan. Jos tulkin saama palaute on toistuvaa ja on todennettavissa, että tulkin toiminnassa on ammattieettisesti jotakin väärää tai asiatonta, niin tapaukset pyritään käymään yksityiskohtaisesti läpi ja toimitaan tilanteen vaatimalla tavalla. Palveluntuottaja on vastuussa tarjoamastaan tulkkauspalvelusta, joten tarvittaessa hän voi sisäisesti vaihtaa tulkkiensa tulkkaustilauksia sen mukaan kun katsoo sen tarpeelliseksi. Tarjottu palvelu on kuitenkin pystyttävä antamaan sopimusehtojen mukaisesti. Mikä on voimassaoleva ohjeistus tulkkitoiveen esittämisestä terveydenhuoltoasiointiin liittyvissä tilanteissa? Asiakas ei pääsääntöisesti voi toivoa tiettyä tulkkia, vaan tulkki määräytyy asiakasprofiilin perusteella kilpailutusjärjestyksen mukaan. Asiakas voi esittää tulkkitoivomuksen tilatessaan tulkkia synnytykseen. Kilpailutusjärjestyksestä voidaan poiketa myös silloin, jos tulkkaustilanne edellyttää tietynlaista tulkkia. Gynekologin vastaanotolle järjestetään naistulkki. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 22 TIEDOTE 11.10.2010 Viittomakielen tulkkien koulutus kutsuu – syksyllä 2011 tarjolla jälleen kansallinen maisteritasoinen jatkokoulutus Haku ylempään AMK tutkintoon käynnissä 7.3 – 12.4.2011 Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) ja Humanistinen ammattikorkeakoulu (HUMAK) ovat ainoita viittomakielentulkin koulutusta antavia korkeakouluja Suomessa. Diakin ja HUMAKin yhteistyönä toteutettava viittomakielialan maisteritasoinen koulutus (Viittomakielentulkki, ylempi AMK) alkaa syksyllä 2011. Aloituspaikkoja koulutuksessa on yhteensä 20. Koulutus antaa valmiuksia mm. viittomakielialan organisaatioissa keskitason johtotehtävien sekä tutkimus- ja kehittämistyövastuuta sisältävien tehtävien hoitamiseen. Tutkinto antaa myös pätevyyden toimiin, joissa kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto. Hakukelpoisuus Viittomakielentulkin (ylempi AMK) tutkinto on 90 opintopisteen laajuinen. Koulutuksen haettaessa pohjakoulutusvaatimuksena on viittomakielentulkki (AMK) tai muu soveltuva korkeakoulututkinto (esim. kasvatustieteen maisteri) ja sen lisäksi vähintään opistotasoinen viittomakielentulkin tutkinto. Lisäksi vaaditaan joko opistotasoisen tai amk -tasoisen viittomakielen tulkin tutkinnon jälkeen vähintään kolmen vuoden työkokemus. Koulutuksen toteutus Tutkinto suoritetaan työn ohessa opiskellen. Opiskelu on monimuotoista; itsenäistä opiskelua, verkkoopintoja sekä lähiopetusta yhtenä ryhmänä Helsingissä. Tutkintoon kuuluvan opinnäytetyön tulee olla työelämälähtöinen. Tutkinnon kesto on 1,5 vuotta ja sen suoritusaika on 2 vuotta. Hakeminen Koulutukseen haetaan ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen kevään 2011 yhteishaussa osoitteessa www.amkhaku.fi. Hakiessa opiskelijan tulee määritellä, hakeeko ensisijaisesti Diakiin vai HUMAKiin. Valintakoe pidetään sekä Diakin Turun toimipaikalla että HUMAKin Kuopion ja Helsingin kampuksilla 30.5.2011. Lisätietoja: Yliopettaja Liisa Martikainen, [email protected], 020 7621 382 Yliopettaja Terhi Rissanen, [email protected], 040 869 6063 Aluekoordinaattori Outi Mäkelä, [email protected], 020 7621 314 Opinto-ohjaaja Kati Juujärvi, [email protected], 040 767 0548 k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 ammattietiikka 23 Vaitiolovelvollisuus mietityttää Sarasmon teksti lähetettiin myös Kelaan kommentoitavaksi ja sieltä ei ollut tekstiin mitään huomautettavaa. Kelassa suhtauduttiin Sarasmon lopussa antamaan ehdotukseen myönteisesti. TEKSTI Pamela Sarasmo, lakimies, Kuuloliitto ry KUVA Annette Fagerström kuvitus Suvi Sipronen nöstöön perustuva vaitiolovelvollisuus on eri asia kuin Suomen lainsäädäntöön perustuva vaitiolovelvollisuus. Lainsäädäntöön perustuva vaitiolovelvollisuus on rakennettu niin, että siellä mainitaan ne seikat, joista ei ole lupa kertoa eteenpäin. Lisäksi lakiin perustuva vaitiolovelvollisuus ei ole kaikissa tilanteissa ehdoton, eli siitä voidaan poiketa tietyissä lain edellytykset täyttävissä tilanteissa. Julkisuuslaki suojelee yksityiselämää V iittomakielen tulkkien ammattisäännöstön mukaan ”Tulkki noudattaa ehdotonta vaitiolovelvollisuutta”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaitiolovelvollisuus kattaa kaiken sen tiedon, jonka tulkki työssään vastaanottaa asiakkaistaan. Toisekseen se merkitsee sitä, että vaitiolovelvollisuudesta ei ole lupa poiketa, oli tilanne mikä tahansa. Sen sijaan julkisuuslakiin perustuva vaitiolovelvollisuutta ei ole kirjoitettu ehdottomaksi. Sen tähden se herättää varmasti paljon ajatuksia niin tulkkien kuin asiakkaidenkin keskuudessa. Puhuttaessa viittomakielen tulkkien vaitiolovelvollisuudesta on hyvä siis muistaa, että tulkkien omaan ammattisään- Julkisuuslain säännöksillä pyritään ennen muuta suojelemaan meille jokaiselle kuuluvaa oikeutta yksityiselämän suojaan. Julkisuuslaki määrittelee salassa pidettäviksi tiedot henkilön terveydentilasta, vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta. Niin ikään vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia ovat seuraavat tiedot: henkilön poliittinen vakaumus, hänen yksityiselämän piirissä esittämänsä mielipiteet, elintavat, osallistuminen yhdistystoimintaan tai vapaaajan harrastukset, perhe-elämä tai muut niihin verrattavat henkilökohtaiset olot. Julkisuuslakiin perustuvasta vaitiolovelvollisuudesta voidaan lain mukaan poiketa esimerkiksi tilanteessa, jossa on ilmeistä että asiakas ei dementian vuoksi enää kykene hoitamaan asioitaan itsenäisesti. Tällaisessa tilanteessa on vaitiolovelvollisuudesta huolimatta mahdollista jättää maistraatille ilmoitus edunvalvonnan ilmeisessä tarpeessa olevasta henkilöstä (katso holhoustoimilain 91 §). Lisäksi esimerkiksi lastensuojelulaki ehdollistaa tulkkien vaitiolovelvollisuuden. Sen mukaan jokainen voi salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä (katso lastensuojelulaki 25 §). Hankalia tilanteita varten ohjeistusta työnantajilta Mielestäni työnantajien on annettava tulkeille ohjeistusta, miten toimia vaitiolovelvollisuuden kannalta hankalissa tilanteissa. Lisäksi katson, että esimerkiksi Kelan kanssa tehdystä vaitiolositoumuksesta johtuen kiperissä tilanteissa olisi tulkkien voitava olla yhteydessä myös Kelan juristeihin ja jos apua ei tunnu mistään löytyvän, niin vaikkapa minuun. ViittoMakielentulkin aMMattieettinen säännöstö 1§ tulkki noudattaa ehdotonta VaitioloVelVollisuutta Mitä teet työksesi? Jos kertoisin... Joutuisin tappaMaan sinut. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 ed u nvalvonta 24 TES on kehittyvä prosessi Työehtosopimus (TES) ja muut paikalliset sopimukset, esimerkiksi matkustussääntö ja pankkivapaiden talletusjärjestelmä ovat ulospäinkin näkyviä, pysyväluonteisia työkaluja. Viassa kuitenkin noudatetaan talokohtaisen työehtosopimuksen mukaisesti myös jatkuvan neuvottelun periaatetta. teksti Outi Huusko, toimitusjohtaja, ja Sanna Kvist, luottamusmies, Viittomakielialan Osuuskunta Via kuva juha snellman miesten puoleen, jotka neuvottelevat asiasta työnantajan kanssa. Rakentavasti yhteiseksi hyväksi V ialla on pitkä perinne TESneuvotteluista ; talokohtainen työntekijöiden turva on ollut olemassa jo vuodesta 2003 lähtien. Tuorein talokohtainen TES on kesäkuulta. Työntekijöiden edunvalvojana neuvotteluissa on aina ammattiliiton lakimies, jolla on jo hyvänmoinen rutiini alamme sopimuksista. TES-neuvotteluissa tarkistamme aina palkankorotukset ja sopimuksen voimassaolokauden. Toimitusjohtaja Outi tuo neuvottelupöytään talousasiat ja työnantajan näkemykset, luottamusmiehet vastaavasti työntekijäkentältä tulleet ja kerätyt toiveet k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 sekä kommentit. Näiden näkemysten pohjalta mietimme, mitä uudistuksia ja parannuksia voisimme tehdä yhteiseksi hyväksi. Osa muutoksista voidaan toteuttaa heti, mutta osa saattaa jäädä seuraavalle kierrokselle hautumaan. Tällä kertaa neuvotteluissa saatiin sovittua työntekijöiden toivoma uusi erityisosaamislisä. TES on siis jatkuvasti kehittyvä sopimus, johon sekä työnantajalla että työntekijällä on oikeus tuoda näkökulmansa tulkintaa varten, vaikka kesken työehtosopimuskauden, yhteisellä asiallahan tässä ollaan. Jos työntekijä on TESin tulkinnasta eri mieltä kuin työnantaja, hän voi kääntyä luottamus- TESin rakentaminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista ja helppoa, sillä sen muokkaaminen ei ole yksin yrityksen johdon ja luottamusmiesten välinen asia. Sopimuksen tekemiseen vaikuttavat myös lait ja verottajan näkemykset asioista. Kaikista lakikiemuroista ja vaikeaselkoisista teksteistä huolimatta tavoitteena on saada molempia osapuolia tyydyttävä sopimus yksiin kansiin. ”TES on se, jonka punasilmäiset neuvottelee ja sinisilmäiset hyväksyy.” Joku suuren maailman neuvottelija on näin joskus todennut, mutta meillä Viassa neuvottelut on käyty aina rakentavassa hengessä yhteistä hyvää tavoitellen. Toivomme, että tulevaisuudessa myös muissa yrityksissä työstetään sopimuksia ja täten panostetaan myös luottamusmiestoimintaan. Kenties tulevaisuudessa saamme valtakunnallisen työehtosopimuksen palvelemaan viittomakielialaa. Työehtosopimusneuvottelupöydässä istuivat toimitusjohtaja Outi Huusko, luottamusmies Sanna Kvist, varaluottamusmies Maria Nousiainen sekä Akavan Erityisalojen lakimies Tuire Torvela. ajankohtaista 25 Kielipoliittisen ohjelman vaadelistalla työpaikkatulkkauksen kehitys ja viittomakielen tutkimuksen rahoitus Teksti Sanna Ala-Sippola kuva minttu laine S uomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma julkistettiin Valkeassa talossa juhlavin menoin 24. 9. 2010. Kuurojen Liiton ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen yhteistyönä laatiman ohjelman tavoitteena on vahvistaa suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen asemaa. Ohjelmassa käsitellään kattavasti sitä, millaista on elää viittomakielisenä Suomessa, ja annetaan suosituksia asioiden parantamiseksi eri elämänalueilla. Tulkkausta käsittelevässä osiossa annetaan seuraavat suositukset: ”Tulkkauspalvelu-uudistus on toimeenpantava asiakaslähtöisesti. Tulkkauksen saatavuus tulee turvata myös uudistuksen siirtymävaiheen aikana. Tulkkauspalvelun saaminen yksilöllisten tarpeiden mukaan on turvattava.” ”Viittomakielisten oikeus laadultaan moitteettomaan tulkkaukseen on varmistettava käyttämällä koulutettujen viittomakielen tulkkien palveluja koko maassa. Viranomaisten tulee huolehtia pätevien ammatinharjoittajien valvonnasta.” ”Opetus- ja kulttuuriministeriön on tuettava hankkeita, jotka liittyvät viittomakielen kieliopin ja viittomiston tutkimukseen sekä viittomakieli vieraana kielenä ‑opetuksen ja tulkkaustaidon tutkimiseen ja kehittämiseen. Tulkeille, jotka valitsevat työkielekseen suomenruotsalaisen viittomakielen, on osoitettava kiintiö jo myönnetyistä uusista tulkkikoulutuksen opiskelijapaikoista.” Lisäksi esitetään, että työpaikkatulkkauksen laatua edistäviä käytäntöjä kehitetään esimerkiksi tulkkirinkien avulla, ja että hätätekstiviestipalvelu (112) toteutetaan vii- pymättä sekä selvitetään tulkkauspalvelun integroiminen hätäkeskusten toimintaan. Muita suosituksia ovat muun muassa viittomakielen kielilain laatiminen, kaksikielisyyden mahdollistaminen kaikille lapsille, viittomakielten nostaminen aidosti äidinkielen asemaan opetuksessa sekä riittävän ja pysyvän rahoituksen osoittaminen viittomakielen kieliopin tutkimukseen. Kielipoliittisen ohjelman kieliasuun on kiinnitetty erityistä huomiota, ja erityisesti viittomakielistä käännöstä laadittaessa on samalla haluttu täsmentää ja vakiinnuttaa termistöä. Ohjelma on julkaistu painettuna suomeksi ja ruotsiksi, suomalaisella viittomakielellä dvd:nä sekä internetissä Kuurojen Liiton sivulla kaikilla kolmella kielellä osoitteessa www.kl-deaf.fi/fi-FI/Kipo. Suomen Kuurosokeat ry 40 vuotta Poimintoja juhlavuoden ohjelmasta: S uomen Kuurosokeat ry:n perustamiskokous pidettiin Helsingissä 16. joulukuuta 1971. Vuonna 2011 juhlimme 40 vuotta täyttävää järjestöä. Juhlavuoden suojelija on tasavallan presidentti Tarja Halonen. Juhlavuoden teema on kosketus. Laaja-alaisen yhteistyön avulla järjestö on perustamisestaan lähtien toteuttanut toiminta-ajatustaan: ”Kuurosokeiden omaehtoinen, itsenäinen, hyvä elämä tasavertaisessa yhteiskunnassa”. Juhlavuoden neuvottelukunta tekee juhlavuoden aikana toiminta-ajatusta näkyväksi. »» 24. 1. Usher-oppaan julkistamistilaisuus. Iiris-keskus, Helsinki. »» 14. 2. Ystävänpäivä. Kosketus-teeman kunniaksi vietämme halauspäivää. »» 1.– 7. 8. Euroopan kuurosokeiden kuntoutumis- ja kulttuuriviikko. Majatalo Onnela, Tuusula. »» 25. 10 – 20. 11. Koskettavin veistos ja kuurosokeiden omaa taidetta –näyttelyt. Art Kaarisilta Galleria, Sanomatalo, Helsinki. »» 25. 11. Juhlaseminaari ja kuurosokeiden historiikin julkistaminen. Hotelli Rosendahl, Tampere. »» 16. 12. Suomen Kuurosokeat ry:n perustamiskokouksesta 40 vuotta. »» Joulupuurokutsut kaikissa yksiköissä. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 ajankohtaista 26 Järjestelmän armoilla? Asia on päivänselvä: on olemassa yleispätevät minimivaatimukset, mitä työtään tekevältä ammattitulkilta voidaan odottaa. Mutta tarjotaanko tulkille myös mahdollisuuksia hoitaa työnsä laadukkaasti? TEKSTI Terja Hannola V iime numerossa (KS 03/10) Antti Raike harmitteli tulkkauksessa vallitsevaa tilannetta, joka ei mahdollista viittomakieltä käyttävän kuuron järkevää tutkimustyön harjoittamista. On täysin ymmärrettävää, että tilanne turhauttaa asiakkaita, mutta me tulkit olemme tässä samassa veneessä. Palvelutilanteen sujuminen on myös tulkin tavoite. Epäonnistumisen kokemukset ja asiakkaan tyytymättömyyden aistiminen on pahinta, mitä työssä voi kohdata. Ammattitaidon riittämättömyys ei todellakaan naurata, vaan pieleen menneitä keikkoja arvioidaan jälkeenpäin jopa itku silmäkulmassa. Onnistunut tulkkaustilanne edellyttää tulkilta valmistautumista ja ymmärrystä tulkattavasta asiasta, mutta myös asiakkaiden realistista käsitystä tulkkaukseen vaikuttavista tekijöistä. Erilaiset, asianosaisista riippumattomat syyt mutkistavat tulkin työtä ja vaikeuttavat vaatimuksiin vastaamista. Valmistautumisen paradoksi On totta, että tulkkien tulisi usein valmistautua paremmin. Käsiteltävään aiheeseen ja terminologiaan perehtymällä voidaan k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 edistää tulkkauksen sujuvuutta ja vähentää siihen liittyviä epävarmuustekijöitä. Valmistautuminen on aina myös tulkin etu: mahdollisuus saada epäsäännölliseen työhön selkeyttä sekä tunnetta sen hallittavuudesta. Valitettavasti arkipäivään kuuluu usein myös epämiellyttäviä yllätyksiä, joihin ei voi etukäteen varautua. Tulkkaustilaus on mahdollisesti tehty hyvissä ajoin, mutta esimerkiksi sairaustapaukset muokkaavat välityspakettia jatkuvasti. Asiakas ei näe palvelutilanteen takana pyörivää koneistoa eikä tiedä, millaisella aikataululla tulkki on tilanteeseen saapunut. Pahimmassa tapauksessa tieto seuraavan aamun tulkkauksesta tulee kesken vapaapäivän, jolloin työhön orientoituminen on henkilökohtainen päätös. Jos valmistautuminen periaatteessa olisikin mahdollista, on myös työnantajilla sanottavansa asiaan. Kuukausipalkkaa saavan tulkin valmistautumiseen käyttämä aika on pois yritykselle rahaa tuottavasta tulkkauksesta. On paitsi tulkkien, myös asiakkaiden tehtävä tuoda esille valmistautumisen merkitys tulkkauksen laadun takaajana. Voisivatko asiakkaat jopa käyttää henkilökohtaisia tulkkaustuntejaan tulkkien valmistautumisen varmistamiseen? Iltapäi- vän seminaaria varten asiakas voisi tehdä tulkkaustilauksen alkavaksi muutamaa tuntia ennen, ja samalla varmistua siitä, että tulkki tulee paikalle asiaan perehtyneenä. Kun kaikkeen ei voi valmistautua Valmistautuessaan tulkit mielellään pyytävät ennakkomateriaalia tilaisuuden eri osapuolilta, joskin käytännöt sen saatavuuden suhteen vaihtelevat paljon. Osa kuulevista saattaa ystävällisesti ilmoittaa aiheen olevan ”ihan yleistä asiaa” unohtaen, ettei tulkki ole esimerkiksi lääkehoidon ammattilainen. Oma kommervenkkinsä on ihmisten taipumus spontaaniin keskusteluun ja kanssakäymiseen. Power point -esityksen pänttääminen edellisenä iltana ei juuri auta, jos oppitunnin loppukevennykseksi päätetään katsoa suomalaista sketsiohjelmaa tai kun työpaikan palaverissa viitataan johonkin, mikä ei ole asialistalla. Valmistautumisesta huolimatta ammattitaitoa koetellaan monin tavoin, ja kaiken hallitakseen täytyy olla äärimmäisen uuttera sekä omata absoluuttinen muisti. Moniko meistä osaa suomen kielen sijapäätteet kylmiltään? – Niin, ja hetken miettimisen jälkeen tilanne meni jo. Hyvä kysymys on, miten syvää asiantuntemusta viittomakielen tulkilta voidaan ylipäätään odottaa. Puhuttujen kielten puolella tulkit voivat erikoistua tietylle tulkkauksen osa-alueelle opiskelemalla jopa vuosien mittaisen sivuaineen. Viittomakielen tulkki taasen tulkkaa suvereenisti nopean google-haun perusteella ja on usein pakotettu kehittämään Raiken mainitsemia ad hoc -viittomia. Taustalla on osin myös viittomakielen dokumentoimattomuus ja se, ettei kaikille termeille ole vakiintunutta viittomaa. Monista puhutuista kielistä löytyy kattavia erityisalojen sanakirjoja termien tarkistamiseen, mutta viittomakielen tulkit joutuvat tyytymään hankalasti löydettäviin käveleviin sanakirjoihin, usein juuri asiakkaisiin. Jos ko u l u t u s 27 kieliyhteisö ei ole pystynyt vakiinnuttamaan viittomakielistä termistöä, on jokseenkin epärealistista odottaa, että tulkit siinä onnistuisivat. Tulkkejakin sietokyvyn äärirajoilla Raiken mukaan tulkkauspalvelun heikko taso ajanee akateemista uraa havittelevan kuuron vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Ei sinänsä mikään mieltä ylentävä tai tulkin ammatillista itsekunnioitusta kohottava kommentti. Vaatii paksua nahkaa sietää yhä kasvavia odotuksia ja samalla sopeutua rajoitettuihin mahdollisuuksiin paneutua riittävästi työhönsä. Kun yksittäisiä epäonnistumisia vielä ruoditaan julkisesti Facebook-sivustolla tai yleisötapahtumassa, on olo kuin pääministerillä. Ehkä juuri tästä syystä monien kokopäiväinen tulkkius tuppaa jäämään yhden hallituskauden mittaiseksi. Toki tilannetta voidaan tarkastella evoluutioteorian mukaisesti, jolloin vain valioyksilöt voivat luoda pitkän uran heikkohermoisten tai lahjattomien siirtyessä turvallisimmille areenoille. Näin takaamme asiakkaille rautaiset ammattilaiset – sekä samalla paikan tulkkikeskuksien palvelujonoon. Paras ratkaisu lienee asiakkaiden ja tulkkien yhteisen sävelen löytäminen. Samalla yksittäisten tulkkien tai tilanteiden sijasta huomio kannattaakin kiinnittää työnteon yleisiin raameihin. Annetaanko tulkille mahdollisuus valmistautua, kouluttautua ja erikoistua työajalla? Onko tulkilla mahdollisuuksia valikoida töitään? Jos ei, onko asiakkaalla mahdollisuuksia tulla vastaan? Jos tulkki tekee parhaansa, jää asiakkaan osaksi arvostaa edes hyvää yritystä. Palautetta saa ja kannattaa antaa, hyvässä hengessä. Yhteen hiileen puhaltamalla pääsemme askeleen lähemmäs yhteistä etua. Näin tulkkeja riittää vastaisuudessakin, ja kenties työn ilo kantaa hedelmää myös laadun osalta. Uusia makuja olut- ja tulkkausrintamalla Matkaseportaasi efslistä, 2010 teksti Martti Jenu kuva Dave Conner/conner395, Flickr.com P ruukaan yhdistää matkoihini kanssakäymistä vieraiden kielten, tulkkauksen sekä oluen kanssa, mieluiten samaan aikaan, sillä nämä elämän pikku suolat eivät sulje toisiaan pois, päinvastoin! Olinkin erityisen iloinen päästessäni edustustehtäviin Glasgowiin, Skotlantiin, jonka tiesin tarjoavan kyseisiä asioita kiinnostavissa suhteissa. Matkani ensietappia, Edinburghia, olin kutsunut kodikseni yhden hienon kevättalven ja kevään - vaikkei hienoja talvia Skotlannissa mahda ollakaan. Vanhojen muistojen perässä suuntasin perunakioskille, josta tiesin saavani herkullista vegaanihaggista! Päästyäni Glasgowiin ja Radissonhotellille panin merkille niinkin juhlavan paikan kehnon oluttilanteen: Becksiä sekä k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 ko u l u t u s 28 Stoutia kuulemma annettiin synnyttäneille äideille Skotlannissa vielä 80-luvulla. Sen uskottiin parantavan maitoa ja antavan voimaa. Italialaista Peronia. Kuin lähtisi Hondurasiin juomaan Lapin Kultaa. Toivoin kuitenkin vuosikokouksen olevan tymäkkä kuin irkkustout. Ja olihan tuo mielenkiintoista. Kaikkein kiehtovimmaksi koin uusien jäsenmaiden huomioimisen sekä muutamien EU-maiden kommentit siitä, kuinka heidän on hankalaa lähettää edustajia tai saada ketään jäseniään efslin konferensseihin. Kyseessä eivät olleet niin sanotut kutsuvierasmaat, joilla on taloudellisesti haasteellista osallistua. Seuraavan päivän ohjelmasta jäi parhaiten mieleen Adam Kósan sekä Kristian Dekeseelin ja Sarah Brownin esitykset “How the sign language interpreters could contribute to the policy of the sign language? “ sekä “The reflective interpreter as global citizen”. Molemmat esitykset aloittivat pohdinnan tulkkiudesta sekä tulkin yhteiskunnallisesta ymmärryksestä ja vastuusta. Käsitykseni mukaan tulkit näkevät yhteiskunnan kerroksia laajemmin kuin moni muu ammattiryhmä, kaikkien asiakasryhmiemme ja instanssien kautta. Vaikka suljemme itsemme ulkopuolisiksi tilanteissa, ymmärryksemme toimistamme yhteiskunnassa muuttuu, kun vuosien tieto on kulkenut mieliemme läpi. Eikö vain? Tuntuu, että kaikki kokemamme pakottaa pohdintaan, reflektioon, ehkä jopa globaalilla tasolla. Ja jos ei pakota, mitä sitten? Kehittyykö tällainen tulkki? Sulkeeko mieli ja ammattirooli yksilön vielä ulkopuolisemmaksi tilanteista vain, jotta selviäisi tässä työssä? k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 Jatkuuko sama sulkeutuminen vapaalla niin, ettei kotonakaan tarvitse kohdata kokemuksiaan ja haastaa maailmankuvaansa, koska työssä asioille ei voi tehdä mitään? Onko kyseessä selviytymisstrategia vai pako? Näistä pohjahiivan tavoittavista mietteistä pääsimme iltaohjelmaan. Mature bitteri viihdytti hetkisen, mutta siirryin nopeasti siemailemaan Caledoniaa IPAn puutteessa. Céilidh-tanssien alussa olin ehtinyt kertoilla norjalaiselle kollegalleni, etten tanssi. Joku kuitenkin keksi lahjoa minut viskillä per tanssi, joten tanssittua tuli, aika monta kierrosta. Herätessäni tuntui musertavalta ja savuiselta. Onneksi skottiaamupala, hash browns eli rasvassa paistetut perunakroketit sekä pavut tomaattikastikkeessa, ei aiheuttanut vahvoja reaktioita Homma lähti nousuun Graham Turnerin luennolla “Be the change you wish to see”. Grahamin ajatukset siitä, miten maailma makaa ja miten sen sopisi maata, olivat hyvä jatkumo edellispäiväisten luentojen tarjoamiin virikkeisiin. Tarjolla oli vastuuta omasta työstä, helpotusta hektisiin, vaikeisiin ja vakaviin rooleihin, joita me itse olemme itsellemme omaksuneet, sekä pehmeyttä ylikriittisyyttä kohtaan. Iltaohjelmaksi efsli-vieraille oli järjestetty viskiworkshop. Glenfiddichin tehtaan esittelijä testautti halukkailla Speyside-alueen kuuluja tuotteita. Vapaudu ja varaudu! Odotettavissa Kielarin liberaalinumero! Pohjoismaiset tulkkiyhdistykset kokoontuivat keskustelemaan Nordic Seminarin ja pohjoismaisen yhteistyön merkeissä. Tästä tiedotetaan enempi, kun on enempi, mitä tiedottaa! Oletko lähdössä kouluttautumaan? Haaveiletko osallistumisesta ensi syksyn efslin seminaariin Italissa? Jätä avustuhakemuksesi SVT:n hallitukselle ([email protected]) 28. 2. mennessä. Hallitus käsittelee hakemukset maaliskuun kokouksessa. Syksyn avustusten viimeinen hakupäivä on 31. 8. ko u l u t u s 29 Hup Holland! teksti Maija Tjukanov V iime kesä jäi mieleeni elämäni ensimmäisen ulkomailla hankitun auringonpistoksen lisäksi myös siitä, että tulkkija opiskelijaminäni saavuttivat ehkä tähän mennessä parhaan mahdollisen harmonian. Olen siis viittomakielen tulkki, mutta opiskelen myös suomen kieltä Helsingin yliopistossa. Ihanan epäloogisesti viittova fennisti löysi itsensä keskeltä heinäkuista Hollantia pänttäämässä ASL:n alkeita, viittomakielten typologiaa ja paljon muuta mielenkiintoista. Kesäyliopiston kulttuurikylpy Hollanti-kokemus sai alkunsa, kun kollegani Annastiina Kantala ilmoittautui opintojensa kautta viikon mittaiseen 3L Summerschooliin, ja päätin mielenkiinnosta lähteä mukaan. 3L Summerschool on Leidenin, Lyonin ja Lontoon yliopistojen toteuttama kesäopintokokonaisuus, jonka järjestyspaikka vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna vuorossa oli Leidenin yliopiston lingvistiikan keskus Hollannissa ja aiheena oli kielten dokumentointi ja kuvaus. Yhtenä osana kielitieteellistä opintotarjotinta oli myös viittomakieli. ”Jes! Kansainvälistä viittomista ja lingvistiikkaa!”, nyökyttelmme innostuneina ja singahdimme Amsterdamiin. Osallistuimme kahdelle viittomakielten dokumentointikurssille, ASL:n alkeiskurssille sekä kurssille nimeltä Topics in Austronesian and Papuan languages. Dokumentointikurssien opiskelijaryhmä oli yllättävän kuva Leah C. Geer Opettajan takana olevaa Annastiinaa naurattaa, kun ASL-tunnilla turvauduttaan vanhaan tuttuun "kädestä pitäen"-metodiin heterogeeninen, sillä kuuroja ja kuulevia oli suunnilleen yhtä paljon ja osallistujia tuli kaikilta mantereilta aina tohtoritason viittomakielen tutkijoista täysin viittomakieltä osaamattomiin ihmisiin. Taustallaan opiskelijoilla oli esimerkiksi Deaf studies-opintoja, antropologiaa ja yleistä kielitiedettä. Monet olivat jo tehneet dokumentointi- ja sanakirjatyötä. Me edustimme kampuksella tiettävästi ainoina Suomen kansalaisia ja viittomakielen tulkkeja (jotka eivät olleet paikalla töissä). Opetuskielinä kursseilla oli kansainvälinen viittominen, ASL ja englanti. Luennoilla oli tulkkaus, joten myös tulkin asiakkaana olemisesta karttui rutkasti kokemusta. Opettajina toimivat Erin Wilkinson, kuuro professori Manitoban yliopistosta, Angela Nonaka, antropologi ja aasialaisten viittomakielten tutkija Texasin yliopistosta sekä Victoria Nyst, viittomakielten tutkija Leidenin yliopistosta. Tutkijan näkökulma avarsi Mitä ihmettä kolmisen vuotta tulkin töissä olleella, vasta kandidaattitasoaan aloittelevalla opiskelijalla on tällaisesta k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 ko u l u t u s 30 kuva Leah C. Geer mutta oli vapauttavaa antautua kerrankin vain nojaamaan taaksepäin tuolissaan ja pohtia: ”Voihan tämä kielen ilmiö olla näin tai sitten ei, mutta minun ei tarvitse tehdä siitä mitään näkyvää päätöstä tässä ja nyt.” Pääsimme tutustumaan esimerkiksi Wilkinsonin tutkimuksiin eri maiden sukulaisuusviittomien yhtäläisyyksistä, näimme ASL:n numerot mietityttivät niin Maijaa kuin muitakin. akateemisesta kulttuuritulvasta sitten jäänyt käteen? Ensinnäkin oli mahtavaa päästä vaivaamaan päätään viittomakielten tutkijoiden vinkkelistä. Kielen analysointi on toki osa tulkinkin arkityötä, Jaa, vai pitäisi antaa palautetta viittomisesta. Nonakan tutkimusmateriaalia thaimaalaisen Ban Khorin viittomakielisestä yhteisöstä sekä opettelimme käyttämään ELANia, ilmaista dokumentointiohjelmaa, josta voisi tulkkien termitöissäkin olla kosolti hyötyä. Viikon lopulla Helsinki-Vantaalle tupsahti kaksi Hollannin jalkapallohuumassa oranssipaitaisiksi muuttunutta tulkkia, joiden päissä oli niksahtanut moni asia uuteen uskoon. Nyt alkutalven loskassa Leiden pannukakkuineen ja ASL-runoiltoiJaa, pitäisi neen tuntuu kovin vai kaukaiselta, mutta yhä antaa palautetta hykerrellen ajattelen oppineeni kansainviittomisesta. välisen viittomisen kautta viittomakielen kieliopista jotakin aivan uutta. Tietysti vihon reunaan raapustamani ASL-viittomat ja hippunen kansainvälisellä viittomisella tuotettuja ja ymmärrettyjä lauseitakin olisi kiva saada joskus vielä konkreettisesti ”kä- Kommentoinpa ainaKin löysiä KäsimuotoJa... esimerKiKsi “uut” näyttävät enemmän “veeltä”. sistä ulos”. Ennen kaikkea koen kuitenkin jonkinlaisena tulkkauksen ja lingvistiikan noviisina saaneeni aivosoluni surraamaan ihan uudella tavalla. Koko viikko oli ihmisineen ja kokemuksineen niin mielenkiintoiJaa, vai pitäisi antaa nen, että tällaisillepalautetta auringonpistosmatkoille viittomisesta. toivon ajautuvani jatkossakin. Hup Leiden ja hup Holland! Kommentoinpa ainaKin löysiä KäsimuotoJa... esimerKiKsi “uut” näyttävät enemmän “veeltä”. kuva maija tjukanov Ulkona helottavasta auringosta ja luentojen pituudesta huolimatta huomio ei päässyt Erin Wilkinsonin opettaessa kertaakaan herpaantumaan. “sinulla on JotenKin veemäisiä KäsimuotoJa. -lumi” Suvi Sipronen Kommentoinpa ainaKin löysiä KäsimuotoJa... esimerKiKsi “uut” näyttävät enemmän “veeltä”. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 “sinulla on JotenKin veemäisiä KäsimuotoJa. -lumi” l u e min u t 31 Kuulokuvia Teksti ja kuva Ada Trogen M iten hahmotat äänimaiseman, mitä sieltä poimit ja miten tulkkaat poimimasi? ”Kuulokuvia” on Stephen Kuusiston kuvaus äänimaiseman tärkeydestä, kauneudesta ja kirjavuudesta. Kirja koostuu tämän syntymästään sokean miehen matkoiltaan poimimista kaupunkien kuulokuvista. Lukemisen jälkeen huomaa pohtivansa kuulemisen kautta syntyviä visuaalisia kuvia ja niiden merkitystä itselle. Kuusisto, Stephen Kuulokuvia Kustannus Oy Arkki, 2007 Mitä Missä Milloin Junior 2011 SVT:ssä harjoittelussa Teksti ja kuva Minttu Laine K ekkerit lapsiperheessä? Small talk -aikaa ennen tapaamista koulupsykologilla? Virittäydy peruskoululaisen aaltopituudelle. Vuosikirja on kelpo tiivistys Indiana Jones - ja Victoriafanien vuoden kohokohdista. Jos lapsia ei omasta takaa ole, taikka he ovat aikaa sitten karanneet potkuhousuistaan, juniori-versio Mitä-Missä-Milloin -opuksesta on mukava päivitys kenelle tahansa. Tämäkin kirja mahtuu mukavasti yöpöydän kulmalle ja samaan kassiin SVTkalenterin kanssa. Briiffausta lasten- ja nuorten viihde- ja harrastusvalikoimasta on tarjolla 180 sivua, kuvitus on runsasta ja tekstit lyhyitä. Sopii siis myös matka-ajan huvitukseksi. Suramo, Ari (päätoim.). Mitä Missä Milloin Junior 2011. Koululaisen vuosikirja syyskuu 2009 – elokuu 2010. Otava, 2010 Olen SVT:n hallituksen uusi opiskelijaaktiivi Matu (virallisemmin Marjo-Leea) Alapuranen Kuopion kampukselta. Lähdin toimintaan mukaan, koska järjestötoiminta on lähellä sydäntäni. Minusta on hienoa, että SVT tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden päästä toimintaan mukaan ja aion ottaa tästä mahdollisuudesta kaiken irti! Tulevan vuoden aikana tavoiteenani on tutustua uusiin ihmisiin, saada kokemusta ja näkemystä sekä toimia yhdyshenkilönä hallituksen ja opiskelijoiden välillä. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0 Suomen Viittomakielen Tulkit ry toivottaa jäsenilleen ja yhteistyökumppaneilleen stressitöntä joulun odotusta ja intoa uuteen vuoteen! Nämä yritykset ovat tukeneet joulutervehdyksillään Efslin SAF-rahastoa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille yhteistyökumppaneille! toivottavat Mokomat ympäri Suomen Arjen pikku tähtiä jos antaa pitkin vuotta, ei joulutaivaan kirkkain tähti loista silloin suotta. Iloista Joulua yhteistyökumppaneille! -Viitro Ky- Iloista joulua kollegat! T. Omnivisin väki