04° 2012 - Suomen Viittomakielen Tulkit ry
k i e l i s i lta suomen kielisiltakansi_0412.indd 1 viittomakielen tulkit ry 04° 2012 4.12.2012 12.23 2 Kielisilta issn 1797-4739 Julkaisija Suomen Viittomakielen Tulkit ry Toimitus Kielisilta, Suomen Viittomakielen Tulkit ry c/o Törnroos, Tuukkalantie 15 D 101, 00940 Helsinki [email protected], www.tulkit.net/kielisilta-lehti Palautusosoite Hanna Törnroos, Tuukkalantie 15 D 101, 00940 Helsinki Päätoimittaja Heidi Kenttälä, [email protected] Toimitussihteeri Liisa Halkosaari Toimittajat Liisa Halkosaari, Titta Shemeikka, Minna Turunen Toimittajien osoitteet ovat muotoa [email protected]. Editointi ja oikoluku Riikka Karppinen, Heidi Anturaniemi Kuvankäsittely ja kuvitus Suvi Sipronen, Katariina Valentin, Kaisa Snellman Markkinointi Toimitus, [email protected] Taitto ja ulkoasu Kairo Graphics Oy Paino Picaset Oy, Höyläämöntie 18 A, 00380 Helsinki Paperi Kannen kuva Osoitteenmuutokset Pehmeys/näin unen sinusta sisus: 100 g G-print, kannet: 170 g Multiart Silk Kielisilta postitetaan jäsenille Akavan Erityisalojen jäsenrekisteriin ilmoitettuun osoitteeseen. Jos olet AE:n jäsen, tee osoitteen- ja nimenmuutosilmoitus AE:n jäsensihteerille tai jäsenyyssivuilla osoitteessa www.akavanerityisalat.fi. Muut tilaajat voivat tehdä muutosilmoituksen SVT:lle osoitteeseen [email protected]. Aineistopäivä ja ilmestymispäivä 1/13: 8. 2. (ilmestyy 8. 3.) 2/13: 26. 4. (ilmestyy 24. 5.) 3/13: 9. 8. (ilmestyy 6. 9.) 4/13: 15. 11. (ilmestyy 13. 12) Kielisilta ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehtitilaukset [email protected] Kestotilaus 30,00 euroa, kappalehinta 9,50 euroa (+postituskulut) Lehdessä esiintyvien yksittäisten kirjoittajien esittämät mielipiteet eivät välttämättä vastaa SVT ry:n virallista kantaa. jäsenmaksut 2013 Akryyli kankaalle, 2012 tekijä Päivi Hynninen, kuvataideopiskelija Pehmoiset joulun toivotukset Lahden tuhoontuomitun Taideinstituutin sotkuiselta työhuoneelta! Täältä tämän tytön löytää seitsemänä päivänä viikossa, näin joulun aikaan glögimuki tassussa ja pensseli toisessa, naamalla autuas onni. Kuvataide ja käsillä tekeminen on aina näytellyt valtavaa osaa elämässäni. Ja vaikka tie savolaisen maalaiskylän pelloilta ammattikorkeakouluun on ollut mutkainen niin täällä kuitenkin ollaan, oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tulevaisuus on avoin ja hymy viipyilee suupielessä, kun tietää että saa opiskella ja tehdä sitä mitä rakastaa. Lisää tämän tontun töitä voi käydä ihailemassa tai kritisoimassa osoitteessa www.paivihynninen.blogspot.fi Kannatusjäsen Varsinainen ja opiskelijajäsen Henkilöjäsenet 75 €/vuosi. Lasku lähetetään. 1,25% päätoimen palkasta maksetaan Akavan Erityisaloille. Ilman palkkatuloja olevan opiskelijan jäsenyys on ilmainen. Lisätiedot: www.akavanerityisalat.fi Yritykset, yhdistykset ja muut yhteisöt 120 €/vuosi. Lasku lähetetään. kielisilta_0412_041212.indd 2 4.12.2012 14.12 Kielisilta 04/2012 02 03 04 05 06 07 09 10 Toimitukselta Kannen kuva Toimitukselta Puheenjohtajan palsta Joulua ja vallanvaihtoa odotellessa Tuplaäänestys ja perusteellinen talousarvio Ei enää sinisilmäinen SVT Mikä ruokatauko? Verkostoitumisesta ja työsuojelusta TULKKI 2.0 12 Muutosvalmiutta! 14 Olipa kerran tulkki: Eveliina Pätsi 15 Tulkkausalan koulutuksen näköaloja 16 18 19 21 23 24 26 28 30 31 34 35 3 30 hallitusta laudalla TTYR: Tulkki illuusioiden maailmassa TTYR: Asiakkaana lapsi Tulkki autossa Mitä kelaat? Perheopetus – mahdoton tehtävä? The interpreter shall be honest Efsli Pohjoismainen SI-lasten kaksikielisyysseminaari Matka muutamasta tähdestä tähtisateeksi Pureskellut kynnet ja ensitreffien huumaa Sarjakuva kuva kotialbumista Kolmikymppisen SVT:n juhlavuoden päättää tulevaisuuteen suuntaava Kielisillan joulunumero. Lehden osalta jouduttiin tekemään hieman aikatauluvirityksiä, joten silmä tarkkana, hyvä lukija: oikoluku jätettiin välistä! Tekstien pilkut ovat omien kirjoittajiemme ja editoreidemme näpyttelemiä. Tässä lehdessä esittelemme tulkkikoulutuksen menneisyyttä ja tulevaisuutta sekä paneudumme muutamaan edunvalvonnalliseen pulmaan. Kurkistamme kansalliseen ja kansainväliseen koulutustarjontaan osallistujien kokemusten perusteella – kiitos vieraileville kirjoittajille! Talven pimeneviin iltoihin on tarjolla nyt vuoden viimeinen historiapläjäys lautapelin muodossa. Erinomainen ajanviete tulkkien pikkujouluihin! Lehden tekemisen prosessi alkaa olla vakiintunut, tekijät ja työt alkavat löytää toisensa, vaikka uusia kasvoja hyppää mukaan. Kunkin lehden tekijät löytyvät kannen sisäsivulta, joten voit laittaa palautetta myös suoraan kirjoittajalle/kuvittajalle. Kielisillan tekstit syntyvät hyvistä ideoista – jos kaipaat jotain tiettyä aihetta käsittelyyn, ehdota sitä meille. Erityisesti edunvalvontaan liittyvät juttuvinkit kiinnostavat tulevana vuonna. Keskitalven juhlan iloa! Liisa kielisilta_0412_041212.indd 3 4.12.2012 14.12 p u hee n johtaja n palsta 4 Kiitos historia, terve tulevaisuus! TEKSTI Heidi Kenttälä A loittaessani tämän palstan kirjoittamista seisoskelen taas ensin kirjahyllymme edessä etsien ideoita ja inspiraatiota kirjoittamiselle. Silmäni ohittavat monta kirjaa, joita en ole vielä ehtinyt lukea, kiinnostuksen tai ajan puutteessa. Pölyäkin on ehtinyt kertyä kirjojen päälle. Otan käteeni ruotsalaisen professorin kirjoittaman kirjan nimeltä 10 ajatusta ajasta ja totean, etten ole lukenut sitäkään kirjaa. Ensimmäiseltä sivulta löydän kuitenkin heti kiinnostavan kappaleen: ”Aika ei ole sellainen asia, josta pääsee selvyyteen noin vain. Sinun on pikemminkin tehtävä samalla tavoin, kuin minä: käsiteltävä sitä koko elämän ajan ja liikuttava ylös alas neliaskelmaisella portaikolla. Jotta voisit kavuta ensimmäiselle askelmalle, sinun on ensin totuteltava ajattelemaan aikaa muutenkin kuin masentavasti ’Huh, minulla on niin vähän aikaa’, ’Ei, minulla ei ole aikaa!’ tai ’En ymmärrä miten ylipäänsä ehdin.’” Aloitankin tämän kirjan lukemisen jo tänään! Ennen kuin olen lukenut ruotsalaisen professorin viisaita ajatuksia ajasta, voin vielä märehtiä ajan tuomassa näennäisessä paineessa ja todeta, että vuosi vilahti taas ohi silmien. Tätä lukiessanne jouluun on enää päiviä ja seuraavaa vuottakin saa jo odottaa. Seuraava vuosi on tulevaisuutta ja vuosi 2012 kohta jo historiaa. Vuoden aikana ehti kuitenkin tapahtua yhtä ja toista, ja SVT:n juhlavuotenakin tunnettu vuosi oli varmasti monelle ikimuistoinen ja antoisa. SVT:n 30-vuotisjuhlapuheessa toin esille suuret historian tekijät, joista osa oli myös juhlassa mukana, nimittäin yhdistyksen vanhat eli nuoret puheenjohtajat. He ovat olleet rakentamassa historiaa ja muovanneet nykyhetkeä, jossa saamme yhdistyksen näkökulmasta olla mukana. Kiitos vielä kerran jokaiselle suurelle ja merkittävälle yhdistyksen puheenjohtajalle! Kiitos myös kaikille aktiivisille hallituslaisille kautta aikojen, Kielisillan toimitukselle kautta aikojen sekä kaikille niille aktiiveille, jotka ovat tavalla tai toisella olleet mukana historiassa tai tulevat olemaan mukana tulevaisuudessa. Niin kuin jo aikaisemmin olen maininnut, näitä aktiiveja on hämmästyttävän paljon, ja siitä saamme olla kiitollisia. Tässäkin lehdessä on katsauksia historiasta. Mukana on erään merkittävän naisen historiallinen tarina. Yksi tulkkikoulutuksen perustajista, Aune Kulmala, lähestyi minua viime kesänä asialla, jota en voinut sivuuttaa. Aune oli valmis kirjoittamaan jutun tämän vuoden viimeiseen Kielisiltaan ja kertomaan omin sanoin sekä lähdettä lainaten tulkkikoulutuksen perustamisen historiasta. Tämän suurenmoisen naisen käsinkirjoitettu tarina saapui minulle marraskuun alussa ja koneella puhtaaksi kirjoittaminen alkoi samana päivänä. En olisi millään tohtinut lähteä päivän viimeiselle tulkkauskeikalle, koska silmäni ahmivat koukeroita, joita Aune oli kauniilla käsialalla tuottanut paperille. Käsinkirjoitettuna tarina kosketti minua vielä enemmän ja historian havina oli käsin kosketeltavaa – konkreet- Koulukuva vuodelta -91 tisesti! Olisinko minä nyt tässä, nuorena viittomakielen tulkkina, ilman näitä naisia, jotka perustivat tulkkikoulutuksen? Olisiko SVT tänään tällainen, ilman niitä kaikkia ihmisiä, jotka historiassa ovat vaikuttaneet yhdistyksen toimintaan? Olisiko sinun tai minun elämä erilainen? Näihin syviin pohdintoihin on hyvä lopettaa ja toivottaa kaikille jäsenille oikein Rauhaisaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Tavataan taas ensi vuonna, kun tämä vuosi on jo historiaa! Heidi Kenttälä puheenjohtaja k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 4 4.12.2012 14.12 H A L L I T U K S E N K UU L U M I S I A 5 Joulua ja vallanvaihtoa odotellessa Hallituksen konkareita ja untuvikkoja. TEKSTI Matu Alapuranen kuva liisa halkosaari V uoden 2012 hallitus kokoontui 17. – 18. 11. viimeiseen kokoukseen Urjalaan leirikeskukseen sateisen ja harmaan sään vallitessa. Lumisesta maisemasta ei siis ajankohdasta huolimatta ollut tietoakaan, kuten ei missään muuallakaan napapiirin alapuolella. Hallituksesta paikalle eivät päässeet Anna, Kati ja Susanna. Paikalle oli kutsuttu seuraavan vuoden hallituslaiset, joista paikalle saapuivat Elina ja Marika. Lisäksi hallituksen vahvistukseksi saapui Siltalopin perheen uusin tulokas Clarissa (ikä 6 viikkoa), joka rääkäisi ensimmäisen rääkäisynsä juurikin syyskokouksen aikaan. Hallituksen kokouksen lisäksi uusia, ja vanhojakin, toimijoita perehdytettiin hallituksen eri pesteihin ja kuulosteltiin mikä ketäkin kiinnostaa. Vastuut jakaantuivat ainakin tässä vaiheessa varsin jouhevasti. Kenties kukaan ei tohtinut väittää kovasti vastaan tonttujen hiippaillessa pihamaalla. Pj Heidi nuijii pestit virallisesti pöytään uuden hallituksen järjestäytymiskokouksessa tammikuussa, joten enemmän tietoa luvassa niistä myöhemmin. Satu Siltaloppi piti perehdytystä liittotoiminnasta ja ammattiyhdistyksen roolista. Puurtamisen keskellä nautimme puusaunasta, hyvästä ruuasta, loistavasta seurasta ja Elsan järjestämisestä leikillisestä ryhmäytymisestä. Hallitus toivottaa kaikille jouluniloa, kynttilän valoa ja piparin tuoksua! Kevätkokous Turussa! Kevätkokous järjestetään lauantaina 13. 4. 2013 Turussa. Kokouksessa käsitellään kevätkokoukselle sääntöjen mukaan kuuluvat asiat kuten toimintakertomus, tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilivelvollisille. Lisäksi päätetään ylijäämän käyttämisestä tai alijäämän kattamisesta. Esityslista ja tarkemmat tiedot kevätkokouksesta ensi vuoden ensimmäisessä Kielisillassa 8. 3. Huomaathan, että XI Kääntämisen ja tulkkauksen symposiumi järjestetään Turun yliopistolla 12. – 13. 4. 2013. Aiheena on Teknologia ja kääntäjän työ. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 5 4.12.2012 14.12 A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä 6 Tuplaäänestys ja perusteellinen talousarvio TEKSTI Marika Mäkilä KUVAT Terhi Rissanen Ihan käsi näytti kyntensä kesken syyskokouksen. S uomen Viittomakielen Tulkit ry:n syyskokous järjestettiin 6.10.2012 Park Hotel Käpylässä, Helsingissä. Paikalla oli 42 kuulijaa, joista 36 oli äänivaltaisia. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Outi Huusko. Aluksi esiteltiin toimintasuunnitelma, jonka yhteydessä osallistujia puhututti yhdistyksestä eroavien jäsenten määrä. Sama ongelma on havaittu muissakin ammattiyhdistyksissä. Esille nousi muun muassa sellainen näkökulma, että meillä tulkeilla menee nykyään liian hyvin. Asioiden puolesta ei tarvitse taistella samalla tavalla kuin esimerkiksi aikoinaan palkanmaksun puolesta on taisteltu. Näinä hyvinvoinnin aikoina tulkit voivat kokea ammattiyhdistyksen turhaksi. Kokouksessa päätettiin, että ensi vuoden aikana seurataan edunvalvonta- teeman vaikuttavuutta jäsenmäärään ja jäsenistöön ylipäätään. Vuoden 2013 toimintasuunnitelmaan kuuluu myös SVT:n kotisivujen päivittäminen. Sivuilla tulee näkymään esimerkiksi edellisvuosia paremmin vuoden teema. Sivuille kerätään kaikki edunvalvontaan liittyvä materiaali, jotta ne ovat kaikkien saatavilla helposti ja nopeasti. Myös yksi neljästä Kielisillasta tulee keskittymään vuoden teemaan. Syyskokouksessa päätettiin myös vuoden 2013 jäsenmaksujen määristä. Kokous päätti muuttaa jäsenmaksua, mikäli Akavan Erityisalojen osuus jäsenmaksusta muuttuu. Akavan Erityisalojen liittokokous järjestettiin SVT:n syyskokouksen jälkeen, joten jäsenmaksun tarkka prosenttimäärä paljastui vasta marraskuussa. Pitkällisen keskustelun jälkeen sekä yksityisen kannatusjäsenen että yhteisö- ja yrityskannatusjäsenmaksua päätettiin korottaa selvästi. Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden Ihan käsi -ryhmän hulvattoman sketsiesityksen jälkeen kokous siirtyi käsittelemään seuraavan kalenterivuoden talousarviota. Tulevana vuonna yhdistys säästää muun muassa kalenterikustannuksissa, sillä kalenteri on päätetty jättää pois tehtävälistalta. Myös kokousmatkoja pyritään korvaamaan tarvittaessa videokokouksilla. Terhi Kalliomäki esitteli hallituksen talousarvion niin perusteellisesti, että kokous hyväksyi arvion kysymyksittä! Seuraavana esityslistalla oli yhdistyksen puheenjohtajan sekä hallituksen jäsenten valitseminen. Hallituksen jäsenistä erovuorossa olivat Terhi Kalliomäki, Elsa Lindberg ja Kati Kekkonen. Puheenjohtajana vuonna 2013 jatkaa työnsä hyvin hoitanut Heidi Kenttälä. Päätös oli nopea ja yksimielinen. Hallituksen jäsenten ja varajäsenten kohdalla valitseminen päätyi kahteen äänestykseen. Toisen äänestyksen ääntenlaskun aikana kokoukseen osallistujat ehtivät käydä jopa lounaalla. Äänestyksen lopputuloksena saatiin vuoden 2013 hallituksen varsinaiset jäsenet erovuoroisten tilalle sekä yleisvarajäsenet. Jäseniksi äänestettiin Terhi Kalliomäki, Elsa Lindberg, Elina Salenius sekä yhdeksi vuodeksi Marjo-Leea Alapuranen. Varajäseniksi äänestettiin Marika Mäkilä, Emilia Norppa sekä Anniina Suomalainen. Näin ollen vuoden 2013 hallitus on seuraavanlainen: Heidi Kenttälä, puheenjohtaja Satu Siltaloppi Anna Uttula Marjo-Leea Alapuranen Elsa Lindberg Terhi Kalliomäki Elina Salenius Marika Mäkilä (varajäsen) Emilia Norppa (varajäsen) Anniina Suomalainen (varajäsen) k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 6 4.12.2012 14.12 A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä 7 Ei enää sinisilmäinen SVT Hankmoäes teki näyttävän paluun SVT:n pyöreiden vuosien kunniaksi. TEKSTI Marika Mäkilä KUVAT Terhi Rissanen V uoden 2012 opintopäiviä ja SVT:n kolmikymppisiä vietettiin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsingissä. Park Hotel Käpylään kerääntyi syyskokouksen jälkeen väkeä opintopäivien ohjelmaa seuraamaan. Opintopäivien sekä juhlakalaasien juonnosta vastasi Merja Toppi, joka myös viihdytti tulkkiyleisöä savolaisilla runoillaan. Pidempien ohjelmanumeroiden välissä saatiin nauraa Ihan käsi -opiskelijaryhmän sketseille. Sketseissä pohdittiin muun muassa tulkin erilaisia selviytymisstrategioita: Voiko tulkki kenties tiukan paikan tullen leikkiä kuollutta? Oppia ikä kaikki Opintopäivien aluksi luotiin katsaus SVT:n 30-vuotiseen historiaan. Mitä kaikkea yhdistys onkaan saanut aikaan ja keitä on ollut johtohahmoina tuona aikana! Me viittomakielen tulkit olemme saaneet muun muassa eläke- ja työttömyysturvan. SVT on myös yhdessä ammattiliiton kanssa julkaissut suositukset tulkkien palkka- ja työsuhteen ehdoista. Katsauksessa muistettiin ja muisteltiin SVT:n puheenjohtajia. Nykyinen puheenjohtaja mukaan lukien SVT on nähnyt kymmenen eri puheenjohtajaa. Lauantain opinto-ohjelma päättyi Netta Keski-Levijoen luentoon. Netan luennon aiheena oli ”Päämääränä yhdenvertaisuus”, jossa hän kertoi muun muassa, k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 7 4.12.2012 14.12 A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä 8 Musiikkiesitysten lisäksi oli kansantanssiteatteriryhmä Petkeleen tanssiesitys. Esityksen jälkeen myös tulkit pääsivät kokeilemaan jalkojensa ripeyttä. Joskus niinkin päin, ettei aina ole pääasiassa ne kädet. Mikä parasta, näissä juhlissa tulkillekin oli kahvia JA kakkua! Sunnuntain ohjelma oli lyhyempi, mutta sitäkin kiinnostavampi. Paikalla oli Karin Hoyer, joka pohti tulkkauksen kiemuroita. Lauantai-iltapäivän sokerina pohjalla oli Netta Keski-Levijoen luento yhdenvertaisuudesta. mitä World Federation of the Deaf (WFD), European Union of the Deaf (EUD), The Nordic Council of the Deaf (DNR) ja Kuurojen Liitto tekevät. Netalla on itselläänkin paljon kokemusta kansainvälisyydestä, sillä hän ollut muun muassa Brysselissä harjoittelussa, ja on European Union of the Deaf Youth (EUDY) hallituksen jäsen. Luentonsa aikana Karin kertoi lyhyesti muun muassa väitöskirjastaan ja sanakirjojen teosta. Tulkit pääsivät keskustelemaan esimerkiksi siitä, että miksi ei-viittomakielisillä on kova tarve puuttua viittomakieleen ja sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Karinin esimerkkiä lainatakseni: ei suomenkielisillekään kukaan tule sanomaan, että se on ’jalat kengissä eikä kengät jalassa’. Pidemmittä puheitta, vielä kerran suuret onnittelut 30-vuotiaalle SVT:lle! Väänäsen toimesta. Kolmannen musiikkiesityksen tarjosi Pikku Kukka. Illan muusta musiikkitarjonnasta vastasi tiskijukka Juha Sarkkola. Tulkillekin on kahvia Lauantai-iltana oli hulppeat juhlakalaasit. Ilta alkoi onnitteluilla ja juhlamaljalla. Puheenjohtaja Heidi Kenttälän maljapuheen jälkeen esiintyi ainakin tulkkipiireissä kuuluisa Hankmoäes. Näin vastavalmistuneelle oli hienoa nähdä kokoonpano, josta oli tähän mennessä kuullut vain juttuja. Merja Toppi lausui myös vielä muutaman upean runon. Illan aikana saatiin kuulla myös muita musiikkiesityksiä. Muistakin piireistä tuttu Palava esitti omaa tuotantoaan kahden miehen voimin. Kaksi kappaletta saatiin nähdä myös tulkattuna Marja Forsénin ja Siri Kokouksessa jaksettiin istua hyvillä mielin loppuun asti. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 8 4.12.2012 14.12 K ielisilta selvittää 9 Mikä ruokatauko? Tytti Tulkkaaja on toimeksiannolla Helsingissä, Itäkeskuksessa kello 10.30 asti, jonka jälkeen on 7 minuuttia aikaa ehtiä metroon, jolla ehtii bussiin, jolla ehtii seuraavaan tulkkaukseen Viikkiin. Tytti on tunnollinen työntekijä, ja on aamulla hakenut Siwasta kolmioleivän ja suklaapatukan lounaaksi, koska ei ehdi pitää ruokataukoa. Käärepaperi rypistyy metroaseman roskikseen lounaan päätteeksi. TEKSTI Liisa Halkosaari KUVITUS Suvi Sipronen T ässä tutkivaa, hieman masentavaa journalismia: periaatteessa tulkilla on oikeus taukoon, käytännössä se lähes aina onnistuu, mutta loppujen lopuksi siitä ei ole mitään takeita. Kelan kanta on ytimekäs: ”Tulkkien työn tauottaminen kuuluu tulkin työnantajan työnjohdollisiin toimiin, Kela ei voi määritellä tulkin taukojen määrää tai niiden sijoittumista. Palveluntuottajalla on mahdollisuus tarvittaessa järjestellä tulkkien tilauksia uudelleen omien tulkkien kesken.” (Riikka Heikkinen, Kela) Välitys toimii kuten Kela ohjeistaa: ”Koko avattu tulkkiaika on käytettävissä tulkkaukseen. Näin ollen ruokatauon järjestäminen tulkille ei ole peruste palauttaa tilausta välityskeskukseen.” (Mervi Savonsalmi, Evantia) Pallo näyttää siis olevan kokonaan tulkin työnantajalla, tulkkauspalvelun tuottajalla. Ja kyllähän järjestelyjä tehdään, paljasti satunnaiskysely alan yrityksiin: ”Sisäinen välittäjä katsoo, että jokaiselle päivävuorossa olevalle tulkille jää klo 11–13 välillä keikkojen välisen siirtymän lisäksi myös puolen tunnin lounastauko, joka merkitään kalenteriin käyttöaikarajoitteella. Tarvittaessa tulkille varataan ylimääräinen vartti siirtymiseen lähimpään ruokalaan tai ravintolaan, välittäjä saattaa myös kehottaa tulkkia varaamaan evästä mukaan. Yleensä koko päivän keikoilla tätä ongelmaa ei ole, sillä niissä on automaattisesti jo ruokatauko. Joskus välittäjä on kieltäytynyt ottamasta keskitetyltä välitykseltä lisätilausta samalle päivälle, jos tulkille ei kerta kaikkiaan olisi jäänyt yhtään aikaa haukata mitään.” (Hannaliisa Finell ja Heli Kivimäki, Via) ”Mahdollisuuksien mukaan vaihdamme keikkoja firman sisällä tai asetamme sinisen palkin kalenteriin. Välitys ja me esimiehet pyrimme myös ennalta katsomaan tulevia viikkoja ja tasapainottamaan tulkkien päiviä. Huomioitavia asioita ovat esimerkiksi liikenneyhteydet, keli (varsinkin talvella) ja tulkkauspaikan sijainti. Vaikeahan siinä on Saarioisten maksalaatikkoa lämmittää matkalla bussipysäkiltä tulkkauspaikalle, vaikka ajallisesti ehtisi hyvin!” (Eetu Keski-Levijoki, VIPARO) ”Isommissa tapahtumissa tulkeille varataan ja maksetaan ruokailupaketti, eli tulkit voivat käydä syömässä ohjelman mukaisilla tauoilla. Asioimistulkit rytmittävät päiväänsä niin, että käyvät keikkojen välissä syömässä. Mikäli tulkki huomaa, että joku päivä on ”täynnä”, hän ottaa yhteyttä tiiminvälitykseen. Näitä yhteydenottoja tulee tulkeilta tosi vähän. Enemmän tulee niitä yhteydenottoja, että matkaan varattu aika ei keikkojen välillä riitä. Silloinkin yritetään sisäisillä siirroilla tai asiakasta tiedottamalla saada tulkki ajoissa paikalle.” (Marja Forsén, Mokoma) Näin siis isommissa yrityksissä, kun sisäinen välitys toimii. Tulkkien hyvinvoinnista huolehditaan, mutta aina ei voi voittaa: myös niitä tilanteita tulee eteen, joissa tulkki joustaa. Syynä voi olla toimeentulo: yksityisyrittäjä tai itse sinisiä palkkeja klikkaileva tulkki ottaa riskin, jos varaa itselleen ruokatauon keskelle päivää. Syönkö rauhassa ja menetän sen takia muutaman tunnin palkan? ”Sisäinen järjestely on melko lailla mahdotonta pienellä yrityksellä, kun kalenterit on aika täynnä, tulkkiajat eivät ole samoihin aikoihin auki, eivätkä tulkit edes toimi samoilla alueilla. Lisäksi tulkit ovat tuntipalkkaisia, eli eivät mielellään luopuisi keikoista. Eikä pienellä yrityksellä ole sisäistä välittäjää, joka ehtisi katsella tulkkien kalentereita ja siirrellä keikkoja.” (Armi Näykki, Viitoppa) Ruokataukoakin ongelmallisempana näyttäytyy matka-ajan riittäminen. Onko ollut ongelmia? Kommentoi Kielisiltaan, jatkamme selvitystä. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 9 4.12.2012 14.12 ed u n valvo n ta 10 Verkostoitumisesta ja työsuojelusta TEKSTI Raija Jukarainen-Mäkinen, työsuojelupäällikkö, Omnivis Oy kuva Mökö Forsén A loittaessani urani alkuaikoina yrittäjäopinnot yksi keskeisimmistä tavoitteistani oli kehittää verkostoitumistaitojani. Termi tuntui vähän pelottavalta enkä oikein edes hahmottanut, mitä se tarkkaan ottaen pitää sisällään ja kenen kanssa minun tulisi verkostoitua. Tunsinko edes riittävästi ihmisiä liittyäkseni verkostoon? Kalastajan tyttärentyttärenä tuttuja olivat lähinnä hailiverkot sekä niiden loputon selvittäminen ja paikkaaminen. Kysyin nyt asiaa ehkä tunnetuimmalta verkostolta, internetiltä. Alla muutama saamani vastaus. Wikipedia määrittelee verkoston seuraavasti: Verkosto on käsite, jota käytetään sekä verkkoa muistuttavista muodostumista ja rakenteista että kuvainnollisesti järjestelmistä. Verkostosta puhutaan yksittäistä verkkoa suurempana kokonaisuutena. Esimerkiksi tietokoneverkko on yksittäinen verkko, mutta internetin kaltainen tietokoneverkosto on tietokoneverkkojen muodostama kokonaisuus. Ihmiset muodostavat keskenään verkostoja ja esimerkiksi yritykset verkostoituvat. Tällöin puhutaan sosiaalisista eli yhteisöllisistä verkostoista. Upi Heimonen, Verkostokonsultit, sanoo verkostoitumisesta mm. seuraavaa: VERKOSTOITUMINEN on prosessi, jossa yhteistyöorganisaatioiden tieto, osaaminen Työsuojeluryhmä kokoontui lokakuussa toisen kerran. ja arvot yhdistetään lisäarvoa synnyttäväksi toiminnaksi. Verkostoitunut toiminta kahden tai useamman osapuolen välillä on usein luonteeltaan: 1. Tavoitteellista, pitkäaikaista, jatkuvaa ja säännöllistä yhteistyötä lopputuotteiden tuottamisessa. (”Tuote” laajasti ymmärrettynä, voi olla esim. jokin yhteistyön synnyttämä kokonaisuus.) Verkostoituminen edellyttää sen kaltaista henkilöiden ja organisaatioiden tuntemusta sekä yhteisen arvo- ja ajattelumaailman jakamista tai ainakin ymmärtämistä, jota kertaluonteinen tai hyvin satunnainen yhteistyö ei mahdollista. 2. Yhteistyötä ydinprosesseissa, joko lopputuotteiden tuotannossa tai tuotantoa tukevissa toiminnoissa. 3. Vuorovaikutteista ja luottamuksellista. 4. Osapuolten osaamista kehittävää strategista kumppanuutta, jossa oppiminen on väline tulevaisuuden päämäärien ja hyötyjen tavoittelussa. Omnivis on kokenut tarvitsevansa verkostoja usein ja paljon. Yhteistyö Kelan kanssa tuntui meistä aluksi yksinäiseltä, kunnes palveluntuottajat alkoivat kokoontua k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 10 4.12.2012 14.12 ed u n valvo n ta 11 pohtimaan yhdessä toiminnan kehittämistä. Näistä tapaamisista on kummunnut alallemme paljon hyvää ja ennen kaikkea erilaisia verkostoja, joihin saamme kuulua ja joilta saamme tukea, kun sitä tarvitsemme. Muun muassa esimiestyössä on samanlaiset tavoitteet ja haasteet yrityksestä ja toimialasta riippumatta. Verkostotapaamisissa esimiestyön kehittämisestä voi keskustella luottamuksella ja jakaa hyviä käytänteitä toisten alan toimijoiden kanssa. Kriisitoimintasuunnitelman puuttuminen toi meille ajatuksen kutsua koolle myös palveluntuottajien työsuojeluorganisaatiot. Tämäkin aloite sai heti innostuneen vastaanoton muissa alamme yrityksissä. Kaikissa näissä verkostoissamme on parasta lisäarvon tuottaminen verkostoon kuuluville toimijoille. Kaikki jäsenet ottavat vastuuta verkoston toiminnasta kehittääkseen alan käytäntöjä itselle ja muille hyödyksi. On hienoa saada lisää tietoa, peilata omaa toimintaansa muihin ja näin kasvattaa oman yrityksen tietotaitoa. Vielä upeampi on tunne siitä, että on voinut omalla pienellä panoksellaan olla tukemassa jotakin verkostoon kuuluvaa kollegayritystä. Työsuojeluverkosto koolla TEKSTI Riitta Loippo, työsuojeluvaltuutettu, Omnivis Oy T ulkkausala on kokenut muodonmuutoksen viime vuosien aikana. Freelancer-tulkit ovat jo historiaa, ja viimeistään Kelan sopimuskausi on vakiinnuttanut tulkkausalalle yritysmuotoisen liiketoiminnan. Alalle on tullut paljon uusia palveluntuottajia, jotka ovat elinkaarensa eri kehitysvaiheissa – jotkut ovat toimineet jo vuosikymmeniä, toiset ovat vasta tänä vuonna aloittaneita. Työsuojeluun panostaminen on tullut esille entistä enemmän. Aikoinaan jokainen tulkki oli vastuussa omasta työhyvinvoinnistaan, mistä on viitteitä ammattieettisissä säännöissäkin. Nyt yritykset ovat vastuussa työntekijöistään ja heidän työsuojelustaan ja laativat työsuojeluun liittyviä ohjeistuksia, suosituksia ja muita asiakirjoja. Työsuojeluverkoston ensimmäinen tapaaminen oli tämän vuoden huhtikuussa ja paikalla oli työsuojeluorganisaation edustajia viidestä eri yrityksestä. Verkosto kokoontui toisen kerran lokakuussa ja mukana olevien yritysten määrä oli noussut seitsemään. Jatkossa tapaamisia on kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäiseen tapaamiseen tuli kiitettävästi mukaan sellaisiakin yrityksiä, joissa ei ollut vielä ehditty valita työsuojeluorganisaation jäseniä, ja mukana oli myös luottamusvaltuutettuja. Kaikissa yrityksissä työsuojelu koettiin tärkeäksi ja kehitettäväksi asiaksi. Työsuojeluverkosto jakaa kokemuksia ja sen tavoitteena on yhtenäistää käytänteitä eri yritysten välillä. Paritulkkaus on lisääntynyt, eivätkä tulkit ole aina samasta yrityksestä, joten käytänteiden yhtenäistäminen on nähty tarpeelliseksi. Näin lisäämme samalla tulkkien turvallisuuden tunnetta ja työhyvinvointia. Tämä myös helpottaa ja parantaa tulkkien työskentelyä, koska jokaiselle on selvää, miten missäkin tilanteessa toimitaan. Verkoston yhteisen sähköpostilistan kautta on helppo jakaa hyviä käytänteitä toisille toimijoille ja tuoda ongelmatilanteita yhteiseen pohdintaan. Yhtenä verkoston tehtävänä on tiedottaminen. Tapaamisten muistiot lähetetään verkoston jäsenten lisäksi Vatu-keskukselle sekä Kelan Terveysosastolle. Asiakkaita tiedotetaan mm. Viittomakielisen TV:n kautta. Tällä hetkellä verkostossa laaditaan tiedotetta terveydenhuoltoalalle, koska monet tulkit ovat tuoneet esille työsuojelullisen huolenaiheensa nimenomaan terveydenhuoltoon liittyvissä tulkkaustilanteista. Useinhan tulkki on tilanteessa ainoa, jolla ei ole suojavarusteita. Monet yritykset ovatkin jo ohjeistaneet työntekijöitään käyttämään suusuojaa mm. hammaslääkärillä tapahtuvissa tulkkauksissa. Tähän on syynä se, että hoitotilanteessa bakteerit ja virukset voivat lentää jopa kuuden metrin päähän ja näin ollen siirtyä myös tulkkiin. Keskustelua on herättänyt se, miten terveydenhuollon ammattilaiset ja asiakkaat suhtautuvat suojavarustettuun tulkkiin. Hyviä kokemuksia on jo saatukin. Kun tulkki on vain etukäteen kertonut tilanteessa mukana oleville asiakkaille uudesta käytännöstä, kaikki ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti, ja tulkkaus on hoitunut kaikkien osapuolten yhteistoiminnalla hyvin. Verkostotyö on innoittanut myös työsuojeluorganisaatioon kuulumattomia työntekijöitä jakamaan osaamistaan työsuojeluasioissa. Saimme iloksemme jakaa mm. ratsastustulkkauksiin liittyviä turvallisuusohjeita, jotka saimme tähän perehtyneeltä tulkiltamme. Työsuojelu on yhteinen asiamme ja on hienoa, että myös työntekijät kokevat sen sellaiseksi. Yhteistyöllä yritysten sisällä ja yritysten kesken alan käytänteet yhtenäistyvät ja työsuojelusta tulee entistä enemmän jokapäiväistä arjen toimintaa. Kriisitoimintasuunnitelmamme ei tosin ole vieläkään valmis, mutta kehitystyö jatkuu... k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 11 4.12.2012 14.12 12 tulkki 2.0 Ajatuksia yhtiöittämisestä TEKSTI Susanna Joensalo KUVA ANNIINA JOENSALO H onkalampi-säätiön tulkkikeskuksella on pitkä historia. Jo 20 vuoden ajan se on ollut mukana kehittämässä tulkkausalan palveluja Suomessa. Kelan kilpailutus edellytti meidänkin tulkkikeskukseltamme yhä ammattimaisempaa otetta erityisesti hallinnollisissa tehtävissä. Alkoi muutosten aika. Kilpailutusten seurauksena myös Honkalampi-säätiössä alettiin miettiä yhtenä vaihtoehtona tulkkauspalveluliiketoiminnan siirtämistä omaksi yhtiökseen. Syyskuussa 2012 Honkalampi-säätiön hallitus perusti HLS-Sosiaalipalvelut osakeyhtiön, joka aloitti toimintansa 1.10.2012 ja johon siirrettiin Honkalampi-säätiön aiemmin hallinnoima tulkkauspalvelun liiketoimintakokonaisuus. Uuden yhtiön aputoiminimi Avida Tulkkikeskus tuottaa aiemmin säätiön tulkkikeskuksen tuottamat tulkkaus-, opetus- ja ohjauspalvelut. Työntekijät siirtyivät vanhoina työntekijöinä uudelle yhtiölle, Tulkkikeskuksen organisaation keveneminen mm. nopeuttaa päätöksentekoprosessia. Muutos mahdollisti sen, että tulkkikeskukselle pystyttiin luomaan visuaalinen ilme, joka on juuri meidän näköisemme. Pystymme nyt tarjoamaan työntekijöille sellaisia etuja, joista muut säätiön työntekijät eivät HLS-Sosiaalipalvelut Oy:lle. Kävimme keskusteluja mahdollisen muutoksen hyvistä ja huonoista puolista. Kun päätös lopulta tehtiin, alkoi käytännön asioiden pohtiminen. Asialista oli pitkä. Ennen toiminnan aloittamista kävimme luonnollisesti läpi myös yhtiön visuaalista ilmettä koskevan prosessin. Muutoksen myötä työntekijät piti siirtää Kelan Prime-järjestelmässä uuden työnantajan alaisuuteen. Osa yhtiöittämisen tuomista muutoksista voitiin laittaa toimeen heti, osa muutoksista odottaa edelleen toteutumistaan. välttämättä olisi hyötyneet. Esimiestyössä olemme pyrkineet mahdollisimman avoimesti vastaamaan henkilöstön kysymyksiin ja tukemaan kaikkia muutoksessa. Muutoksen mukanaan tuomilla järjestelyillä pyrimme vastaamaan alamme uusiin haasteisiin. Omasta mielestämme olemme nyt kilpailukykyisempi, houkuttelevampi ja tehokkaampi työnantaja kuin ennen. Emme kuitenkaan ole unohtaneet historiaamme ja pitkää kokemustamme. Honkalampi-säätiön tytäryhtiönä voimme edelleen nauttia emoyhtiön tuesta ja turvasta. Yhtiöittäminen on otettu hyvin vastaan, mistä olemme todella iloisia! Uskon, että tulevaisuudessa muutosten myötä alamme kehittyy yhä ammattitaitoisemmaksi ja arvostetummaksi. Uudesta iloiten, mennyttä unohtamatta Yhtiöittäminen antaa Avida Tulkkikeskukselle enemmän mahdollisuuksia ottaa huomioon juuri oma ala ja oman alan työntekijät. HUMAK muutoksessa TEKSTI Mikko Karinen KUVA JULIA VISTBAKKA S yksyllä 2013 HUMAKin entinen kampusrakenne on historiaa. Nykyinen yhdeksän kampuksen rakenne tiivistyy neljään alueelliseen yksikköön, jotka muodostuvat kampuksesta ja TKI-yksiköstä. Lyhenne TKI tulee sanoista tutkimus, kehitys ja innovaatiotoiminta. TKI-keskuksista muodostetaan uudenlainen oppimisympäristö, jossa opiskelijat, lehtorit ja tutkijat osallistuvat hankkeisiin, projekteihin ja muuhun työelämäläheiseen toimintaan. Uudet alueelliset yksiköt toimivat pääkaupunkiseudulla, Turussa, Jyväskylässä ja Kuopiossa. Kaikki alueyksiköt ovat monialaisia, mikä tarkoittaa sitä, että vähintään kaksi koulutusalaa toimii samalla kampuksella. HUMAKin koulutusalat ovat järjestötyö, k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 12 4.12.2012 14.12 tulkki 2.0 nuorisotyö, kulttuurituotanto ja tulkkausala. Resurssointi TKI-keskuksiin ja monialaisuus antavat mahdollisuuden lisätä ja monipuolistaa yhteistyötä työelämän kanssa. Miten muutos näkyy tulkkikoulutuksessa? HUMAKin viittomakielen tulkkikoulutus jatkuu edelleen Helsingissä ja Kuopiossa. Helsingissä monialaisuus lisää yhteistyötä erityisesti kulttuurituotannon kanssa, koska kampus sijaitsee Kauniaisissa nykyisellä kulttuurituotannon kampuksella. Kaikkien koulutusalojen yhteinen TKI-keskus sijaitsee jatkossa Valkeassa talossa. On tietysti selvää, että viittomakielinen yhteisö Valkeassa talossa säilyy edelleen tulkkiopiskelijoiden tärkeänä oppimisympäristönä. Kuopiossa saamme kumppaneiksemme yhteisöpedagogit. Kampus säilyy nykyisellä paikalla Hiltulanlahdessa, ja TKI-keskuksen paikkaa etsitään parhaillaan. Uudet työelämäläheisen oppimisen muodot ovat haaste tulkkikoulutukselle, koska tulkkien välitön työelämäympäristö on hyvin rajallinen. Nykyisten erilaisten harjoittelujen lisäksi TKIympäristössä opiskelu voi olla vaikka harjoittelua erilaisissa simuloiduissa tilanteissa. Muutosvalmiutta! TEKSTI Ville Virta KUVA ELINA ELME T änä syksynä yrityksemme koki merkittävimmän hallinnollisen muutoksen sitten vuoden 2005, jolloin Pääkaupunkiseudun tulkkikeskuksesta tuli Sign Line Oy. Nyt pitkäaikaiset omistajat Kuurojen Liitto ja Helsingin Kuurojen Yhdistys halusivat turvata Sign Linen tulevaisuuden siirtämällä omistuksen yritysmaailman osaajan käsiin. Yrityksen laajentuminen, kasvanut henkilöstömäärä sekä uudet tuotteet vaativat entistä ammattimaisempaa otetta liiketoiminnan johtamiseen. Uusi omistaja Evantia Oy toi mukanaan tuoreen tavan tarkastella toimintoja ja rohkeuden ravistella vallitsevia käytänteitä. Suurimmat muutokset tulevat tapahtumaan tulkkaustyön ”kulisseissa”, itse perustyö jatkuu kuten tähänkin asti. Vaikka muutos on mahdollisuus, niin uusi tilanne herättää aina tunteita ja paljon kysymyksiä. Muutososaamiseen kuuluu avoin kommunikointi työnantajan ja työntekijöiden välillä. Uusi omistaja onkin hyödyntänyt jo aiemmin tänä vuonna kehittämispäivillä laadittuja ehdotuksia suunnitellessaan tulevaa toimintaa. Henkilöstön panos on organisaatiomuutoksissa keskeinen voimavara, työntekijöiden motivoituminen toimimaan muuttuvan organisaation hyväksi on onnistumisen edellytys. On hyvä muistaa, että muutos ei ole ketään vastaan eikä kenenkään puolesta vaan faktojen sanelemaa. Tämänkaltaisissa muutostilanteissa tarvitaan rohkeutta, innostumista, kyseenalaistamista ja riskienottoa. Yritysmaailmassa puhutaan paljon tavoitteista. Ajattelen niitä joskus unelmina ja huomaan, ettei sanojen merkitysero ole- 13 Tulkkikoulutuksessa työelämäläheistä oppimisympäristöä on toteutettu jo useita vuosia Opetustulkkikeskus Otossa, jonka toiminta tulkkauksen ja kommunikaatioopetuksen palveluntuottajien rinnalla on osoittautunut tulkkikoulutukselle erittäin tärkeäksi. Osallistumalla kilpailutuksiin, Kelan koulutuksiin ja palveluntuottajien yhteisiin foorumeihin opetustulkkikeskus saa tietoa, joka voidaan heti välittää opiskelijoille. TKI-keskukset ovat luonteva jatko ja laajennus tälle toimintamallille. kaan kovin suuri, mutta mielikuva muuttuu olennaisesti. Kokeilepa asettaa tavoitteiden sijaan joskus unelmia, toimii! Sign Linen unelma on aina ollut toimia asiakaslähtöisesti ja tarjota asiakkaiden tilauksiin taitavia ja motivoituneita osaajia. Tämä unelma on saavutettu pitämällä huolta mm. työssä jaksamisesta ja työhyvinvoinnista. Nyt onkin kiinnitettävä huomiota rakenteita ja työtä tukeviin järjestelmiin, niiden suuntaamiseen ja suhteuttamiseen järkevästi. Muutoksen mukanaan tuoma epävarmuus on usein stressaavaa. On hyvä pysähtyä miettimään omaa toimintaa ja viestintää muutoksen keskellä. Erityisesti epävarmoina aikoina esimiehiltä odotetaan läsnäoloa ja kuuntelun taitoa. On ollut hienoa huomata, miten muutos yhdistää työyhteisöä; muutoksen välttämättömyys on ymmärretty ja työyhteisö on valmis toimimaan yhteisen hyvän eteen. Vaikka käynnissä olevat yhteistoimintaneuvottelut saattavat merkitä työtehtävien tai työsuhteiden päättymistä, tunnelma työyhteisössämme on ollut optimistinen. Erään työntekijän kommentti: ”Tapahtuupa mitä tahansa, olen kyllä iloinen, että Sign Line on nyt taitavissa käsissä”, kertoo paljon ilmapiiristä. Pitää uskoa johonkin, mitä ei vielä konkreettisesti ole. Näemme tämän muutoksen mahdollisuutena. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 13 4.12.2012 14.12 14 tulkki 2.0 Olipa kerran tulkki Eveliina Pätsi – vastavalmistunut tulkki TEKSTI Minna Turunen kuva Marika Mäkilä Olet valmistunut tulkiksi viime keväänä. Miltä nyt tuntuu? autoillessa kuin kartta. Karttaa tulee opiskeltua, kun on liikenteessä muuten kuin autolla. Tosi hyvältä, on tosi kiva tehdä töitä! Millaiseksi kuvittelet tulkin työn 30 vuoden kuluttua? Miten koulun opit ja todellinen työelämä ovat kohdanneet? Oivoi! Vaikea kuvitella, millaista elo on muutoinkaan silloin. Ehkä silloin on käytössä enemmän tekniikkaa ja etätulkkausta. Toivon, että kuitenkin vielä pääsee kohtaamaan aidosti ihmisiä ja että on olemassa kuuroja ja viittomakielisiä. Ihan hyvin loppujen lopuksi. On työelämässä tietysti omat juttunsa. Mutta kyllä koulun opit ja työelämä ovat samoilla linjoilla, ei niissä ole hirveitä ristiriitoja. Missä vaiheessa tulkki on todellinen ammattilainen? Suosikkitulkkauspaikkakuntasi? Miksi? Apua! En tiedä. Ei ainakaan heti valmistuttuaan. Ehkä sitten, kun itsestä tuntuu siltä. Olen tehnyt tähän mennessä tulkkauksia pääasiassa Oulussa. Minulla ei vielä ole suosikkitulkkauspaikkakuntaa – kaikki käy! Kuka on idolisi? Tulkkausalalla varmaan Huhtisen Kati ja Markun Satu, jotka ovat lehtoreita sekä moni muu. Viittomakielialalta yleensä Rissasen Terhi. Tulee paljon nimiä mieleen... He ovat Diakin kautta tuttuja, ja olen heidät päässyt henkilökohtaisesti tapaamaan. Mitä sellaista osaat, mitä esimerkiksi 15 vuotta sitten valmistuneet niin sanotut konkaritulkit eivät osaa? Osaan kenties nauttia ja olla innoissani niistä aivan tavallisistakin tulkkauskeikoista, joista ehkä on saattanut tulla rutiininomaista kokeneille konkareille. Kerro koskettavin tulkkauskokemuksesi. Mitähän sitä tähän lyhyeen tulkkausuraan mahtuu? Olin tekemässä kirjoitustulkkausta yhteislaulutilaisuudessa, mutta asiakas ei Eveliina viittoo nimensä kameralle. ollut aluksi kovin kiinnostunut tilanteesta. Kuitenkin tulkkauksen kautta asiakas pääsi osalliseksi tilanteeseen ja tuli siitä iloiseksi. Siitä tuli itselle lämmin olo. Oudoin tulkkauskokemuksesi? En ole vielä joutunut kovin outoihin tilanteisiin. Mutta sellaisissa tilanteissa olen ollut, joihin muutoin en olisi päässyt. Onko moka lahja? (Nauraa.) Pakko ajatella, että on lahja, muuten tulisi hulluksi tällä alalla. Kyllä se on lahja. Kartta vai navigaattori? Miksi? Jatka lausetta: ”Päätin ryhtyä viittomakielentulkiksi, kun...” Tämä on aina yhtä vaikea kysymys... Se tuntui kovin houkuttelevalta ja mielenkiintoiselta alalta. Olin opiskelemassa restonomiksi, kun sanoin kerran luokkakaverilleni, että minusta tulee vielä viittomakielentulkki. En tiedä, mistä sen idean kaivoin. Missä olit 30 vuotta sitten, kun SVT syntyi? Hetkinen. Minä päivänä SVT onkaan syntynyt? Se on aika merkityksellistä. SVT:n perustamiskokous pidettiin 2.10. Olemme SVT:n kanssa melko saman ikäisiä. Olen tuolloin ollut jossakin kovin pienenä. Äidin tai isän sylissä olen kellotellut nukkumassa – olin kova nukkumaan. Olen sen verran uudenaikainen, että navigaattori. Se on näppärämpi ja turvallisempi k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 14 4.12.2012 14.12 tulkki 2.0 15 Tulkkausalan koulutuksen tulevaisuuden näköaloja HUMAKissa teksti Liisa Martikainen V iittomakielentulkin professio elää jälleen murroskautta. Työhön on tullut uusia elementtejä Kelan kilpailutukseen liittyvän alan uudelleen järjestäytymisen sekä tulkkauspalvelun asiakaskunnan heterogeenistymisen myötä. Tästä syystä tulkin ammatillisiin valmiuksiin tulisi kuulua yrityksessä toimimisen valmiuksia sekä uudenlaista tulkkaukseen liittyvää osaamista. Tulkkiyrityksessä toimimiseen liittyviä osaamisalueita ovat yleiset taidot, kuten työyhteisö- ja alaistaidot, mutta myös muuhun kuin itse tulkkaukseen liittyviin toimintoihin vaadittu osaaminen, esimerkiksi tulkkivälitys. Uudehkoja tulkin toimenkuvaan liittyviä asiakasryhmiä ovat erityisesti sisäkorvaistutteen saaneiden ryhmä ja maahanmuuttajakuurot. Lisäksi myös viittomakielisten asiakasryhmä on muuttunut epäyhtenäisemmäksi siten, että siihen kuuluu kaikentyyppisiä asiakkaita korkeasti koulutetuista sosiaalisesti syrjäytyneihin henkilöihin. Ryhmien toisistaan poikkeavat kielelliset valmiudet edellyttävät tulkilta hyvin erityyppistä osaamista. Näihin päiviin asti koulutuksen painopiste on ollut lähinnä suomalaisen viittomakielen oppimisessa ja suomesta suomalaiselle viittomakielelle (ja päinvastoin) tehtävässä tulkkauksessa. Tulkin professio on siten nähty melko kapea-alaisena ja tarkkarajaisena ammattina. Edellä kuvatut muutokset haastavat kuitenkin perinteisen näkemyksen viittomakielentulkin työstä. Tästä syystä myös koulutuksen tulisi uudistua ja pohtia painopisteensä uudelleen siten, että tulkin laajentuneen toimenkuvan tuomiin sekä erilaisiin asiakasryhmiin liittyviin tarpeisiin olisi mahdollista vastata ammatillisesti kestävällä tavalla. Haasteisiin vastaamiseksi HUMAKissa on ryhdytty monenlaisiin toimenpiteisiin. Esimerkiksi syksyllä 2013 voimaan tulevaan päivitettyyn opetussuunnitelmaan lisätään työelämävalmiuksia koskevia opintoja. Samalla sekä suomalaisen viittomakielen että tulkkauksen pedagogiikkaa pyritään kehittämään. Viittomakielen pedagogiikkaa kehitetään vastaamaan luonnollista kielen omaksumista, joka tarkoittaa mm. ensimmäisenä opiskeluvuotena ymmärtämisen ensisijaisuutta sekä ”kielikylpymäistä” oppimisympäristöä sanalistojen opettelun ja tuottamisen pikkutarkan arvioinnin sijasta. Tulkkauksen opetuksessa puolestaan lähestytään viestintä- ja vuorovaikutustilanteita tietyssä kontekstissa kuten työelämässä, terveydenhuollossa tai opiskelussa. Opetuksessa pyritään irrottautumaan tulkkaustilanneajattelusta, sen sijaan tarkastellaan tulkin tehtävää erilaisissa viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa. Uusiin tulkinkäyttäjäryhmiin liittyen HUMAKilla on selkeää tiedonkeruun tarvet- ta. Tästä syystä vuonna 2011 käynnistettiin sisäkorvaistutteen saaneita lapsia/nuoria koskeva hanke, jonka myötä toivomme saavamme lisää tietoa siitä, kuinka laaja tulkkauspalveluiden tarve ryhmässä on ja toisaalta, millaisia tulkkausmenetelmiä heidän kanssaan tulisi käyttää. Olemme keränneet tietoa myös maahanmuuttajakuuroille tehtävästä tulkkauksesta ja kartoittaneet tulkkausalan toimijoiden näkemyksiä siitä, millaisena he tulkin työn tulevaisuuden näkevät. Lisäksi tavoitteemme on selvittää perinteisempien asiakasryhmien kanssa käytettäviä, yleistyneitä tulkkausmenetelmiä kuten kirjoitustulkkausta ja viitottua puhetta, jotka ovat relevantteja myös uudemmille asiakasryhmille tehtävässä tulkkauksessa. Aivan uuteen koulutukselliseen suuntaan liittyvä tavoite on puhevammaisten tulkkauspalvelun koulutustarpeen kartoittaminen ja sen pohtiminen, missä määrin tämä asiakasryhmä tulisi osaksi HUMAKin tulkkausalan koulutusta. Pidemmän tähtäimen tavoitteena on viittomakielentulkin koulutuksen mittava uudistaminen. Peruslähtökohta on tällöin työn muuttuviin haasteisiin vastaaminen eri asiakasryhmien tarpeita kunnioittavalla tavalla. Tavoitteemme on kouluttaa tulkkeja, joiden ammatillinen fokus olisi ”sujuvan vuorovaikutuksen mahdollistaminen” entistä monipuolisemmalla tavalla. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 15 4.12.2012 14.12 kielisilta_0412_041212.indd 16 4.12.2012 14.12 Suvi Sipronen kielisilta_0412_041212.indd 17 4.12.2012 14.12 TTYR 18 Nyrkkisääntö tulkeille illuusioiden maailmassa toimimiseen teksti Liisa Halkosaari, Pamela Sarasmo, Virpi Thurén – Tulkkitoiminnan yhteistyöryhmä Kuvitus suvi sipronen ”S osiaalinen media on yhteisöllinen media, jonka tarkoituksena on tiedon, kokemusten ja ajatusten vaihtaminen ystävien ja kollegoiden kanssa. Yhteisöllisyys on siis lähtökohtana. Fyysisen maailman ja sosiaalisen median virtuaalimaailman etäisyys toisistaan kuitenkin harhauttaa meitä helposti toimimaan tavalla, jolla muuten tuskin toimisimme. Virtuaalimaailman reaalimaailmasta poikkeavat sosiaaliset normit sekä erilaiset, yleisesti hyväksytyt, henkilökohtaisten ajatusten ilmaisun rajat eivät kuitenkaan aina käy kaikessa yksiin reaalimaailman ja tulkkien ammatillisuuden kanssa. Yksi jokaisen tulkin tärkeimmistä taidoista ja työkaluista on vahva tilannetaju ja sitä ohjaavat eettiset ohjeet. Näiden tarkoituksena on suojella asiakkaita ja heidän oikeuksiaan, vahvistaa ammattiyhteisön korkeaa etiikkaa, sekä mahdollistaa tulkkausprosessin sujuminen esteittä. Nämä ammatilliset työvälineet ja taidot sekoittuvat meidän kunkin henkilökohtaiseen persoonaamme ja vaikuttavat siihen kuvaan, jonka asiakaskunta meistä muodostaa julkisen käyttäytymisemme pohjalta, myös työajan ulkopuolella.” (Mukaillen artikkelia Butler 2012) Sosiaalinen media parhaimmillaan on ammatillista vuorovaikutusta tukevaa, ke- hittävää ja edistävää. Se mahdollistaa alaan liittyvän tiedon välittämisen ja vastaanottamisen nopeasti ja laajalle joukolle kerrallaan. Se avaa mahdollisuuksia lähettää yhteisölle suunnattuja viestejä, sekä tuo muita arvokkaita viestinnän mahdollisuuksia tulkeille ja asiakasyhteisöille. Mutta virtuaalisen maailman helppous ja saavutettavuus mahdollistaa myös kommentoinnin ja ”purkamisen” yhteisöllisessä mediassa sellaisella tavalla ja nopeudella, joita saatetaan myöhemmin katua. Älypuhelinten, tablettilaitteiden ja tietotekniikan ohjelmien ja sovellusten kehittyminen vauhdilla mahdollistavat entistä nopeammat tilapäivitykset Twitterissä, Facebookissa, YouTubessa, jne., siirryttäessä paikasta toiseen esim. tulkkausten välillä. Tällöin tulisi pysähtyä hetkeksi hengittä- mään ja pohtimaan viestiä ja sen sisältöä ennen sen lähettämistä maailmalle, jossa se alkaa helposti elää omaa elämäänsä. Tulkki on kuin kylän ainoa poliisi, joka käy naapuripitäjässä Alkossa, tai kuuntelee pankin jonossa, miten Pentin tyttären pyörä on ehkä varastettu. Tulkki on aina tulkki, työajalla ja sen ulkopuolella, halusimmepa tai emme. Työasioista tulee keskustella työpaikalla ja työajalla, oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Salassapitovelvollisuus työasioista (tulkkauksiin ja asiakkaisiin liittyen) ulottuu myös sosiaaliseen mediaan. Työnantajat ohjeistavat työntekijöitään sosiaalisen median käytössä, mutta on hyvä myös yhteisesti ammattikuntana sopia, miten toimimme siellä työhön liittyvien asioiden suhteen. Tulkkeja velvoittaa myös tietty kollegiaalisuus ja lojaalius muuta ammattikuntaa kohtaan sekä toinen toisistamme huolehtimiseen. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ilmoitamme tulkkikollegalle, jos huomaamme tämän kommenttien sosiaalisessa mediassa liikkuvan eettisesti hataralla pohjalla. Meidän yhteinen velvollisuutemme on ylläpitää ammatillista kuvaamme kirkkaana niin itsellemme kuin ulospäinkin. Nyrkkisääntönä voidaan siis pitää sitä, että ammattietiikka ja ammattisäännöstö pätevät myös sosiaalisessa mediassa toimittaessa! Lähteitä: »» Butler, Wing 2012. Does Social Networking Impair Sign Language Interpreter Ethics? Street Leverage -verkkojulkaisussa 8. 2. 2012 Nappasiko? Tarvitaanko erilliset, tarkat säännöt somea varten? Kommentoi lähettämällä ajatuksesi artikkelin kirjoittajille tai SVT:n puheenjohtajalle. Tai nurise sosiaalisessa mediassa. Mikäli vastakaikua löytyy, palaamme asiaan seuraavassa Kielisillassa. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 18 4.12.2012 14.12 TTYR 19 Asiakkaana lapsi teksti Anneli Salomaa, Kuuloavain.fi-projekti Kuvitus Katariina Valentin V iittomakielinen lapsi lähtee päiväkotiryhmänsä kanssa teatteriin. Vanhemmat ovat tilanneet tulkin tilaisuuteen ja tulkki tulee paikan päälle. Päiväkotiryhmän aikuisten kanssa sovitaan, että tulkki istuu lavan reunalla ja lapsi saa paikan, josta on esteetön näkymä tulkkiin. Esitys alkaa ja tulkki kääntää vuorosanat viittomakielelle. Tulkki kiinnostaa kovasti muita lapsia, mutta asiakas katsoo mieluummin esiintyjiä. Hän ei ehdi seurata tulkkia, koska näytelmässä tapahtuu koko ajan ja lapsi haluaa nähdä kaiken. Puhetta pääosin käyttävä lapsi saa tulkin uimakouluun. Lapsiryhmä ja uimaopettaja ovat altaassa, tulkki altaan reunalla. Lapsi unohtaa tulkin läsnäolon ja yrittää seurata opettajan ohjeita huulilta. Tulkki yrittää herättää lapsen huomiota altaan reunalta huitoen ja välillä lapsi muistaakin seurata tulkkausta. Hetken päästä lapsi ei taaskaan seuraa ja tulkki joutuu tiivistämään sanottua tai päätyy jopa jättämään osia tulkkaamatta. Tulkin käytön ohjaukseen panostusta Edellä olevat kaksi erilaista esimerkkiä kuvaavat aloittelevan lapsen tulkin käyttöä. Aikuinen pystyy ottamaan vastuun siitä, että tulkattu viesti tulee perille. Lapsen kohdalla tilanne on hankalampi. Lapsi ei voi ottaa vastuuta, vaan se on paikalla olevilla aikuisilla. Kuinka paljon tulkin tulee miettiä toimintatapojaan lapsiasiakkaan kohdalla? Aloittelevalla tulkin käyttäjällä korostuu tulkinkäytön ohjauksen laatu. Lapsiasiakkaan kohdalla ohjausta tulisi antaa joustavasti ja eri kohderyhmille. Heti tulkkipäätöksen saatuaan vanhemmille tulisi tarjota perehdytystä siihen milloin ja miten tulkkausta voi käyttää ja mikä on tulkin rooli tulkkaustilanteessa. Tulkki ei ole lapsen avustaja eikä hän ole vastuussa lapsesta tulkkaustilanteen aikana. Vanhemmille saattaa myös olla korkea kynnys tilata tulkki esimerkiksi sukujuhliin, koska ne koetaan yksityisiksi tilaisuuksiksi. Tulkki on kuitenkin vaitiolovelvollinen ja hyvä tulkki osaakin sulautua luontevaksi osaksi tulkkaustilannetta. Lapsen ohjaus tapahtuu helpoimmin käytännön kautta. Vanhemmille kannattaa nostaa esille toiveen siitä, että ensimmäinen tulkkitilaus tehdään tilanteeseen, jossa tiedon välittyminen ei ole niin oleellista, vaan tarkoitus on antaa lapselle tuntumaa tulkin käyttöön. Lasta on myös hyvä valmistella ennen tulkkaustilannetta ja sopia yhdessä toimintatavoista. Jos lapsi pystyy itse ottamaan kantaa käytettävään tulkkausmenetelmään, on tämä hyvä ottaa huomioon. Lapsi saattaa haluta myös itse puhua ja ottaa tiedon vastaan tulkattuna. Ohjauksen tulisi ulottua myös muihin tilanteessa oleviin aikuisiin. Erityisesti, jos lapsen vanhemmat eivät ole mukana tulkkaustilanteessa, on hyvä käydä pelisäännöt läpi lapsen, vanhempien, tulkin ja muiden aikuisten kesken, jotta kaikilla on yhteinen käsitys tulkin roolista. Paikalla olevien aikuisten tulee ymmärtää, että tulkki on vastuussa vain viestin välittämisestä ja muut aikuiset tukevat lasta tulkkauksen seuraamisessa. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 19 4.12.2012 14.12 TTYR 20 Tulkin vaitiolovelvollisuuden rajat nousevat lapsiasiakkaan kohdalla mietittäväksi. Jos tulkki työskentelee esimerkiksi koulussa, on varmasti tarpeen, että hän voisi kertoa ainakin lapsen vanhemmille lapsen oppimisympäristöön tai sosiaalisiin suhteisiin liittyvistä ongelmakohdista. Tämä korostuu, kun kyseessä on viittomakielinen lapsi yleisopetukseen integroituna. Muut aikuiset eivät välttämättä tunnista mahdollista lisätuen tarvetta. Tulkkausmenetelmä kielen kehityksen tukena Vanhempien tulee määritellä asiakasprofiiliin tulkkauksessa käytettävä kieli tai kommunikointimenetelmä. Isomman lapsen kohdalla tulkkausmenetelmän valinta on todennäköisesti helpompaa, jos käytetty kieli tai kommunikointimenetelmä on jo vakiintunut. Pienemmän lapsen kohdalla se ei ole välttämättä niin yksiselitteistä, koska lapsi vasta opettelee kieltä. Suurin osa kuulovammaisista lapsista käyttää jonkinlaista kuulon apuvälinettä, kuulokojeita tai sisäkorvaistutetta, ja tavoitteena on perheen yhteisen kielen oppiminen, joka kuulevien vanhempien perheessä on useimmiten puhuttu kieli. Perheen valintojen mukaisesti lasten käyttämä kommunikointimenetelmien ja kielien skaala on laaja. Siinä missä yhdelle lapselle viittomakieli on vahvin kieli, toiselle se on puhekieli. On siis mietittävä yksilöllisesti kunkin lapsen kohdalla, mitkä tulkkausme- lapsen kuulema kieli. Tässä on tärkeää, että tulkkausmenetelmä tukee kehitystä. Kaksikielisen (viittomakieli-suomi) yleisopetukseen integroituneen lapsen viittomakielen taitoa tukee viittomakielisen tulkkauksen käyttö. Toisaalta isomman oppilaan kohdalla kirjoitustulkkaus saattaa tukea paremmin yleisopetuksessa tarvittavaa sanaston hallintaa. Voisikin pohtia, kuka antaa vanhemmille puolueetonta tukea, lapsen edun ja kokonaistilanteen huomioiden, kun sopivia tulkkausmenetelmiä mietitään kuhunkin netelmät soveltuvat juuri tässä ikävaiheessa ja niissä tilanteissa, joissa hän tarvitsee tulkkausta. Tarpeet saattavat myös muuttua lapsen kasvaessa. Lapsen kieli kehittyy jatkuvasti vuorovaikutuksessa. Lapsi ei välttämättä osaa kaikkia käytettyjä viittomia tai sanoja, mutta tulkkaus toimii myös käsitevarastoa laajentavana kielisyötteenä. Tulkkauksen kautta saatava kieli rikastuttaa lapsen kieltä yhtä lailla kuin kaikki normaalikuuloisen tilanteeseen. Oleellista on ammattiroolista huolimatta muistaa, että lapsiasiakas on tavallinen lapsi ja tällöin tulkatessa korostuu erityisesti kyky kohdata lapsi omana ihanana itsenään. Mitkä verbaaliviittomat voi suunnata? TEKSTI Liisa Halkosaari T yypin 2 verbaalit, eli monisuuntaiset verbaalit on yksi suomalaisen viittomakielen verbaaliluokista. Luokka ei ole niin yksinkertainen kuin voisi kuvitella: useat rajoitteet koskevat erityyppisiä suuntaavuuksia: osan voi suunnata lähes mihin vaan, osan muihin muttei itseen, osa lähtee tekijästä ja suuntautuu kohteeseen, osa tekee toisinpäin. Mutta mitkä verbaalit voi suunnata? Ilmeisesti suuntaaminen (tai osoittaminen) on elementti, joka voi tulla verbaaliin kielen kehittyessä. Esimerkiksi yli 40-vuotiaat viittojat eivät käyttäisi suuntaamista verbaalin VIITTOA kanssa, mutta näin juuri miten parikymppinen muutti viittoman pyörivän liikkeen ja etenevän liikkeen suuntaa kokonaan sanoessaan, että joku viittoi hänelle asiasta. Muistakin viitotuista kielistä on sanottu samaa, esimerkiksi Engberg-Pedersen esitti jo parikymmentä vuotta sitten tanskalaisen viittomakielen toimivan näin. Pidä siis silmäsi auki, vastaan saattaa kävellä uusia muotoja vanhoista viittomista. Lähteitä: »» Engberg-Pedersen, E. 1993: Space in Danish Sign Language: The semantics and morphosyntax of the use of space in a visual language. International studies on sign language and communication of the deaf, vol. 19. Hampuri: Signum. »» Haapanen, U.-M. & Wainio, T. 2010: Suomalaisen viittomakielen verbaalityyppien 1 ja 2 alaluokittelua sekä huomioita glossauksesta. Teoksessa Jantunen, T. (toim.) Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon. Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytäntöä 5. Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 20 4.12.2012 14.12 TTYR 21 Tulkki autossa TOIMITTANUT Liisa Halkosaari kuva suvi sipronen Kielisilta sai kuurosokealta tulkinkäyttäjältä kysymyksen, joka julkaistaan tässä nimimerkillä. Koska Tampereen alueella on erityisen paljon kuurosokeita, pyysimme tapaukseen kommentin pirkanmaalaiselta yritykseltä. Tuleeko tulkki kyytiin? ”Lähdin sukulaisperheen ja ystävien kanssa pohjoiseen viikonloppulomalle. Matka tehtiin heidän autoillaan. Tätä matkaa varten tilasin tulkin. Tulkki matkusti kanssani samassa autossa, koska halusin matkan aikana keskustella muiden autossa olevien kanssa ja tietää, missä ja millaisten seutujen halki matkustettiin. Joitakin kuukausia myöhemmin tein matkan pääkaupunkiseudulle. Halusin käydä musiikkia opiskelevan ystäväni kanssa tutustumassa uuteen Musiikkitaloon ja sitten mennä Stockmannille ostoksille. Tilasin tulkin koko päiväksi. Musiikkitalokierroksen jälkeen ystävä tarjosi minulle Taustalla tapaturmavakuutuksen ehdot teksti Esa Päiväniemi, toimitusjohtaja, Tampereen Tulkkikeskus Oy Palveluntuottajilla on tästä asiasta erilaisia käytäntöjä ja ohjeistuksia. Tampereen Tulkkikeskuksessa on yleissääntönä se, että tulkki ei saa matkustaa asiakkaan tai kolmannen osapuolen kyydissä, ellei työtehtävän suorittaminen sitä edellytä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tieto kyydistä on oltava mainittuna jo tulkkaustilauksessa etukäteen ja että kyydin aikana asiakas tarvitsee tulkkausta. Jos nämä ehdot eivät täyty, on tulkin matkustettava omalla kyydillään, joko julkisilla liikennevälineillä tai omalla autolla. Palveluntuottajien kaikki tulkit on vakuutettu vähintään tapaturmavakuutuslain ehtojen mukaan. Lakiin perustuvat vakuutukset ovat syy-seuraus -perusteisia: työksi määritellään jonkin tehtävän suoritta- minen työnantajan antaman työmääräyksen perusteella. Mikäli tulkki käyttää asiakkaan tai kolmannen osapuolen kyytiä ilman, että se olisi etukäteen mainittu työmääräyksessä (käytännössä siis tulkkitilauksessa, esim. autokoulun ajotunnit), ei sitä välttämättä lueta työhön kuuluvaksi ajaksi. Tapaturman sattuessa korvausvastuu voisi äärimmäisessä tapauksessa jäädä työnantajan tai tulkin vastuulle. Näiden tilanteiden välttämiseksi olemme antaneet kyseisen määräyksen tulkeillemme. Lisäksi olemme kieltäneet asiakkaiden kuljettamisen tulkin kyydillä kokonaan, koska tapaturmavakuutus kattaa vain työntekijöille aiheutuneet vahingot. Esimerkkitapauksista ensimmäisessä vaikuttaa siltä, että jo tulkkitilauksessa oli ja tulkille kyytiä Stockmannille, koska oli alkanut sataa ja hän oli muutenkin menossa siihen suuntaan. Otin kiitollisena vastaan ystäväni tarjouksen, mutta tulkki sanoi, ettei voi tulla kyytiin. Niinpä sovittiin tapaamispaikka Stockmannin nurkalta, ja lähdin ystävän kyydissä sinne, tulkki tulisi julkisilla kulkuvälineillä perästä. Matkalla en pystynyt keskustelemaan, enkä tiennyt, missä liikuimme. Stockmannin nurkalla ystäväni odotteli kanssani tulkkia pitkän tovin. Lopulta hänen oli pakko lähteä ehtiäkseen töihin, ja jäin yksin tulkkia odottelemaan. Siinä seinän vieressä seistessä kummastelin, miksi joskus tulkki voi tulla kuurosokean asiakkaan sukulaisten tai ystävien kyytiin, toisinaan taas ei. Onko tulkkien työnantajilla erilaisia ohjeistuksia tässä asiassa? Tarvittaisiin käytännön ohjeistusta siitä, miten kuurosokean tulkkauspalvelun käyttäjän kanssa tulisi toimia tämänkaltaisissa tilanteissa.” Nimim. Kummastunut kuurosokea tieto siitä, että tulkki matkustaa asiakkaan kanssa kolmannen osapuolen kyydissä: matkustus on siis osa työtehtävää ja siten selkeästi tapaturmavakuutuslain piirissä. Jälkimmäisessä tapauksessa tulkin mahdollisuus autokyytiin ilmeni vasta tilauksen aikana, ei etukäteen. Tulkin mukanaolon välttämättömyys ei käynyt tilanteessa selkeästi ilmi. Tämän kyydin aikana tapahtunutta vahinkoa tapaturmavakuutus ei välttämättä olisi tulkin osalta korvannut. Kaikki varmasti toimisi hienosti niin kauan, kun mitään vahinkoa ei tapahdu. Vahinkoja kuitenkin aina välillä sattuu, siksi olemme antaneet tulkeillemme selkeät, mutta tiukat ohjeet vastaaviin tilanteisiin. Käytännön ohjeena voisin antaa sen, että tämänkaltaisesta kyydistä on hyvä mainita jo tulkkaustilauksen yhteydessä, jolloin vakuutusturvakin on koko tilauksen ajan kunnossa. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 21 4.12.2012 14.12 Pidämme puoliasi työelämän kaikissa tilanteissa Tiedätkö millaista palkkaa sinun tulisi saada? Mitkä ovat vahvuutesi työelämässä ja miten niitä voisi paremmin hyödyntää? Mitä työsopimuksessa pitäisi lukea? Liittymällä meihin olet tehnyt hyvän diilin – saat neuvoja ja apua työsopimukseen, urakehitykseen, palkkaukseen ja muihin työhön liittyviin asioihin. Jäsenyhdistyksesi Suomen Viittomakielen Tulkit ry:n kanssa tarjoamme pitkän listan muitakin rahanarvoisia etuja hyödynnettäväksesi. Toivomme, että hyödynnät palveluitamme ahkerasti ja saamme olla luottamuksesi arvoinen jatkossakin. Uusi jäsenkorttisi saapuu joulukuun aikana, tarkkailethan postiasi! www.akavanerityisalat.fi kielisilta_0412_041212.indd 22 4.12.2012 14.12 mitä kelaat 23 Tulkkauspalvelukuulumisia TEKSTI Suunnittelija Riikka Heikkinen, Kela K ansaneläkelaitos (Kela) on järjestänyt vammaisten tulkkauspalvelua reilun kahden vuoden ajan ja toiminta alkaa pikkuhiljaa löytää uomansa. Osaaminen on kasvanut puolin ja toisin ja moniin asioihin on löydetty ratkaisu. Monelta taholta olemme saaneet kuulla, että kunta-aikaan ei ole enää ikävä. Yhdenmukaistuneet toimintatavat tulkkauspalvelun järjestämisessä ovat saaneet kiitosta. Kehitystyö yhdenmukaisen palvelunjärjestämiseksi jatkuu edelleen. Vammaisten tulkkauspalvelun asiakasmäärä elää koko ajan. Marraskuun 2012 alussa Kelalla oli 5052 asiakasta eli kahdessa vuodessa asiakasmäärä on kasvanut noin tuhannella asiakkaalla. Kuulovammaiset asiakkaat muodostavat suurimman ryhmän (68 % asiakkaista). Merkittävästi kasvava ryhmä ovat puhevammaiset asiakkaat, joiden osuus asiakaskunnasta on kasvanut jo 26 prosenttiin. Tulkkauspalvelun käytössä kuulo-näkövammaiset ovat suhteellisesti aktiivisimpia palvelun käyttäjiä. Vuonna 2011 tulkkauspal- Yhdistystarinoita – Teatteri Totin 25-vuotisjuhlanäytelmä TEKSTI Anne Sjöroos KUVA Jussi Rinta-Hoiska Teatteri Totti on ehtinyt 25 vuoden kypsään ikään, ja on juhlistanut juhlavuoden tapahtumia järjestämällä mm. juhlaviikonlopun, jonka ohjelmaan kuuluivat mm. 25-vuotisseminaari, juhlabileet ja amerikkalaisen taiteilija Bernard Braggin vetämä työpaja, sekä tuottamalla juhlanäytelmän Yhdistystarinoita. Yhdistystarinoiden taustalla piilee Teatteri Totin paluu juurilleen, niihin aikoihin, kun Totti vielä tunnettiin nimellä Kuurojen Teatteri ja pyöri harrastelijavoimin. Nyt Totti etsi Yhdistystarinoihin harrastelijoita pääosin velua käyttäneet kuulovammaiset asiakkaat käyttivät tulkkauspalvelua keskimäärin 63 t/v ja kuulo-näkövammaiset asiakkaat 218 t/v. Noin 30 % kuulovammaisista ja 10 % kuulonäkövammaisista asiakkaista ei käyttänyt lainkaan tulkkauspalvelua vuonna 2011. Tulkkauspalvelun järjestämisessä suurimpia haasteita ovat tulkkiresurssin vähyys Pohjois-Suomessa ja ruotsinkielisessä palvelussa. Kela on pyrkinyt auttamaan tilannetta eri keinoin, mutta edelleenkään tulkkeja ei ole riittävästi asiakkaiden tilauksiin. Tulkkauspalveluiden ajallinen saatavuus on myös ollut haasteellista, kun tulkkiaikoja ei ole avattu riittävästi varsinkaan virka-ajan ulkopuolella. Tänä syksynä on ollut erityisen haastavaa opiskelutulkkauksen järjestäminen EteläSuomen alueella ja alueella on ollut pulaa opiskelutulkkausta tekevistä tulkeista. Etätulkkaus Etätulkkauksessa on edelleen käynnissä testijakso, jossa on mukana tällä hetkellä 46 vilkkaan teatterikaupungin Turun seuduilta. Ohjaajaksi saimme viittomakielisen Noora Karjalaisen, joka opiskelee Turun Taideakatemiassa teatteriohjaajalinjalla. Löysimme neljä upeaa näyttelijää: Joonas Lepän, Aino Laihon, Hannu Laaksosen ja Virve Puron. Puvustajan Outimaija Hakalan ja valosuunnittelija Katja Muttilaisen jälkeen yhtälöstä puuttui vielä eräs tärkeä osa: puhetulkit. Loistavat Nina Maisala, Noora Lehtinen, Krista Harju, Minna Lehtimäki ja Päivi Kluuskeri löytyivät myös Turusta, mikä oli helpompaa mm. Turussa pidettävien harjoituksiin osallistumisen näkökulmasta. Puhetulkkaus viittomakielisissä esityksissä on tärkeää, jotta esitys olisi kaikille saavutettava, niin viittomakielisille kuuroille kuin myös kuuleville. Yhdistystarinoiden teema sopii nykypäivän kuurojen yhteisöön, jossa hyvin- ja pääasiassa viittomakielistä asiakasta. Testijakso on kestänyt suunniteltua pidempään, koska kuvan laatuun on liittynyt yllättävän paljon ongelmia. Tekniset ongelmat on ratkaistava ennen kuin palvelu avataan laajempaan käyttöön. Kilpailutus lähestyy Kelan ja tulkkauspalvelun tuottajien ensimmäisen sopimuksen voimassaolo päättyy vuoden 2012 lopussa. Kela on ilmoittanut käyttävänsä sopimuksessa olevan optiovuoden eli sopimusten voimassaolo jatkuu vuoden 2013 loppuun asti. Tulkkauspalveluiden seuraava kilpailutus järjestetään vuoden 2013 aikana. Kilpailutukseen liittyvistä asioista tiedotetaan Kelan www-sivuilla (www. kela.fi > Yhteistyökumppanit > Tulkkauspalvelut) ja julkisten hankintojen ilmoituskanavalla Hilmassa (www.hankintailmoitukset. fi).Näiden sivujen säännöllinen seuraaminen kannattaa ottaa tavaksi, jos kilpailutukseen osallistuminen kiinnostaa. pahoinvointi yhdistyksissä on tärkeä aihe eri puolilla Suomea. Tässä muutetaan tavallinen suomalainen kuurojen yhdistys arkipäiväisine huolineen suurten tunteiden näyttämöksi. Joonas Leppä rooliasussa. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 23 4.12.2012 14.12 ko u l u t u s 24 Perheopetus – mahdoton tehtävä vai hedelmällistä yhteistyötä? TEKSTI Hannaliisa Finell ja Liisa Halkosaari kuvitus Katariina Valentin E vantian lokakuinen interaktiiviseksi ja innovatiiviseksi mainostettu Opetustilaus.fi’12seminaari Helsingissä osoittautui valitettavasti melkein tavalliseksi seminaariksi. Interaktiivisuutta olivat punaiset ja valkoiset laput ja – tekstiviestiäänestys! Siinä riittää jalostamista tulevaisuudessa – paikalla olleilta 100 ihmiseltä olisi voinut saada hyvinkin hyödyllistä tietoa hieman paremmin mietityillä kysymyksillä. Ja teknologiakin taisi tehdä tepposet; viimeisen ja parhaan kysymyksen kohdalla tiedot nollattiin juuri, kun kaikki olivat äänestämässä. Mielenkiintoista asiaa oli toki ja puhujat hyviä. Etevan kuntayhtymän toimitusjohtaja Markku Niemelän luennossa kitka- eli sähläyskustannuksista oli hyviä pointteja rahan tuhlauksesta sopivasti ennen kuntavaaleja. On selvää, että harvoin tarvittavien palveluiden, kuten sopeutumisvalmennuksena annettavan kommunikaatio-opetuksen, välittämisen keskittäminen kannattaa. Foniatri Marja Asikainen osui asian ytimeen toivoessaan, että jokaisen olkapäällä istuisi pieni vihreä tulkki, joka kertoisi mitä puhuja oikeasti yritti sanoa. Siinä on interaktiivisuutta kerrassaan! Suomalaisista noin 7 %:lla on kielellinen erityisvaikeus, eli luku on kansansairausluokkaa. Kielellisten häiriöiden hoitoon on tehty Käypä hoito -suositukset, joiden tavoitteena on keskittyä niihin hoitoihin, joista on eniten hyötyä. Yleisölle ei kerrottu, kenen näkökulk i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 24 4.12.2012 14.12 ko u l u t u s 25 masta hyötyä katsotaan eikä suosituksista tarkemmin. Virpi Yiannakou esitteli kuvakommunikaatiota. Tikoteekki muuten järjestää kuvakansion käytön ohjauskoulutusta, johon esimerkiksi viittomakielen tulkit voivat osallistua! Yhä enemmän kaivataan opettajia, jotka opettaisivat perheille sekä tukiviittomia että kuvakansion käyttöä. Aila Saloranta esitteli tukiviittomia ja niiden käyttöä. Mutta vinkkipuhe! Pitkään on ehditty odottaa, että joku tulee kertomaan suomeksi, mitä se on, ja tehtävästä suoriutui Leena Hasselman LapCI ry:stä. Insinööri(e)n kehittämällä vinkkipuheella kuulemma jopa miehet oppivat vinkkaamaan puheen kaikki äänteet, mikä helpottaa huonokuuloisen ihmisen äidinkielen samankaltaisten sanojen erottamista puhumattakaan vieraan kielen oppimisesta. Erilaisilla käsimuodoilla eri paikoissa lähellä suuta tuotetaan eri foneemeja, ranteen kääntymisellä erotetaan pitkät vokaalit lyhyistä. Kuulovammaisen lapsen äitinä Hasselman esitti toiveen saada vinkkaus- ja tukivittomaopetusta mahdollisimman pian diagnoosin jälkeen ja haaveili vinkkaavista tulkkipalveluista. Lopuksi HUMAKin Liisa Martikaisen luennon myötä puhuttiin opettamisesta, tai oikeastaan Opettamisesta, koska kuulijalle jäi sellainen vaikutelma, että siitä on lähes mahdotonta suoriutua ilman pitkää koulutusta ja työkokemusta. Jäimme pohtimaan, riittäisikö opettajuuden alkuun kuitenkin pedagogiset opinnot (=ymmärrys, joka kasvaa vähitellen työtä tehdessä), asiasisällön hallitseminen ja oikeanlainen asenne (=avoin, joustava, inhimillinen)? Aapo Rikala totesikin vanhemman puheenvuorossaan, että on tärkeää, että opettaja tulee IHMISENÄ perheen arkeen: mahdollisesti sotkuiseen kotiin väsyneiden missä tahansa vaatteissa kulkevien vanhempien luo. Toivomme, että opetuksen didaktiikkaa kehitetään, mutta että perheopetusta ei aleta mystifioida kuten viittomakielen tulkkaukselle on joskus tehty. Seminaarin tarkoituksena oli ymmärtääksemme moniammatillisen yhteistyön aloittaminen/vahvistaminen. Turun seudulla tässä ollaan jo askelen edellä, kuten puheterapeutti Minna Vironmäki JÄIN KAIPAAMAAN kertoi. Haluammekin suositella jokaiselle kommunikaatio-opettajalle Sohvi Kosken ja Tanja Koskiniemen (Diak) opinnäytetyönä tekemää Yhteistyön avaimet – toimintamalli tukiviittomaopettajien ja puheterapeuttien moniammatilliseen yhteistyöhön. Paketti kertoo opettajalle ja perheelle, miksi ja miten yhteistyötä tehdään ja sisältää suostumuslomakkeet siihen. Toimintamalli www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/vammaispalvelujen-kasikirja/kommunikointi/kommunikaatio-opetus Opinnäytetyö ja toimintamalli publications.theseus.fi/handle/10024/29211 Puhtaasti opetusasiassa pysymistä. Eila Hämäläisen liibalaabaluento vuorovaikutuksesta toimi kyllä kevennyksenä mutta olisi voinut keskittyä opettajan ja erilaisten perheiden kohtaamiseen. Iltapäivän verkostoitumishetkeä olisi edesauttanut tieto siitä, minkä alan ihmisiä on paikalla. Interaktiivisuutta olisi voinut helposti lisätä esimerkiksi lyhyillä pari- tai ryhmäkeskusteluilla. Miksi tukiviittomia - mihin niiden teho perustuu? Tämä ohitettiin liian nopeasti, Asikainen kertoi että visuaalisuudesta on apua (todellako!?) ja Saloranta mainitsi jotain puheen rytmittämisestä. Toisaalta, paikalla ei ollut ainoatakaan kuulokeskuksen työntekijää, jotka joidenkin mielestä tarvitsisivat näitä perusteita (koska esim. SI-lasten kanssa kuulemma jopa vältetään visuaalista kommunikointia), oletettavasti siis paikallaolijat eivät edes kyseenalaista visuaalisen kommunikaation opetusta. Hannaliisa Finell Liisa Halkosaari k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 25 4.12.2012 14.12 ko u l u t u s 26 The interpreter shall be honest TEKSTI Päivi Kluuskeri, Tulke Oy kuva Marinella Salami K esäkuussa kahdeksan Tulke Oy:n tulkkia suuntasi opintomatkalle Tallinnaan efslin järjestämään Summer Schooliin. Koulutuksen aiheena oli Ethical Dilemmas and Role Conflicts in Sign Language Interpreting ja kouluttajana Peter Llewellyn-Jones Leedsin yliopistosta, Isosta-Britanniasta. Haluan tässä jakaa teille, hyvät kollegat, ajatuksia joita koulutus herätti minussa omaan työhöni liittyen. Puhuimme tulkkien eettisistä säännöistä, ja tämä sai meidät Tulkelaiset miettimään olisiko aika uudistaa Suomen viittomakielentulkkien ammattisäännöstöä? Meidän ammattieettiset sääntömme ovat ajalta, jolloin tulkkaus haki vielä virallista asemaansa. Siihen aikaan tarvitsimme tarkkoja menettelyohjeita työhömme erottuaksemme historiastamme kuurojen sukulaisina, jotka hyvää hyvyyttään auttoivat tulkkaamalla. Nyt olemme kuitenkin jo päässeet pidemmälle. Voisimmeko jo luottaa osaavamme perusasiat ja koettaa muuttaa sääntöjä enemmän tähän päivään sopiviksi ja tulkin arkityötä tukeviksi? Eettiset säännöt ja menettelyohjeet ovat kaksi eri asiaa. Eettiset säännöt antavat ohjeen tilanteen vaatimasta etiikasta (tulkki noudattaa ehdotonta vaitiolovelvollisuutta) ja menettelyohjeet kertovat, miten tulkin tulee käyttäytyä (tulkki käyttäytyy toimeksiannon yhteydessä moitteettomasti). Tällä hetkellä sekä meidän että useimpien muiden maiden tulkkijärjestöjen eettiset säännöt ovat sekoitus näitä molempia. Emme ehkä enää tarvitse listaa, jossa sanotaan, mitä pitäisi tehdä, vaan ohjeita joiden avulla voi ratkaista eettisiä ristiriitatilanteita. Llewellyn-Jones sanoi oikeiden eettisten ohjeiden ohjaavan tekemisiä ajasta ja paikasta riippumatta. Mutta tilanteessa x… Joskus löydämme itsemme tilanteesta, jonka ratkaisemiseen eettiset ohjeet eivät anna suoraa vastausta. Tällöin tulkilta vaaditaan vahvaa etiikan tuntemista ja sisäistä oikeudentajua. Tarvittaisiin tarkentava sivulause: ”mutta tilanteessa x..”. Niinkin selvä asia kuin vaitiolovelvollisuus täytyy ehkä joskus rikkoa. Mutta mikä se raja on? Tulkin tietoon tullut petos, raiskaus vai lapsen hyväksikäyttö? Olemme varmasti kaikki samaa mieltä, että sellainen tilanne saattaa tulla vastaan, jossa tulkin pitää rikkoa sääntöjä, mutta meidän ammattieettisiin sääntöihimme ei ole kirjoitettu niitä tarkkoja poikkeustilanteita, joissa niin voisi tehdä. Ison-Britannian viittomakielentulkkien eettiset ohjeet vuosina 2000–2009 olivat seuraavat: The interpreter shall: »» »» »» »» »» do no harm be honest keep her/his word act justly and fairly respect the personal choices another person makes »» strive to do good Nämä ohjeet eivät yritäkään kehottaa tekemään niin tai näin, vaan ne kehottavat miettimään, mitkä seuraukset ovat teollani, jos teen näin tai noin. Seurauseettisestä ajattelutavasta aiheutuen meillä olisi liikkumavapaus toimia kunkin tilanteen vaatimalla tavalla. Meidän ei tarvitsisi tuntea rikkovamme sääntöjä, vaikka teemmekin seurauseettisesti ajateltuna oikein. Helposti lähestyttävä tulkki Toinen iso aihe kesäkoulussa oli vuorovaikutus. Me tulkit ehkä perinteisesti keskitymme hyvin paljon miettimään sitä, että olemme puolueettomia. Itsekin huomaan, että tämä sinällään tärkeä ammattieettinen asia saattaa joskus ajaa tulkkaustilanteen vuorovaikutuksen yli. Koska olen puolueeton, en voi liian tuttavallisesti jutustella asiakkaiden kanssa esimerkiksi säästä, vaikka tämä puheenaihe olisi tarkoitettu vain tutustumiseen ja ajankuluksi. Koska olen puolueeton, en voi liikaa muokata viestiä asiakkaalle ymmärrettäväksi, eihän se ole minun tehtäväni, minä vain tulkkaan. Kuitenkin kuulevalle, joka on ensimmäistä kertaa tulkkaustilanteessa, saatamme näyttäytyä kuuron kaverina jutustellessamme hänen kanssaan odotushuoneessa. Kuulevan saapuessa paikalle lopetamme tuttavallisuuden ja hyppäämme tulkin rooliin. Emmekö voisi hiukan jutustella tuttavallisesti myös kuulevan kanssa saadaksemme tilanteen rennommaksi ja vuorovaikutuksellisemmaksi? Meidän pitäisi ajatella itseämme ensisijaisesti vuorovaikutuksen ja kommunikaation mahdollistajina. Keskustelusta tulee helposti monologi, kun paikalla on tulkki. Lääkäri muotoilee viestinsä tulkille ymmärrettäväksi, samoin tekee kuuro. He eivät ole keskenään vuorovaikutuksessa, vaan molemmat ovat vuorovaikutuksessa tulkin kanssa. Jos voimme olettaa, että tulkin paikallaolo luo erilaisia jännitteitä tilanteeseen kuin tulkittomalla tilanteella olisi, eikö olisi tulkin vastuulla yrittää poistaa nämä jännitteet? Voisiko tämä toteutua olemalla rennompi ja ”helpommin lähestyttävä” kuin tiukasti tulkin roolista kiinnipitävä? Tämän päivän Suomessa tulkkaus on jo yleisesti k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 26 4.12.2012 14.12 ko u l u t u s 27 I have to be me Tulkit eettisten dilemmojen äärellä. paremmin tunnettua. Voitaisiinko jo luottaa siihen, ettei käytöksellä tarvitse tehdä selväksi puolueettomuuttani ja ulkopuolisuuttani? Kun tulkki yrittää aktiivisesti käyttäytyä moitteettomasti ja puolueettomasti, hän saattaa huomaamattaan luoda itsestään hyvin vaikeasti lähestyttävän henkilön. Kuulevaa saattaa vaivata koko tulkkaustilanteen ajan tulkin outo käyttäytyminen. Miksi en saa katsoa häneen? Miksi kukaan ei katso minuun? Kuinka luonnolliseksi kuuron ja kuulevan keskinäinen vuorovaikutus voi tällaisessa tilan- teessa kehittyä? Meillä on tulkkeina suuri valta siinä, millaisen vaikutuksen kuuleva kuurosta saa. Jos emme esittele itseämme, emme katso edes hetkisen silmiin, emmekä vastaa itse, jos meiltä kysytään jotain henkilökohtaista, saatamme käyttäytyä moitteettoman puolueettomasti, mutta emme inhimillisesti. Ehkä voisimme jo todeta, ettei tilanteessa oleva ”ylimääräinen” tulkki voi tulkata, niin kuin ei olisikaan paikalla. Ehkä voisimme ottaa paikkamme tilanteesta tulkkina, joka on aktiivisesti paikalla, tulkkaustilanteessa osallisena, vaikkei itse asiaan osallistukaan. Tulkin pitää myös tehdä töitä omana persoonanaan. Keski-ikäinen vatsakas mies tuskin pystyy uskottavasti imitoimaan mallimittaisen teinitytön puhetyyliä, mutta tarvitseekokaan. Jokainen tulkki pystyy kuitenkin olemaan vakuuttavin työssään saadessaan käyttää itselleen luontaista kieltä ja näin myös helpottamaan tilanteen vuorovaikutussuhteita. Peterin sanoin: “I have to be ME as my repertoire of language to be believable”. Tämän kesäkoulun jälkeen olen itse ottanut rennomman asenteen töissä. En pelkää olevani liian esillä, enkä pelkää kenenkään loukkaantuvan, jos hymyilen, ja tulen tilanteeseen omana itsenäni. Tietysti on ero vapaa-ajalla ja töissä olemisella, mutta töissäkin olen minä, enkä ”pelkkä” tulkki. Onpa muuten tuntunut paljon mukavammalta tehdä töitä tänä syksynä! Teenkö sitten jotain eritavalla kuin ennen? Enpä paljoakaan. Tilanteessa, jossa kuuro asiakas ei ole vielä saapunut tai on tekemässä jotain muuta, saatan jutella vapautuneemmin kuulevien kanssa, jos tilanne sitä tuntuu vaativan. En pelkää koko tilanteen keskeytyvän, jos esittelykierroksella minua pyydetään myös esittäytymään, vaan esittelen itseni lyhyesti ja kappas vain, koko tilanne on sujunut paljon nopeammin. Ennen kaikkea kyseessä tuntuu olevan asennemuutos, sisäinen vapaus. Minä saan olla minä. Peter Llewellyn-Jonesilta on tulossa kirja Redefining the Role of the Community Interpreting, joka on kirjoitettu Robert G. Leen kanssa. Lähteet Peter Llewellyn-Jonesin materiaalit Tallinnassa 29.6.–1.7.2012 »» Ethical Dilemmas and Role Conflicts in Sign Language Interpreting »» The concept of “Role Space” k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 27 4.12.2012 14.12 ko u l u t u s 28 Efsli: aktiivinen ja hyvinvoiva tulkkien etujärjestö Euroopassa Teksti ja kuva Kati Kekkonen K ansainvälisyysvastaavana olin SVT:n äänivaltaisena edustajana tämän vuoden efslivuosikokouksessa. Aktiivinen sähköpostitus, tiedotukset, kyselytutkimukset ja selvitykset; järjestetyt koulutukset, seminaarit ja projektit niin tulkeille kuin tulkkikouluttajille sekä yhteistyö asiakasjärjestöjen (EUD, EDbU, Wfd) ja muidenkin tulkkausalalla toimivien kanssa siitä jo vihjaakin, mutta viimeistään 2012 vuosikokouksen (AGM) kokouspaperit neljäntoista eri liitteen kanssa sen todistaa: efsli is Power! Ja vuoden 2012 konferenssin teemaa mukaillen: ”Power Comes with Responsibility!” Vuoden 2012 vuosikokous sujui rautaisten hallitusammattilaisten vetämänä sekä hyvän valmistelun siivittämänä esityslistan mukaan ja ennätysajassa. Seuraavassa poimintoja vuodesta 2012 sekä vuosikokouksen antia. Toimintakertomuksesta ja toimintasuunnitelmasta Toimintaa vuonna 2012 on ollut runsaasti jokaisella osastolla. Puheenjohtaja on edustanut ja verkostoitunut muun muassa seuraavien nykyisten ja tulevien yhteistyökumppaneiden kanssa: European Union of the Deaf EUD, European Deaf blind Union EDbU, World Federation of the Deaf Wfd, European Legal Translators and Interpreters Association EULITA, World Association of Sign Language Interpreters WASLI ja International Association of Conference Interpreters AIIC. Taloudenhoitaja on saanut uuden ohjelman kirjanpitoon ja kasvaneeseen rahalii- on odotettavissa myös uudet nettisivut, kevätkoulutus Hollannissa ja kesäkoulutus Tanskassa unohtamatta tietenkään vuoden päätapahtumaa eli konferenssia ja vuosikokousta Sloveniassa! Miten tämä kaikki on mahdollista? Mikä tekee efslistä näin elinvoimaisen? kenteeseen. Tiedotus on kehittänyt uusia nettisivuja ja julkaissut esimerkiksi valokuvakisan sadosta kootun kalenterin ja kuukausittaiset efsli in Brief -nettitiedotteet sekä neljä isompaa uutiskirjettä. Koulutusosasto on järjestänyt koulutusta kansallisen tulkkiyhdistyksen omiin tarpeisiin. Lisäksi se on organisoinut kolme efslin laajempaa koulutusta, joista yksi on Lontoossa liittyen esittävän taiteen tulkkaukseen, yksi Ateenassa aiheenaan oikeustulkkaus ja Tallinnassa sitten taas kokoonnutaan eettisten kysymysten äärellä. Koulutustarjonnassa on huomioitu myös tulkkikouluttajat omalla seminaarillaan sekä yhteisillä Euroopan laajuiseen opetussuunnitelmaan tähtäävillä työseminaareilla. Toimintasuunnitelmaan vuodelle 2013 on kirjattu entistä vahvempi yhteistyö EU-tasolla etenkin tulkkausosaston kanssa. Aiempi työ onkin jo tuottanut hedelmää ja EU:ssa on tunnustettu lisääntynyt eri viittomakielten tulkkien tarve ympäri Eurooppaa. Efsli on vahvasti mukana yhdessä EUD:n kanssa jakamassa asiantuntemustaan tulkkien käytöstä, koulutustarpeista ja työehdoista EU-tasolla. Vuodelle 2013 Jäsenet, rahoitus ja työlleen omistautunut hallitus. Maksimipituisen puheenjohtajauran efslissä nyt viimeistellyt Maya De Wit on ollut aktiivinen EU:n eri rahoitusmahdollisuuksien suhteen. EU:n kautta ja kovan paperisodan saattelemana efsli onkin saanut rahoitusta toiminnalleen ja palkattua 1–3 osa-aikaista työntekijää hoitamaan juoksevia asioita. EU:n Operating Grand -rahoitus on haettavissa enää vuodelle 2013, joten uusi hallitus työskenteleekin jo jatkorahoitusmahdollisuuksien kanssa turvatakseen aktiivisen toiminnan tulevaisuudessakin. EUrahoituksen saamiseksi efslin on näytettävä toimintansa aktiivisena Euroopan tulkkien etujärjestönä. Tästä rahoitus ei varmasti jää kiinni tulevaisuudessakaan. Efsli elää jäsenistään ja saakin yllättäen yli puolet kaikista jäsentuloistaan henkilöjäsenistä (individual members). Vuoden 2012 jäsenhankintakampanjan ansiosta henkilöjäsenmäärä kasvoi 14 %. Meidän suomalaisten tulkkien aktiivisen efsliin liittymisen johdosta SVT julistettiin kampanjan voittajaksi 10 uudella jäsenellä. Sen kunniaksi kokouksessa soitettiin mukaansatempaavia suomalaisia euroviisuklassikoita kuten vuosien takainen Pylly vasten pyllyä Pum Pum sekä voiton k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 28 4.12.2012 14.12 ko u l u t u s 29 merkiksi Hard Rock Hallelujah. Saimme ottaa SVT:n jäsenhankintakampanjan voittajan, Eveliina Pätsin, kanssa posket punoittaen onnitteluaplodit vastaan raikuvien naurujen kera sekä tunnustaa olevamme Suomesta ja omaavamme selittämättömän monipuolisen musiikkimaun! Hyväksyimme kokouksessa efslin aloitteen, jossa ehdotettiin ensi vuonna liittyvien uusien jäsenmaiden kahdelle edustajalle ilmaista konferenssipakettia kahdelle seuraavalle vuodelle. Tätä kautta uudet jäsenmaat saadaan heti mukaan toimintaan. Ensi vuonna Sloveniaan Merkitkää kalentereihinne 13. – 15. 9. 2013, sillä silloin konferenssi järjestetään pienen Slovenian tulkkiyhdistyksen johdolla Ljubljanassa aiheella: Technology vs. Interpreter: support or replacement? Faktaruutu: efsli 2012 »» 28 jäsenmaata, uusina Belgian ABILS, Romanian, Skotlannin, Slovakian, Serbian ja uudelleen liittyneen Irlannin tulkkiyhdistys »» Unkari erotettu 2012 maksamattomien maksujen vuoksi »» 297 henkilöjäsentä »» SaF edustajia sponsoroitu 7 (mm. Serbiasta, Puolasta, Tsekeistä) »» Vuosibudjetti 182 905 € (josta EU:n Operating Grand 82 905 €) »» Hallitus: Marinella Salami, Italia (pj); Paul Pryce Jones, UK (rahastonhoitaja); Loreto Galan (sihteeri); Liivi Hollman, Viro (varapj) ja Josje Muntendam, Hollanti (valittiin 2012, mutta jää pois) »» Hallitus kokoontuu: 2 kertaa vuodessa kasvotusten ja kuukausittain etäyhteydellä »» Palkatut työntekijät: Minke Salome (järjestösihteeri), Emilie Lykfeldt (toiminnanjohtaja 6/2012, ei jatka) Ensikertalaisena efslin konferenssissa Teksti Eveliina Pätsi "H ei ja ONNEA! Olet voittanut SVT:n suorittamassa efslin uusien jäsenten arvonnassa konferenssipaketin Wieniin 14. 9. – 16. 9." Tämä elokuinen sähköposti aloitti matkani efslin ihmeelliseen maailmaan. Pakettiin kuului osallistuminen efslin vuosikokoukseen ja konferenssiin, jonka aiheena oli valta ja vastuu viittomakielentulkin työssä. Konferenssiin osallistui 270 henkeä eri puolilta Eurooppaa. Olipa paikalle tullut osallistujia merten takaakin. Efslin tapahtumiin on kuulemma ilo osallistua, koska ne ovat niin laadukkaita. Tämän huomasin hyvin nopeasti itsekin. Konferenssi oli kaksipäiväinen, jonka aikana oli kuusi luentoa. Luennot käsittelivät aihetta monista eri näkökulmista ja lähtökohdista. Luennoilla oli paljon asiaa ja sisällöt olivat niin mielenkiintoisia, että en halunnut jättää yhtäkään väliin. Luennoitsijoita oli muun muassa Sveitsistä, Kreikasta ja Kanadasta ja luentojen sisällöt vaihtelivat tulkin vallan käytöstä ja sen vastuusta televisiotulkkaukseen ja sen vastuuseen. Yksi mielenkiintoisimmista luennoista käsitteli sitä, kuinka asiakkaat kokevat tulkkien vallankäytön. Patricia Brück kertoi tutkimuksestaan, jossa hän oli haastatellut itävaltalaisia kuuroja. Tutkimus käsitteli sitä, kummalla heidän mielestään on valta tulkkaustilanteessa: kuurolla asiakkaalla vai tulkilla. Kahdestakymmenestä haastatellusta vain yksi oli vastannut, että kuurolla on tulkkaustilanteessa valta. Haastatellut olivat kuitenkin vastanneet, että tulkkausti- lanteen ulkopuolella heillä on valta, sillä he voivat päättää, tilaavatko he saman tulkin uudestaan. Tämä sai minut ajattelemaan sitä, kenellä valta on täällä Suomessa, kun asiakas ei voi päättää itse, kuka hänelle tulee tulkiksi. Luentojen lisäksi viikonlopun aikana oli muutakin ohjelmaa. Lauantaina oli kolme work shopia, joissa pääsi pohtimaan konferenssin aihetta eri maiden tulkkien kanssa. Lisäksi esillä oli postereita, jotka esittelivät eri maissa toteutettuja tutkimuksia. Mukana oli myös Raija Roslöf esittelemässä tutkimustaan opiskelijoiden motiiveista hakeutua viittomakielentulkkikoulutukseen. Asiapitoisen ohjelman lisäksi lauantaiiltana vietettiin tanssiaisia 20-vuotiaan efslin kunniaksi. Tanssiaiset järjestettiin upeassa Palais Auerspergissä. Pukukoodina oli muodin eri vuosikymmenet ja paikalla olikin melkoista pukuloistoa! Ennen varsinaisia juhlia osallistujat saivat halutessaan käydä aulassa kampaajien ja meikkaajien viimeisteltävinä. Tarjolla oli myös suunnittelijaopiskelijoiden tekemiä asusteita, jotka olivat vapaasti käytettävissä. Laitettuna oli hyvä pyörähdellä wieninvalssin tahdissa. Luentojen ohella viikonlopun parasta antia oli muiden osallistujien kanssa keskustelu. Viikonlopun aikana on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja muiden maiden tulkkauskäytäntöihin. Ilmapiiri efslin konferenssissa oli erittäin miellyttävä. Ihmisten kanssa oli helppo keskustella ja ensikertalaiset otettiin erittäin hyvin vastaan. Samalla syttyi kipinä osallistua efslin tapahtumiin uudestaankin. Nähdään siis Ljubljanassa! k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 29 4.12.2012 14.12 ko u l u t u s 30 Pohjoismainen SI-lasten kaksikielisyysseminaari 5. – 7. 9. 2012 Jyväskylä Teksti Kati Knuuttila kuva ike valdez, flickr.com S eminaarin mainos herätti kiinnostuksen: luvassa tietämystä sisäkorvaistute-asioista sekä asiaa kaksikielisyydestä. Tutkailin seminaarin antia tulkkiuteni ja viittomakommunikaatio-opettajuuteni näkökulmasta. Seminaarin avasivat Kuurojen Liiton toiminnanjohtaja Markku Jokinen ja lapsiasiavaltuutettu Mariakaisa Aula. Viesti oli, että kaikki voimme yhdessä toimia lasten hyväksi koskien kielellisiä, sosiaalisia ja kognitiivisia asioita. Gary Morgan Lontoon yliopistosta valotti oppimiseen liittyvää ”mielen teoriaa” (theory of mind). Vapaasti kuvailen sitä varttuneen lapsen skeemaksi siitä, kuinka asioita tehdään ja miten ihmiset toimivat. Tärkeitä mielen teorian kehitysvaiheita ovat harhaluulo/tosiasia, sosiaalinen ”kaupankäynti” sekä järkeily. Mielen teoria on yleensä valmis 8–9-vuotiaana. Morgan valotti, miten tämä malli omaksutaan ja miten se liittyy kielen kehitykseen. Hän nosti esiin erilaisia lapsen psyykkisen kehitysvaiheiden tutkijoita, kuten Piagetin ja Wellmanin. Morgan pitää selvänä, että mielen teorian kehitys on kytköksissä kielen kehittymisen. Niinpä rikas vuorovaikutus (vuorottelurytmi, katsekontakti, kertominen, mitä muut ajattelevat/tuntevat) auttoi lasta selviytymään paremmin mielen teorian testeissä. Eli kommunikatiivinen tuki ja vuorovaikutuksen koko potentiaalin hyödyntäminen auttaa lasta. Ennen viittomamäärän kasvattamista (sanavarasto) tulee lapsen osata olla katsekontaktissa ja osattava seurata osoitusta. Kuulevat vanhemmat eivät ole yhtä taitavia kuin kuurot tukemaan lasta vuorovaikutustilan- Perinteisiä kuulokojeita teissa. Opetustyön kokemuksistani heräsi kysymys: Jos lasta jo edeltävillä sukupolvilla on vajaa mielen teorian malli, niin onko tukitoimista riittävää apua saattamaan lapsi ikätasolleen? Morgan herätteli miettimään, kuinka tunnistaa lapsi, jolla on lääketieteellinen kielenkehityksen ongelma. Briteillä on jo työkaluja testata asiaa. Uskomatonta, että meillä Pisa-tulosten lupaavassa Suomen maassa ei ole standarditestiä sanaston mittaamiseen edes suomen kielellä! Deborah Chen Pichler Gallaudetin yliopistosta tarkasteli kahden ensikielen omaksumista kuulevilla, huonokuuloisilla sekä sisäkorvaistutelapsilla. Pichler myötäili Morgania: Täyden kielimallin omaksuminen vaatii varhaista altistumista sille. Tukitoimet on aloitettava ajoissa, ja on edettävä järkevästi jaksoittain. Pichler mainitsee, että SI-lapsilla on usein puutteita varhaisten tunteiden ilmaisussa. Ritva Takkinen ja Laura Kanto peilasivat tutkimuksessaan kuulevien ja SIlapsien ensikielen omaksumista. Asenteet vaikuttavat kaksikielisyyden muodostumiseen. Käypänä tukitoimena ovat esimerkiksi koulunkäyntiavustajat. Päivi Rainó Humanistisesta ammattikorkeakoulusta muistutti SI-lasten ja -nuorten kielistatuksesta: 14 % käyttää pääosin viittomakieltä, 16 % puhuttua kieltä sekä viittomakieltä ja 34 % viitottua puhetta tai tukiviittomia. Rainó piti tärkeänä hankkia kokemuksia näiden nuorten tulevaisuuden eri kommunikaatiomenetelmistä, joita voisivat olla kenties muistiinpanojen teko, tikutus tai puheentoisto. Asia voidaan huomioida tulkkien koulutuksessa. Maarit Widberg-Palo ja Irja Seilola esittelivät selvitystyönsä ”Hei, kato mua!”. Varsinkin päättävää ja neuvovaa alan työtä tekevien kannattaa tutustua teokseen. Viimeisen päivän neljästä työpajasta valitsin Leena Savolaisen vetämän ”Viittomakieli sanakirjatyössä ja perheopetuksessa”. Pajassa saimme tietää, että pohjoismaisilla naapurimaillamme on kehittyneempää tekniikkaa verkkosanakirjoissaan. Osaan niistä voi kuka tahansa liittää videoklippejä. Onko meillä Suomessa kulttuurisia esteitä vapautua akateemisen kielentutkimuksen otteesta ja päästää kieli valloilleen kuin lehmät kesälaitumelle? k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 30 4.12.2012 14.12 historiaa 31 Matka muutamasta tähdestä tähtisateeksi teksti Aune Kulmala Kuva Raili Ojala-Signell T ulkkityön historia lienee yhtä vanhaa kuin on kuurojen historia. Kuurojen omaiset, erityisesti heidän lapsensa, ovat toimineet vanhempiensa korvina ja suina; tiedon ja asioiden välittäjinä. Koulutoimen jälkeen viralliselta taholta ensimmäisenä kirkko avasi korvansa kuulemaan kuurojen ääntä. Kahden kuurojenpapin aloittaessa työnsä vuonna 1908 voisi kuvitella kahden tähden syttyneen kuurojen taivaalle. Näitä tähtiä seurakunnat sytyttelivät niin, että muodostui pieni diakonissojen ja diakonien armeijakunta, joka joutui paljolti myös tulkin tehtäviin, kuten papit ja Pelastusarmeijan upseeritkin. Tälle pikkuiselle porukalle kuurojenpapit ja kauemmin toimineet kuurojendiakonissat järjestivät koulutusta viittomakielessä ja kuurojen kulttuurin tuntemisessa lyhyillä kursseilla, joita taimitarhoiksi kutsuttiin. Usein kursseilla oli opettajina myös kuuroja henkilöitä. Kuurojen Liitto aloitteen tekijänä Kuurojen Liiton edustajakokous antoi 1974 julkilausuman todeten, että kuurot tarvitsevat erityistyöntekijöitä välittämään heille välttämättömiä ja oikeutettuja palveluita sekä TULKKEJA. Toivottiin lisää sosiaaliohjaajiakin. Julkilausuman tukena olivat kuurojen omat kokemukset sekä sosiaalihuoltaja Irma Jalosen ja opettaja Ulla Pohjosen 1971–74 tekemä tutkimus, joka osoitti kuurojentulkin ammattikunnan olevan todella tarpeen. Kuurojen Liitto asetti erityispalvelutoimikunnan, joka järjesti joulukuussa 1974 Malminharjulla asiaa pohtivan seminaarin. Seminaariin oli kutsuttu sekä kuurojentyön tuntijoita että sosiaaliviranomaisia valtion hallinnosta. Seminaarin lopputulos oli selvä: Sosiaaliohjaajaverkoston luominen ja yhteiskunnallisen tulkkipalvelun järjestäminen olisi kuurojen asemaa parantava, kiireellinen tehtävä. Esikuva voisi olla Ruotsista, missä tulkkipalvelu oli alkanut yhteiskunnan kustantamana 60-luvun lopulla. Kuurojen Liitto teki esityksen sosiaali- ja terveysministeriölle tulkkiverkoston luomiseksi Suomeen. Esitys ei johtanut toimenpiteisiin, mutta asiaa ei haudattu. Vuoden 1975 aikana erityispalvelutoimikunnassa päätettiin koota valmiiksi tiedot käytettävissä olevista tulkeista, jotta toiminta voitaisiin tarvittaessa nopeasti käynnistää. Kyselyn perusteella ilmoittautui noin 70 tulkkitehtäviin halukasta. Myöhemmin erityispalvelutoimikunnan nimi muutettiin tulkkitoimikunnaksi. Vuonna 1976 tulkkitoimikunta ”itsenäistyi” liiton sisällä omaksi työmuodokseen. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kuurojenpappi Eino Savisaari ja sihteerinä sekä päätösten käytännön toteuttajana liiton tiedotussihteeri Raili Ojala. Samana vuonna Kuurojen Liitto teki sosiaalihallitukselle esityksen tulkkipalvelun järjestämisestä invalidihuoltona. Pian tämän jälkeen sosiaalihallitus jätti sosiaali- ja terveysministeriölle kirjelmän, jossa esitettiin tulkkipalvelun pikaista aloittamista koeluontoisesti sekä tulkin rinnastamista invalidilain mukaisiin apuneuvoihin ja -välineisiin. Tästä heräsi sisäpiirissä hulvaton kysymysleikki, olisiko tulkki pyörätuoli, valkoinen keppi vaiko opaskoira. Tulkin käytön enimmäismääräksi esitettiin 30t/v. Sosiaalihallituksessa asiaa ajoi tarmokkaasti esittelijä Marja-Liisa Heiskanen. No, ei esitys johtanut toimenpiteisiin. Ei vieläkään. Tulkkitoimikunta ja liitto etsivät jatkuvasti ratkaisua asian edistämiseksi. Päätettiin olla luovuttamatta. Liiton aloitteesta opetusministeriö asetti joulukuussa 1976 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää viittomakielenopettak i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 31 4.12.2012 14.12 historiaa 32 jien ja -tulkkien tarve sekä laatia suunnitelma näiden koulutuksen järjestämiseksi. Tavoitteeksi asetettiin 200 viittomakielisen asioimistulkin kouluttaminen vuoteen 1982 mennessä. Ajatus oli, että näin voitaisiin antaa tulkkipätevyys jo viittomakieltä taitaville ja jo tulkin työtä tehneille suhteellisen lyhyellä tulkkikurssilla. Liiton resurssit riittäisivät pienimuotoisen koulutuksen järjestämiseen ja näin tulkkipalvelu saataisiin melko nopeasti käyntiin, kunhan lainsäädäntö ensin saataisiin kuntoon ja ajan tasalle. Vuonna 1977 Raha-automaattiyhdistys myönsi liitolle 20 000 markkaa tulkkikoulutuksen aloittamiseksi. Ja näin se alkoi Kuurojen Liitto toimi tuossa vaiheessa lilliputtitoimistossa Liisankadulla ja erittäin vähäisellä henkilökunnalla. Johtoryhmän muodosti kolme härkänaista, toiminnanjohtaja Liisa Kauppinen, tiedotussihteeri ja tulkki Raili Ojala sekä johtava sosiaaliohjaaja Aune Ihalainen (myöh. Kulmala). Kun asiat olivat kehittyneet siihen vaiheeseen, että suunnittelu tulkkitoiminnan aloittamisesta saattoi alkaa, päätti johtoryhmä pitää palaverin. Ajankohdaksi otettiin ilta, silloin olisi riittävästi rauhallista aikaa. Keskustelun kulku oli pääpiirteittäin seuraava: - Se tulkkitoiminta pitäisi aloittaa. - Mistä saadaan esikuva? - Ruotsista, mutta kenelläkään ei ole aikaa lähteä sitä sieltä hakemaan. - No, aloitetaan tulkkien koulutus. - Joo, ketkähän sen voisi aloittaa? Tähdentekijät Raili Ojala-Signell, Liisa Kauppinen ja Aune Kulmala. - Täytyy kouluttaa kouluttajat. - Pidetään kouluttajille seminaari, jossa heidät valmennetaan tehtävään. - Hyvä idea, laaditaan ohjelma seminaariin. - Täydennetään johtoryhmä asiantuntijalla. Paras asiantuntija on kuurojenpappi Eino Savisaari, hän puheenjohtajaksi ja Raili Ojala sihteeriksi. - Ketä seminaariin kutsutaan, sitä pitää miettiä. - Missä seminaari pidetään? - Turun kristillisellä opistolla. - Milloin? - Kesällä 1977. - Kuinka pitkä seminaari voisi olla? - Kyllä siinä 5 päivää tarvitaan. - Jatkoa voisi olla 1 viikonloppu, vaikka Jyväskylässä. Asia tuli tähän asti harvinaisen selväksi ja palaveri päättyi. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 32 4.12.2012 14.12 historiaa 33 Seminaari toteutuu Seminaariin kutsutuista paikalle saapui 23 henkilöä. He olivat jo tavalla tai toisella kuurojentyötä tehneitä: opettajia, seurakunnan kuurojentyössä olevia, kuurojenpappeja, koulukuraattori ja liiton viittomakielisihteeri. Asiantuntijoiksi kutsuttiin 5 kuuroa henkilöä. Seminaarissa valmisteltiin luentojen sekä yleis- ja ryhmäkeskustelujen pohjalta ehdotus asioimistulkkikurssin ohjelmaksi. Itsestään selvänä pidettiin kuurojen osallistumista tulkkikoulutukseen. He toimisivat asianosaisina tulkkausharjoituksissa, arvioijina ja palautteen antajina. Seminaarin ilmapiiri oli hyvä ja innostava. Tulkkikoulutus alkaa Raha-automaattiyhdistyksen varoin pidettiin asioimistulkkikurssi vuonna 1978 viikonloppuna Jyväskylässä ja Malminharjulla. Kurssille osallistui 30 henkilöä, joilla oli jo kokemusta tulkkauksesta. Kurssin vetäjinä toimivat Liisa Kauppinen ja Aune Ihalainen. Tämän jälkeen liitto järjesti 3-osaisia lyhytkursseja henkilöille, joilla oli viittomakielen osaamista ja kokemusta työstä kuurojen parissa, tulkkauksestakin. Kurssin kouluttajina toimivat kouluttajaseminaariin osallistuneet sekä heidän joukossaan myös koulukuraattori Aulikki Jääskeläinen ja kuurot. Kouluttajien tukena toimi tulkkitoimikunta. Vuonna 1980 liitto kutsui tulkkisihteerinvirkaan Aulikki Jääskeläisen. Hän hoiti tunnollisesti työtään kurssien vetäjänä, suunnittelijana ja kehittäjänä. Kuurojen Liiton palveluksessa hän oli vuoteen 1984 saakka. Tulkkikoulutuksen toteuttaja ja paikka vaihtuu Vuonna 1983 alkoi tulkkien koulutus Turun kristillisessä opistossa ensin 1-vuotisena, myöhemmin 2-vuotisena kurssina. Tällöin kurssille voitiin ottaa sellaisia, joilla ei ollut viittomakielen osaamista. Tämän työn aloittaja ja pitkäaikainen johtaja oli erityisopettaja Aili Riihimäki. 1990-luvun loppupuolella koulutus muuttui ammattikorkeakoulun alaisuuteen. Tulkkipalvelu toteutuu Tulkkipalvelu käynnistyi virallisesti vuonna 1979 invalidilain muutoksella, jossa lain 6§:ään tulivat sanat: ”…sekä vaikeasti kuulovammaisille järjestettävät tulkkipalvelut”. Kuurojen Liitto sosiaalihallituksen kanssa yhteistyönä valmisteli kunnille ja tulkeille ohjeet tulkkipalvelun käyttämisestä. Tämä yleiskirje lähetettiin maaliskuussa 1980. Liitteenä oli luettelo tulkeista yhteystietoineen. Luettelossa oli 196 tulkkia. Tulkkipalvelun käynnistämisessä antoi voimakkaan panoksensa silloinen johtava sosiaaliohjaaja Marjaana Suosalmi liitosta ja esittelijä Marja-Liisa Heiskanen sosiaalihallituksesta. Kuuro sai käyttää tulkkia 120t/v ja kuurosokea 240t/v. Jossakin vaiheessa nähtiin tärkeäksi kouluttaa kuuroja kuurosokeiden vapaaajantulkeiksi, koska kuurojen tilaisuuksissa heitä saattoi olla mukana useita, eikä tulkeilla ollut mahdollisuutta olla henkilökohtaisena tulkkina. Mitä tälle toiminnalle on tapahtunut, siitä ei allekirjoittaneella ole tietoa. Työ kannatti Kokonaisuudessaan tulkkipalvelun toteuttaminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka Kuurojen Liitto vuosikausia kestävällä työllä pystyi vaikuttamaan yhteiskuntaan tavalla, joka ratkaisevasti paransi kuurojen tasa-arvoa yhteiskunnassamme. Alussa mainitsemani muutaman tähden syttyminen kuurojen taivaalle on 30 vuoden aikana muuttunut runsaaksi tähtisateeksi. Tästä on syytä iloita ja kiittää. Toivon onnea ja menestystä 30 vuotta täyttävälle tulkkiyhdistykselle ja tulkeille! Aune Kulmala Jyväskylän kuurojendiakonissa, eläkkeellä. Kuurojen Liiton johtava sosiaaliohjaaja 1976–77 Lähde: Kuurojen Liitto ry 80 v. k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 33 4.12.2012 14.12 opiskelijapalsta 34 Pureskellut kynnet ja ensitreffien huumaa TEKSTI Antti Mäkelä kuva kotialbumista P ikku hiljaa alkaa taas saapua se vaihe tulkkiopiskelijoiden vuodesta, kun he voivat hengähtää ja lakata pureskelemasta kynsiään. Kohta saamme tiedon ensi kevään harjoittelupaikoista. Stressaava hakemusten, CV:iden, tulkkaus- ja viittomisnäytteiden työstäminen alkaa olla ohi. Huh! Harjoittelut ovat oppimismahdollisuuksina ehdottomia. Niissä saa laittaa taitonsa testiin, oppia käytännön elämästä ja toivottavasti kehittyä entisestään. Ne ovat kuitenkin myös paljon muuta. Joku on verrannut työharjoittelua käyntikorttien vaihtamiseen, ja se onkin varsin osuvasti sanottu. Me tulkkiopiskelijat saavumme harjoittelufirmaan ja yritämme parhaamme mukaan oppia ja edustaa. Tulemme ja näytämme; tällainen tulkki minä olen, tällaiset ovat taitoni ja käsitykseni. Voisinko minä kenties olla tulevaisuudessa teidän uusi työntekijänne? Harjoittelufirmatkin jakavat käyntikorttejaan; tällaisia me olemme, tällainen on työyhteisömme, käytäntömme ja arvomaailmamme. Voisimmeko me kenties tarjota sinulle tulevaisuudessa työpaikan? Kuulostaa kieltämättä jonkinlaisilta sokkotreffeiltä. Täytyy vaan toivoa, että meillä käy tuuri ja saamme annettua itsestämme parhaan mahdollisen kuvan. Kukapa tietää, siitähän voi saada palkinnoksi treffien päätteeksi vaikkapa suukon. Tästä näkökulmasta ajatellen en lainkaan ihmettele, että firmat tarkkaile- vat harjoittelijoitaan ja ”pistävät korvansa taakse” mahdollisten tulevien tulkkiensa nimiä. Samoin opiskelijoiden keskusteluissa positiiviset, kuten myös negatiiviset, harjoittelukokemukset firmoista kuuluvat kovaa ja kauas. Ei taida siis olla ihme kun tulkkiopiskelija saapuu maanantaina ensimmäistä kertaa harjoitteluun, hänen kätensä saattavat hieman täristä. Eikä harjoittelija ole ainut, joka kokee stressiä. Työyhteisölle harjoittelijan saapuminen on stressitekijä. Uuden tulokkaan saapuminen syö aina työyhteisön voimavaroja, vaatii työpanosta ja järjestelyjä. Toisaalta ollakseen niin pelottava ensikohtaaminen, työharjoittelu myöskin antaa molemmille osapuolille paljon. Kun käyntikortit on vaihdettu, mitä osapuolille jää käteen? Työyhteisö on kenties saanut uusia tuulahduksia ja ajatuksia. Harjoittelija taas saa kokemusta, palautetta, pohtimisen aihetta ja uusia edellytyksiä kehittyä. Sellaisenaan harjoittelu on varmasti molemmille osapuolille hyvä kokemus, mutta vaatii molempien panostusta ja sitoutumista. Kaiken kaikkiaan harjoittelut ovat tärkeitä hetkiä tulkkiopiskelijan koulutuksessa. Siksi onkin surullista kun harjoittelupaikoista joudutaan käymään kamppailua. Se on tietenkin luonnollista paikkojen ja harjoittelijoiden määräeron vuoksi. Firmat tarjoavat harjoittelupaikkoja omien resurssiensa mukaan, mutta harjoittelijoita jää siltikin ilman paikkaa. Onkin muodostumassa kylmäksi Kirjoittaja on viittomakielen tulkkiopiskelija, joka kirjoittelee pilke silmäkulmassa, lähinnä roskakoriinsa. faktaksi se, että vuosittain jotkut opiskelijat jäävät vaille harjoittelupaikkaa. Hakijoiden huimasta määrästä johtuen firmojen on ollut pakko ottaa käyttöön jonkinlaisia karsimiskäytäntöjä. Siitä syystä meiltä opiskelijoilta vaaditaan taitonäytteitä ja hakemuksia. Kuitenkin verrattaessa melkeinpä mihin tahansa muuhun alaan meidän alamme harjoittelujen hakukäytänteet ovat vaativia. Se on hyvä, sillä tällä tavoin firmat saavat harjoittelijakseen opiskelijan, joka on k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 34 4.12.2012 14.12 sarjak u va 35 todistanut paikkansa ansainneensa. Toisaalta tämä käytäntö aiheuttaa tulkkiopiskelijoille unettomia öitä ja kohtuuttomia manikyyrikustannuksia. En usko, että yhdeltäkään tulkkiopiskelijalta löytyy sellaista itsevarmuutta, että hän keskittäisi hakunsa vain yhteen tulkkifirmaan, vaikka se olisikin hänen toivepaikkansa. Harjoittelupaikan puutuminen kun voi pahimmassa tapauksessa kuitenkin venyttää koko opiskeluja ja valmistumista. Haluaisinkin nyt, Kielisillan tämänkertaisen tulevaisuus-teeman rohkaisemana, jakaa teille synkän salaisen haaveeni: Toivon, että jonakin päivänä meidän alamme harjoittelukäytännöt olisivat yhtenevät. Vaikka karsinnan vuoksi nykyiset, kenties jo hyväksi todetut, käytännöt pidettäisiin elossa, voitaisiin niitä muokata yhtenevimmiksi. Tällä hetkellä harjoittelupaikan hakeminen on kovan työn takana, kun toinen firma haluaa näytevideonsa viisiminuuttisena ja toiselle kelpaa vain kolmen minuutin mittainen. Tietenkin treffien tapaan saattaa olla hyvä tietää, millaisena kukin kumppani pihvinsä haluaa, ja tarjota hänelle sellainen. Palautetta Kielisillasta Lehti on visuaalisesti kaunis ja kompaktin kokoinen. Kansilehti ilahduttaa aina. Toivoisin Kielisiltaan enemmän esimerkiksi tulkkien kokemuksia. Tulkki Vallaton takaisin lehteen. Se oli hauskaa luettavaa, mutta niin totta. Kaipaan esimerkkejä elävästä elämästä. Tulkkihaastattelut ovat kivoja. Lisää selkeitä juttuja, ei vain lyhyitä artikkeleita. Ei enää ns. tietopaketteja Kelasta tai muista virastoista. Sarjakuvat ovat kivoja. Voit myös jatkossa lähettää palautetta lehdestä osoitteeseen [email protected]. Jutut kattavat alan laidasta laitaan, opintoihin asti. Sopivasti asiapitoisia juttuja, jotka eivät kuitenkaan ole kuivakoita. Kuvat elävöittävät lehteä. Ammatillisesta kehittymisestä voisi olla syvällisempiä juttuja ja enemmän tietoa. Jutut ovat olleet sopivan mittaisia. Ilmoitustaulu on mukava osio. Lumi suvi sipronen k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 2 kielisilta_0412_041212.indd 35 4.12.2012 14.12 Upeat aplodit kesken SVT:n syyskokouksen sai Satu ja Sami Siltalopin uusin ihme, Clarissa Saga Wilhelmina (51cm, 3550g), joka syntyi 6.10.2012 pikkusiskoksi Felixille (4v) ja Claudialle (2v). SVT onnittelee! Ihmeitä on täynnä päivän jokainen hetki, alkaa pienen prinsessan elämän retki. Rakas tyttäremme syntyi 28. 9. 2012 ja sai kasteessa nimen Ronja Elina Maria ja Timo Nousiainen & ylpeä isoveli Aaro [email protected] kielisiltakansi_0412.indd 4 4.12.2012 12.23
© Copyright 2024