02° 2014 - Suomen Viittomakielen Tulkit ry
k i e l i s i lta suomen kielisiltakansi.indd 1 viittomakielen tulkit ry 02° 2014 20.5.2014 08:25 2 Kielisilta issn 1797-4739 Julkaisija Suomen Viittomakielen Tulkit ry Toimitus Kielisilta c/o Loimo, Hitsaajankatu 1 as 78, 00810 Helsinki [email protected], www.tulkit.net/kielisilta-lehti Palautusosoite Taina Loimo, Hitsaajankatu 1 as 78, 00810 Helsinki Päätoimittaja Heidi Kenttälä, [email protected] Toimitussihteeri Taina Loimo Toimittajat Liisa Halkosaari, Titta Shemeikka, Minna Turunen, Iida Bernhardt Toimittajien osoitteet ovat muotoa [email protected]. Editointi ja oikoluku Marleena Sihvonen, Johanna Vuorinen Kuvitus Suvi Sipronen, Katariina Valentin, Vilma Pekkarinen Markkinointi Toimitus, [email protected] Taitto ja ulkoasu Muotoilutoimisto Kairo Oy, Runeberginkatu 35, 00100 Helsinki Paino Picaset Oy, Höyläämöntie 18 A, 00380 Helsinki Paperi sisus: 100 g G-print, kannet: 170 g Multiart Silk Osoitteenmuutokset Kielisilta postitetaan jäsenille Akavan Erityisalojen jäsenrekisteriin ilmoitettuun osoitteeseen. Jos olet AE:n jäsen, tee osoitteen- ja nimenmuutosilmoitus AE:n jäsensihteerille tai jäsenyyssivuilla osoitteessa www.akavanerityisalat.fi. Muut tilaajat voivat tehdä muutosilmoituksen SVT:lle osoitteeseen [email protected]. Kannen kuva Taivaanranta (akryyli) TEKIJÄ JAANA TIAINEN Taivaanranta on katseenvangitseva. Se huokuu ilmeikkyyttä, voimakkuutta ja värikkyyttä. Se muistuttaa kaunista viittomakieltä. Aineistopäivä ja ilmestymispäivä 3/14: 15.8. (ilmestyy 12.9.) 4/14: 14.11. (ilmestyy 12.12.) Kielisilta ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehtitilaukset [email protected] Kestotilaus 30,00 euroa, kappalehinta 9,50 euroa (+postituskulut) Lehdessä esiintyvien yksittäisten kirjoittajien esittämät mielipiteet eivät välttämättä vastaa SVT ry:n virallista kantaa. jäsenmaksut 2014 Kannatusjäsen Varsinainen ja opiskelijajäsen Henkilöjäsenet 75 €/vuosi. Lasku lähetetään. 1,25% päätoimen palkasta maksetaan Akavan Erityisaloille. Ilman palkkatuloja olevan opiskelijan jäsenyys on ilmainen. Lisätiedot: www.akavanerityisalat.fi Yritykset, yhdistykset ja muut yhteisöt 120 €/vuosi. Lasku lähetetään. kielisiltakansi.indd 2 20.5.2014 08:25 Kielisilta 02/2014 02 Kannen kuva 03 Toimitukselta 04 Puheenjohtajan palsta 05 Tulkkitoiminnan yhteistyöryhmän uutisia 3 Toimitukselta MITÄ TULKILLE KUULUU? 07 Uusia osaajia uunista ulos – liikaa, liian vähän vai sopivasti? 09 Tulkin asiakkaat eilen, tänään ja huomenna 12 Jaettuja polkuja 14 Suomalaisen viittomakielen osaamista voidaan pian testata 16 Sopimusasiaa: Tuntityösopimus 20 Viittomakielinen kirjasto verkossa jo tänä vuonna 21 Avoimin mielin avoimiin oviin 22 Sanalistoista videomerkintöihin älytaululla 24 ”Kyllä olen saanut olla mies” 26 Opinnäytetyöt kevät 2014 27 Oliko tässä jotain paitsiota tai pitkää? 28 Kokouksia ja kulttuuria Tampereella 29 Onnea Omnivis! 30 Lue minut ja sarjakuva 31Ilmoitustaulu KUVA KOTIALBUMISTA Mitä tulkille kuuluu? Lehden teemassa pähkäillään ensin tulkkikoulutuksen nykytilaa, sitten muistellaan asiakaskunnan ja tulkkeuden muutoksia vuosikymmenten saatossa, lopuksi piipahdetaan Jyväskylässä paikallisessa tulkkityöpajassa. Jyväskylä näkyy tässä numerossa enemmänkin, kuvien kera, kun Kielisilta vieraili Viittomakielen keskuksen avoimissa ovissa huhtikuussa. Ja samassa kaupungissa pysytään, kun projektitutkija Nina Sivunen kertoo missä mennään yliopiston projektissa, jonka tavoitteena on saada suomalainen viittomakieli Yleisiin kielitutkintoihin. Mitä lehdestä puuttuu? Kielisillan toimitus on vahvistunut hyvillä oikolukijoilla, mutta kirjoittavia toimittajia saisi olla opintovapaatapauksissa reservissä muutama. Jos siis yhtään on mielessä jotain, mistä kirjoittaa, tee se jo tänään. Ikitoimittaja Halkosaari yrittää siirtyä valokuvankäsittelyn puolelle, joten viimetipan yötoimittajan paikka on sekin auki. Kesällä on kiva kirjoittaa, lähetä meille jotain editoitavaa syksyn lehteen, aineistopäivä on 15.8.! Kuvareportaaseja ei ole nähty vähään aikaan, joten ota kamera mukaan, jos lähdet efslin seminaariin tai opiskelijoiden ESOSLIin. Chillailua kesääsi, tulkki! Liisa kielisilta_0214.indd 3 20.5.2014 08:28 P U H E E N J O H TA J A N P A L S TA 4 Vastuu laadusta kuuluu meille kaikille TEKSTI HEIDI KENTTÄLÄ KUVA LAURA PERÄMÄKI K elan uusin kilpailutuskausi on saanut keikat katoamaan ja työmäärän vähenemään. Kela itse väittää tilastojen näyttävän lähes samalta kuin viime vuonna tähän aikaan, mutta kentällä puhutaan toista. Liekö syynä keikkakatoon tulkkitoiveiden toteuttaminen, välittäjien pätemättömyys vai asiakkaiden vetäytyminen? Tällä hetkellä tilaukset eivät välity kilpailutusjärjestyksen mukaan tai ne katoavat edelleen bittiavaruuteen. Työn väheneminen aiheuttaa tuntuvan loven palkkapussiin, mutta myös heikentää tulkkauksen laatua. Kun työtä ei riitä kaikille, on tehtävä kaikki mitä kasaan saadaan. Kaiken lisäksi firmojen sisäisen optimoinnin kieltämisellä Kela poisti mielivaltaisesti firmojen vastuun tulkkauksen laadun tarkkailussa. On ymmärrettävää, että jos tällä hetkellä ainoa tapa laadun varmistamiseen on keikasta luopuminen, sitä ei mielellään tehdä. Joidenkin firmojen saattaa olla mahdollista luopua tilauksesta tarvittaessa tai järjestää tulkkipari työn sujuvuutta varmistamaan. Tulkin voi olla vaikea valvoa työnsä laatua, ja vaakakupissa tällä hetkellä painavampana on, ymmärrettävistä syistä, toimeentulo. Tulkkauksen laadun tarkkailu on ollut iso kysymysmerkki alalla jo pitkään. Tulkkijärjestöjen ja Kelan huhtikuisessa tapaamisessa keskustelimme jälleen laadusta. Kela totesi, etteivät he voi ottaa tulkkirekisteriä ja laadun valvontaa vastuulleen, mutta suostuivat yhteistyöhön, jos SVT lähtee ajamaan asiaa eteenpäin. Tulkkitoiminnan yhteistyöryhmässä (TTYR) olemme jo pitkään pyörineet aiheen ympärillä ja selvittäneet tahoja tulkkirekisterin ylläpitoon. Vielä sopivaa tahoa ei ole löytynyt. Kelaa kiinnosti myös mielipiteemme siitä, kuinka laatua voisi tällä alalla mitata. Kokemusvuodet ovat yksi tärkeä laadun mittari, mutta kuten tiedämme, se ei aina kerro koko totuutta. Alalla on tulkkeja, jotka eivät tee tulkkauksia kuin satunnaisesti tai joilla on ollut monen vuoden tauko tulkkaustyöstä. Täytyy myös huomioida se, että vastavalmistuneella tulkilla saattaa olla enemmän tietotaitoa jostakin aihealueesta kuin pitkään alalla työskennelleellä. Työkokemus ja kielitaidon karttuminen tuovat kuitenkin tulkkaukseen varmuutta ja sujuvuutta, joten kokemusvuodet olisi varmasti yksi laatua varmistava tekijä. Työ laatuasioiden ympärillä jatkuu ja puhututtaa niin SVT:n hallitusta kuin kentäl- lä työskenteleviä. Toivottavasti seuraavassa kilpailutuksessa huomioidaan taas laatu, jotta alamme pysyisi kehityksen tiellä. Jotta jaksaisitte tehdä laadukasta työtä, muistakaa työn vastapainoksi pitää myös lomaa. Rentouttavaa kesää kaikille! k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 4 20.5.2014 08:28 TTYR 5 Tulkkitoiminnan yhteistyöryhmän uutisia TEKSTI MARIKA RÖNNBERG (KUUROJEN LIITTO RY:N ERITYISASIANTUNTIJA, TTYR:N SIHTEERI) KUVITUS SUVI SIPRONEN T ulkkitoiminnan yhteistyöryhmä (TTYR) on laajentunut. Varsinaisia äänivaltaisia jäseniä, ja täten tulkkirekisterin ylläpitäjäjärjestöjä, ovat Suomen Viittomakielen Tulkit ry, Kuurojen Liitto ry, Kuuloliitto ry, Suomen Kuurosokeat ry ja uusimpana Suomen kirjoitustulkit ry. Kokouksissa on mukana kuitenkin laajempi ryhmä eri edustajia: Diak, Humak, Viittomakielialan Tulkkauspalvelun Tuottajat ry, Kuulovammaisten Lasten Vanhempain Liitto ry, Svenska Hörselförbundet rf, Kuurojen Palvelusäätiö ja valtion edustajana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Tulkkirekisteri Tulkkirekisteri on rekisteri niistä tulkeista, jotka ovat vuodesta 1978 lähtien kouluttautuneet tulkeiksi. Rekisterissä olevien tulkkien koulutus vaihtelee, sillä viittomakielen tulkkikoulutus on muuttunut vuoden 1978 viikonloppukurssista nykyiseen 240 opintopisteen ammattikorkeakoulututkintoon. Lisäksi rekisterissä on erillisen kirjoitustulkkikoulutuksen suorittaneita tulkkeja. Kaikista hyvistä suunnitelmista huolimatta tulkkirekisteri ei ole vieläkään minkään viranomaistahon vastuulla. Vielä ei tiedetä, mitä oikeustulkkirekisterin perus- taminen tuo tullessaan, mutta toistaiseksi rekisteri löytyy fyysisesti Kuurojen Liitosta. Tulkkirekisteriä päivitetään piakkoin. Harva muistaa ilmoittaa, jos muuttaa tai menee naimisiin ja nimi vaihtuu. Tähän liittyen olette saamassa postia alkukesästä. Mikäli postia ei kuulu ennen juhannusta, ota yhteys Kuurojen Liiton osastosihteeri Pirjo Sirkiään ([email protected])! Rekisterikokeet, mitä ihmettä? Tulkkirekisterikokeet aiheuttivat Kelan kilpailutuksessa paljon harmaita hiuksia sekä tarjousta jättäville palveluntuottajille että järjestöille. Tulkkirekisterikokeet ovat siis: »» viittomakielen tulkkirekisterikoe (v. 2001 alkaen), »» kuuroutuneille tulkkauksen rekisterikoe eli nykyään viitotun puheen rekisterikoe (v. 2008 alkaen), »» kuurosokeille tulkkauksen rekisterikoe (v. 2008 alkaen), »» suomenkielinen kirjoitustulkkauksen rekisterikoe (v. 2008 alkaen) sekä »» ruotsinkielinen kirjoitustulkkauksen rekisterikoe (v. 2010 alkaen). Ennen mainittuja vuosia ei tulkkirekisterikokeita ole voinut suorittaa. Esimerkiksi muuntokoulutuksessa ei ollut mahdollista suorittaa vaikkapa viittomakielen tulkkirekisterikoetta. Jos siis ET ole suorittanut sellaista täydennyskoulutusta, jossa on voinut suorittaa esim. kuurosokeille tulkkauksen rekisterikokeen, ja olet valmistunut ennen vuosituhannen vaihdetta, olet suorittanut kyllä K-tason tentin ja muita silloisiin vaatimuksiin liittyviä osia, mutta et tulkkirekisterikokeita. Tulkkitoiminnan yhteistyöryhmä on asiasta lähettänyt kirjelmän Kelaan, jossa asiaa selitettiin perin juurin. Otteita kirjelmästä: ”…on tärkeää huomioida, että tulkkirekisterikokeita ei voi suorittaa näyttökokeena eikä erillisinä kokeina, vaan ainoastaan koulutuksen yhteydessä.” k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 5 20.5.2014 08:28 6 M I TÄ T U L K I L L E K U U L U U ? ”Tutkintoon johtavassa aikuiskoulutuksessa ei ole tarvetta tulkkirekisterikokeiden järjestämiselle, sillä aikuisopiskelijat ovat jo aiemman koulutuksensa perusteella tulkkirekisterissä.” ”Pyydämme Kelaa siis huomioimaan, että osalla pitkään työssä olleista tulkeista ei ole ollut mahdollisuutta suorittaa tulkkirekisterikokeita, vaan heidät on hyväksytty tulkkirekisteriin kulloinkin voimassa olevien pätevöitymissääntöjen mukaisesti koulutuksen suorittamalla. Opistotasoisessa koulutuksessa tämä tarkoitti viittomakielen K-tason tentin suorittamista hyväksytysti.” Tulkin ammattisäännöstö uusittu Asioimistulkin ammattisäännöstö on uudistunut (löytyy osoitteesta www.kaj.fi). Uusimistyössä oli mukana myös SVT, joten tulkkitoiminnan yhteistyöryhmässä olemme pienin muutoksin hyväksyneet uudet ohjeet. Tulkin ammattisäännöstö sitoo jokaista tulkkia. Säännöstöön liittyy myös vähän laajempi selitysosa, joka ei aivan vielä ole valmis. Kaksi lisäpykälää TEKSTI LIISA HALKOSAARI Uusittu ammattietiikka vaikuttaa hyvin suunnitellulta. Esteellisyys ja pätevyys on aivan loogisesti nyt erotettu omiksi kohdikseen. Kohta 7 onkin sitten nielaissut sisäänsä isomman satsin, mutta tuntuu silti selkeältä: Puolueettomuus ja asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen liittyvät vahvasti toisiinsa. Joitain ilmaisuja on uudessa tekstissä puettu selkeämpään muotoon. Solidaarisuus ja moitteeton käytös on kohdissa 9 ja 11 korvattu ilmaisuilla, jotka selkeämmin kertovat, mitä tarkoitetaan. Myös etiikan ehkä siteeratuin pykälä, ehdoton vaitiolovelvollisuus on uskallettu korvata Kysymyksiä? Ota yhteyttä [email protected] tai käy tulkkitoiminnan yhteistyöryhmän sivulla salassapitovelvollisuudella. Pikainen tiedonhankinta jätti itselleni avoimeksi, millä perusteella kumpaakin termiä eri yhteyksissä yleensä käytetään. Erityisesti haluaisin hehkuttaa uutta kohtaan 10. Vihdoin tulkilla on jopa velvollisuus ilmoittaa muille osapuolille, jos työn tekeminen alkaa olla mahdotonta! Yritän muistaa erityisesti tämän, kun seuraavan kerran tihrustan viittojaa pylvään takana, tai puhuja erehtyy liian kauas mikrofonistaan. Vertaile itse lisää, vanha ammattietiikka löytyy vielä SVT:n sivuilta. kl-deaf.fi/tulkki-toiminnan-yhteistyoryhma/. Sivuilta voit lukea esimerkiksi vanhoja pöytäkirjoja. Sivut uusitaan pian. Tulkin ammattisäännöstö Kuurojen Liitto ry | Kuuloliitto ry | Suomen Kuurosokeat ry | Suomen Viittomakielen Tulkit ry | Suomen kirjoitustulkit ry Tämä ammattisäännöstö sitoo kaikkia niitä tulkkeja, jotka on merkitty yllä mainittujen järjestöjen pitämään tulkkirekisteriin. Ammattietiikka 1. Tulkilla on salassapitovelvollisuus. 2. Tulkki ei käytä väärin mitään tulkkauksen yhteydessä tietoonsa tullutta. 3. Tulkki ei ota vastaan toimeksiantoa, johon hän on esteellinen. 4. Tulkki ei ota vastaan toimeksiantoa, johon hänellä ei ole riittävää pätevyyttä. 5. Tulkki valmistautuu tehtäväänsä huolellisesti ja ajoissa. 6. Tulkki tulkkaa kattavasti, ei jätä mitään pois eikä lisää mitään asiaankuulumatonta. 7. Tulkki on puolueeton viestinvälittäjä eikä anna tunteidensa, asenteidensa tai mielipiteidensä vaikuttaa työhönsä, vaan kunnioittaa asiakkaidensa itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. 8. Tulkki ei toimi tulkattavien avustajana tai asiamiehenä eikä toimeksiantonsa aikana ole velvollinen hoitamaan muita kuin tulkkaukseen kuuluvia tehtäviä. Kuurosokeille tulkkaukseen kuuluu myös opastus ja kuvailu. 9. Tulkki käyttäytyy tilanteen ja toimeksiannon vaatimalla tavalla. 10. Tulkki ilmoittaa seikoista, jotka vaikeuttavat oleellisesti tulkkausta tulkkaustilanteessa. 11. Tulkki ei toimi ammattikuntaansa haittaavalla tavalla. 12. Tulkki kehittää jatkuvasti ammattitaitoaan. Ammattisäännöstön rikkominen Mikäli tulkin todetaan toimineen tämän ammattisäännöstön vastaisesti, ryhtyy tulkkitoiminnan yhteistyöryhmä tulkkirekisterin säännöissä määrättyihin toimenpiteisiin. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 6 20.5.2014 08:28 M I TÄ T U L K I L L E K U U L U U ? 7 Uusia osaajia uunista ulos – liikaa, liian vähän vai sopivasti? TEKSTI TERHI RISSANEN (DIAK), RAIJA ROSLÖF (DIAK) & EEVA SALMI (HUMAK) KUVITUS SUVI SIPRONEN E duca-messuilla tulevaisuudentutkija Leena Jokinen esitteli koordinoimansa Get a Life -projektin ajatuksia työn tulevaisuudesta ja siinä sivussa myös ”koulutuslupauksen pettämistä”. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että koulutus työhön ei enää takaa sitä, että ahkerasti ja tunnollisesti opiskeleva ja opinnoissaan menestyvä ihminen saisi palkkioksi pysyvän työpaikan, jossa hän suorittaa hänelle annettuja tehtäviä aktiiviset työvuotensa, minkä jälkeen häntä odottaa ansaittu eläke. Lupauksen pettäminen näkyy esimerkiksi siinä, että korkeakoulutettujen työttömyys on lisääntynyt Suomessa koko 2010-luvun ajan. Viimeisen vuoden aikana viittomakielentulkkien koulutuspaikkoja kohtaan on tullut yhä enemmän vaateita tulkkien kou- lutusmäärän vähentämiseksi. Huolestuneet yhteydenotot liikakoulutuksesta ovat tulleet työkentältä valmiilta tulkeilta. Tämä on hyvin helppo ymmärtää tilanteessa, jossa tuntuu, ettei työ jakaannu oikeudenmukaisesti valmiille osaajillekaan. Tutkintoon johtava neljävuotinen koulutus ei luonnollisestikaan pysty reagoimaan nopeisiin suhdannevaihteluihin, mutta pitkällä tähtäimellä oppilaitokset ennakoivat työelämän ja työmarkkinoiden muutoksia. Tähän pitkäkestoiseen työelämän muutokseen sekä Diakissa että Humakissa on valmistauduttu pitkään. Diakissa aloitettiin syksyllä 2011 uusi opetussuunnitelma, jossa opiskelijat suuntautuvat opintojensa aikana joko kielten väliseen tulkkaukseen (suomi– suomalainen viittomakieli) tai kielensisäiseen tulkkaukseen (suomi–puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiomenetelmät). Tämän hetkisten tietojen mukaan vuoden päästä keväällä Diakista olisi valmistumassa 16 viittomakielen tulkkaukseen suuntautunutta opiskelijaa ja keväällä 2016 14 viittomakielen tulkkaukseen suuntautunutta (alustava tieto suuntautumisesta). Humakissa on niin ikään tehty opetussuunnitelman muutos, joka valmistaa tulkkeja entistä monipuolisemmin tulkkausalan tarpeisiin. Lisäksi Humakissa on myös vähennetty aloituspaikkoja vuoden 2014 sisäänotossa. Tämä vähentää valmistuvien määrän tulevaisuudessa noin kolmeenkymmeneen tulkkiin. Tulkkien työllisyys Tulkkausalan työmarkkinat ovat vuosien myötä kehittyneet kohti vakiintuneempia k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 7 20.5.2014 08:28 8 M I TÄ T U L K I L L E K U U L U U ? työsuhteita, mutta siitä huolimatta alalla on ollut edelleen tuntiperustaisia työsuhteita sekä kausittaista työttömyyttä. Tuoreinta tietoa työllisyydestä kertovat SVT:n tilastot ja Diakin opiskelijoiden Saara Saarikon ja Heta Suonpään tekemä opinnäytetyö Uusi tulkki tahtoo töihin: Selvitys vuosina 20112013 valmistuneiden viittomakielentulkkien työllistymisestä (www.theseus.fi). SVT:n tilastojen mukaan heidän jäsenistöstään työttöminä on 10 henkilöä (maaliskuu 2014), kun aiemmin luvut ovat vaihdelleet 1-2 työttömään. Työttömyys on siis lisääntynyt, vaikka henkilömäärät ovat toki pieniä. Diakin opinnäytetyön mukaan työllistymisaste on edelleen koko Suomen työllistymiskenttään verrattuna epätavallisen korkea: yli 90 % valmistuneista on työllistynyt ja niistä, jotka eivät tutkimuksen teon aikana olleet työssä, osa oli äitiyslomalla tai opiskeli lisää. Nyt saatavilla olevien tilastojen mukaan ylituotantoa ei siis ainakaan vielä ole. Tulkkaus on ollut muista työmarkkinoista poikkeava ala, koska käytännössä kaikille koulutuksesta valmistuneille on ollut tarjolla työtä, ilman että siitä on joutunut kilpailemaan tai että valmistuneiden keskinäisellä osaamisella olisi ollut merkitystä työllistymisessä. Työelämässä tapahtuneet niin organisatoriset kuin työoikeudelliset muutokset ovat tuoneet viittomakielen tulkkauksen lähemmäs tavanomaista markkinatilannetta: työpaikkoja haetaan omalla osaamisella, hyvistä osaajista kilpaillaan ja vähemmän hyvät osaajat eivät välttämättä työllisty, ainakaan heti. On selvää että tämä muutos vaatii totuttelua, mutta siinä on myös mahdollisuuksia. Yritykset voivat rekrytoinnissaan keskittyä valmistuneiden osaamiseen, potentiaaliin ja toisaalta heidän persoonallisiin kykyihinsä. Ne joilla työnhaussa ei heti tärppää, saavat suoran viestin siitä, että taitoja täytyy vielä kehittää, jotta saa työpaikan. Tulevaisuuden työelämä Tulevaisuuden tutkijoiden mukaan työelämä tulee muuttumaan yhä enemmän siihen suuntaan, että mitään takuita ei kukaan voi työllistymisestä tai ainakaan unelmatyöl- listymisestä antaa missään koulutuksessa. Näyttää siltä, että tulevaisuudessa jokainen takoo oman onnensa omilla kyvyillään, ideoillaan ja unelmillaan panostamalla luovaan vuorovaikutukseen muuttuvissa työyhteisöissä ja erilaisiin kokoonpanoihin verkottumalla. Itsensä työllistäminen itse valitsemallaan tavalla on jo todellisuutta monille nuorille. Tulevaisuudentutkijat kehottavat katsomaan pitkälle tulevaisuuteen, myös siihen, että sama yksilö voi hyvinkin muuntautuvilla tavoilla tulla toimeen elämänsä varrella, kunhan osaa tarttua tilaisuuksiin, eikä vain tarttua, vaan luoda niitä myös itse. Tulkki voi jo nyt vaihdella eri asiakasryhmien ja kommunikaatio- ja tulkkausmenetelmien ja kielten välillä tulkin uransa aikana. Hän voi opettaa, toimia asiantuntijana, tulkkivälittäjänä, materiaalintuottajana tai tulkkiyrityksen johdossa. Tulkit ovat vuorovaikutuksen asiantuntijoita, joiden työllistyminen nykyistä laajemmille työmarkkinoille on tulevaisuutta. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 8 20.5.2014 08:28 M I TÄ T U L K I L L E K U U L U U ? 9 Tulkin asiakkaat eilen, tänään ja huomenna TEKSTI PIRKKO MIKKONEN KUVITUS VILMA PEKKARINEN T änä päivänä tulkit kuuluvat luontevana osana tulkin käyttäjien elämään. Viittomakielen ja viittomakielisten aseman nousu on edesauttanut tulkkikoulutuksen kehittymistä määrällisesti ja laadullisesti. Tulkkauspalvelu on vahvistanut viittomakielisten osallisuutta yhteiskunnalliseen toimintaan. Tulkkien asiakkaat sekä tulkit ammattikuntana ovat kehittyneet tulkkauspalveluiden 35 olemassaolovuoden aikana kiitettävästi. Koulutetut tulkit ja riittävä tulkkauspalvelu mahdollistavat viittomakielisten valmistumisen mihin tahansa ammattiin. Meille on esimerkiksi muodostunut akateemisten viittomakielisten ryhmä. Korkeamman koulutuksen seurauksena entistä useammalla on haasteellinen työpaikka, jossa tarvitaan työpaikkatulkkausta. Osallistuminen erilaisten organisaatioiden ja yritysten toimintaan, myös kansainvälisesti, asettaa tulkkien osaamiselle isoja haasteita. Tulkkauspalveluiden alkumetrejä Viittomakielen tulkin ja tulevan tulkkikouluttajan urani alkoi siitä, kun vuonna 1978 Kuurojen Liiton tulkkisihteeri Aulikki Jääskeläinen tuli Kuopion kuurojen yhdistykselle keräämään nimiä tulevaan tulkkirekisteriin. Vuonna 1979 alkaisi viittomakielen tulkkipalvelut. Aulikki sai kuurojen yhdistyksiltä esityksiä henkilöistä, jotka kuurojen mielestä osaavat viittoa ja ovat tulkin tehtävään sopivia. Listalle päässeet olivat joko kuurojen lähisukulaisia tai henkilöitä, jotka työskentelivät kuurojen parissa. Heiltä edellytettiin Kuurojen liiton asioimistulkkikoulutuksen suorittamista lähivuosina. Pääsin listalle, koska olin toiminut vuodesta 1974 alkaen kuurojen lasten opettajana. Käytin kuuluisassa oralistisessa koulussa ensimmäisenä viittomakieltä opetuksessani ja tulkkasin koulun tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia. Kävin kuurojen yhdistyksellä, koska huomasin, että siellä voi oppia kuurojen käyttämää viittomakieltä. Erityisopettajakoulutuksessa oli 110 tuntia totaalikommunikaatiota, eli puhuttiin ja viitottiin samanaikaisesti. Asioimistulkkaukset aloitin opettajan työni ohessa ilman tulkkauksen koulutusta. Osallistuin Kuurojen Liiton asioimistulkkikurssille 80-luvun alussa ja tein tulkkauksia kurssijaksojen välissä. Lopuksi sain kuuroilta lausunnon tulkin taidoistani ja olin valmis asioimistulkki. Kuopiolaiset kuurot olivat kannustavia, k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 9 20.5.2014 08:28 10 M I TÄ T U L K I L L E K U U L U U ? vansa kokonaan riippuvainen tulkista. Hän haluaa tehdä liiton tulkin kanssa ollakseen vahvempi. Tulkki ymmärretään monessa paikassa, myös viranomaisten luona, kuuron asiamieheksi. Tulkin tehtävänä on luoda ilmapiiri, jossa kuuro tuntee vammansa vähäiseksi ja tuntee itsensä tasavertaiseksi kuulevan kanssa. Viittomakielen tulkilla on eräässä mielessä näyttelijän tehtävän tapainen ammatti. Tulkin on oltava monella tavalla kypsä persoona, jolla on laaja yleissivistys. Koulutuksen tulisi vastata tehtävän vaativuutta. Tositoimiin auttavaisia ja kiitollisia, kun saivat edes jonkinlaista kieliapua. Tulkkina toimimisen pohjaksi luin Eino Savisaaren artikkelin Tulkitsemisen etiikkaa (1976). Tässä muutamia poimintoja: Kun tulkitsemista aloitteleva henkilö joutuu tulkitsemistilanteeseen, hän tuskin miettii, mitä kaikkea tulkitsemisessa oikein tapahtuu. Hän vain pyrkii tekemään työnsä mahdollisimman hyvin ja viittoo niin hyvin kuin taitaa. Tulkin ensimmäinen velvollisuus on osata kaikki ne viittomat, joiden käyttö tulkintatilanteessa on tarpeen. Hänen on seurattava viittomakielen kehitystä pystyäkseen ymmärtämään ja käyttämään kaikkia kielen antamia mahdollisuuksia. Hänen tulee elää ajan hermolla, sillä kuurojen sosiaalisessa kentässä kieli on kehittyvää ja muotoutuvaa jatkuvasti. Kuurojen oma viittomakielen taito on hyvin eritasoista – toisen kohdalla ymmärtäminen edellyttää simultaanista viittomista, toisen kohdalla menee perille vain varsinainen viittomakieli. Kuuro saattaa olla hyvin epävarma asiastaan – miten tulee toimia ja ajaa asiaansa. Kuuro voi tuntea ole- Otin tulkkikoulutuksen kehittämisen elämäntehtäväkseni. Sain kutsun tulla aloittamaan Pohjois-Savon opistolla ensimmäistä viittomakielialan koulutusta 1983. Samalla sain itse mahdollisuuden opiskella viittomakieltä ja tulkkausta. Istuin 80-luvun opiskelijoitteni mukana vierailijoiden pitämillä tunneilla. Kuopiolaiset kuurot toimivat opiskelijoiden kielikummeina ja olivat aktiivisesti mukana tulkkauksen harjoitteluissa. Tulkkauspalvelun alkumetreillä kaikki olivat noviiseja: tulkeilla ei ollut riittävästi tietoa ja taitoa, ja tulkin asiakkaat eivät tienneet, miten toimia uusissa tilanteissa. Tulkeille alkoi kertyä vähitellen kokemusta erilaisista tilanteista, ja heistä tuli huomaamattaan tilanteiden ohjailijoita. Oli suuri vaara, että ohjailusta tulisi vallan käyttöä. Tulkin tehtävä oli saada tulkkauksen osapuolet toiminnallaan tasavertaisiksi. Tulkkaustilanteessa tulkki tai kuuro kertoi, miten tulkkaus toimii. Joskus kävi niin, että kerrottuaan etukäteen tulkille asiansa, kuuro ei enää varsinaisessa tilanteessa kertonutkaan asiaa yhtä laajasti. Kuulevaa osapuolta hämmensi alkuvaiheessa tulkin käyttämä minä-muoto suomen kielelle tulkkauksessa. Asiakkaat olivat kuuroja, mutta se ei automaattisesti tarkoittanut viittomakielistä tulkkausta. Kuurot olivat oralistisen koulun kasvatteja, joille huulilta luku oli tärkeä osa kommunikaatiota. Tulkille outoja käsitteitä oli pakko sormittaa ja käyttää selkeää huuliota – kuurot eivät monesti itsekään tienneet, miten kyseinen asia viitotaan. Tulkin käytön koulutus Kuurojen Liitto toteutti kuurojen yhdistyksillä projektina Tulkkipalvelu-kurssin, jonka sisältöjä olivat: Kuuron ja kuulevan kohtaaminen, Miksi tulkkia tarvitaan, Tulkinkäyttäjäryhmät, Kuka voi toimia tulkkina, Erilaisia tilanteita, joihin voi tilata tulkin, Tulkkipalvelun hakeminen, Tulkin tilaaminen, Tulkkaustilanne, Tulkkipalvelun ongelmia, Tulkkitoiminnan historiaa, Tulkkipalvelun tulevaisuus ja Tulevaisuuden utopia. Kouluttajien mukaan utopiaa olisi tulkkikeskusten perustaminen, kulujen siirtyminen valtion maksettavaksi, kaavakkeiden täyttämisestä luopuminen, se, että tulkin voisi tilata kuuro tai kuuleva, ettei asiakkailla enää olisi henkilökohtaisia tulkkipäätöksiä ja että opiskelutulkit olisivat oppilaitosten työntekijöitä. Kurssilla korostettiin, että tulkkaustilanteessa sekä kuuro että kuuleva ovat vastuussa asian hoitumisesta. Kuuro on k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 10 20.5.2014 08:28 M I TÄ T U L K I L L E K U U L U U ? itsenäinen ihminen, joka hoitaa asiansa kuulevan kanssa, ei tulkin avustuksella, joka on vain kielen välittäjä. Tulkkipalveluohjeistus ja ensimmäiset eettiset ohjeet olivat kuuroa suojelevia: jos kuuro ei ollut tyytyväinen tulkkaukseen, hänellä oli oikeus keskeyttää tulkkaus ja tilata paikalle toinen tulkki. Kuuron oman kielitaidon osuutta ei nostettu esiin. Tulkin käytön koulutusta ei ole projektin jälkeen toteutettu. Joillakin paikkakunnilla tulkkikeskukset (nykyisin yritykset) ovat järjestäneet koulutuksia. Huimasti kehittyneet tulkkaustilanteet vaatisivat jatkuvaa asiakaskoulutusta, joka kuuluu kaikille, ei vain uusille tulkin käyttäjille. Tulkkien ja asiakkaiden kielitaitojen kehittyminen Tulkin päätehtävä on viestin välittäminen. Se edellyttää sitä, että tulkki ja tulkkaustilanteessa mukana olevat ymmärtävät toisiaan ja tulevat ymmärretyiksi. Yksi onnistuneen tulkkauksen perusedellytyksiä on kielten erinomainen taito. Kuuroilta saa palautetta siitä, että tulkit eivät ymmärrä asiakasta, eivätkä aina osaa viittoa ymmärrettävästi. Osaltaan tulkattavien tilanteiden ja asioiden tuttuus sekä asiakkaiden tunteminen auttavat ymmärrettävyyttä. Entisenä kuurojen lasten opettajana kannan huolta kuurojen viittomakielen ja suomen kielen taidon kehittymisestä. Viittomakieli on ollut oppiaineena kuulovammaisten kouluissa vasta vähän aikaa. Monilla ei ole ollut mahdollisuutta opiskella omaa äidinkieltään kouluaikanaan tai sen jälkeen. He eivät ole saaneet tietoa suomalaisen viittomakielen kieliopista ja sen erilaisista ilmaisutavoista. Koska kielten opiskelu auttaa kehittämään yleistä kielikykyä, on harmillista, että edes oman äidinkielen opiskelu ei ole ollut kaikille mahdollista. Olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka paljon kielen opiskelu voi vaikuttaa tulkkaustilanteessa ymmärtämiseen ja ymmärretyksi tulemiseen. Tulkit kokevat usein suomen kielelle 11 Tulkkien taitoja arvioidaan joskus rankastikin. Eniten harmittaa se, kun asiakkaat odottavat vastavalmistuneelta ja 15 vuotta alalla toimineelta tulkilta samanlaisia taitoja. tulkkaamisen ongelmalliseksi, vaikka tulkkien suomen kielen taito on erinomainen. He palveluyritykset ovat viisaita, eivätkä laita vastavalmistunutta toteuttamaan yksinään ovat kuulleet äidinkieltään syntymästään saakka ja opiskelleet sitä peruskoulussa, lukiossa sekä myös tulkin tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Viittomakieli on tulkkiopiskelijoiden ties kuinka mones vieras kieli. Vain muutamat ovat opiskelleet sitä ennen koulutukseen tuloaan. Tulkkikoulutuksen aikana viittomakieltä opiskellaan noin 2000 tuntia, minkä lisäksi sitä käytetään jatkuvasti tulkkauksen ja kääntämisen opiskelussa ja harjoitteluissa. Koulutuksessa opetetaan akateemiseen tutkimukseen pohjautuvaa viittomakieltä. Sen lisäksi opiskelijat harjoittelevat kielen käyttöä eri-ikäisten ja eri tavoin kieltä käyttävien viittomakielisten kanssa. Kielen analysointi kielistudiossa on tärkeää. sellaista toimeksiantoa, johon rahkeet eivät vielä riitä. Tulkkaustilanteessa kaikilla on vastuu omasta kielellisestä ilmaisustaan ja viestin välittymisestä. Kuuleva osapuoli saa käsityksen kuurosta asiakkaasta tulkkauksen kautta. Kuuron tuottaman tekstin pitäisi olla niin hyvin muotoiltua, että tulkin on mahdollista ymmärtää viestin sisältö ja tulkata se rikkaalle kohdekielelle. Asiakkaan hyvin valmistellut puheenvuorot antavat tulkille mahdollisuuden tulkata parhaalla mahdollisella tavalla. Tulkkauksen osapuolet antavat tulkkauksen kautta hyvän kuvan itsestään keskustelukumppanille tai suuremmalle kuulijajoukolle. Onnistunut yhteistyö tulkin kanssa saa asiakkaan syttymään ja päinvastoin: toimiva kommunikaatioyhteys saa tulkin tulkkaamaan parastaan. Onnistuneen yhteistyön pohjana on keskinäinen luottamus sekä toinen toisensa arvostaminen. Huimaa kehitystä on tapahtunut Nuorten kuurojen kielitaitotilanne on parantunut. Viittomakieli on oppiaine kuulovammaisten kouluissa ja viittomakieltä voi opiskella yliopistotasolla tohtoritutkintoon asti. Koulutustausta, tulkkauskokemukset sekä kansainväliset kontaktit ovat kehittäneet kuurojen kieli- ja kielenkäyttötaitoa. Tulkkaustilanteisiin on tullut uusia haasteita ja vaatimuksia. Tulkkien taitoja arvioidaan joskus rankastikin. Eniten harmittaa se, kun asiakkaat odottavat vastavalmistuneelta ja 15 vuotta alalla toimineelta tulkilta samanlaisia taitoja. Vastavalmistuneen insinöörin ei odoteta ensimmäisenä työnään suunnittelevan yksin tarkkoja lujuuslaskelmia vaativaa siltaa. Sen aika on vasta monen työvuoden jälkeen. Tulkkaus- Tulevaisuus Koulutuksen myötä tulkin työ on täsmentynyt, tarkkarajaistunut ja professionaalistunut. Tulkkauspalvelun tavoite, oikea tulkki oikeaan tilanteeseen, on iso haaste yrityksille, mutta kun kaikki hoitavat mallikkaasti oman vastuunsa, kehitysprosessi jatkuu. Tulevaisuus tuo tulkin opintoihin ja työelämään uusia asiakasryhmiä ja kommunikaatiomenetelmiä. Kaikkien eri menetelmien seassa on muistettava, että tulkkien vastuulla on tuottaa laadukasta palvelua maamme yhdelle viralliselle kielivähemmistölle, viittomakielisille. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 11 20.5.2014 08:28 12 M I TÄ T U L K I L L E K U U L U U ? Jaettuja polkuja KOONNUT MINTTU LAINE KUVAT LIISA HALKOSAARI J yväskylässä järjestettiin tänä keväänä kaksi tulkkityöpajaa, joissa keskusteltiin tulkkien suhteista viittomakielisiin yhteisöihin. Hyvän palautteen keränneet tapahtumat saanevat jatkoakin. Vastaavia kokoontumisia voisi varmasti toteuttaa muuallakin. Tässä ja viereisessä jutussa tulkkityöpajoista kertovat niitä järjestämässä mukana olleet Sarah Compton ja Nina Poikolainen sekä Tuulia Minkkinen ja Anne Kettunen, jotka osallistuivat tapahtumiin. Nina Poikolainen tempautui mukaan työpajojen suunnitteluun. Matalan kynnyksen tapahtumia olivat toteuttamassa paikallisten tulkkien kanssa SVT ja Jyväskylän yliopisto. “Alunperin en ajatellut, että kyseessä olisi työpajasarja, vaan olin mukana keskustelemassa mielenkiintoisista, minulle uusista käsitteistä. Käsite ‘uusi kielenkäyttäjä’ nousi esille eräässä toisessa asiayhteydessä. Koska olen itse uusi kielenkäyttäjä muutamassakin kielessä – viittomakieli mukaan luettuna – oli mielenkiintoista keskustella siitä. Ajattelin, että tällaisessa firmarajat ylittävässä kokoontumisessa voi irtautua arjen tapahtumista ja käytännöistä ja pohtia asioita hieman yleisemmällä tasolla. Työpajat tarjosivat minulle "yksinäisenä" palveluntuottajana hyvän mahdollisuuden kuulla muiden ajatuksia, tavata muita Tulkkityöpajat 2014: bit.ly/1ivxL1U Joan Pujolar puhuu käsitteestä ‘uusi kielenkäyttäjä’ 'New speaker': challenges and opportunities: bit.ly/1sr3jxv Päivän päätteeksi kouluttaja Sarah Compton jakaa todistuksia osallistujille. tulkkeja ja avartaa vähän omaa ajatteluani. Jokapäiväisessä työssä keskityn aikalailla vain tulkkaamaan, raportoimaan ja laskuttamaan. Tulkkauksen tai kielen pohtiminen yleensäkin jää hyvin vähälle. Työpajat olivat mahdollisuus pysähtyä ja pohtia omaan rooliani tulkkina ja viittojana. Ne olivat minulle sellaista ammatti-identiteetin huoltoa.” Ensimmäisessä työpajassa puhuttiin kunkin omasta tiestä tulkin ammattiin ja viittomakielen käyttäjäksi. Tuulia Minkkinen oli yksi neljästätoista osallistujasta. “Kiinnostuin ensimmäisestä tulkkityöpajasta sen aiheen (Polkuja viittomakielisiin yhteisöihin) kautta, myös esimieheni kannusti mukaan. Työelämässä vastaavanlaiseen keskusteluun avautuu harvoin tilaisuutta, etenkään muiden firmojen tulkkien kanssa. Oli ilahduttavaa huomata, kuinka työpajassa soljui vapaa keskustelu. Työpajan aiheen mukaisten teemojen lisäksi pääsin keskustelemaan eri-ikäisten tulkkien kanssa heidän taustoistaan ja siitä, kuinka kukin oli löytänyt tiensä tulkiksi ja viittomakielisten yhteisöjen äärelle. Tilaisuuden avauksessa sekä keskusteluiden alustuksissa painottui tieteellinen näkökulma, välillä on kuitenkin virkistävää pohtia asioita myös teoreettisesti. Työpajassa käsiteltiin paljolti yhtä ainoaa termiä (new speaker) ja sen käytettävyyttä, mikä Päivää purkamassa Jenni Laine, Matu Alapuranen ja Elsa Lindberg. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 12 20.5.2014 08:28 M I TÄ T U L K I L L E K U U L U U ? tarjosi ainakin minulle hyvin uudenlaisen näkökulman. Pääosin asia olikin helposti lähestyttävää ja kiinnostavaa.” Anne Kettunen pääsi osallistumaan molempiin työpajoihin. Ensimmäinen työpaja kesti reilut kaksi ja toinen viisi tuntia. “Ensimmäiseen työpajaan varattu aika meni liiankin nopeasti. Keskusteltavaa käsiteltävistä aiheista ja niiden ulkopuolel- takin olisi riittänyt pidempäänkin. Toiselle työpajalle varattu lauantaipäivä oli ajallisesti sopivan mittainen, mutta haasteellinen järjestäjille. Miten saada päivä sopimaan mahdollisimman monelle ja kaikki halukkaat osallistumaan? Toisessa työpajassa oli uusi ja erilainen toimintapa, piristävää vaihtelua perinteiselle keskustelulle. Moot court (oikeudenistunto) 13 oli hauska ja mielenkiintoinen tapausten käsittelytapa. Keskustelu ja kokemusten vaihto oli antoisaa, kun perustelimme tapauksia sekä puolustuksen että vastapuolen näkökulmasta. Toivoisin, että työpajat jatkuisivat ainakin jossakin muodossa. Joku kokoontuminen voisi olla vapaamuotoisempikin.”. Shared paths: The struggles of becoming and being interpreters TEKSTI SARAH COMPTON The opportunity to develop the sign language interpreter professional development workshop series came about as a result of one of the social impact activities our research team had held last fall. Since coming to Finland in 2011, I have been looking for a way to give back to the Deaf, sign language, and interpreting communities and was delighted to be able to contribute in this way! What has struck me most about our discussions has been the shared experience of struggling with how to best address the questions and issues around our relationships with (and to) the Deaf community. These echo the conversations we’re having in interpreting communities in the US. Are we legitimate signers/speakers (and according to whom)? What implications does this have for our participation in the Deaf community (as well as the spoken language communities in which we work/live)? Perhaps most striking of all was listening to an interpreter in Jyväskylä remark, “I feel guilty for not spending more time socializing with the Deaf community.” It was as though I had been back home in the US. This is a principle concern shared by interpreters in the US as well. Anecdotally, a few weeks later I received an email from a friend of mine training to become an interpreter in the US who, as part of her studies, was asked to interview interpreters for advice on “suggestions for interpreting students with respect to their socializing with deaf people for whom they interpret (both in and out of an assignment).” Perhaps unique to the Finnish context is that traditional Deaf clubs are still alive and well. (In fact, the first Deaf club I ever visited was here in Jyvaskyla.) In the US, they are no longer in existence. So, in this respect, while the questions and issues about where and when to socialize in the Deaf community are shared by interpreters in both countries, the discussions are a bit different as they are shaped by the places and spaces where we can/do socialize. Lastly, I found it interesting to learn that the majority of interpreters in the workshops learned about the possibility of becoming an interpreter through the famous college/university ‘book’ (toim. huom. Ammatinvalinnan opas) that lists the various study programs available. This book, seems to be a shared entry point into the interpreting and Deaf communities (which I find fascinating!). I would be eager to hear more about how, when, and by whom the contributions on sign language interpreting came to be a part of the ‘book’! This has been an enriching and rewarding experience – one of the highlights of my time here in Finland! This collaborative effort among professionals working within the academy, organizations and agencies, and the interpreting community is a testament to the power of vision and synergy. I’ve been impressed by the questions that are being asked, the discussions that are taking place, and the commitment that interpreters (and interpreting agencies) have to the communities in which they work. I already have and will continue to draw on the lessons I’ve learned from these experiences in my work as an interpreter, researcher, and teacher. Sarah Compton on jatko-opiskelija ja tulkki työkielinään ASL, englanti ja espanja. Hän tekee parhaillaan väitöstutkimusta Jyväskylän yliopistossa kieli- ja koulutuspolitiikasta kuurojen ja huonokuuloisten opetuksessa USA:ssa. http://works.bepress.com/compton/ k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 13 20.5.2014 08:28 A J A N K O H TA I S TA 14 Suomalaisen viittomakielen osaamista voidaan pian testata TEKSTI JA KUVA NINA SIVUNEN KUVITUS VILMA PEKKARINEN V iittomakielen tutkinto tullaan tulevaisuudessa liittämään Yleisiin kielitutkintoihin (YKI). Aikuisille kielenoppijoille tähdätty Yleisten kielitutkintojen tutkintojärjestelmä on Jyväskylän yliopiston ja Opetushallituksen yhteisesti kehittämä ja toiminut vuodesta 1994. Yleiset kielitutkinnot on toisen ja vieraan kielen tutkintojärjestelmä, johon kuka tahansa aikuinen voi osallistua riippumatta siitä, missä hän on kielitaitonsa hankkinut. YKI:ssa on yhdeksän tutkintokieltä: suomi, ruotsi, saame, englanti, venäjä, ranska, italia, espanja ja saksa. Suomalainen viittomakieli (SVK) on valmistuessaan YKI:n kymmenes tutkintokieli. Suomalaisen viittomakielen osaamista on testattu Kuurojen Liiton järjestämillä Aja K-tason tenteillä vuodesta 1977 lähtien. A- ja K-tason tentit ovat olleet kaksikielisiä tutkintoja, ja tenttijät ovat esimerkiksi kääntäneet suomenkielisiä lauseita suomalaiselle viittomakielelle ja päinvastoin. Yleisissä kielitutkinnoissa SVK:n tutkinto tulee olemaan yksikielinen, mikä tarkoittaa sitä, että koko tutkinto ohjeistuksineen ja tehtävänantoineen on viittomakielinen. Tehtäviin tietenkin vastataan myös viittomakielellä. Yleisten kielitutkintojen viittomakielen tutkinnon sisältö tulee olemaan samankaltainen kuin Kuurojen Liiton järjestämien A- ja K-tason tenttien. YKI:n viittomakielen testissä tulee todennäköisesti olemaan kolme osaa, joissa testataan suomalaisen viittomakielen ymmärtämisen, tuottamisen ja viittomakielisen keskustelun taitoa. Ymmärtämisen osakokeessa osallistuja lukee erilaisia viitottuja tekstejä ja vastaa niitä koskeviin kysymyksiin (esimerkiksi uutiset, tiedotukset ja ilmoitukset). Tuottamisen osakokeessa osallistuja tuottaa erilaisia viitottuja tekstejä (esimerkiksi lyhyet kertomukset ja viestit). Viittomakielisen keskustelun osakokeessa tuotetaan ja vastataan erilaisiin kysymyksiin (esim. haastattelut, kertomistehtävät). SVK:n testitehtävät liittyvät viittomakielisen yhteisössä tapahtuviin arkipäivän asioiden hoitamiseen ja muihin jokapäiväisen elämän käytännön tilanteisiin. Tutkintoihin osallistujilta ei siis vaadita minkään erityisalan viittomien hallintaa. Yleisten kielitutkintojen vastuulla on kouluttaa tehtävänlaatijat, joiden työtä tulevat ohjaamaan myös tarkkaan määritellyt spesifikaatiot ja laadintaohjeet. Aikaisemmin SVK:n taitoja on arvioitu Kirjoittaja Nina Sivunen asuu Jyväskylässä monikielisen perheensä kanssa. Hän toimii projektitutkijana Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa, Solkissa. Työ on tiimityöskentelyä Yleisissä kielitutkinnoissa. intuitiivisesti ilman teoreettista viitekehystä, mutta nyt SVK:lle rakennetaan taitotasoasteikko, joka tulee olemaan Yleisissä kielitutkinnoissa käytetyn kaltainen. Yleisissä kielitutkinnoissa taitotaso perustuu k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 14 20.5.2014 08:28 A J A N K O H TA I S TA 15 Tavoitteena on järjestää SVK:n tutkinto kaksi kertaa vuodessa perus- ja keskitasolla. Ylintä tasoa tullaan mahdollisesti myöhemmin järjestämään tarpeen ja kysynnän mukaan. 6-portaiseen taitotasoasteikkoon, joka on linkitetty yleiseurooppalaisen viitekehyksen taitotasoasteikkoon. SVK:n tutkinnon perusja keskitason suorituksia tulevat arvioimaan koulutetut arvioijat, jotka ovat suorittaneet esimerkiksi ylemmän korkeakoulututkinnon ja lisäksi perus- ja aineopinnot suomalaisessa viittomakielessä. Erityisistä syistä voidaan myös hyväksyä korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, jonka äidinkieli on suomalainen viittomakieli. Yleisten kielitutkintojen arvioijien toimintaa ohjaa asetus. Arvioijat koulutetaan Yleisissä kielitutkinnoissa ja arvioijarekisteriä ylläpitää Opetushallitus. Tavoitteena on järjestää SVK:n tutkinto kaksi kertaa vuodessa perus- ja keskitasolla. Ylintä tasoa tullaan mahdollisesti myöhemmin järjestämään tarpeen ja kysynnän mukaan. Tutkintoihin osallistuja voi myös asettaa omat tavoitteensa asteikon mukaisesti. Perustaso (tasot 1 ja 2) vastaa eurooppalaisessa viitekehyksessä taitotasoja A1 ja A2, keskitaso (tasot 3 ja 4) vastaa taitotasoja B1 ja B2 sekä ylin taso (tasot 5 ja 6) vastaa taitotasoja C1 ja C2. Työskentely SVK:n liittämiseksi Yleisiin kielitutkintoihin aloitettiin syyskuussa 2013. Tarkkaa ajankohtaa tutkintojen aloittamiselle ei voida vielä sanoa, sillä valmistelutyöhön liittyy monia tarkentavia vaiheita (esimerkiksi testin sisältö, tekniset ratkaisut). Lopullisesta aikataulusta pyritään päättämään vielä tämän vuoden aikana. Viittomakielen tutkinnon liittäminen Yleisiin kielitutkintoihin on kehittämis- ja tutkimustyötä ja sillä on myös yhteiskunnallinen tehtävä. SVK:n linkittäminen Yleisiin kielitutkintoihin kohentaa viittomakielen asemaa yhteiskunnassamme. Lisäksi viittomakielen opetuksen kenttä saa suuntaviivaa sille, mihin asioihin SVK:n opetuksessa kannattaa keskittyä. Viittomakielen tulkkien ja muiden viittomakielisten kanssa työskentelevien henkilöiden kielitaidon tason määritteleminen turvaa viittomakielisten oikeuksia ja laadukkaiden omakielisten palveluiden toteuttamista. SVK:n tulevilla tutkinnoilla on myös merkitystä testin suorittajalle, sillä tutkinnon suorittamisesta osallistuja saa todistuksen, jossa on erillinen taitotasoarvio jokaisesta osataidosta. Todistusta voidaan käyttää esimerkiksi työn haussa, työtehtävien edellyttämän kielitaidon osoittamisessa, jopa Suomen kansalaisuuden haussa – tai sitten vain omaksi iloksi. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 15 20.5.2014 08:28 SOPIMUSASIAA 16 Tuntityösopimus TEKSTI IIDA BERNHARDT KUVITUS VENLA HAVERINEN T ulkkausalan alkuvaiheessa tulkit työskentelivät pääasiassa freelancereina ja hoitivat itse tulkkauksen ohessa raportointia, laskutusta eri tahoille ja järjestivät samanaikaisesti lisää keikkoja kalenteriinsa. Nykyään tulkit toimivat joko itse yrittäjinä tai ovat työntekijöinä tulkkausalan yrityksissä. Tulkit työskentelevät vakinaisesti tietyn yrityksen palkkalistoilla ja saavat keskittyä varsinaiseen työhönsä eli tulkkaukseen, kun laskutuksesta ja työnjohdosta huolehtii yritys ja keikkojen välityksestä Kela. Alalla on tulkkeja sekä kuukausi- että tuntipalkkaisissa työsuhteissa, joissa molemmissa on hyviä ja huonoja puolia. Kielisillassa tarkastellaan nyt tuntityön keskeisiä asioita, koska tällä hetkellä tulkkausalan suuntaus tuntuu painottuvan tuntiperusteisiin työsuhteisiin. . Perusjuttuja tuntityöstä Työaika. Tuntityöläisenä työskentely antaa vapaat kädet päättää työpäivän pituudesta. Halutessaan voi tehdä töitä normaalisti virka-aikana, mutta vaihtoehtoisesti myös iltaisin, viikonloppuisin tai vaihtelevasti kaikkina aikoina. Tulkkikalenterin avaaminen ja sulkeminen on työntekijästä itsestään kiinni. Tuntityö mahdollistaa myös hyvinkin joustavan työskentelyn, jos haluaa tehdä tulkkauksia opintojen tai toisen työn ohessa, sovittaa työaikatauluja perheen ja muiden menojen kanssa tai vaihdella työpäivän pituutta päivästä riippuen. Vaikka tuntityöntekijöitä ei kuukausityöntekijöiden tapaan koske säännöllisen työajan ja viikkolevon rajoitteet, on hyvä muistaa että suositusten mukaan työpäivä ei saisi ylittää kymmentä tuntia. Työntekijän pitää itse olla tarkkana ettei tulkkauksen laatu ja työssäjaksaminen kärsi liian pitkistä työputkista. Vapaa-aika ja lomat. Tuntityöntekijä voi sulkea työkalenterinsa sen kummemmin muilta kyselemättä, kunhan vapaan kohdalle ei ole sijoitettu tulkkaustilausta. On hyvä muistaa järjestää itselleen riittävästi vapaaaikaa viikon aikana. Vapaa-ajan ja työajan erottelu toisistaan on haastavaa, koska kalenteri voi tulkilla olla auki joka päivä pitkiä aikoja, mutta tulkkauksia ei välttämättä ole ja työajaksi suunniteltu päivä onkin varallaoloa. Kalenterin ollessa auki, pitää teoriassa olla valmis lähtemään töihin samaan tapaan kuin olisi töissä toimistolla, mutta käytännössä ollaan kuitenkin kotona ja tehdään samoja asioita kuin vapaa-aikana. Erillisen työajan puuttuessa tuntityöntekijän pitää tehdä myös tulkkaukseen liittyvä valmistautuminen ja raportointi omalla ajallaan, minkä vuoksi olisi hyödyllistä varata aikaa vapaalle ja välttää jatkuvaa työasioiden hoitamista. Lomakäytännöt tuntityöntekijöiden kohdalla vaihtelevat yrityksittäin. Osalle kertyy vuosiloma ja lomarahat säästöön ja ne maksetaan lomakaudella, osalle taas kertyneet lomat maksetaan kuukausittain palkan mukana. Vaikka loman ajankohdasta päättää työntekijä itse, tietyiltä osin pitää kuitenkin muistaa Vuosilomalaki, jossa määritellään tiettyjä ohjeita lomapäivien käyttämisestä ja sijoittumisesta lomakaudelle, sekä lomakorvausten maksamisesta. Edut. Tuntityöntekijä on kuukausityöntekijän kanssa samaan tapaan vakinaisesti töissä tietyssä yrityksessä. Työsuhteen etujen pitäisi koskea samalla lailla molempia. Tämä tarkoittaa työehtosopimusta ja sitä vastaavia ohjeistuksia, sekä yrityksessä paikallisesti sovittuja asioita ja käytänteitä, kuten työterveyshuoltoa, sairasajan palkkaa, työpuhelinta, koulutuksia, palavereita, tulospalkkioita jne. Jos on epävarma joistakin yrityksen käytännöistä ja eduista, niistä kannattaa kysyä esimieheltä, yrityksen luottamusmieheltä ja muilta työntekijöiltä. Yksi etu vakinaisessa työsuhteessa freelancerina toimimiseen verrattuna on nimenomaan työyhteisö, johon voi tukeutua yhteisissä asioissa työsuhteen muodosta riippumatta. Palkka. Kuukausityöntekijöille maksetaan kuukausittain tietty sovittu summa tulkkauksen määrästä riippumatta. Tuntityöntekijälle taas maksetaan vain tehdystä tulkkauksesta. Tähän ei siis kuulu aika, jolloin kalenteri on auki, mutta keikkaa ei ole, eikä päivittäin ja viikoittain valmistautumiseen käytettävä aika. Osa yrityksistä ei myöskään korvaa raportointiin käytettävää aikaa erikseen, vaan senkin on laskettu kuu- k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 16 20.5.2014 08:28 SOPIMUSASIAA 17 Tulkkausalalla paljon käytetty työsopimuksen muoto on niin sanottu nollatuntisopimus. Se ei velvoita työntekijää tekemään tiettyä tuntimäärää, mutta ei toisaalta myöskään oikeuta työntekijää saamaan töitä tiettyä määrää. palkkaan. Osa taas maksaa tuntityöntekijöilleen raportoimisesta SVT:n suositteleman yhden tunnin korvauksen viikossa. Yleisesti ottaen tuntityöntekijän tuntipalkka on kuukausipalkkaisen tuntipalkkaa korkeampi juuri siksi, että siihen on laskettu mukaan valmistautumis- ja raportointiaikaa. Joissakin yrityksissä maksetaan myös erillistä palkkaa kokouksiin tai koulutuksiin osallistumisesta ja esimerkiksi vaativiin tulkkauksiin valmistautumisesta. Kannattaa olla yhteydessä työnantajaan, jos on esimerkiksi tiedossa paljon aikaa vievää valmistautumista, ja kysyä voidaanko korvauksesta sopia. Mikä nollasopimus? lu- vaksi tunti- Tulkkausalalla paljon käytetty työsopimuksen muoto on niin sanottu nollatuntisopimus. Se ei velvoita työntekijää tekemään tiettyä tuntimäärää, mutta ei toisaalta myöskään oikeuta työntekijää saamaan töitä tiettyä määrää. Kuitenkin, vaikka työtunteja ei olisi ollenkaan, työntekijä on vakituisella työsopimuksella sitoutunut tiettyyn työnantajaan, eikä siis saa tehdä samaa työtä muille yrityksille, ellei sovi tästä erikseen työnantajan kanssa. Työnantajan kannalta nollasopimus on joustava ratkaisu, koska jos töitä on, myös työvoimaa löytyy ja jos töitä taas ei ole, nollasopimuksissa ei ole määriteltynä vähimmäistyömäärää, jonka mukaan työntekijälle pitäisi maksaa korvausta. Iso osa tuntityöntekijöistä pitää nollatuntisopimuksen tarjoamasta vapaudesta, mutta se ei varmastikaan ole kaikille sopivin työsuhteen muoto. Niin työntekijälle kuin työnantajallekin paras tilanne on, kun kaikille riittää työtä toivottu määrä. Jos näin ei kuitenkaan ole, on hyvä olla tietoinen, että nollasopimus ei ole ainoa vaihtoehto tuntiperusteisessa työsopimusmallissa. Yksi vaihtoehto on takuupalkka, jossa yritys sopii tietyn takuusumman maksamisesta kuukausittain. Tällöin työntekijä saa tietyn summan riippumatta siitä onko töitä riittävästi. Takuupalkkaa ei saa niiltä kuukausilta, jolloin tulkkaustunneista tuleva palkka muutenkin ylittää takuupalkan määrän. Toinen vaihtoehto on vähimmäistuntimäärän kirjaaminen työsopimukseen, jolloin työnantaja lupautuu tarjoamaan työntekijälle töitä ainakin tietyn tuntimäärän kuukaudessa. Takuisiin ja minimituntimääriin liittyy usein velvoitteita myös työntekijälle. Sopimukseen voidaan esimerkiksi määritellä aika, joka työntekijän pitää olla työnantajan käytettävissä. Tällaisilla ratkaisuilla voidaan kuitenkin helpottaa nollasopimuksiin liittyvää epävarmuutta. Jos haluat keskustella työsopimuksestasi työnantajan kanssa voit olla yhteydessä ja kysyä neuvoa SVT:ltä ja oman yrityksesi luottamushenkilöltä. Työsopimukset kannattaa tarkistuttaa SVT:llä tai Akavan Erityisalojen lakimiehellä. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 17 20.5.2014 08:28 SOPIMUSASIAA 18 Miltä tuntuu tuntityö? 1. Nimesi, kauanko olet työskennellyt tulkkina? 2. Missä firmassa olet töissä? 3. Mitä työehtosopimusta tai vastaavaa yrityksessä käytetään työehdoista sopimiseen? 4. Teetkö tulkkausta pää- vai sivutoimisesti? 5. Miten/miksi päädyit tuntiperusteiseen työsopimukseen? 6. Mitkä ovat parhaat puolet tuntityöntekijänä työskentelyssä? 7. Entä ikävimmät puolet? 8. Koetko tuntityöläisyyden sopivana vaihtoehtona itsellesi vielä tulevaisuudessakin? 1. Laura Hakala, tulkkina elokuusta 2013 alkaen. 2. Tulkkipalvelut Sivupersoonassa. 3. Koska alalla ei ole yleistä työehtosopimusta, niin meillä ei ole varsinaista työehtosopimusta. Työsopimuksissa käytetään pohjana työaikoihin tms. asioihin liittyviä lakeja ja SVT:n suosituksia viittomakielen tulkkien palkkauksesta ja työehdoista. 4. Teen tulkkausta päätoimisesti. 5. Päädyin tuntiperusteiseen sopimukseen pääosin siksi, että halusin itse vaikuttaa työaikoihini. Lisäksi minulle oli harjoitteluiden kautta jäänyt positiivinen kuva tuntipalkkaisena tulkkina työskentelystä ja Sivupersoonasta yrityksenä. 6. Tuntityöntekijänä parasta on, että saan vaikuttaa omiin työaikoihini, ja siitä seuraava vapaus. Omat menot on helppo sovittaa yhteen töiden kanssa ja keikkojen välinen aika on ns. ”vapaata aikaa” eli voin esimerkiksi käydä kotona ulkoiluttamassa koiran tai vaikka kuntosalilla, jos aika siihen riittää. Pidän myös siitä, että omalla ahkeruudella pystyy vaikuttamaan tilipussin suuruuteen ainakin jossain määrin. 7. Välityskeskuksen keskittyminen Turkuun on tuonut kevääseen epävarmuutta, jota syksyllä ei tarvinnut kokea. ”Kelluvien lista” oli tuntityöläisen näkökulmasta loistava keksintö, sillä kalenteriin avattuja työaikoja pystyi muokkaamaan sen mukaan, miten tulkille on tarvetta. Nyt kalenteria tulee pidettyä enemmän auki ja suljettua sen mukaan, kun keikkoja tulee. Se tuntuu joskus raskaalta. Ylityöt tulee aina hyväksyttää työnantajalla, joten töitä ei tule tehtyä liikaa. 8. Tuntityöläisyys on minulle sopivin ratkaisu nyt ja uskon sen olevan sitä myös tulevaisuudessa. Plussat voittavat miinukset mennen tullen. ”Nollatuntisopimus” toimii, kun puitteet sille ovat kunnossa. Tuntilaisuus ei varmasti sovi kaikille, ja siksi minusta olisi hyvä, että alalla olisi tarjolla erilaisia työsopimusmalleja, jotta jokainen saisi tehdä tätä työtä niin kuin haluaa. 1. Matleena Messo, tulkkina vuodesta 2005. 2. Olen töissä Omnivisissa. 3. Omnivisissa siirryttiin noudattamaan Sosiaalialan järjestöjä koskevaa työehtosopimusta huhtikuun 2014 alusta. 4. Olen perhevapaalla ja teen sen vuoksi tulkkauksia sivutoimisesti vielä tulevaan syksyyn asti. 5. Jäin perhevapaalle kuukausipalkkaisesta työsuhteesta ja teimme työnantajan kanssa erillisen tuntityösopimuksen perhevapaan ajaksi. Koska ehdin olla kuukausipalkkaisessa työssä 2 vuotta ja tuntitöitä olen tehnyt nyt 5 vuoden ajan, minulle on kertynyt lopulta enemmän kokemusta tuntityöntekijänä olosta. Perhevapaan päättyminen lähestyy, samoin päätös siitä, kummassa muodossa työsopimukseni jatkuu. 6. Vapaus ja joustavuus! Tuntityöntekijänä minun on mahdollista itse määritellä ajat, milloin teen töitä. Voin päättää perheen tarpeiden mukaan, milloin avaan kalenteriini tulkkiaikaa ja milloin taas olen vapaalla. Toimistohommat voin tehdä sopivasti työmatkojen tai Pikku Kakkosen aikaan tai vaikka vasta illalla, kun lapset jo nukkuvat. Kun töitä ja kotiäidin arkea on sopivassa suhteessa, viihdyn ja jaksan mainiosti molemmissa rooleissani. 7. Tyhjäksi jäävät tulkkiajat. Tuntilaisena joutuu ottamaan riskin siitä, ettei töitä tulekaan riittävästi. Lastenhoitojärjestelyjen vuoksi myös isä ja isovanhemmat joutuvat joustamaan – vaatii hyvää suunnittelua, että kaikki palaset loksahtavat paikoilleen ja äiti pääsee töihin. 8. Jos voisin olla varma, että Primeen avaamani tulkkiajat täyttyvät keikoista, jatkaisin töitä mielelläni tuntityöntekijänä myös päätoimiseksi tulkiksi palattuani. 1. Tytti Honkanen, aloitin työt kesäkuussa 2013 eli vuosi tulee pian täyteen. 2. Tulkkipalvelut Sivupersoona Oy 3. Sopimus perustuu SVT:n suosituksiin. 4. Päätoimisesti. 5. Päätös oli selvä, sillä sain pestin haluamaltani työnantajalta. Tuntiperusteinen työ sopii minulle erinomaisesti. 6. Saan itse päättää työaikani, sekä milloin teen töitä ja milloin en. Myös työmäärän saan päättää itse. Lisäksi tehdystä työstä saa riittävän korvauksen. 7. En ole kokenut vielä ikäviä puolia. Omalla kohdallani kaikki on sujunut hyvin. 8. Mielestäni tuntityöläisyys sopii tälle alalle, mikäli työnantajan ja työntekijöiden välillä on luottamus ja työntekijöistä pidetään huolta. Itse aion jatkossakin tehdä tulkin töitä tuntitöinä. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 18 20.5.2014 08:28 SOPIMUSASIAA 19 SVT:n puheenjohtajan Heidi Kenttälän näkemyksiä tuntityöläisyydestä. Tulkkausalalla työsopimusmuodot ovat jakautuneet melko selvästi kuukausi- ja tuntipalkkaisiin, molemmat hyvine ja huonoine puolineen. Mitkä ovat mielestäsi tuntityöläisyyden edut ja haitat? Monet haluavat tuntilaisiksi, koska voivat itse päättää työajoistaan ja työmäärästä. Työnteko on vapaampaa, eikä niin sidoksissa työnantajaan. Tuntilaisena olet kuin toiminimellinen tai vanhanajan freelancer, mutta kuitenkin työsuhteessa. Huonot puolet tulevat esille, kun tilauksia on vähän. Tällöin työnantajalla ei välttämättä ole velvollisuutta tarjota työntekijälle esimerkiksi minimituntimäärää tai takuupalkkaa. Nämä asiat ovat kuitenkin neuvoteltavissa. Kasvava trendi ovat niin sanotut nollasopimukset, jotka varsinkin tänä keväänä ovat osoittautuneet ongelmallisiksi. Mikä nollasopimuksissa on haasteellista? Nollasopimuksen haaste on toimeentulo, jota työnantajan ei tarvitse taata työntekijälle hiljaisina aikoina. Ongelmat tulevat siinä vaiheessa, kun töitä ei ole riittävästi toimeentulon takaamiseksi. Nollasopimuksessa ei välttämättä määritellä minimituntimäärää ja vain harvoilla firmoilla on käytössä takuupalkka. Viime keväänä nollatuntisopimuksien solmimisesta alettiin varoitella ja keskustella, vaikka samanlaisia sopimuksia on solmittu jo pitkän aikaa. Mistä tämä johtuu? SVT:n hallitus heräsi edunvalvonnallisiin asioihin hanakammin kuin aiemmin. Oli nähtävissä, että Kelan tuoma uudistus tulee muuttamaan alan ja vaikuttamaan työehtoihin. Kyseessä oli niin sanottu varotoimi, SVT:n hallitus halusi tuoda esille nollasopimuksen riskit, jotta esimerkiksi vastavalmistuneet osaavat arvioida työsopimuksen ja työsuhteensa oikein. Nollasopimus on työntekijän vastuulla. Hallitus ei halua kieltää sopimusta, mutta toivoo että työntekijät tiedostavat mistä on kyse. Millaisia työsopimusvaihtoehtoja nollasopimuksen rinnalla pitäisi olla, että kaikki löytäisivät mieleisensä vaihtoehdon? Mitä niiden saaminen vaatii? SVT:n hallitus pyrkii saamaan alalle eri elämäntilanteisiin sopivia työsopimuksia. Tuntityösopimukseen on mahdollista merkitä minimituntimäärä, jonka työnantaja on velvollinen tarjoamaan työntekijälle tulkkauksen tai muun työn muodossa. Joissakin firmoissa on Kelan alkuvaikeuksien aikana ollut käytössä myös takuupalkka. Erilaisten työsopimusten aikaansaaminen vaatii SVT:n ja palveluntuottajien yhteistyötä ja sitä olemmekin jo virittelemässä. Kelan kilpailutus on aiheuttanut niin suuria paineita kentällä, että palveluntuottajien on vaikea tarjota työntekijöilleen esimerkiksi kuukausipalkkaista sopimusta. Tämä ei ole lainkaan toivottu tilanne. Toivottavasti hyvällä yhteistyöllä saamme tuloksia aikaan ja moninaisuutta työsopimuksiin, jotta tulkit jaksaisivat alalla. Tulkkausala muuttuu yhä enemmän tuntipalkkaisten työsuhteiden suuntaan. Miten tämä otetaan huomioon jäsenten tarpeissa ja edunvalvonnassa? Aktiivisella edunvalvonnalla ja jäseniä kuuntelemalla. Tärkeintä on, että jäsenet/ tulkit voivat työssään hyvin, on työsopimus minkälainen tahansa. SVT:n tehtävä on valvoa kaikkien jäsenten etuja, työsopimusmuotoa sen enempää tuijottamatta. SVT:n hallitus on myös koko ajan hankkinut itselleen enemmän tietotaitoa työsopimuksiin ja työsuhteisiin liittyen, esimerkiksi yhteistyössä liiton kanssa. Mitä vinkkejä antaisit tulkeille, jotka haluavat neuvotella minimitunteja tai takuupalkkaa työsopimukseensa? Vinkkaisin ottamaan yhteyttä liittoon tai SVT:n hallitukseen. Työsopimusta ei koskaan kannata lähteä tekemään hätiköiden. Takuupalkan ja minimituntien suhteen tulee olla tietoinen myös työnantajan vaatimuksista, eli vaatiiko työnantaja esimerkiksi pitämään kalenteria auki 40 tuntia viikossa takuupalkan tai minimituntimäärän saamiseksi. Joissain tilanteissa työnantajan vaatimukset saattavat olla kohtuuttoman korkeat työntekijän näkökulmasta ja niistä kannattaa olla aina tietoinen. Korostan taas, että tiedostettu työsopimuksen tekeminen on se juttu! Silloin kaikki ovat tietoisia hyvistä ja huonoista puolista, riskeistä ja ruusuista. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 19 20.5.2014 08:28 A J A N K O H TA I S TA 20 Viittomakielinen kirjasto verkossa jo tänä vuonna TEKSTI LIISA HALKOSAARI KUVITUS SUVI SIPRONEN V iitotut kielet tuntuvat vihdoin saavan Suomessa huomiota. SignWiki- ja korpushanke on lähtenyt käyntiin ja yleisiin kielitutkintoihin lisätään suomalainen viittomakieli. Valtio myönsi myös viime vuonna Kuurojen Liitolle 150 000 euron avustuksen viittomakielisen kirjaston perustamistyötä varten. Tänä vuonna raha oli 250 000 euroa, ja kirjaston perustaminen on edennyt jo alustan valintaan asti. Haastattelin Riitta Vivolin-Karénia, joka vastaa Kuurojen Liitossa viittomakielisen kirjaston suunnittelusta. Missä? Kirjasto toteutetaan virtuaalisena kirjastona, jonka viittomakielisiä aineistoja voi katsella vain verkon kautta. Tekijänoikeuslaki rajoittaa toimintoja, joten käytännössä videoaineistoja voi vain katsella verkossa, ei ladata omalle koneelle. Alusta sisältää kuitenkin option siihen, että kirjautunut käyttäjä voi päästä käsiksi aineistoon muillakin tavoin. Esimerkiksi opetuskäyttöön tarvetta voisi olla. Tekniikan tulee olla joustava, koska sivujen tulee toimia myös mobiililaitteilla. Käyttäjäystävällinen palvelu tunnistaa lukijan käyttämän laitteen, ja sovittaa aineiston siinä näkyväksi. Mitä? Kirjastoon tulee viittomakielistä materiaalia, johon toki voi liittyä myös tekstiä, kuvia ja puhetta. Viittomakielisen kirjaston aineisto koostuu sekä liiton että yhteistyötahojen tuottamista viittomakielisistä verkossa julkaistuista tallenteista. Ensisijainen yleisö on viittomakieliset, joilla on pääsääntöisesti senioreita myöden onneksi hyvät valmiudet tietotekniikassa. Tuotannoissa huomioidaan erityisesti lapset, joista suurimmalla osalla on kuulevat vanhemmat – ja sisäkorvaistute. Aineistoissa tulee olemaan siksi usein myös puhuttu käännös. Miten? Kirjaston aineistoon tulee laajat hakuominaisuudet, videoihin liitetään sekä suomenettä ruotsinkieliset tarkkaan suunnitellut metatiedot, joiden perusteella hakuja voi tehdä. Käyttöliittymän visuaalisuus mahdollistaa kuitenkin käytön, vaikka kumpikaan kirjoitetuista kielistä ei olisi hyvin hallussa. Metatiedoista tulee käymään ilmi esimerkiksi aineiston nimi, luokka, viittoja, julkaisuvuosi, viitottu kieli, tuottajataho ja tekstityksen tai puheen kieli. Lisäksi käytössä on toimialalle sopivaksi muokattu asiasanasto. Miksi? Omankielisen kirjallisuuden saaminen yhteisön jakoon on jokaiselle vähemmistölle tärkeää. Rahoitusta hankkeelle on haettu jo vuodesta 2007, mutta jostain syystä se myönnettiin juuri viime vuonna. Kenties aika vain oli kypsä, ja pitkä vaikuttamistyö eduskunnassa tuotti hedelmää. Yleensä kirjastot eivät saa käyttää rahoitusta aineiston tuottamiseen, mutta viittomakieliselle kirjastolle tämä erioikeus on suotu. Milloin? Tavoitteena on, että kirjasto avataan yleisön käyttöön vuonna 2014. Verkkosivualustan toimittaja on kilpailutettu ja valittu, seuraavaksi alkavat rakennustyöt. Aineistojen syöttö päästäneen aloittamaan syksyllä, ja sivusto on tarkoitus julkaista lokakuussa. Aluksi kirjasto tulee sisältämään paljon aiemmin julkaistua materiaalia, kuten videotiedotteita ja Netti-TV:n ohjelmistoa. Valmiita ohjelmia julkaisua odottamassa on jo parisensataa. Mitä muuta? Viittomakielisen kirjaston tavoitteena on päästä mukaan Suomen Kansalliskirjaston eKirjasto-palveluun, jolloin viittomakieliset aineistot pomppaisivat hakutuloksiin myös muissa verkoston kirjastoissa. Suunnitelmissa ja toiveissa on hyvin laaja käyttö kirjastolle. Se voisi toimia viitottujen omakustanteiden levitysväylänä, jolloin viittomakielinen kaunokirjallisuus löytäisi katsojia. Yleiseen kielitutkintoon lisättävä suomalainen viittomakieli tarvitsee opetusmateriaaleja, joiden julkaisu voisi tapahtua kirjaston kautta. Ennen kaikkea kirjasto ei tule koskaan olemaan valmis, vaan kehittyy jatkuvasti. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 20 20.5.2014 08:28 A J A N K O H TA I S TA 21 Avoimin mielin avoimiin oviin Päivä pyörähti käyntiin iloisilla jälleennäkemisillä, vinhalla viittoilulla ja hyvällä tunnelmalla. TEKSTI JA KUVAT VILMA PEKKARINEN E i ole koskaan herkkua herätä kello 4.30. Zombimaisesti murahdellen otin kamat kantoon ja lähdin kohti Jyväskylää. Vielä Pasilassakin velloi epätodellinen olo, kun odotin K-kaupan aukeamista – lasia raapien aamupalan tarpeessa. Junan penkki sattui selkään. Onneksi Jyväskylään päästyäni toimin jo melko normaalin ihmisen tasolla, sillä Jyväskylän yliopiston Viittomakielen keskuksen avoimien ovien päivä oli pitkään odotettu tapahtuma, josta halusin ottaa kaiken irti! Päivä pyörähti käyntiin iloisilla jälleennäkemisillä, vinhalla viittoilulla ja hyvällä tunnelmalla. Pelkoni väsähtämisestä osoittautuivat turhiksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Tommi Jantunen päästettiin irti ja mielenkiintoinen kuvaus viittomakielen lauseiden tutkimuksesta sai minut unohtamaan haukotukseni. Eipä haukotuttanut siinäkään vaiheessa, kun jakauduttiin työpajoihin. Itse pääsin nauttimaan Danny De Weerdtin johdatuksesta lokatiivisiin ilmaisuihin suomalaisessa viittomakielessä. Luulin, että aihe olisi liian spesifi minun makuuni, mutta aiheesta käydyt keskustelut olivat erittäin antoisia! Tämän jälkeen sain vielä kuulla lisää Ritva Takkisen tutkimuksesta CI-istutetta käyttävien lasten kaksikielisyydestä. Turhaa edes mainita, että aihe kirvoitti paljon kysymyksiä ja keskustelua osallistujien kesken. Yllättäen kello olikin jo viisi ja päivä nopeasti ohi. Silloin haukotutti, mutta se ei haitannut. Oli nimittäin mahtavaa huomata päivän olleen ehdottomasti väsymyksen Danny De Weerdtin (taustalla) työpajassa pohdittiin mm. milloin suomalaisessa viittomakielessä "kirja on pöydällä" ja milloin "pöydällä on kirja". arvoinen! Myönnettäköön kuitenkin, että päivän kiinnostavasta sisällöstä huolimatta, hyvän ystävän kanssa istuskelu iltaaurinkoisessa kirkkopuistossa Jyväskylän ytimessä oli silti yksi päivän ehdottomista kohokohdista! Tommi twiittaa ja syystäkin, sillä päivän parhaat twiittaajat palkittiin ruhtinaallisesti. Salin täydeltä viittojia. Tunnelma oli, no, käsin kosketeltava! k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 21 20.5.2014 08:28 O P E T TA M I N E N 22 Tapaamisen osallistujia pohtimassa opettamisen kiemuroita. Sanalistoista videomerkintöihin älytaululla TEKSTI LIISA HALKOSAARI KUVAT OUTI PIPPURI Kirjoittaja osallistui alumnipäivään Jyväskylässä ja riehaantui kirjoittamaan sen mainingeissa ajatuksiaan opettamisesta. S uomalaisen viittomakielen aineopettajia on koulutettu Jyväskylän yliopistossa nyt kymmenen vuotta, ja sitä ennen luokanopettajakoulutus ehti toimia useamman vuoden. Alumnitoiminta on pyörähtänyt käyntiin, ja lauantaina 25.4.2014 kokoontui Seminaarinmäen Fennicum-taloon kymmenpäinen ryhmä pohtimaan opettamista. Viittomakieltä on opetettu ”aina”: alkaen C. O. Malmista, asuntolakoulujen käytävien ja välituntien kielikylpyjen sekä 1970-luvun sopasopa-kurssien kautta aina 2000-luvun äidinkielen opetukseen saakka. Opetusta on tehnyt ja tekee kirjava joukko ihmisiä. Ensimmäinen opistotasolla järjestetty viittomakielen opettajakoulutus kesti kokonaisen vuoden – kuten tulkkikoulutuskin. Nykyinen opettajakoulutus Jyväskylän yliopistossa kestää viisi vuotta (tai yleisemmin niin sanotut ”n vuotta”). Hiljaista tietoa ja VHS-videoita Uusilla opettajilla ei ole tukenaan pitkää kokemusta, joten alumnitapaamisten aivoriihet tulevat tarpeeseen. Tilaisuus ei ollut suljettu alumnitapaaminen, vaan kaikille kiinnostuneille avoin keskustelu opetuksesta. Jatkossa ehkä pitkänkin opetusuran tehneet tulkit ja työväenopistoissa opetta- neet löytävät tiensä mukaan tapaamisiin, jolloin sekä hiljainen tieto että uusimmat tutkimustiedot suomalaisesta viittomakielestä siirtyvät eteenpäin. Tällä kertaa painopiste oli opetusmateriaalissa, josta keskustelu toki aaltoili aina opetusmetodeihin ja -filosofiaan asti. Keskustelua alustivat Humanistisessa ammattikorkeakoulussa lehtoreina toimivat Juhana Salonen ja Liisa Halkosaari. Opetusmateriaalista on ollut krooninen pula. Paunun Viito elävästi -kirjat ja VHS-nauhat ovat tulleet tutuiksi monille, ja ne lienevät ihan käyttökelpoisia edelleen. En halua edes kuvitella, miten opetus on onnistunut ennen videonauhureita. Muutamia opetusta tukevia harjoituskirjoja on ilmestynyt viime vuosituhannella, ja jos markat muutetaan euroiksi ja päivitetään vähän sanastoa, niin niistä löytyy loistavia harjoituksia edelleen. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 22 20.5.2014 08:28 O P E T TA M I N E N 23 CD-levyt oppikirjojen liitteenä oli loistava juttu Hely-projektin tuotoksena julkaistuissa kirjoissa Viittomakieli 1–4. Vihdoin kirja, jossa käsketään katsoa video, etsiä uudet viittomat, käyttää niitä itse ja vielä toistaa teksti videon perässä. Täydellinen materiaali itseopiskeluun, varsinkin kun kaksi ensimmäistä osaa on nyt julkaistu ilmaisversioina verkossa. Osa materiaaleista on kuitenkin uuden tutkimustiedon valossa vanhentunutta, ja päivitystä kaivataan. Älytaulu ja korpuksellinen videoita Video on opetuksessa vain yksi väline, mutta olennainen sellainen. Tärkeänä kaikki pitivät luonnollisten vuorovaikutustilanteiden (vaikka sitten videoitujen) käyttämistä opetuksessa. Pelkkä opiskelijoiden lähettäminen kuurojen yhdistykselle luonnollista vuorovaikutusta seuraamaan ei saa kannatusta, reitin yhteisöön pitäisi olla vähän paremmin pehmustettu. Juhana Salonen esitteli Humakissa työstetyn videomateriaalin, jossa kaksi viittomakielistä kulkee kaupungilla, käy ostoksilla, etsii bussipysäkkiä ja ihmettelee vaatteiden hintoja. Video on erityisesti suunniteltu ymmärtämisharjoitukseksi, mutta toimii myös havaintomateriaalina kulttuuriin, kielen käyttöön tai kielioppiin liittyvien ilmiöiden opetuksessa. Kyseinen video on hyvä esimerkki siitä, miten SVK:n opettamisessa onkin siirrytty viittomien opettamisen sijaan kielen rakenteisiin pohjaavaan opetustyyliin. Alumnitapaamisen ihannemateriaaliksi tuntui valikoituvan video älytaululla, jolloin videon ”päälle” voi tehdä reaaliajassa merkintöjä. Opettaja voi kiinnittää huomion tiettyihin asioihin, tai pyytää opiskelijaa ympyröimään videosta kieliopillisia piirteitä. Kiinnostunut opiskelija voi myös vapaasti poimia taululle itseään kiinnostavia ilmiöitä videosta. Toinen hyvä tapa on käyttää viitottuja tehtävänantoja aina, kun mahdollista. Nykytekniikalla viitottujen tehtävänan- Alumnipäivän keskusteluja vetivät Juhana Salonen ja Liisa Halkosaari. tojen kuvaus ja lähettäminen opiskelijoille onnistuu helposti. Hyöty on kaksinkertainen; opiskelija saa ohjeet tehtävän tekoon ja ymmärtämisharjoituksen samassa paketissa. Korpustutkimuksen ohessa aineiston karttuessa voi videoita käyttää opetuksessa uudella tavalla, kun videoiden annotointi mahdollistaa kielellisten rakenteiden hakutoiminnon. Suomessa korpustyössä annotointiin käytetään ilmaista ELAN-ohjelmaa, joten materiaali tulee potentiaalisesti laajaankin käyttöön – kunhan osaa käyttää ELANia. Haasteita Opetusmateriaalista ei siis oikeasti ole pulaa. Materiaalia videoista tehtävänantoihin on jokaisen opettajan kaapissa, mutta foorumi tiedon ja taidon jakamiseen puuttuu. Jakamista rajoittavat tekijänoikeudet ja lupa-asiat, mutta ehkä puuttuu myös rohkeutta. Jakaminen kun avaa oman isommalla tai pienemmällä vaivalla tehdyn materiaalin samalla kritiikille. Lisäksi työnantajat saat- Oletko löytänyt Viittomakieli 1 ja 2 kirjat verkosta? Mene osoitteeseen hurma.amkit.fi, hae sanalla viittomakieli, ja rajaa haku vain elektroniseen aineistoon. tavat rajoittaa opetusmateriaalin jakamista, jos sen työstämiseen on käytetty runsaasti työaikaa. Toisaalta maksullisia julkaisujakaan ei alalla liiemmin ole. Ideoita opetukseen halutaan kuitenkin jakaa, ja alumnit ovat pystyttämässä tarkoitukseen ensin pienimuotoisen vlogin. Siitä ehkä myöhemmin lisää, sillä välin voi opetuksesta kiinnostunut laittaa kalenteriinsa Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen (AFinLa) symposiumin Kielen oppimisen virtaukset, 14.–15.11.2014. Seuraavaa alumnitapaamista suunnitellaan sen yhteyteen – toivottavasti jälleen avoimena keskustelutilaisuutena! k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 23 20.5.2014 08:28 KOU LUTUS 24 ”Kyllä olen saanut olla mies” Opinnäytetyö miesten tasa-arvon kokemuksista alamme työyhteisöissä TEKSTI JOHANNES KAIKKONEN JA HANNA-KAISA TURJA (LEHTORI, HUMAK) KUVA ENNI KAIKKONEN Oletko koskaan ajatellut, miltä työyhteisösi ainokaisesta miehestä tuntuu työskennellä osana vahvasti sukupuolittuneen alan työyhteisöä? Oletko koskaan kysynyt tai ajatellut kysyväsi työpaikkasi sukupuolivähemmistön ehkä ainoalta edustajalta, millä tavalla hän kokee sukupuolitasa-arvon toteutuvan? Opinnäytetyössäni ”Olisihan se mukava kun olisi enemmän äijiä” kysyin kahdelta miestulkilta heidän kokemuksistaan tasa-arvosta. R eilu vuosi sitten päätin alkaa selvittää opinnäytetyönäni miesten kokemuksia sukupuolitasa-arvon toteutumisesta tulkkausalan naisvaltaisissa työyhteisöissä. Tulkin työ perustuu viestintään ja vuorovaikutukseen. Tästä syystä valitsin näkökulmaksi työyhteisön sisäisen viestinnän vaikutukset miesten sukupuolitasa-arvon kokemukseen. Halusin selvittää, miten mies kokee sukupuolten välisen tasa-arvon ja millaisia merkityksiä sille annetaan. Tutkielmassani sisäinen viestintä tarkoittaa sekä työhön liittyvää virallista viestintää että vapaa-aikaan liittyvää epävirallista viestintää työyhteisön sisällä. Aiheen valinta oli minulle luonnollinen, sillä olen itsekin kohta siirtymässä miehenä tälle naisten valtaamalle alalle. Opiskelijato- vereilta ja työni tilaajalta eli SVT:ltä saamani tuki rohkaisi minua tutkielman tekemiseen. Opinnäytetyölläni on merkitystä, koska aihepiiriä ei ole aiemmin kartoitettu. Mielestäni alallamme on relevanttia tutkia tasaarvon kokemusta nimenomaan miesten näkökulmasta, sillä miehiä on vähän. Tästä syystä heidän näkökulmaansa ei välttämättä aina huomata edes ajatella. Työni on ajankohtainen tilaajalle, sillä SVT:n teemana on kahden vuoden ajan edunvalvonta, johon sukupuolitasa-arvo mielestäni liittyy vahvasti. Edunvalvontajärjestönä SVT edustaa kaikkia jäseniään, myös miehiä. SVT:n hallituksessa ei ole tällä hetkellä miehiä, joten tutkielmani avulla edunvalvontatyöhön voidaan saada mukaan miesten ammatillinen näkökulma. Teemahaastattelu tuntui luontevimmalta tavalta selvittää sukupuolitasaarvon kokemusta. Haastattelemalla pääsin haastattelemieni miesten kanssa luotettavaan vuorovaikutukseen. Opinnäyteyöni laajuuden kannalta kaksi haastateltavaa oli sopiva määrä. Haastatteluni tarkoituksena oli kerätä laadullista aineistoa, joka perustuu henkilöiden subjektiivisiin kokemuksiin. Näin ollen työni tuloksia ei voida yleistää. Haastateltavien identifioimisen estämiseksi tein huolellista työtä. Raportissani en mainitse haastateltavien nimeä, ikää, työkokemusta enkä työskentelyaluetta. Haastateltujen anonyymiyden vuoksi jouduin unohtamaan analysointivaiheessa joidenkin mielenkiintoisten tekijöiden, kuten työkokemuksen ja iän vaikutuksen tasaarvon kokemukseen. Molempien haastateltavien käsitys sukupuolitasa-arvosta oli lähellä Terveyden k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 24 20.5.2014 08:28 KOU LUTUS 25 ja hyvinvoinnin laitoksen Tasa-arvotiedon keskus Minnan tasa-arvon määritelmää. Tasa-arvotiedon keskus Minna määrittelee sukupuolten tasa-arvon olevan sitä, että ihmiset voivat kehittää kykyjään ja tehdä valintoja ilman sukupuolesta johtuvia tiukkoja rajoituksia. Lisäksi määritelmässä todetaan, ettei sukupuolten välinen tasaarvo tarkoita samanlaisuutta, vaan naisten ja miesten erilaisten käyttäytymistapojen, pyrkimysten ja tarpeiden yhtäläistä arvostamista. Lisäksi se merkitsee ymmärrystä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014.) Haastateltavat kokivat käsitystensä mukaisen sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuvan työyhteisöissään. Haastateltavien miestulkkien kokemukset tasa-arvosta olivat siis hyviä. Keskustellessani haastateltavien kanssa tasa-arvosta ja viestinnästä he nostivat kuitenkin muutamia mielenkiintoisia asioita esille. Eniten esille nousivat epävirallisessa keskustelussa ilmenevät naisille ominaisemmat puheen- aiheet. Tällaisiksi haastatellut mainitsivat ainakin perheen, lapset ja ihmissuhteet. Haastateltavat olivat yhtä mieltä siitä, että työyhteisöissä käydään jonkin verran keskusteluita, joihin heidän on sukupuolensa vuoksi vaikea osallistua. Erityisesti toinen haastateltava toivoi lisää miehiä työyhteisöönsä, jotta voisi jakaa kokemuksiaan ja keskustella muiden miesten kanssa. Keskustelujen aiheiden lisäksi haastattelemani miehet nostivat esille naisten tavan keskustella ja hoitaa työhön liittyviä asioita. Toinen haastateltavista sanoi ajoittain turhautuvansa naisten monimutkaiseen ja pitkään kestävään asioiden hoitoon. Hänen mielestään naiset vatvovat asioita liikaa ja useat asioista voisi hoitaa nopeamminkin. Haastateltava koki kuitenkin vaikeaksi mennä tilanteisiin mukaan ja sanoa suoraan mielipiteensä asian hoidosta. Toinen haastateltava puolestaan sanoi joutuvansa usein tulkitsemaan tai jopa arvaamaan naiskollegalta tulleen viestin merkityksen. Haastateltavat eivät osanneet vastata, jäävätkö he tai jätetäänkö heidät pois joistakin epävirallisista keskusteluista sukupuolensa vuoksi. Molemmat haastateltavat olivat yhtä mieltä siitä, että yleiseen tasa-arvokokemukseen työyhteisössä vaikuttaa sukupuolta enemmän työkokemus ja hierarkkinen asema. Kaiken kaikkiaan haastatteluista saatu kokemusperäinen tieto viittaa siihen, että haastattelemieni miesten työyhteisössä ei ole ongelmia sukupuolten välisessä tasaarvossa. Haastateltavat eivät nostaneet esille positiivisen erityiskohtelun merkkejä. Positiivinen erityiskohtelu alallamme voisi tarkoittaa miesten tietoista tai tiedostamatonta suosimista sukupuolivähemmistönä. Opinnäytetyöni pohdintaosiossa nostan esille kysymyksen siitä, onko alamme työyhteisöihin muodostunut naisvaltainen organisaatiokulttuuri. Haastateltavien mainitsemat kokemukset naisten tavoista viestiä ja hoitaa asioita viittaavat vahvasti siihen. Miestulkkina kukkakimppu kainalossa TEKSTI JOHANNES KAIKKONEN Opinnäytetyöni tarkoitus ei ollut etsiä miesten negatiivisia kokemuksia sukupuolitasa-arvon toteutumisesta. On helpottavaa todeta, etteivät haastateltavat kokeneet tasa-arvonsa tulleen loukatuksi. Hyvää on myös se, ettei positiivista erityiskohtelua esiintynyt haastateltavien kokemuksissa. Täysin rehellinen ollakseni, odotin positiivisen erityskohtelun merkkejä näkyvän selvästi. Opintojeni aikana olen kuullut usein ylitsevuotavaa hehkutusta, kuinka mahtava asia on, että alalle löytyy miehiä. Onneksi kahden viimeisen opiskeluvuoden aikana olen ymmärtänyt, että miehiä ja naisia kohdellaan alallam- me hyvin tasavertaisesti. Opinnäytetyöni vahvisti käsitystäni miesten neutraalista asemasta alamme työyhteisöissä. Kohta työelämään siirtyvänä miestulkkina minun ei ole koskaan tarvinnut pelätä, miten minut otetaan työyhteisössä vastaan. Mielestäni tasa-arvon toteutumisen kannalta avoimuus ja suvaitsevaisuus ovat olennaisia asioita, ja niiden pitäisi olla jokaisen työyhteisön perustana. Opinnäytetyöni ulkopuolella olen kuullut tarinoita siitä, miten miehiä ei oteta huomioon esimerkiksi virkistyspäiviä suunniteltaessa. Virkistyspäivät ovat esimerkki siitä, millä tavalla miesten vähyys vaikuttaa työyhtei- sön toimintaan. Mielestäni on luonnollista ja hyväksyttävää, että naisvaltaisissa työyhteisöissä virkistyspäivänä järjestetään usein naisia kiinnostavia asioita kuten korupajoja tai kukkien sidontaa. Niitä tulee mielestäni edelleenkin järjestää. Toivon kuitenkin, että työyhteisöissä kysytään myös miehen tai miesten mielipidettä siitä, mitä he haluaisivat tehdä. On toki meitäkin miehiä, jotka mielellään tuovat kotiin kukkakimpun töistä tullessaan – vieläpä itse tehtynä! Avoimuudella ja rehellisyydellä vältetään turhat tasa-arvon esteet. Tällöin ei kenenkään tarvitse arvailla, kiinnostaako miestä kukkien sidonta vai ei. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 25 20.5.2014 08:28 KOU LUTUS 26 Opinnäytetyöt kevät 2014 Humanistinen ammattikorkeakoulu »» Aarnio, Antti & Hulkkonen, Lotta Luovuttaminen kannattaa aina – Käännöstyö Veripalvelun internetsivuille sanastotyötä hyödyntäen »» Ahonen, Laura Joka miehen ulottuvilla – Kielenulkoiset elementit Jokamiehen oikeuksien viittomakielisessä käännöksessä »» Hirsi, Heini Päivälehtien taktiili tulkkaus – Hyviä käytänteitä »» Huokuniemi, Henna Yhteistyön avulla onnistumiseen – Viittomakielisten opiskelijoiden ajatuksia vieraan kielen tuntien tulkkauksesta ja opetusmenetelmistä. »» Immonen, Ina & Kainulainen, Marjukka Välittäjänä muutoksessa – Kuvaus muutoksista sisäisissä tulkkivälityksissä ja välittäjien yhteistyössä Kelan valtakunnallisen välityskeskuksen perustamisen myötä »» Juntunen, Katri & Heikkinen, Annamari "Käy nyt kanssain piirileikkiin" – Kahdeksan laululeikkiä viitottuina tukiviittomin »» Kaikkonen, Johannes "Olishan se mukava kun olisi enemmän äijjiä" – Miesten kokemuksia työyhteisön sukupuolitasaarvosta naisvaltaisissa työyhteisöissä viittomakielen tulkkausalalla »» Koljonen, Jatta Opettajalla ja perheellä ei ole yhteistä kieltä. Kommunikaatioopettajan ja asioimistulkin yhteistyö perheopetustilanteessa »» Klemola, Nea Miten viitotaan iPhone? – Mobiiliteknologiaviittomisto SignWikihankkeessa »» Kuittinen, Hanna Kirjoitustulkkina kuurosokealle – Selvitys vallitsevista käytänteistä »» Laitinen, Miia Huonokuuloisten nuorten suhde viittomakieleen ja -kommunikaatioon »» Malmberg, Reetta & Lehtoaho, Riitta "Puhun, jos et suutu!" – Hengellisen kolumnin kääntäminen suomalaiselle viittomakielelle »» Maja, Tiina & Turula, Sara Käyttökokemuksia tukiviittomien itsenäisestä opiskelusta VINSKI-videomateriaalin avulla Lakkamaan asumisyksikössä »» Närä, Johanna Silmänruokaa korville ja keholle – Tapaustutkimus ruoka-annosten kuvailusta kuurosokealle »» Paldanius, Petra Yhteistyöstä voimaa – Viittomakielen tulkkien näkemyksiä opiskelutulkkauksesta esiopetuksessa ja perusasteella »» Parkkinen, Janna & Saremaa, Marika Potilasohjeen käännös – Tekijänoikeudet käännöksessä »» Peuravaara, Anna & Jokinen, Mira Järven lumo taiteilijan silmin ja tulkin käsin – Valmistautuminen opastusten tulkkauksiin yhteistyössä Ateneumin taidemuseon kanssa »» Reijonen, Mari Viittomakieli ja viittomakommunikaatio osana sisäkorvaistutelapsiperheen arkielämää »» Riihiaho, Katja Visualize this – Kahden musiikkikappaleen käännös ja tulkinta kansainväliselle viittomiselle Diakonia-ammattikorkeakoulu »» Aarnio, Elina & Lindström, Stella Syntaksi ja tulke − Syntaksin havainnollistaminen suomalaisen viittomakielen tulkkeessa »» Ajanti, Carita Ehdottomasti tarvitaan enemmän ruotsinkielisiä tulkkeja – Selvitys ruotsin kieltä työssään käyttävistä viittomakielentulkeista ja kirjoitustulkeista keväällä 2014 »» Ala-Nikkola, Ville & Bisi, Petra Tuliko missi vai saitko taskuun – Keilailuviittomiston keruutyö »» Astola, Elina, Mandell, Susan & Seikkula, Tuija Kolmen toimintakykymittarin kääntäminen suomalaiselle viittomakielelle »» Ekola, Leena & Järvinen, Anu-Maria Käännekohta − 360-videon soveltuminen viittomakielen tulkkausharjoitteluun »» Heliävirta, Ida & Uusitalo, Milja KELAA SITÄ! Esteetöntä tiedotusta Kelan palveluista monikanavaisesti »» Kantola, Terhi & Männistö, Marianne "Mitä me haluamme" – Teemahaastattelututkimus ikääntyneille taktiilikommunikaatiota käyttäville kuurosokeille »» Karevaara, Leena & Mäkelä, Antti Kulkurin tie viittoen − Teatterianalyysi tulkkaukseen valmistautumisen työkaluna »» Kotiaho, Johanna & Herranen, Jenni Julistaen joulun rauhaa - fenomenologinen lähestymistapa joulurauhan julistuksen käännökseen »» Lundström, Maria & Smeets, Linda Maailma on meidän − Tutkimus viittomakielentulkkiopiskelijoiden kansainväliseen vaihtoon lähdön motivoivista ja estävistä tekijöistä »» Muilu, Karla & Sulanne, Elina Jeesuksen paikka − Jeesuksen paikantaminen kirkollisissa viittomakielissä käännöksissä »» Saarikko, Saara & Suonpää, Heta Uusi tulkki tahtoo töihin − Selvitys vuosina 2011–2013 valmistuneiden viittomakielentulkkien työllistymisestä »» Sipola, Johanna Yritetäänkö? − Kyselytutkimus viittomakielen tulkkien kiinnostuksesta perustaa oma yritys Kaikki opinnäytetyöt ovat luettavissa Theseuksessa, www.theseus.fi. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 26 20.5.2014 08:28 27 Oliko tässä jotain paitsiota tai pitkää? TEKSTI PÄIVI GRANÖ, EVELIINA PÄTSI JA LAURA SIVONEN KUVAT MARIKA MÄKILÄ Joukkueet kaikkensa antaneina. Ensimmäisellä tauolla hiottiin vielä pelistrategiaa. V Oulussa järjestettiin, toivottavasti perinteeksi muodostuva, tulkkien ja viittomakielisten välinen sählyottelu 3.5.2014. Vastustajamme saapui paikalle sankoin joukoin ulko-oululaisin vahvistuksin. Mehän emme tästä lannistuneet, vaan kävimme rohkeasti taistoon. Aluksi oma verkkomme soi, mutta sisukkaasti suuntasimme vastustajan maalille ja törähtihän se torvi sielläkin päässä. Lähes ammattilaisten ottein vastustaja vei lopulta voiton lukemin 6–3. Jälkipelit käytiin juuri avatussa Nallikarin rantaravintolassa. Pelaajat ja kannustusjoukot toipuvat tästä taistosta vielä pitkään, ja ensi kerraksi odotellaankin hieman leveämpää vaihtomiesrivistöä ja väkeä taustajoukkoihin. Kokin tervehdys Nallikarin Rantaravintolassa. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 27 20.5.2014 08:28 A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä 28 Kokouksia ja kulttuuria Tampereella TEKSTI MARKO KORTESALO & SONJA HONKALA KUVAT LIISA HALKOSAARI O sallistuimme molemmat ensimmäistä kertaa SVT:n sääntömääräiseen kevätkokoukseen 17.5.2014 ravintola Astorissa Tampereella, sopivasti kuurojen kulttuuripäivien yhteydessä. Aurinkoisesta kesäpäivästä ja ilmeisen paljon väkeä houkutelleista kulttuuripäivistä huolimatta kokouksessa oli osallistujia yllättävän vähän. Vanhoja tuttuja Diakista oli paikalla mukavan paljon. Kokous sujui pääosin jouhevasti. Ainoa keskustelua herättänyt asia liittyi yhdistyksen talouteen. Tilinpäätöksessä todettiin viime vuoden budjetin olleen edellisen vuoden tapaan ylijäämäinen. Ylijäämä päätettiin käyttää yksimielisesti hallituksen esittämällä tavalla: ostamalla syksyllä osa- ja määräaikaisen toiminnanjohtajan palveluita, jos sopiva henkilö löytyy. Pitkin kevättä jatkunut kanssakäyminen Kelan kanssa on pistänyt hallituksen jäsenet koville. Toimin- nanjohtajan avulla yhteydenpito päättäviin elimiin, kuten Kelaan ja ministeritasolle, tulee toivottavasti helpottumaan. Yksimielisesti ilman sen kummempaa keskustelua myönnettiin myös edellisvuoden hallituksen jäsenille ja muille toimijoille vastuuvapaus. Kokouksen jälkeen siirryimme ravintola Astorin kabinetista ruokasalin puolelle vaihtamaan kuulumisia niin vanhojen tuttujen kuin uusien tuttavuuksienkin kanssa lounaan merkeissä. Virallisen osuuden jälkeen kolmen ruokalajin aterian aikana oli mukava huomata, että hallituslaisetkin ovat aivan tavallisia tulkkeja ja ihmisiä, joten tulevaisuudessa hallituksen kanssa asioiminen ei varmasti jännitä yhtä paljon. Lisäksi oli piristävää, että hallituksessa on paljon nuoria jäseniä, mikä tekee siitä erityisesti meille opiskelijoille helposti lähestyttävän. Rentoa yhdessäoloa opiskelijaillassa Tampereen kulttuuripäivien parhaat pellet tulivat Sampolan teatterikerhosta, valkokankaalle heijastetut tuomarit olivat haltioissaan. Illalla saavuimme Bar Ineziin SVT:n järjestämään opiskelijailtaan, jonne oli saapunut ennätysmäärä alan tulevaisuuden toivoja Diakista ja Humakista. Hallituksen edustajina paikalla olivat Emilia Norppa ja Essi Saloniemi. Liekö kulttuuripäivillä ollut osuutta asiaan, kun yli 20 opiskelijaa kaikilta kampuksilta kokoontui keskustelemaan opiskelusta, työelämästä ja tulkkausalasta ylipäätään. Tutustumiskierroksen jälkeen tapakset päätyivät parempiin suihin - kellepä opiskelijalle ei ilmainen ruoka maistuisi! k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 28 20.5.2014 08:28 K E N TÄ N K U U L U M I S I A 29 Hallituslaiset kyselivät palautetta ja kehittämisehdotuksia vastaavanlaisten opiskelijatapahtumien järjestämiseksi jatkossa, ja lupaukset tulevista tapahtumista otettiin opiskelijoiden parissa innokkaasti vastaan. Illassa ehkä mieleenpainuvinta oli hallituksen edustajien kommentit liittyen Kelan asettamaan rekrytointikieltoon ja viittomakielentulkkien työllisyystilanteen yllättävään huonontumiseen. Onnellisesti työelämään päässeet tulkit muistuttivat meitä nuorempia myös nollasopimusten ongelmista. Paljon mielenkiintoista keskustelua aiheuttivat myös tietenkin Diakin ja Humakin väliset erot, joista esimerkkinä vaikkapa erikoistumisopintojen mahdollisuudet ja harjoittelujen pituus. Eri koulujen välillä voi odottaakin olevan eroavaisuuksia, mutta oli jännittävää kuulla, kuinka paljon eroja myös Humakin kampusten välillä on. Koulutusten eroista huolimatta oli lohdullista kuulla, että opintojen ja tulkkausharjoitusten suhteen opiskelijat painivat samojen asioiden kanssa kampuksesta riippumatta. Ensimmäisen yhteisen tapaamisen myötä alettiinkin jo maalailla visioita ideoiden vaihtamisesta ja vierailuista kampusten välillä. Kuurojen kulttuuripäivät käynnistyivät Tampereella perjantaina tietokilpailulla. Onnea Omnivis! TEKSTI IIDA BERNHARDT KUVA MINNA TURUNEN M aaliskuun puolivälissä kokoonnuttiin juhlistamaan 10-vuotiasta Omnivisia. Tapahtumapaikkana oli nostalgisesti ravintola Loiste, jossa aiemmin samoissa merkeissä vietettiin 5-vuotisjuhlia. Merkkijuhlaa viettämään saapui Omnivisin nykyisiä ja entisiä työntekijöitä sekä muiden palveluntuottajien, järjestöjen ja yhteistyötahojen edustajia. Juhlijat toivotti tervetulleeksi Evantiakonsernin toimitusjohtaja Timo Heiskala. Puheessaan hän muisteli Omnivisin alkuaikoja, jolloin yrityksen perustajat Juhana Leinonen ja Raija JukarainenMäkinen opintojensa ohella lähtivät mukaan yritystoimintaan ja kumosivat toiminnan jatkuessa monia mahdottomalta vaikuttaneita esteitä. Illan edetessä kuultiin myös muita puheita. Mikko Äärynen haastatteli Raijaa ja Juhanaa Omnivisin perustamisesta ja yritystoiminnan pyörittämisestä. He muistelivat, kuinka kokouksia oli pidetty ensin kahvilassa, myöhemmin pienessä toimistohotellissa ja lopulta omissa tiloissa. Varsinkin alussa taloudesta piti olla tarkka, minkä takia Juhana oli kauhistellut Raijan ostamaa A4-kokoista vihkoa ja ihmetellyt, eikö pienempi olisi riittänyt. Vielä oli Raijalla tuo ruutuvihko tallella, ja olipa siinä muutama sivu jäänyt tyhjäksikin. Työntekijöitä edustivat Omnivisin pitkäaikaiset tulkit Riitta Loippo ja Tanja Meurs puheellaan. Omnivisin esimiehiä ja heidän toimintatapojaan muisteltiin lämmöllä ja hauskoilla tarinoilla. Juhliin toi piristystä salassa pidetty yllätysesiintyjä Jaakko Saariluoma, joka hauskuutti yleisöä puolen tunnin stand up -esityksellään. Koko ilta sujui leppoisissa tunnelmissa ja hyvillä mielin. Riitta Loippo ja Tanja Meurs muistelevat Omnivisin esimiehiä. Juhlijoiden kommentteja »» Jaakko on ihana! »» Stand up ja ruoka oli hyvää. »» Jälkkäri oli ihanaa, voisi syödä useammankin kipollisen. »» Hauskoja muisteloita ja tarinoita. Onnea Omnivis! k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 29 20.5.2014 08:28 LUE MINUT 30 Lue minut TEKSTI LIISA HALKOSAARI KUVITUS RAILI OJALA-SIGNELL Suomen kokenein tulkki? Raili Ojala-Signell toimi tulkkina Kuurojen Liitossa, WFD:n sihteeristössä ja konferensseissa ympärin maailman ennen kuin Kielisillan keskivertolukija oli oppinut kertotaulun. Hän on ollut perustamassa sekä SVT:tä, efsliä että WASLIa. Tulkin ammatin kehittymisen lisäksi Ojala-Signell on seurannut läheltä kuurojen kansainvälisen yhteisön vaiheita. Tästä kaikesta riittää kerrottavaa kuvien kera, ja nyt tarinoita on vihdoin jaossa. Yksin tein tieni viitat -omakustannetta saa tilata suoraan kirjoittajalta raili.ojala@ kolumbus.fi. Hinta 20€ + toimituskulut. SARJAKUVA VILMA PEKKARINEN k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisilta_0214.indd 30 20.5.2014 08:28 I L M O I T U S TA U L U 31 KUVA PÄIVI GRANÖ KUVITUS SUVI SIPRONEN ”Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu. Mille meidän isä salaa kuiskaa: baby I love You. Nyt tulkaa kaikki katsomaan kun vauva hymyilee -niin tiedättepä senkin missä onni lymyilee” 24.2.2014 syntyi Granön perheeseen suloinen poikavauva, joka sai nimekseen Veeti Matias. Onnesta sykkyrällä Päivi, Mats ja isoveli Kasper SVT:n syyskokous ja Tulkkipäivät Vaasan Tropiclandiassa 4.–5.10.2014 Tulkkipäivien teemana ammatillinen kehittyminen: Elinkeino vai intohimo? onSVT:n hallituksen pitkäaikainen jäsen, rahast on o hoitajana vuosia toiminut Veikko Nurmilaaks toimi o nukkunut pois. Viittomakielinen Nurmilaaks tulkkuurosokeiden vapaa-ajan tulkkina. Monelle Veikkauslaskulomakkeita tilanneelle free-tulkille ti ko Nurmilaakson osoite tuli tutuksi – hän huoleh n pitkää lomakkeiden painosta ja postituksesta niin kuin niitä myytiin. Tuuli se kulkee ja lentävi lehti. Onnellinen on se, ken laaksohon ehti. Nuku lehti helmassa laakson. Eino Leino Kiitollisuudella Veksiä muistaen Suomen Viittomakielen Tulkit ry Luvassa keskustelevaa ohjelmaa Uutta tänä vuonna: tule koko perheen voimin nautiskelemaan kylpylähotelliin! k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 4 kielisiltakansi.indd 3 20.5.2014 08:25 kielisiltakansi.indd 4 20.5.2014 08:25
© Copyright 2024