02° 2013 - Suomen Viittomakielen Tulkit ry

k i e l i s i lta
suomen
kielisiltakansi_0213.indd 1
viittomakielen
tulkit
ry
02° 2013
14.5.13 11:27
2
Kielisilta
issn 1797-4739
Julkaisija
Suomen Viittomakielen Tulkit ry
Toimitus
Kielisilta c/o Loimo,
Hitsaajankatu 1 as 78, 00810 Helsinki
[email protected], www.tulkit.net/kielisilta-lehti
Palautusosoite
Taina Loimo, Hitsaajankatu 1 as 78, 00810 Helsinki
Päätoimittaja
Heidi Kenttälä, [email protected]
Toimitussihteeri
Taina Loimo
Toimittajat
Liisa Halkosaari, Titta Shemeikka, Minna Turunen
Toimittajien osoitteet ovat muotoa [email protected].
Editointi ja oikoluku
Riikka Karppinen, Heidi Anturaniemi
Kuvitus
Suvi Sipronen, Katariina Valentin
Markkinointi
Toimitus, [email protected]
Taitto ja ulkoasu
Kairo Graphics Oy, Runeberginkatu 35, 00100 Helsinki
Paino
Picaset Oy, Höyläämöntie 18 A, 00380 Helsinki
Paperi
sisus: 100 g G-print, kannet: 170 g Multiart Silk
Osoitteenmuutokset
Kielisilta postitetaan jäsenille Akavan Erityisalojen jäsenrekisteriin
ilmoitettuun osoitteeseen. Jos olet AE:n jäsen, tee osoitteen- ja nimenmuutosilmoitus AE:n jäsensihteerille tai jäsenyyssivuilla osoitteessa
www.akavanerityisalat.fi. Muut tilaajat voivat tehdä muutosilmoituksen
SVT:lle osoitteeseen [email protected].
Aineistopäivä ja ilmestymispäivä
3/13: 9.8. (ilmestyy 6.9.)
4/13: 15.11. (ilmestyy 13.12.)
Kielisilta ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Lehtitilaukset
[email protected]
Kestotilaus 30,00 euroa, kappalehinta 9,50 euroa (+postituskulut)
Kannen kuva
O.Z.O.R.A.
Akvarelli 2011
Tekijä Taina Loimo, viittomakielen tulkki
Maalaus sai alkunsa häämatkallamme Unkarin auringon, iloisen festivaalikansan, ystävyyden, rakkauden ja musiikin inspiroimana. Tämän
teoksen myötä toivotan teille lämpöistä ja ilontäyteistä kesää!
Lehdessä esiintyvien yksittäisten kirjoittajien esittämät mielipiteet
eivät välttämättä vastaa SVT ry:n virallista kantaa.
jäsenmaksut 2013
Kannatusjäsen
Varsinainen ja opiskelijajäsen
Henkilöjäsenet
75 €/vuosi. Lasku lähetetään.
1,25% päätoimen palkasta maksetaan Akavan Erityisaloille. Ilman
palkkatuloja olevan opiskelijan jäsenyys on ilmainen. Lisätiedot:
www.akavanerityisalat.fi
Yritykset, yhdistykset ja muut yhteisöt
120 €/vuosi. Lasku lähetetään.
kielisiltakansi_0213.indd 2
14.5.13 11:27
Kielisilta 02/2013
3
Toimitukselta
02 Kannen kuva
03 Toimitukselta
04 Puheenjohtajan palsta
Arvostusta!
05
06
07
08
SVT:n opintopäivät ja syyskokous
Tulkkipörinää ylijäämällä
Koulun penkillä – kevätkokous 2013
Puhuttu tai viitottu – tulevaisuudessa yhteinen
ammattisäännöstö
09 Päivitystä ja tiivistystä – sääntöjä vai ohjeita
OPPIA IKÄ KAIKKI
10 Kielitaitoa tulkkauksessa
12 Suomalaisen viittomakielen agenttia etsimässä
16 Kaksikielisyys on rikkaus
18 Katson Aurajoen rantaa – Kela keskittää
20 Kela avasi kilpailutuksen, Kielisilta avaa
kritiikin
21
22
24
25
26
27
28
30
Kreikan meri
Viito!-päivät keräävät porukkaa Jyväskylään
Kevään opinnäytetyöt
Taidonnäytettä ja näyttöpäätteitä
Tulkki Vallaton
Mielipide
Fame!
Sarjakuva
kuva matka-albumista
Västäräkistä vähäsen. Elekee huoliko, kyllä
ne opiskelutulkkauksetkin lompsahtaa
lomille ja tulkit kesälaitumille (joo, osa
meistä on töissä kesälläkin). Kielisillan tämä
numero suorastaan tuoksuu enteilevästi
kesältä, auringolta ja ilolta. Vai mitä sanotte
jutusta, jossa todetaan aluksi: Turkoosi meri. Kiemurtelevat hiekkatiet. Auringonlaskut.
Ja hei, juttu kertoo sentään seminaarista!
Edellisen numeron mielipidekirjoitus
sai vastineita eikä kaikkia Kelan ehdotelmiakaan niellä purematta, tosin sitkeimpien osien kanssa on otettava pihviveitset
käyttöön. Emmi Niittylän opinnäytetyö
englannin kielestä viittomakielentulkin työkielenä on hyvinkin ajankohtainen. Ja jos
implantoitu asiakas mietityttää, lukaisepa
Veera Elosen juttu SI-käyttäjän fiiliksistä.
Ennenkuin päästän Sinut Kielarin
kimppuun, hypätään ihan hetkeksi syksyyn:
Merkkaa kalenteriisi 5.–6. lokakuuta 2013
(tai älypuhelinsovelluksessa napauta Add).
Päivämäärän lähestyessä vie lapset, karvarollit ja ukot ja akat jonnekin ja suuntaa
Kouvolaan syyskokoukseen! Ennakkotietoja
löytyy, kun selaat eteenpäin.
Aamukasteista kesän odotusta ja
voimahalit loppukevääseen!
Titta Shemeikka
p.s. Muotigurujen mukaan ysäri tekee comebackin – ja niin tekee myös Tulkki Vallaton!
kielisilta_0213.indd 3
14.5.13 11:27
p u h eenjo h tajan palsta
4
Arvostusta!
teksti Heidi Kenttälä kuvitus suvi sipronen
V
iimeisessä Kielisillassa 2/2013
oli Hannele Ilomäen kirjoittama mielipide ”Miten arvostetaan viit­tomakieltä äidinkielenä
sekä kuurojen että tulkkien yhteisössä?”
Jutun sisältö aiheutti varmasti mietteitä jokaisessa lukijassa, varsinkin meissä
tulkeissa. Toivottavasti joku myös siristi
silmiään ja totesi hämillään ”ai mää vai!?”,
koska mielikuva siitä on varsin huvittava ja
saan syyn kirjoittaa sen tähän.
Vaikka jutussa on syyttävä sävy, sai
se myös minussa, ensikapinoinnin jälkeen,
aikaan itsepohdiskelua ja täytyypä ihan heti
tunnustaa, että kyllä – olen tehnyt näitä jutussa mainittuja virheitä tulkkaustilanteissa.
Liian usein juttelen paritulkkini kanssa ennen tulkkaustilannetta. Sain kerran neuvon,
että jos tulkeilla paritulkkaustilanteessa on
toisilleen asiaa, eikä asiaa halua viittoa, niin
tiivistelmä olisi kohteliasta kertoa viittomakieliselle asiakkaalle. Nykyään teenkin
niin, mutta liian usein myös puhun ja viiton,
vaikkei tilanne aina sitä edes vaadi.
Tulkin työssä on paljon haasteita ja
koska niiden erittelemiseen ei riitä edes
koko Kielisilta, niin nostan tässä muutaman
tärkeän seikan esille. Ensimmäinen niistä
liittyy asiakkaiden ymmärtämiseen. Ilomäen
jutussa oltiin hämmentyneitä
siitä, miten usein tulkit jäävät
kiinni virheellisestä tulkkauksesta. On kuitenkin muistettava, että tulkin työssä asiakkaat,
käsialat, tilanteet ja paikat
vaihtuvat niin tiuhaan, että
oma viittomakin saattaa hävitä
joskus takataskuun ja jos asiakas
on vielä tulkille vieras, niin tilanne
vaikeutuu entuudestaan.
Olen itsekin tulkinkäyttäjä ja tiedän,
etteivät esimerkiksi perhetapahtumamme
ole miellyttäviä tulkille. Asiat, taustat ja tarinat ovat meille vuosien saatossa muuttuneet jo niin arkisiksi, ettemme aina muista,
että joukossa on yksi, jolla ei ole asioista
mitään käsitystä ja tämän yhden tulisi itse
asiassa tietää asiat kaikista parhaiten taatakseen laadukkaan ja sujuvan tulkkauksen.
En oleta, että tulkki tuosta vain löytää vastineen sanoille ”tillukas, fati tai paseerata”
saatikka tietää kaikkien nimet, viittomat ja
sukumme historian. Kaiken kauniin lisäksi
perheemme jokainen jäsen on syntyessään
syönyt konekiväärin, ja päälle puhumisesta
voisimme saada Nobelin.
Tulkkaustilanteet, niin tulkin kuin
tulkinkäyttäjän näkökulmasta, sujuvat
yleensä miellyttävästi,
kun ja jos käytänteistä
sovitaan. Sovitaan kommunikaatiotavoista, käydään
läpi viittomat ja nimet sekä
kysytään rohkeasti uudestaan
tai todetaan, että puhenopeus
ylittää tulkin kapasiteetin. Tärkeintä on puhaltaa yhteen hiileen.
Olemmehan me kaikki sillä hetkellä
samassa tilanteessa ja tavoitteena on
sujuva kommunikointi kaikkien osapuolten
välillä taustasta, kielestä tai kansalaisuudesta huolimatta. Muistetaan, että meillä
jokaisella on oma äidinkielemme, johon
olemme niin kovin kiintyneet. Arvostetaan
siis omaamme, mutta muistetaan arvostaa
sitä toisenkin omaa!
Arvokasta kevättä kaikille tasapuolisesti!
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 4
14.5.13 11:27
A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä
5
Suomen Viittomakielen Tulkit ry:n
opintopäivät ja syyskokous
Kouvolassa 5.–6. 10. 2013
Työehdot?
Työpaikan haasteet?
Ammattikunnan arvostus?
Työelämän kestävä kehitys?
Tule mukaan opintopäiville, joiden teemana on tänä
vuonna edunvalvonta.
Ps. Hei opiskelija, tule opintopäiville! Pääset jyvälle alan
tärkeistä aiheista ja tutustut uusiin ihmisiin!
Kuva Liisa Halkosaari
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 5
14.5.13 11:27
A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä
6
Tulkkipörinää ylijäämällä
Teksti Hanna Antikainen ja Minttu Laine kuva 401kcalculator.org
E
deltävien vuosien napakka taloudenhoito, AE:n maksamat ennakoitua korkeammat jäsenmaksupalautukset ja sponsorien osallistuminen juhlavuoden tapahtumiin jätti SVT:n
jäsenille vajaat 5000 euroa käyttörahaa tälle
vuodelle. Hauskin osa kevätkokousta olikin
tämän rahan käyttämistä koskeva keskustelu. Ylijäämän käytöstä päätimme me vajaat
kaksikymmentä kokouksessa paikalla ollutta,
teidän, pyöreästi 670 äsveeteläisen puolesta.
Ja kuten ilmeni, vaikka SVT ei osaakaan
tuhlata rahaa, niin me osaamme!
Hallituksen tietoon oli jo ennalta tullut
toiveita SVT-kalenterista, virkistystoiminnasta ja koulutuksen järjestämisestä. Kokoukselta löytyi kannatusta sille, että raha
jaettaisiin mahdollisimman tasan kaikille
(esim. kalenteri tai muu julkaisu, paikalliset
osittain samansisältöiset tapahtumat) kuten
myös sille, että se olisi hyödynnettävissä
osallistumisen perusteella (ryhmämatka
Islantiin seuraavaan Nordic-tapahtumaan,
tuhdit opintopäivät, opintomatka). Perusteluna päätöksellemme oli lopulta se, että halusimme SVT:n olevan mukana tulkin arjessa
sekä ammatillisesti että virkistävästi.
Niinpä tulette, hyvät kollegat, saamaan
tulkkipörinää sekä kotiinne että alueellisiin tapahtumiin. Kalenterin paras osuus
eli alan hauskat ja informatiiviset ekstrat
postitetaan jäsenille omana tuotteenaan.
”Lärpäketyöryhmään” löytyy varmasti
tekijöitä, olihan kalenterinkin ideoiminen ja
toteuttaminen hauska ponnistus. Tarjolla on
mahdollisuus hupailuun ja luovuuteen!
Viimevuotisten alueellisten juhlien onnistumisen innostamana yhdyshenkilöitä ja
muita toimeliaita kannustetaan järjestämään
ammatilliseen ydinosaamiseen liittyvä paikallistapahtuma yhdessä SVT:n hallituksen kanssa. Hallitus on valmis hoitamaan kouluttajayhteyksiä ja tapahtumien yleistä rakentumista ja alueen toimijat voivat keskittyä sisällön
suunnitteluun sekä käytännön järjestelyihin,
paikalliset kylpylä- tms. virkistysmahdollisuudet huomioiden. Tässä voidaan siis nauttia
kollegoiden seurasta mukavissa puitteissa ja
edistää alamme yhteistä hyvää.
Viisi tonnia, kiitos tähän käteen, ja
rakennamme hyvää mieltä ja jaksamista
työssä. Kun olet itse mukana tavalla tai toisella, saat ”lärpäkkeestä” ja tapahtumasta
enemmän sitä, mitä itse haluat.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 6
14.5.13 11:27
A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä
7
Koulun penkillä
Teksti Kati Knuuttila kuva terhi kalliomäki
P
ieni aktiivi joukko oli kokoontunut lauantaina 13. 4. SVT:n kevätkokouksen tiimoilta Turkuun.
Kevätkokousta seurasi SVT:n
yhdyshenkilöiden koulutus vuositeemasta
”edunvalvonta”.
Tapahtumapaikkana oli tutustumisen
arvoinen panimoravintola Koulu. Kaikki
olimme siis sananmukaisesti ”koulun penkillä”, olipa sitten kevätkokouksen osallistuja
tai kouluttautuva yhdyshenkilö. Kevätkokouksen signaali oli, että SVT:llä on hyvät
toimintaedellytykset sekä talouden että
vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta.
Tulemme varmasti jatkossakin nauttimaan
SVT:n tuotteista ja jäseneduista!
Iltapäivällä Kimmo Kumlander, järjestötyön yksikön johtaja Humakista, jakoi ajatuksiaan tulkkaus- ja viittomakielikentän toimi-
joista sekä alueellisen yhdyshenkilön roolista
tulevina aikoina. Merkillepantavia poimintoja
tulevaisuuden enteistä olivat esimerkiksi
kouluttajatahojen yhteistyön tarve resurssien
kaventuessa ja kasvava tulkkien työn ohessa
kouluttautuminen. TES-ratkaisuissa toimisi
malli, jossa SVT kantaa sisältö- ja aloitevastuuta ja jossa iso kokoomaliitto (esim. Akavan
Erityisalat) tarjoaa toteutuksen ja neuvontaa.
Kumlander on erityisen huolissaan
suuntauksesta, jossa tulkkien edunvalvonnan kokonaiskäsitys rapautuu ajan kuluessa
heidän hajaantuessa eri liittoihin samalla
kun asiakkaat jakaantuvat eri sektoreihin:
viittomakieli, viitottu puhe, kirjoitustulkkaus, puhevammaisten tulkkaus. Ei ole
siis syytä eriyttää kirjoitustulkkauksen ja
puhevammaisten tulkkauksen edunvalvontaakaan loitommalle!
Kela on ilmoittanut uudet tavoitteensa. Taustalla on arvio, että tulkkaus tulee
liian kalliiksi ja palvelun prosessit ovat osin
epäluotettavia. Kela etsii säästöjä henkilöstöstä, toimintatavoista sekä lain tulkinnasta siltä osin kenelle ja missä tilanteissa
tulkkauspalvelua pitää antaa. Kela on jo
ilmoittanut ottavansa välityksen hoteisiinsa, mutta merkittävää säästöä se tuskin
synnyttää, sillä välityspalvelu ei ole ollut
kallista tähänkään mennessä. Sen sijaan
palvelun kokonaistoteutus nykyisellä tavalla
on takuulla monin verroin kalliimpaa kuin
kunnallisten tulkkikeskusten aikaan. Tästä
yksi negatiivisella tavalla loistava esimerkki,
jo legendaksi muodostunut ”Lahden alueen
tulkkipula”: seurausta surkuhupaisasta ilmiöstä, jossa tulkit morjenstavat kohdatessaan
valtatie 4:llä: Lahden alueen tulkki menossa
pääkaupunkiseudulle ja pääkaupunkiseudun
tulkki menossa Lahden alueelle.
Tulevaisuudessa Kela saattaa asettaa
koulutusvaatimuksia, vaikka mikään institutionaalinen taho ei tällä hetkellä järjestä
täydennyskoulutusta. Kelan linjat voivat
välillisesti vaikuttaa työsopimusten sisältöihin: tulevat kilpailutuskierrokset eivät ehkä
houkuta palveluntuottajia kuukausipalkkaisten työntekijöiden lisäämiseen.
Tulkkina Sinun tulisikin nyt tarkistaa
työsopimuksen sisältö esim. jälkityösuojan
osalta ja tuntipalkkaisten tulisi pyrkiä eroon
mahdollisista ”nollatunti”-sopimuksista.
Vaikka tällainen sopimus voi olla yksittäisen
ihmisen elämäntilanteeseen sopiva lisä, se
syö samalla muiden tulkkien neuvotteluasetelmia oman sopimuksensa ehtojen osalta.
Viihtyisää kesän ja lokakuisen SVT:n
syyskokouksen odotusta!
Elsa Lindberg keskittyneenä kirjastomaisemassa.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 7
14.5.13 11:27
A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä
8
Päivitystä ja tiivistystä –
sääntöjä vai ohjeita
TEKSTI Virpi Thurén, erityisasiantuntija, Kuurojen Liitto ry
T
ulkkitoiminnan yhteistyöryhmässä nousi viime keväänä
keskusteluun tarve päivittää
viittomakielen tulkkien ammattisääntöjä tähän päivään paremmin istuviksi.
Syksyllä 2012 tuli kutsu osallistua asioimistulkin ammattisääntöjen päivitystyöhön
puhuttujen kielten tulkkien järjestöjen puolelta. ”Great minds think alike” vai mikä lie
ollut yhteensattuman ja sopivan ajoituksen
takana, välikö hällä, työ kutsui tekijöitään
ja ajattelimme sen olevan hyvä alku omien
sääntöjemme tuomiselle 2000-luvulle.
Ensimmäiseen, laajemman työryhmän
kokoukseen osallistuivat SKTL ry, KAJ ry,
tulkkitoiminnan yhteistyöryhmän jäsenjärjestöjen edustajia, tulkkikoulutuksen
edustajia, puhevammaisten tulkkien edustajia ja asiantuntijavieraina tohtori Kaarina
Hietanen sekä Simo Määttä. Laajemman
ryhmän kokous toimi lähetekokouksena
pienemmälle työryhmälle, joka lähti työstämään sääntöjä. Alkuperäisenä tavoitteena
oli saada säännöt valmiiksi vuoden loppuun
mennessä. Työ osoittautui kuitenkin
haastavammaksi kuin alunperin kuviteltiin.
Työryhmä tapasi 4-6 kertaa syksyn ja talven
aikana. Kokousten lisäksi sääntöjä työstettiin sähköisesti myös kokousten välissä.
Kokoontumisissa helpoksi tiivistämis- ja toimitustyöksi lähinnä ajateltu työ
osoittautui keskustelevaksi. Sanavalinnat,
lauseenmuodostukset ja semantiikka olivat
pääosassa varsinkin tiiviiden ilmaisujen
sisältöjä ja niiden kattavuutta pohdittaessa
ja etsittäessä. Kuva helposta ja nopeasta
läpijuoksusta karisi melko pian ja ryhmässä
päätettiinkin ettei kiirehtimällä ja hätäilemällä saada kuin puolivillaista aikaiseksi.
Työn edetessä tavoitteeksi tuli vähitellen,
keskusteluiden kautta, yksimielisesti myös
saada ammattisäännöistä yhteiset ”tulkkien” ammattisäännöt, riippumatta siitä, mitä
kieliä tai menetelmiä tulkki käyttää (puhutut
kielet, viitotut kielet, puhetta tukevat tai
korvaavat menetelmät jne.).
Tavoitteena oli saada ammattisäännöistä mahdollisimman tiiviit ja yksiselitteiset,
vanhasta 15 kohdan listasta enintään 10
napakan ”käskyn” lista. Niiden liitteeksi
tarvittaisiin uusi selitysosio, sekin mahdollisimman säpäkkä. Työryhmä lähti
tavoittelemaan työnsä tulokseksi näitä,
sillä ammattisääntöjen tuli olla sellaiset,
jotka palvelevat niin tulkkeja kuin kaikkia
tulkin käyttäjiäkin. Niistä tulisi myös asiaa
tuntemattoman saada nopeasti selkeä kuva
tulkin ammattietiikasta, roolista, oikeuksista
ja vastuusta. Tämän vuoksi myös selitysosio
haluttiin pitää lyhyenä.
Ammattisäännöt haluttiin virtaviivaistaa myös siten, että alkuun tuli yleiset
periaatteet tulkin ammatin perustasta (mm.
salassapitovelvollisuus, asiantuntija tulkkaukseen liittyvissä asioissa) ja jatkaa sitten
prosessin etenemisjärjestyksessä -tilauksen vastaanottamiseen liittyvistä asioista
(jääviys, pätevyys, valmistautuminen, rooli,
loppusilaus, jne.). Vanhoissa säännöissä
olleet mm. työsopimukselliset ja vastaavat
tekniset seikat karsittiin pois, koska niiden
katsottiin olevan osa ammattipätevyyttä
ja osaamista. Keskustelussa oli esillä myös,
onko nimitys ’säännöt’ edelleenkin hyvä vai
tulisiko nimi muuttaa ’ohjeiksi’ – lautamiehet pohtivat tätä seikkaa vielä.
Ihan tuohon tavoiteltuun kymmenen
kohdan tavoitteeseen ei päästy - valmiissa
ehdotuksessa on 12 kohtaa. Mutta tiiviys ja
napakkuus onnistuivat melko hyvin. Säännöt esiteltiin Turussa KäTu-symposiumin yhteydessä ja saatiin ensimmäiset kommentit
ehdotukseen niiden hiomiseksi edelleen.
Tätä kirjoitettaessa säännöt ovat
kommentoitavina järjestöissä ja tarkoitus on
saada ne hyväksytyiksi kaikissa järjestöissä toukokuun loppuun mennessä ja
voimaan kesäkuun 2013 alusta. Varsinainen
lanseeraus tullee olemaan syksyllä 2013,
mahdollisesti jonkin tapahtuman yhteydessä. Ainakin tämänhetkisten suunnitelmien
mukaan.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 8
14.5.13 11:27
A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä
9
Tulevaisuudessa yhteinen
ammattisäännöstö
TEKSTI Terhi Kalliomäki ja Heidi Kenttälä kuvitus suvi sipronen
T
urun yliopistolla järjestettiin
12. 4. tulkkauksen yhteistyöseminaari KäTu-symposiumin
yhteydessä. Seuraavana päivänä
oli SVT:n kevätkokous. Osallistuimme
seminaariin kolmen hallitusnaisen voimin.
Paikalla oli myös kääntäjiä ja puhuttujen
kielten tulkkeja, sekä edustus Diakista ja
puhevammaisten tulkkien ammattiyhdistyksestä. Aiheena oli asioimistulkkien
uudistettu ammattisäännöstö ja artikla
toisensa jälkeen kävimme läpi kaikki tulevat
12 kohtaa kommentein ja keskusteluin.
Seminaarin mielenkiintoisinta antia oli
se, että havahduimme alamme samankaltaisuuteen. Emme olekaan niin poikkeava
ryhmä, visuaalisine kielineen ja kuulovammoineen, vaan teemme työtä kielen
ja ihmisten kanssa samalla tavalla kuin
puhuttujen kielten tulkit. Moneen otteeseen
olisimme halunneet kommentoida jotakin
artiklan kohtaa, mutta joku puhuttujen kielten tulkeista ehti ensin. Monesti päädyimme
vain nyökyttelemään ja kuiskuttelemaan
”aivan aivan aivan”.
SVT on ollut mukana asioimistulkkien
ammattisäännöstön päivitystyöryhmässä välillä fyysisesti edustettuna, mutta enemmän
työtä kommentoiden. Hallituksen ajatuksena
oli katsoa mitä työ tuo tullessaan ja soveltaa
asioimistulkkien valmista ammattisään-
nöstöä meidän alalle sopivaksi. Tulkkausseminaari kuitenkin osoitti, ettemme ehkä
tarvitsekaan jatkossa omaa erillistä viittomakielentulkin ammattisäännöstöä. Voinemme
ottaa käyttöön tämän yleisen asioimistulkin
ammattisäännöstön ja tehdä jäsenistöllemme siihen liittyen omat soveltamisohjeet
esim. kuurosokeiden tulkkauksen osalta.
Ammattisäännöstömme päivittämiseen
liittyen olemme toimineet opinnäytetyön
tilaajina Humakin opiskelijalle. Työn tuloksia
käytetään viittomakielentulkkien ammattisäännöstön selvitysosaa muotoillessamme.
Ammattisäännöstön päivitetyt artiklat
ja selvitykset ovat vielä työn alla ja niin sanotusti ”top secret”. Jääkäämme siis odottelemaan salaisuuden paljastumista!
Oikaisut
Toisin kuin edellisessä Kielisillassa kerrottiin tekstin
”Tavoitteena parempi tulkkauspalvelu” on kirjoittanut
Tuomas Rissanen.
Edellisestä lehdestä puuttui Toimitukselta-palstan
kirjoittajan nimi. Tekstin on kirjoittanut Minna Turunen.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 9
14.5.13 11:27
10
oppia ikä kaikki
Kielitaitoa tulkkauksessa
Opinnäytetyö vieraan kielen tulkkauksesta
ja pätevyysvaatimuksista
Teksti Emmi Niittylä kuva Riitta Niittylä
V
iittomakielentulkin koulutusohjelma antaa pätevyyden
tulkata suomen ja suomalaisen
viittomakielen välillä. Viittomakielentulkit tulkkaavat kuitenkin jatkuvasti toimeksiannoissa, joissa puhuttu kieli
on tulkille vieras työkieli. Ilmiöstä käytetään
termiä kolmannen kielen tulkkaus. Tämä
asettaa viittomakielentulkille haasteen, sillä
kumpikaan tulkkauksessa käytettävistä
kielistä ei ole hänen äidinkielensä. Kolmannen kielen tulkkaus koetaan toisaalta
mahdollisuutena, toisaalta riskinä. Alalla
tapahtuu muutoksia, ja tulkkien ammatinkuva muuttuu. Kolmannen kielen tulkkaus
on noussut esille laadun näkökulmasta.
Millainen on riittävä kielitaito ja mikä olisi
paras keino sen arviointiin?
Englanti viittomakielentulkin
työkielenä
Opinnäytetyössäni tutkin viittomakielentulkkien englannin kielen taitoa sekä tulkilta vaadittavaa pätevyyttä, kun tulkataan vieraan
puhutun kielen ja suomalaisen viittomakielen
välillä. Tutkimuksessa selvitettiin englantia
tulkanneiden viittomakielentulkkien kielitaidon taustaa, ja tulkit tekivät itsearvioinnin
englannin kielen osaamisestaan. Otoksessa
tulkkeja oli yhteensä 11. Heistä neljää haastateltiin teemahaastattelussa, jossa syvennyttiin englannin kielen taidon riittävyyteen ja
toimeksiantojen vastuunjakoon.
Viittomakielen tulkit arvioivat englannin
kielen taitoaan Eurooppalaisen viitekehyksen arviointiasteikon mukaisesti. Heitä
pyydettiin arvioimaan taitoaan kuullun
ymmärtämisessä, puheen tuottamisessa ja
suullisessa vuorovaikutuksessa. Kaikkien
kielen hallinnan osa-alueiden itsearviointi
sijoittui välille B2–C2. Voidaan siis todeta,
että englantia tulkkaavien viittomakielentulkkien englannin kielen taito on otoksen
perusteella hyvä. Keskiarvo oli viitekehyksen asteikon toisiksi ylin, tasoa C1. Tämä tarkoittaa lähes äidinkielen tasoista kielitaitoa,
jolloin henkilö pystyy vaivattomasti kommunikoimaan lähes kaikissa tilanteissa.
Pääsyy kolmannen kielen tulkkaukseen
on kysyntä. Asiakkaat tilaavat jatkuvasti
englantia osaavia tulkkeja ja ovat yleensä
tietoisia tulkin englannin kielen taidosta,
jolloin osa toimeksiannon vastuusta on
myös heillä. Tulkkeja kiehtoo kolmannen
kielen tulkkauksessa myös kielitaidon
kehittäminen.
Otoksen viittomakielentulkkien englannin kielen taito oli enimmäkseen saavutettu
peruskoulun opinnoissa sekä toisen asteen
koulutuksessa. Kaikki eivät olleet suorittaneet korkeakouluopintoja. Englannin kielen
taitoa oli kehitetty työn ohella ja jatkokouluttautumalla. Vain pieni osa tulkeista oli
kehittänyt kielitaitoaan ulkomailla.
Englanninkielisiä toimeksiantoja on alalla verrattain vähän. Otoksen tulkit tekivät
Kirjoittaja luottavaisena matkalla tulevaan
ammattiin.
englannin kieltä vaativia toimeksiantoja vain
2–5 kertaa vuodessa. Kun mietitään tulkkien
koulutusta ja sitä, pitäisikö siinä huomioida
paremmin vieraat puhutut kielet, voidaan
kysyä: Kuinka olennaisena osana tätä voidaan pitää tulkin työnkuvassa?
Kolmannen kielen tulkkaus
Kolmannen kielen tulkkaus on herättänyt
alalla jo jonkin aikaa keskustelua sekä
puolesta että vastaan. Toisaalta asiakkaiden
tarve vieraita puhuttuja kieliä tulkkaaville
viittomakielentulkeille on kasvamassa, toisaalta tulkkien vieraiden kielten koulutuk-
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 10
14.5.13 11:27
oppia ikä kaikki
11
Yleinen kielitaidon arviointi
helpottaisi kolmannen kielen
toimeksiantoihin liittyvää
epävarmuutta
sen puute saa osakseen arvostelua. De Wit
(2002) esittää, että kasvavalle tarpeelle on
löydettävä ratkaisu, ja viittomatulkkien tulisi
kehittää englannin kielen taitoaan.
Kela on esittänyt kolmatta kieltä
tulkkaaville yleisiä kielikokeita, joilla tulkin
vieraiden kielten taito varmennetaan. Ehto
velvoittaisi kaikkia vieraita puhuttuja kieliä
tulkkaavia osallistumaan kokeeseen. Opinnäytetyöni tutkimustuloksiin verrattaessa
tämä nähdään hyvänä asiana. Tulkit olivat
pääsääntöisesti sitä mieltä, että yleinen kielitaidon arviointi helpottaisi kolmannen kielen toimeksiantoihin liittyvää epävarmuutta.
Kielikokeen avulla toimeksiannot voitaisiin
helpommin jakaa taitotason mukaan. Pakollisten kielikokeiden saatavuutta kuitenkin
arvosteltiin, sillä kokeet järjestetään vain
muutaman kerran vuodessa.
Kelan suunnitteleman yleisen kielikokeen arviointiasteikko on verrattavissa
tutkimuksessani käytettyyn Eurooppalaisen
viitekehyksen asteikkoon. Yleisen kielikokeen tasot jakaantuvat välille 1–6. Otoksen
tulkkien kielitaito asettuisi siis yleisen
kielikokeen tasoille 4, 5 ja 6. Tasolla kuusi
henkilö ymmärtää vaivatta vivahteikastakin
kieltä ja tuottaa kieltä erinomaisesti. Tasolla
viisi sallitaan ponnistelu silloin tällöin, mutta
henkilö käyttää kieltä sujuvasti. Tasolla
neljä tulee ymmärtää normaalia puhetta
ja tuottaa kieltä jokseenkin vaivattomasti.
(Opetushallitus 2012).
Tulkin tulee hallita työkielensä perusteellisesti ja tämä on alan ammattilaisille
varmasti selvää. On tärkeää, että työkielten
taitoa pystytään arvioimaan. Siksi Kelan
suunnittelema kielitaidon arviointi on askel
oikeaan suuntaan. Viittomakielentulkki
on suomen ja suomalaisen viittomakielen
asiantuntija. Ei ole itsestään selvää, että
tulkki kykenee tulkkausprosessiin myös
muilla kielillä. Alalla on kuitenkin tulkkeja,
jotka hallitsevat vierailla puhutuilla kielillä
tulkkauksen. Tätä taitoa tulee ylläpitää, ja
tulkkeja kannustaa eteenpäin.
Kielitaidon kriteerit
Otoksen viittomakielentulkit olivat yksimielisiä siitä, että alalla tulisi olla kaikkia koskevat
vieraiden kielten taitokriteerit. Näin voitaisiin
välttää toimeksiantojen välitykseen liittyvä
ongelma, kun tulkin taitotasoa ei tarkasti
tiedetä. Taitokriteerit helpottaisivat sekä välityskeskuksen että tulkkien työtä. Kun tulkki
on todentanut kielitaitonsa, hänkin tietää olevansa pätevä tulkkaamaan kyseisellä kielellä.
Keskustelua herätti se, millaiset kriteerit
alalla voitaisiin ottaa käyttöön. Yleinen kielikoe oli yksi vaihtoehto, mutta sen toteuttamista ei pidetty ainoana oikeana ratkaisuna.
Kielikoe saattaisi aiheuttaa ongelman
palvelun tarjonnan ja kysynnän kohtaamiselle ja suorittamispakko saattaisi vähentää
kolmatta kieltä tulkkaavia tulkkeja, joita ei
tälläkään hetkellä ole suunnattomasti.
Tutkimuksen mukaan tulkit kokevat
välillä painostusta toimeksiannon vastaanottamisessa, sillä he tietävät, että asiakas
ei luultavasti muuten saa tulkkia. Kaikille yhteisen kielikokeen avulla vieraskielisen työn
haastavuus voitaisiin arvioida ja etsiä kriteerit täyttävä tulkki. Näin tulkki ei olisi yksin
vastuussa siitä, riittävätkö hänen taitonsa
juuri tähän tilaisuuteen.
Tulkkauspalvelua tuottavat
yritykset
Yrityksillä on eri tapoja hoitaa kolmannen
kielen tulkkauksia. Yhteisen kielitaidon
määrittelyn kautta alalle saataisiin yleinen
käytäntö, jota kaikki noudattaisivat. Tällä
hetkellä on yleistä, että aloitteleva tulkki
tekee näitä tulkkauksia kokeneemman tulkin
ohjaamana. Kielitaidon arvioinnissakin on
eroja. Usein vierasta kieltä tulkkaavan kielitaidosta keskustellaan, mutta aina taitoa ei sen
erityisemmin osoiteta. Käytäntö jättää vastuun pitkälti tulkin oman harkinnan varaan.
Tutkimuksessa tulkit korostivat juuri sitä, että
on raskasta jatkuvasti itse arvioida taitoaan
eri toimeksiantojen yhteydessä.
Keskustelua kolmannen kielen tulkkauksesta kannattaa jatkaa. Ala kehittyy
koko ajan, ja tulkit siinä mukana. Näkökulmia jakamalla alaa voidaan kehittää ja
löytää viittomakielentulkeille sopivia toimintatapoja vieraiden puhuttujen kielten
tulkkauksessa.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 11
14.5.13 11:27
12
OPPIA IKÄ KAIKKI
Suomalaisen viittomakielen
agenttia etsimässä
Tekijä jää toisinaan hämärän peittoon
Agenttia eli tekijää voi
olla joskus vaikea havaita
viittomakielisestä lauseesta. Toisaalta joskus tekijää
etsitään sieltä, missä sitä ei
kerta kaikkiaan ole kerrottu. Onko tällöin kyseessä
passiivi?
osallistuja. Sen vastakohta on patientti
eli se, johon toiminta vaikuttaa. Tutkin
lauseita, jotka ilmaisevat tapahtuman, jossa
on vähintään kaksi osallistujaa: agentti ja
esimerkiksi patientti, kuten seuraavassa
esimerkissä1:
Esimerkin (1) lauseessa agentin ilmaisee nominaalilauseke TYÖ+ANTAA-3>1,
patientin RAJA. Tutkin merkitykseltään esimerkin (1) tyyppisiä lauseita selvittääkseni,
millä tavalla agentti ilmaistaan suomalaisessa viittomakielessä. Halusin myös selvittää,
1
TYÖ+ANTAA-3>1
MÄÄRÄTÄ
RAJA
agentti
verbaali
patientti
’Työnantaja määräsi rajat.’
jääkö tekijä toisinaan epäselväksi, eli ovatko
agentit häivytettyjä. Ja kyllähän ne ovat.
1
Esimerkkilauseet on poimittu tutkimusaineistosta Suomen viittomakielten kielipoliittinen
ohjelma (2010).
TeKSTI Sanna Ala-Sippola
kuvitus katariina valentin
J
ääkö sinulle joskus viittomista
seuratessasi epäselväksi, kuka
jonkin teon suorittikaan? Oliko
jossain välissä viittoma, joka meni
ohi silmien? Mietit kenties, kertooko viittoja
nyt itsestään, vai jäikö huomaamatta, kun
hän otti toisen henkilön roolin. Ketä viittoja
tarkoittaa osoituksella omaan rintaansa?
Entä kun mitään osoitustakaan ei ole – kuka
on tekijä?
Tai oletko pohtinut, miten voisit tulkata
viittomakielelle vaikka passiivimuotoisen
lauseen? Muun muassa tällaisia asioita pyöri
minun mielessäni, kun päätin tutkia agentin
ilmaisemista ja häivyttämistä suomalaisessa
viittomakielessä. Ilokseni löysinkin joitain
selityksiä.
Agentti on Naessin (2007) määritelmän mukaan tietoisesti toimiva, tapahtuman alulle paneva, ei-vaikutuksenalainen
Mitä eroa on agentilla ja subjektilla?
K
ielitieteilijät välttävät käyttämästä termiä subjekti puhuttaessa esimerkiksi suomalaisesta
viittomakielestä. ”Subjektia ja objektia
ei ole suomalaisen viittomakielen osalta
määritelty”, huomauttaa esimerkiksi
Jantunen (2008). On myös mahdollista,
ettei suomalaisessa viittomakielessä ole
subjektia. Peruskoulussa meille on kuitenkin opetettu, että subjekti on yhtä kuin
lauseen tekijä. Mistä oikein on kyse?
Termi agentti tarkoittaa tapahtuman
alulle panevaa tietoista toimijaa (Naess
2007), kansan kielellä tekijää. Puhuttaessa agentista liikutaan merkityksen tasolla;
subjekti sen sijaan on muodollisen tason
termi. Agentti voidaan ilmaista monessa
kielessä subjektilla, mutta asia ei ole
niin yksinkertainen, kuin peruskoulussa
on opetettu. Ensinnäkin termi subjekti
määritellään jokaisessa kielessä erikseen
muodon perusteella. Lisäksi subjektiksi
voidaan merkitä muukin lauseen osallistuja kuin agentti.
Manu Chao laulaa: Me gustas tù.
Suomeksi vastaava merkitys ilmaistaan:
Minä pidän sinusta. Espanja merkitsee
subjektiksi pidettävän asian, suomi
pitäjän. Jos englannin kielen lause He
stole the book muutetaan passiivimuotoon, saadaan lause: The book was stolen
(by him). Tällöin subjektiksi merkitään
the book, joka ilmaisee patientin eli toiminnan kohteen. Agenttia, varastajaa, ei
tarvitse mainita ollenkaan. On siis selvää,
että on pidettävä erillään semanttisen eli
merkitystä koskevan tason käsite agentti
ja muodollisen tason käsite subjekti.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 12
14.5.13 11:27
OPPIA IKÄ KAIKKI
Agentin häivyttäminen
Joskus voidaan tietoisesti haluta välttää
agentin mainitsemista. Agentti voi olla
puhujallekin tuntematon, jolloin sitä ei
yksinkertaisesti voi mainita. Se voi myös
olla kontekstin perusteella itsestään selvä,
jolloin sitä ei tarvitse mainita, tai puhuja
voi esimerkiksi hienotunteisuuttaan haluta
välttää agentin mainitsemista. Tällaisissa
tilanteissa agentti halutaan häivyttää, jättää
taka-alalle. Agentti on tällöin merkityksen
tasolla läsnä – jonkunhan teko on suoritettava – mutta sitä ei mainita.
Shibatanin (1985) mukaan passiivirakennetta käytetään ennen kaikkea agentin
häivyttämiseen. Kaikissa maailman kielissä
ei kuitenkaan ole passiivia. Tällaisissa kielissä sama tehtävä, agentin häivyttäminen, toteutetaan muilla keinoilla. Toisaalta yhdessä
kielessä voi olla useita agentin häivyttämiskeinoja – näin on suomessakin.
Tutkielmani aineistosta löytyi neljä erilaista keinoa häivyttää agentti suomalaisessa
viittomakielessä. Agentti katsottiin häivytetyksi, kun verbaalin merkityksen perusteella
tapahtumassa oli läsnä agentti, mutta jäi
epäselväksi, kuka tai mikä agentti oli.
Esimerkissä (2), joka on
vain osa pidempää lausumaa, näkyy kaksi lausetta,
jotka on erotettu tauolla
(merkki / ).
Ensimmäisessä lauseessa agentti on ilmaistu
osoituksella viittojan
rintaan, OS-1 ’minä’.
Toisessa lauseessa
agenttia ei ole
ilmaistu, mutta
se on sama kuin
edellisen lauseen
agentti, ’minä’.
Agentti näkyy
myös verbaalin
TILATA muodossa:
verbaali suuntautuu
viittojasta vasemmalle,
eli agentiksi ymmärretään
viittoja ja patientiksi TULKKI, jonka
ymmärretään olevan paikannettu vasemmalle. Agentti on siis ilmaistu nolla-anaforalla, joka viittaa samaan tarkoitteeseen
kuin edellisessä lauseessa agentin ilmaiseva
osoitus.
Usein kuitenkaan aiempaa mainintaa
tarkoitteesta, johon nolla-anaforalla olisi
voitu viitata, ei löytynyt. Tällöin jäi epäselväksi, kuka teon suoritti, eli agentti oli
häivytetty pois jättämällä.
Esimerkissä (3) patientin ilmaisee
nominaali VIITTOMAKIELI, ja agentti on
jätetty pois. Se, kuka mainitsi ensimmäisenä
viittomakielen, ei käy tekstistä ilmi.
Kun tekijää ei näy
Agentti ilmaistiin toisinaan nominaaliviittomalla kuten esimerkissä (1), tai pronominaalisella osoituksella. Kun tarkoite on kerran
mainittu, siihen voidaan viitata esimerkiksi
osoituksella. Esimerkin (1) työnantajaan
voitaisiin seuraavaksi viitata osoituksella
oikealle, paikkaan, johon työnantaja on
paikannettu.
Puolessa aineiston tapauksista agenttia
ei kuitenkaan mainittu lainkaan. Kun tekijää
ei näy, voi kyseessä olla joko nolla-anafora,
tai agentti voi olla pois jättämällä häivytetty.
Kun tekstissä aiemmin mainittu tarkoite
jätetään mainitsematta, kyseessä on nollaanafora. Usein aiempi maininta oli juuri
edeltävässä lauseessa, mutta se saattoi olla
hieman kauempanakin.
13
3
VIITTOMAKIELI SUOMI OS-0-mol ENSIMMÄINEN-KERTA KIRJOITTAA MAINITA
MERKITÄ-MUISTIIN / JO 1840 AIKA
’Viittomakielestä Suomessa on ensimmäistä kertaa mainittu kirjallisesti jo
1840-luvulla.’
2
... TÄYTYÄ OS-1 ETUKÄTEEN TIETÄÄ /
EHTIÄ TULKKI TILATA-1>4 EHTIÄ
’... minun täytyy tietää etukäteen, jotta
ehdin tilata tulkin.’
On esitetty, että viittomakielissä voitaisiin osoituksella tai verbaalin suuntaamisella viitata hyvinkin kauas menneeseen.
Oletin, etteivät viittaukset kuitenkaan kanna yhden tekstikokonaisuuden ulkopuolelle
(tekstikokonaisuus on yksi videoklippi,
joka vastaa suomenkielisessä versiossa
yhtä lukua).
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 13
14.5.13 11:27
14
OPPIA IKÄ KAIKKI
Nolla-anaforalla on viittaussuhde,
sillä se viittaa johonkin edellä mainittuun
tarkoitteeseen. Jos sen sijaan agenttia ei
ole mainittu eikä viitata mihinkään edellä
mainittuun tarkoitteeseen, agentilla ei ole
viittaussuhdetta, eli se on häivytetty pois
jättämällä. Pois jättäminen oli aineistossani
yleisin agentin häivyttämiskeino.
En ainakaan vielä löytänyt selvää muodollista eroa, jolla erotettaisiin nolla-anaforan
sisältävä lause ja pois jättämällä häivytetyn
agentin sisältävä lause. Joskus voi siis olla
hankala tietää, kummasta on kyse.
Agentti voidaan häivyttää
käyttämällä ei-viittaavaa
osoitusta
Toinen tapa, jolla agentti oli aineistossa
häivytetty, oli monikollisen ei-ensimmäisen
persoonan osoituksen käyttäminen. Kaareva etusormen osoitus suuntautui johonkin
paikkaan neutraalitilassa aivan kuten mikä
tahansa monikollinen osoitus, joka viittaa
aiemmin samaan paikkaan paikannettuihin
tarkoitteisiin. Erona oli se, että kyseiseen
paikkaan ei ollut edellä paikannettu mitään,
joten osoitus ei viitannut mihinkään olioon.
Esimerkissä (4) kyseinen osoitus
viitotaan vasta verbaalin SANOA jälkeen.
Yleensä osoitus kuitenkin edelsi verbaalia.
muutakaan tiettyä viittauksen kohdetta.
Viittojan kehoon ei ole paikannettu mitään,
eikä siis pronominaalinen osoitus viittaa
anaforisesti mihinkään. Tästä johtuen tulkinta on avoimempi ja voi käsittää periaatteessa kenet tahansa.
Muodollisesti avoimen viittauksen sisältävä lause näyttää lauseelta, jossa viitataan
ensimmäiseen persoonaan. Se, onko kyse
ole sellaista. Ei myöskään voida sanoa, että
patientti olisi merkitty subjektiksi, kuten tehdään prototyyppisessä passiivissa (Shibatani
1985). Esimerkiksi englannin passiivilauseessa The book was stolen patientti the book on
merkitty subjektiksi, verbi on passiivimuotoinen, ja agenttia ei ilmaista lainkaan.
Viides aineistosta löytynyt agentinhäivyttämiskeino oli rakenne, jota kutsun
avoimesta viittauksesta, näyttäisi olevan
pääteltävä kontekstista.
passiivin kaltaiseksi rakenteeksi. Siinä
patientti tai vastaanottaja paikannetaan
viittojan kehoon, ja tapahtuma kerrotaan
patientin tai vastaanottajan näkökulmasta.
Esimerkissä (5) nähdään tyypillinen passiivin kaltainen rakenne.
Verbaali HUOMAUTTAA, ’ilmoittaa’,
sisältää merkityksen tasolla vähintään kaksi
osallistujaa: sen, joka ilmoittaa (agentti) ja
sen, jolle ilmoitetaan (vastaanottaja). Agentti
assosioituu oikealle paikkaan 3, mikä näkyy
Onko suomalaisessa
viittomakielessä passiivia?
Vaikka agentti on edellä kuvatuissa tapauksissa häivytetty, ei kyseessä ole passiivirakenne. Passiivirakenteen määritelmään
kuuluu olennaisena osana muun muassa se,
että verbaali on merkitty erityisellä passiivin
tunnuksella. Näissä rakenteissa ei kuitenkaan
4
MYÖS JO SANOA OS-3-mon …
’On myös sanottu, että …’, ’Ovat myös
sanoneet, että...’
Lisäksi aineistossa oli tapauksia, joissa
agentti ilmaistiin viittojan rintaan kohdistuvalla osoituksella (OS-1) ja joissa agentti
voitiin katsoa häivytetyksi. Pronominaalisella osoituksella ei tällöin viitatakaan
tarkoitteeseen, johon osoitus suuntautuu,
eli viittojaan itseensä, eikä osoituksella ole
5
katse:>oik
pää:>oik
keho:>oik
JOSKUS SAMA PÄIVÄ HUOMAUTTAA-3>1 / ILTAPÄIVÄ KOKOUS
’Joskus minulle ilmoitetaan samana päivänä, että iltapäivällä on kokous.’
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 14
14.5.13 11:27
OPPIA IKÄ KAIKKI
paitsi verbaalin, myös katseen, pään ja kehon
suunnassa. Agenttia ei kuitenkaan ole mainittu, vaan paikka 3 on semanttisesti tyhjä.
Vastaanottajan näkökulma merkitään
katseella, päällä ja kehon orientaatiolla.
Viittoja katsoo oikealle kohti agentin paikkaa, pää kääntyy samaan suuntaan ja keho
nojaa hieman vasemmalle, poispäin agentin
paikasta. Käsillä tuotetaan osallistujia osoittava verbaali, joka suunnataan siten, että
vastaanottajaksi ymmärretään viittoja.
Passiivinkaltaisessa rakenteessa agentti,
jonka ymmärretään suorittavan teon, on täysin häivytetty, eli sitä ei mainita ollenkaan.
Tapahtuu kehon jakautuminen: viittojan ylävartalo edustaa patienttia tai vastaanottajaa
samalla, kun kädet tuottavat verbaalin, joka
suunnataan kohti viittojan kehoa semanttisesti tyhjästä agentin paikasta.
Samankaltaista rakennetta on amerikkalaisen ja ranskalaisen viittomakielen
tutkimuksissa (Janzen, O’Dea ja Shaffer
2001; Guitteny 2006) nimitetty passiiviksi.
Kyseistä rakennetta pitäisi kuitenkin tutkia
lisää, jotta voitaisiin ottaa kantaa siihen,
onko edellytyksiä nimittää rakennetta
passiiviksi.
Vaan eihän nimi miestä pahenna;
agentti voidaan häivyttää kaikilla neljällä
edellä kuvatulla rakenteella, kutsuttiin niitä
sitten passiiviksi tai joksikin muuksi.
Ei lopuksi, vaan jatkoksi
Mahdolliset ongelmat agentin löytämisessä
voivat johtua esimerkiksi ilmaisemattomien
agenttien runsaasta määrästä. Ilmaisematon
agentti voi olla joko nolla-anafora tai pois
jätetty, ja voi olla vaikea tietää, kummasta
milloinkin on kyse. Lisäksi osoitus viittojan rintaan (OS-1) voi tarkoittaa monia eri
asioita: Se voi esimerkiksi viitata viittojaan
itseensä, jolloin merkitys on ’minä’, tai
johonkuhun muuhun, jos viittoja on ottanut
jonkun henkilön ”roolin”. Lisäksi näyttää
siltä, että sillä voidaan tehdä avoin viittaus,
jolloin se ei viittaakaan kehenkään tiettyyn
henkilöön.
Jos agenttia ei viittomavirrasta kerta
kaikkiaan löydy, tulkkeessa voi kokeilla
vaikka passiivilausetta. Suomenkielisen passiivilauseen tulkkaamiseksi viittomakielelle
voi sovitella neljää tässä artikkelissa mainittua agentin häivyttävää rakennetta. Voi
myös miettiä, sopivatko ne kaikki samaan
tilanteeseen vai onko niillä eroa.
Käytin aineistona otteita vuonna 2010
julkaistusta Suomen viittomakielten kielipoliittisesta ohjelmasta. Tulokset koskevat siis
kyseistä aineistoa eivätkä ole yleistettävissä
koko viittomakieleen kaikessa moninaisuudessaan. Pieni aineistoni ei antanut mahdollisuuksia pitkälle meneviin johtopäätöksiin.
Kaikki tässä artikkelissa ja pro gradussani
esittämäni johtopäätökset ovat alustavia, ja samoja aiheita on tutkittava vielä
paljon lisää. Tulosten pohjalta on kuitenkin
helpompi jatkaa eteenpäin – niin tutkimusta
kuin toivottavasti tulkkaustakin.
15
kuva Ellen Hoang
Kirjoittaja on Helsingin yliopistosta valmistunut filosofian maisteri. Kirjoitus
perustuu hänen yleisen kielitieteen pro
gradu -tutkielmaansa Agentin ilmaiseminen suomalaisella viittomakielellä
tuotetussa asiatekstissä (2012). Työ
voitti Suomen kielitieteellisen yhdistyksen vuoden gradu -palkinnon 2013.
Lähteet:
»» GUITTENY, PIERRE 2006. Le passif en langue des signes. Thèse de doctorat de
linguistique. Université Michel de Montaigne Bordeaux 3.
www.cis.gouv.fr/IMG/pdf/THESE_Guitteny.pdf (Luettu 5. 12. 2011).
»» JANTUNEN, TOMMI 2008. Fixed and free: order of the verbal predicate and its core
arguments in declarative transitive clauses in Finnish Sign Language. SKY Journal of
Linguistics 21, 83–123.
»» JANZEN, TERRY, BARBARA O’DEA & BARBARA SHAFFER 2001. The construal of
events: passives in American Sign Language. Sign Language Studies 1:3, 281–310.
»» NAESS, ÅSHILD 2007. Prototypical transitivity. Philadelphia: Benjamins.
»» SHIBATANI, MASAYOSHI 1985. Passives and related constructions: a prototype analysis. Language 61, 821–848.
Aineisto:
Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma (DVD), 2010. Kuurojen Liitto ry:n
julkaisuja 62, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 163. Luettavissa myös
osoitteessa www.kl-deaf.fi/kipo (Luettu 24. 5. 2012).
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 15
14.5.13 11:27
16
OPPIA IKÄ KAIKKI
Etelä-Afrikassa, Cape Pointissa. Kuva kotialbumista.
Kaksikielisyys on rikkaus
Teksti Veera Elonen
N
imeni on Veera ja olen
19-vuotias. Olen syntymäkuuro, mutta minulle leikattiin
implantti nelivuotiaana. Käytän
sisäkorvaistutetta lähes päivittäin, esimerkiksi perheeni ja kuulevien kavereideni kanssa.
Pystyn kommunikoimaan hyvin puhumalla
ja ymmärrän hyvin puhetta kahden kesken
keskustellessa, mutta ryhmäkeskustelu on
minulle todella vaikeaa, enkä oikeastaan
viihdy kuulevien parissa. Vapaa-aikani vietän
yleensä viittomakielisten kanssa, sillä minusta
tuntuu, että se on minulle oikea paikka olla.
Kävin peruskoulun integroituna kuulevien koulussa, mutta lukiossa minulla oli koko
ajan viittomakielentulkit. Pystyn kyllä ymmärtämään opettajan puhetta. Hankin tulkkipäätöksen sen takia, että pysyisin aivan
varmasti perillä asioista ja tietäisin myös
muiden oppilaiden vastaukset. Tulkkien
saaminen helpotti paljon opiskeluani, koska
minun ei tarvinnut enää pinnistellä. Myös
valinnanvapaus oli minusta kivaa; jos tulkki
oli huono, kuuntelin mieluummin opettajaa.
Jos viittomakielen tulkki taas oli mahtava,
katsoin tulkkia saadakseni hieman piristystä
tylsään oppituntiin. Minulla oli yleensä paritulkkaus, ja tulkit vaihtuivat välillä paljonkin. Vaikka tulkkien vaihtuminen oli välillä
ärsyttävää, suurimmakseen osakseen se oli
mielestäni positiivista. Oli aina kiva kuulla
tulkkien kuulumiset ja puhua niitä näitä.
Jos minulla olisi ollut kaksi vakiotulkkia,
puheenaiheet olisivat varmasti loppuneet
kesken. Erilaiset tulkit olivat myös mukavaa
vaihtelua oppitunneilla: tulkkien persoona
ja viittomatyylit olivat aina erilaisia ja siten
vaikuttivat oppitunneilla jaksamiseen omallaan tavallaan.
Teini-iässä mietin todella paljon sitä, mikä on identiteettini. Välillä en vieläkään ole
siitä aivan varma. Määrittelen itseni yleensä
kuuroksi, mutta toisaalta kuulen kuitenkin
hyvin sisäkorvaistutteen avulla ja pystyn
kommunikoimaan kuulevien kanssa. Ilman
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 16
14.5.13 11:27
OPPIA IKÄ KAIKKI
sisäkorvaistutetta en kuule yhtään mitään,
en edes, jos korvaani huudetaan megafonin
kautta – kokeiltu on, haha. Eräs CI-kaverini
kerran sanoi: ”Olen kuuro, mutta kuulen.”
Tuo lause kuvastaa minua, mutta sen takia
varmasti identiteettini määrittäminen onkin
todella sekavaa.
Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä, että välillä en kuule yhtään mitään
ja kun painan nappia, kuulenkin yhtäkkiä.
Tykkään siitä, että voin valita milloin kuulen
ja milloin en. Tykkään yleensä kotona olla
ilman kojeita, mutta esimerkiksi autossa
ajaessani saatan laittaa musiikkia päälle,
jotta saisin jotain ”tekemistä”. Nykyään
saatan välillä tuntemattomille esittää
olevani täysin kuuro, jotta näkisin miten
he minua kohtelevat. Yleensä se riippuu
aivan fiiliksestä, haluanko puhua kuulevan
henkilön kanssa, vai mieluummin kirjoittaa
tai tekstata kännykän avulla.
Olen ollut vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa vuoden ajan ja vapaaehtoisena EteläAfrikassa kahden ja puolen kuukauden ajan.
USA:n reissusta on melkein kolme vuotta.
Viimeinen päivä Suomessa oli samalla
17-vuotissyntymäpäiväni. Etelä-Afrikan
Tietoa SI:stä
Milloin viimeksi päivitit
tietosi sisäkorvaistutteista?
TEKSTI Liisa Halkosaari
Brittiläinen yhdistys The Ear Foundation
ylläpitää foorumia, josta löytyy aika reippaasti tietoa. Tällä hetkellä he mainostavat
virtuaalikonferenssia Deaf Ecucation –
Changed by Hearing Technology?, joka alkaa kesäkuun 18. päivä, ja kestää syyskuun
loppuun. Konferenssiin rekisteröityminen
on maksullista, mutta hintataso hakkaa
liveseminaarit mennen tullen.
reissu taas oli lukion jälkeen – tulin siis takaisin hieman yli kuukausi sitten. En yleensä
matkustaessani käytä implanttia, sillä koen
sen hyödyttömäksi. Englannin ymmärtäminen ja puhuminen on minulle äärimmäisen
vaikeaa, joten olen mieluummin ”umpikuuro” ulkomailla. Yleensä tämä sujuu
aika hyvin, sillä ulkomailla ollaan yleensä
vapaamielisempiä ja siten myös rohkeampia
kommunikoimaan elekielellä. Olen saanut
pienen, niin sanotun identiteettikriisin noilla
matkoilla. USA:ssa minua välillä ärsytti aivan
suunnattomasti se, etten pystynytkään
enää kommunikoimaan kuulevien kanssa,
jos halusin. Mutta toisaalta Yhdysvalloissa
opiskelin kuurojen koulussa ja minulla oli
kuuro host-perhe, joten minulla oli todella
vahva viittomakielinen ympäristö, joka oli
todella ihanaa. Paluu Suomeen oli todella
iso shokki, sillä jo paluumatkalla muiden
suomalaisvaihtareiden kanssa olin aivan
pihalla siitä, mistä puhuttiin. Ja yhtäkkiä
minun pitikin taas käyttää implanttia enkä
ymmärtänytkään enää, mitä omassa kodissani ruokapöydässä puhuttiin. Etelä-Afrikassa taas kuurojen asema oli paljon huonompi
verrattuna Suomeen, jolloin opin arvosta-
Ohjelman puheenvuoroissa korostuu
uusi tekniikka ja sen luomat mahdollisuudet, mutta myös viittomakielinen kaksikielisyys (Sign Bilingualism) mahtuu mukaan.
Kanadalainen tohtori Connie Mayer lupaa
abstraktissaan pohdintaa kaksikielisestä koulutuksesta ja sen muutoksesta
sisäkorvaistuteaikana. Ristiriitaisia tunteita
herättää Ann Geersin tutkimus, jossa
esitetään sisäkorvaistutteen parantaneen
kuurojen nuorten elämänlaatua.
Ear Foundation on ollut myös Suomessa kouluttamassa yhdessä Satakieliohjelman kanssa. Marraskuun 2012
koulutuksessa käsiteltiin muun muassa
sisäkorvaistutteen hyötyjä ja haasteita
vauva- ja taaperoikäisillä lapsilla.
17
maan suomalaisia itsestäänselvyyksiä: ilmainen tulkkipalvelu, ilmaiset kuulolaitteet,
parempi kohtelu, vammaisten oikeudet ja
niin poispäin. Etelä-Afrikassa jotkut kollegat
kohtelivat minua kuin tyhmää, koska olin
kuuro ja siten olin ala-arvoisessa asemassa
heihin verrattuna. Mutta heidän asenteensa
muuttui aika paljon sen jälkeen, kun kuukauden jälkeen puhuinkin hieman englantia.
Tällöin he olivat: ”Ai, osaatkin puhua!” ja sen
jälkeen kohtelivat minua ystävällisemmin.
Mielestäni kaksikielisyys sekä CI-lapsena oleminen ovat rikkaus. Viittomakielen
avulla olen saanut todella paljon kokemuksia sekä erilaisia ystäviä. Toisaalta sisäkorvaistute on myös tarjonnut minulle kaksi eri
”maailmaa”. Vaikka en voi varmasti koskaan
samaistua täysin kuulevien maailmaan, olen
iloinen siitä, että tiedän millainen se on. Jos
olisin kuuro, ajattelisin varmasti välillä, miltä
tuntuu kuulla ääniä, tai miten kuulevat käyttäytyvät esimerkiksi bileissä. En kuitenkaan
kuulu kuulevien maailmaan, sillä en viihdy
siellä, enkä myöskään ymmärrä kaikkea,
mitä puhutaan. Vaikka minulle kesti aika
kauan tajuta ja hyväksyä se, olen iloinen
siitä kuka olen.
Kotimaista
Kuuloavain.fi on kotimainen tietoa
hallitusti pursuava sivusto. Toisin kuin
brittiversiossa, Kuuloavain.fi:ssä myös
viittomakieli osuu heti silmään yhtenä
vaihtoehtona lapsen kieleksi. Sivuston
tapahtumakalenteri lupaa kesäksi tusinoittain leirejä ja kursseja, Satakieliseminaari
järjestetään 26.-27.9. Järvenpäässä.
Etusivulta pääsee pinkin Vertaistukeapalluran kautta muun muassa nuorten
kertomuksiin elämästään. Klikkaa ainakin
linkkiä videoon Hearing… but not as you
know it, jossa kuuro sisäkorvaimplantoitu
opiskelija kertoo millaista on kuulla ja
ei-kuulla. Myös kotimaisia, Kielisillassakin
esiteltyjä blogeja osuu silmiin!
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 17
14.5.13 11:27
mitä kelaat
18
Katson Aurajoen rantaa –
Kela keskittää
teksti Titta Shemeikka
”T
iedote 3. 4. 2013: Kela
uudistaa vammaisten
henkilöiden tulkkausvälityspalvelua. Vuoden 2014
alusta Kela keskittää vammaisten henkilöiden tulkkausvälitystoiminnan Turkuun--”
Menikö aamukahvi väärään kurkkuun?
Usealle kyseinen tiedote tuli täysin puskista,
ja keskustelua kirposi niin sosiaalisessa
mediassa kuin tulkkausyritysten kahvipöydissä ja keikkatauoillakin. Vuodesta 2010
tulkkausvälityspalvelua Kelan alaisuudessa
ovat tuottaneet pääkaupunkiseudulla
Evantia Oy, Pirkanmaalla Viittomakielialan
Osuuskunta Via sekä Itä-Suomen alueella
Tulkkikeskus Avida.
Ajoitus ei ollut paras mahdollinen, kun
sulateltavaa oli jo ennestään; kuukautta
aiemmin Kela järjesti tiedotustilaisuuden
tulevasta kilpailutuskaudesta. Tiedotustilaisuudessa esitettiin uudistuksiksi – laskutikut
ja tulukset valmiiksi aikamatkaa varten
– muun muassa kilometrikorvauksista ja
kielilisästä luopumista, laskutusperusteeksi
toteutunutta aikaa tilatun ajan sijaan sekä
asiakkailta erilliselle lomakkeelle pyydettävää kuittausta tulkkauksen päätyttyä.
Sulattele, sulattele!
Mutta takaisin välityspalveluiden keskittämiseen: Kielisilta pyysi Kelan etuuspäällikkö Jari Salomaalta kommenttia asiaan. Salomaan vastauksien alle olemme keränneet
Facebook- kommentteja aiheesta.
Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu
siirtyi Kelalle 1. 9. 2010 melko kiireisellä aikataululla. Silloin välitystoiminnan
järjestäminen Kelan omana toimintana ei
pysyy entisellään. Muutoksesta ilmoitetaan
asiakkaille hyvissä ajoin.
– Toivottavasti keskitettyyn keskukseen tulee myös ympärivuorokautinen
päivystys.
ollut mahdollista. Välityskeskukset toimivat
nykyään viidellä eri alueella. Välitystoiminnan keskittämisellä ei ole suurta vaikutusta
tulkkauspalveluntuottajiin.
– Keskittäminen taitaa olla vuoden
sana... Kaikki välitystyö siirtyy Turkuun?
Tuleeko niille mitään sivupisteitä? Eikö
asiakkaiden kuuluisi voida tehdä tilauksensa kasvokkain, jos niin haluavat?
Kela ei instanssina ole tunnetusti kovin
joustava, ja tavallinen kaduntallaaja tuntuu
toisinaan putoavan täysin byrokratian
tasaisesti eteenpäin köröttäviltä rattailta.
Vaikuttaako siis keskittäminen tulkkien
työhön tai asiakkaisiin jollain tavalla?
Toiminta jatkuu samanlaisena huolimatta
siitä, että välitys hoidetaan jatkossa yhdestä
paikasta. Toiminnan yhtenäistäminen ei
vaikuta asiakkaisiin, koska tulkkaustoiminta
Kuka muistaa hätäkeskusuudistuksen,
jonka seurauksena paikallisia hätäkeskuksia lakkautettiin ja niiden toimintaa
keskitettiin loppujen lopuksi yhteensä seitsemään hätäkeskukseen? 112.fi –sivustolla
tiedotettiin asiasta näin: ”Hätäkeskusuudistuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa
ja tehostaa hätäkeskustoimintaa. Uuden
toimintamallin perustana on lisäksi se,
että kaikissa hätäkeskuksissa on kaikkina
vuorokauden aikoina riittävä vahvuus
yhdenmukaisen tehtävänkäsittelyprosessin
ja päivystystehtävien roolituksen mahdollistamiseksi.” Luonnollisesti keskittäminen
ei sujunut kitkatta.
Tulkkausvälityskeskuksissa on jo yhtenä
päivänä viikossa pidennetty aukioloaika sekä
erikseen päivystävä välityskeskus, joka toimii
varsinaisen välityskeskuksen aukioloaikojen
ulkopuolella. Päivystys palvelee valtakunnallisesti riippumatta välityskeskuksen sijainnista. Kenties Kela suunnittelee vastaavaa
virka-aikaan toimivalle välityskeskukselle.
Nyt tehtävän keskittämisen tarkoituksena on
lisätä asiakkaiden tasavertaista ja yhdenmukaista palvelua sekä kehittää välitystoimintaa yhtenä Kelan palvelumalleista.
– Keskitettyä puhelinpalvelua ihmisille,
jotka eivät soittele. Mahtavaa.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 18
14.5.13 11:27
mitä kelaat
19
Tiedotteessa Salomaa kertoo Kelan parhaillaan kehittävän eri asiointitapoja.
Kun välitystoiminta on Kelan omana tehtävänä, palvelua voidaan parantaa siten että
asiakas voi käyttää omaa kommunikointikeinoaan asioidessaan esim. videoyhteydellä
välityskeskuksen kanssa.
– Samallahan välitetään myös puhevammaisten tulkkausta ja sen välittäminen ja niiden asiakkaiden puheluiden vastaanottaminen on myös oma
”taiteenlajinsa”. Ja sit toi videopuhelu
on tosi näppärää taktiilisti...
Sekä tulkkauspalveluntuottajien että
välitystoiminnan ohjeistusta tarkistetaan
siltä osin kuin uudet sopimukset vuonna
2014 antavat siihen aihetta.
Kelaan rekrytoidaan julkisella haulla
vajaat 30 henkilöä hoitamaan välitystoimintaa. Siten myös nykyisissä välityskeskuksissa työskentelevät voivat hakea ko.
työpaikkoja.
Salomaa sen sanoi! Tulkkiopiskelijoille
varmaa työllistymistä alalta, jos tulkkausfirman ovet eivät heti aukene, loistavaa!
Muutokseen on kaiketi mukauduttava, sillä
sana tiedote pitää sisällään merkityksen
tiedoksenne. Tästä ei siis enää keskus-
tella eikä vastaväitteitä tai ihmettelyitänne
noteerata. Ihan kuin vanhanaikainen
lippakioskin luukku Kelan logolla jymähtäisi kiinni...
– Muistaako joku perusteluita, miksei
ne tehny tätä jo viimeksi? Eikö se ollut
harkinnassa kuitenkin...
– Oisko ollut vastustus?
– Kyllä sitä itsellekin tuli ensiksi mieleen, että onkohan sitä ihan loppuun
asti mietitty. Ehkä siitä hyvä tulee...
ehkä.
Hetkinen, eikös osa asiakkaista jo nyt asioi
3G-puhelimella videoyhteydellä välityskeskukseen?
– Jotenkin vaan huvittaa uutisessa se,
että annetaa ymmärtää, et tähän asti
omakielistä palvelua ei ole saanut. Jaa-a.
Miksiköhän välitystä toteuttavalle taholle
on kuitenki ollu aikamoiset vaatimukset
just viittomakielentaidon suhteen.
– Ehkä Kela päätyy siihen, että tulkin
voisi jatkossa tilata mistä tahansa
Kelan toimistosta, se vasta ois hyvä
juttu! Pelkään tosin ettei siihen mennä,
mutta silti. Ja aatelkaa jos toimistoissa
(ainakin isommissa kaupungeissa) ois
jotku videopuhelinpaikat, mistä vois
nappia painamalla ottaa yhteyden joko
etätulkkaukseen tai tulkkivälitykseen.
Totta, entäpä sitten kun keskitetään vain
yhteen kaupunkiin. Miten käy välityskeskusten koordinaattoreiden työpaikoille?
Hätäkeskusten keskittämisessä epäiltiin
työhön koulutettavien virkailijoiden paikallistuntemusta, jos nämä eivät itse edes ole
fyysisesti paikkakunnalla. Tämä on onneksi
osoittautunut melko pieneksi huoleksi,
ja hätäkeskuspäivystäjien pätevyyttä on
mitattu muilla normeilla kuin kotikatujen ja
välimatkojen ulkoa osaamisella.
O
let menossa tulkiksi tilaisuuteen, jossa esitelmöivä
kuuleva henkilö osaa
viittoa. Ennakkotietojen
mukaan hän viittoo puheenvuoronsa.
Tilaisuudessa on kuuron asiakkaan lisäksi
kuulevia, jotka eivät osaa viittomakieltä.
Paikan päällä toteat, että kuulevat ovat
tulkin asiakkaita siinä missä kuurotkin, ja
alat tulkata puheelle kuulevan viittomista.
Seis! Stoi! Stop! Kelan tulkkauspalvelurobotti ajaa rymäyttää telaketjut jyskyttäen seinästä läpi. Kovaäänisistä kuuluu
mekaaninen käsky: ”Lopeta puheelle
tulkkaaminen välittömästi!”
Ruosteen peittämä robotti sylkäisee
sisuksistaan Kelan tulkinnan tilanteesta:
Kuuro ja kuuleva ymmärtävät toisiaan,
sillä he molemmat käyttävät tilanteessa viittomakieltä. Näin ollen puheelle
tulkkausta ei tarvita. Uusi ohjeistus astuu
voimaan välittömästi.
Mitäs nyt sitten? Yli puolet läsnäolijoista ei osaa viittomakieltä, eli pitäisikö
heidän jäädä paitsi viittovan kuulevan
presentaatiosta?
Robotti köhii ja yskii pihalle Kelan
ehdotuksen: Tulkki voi mennä yhden
kuulevan lähelle ja kuiskia esitelmän tämän korvaan. Muut siirtykööt lähemmäs,
jotta kuulevat tulkkia. Mekaaninen koura
pitelee vanhanaikaista desibelimittaria.
Hölmistyneet ihmiset nousevat tuolinjalkojen kirskunnan säestyksellä ylös ja
siirtyvät tilan toiseen reunaan.
Ei tämä voi olla totta! Alat kävellä epäuskoisena kohti ihmisjoukkoa,
kunnes...
”Minä maksan! Minä maksan!” kuuluu huudahdus joukon keskeltä. Henkilö
nousee seisomaan tuolille setelinippuja
heiluttaen. ”Antakaa minä maksan tulkkauksen. Tehdään tästä kolmannen tahon
tilaus! Kelan ei tarvitse käyttää rahojaan.”
Tulkkauspalvelurobotti vetää natisten
kouran takaisin sisuksiinsa. Se lähtee
peruuttamaan pois tilasta aukosta, josta
tulikin. Kovaääniset rahisevat: ”Maksaja
kolmas taho! Maksaja kolmas taho!”
Robotti on poistunut tilasta, telaketjujen
ääni loittonee.
Ylläoleva kuvaus voisi olla sci-fi
-elokuvan traileri – tai sitten tulkkausalan
tulevaisuutta.
Titta Shemeikka
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 19
14.5.13 11:27
mitä kelaat
20
Kela avasi kilpailutuksen,
Kielisilta avaa kritiikin
TEKSTI Liisa Halkosaari
N
yt se on virallista: hinta
ratkaisee tässäkin palvelussa. Ilmeisesti laatu pyritään
varmistamaan muilla keinoin,
koska sen suhteen kilpailutusteksteistä
välittyi jopa uhkaava fiilis.
”Palveluntuottaja vastaa siitä, että
tulkin tuotevalikoimassa on hänen taitotasoaan vastaavat tuotteet.” Käytännön
toteutuksen laadusta ei puhuta mitään.
Puuttuminen ammattisäännöstön rikkomiseen sen sijaan on esillä. Toivottavasti
tästä ei tule asetta asiakkaille, jotka
kyllästyvät halvimpaan palveluun ja alkavat valittaa ammattisäännöstön kohdan
3 rikkomisesta. Tuskanhiki niskassa saa
jokainen miettiä, onko tähän tarpeellinen
pätevyys, ja kuka sen saa tällä kertaa
määritellä.
Ammattisäännöstöstä on otettu käyttöön vain rusinat pullasta: etiikan ”10 käskyä”. Jatko-osaa työolosuhteista eli tulkin
oikeuksista ei Kelan teksteistä löydy.
Palveluntuottajat ahtaalla
Kilpailutuksessa on kausi 2014–2015, optiot
on vuosille 2016 ja 2017. Yritysten pitäisi
siis sitoutua pahimmillaan 4 vuodeksi alan
lähes ainoan maksajan ehtoihin. Millaiset
ehdot on kyseessä? Helpotuksen huokauksia ja positiivisia huomioita taisi tulla
enimmäkseen siksi, että Kela väläytteli jo
paljon pahempaa, kuten matkakorvauksista
luopumista. Nykyiset kilpailun ehdot tuntuvat siis jopa myönnytykseltä?
Palvelua ei saa tehdä alihankintana.
Suuri muutos, joka sulkee kentän mahdollisesti neljäksi vuodeksi. Ei uusia yrityksiä,
joten valmistuvien tulkkien sopii toivoa
sijaisuuksia tai muuten vapautuvia resursseja jo olemassa olevista yrityksistä. Toki
samalla taataan rauhalliset työolot niille,
jotka kilpailutuksessa pärjäävät.
Palveluntuottaja sitoutuu vaikka ja
mihin. Kuten olemaan kertomatta muille,
että on kiinnostunut osallistumaan kilpailutukseen. Kyllä, niin siellä lukee. Siinä ollaan
sitten kieli keskellä suuta, kukaanhan ei voi
arvata, että alan monopoliostajan kilpailutus voisi kiinnostaa. Kelan sitoumukset ovat
tasoa ”yritetään tosissaan”, kuten: ”Kelan
on pyrittävä tarjoamaan Palveluntuottajalle olosuhteet, joissa tämä voi toteuttaa
sopimuksenmukaiset velvollisuutensa ilman
kohtuutonta haittaa.”
Pätevää väkeä
Edunvalvontajärjestö nousee varpailleen
viimeistään silloin, kun Kela teksteissään
pokkana ilmoittaa, että ”tulkilla on / ei ole
oikeutta johonkin”. Kelalle pitäisi olla melko
selvää, että kyseessä on Kelan ja palveluntuottajan välinen sopimus eli ”palveluntuottajalla on / ei ole oikeutta johonkin”.
Kela ei sanele sitä, mihin tulkilla on oikeus.
Kyseessä lienee lapsus, mutta pahanlaatuinen sellainen.
Ei jotain niin kritisoitavaa ettei kiitettävääkin. Välityksen aukioloa ja toimintaa
muutetaan joustavammaksi. Tulkkauspal-
velun asiakkaiden perehdytys vaikuttaa
asiantuntevasti suunnitellulta. Uudet pätevyysvaatimukset ovat tervetulleita, ja niiden
siirtymäaika on järkevä.
Kuurosokeille tulkkaavilta vaaditaan
2016 alkaen suuntautumis- tai erikoistumisopinnoilla saavutettu pätevyys. Diakilla ja
Humakilla lienee kiire toteuttaa erikoistumisopintopaketteja tulevina vuosina, joten
toivottavasti Kela on ollut koulutustahoihin
yhteydessä ennen tällaisen koulutustarpeen
synnyttämistä.
Pätevyyttä vaaditaan jatkossa myös
kielilisän saamiseen. Pisteet tästä, on hyvä
valvoa, että maksetaan palvelusta, johon
myös pätevyys löytyy. Toki rajoitus näyttää
pätevän vain puhuttuihin kieliin. Kielipoliittisesti korrektia olisi ollut edes mainita, että
sama vaatimus otetaan käyttöön viitottujen
vieraiden kielten ja kansainvälisen viittomisen osalta heti, kun niistä on saatavilla
virallisia kielitutkintoja.
Radiohiljaisuus
Erityisen huolestuttavaa journalistisesta
näkökulmasta on seuraava: ”Kela vastaa
sopimukseen ja hankittavaan palveluun liittyvästä yleisestä julkisesta tiedottamisesta.
Palveluntuottaja ei saa ilman Kelan suostumusta antaa mitään sopimuksen sisältöön
tai toteuttamiseen liittyvää informaatiota
julkisesti esitettäväksi.” Tämä lienee siis
viimeinen Kela-kriittinen teksti Kielisillassa,
jatkossahan emme ongelmista tietoa saa. Ai
niin, mutta voihan niistä kysyä Kelalta.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 20
14.5.13 11:27
K A N S A I N VÄ L I S I L L Ä V E S I L L Ä
21
joka sitten esiteltiin muille. Esiteltävä joutui
pitämään silmänsä – sekä suunsa – kiinni
toisen puhuessa. Todella mielenkiintoinen
kokemus huomata, mitä muut ymmärtävät ja miten he ajattelevat asioista. Vaikka
olin selittänyt asioita itsestäni oletettavan
tarkasti, niin eipä kaikki esittelyssä mennyt
ihan oikein. Mutta sitähän se on tulkkauksessakin: ihmisten kohtaamista, ajatusten
ymmärtämistä ja/tai tulkitsemista sekä
tietojen välittämistä eteenpäin.
Kreikan meri
Teksti Martta Kinnunen Kuva Matti-Juhani Pekkanen
Turkoosi meri. Puhtaan valkoisena hohtavat talot. Siniset
ovet. Kiemurtelevat hiekkatiet. Auringonlaskut. Pikkukalat. Lämmin tuuli. Niistä on kreikan koulutusmatka tehty.
K
esäkuun puolessavälissä sain
SVT:n kautta sähköpostin, jossa
mainostettiin ”Know thyself”
‑seminaaria, joka järjestettäisiin
viittomakielen tulkeille jo heinäkuun lopulla.
Aiheena oli itsensä tutkiskelua ammatillisesta sekä henkilökohtaisesta näkökulmasta.
Ensimmäiseksi huomasin, että se pidettäisiin
Kreikassa, Sifnos-nimisellä saarella. Eikä siinä
sitten tarvinnut montaa päivää miettiä, kun
olimme poikaystäväni kanssa jo varanneet
liput Kreikkaan ja pian istuimmekin lentokoneessa matkalla Sifnosille. Muita suomalaisia
ei tietääkseni ollut tulossa, mutta rakastan
matkailua ja kaikenmaalaisiin ihmisiin tutustumista, joten odotin innolla seminaaria.
Lentokoneesta tupsahdettuani tunsin
kuinka kuuma ilma iski vasten kasvoja kuin
seinä. Lämmintä todellakin riitti. Onneksi
meidän ei tarvinnut jäädä Ateenaan, jossa
oli varmasti ennätyslämmintä. Kiirehdimme
lautalle paahtavassa auringossa muutama hikikarpalo otsalla. Lautalla pystyimme onneksi
huojentumaan ja pohtimaan alkavaa viikkoa.
Seminaarin järjestelyistä vastasi viittomakielen tulkki Flora Salvvidou, jonka
omassa, ihanassa, valkoisessa ja kauniisti
sisustetussa talossa seminaari pidettiin.
Pieni ryhmämme koostui useista saksalaisista, yhdestä italialaisesta, muutamasta
itävaltalaisesta, yhdestä suomalaisesta ja
parista hollantilaisesta. Kaikki olivat tulleet
seminaariin löytääkseen jotain itsestään tai
siitä niin kutsutusta tulkista itsessämme.
Aloitimme toisiimme tutustumalla ja
haastattelemalla kukin yhtä kurssikaveria,
Robert Lee oli loistava ja innostava
opettaja, joka antoi uusia ajatuksia tulkkaukseen sekä henkilökohtaisen identiteetin vahvistamiseen. Identiteetti oli koko
seminaarin ydin, jota pohdimme erityisesti
ammatillisesta näkökulmasta. Välillä mietimme pienemmissä ryhmissä esimerkiksi
jonkin maan tulkkausjärjestelmää tai oman
elämän tärkeimpiä tapahtumia. Käsittelimme identiteettiä hyvin laajasti keskustellen
ja ideoita jakaen.
Kreikan matka oli loistava pysähtymisen
paikka. Olen harhaillut kentällä miettien
minne lähtisin, jäisinkö tulkkaustyöhön vai
jatkaisinko eteenpäin uusiin haasteisiin?
Kreikasta en saanut vastauksia, mutta sain
apuvälineitä, joilla voin oppia lisää itsestäni
ja tulkki-minästäni. Niiden avulla voin alkaa
rakentaa itselleni selkeämpää kuvaa siitä,
mihin suuntaan olen elämässäni ja tulkkausalalla menossa. Vielä ei ole vastauksia,
mutta asenteeni elämään ja tulkkauksessa
ilmeneviin ongelmakohtiin on muuttunut
vähitellen positiivisemmaksi. Suhtaudun
itseeni ja työhöni huomattavasti rennommin. Syksyn ja talven mittaan olen palannut
monta kertaa Kreikan kauniiseen maisemaan, kaukaiselle Sifnos-saarelle, saaden
sieltä vahvistusta oman tieni kulkemiselle.
”Elämä on” – lainatakseni yhden viisaan
opettajan (ja mainoksen) lausahdusta. Ja
jokainen tekee siitä itsensä näköisen. Se
riittää. Myös tulkkauksessa.
Tämän vuoden seminaari järjestetään
samassa paikassa 22.–26. 7. 2013.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 21
14.5.13 11:27
K entän k u u l u misia
22
Viito!-päivät keräävät
porukkaa Jyväskylään
Viito!-päivä on arvokas perinne viittomakielisessä akateemisessa yhteisössä.
Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2006, seuraavasta vuodesta alkaen
Viito! ry on järjestänyt Viito!-päiviä kahden vuoden välein.
TEKSTI viito! ry
V
almistuneet suomalaisen
viittomakielen aineenopettajat
ja viittomakieliset luokanopettajat työskentelevät
ympäri Suomea. Opiskelujen aikana he
ovat saaneet pohdiskella ajankohtaisia
asioita keskenään. Valmistuneet opiskelijat
hajoavat eri paikkoihin ja työskentelevät
aika yksinään. Viito!-päivillä viittomakielen
opetukseen ja tutkimukseen perehtyneillä
ihmisillä on mahdollisuus päästä jakamaan
kokemuksia ja uusimpia tietoja keskenään.
Heille päivät on ensisijaisesti tarkoitettukin,
mutta periaatteessa päivä on avoin kaikille
alasta kiinnostuneille.
Tänä vuonna Viito!-päivässä oli noin
jopa 80–90 henkeä. Viito! ry on pieni, noin
50 jäsenen opiskelijajärjestö, mutta sen
järjestämä tapahtuma veti paljon väkeä.
Tänä vuonna oli paljon tulkkiopiskelijoita, yliopisto-opiskelijoita, valmistuneita
suomalaisen viittomakielen opiskelijoita ja
viittomakielisiä luokanopettajia.
Akateeminen vartti
Viidennen Viito!-päivän teemana ”akateeminen vartti”, joka on tullut meille opiskelijoille
tutuksi opiskeluelämässä, jolloin tämä vartti
antoi useimmiten aikaa ehtiä luentojen
penkille (tasaksihan ei ehdi mitenkään). Toisaalta se antoi meille myös aikaa pohdiskella
ja keskustella yhdessä menneitä luentoja.
Tällä kertaa Viito!–päivän teema keskittyi suomalaisen viittomakielen opetukseen
vieraskielisille, sekä tutustumme uusimpiin
tietoihin. ”Akateeminen vartti” sisälsi lyhyitä
luentoja sekä paneelikeskustelun. Ennen
paneelikeskustelua esiteltiin seuraavia
aiheita:
Uutta kieltä ja kulttuuria lapsille ja vanhemmille – Kuurojen palvelusäätiön edustajat kertoivat työstään, miten välitetään
vanhemmille ihmisille viittomakieltä ja
kulttuuria, ja miten opetus on muuttunut
ajan myötä.
Viittomakielen opetus Kuurojen kansanopistossa – Kuurojen kansanopiston edustaja
esitteli Moodle-opetusmateriaalipankkia,
jossa opettajat jakavat keskenään opetusmateriaaleja. Lisäksi hän kertoi sekä äidinkielisille että vieraskielisille viittomakielen
opetuksesta ja käsitteli niiden opetuksen
eroja ja yhteneväisyyksiä.
Hei, missä on käyttöohjeet..? – Humankin
edustaja Juhana Salonen kertoi omista kokemuksistaan opiskeluelämästä työelämään
siirtymisestä.
Kuulumisia Helsingin ja Kuopion kampuksilta – Humakin edustajat esittelivät
tulkkikoulutuksen uudistettua opetussuunnitelmaa, joka poikkeaa aiemmista
opetussuunnitelmista. Uudistettu OPS tulee
huomiomaan paremmin viittomakielen jatkuvaa opiskelua ja siinä korostetaan myös,
ettei opetuksessa opeteta viittomia vaan
viittomaan.
Ideointia ja kehitettävää
Luennoitsijat ja muutamat muut osallistuivat paneelikeskusteluun, joka oli vilkas
ja aktiivinen. Muutama keskustelunaihe
nousi yli muiden: Ensiksi, on tarvetta
kehittää opetusmateriaaleja ja päivittää
niitä uusimpien tutkimustietojen mukaisesti.
Toiseksi, yhtenäinen linja puuttuu opiskelijoiden kielitaidon arvioinnissa. Kielitaidon
arvioinnissa viitattiin usein Eurooppalaiseen
viitekehykseen, mutta itse konkreettiset
työkalut kielitaidon arvioimiseen vaihtelivat
huomattavasti paikoittain. Tässä osa-alueessa tullaan ajallaan saamaan yhtenäinen
työkalu, kun saadaan kehitettyä Eurooppalaista viitekehystä ohjaamaan arviointeja
konkreettisemmalla tasolla.
Viito!-päivän päätteeksi todettiin
jatkotoimenpiteitä tarvittavan:
- Ensiksi, seuraavana askeleena olisi
hyvä koota opetuskenttä virallisemmalla
tasolla yhteen ja tarjota mahdollisuutta
täydennyskoulutukseen ja tiedonvaihtoon. Katseet suuntautuivat luonnollisesti Viittomakielen keskukseen, joka on
viittomakielen tutkimuksen ja koulutuksen
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 22
14.5.13 11:27
kentän k u u l u misia
23
kehittämiskeskus Suomessa. Pallo heitetään
Viittomakielen keskukselle, jonka toivotaan
ottavan tämän asian osaksi yhteiskunnallista vastuutaan. Tiiviimpi ja konkreettisempi
yhteistyö työkentän ja Viittomakielen
keskuksen välillä kehittäisi huomattavasti
viittomakielen opetuksen alaa. Yhteistyö
voisi poikia uudenlaisia rahoituksia projekteihin, jossa kehitettäisiin muun muassa
opetusmateriaaleja.
- Toiseksi, panelistit totesivat, että he
ovat aika yksinään opetusmateriaalien kehittämisessä ja päivittämisessä. He kaipaavat
yhteistä foorumia, jossa he voisivat saada
uutta tietoa tutkimuksista tutkijoilta ja samalla yhdessä pohtia, miten he voisivat soveltaa
kielen opetusta eri kohderyhmien kanssa.
Kiitollinen osallistuja
Viito!-päivä sujui loistavasti ja oli todella
onnistunut. Olen kiitollinen, koska Viito! ry
on pieni opiskelijajärjestö, mutta onnistui
saamaan useita luennoitsijoita ja panelisteja. Haluan kiittää luennoitsijoiden ja panelistien työnantajia, jotka mahdollistivat heidän
osallistumisensa maksamalla matkakulut.
Seminaareissa tai kongresseissa
puhutaan ja keskustellaan asioista, mutta
sen jälkeen usein ei tapahdu mitään.
Minulla on haave toteuttaa tapahtuma
seuraavaksi hieman eri tavalla. Esimerkiksi
viittomakielen alaan perehtyneet ihmiset valmistelevat jotain, ja Viito!-päivän
aikana he työskentelevät ja pohtivat asioita
workshopeissa. Lopputuloksena olisi jotain
konkreettista, jota voi sitten kehittää ja
päivittää kukin tahollaan.
Itse olen edelleen opiskelija. Suomalainen viittomakieli on nuori tieteenala, siksi
koko ajan tulee uusia tutkimustuloksia,
joita on jatkuvasti seurattava. Asia tuli esiin
Humakin edustajan esitelmässä hänen kertoessaan omista kokemuksistaan. Yliopistoopiskelun aikana omaksutut modernit
tietotaidot kohtaavat ”vanhanaikaisen”
työympäristön. Se paljastaa tavallaan kuilun
työkentän ja yliopistomaailman välissä.
Mitä tapahtuu efslissä?
Teksti Marika Mäkilä
E
fslissä ollaan tavalliseen tapaan aktiivisia. Tänäkin vuonna
on ollut jo muutama tapahtuma. Viimeisimpänä oli efslin
kevätkoulu Hollannissa, jonka aiheena oli
tulkkaus vanhemmille kuuroille. Heinäkuussa luvassa on kesäkoulu Tanskassa,
jossa aiheena on tavallista visuaalisempi
tulkkaus. Kuinka tulkata asiakkaalle, jonka
kielitaito syystä tai toisesta on heikko?
Tällä hetkellä efsli hakee tapahtumaan
kouluttajia, jonka jälkeen saamme
varmasti tietää sisällöstä tarkemmin.
Mielenkiintoiselta se kuulostaa jo nyt!
Yksi merkittävä koulutus on ensi syksynä alkava EUMASLI, joka järjestetään
nyt toista kertaa. Ensimmäinen EUMASLI
kesti vuodesta 2009 vuoteen 2011 ja
siihen osallistui 16 henkeä kahdeksasta
eri maasta. Koulutuksen tarkoituksena
on osaltaan kehittää tulkkausalaa ympäri
Euroopan sekä kouluttaa osallistujia
muun muassa tekemään tutkimusta
kotimaissaan. EUMASLIn järjestävät tahot
ovat Humak Suomessa, MagdeburgStendal -ammattikorkeakoulu Saksassa
sekä Heriot-Watt -yliopisto Skotlannissa.
Koulutus kestää kaksi ja puoli vuotta ja
se koostuu 90 opintopisteestä. Aivan
läpihuutojutusta ei siis ole kyse.
Syyskuussa on luvassa vuotuinen
kokous, jonka yhteydessä järjestetään
perinteisesti konferenssi. Tämän vuoden
konferenssin aiheena on Teknologia vastaan tulkki. Onko teknologia tulkin tuki
vai tulkin korvaaja? SVT lähettää edustajat sekä kokoukseen että konferenssiin.
Efslin tavoitteena on kerätä yhteen
jäsenensä, jotta he voisivat keskustella ja
jakaa tietoa. Efslissä pyritään siihen, että
kaikki voivat osallistua. Siksi onkin perustettu SAF (The efsli Special Attendance
Fund), jonka tarkoituksena on tukea taloudellisesti köyhempien Euroopan maiden
tulkkeja, jotta hekin voisivat osallistua
jokasyksyiseen efslin kokoukseen. Viime
vuonna muiden muassa SVT on tukenut
SAF:n toimintaa.
Jos sinä olet kiinnostunut efslin
toiminnasta ja haluaisit vaikuttaa meidän
alaamme Euroopan tasolla, siihen on
nyt loistava mahdollisuus. Ensi syksyn
kokouksessa uusitaan koko efslin hallitus.
Jokainen jäsenyhdistys voi nimittää
ehdolle omia jäseniään toukokuun
loppuun asti. Jos mielessäsi on pienikään
kiinnostuksen häivähdys, niin rohkaisen
kokeilemaan. Et voi hävitä!
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 23
14.5.13 11:27
ko u l u t u s
24
Kevään opinnäytetyöt
Diak
YAMK
»» Mari Lahti
Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän – Alaistaidot ja niiden kehittäminen
viittomakielialan yritys Viparossa.
»» Kirsi Marttila
TYKY-toiminnalla työkykyä
Mokoman tyky-toiminnan nykytila työn
kuormittavuustekijöiden ja työntekijöiden
näkökulmasta tarkasteltuna
»» Hely Perttula
Hyvää tulkkauspalvelua viittomakielisille
ikäihmisille – Viittomakielisten ikäihmisten
kokemuksia tulkkauspalvelusta
»» Suvi-Maaria Raitio-Virtanen
Kartoitus viittomakielentulkkien ajatuksista ja odotuksista työnsä tulevaisuudesta
Humak
Helsingin kampus
»» ”Kaksi päätä on parempi kuin yksi”
– Kuulevan ja kuuron tulkin välinen
vuorovaikutus ja yhteistyö reletulkkaustilanteissa (Eklund, Reetta)
»» Omistus- ja kieltomuodot viitotulle puheelle tulkkauksessa (Möykky, Tuija)
»» Tunteiden kokeminen viittomakielentulkin työssä (Rouvinen, Elina)
»» Viittomakielen tulkkien mielipiteitä ammattisäännöstöstä (Raitanen, Henna)
»» Tätä saadaan, mitä toivotaan? – Viittomakielen tulkkien toiveet tulkkauspalveluja
tarjoaville yrityksille (Tulonen, Sari)
»» Viittomakielen tulkkien kokemuksia
opastusta edeltävästä ja opastuksen
aikaisesta liikkumiseen liittyvästä kommunikaatiosta (Hakala, Laura)
ja sen tulosten hyödyntämisestä viittomakielen tulkkausalalla
»» Henna-Riikka Romppanen
Tampereen Tulkkikeskus Oy:n hallinnon
uudelleenorganisointi
Perustutkinto
»» Jenni Allén ja Leena Hagström
Viittoisinko? – Kartoitus tukiviittomaopetuksen vaikuttavuudesta Turun kaupungin
päiväkodeissa
»» Sini Brozinski
Satuproduktio Prinsessa Ruusunen
ghanalaisella viittomakielellä oppimateriaaliksi kuurojen lasten päiväkotiin ja
kouluun
»» Ilona Brusila ja Elsi-Mirjami Piiroinen
Palautteesi on meille tärkeä – Opetustilaus.fi-palvelun perheille lähetettävän
palautekyselyn kehittäminen
»» Viittomakielisiä elementtejä viitotulle
puheelle tulkkauksessa (Kytölä, Johanna)
»» Viikko tulkin matkassa – Tapaustutkimus
kuukausipalkkaisen viittomakielentulkin
työviikosta pääkaupunkiseudulla (Valkeapää, Jenna)
»» ”Tää opettajan etiikkahan ei oo ollenkaan
niin selkeää.” – Opettajan kohtaamat eettiset haasteet viittomakommunikaation
perheopetuksessa (Känkänen, Heidi)
»» Musta vyö tulkkauksessa – Näkökulmia
kamppailulajien tulkkaukseen (Pekkarinen, Vilma; Kontturi, Maria)
»» Viitotun puheen oppimateriaali -DVD
– Digitaalista oppimateriaalia aikuisille
(Pihlainen, Saara)
»» Kummitusääni Kummituskekkereissä –
Miten kuvailutulkkaus toteutettiin lasten
nukketeatterissa (Saarela, Tiina)
»» Lähdetekstinä instrumentaalimusiikki
– Asiakkaiden toiveita ja asiantuntijoi-
»» Noora Hakanpää ja Anna Tuokko
Vertaileva kyselytutkimus kuulovammaisten lasten tilanteesta Euroopassa vuosina
2000 ja 2012
»» Tytti Honkanen, Salla Isomaa ja
Emmi Ranki
Ruudun takaa – Lastenohjelmien tulkkausprosessi ja viitottu AV-tulkkaus
»» Mari Kaivanto
Rotia ryhtiin! Hyvä lihaskunto osana
viittomakielentulkin työkykyä
»» Hanna Kuvaja, Minttu Rämö ja
Marika Santavirta
Kerrankin meiltä kysytään – Tukiviittomavalinta kehitysvammaisten näkökulmasta
»» Noora Laakio ja Matleena Nurminen
Äänimaailman visualisointikeinoja viittomakielelle
»» Marika Laine ja Terhi Saari
”Törkeet nakkisormetkin” - Viittomakie-
»»
»»
»»
»»
»»
»»
den näkemyksiä instrumentaalimusiikin
tulkkauksesta (Liimatainen, Siina)
Ensitietoa kuulovammaisten lasten perheille – Haastattelututkimus Avaintietokansiosta (Valkama, Tessa)
Viittomakielen ja viittomakommunikaation opetus sisäkorvaistutelasten perheissä
(Anttila, Millie)
Visuaaliseen materiaaliin ja puhujan eleisiin
viittaaminen kirjoitustulkkauksessa – Kehittämistyö kirjoitustulkkauksessa käytetyistä viittauskeinoista (Bernhardt, Iida)
Monimuotoinen valmistautuminen – Viittomakielialan Osuuskunta Vian viittomakielen tulkkien käytänteitä tulkkaukseen
valmistautumisesta (Saunanoja, Elina)
Tulkkaus viittomakielisen teatteriproduktion harjoituksissa (Mänttäri, Samuli)
Erilaiset tavat valmistutua – Viittomakielen tulkkien ajatuksia tulkkaustoimeksiantoihin valmistautumisesta (Pesola, Erika)
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 24
14.5.13 11:28
OPISKELIJAKOLU MNI
25
»»
»»
»»
»»
linen käännöstyö Turkulaiseen suomen
kielen puupankkiin
Maria Mattelmäki ja Marika Ylikylä
Kysely Diakonia-ammattikorkeakoulun
viittomakielentulkin koulutusohjelman
tulkkausharjoitusmateriaaleista
Maija Nevalainen ja Johanna Uittomäki
Kuka lohduttaisi tulkkia? - Psykoterapiatulkkauksen vaikutukset viittomakielentulkkeihin
Tiina Pohjolainen-Helminen ja
Taru Suviala
Viittomakielentulkkeihin kohdistuva seksuaalinen häirintä - Kartoitus työelämässä
tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä
Anna-Reetta Pyykkönen
She can hear everything - Kuurojen lasten
kielenkehityksen haasteita ja ratkaisuja
Armon päiväkodissa ja koulussa
»» Miten harjoittelijat otetaan kentällä
»»
»»
»»
»»
»»
vastaan? – Viittomakielentulkkiopiskelijoiden kokemuksia asiakkaiden asenteista
harjoittelijoita kohtaan (Simpanen, Heta)
Vastavalmistuneen viittomakielentulkin
työnhaku ja rekrytointi – Erityisosaamisen ja persoonan vaikutus työllistymiseen
(Katariina Valentin)
Tampereen tulkkikeskus vuodesta 1989 –
"Asiakkaita vartenhan me olemme" (Saila
Saarinen)
Kolmannen kielen tulkkaus – Englanti
viittomakielentulkin työkielenä (Emmi
Niittylä)
Kuurosokean kommunikaatiokumppanina
– taktiiliopetuksen tapaustutkimus (Heli
Lukkarinen)
Moniammatillinen yhteistyö ja keskitetty
kokonaispalvelu kommunikaatio-opetuksessa - Opetustilaus.fi -palvelu (Niina
Kojonen)
Taidonnäytettä ja
näyttöpäätteitä
Teksti Antti Mäkelä kuva kotialbumista
T
ässähän alkaa tulla ihan aikuinen olo. Istuskelen bussissa
kannettava sylissäni ja näytän
sopivan kiireiseltä. Seuraavaksi
otan varmaankin lasit silmiltäni, huokaisen
ja hieron otsaani teatraalisesti. Ehkä olen
tässä lähiaikoina halaillut tietokonettani
vähän turhankin ahkerasti. Niinpä se onkin
pikkuhiljaa ujuttautunut mukaani melkein
kaikkialle.
Viime syksynä jutustelin erään asiakkaan kanssa. Hän oli kovin kiinnostunut
tulkkikoulutuksesta ja kysyikin lopulta:
”Milläs mallilla ne opiskelut nyt sitten
on?” Opettajani sattui olemaan paikalla
ja sujuvasti livautti itsensä keskusteluun:
” Kyllähän sillä ihan hyvin menee. Taidot
alkaa olla jo hyvällä tasolla, mutta koneen
vieressä saisi istuskella vähän useammin.”
Taisi viitata muutamiin keskeneräisiin tehtäviini. Noh, nyt olen sitten istuskellut. Ja
istuskellut. Terveisiä vaan opettajalle.
Työ on kuitenkin tuottanut tulosta: istumalihakseni eivät koskaan ole olleet näin
hyvässä kunnossa ja taidonnäytekin alkaa
häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Vaikka
muutama projekti ja käännöstyö vielä
pitääkin viimeistellä, alkaa tavoite vihdoin
näyttää melko realistiselta.
Täytyy myöntää, että hieman jo
jännittääkin. Enkä taida olla ainut. Koulun
käytävillä vallitsee uusi trendi, sillä taidonnäytteeseen tähtäävät yrittävät hyödyntää
jokaisen mahdollisuuden viittoa. Jukuripäisimmät kieltäytyvät lainkaan puhumasta
ja ovat hankkineet korvatulpat pakottaen
muutkin viittomaan. En siis lainkaan ihmettelisi, mikäli huomenna koulunkäytävällä
vastaani kävelisi olentoja, jotka kulkevat
Kirjoittaja on viittomakielen tulkkiopiskelija, joka kirjoittelee pilke silmäkulmassa,
lähinnä roskakoriinsa.
hieman kumarassa, pitävät kätensä ylhäällä valmiusasennossa ja joiden korvista
törröttää vaaleanpunaiset korvatulppien
väkäset.
Itse en ole vielä käynyt hakemassa
omia tulppiani, mutta katsotaan tilannetta
uudestaan viikon kuluttua. Enköhän minäkin siinä vaiheessa jo laahustele käytävillä
elokuvan E.T:tä muistuttaen mielipuolinen
virne kasvoillani äänettömästi hokien:
”Pitää harjoitella… pitää viittoa.”
Romahdusta odotellessani voisin sulkea tietokoneen ja ottaa vaikkapa pienet
tirsat. Kyllähän sitä ehtii stressata huomennakin. Ja tosiaan aiemmin ihmettelin,
miten tehtävää onkin kertynyt tällaiset
määrät viime tippaan.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 25
14.5.13 11:28
t u lkki vallaton
26
Ottaako
siitä vaarin
vai jättääkö
ottamatta?
TEKSTI Tulkki Vallaton kuvitus Katariina Valentin
E
räänä päivänä, kuten tapana oli,
Tulkki Vallaton jäi svahilinkielisen
tykö odottelemaan loppusanoja,
palautetta mainiosta tulkkauksesta ja ennen kaikkea lupaa poistua.
Ranksankielinen, tietenkin, oli jo ehtinyt
lähteä. Kukapa häneltä olisikaan palautetta
tai lähtölupaa kaivannut, sillä olihan svahilinkielisten antama palaute ranksankielisten
palautetta korkeammassa arvossa ja mitäpä
ranksankielieset svahilin kielen tulkkauksesta ja siitä annettavasta palautteesta
olisivatkaan ymmärtäneet? Vallaton odotti
hiljaa svahilinkielisen spontaania palautetta, sillä ”vaiettuna tietona” alalla sanottiin
aidoimman palautteen tulevan Asiakkailta
pyytämättä, vaikka toki myös vienosti anottu palaute oli yhtä tähdellistä.
Svahilinkielinen vaikutti siltä, että
hänellä oli sanottavaa. Vallaton otti hänen
kanssaan pari askelta kohti hiljaisempaa
nurkkaa ja valmistautui palautteeseen. Olisihan Vallaton voinut jäädä niille sijoilleenkin
ja antaa ylisanojen kuulua koko odotusaulalle, mutta tällä kertaa hän päätti hälyyn
vedoten siirtyä hiukka syrjemmälle. Ylistävän palautteen ja leppoisan svahilinkieliselle
kulttuurille ominaisen jutustelun sijasta kävi
kuitenkin niin, että Vallaton tuli odottamatta
saaneeksi termiittikeonkovaa palautetta.
Svahilinkielinen aloitti: ”Teidän tulkkien
kanssa on aina samat ongelmat: Ette tiedä
savannin takaisten savimajakylien nimiä.
Tietyt äänteet ovat teille myös mahdottomia eikä aksenttinnekaan - ainakaan
kaikkien, osan tai joidenkin - ole kuin mummovainaan. Käytättepä vielä välillä varsin
kummallista svahiranksia kauniin svahilin
asemesta. Ei ole laitaa moisessa! Eihän
teitä asusteittennekaan vuoksi edes erota
toisistanne.” Vallaton kuunteli palautetta
ymmärtävä hymy kasvoillaan, vaikka tajusi
välittömästi, ettei palaute selvästikään
kohdistunut häneen vaan kollegoihinsa.
Siitä huolimatta palaute sapetti Vallatonta - olihan hän näet viettänyt tunnin jos
toisenkin trooppisen kasvillisuusvyöhykkeen
majakuntien kutsumanimiä tankaten ja
ravannut koko viime kesän lausumakerhossa. Kuinka ihmeessä Asiakas ei erottanut
Vallatonta kollegoistaan? Ja miksi Asiakas
asianomaisen sijasta juuri hänelle halusi
palautteensa vuodattaa? Pitäisihän se
nyt ymmärtää, ettei Vallaton tulkkina ole
mikään eilisen strutsin jälkeläinen! Sapetuksestaan Vallaton pääsi kuitenkin eroon
helposti: alalla sanottiin, ettei palautteesta
- aiheellisestakaan - kannata loukkaantua ja
sillä päiväänsä pilata.
Mitä muuta Vallattomalle kuuluu? Käy
kurkkaamassa, vallatontulkki.blogspot.
fi. Vuonna 2013 vallattomia tekstejä on
”luvassa viikoittain (tai ainakin kerran
kuussa)”! Vallaton kirjaa mielellään
saadut palautteet ja kehittämisehdotukset ylös.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 26
14.5.13 11:28
mielipide
27
Uunituoreita ihmettelyjä
kuvitus suvi sipronen
K
un putkahdin ulos kouluuunista, osasin vain aavistaa,
miten haastavaan ammattiin
olin valmistunut. Koulun opit
eettisistä säännöistä kun eivät kentällä ratkaise kaikkia tilanteita. Uran alkuvaiheissa
turvallisia käytösnormeja ei ole ehtinyt vielä
rakentua, mutta tulkkaustilanteissa ratkaisut täytyy usein tehdä nopeasti. Joskus
ratkaisut menevät metsään, ja välillä syntyy
koomisiakin tilanteita.
Itse olen kummastellut oikeaa toimintatapaa monesti. Kummastusta ovat
herättäneet muun muassa ne tilanteet, kun
opiskelutulkkauspaikassa opettaja kysyy
opiskelijan tulemisista ja menemisistä. Mitä
kuuluu vastata, kun iltapäivän tuntien opettaja kysyy minulta, onko asiakkaani ollut
aamupäivällä koulussa? Eettisesti on väärin
kertoa asiakkaan olleen paikalla tai poissa.
Toisaalta tuntuu hassulta vastata etten
tiedä, koska kyllähän minä tiedän, onko
asiakkaani ollut aamupäivällä tunneilla, joilla
itse olin tulkkina.
Toinen päänvaivaa aiheuttanut tilanne
on, kun asiakkaallani on mukanaan kuuleva
lapsensa. Asiakkaani kanssa tietysti juttelen
viittomalla samoin kuin asiakas lapsensa
kanssa. Kun lapsi sitten alkaa itse jutella
minulle puhumalla, menee sormi suuhun
kielivalinnan suhteen. Automaattisesti tulee
tietysti mieleen vastata samalla kielellä
kuin lapsi minua on lähestynyt. Toisaalta
tulkki päässäni koputtaa ja huomauttaa,
että myös lapsen äidin kuuluu saada tietää,
mitä juttelemme. Voisinko vain viittoa
ja yrittää saada lapsenkin viittomaan?
Pitäisikö minun tulkata asiakkaalleni, mitä
lapsi sanoo ja puhua ja viittoa samanaikaisesti vastatessani lapselle? Siinä sitä on
miettimistä eikä aikaa ratkaisulle ole kuin
sekunnin murto-osa.
Näitä tilanteita voisi listata loputtomiin.
Vielä en ole keksinyt edellä mainittuihin
enkä moneenkaan muuhun tilanteeseen vedenpitävää ratkaisua. Jos jollakulla sellainen
on, niin otan sen vastaa mielelläni.
Kukaan tulkki tuskin tarkoituksella toimii väärin tai ei-toivotulla tavalla. Inhimillisiä arviointivirheitä sattuu kuitenkin kaikille.
Jos asiakas - kuuro tai kuuleva - huomaa
tulkin toimivan kummallisella tavalla, on
hyvä ottaa asia kohteliaasti puheeksi. Näin
vältytään turhilta väärinymmärryksiltä eikä
kenenkään tarvitse pahoittaa mieltään.
Nimetön
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 27
14.5.13 11:28
K E N TÄ LTÄ
28
Fame!
Teksti Tanja Koskiniemi ja Saara Kangas kuva Marja Forsén
S
yksyllä 2012 kulttuurituottajaksi
opiskeleva Anne Nummela kertoi
SeAMKin kulttuurituottajaopiskelijoiden työstävän musikaalia
nimeltä Fame!, joka haluttiin tarjota myös
erityisryhmille. Yhteistyökuvioiden kautta
pääsimme mukaan projektiin. Alun perin
näytöksiä piti olla vain yksi, mutta tulkkauksen suosion vuoksi pääsimme tekemään
myös toisen näytöksen.
Valmistautuminen tulkkaukseen alkoi
käsikirjoituksen selaamisella ja yhteyshenkilöiden kanssa yhteydenpidolla. Heti alkuvaiheessa pääsimme mukaan näyttelijöiden
musiikki- ja lauluharjoituksiin. Ensin olimme
paikalla vain seuraten käsikirjoitusta sekä
näyttelijöiden työskentelyä. Näin pääsimme
selville, miten tarkasti käsikirjoituksen mukaan näytelmä etenee. Vähitellen tulkka-
Valmistautuminen tapahtui päästä varpaisiin.
simme harjoituksia enemmän ja enemmän
kokeillen erilaisia tulkkausratkaisuja. Ennen
varsinaisia läpimenoja jaoimme näytelmän
osiin siten, että toinen meistä tulkkasi miesten ja toinen naisten osuudet aina kun se
oli mahdollista. Tulkkasimme musikaalin siis
vuoropuheluna. Mielestämme jako oli näin
sujuva ja olimme jatkuvasti kontaktissa tulkkiparin kanssa. Virallisten harjoitusten lisäksi
pidimme kahdenkeskeisiä tapaamisia, jolloin
hioimme tulkkausratkaisuja. Erityisesti halusimme tuoda esille näytelmän tunnelmat ja
musiikin, joka on musikaalin tärkein osa.
Tekstiin tutustumisen ja tulkkausratkaisujen mietinnän ohessa valmistauduimme
myös ulkonäöllisesti tulkkaukseen. Meistä
käytiin ottamassa mitat ja musikaalin puvustaja auttoi meitä löytämään muuhun
porukkaan sopivat roolivaatteet, jotka
kuitenkin olisivat tulkkauksen kannalta
mahdollisimman hyvät. Pääsimme myös
ammattilaisten avustamana kokeilemaan
esityksiin kuuluvia meikkejä, joilla sitten
itse esitysiltoina loihdimme sotamaalaukset
naamalle.
Projektin aikana olimme koko ajan tiiviissä yhteistyössä näyttelijöiden, ohjaajan,
koreografin, musiikinopettajan, tuottajien ja
muiden taustajoukkojen kanssa. Pohdimme
heidän kanssaan meidän parasta sijoittumista, mistä saamme riittävästi valoa ja miten kuulemme näyttelijöiden äänet riittävän
selvästi. Meistä tuntui, että olimme todella
osa tätä isoa, tiivistä porukkaa. Viimeisen
näytöksen jälkeen olikin ihan haikea mieli:
”Nytkö tämä loppuu?”
Meidän molempien mielestä oli mahtava kokemus päästä mukaan tällaiseen
projektiin, sillä harvemmin sitä pääsee
tulkkaamaan teatteriin näin pitkän valmistautumisen jälkeen. Tässä tilanteessa
tulkkaus ei ehkä ollut niin irrallaan muusta
esityksestä kuin se saattaa olla tavallisissa
teatteritulkkauksissa, joissa tulkki on tilattu
yhteen esitykseen tulkkaamaan asiakkaan
toiveesta. Näissä tilanteissa valmistautuminen jää usein siihen, että tulkki käy kerran
katsomassa näytöksen, lukee käsikirjoituksen ja menee paikalle tulkkaamaan.
Fame!:ssa saimme kasvaa näyttelijöiden ja
näytelmän kanssa osaksi musikaalin tarinaa.
Kun meiltä kysyttiin, lähtisimmekö
tällaiseen projektiin uudelleen, niin vastaus
oli kyllä! Mielestämme toimimme hyvin
tiiminä ja valmistautuminen yhdessä tuntui
mukavalta ja toimivalta. Molemmilla meillä
on myös omat kehitysalueemme, joita
mielellämme lähtisimme kehittämään ja
kokeilemaan, jos tällainen tilanne vielä
tarjoutuu.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 28
14.5.13 11:28
K E N TÄ LTÄ
29
Viitottu Fame-musikaali
kosketti tunteita
Myös viittomakielinen voi nauttia musikaalista, kun teksti, laulut, musiikki ja tunteet
hänelle taitavasti eläytyen tulkataan. Tämä saatiin kokea, kun Mokoma Oy:n tulkit
viittoivat koko salille Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opiskelijoiden
Fame-musikaalin Rytmikorjaamolla Seinäjoella tammikuussa.
Teksti Auli Laitila kuva Marja Forsén
S
eAMKin opiskelijat ovat jo neljänä
vuonna harjoitelleet täysipituisen
musikaalin tuottamista ja samalla
itse rohkeasti astuneet lavalle.
Tällä kertaa sosiokulttuurisen työn opiskelijat halusivat tarjota myös erityisryhmille
mahdollisuuden kokea Fame-musikaali.
Kumppaniksi ja sponsoriksi löytyi Mokoma
Oy. Teemavuotensa kunniaksi yritys tarjosi
Saara Kankaalle ja Tanja Koskiniemelle
mahdollisuuden paneutua musikaalin tulkkaukseen olemalla mukana harjoituksissa
parin kuukauden aikana.
Pyrimme välittämään yleisölle henkilöiden vuorosanat, laulujen sanat ja tunteet
sekä kertomaan, mikä instrumentti soi ja
missä tunnelmassa. Kunnollinen perehtyminen tarinaan antoi rohkeutta heittäytyä ja
eläytyä tarinaan, musiikkiin ja henkilöiden
tunteisiin sekä välittää ne kasvojen ilmeillä
ja koko kehon liikkeillä, Saara Kangas kertoo.
Tulkit näkyvästi lavalla
Kahden viitotun esityksen aikana tulkit
seisoivat näkyvästi näyttämön reunalla.
Meikeissään ja 80-luvun rooliasuissaan he
sulautuivat hienosti porukkaan. Katsomossa
istunut Sari Eteläaho oli hämmästynyt ja
vaikuttunut siitä, että viittomisen kautta
pystyi niin hyvin ilmaisemaan myös tunteita.
Satu Kankaanpää iloitsi siitä, että kun
tulkkaus on tarjolla kaikille eikä sitä tarvitse
erikseen etukäteen tilata itselleen, viitto-
kouluttaja. Hän oli vaikuttunut.
En olisi uskonut voivani kokea vielä
jotakin täysin uutta musikaalia katsoessani. Liikutuin perin juurin, kun näin miten
taitavat ja asialle vilpittömästi ja täysillä
omistautuneet, kaksi musikaalista nuorta
naista simultaaniviittoivat esityksen! Miten
he ilmaisivat jokaisen roolihenkilön tunteet
niin dialogeissa kuin lauluissakin, laulujen
musiikin ja samanaikaisesti tekstin sisällön.
Läsnäolon voimaa ja innostusta
Viittomakielen tulkit Tanja Koskiniemi ja
Saara Kangas.
makieliset pääsevät samalle viivalle muun
yleisön kanssa.
Kuulen itse kuulolaitteella hieman,
mutta viittominen auttoi saamaan sanoista
kiinni. Jos viitottuja esityksiä olisi tarjolla
enemmän, lähtisin varmasti liikkeelle useammin, Kankaanpää sanoi.
Myös kuuleva ammattilainen
nautti viittomisesta
Viitotussa esityksessä oli katsojana myös
Pirkkoliisa Tikka, ooppera- ja konserttilaulaja sekä musiikkiteatterin ohjaaja ja
Tikan mukaan tulkit ilmaisivat keskenään
myös tyttöjen ja poikien väliset rakkausdialogit niin uskottavasti ja toisiinsa kontaktissa ollen, että siinä olisi monelle ammattilaiselle esimerkkiä läsnäolon voimasta.
Itse esitys, kulttuurituotannon opiskelijoiden ja yhteistyökoulujen mahtiponnistus
oli vanhalle kouluttajasielulle mannaa. Kun
tietää miten moni oli ensimmäistä kertaa
lavalla tanssimassa ja laulamassa, eikä antanut sen näkyä missään, vaan teki kaikkensa,
säteili ja huokui nuoruutta ja intoa, esitys
vei täysin mukaansa, Tikka kuvasi.
Mokoma Oy:n toimitusjohtajan Marja
”Mökö” Forsénin mukaan viitottuja musikaali- ja oopperaesityksiä on Suomessa
vielä hyvin vähän tarjolla.
Toivottavasti nämä nuoret muistavat
tämän kokemuksen ja haluavat tulevissa
tehtävissään kulttuurituottajina huomioida
myös erityisryhmiä.
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 29
14.5.13 11:28
l u e min u t
30
Lue minut
Viittova monikielinen lapsi:
vanhempien kokemuksia
viittomakielisen lapsen
monikielisyydestä resurssina
(Satu Sironen)
TEKSTI Liisa Halkosaari
”N
o sitä ei oo vielä
tutkittu” kelpaa usein
yhä vastaukseksi, kun
joku kysyy liian vaikeita suomalaisesta
viittomakielestä. Seuraavaa kysyjää
varten suosittelen vilkuilemaan edes
tiivistelmät näistä viidestä vuonna 2012
Jyväskylän yliopistossa tehdystä pro
gradu -tutkielmasta. Tiedonmurusia
löytyy sormituksesta, pään liikkeistä,
asiatekstin sidostamisesta, monikielisyydestä ja tekemisen aspektista!
Fingerspelling English words in
Finnish sign language context:
a multimodal view on interaction
(Elina Tapio)
Kuurot englannin kielen oppijat käyttävät
kieltä monipuolisesti erilaisissa ympäristöis-
sä. Tiedätkö mitä sormitukselle tapahtuu
toistettaessa samaa sanaa?
Horisontaaliset ja vertikaaliset
päänliikkeet suomalaisessa
viittomakielessä
(Anna Puupponen)
Erilaisilla päänliikkeillä merkitään mm.
toteamusta, tekstikokonaisuuden alkua tai
siirtymää topiikista kommenttiin. Mutta
selvitäpä mikä on vertikaalinen listausliike!
Kieliopilliset sidoskeinot kahdessa
suomalaisella viittomakielellä
tuotetussa asiatekstissä
(Saara Lautala)
Tekstiin saadaan sidosteisuutta erityisesti
referentiaalisin keinoin. Osoittamalla, käyttämällä verbaaleja jotka liikkuvat asioiden
välissä ja kuvailemalla. Myös poijut lisäävät
sidosteisuutta, kai tiedät jo mitä ne ovat?
Kaksikielisen viittomakielisen lapsen elämässä saattaa olla viisikin eri kieltä. Tutustu
tässä erityisesti metodeihin: tietoa on
kerätty visuaalisella kielipäiväkirjalla.
Perfektiivisen aspektin
esiintyminen suomalaisessa
viittomakielessä
(Juhana Salonen)
Tapahtuman loppuun suorittamista voi
ilmaista vaikkapa viittomilla JO, VALMIS
ja LOPPU. Vain kahdella jälkimmäisellä voi
viitata tulevaan aikaan, kokeile vaikka!
Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistosta
(jyx.jyu.fi) löytyy sähköisessä muodossa yksitoista suomalaisen viittomakielen oppiaineessa tehtyä pro graduja. Perusta lukupiiri
jos tekstin yksin kahlaaminen ahdistaa ja
hae vaikka SVT:ltä suklaa-avustusta lukupiirin evääksi!
Lumi
Suvi Sipronen
k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3
kielisilta_0213.indd 30
14.5.13 11:28
kielisiltakansi_0213.indd 3
14.5.13 11:27
Helsingin Tulkkipalvelut Oy hakee viittomakielen tulkkeja pääkaupunkiseudun ja muun
Suomen alueella freelance-työsuhteeseen.
Tiedustelut ja hakemukset,
puh. 010 422 5515 tai sähköpostitse
[email protected]
Meillä on mukavia uutisia. Perheeseemme
syntyi pieni Peppi Sofia 15. 1. 2013.
Terveisin Anitta ja Viljo Malmberg
Kuvan piirustus ”Minä ja sisko”. Sara Eedit 3,5 v.
Kuva Malmbergien kotialbumista.
kuva liisa halkosaari
Kielisillan toimitus toivottaa kaikille rentouttavaa kesää! Vapaapäivänä voi käydä
ihmettelemässä vaikka kuvan Pommernalusta Maarianhaminassa.
[email protected]
kielisiltakansi_0213.indd 4
14.5.13 11:27