02° 2013 - Suomen Viittomakielen Tulkit ry
k i e l i s i lta suomen kielisiltakansi_0213.indd 1 viittomakielen tulkit ry 02° 2013 14.5.13 11:27 2 Kielisilta issn 1797-4739 Julkaisija Suomen Viittomakielen Tulkit ry Toimitus Kielisilta c/o Loimo, Hitsaajankatu 1 as 78, 00810 Helsinki [email protected], www.tulkit.net/kielisilta-lehti Palautusosoite Taina Loimo, Hitsaajankatu 1 as 78, 00810 Helsinki Päätoimittaja Heidi Kenttälä, [email protected] Toimitussihteeri Taina Loimo Toimittajat Liisa Halkosaari, Titta Shemeikka, Minna Turunen Toimittajien osoitteet ovat muotoa [email protected]. Editointi ja oikoluku Riikka Karppinen, Heidi Anturaniemi Kuvitus Suvi Sipronen, Katariina Valentin Markkinointi Toimitus, [email protected] Taitto ja ulkoasu Kairo Graphics Oy, Runeberginkatu 35, 00100 Helsinki Paino Picaset Oy, Höyläämöntie 18 A, 00380 Helsinki Paperi sisus: 100 g G-print, kannet: 170 g Multiart Silk Osoitteenmuutokset Kielisilta postitetaan jäsenille Akavan Erityisalojen jäsenrekisteriin ilmoitettuun osoitteeseen. Jos olet AE:n jäsen, tee osoitteen- ja nimenmuutosilmoitus AE:n jäsensihteerille tai jäsenyyssivuilla osoitteessa www.akavanerityisalat.fi. Muut tilaajat voivat tehdä muutosilmoituksen SVT:lle osoitteeseen [email protected]. Aineistopäivä ja ilmestymispäivä 3/13: 9.8. (ilmestyy 6.9.) 4/13: 15.11. (ilmestyy 13.12.) Kielisilta ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehtitilaukset [email protected] Kestotilaus 30,00 euroa, kappalehinta 9,50 euroa (+postituskulut) Kannen kuva O.Z.O.R.A. Akvarelli 2011 Tekijä Taina Loimo, viittomakielen tulkki Maalaus sai alkunsa häämatkallamme Unkarin auringon, iloisen festivaalikansan, ystävyyden, rakkauden ja musiikin inspiroimana. Tämän teoksen myötä toivotan teille lämpöistä ja ilontäyteistä kesää! Lehdessä esiintyvien yksittäisten kirjoittajien esittämät mielipiteet eivät välttämättä vastaa SVT ry:n virallista kantaa. jäsenmaksut 2013 Kannatusjäsen Varsinainen ja opiskelijajäsen Henkilöjäsenet 75 €/vuosi. Lasku lähetetään. 1,25% päätoimen palkasta maksetaan Akavan Erityisaloille. Ilman palkkatuloja olevan opiskelijan jäsenyys on ilmainen. Lisätiedot: www.akavanerityisalat.fi Yritykset, yhdistykset ja muut yhteisöt 120 €/vuosi. Lasku lähetetään. kielisiltakansi_0213.indd 2 14.5.13 11:27 Kielisilta 02/2013 3 Toimitukselta 02 Kannen kuva 03 Toimitukselta 04 Puheenjohtajan palsta Arvostusta! 05 06 07 08 SVT:n opintopäivät ja syyskokous Tulkkipörinää ylijäämällä Koulun penkillä – kevätkokous 2013 Puhuttu tai viitottu – tulevaisuudessa yhteinen ammattisäännöstö 09 Päivitystä ja tiivistystä – sääntöjä vai ohjeita OPPIA IKÄ KAIKKI 10 Kielitaitoa tulkkauksessa 12 Suomalaisen viittomakielen agenttia etsimässä 16 Kaksikielisyys on rikkaus 18 Katson Aurajoen rantaa – Kela keskittää 20 Kela avasi kilpailutuksen, Kielisilta avaa kritiikin 21 22 24 25 26 27 28 30 Kreikan meri Viito!-päivät keräävät porukkaa Jyväskylään Kevään opinnäytetyöt Taidonnäytettä ja näyttöpäätteitä Tulkki Vallaton Mielipide Fame! Sarjakuva kuva matka-albumista Västäräkistä vähäsen. Elekee huoliko, kyllä ne opiskelutulkkauksetkin lompsahtaa lomille ja tulkit kesälaitumille (joo, osa meistä on töissä kesälläkin). Kielisillan tämä numero suorastaan tuoksuu enteilevästi kesältä, auringolta ja ilolta. Vai mitä sanotte jutusta, jossa todetaan aluksi: Turkoosi meri. Kiemurtelevat hiekkatiet. Auringonlaskut. Ja hei, juttu kertoo sentään seminaarista! Edellisen numeron mielipidekirjoitus sai vastineita eikä kaikkia Kelan ehdotelmiakaan niellä purematta, tosin sitkeimpien osien kanssa on otettava pihviveitset käyttöön. Emmi Niittylän opinnäytetyö englannin kielestä viittomakielentulkin työkielenä on hyvinkin ajankohtainen. Ja jos implantoitu asiakas mietityttää, lukaisepa Veera Elosen juttu SI-käyttäjän fiiliksistä. Ennenkuin päästän Sinut Kielarin kimppuun, hypätään ihan hetkeksi syksyyn: Merkkaa kalenteriisi 5.–6. lokakuuta 2013 (tai älypuhelinsovelluksessa napauta Add). Päivämäärän lähestyessä vie lapset, karvarollit ja ukot ja akat jonnekin ja suuntaa Kouvolaan syyskokoukseen! Ennakkotietoja löytyy, kun selaat eteenpäin. Aamukasteista kesän odotusta ja voimahalit loppukevääseen! Titta Shemeikka p.s. Muotigurujen mukaan ysäri tekee comebackin – ja niin tekee myös Tulkki Vallaton! kielisilta_0213.indd 3 14.5.13 11:27 p u h eenjo h tajan palsta 4 Arvostusta! teksti Heidi Kenttälä kuvitus suvi sipronen V iimeisessä Kielisillassa 2/2013 oli Hannele Ilomäen kirjoittama mielipide ”Miten arvostetaan viittomakieltä äidinkielenä sekä kuurojen että tulkkien yhteisössä?” Jutun sisältö aiheutti varmasti mietteitä jokaisessa lukijassa, varsinkin meissä tulkeissa. Toivottavasti joku myös siristi silmiään ja totesi hämillään ”ai mää vai!?”, koska mielikuva siitä on varsin huvittava ja saan syyn kirjoittaa sen tähän. Vaikka jutussa on syyttävä sävy, sai se myös minussa, ensikapinoinnin jälkeen, aikaan itsepohdiskelua ja täytyypä ihan heti tunnustaa, että kyllä – olen tehnyt näitä jutussa mainittuja virheitä tulkkaustilanteissa. Liian usein juttelen paritulkkini kanssa ennen tulkkaustilannetta. Sain kerran neuvon, että jos tulkeilla paritulkkaustilanteessa on toisilleen asiaa, eikä asiaa halua viittoa, niin tiivistelmä olisi kohteliasta kertoa viittomakieliselle asiakkaalle. Nykyään teenkin niin, mutta liian usein myös puhun ja viiton, vaikkei tilanne aina sitä edes vaadi. Tulkin työssä on paljon haasteita ja koska niiden erittelemiseen ei riitä edes koko Kielisilta, niin nostan tässä muutaman tärkeän seikan esille. Ensimmäinen niistä liittyy asiakkaiden ymmärtämiseen. Ilomäen jutussa oltiin hämmentyneitä siitä, miten usein tulkit jäävät kiinni virheellisestä tulkkauksesta. On kuitenkin muistettava, että tulkin työssä asiakkaat, käsialat, tilanteet ja paikat vaihtuvat niin tiuhaan, että oma viittomakin saattaa hävitä joskus takataskuun ja jos asiakas on vielä tulkille vieras, niin tilanne vaikeutuu entuudestaan. Olen itsekin tulkinkäyttäjä ja tiedän, etteivät esimerkiksi perhetapahtumamme ole miellyttäviä tulkille. Asiat, taustat ja tarinat ovat meille vuosien saatossa muuttuneet jo niin arkisiksi, ettemme aina muista, että joukossa on yksi, jolla ei ole asioista mitään käsitystä ja tämän yhden tulisi itse asiassa tietää asiat kaikista parhaiten taatakseen laadukkaan ja sujuvan tulkkauksen. En oleta, että tulkki tuosta vain löytää vastineen sanoille ”tillukas, fati tai paseerata” saatikka tietää kaikkien nimet, viittomat ja sukumme historian. Kaiken kauniin lisäksi perheemme jokainen jäsen on syntyessään syönyt konekiväärin, ja päälle puhumisesta voisimme saada Nobelin. Tulkkaustilanteet, niin tulkin kuin tulkinkäyttäjän näkökulmasta, sujuvat yleensä miellyttävästi, kun ja jos käytänteistä sovitaan. Sovitaan kommunikaatiotavoista, käydään läpi viittomat ja nimet sekä kysytään rohkeasti uudestaan tai todetaan, että puhenopeus ylittää tulkin kapasiteetin. Tärkeintä on puhaltaa yhteen hiileen. Olemmehan me kaikki sillä hetkellä samassa tilanteessa ja tavoitteena on sujuva kommunikointi kaikkien osapuolten välillä taustasta, kielestä tai kansalaisuudesta huolimatta. Muistetaan, että meillä jokaisella on oma äidinkielemme, johon olemme niin kovin kiintyneet. Arvostetaan siis omaamme, mutta muistetaan arvostaa sitä toisenkin omaa! Arvokasta kevättä kaikille tasapuolisesti! k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 4 14.5.13 11:27 A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä 5 Suomen Viittomakielen Tulkit ry:n opintopäivät ja syyskokous Kouvolassa 5.–6. 10. 2013 Työehdot? Työpaikan haasteet? Ammattikunnan arvostus? Työelämän kestävä kehitys? Tule mukaan opintopäiville, joiden teemana on tänä vuonna edunvalvonta. Ps. Hei opiskelija, tule opintopäiville! Pääset jyvälle alan tärkeistä aiheista ja tutustut uusiin ihmisiin! Kuva Liisa Halkosaari k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 5 14.5.13 11:27 A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä 6 Tulkkipörinää ylijäämällä Teksti Hanna Antikainen ja Minttu Laine kuva 401kcalculator.org E deltävien vuosien napakka taloudenhoito, AE:n maksamat ennakoitua korkeammat jäsenmaksupalautukset ja sponsorien osallistuminen juhlavuoden tapahtumiin jätti SVT:n jäsenille vajaat 5000 euroa käyttörahaa tälle vuodelle. Hauskin osa kevätkokousta olikin tämän rahan käyttämistä koskeva keskustelu. Ylijäämän käytöstä päätimme me vajaat kaksikymmentä kokouksessa paikalla ollutta, teidän, pyöreästi 670 äsveeteläisen puolesta. Ja kuten ilmeni, vaikka SVT ei osaakaan tuhlata rahaa, niin me osaamme! Hallituksen tietoon oli jo ennalta tullut toiveita SVT-kalenterista, virkistystoiminnasta ja koulutuksen järjestämisestä. Kokoukselta löytyi kannatusta sille, että raha jaettaisiin mahdollisimman tasan kaikille (esim. kalenteri tai muu julkaisu, paikalliset osittain samansisältöiset tapahtumat) kuten myös sille, että se olisi hyödynnettävissä osallistumisen perusteella (ryhmämatka Islantiin seuraavaan Nordic-tapahtumaan, tuhdit opintopäivät, opintomatka). Perusteluna päätöksellemme oli lopulta se, että halusimme SVT:n olevan mukana tulkin arjessa sekä ammatillisesti että virkistävästi. Niinpä tulette, hyvät kollegat, saamaan tulkkipörinää sekä kotiinne että alueellisiin tapahtumiin. Kalenterin paras osuus eli alan hauskat ja informatiiviset ekstrat postitetaan jäsenille omana tuotteenaan. ”Lärpäketyöryhmään” löytyy varmasti tekijöitä, olihan kalenterinkin ideoiminen ja toteuttaminen hauska ponnistus. Tarjolla on mahdollisuus hupailuun ja luovuuteen! Viimevuotisten alueellisten juhlien onnistumisen innostamana yhdyshenkilöitä ja muita toimeliaita kannustetaan järjestämään ammatilliseen ydinosaamiseen liittyvä paikallistapahtuma yhdessä SVT:n hallituksen kanssa. Hallitus on valmis hoitamaan kouluttajayhteyksiä ja tapahtumien yleistä rakentumista ja alueen toimijat voivat keskittyä sisällön suunnitteluun sekä käytännön järjestelyihin, paikalliset kylpylä- tms. virkistysmahdollisuudet huomioiden. Tässä voidaan siis nauttia kollegoiden seurasta mukavissa puitteissa ja edistää alamme yhteistä hyvää. Viisi tonnia, kiitos tähän käteen, ja rakennamme hyvää mieltä ja jaksamista työssä. Kun olet itse mukana tavalla tai toisella, saat ”lärpäkkeestä” ja tapahtumasta enemmän sitä, mitä itse haluat. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 6 14.5.13 11:27 A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä 7 Koulun penkillä Teksti Kati Knuuttila kuva terhi kalliomäki P ieni aktiivi joukko oli kokoontunut lauantaina 13. 4. SVT:n kevätkokouksen tiimoilta Turkuun. Kevätkokousta seurasi SVT:n yhdyshenkilöiden koulutus vuositeemasta ”edunvalvonta”. Tapahtumapaikkana oli tutustumisen arvoinen panimoravintola Koulu. Kaikki olimme siis sananmukaisesti ”koulun penkillä”, olipa sitten kevätkokouksen osallistuja tai kouluttautuva yhdyshenkilö. Kevätkokouksen signaali oli, että SVT:llä on hyvät toimintaedellytykset sekä talouden että vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta. Tulemme varmasti jatkossakin nauttimaan SVT:n tuotteista ja jäseneduista! Iltapäivällä Kimmo Kumlander, järjestötyön yksikön johtaja Humakista, jakoi ajatuksiaan tulkkaus- ja viittomakielikentän toimi- joista sekä alueellisen yhdyshenkilön roolista tulevina aikoina. Merkillepantavia poimintoja tulevaisuuden enteistä olivat esimerkiksi kouluttajatahojen yhteistyön tarve resurssien kaventuessa ja kasvava tulkkien työn ohessa kouluttautuminen. TES-ratkaisuissa toimisi malli, jossa SVT kantaa sisältö- ja aloitevastuuta ja jossa iso kokoomaliitto (esim. Akavan Erityisalat) tarjoaa toteutuksen ja neuvontaa. Kumlander on erityisen huolissaan suuntauksesta, jossa tulkkien edunvalvonnan kokonaiskäsitys rapautuu ajan kuluessa heidän hajaantuessa eri liittoihin samalla kun asiakkaat jakaantuvat eri sektoreihin: viittomakieli, viitottu puhe, kirjoitustulkkaus, puhevammaisten tulkkaus. Ei ole siis syytä eriyttää kirjoitustulkkauksen ja puhevammaisten tulkkauksen edunvalvontaakaan loitommalle! Kela on ilmoittanut uudet tavoitteensa. Taustalla on arvio, että tulkkaus tulee liian kalliiksi ja palvelun prosessit ovat osin epäluotettavia. Kela etsii säästöjä henkilöstöstä, toimintatavoista sekä lain tulkinnasta siltä osin kenelle ja missä tilanteissa tulkkauspalvelua pitää antaa. Kela on jo ilmoittanut ottavansa välityksen hoteisiinsa, mutta merkittävää säästöä se tuskin synnyttää, sillä välityspalvelu ei ole ollut kallista tähänkään mennessä. Sen sijaan palvelun kokonaistoteutus nykyisellä tavalla on takuulla monin verroin kalliimpaa kuin kunnallisten tulkkikeskusten aikaan. Tästä yksi negatiivisella tavalla loistava esimerkki, jo legendaksi muodostunut ”Lahden alueen tulkkipula”: seurausta surkuhupaisasta ilmiöstä, jossa tulkit morjenstavat kohdatessaan valtatie 4:llä: Lahden alueen tulkki menossa pääkaupunkiseudulle ja pääkaupunkiseudun tulkki menossa Lahden alueelle. Tulevaisuudessa Kela saattaa asettaa koulutusvaatimuksia, vaikka mikään institutionaalinen taho ei tällä hetkellä järjestä täydennyskoulutusta. Kelan linjat voivat välillisesti vaikuttaa työsopimusten sisältöihin: tulevat kilpailutuskierrokset eivät ehkä houkuta palveluntuottajia kuukausipalkkaisten työntekijöiden lisäämiseen. Tulkkina Sinun tulisikin nyt tarkistaa työsopimuksen sisältö esim. jälkityösuojan osalta ja tuntipalkkaisten tulisi pyrkiä eroon mahdollisista ”nollatunti”-sopimuksista. Vaikka tällainen sopimus voi olla yksittäisen ihmisen elämäntilanteeseen sopiva lisä, se syö samalla muiden tulkkien neuvotteluasetelmia oman sopimuksensa ehtojen osalta. Viihtyisää kesän ja lokakuisen SVT:n syyskokouksen odotusta! Elsa Lindberg keskittyneenä kirjastomaisemassa. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 7 14.5.13 11:27 A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä 8 Päivitystä ja tiivistystä – sääntöjä vai ohjeita TEKSTI Virpi Thurén, erityisasiantuntija, Kuurojen Liitto ry T ulkkitoiminnan yhteistyöryhmässä nousi viime keväänä keskusteluun tarve päivittää viittomakielen tulkkien ammattisääntöjä tähän päivään paremmin istuviksi. Syksyllä 2012 tuli kutsu osallistua asioimistulkin ammattisääntöjen päivitystyöhön puhuttujen kielten tulkkien järjestöjen puolelta. ”Great minds think alike” vai mikä lie ollut yhteensattuman ja sopivan ajoituksen takana, välikö hällä, työ kutsui tekijöitään ja ajattelimme sen olevan hyvä alku omien sääntöjemme tuomiselle 2000-luvulle. Ensimmäiseen, laajemman työryhmän kokoukseen osallistuivat SKTL ry, KAJ ry, tulkkitoiminnan yhteistyöryhmän jäsenjärjestöjen edustajia, tulkkikoulutuksen edustajia, puhevammaisten tulkkien edustajia ja asiantuntijavieraina tohtori Kaarina Hietanen sekä Simo Määttä. Laajemman ryhmän kokous toimi lähetekokouksena pienemmälle työryhmälle, joka lähti työstämään sääntöjä. Alkuperäisenä tavoitteena oli saada säännöt valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Työ osoittautui kuitenkin haastavammaksi kuin alunperin kuviteltiin. Työryhmä tapasi 4-6 kertaa syksyn ja talven aikana. Kokousten lisäksi sääntöjä työstettiin sähköisesti myös kokousten välissä. Kokoontumisissa helpoksi tiivistämis- ja toimitustyöksi lähinnä ajateltu työ osoittautui keskustelevaksi. Sanavalinnat, lauseenmuodostukset ja semantiikka olivat pääosassa varsinkin tiiviiden ilmaisujen sisältöjä ja niiden kattavuutta pohdittaessa ja etsittäessä. Kuva helposta ja nopeasta läpijuoksusta karisi melko pian ja ryhmässä päätettiinkin ettei kiirehtimällä ja hätäilemällä saada kuin puolivillaista aikaiseksi. Työn edetessä tavoitteeksi tuli vähitellen, keskusteluiden kautta, yksimielisesti myös saada ammattisäännöistä yhteiset ”tulkkien” ammattisäännöt, riippumatta siitä, mitä kieliä tai menetelmiä tulkki käyttää (puhutut kielet, viitotut kielet, puhetta tukevat tai korvaavat menetelmät jne.). Tavoitteena oli saada ammattisäännöistä mahdollisimman tiiviit ja yksiselitteiset, vanhasta 15 kohdan listasta enintään 10 napakan ”käskyn” lista. Niiden liitteeksi tarvittaisiin uusi selitysosio, sekin mahdollisimman säpäkkä. Työryhmä lähti tavoittelemaan työnsä tulokseksi näitä, sillä ammattisääntöjen tuli olla sellaiset, jotka palvelevat niin tulkkeja kuin kaikkia tulkin käyttäjiäkin. Niistä tulisi myös asiaa tuntemattoman saada nopeasti selkeä kuva tulkin ammattietiikasta, roolista, oikeuksista ja vastuusta. Tämän vuoksi myös selitysosio haluttiin pitää lyhyenä. Ammattisäännöt haluttiin virtaviivaistaa myös siten, että alkuun tuli yleiset periaatteet tulkin ammatin perustasta (mm. salassapitovelvollisuus, asiantuntija tulkkaukseen liittyvissä asioissa) ja jatkaa sitten prosessin etenemisjärjestyksessä -tilauksen vastaanottamiseen liittyvistä asioista (jääviys, pätevyys, valmistautuminen, rooli, loppusilaus, jne.). Vanhoissa säännöissä olleet mm. työsopimukselliset ja vastaavat tekniset seikat karsittiin pois, koska niiden katsottiin olevan osa ammattipätevyyttä ja osaamista. Keskustelussa oli esillä myös, onko nimitys ’säännöt’ edelleenkin hyvä vai tulisiko nimi muuttaa ’ohjeiksi’ – lautamiehet pohtivat tätä seikkaa vielä. Ihan tuohon tavoiteltuun kymmenen kohdan tavoitteeseen ei päästy - valmiissa ehdotuksessa on 12 kohtaa. Mutta tiiviys ja napakkuus onnistuivat melko hyvin. Säännöt esiteltiin Turussa KäTu-symposiumin yhteydessä ja saatiin ensimmäiset kommentit ehdotukseen niiden hiomiseksi edelleen. Tätä kirjoitettaessa säännöt ovat kommentoitavina järjestöissä ja tarkoitus on saada ne hyväksytyiksi kaikissa järjestöissä toukokuun loppuun mennessä ja voimaan kesäkuun 2013 alusta. Varsinainen lanseeraus tullee olemaan syksyllä 2013, mahdollisesti jonkin tapahtuman yhteydessä. Ainakin tämänhetkisten suunnitelmien mukaan. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 8 14.5.13 11:27 A J A N K O H TA I S TA S V T: S S Ä 9 Tulevaisuudessa yhteinen ammattisäännöstö TEKSTI Terhi Kalliomäki ja Heidi Kenttälä kuvitus suvi sipronen T urun yliopistolla järjestettiin 12. 4. tulkkauksen yhteistyöseminaari KäTu-symposiumin yhteydessä. Seuraavana päivänä oli SVT:n kevätkokous. Osallistuimme seminaariin kolmen hallitusnaisen voimin. Paikalla oli myös kääntäjiä ja puhuttujen kielten tulkkeja, sekä edustus Diakista ja puhevammaisten tulkkien ammattiyhdistyksestä. Aiheena oli asioimistulkkien uudistettu ammattisäännöstö ja artikla toisensa jälkeen kävimme läpi kaikki tulevat 12 kohtaa kommentein ja keskusteluin. Seminaarin mielenkiintoisinta antia oli se, että havahduimme alamme samankaltaisuuteen. Emme olekaan niin poikkeava ryhmä, visuaalisine kielineen ja kuulovammoineen, vaan teemme työtä kielen ja ihmisten kanssa samalla tavalla kuin puhuttujen kielten tulkit. Moneen otteeseen olisimme halunneet kommentoida jotakin artiklan kohtaa, mutta joku puhuttujen kielten tulkeista ehti ensin. Monesti päädyimme vain nyökyttelemään ja kuiskuttelemaan ”aivan aivan aivan”. SVT on ollut mukana asioimistulkkien ammattisäännöstön päivitystyöryhmässä välillä fyysisesti edustettuna, mutta enemmän työtä kommentoiden. Hallituksen ajatuksena oli katsoa mitä työ tuo tullessaan ja soveltaa asioimistulkkien valmista ammattisään- nöstöä meidän alalle sopivaksi. Tulkkausseminaari kuitenkin osoitti, ettemme ehkä tarvitsekaan jatkossa omaa erillistä viittomakielentulkin ammattisäännöstöä. Voinemme ottaa käyttöön tämän yleisen asioimistulkin ammattisäännöstön ja tehdä jäsenistöllemme siihen liittyen omat soveltamisohjeet esim. kuurosokeiden tulkkauksen osalta. Ammattisäännöstömme päivittämiseen liittyen olemme toimineet opinnäytetyön tilaajina Humakin opiskelijalle. Työn tuloksia käytetään viittomakielentulkkien ammattisäännöstön selvitysosaa muotoillessamme. Ammattisäännöstön päivitetyt artiklat ja selvitykset ovat vielä työn alla ja niin sanotusti ”top secret”. Jääkäämme siis odottelemaan salaisuuden paljastumista! Oikaisut Toisin kuin edellisessä Kielisillassa kerrottiin tekstin ”Tavoitteena parempi tulkkauspalvelu” on kirjoittanut Tuomas Rissanen. Edellisestä lehdestä puuttui Toimitukselta-palstan kirjoittajan nimi. Tekstin on kirjoittanut Minna Turunen. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 9 14.5.13 11:27 10 oppia ikä kaikki Kielitaitoa tulkkauksessa Opinnäytetyö vieraan kielen tulkkauksesta ja pätevyysvaatimuksista Teksti Emmi Niittylä kuva Riitta Niittylä V iittomakielentulkin koulutusohjelma antaa pätevyyden tulkata suomen ja suomalaisen viittomakielen välillä. Viittomakielentulkit tulkkaavat kuitenkin jatkuvasti toimeksiannoissa, joissa puhuttu kieli on tulkille vieras työkieli. Ilmiöstä käytetään termiä kolmannen kielen tulkkaus. Tämä asettaa viittomakielentulkille haasteen, sillä kumpikaan tulkkauksessa käytettävistä kielistä ei ole hänen äidinkielensä. Kolmannen kielen tulkkaus koetaan toisaalta mahdollisuutena, toisaalta riskinä. Alalla tapahtuu muutoksia, ja tulkkien ammatinkuva muuttuu. Kolmannen kielen tulkkaus on noussut esille laadun näkökulmasta. Millainen on riittävä kielitaito ja mikä olisi paras keino sen arviointiin? Englanti viittomakielentulkin työkielenä Opinnäytetyössäni tutkin viittomakielentulkkien englannin kielen taitoa sekä tulkilta vaadittavaa pätevyyttä, kun tulkataan vieraan puhutun kielen ja suomalaisen viittomakielen välillä. Tutkimuksessa selvitettiin englantia tulkanneiden viittomakielentulkkien kielitaidon taustaa, ja tulkit tekivät itsearvioinnin englannin kielen osaamisestaan. Otoksessa tulkkeja oli yhteensä 11. Heistä neljää haastateltiin teemahaastattelussa, jossa syvennyttiin englannin kielen taidon riittävyyteen ja toimeksiantojen vastuunjakoon. Viittomakielen tulkit arvioivat englannin kielen taitoaan Eurooppalaisen viitekehyksen arviointiasteikon mukaisesti. Heitä pyydettiin arvioimaan taitoaan kuullun ymmärtämisessä, puheen tuottamisessa ja suullisessa vuorovaikutuksessa. Kaikkien kielen hallinnan osa-alueiden itsearviointi sijoittui välille B2–C2. Voidaan siis todeta, että englantia tulkkaavien viittomakielentulkkien englannin kielen taito on otoksen perusteella hyvä. Keskiarvo oli viitekehyksen asteikon toisiksi ylin, tasoa C1. Tämä tarkoittaa lähes äidinkielen tasoista kielitaitoa, jolloin henkilö pystyy vaivattomasti kommunikoimaan lähes kaikissa tilanteissa. Pääsyy kolmannen kielen tulkkaukseen on kysyntä. Asiakkaat tilaavat jatkuvasti englantia osaavia tulkkeja ja ovat yleensä tietoisia tulkin englannin kielen taidosta, jolloin osa toimeksiannon vastuusta on myös heillä. Tulkkeja kiehtoo kolmannen kielen tulkkauksessa myös kielitaidon kehittäminen. Otoksen viittomakielentulkkien englannin kielen taito oli enimmäkseen saavutettu peruskoulun opinnoissa sekä toisen asteen koulutuksessa. Kaikki eivät olleet suorittaneet korkeakouluopintoja. Englannin kielen taitoa oli kehitetty työn ohella ja jatkokouluttautumalla. Vain pieni osa tulkeista oli kehittänyt kielitaitoaan ulkomailla. Englanninkielisiä toimeksiantoja on alalla verrattain vähän. Otoksen tulkit tekivät Kirjoittaja luottavaisena matkalla tulevaan ammattiin. englannin kieltä vaativia toimeksiantoja vain 2–5 kertaa vuodessa. Kun mietitään tulkkien koulutusta ja sitä, pitäisikö siinä huomioida paremmin vieraat puhutut kielet, voidaan kysyä: Kuinka olennaisena osana tätä voidaan pitää tulkin työnkuvassa? Kolmannen kielen tulkkaus Kolmannen kielen tulkkaus on herättänyt alalla jo jonkin aikaa keskustelua sekä puolesta että vastaan. Toisaalta asiakkaiden tarve vieraita puhuttuja kieliä tulkkaaville viittomakielentulkeille on kasvamassa, toisaalta tulkkien vieraiden kielten koulutuk- k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 10 14.5.13 11:27 oppia ikä kaikki 11 Yleinen kielitaidon arviointi helpottaisi kolmannen kielen toimeksiantoihin liittyvää epävarmuutta sen puute saa osakseen arvostelua. De Wit (2002) esittää, että kasvavalle tarpeelle on löydettävä ratkaisu, ja viittomatulkkien tulisi kehittää englannin kielen taitoaan. Kela on esittänyt kolmatta kieltä tulkkaaville yleisiä kielikokeita, joilla tulkin vieraiden kielten taito varmennetaan. Ehto velvoittaisi kaikkia vieraita puhuttuja kieliä tulkkaavia osallistumaan kokeeseen. Opinnäytetyöni tutkimustuloksiin verrattaessa tämä nähdään hyvänä asiana. Tulkit olivat pääsääntöisesti sitä mieltä, että yleinen kielitaidon arviointi helpottaisi kolmannen kielen toimeksiantoihin liittyvää epävarmuutta. Kielikokeen avulla toimeksiannot voitaisiin helpommin jakaa taitotason mukaan. Pakollisten kielikokeiden saatavuutta kuitenkin arvosteltiin, sillä kokeet järjestetään vain muutaman kerran vuodessa. Kelan suunnitteleman yleisen kielikokeen arviointiasteikko on verrattavissa tutkimuksessani käytettyyn Eurooppalaisen viitekehyksen asteikkoon. Yleisen kielikokeen tasot jakaantuvat välille 1–6. Otoksen tulkkien kielitaito asettuisi siis yleisen kielikokeen tasoille 4, 5 ja 6. Tasolla kuusi henkilö ymmärtää vaivatta vivahteikastakin kieltä ja tuottaa kieltä erinomaisesti. Tasolla viisi sallitaan ponnistelu silloin tällöin, mutta henkilö käyttää kieltä sujuvasti. Tasolla neljä tulee ymmärtää normaalia puhetta ja tuottaa kieltä jokseenkin vaivattomasti. (Opetushallitus 2012). Tulkin tulee hallita työkielensä perusteellisesti ja tämä on alan ammattilaisille varmasti selvää. On tärkeää, että työkielten taitoa pystytään arvioimaan. Siksi Kelan suunnittelema kielitaidon arviointi on askel oikeaan suuntaan. Viittomakielentulkki on suomen ja suomalaisen viittomakielen asiantuntija. Ei ole itsestään selvää, että tulkki kykenee tulkkausprosessiin myös muilla kielillä. Alalla on kuitenkin tulkkeja, jotka hallitsevat vierailla puhutuilla kielillä tulkkauksen. Tätä taitoa tulee ylläpitää, ja tulkkeja kannustaa eteenpäin. Kielitaidon kriteerit Otoksen viittomakielentulkit olivat yksimielisiä siitä, että alalla tulisi olla kaikkia koskevat vieraiden kielten taitokriteerit. Näin voitaisiin välttää toimeksiantojen välitykseen liittyvä ongelma, kun tulkin taitotasoa ei tarkasti tiedetä. Taitokriteerit helpottaisivat sekä välityskeskuksen että tulkkien työtä. Kun tulkki on todentanut kielitaitonsa, hänkin tietää olevansa pätevä tulkkaamaan kyseisellä kielellä. Keskustelua herätti se, millaiset kriteerit alalla voitaisiin ottaa käyttöön. Yleinen kielikoe oli yksi vaihtoehto, mutta sen toteuttamista ei pidetty ainoana oikeana ratkaisuna. Kielikoe saattaisi aiheuttaa ongelman palvelun tarjonnan ja kysynnän kohtaamiselle ja suorittamispakko saattaisi vähentää kolmatta kieltä tulkkaavia tulkkeja, joita ei tälläkään hetkellä ole suunnattomasti. Tutkimuksen mukaan tulkit kokevat välillä painostusta toimeksiannon vastaanottamisessa, sillä he tietävät, että asiakas ei luultavasti muuten saa tulkkia. Kaikille yhteisen kielikokeen avulla vieraskielisen työn haastavuus voitaisiin arvioida ja etsiä kriteerit täyttävä tulkki. Näin tulkki ei olisi yksin vastuussa siitä, riittävätkö hänen taitonsa juuri tähän tilaisuuteen. Tulkkauspalvelua tuottavat yritykset Yrityksillä on eri tapoja hoitaa kolmannen kielen tulkkauksia. Yhteisen kielitaidon määrittelyn kautta alalle saataisiin yleinen käytäntö, jota kaikki noudattaisivat. Tällä hetkellä on yleistä, että aloitteleva tulkki tekee näitä tulkkauksia kokeneemman tulkin ohjaamana. Kielitaidon arvioinnissakin on eroja. Usein vierasta kieltä tulkkaavan kielitaidosta keskustellaan, mutta aina taitoa ei sen erityisemmin osoiteta. Käytäntö jättää vastuun pitkälti tulkin oman harkinnan varaan. Tutkimuksessa tulkit korostivat juuri sitä, että on raskasta jatkuvasti itse arvioida taitoaan eri toimeksiantojen yhteydessä. Keskustelua kolmannen kielen tulkkauksesta kannattaa jatkaa. Ala kehittyy koko ajan, ja tulkit siinä mukana. Näkökulmia jakamalla alaa voidaan kehittää ja löytää viittomakielentulkeille sopivia toimintatapoja vieraiden puhuttujen kielten tulkkauksessa. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 11 14.5.13 11:27 12 OPPIA IKÄ KAIKKI Suomalaisen viittomakielen agenttia etsimässä Tekijä jää toisinaan hämärän peittoon Agenttia eli tekijää voi olla joskus vaikea havaita viittomakielisestä lauseesta. Toisaalta joskus tekijää etsitään sieltä, missä sitä ei kerta kaikkiaan ole kerrottu. Onko tällöin kyseessä passiivi? osallistuja. Sen vastakohta on patientti eli se, johon toiminta vaikuttaa. Tutkin lauseita, jotka ilmaisevat tapahtuman, jossa on vähintään kaksi osallistujaa: agentti ja esimerkiksi patientti, kuten seuraavassa esimerkissä1: Esimerkin (1) lauseessa agentin ilmaisee nominaalilauseke TYÖ+ANTAA-3>1, patientin RAJA. Tutkin merkitykseltään esimerkin (1) tyyppisiä lauseita selvittääkseni, millä tavalla agentti ilmaistaan suomalaisessa viittomakielessä. Halusin myös selvittää, 1 TYÖ+ANTAA-3>1 MÄÄRÄTÄ RAJA agentti verbaali patientti ’Työnantaja määräsi rajat.’ jääkö tekijä toisinaan epäselväksi, eli ovatko agentit häivytettyjä. Ja kyllähän ne ovat. 1 Esimerkkilauseet on poimittu tutkimusaineistosta Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma (2010). TeKSTI Sanna Ala-Sippola kuvitus katariina valentin J ääkö sinulle joskus viittomista seuratessasi epäselväksi, kuka jonkin teon suorittikaan? Oliko jossain välissä viittoma, joka meni ohi silmien? Mietit kenties, kertooko viittoja nyt itsestään, vai jäikö huomaamatta, kun hän otti toisen henkilön roolin. Ketä viittoja tarkoittaa osoituksella omaan rintaansa? Entä kun mitään osoitustakaan ei ole – kuka on tekijä? Tai oletko pohtinut, miten voisit tulkata viittomakielelle vaikka passiivimuotoisen lauseen? Muun muassa tällaisia asioita pyöri minun mielessäni, kun päätin tutkia agentin ilmaisemista ja häivyttämistä suomalaisessa viittomakielessä. Ilokseni löysinkin joitain selityksiä. Agentti on Naessin (2007) määritelmän mukaan tietoisesti toimiva, tapahtuman alulle paneva, ei-vaikutuksenalainen Mitä eroa on agentilla ja subjektilla? K ielitieteilijät välttävät käyttämästä termiä subjekti puhuttaessa esimerkiksi suomalaisesta viittomakielestä. ”Subjektia ja objektia ei ole suomalaisen viittomakielen osalta määritelty”, huomauttaa esimerkiksi Jantunen (2008). On myös mahdollista, ettei suomalaisessa viittomakielessä ole subjektia. Peruskoulussa meille on kuitenkin opetettu, että subjekti on yhtä kuin lauseen tekijä. Mistä oikein on kyse? Termi agentti tarkoittaa tapahtuman alulle panevaa tietoista toimijaa (Naess 2007), kansan kielellä tekijää. Puhuttaessa agentista liikutaan merkityksen tasolla; subjekti sen sijaan on muodollisen tason termi. Agentti voidaan ilmaista monessa kielessä subjektilla, mutta asia ei ole niin yksinkertainen, kuin peruskoulussa on opetettu. Ensinnäkin termi subjekti määritellään jokaisessa kielessä erikseen muodon perusteella. Lisäksi subjektiksi voidaan merkitä muukin lauseen osallistuja kuin agentti. Manu Chao laulaa: Me gustas tù. Suomeksi vastaava merkitys ilmaistaan: Minä pidän sinusta. Espanja merkitsee subjektiksi pidettävän asian, suomi pitäjän. Jos englannin kielen lause He stole the book muutetaan passiivimuotoon, saadaan lause: The book was stolen (by him). Tällöin subjektiksi merkitään the book, joka ilmaisee patientin eli toiminnan kohteen. Agenttia, varastajaa, ei tarvitse mainita ollenkaan. On siis selvää, että on pidettävä erillään semanttisen eli merkitystä koskevan tason käsite agentti ja muodollisen tason käsite subjekti. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 12 14.5.13 11:27 OPPIA IKÄ KAIKKI Agentin häivyttäminen Joskus voidaan tietoisesti haluta välttää agentin mainitsemista. Agentti voi olla puhujallekin tuntematon, jolloin sitä ei yksinkertaisesti voi mainita. Se voi myös olla kontekstin perusteella itsestään selvä, jolloin sitä ei tarvitse mainita, tai puhuja voi esimerkiksi hienotunteisuuttaan haluta välttää agentin mainitsemista. Tällaisissa tilanteissa agentti halutaan häivyttää, jättää taka-alalle. Agentti on tällöin merkityksen tasolla läsnä – jonkunhan teko on suoritettava – mutta sitä ei mainita. Shibatanin (1985) mukaan passiivirakennetta käytetään ennen kaikkea agentin häivyttämiseen. Kaikissa maailman kielissä ei kuitenkaan ole passiivia. Tällaisissa kielissä sama tehtävä, agentin häivyttäminen, toteutetaan muilla keinoilla. Toisaalta yhdessä kielessä voi olla useita agentin häivyttämiskeinoja – näin on suomessakin. Tutkielmani aineistosta löytyi neljä erilaista keinoa häivyttää agentti suomalaisessa viittomakielessä. Agentti katsottiin häivytetyksi, kun verbaalin merkityksen perusteella tapahtumassa oli läsnä agentti, mutta jäi epäselväksi, kuka tai mikä agentti oli. Esimerkissä (2), joka on vain osa pidempää lausumaa, näkyy kaksi lausetta, jotka on erotettu tauolla (merkki / ). Ensimmäisessä lauseessa agentti on ilmaistu osoituksella viittojan rintaan, OS-1 ’minä’. Toisessa lauseessa agenttia ei ole ilmaistu, mutta se on sama kuin edellisen lauseen agentti, ’minä’. Agentti näkyy myös verbaalin TILATA muodossa: verbaali suuntautuu viittojasta vasemmalle, eli agentiksi ymmärretään viittoja ja patientiksi TULKKI, jonka ymmärretään olevan paikannettu vasemmalle. Agentti on siis ilmaistu nolla-anaforalla, joka viittaa samaan tarkoitteeseen kuin edellisessä lauseessa agentin ilmaiseva osoitus. Usein kuitenkaan aiempaa mainintaa tarkoitteesta, johon nolla-anaforalla olisi voitu viitata, ei löytynyt. Tällöin jäi epäselväksi, kuka teon suoritti, eli agentti oli häivytetty pois jättämällä. Esimerkissä (3) patientin ilmaisee nominaali VIITTOMAKIELI, ja agentti on jätetty pois. Se, kuka mainitsi ensimmäisenä viittomakielen, ei käy tekstistä ilmi. Kun tekijää ei näy Agentti ilmaistiin toisinaan nominaaliviittomalla kuten esimerkissä (1), tai pronominaalisella osoituksella. Kun tarkoite on kerran mainittu, siihen voidaan viitata esimerkiksi osoituksella. Esimerkin (1) työnantajaan voitaisiin seuraavaksi viitata osoituksella oikealle, paikkaan, johon työnantaja on paikannettu. Puolessa aineiston tapauksista agenttia ei kuitenkaan mainittu lainkaan. Kun tekijää ei näy, voi kyseessä olla joko nolla-anafora, tai agentti voi olla pois jättämällä häivytetty. Kun tekstissä aiemmin mainittu tarkoite jätetään mainitsematta, kyseessä on nollaanafora. Usein aiempi maininta oli juuri edeltävässä lauseessa, mutta se saattoi olla hieman kauempanakin. 13 3 VIITTOMAKIELI SUOMI OS-0-mol ENSIMMÄINEN-KERTA KIRJOITTAA MAINITA MERKITÄ-MUISTIIN / JO 1840 AIKA ’Viittomakielestä Suomessa on ensimmäistä kertaa mainittu kirjallisesti jo 1840-luvulla.’ 2 ... TÄYTYÄ OS-1 ETUKÄTEEN TIETÄÄ / EHTIÄ TULKKI TILATA-1>4 EHTIÄ ’... minun täytyy tietää etukäteen, jotta ehdin tilata tulkin.’ On esitetty, että viittomakielissä voitaisiin osoituksella tai verbaalin suuntaamisella viitata hyvinkin kauas menneeseen. Oletin, etteivät viittaukset kuitenkaan kanna yhden tekstikokonaisuuden ulkopuolelle (tekstikokonaisuus on yksi videoklippi, joka vastaa suomenkielisessä versiossa yhtä lukua). k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 13 14.5.13 11:27 14 OPPIA IKÄ KAIKKI Nolla-anaforalla on viittaussuhde, sillä se viittaa johonkin edellä mainittuun tarkoitteeseen. Jos sen sijaan agenttia ei ole mainittu eikä viitata mihinkään edellä mainittuun tarkoitteeseen, agentilla ei ole viittaussuhdetta, eli se on häivytetty pois jättämällä. Pois jättäminen oli aineistossani yleisin agentin häivyttämiskeino. En ainakaan vielä löytänyt selvää muodollista eroa, jolla erotettaisiin nolla-anaforan sisältävä lause ja pois jättämällä häivytetyn agentin sisältävä lause. Joskus voi siis olla hankala tietää, kummasta on kyse. Agentti voidaan häivyttää käyttämällä ei-viittaavaa osoitusta Toinen tapa, jolla agentti oli aineistossa häivytetty, oli monikollisen ei-ensimmäisen persoonan osoituksen käyttäminen. Kaareva etusormen osoitus suuntautui johonkin paikkaan neutraalitilassa aivan kuten mikä tahansa monikollinen osoitus, joka viittaa aiemmin samaan paikkaan paikannettuihin tarkoitteisiin. Erona oli se, että kyseiseen paikkaan ei ollut edellä paikannettu mitään, joten osoitus ei viitannut mihinkään olioon. Esimerkissä (4) kyseinen osoitus viitotaan vasta verbaalin SANOA jälkeen. Yleensä osoitus kuitenkin edelsi verbaalia. muutakaan tiettyä viittauksen kohdetta. Viittojan kehoon ei ole paikannettu mitään, eikä siis pronominaalinen osoitus viittaa anaforisesti mihinkään. Tästä johtuen tulkinta on avoimempi ja voi käsittää periaatteessa kenet tahansa. Muodollisesti avoimen viittauksen sisältävä lause näyttää lauseelta, jossa viitataan ensimmäiseen persoonaan. Se, onko kyse ole sellaista. Ei myöskään voida sanoa, että patientti olisi merkitty subjektiksi, kuten tehdään prototyyppisessä passiivissa (Shibatani 1985). Esimerkiksi englannin passiivilauseessa The book was stolen patientti the book on merkitty subjektiksi, verbi on passiivimuotoinen, ja agenttia ei ilmaista lainkaan. Viides aineistosta löytynyt agentinhäivyttämiskeino oli rakenne, jota kutsun avoimesta viittauksesta, näyttäisi olevan pääteltävä kontekstista. passiivin kaltaiseksi rakenteeksi. Siinä patientti tai vastaanottaja paikannetaan viittojan kehoon, ja tapahtuma kerrotaan patientin tai vastaanottajan näkökulmasta. Esimerkissä (5) nähdään tyypillinen passiivin kaltainen rakenne. Verbaali HUOMAUTTAA, ’ilmoittaa’, sisältää merkityksen tasolla vähintään kaksi osallistujaa: sen, joka ilmoittaa (agentti) ja sen, jolle ilmoitetaan (vastaanottaja). Agentti assosioituu oikealle paikkaan 3, mikä näkyy Onko suomalaisessa viittomakielessä passiivia? Vaikka agentti on edellä kuvatuissa tapauksissa häivytetty, ei kyseessä ole passiivirakenne. Passiivirakenteen määritelmään kuuluu olennaisena osana muun muassa se, että verbaali on merkitty erityisellä passiivin tunnuksella. Näissä rakenteissa ei kuitenkaan 4 MYÖS JO SANOA OS-3-mon … ’On myös sanottu, että …’, ’Ovat myös sanoneet, että...’ Lisäksi aineistossa oli tapauksia, joissa agentti ilmaistiin viittojan rintaan kohdistuvalla osoituksella (OS-1) ja joissa agentti voitiin katsoa häivytetyksi. Pronominaalisella osoituksella ei tällöin viitatakaan tarkoitteeseen, johon osoitus suuntautuu, eli viittojaan itseensä, eikä osoituksella ole 5 katse:>oik pää:>oik keho:>oik JOSKUS SAMA PÄIVÄ HUOMAUTTAA-3>1 / ILTAPÄIVÄ KOKOUS ’Joskus minulle ilmoitetaan samana päivänä, että iltapäivällä on kokous.’ k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 14 14.5.13 11:27 OPPIA IKÄ KAIKKI paitsi verbaalin, myös katseen, pään ja kehon suunnassa. Agenttia ei kuitenkaan ole mainittu, vaan paikka 3 on semanttisesti tyhjä. Vastaanottajan näkökulma merkitään katseella, päällä ja kehon orientaatiolla. Viittoja katsoo oikealle kohti agentin paikkaa, pää kääntyy samaan suuntaan ja keho nojaa hieman vasemmalle, poispäin agentin paikasta. Käsillä tuotetaan osallistujia osoittava verbaali, joka suunnataan siten, että vastaanottajaksi ymmärretään viittoja. Passiivinkaltaisessa rakenteessa agentti, jonka ymmärretään suorittavan teon, on täysin häivytetty, eli sitä ei mainita ollenkaan. Tapahtuu kehon jakautuminen: viittojan ylävartalo edustaa patienttia tai vastaanottajaa samalla, kun kädet tuottavat verbaalin, joka suunnataan kohti viittojan kehoa semanttisesti tyhjästä agentin paikasta. Samankaltaista rakennetta on amerikkalaisen ja ranskalaisen viittomakielen tutkimuksissa (Janzen, O’Dea ja Shaffer 2001; Guitteny 2006) nimitetty passiiviksi. Kyseistä rakennetta pitäisi kuitenkin tutkia lisää, jotta voitaisiin ottaa kantaa siihen, onko edellytyksiä nimittää rakennetta passiiviksi. Vaan eihän nimi miestä pahenna; agentti voidaan häivyttää kaikilla neljällä edellä kuvatulla rakenteella, kutsuttiin niitä sitten passiiviksi tai joksikin muuksi. Ei lopuksi, vaan jatkoksi Mahdolliset ongelmat agentin löytämisessä voivat johtua esimerkiksi ilmaisemattomien agenttien runsaasta määrästä. Ilmaisematon agentti voi olla joko nolla-anafora tai pois jätetty, ja voi olla vaikea tietää, kummasta milloinkin on kyse. Lisäksi osoitus viittojan rintaan (OS-1) voi tarkoittaa monia eri asioita: Se voi esimerkiksi viitata viittojaan itseensä, jolloin merkitys on ’minä’, tai johonkuhun muuhun, jos viittoja on ottanut jonkun henkilön ”roolin”. Lisäksi näyttää siltä, että sillä voidaan tehdä avoin viittaus, jolloin se ei viittaakaan kehenkään tiettyyn henkilöön. Jos agenttia ei viittomavirrasta kerta kaikkiaan löydy, tulkkeessa voi kokeilla vaikka passiivilausetta. Suomenkielisen passiivilauseen tulkkaamiseksi viittomakielelle voi sovitella neljää tässä artikkelissa mainittua agentin häivyttävää rakennetta. Voi myös miettiä, sopivatko ne kaikki samaan tilanteeseen vai onko niillä eroa. Käytin aineistona otteita vuonna 2010 julkaistusta Suomen viittomakielten kielipoliittisesta ohjelmasta. Tulokset koskevat siis kyseistä aineistoa eivätkä ole yleistettävissä koko viittomakieleen kaikessa moninaisuudessaan. Pieni aineistoni ei antanut mahdollisuuksia pitkälle meneviin johtopäätöksiin. Kaikki tässä artikkelissa ja pro gradussani esittämäni johtopäätökset ovat alustavia, ja samoja aiheita on tutkittava vielä paljon lisää. Tulosten pohjalta on kuitenkin helpompi jatkaa eteenpäin – niin tutkimusta kuin toivottavasti tulkkaustakin. 15 kuva Ellen Hoang Kirjoittaja on Helsingin yliopistosta valmistunut filosofian maisteri. Kirjoitus perustuu hänen yleisen kielitieteen pro gradu -tutkielmaansa Agentin ilmaiseminen suomalaisella viittomakielellä tuotetussa asiatekstissä (2012). Työ voitti Suomen kielitieteellisen yhdistyksen vuoden gradu -palkinnon 2013. Lähteet: »» GUITTENY, PIERRE 2006. Le passif en langue des signes. Thèse de doctorat de linguistique. Université Michel de Montaigne Bordeaux 3. www.cis.gouv.fr/IMG/pdf/THESE_Guitteny.pdf (Luettu 5. 12. 2011). »» JANTUNEN, TOMMI 2008. Fixed and free: order of the verbal predicate and its core arguments in declarative transitive clauses in Finnish Sign Language. SKY Journal of Linguistics 21, 83–123. »» JANZEN, TERRY, BARBARA O’DEA & BARBARA SHAFFER 2001. The construal of events: passives in American Sign Language. Sign Language Studies 1:3, 281–310. »» NAESS, ÅSHILD 2007. Prototypical transitivity. Philadelphia: Benjamins. »» SHIBATANI, MASAYOSHI 1985. Passives and related constructions: a prototype analysis. Language 61, 821–848. Aineisto: Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma (DVD), 2010. Kuurojen Liitto ry:n julkaisuja 62, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 163. Luettavissa myös osoitteessa www.kl-deaf.fi/kipo (Luettu 24. 5. 2012). k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 15 14.5.13 11:27 16 OPPIA IKÄ KAIKKI Etelä-Afrikassa, Cape Pointissa. Kuva kotialbumista. Kaksikielisyys on rikkaus Teksti Veera Elonen N imeni on Veera ja olen 19-vuotias. Olen syntymäkuuro, mutta minulle leikattiin implantti nelivuotiaana. Käytän sisäkorvaistutetta lähes päivittäin, esimerkiksi perheeni ja kuulevien kavereideni kanssa. Pystyn kommunikoimaan hyvin puhumalla ja ymmärrän hyvin puhetta kahden kesken keskustellessa, mutta ryhmäkeskustelu on minulle todella vaikeaa, enkä oikeastaan viihdy kuulevien parissa. Vapaa-aikani vietän yleensä viittomakielisten kanssa, sillä minusta tuntuu, että se on minulle oikea paikka olla. Kävin peruskoulun integroituna kuulevien koulussa, mutta lukiossa minulla oli koko ajan viittomakielentulkit. Pystyn kyllä ymmärtämään opettajan puhetta. Hankin tulkkipäätöksen sen takia, että pysyisin aivan varmasti perillä asioista ja tietäisin myös muiden oppilaiden vastaukset. Tulkkien saaminen helpotti paljon opiskeluani, koska minun ei tarvinnut enää pinnistellä. Myös valinnanvapaus oli minusta kivaa; jos tulkki oli huono, kuuntelin mieluummin opettajaa. Jos viittomakielen tulkki taas oli mahtava, katsoin tulkkia saadakseni hieman piristystä tylsään oppituntiin. Minulla oli yleensä paritulkkaus, ja tulkit vaihtuivat välillä paljonkin. Vaikka tulkkien vaihtuminen oli välillä ärsyttävää, suurimmakseen osakseen se oli mielestäni positiivista. Oli aina kiva kuulla tulkkien kuulumiset ja puhua niitä näitä. Jos minulla olisi ollut kaksi vakiotulkkia, puheenaiheet olisivat varmasti loppuneet kesken. Erilaiset tulkit olivat myös mukavaa vaihtelua oppitunneilla: tulkkien persoona ja viittomatyylit olivat aina erilaisia ja siten vaikuttivat oppitunneilla jaksamiseen omallaan tavallaan. Teini-iässä mietin todella paljon sitä, mikä on identiteettini. Välillä en vieläkään ole siitä aivan varma. Määrittelen itseni yleensä kuuroksi, mutta toisaalta kuulen kuitenkin hyvin sisäkorvaistutteen avulla ja pystyn kommunikoimaan kuulevien kanssa. Ilman k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 16 14.5.13 11:27 OPPIA IKÄ KAIKKI sisäkorvaistutetta en kuule yhtään mitään, en edes, jos korvaani huudetaan megafonin kautta – kokeiltu on, haha. Eräs CI-kaverini kerran sanoi: ”Olen kuuro, mutta kuulen.” Tuo lause kuvastaa minua, mutta sen takia varmasti identiteettini määrittäminen onkin todella sekavaa. Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä, että välillä en kuule yhtään mitään ja kun painan nappia, kuulenkin yhtäkkiä. Tykkään siitä, että voin valita milloin kuulen ja milloin en. Tykkään yleensä kotona olla ilman kojeita, mutta esimerkiksi autossa ajaessani saatan laittaa musiikkia päälle, jotta saisin jotain ”tekemistä”. Nykyään saatan välillä tuntemattomille esittää olevani täysin kuuro, jotta näkisin miten he minua kohtelevat. Yleensä se riippuu aivan fiiliksestä, haluanko puhua kuulevan henkilön kanssa, vai mieluummin kirjoittaa tai tekstata kännykän avulla. Olen ollut vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa vuoden ajan ja vapaaehtoisena EteläAfrikassa kahden ja puolen kuukauden ajan. USA:n reissusta on melkein kolme vuotta. Viimeinen päivä Suomessa oli samalla 17-vuotissyntymäpäiväni. Etelä-Afrikan Tietoa SI:stä Milloin viimeksi päivitit tietosi sisäkorvaistutteista? TEKSTI Liisa Halkosaari Brittiläinen yhdistys The Ear Foundation ylläpitää foorumia, josta löytyy aika reippaasti tietoa. Tällä hetkellä he mainostavat virtuaalikonferenssia Deaf Ecucation – Changed by Hearing Technology?, joka alkaa kesäkuun 18. päivä, ja kestää syyskuun loppuun. Konferenssiin rekisteröityminen on maksullista, mutta hintataso hakkaa liveseminaarit mennen tullen. reissu taas oli lukion jälkeen – tulin siis takaisin hieman yli kuukausi sitten. En yleensä matkustaessani käytä implanttia, sillä koen sen hyödyttömäksi. Englannin ymmärtäminen ja puhuminen on minulle äärimmäisen vaikeaa, joten olen mieluummin ”umpikuuro” ulkomailla. Yleensä tämä sujuu aika hyvin, sillä ulkomailla ollaan yleensä vapaamielisempiä ja siten myös rohkeampia kommunikoimaan elekielellä. Olen saanut pienen, niin sanotun identiteettikriisin noilla matkoilla. USA:ssa minua välillä ärsytti aivan suunnattomasti se, etten pystynytkään enää kommunikoimaan kuulevien kanssa, jos halusin. Mutta toisaalta Yhdysvalloissa opiskelin kuurojen koulussa ja minulla oli kuuro host-perhe, joten minulla oli todella vahva viittomakielinen ympäristö, joka oli todella ihanaa. Paluu Suomeen oli todella iso shokki, sillä jo paluumatkalla muiden suomalaisvaihtareiden kanssa olin aivan pihalla siitä, mistä puhuttiin. Ja yhtäkkiä minun pitikin taas käyttää implanttia enkä ymmärtänytkään enää, mitä omassa kodissani ruokapöydässä puhuttiin. Etelä-Afrikassa taas kuurojen asema oli paljon huonompi verrattuna Suomeen, jolloin opin arvosta- Ohjelman puheenvuoroissa korostuu uusi tekniikka ja sen luomat mahdollisuudet, mutta myös viittomakielinen kaksikielisyys (Sign Bilingualism) mahtuu mukaan. Kanadalainen tohtori Connie Mayer lupaa abstraktissaan pohdintaa kaksikielisestä koulutuksesta ja sen muutoksesta sisäkorvaistuteaikana. Ristiriitaisia tunteita herättää Ann Geersin tutkimus, jossa esitetään sisäkorvaistutteen parantaneen kuurojen nuorten elämänlaatua. Ear Foundation on ollut myös Suomessa kouluttamassa yhdessä Satakieliohjelman kanssa. Marraskuun 2012 koulutuksessa käsiteltiin muun muassa sisäkorvaistutteen hyötyjä ja haasteita vauva- ja taaperoikäisillä lapsilla. 17 maan suomalaisia itsestäänselvyyksiä: ilmainen tulkkipalvelu, ilmaiset kuulolaitteet, parempi kohtelu, vammaisten oikeudet ja niin poispäin. Etelä-Afrikassa jotkut kollegat kohtelivat minua kuin tyhmää, koska olin kuuro ja siten olin ala-arvoisessa asemassa heihin verrattuna. Mutta heidän asenteensa muuttui aika paljon sen jälkeen, kun kuukauden jälkeen puhuinkin hieman englantia. Tällöin he olivat: ”Ai, osaatkin puhua!” ja sen jälkeen kohtelivat minua ystävällisemmin. Mielestäni kaksikielisyys sekä CI-lapsena oleminen ovat rikkaus. Viittomakielen avulla olen saanut todella paljon kokemuksia sekä erilaisia ystäviä. Toisaalta sisäkorvaistute on myös tarjonnut minulle kaksi eri ”maailmaa”. Vaikka en voi varmasti koskaan samaistua täysin kuulevien maailmaan, olen iloinen siitä, että tiedän millainen se on. Jos olisin kuuro, ajattelisin varmasti välillä, miltä tuntuu kuulla ääniä, tai miten kuulevat käyttäytyvät esimerkiksi bileissä. En kuitenkaan kuulu kuulevien maailmaan, sillä en viihdy siellä, enkä myöskään ymmärrä kaikkea, mitä puhutaan. Vaikka minulle kesti aika kauan tajuta ja hyväksyä se, olen iloinen siitä kuka olen. Kotimaista Kuuloavain.fi on kotimainen tietoa hallitusti pursuava sivusto. Toisin kuin brittiversiossa, Kuuloavain.fi:ssä myös viittomakieli osuu heti silmään yhtenä vaihtoehtona lapsen kieleksi. Sivuston tapahtumakalenteri lupaa kesäksi tusinoittain leirejä ja kursseja, Satakieliseminaari järjestetään 26.-27.9. Järvenpäässä. Etusivulta pääsee pinkin Vertaistukeapalluran kautta muun muassa nuorten kertomuksiin elämästään. Klikkaa ainakin linkkiä videoon Hearing… but not as you know it, jossa kuuro sisäkorvaimplantoitu opiskelija kertoo millaista on kuulla ja ei-kuulla. Myös kotimaisia, Kielisillassakin esiteltyjä blogeja osuu silmiin! k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 17 14.5.13 11:27 mitä kelaat 18 Katson Aurajoen rantaa – Kela keskittää teksti Titta Shemeikka ”T iedote 3. 4. 2013: Kela uudistaa vammaisten henkilöiden tulkkausvälityspalvelua. Vuoden 2014 alusta Kela keskittää vammaisten henkilöiden tulkkausvälitystoiminnan Turkuun--” Menikö aamukahvi väärään kurkkuun? Usealle kyseinen tiedote tuli täysin puskista, ja keskustelua kirposi niin sosiaalisessa mediassa kuin tulkkausyritysten kahvipöydissä ja keikkatauoillakin. Vuodesta 2010 tulkkausvälityspalvelua Kelan alaisuudessa ovat tuottaneet pääkaupunkiseudulla Evantia Oy, Pirkanmaalla Viittomakielialan Osuuskunta Via sekä Itä-Suomen alueella Tulkkikeskus Avida. Ajoitus ei ollut paras mahdollinen, kun sulateltavaa oli jo ennestään; kuukautta aiemmin Kela järjesti tiedotustilaisuuden tulevasta kilpailutuskaudesta. Tiedotustilaisuudessa esitettiin uudistuksiksi – laskutikut ja tulukset valmiiksi aikamatkaa varten – muun muassa kilometrikorvauksista ja kielilisästä luopumista, laskutusperusteeksi toteutunutta aikaa tilatun ajan sijaan sekä asiakkailta erilliselle lomakkeelle pyydettävää kuittausta tulkkauksen päätyttyä. Sulattele, sulattele! Mutta takaisin välityspalveluiden keskittämiseen: Kielisilta pyysi Kelan etuuspäällikkö Jari Salomaalta kommenttia asiaan. Salomaan vastauksien alle olemme keränneet Facebook- kommentteja aiheesta. Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu siirtyi Kelalle 1. 9. 2010 melko kiireisellä aikataululla. Silloin välitystoiminnan järjestäminen Kelan omana toimintana ei pysyy entisellään. Muutoksesta ilmoitetaan asiakkaille hyvissä ajoin. – Toivottavasti keskitettyyn keskukseen tulee myös ympärivuorokautinen päivystys. ollut mahdollista. Välityskeskukset toimivat nykyään viidellä eri alueella. Välitystoiminnan keskittämisellä ei ole suurta vaikutusta tulkkauspalveluntuottajiin. – Keskittäminen taitaa olla vuoden sana... Kaikki välitystyö siirtyy Turkuun? Tuleeko niille mitään sivupisteitä? Eikö asiakkaiden kuuluisi voida tehdä tilauksensa kasvokkain, jos niin haluavat? Kela ei instanssina ole tunnetusti kovin joustava, ja tavallinen kaduntallaaja tuntuu toisinaan putoavan täysin byrokratian tasaisesti eteenpäin köröttäviltä rattailta. Vaikuttaako siis keskittäminen tulkkien työhön tai asiakkaisiin jollain tavalla? Toiminta jatkuu samanlaisena huolimatta siitä, että välitys hoidetaan jatkossa yhdestä paikasta. Toiminnan yhtenäistäminen ei vaikuta asiakkaisiin, koska tulkkaustoiminta Kuka muistaa hätäkeskusuudistuksen, jonka seurauksena paikallisia hätäkeskuksia lakkautettiin ja niiden toimintaa keskitettiin loppujen lopuksi yhteensä seitsemään hätäkeskukseen? 112.fi –sivustolla tiedotettiin asiasta näin: ”Hätäkeskusuudistuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa ja tehostaa hätäkeskustoimintaa. Uuden toimintamallin perustana on lisäksi se, että kaikissa hätäkeskuksissa on kaikkina vuorokauden aikoina riittävä vahvuus yhdenmukaisen tehtävänkäsittelyprosessin ja päivystystehtävien roolituksen mahdollistamiseksi.” Luonnollisesti keskittäminen ei sujunut kitkatta. Tulkkausvälityskeskuksissa on jo yhtenä päivänä viikossa pidennetty aukioloaika sekä erikseen päivystävä välityskeskus, joka toimii varsinaisen välityskeskuksen aukioloaikojen ulkopuolella. Päivystys palvelee valtakunnallisesti riippumatta välityskeskuksen sijainnista. Kenties Kela suunnittelee vastaavaa virka-aikaan toimivalle välityskeskukselle. Nyt tehtävän keskittämisen tarkoituksena on lisätä asiakkaiden tasavertaista ja yhdenmukaista palvelua sekä kehittää välitystoimintaa yhtenä Kelan palvelumalleista. – Keskitettyä puhelinpalvelua ihmisille, jotka eivät soittele. Mahtavaa. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 18 14.5.13 11:27 mitä kelaat 19 Tiedotteessa Salomaa kertoo Kelan parhaillaan kehittävän eri asiointitapoja. Kun välitystoiminta on Kelan omana tehtävänä, palvelua voidaan parantaa siten että asiakas voi käyttää omaa kommunikointikeinoaan asioidessaan esim. videoyhteydellä välityskeskuksen kanssa. – Samallahan välitetään myös puhevammaisten tulkkausta ja sen välittäminen ja niiden asiakkaiden puheluiden vastaanottaminen on myös oma ”taiteenlajinsa”. Ja sit toi videopuhelu on tosi näppärää taktiilisti... Sekä tulkkauspalveluntuottajien että välitystoiminnan ohjeistusta tarkistetaan siltä osin kuin uudet sopimukset vuonna 2014 antavat siihen aihetta. Kelaan rekrytoidaan julkisella haulla vajaat 30 henkilöä hoitamaan välitystoimintaa. Siten myös nykyisissä välityskeskuksissa työskentelevät voivat hakea ko. työpaikkoja. Salomaa sen sanoi! Tulkkiopiskelijoille varmaa työllistymistä alalta, jos tulkkausfirman ovet eivät heti aukene, loistavaa! Muutokseen on kaiketi mukauduttava, sillä sana tiedote pitää sisällään merkityksen tiedoksenne. Tästä ei siis enää keskus- tella eikä vastaväitteitä tai ihmettelyitänne noteerata. Ihan kuin vanhanaikainen lippakioskin luukku Kelan logolla jymähtäisi kiinni... – Muistaako joku perusteluita, miksei ne tehny tätä jo viimeksi? Eikö se ollut harkinnassa kuitenkin... – Oisko ollut vastustus? – Kyllä sitä itsellekin tuli ensiksi mieleen, että onkohan sitä ihan loppuun asti mietitty. Ehkä siitä hyvä tulee... ehkä. Hetkinen, eikös osa asiakkaista jo nyt asioi 3G-puhelimella videoyhteydellä välityskeskukseen? – Jotenkin vaan huvittaa uutisessa se, että annetaa ymmärtää, et tähän asti omakielistä palvelua ei ole saanut. Jaa-a. Miksiköhän välitystä toteuttavalle taholle on kuitenki ollu aikamoiset vaatimukset just viittomakielentaidon suhteen. – Ehkä Kela päätyy siihen, että tulkin voisi jatkossa tilata mistä tahansa Kelan toimistosta, se vasta ois hyvä juttu! Pelkään tosin ettei siihen mennä, mutta silti. Ja aatelkaa jos toimistoissa (ainakin isommissa kaupungeissa) ois jotku videopuhelinpaikat, mistä vois nappia painamalla ottaa yhteyden joko etätulkkaukseen tai tulkkivälitykseen. Totta, entäpä sitten kun keskitetään vain yhteen kaupunkiin. Miten käy välityskeskusten koordinaattoreiden työpaikoille? Hätäkeskusten keskittämisessä epäiltiin työhön koulutettavien virkailijoiden paikallistuntemusta, jos nämä eivät itse edes ole fyysisesti paikkakunnalla. Tämä on onneksi osoittautunut melko pieneksi huoleksi, ja hätäkeskuspäivystäjien pätevyyttä on mitattu muilla normeilla kuin kotikatujen ja välimatkojen ulkoa osaamisella. O let menossa tulkiksi tilaisuuteen, jossa esitelmöivä kuuleva henkilö osaa viittoa. Ennakkotietojen mukaan hän viittoo puheenvuoronsa. Tilaisuudessa on kuuron asiakkaan lisäksi kuulevia, jotka eivät osaa viittomakieltä. Paikan päällä toteat, että kuulevat ovat tulkin asiakkaita siinä missä kuurotkin, ja alat tulkata puheelle kuulevan viittomista. Seis! Stoi! Stop! Kelan tulkkauspalvelurobotti ajaa rymäyttää telaketjut jyskyttäen seinästä läpi. Kovaäänisistä kuuluu mekaaninen käsky: ”Lopeta puheelle tulkkaaminen välittömästi!” Ruosteen peittämä robotti sylkäisee sisuksistaan Kelan tulkinnan tilanteesta: Kuuro ja kuuleva ymmärtävät toisiaan, sillä he molemmat käyttävät tilanteessa viittomakieltä. Näin ollen puheelle tulkkausta ei tarvita. Uusi ohjeistus astuu voimaan välittömästi. Mitäs nyt sitten? Yli puolet läsnäolijoista ei osaa viittomakieltä, eli pitäisikö heidän jäädä paitsi viittovan kuulevan presentaatiosta? Robotti köhii ja yskii pihalle Kelan ehdotuksen: Tulkki voi mennä yhden kuulevan lähelle ja kuiskia esitelmän tämän korvaan. Muut siirtykööt lähemmäs, jotta kuulevat tulkkia. Mekaaninen koura pitelee vanhanaikaista desibelimittaria. Hölmistyneet ihmiset nousevat tuolinjalkojen kirskunnan säestyksellä ylös ja siirtyvät tilan toiseen reunaan. Ei tämä voi olla totta! Alat kävellä epäuskoisena kohti ihmisjoukkoa, kunnes... ”Minä maksan! Minä maksan!” kuuluu huudahdus joukon keskeltä. Henkilö nousee seisomaan tuolille setelinippuja heiluttaen. ”Antakaa minä maksan tulkkauksen. Tehdään tästä kolmannen tahon tilaus! Kelan ei tarvitse käyttää rahojaan.” Tulkkauspalvelurobotti vetää natisten kouran takaisin sisuksiinsa. Se lähtee peruuttamaan pois tilasta aukosta, josta tulikin. Kovaääniset rahisevat: ”Maksaja kolmas taho! Maksaja kolmas taho!” Robotti on poistunut tilasta, telaketjujen ääni loittonee. Ylläoleva kuvaus voisi olla sci-fi -elokuvan traileri – tai sitten tulkkausalan tulevaisuutta. Titta Shemeikka k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 19 14.5.13 11:27 mitä kelaat 20 Kela avasi kilpailutuksen, Kielisilta avaa kritiikin TEKSTI Liisa Halkosaari N yt se on virallista: hinta ratkaisee tässäkin palvelussa. Ilmeisesti laatu pyritään varmistamaan muilla keinoin, koska sen suhteen kilpailutusteksteistä välittyi jopa uhkaava fiilis. ”Palveluntuottaja vastaa siitä, että tulkin tuotevalikoimassa on hänen taitotasoaan vastaavat tuotteet.” Käytännön toteutuksen laadusta ei puhuta mitään. Puuttuminen ammattisäännöstön rikkomiseen sen sijaan on esillä. Toivottavasti tästä ei tule asetta asiakkaille, jotka kyllästyvät halvimpaan palveluun ja alkavat valittaa ammattisäännöstön kohdan 3 rikkomisesta. Tuskanhiki niskassa saa jokainen miettiä, onko tähän tarpeellinen pätevyys, ja kuka sen saa tällä kertaa määritellä. Ammattisäännöstöstä on otettu käyttöön vain rusinat pullasta: etiikan ”10 käskyä”. Jatko-osaa työolosuhteista eli tulkin oikeuksista ei Kelan teksteistä löydy. Palveluntuottajat ahtaalla Kilpailutuksessa on kausi 2014–2015, optiot on vuosille 2016 ja 2017. Yritysten pitäisi siis sitoutua pahimmillaan 4 vuodeksi alan lähes ainoan maksajan ehtoihin. Millaiset ehdot on kyseessä? Helpotuksen huokauksia ja positiivisia huomioita taisi tulla enimmäkseen siksi, että Kela väläytteli jo paljon pahempaa, kuten matkakorvauksista luopumista. Nykyiset kilpailun ehdot tuntuvat siis jopa myönnytykseltä? Palvelua ei saa tehdä alihankintana. Suuri muutos, joka sulkee kentän mahdollisesti neljäksi vuodeksi. Ei uusia yrityksiä, joten valmistuvien tulkkien sopii toivoa sijaisuuksia tai muuten vapautuvia resursseja jo olemassa olevista yrityksistä. Toki samalla taataan rauhalliset työolot niille, jotka kilpailutuksessa pärjäävät. Palveluntuottaja sitoutuu vaikka ja mihin. Kuten olemaan kertomatta muille, että on kiinnostunut osallistumaan kilpailutukseen. Kyllä, niin siellä lukee. Siinä ollaan sitten kieli keskellä suuta, kukaanhan ei voi arvata, että alan monopoliostajan kilpailutus voisi kiinnostaa. Kelan sitoumukset ovat tasoa ”yritetään tosissaan”, kuten: ”Kelan on pyrittävä tarjoamaan Palveluntuottajalle olosuhteet, joissa tämä voi toteuttaa sopimuksenmukaiset velvollisuutensa ilman kohtuutonta haittaa.” Pätevää väkeä Edunvalvontajärjestö nousee varpailleen viimeistään silloin, kun Kela teksteissään pokkana ilmoittaa, että ”tulkilla on / ei ole oikeutta johonkin”. Kelalle pitäisi olla melko selvää, että kyseessä on Kelan ja palveluntuottajan välinen sopimus eli ”palveluntuottajalla on / ei ole oikeutta johonkin”. Kela ei sanele sitä, mihin tulkilla on oikeus. Kyseessä lienee lapsus, mutta pahanlaatuinen sellainen. Ei jotain niin kritisoitavaa ettei kiitettävääkin. Välityksen aukioloa ja toimintaa muutetaan joustavammaksi. Tulkkauspal- velun asiakkaiden perehdytys vaikuttaa asiantuntevasti suunnitellulta. Uudet pätevyysvaatimukset ovat tervetulleita, ja niiden siirtymäaika on järkevä. Kuurosokeille tulkkaavilta vaaditaan 2016 alkaen suuntautumis- tai erikoistumisopinnoilla saavutettu pätevyys. Diakilla ja Humakilla lienee kiire toteuttaa erikoistumisopintopaketteja tulevina vuosina, joten toivottavasti Kela on ollut koulutustahoihin yhteydessä ennen tällaisen koulutustarpeen synnyttämistä. Pätevyyttä vaaditaan jatkossa myös kielilisän saamiseen. Pisteet tästä, on hyvä valvoa, että maksetaan palvelusta, johon myös pätevyys löytyy. Toki rajoitus näyttää pätevän vain puhuttuihin kieliin. Kielipoliittisesti korrektia olisi ollut edes mainita, että sama vaatimus otetaan käyttöön viitottujen vieraiden kielten ja kansainvälisen viittomisen osalta heti, kun niistä on saatavilla virallisia kielitutkintoja. Radiohiljaisuus Erityisen huolestuttavaa journalistisesta näkökulmasta on seuraava: ”Kela vastaa sopimukseen ja hankittavaan palveluun liittyvästä yleisestä julkisesta tiedottamisesta. Palveluntuottaja ei saa ilman Kelan suostumusta antaa mitään sopimuksen sisältöön tai toteuttamiseen liittyvää informaatiota julkisesti esitettäväksi.” Tämä lienee siis viimeinen Kela-kriittinen teksti Kielisillassa, jatkossahan emme ongelmista tietoa saa. Ai niin, mutta voihan niistä kysyä Kelalta. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 20 14.5.13 11:27 K A N S A I N VÄ L I S I L L Ä V E S I L L Ä 21 joka sitten esiteltiin muille. Esiteltävä joutui pitämään silmänsä – sekä suunsa – kiinni toisen puhuessa. Todella mielenkiintoinen kokemus huomata, mitä muut ymmärtävät ja miten he ajattelevat asioista. Vaikka olin selittänyt asioita itsestäni oletettavan tarkasti, niin eipä kaikki esittelyssä mennyt ihan oikein. Mutta sitähän se on tulkkauksessakin: ihmisten kohtaamista, ajatusten ymmärtämistä ja/tai tulkitsemista sekä tietojen välittämistä eteenpäin. Kreikan meri Teksti Martta Kinnunen Kuva Matti-Juhani Pekkanen Turkoosi meri. Puhtaan valkoisena hohtavat talot. Siniset ovet. Kiemurtelevat hiekkatiet. Auringonlaskut. Pikkukalat. Lämmin tuuli. Niistä on kreikan koulutusmatka tehty. K esäkuun puolessavälissä sain SVT:n kautta sähköpostin, jossa mainostettiin ”Know thyself” ‑seminaaria, joka järjestettäisiin viittomakielen tulkeille jo heinäkuun lopulla. Aiheena oli itsensä tutkiskelua ammatillisesta sekä henkilökohtaisesta näkökulmasta. Ensimmäiseksi huomasin, että se pidettäisiin Kreikassa, Sifnos-nimisellä saarella. Eikä siinä sitten tarvinnut montaa päivää miettiä, kun olimme poikaystäväni kanssa jo varanneet liput Kreikkaan ja pian istuimmekin lentokoneessa matkalla Sifnosille. Muita suomalaisia ei tietääkseni ollut tulossa, mutta rakastan matkailua ja kaikenmaalaisiin ihmisiin tutustumista, joten odotin innolla seminaaria. Lentokoneesta tupsahdettuani tunsin kuinka kuuma ilma iski vasten kasvoja kuin seinä. Lämmintä todellakin riitti. Onneksi meidän ei tarvinnut jäädä Ateenaan, jossa oli varmasti ennätyslämmintä. Kiirehdimme lautalle paahtavassa auringossa muutama hikikarpalo otsalla. Lautalla pystyimme onneksi huojentumaan ja pohtimaan alkavaa viikkoa. Seminaarin järjestelyistä vastasi viittomakielen tulkki Flora Salvvidou, jonka omassa, ihanassa, valkoisessa ja kauniisti sisustetussa talossa seminaari pidettiin. Pieni ryhmämme koostui useista saksalaisista, yhdestä italialaisesta, muutamasta itävaltalaisesta, yhdestä suomalaisesta ja parista hollantilaisesta. Kaikki olivat tulleet seminaariin löytääkseen jotain itsestään tai siitä niin kutsutusta tulkista itsessämme. Aloitimme toisiimme tutustumalla ja haastattelemalla kukin yhtä kurssikaveria, Robert Lee oli loistava ja innostava opettaja, joka antoi uusia ajatuksia tulkkaukseen sekä henkilökohtaisen identiteetin vahvistamiseen. Identiteetti oli koko seminaarin ydin, jota pohdimme erityisesti ammatillisesta näkökulmasta. Välillä mietimme pienemmissä ryhmissä esimerkiksi jonkin maan tulkkausjärjestelmää tai oman elämän tärkeimpiä tapahtumia. Käsittelimme identiteettiä hyvin laajasti keskustellen ja ideoita jakaen. Kreikan matka oli loistava pysähtymisen paikka. Olen harhaillut kentällä miettien minne lähtisin, jäisinkö tulkkaustyöhön vai jatkaisinko eteenpäin uusiin haasteisiin? Kreikasta en saanut vastauksia, mutta sain apuvälineitä, joilla voin oppia lisää itsestäni ja tulkki-minästäni. Niiden avulla voin alkaa rakentaa itselleni selkeämpää kuvaa siitä, mihin suuntaan olen elämässäni ja tulkkausalalla menossa. Vielä ei ole vastauksia, mutta asenteeni elämään ja tulkkauksessa ilmeneviin ongelmakohtiin on muuttunut vähitellen positiivisemmaksi. Suhtaudun itseeni ja työhöni huomattavasti rennommin. Syksyn ja talven mittaan olen palannut monta kertaa Kreikan kauniiseen maisemaan, kaukaiselle Sifnos-saarelle, saaden sieltä vahvistusta oman tieni kulkemiselle. ”Elämä on” – lainatakseni yhden viisaan opettajan (ja mainoksen) lausahdusta. Ja jokainen tekee siitä itsensä näköisen. Se riittää. Myös tulkkauksessa. Tämän vuoden seminaari järjestetään samassa paikassa 22.–26. 7. 2013. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 21 14.5.13 11:27 K entän k u u l u misia 22 Viito!-päivät keräävät porukkaa Jyväskylään Viito!-päivä on arvokas perinne viittomakielisessä akateemisessa yhteisössä. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2006, seuraavasta vuodesta alkaen Viito! ry on järjestänyt Viito!-päiviä kahden vuoden välein. TEKSTI viito! ry V almistuneet suomalaisen viittomakielen aineenopettajat ja viittomakieliset luokanopettajat työskentelevät ympäri Suomea. Opiskelujen aikana he ovat saaneet pohdiskella ajankohtaisia asioita keskenään. Valmistuneet opiskelijat hajoavat eri paikkoihin ja työskentelevät aika yksinään. Viito!-päivillä viittomakielen opetukseen ja tutkimukseen perehtyneillä ihmisillä on mahdollisuus päästä jakamaan kokemuksia ja uusimpia tietoja keskenään. Heille päivät on ensisijaisesti tarkoitettukin, mutta periaatteessa päivä on avoin kaikille alasta kiinnostuneille. Tänä vuonna Viito!-päivässä oli noin jopa 80–90 henkeä. Viito! ry on pieni, noin 50 jäsenen opiskelijajärjestö, mutta sen järjestämä tapahtuma veti paljon väkeä. Tänä vuonna oli paljon tulkkiopiskelijoita, yliopisto-opiskelijoita, valmistuneita suomalaisen viittomakielen opiskelijoita ja viittomakielisiä luokanopettajia. Akateeminen vartti Viidennen Viito!-päivän teemana ”akateeminen vartti”, joka on tullut meille opiskelijoille tutuksi opiskeluelämässä, jolloin tämä vartti antoi useimmiten aikaa ehtiä luentojen penkille (tasaksihan ei ehdi mitenkään). Toisaalta se antoi meille myös aikaa pohdiskella ja keskustella yhdessä menneitä luentoja. Tällä kertaa Viito!–päivän teema keskittyi suomalaisen viittomakielen opetukseen vieraskielisille, sekä tutustumme uusimpiin tietoihin. ”Akateeminen vartti” sisälsi lyhyitä luentoja sekä paneelikeskustelun. Ennen paneelikeskustelua esiteltiin seuraavia aiheita: Uutta kieltä ja kulttuuria lapsille ja vanhemmille – Kuurojen palvelusäätiön edustajat kertoivat työstään, miten välitetään vanhemmille ihmisille viittomakieltä ja kulttuuria, ja miten opetus on muuttunut ajan myötä. Viittomakielen opetus Kuurojen kansanopistossa – Kuurojen kansanopiston edustaja esitteli Moodle-opetusmateriaalipankkia, jossa opettajat jakavat keskenään opetusmateriaaleja. Lisäksi hän kertoi sekä äidinkielisille että vieraskielisille viittomakielen opetuksesta ja käsitteli niiden opetuksen eroja ja yhteneväisyyksiä. Hei, missä on käyttöohjeet..? – Humankin edustaja Juhana Salonen kertoi omista kokemuksistaan opiskeluelämästä työelämään siirtymisestä. Kuulumisia Helsingin ja Kuopion kampuksilta – Humakin edustajat esittelivät tulkkikoulutuksen uudistettua opetussuunnitelmaa, joka poikkeaa aiemmista opetussuunnitelmista. Uudistettu OPS tulee huomiomaan paremmin viittomakielen jatkuvaa opiskelua ja siinä korostetaan myös, ettei opetuksessa opeteta viittomia vaan viittomaan. Ideointia ja kehitettävää Luennoitsijat ja muutamat muut osallistuivat paneelikeskusteluun, joka oli vilkas ja aktiivinen. Muutama keskustelunaihe nousi yli muiden: Ensiksi, on tarvetta kehittää opetusmateriaaleja ja päivittää niitä uusimpien tutkimustietojen mukaisesti. Toiseksi, yhtenäinen linja puuttuu opiskelijoiden kielitaidon arvioinnissa. Kielitaidon arvioinnissa viitattiin usein Eurooppalaiseen viitekehykseen, mutta itse konkreettiset työkalut kielitaidon arvioimiseen vaihtelivat huomattavasti paikoittain. Tässä osa-alueessa tullaan ajallaan saamaan yhtenäinen työkalu, kun saadaan kehitettyä Eurooppalaista viitekehystä ohjaamaan arviointeja konkreettisemmalla tasolla. Viito!-päivän päätteeksi todettiin jatkotoimenpiteitä tarvittavan: - Ensiksi, seuraavana askeleena olisi hyvä koota opetuskenttä virallisemmalla tasolla yhteen ja tarjota mahdollisuutta täydennyskoulutukseen ja tiedonvaihtoon. Katseet suuntautuivat luonnollisesti Viittomakielen keskukseen, joka on viittomakielen tutkimuksen ja koulutuksen k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 22 14.5.13 11:27 kentän k u u l u misia 23 kehittämiskeskus Suomessa. Pallo heitetään Viittomakielen keskukselle, jonka toivotaan ottavan tämän asian osaksi yhteiskunnallista vastuutaan. Tiiviimpi ja konkreettisempi yhteistyö työkentän ja Viittomakielen keskuksen välillä kehittäisi huomattavasti viittomakielen opetuksen alaa. Yhteistyö voisi poikia uudenlaisia rahoituksia projekteihin, jossa kehitettäisiin muun muassa opetusmateriaaleja. - Toiseksi, panelistit totesivat, että he ovat aika yksinään opetusmateriaalien kehittämisessä ja päivittämisessä. He kaipaavat yhteistä foorumia, jossa he voisivat saada uutta tietoa tutkimuksista tutkijoilta ja samalla yhdessä pohtia, miten he voisivat soveltaa kielen opetusta eri kohderyhmien kanssa. Kiitollinen osallistuja Viito!-päivä sujui loistavasti ja oli todella onnistunut. Olen kiitollinen, koska Viito! ry on pieni opiskelijajärjestö, mutta onnistui saamaan useita luennoitsijoita ja panelisteja. Haluan kiittää luennoitsijoiden ja panelistien työnantajia, jotka mahdollistivat heidän osallistumisensa maksamalla matkakulut. Seminaareissa tai kongresseissa puhutaan ja keskustellaan asioista, mutta sen jälkeen usein ei tapahdu mitään. Minulla on haave toteuttaa tapahtuma seuraavaksi hieman eri tavalla. Esimerkiksi viittomakielen alaan perehtyneet ihmiset valmistelevat jotain, ja Viito!-päivän aikana he työskentelevät ja pohtivat asioita workshopeissa. Lopputuloksena olisi jotain konkreettista, jota voi sitten kehittää ja päivittää kukin tahollaan. Itse olen edelleen opiskelija. Suomalainen viittomakieli on nuori tieteenala, siksi koko ajan tulee uusia tutkimustuloksia, joita on jatkuvasti seurattava. Asia tuli esiin Humakin edustajan esitelmässä hänen kertoessaan omista kokemuksistaan. Yliopistoopiskelun aikana omaksutut modernit tietotaidot kohtaavat ”vanhanaikaisen” työympäristön. Se paljastaa tavallaan kuilun työkentän ja yliopistomaailman välissä. Mitä tapahtuu efslissä? Teksti Marika Mäkilä E fslissä ollaan tavalliseen tapaan aktiivisia. Tänäkin vuonna on ollut jo muutama tapahtuma. Viimeisimpänä oli efslin kevätkoulu Hollannissa, jonka aiheena oli tulkkaus vanhemmille kuuroille. Heinäkuussa luvassa on kesäkoulu Tanskassa, jossa aiheena on tavallista visuaalisempi tulkkaus. Kuinka tulkata asiakkaalle, jonka kielitaito syystä tai toisesta on heikko? Tällä hetkellä efsli hakee tapahtumaan kouluttajia, jonka jälkeen saamme varmasti tietää sisällöstä tarkemmin. Mielenkiintoiselta se kuulostaa jo nyt! Yksi merkittävä koulutus on ensi syksynä alkava EUMASLI, joka järjestetään nyt toista kertaa. Ensimmäinen EUMASLI kesti vuodesta 2009 vuoteen 2011 ja siihen osallistui 16 henkeä kahdeksasta eri maasta. Koulutuksen tarkoituksena on osaltaan kehittää tulkkausalaa ympäri Euroopan sekä kouluttaa osallistujia muun muassa tekemään tutkimusta kotimaissaan. EUMASLIn järjestävät tahot ovat Humak Suomessa, MagdeburgStendal -ammattikorkeakoulu Saksassa sekä Heriot-Watt -yliopisto Skotlannissa. Koulutus kestää kaksi ja puoli vuotta ja se koostuu 90 opintopisteestä. Aivan läpihuutojutusta ei siis ole kyse. Syyskuussa on luvassa vuotuinen kokous, jonka yhteydessä järjestetään perinteisesti konferenssi. Tämän vuoden konferenssin aiheena on Teknologia vastaan tulkki. Onko teknologia tulkin tuki vai tulkin korvaaja? SVT lähettää edustajat sekä kokoukseen että konferenssiin. Efslin tavoitteena on kerätä yhteen jäsenensä, jotta he voisivat keskustella ja jakaa tietoa. Efslissä pyritään siihen, että kaikki voivat osallistua. Siksi onkin perustettu SAF (The efsli Special Attendance Fund), jonka tarkoituksena on tukea taloudellisesti köyhempien Euroopan maiden tulkkeja, jotta hekin voisivat osallistua jokasyksyiseen efslin kokoukseen. Viime vuonna muiden muassa SVT on tukenut SAF:n toimintaa. Jos sinä olet kiinnostunut efslin toiminnasta ja haluaisit vaikuttaa meidän alaamme Euroopan tasolla, siihen on nyt loistava mahdollisuus. Ensi syksyn kokouksessa uusitaan koko efslin hallitus. Jokainen jäsenyhdistys voi nimittää ehdolle omia jäseniään toukokuun loppuun asti. Jos mielessäsi on pienikään kiinnostuksen häivähdys, niin rohkaisen kokeilemaan. Et voi hävitä! k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 23 14.5.13 11:27 ko u l u t u s 24 Kevään opinnäytetyöt Diak YAMK »» Mari Lahti Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän – Alaistaidot ja niiden kehittäminen viittomakielialan yritys Viparossa. »» Kirsi Marttila TYKY-toiminnalla työkykyä Mokoman tyky-toiminnan nykytila työn kuormittavuustekijöiden ja työntekijöiden näkökulmasta tarkasteltuna »» Hely Perttula Hyvää tulkkauspalvelua viittomakielisille ikäihmisille – Viittomakielisten ikäihmisten kokemuksia tulkkauspalvelusta »» Suvi-Maaria Raitio-Virtanen Kartoitus viittomakielentulkkien ajatuksista ja odotuksista työnsä tulevaisuudesta Humak Helsingin kampus »» ”Kaksi päätä on parempi kuin yksi” – Kuulevan ja kuuron tulkin välinen vuorovaikutus ja yhteistyö reletulkkaustilanteissa (Eklund, Reetta) »» Omistus- ja kieltomuodot viitotulle puheelle tulkkauksessa (Möykky, Tuija) »» Tunteiden kokeminen viittomakielentulkin työssä (Rouvinen, Elina) »» Viittomakielen tulkkien mielipiteitä ammattisäännöstöstä (Raitanen, Henna) »» Tätä saadaan, mitä toivotaan? – Viittomakielen tulkkien toiveet tulkkauspalveluja tarjoaville yrityksille (Tulonen, Sari) »» Viittomakielen tulkkien kokemuksia opastusta edeltävästä ja opastuksen aikaisesta liikkumiseen liittyvästä kommunikaatiosta (Hakala, Laura) ja sen tulosten hyödyntämisestä viittomakielen tulkkausalalla »» Henna-Riikka Romppanen Tampereen Tulkkikeskus Oy:n hallinnon uudelleenorganisointi Perustutkinto »» Jenni Allén ja Leena Hagström Viittoisinko? – Kartoitus tukiviittomaopetuksen vaikuttavuudesta Turun kaupungin päiväkodeissa »» Sini Brozinski Satuproduktio Prinsessa Ruusunen ghanalaisella viittomakielellä oppimateriaaliksi kuurojen lasten päiväkotiin ja kouluun »» Ilona Brusila ja Elsi-Mirjami Piiroinen Palautteesi on meille tärkeä – Opetustilaus.fi-palvelun perheille lähetettävän palautekyselyn kehittäminen »» Viittomakielisiä elementtejä viitotulle puheelle tulkkauksessa (Kytölä, Johanna) »» Viikko tulkin matkassa – Tapaustutkimus kuukausipalkkaisen viittomakielentulkin työviikosta pääkaupunkiseudulla (Valkeapää, Jenna) »» ”Tää opettajan etiikkahan ei oo ollenkaan niin selkeää.” – Opettajan kohtaamat eettiset haasteet viittomakommunikaation perheopetuksessa (Känkänen, Heidi) »» Musta vyö tulkkauksessa – Näkökulmia kamppailulajien tulkkaukseen (Pekkarinen, Vilma; Kontturi, Maria) »» Viitotun puheen oppimateriaali -DVD – Digitaalista oppimateriaalia aikuisille (Pihlainen, Saara) »» Kummitusääni Kummituskekkereissä – Miten kuvailutulkkaus toteutettiin lasten nukketeatterissa (Saarela, Tiina) »» Lähdetekstinä instrumentaalimusiikki – Asiakkaiden toiveita ja asiantuntijoi- »» Noora Hakanpää ja Anna Tuokko Vertaileva kyselytutkimus kuulovammaisten lasten tilanteesta Euroopassa vuosina 2000 ja 2012 »» Tytti Honkanen, Salla Isomaa ja Emmi Ranki Ruudun takaa – Lastenohjelmien tulkkausprosessi ja viitottu AV-tulkkaus »» Mari Kaivanto Rotia ryhtiin! Hyvä lihaskunto osana viittomakielentulkin työkykyä »» Hanna Kuvaja, Minttu Rämö ja Marika Santavirta Kerrankin meiltä kysytään – Tukiviittomavalinta kehitysvammaisten näkökulmasta »» Noora Laakio ja Matleena Nurminen Äänimaailman visualisointikeinoja viittomakielelle »» Marika Laine ja Terhi Saari ”Törkeet nakkisormetkin” - Viittomakie- »» »» »» »» »» »» den näkemyksiä instrumentaalimusiikin tulkkauksesta (Liimatainen, Siina) Ensitietoa kuulovammaisten lasten perheille – Haastattelututkimus Avaintietokansiosta (Valkama, Tessa) Viittomakielen ja viittomakommunikaation opetus sisäkorvaistutelasten perheissä (Anttila, Millie) Visuaaliseen materiaaliin ja puhujan eleisiin viittaaminen kirjoitustulkkauksessa – Kehittämistyö kirjoitustulkkauksessa käytetyistä viittauskeinoista (Bernhardt, Iida) Monimuotoinen valmistautuminen – Viittomakielialan Osuuskunta Vian viittomakielen tulkkien käytänteitä tulkkaukseen valmistautumisesta (Saunanoja, Elina) Tulkkaus viittomakielisen teatteriproduktion harjoituksissa (Mänttäri, Samuli) Erilaiset tavat valmistutua – Viittomakielen tulkkien ajatuksia tulkkaustoimeksiantoihin valmistautumisesta (Pesola, Erika) k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 24 14.5.13 11:28 OPISKELIJAKOLU MNI 25 »» »» »» »» linen käännöstyö Turkulaiseen suomen kielen puupankkiin Maria Mattelmäki ja Marika Ylikylä Kysely Diakonia-ammattikorkeakoulun viittomakielentulkin koulutusohjelman tulkkausharjoitusmateriaaleista Maija Nevalainen ja Johanna Uittomäki Kuka lohduttaisi tulkkia? - Psykoterapiatulkkauksen vaikutukset viittomakielentulkkeihin Tiina Pohjolainen-Helminen ja Taru Suviala Viittomakielentulkkeihin kohdistuva seksuaalinen häirintä - Kartoitus työelämässä tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä Anna-Reetta Pyykkönen She can hear everything - Kuurojen lasten kielenkehityksen haasteita ja ratkaisuja Armon päiväkodissa ja koulussa »» Miten harjoittelijat otetaan kentällä »» »» »» »» »» vastaan? – Viittomakielentulkkiopiskelijoiden kokemuksia asiakkaiden asenteista harjoittelijoita kohtaan (Simpanen, Heta) Vastavalmistuneen viittomakielentulkin työnhaku ja rekrytointi – Erityisosaamisen ja persoonan vaikutus työllistymiseen (Katariina Valentin) Tampereen tulkkikeskus vuodesta 1989 – "Asiakkaita vartenhan me olemme" (Saila Saarinen) Kolmannen kielen tulkkaus – Englanti viittomakielentulkin työkielenä (Emmi Niittylä) Kuurosokean kommunikaatiokumppanina – taktiiliopetuksen tapaustutkimus (Heli Lukkarinen) Moniammatillinen yhteistyö ja keskitetty kokonaispalvelu kommunikaatio-opetuksessa - Opetustilaus.fi -palvelu (Niina Kojonen) Taidonnäytettä ja näyttöpäätteitä Teksti Antti Mäkelä kuva kotialbumista T ässähän alkaa tulla ihan aikuinen olo. Istuskelen bussissa kannettava sylissäni ja näytän sopivan kiireiseltä. Seuraavaksi otan varmaankin lasit silmiltäni, huokaisen ja hieron otsaani teatraalisesti. Ehkä olen tässä lähiaikoina halaillut tietokonettani vähän turhankin ahkerasti. Niinpä se onkin pikkuhiljaa ujuttautunut mukaani melkein kaikkialle. Viime syksynä jutustelin erään asiakkaan kanssa. Hän oli kovin kiinnostunut tulkkikoulutuksesta ja kysyikin lopulta: ”Milläs mallilla ne opiskelut nyt sitten on?” Opettajani sattui olemaan paikalla ja sujuvasti livautti itsensä keskusteluun: ” Kyllähän sillä ihan hyvin menee. Taidot alkaa olla jo hyvällä tasolla, mutta koneen vieressä saisi istuskella vähän useammin.” Taisi viitata muutamiin keskeneräisiin tehtäviini. Noh, nyt olen sitten istuskellut. Ja istuskellut. Terveisiä vaan opettajalle. Työ on kuitenkin tuottanut tulosta: istumalihakseni eivät koskaan ole olleet näin hyvässä kunnossa ja taidonnäytekin alkaa häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Vaikka muutama projekti ja käännöstyö vielä pitääkin viimeistellä, alkaa tavoite vihdoin näyttää melko realistiselta. Täytyy myöntää, että hieman jo jännittääkin. Enkä taida olla ainut. Koulun käytävillä vallitsee uusi trendi, sillä taidonnäytteeseen tähtäävät yrittävät hyödyntää jokaisen mahdollisuuden viittoa. Jukuripäisimmät kieltäytyvät lainkaan puhumasta ja ovat hankkineet korvatulpat pakottaen muutkin viittomaan. En siis lainkaan ihmettelisi, mikäli huomenna koulunkäytävällä vastaani kävelisi olentoja, jotka kulkevat Kirjoittaja on viittomakielen tulkkiopiskelija, joka kirjoittelee pilke silmäkulmassa, lähinnä roskakoriinsa. hieman kumarassa, pitävät kätensä ylhäällä valmiusasennossa ja joiden korvista törröttää vaaleanpunaiset korvatulppien väkäset. Itse en ole vielä käynyt hakemassa omia tulppiani, mutta katsotaan tilannetta uudestaan viikon kuluttua. Enköhän minäkin siinä vaiheessa jo laahustele käytävillä elokuvan E.T:tä muistuttaen mielipuolinen virne kasvoillani äänettömästi hokien: ”Pitää harjoitella… pitää viittoa.” Romahdusta odotellessani voisin sulkea tietokoneen ja ottaa vaikkapa pienet tirsat. Kyllähän sitä ehtii stressata huomennakin. Ja tosiaan aiemmin ihmettelin, miten tehtävää onkin kertynyt tällaiset määrät viime tippaan. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 25 14.5.13 11:28 t u lkki vallaton 26 Ottaako siitä vaarin vai jättääkö ottamatta? TEKSTI Tulkki Vallaton kuvitus Katariina Valentin E räänä päivänä, kuten tapana oli, Tulkki Vallaton jäi svahilinkielisen tykö odottelemaan loppusanoja, palautetta mainiosta tulkkauksesta ja ennen kaikkea lupaa poistua. Ranksankielinen, tietenkin, oli jo ehtinyt lähteä. Kukapa häneltä olisikaan palautetta tai lähtölupaa kaivannut, sillä olihan svahilinkielisten antama palaute ranksankielisten palautetta korkeammassa arvossa ja mitäpä ranksankielieset svahilin kielen tulkkauksesta ja siitä annettavasta palautteesta olisivatkaan ymmärtäneet? Vallaton odotti hiljaa svahilinkielisen spontaania palautetta, sillä ”vaiettuna tietona” alalla sanottiin aidoimman palautteen tulevan Asiakkailta pyytämättä, vaikka toki myös vienosti anottu palaute oli yhtä tähdellistä. Svahilinkielinen vaikutti siltä, että hänellä oli sanottavaa. Vallaton otti hänen kanssaan pari askelta kohti hiljaisempaa nurkkaa ja valmistautui palautteeseen. Olisihan Vallaton voinut jäädä niille sijoilleenkin ja antaa ylisanojen kuulua koko odotusaulalle, mutta tällä kertaa hän päätti hälyyn vedoten siirtyä hiukka syrjemmälle. Ylistävän palautteen ja leppoisan svahilinkieliselle kulttuurille ominaisen jutustelun sijasta kävi kuitenkin niin, että Vallaton tuli odottamatta saaneeksi termiittikeonkovaa palautetta. Svahilinkielinen aloitti: ”Teidän tulkkien kanssa on aina samat ongelmat: Ette tiedä savannin takaisten savimajakylien nimiä. Tietyt äänteet ovat teille myös mahdottomia eikä aksenttinnekaan - ainakaan kaikkien, osan tai joidenkin - ole kuin mummovainaan. Käytättepä vielä välillä varsin kummallista svahiranksia kauniin svahilin asemesta. Ei ole laitaa moisessa! Eihän teitä asusteittennekaan vuoksi edes erota toisistanne.” Vallaton kuunteli palautetta ymmärtävä hymy kasvoillaan, vaikka tajusi välittömästi, ettei palaute selvästikään kohdistunut häneen vaan kollegoihinsa. Siitä huolimatta palaute sapetti Vallatonta - olihan hän näet viettänyt tunnin jos toisenkin trooppisen kasvillisuusvyöhykkeen majakuntien kutsumanimiä tankaten ja ravannut koko viime kesän lausumakerhossa. Kuinka ihmeessä Asiakas ei erottanut Vallatonta kollegoistaan? Ja miksi Asiakas asianomaisen sijasta juuri hänelle halusi palautteensa vuodattaa? Pitäisihän se nyt ymmärtää, ettei Vallaton tulkkina ole mikään eilisen strutsin jälkeläinen! Sapetuksestaan Vallaton pääsi kuitenkin eroon helposti: alalla sanottiin, ettei palautteesta - aiheellisestakaan - kannata loukkaantua ja sillä päiväänsä pilata. Mitä muuta Vallattomalle kuuluu? Käy kurkkaamassa, vallatontulkki.blogspot. fi. Vuonna 2013 vallattomia tekstejä on ”luvassa viikoittain (tai ainakin kerran kuussa)”! Vallaton kirjaa mielellään saadut palautteet ja kehittämisehdotukset ylös. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 26 14.5.13 11:28 mielipide 27 Uunituoreita ihmettelyjä kuvitus suvi sipronen K un putkahdin ulos kouluuunista, osasin vain aavistaa, miten haastavaan ammattiin olin valmistunut. Koulun opit eettisistä säännöistä kun eivät kentällä ratkaise kaikkia tilanteita. Uran alkuvaiheissa turvallisia käytösnormeja ei ole ehtinyt vielä rakentua, mutta tulkkaustilanteissa ratkaisut täytyy usein tehdä nopeasti. Joskus ratkaisut menevät metsään, ja välillä syntyy koomisiakin tilanteita. Itse olen kummastellut oikeaa toimintatapaa monesti. Kummastusta ovat herättäneet muun muassa ne tilanteet, kun opiskelutulkkauspaikassa opettaja kysyy opiskelijan tulemisista ja menemisistä. Mitä kuuluu vastata, kun iltapäivän tuntien opettaja kysyy minulta, onko asiakkaani ollut aamupäivällä koulussa? Eettisesti on väärin kertoa asiakkaan olleen paikalla tai poissa. Toisaalta tuntuu hassulta vastata etten tiedä, koska kyllähän minä tiedän, onko asiakkaani ollut aamupäivällä tunneilla, joilla itse olin tulkkina. Toinen päänvaivaa aiheuttanut tilanne on, kun asiakkaallani on mukanaan kuuleva lapsensa. Asiakkaani kanssa tietysti juttelen viittomalla samoin kuin asiakas lapsensa kanssa. Kun lapsi sitten alkaa itse jutella minulle puhumalla, menee sormi suuhun kielivalinnan suhteen. Automaattisesti tulee tietysti mieleen vastata samalla kielellä kuin lapsi minua on lähestynyt. Toisaalta tulkki päässäni koputtaa ja huomauttaa, että myös lapsen äidin kuuluu saada tietää, mitä juttelemme. Voisinko vain viittoa ja yrittää saada lapsenkin viittomaan? Pitäisikö minun tulkata asiakkaalleni, mitä lapsi sanoo ja puhua ja viittoa samanaikaisesti vastatessani lapselle? Siinä sitä on miettimistä eikä aikaa ratkaisulle ole kuin sekunnin murto-osa. Näitä tilanteita voisi listata loputtomiin. Vielä en ole keksinyt edellä mainittuihin enkä moneenkaan muuhun tilanteeseen vedenpitävää ratkaisua. Jos jollakulla sellainen on, niin otan sen vastaa mielelläni. Kukaan tulkki tuskin tarkoituksella toimii väärin tai ei-toivotulla tavalla. Inhimillisiä arviointivirheitä sattuu kuitenkin kaikille. Jos asiakas - kuuro tai kuuleva - huomaa tulkin toimivan kummallisella tavalla, on hyvä ottaa asia kohteliaasti puheeksi. Näin vältytään turhilta väärinymmärryksiltä eikä kenenkään tarvitse pahoittaa mieltään. Nimetön k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 27 14.5.13 11:28 K E N TÄ LTÄ 28 Fame! Teksti Tanja Koskiniemi ja Saara Kangas kuva Marja Forsén S yksyllä 2012 kulttuurituottajaksi opiskeleva Anne Nummela kertoi SeAMKin kulttuurituottajaopiskelijoiden työstävän musikaalia nimeltä Fame!, joka haluttiin tarjota myös erityisryhmille. Yhteistyökuvioiden kautta pääsimme mukaan projektiin. Alun perin näytöksiä piti olla vain yksi, mutta tulkkauksen suosion vuoksi pääsimme tekemään myös toisen näytöksen. Valmistautuminen tulkkaukseen alkoi käsikirjoituksen selaamisella ja yhteyshenkilöiden kanssa yhteydenpidolla. Heti alkuvaiheessa pääsimme mukaan näyttelijöiden musiikki- ja lauluharjoituksiin. Ensin olimme paikalla vain seuraten käsikirjoitusta sekä näyttelijöiden työskentelyä. Näin pääsimme selville, miten tarkasti käsikirjoituksen mukaan näytelmä etenee. Vähitellen tulkka- Valmistautuminen tapahtui päästä varpaisiin. simme harjoituksia enemmän ja enemmän kokeillen erilaisia tulkkausratkaisuja. Ennen varsinaisia läpimenoja jaoimme näytelmän osiin siten, että toinen meistä tulkkasi miesten ja toinen naisten osuudet aina kun se oli mahdollista. Tulkkasimme musikaalin siis vuoropuheluna. Mielestämme jako oli näin sujuva ja olimme jatkuvasti kontaktissa tulkkiparin kanssa. Virallisten harjoitusten lisäksi pidimme kahdenkeskeisiä tapaamisia, jolloin hioimme tulkkausratkaisuja. Erityisesti halusimme tuoda esille näytelmän tunnelmat ja musiikin, joka on musikaalin tärkein osa. Tekstiin tutustumisen ja tulkkausratkaisujen mietinnän ohessa valmistauduimme myös ulkonäöllisesti tulkkaukseen. Meistä käytiin ottamassa mitat ja musikaalin puvustaja auttoi meitä löytämään muuhun porukkaan sopivat roolivaatteet, jotka kuitenkin olisivat tulkkauksen kannalta mahdollisimman hyvät. Pääsimme myös ammattilaisten avustamana kokeilemaan esityksiin kuuluvia meikkejä, joilla sitten itse esitysiltoina loihdimme sotamaalaukset naamalle. Projektin aikana olimme koko ajan tiiviissä yhteistyössä näyttelijöiden, ohjaajan, koreografin, musiikinopettajan, tuottajien ja muiden taustajoukkojen kanssa. Pohdimme heidän kanssaan meidän parasta sijoittumista, mistä saamme riittävästi valoa ja miten kuulemme näyttelijöiden äänet riittävän selvästi. Meistä tuntui, että olimme todella osa tätä isoa, tiivistä porukkaa. Viimeisen näytöksen jälkeen olikin ihan haikea mieli: ”Nytkö tämä loppuu?” Meidän molempien mielestä oli mahtava kokemus päästä mukaan tällaiseen projektiin, sillä harvemmin sitä pääsee tulkkaamaan teatteriin näin pitkän valmistautumisen jälkeen. Tässä tilanteessa tulkkaus ei ehkä ollut niin irrallaan muusta esityksestä kuin se saattaa olla tavallisissa teatteritulkkauksissa, joissa tulkki on tilattu yhteen esitykseen tulkkaamaan asiakkaan toiveesta. Näissä tilanteissa valmistautuminen jää usein siihen, että tulkki käy kerran katsomassa näytöksen, lukee käsikirjoituksen ja menee paikalle tulkkaamaan. Fame!:ssa saimme kasvaa näyttelijöiden ja näytelmän kanssa osaksi musikaalin tarinaa. Kun meiltä kysyttiin, lähtisimmekö tällaiseen projektiin uudelleen, niin vastaus oli kyllä! Mielestämme toimimme hyvin tiiminä ja valmistautuminen yhdessä tuntui mukavalta ja toimivalta. Molemmilla meillä on myös omat kehitysalueemme, joita mielellämme lähtisimme kehittämään ja kokeilemaan, jos tällainen tilanne vielä tarjoutuu. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 28 14.5.13 11:28 K E N TÄ LTÄ 29 Viitottu Fame-musikaali kosketti tunteita Myös viittomakielinen voi nauttia musikaalista, kun teksti, laulut, musiikki ja tunteet hänelle taitavasti eläytyen tulkataan. Tämä saatiin kokea, kun Mokoma Oy:n tulkit viittoivat koko salille Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opiskelijoiden Fame-musikaalin Rytmikorjaamolla Seinäjoella tammikuussa. Teksti Auli Laitila kuva Marja Forsén S eAMKin opiskelijat ovat jo neljänä vuonna harjoitelleet täysipituisen musikaalin tuottamista ja samalla itse rohkeasti astuneet lavalle. Tällä kertaa sosiokulttuurisen työn opiskelijat halusivat tarjota myös erityisryhmille mahdollisuuden kokea Fame-musikaali. Kumppaniksi ja sponsoriksi löytyi Mokoma Oy. Teemavuotensa kunniaksi yritys tarjosi Saara Kankaalle ja Tanja Koskiniemelle mahdollisuuden paneutua musikaalin tulkkaukseen olemalla mukana harjoituksissa parin kuukauden aikana. Pyrimme välittämään yleisölle henkilöiden vuorosanat, laulujen sanat ja tunteet sekä kertomaan, mikä instrumentti soi ja missä tunnelmassa. Kunnollinen perehtyminen tarinaan antoi rohkeutta heittäytyä ja eläytyä tarinaan, musiikkiin ja henkilöiden tunteisiin sekä välittää ne kasvojen ilmeillä ja koko kehon liikkeillä, Saara Kangas kertoo. Tulkit näkyvästi lavalla Kahden viitotun esityksen aikana tulkit seisoivat näkyvästi näyttämön reunalla. Meikeissään ja 80-luvun rooliasuissaan he sulautuivat hienosti porukkaan. Katsomossa istunut Sari Eteläaho oli hämmästynyt ja vaikuttunut siitä, että viittomisen kautta pystyi niin hyvin ilmaisemaan myös tunteita. Satu Kankaanpää iloitsi siitä, että kun tulkkaus on tarjolla kaikille eikä sitä tarvitse erikseen etukäteen tilata itselleen, viitto- kouluttaja. Hän oli vaikuttunut. En olisi uskonut voivani kokea vielä jotakin täysin uutta musikaalia katsoessani. Liikutuin perin juurin, kun näin miten taitavat ja asialle vilpittömästi ja täysillä omistautuneet, kaksi musikaalista nuorta naista simultaaniviittoivat esityksen! Miten he ilmaisivat jokaisen roolihenkilön tunteet niin dialogeissa kuin lauluissakin, laulujen musiikin ja samanaikaisesti tekstin sisällön. Läsnäolon voimaa ja innostusta Viittomakielen tulkit Tanja Koskiniemi ja Saara Kangas. makieliset pääsevät samalle viivalle muun yleisön kanssa. Kuulen itse kuulolaitteella hieman, mutta viittominen auttoi saamaan sanoista kiinni. Jos viitottuja esityksiä olisi tarjolla enemmän, lähtisin varmasti liikkeelle useammin, Kankaanpää sanoi. Myös kuuleva ammattilainen nautti viittomisesta Viitotussa esityksessä oli katsojana myös Pirkkoliisa Tikka, ooppera- ja konserttilaulaja sekä musiikkiteatterin ohjaaja ja Tikan mukaan tulkit ilmaisivat keskenään myös tyttöjen ja poikien väliset rakkausdialogit niin uskottavasti ja toisiinsa kontaktissa ollen, että siinä olisi monelle ammattilaiselle esimerkkiä läsnäolon voimasta. Itse esitys, kulttuurituotannon opiskelijoiden ja yhteistyökoulujen mahtiponnistus oli vanhalle kouluttajasielulle mannaa. Kun tietää miten moni oli ensimmäistä kertaa lavalla tanssimassa ja laulamassa, eikä antanut sen näkyä missään, vaan teki kaikkensa, säteili ja huokui nuoruutta ja intoa, esitys vei täysin mukaansa, Tikka kuvasi. Mokoma Oy:n toimitusjohtajan Marja ”Mökö” Forsénin mukaan viitottuja musikaali- ja oopperaesityksiä on Suomessa vielä hyvin vähän tarjolla. Toivottavasti nämä nuoret muistavat tämän kokemuksen ja haluavat tulevissa tehtävissään kulttuurituottajina huomioida myös erityisryhmiä. k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 29 14.5.13 11:28 l u e min u t 30 Lue minut Viittova monikielinen lapsi: vanhempien kokemuksia viittomakielisen lapsen monikielisyydestä resurssina (Satu Sironen) TEKSTI Liisa Halkosaari ”N o sitä ei oo vielä tutkittu” kelpaa usein yhä vastaukseksi, kun joku kysyy liian vaikeita suomalaisesta viittomakielestä. Seuraavaa kysyjää varten suosittelen vilkuilemaan edes tiivistelmät näistä viidestä vuonna 2012 Jyväskylän yliopistossa tehdystä pro gradu -tutkielmasta. Tiedonmurusia löytyy sormituksesta, pään liikkeistä, asiatekstin sidostamisesta, monikielisyydestä ja tekemisen aspektista! Fingerspelling English words in Finnish sign language context: a multimodal view on interaction (Elina Tapio) Kuurot englannin kielen oppijat käyttävät kieltä monipuolisesti erilaisissa ympäristöis- sä. Tiedätkö mitä sormitukselle tapahtuu toistettaessa samaa sanaa? Horisontaaliset ja vertikaaliset päänliikkeet suomalaisessa viittomakielessä (Anna Puupponen) Erilaisilla päänliikkeillä merkitään mm. toteamusta, tekstikokonaisuuden alkua tai siirtymää topiikista kommenttiin. Mutta selvitäpä mikä on vertikaalinen listausliike! Kieliopilliset sidoskeinot kahdessa suomalaisella viittomakielellä tuotetussa asiatekstissä (Saara Lautala) Tekstiin saadaan sidosteisuutta erityisesti referentiaalisin keinoin. Osoittamalla, käyttämällä verbaaleja jotka liikkuvat asioiden välissä ja kuvailemalla. Myös poijut lisäävät sidosteisuutta, kai tiedät jo mitä ne ovat? Kaksikielisen viittomakielisen lapsen elämässä saattaa olla viisikin eri kieltä. Tutustu tässä erityisesti metodeihin: tietoa on kerätty visuaalisella kielipäiväkirjalla. Perfektiivisen aspektin esiintyminen suomalaisessa viittomakielessä (Juhana Salonen) Tapahtuman loppuun suorittamista voi ilmaista vaikkapa viittomilla JO, VALMIS ja LOPPU. Vain kahdella jälkimmäisellä voi viitata tulevaan aikaan, kokeile vaikka! Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistosta (jyx.jyu.fi) löytyy sähköisessä muodossa yksitoista suomalaisen viittomakielen oppiaineessa tehtyä pro graduja. Perusta lukupiiri jos tekstin yksin kahlaaminen ahdistaa ja hae vaikka SVT:ltä suklaa-avustusta lukupiirin evääksi! Lumi Suvi Sipronen k i e l i s i lta 2 · 2 0 1 3 kielisilta_0213.indd 30 14.5.13 11:28 kielisiltakansi_0213.indd 3 14.5.13 11:27 Helsingin Tulkkipalvelut Oy hakee viittomakielen tulkkeja pääkaupunkiseudun ja muun Suomen alueella freelance-työsuhteeseen. Tiedustelut ja hakemukset, puh. 010 422 5515 tai sähköpostitse [email protected] Meillä on mukavia uutisia. Perheeseemme syntyi pieni Peppi Sofia 15. 1. 2013. Terveisin Anitta ja Viljo Malmberg Kuvan piirustus ”Minä ja sisko”. Sara Eedit 3,5 v. Kuva Malmbergien kotialbumista. kuva liisa halkosaari Kielisillan toimitus toivottaa kaikille rentouttavaa kesää! Vapaapäivänä voi käydä ihmettelemässä vaikka kuvan Pommernalusta Maarianhaminassa. [email protected] kielisiltakansi_0213.indd 4 14.5.13 11:27
© Copyright 2024