Supercross-radan rakentaminen

Radan testaus on tärkeä
osa rakennusprojektia.
Myös koneen kuljettajilla
on motocross-tausta, mikä
helpottaa radan muotojen
hahmottamista. Radan tulee olla riittävän haastava,
mutta kuitenkin turvallinen
kaikille kilpailijoille.
Supercross-radan rakentaminen
Haastavampi urakka
Motocross-kilpailun
järjestäminen keskellä
pohjolan talvea saattaa kuulostaa hölmöläisen hommalta. Hyvin
suunniteltuna ja oikein
toteutettuna vaikeammastakin maansiirtoprojektista on kuitenkin mahdollista toteuttaa näyttävä tapahtuma.
 Arto Turpeinen
118
MAARAKENNUS
Moottoripyörämessujen yhteydessä järjestetty Supercrossin SM-osakilpailu keräsi puomille kotimaisen
motocrossin kärkinimiä ja muutamia ulkomaalaisia ammattilaisia.
Vauhdikkaan tapahtuman vaatiman radan rakentaminen ei ole mikään pikku homma, valmistelutyöt
aloitettiin jo puoli vuotta aiemmin.
Radan pääsuunnittelijana toimi
Seppo Manninen ja ratamestarin
vastuun kantoi hänen veljensä Kusti Manninen. Veljekset harrastavat
itsekin motocrossia ja ovat suunnitelleet sekä toteuttaneet useita ratahankkeita ympäri Suomea. Rakennusoppia on haettu mm. USA:sta.
Vaativaa suunnittelua
Radan suunnittelu on haastava
operaatio. Kisa-areenan tulisi olla
riittävän vaikea, mutta kuitenkin
turvallinen kaikille osallistujille. Kisaan osallistuvien taitoerot
saattavat olla suuret, sillä kotimaassa pysyviä supercross-ratoja
ei juuri ole. Riskialttiita kierroksella ohituksia tapahtuukin usein.
Oman ongelmansa asettavat
rajalliset tilat ja tiukat turvamääräykset esimerkiksi katsomoiden
sijoittelun ja kulkuväylien osalta.
Helsingin Supercrossin radalla oli
pituutta noin 380 metriä, mikä
on noin 60 prosenttia Amerikassa käytettävien ratojen pituudesta. Leveyttä radalla oli 6 metriä.
Radan valmistelutyöt aloitettiin jo kesällä 2013, jolloin käytettävät materiaalit ajettiin Messukeskuksen parkkipaikalle ja
peiteltiin huolellisesti. Radan rakentamisessa maalajilla on ratkaiseva merkitys, sillä liian pehmeä aines ei kestä kulutusta, vaan
esimerkiksi hyppyrit menettävät
muotonsa nopeasti. Sopivan savinen maa säilyy paremmin muodossaan.
Muutamia vuosia sitten maaainekset pääsivät kastumaan ja
jäätymään pahasti. Sisätiloissa
savipitoinen maa alkoi sulaa, ja
kisat olivat muuttua mutapainiksi. Radalle jouduttiinkin levittämään sammutettua kalkkia kuivumisen edistämiseksi. Tästä aiheutui myöhemmin työläs ilmastointilaitteiden puhdistusoperaatio.
Tiukalla aikataululla
Koko projektin kesto on alle 7
vuorokautta, sillä hallit pitää
saada normaaliin käyttöön välittömästi tapahtuman päätyttyä.
Radan rakentaminen aloitettiin
ajamalla alueelle noin 30 sentin
ã Radanrakentajien suosikkikoneeksi on noussut telakuormaaja Cat 259B. Pienen pintapaineen, ketteryyden ja tarkkuuden vuoksi hyppyreiden nokkien
ja pattisuorien muotoilu onnistuu
helposti.
kerros maata, mikä helpottaa esimerkiksi kaivureilla liikkumista.
Yhteensä maata tarvittiin yli 200
autokuormallista. Painumien estämiseksi ja maamassojen säästämiseksi isompien hyppyreiden
sisään asetettiin LECA-sora­säkkejä.
Isommille hyppyreille ei tehdä
NRO 5
27. 3. 2014
ã
Pituutta Messukeskuksen
supercross-radalla oli noin 380
metriä ja leveyttä 6 metriä. Rata vaati yli 200 autokuormallista maata. Koko projekti jälkisiivouksineen kesti 7 vuorokautta.
ã
Helsingin supercrossissa ratamestarina toimi Kusti Manninen, joka on yhdessä veljensä
Sepon kanssa suunnitellut ja
toteuttanut useita ratahankkeita ympäri Suomea. Radanrakennusoppia on haettu mm.
USA:sta.
esimerkiksi korkomerkkejä, vaan
konekuskit muotoilevat piirustusten ja ratamestarin ohjeiden
mukaisesti sopivan korkuiset ja
muotoiset hyppyrit. Turvallisuuden kannalta on erityisen tärkeää
tehdä hyppyreiden lähdöt ja alastulot oikeaan kaltevuuteen.
Väärin muotoiltu hyppyrin
lähtö aiheuttaa kuluessaan hyppyrin keulalle ”kaksoisnokan”,
josta seuraa helposti vaarallisen
takakorkeita loikkia. Toisaalta
liian jyrkkään alastuloon on vaikeaa laskeutua. Myös useista pienistä pateista koostuvan ”rytmisuoran” muotoilu vaatii koneen
kuljettajilta pelisilmää.
Maamassoja ei varsinaisesti tiivistetä, mutta muotoilun jälkeen
rata poljetaan kaivukoneilla. Viime silauksena radan pinta pehmitetään mönkijän perään asennettavalla äkeellä, mikä parantaa
radan kuivumista ja pitää pinnan
kuohkeana.
Vuokrakalustolla paras tulos
Radan rakentamisessa käytettävät koneet vuokrattiin Witraktor
Rental Storesta.
”Aiemmin rakensimme radat
sekalaisella kalustolla, mutta viime vuonna totesimme Witraktorin vuokra-kaluston olevan tehtävään sopivin. Samasta paikasta
saamme kaikki tarvitsemamme
luotettavat ja helppokäyttöiset koneet, joten voimme keskittyä täysin radan rakentamiseen”, kertoo
Kusti Manninen.
Rakentamiseen osallistuivat tela-alustaiset Cat 312D- ja 314D
-kaivukoneet sekä Cat 930K -pyöräkuormain. Hieman yllättäen
parhaaksi radan rakentajan työkaluksi osoittautui noin 4 000 kilon painoinen, liukuohjattu telakuormaaja Cat 259B. Mannisen
mukaan kone on erittäin ketterä.
Pienen pintapaineensa ja etenemiskykynsä ansiosta koneella on
helppo muotoilla muun muassa
hyppyrien nokat ja pattisuorat.
Konekuskeilta vaaditaan hermoja
Mannisen mukaan koneiden kuljettajien pitää olla valmiita otta-
NRO 5
27. 3. 2014
maan vastaan ohjeita ja sietämään
myös korjaustoiveita.
”Usein hyvinkin valmista rataa
joudutaan muuttamaan vielä testiajojen jälkeen, joten kuskien
täytyy sietää myös lievää turhautumista. On erittäin tärkeää, että
rata saadaan turvalliseksi, joten
muotoiluun täytyy käyttää aikaa
ja vaivaa.”
Kaikilla koneiden kuljettajilla on
motocross-taustaa, mikä helpottaa
selvästi oikeiden muotojen hahmottamista. Esimerkiksi hyppyreiden nokkien ja pattisuorien muodoilla sekä rytmillä on ratkaiseva
merkitys turvallisuuden kannalta,
joten niiden rakentamisessa omasta
ajokokemuksesta on suurta hyötyä.
Aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan rata ei toteutunut,
sillä testiajojen jälkeen kuljettajat
totesivat sen olevan liian vaikea ja
hidas, joten profiilia muutettiin
vielä kisaillan aattona. Ankaran
alkutalven vuoksi maa-ainekset
olivat hieman jäätyneet, joten rata
oli ensimmäisenä kisapäivänä hie-
man märkä, josta aiheutui ongelmia erityisesti hyppyrien nokkien
urautumisen muodossa.
Mannisillla on suunnitelmissa
tarjota radansuunnittelutaitoaan
myös ulkomaille.
”Supercross-kisan järjestäminen keskellä Suomen talvea on
ihan päätön idea, mutta onnistuneen tapahtuman jälkeen voi tode-
ta, että kokemuksellemme voisi olla kysyntää myös ulkomailla”, toteaa Manninen. n
Järjestäjien tekemän videon radanrakentamisesta löytää Youtubepalvelusta hakusanoilla: helsinki
supercross track build. Lisätietoja:
www.manninenbros.fi ja www.smlsupercross.fi.
Mikä supercross?
Supercross (lyhennetään SX) eroaa monilta osin motocrossista, vaikka käytettävät pyörät ovat samoja 125–450-kuutioisia motocrosspyöriä. Supercross-radat sijaitsevat usein sisähalleissa ja stadioneilla,
ja ne poikkeavat pituudeltaan ja profiililtaan ulkoradoista. Radat ovat
haastavampia ja teknisempiä, sillä supercross-rata muodostuu muun
muassa erilaisista kaksois- ja kolmoishyppyreistä sekä pattisuorista.
Myös kisamuoto eroaa motocrossista, jossa kilpailuerät perustuvat
ajettavaan aikaan. Supercrossissa ajetaan taas tietty määrä kierroksia.
Supercross-kisoissa finaaliin edetään aika-ajojen ja erilaisten karsintaerien kautta. Helsingin supercross-kisan finaalissa kisaili 15 kuskia
ajaen 18 kierrosta.
Arto Turpeinen
MAARAKENNUS 119