Vaihto-opiskelijaraportti Syksy 2014 Kungliga Tekniska
Vaihto-opiskelijaraportti Syksy 2014 Kungliga Tekniska Högskolan, Tukholma Olin jo konetekniikan maisterivaiheen opintojen loppuvaiheessa saadessani idean vaihtoopinnoista. Minulla oli alunperin haaveena lähteä vaihto-opiskelemaan mannerEurooppaan, kuten Saksaan, mutta nopeasti kävi ilmi, että suurin osa tarjolla olevista kursseista olisi ollut vain paikallisella kielellä. Tästä johtuen suuntasin katseeni lähemmäs ja päädyin Kungliga Tekniska Högskolan:iin (KTH), Tukholmaan, sillä kokemukseni kaupungista oli koostunut siihen mennessä lähinnä Tukholman vanhasta kaupungista sekä metromatkasta risteilyalukselta Sergelin torille ja takaisin. KTH:n verkkosivuilta oli vaivatonta löytää itselleni sopivia kursseja, sillä kaikki maisterivaiheen kurssit olivat englanniksi, enkä olisikaan halunnut lähteä kokeilemaan ruotsin kielen taitoani koulumaisessa ympäristössä. Ainoaksi ongelmaksi tässä tapauksessa muodostui se, että hakemuksen jättöpäivämäärään mennessä KTH ei ollut vielä julkaissut seuraavan syksyn kurssitarjontaansa, joten jouduin valitsemaan kurssini edellisen syksyn tarjonnan mukaan. Minun tapauksessani oli onni onnettomuudesta, sillä kaikki valitsemani kurssit olivat vielä opetuksessa seuraavana syksynäkin. Vaihto-opintoihin hakeminen muodostui yllättävän byrokraattiseksi prossesiksi jopa näin Nordtek-hakuohjelman kautta haettuna. Dokumentteja joutui kierrättämään usean eri henkilön kautta allekirjoitusten saamiseksi ja minun piti lähettää erinäisiä asiakirjoja usealle eri taholle. Vaikka tämä vaihe kiristikin toisinaan hermoja, niin vaivannäkö todellakin palkittiin päästyäni vaihtokohteeseen. Olin aina kuvitellut, että ruotsalainen kulttuuri ei juurikaan poikkea suomalaisesta, mutta tämä osoittautui harhaluuloksi varsin nopeasti Ruotsiin muutettuani. Minun on vaikea kaikkia näitä eroavaisuuksia, mutta yksi huomaavani piirre oli, että ihmiset olivat selvästi lämpimämpiä ja sosiaalisempia. Paikallisiin oli huomattavan helppoa ottaa yhteyttä (näin suomalaiseen kulttuurin tottuneena) ja he eivät myöskään arastelleet olla vieraiden kanssa tekemisissä. Minulla olikin koko matkan ajan erikoinen tunne – aivan kuin olisin ollut Suomessa ja samaan aikaan vieraassa maassa. Tukholman yöelämää en kovin helposti lähtisi suosittelemaan opiskelijabudjetilla liikkuville. Juomien hinnat suurimmassa osassa baareista ja yökerhoista ovat jopa suomalaisittain todella kovat – maksamalla noin 6-8 euroa voit saada käteesi 0,25l olutpullon. Tämä ei toki päde kaikkiin paikkoihin, joten jos haluat lähteä viihteelle, niin kannattaa etsiä halvemmat paikat jo etukäteen. Monissa yökerhoissa tuntui lisäksi olevan niin sanottu ”naamaraja”, eli yökerhojen vahtimestarit estivät satunnaisesti ihmisiltä sisäänpääsyn ilman näkyvää syytä. Olin hakemuksen jättövaiheessa anonut KTH:n opiskelija-asuntoa ja sainkin jokunen viikko hakemukseni hyväksymisen jälkeen sähköpostilla tiedon, että minulle on varattu huone opiskelijakommuunista, Tyresön kunnasta, noin 45 minuutin linja-auto/metro-matkan päästä Tukholman keskustasta. Tämä opiskelijakommuuni sijaitsi kerrostalossa, josta oli varattu kaksi kerrosta opiskelijaasunnoille. Vietin täällä aikaani 40 muun vaihto-opiskelijan kanssa, jotka edustivat noin 1520 eri kansallisuutta. Kummassakin kerroksessa oli kaksi keittiötä, kaksi suihkuhuonetta (joissa kummassakin useampi suihku) sekä lukuisia vessoja. En itse ollut aiemmin asunut soluasunnossa, joten minulla oli hieman ennakkoluuloja sitä kohtaan, mutta tämä muodostui todella mahtavaksi kokemukseksi. Ei menny aikaakaan, kun kommuunissa asuvista opiskelijoista muodostui kuin suuri perhe; me teimme ruokaa yhdessä, harrastimme yhdessä, juhlimme yhdessä ja niin edelleen. Konetekniikkaa sivuavien kurssien opetus oli KTH:lla mielestäni hyvin laadukasta, joskin toisinaan myös hyvin vaativaa. Kurssien luennoitsijat olivat pääosin oikeasti innostuneita opettamastaan aiheesta ja halusivat oppilaiden oppivan aiheen mahdollisimman hyvin. Kävi lisäksi nopeasti ilmi, että monet kurssit oli järjestetty läheisessä yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa. En mielestäni käynyt yhtäkään kurssia, jossa ei olisi ollut excursiota, vierailevaa luennoitsijaa tai muunlaista yhteyttä teollisuuteen. Huomasin myös, että opiskelijalle annettiin paljon enemmän mahdollisuuksia yliopistossa tehtävään konetekniikan tutkimukseen kuin mihin olin itse tottunut. Tästä esimerkkinä voisin mainita maisteriopiskelijoille tarkoitetun sähköpostin, jossa kerrottiin mahdollisuudesta suorittaa maisteriopintojen toisen opintovuoden kurssisisältö yliopiston laboratoriossa tutkimusta tehden. Kokonaisuutena tämä puolivuotinen vaihto-opiskelu oli erittäin antoisa kokemus ja kadun etten tehnyt sitä jo kandivaiheen opintojeni aikana.
© Copyright 2024