Vaihto-opiskelijaraportti
Syksy 2014
Kungliga Tekniska Högskolan, Tukholma
Olin jo konetekniikan maisterivaiheen opintojen loppuvaiheessa saadessani idean vaihtoopinnoista. Minulla oli alunperin haaveena lähteä vaihto-opiskelemaan mannerEurooppaan, kuten Saksaan, mutta nopeasti kävi ilmi, että suurin osa tarjolla olevista
kursseista olisi ollut vain paikallisella kielellä. Tästä johtuen suuntasin katseeni lähemmäs ja
päädyin Kungliga Tekniska Högskolan:iin (KTH), Tukholmaan, sillä kokemukseni kaupungista
oli koostunut siihen mennessä lähinnä Tukholman vanhasta kaupungista sekä
metromatkasta risteilyalukselta Sergelin torille ja takaisin.
KTH:n verkkosivuilta oli vaivatonta löytää itselleni sopivia kursseja, sillä kaikki
maisterivaiheen kurssit olivat englanniksi, enkä olisikaan halunnut lähteä kokeilemaan
ruotsin kielen taitoani koulumaisessa ympäristössä. Ainoaksi ongelmaksi tässä tapauksessa
muodostui se, että hakemuksen jättöpäivämäärään mennessä KTH ei ollut vielä julkaissut
seuraavan syksyn kurssitarjontaansa, joten jouduin valitsemaan kurssini edellisen syksyn
tarjonnan mukaan. Minun tapauksessani oli onni onnettomuudesta, sillä kaikki valitsemani
kurssit olivat vielä opetuksessa seuraavana syksynäkin.
Vaihto-opintoihin hakeminen muodostui yllättävän byrokraattiseksi prossesiksi jopa näin
Nordtek-hakuohjelman kautta haettuna. Dokumentteja joutui kierrättämään usean eri
henkilön kautta allekirjoitusten saamiseksi ja minun piti lähettää erinäisiä asiakirjoja usealle
eri taholle. Vaikka tämä vaihe kiristikin toisinaan hermoja, niin vaivannäkö todellakin
palkittiin päästyäni vaihtokohteeseen.
Olin aina kuvitellut, että ruotsalainen kulttuuri ei juurikaan poikkea suomalaisesta, mutta
tämä osoittautui harhaluuloksi varsin nopeasti Ruotsiin muutettuani. Minun on vaikea
kaikkia näitä eroavaisuuksia, mutta yksi huomaavani piirre oli, että ihmiset olivat selvästi
lämpimämpiä ja sosiaalisempia. Paikallisiin oli huomattavan helppoa ottaa yhteyttä (näin
suomalaiseen kulttuurin tottuneena) ja he eivät myöskään arastelleet olla vieraiden kanssa
tekemisissä. Minulla olikin koko matkan ajan erikoinen tunne – aivan kuin olisin ollut
Suomessa ja samaan aikaan vieraassa maassa.
Tukholman yöelämää en kovin helposti lähtisi suosittelemaan opiskelijabudjetilla liikkuville.
Juomien hinnat suurimmassa osassa baareista ja yökerhoista ovat jopa suomalaisittain
todella kovat – maksamalla noin 6-8 euroa voit saada käteesi 0,25l olutpullon. Tämä ei toki
päde kaikkiin paikkoihin, joten jos haluat lähteä viihteelle, niin kannattaa etsiä halvemmat
paikat jo etukäteen. Monissa yökerhoissa tuntui lisäksi olevan niin sanottu ”naamaraja”, eli
yökerhojen vahtimestarit estivät satunnaisesti ihmisiltä sisäänpääsyn ilman näkyvää syytä.
Olin hakemuksen jättövaiheessa anonut KTH:n opiskelija-asuntoa ja sainkin jokunen viikko
hakemukseni hyväksymisen jälkeen sähköpostilla tiedon, että minulle on varattu huone
opiskelijakommuunista, Tyresön kunnasta, noin 45 minuutin linja-auto/metro-matkan
päästä Tukholman keskustasta.
Tämä opiskelijakommuuni sijaitsi kerrostalossa, josta oli varattu kaksi kerrosta opiskelijaasunnoille. Vietin täällä aikaani 40 muun vaihto-opiskelijan kanssa, jotka edustivat noin 1520 eri kansallisuutta. Kummassakin kerroksessa oli kaksi keittiötä, kaksi suihkuhuonetta
(joissa kummassakin useampi suihku) sekä lukuisia vessoja. En itse ollut aiemmin asunut
soluasunnossa, joten minulla oli hieman ennakkoluuloja sitä kohtaan, mutta tämä
muodostui todella mahtavaksi kokemukseksi. Ei menny aikaakaan, kun kommuunissa
asuvista opiskelijoista muodostui kuin suuri perhe; me teimme ruokaa yhdessä,
harrastimme yhdessä, juhlimme yhdessä ja niin edelleen.
Konetekniikkaa sivuavien kurssien opetus oli KTH:lla mielestäni hyvin laadukasta, joskin
toisinaan myös hyvin vaativaa. Kurssien luennoitsijat olivat pääosin oikeasti innostuneita
opettamastaan aiheesta ja halusivat oppilaiden oppivan aiheen mahdollisimman hyvin. Kävi
lisäksi nopeasti ilmi, että monet kurssit oli järjestetty läheisessä yhteistyössä paikallisten
yritysten kanssa. En mielestäni käynyt yhtäkään kurssia, jossa ei olisi ollut excursiota,
vierailevaa luennoitsijaa tai muunlaista yhteyttä teollisuuteen. Huomasin myös, että
opiskelijalle annettiin paljon enemmän mahdollisuuksia yliopistossa tehtävään
konetekniikan tutkimukseen kuin mihin olin itse tottunut. Tästä esimerkkinä voisin mainita
maisteriopiskelijoille tarkoitetun sähköpostin, jossa kerrottiin mahdollisuudesta suorittaa
maisteriopintojen toisen opintovuoden kurssisisältö yliopiston laboratoriossa tutkimusta
tehden.
Kokonaisuutena tämä puolivuotinen vaihto-opiskelu oli erittäin antoisa kokemus ja kadun
etten tehnyt sitä jo kandivaiheen opintojeni aikana.