2/2008 ADHD-liiton jäsenlehti Oulussa otettu käyttöön liikuntaavustajakortti, s 14 ADHD:n kumppanina; omia kokemuksiani matkan varrelta, s 16 1 Mitä diagnoosin jälkeen - Ajatuksia suruprosessista , s 28-30 2 /2008 T Ä S S Ä L E H D E S S Ä 3 Pääkirjoitus 16 4 Puheenjohtaja: Mansikkaiset mummelit ja Persikkaiset papparaiset ADHD:n kumppanina; muutamia omia kokemuksiani matkan varrelta 18-19 Toimintaympäristö muuttuu - NV-aluetyö kehittyy muutoksen virrassa 22-25 Jäsenyhdistykset 28-30 Mitä diagnoosin jälkeen Ajatuksia suruprosessista 31 Tulossa ADHD-liiton järjestämä infoilta “Mitä on ADHD? Mistä tukea?” 32 Kirjakauppa 33 ADHD-liiton toiminta 2008 5 Kolumni: Ääk, aikuisuus 8-10 Järjestyksenhallinta ADHD-naisilla 12 ADHD-aikuisten keskusteluilta Pieksämäellä 16.1.2008 13 2007 Philips Nordic Prize -palkinto 14 Oulussa otettu käyttöön liikunta-avustajakortti 15 Tarkkaavaisuushäiriöisten ja ylivilkkaiden lasten vanhempien vertaistukiryhmä käynnistetty Raahessa ADHD-liitto ry Liitto edistää ja tukee ADHD -oireisten (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) henkilöiden kuntoutusta, koulutusta, hoitoa, kasvatusta ja persoonallisuuden kehitystä. Liitto toimii ADHD -perheiden, opetus-, terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten sekä muiden ADHD:sta kiinnostuneiden yhdyssiteenä. ADHD–liitto ry, ADHD-förbundet rf Sitratie 7, 00420 HELSINKI Puh. (09) 4541 1120 Faksi (09) 4541 1123 [email protected] www.adhd-liitto.fi Puhelinpalveluaika: ma-pe klo 9-11 Toiminnanjohtaja Virpi Dufva Puh. (09) 4541 1140, 045 636 1841 [email protected] Toimistotyöntekijä Arja Salo Puh. (09) 4541 1120 [email protected] Järjestösihteeri Liisa Lahermaa Puh. (09) 4541 1121, 050 400 6478 [email protected] POHJOIS-SUOMEN ALUETOIMISTO Isokatu 47, 90100 OULU Tiedottaja Jari Hämäläinen, Puh. (09) 4541 1144, 045 636 1842 [email protected] Kuntoutuspäällikkö Mirja Heikkilä Puh. (09) 4541 1141, 040 777 1207 [email protected] Kurssisihteeri Anne Heiskanen, Puh. (09) 4541 1120, 045 657 7876 [email protected] Aluesihteeri Helena Bräysy Puh. (08) 339 696, 045 657 8720 [email protected] ADHD-liiton hallituksen puheenjohtaja Teija Jalanne Puh. 040 778 2677 [email protected] ADHD-liiton toiminnan tukemiseksi tarkoitetut rahalahjoitukset voi osoittaa tileille: SAMPO: 800017-71010197 Nordea: 126230-112404 Osuuspankki: 578010-214497 Varainhankintalupanumero: OKU 1739 A / 15.11.2006 Voimassa ajalla 1.12.2006 - 30.11.2008 2 /2008 2 KUSTANTAJA JA JULKAISIJA ADHD-liitto ry Sitratie 7 00420 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Virpi Dufva puh. (09) 4541 1140 TOIMITUSSIHTEERI Jari Hämäläinen puh. (09) 4541 1144 TOIMITUSKUNTA Teija Jalanne Virpi Dufva Mikko Laine Riitta Virtanen Rauno Veijanen Jari Hämäläinen ILMOITUKSET, TILAUKSET JA LASKUTUS ADHD-liitto ry puh. (09) 4541 1120 faksi (09) 4541 1123 [email protected] ILMOITUSHANKKIJA Reima-Media Oy Reima Hätinen puh. (09) 8044 087 PAINOPAIKKA Uusimaa Oy, Porvoo KUVAT Futureimagebank.com ILMESTYMISAJAT VUONNA 2008 1. 2. 3. 4. 5. 6. aineisto 7.1. 8.2. 5.5. 23.6. 5.9. 14.11. ilmestyy viikko 5 viikko 10 viikko 23 viikko 34 viikko 40 viikko 51 Lehti 1/2008 on Kuntoutusnumero ja lehti 4/2008 on Ammatti ja työ -teemanumero TILAUSHINNAT Vuosikerta 35 euroa, Lahjatilaus (jäsenet) 20 euroa. Jäsenille lehti tulee jäsenetuna. Tässä lehdessä julkaistut artikkelit / kirjoitukset eivät välttämättä edusta ADHD-liiton, toimituskunnan, päätoimittajan tai toimitussihteerin näkemyksiä. ISSN: 1459-5753 P Ä Ä K I R J O I T U S Hyvät lukijat, vuosi 2008 on jo hyvässä vauhdissa kohti kevättä. Liiton toiminnan kannalta merkittäviä uutisia saatiin alkuvuodesta, kun valtioneuvosto päätti Raha-automaattiyhdistyksen (RAY:n) avustuksen jaosta vuodelle 2008. ADHD-liitto sai toimintavuodelle 2008 RAY:n avustuksia yhteensä 448 000€. Tästä summasta yleistoiminnan osa, sisältäen myös aluesihteeritoiminnan, on 263 000 €, sopeutumisvalmennustoiminnan 125 000 € sekä ADHD-perheiden tukihenkilöverkoston kehittämishankkeen (2007–2009) 60 000 €. Tämä Voimaa varhaiseen vanhemmuuteen ja lapsuuteen ADHDperheissä -projekti on edennyt suunnitelmien mukaan. Helmikuussa on alkanut tukihenkilöiden koulutus pääkaupunkiseudulla. Yhteensä tähän ensimmäiseen koulutukseen osallistuu kahdeksan ADHD-perheiden tukihenkilöksi haluavaa vapaaehtoistoimijaa. Projektin tilannekatsauksesta on mahdollisuus lukea tarkemmin seuraavasta (3/2008) ADHDlehdestä. RAY-avustukset ovat ADHD-liiton toiminnan kannalta merkittäviä. Rahaautomaattiyhdistys perustettiin vuonna 1938 ja se täyttää siis tänä vuonna 70 vuotta. RAY:n tarkoituksena on kerätä varoja edistämään sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan kautta suomalaista terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. RAY:n perustaminen on aikanaan ollut ainutlaatuinen ja onnistunut innovaatio. ADHD-liitolla on meneillään 19. toimintavuosi. Jokainen vuosi on sisältänyt paljon pieniä ja isoja tekoja ADHD-asioiden eteenpäin saattamisessa. ADHDoireyhtymän näkyväksi tekeminen on vaatinut paljon työtä ja myös taloudellisia resursseja. Liitossamme ja sen 19 jäsenyhdistyksessä toimii suuri joukko aktiivisia jäseniä. Osa heistä on ollut mukana jo liiton perustamisesta alkaen. Näiden henkilöiden vapaaehtoistoiminnalla, 3 Virpi Dufva, ADHD-liiton toiminnanjohtaja liiton työntekijöiden työpanoksella sekä RAY:n tuella on saatu paljon aikaan. Tehtävää meillä riittää edelleen ja uusia toimijoita tarvitaan mukaan. Aktiivisesti osallistumalla voit olla mukana vaikuttamassa ADHD-liiton toimintaan. Jos kiinnostuit, etkä ole vielä mukana, niin mm. liiton wwwsivuilta ja tästä lehdestä löydät tarvittavia yhteystietoja henkilöistä, joilta voit kysyä lisää toiminnasta. Jos haluat tukea liiton toimintaa taloudellisesti, niin lahjoitustilitiedot löytyvät tämän lehden sivulta 2. Annettujen lahjoitusten käytöstä päättää liiton hallitus, huomioiden lahjoittajan mahdolliset toiveet lahjoituksen kohdentamisesta, esimerkkeinä kohteista ovat aikuisille suunnatun ADHD-oppaan laatiminen tai opettajille suunnatun ADHDinfoillan toteuttaminen. Vaihtoehtoja ja tarpeita on monia. Pienistäkin lahjoituksista tulee suuri, kun on monta lahjoittajaa mukana. Tämä sama koskee toimintaamme. Yhteistyöllä saamme ADHD-asioissa enemmän hyvää aikaiseksi. Aurinkoista kevättä teille kaikille. Virpi Dufva 2 /2008 P U H E E N J O H T A J A Mansikkaiset mummelit ja Persikkaiset papparaiset Tätä artikkelia miettiessäni etsin tietokoneen hakukoneella määrittelyä sanalle aikuinen. Lukuisten yritysten jälkeen minun oli tyytyminen siihen tosiasiaan, että aikuisuuden määrittely on liian haasteellinen tehtävä tietokoneelle tai tietokoneen hyötykäyttö on minulle liian haasteellista. Jotakin mielenkiintoista löysin kuitenkin. Eräältä sivustolta löysin kiinnostavan testin otsikolla Millainen vanhus sinusta tulee? Mitähän tuo testi voisi kertoa minusta, keski-ikää lähestyvästä, aikuisesta naisesta? Tein testin ja tuloksen rohkaisemana haluan kannustaa teitäkin hyvät lukijat, poimimaan testituloksen parhaat palat ilostuttamaan arkeanne. Eletään päivä kerrallaan täysillä sillä eilinen ei enää koskaan palaa ja huomisesta emme kukaan vielä tiedä mitään varmaa. 2 /2008 Meillä on odotettavissa nautittavaa vanhuutta, vain pienin ikävin lieveilmiöin varustettuna. Meidän tulisi myös muistaa pitää huolta itsestämme. Elintapoihin kannattaa kiinnittää huomiota vaikka elämän pienet ilot nyt maistuvatkin hyviltä. Hienoinen skarppaus liikunnan, juhlimisen, rentoutumisen tai ravinnon suhteen nyt voisi taata meille vaivattoman vanhuuden. Olemme stressaantuneita silloin tällöin mutta toivottavasti se on vain väliaikaista. Meidän tulisi myös muistaa relata hieman enemmän, niin ettemme kanna koko maailman suruja harteillamme. Maailma kyllä jatkaa radallaan ja bussit kulkevat Hämeenkadulla, vaikka emme olisikaan huolehtimassa kaikesta. Mikäli meillä on positiivinen asenne liikunta- ja kulttuuriharrastuksiin, tulevat 4 mummeli- ja papparaisvuotemme olemaan aika buenoja. Mieli pysynee terävänä vanhanakin, joten saatamme hyvinkin olla niitä mummeleita ja papparaisia, joiden ympärille suvun piltit kerääntyvät kuulemaan kummallisista entisajoista: antiikkisista digibokseista, friteeratusta pikaruuasta, salarakkaista ja diagnosoimattomasta ADHD:sta. Ei muuta kuin vinkeistä vaarin kaikki tulevat Mansikkaiset mummelit ja Persikkaiset papparaiset! Teija Jalanne ADHD-liiton puheenjohtaja [email protected] K O L U M N I Kirjoittaja on kahden pojan äiti. Pian 11-vuotias esikoinen sai ADHD-diagnoosin eskari-iässä, yhdeksää lähenevän pikkuveljen kohdalla aihetta tutkimuksiin ei ole ollut. Virtaa molemmissa riittää kiitettävästi. Äidissä vähemmän. Ääk, aikuisuus Ääk, aikuisuus. En ole siitä itsekään aina järin innoissani, mutta sinnehän minunkin lapseni ovat kauhistuttavaa vauhtia matkalla. Kuten kai kaikki vanhemmat, myös minä toisinaan pohdiskelen, millainen maailma minun lapsiani odottaa, ja millaisia aikuisia minun pikku kullanmuruistani sitten joskus tuleekaan. Ja näitä erityisiä pikku enkeleitä, niitä tulee pohdiskeltua vielä kerta kiellonkin päälle. Kaikenlaiset skenaariot on ajatusten tasolla käyty läpi jo moneen kertaan, vaikkei se kovin hyödykästä puuhaa tietysti ole. Eipähän sitä millään vielä tässä vaiheessa tiedä, miten siinä käy. Niin vaikeaa kuin sen opetteleminen onkin, ei näitä vasta varhaisteinejäkään voi enää kovin tiukassa lieassa pitää: lapsen jatkuvasti laajeneva elinpiiri siirtyy koko ajan kauemmas ja kauemmas vanhempien vaikutuspiiristä, ja niin sen täytyy siirtyäkin. Tulee uusia juttuja, joista löytyy uusia kavereita, ja uusia kavereita, joiden kanssa tehdään uusia juttuja. Jotkut ovat kivoja, toiset eivät. Joskus päästetään irti juuri niistä, joista vanhemmat tykkäisivät pitää lujimmin kiinni, ja löydetään tilalle sellaisia itselle tärkeitä ja merkityksellisiä, joihin vanhemmat eivät ole ollenkaan yhtä ihastuneita. Suuntia voivat vanhemmat toki osoittaa, ja neuvoja, ohjeita, kieltoja ja “Esimerkiksi monet ADHD-oireet saattavat jatkua tiiviisti aikuisuuteen, toiset taas jäädä lapsuuteen, ja kummasta tahansa vaihtoehdosta saattaa olla lapselle aikuisena haittaa tai hyötyä.” Esimerkiksi monet ADHD-oireet saattavat jatkua tiiviisti aikuisuuteen, toiset taas jäädä lapsuuteen, ja kummasta tahansa vaihtoehdosta saattaa olla lapselle aikuisena haittaa tai hyötyä. Jotkut jo pienenä opituista työkaluista ja strategioista toimivat aikuisenakin, toiset taas eivät. Nuoruuden myllerryksessä pitäisi kumminkin jo osata monia isojakin ratkaisuja harkita hiukan eri perusteilla kuin ”tavisten” tarvitsisi, eivätkä vanhemmatkaan voi millään aikuisen, tai ainakin pian sellaiseksi tulevan, ihmisen elämään enää kovin raivoisasti puuttua. Vaikka kuinka tekisi mieli. seuraamuksia auliisti jaella. Vaikka kuinka pitkään ja hartaasti – niin minunkin vanhempani tekivät. Mutta monet hyvät ja vielä useammat huonot jutut ovat siltikin ikävä kyllä ihan sattumankauppaa. Matkansa varrella minun lapselleni on tarjolla ihan samoja mahdollisuuksia ja uhkia kuin muillekin, hän vain saattaa heittäytyä niihin melkoisesti eri meiningillä. Kaikki tai ei mitään, esimerkiksi. Osaan jo kuvitella, miten valovoimainen nuori mies minun pojastani tuleekaan, miten suosittu, taitava ja kykenevä. Ja yhtä hyvin osaan kuvitella senkin, miten pettynyt, 5 yksinäinen, ja masentunut hänestä voikaan tulla. Se ei ole yksinomaan minun vanhemmuuden taidoistani kiinni, eikä ainoastaan lapsesta itsestäänkään: hänen polulleen mahtuu matkan varrella lukemattomia ihmisiä ja tapahtumia, jotka osaltaan muokkaavat hänen elämäänsä ja sen saamia suuntia. Reippaasti tilanteisiin tolskaava ja asioista impulsiivisesti innostuva voi päätyä niin hyvään kuin pahaankin. Joskus sitten sen vasta näkee, tuskastuttavan pitkän ajan päästä, miten me vanhemmat ja muut lapsemme elämään läheisesti liittyvät aikuiset olemme omassa hommassamme onnistuneet. Olemmehan osanneet antaa lapsellemme pohjan, jolle on hyvä aikuisuuttaan rakentaa? Onhan tuo raivostuttavan rakas pikku riiviö saanut meidän huomassamme viettämiensä ensimmäisten vuosiensa aikana sisuksiinsa syvän ja pysyvän vakaumuksen siitä, että hän on hyvä, arvokas ja rakastettu? Että häneen luotetaan, hänen kykyjään arvostetaan ja häneen uskotaan, vaikka joka ikinen päivä jonkin yksittäisen asian kanssa taiteiltaisiin ja taisteltaisiinkin? Osuuhan juuri hänen matkansa varrelle kannustavia opettajia ja oikeita tosiystäviä? Tuleehan lapsestani onnellinen? Eihän vielä ole liian myöhäistä kahlita 11-vuotiasta tiukasti patteriin ja suunnitella kaikki, ihan kaikki ihan valmiiksi ennen kuin avaa riippulukon uudelleen? Teksti: Tiia Suomivuori 2 /2008 JÄSENYHDISTYKSEN KERTOMAA Järjestyksenhallinta ADHD-naisilla Epäjärjestys ja kaaos ovat usein syynä siihen, kun aikuinen lähtee hakemaan apua ADHD-ongelmiinsa. Kaoottisuus voi ruokkia riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteita, puhumattakaan lisääntyneestä stressistä. Monien mielikuva ADHD-naisesta on hajamielinen ja sotkuinen ihminen, joka tulee lähes aina paikalle myöhästyneenä ja tilanteeseen valmistautumatta. Vaikka mielikuva ei aina pidäkään paikkansa, niin ADHD-naiset kertovat hallitsemattomuuden ja voimattomuuden tunteesta ja keskittymiskyvyn puutteesta. Tilanteen jatkuessa pitkään, he luovuttavat ja omaksuvat itselleen ”sählärin” roolin. Kun nainen antaa periksi kohtalolleen, niin hänen tapansa vaan pahenevat. Vaikka järjestyksenhallinta ei ole luontaista eikä sukupuolesta riippuvaa, naiset usein pitävät velvollisuutenaan ”järjestää asioita”. Äidit, joilla on ADHD, tuhlaavat usein kallisarvoista energiaansa itsesyytöksiin ja itsensä rankaisemiseen. He eivät pysty antamaan itselleen anteeksi sitä, etteivät täytä rooliodotuksia. Miehet valittavat monasti sihteerin puutetta. Naisilla on harvoin tilaisuutta omaan sihteeriin, jolloin heidän pitää oppia olemaan oma avustajansa. Mitä järjestyksenhallinta on ja mitä ei? “Sinulla on järjestys hallinnassa, kun voit löytää, mitä haluat, silloin kun haluat.” Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ei ole enää kadonneiden autonavaimien, käsilaukun tai sateenvarjon etsintää aamuisin ennen töihin lähtöä. Laskujen maksaminen ei ala aina sillä, että pengotaan koko talo läpi etsien laskuja. Laskujen mapittaminen on jo sitten ylimääräistä bonusta. järjestyksentaso on sellainen, että se tyydyttää henkilön järjestyksen tarpeen ja helpottaa arjenhallintaa. “- Käy käsiksi yhteen asiaan kerrallaan. - Pieni menestys johtaa suurempaan menestykseen.” Jotta sumun keskeltä pilkottaisi hieman valoa, järjestyksenhallinta aloitetaan asettamalla selkeitä pieniä tavoitteita, että onnistuminen on mahdollista. “- Järjestyksenhallinta on taito, ei luonteenpiirre. - Järjestyksenhallinta on prosessi, ei päämäärä” ”Järjestyksessä” ei ole synonyymi sanoille ”siisti ja säntillinen”. Viisi askelta järjestyksenhallintaan Organisointitaidot ovat osa sitä, mitä me teemme, ei sitä, mitä me olemme. ADHD-ihminenkin voi harjoitella ja oppia päivittäisen elämän organisointitaitoja, vaikka aivojen neurokemia tekeekin siitä haasteellista. Järjestyksen tason tulee sopia yksilön mieltymyksiin. Tämä on hyvä myös ADHD-tukihenkilöiden muistaa. ADHD-henkilön tukeminen järjestyksenhallinnassa alkaa siitä, että määritellään henkilölle ominainen ”järjestyksen” taso. Yksilöllinen 2. Ole fyysinen (tekemällä muutat ja muistat) 2 /2008 8 1. Aseta selkeät päämäärät 3. Yksi asia kerrallaan 4. Pysy realistisena 5. Juhli joka voittoa JÄSENYHDISTYKSEN KERTOMAA Epäjärjestyksen tunteen voi aiheuttaa pysyvä pino lehtiä sohvan ympärillä. Yksi mahdollinen ratkaisu on kaunis kori sohvan viereen lehtien säilyttämistä varten. Kori tyhjennetään paperinkeräykseen, kun se on täynnä. Päämääränä on siis saada lehdet pois lattialta. Kun tämä onnistuu, niin voi siirtyä seuraavan ongelma-alueen pariin. On tehokkaampaa muuttaa fyysistä toimintaa kuin ajattelemalla muistaa haluttu käytös ilman fyysistä muistuttajaa. ADHD-aikuinen voi tehdä itselleen oman START-listan, jonka avulla harjoittelee yhtä uutta asiaa viikossa ja kun toimintatapa on vakiintunut, niin lähtee muuttamaan seuraavaa. Kun tulee töistä, ei laskekaan laukkuja ja kotimatkalla hakemaansa postia keittiön pöydälle tai muuhun vapaana olevaan tasoon, vaan ripustaa laukun sille varattuun naulakkoon ja postin tarkoitukseen varattuun laatikkoon. Toistamalla riittävän usein tavasta tulee fyysinen, jolloin kroppa muistuttaa, että jotain unohtui. Järjestyksenhallintaan pyritään yksi asia kerrallaan. Siivotaan yksi hylly kerrallaan, yksi kaappi kerrallaan ja yksi huone kerrallaan. Ensin opetellaan laittamaan avaimet naulaan, jotta ne löytyy seuraavana päivänä. Tavoitteiden asettelussa tarvitaan realismia. Järjestyksenhallintaa ei saavuta päivässä, ei viikossa eikä kuukaudessa. Vuosi on jo realistisempi aika. Edetään pienin askelin, asia kerrallaan. Jos perheessä on alle kouluikäisiä lapsia, niin siisteyden taso määritellään sen mukaan. Täydellinen koti ei ole realistinen päämäärä. Realistinen päämäärä on värillinen kori olohuoneen tai lastenhuoneen nurkassa, jonne lelut kerätään päivän päätteeksi. Saavuttamaton päämäärä on usein muun perheen saaminen mukaan järjestyksenhallintaan ja tämä johtaa syytöksiin ja turhautumiseen. Naisen kannattaa ensin keskittyä omiin tavoitteisiinsa. Kun alkaa itse onnistua, niin voi saada muut perheenjäsenet mukaan. Järjestyksenhallinta on prosessi, koskaan ei tule aikaa, jolloin kaikki on tehty. Pienet palkinnot jokaisesta onnistumisesta auttavat matkalla omalta tuntuvaan järjestykseen. Palkinto voi olla auringonlaskun katseleminen rannalla, musiikin kuuntelu omassa rauhassa, jäätelöannoksen nauttiminen tai mikä tahansa, mikä tuntuu palkinnolta. Saatu ilo välittyy myös ympäristöön. on täynnä lasten ympäriinsä ripottelemia leluja. Tulistumisenergia kannattaa kuitenkin käyttää järjestysprosessin aloittamiseen, yksi asia kerrallaan. “Kehitä yksinkertaisia järjestyksenhallintaratkaisuja.” Aikuisena emme ole vastuussa ainoastaan omien taitojemme parantamisesta, vaan myös näiden taitojen välittämisestä lapsillemme. Yksinkertaisten ratkaisujen taito on tätä välitystä. Avainrengas + avainnaula = ei enää kadonneita avaimia. Sanomalehdet + kori = tyhjä lattia. Jos ADHD-lapsi hukkaa koulukirjansa ja paperinsa joka päivä, niin ratkaisun voi tuoda värikäs muovilaatikko lapsen huoneen sisäpuolella. Laatikkoon sijoitetaan kaikki ”kadonneet” koulutarvikkeet. “Aloita järjestyksenhallinta suuresta” Jotta posti ei leviäisi ympäri taloa, se laitetaan ensin heti ovenpielessä olevaan laatikkoon, ellei lajittelulle ole aikaa. Seuraavassa vaiheessa lehdet siirretään lehtikoriin ja laskut sekä kirjeet niille varattuun laatikkoon. Mapituksen aika on vasta myöhemmin. Järjestyskäsitteitä ADHD-perinnön muuttaminen Koska ADHD esiintyy perheittäin, on järjestyksen ymmärtäminen taidoksi tärkeää. ADHD-perheessä sitä tulistuu helposti, kun on vastatusten moninkertaisten järjestyksenhallintaongelmien kanssa. Työelämä asettaa omat haasteensa ja sieltä tulee palautetta. ADHD-äiti voi unohtaa hakea lapsensa ajoissa päiväkodista tai koulusta, mistä tulee negatiivista palautetta. Koti 9 “Muuta käyttäytymistäsi toimimalla, siten muutat ajattelutapaasi.” Epäjärjestys on lykättyjä päätöksiä. Tavaroita pidetään, koska ADHDnainen ei ole varma, mitä niille tekisi. Päätöstä voi helpottaa kysymällä itseltään kolme kysymystä: Olenko sitä mieltä, että se on kaunis? Tiedänkö, että se on hyödyllinen? Pidänkö siitä? Jos vastaat kaikkiin kysymyksiin ”ei”, niin miksi pitäisit tavaran? 2 /2008 JÄSENYHDISTYKSEN KERTOMAA Ellet tiedä, mitkä raha-asioihin liittyvät paperit on tärkeitä säilyttää, niin voit ostaa aikaa kirjanpitäjältä, joka neuvoo sinua säilytettävien paperien suhteen. “Pysy keskittyneenä tärkeimpään prioriteettiisi” Mikäli sinun pitää ehtiä aamulla töihin, niin tee vain töihin lähtöön liittyviä aamutoimia. Unohda tiskikoneen tyhjennys ja lehden lukeminen sekä erityisesti vain yhden puhelun soittaminen, jotta et ajaudu sivupolulle. Aamulähtöä voi lisäksi helpottaa laittamalla illalla tarvittavat tavarat valmiiksi. Aamupalakin kannattaa esivalmistella, jos sinulla on aamuisin käynnistymisvaikeuksia. Sinulla on aamuisin vain yksi päämäärä, ehtiä ajoissa töihin. Kun täytät kalenteriasi, merkitse sinne ensin tärkeimmät asiat (betoni), joita ei voi siirtää. Tämän jälkeen täytät kalenterin vähemmän tärkeillä (hiekka), jotka voit tehdä muunakin aikana. Töihin meno on betonia. Lapsen hakeminen päiväkodista viimeistään sen sulkemisaikaan, on betonia. Lääkäriaika tai hammaslääkäriaika on betonia. Puhelut, kaupassakäynti ja muut toimitettavat asiat ovat hiekkaa. Koska useimmat naiset, ADHD:lla tai ilman, haluavat tehdä kaikkea ja vielä menestyksekkääksi, on ”ein” sanominen heille erittäin vaikeaa. Ylisitoutuminen on yksi tyypillisimmistä sudenkuopista ADHD-naisilla. Kalenteri on jo niin täynnä betonia, että hiekka valuu yli. Omien rajojensa tunnistaminen ja pitäminen on yksi tavoiteltava päämäärä. ADHD-ohjaajan neuvo on, että jos mietit ottavasi yhden homman lisää, niin vähennä ensin kaksi. Pitkiin selityksiin ja anteeksipyyntöihin ei kannata tuhlata energiaansa, vaan ainoastaan kohteliaasti kieltäytyä tehtävästä. “Keskity vahvuuksiisi, älä heikkoihin alueisiin.” Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen on tärkeää. Jotta ei koko ajan tuntisi epäonnistuvansa, kannattaa tehdä enemmän sellaisia asioita, missä on hyvä kuin hakata päätään seinään jatkuvasti itselle vaikeiden asioiden kanssa. Pakasteruoat ja -leivonnaiset ovat monen ”kehnon” kokin pelastus. Kokkaamisen sijasta voi vaikka leikkiä, askarrella tai ulkoilla lasten kanssa sekä kuskata heitä harrastuksiin. “Opettele sanomaan ”ei” päällekkäisille varauksille” 2 /2008 10 “Järjestyksenhallinta on elinikäinen prosessi.” ADHD-naiselle on täydellinen tappio ajatella, että hän voi ”päästä järjestykseen”, siis muuttaa kaikki tapansa ja ympäristönsä viikonlopussa tai parissa. Kun nainen pääsee askeleeseen viisi yhdellä alueella, hän menee takaisin askeleeseen yksi seuraavaa haastetta kohti. Täydellisyys ei ole tavoiteltava päämäärä. Arki koostuu päivittäisistä takaiskuista ja voitoista. Huolimatta ADHD:n alkuperästä ja mekanismista, huolimatta lääketieteellisistä hoidoista ja kuntoutuksesta, huolimatta siitä, miten aivot toimivat tai mikä on ADHD:n biologia, järjestyksenhallinta on taitojen oppimista ja harjoittelemista arjessa. Välillä onnistumme paremmin, välillä arki on haastavampaa. Teksti: Ritva Kohijoki puheenjohtaja Suomen AD/HD-Aikuiset ry Lähde: Understanding Women with AD/HD – Kathleen Nadeau and Patricia Quinn, 2002. 11 2 /2008 JÄSENYHDISTYKSEN KERTOMAA ADHD-aikuisten keskusteluilta Pieksämäellä 16.1.2008 Pelastakaa Lapset Pieksämäen toimipiste kävi ahtaaksi, kun ihmisiä tuli oven täydeltä. Silloin apuun saapui ystävällinen ravintoloitsija naapurista tarjoten tilojaan keskusteluillan käyttöön. Kiinnostusta syntyi ja paikalla oli 30 henkeä. ADHD-liiton osuudessa järjestösihteeri Liisa Lahermaa kertoi sopeutumivalmennuskursseista niin perheille kuin pariskunnille. Hän kertoi myös liiton toiminnasta sekä aikuisten kursseista. Varsinainen ADHD-aikuisen “tietoannos” arjesta saatiin Jouko Lehtimäen kertomana. Hän sai ADHDdiagnoosin vuonna 2000, jonka jälkeen hän pääsi järjestyksessään toiselle ADHD-liiton järjestämälle aikuisten sopeutumisvalmennuskurssille.Myöhemmin hän on toiminut myös kurssityöntekijänä liiton kursseilla. Jyväskylässä hän toimii aktiivisesti vertaistukiryhmän vetäjänä. 2 /2008 ADHD-henkilöllä on vaikeuksia pitää yllä kiinnostustaan. Lehtimäki kertoi omakohtaisia kokemuksiaan mukavien esimerkkien muodossa. Kertomuksessaan hän myös toi esille liitännäisoireita, mm. masennuksen, päihteiden käytön yms. Oireet eivät ole kaikilla samanlaisia, ei ole “perus” ADHD-ihmistä vaan kaikki ovat yksilöitä. Tilaisuudessa keskustelu virisi vilkkaana. sekä Mari Nykänen Pelastakaa Lapset ry:n Tuulta Purjeisiin toiminnasta. Kevään aikana järjestetään vielä koulutuspäivä, jonka aiheena on ADHD-aikuiset. Kahvin jälkeen jatkettiin vertaistuesta, keskusteltiin sopeutumisvalmennuskursseista, kuinka niille haetaan, ja mistä saa tietoa sekä apua hakemuksien tekoon. Lääkityksestä oli myös keskustelua ja todettiin senkin olevan yksilöllistä. Lisätietoja yhdistyksen toiminnasta löytyy tämän lehden sivulta 23. Itse kerroin yhdistyksemme toiminnasta, sekä vertaisryhmästämme. Illan onnistumisesta vastasivat Hanna Nieminen (joka organisoi tapaamisen) 12 Pieksämäelle perustettiin ADHDaikuisten vertaistukiryhmä. Ensimmäinen kokoontuminen oli 13.2.2008 klo 17.30. Tervetuloa mukaan toimintaan! Teksti: Rauno Veijanen puheenjohtaja Etelä-Savon ADHD-, autismi-, ja dysfasiayhdistys ry 2007 Philips Nordic Prize -palkinto Palkittujen suomalaistutkijoiden kehittämä menetelmä auttaa lapsia oppimisvaikeuksissa johtaa menetelmän kehittänyttä tutkimusryhmää Helsingin yliopistossa. Lukihäiriöstä ja muista keskushermoston toiminnanhäiriöistä kärsivät lapset hyötyvät uudesta aivotutkimusmenetelmästä. Lapsille esitetään erilaisia ääniä samalla, kun aivojen aktiivisuutta mitataan aivosähkökäyrän avulla. Tällä tavalla pystytään sekä tunnistamaan heikentyneet toiminnot että nähdään, kuinka aivotoiminta tehostuu harjoituksen jälkeen. Menetelmän kehittäneet suomalaiset tutkijat saivat vuoden 2007 Philips Nordic Prize -palkinnon saavutuksistaan. MMN:n avulla tutkitaan aivojen toimintoja, jotka vaikuttavat oppimisvaikeuksien syntymiseen, esim. lukihäiriö. Sen avulla selvitetään, millaisia kuulo- tai puhevaikeuksia lapsella on ja kuinka aivojen toiminta paranee hoitojen myötä. Menetelmää kutsutaan nimellä MMN, ”mismatch-negativity”, ja sitä voidaan käyttää sekä havaintohäiriöiden arviointiin että oppimisvaikeuksista kärsivien lasten kuntoutumisen seurantaan. MMN-menetelmän on luonut professori Risto Näätänen ja sen sovelluksia on kehittänyt professori Teija Kujala, joka myös – MMN auttaa tunnistamaan häiriintyneet kuulo- ja kielelliset prosessit jo hyvissä ajoin, joten hoito olisi mahdollista aloittaa jo ennen kouluikää, sanoo professori Teija Kujala. Philipsin palkinto helpottaa meitä jatkamaan työtämme lasten oppimisvaikeuksien ehkäisemiseksi tai ainakin niiden minimoimiseksi. Alueen pioneeri professori Risto Näätänen on löytänyt MMN-ilmiön ja luonut menetelmän perusteet. Menetelmää voidaan soveltaa myös hyvin pieniin lapsiin, jopa vauvoihin, koska testattavan henkilön ei tarvitse osallistua testiin aktiivisesti. Risto Näätänen, Åke Strömberg (CEO Philips Nordic ) ja Teija Kujala Philipsin kuvapankki Poikkeava äänikäsitys Professori Teija Kujala on käyttänyt MMN-menetelmää kliinisessä tutkimuksessa sekä edelleen kehittänyt menetelmää. Hänen tutkimuksensa ovat muun muassa osoittaneet, että audiovisuaaliset harjoitukset ilman kielellistä osaa (tietokonepelit, jotka yhdistävät ääntä, värejä ja muotoja mutta eivät sisällä sanoja) parantavat lukihäiriöstä kärsivien lasten lukutaitoa. Positiiviset muutokset näkyvät aivojen kasvaneena MMN-reaktiona. Tämän perusteella on päätelty, että lukihäiriö on ainakin osaksi yhteydessä äänen puutteelliseen havaitsemiseen. Palkinnonjakotilaisuus Lundissa 50 000 euron suuruinen palkinto jaettiin perjantaina 11. tammikuuta lasten puhehäiriöihin liittyvän symposiumin yhteydessä pidettävässä seremoniassa. Tilaisuuden järjesti Lundin yliopiston logopedian, foniatrian ja audiologian laitos. Palkinnon jakoi professori Bo Ahrén, lääketieteellisen tiedekunnan dekaani. Viides kerta peräkkäin Philipsin pohjoismainen tutkimuspalkinto perustettiin vuonna 2003 ja se jaettiin tänä vuonna viidennen kerran. Palkinnon kautta Philips haluaa lisätä tietoisuutta lasten neuropsykiatrisista toimintahäiriöistä, häiriöiden syntymisestä ja sairastuneiden lasten elämänlaadun paranemisesta. Philips tiedote 11.1.2008 13 2 /2008 Oulussa otettu käyttöön liikunta-avustajakortti Oulun kaupungin liikuntavirastossa on otettu käyttöön 14.1.2008 alkaen liikunta-avustajakortti, joka oikeuttaa oululaisen erityistukea tarvitsevan henkilön avustajan maksuttoman sisäänpääsyn Oulun kaupungin liikuntapaikoille. Nyt käyttöön tuleva kortti yhtenäistää käytäntöä avustajan tarpeesta ja huomioi entistä paremmin asiakaslähtöisyyden ja inhimillisyyden näkökulman. Tähän asti liikunta-avustajan tarpeen arviointi on perustunut pääosin liikuntapaikkojen palvelupisteiden henkilökunnan arvioon ja kokemukseen. Liikunta-avustajakortin myötä oululaisella vammaisella tai pitkäaikaissairaalla henkilöllä on oikeus avustajan maksuttomaan sisäänpääsyyn koskien Oulun liikuntatoimen ylläpitämiä liikuntapaikkoja, mikäli hänellä on henkilökohtaisen avustajan tarve. Pitkä- 2 /2008 aikaissairaiden henkilöiden osalta liikuntaavustajakortti edellyttää sellaisen pitkäaikaissairauden olemassaoloa, jossa toimintakyky on alentunut niin paljon, että se edellyttää avustajaa. Avustajan tarpeen määrittää kuntoutuspalvelu- tai terveydenhuoltohenkilöstö. Niillä näkövammaisilla henkilöillä, joilla on olemassa näkövammakortti, kortti toimii todisteena avustajan tarpeesta. Avustajakorttia esittämällä vammainen tai pitkäaikaissairas henkilö todistaa oikeutensa avustajan tarpeeseen. Liikunta-avustajakortin saaminen edellyttää kuntoutussuunnitelman olemassaoloa sekä kuntoutuspalvelu- tai terveydenhuoltohenkilöstön toteamaa tarvetta avustajalle. Kuntoutussuunnitelma ei saa olla yli 1 v vanha. Kuntoutussuunnitelmassa ei tarvitse ilmetä liikunnan tarvetta. Liikunta-avustaja-korttia näyttämällä avustaja pääsee maksutta seuraaviin Oulun kaupungin hallinnoimiin liikuntapaikkoihin: Oulun uimahalli ja kuntosali, Raatin uimahalli ja kuntosali, Ouluhalli, Oulun urheilutalo, Linnanmaan liikuntahalli, Värtön liikuntahal- 14 li ja muihin liikuntaviraston erikseen sopimiin liikuntatiloihin. Maksuton liikunta-avustajakortti on voimassa kolme vuotta. Siirtymäaika kortin käyttöön on toukokuun loppuun 2008 saakka, jonka jälkeen ilman liikuntaavustajakorttia vammainen henkilö ei saa avustajaa maksutta mukaansa Oulun kaupungin liikuntapaikkoihin. Vammainen tai pitkäaikaissairas oululainen henkilö anoo liikunta-avustajakorttia itselleen hakukaavakkeella, joita on saatavana sekä netissä että myös liikuntavirastosta. Kortit anotaan ja lisätietoja kortista saa Oulun kaupungin liikuntavirastosta seuraavilta henkilöiltä: erityisliikunnanohjaaja Virpi Rajala, p. 044 703 8042, [email protected] (aikuiset ja ikääntyneet), liikuntasihteeri Tiina Pekkala, p. 044 703 6600, [email protected] (lapset ja nuoret). Lisäksi helmikuun 2008 kaikkina keskiviikkoina klo 16 -17 ovat asiantuntijat opastamassa ja myöntämässä avustajakortteja ilman erillistä ajanvarausta Oulun uimahallin liikuntaneuvontatiloissa. Muina aikoina on suotavaa, että aika kortin noutamiseen varattaisiin ennakkoon Virpi Rajalalta tai Tiina Pekkalalta. Teksti: Helena Bräysy ts. aluesihteeri ADHD-liitto ry TARKKAVAISUUSHÄIRIÖISTEN JA YLIVILKKAIDEN LASTEN VANHEMPIEN VERTAISTUKIRYHMÄ KÄYNNISTETTY RAAHESSA Lapsen tarkkaavaisuus ja/ tai ylivilkkaus aiheuttaa haasteita sekä lapsen että koko perheen elämään. Vanhemmat ovat kasvatustehtävässään monesti lujilla. Tähän vaikuttaa mm. epätietoisuus, kun vanhemmat kokevat, että lapsi toimii olennaisesti toisella tavalla kuin muut, mutta ei ole tietoa mistä kiikastaa. Toisaalta voimavarat ovat vanhemmilla usein vähissä näiden oireiden mukanaan tuomien arjen haasteiden vuoksi. Vanhemmat kokevat usein olevansa näiden asioiden kanssa yksin ja arjen haasteellisuus vie voimia niin, että vertaistuen hakeminen voi tuntua ylivoimaiselta. Pohjois-Suomessa vertaistukiryhmiä on vähän johtuen varmasti osittain harvasta asutuksesta ja pitkistä matkoista. Joskus voimia ja mahdollisuus vertaistukiryhmään lähtemiseen kuitenkin löytyy. Tänä keväänä on saatu uusi Oulun ADHDyhdistyksen alainen tarkkaavaisuushäiriöisten ja ylivilkkaiden lasten vanhempien vertaistukiryhmä käynnistymään Raaheen. Puuhanaisena asiassa ovat olleet kyseisen vertaistukiryhmän vetäjät Sari Niemelä ja Eija Riekki. Niemelä ja Riekki ovat toimineet asuinalueellaan aktiivisesti lasten tapahtumien järjestäjinä jo pitkään. Vanhempien vertaistukiryhmän perustamisen idea on Niemelän mukaan syntynyt oman kokemuksen ja tarpeen myötä. Hänellä on ylivilkas lapsi ja hän olisi tarvinnut aikaisemmassa vaiheessa kipeästi vertaistukea, mutta silloin ei Raahessa ollut minkäänlaista vertaistukea saatavilla, ja kaikkea muutakin apua oli ollut vaikeaa saada. Nyt elämän tasoittumisen myötä omat voimavarat ovat palanneet ja siten vertaistukiryhmän vetämiseen on mahdollisuus. Vertaistukiryhmän käynnistäminen vaatii hieman alustavia toimia. Vertaistukiryhmän vetäjän koulutuksen suorittaminen on yksi niistä. Sekä Niemelä että Riekki ovat käyneet omin kustannuksin yksinhuoltajien vertaistukiryhmänvetäjäkoulutuksen ennen toiminnan aloittamista. Riekki on aikaisemmin työskennellyt koulunkäyntiavustajana ja toimii nyt yksityisenä perhepäivähoitajana. Hän on perehtynyt erityislasten hoitoon ja haasteisiin myös opintojen ja työnsä kautta. ADHD-liitto järjestää kerran vuodessa vertaistukiryhmän vetäjän koulutuksen, joka on viikonlopun mittainen. Koulutukseen voivat hakea liiton jäsenyhdistyksiin kuuluvat henkilöt. Paikkoja koulutukseen on rajallisesti. Seuraava vertaistukivetäjän koulutus on 13.- 14.9.2008. Koulutus on osallistujille maksuton ja matkakorvaus maksetaan edullisimman kulkuneuvon taksan mukaisesti. Raahen vertaistukiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran 6.2.08 klo 18.00 -19.30 Ollin ja Saaran tuvalla Ollinsaaressa, Ollinkehä 2. Mukana oli Raahen seudulta ja lähikunnista kaikkiaan viisi äitiä, yksi isä, vetäjät ja Pohjois-Suomen aluesihteeri Helena Bräysy. Keskustelua käytiin kahvikupposen ääressä vilkkaasti ja kokemuksia vaihdettiin. Ryhmään voi tulla mukaan myöhemminkin ja seuraava tapaaminen on sovittu tapahtuvaksi 19.3.2008 Ollin ja Saaran tuvalla, Ollinkehä 2 Ollinsaaressa klo 18.00 -20.00. 15 Toimintaa (luentopyyntöjä, tapahtumia, yms.) suunnitellaan kevään mittaa yhdessä, kunhan ensin ryhmäläiset ovat tutustuneet toisiinsa. Niemelä ja Riekki toivottavat vertaistukiryhmään tervetulleeksi kaikki, jotka uskovat lapsensa kärsivän tarkkaavaisuushäiriöstä ja/ tai ylivilkkaudesta, lääkärintodistusta ei tarvita. He toivovat, että vertaistukiryhmästä löytyy vanhemmille apua ja tukea jaksamiseen. Jatkossa suunnitellaan järjestettäväksi maksuton lastenhoito samaan aikaan kerhotiloissa, jotta molemmilla vanhemmilla olisi mahdollisuus osallistua ryhmään, jos he niin toivovat. Tällä hetkellä ei ole mahdollisuutta ottaa toiminta-ajaksi vakuutusta, joten jos vanhemmat tuovat vertaistukiryhmän ajaksi lapsen hoitoon, lapsella tulisi olla oma vakuutus. Mikäli lapsenhoidolle on tarvetta, pyytävät Niemelä ja Riekki vanhempia ilmoittamaan lapsimäärän, jotta hoitajia ja toimintamateriaalia osataan varata riittävä määrä. Raahen ensimmäisessä vanhempien vertaistukiryhmän tapaamisessa vanhemmilla riitti puhuttavaa vielä varsinaisen tapaamisajan jälkeenkin. Keskusteluja oli jatkettu pihalla vielä pitkään. Ryhmäläiset vaihtoivat sähköpostiosoitteita ja yhteystietoja, joten kuulumisia voidaan vaihta tapaamisten välilläkin, jos siihen on tarvetta. Teksti: Helena Bräysy ts. aluesihteeri ADHD-liitto ry 2 /2008 ADHD:n kumppanina; muutamia omia kokemuksiani matkan varrelta ADHD-piirteinen ihminen on vahvasti sidottu ympäristön ärsykkeisiin. Hän havaitsee jotakin, mitä pitäisi tehdä ja ärsyke toisensa jälkeen tempaisee hänet johonkin eri toimintaan. Hänen aivonsa poimivat ympäristöärsykkeen toisensa jälkeen ja toiminta muuttuu täysin alkuperäisestä tavoitteesta ja lopulta se, mitä piti tehdä jää kesken tai toteuttamatta. Tämä on yksi niistä asioista, jotka saavat kiehumaan kiukusta, kunnes ymmärtää, mistä on kyse. ADHD:ta voi auttaa muistuttamalla alkuperäisestä tehtävästä ja tämä tuo helpotuksen toiminnanohjaukseen, mikäli ADHD ottaa neuvot vastaan. Tässä olen itse havainnut toimivan parhaiten mahdollisimman neutraalin muistutuksen. Jos äänessäni on ollut hiukankin kärsimättömyyttä, on muistuttaminen saanut aikaan kiukkuisen äyskähdyksen mieheni taholta. Jos taas olen huokaissut hiemankaan epätoivoisesti, on toinen alkanut pyydellä anteeksi kyvyttömyyttään toimia. Siis kerrasta toiseen ohimennen pieniä muistutuksia ilman tunteita; tämä on pelastanut monta toimintaa kohti päämäärää ja auttanut saamaan tehtävän loppuun. Ympäristön ärsykkeiden käsittely vie paljon energiaa, mikä heikentää kykyä suunnitella asioita ennakkoon. Suurin osa kapasiteetista on sidottu juuri sillä hetkellä tapahtuvaan. Puolisona ADHD:n impulsiivisuus voi olla sekä rikkaus että rasite. Rasite siinä, että pitkän tähtäimen tarkkoja suunnitelmia on usein vaikea tehdä yhdessä. Rikkaus siinä, että saat elää jännittävää yllätysten täyttämää elämää. Kannattaa käydä keskusteluja ADHD-puolison kanssa ja selvittää eroavaisuuksianne suunnitelmallisuu2 /2008 dessa. ADHD voi oppia tekemään suunnitelmia jonkin verran ja mikäli itse olet kaiken ennakkoon suunnitteleva, voit opetella hieman spontaanimmaksi. Todellisuus on kuitenkin raaka; Jos puoliso on erittäin impulsiivinen eikä kykene suunnittelemaan muutamaa hetkeä pitemmälle ja sinä kaipaat kaiken hyvissä ajoin tarkalleen suunniteltuna, ei suhde tule alkuhuuman jälkeen toimimaan. Minulla on ollut sikäli onnea, että olen itsekin monessa asiassa nopean toiminnan ihminen ja nautin yllätyksistä. Toisaalta tietyt asiat, jotka pitää olla etukäteen suunniteltuja, olen voinut pitää. ADHD-puolisoni on ollut paras mahdollinen kumppani suunnittelu- ja ideointivaiheessa ja minä olen huolehtinut pitkäjänteisestä toteuttamisvaiheesta. Tämä on toimiva malli ja silloin kumpikin on pystynyt toimimaan omalla osaamisalueellaan parhaiten. ADHD:lla aivojen aktivaatiotaso on matalalla juuri niillä alueilla, mitä kaivataan työmuistin toimintaan. Vaikka toistat useita kertoja saman asia, kysyy toinen jonkun ajan kuluttua, mitä olet sanonut. Tai väittää hetken kuluttua, että hän ei ole koskaan kuullutkaan asiasta. Tästä tietenkin on seurauksena se, että useat arkiset asiat unohtuvat. ADHD voi muistaa, että hänen piti käydä työpäivän jälkeen jossakin, mutta hänellä ei ole aavistustakaan oliko se kauppa vai jokin muu asia, mikä piti hoitaa. Muistilappu on tietenkin jäänyt kotiin. Muistia voi parantaa muutamalla keinolla. Kun haluan varmistaa, että mieheni varmasti muistaa jonkin asian, kerron asiasta jossakin hyvin aktiivisessa tilanteessa eli silloin, kun hän ajaa autoa tai olemme tekemässä 16 yhdessä jotakin. Siis konkreettisesti varmistan toiminnan kautta, että aivojen aktivaatiotaso on mahdollisimman korkealla, jolloin muistiin painaminen on helpompaa. Lisäksi tietenkin varmistan häneltä asian. Todellisuus ei kuitenkaan mene aivan näin; vaikka asia olisi painettu muistiin, on tärkeitä asioita muistutettava vielä juuri ennen kuin niiden on määrä tapahtua. Muistuttaja voi olla kännykän toiminto tai minun puhelinsoittoni, tekstiviesti tai sähköposti. Tämän voi sopia pysyväksi toimintamalliksi, jolloin se toimii kaikkein parhaiten. Minun osani puolisona on siis toimia ulkoisena muistuttajana ja sen roolin mieltäminen helpottaa siinä, että ei pyri pois siitä tehtävästä nalkuttamalla ”etkö sinä vieläkään…”. Tilanne ei tule muuttumaan vuosienkaan harjoittelulla. Parisuhteessa tulee väistämättä tilanteita, joissa miettii, miksi minä joudun aina ottamaan vastuun kaikesta. Jos tuon tunteen päästää valloilleen, ei suhde tunnu enää tasavertaiselta ja johtaa yhteenottoihin. Jos ymmärtää, että kummallakin on omat erityiset piirteensä, ei moni asia tunnukaan enää rasitteelta, vaan huomaa pystyvänsä olemaan ja erityisesti saavansa olla aivan oma itsensä, myös ADHD:n rinnalla. Ja kumpikin voi halutessaan oppia hieman enemmän toista huomioivaksi. Teksti: Anne Lehtokoski ADHD-coach, psykologi 17 2 /2008 Toimintaympäristö muuttuu – NV-aluetyö Pohjois-Suomen neurologisten vammaisjärjestöjen (NV) aluetyöntekijät kokoontuivat 11 hengen voimin Utajärvelle Merilän kartanoon NV-aluetyön kehittämispäiville 29.–30.1.08. Paikalla olivat pohjoisen aluetyöntekijät ADHD-liitosta, Autismi- ja Aspergerliitosta, Aivohalvaus- ja dysfasialiitosta (kaksi edustajaa), Aivovammaliitosta, Alzheimer-keskusliitosta, CP-liitosta, Epilepsialiitosta, Lihastautiliitosta, MS-liitosta ja Parkinsonliitosta. Idyllisestä maalaisympäristöstä huolimatta tilaisuuden tekniikkapuoli pystyttiin hoitamaan modernein välinein. Tietokoneen ja videotykin aluetyöntekijät toivat mukanaan paikalle. Tavoitteena oli käydä läpi PohjoisSuomen neurologisten vammaisjärjestöjen yhteistyön nykytilaa ja miettiä yhdessä, vastaako se tämänhetkisiä tarpeita. Kehittämispäivien aikana saatettiin käyntiin Pohjois-Suomen neurologista yhteistoimintaa ohjaavien pelisääntöjen päivittäminen. Päivien aikana puntaroimme nykyisiä toimintamuotoja ja käytäntöjä sekä mietimme, millä tavoin tehdä neurologista yhteistyöstä tehokkaasti muuttuvassa Pohjois-Suomessa. Kehittämistyöhön virittäydyimme kouluttaja (perheterapeutti, työnohjaaja) Sirpa Kontulaisen luennolla sekä toiminnallisella harjoituksella toisen ja itsen kuulemisesta. Pohdimme kuinka edetä syy-seuraussuhteiden tarkastelusta vaihtoehtojen luomiseen ja kuinka tukea toista luottamaan omaan asiantuntijuuteensa asiassaan. Kaiken perusta on, että henkilö kokee tulleensa kuulluksi. Kontulainen totesi, että kuunnellessamme emme vain kuuntele toisen 2 /2008 ihmisen tarinaa vaan samanaikaisesti perinteinen järjestötoiminta ei ihmisiä käymme sisäistä keskustelua siitä useinkaan enää puhuttele. Järjestöille miten asia meitä itseämme koskettaa. tärkeiden asioiden esille tuominen Kontulainen siteerasi FT Pirjo mediankin välityksellä on vaikeutunut. Keskitaloa, joka on aloittanut väitös- Hyvinä ja toimivina käytäntöinä kirjansa sanoin ”meidän pitää puhua voitaneen kuitenkin nähdä ennakoiva tietääksemme mitä ajattelemme”. edunvalvonta yhteistyössä eri tahojen Usein onkin niin, että vasta ääneen kanssa ja vastuun jakaminen alueellausuttuna jonkin asian laatu tai lisesta järjestötyöstä neurologisten mittasuhteet tai jopa mielipiteemme vammaisjärjestöjen kesken. Yksittäissiitä selviää meille. Tiiviin tenkin tapahtumien on puolitoistatuntisen nähty luoneen pohaikana pohdimme jaa yhteistyölle “Voimavaroja vapaakuinka muokata ehtoistoimintaan on ihmis- eri tahojen omaa tai asiakkanssa. Toki kaan asennetta ten nykyään vaikea löytää ja kehittämisen haasteellisia ta- perinteinen järjestötoiminta varaa edelleen pahtumia tai asioita olisi esimerkiksi ei ihmisiä useinkaan kohtaan niin, että ne vastuunjaossa. enää puhuttele.“ saataisiin asettumaan Näistä käytänteistä oikeisiin mittasuhteisiin ja ei ole tutkittua palautetta hallittavammiksi. Pohdimme myös olemassa, mutta työntekijöiden omat miten arvioida asioiden merkittävyyttä kokemukset sekä jäsenten ja yhteisja vaikutusmahdollisuuksiamme niihin. työtahojen kertoma niitä näyttäisivät tukevan. Väyrynen haastoi meitä muita osanottajia pohtimaan mitä Roikummeko olemme saavuttaneet, mihin ja missä peräkoukussa vai olemme vaikuttaneet, mitä on istummeko ratin takana? muuttunut yhteisen toimintamme ansiosta ja mikä on yhteisemme Kehittämispäivä jatkui lyhyen orien- työmme tavoite ja lähtökohta? taation jälkeen historiakatsauksella ”neurologisten vammaisjärjestöjen Voimaantumista yhteistyön historian havinaa” Epilepsialiiton Pohjois-Suomen pitkän luonnossa linjan aluesihteerin Elsa Väyrysen kertomana. Hän kertoi kokemuksia Kehittämispäivien aikana Aivohalsekä käytänteitä vuosien varrelta vaus- ja dysfasialiiton aluetyöntekijä neurologisesta yhteistyöstä Pohjois- Risto Lappalainen kertoi solukuSuomessa menneinä vuosina, edun- toiminnasta eli soveltavasta luontokunvalvonnasta, vaikuttamisesta, tiedotta- toutuksesta, joka on yksi neurolomisesta, kunta- ja sairaalayhteistyöstä. gisten vammaisjärjestöjen yhteistyön muoto. Kaikki neurologiset vammaisVäyrynen totesi toimintaympäristön järjestöt eivät tällä hetkellä ole näissä muuttuneen ajan saatossa. Yhteis- toiminnoissa aktiivisesti mukana. kuntamme ja eritoten työelämän Solukun avainsanoja ovat biopsykosomuutos vaativampaan suuntaan on siaalinen toimintakyky, elämyspedavaikuttanut myös järjestötoimintaan. goginen oppiminen, osallisuus, Voimavaroja vapaaehtoistoimintaan vertaistuki, esteettömyys ja toiminnan on ihmisten nykyään vaikea löytää ja turvallisuus. Useimmat näistä avain18 kehittyy muutoksen virrassa sanoista pätevät myös järjestötoimintaan ja mm. sen puitteissa järjestettyyn vertaistukitoimintaan. Ihminen on moniulotteinen biopsykososiaalinen kokonaisuus, jonka toimintaa rajoittavia tekijöitä voi olla millä tahansa näistä kolmesta alueesta. Nämä rajoitteet puolestaan voivat vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti ihmisen elämään ja toimintakykyyn elämän eri osaalueilla. Souluku- toiminnassa pyritään vaikuttamaan näihin rajoitteisiin elämyspedagogisen oppimisen kautta siten, että prosessi käynnistyy ryhmässä toiminnasta, josta saatuja kokemuksia käsittelemällä henkilö saa uusia oivalluksia itsestään ja mahdollisuuksistaan. Henkilö kokeilee uutta ja saa siitä palautteen. Tällä tavalla henkilön saamat uudet myönteiset kokemukset voivat Lappalaisen mukaan siirtyä myös muille elämän osa-alueille ja aikaansaada muutoksia kohti mielekkäämpää elämää. Kehittämistyö vei aikamme siinä määrin, että suunnitelmista poiketen emme ehtineet pitää ohjelmaan suunniteltua omaa liikuntatuokiotamme kehittämispäivän lomassa. Alueellisen NV-toiminnan kehittämistä PohjoisSuomessa Pohjois-Suomen neurologisten vammaisjärjestöjen aluetyöntekijät pohtivat keskinäisen yhteistyönsä tavoitteita, visiota, keinoja tavoitteiden saavuttamiseen ja toiminnan arviointia learning Cafe-menetelmällä. Aluetyöntekijät jakautuivat 3-4 hengen ryhmiin, jotka kiersivät edellä mainittujen aiheiden parissa viipyen kunkin aiheen äärellä n.12 minuuttia ideoiden aiheen sisältöä. Lopuksi aiheista kertyneet asiasisällöt kirjattiin ja niitä käsiteltiin yhteisesti sekä sovittiin toimenpiteistä ja vastuuhenkiöistä. Kehittämispäivien aikana toimintamme tulevaisuuden tavoitteeksi kiteytyi ihmisten tukeminen kohti mahdollisimman hyvää vointia ja osallistumista, mahdollisuuteen elää hyvää elämään omassa yhteisössään sekä erilaisuuden hyväksymiseen. Tavoitteena on, että neurologisten vammaisjärjestöjen yhteistyö on resursseja (sekä järjestön että yhteistyötahon) säästävä väline tähän - ei itsetarkoitus. Motoksi nousi Parkinsonyhdistyksen puheenjohtaja Timo Korvan lausahdus Syötteellä 6.10.07: ”Soololaulullakin pärjää, mutta kuorolaulu kuuluu kauemmaksi!” Visiomme kymmenen vuoden päähän on, että silloin NV-yhteistyö on tunnettua ja arvostettua, määrätietoista ja johdonmukaista PohjoisSuomessa. Eri toimijoiden erityisosaaminen on mahdollisimman tehokkaassa käytössä ja asiakaskunta toiminnassa aktiivisesti mukana. Tavoitteenamme on kehittää tuotteistettuja palveluita kuten koulutuspaketteja, joille jo nyt näyttäisi olevan kysyntää. Koulutuspaketin kokoaminen aloitetaan kartoittamalla tietoja jäsenjärjestöjen alueellisista toimintaedellytyksistä. Sovimme myös työryhmän kokoamaan tietoa aluetyöntekijöiden osaamisalueista, jotta ne saataisiin tehokkaaseen käyttöön. Aikaisempia yhteistyötahoja kartoitettiin ja ideoitiin uusia. Yhteistyötä eri tahojen kanssa pohdittiin. Mikäli joku uusi yhteinen toimintamuoto saataisiin kehitettyä, pohdittiin myös kääntymistä esimerkiksi säätiöiden puoleen. 19 Keinoina näimme yhteisten näkemysten suunnan tarkastamisen sovituin väliajoin, jotta varmasti toimimme samansuuntaisesti ja samaa tavoitetta kohti. Aluetyöntekijöistä koottu työryhmä tarkentaa pelisäännöt sovitun mukaisiksi. Painopistealueita tulemme jatkossa suunnittelemaan toiminnan tehostamiseksi. Arvokeskustelua halutaan jatkossa, seuraavilla kehittämispäivillä vuoden kuluttua, käydä sekä työntekijöiden kesken että yhteisesti liittojen toiminnanjohtajien kanssa. Arvioinnin toteuttamisessa onkin kovasti haastetta. Selvittelemme itse kunkin järjestön palautteen keruumenetelmiä ja kokoamme niistä tarkoitukseen sopivia malleja neurologisten vammaisjärjestöjen yhteiskäyttöön. Sähköistä palautetta voisi käyttää esimerkiksi kuntakäyntien jälkeen ilmoittautumisessa kerättyjen sähköpostiosoitteiden kautta. Laajamittaisemmin toiminnan arviointia voisi tarjota myös jonkun oppilaitoksen opiskelijoiden tehtäväksi. Kehittämispäivät päättyivät aikanaan ja konkreettisesti koimme, että kehittämistyö on hidasta yhdessä puurtamista. Muutosta ei saada aikaan nopeasti ja tietoisesti halutaankin edetä harkiten, jotta mahdolliset muutokset olisivat perusteltuja ja turhalta työltä vältyttäisiin. Ilahduttavaa oli, että keskustelua käytiin vilkkaasti ja vastuunkantajia eri tehtäviin joukosta löytyi. Teksti: Helena Bräysy ts. aluesihteeri ADHD-liitto ry 2 /2008 Liity yhdistykseen jäseneksi JÄSENYHDISTYKSET www.adhd-liitto.fi ELLA ry Loimaa ja lähikunnat Paula Kulmala puh. (02) 7641 962 [email protected] Hymy ry, Kanta-Hämeen Asperger-, autismi-, dysfasiaja ADHD-yhdistys Seuraa tapahtumia nettisivuilta www.adhd-liitto.fi/ella.htm Sari Tuominen, puh. 040 7199 134 [email protected] www.htk.fi/public/hymy/ Seuraa tapahtumia nettisivuilta www.htk.fi/public/hymy/ Itä-Savon Puatti ry - Lisätietoja kevätkauden ohjelmasta saat jäsenkirjeestä ja paikallislehtien yhdistyspalstoilta. Voit lähettää kysymyksiä ja kommentteja yhdistyksen sähköpostiin [email protected]. Jos haluat ottaa yhteyttä puhelimitse, soita pj Saku Linnamurrolle p. 045-7881 0612 tai Sointu Kumpulaiselle p. 040-5389 896. Jäsenrekisteriä ylläpitää ja osoitteenmuutostietoja ottaa vastaan Tiina Pulkkinen p. 040-7322 355, s-posti [email protected]. pj Saku Linnamurto puh. 045 7881 0612 [email protected] tai [email protected] - Lasten ja vanhempien sporttikerho jatkuu Sln:n srk-keskuksen liikuntasalissa (Kirkkok. 17). Sunnuntaisin kello 16-17 kokoontuville liikuntavuoroille mahtuu mukaan uusiakin perheitä. Tervetuloa! Kymenlaakson autismi-, asperger-, dysfasia- ja ADHD-yhdistys AADA ry Leena Dromberg puh. 045 121 9331 [email protected] www.kymenlaaksonaada.org - Autisti-, asperger-, adhd-, dysfasia- ja tourettelasten vanhemmille ja läheisille tarkoitettu ryhmä kokoontuu Mahdollisuuksien talossa, Kotkassa (Kymenlaaksonkatu 20 D, 2 krs) maanantaisin klo 18- Lahden seudun ADHD-yhdistys ry Riitta Virtanen puh. 040 415 0084 [email protected] - Vanhempien vertaistukiryhmä kokoontuu toukokuulle asti aina kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona Lahden Invakeskuksen salissa klo 18-20 2 /2008 20. Kevään kokoontumispäivät ovat: 7.4. ja 5.5. - Sunnuntaisin klo 16-18 Korttelikoti Naapurissa, Satamakatu 4, Kotka (nelosteatterin talo) kokoontuu vertaistukiryhmä nuorille ja aikuisille, joilla on jokin neurologinen diagnoosi tai piirteitä yhdestä tai useammasta, tai arvelee itse että diagnoosi olisi paikallaan. Kevään kokoontumisajat: 16.3., 20.4., 18.5. - Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidetään Ravintola Martinassa (Hämeenkatu 26 A, 3.krs). Keskustelemme ja vaihdamme kuulumisia kahvikupposen äärellä. Useimmiten keskustelua alustamassa on joku asiantuntija. Voit tulla mukaan silloin kun sinulle itsellesi parhaiten sopii. ke 2.4. Erilaisia liikuntamuotoja. ke 7.5. Kuntoutusohjaaja Helena Kaski Päijät-Hämeen keskussairaalasta vierailee kertomassa lastenneurologian kuulumisia 22 (Karhulan tori) 11.3. klo 18.00. - Lauantaina 5.4. teemme retken tiedekeskus Heurekaan. Retken hinta Aadan jäseniltä (myös perheenjäseniltä): Lapset alle 6 v. ilmaiseksi, 6-15 v. 15 €, aikuiset 25€. Matka maksetaan bussissa. Sitovat ilmoittautumiset 28.3. mennessä [email protected]. tai puhelimitse: 0451219331. Seuraa muita tapahtumia nettisivuilta www.kymenlaaksonaada.org - ADHD-nuorten vertaistukiryhmä kokoontuu suunnitelman mukaisesti. Tervetuloa mukaan toimintaan! Liity yhdistykseen jäseneksi JÄSENYHDISTYKSET Etelä-Savon ADHD-, autismija dysfasiayhdistys ry Maaliskuussa kokoontumiset poikkeuksellisesti 3. ja 31.3. Huhtikuussa ei ole tapaamista. Toukokuussa tapaaminen jälleen 5.5. • Tule mukaan isä-lapsi toimintaan miettimään yhdessä mitä mukavaa voisimme tehdä!! Mikkelissä on aloittanut toimintansa isä-lapsi ryhmä, joka toivottaa sinut tervetulleeksi mukaan kehittämään yhteistä tekemistä lastesi kanssa. Jos kiinnostuit aiheesta ota yhteyttä: Rauno Veijanen Puh. 0400-648 511, [email protected] tai Jarmo Romo Puh. 050-3725222, jarmo.romo @viola-vakivallastavapaaksi.fi. saan voimakkaasti neuropsykiatrisen valmennuksen tunnetuksi tekemiseen sekä jäsenistön että erityisesti päättäjien suuntaan. Samalla korostetaan, että kuntien pitäisi rohkeammin käyttää ostopalveluja asiakkaiden hoidossa – mutta varmistua samalla, että näin hankittavat palvelut ovat asiakkaan hoidon kannalta edistävimpiä. - Maaliskuun loppupuolella järjestetään Tukipilarissa perhehenkinen dysfasiailta, jossa on kaksi asiantuntijain alustusta dessä aloittaa lastenryhmä/hoitopaikka. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautumiset yhdistyksen sähköpostiin tai puhelimeen. - Tyttöjen vanhempien vertaistukiryhmä. Kokoontuu sunnuntaisin klo.1618. Lp. Tullinpuomissa Meilahdessa. - Tyttöjen oma vertaistukiryhmä (812v).Samaan aikaan kuin aikuisten ryhmä. Siru Putkonen puh. 050 4367 708, [email protected] - Espoon vanhempien vertaistukiryhmä. Tiistaisin klo 18.30 Nöykkiön lähipalvelu- sekä keskustelua. Alustusten pitäjät ja päivä selviävät myöhemmin. Niistä tiedotetaan helmikuun alussa tulevassa jäsenkirjeessä. Kannattaa seurata myös yhdistyksen nettisivuja osoitteessa: http://www.eijsveikeet.fi. - Eijsveikeet ry:n vuosikokous pidetään keskiviikkona 23. huhtikuuta 2008 Tukipilarissa. Esillä ovat sääntömääräiset asiat, tilinpäätös, toimintakertomus ja toimintasuunnitelma sekä puheenjohtajan ja hallituksen jäsenten valinta. keskuksessa, Oxfotintie 8. Tuula Kurki puh. 050 5689 098 tuula.kurki@ hotmail.com - Kontulan vanhempien vertaistukiryhmä. Joka kuukauden ensimmäinen maanantai klo 17.30 Kontulan asukastuvalla, Naapurintie 14. Satu Helistö puh. 041 5264 317, [email protected] - Hyvinkäällä kokoontuu vertaistukiryhmä ADHD-perheille noin kolmen viikon välein. Lisätietoja: miia.kiviranta@ pp.inet.fi tai 040 0929 264. - HELSINGIN vertaistukiryhmä kokoontuu tiistaisin Malmin toimintakeskusessa, kello 18 - 20. - TAMPEREEN vertaistukiryhmä kokoontuu Pellervontuvalla. Pellervonkatu 9:ssä (Domus) vuonna 2008 tammikuun lopusta kesäkuun alkuun joka toinen viikko keskiviikkoisin klo 17.30-20.00 (ovet suljetaan klo 18). Päivämäärät: 12.3.; 26.3; 9.4.; 23.4; 7.5.; 21.5. ja 4.6. Vt-vastaava Sirkka Keskinen Puh. 040 758 3310 - LAHDEN vertaistukiryhmä kokoontuu joka toinen torstai Harjula-keskuksessa, kello 18 - 20. Puheenjohtaja Rauno Veijanen puh. 0400 648 511 [email protected] Rauno Veijanen hoitaa yhdistyksen oppaisiin (mm. Palvelulabyrintin lukko aukeaa) liittyvät kyselyt ja tilaukset. • Vertaistukiryhmä aina joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 18-20. Tervetuloa mukaan. Maaherrankatu 36B, sisään talon kulmasta pihan puolelta. www.adhd-liitto.fi Pieksämäen Pelastakaa Lapset ry Tuulta purjeisiin - Erityislasten vanhempien vertaistukitoiminta Keskuskatu 14 B (2.krs) 76100 PIEKSÄMÄKI (015) 348 844, 0440 348 844 [email protected] Pohjois-Karjalan ADHD-yhdistys ry Kirsi Karvonen puh. (013) 226 643, 040 578 2511 [email protected] Pohjois-Savon neurologiset erityisvaikeudet ja autismikirjo-yhdistys Eijsveikeet ry Koljonniemenkatu 2, 2krs. 70100 Kuopio puh. 041 4369 950 [email protected] www.eijsveikeet.fi - Pohjois-Savon neurologiset erityisvaikeudet ja autismikirjoyhdistys Eijsveikeet ry keskittyy vuoden toiminnas- Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistys ry Puheenjohtaja Siru Putkonen Kaivohaankuja 2 P 65 00690 Helsinki puh.050 4367708 [email protected] Sihteeri/jäsenrekisterinhoitaja Tani Salomäki [email protected] - Perustamme uuden vertaistukiryhmän Vuosaareen. Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa. Aikuisten ryhmän yhtey- Suomen AD/HD-Aikuiset ry PL 118 00531 Helsinki [email protected] www.adhd-aikuiset.org Ritva Kohijoki, puheenjohtaja [email protected] Tommi Sirviö, varapuheenjohtaja [email protected] 050 53 27 999 Mikko Laine, tiedottaja 044 57 57 809 23 2 /2008 Liity yhdistykseen jäseneksi JÄSENYHDISTYKSET www.adhd-liitto.fi Varkauden Seudun Wamdy ry Osallistumismaksu 4€. Ilmoittautumiset 15.3.08 mennessä Anitalle puh 040 7328360 tai Johannalle puh 044-5561900. Toukokuu - Kevättempaus Kurolassa Lauantaina 3.5.08 klo 12 alkaen perhekori Adalmiinan alueella. Luvassa poniajelua, luontopolku, kilpailuja, makkaranpaistoa, kahvia, munkkeja, simaa, arpajaiset yms. Ilmoittautumiset 15.4.08 mennessä Anitalle 040 7328360 - Tykkimäki retki lauantaina 23.5.08 Lähtö klo 9.00 ja paluu noin klo 18.00. Hinta yli 120cm 30€ ja alle 120cm 25€, ilman ranneketta 7€. Ilmoittautumiset 1.5.08 mennessä Anitalle 040 7328360 -Huom! jäsenet joilla on käytössä sähköposti, niin ilmoittakaa se yhdistykselle. osoitteeseen v a r k a u d e n s e u d u n @ w a m d y. i n f o Yhdistyksen nettisivu www.wamdy.info Muista seurata Hyvät Uutiset lehden muistiota tai nettisivujamme niin saat tietoa muutoksista (autismi-, ADHD- ja dysfasiayhdistys) Anita Rikalainen, puh. 040 7328 360 [email protected] www.wamdy.info Maaliskuu - Sääntömääräinen vuosikokous 11.03.08 klo 18.30. Sampo pankin kokoustila, kauppakatu 48, Varkaus. Huhtikuu - Vertaistukea keilailun merkeissä 2.4.08 klo 18.00 Varkauden Keilahallissa. Äksyt ry Vappu Carlsson, jäsenvastaava [email protected] Klinefelter-, Jacobsin- ja XXX- oireyhtymän tukiyhdistys. Toimialueena koko maa. DyMA ry, Turun Seudun Dysfasia-, ADHD- ja Autismiyhdistys ry Kalevantie 25, 20520 TURKU Puh. 0400 347 385 (ma-to klo 10-12) [email protected], www.dyma.info DyMA tiedottaa toiminnastaan omilla kotisivuillaan ja jäsenkirjeellä 4/vuosi. • Harrastusryhmiin ilmoittautumiset toimistolle. Tarkemmat tiedot Dyman kotisivuilla. Keski-Suomen ADHD-yhdistys ry Tapani Salonen Puh. 050 526 0426 [email protected] jäsensihteeri, Katja Aappola-Lindström [email protected], 040 7034 073, Keski-Suomen ADHD-yhdistys ry Vapaudenkatu 4, 40100 JYVÄSKYLÄ http://personal.inet.fi/yhdistys/ksadhd - ADHD-lasten vanhempien ryhmä kokoontuu: 12.3.2008 Kumppanuustalolla kokoustila verkossa klo18.00-21.00 9.4.2008 Kumppanuustalolla kokoustila seitissä klo18.00-21.00 7.5.2008 Kumppanuustalolla kokoustila seitissä klo18.00-21.00 Keski-Pohjanmaan MBDyhdistys ry Jairi Palonen Tinkitie 23, 67900 KOKKOLA puh. (06) 822 7552, 040 573 0979 [email protected] 2 /2008 24 - ADHD-aikuisten ryhmä kokoontuu Vammaisneuvoston yhteiskäyttö toimistossa klo18.00-21.00: 18.3., 1.4., 15.4., 29.4., 13.5. ja 27.5. Liity yhdistykseen jäseneksi JÄSENYHDISTYKSET www.adhd-liitto.fi Pirkanmaan ADHD-yhdistys ry Merja Saartila Anttonintie 3, 33480 Ylöjärvi puh. 0400 485 824 [email protected] Samdy ry, Satakunnan autismiMBD- ja dysfasiayhdistys Saara Korkeamäki Valtakatu 7 C 36, 28100 PORI Toimisto avoinna sopimuksen mukaan. Puh. 044 3460 898 [email protected] http://kotisivu.dnainternet.net/su10/ - SAMDY ry:n sääntömääräinen vuosikokous ti 11.3. 2008 klo 18 toimiston kokoustilassa. - Vertaisperhekerho joka kk:n 1. sunnun- Vaasan MBD-yhdistys ry Johanna Sivula Puh. 040 8288 234 [email protected] - Yhdistyksen keskustelufoorumi Foorumilla jäsenet keskustelevat ja sopivat keskenään omia pieniä tapaamisiaan. Siellä on myös kalenteri, mistä löytyy yhdistyksen tapahtumat yms. Foorumi vaatii kirjautumisen ja yhdistyksen jäsenyyden, voi myös kirjautua, Oulun seudun ADHD-yhdistys ry Helena Pakkanen, puh. 040 833 4237, [email protected] - ERITYISLASTEN KERHO 10–16vuotiaille Kumppanuuskeskuksessa Isokatu 47:ssä klo 18-20. Tapaamiset: 13.3., 3.4. ja 8.5. Lisäinfoa ja ilmoittautumiset p. 040 833 4237. Samaan aikaan samassa paikassa kokoontuu vanhempien vertaistukiryhmä! Katso tietoa tapahtumista netistä www.adhd-liitto.fi/pirkanmaan.htm tai kysy tietoja osoitteesta [email protected]. tai OTSOLAN opistolla klo 15-17 Juhana Herttuankatu 16, Pori. Lastenhoito järjestetty. Lisät. samdy.ry@ dnainternet.net - Aikuisten erityislasten vanhempien vertaistukiryhmä SAMDY ry:n toimistolla seuraavan kerran torstaina 6.3. klo 18. Lisätietoja Saara 040-848 3414 tai [email protected]. - Kokemäki: Vertaisperhetapaamiset seurakunnan kerhotiloissa Maarianrinne 1, alakerta. Yhteyshenkilö outijuhela@ luukku.com puh. 0400-807171. - Rauma: ADD-aikuisten ja -nuorten vertaistukiryhmän tapaamiset Tulestuvalla (vanha meijeri) Isokatu 21. Lisät. Mira 044- 9922 165 - Kankaanpää: Vertaisperhetapaamiset joka kk:n viimeinen torstai Päiväkoti Impivaarassa, Joukasenkatu 37, Kankaanpää. Yhteyshenkilöt Minna Lehtinen [email protected] 050 3305068 ja Satu Holopainen [email protected] 040 575 2188. jos on aikeissa liittyä yhdistyksen jäseneksi. Kun haluat kirjautua, laita lyhyt kuvaus kuka olet ja miksi haluat jäsenyyden. http://groups.msn.com/ VaasanalueenADHD-perheet Vaasan aluekerho Pirjo Riitta Marttila, puh. 040 0201 962 Seinäjoen MBD-kerho Samu Karjanlahti, (aikuistukihenkilö) puh. 050 5213 702 Ähtärin ADHD-aluekerho Tuula Kuoppa, Puh. 040 5932 147 [email protected] - Seinäjoella alkavan vertaistukiryhmän tapaamisista ilmoitamme myöhemmin. - Aikuistenryhmä kokoontuu: 20.3., 17.4. ja 15.5. Kumppanuuskeskuksessa klo 18-20. - Siikalatvan ja Ylivieskan alueella toimiva ADHD-vertaistukiryhmä kokoontuu aina kuukauden viimeisenä maanantaina. Tapaamispaikka saattaa vaihdella. Yhteyshenkilönä toimii Orvokki Haarala puh. 045 1136 513. Kainuun ADHD-aluekerho Yhteyshenkilöt: Kajaanissa: Minna Heikkinen, p. 050 537 3267 Hyrynsalmella: Ulla Heikkinen, p. 044 345 7081 Kuhmossa ja Suomussalmella: Rauni Juntunen, p. 040 7102 581 www.adhd-liitto.fi 25 2 /2008 JÄSENYHDISTYKSEN KERTOMAA Mitä diagnoosin jälkeen – Ajatuksia suruprosessista Kieltäminen (Ei voi olla totta, että mä olen vammainen) Sari Solden on kirjassaan Women with Attention Deficit Disorder kuvannut ADHD-oireiden haltuunottoa elinikäiseksi prosessiksi, jonka viisi työkalua ovat lääkitys (myös liitännäisoireet), tiedon hankkiminen (kirjat, luennot, lehdet ja yhdistykset), tuki (vertaiset, tukihenkilöt ja ADHD-ohjaaja), strategiat (arjenja elämänhallinnan keinot) ja terapiat. Terapiat voivat olla yksilö- tai ryhmäterapioita. Häpeäntunteiden käsittely ja kommunikaatiotaitojen harjoittelu on erityisesti naisilla etusijalla. Masennus, itsetuntokysymykset ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat tulevat esille myös vertaistukiryhmissä. Suomessa ADHDaikuisille suositellaan neuropsykologista yksilö- tai ryhmäkuntoutusta ja tarvittaessa terapioita liitännäisoireiden hoitoon. elämässään. Näitä ovat struktuurin luominen arkeen, negatiivisista ihmissuhteista luopuminen ja minäkuvan uudelleen määrittely. Entisistä tavoista ei ole helppoa luopua ja uuden oppimisessa tarvitsee monasti tukea. Jotta ADHD-aikuinen selviäsi hyvin ADHD-oireidensa kanssa, hänen kannattaa Soldenin mukaan tehdä tiettyjä uudelleen järjestelyjä Sari Solden on jakanut diagnoosin jälkeisen suruprosessin vaiheet seuraavasti: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. 2 /2008 Kun aikuinen saa ADHD-diagnoosin, se on useimmiten helpotus. Elämässä on ollut monenlaista takkuamista ja diagnoosin löytyminen ja varmistuminen tuo helpotuksen, kun vaikeuksille löytyy selitys. Monilla tämä prosessi on kestänyt vuosia jopa vuosikymmeniä. ADHD-aikuinen on voinut jo lapsena tietää olevansa erilainen. Erilaisuuden syy vain on ollut epäselvä. Helpotuksen tunne ei välttämättä jatku kauaa, vaan jokainen käy omalla aikataulullaan lävitse suruprosessin vaiheita. Joku saattaa pitkäksikin aikaa juuttua johonkin vaiheeseen eikä pääse siitä eteenpäin. 28 Mikäli ADHD-henkilöllä on ollut paljon aikaa ennen diagnoosin saamista tutustua aiheeseen ja tutkiskella itseään, niin tämä vaihe voi mennä nopeasti ohi. Vaikeampaa se on niillä, jotka ovat saaneet diagnoosin mielestään ”liian nopeasti”. Lääkityksen aloittaminen heti ennen kuin on perehtynyt ADHD:n todelliseen olemukseen ja sen vaikutuksiin oman elämänsä hallinnassa, voi pitkittää tätä vaihetta. Monasti herää epäilys, onkohan kyse kuitenkaan ADHD:sta vai jostain muusta. Olenko sittenkin vain tyhmä, laiska ja vastuuton, kun en saa aikaiseksi? Olisiko syynä ”vain” masennus vai jokin muu mielenterveyden ongelma? ”Eihän minulla ole tuollaisia ongelmia kuin noilla toisilla vertaistukiryhmässä”, saattaa joku ajatella. ADHD-liitto kuuluu neurologisiin vammaisjärjestöihin. Joillekin sanasta vammainen muodostuu kynnyskysymys. Asiaa hävetään ja pelätään, että se vaikuttaa työssä menestymiseen tai työn saantiin, mikäli asia tulee ilmi. Tässä vaiheessa turvaudutaan esittelemään vain niitä ADHD:n positiivisia ominaisuuksia ja unohdetaan ne arjenhallintaa, yhteistyötä ja ihmissuhteita haittaavat vaikeudet, jonka vuoksi alun perin diagnoosia on lähdetty hakemaan. Moni saattaa ensi-innostuksessa lähteä mukaan vertaistoimintaan ja ADHD-yhdistyksiin, mutta lopettaa osallistumisen, kun alkaa etsiä syitä muualta tai pitkäjänteisyys ei riitä. Toinen saattaa unohtaa koko diagnoosin, kun elämässä tulee seesteisempi aika, mutta kohtaa sen taas, kun vaikeudet alkavat kasaantua. JÄSENYHDISTYKSEN KERTOMAA Vaikka itselläni oli suuri helpotus saada selvyys vaikeuksien syistä, niin aika ajoin heräsi epäily vertaisryhmissä käydessäni. En niinkään epäillyt diagnoosiin oikeellisuutta, vaan vaikeuksien astetta. Olin elämässäni selvinnyt monista tilanteista vertaisiani paremmin, joten mietin, olinko kuitenkin ihan oikeasti oikeutettu tuntemaan helpotusta diagnoosin saatuani. Jatkoin sinnikkäästi vertaisryhmissä käymistä, koska halusin ymmärtää paremmin, mitä kaikkea ADHD voi tuoda mukanaan ja miten se eri ihmisillä näkyy. Voin sanoa, että se on kannattanut, vaikka välillä onkin ollut rankkaa. Viha Viha voi kohdistua perheeseen, opettajiin, koulutovereihin, opiskeluajan ihmissuhteisiin eli niihin tahoihin, jotka olisivat voineet auttaa oireiden alkaessa ilmetä. Olemme vertaisryhmissä keskustelleet vihasta ja sen mukanaan tuomasta katkeruudesta. Joku saattaa jossitella sitä, miten asiat voisivat olla paremmin, jos diagnoosi olisi tullut aiemmin. Automaattinen kielteinen ajattelu (AKA) on tullut myös tutuksi. Sen ymmärtäminen ADHD-oireisiin kuuluvaksi, auttaa hillitsemään omaa reagointia. Kaikki ei ole kielteiseksi tarkoitettu, vaikka itse sen niin mieltäisi. Kun itselläni on ikää jo sen verran, järki sanoo, että ADHD:n tunnistaminen oli mahdottomuus omassa lapsuudessani. Toisaalta ajattelen, miksi kiusata itseään enää olemalla katkera jostain menneestä, mitä ei voi muuttaa. Olen myös oppinut näkemään positiivisia asioita vaikeuksien kanssa painimisessa. Sitä kehittyi varsinaiseksi selviytyjäksi, kun hakkasi päätään seinään koulussa ja myöhemmin työelämässä ja ihmissuhteissa. Toki se aiheutti isoja lommoja omaan minäkuvaan ja monasti tunsi itsensä muita huonommaksi. Tuota vihaa ja katkeruutta oli ollut paljon ennen diagnoosin saamista monia läheisiä kohtaan, koska olin kokenut tulleeni väärinymmärretyksi. Omien lasten saaminen on kuitenkin auttanut suhtautumaan ymmärtäväisemmin omien vanhempien puutteisiin. Jopa ex-puolisoita on diagnoosin myötä oppinut ymmärtämään, kun on oppinut ymmärtämään omaa käytöstään. Ei tarvitse enää olla vihainen tai katkera. Kun on “kahlannut pohjamudissa”, niin on paljon helpompi ymmärtää muita ihmisiä, jotka käyvät lävitse samoja vaikeuksia. Turhautumisen tunnetta aiheuttaa nykyisin lähinnä työympäristön joustamattomuus ja ymmärtämättömyys. Vaikka itse tietäisi keinoja (kuten osittainen etätyö tai oma huone), miten jaksaa paremmin töissä, niin keinoja ei voi ottaa käyttöön. Kaupankäynti (Okei, minulla on ADHD. Otan vain lääkkeet ja kaikki on hyvin) ADHD-lääkitys vaikuttaa välittäjäaineista lähinnä dopamiiniin ja noradrenaliiniin. Lääkitys tuo useimmille alussa suuren helpotuksen ja moni ajattelee, että se ratkaisee kaiken. Ei mahdollisesti edes hakeuduta muun avun piiriin. Toisaalta moni haluaisi hakeutuakin, vaan ei pääse, kun sopivia hoitomuotoja ei ole tarjolla tai ne maksavat kohtuuttoman paljon. Vertaistuki on ehkä helpoimmin saavutettavissa, mutta sekin on monasti haasteellista, kun pitää sietää omia peilikuviaan. Omien tunnereaktioidensa tiedostaminen ja niiden hallitseminen voi muodostua esteeksi vertaisryhmiin ja -toimintaan osallistumiselle. Pidempään lääkitystä käytettyään voi huomata, ettei se ”tehoa”. Annostusta saatetaan nostaa ja koetetaan jatkaa elämää muuten samaan malliin. Tehon huononemisessa on kuitenkin useimmiten kyse muiden tukitoimien ja kuntoutuksen puutteesta. Pelkkä lääkitys ei yksin auta muuttamaan omia toimintatapoja ja sopeutumaan tilanteeseen. Vähintään ADHDohjaajalle olisi tarvetta. Lääkitys voi helpottaa, mutta pahimmassa tapauksessa ADHD-henkilö uuvuttaa itsensä yrittämällä jatkaa samaa rataa, nyt lääkityksen turvin. Lääkitys on vain kuin silmälasit tai kainalosauvat eli apuväline. ADHD ei lääkityksellä parane. Osa lopettaa pettyneenä lääkityksen, kun ei koe sen tehoavan. Opin lääkityksen avulla näkemään omat toimintatapani selkeämmin ja arvioimaan, mille voin tai haluan tehdä 29 2 /2008 JÄSENYHDISTYKSEN KERTOMAA jotain. Opin myös helpommin hyväksymään niitä asioita, joita en voi muuttaa. Ei se kyllä helppoa ole ollut. Tärkeintä kuitenkin oli nähdä asiat toisin, löytää keinoja hallita pahimpia ylilyöntejä. Koska kuulun siihen ikäryhmään, joka ei pääse edes kuntoutuskokeiluihin, niin kuntoutus on jäänyt varojen puutteessa vertaistuen ja sopeutumisvalmennuksen varaan. Se ei ole minunkaan kohdalla ollut riittävää. Arki on edelleen enemmän tai vähemmän kaaosta, kun voimat menevät töissä sinnittelemiseen. Masennus Kun ADHD-aikuinen huomaa, ettei lääkehoito poistakaan ongelmia tai lääke ”lakkaa vaikuttamasta”, niin iskee masennus. Lääkityksestä huolimatta jäljelle jäävien ominaisuuksien hallinnassa on työtä. Ei-toivottujen selviytymiskeinojen muuttaminen on vaikeaa eikä suju monastikaan ilman ulkopuolista tukea. Tietynasteinen alavireisyys kuitenkin kuuluu ADHD-oireyhtymään ja monilla pelkkä ADHD-lääkitys lievittää oireita, kunhan lääkitys on säännöllistä. Valitettavasti monelta puuttuu hyvä ja pitkäaikainen hoitosuhde, joka tukisi ADHD-aikuista hoitotasapainon saavuttamisessa. sekä tarvittaessa lisäravinteet vaikuttavat lääkityksen ohella. Mukavat harrastukset ja hyvät ihmissuhteet lisäävät mielihyvähormoonien eritystä ja vaikuttavat myös välillisesti välittäjäaineisiin. Lääkitys on useimmiten välttämätön apuväline, jotta muut hoidot ja terapiat tehoaisivat ja niistä olisi pysyvää hyötyä. Kun monille jo ajoissa paikalle tuleminen on vaikeaa, niin jostain terapiasta ei paljoa hyödy. Lääkityksen avulla voi ehtiä ajoissa paikalle ja pystyä keskittymään tilanteeseen, jolloin hoidostakin on hyötyä. Neurobiologiaa ei muuteta pelkästään psykologisilla keinoilla. Monihan on saattanut etsiä apua mielenterveystoimistosta jopa vuosia ja käynyt terapioissa, ennen kuin on saanut ADHD-diagnoosin. Mikäli ADHD:n hoito ei ole kokonaisvaltaista, niin paluu masennukseen voi olla taas edessä. Hyväksyminen Tässä vaiheessa on opittu tulemaan toimeen omien ADHD-oireiden kanssa. Kun oireensa tunnistaa, niin osaa jopa ennakoida tai ainakin toimia oireiden vaikutusta vähentävästi. Ympäristöään voi muuttaa ADHDystävällisemmäksi. Harrastukset ja Oikea masennus vaatii tietenkin asianmukaisen hoidon. Masennuslääkkeet vaikuttavat välittäjäaineista lähinnä serotoniiniin. Joidenkin henkilöiden kohdalla pitkäaikainen masennuslääkitys ei parannakaan oloa, vaan huonontaa sitä. Tällöin serotoniinia voi olla jo elimistössä liikaa ja se aiheuttaa erilaisia oireita. Lääkärin ohjeen mukaan lääkitystä vähennetään vähitellen. Äkillisesti sitä ei ole syytä lopettaa. Vaikka ADHD ei parane, niin kuitenkin kaikki toimenpiteet vaikuttavat aivokemiaan ja sitä kautta elimistön muuhunkin toimintaan. Nukkuminen, rentoutuminen, ruokavalio ja säännöllinen ruokailurytmi 2 /2008 ihmissuhteet voi valita paremmin itselleen sopiviksi. Tällöin ei synny niin suuria ongelmia kuin aikaisemmin. Samalla oppii hyväksymään paremmin myös muita ihmisiä, joilla on vastaavia ongelmia. Näitähän saattaa olla omassa perheessä useitakin, mikä tekee arjesta haastavan. Jossain vaiheessa oppii jopa nauramaan itselleen ja omille töppäyksilleen, mikä helpottaa elämää huomattavasti. Tämä on ollut itselleni vaikein läksy oppia eikä se edelleenkään aina onnistu. ADHD-piirteisiin ja sen mukanaan mahdollisesti tuomiin liitännäisongelmiin perehtyminen sekä sinnikäs vertaisryhmissä käynti on lisännyt itsetuntemustani ja auttanut kulkemaan läpi suruprosessin. Olen toki huomannut, että toisinaan palaan prosessissa askelen taaksepäin ja joudun kulkemaan polkua uudelleen. Kun oikein synkältä näyttää, niin koetan miettiä Aino Suholan runon sanomaa: “Tärkeää tässä elämässä on nöyryys ja intohimo. Minkä teetkin, tee takapuoli savuten, syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä, koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi. Ja jos kaadut, nouse ylös, pane heftaa polveen ja etene taas. Ja jos kaadut aina vain, ajattele, että kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä, niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle. Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen, koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.” Teksti: Ritva Kohijoki puheenjohtaja Suomen AD/HD-Aikuiset ry 30 31 2 /2008 K I R J A K A U P P A MICHELSSON - SARESMA - VALKAMA VIRTANEN MBD ja ADHD Diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen Asiantuntijat kuvaavat laajasti ADHD-oireyhtymää ja siihen liittyviä ylivilkkaus- ja tarkkaamattomuusoireita. Käyttökelpoisia vinkkejä oppimisen helpottamiseksi. PS-kustannus, Opetus 2000 -sarja, nid. 160 s. Hinta: 27 €, jäsenhinta 22,70 € MICHELSSON - MIETTINEN - SARESMA VIRTANEN AD/HD nuorilla ja aikuisilla Asiantuntijat esittelevät uusimman tutkimustiedon AD/HD:sta ja sen oireista eri ikäkausina sekä kuvaavat oppimiseen liittyviä ongelmia ja keinoja niistä selviytymiseen. Erityisenä painopisteenä ovat peruskoulun jälkeiset jatko-opinnot ja niihin siirtyminen sekä AD/HD-henkilön työllistyminen ja sosiaalietuudet. Opetuksen, kasvatuksen sekä terveys- ja sosiaalialan ammattilaisille. PS-kustannus, Opetus 2000 -sarja, nid. 250 s. Hinta: 32 €, jäsenhinta 27 € ANNE-MARI MYLLYKOSKI - NINA MELAMIES - SARI KANGAS Itsenäistyvä nuori ja AD/HD Kirja käy läpi niitä tilanteita, joissa tarkkaavaisuushäiriöinen nuori saattaa tarvita apua ja opastusta. Kirjassa paneudutaan tarkkaavaisuushäiriöiden kuntoutukseen, nuoren itsenäiseen elämään, perhe- sekä koulu- ja työelämään. Opas tarkkaavaisuushäiriöisille ja muille erityisnuorille, heidän vanhemmilleen ja opettajilleen sekä nuoria tukeville ammattilaisille. PS-kustannus, Opetus 2000 -sarja, nid. 124 s. Hinta: 24 €, jäsenhinta 18 € 2 /2008 KRISTIINA JOKINEN - KATI AHTIKARI AD/HD-opas koulunkäyntiavustajille Opas antaa perustiedot tarkkaavaisuushäiriöistä, koulun ja terveydenhuollon tarjoamista tukipalveluista sekä kuntoutuksesta. Teos auttaa näkemään lapsen käyttäytymistä ja oppimista monesta eri näkökulmasta ja antaa käytännönläheisiä, koulupäivän arkeen liittyviä ohjeita kouluavustajalle. Se opastaa yhteistyöhön opettajien, vanhempien ja muiden ammattilaisten kanssa sekä tarjoaa tukea työssä jaksamiseen. PS-kustannus, Opetus 2000 -sarja, nid. 96 s. Hinta 15 €, jäsenhinta 12 € KIRSI SAUKKOLA - SARI KANGAS Oppisopimuksella työhön Opas AD/HD-nuoren oppisopimuskoulutukseen Tämän oppaan tavoitteena on antaa tietoa opettajille, työnantajille, työpaikkaohjaajille, vanhemmille sekä itse ADHD-nuorelle siitä, millä tavoin ADHD-oireyhtymä vaikuttaa opiskeluun ja millä tavoin ADHD-opiskelijan erityispiirteet voidaan ottaa huomioon sekä oppilaitoksessa että työyhteisössä. Hinta 15 €, jäsenhinta 12 €. Toimittanut KIRSI SAUKKOLA AD/HD-aikuisen kuntoutusopas AD/HD-aikuisia voidaan tänä päivänä jo asiallisesti tutkia, diagnosoida ja opastaa oikeanlaisen hoidon piiriin. Tämän oppaan tarkoituksena on antaa tietoa Suomessa yleisimmin käytettävistä AD/HD-aikuisten kuntoutusmenetelmistä. Tarkempia tietoja kustakin kuntoutusmuodosta saa parhaiten alaa koskevasta kirjallisuudesta. Sidosasu: kierresidonta Sivumäärä: 80 Hinta: 10 € 32 THOR SOLTVEDT Rasa Vili - 30 riviä joka päivä ”Olen Vili Rasa, pian kymmenvuotias vilkas poika. Ympärilläni tapahtuu aina jotakin. Koulussa minua kutsutaan Rasavilliksi. Rehtorin mitta on pian täynnä. Opettaja miettii, miksi teen hänen työstään niin kurjaa. Kotona äidin Onni ei jaksa enää. Minä ymmärrän paljon asioita omalla tavallani.” Valloittava Vili Rasan tarina on kirja kaikille, joilla sydän sykkii ihmisten ainutkertaisuudelle ja erilaisuudelle. PS-kustannus, nid. 95 s. Ilmestymisvuosi: 2006 Hinta 12 € Jäsenhinta 10 € TIINA PIHLAJAMÄKI RANT. TA. LI. 10-vuotiaan Jussin mielestä maailmassa on virhe. Aikuiset ja muut lapset eivät noudata hänen sääntöjään. Appelsiininkuoret arkistoidaan sängyn alle! Perunat ja kastike pidetään lautasella erillään! Ja jos ihmiset eivät noudata selviä sääntöjä, Jussi pistää ranttaliksi. 5-vuotiaan Oskarin äiti puolestaan ihmettelee, mikä hänessä on vikana, kun hän ei ole osannut kasvattaa lastaan. Taaperona Oskari ihastutti älyllään, mutta nyt ongelmia tulee niin pihalla kuin päiväkodissakin. Jussin ja Oskarin kohdatessa myös aikuisten silmät aukeavat sille, miten rajulla törmäyskurssilla nämä lapset ovat muun maailman kanssa. Helmikuu 2006, sidottu n. 220 s. Hinta 25 €, Jäsenhinta 22 € KIRJATILAUKSET oheisella lomakkeella, ADHD-liiton nettisivuilta www.adhd-liitto.fi tai puhelimitse (09) 4541 1120. Netistä näet myös kirjatarjoukset. A D H D - L I I T O N T O I M I N T A MAALISKUU viikko 10 ADHD-lehti 2/2008 ilmestyy 10.-14.3. Sopeutumisvalmennuskurssi yli 40-vuotiaat ADHDaikuiset, Piispala 10.-16.3. Kansainvälinen aivoviikko 12.3. Koulutusilta: “Mitä on ADHD, mistä tukea?” Vantaa 16.3.-21.3. Lumoavat leidittuettu loma, Kylpylä Kivitippu 27 -28.3. Messut Sairaanhoitajapäivien yhteydessä, Helsingin messukeskus HUHTIKUU 10.4. ADHD nuoruusiässä, koulutuspäivä Tampereella yhteistyössä ADHD-liitto ja ADHD-keskus 26.4. ADHD-liiton kevätkokous, Helsinki 25.-27.4. Lapsi 2008 -messut (Tukihenkilöverkosto- projekti esittäytyy), Helsingin messukeskus TOUKOKUU xx.5. Koulutuspäivä: “Mitä on ADHD, mistä tukea?” Seinäjoki 17.-18.5. Kurssityöntekijöiden suunnittelu- ja koulutuspäivät Elohovissa “ADHD ja kulttuurit kohtaavat”- koulutuspäivä, tn. Jyväskylä KESÄKUU viikko 23 ADHD-lehti 3/2008 ilmestyy 2008 8.6.-13.6. Meidän perheen loma, Runnin Kylpylä 9.-14.6. Sopeutumisvalmennuskurssi 5-7-vuotiaat ADHDlapset perheineen, Hoikka 24.-28.6. Sopeutumisvalmennuskurssi 7-10-vuotiaat ADHDlapset perheineen, Hoikka HEINÄKUU 7.-11.7. Sopeutumisvalmennuskurssi 7-10-vuotiaat ADHDlapset perheineen, Hoikka 13.7.-18.7. Meidän perheen loma, (Äksyt ry), Runnin Kylpylä 14.-18.7. Sopeutumisvalmennuskurssi 9-12-vuotiaat ADHDlapset perheineen, Hoikka 20.7.-25.7. Meidän perheen loma, Runnin kylpylä 21.-25.7. ADHD-aikuisten parisuhdekurssi, Hoikka ELOKUU 11.-16.8. Sopeutumisvalmennuskurssi, 18-40-vuotiaat ADHD-aikuiset viikko 34 ADHD-lehti 4/2008 ilmestyy erikoisnumerona ”Ammatti ja työ” SYYSKUU 1.-5.9. Sopeutumisvalmennuskurssi, 16-19-vuotiaat nuoret, Piispala 13.-14.9. Vertaisryhmävetäjienkoulutuspäivät 28.9.-3.10. Hurmaavat herrattuettu loma, Kylpylä Kivitippu LOKAKUU viikko 40 ADHD-lehti 5/2008 ilmestyy. 13.-17.10. Sopeutumisvalmennuskurssi 13.-16-vuotiaat ADHDlapset perheineen, Piispala 20.-24.10. Sopeutumisvalmennuskurssi 8.-12-vuotiaat ADHDlapset perheineen, Hoikka xx.10. ADHD-tietoa neuvolan henkilöstölle, tukihenkilöverkostoprojektin koulutuspäivä, Tampere MARRASKUU Kuntakampanjat Kuopio, Tampere ja Vantaa? 15.11. Puheenjohtaja- ja sihteeripäivät. Yhdistyskoulutus, Mikkeli 16.11. ADHD-liiton syyskokous, Mikkeli JOULUKUU viikko 51 ADHD-lehti 6/2008 ilmestyy Toiminta- ja koulutuskalenterin sisällön muutokset ovat mahdollisia. Kalenteri on nähtävissä myös liiton www-sivuilla osoitteessa www.adhd-liitto.fi. 26.-27.9. NeuroExpo. Asiallinen aivoriihi. Koulutuspäivä ja messut, Caribia, Turku 33 2 /2008 2 /2008 34 35 2 /2008